|
Lähettäjä: cendrill0n
Päivämäärä: 18.2.09 20:06:16
Lucas
Pääsali alko täyttyä yllättävän hyvin, vaikka me oltiin tuntematon teinibändi. Ehkä syynä oli meidän jälkeen soittavat bändit, tai sitten ne tuli katsomaan meitä.
”Nyt sitten vedetään kunnolla!” Kossu mylvi kymmenen minaa ennen alkua.
”Ainahan me vedetään”, Terhi sanoi ja mä huomasin sen käsien tärinän. Se näytti muutenkin melko hermostuneelta. Ihmisiä oli ainaki puolet enemmän kun siellä nuorisotalolla, joten onnistuminen oli välttämätöntä, myös Terhillä.
”Älä pelkää Terhi, jos sun ääni pettää niin mä voin laulaa”, mä kuiskasin Terhin korvaan ja se virnisti.
”Meidän maine menisi siinä vaiheessa jo kokonaan”, Terhi sano hymyillen. Se näytti vähän rauhallisemmalta. Terhin rauhoittelun jälkeen mä olin itsekin vähän rauhallisempi. Me seisottiin lavan takana kaikki ahtautuneena pieneen tilaan. Joitakin järjestäjiä hääräsi meidän ympärillä, kerto mihin piti mennä ja monta minaa oli vielä aikaa. Kossu istu jonkun rikkinäisen vahvistimen päällä jalat ristissä. Mä luulin että se meditoi, mutta jälkeenpäin se sanoi, että sillä oli niin karsea páskahätä että sen oli pakko istua vähän aikaa.
”No niin, menkää!” joku punahiuksinen muija vinkaisi. Me käveltiin kamat messissä lavalle ja oltiin valmiita soittamaan.
Soittaessani mä en ikinä katsonut yleisöön, vaan vastakkaiseen seinään. Se oli osa mun keskittymisrituaalia. Joskus mä olin kuullut, että piti etsiä yleisöstä joku kivannäköinen muija ja soittaa vähän niin kuin sille, mutta ei se siinä vaiheessa olis enää toiminut: mä olisin tuijottanut Pihlaa.
Mutta sillä kerralla mä halusin tuijottaa yleisöä ja kertoa niille kuinka mahtavaa se kaikki oli. Ne oli tullu kuuntelemaan meitä ainakin osittain, ne ymmärsi että meidät voi ottaa vakavastikin. Hitaiden biisien aikana jotkut tanssi, nojaili toisiaan vasten ja keinui puolelta toiselle. Mä olin onnellinen, kun pystyin olemaan osa niiden muistoa.
”Ja nyt viimeisenä me soitetaan vähän Stellaa”, Terhi sano rauhallisesti mikrofoniin. Sitten se sulki silmänsä ja lauloi. Me säestettiin sitä, autettiin Terhiä kuulostamaan vielä paremmalta. Sillä oli jotenki sellanen hempeä ääni, rikkoutuva, joka tarvitsi paljon ääniä tueksi.
”Kiitos teille kaikille että te tulitte kuuntelemaan meitä. Uutenavuotena uusiks!” Terhi sano lopuksi, heilautti kättään ja hymyili. Meille taputettiin ja vislattiin, taputettiin lisää ja tömisteltiin jalkoja. Se oli meidän keikka, paras mikä meillä koskaan tuli olemaan.
Pihla
Mä halasin Lucasta heti ensimmäiseksi. Kaikki oli sujunu niin hyvin, paremmin kuin me uskallettiin Terhin kanssa odottaa. Me oltiin Terhin kanssa tehty lista mökissä kaikista hirveistä asioista, joita olisi voinut tapahtua. Ensimmäisenä listalla, punaisella kynällä oli kirjoitettu sähköjen poikki meno.
”Mä soitin kyl hyvin”, Lucas sanoi virnistellen ja halasi mua takaisin. Se näytti sopivasti indierokkarilta ruutupaidassa ja pilleissään. Jalassa sillä oli ne iänikuiset punaiset Converset. Sen mielestä ne toi sille onnea, eikä se ole muita kenkiä käyttänyt kai ikuisuuksiin.
”Kaikki soitti hyvin”, mä sanoin ja mä olin tosi onnellinen meidän kaikkien puolesta.
Me vietiin kamat säilöön ja palattiin mökkiin. Kaikki kehui toisiaan kilpaa ja jotkut tyypit tuli kertomaan meille, että me soitettiin hyvin. Jotkut tytöt antoi Lucakselle paperilapulla numeronsa, mutta se ei haitannut mua.
”Kato, nää lentää roskiin”, Lucas sanoi ja silppusi lappusia pieniksi palasiksi ja heitti roskiin.
”Hei, mä olisin voinut tarvita niitä!” Allu huudahti ja Lucas nauroi.
”Jos sä oisit soittanu niille ne olis varmaan luullu sua pedofiiliksi ja soittanut poliisille”, Lucas sanoi ja mua kävi hetkellisesti sääliksi Allu-parkaa. Mutta kai se oli jo tottunut Krisun ja Lucaksen ystävänä kaikenlaiseen naljailuun, Krisu ja Lucas oli kovia heittämään läppää toisista ihmisistä.
”Mut nyt me mennään Pihlan kanssa limudiskoon!” Lucas sanoi yhtäkkiä ja otti mun kädestä kiinni.
”Mitä? Millon sä olet limudiskoissa alkanut käymään?” mä kysyin.
”Siitä lähtien kun mä sain tietää että täällä ei ole parempiakaan bileitä ellei me järjestetä niitä. Mä tiedän kyllä yhden bändin jäsenen, joka järkkää bileet niiden mökissä uutenavuotena. Siihen asti me joudutaan odottamaan”, Lucas selitti.
Kaikki muut jäi mökkiin tekemään omia juttujaan. Krisu oli löytänyt jonkun urheilukanavan, mitä ei ollut aikaisemmin nähnyt. Terhi jäi pelaamaan korttia loppujen kanssa.
”Ja me muutenkin oltaisiin siellä teidän kolmansia pyöriä”, Kossu selitti hymyillen ja me päätettiin sitten lähteä kahdestaan, mikä sopi tietty mulle.
Limudisko osoittautui ihan kivaksi paikaksi missä oli melko paljon porukkaa. Biiseinä oli aika paljon hitaita mikä ei haitannut yhtään.
”Tanssitaan”, Lucas sanoi ja mä nyökkäsin. Me soluttauduttiin kymmenien muiden ihmisten joukkoon, parien ja yksin tanssijoiden.
”Selvänä tanssiminen onki ihan kivaa”, Lucas sano puoliksi vitsillä. Mä virnistin ja pyörittelin sen niskahiuksia. Mä rakastin sen hiuksia muutenkin, ne oli vaaleat, lainehtivat ja kiiltävät.
”Tää on hyvä biisi”, Lucas sanoi yhden hyvin hitaan biisin alkaessa soida. Me hidastettiin tahtia entisestään, heiluttiin paikallamme puolelta toiselle ja nojattiin toisiimme.
”Oletsä onnellinen nyt?” mä kysyin ja nostin vähän päätäni jotta mä näkisin Lucaksen kasvot.
”Oon. Siitä lähtien kun sä tulit siitä luokan ovesta, mä olen tuntenut itseni vähän onnellisemmaksi ja iloisemmaksi. Sillon mä en kyllä tajunnut kuinka ihmeellinen sä oikeastaan olet!” Lucas sanoi ja painoi kylmät huulensa mun otsalle. Ihmiset meidän ympärillä keinui hiljaa. Biisi meni hitaasti eteenpäin, se halusi meidän tanssivan vielä ja tunnustavan kuinka paljon me rakastettiin toisiamme. Ei niitä voinut kuvata sanoilla eikä millään. Pelkkä katse sai mut uskomaan siihen, että Lucas olisi aina mulle uskollinen.
_
8)
|