Lähettäjä: pomppe. 
Päivämäärä:   3.11.08 22:44:53

http://forum.hevostalli.net/read.php?f=11&i=669099&t=669099
edellinen.

tein nyt uden ku oli 99 viestii. :D

Lähettäjä: heipppa 
Päivämäärä:   4.11.08 15:48:50

UP

Lähettäjä: cendrill0n 
Päivämäärä:   4.11.08 18:54:06

yritän tänään saada jotain aikaseks 8)

Lähettäjä: moi 
Päivämäärä:   4.11.08 19:14:02

jes jatkoa täänääään !

Lähettäjä: J3rsey 
Päivämäärä:   4.11.08 19:15:20

tätä mä fanitan!

ihana taria kertakaikkiaan.. oli paako lukea koko tarina yhessä illassa :') jatko on tosiaankin tervetullutta (^___^)

Lähettäjä: heipppa 
Päivämäärä:   5.11.08 14:58:12

UP

Lähettäjä: cendrill0n 
Päivämäärä:   5.11.08 18:19:39

NONIIIIN tänään ihan varmasti :--) mulla on harkat jokapäivä joten en aina ehi kirjottaa vaikka lupaan..

J3rsey, kivaa saada uusia lukijoita vielä :333!

Lähettäjä: cendrill0n 
Päivämäärä:   5.11.08 20:05:26

Pihla

Mä kirjoitin. Mä olin vihdoin saanut inspiraation, se läikehti muhun ja hehkulamppu oli syttynyt mun pään päälle.
”Mistä sä kirjotat?” Lina lueskeli mun lehtiä sängyllä. Se oli käymässä meillä toista kertaa, ekalla kerralla mutsi ei ollu uskonu näkemäänsä. Se kehui jälkeenpäin Linaa mulle, niin rohkea ja avoin tyttö, kaikkien pitäisi olla samanlaisia niin olisi hyvä elää, otappa sinä Pihla mallia.
”Jostain. Uusista tunteista. Luen sulle tän kun oon saanu valmiiks”, vastasin ja Lina nyökkäs. Mä kirjoitin viimeiset rivit ja nostin paperin dramaattisesti.
”Liian kauan mä olen yksin harhaillut
Läpi huonot ystävyydet kahlannut
Silloin mietin, onko mulle mitään tuolla?
Odottaako mua iloinen tulevaisuus,
Jonkun kanssa?
Sut tuolla jossain näin, heti tiesin että se olet sä
Sä olet mulle tarkoitettu,
mä tunsin sen sydämessä

Anna mun suhun tukeutua
Annan sulle tunteeni,
Päätin rakastua”, mä lausuin, juhlallisesti ja varjellen. Se oli mun mestariteos, mä olin repäissyt sydämeni rinnasta ja laittanut sen pöydälle, kuunnellut sitä ja tehnyt siitä herkimmän laulun koskaan.
”Tohon sopis semmonen repäsevä kertsi, alkais jotenki hennosti”, Lina sano ja kehui mun sanoitusta.
”Miten sä saat puettua tunteet sanoiksi? Mulle se tuottaa aina vaikeuksia”, se jatko ja mä vaan hymyilin. Mä vilkaisin ulos, siellä sato räntää. No, lähempänä lunta kuitenkin kuin sade.
”Mitäs jos lämmitettäis glögiä?” mä kysyin. Mutsi oli lähteny jonnekin illanistujaisiin, jättäny mulle vaikka minkälaista sapuskaa, luulikohan se ihan tosissaan että vetäisin ne kaikki keksit ja karkit yksin nassuun?

Maanantaina oli ensimmäisenä liikkaa. Pukuhuone haisi lämpimälle hielle ja hiuslakalle. Iina ja Saana valtasi yhden penkin kokonaan, levitti siihen merkkivaatteensa ja hehtaarin kokoiset meikkilaukkunsa.
”Mitä meil on tänää?” Saana kysy joltain tuntemattomalta tytöltä, mihin mä en ollut vielä tutustunut kunnolla.
”Kuntopiirii ja sen semmosta, telinevoimistelua”, tyttö vastasi. Iina mässäsi purkkaansa ja valitti.
”Siis víttu miks pitää olla liikkaa? Mul menee ain meikit iha sekasi ja sit niinku pitää olla hirveen näköne koko päivä..”
”No niimpä!” Saana huokaisi ja ne alotti jonkun turhanpäiväisen keskustelun koskien liikkamaikkaa ja sen levinnyttä takapuolta.
Minä ja Terhi puettiin nopeasti liikkakamat päälle. Mä laitoin hiuksiani huolimattomalle nutturalle peilin edessä, kun Saana tunki siihen.
”Vähä sul Pihla on ihanat hiukset! Tommoset lainehtivat ja paksut, vähä oisin ilone jos itelläki ois!” se sanoi ja mä hymyilin vain. Saana paranteli meikkiään ja veti toppiaan alemmas, jotta rinnat näkyisi enemmän.

Liikkamaikka tuijotti meitä ilkeästi ja luetteli päivän tehtävät.
”Parin viikon päästä on lihaskuntotestit, ja haluan teidän kaikkien onnistuvan siinä. Tänään on kuntopiiriä”, maikka sano ja mä näin poikien harjoittelevan salin toisella puolella, kamalan kaukana.
-

lyhyt mut huomen lisää.

Lähettäjä: miranf 
Päivämäärä:   5.11.08 22:22:38

ok. täs vois tapahtuu enemmä...

Lähettäjä: ZuWi^^ 
Päivämäärä:   5.11.08 23:30:04

luin kaikki kerralla.. Ihana, sait lukijan lisää <3

Lähettäjä: heipppa 
Päivämäärä:   6.11.08 15:21:46

up

Lähettäjä: raindance. 
Päivämäärä:   6.11.08 16:36:26

continua ! (:

Lähettäjä: cendrill0n 
Päivämäärä:   6.11.08 16:58:02

huomen koska nyt lähen harkkoihin.

Lähettäjä: J3rsey 
Päivämäärä:   6.11.08 16:59:48

lissää lissää vaan c[:

Lähettäjä: heipppa 
Päivämäärä:   7.11.08 15:43:58

ylöös

Lähettäjä: ChiQi. 
Päivämäärä:   8.11.08 15:48:20

Jatkuu :)

Lähettäjä: cendrill0n 
Päivämäärä:   8.11.08 18:20:02

jatkoo tulos ;)

Lähettäjä: cendrill0n 
Päivämäärä:   8.11.08 19:18:32

Lucas

Mä tiesin, että mulla oli ongelma koulussakin. Opetetut asiat meni hetkessä ohi, mä kuuntelin mutten tajunnut mitään. Sanat yhteiskuntaopin kirjan sivuilla tanssi polkkaa ja nauroi, mun silmät ei saanut niitä kiinni. Mä vaihdoin hermostuneen katseen opettajan kanssa, yritin saada sitä ymmärtämään että lauseet ja niistä koostuvat kappaleet oli mulle silkkaa hepreaa.
”No, jospa Niina lukisi meille kappaleen kuusi sivulta kaksikymmentä”, maikka Rassinen eli tutummin Luuttu (saanut lempinimensä linnunpesältä näyttävän hiuspehkonsa takia) sanoi platonisesti ja katsoi karsastavilla silmillään luokan edessä istuvaa, ruskeahiuksista Niinaa joka hymyili ja nyökkäsi. Mä hain katseeni alle Pihlan ja katselin sen keskittynyttä ilmettä. Pienet rypyt oli ilmestynyt kulmakarvojen väliin, kun se luki keskittyneesti. Mä naputtelin kynällä pöytää, viilsin viivaa harpilla pöydän pintaan.
”Lucas, jospa yrittäisit keskittyä”, Luuttu sano ja kymmenet silmäparit iskeytyi muhun. Mä nyökkäsin vaisusti ja teeskentelin kuuntelevani.

”Taas pahaa ruokaa”, Krisu nyrpisti nenäänsä ja lähti hakemaan näkkäriä. Terhi lähti hakemaan keittiöstä vegetaristeille tarkoitettua ruokaa, joten mä jäin Pihlan kanssa kaksin pöytään. Mä olin noukkinut puolikkaan perunan ja jotain salaattia lautaselleni, Pihla vähän enemmän.
”No, mites meni sunnuntai?” Pihla kysy ystävällisen oloisena, yritti peitellä nolostuneisuuttaan small talkilla.
”Siinähän se, normi sunnuntai”, mä vastasin lyhyesti, ja keihästin haarukkaan kumiperunaa.
”Mä tein muuten kirjoitin uuden biisin, musta se on aika hieno”, Pihla nakkasi pöydälle suttuisen paperin. Mä luin ne sanat paperilla ja hymyilin.
”Kertooko tää susta?”
”Kuinka niin?” Pihla sano ja tuijotti kauhistuneena, suurilla silmillään mua.
”No kertooko?”
”Ei suorasanaisesti.”
”Sä oot niin söpö kun sä punastut tollee! Mä luulin ettet sä enää oo kauheen ujo mun seurassa!” mä sanoin.
”Mä oon hermostunut kaikkien seurassa. Pelkään että sanon jotain väärää”, Pihla vastas ja virnisti. Puna alko vähitellen hävitä sen kasvoilta.
”Punastele ihan rauhassa, se on söpöä”, mä sanoin ja heitin kumiperunalla Krisua naamaan, joka oli saapumassa meidän pöytään. Mä huomasin myös Saanan ja Iinan, jotka supatteli jotain ja katseli meihin päin. Niitä taisi ottaa Pihla päähän.
”No mitäs te täällä oikeen puhutte? Tänää harkat, muistakaa kummatkin. Pihla, onks sult tullu uutta matskua?” Krisu kyseli ja Pihla näytti sillekin ruutupaperistaan. Krisu myhäili tyytyväisenä.
”Tostahan saa ihan kivan hempeilybiisin”, se vastasi. Terhi tipautti tarjottimensa Pihlan viereen ja hymyili meille. Ennen se istui aina Krisun vieressä, mä en tiennyt miksei nyt.
”Vegeruoat on täällä ihan alaluokkaista”, Terhi valitti ja Krisu pyöräytti silmiään.
”Mitäs syöt pelkkiä rehuja. Lihaa sen olla pitää!” Krisu sano ja pureskeli läskistä lihapihviään mielenosoituksellisesti.
”Mulla on aatteita, toisin kuin sulla, tai teillä kahdella siinä. Pojilla ei ole mitään hajua maapallon tilasta, kunhan saadaan tyttöjä ja katsella fudista plasmatelkkarista”, Terhi vastas kitkerästi ja sitä seurasi pitkä ja vaivaantunut hiljaisuus. Terhi oli ärsyyntynyt, sen huomasi sen olemuksesta. Kireä, äärilleen pingotettu. Krisu taas vaikutti ylimieliseltä, Pihla alistuneelta. Joskus mua rasitti koko porukka, missä Allu oikeen luurasi?
”Mä taidan lähteä Allun luokse, jos se ois vaikka käyny kaupassa ostamassa jotain”, mä sanoin ja osoitin oven suuntaan. Krisu nousi välittömästi ja seuras mua, Terhi ei vastannut mitään, eikä sen puoleen Pihlakaan.

”Jumalauta. Luca, täst ei tuu enää mitään. Me riidellään Terhin kanssa kokoajan, pikkusista asioista. Miten sen voi laittaa poikki? Kaikki menee ihan pérseelleen, voinko mä enää soittaa sen kanssa samassa bändissä ja niin edelleen”, Krisu vuodatti kun me odoteltiin Allua pihalla. Se oli kaupassa kuten mä olin uumoillutkin.
”Se on helppoa. Sano vaan ettette tule enää toimeen keskenänne.”

-

tylsää mut ei voi mitään.

Lähettäjä: RalliRölli 
Päivämäärä:   8.11.08 20:28:12

ei toi ollu tylsä

Lähettäjä: ?? 
Päivämäärä:   9.11.08 12:22:35

jatkoa ehdottomasti!

Lähettäjä: ZuWi^^ 
Päivämäärä:   9.11.08 19:36:42

jatkaa jatkaa

Lähettäjä: J3rsey 
Päivämäärä:   10.11.08 06:51:30

jatkathan (:

Lähettäjä: heipppa 
Päivämäärä:   10.11.08 16:38:50

jatka toki !:)

Lähettäjä: deeässä 
Päivämäärä:   11.11.08 18:19:27

nostelen.

Lähettäjä: heipppa 
Päivämäärä:   12.11.08 15:29:04

UPUPUP !! JA JATKOA

Lähettäjä: cendrill0n 
Päivämäärä:   12.11.08 15:47:00

saa nähdä millon tulee jatkoo nyt on liian paljon tekemistä.

Lähettäjä: ssfä 
Päivämäärä:   12.11.08 17:55:02

Oijoiii, jatkoa!

Lähettäjä: Dye 
Päivämäärä:   13.11.08 12:52:11

Pitää upittaa ku meinaa tippua =)

Lähettäjä: cendrill0n 
Päivämäärä:   13.11.08 14:38:31

koitan kirjotella tänään (:

Lähettäjä: J3rsey 
Päivämäärä:   13.11.08 17:39:41

jee (^__^)

Lähettäjä: JamoBakteeri. 
Päivämäärä:   14.11.08 14:06:36

Mulla on ollutkin tätä tarinaa ikävä! Onneksi mun konelakko on pian ohi ja pääsen taas kommentoimaan :D

Lähettäjä: heipppa 
Päivämäärä:   14.11.08 14:47:04

jatkoa joskus?

Lähettäjä: cendrill0n 
Päivämäärä:   14.11.08 16:12:45

Nyt tulee ihan tosissaan. Kirjotan just.

Lähettäjä: pomppe. 
Päivämäärä:   14.11.08 17:09:48

tää on oikeesti ihana. :::..:: D

Lähettäjä: cendrill0n 
Päivämäärä:   14.11.08 17:14:31

pomppe./ ah kiitos :D musta jotenkin on lähiaikoina tuntunu että kukaan ei lue eikä tykkää tästä... vaikka oon tietenkin vainoharhainen, koska onhan täällä paljon kommentteja :D

mutta pian tulee pätkä!

Lähettäjä: cendrill0n 
Päivämäärä:   14.11.08 18:12:28

Jatkuu Lucaksesta

Allu tuli ja Krisu vuodatti sillekin. Allu oli ostanu viinerin ja donitsin, niitä se mussutteli onnellisena ja kuunteli korvat höröllä. Siitä oli kivaa kuunnella toisten ihmisten suhdekiemuroita, sillä itsellä ei kai koskaan ole ollut tyttöystävää. Mullakaan ei vissiin koskaan, kunnollista.
”Pidät sitte huolen ettei bändi hajoa”, Allu sano, kello soi ja me kiirehdittiin tunnille.

Pihla

Kotona mä en tehnyt mitään. Mulla oli liikaa luppoaikaa, mä en harrastanut bändijutun lisäksi yhtään mitään. Terhi lähetti tekstarin, missä se sano illan bändiharkkojen olevan peruttu. Yksinkertainen lause ilman minkäänlaisia hymiöitä, mikäköhän sitä vaivasi?
Mutsi oli töissä. Mä luin sähköpostini, faija kertoili taas Jessicasta ja että se oli ostanut sille uuden leikkimökin. Britanniassa satoi. Mä selailin muutamia nettisivuja, katselin hienoja bassoja ja kuolasin niitä. Sitten mä sain idean, parhaimman pitkään aikaan. Mä halusin soittaa Lucakselle. Halusin. Nappasin kännykän käteen ja selasin numeroita, muistin kyllä Lucaksen numeron ulkoa. Painoin vihreetä luuria vapisevalla peukalolla ja odotin.
”Haloo?”
”Pihla täällä. Haluisitsä lähteä mun kanssa ulos?” mä kysyin varmasti, olin tyytyväinen esitykseeni.
”Joo, vaikka. Missä tavataan? Keskustassa?” Lucas kysyi, mulla oli niin ikävä sen ääntä vaikka olin kuullut sen pari tuntia sitten.
”Nähdään juna-asemalla. Heippa!” mä sanoin iloisesti ja suljin luurin. Mä siirsin läppärin pois polviltani ja hyppäsin sängystä. Viiletin keittiöön ja kirjoitin keltaiselle lapulle mutsille viestin. Jätin sen huomiota herättävään paikkaan tyhjälle ruokapöydälle.

Ilma oli tuulinen ja synkkä, muttei kuitenkaan sadetta enteilevä. Mä värjöttelin juna-asemalla ja odottelin Lucasta, ohi viiletti keskustaan meneviä junia mutta mä en hypännyt kyytiin.
”Moi!” mä kuulin vihdoin Lucaksen iloisen äänen. Se oli aina yhtä nauravainen ja ystävällinen, vaikka sillä oli varmasti useinkin rankkaa. Ikuinen optimisti.
”Terve!” mä sanoin ja hymyilin. Huomasin ekaa kertaa kuinka pitkä ja laiha Lucas oikeen oli, kireätkin farkut lökötti sen yllä.
”Alkaa ilma viilenemään”, se jutusteli keveästi ja mä nyökkäsin. Juna tuli ja me mentiin sisälle, löydettiin paikatkin heti. Sisällä oli ihanan lämmintä, ilma oli jo ehtinyt kylmetä päivän mittaan.
”Tiedätkö sä muuten että miks treenit peruttiin tänään?” mä kysyin Lucakselta.
”En kai”, Lucas vastasi epäröiden.
”Kuis?”
”Terhille ja Krisulle on tullu nyt vähän eripuraa ja pitää kai jäädyttää nää hommat vähäks aikaa jos ne ei tule toimeen toistensa kanssa”, Lucas vastasi, ”mennäänkö muuten leffaan? Siellä pyörii joku kauhuleffa. Tykkäätkö sä kauhuleffoista?” Lucas vaihtoi taitavasti aihetta.
”Kyllä ne kelpaa”, mä vastasin, vaikka oikeesti en tykkää yhtään. Mä tuskin saisin nukuttua seuraavina öinä.
”Mä voin tarjota, mulla on rahaa vaihteeksi”, Lucas virnisti. Samassa vaunussa oleva vanha nainen hymyili, Lucas oli varmasti sen mielestä kunnon herrasmies.

Lucas

Leffateatterissa mä maksoin. Me käveltiin hämärään ja popcornin hajuiseen saliin, ihan perälle. Salissa oli aika paljon meidän ikäisiä, me kaikki vilkuiltiin toisiamme.
”Toivottavasti tää ei oo liian pelottava”, Pihla mutisi kai ihan tosissaan.
”Sä voit aina ottaa mua kädestä jos haluut”, mä vastasin.
”Oikeesti?”
”Joo joo”, mä sanoin ja hymyilin. Sali täytty ja valot pimeni.

-

hoooppssan. huomen tulee sit lisää (8

sori et hyppii taas tollee lucas pihla lucas.

Lähettäjä: GLORPS 
Päivämäärä:   14.11.08 18:18:34

Ihhihiii älä oo turhaan vainoharhanen. Oon oikeesti ihan koukutettu! Ja aina yhtä ilonen uudesta pätkästä. Jatka vaan samaan malliin! :D

Lähettäjä: cendrill0n 
Päivämäärä:   14.11.08 18:47:58

GLORPS / joo yritän olla olematta (:DDD)

Lähettäjä: J3rsey 
Päivämäärä:   14.11.08 19:00:39

jes viimeinkin on tullut jatkoo <3
oot kyl aivan turhaan vainoharhanen >:)

Lähettäjä: argggg 
Päivämäärä:   15.11.08 10:40:40

voitko jatkaa tänää >: okei sulki on muu elämä mut oli noin lyhkänen;< mut joo jatka ihana<3

Lähettäjä: JamoBakteeri. 
Päivämäärä:   15.11.08 12:32:38

Huui, kamalan ihanaa <3

Lähettäjä: cendrill0n 
Päivämäärä:   15.11.08 19:47:32

Joo sori lyhykäisistä pätkistä. pääsin nyt vasta koneelle ku ollaan oltu tuttujen luona kylässä jne. yritän väkertää jotain ((:
kiitos kommenteista! <33

Lähettäjä: cendrill0n 
Päivämäärä:   15.11.08 21:02:59

Jatkuu Lucaksesta

Mua nauratti melkein koko elokuvan ajan, mutta mä yritin hillitä itseni. Leffa ei ollu niinkään naurettava vaan lähinnä Pihla, joka yritti hillitä kirkaisujaan ja tuijotti silmät suurina valkokangasta.
”Me voidaan kyllä mennä poiskin jos sä haluat”, mä sanoin ja toivoin, ettei se näkisi mun hytkymistä hämärässä.
”No ei tää oo edes pelottava.”
”Sun ääni tärisee”, mä huomautin ja samassa vankokankaalle pomppasi mies verisen kirveen kanssa. Pihla pomppas penkistä puoli metriä ilmaan ja mun oli pakko hekottaa ääneen.
”Sä oot kauheen vahingoniloinen!” Pihla puuskahti ja tönäs mua olkapäähän. Kirvesmies lähti jahtaamaan viattomia, kirkuvia ihmisiä lukitussa kaupassa. Ahdistavaa katsottavaa vaikka se olikin pelkkä leffa.
”Se mun tarjous on vielä voimassa”, mä sanoin ja Pihla heitti kätensä heti mun käteen. Mä hymyilin itsekseni.

”Se oli ihan hirvee elokuva. Et koskaan ehdota enää että mennään katsomaan kauhuleffaa!” Pihla sanoi ja jatkoi samaan hengenvetoon: ”mä en varmaan nuku enää koskaan.” Mun kättä kirveli, mä en olis halunnu päästää vielä irti. Mutta heti kun leffa oli loppunut Pihla vetäsi kätensä pois.
”Sori vaan, mä en tiennyt että sä oot noin herkkä.”
”Mutta sä kuitenkin tarjosit, herrasmies. Tarvitseeko antaa vastapalvelusta?” Pihla kysy ja muodosti huulillaan söpön hymyn.
”Ota mun kädestä uudelleen kiinni. Mulla ei oo lapasia ja kädet on ihan kylmät”, mä valitin ja Pihla virnisti. Se otti mun kädestä kiinni ja mä ehdotin, että matkattaisiin meren rantaan.

Meri kuohui. Lokit kiljui ja istuskeli suurella laiturilla. Meidän takana kohosi kauniit, vanhanaikaiset talot joissa asuminen varmasti maksoi maltaita.
”Vitsit tää on kaunis paikka. Täältä näkee vaikka mitä!” Pihla sanoi tohkeissaan. Pihlan posket loisti punaisina kylmästä tuulesta mutta se vähät välitti, sen silmät loisti ja ekaa kertaa mä näin sen omana itsenään, tai ainakin avoimempana kuin koskaan ennen.
”Istutaan”, Pihla ehdotti ja me istuttiin laiturin päähän. Suuret betonipylväät oli jykevästi kiinni maassa meren alla joten mä tunsin itseni turvatuksi. Jotenkin mä pelkäsin vettä, varsinkin tollasta kylmää, johon voi hukkua hetkessä.
”Käyt sä täällä usein?” Pihla kysyi ja mun oli pakko nauraa. Se katto mua eka hämmentyneenä ja nauroi sitten mukana.
”Toi on jotenkin niin irrotettu asiayhteydestään toi kysymys! Mut niin, kyllä mä aina joskus. Jos haluaa omaa rauhaa.”
”Niin. Mä en ole koskaan käynyt täällä. Britanniassa ei kauheesti meriä nähnyt, me ei ikinä matkattu mihinkään”, Pihla kertoi.
”Olitko sä siellä yksinäinen?” mä kysyin, mua kiinnosti Pihlan menneisyys, minkälainen se oli ollut siellä, oliko se muuttunut yhtään.
”Olin mä joskus, teki mieli puhua suomea, mutta oli pakko puhua englantia kokoajan koulussa, muuten kukaan ei ymmärtäny. Ja tottakai mua käskettiin opettaa suomea. Opetin niille kaikkia sanoja mitä tarvitsee eli kirosanoja”, Pihla virnisti.
”Ihastuitko sä keheenkään siellä? Poikaan?” kysyin, eikä se tuntunu mitenkään yhtään tungettelevalta, koska me oltiin jo niin lähellä toisiamme ettei enempää voinut olla.
Pihla ei vastannu vaan suuteli mua ja mä suljin silmäni.

I don't quite know
How to say
How I feel

-

mwahahahaaa ((((8

Lähettäjä: cendrill0n 
Päivämäärä:   15.11.08 21:03:25

EIKÄ TOI ON LYHYT TAAS.
Mut huomen jatkan.

Lähettäjä: moi 
Päivämäärä:   15.11.08 21:44:06

aaa i h a n a <3! niin söpööö<3 mahatava kirjottaj oot:) JES huomen jatkooo taas<3

Lähettäjä: JamoBakteeri. 
Päivämäärä:   15.11.08 22:22:13

Tuntuu, että just Briteissä näkee merta, onhan se kuitenkin saarivaltio. No, ei tietty siellä sisämaassa(mikä se hieno sana nyt onkaan). Mutta edelleenkin ihan älyttömän söpöä ja kaunista <3

Lähettäjä: Henz 
Päivämäärä:   15.11.08 23:04:58

Aivan ihana pätkä<3 :)

Lähettäjä: raindance. 
Päivämäärä:   15.11.08 23:11:52

<3333333 Jatka ihmeessä. Mä olen edelleen hooked

Lähettäjä: ihu- 
Päivämäärä:   15.11.08 23:29:37

oon koukussa. o_o ! tää on ihan mahtawah<3143

Lähettäjä: cendrill0n 
Päivämäärä:   16.11.08 11:42:16

Lähettäjä: JamoBakteeri.
Päivämäärä: 15.11.08 22:22:13

Tuntuu, että just Briteissä näkee merta, onhan se kuitenkin saarivaltio. No, ei tietty siellä sisämaassa(mikä se hieno sana nyt onkaan). Mutta edelleenkin ihan älyttömän söpöä ja kaunista <3

-

Joo, Pihla asu lähinnä jossain sellasessa "sisämaa" (:D)-paikassa......... Sukulaiset asu Briteissä jonkun aikaa, ja ne asu semmosessa paikassa missä ei ollu vettä lähimaillakaan (paitsi kraanassa) mut en tiiä mikä sen kaupungin nimi oli :D (tai kylän).

-

Kiitos kaikille kommenteista ^__^ ♥ piristää kivasti.

Lähettäjä: nipa^^ 
Päivämäärä:   16.11.08 19:18:53

ei saa jättää tälläseen kohtaan mä sekooooooon

(^__^)

(*__*)

("__")

Lähettäjä: cendrill0n 
Päivämäärä:   17.11.08 20:06:44

huomen pidempi jatko ei kerkee nyt.

Lähettäjä: pomppe. 
Päivämäärä:   17.11.08 20:16:53

ai niid mooor. :D:D:D

oon niin koukussa kun voi olla. ko aloit tätä tänne laittaa lueskelin välillä. sit aloin lukee aina ja ko oli viikon netti pois käytöstä niin meinasin räjähtää ko en tienny mite tää tarina meni.:D sit lintsattii koulust et sain luettua tän. ):

niin että varokkin lopettamasta !

Lähettäjä: cendrill0n 
Päivämäärä:   18.11.08 14:16:00

pomppe. / äää ei mun tarinan takia kannata lintsata! mut kiitos kuitenkin :D !! ♥ en oo lopettamassa, tykkään kirjottaa tätä hyyvin paljon 8))

tänään tulee jatko nyt tai illemmalla, mutta tulee kuitenkin :)

Lähettäjä: cendrill0n 
Päivämäärä:   18.11.08 15:55:39

Pihla

”Ekaa kertaa sä oot ihan hiljaa”, mä sanoin, irrotin huuleni sen huulista vaikka en ois halunnut, mutta se hetki oli jo ohi. Lucas tuijotti hämmentyneenä eteensä ja mä olin vapautunut. Mä yritin koskettaa kädelläni vettä, mutta en ylettänyt. Lokki kirkaisi meidän yläpuolella, se oli huomannut mummelin joka jakeli sorsille leipää vähän kauempana. Kutsuhuuto. Kohta mummo katoaisi lokkien alle. Mä en halunnut hoputtaa Lucasta puhumaan, mutta tuntui jotenkin hämmentävältä, että se oli ihan hiljaa. Yleensä poika puhui kokoajan, joka sekunti, katseellaankin. Paljon puhuvia katseita luokassa muille pojille, nähdään sitten illalla siellä, eikä jäädä kiinni.
”Mä en nyt tiedä mitä mä sanoisin”, Lucas sanoi ja mä nyökkäsin. Se kääntyi vihdoin muhun päin. Oli jo melko pimeetä enkä nähnyt kunnolla sen ilmettä.
”Ei sun tarvii sanoa mitään.”
”No mä niin haluaisin.”
”Ai”, mä sanoin ja heiluttelin jalkojani, mietin, kannattiko vielä ehdottaa kotiin lähtöä. En mä olisi vielä halunnut lähteä yhtään mihinkään, takaisin jonnekin koleaan, kylmään missä kaikki on niin totta. Mutsi odotti mua kotona, istui pöydän ääressä. Mä saatoin kuvitella sen. Se kysyisi missä mä olen ollut, kenen kanssa, mitä tein. Pihla, ole kiltti tyttö, älä tee pahoja juttuja. Sitä se oli aina mulle takonut kalloon, ole hiljainen ja kuuliainen, älä huuda takaisin ja kestä kaikki kuten naisen kuuluu. Ota kaikki páska niskaan mukisematta niin elät pitkään.
”Mutta nyt sä ainakin ymmärrät että mä tykkään susta melko paljonkin. Onko se sulle tuttuakin? Että tytöt ihastuu suhun”, mä kyselin, Lucas oli hetken hiljaa.
”No en mä nyt tiedä. Mä en ole koskaan ollut rakastunut tai ehkä ihastunutkaan, mutta sä kuitenkin imartelet mua. Ja suuteleminen kauniiden tyttöjen kanssa on kivaa”, Lucas sanoi ja hymyili sen kauniilla kasvoilla ja mun teki mieli huutaa tuskasta.
”Etkö koskaan ees ihastunut?”
”En kai. Tai joskus. Yks Viivi, me oltiin yhdessä ja se petti mua. Se tuntu kyllä aika pahalta”, Lucas vastasi, sen ilme oli jotenkin vaikeaselkoinen, sellainen minkälainen on ihmisillä kun ne puhuu vaikeista asioista. Semmoisista joita puhutaan vain luotetuille.
”Mä nyt en oikeestaan tiedä mitä mä tunnen, niinku, sua kohtaan”, Lucas sanoi vaikeasti ja ryki. Sen laihat jalat vispaili sinne sun tänne. Mun teki mieli paeta, tai ainakin työntää Lucas sinne mereen. Itsekäs páska. Mä olisin varmasti parasta mitä sille ikinä olisi tapahtunut. Mä vannoin itselleni, että se tulisi joskus huomaamaan mut kunnolla, ei pelkästään hiljaisena tyttönä joka oli ”ihan kiva”.
”Mä taidankin tästä lähteä”, mä sanoin ja nieleskelin itkua, mä en voinut kestää enää sen seuraa. Mä en tiennyt miten mä pääsisin pois sieltä rannalta mutten ajatellut sitä sillä hetkellä. Nousin vaan ylös, jätin Lucaksen siihen. Kyyneleet kirveli silmiä, kylmä ilma poskia. Mulle käy aina näin, aina. Herran jumala mä olin hyväuskoinen, liiankin.

10. Luku
[I]Valtameri

Lucas

Mä yritin saada Pihlaan koulussa jonkinlaista kontaktia. Mutta sitä kai nolotti niin paljon ettei se pystynyt kommunikoimaan mun kanssa. Krisu mökötti, angstasi ja masensi, kaikkea samaa aikaa. Siitäs sai, muijiin ei saanut kiinnittäytyä liian pitkäksi aikaa, se tuotti pelkkää ärtymystä ja vihaa.
”Miten meidän bändin nyt käy?” Allu kysyi kun me kolmistaan istuskeltiin ulkona koulun pihalla.
”No ei sille nyt mitään käy, ihan normaalisti jatketaan vaikka tässä on aikamoisia ristiriitoja”, Krisu vastasi ärtyisästi.
”Mutta millon meillä on harkat?”
”Eiköhän Kossu päätä sen asian, sen hima se on. Pitäis saada joku kunnon keikka muualle Suomeen vaikka joululomalla. Ois aika kova”, Krisu sano ja lauseen loppua kohden se näytti innostuvan. Mä kaivoin taskustani yhden röökin. Ne oli jo ihan lopussa. Piti nyysiä lisää jostain, faijalta vaikka.
”Nii, se ois siistii et pääsis muualle Suomeen vetää vaik ihan pientäki settii”, Allu sanoi ja heitti pitkän lettinsä pois silmiltä. Se näytti ihme hevarilta, vaikkei ollutkaan. Ei sille kuitenkaan sopinut mun mielestä lyhyet hiukset.
”Nukkuu jossain räkäsessä pakussa, palkaks saadaan tsägällä pullakahvit. Onnea!” mä vastasin tavanomaisen pessimistisesti.
”Ja Lucas on aina niin hyväuskoinen”, Krisu puuskahti. Se näki Terhin. Terhi viiletti ohi ja varoi katsomasta meitä. Mä odotin että se oli tarpeeksi kaukana ja aukaisin suuni.
”Te siis ette eronnu sovussa?” mä kysyin.
”Niin voi sanoo. Tai kummatkin halusi erota toisistaan.. Tai mä en ole niin varma enää. Kaikki on niin epävarmaa nykyään. Pitää pokata uusia muijia vaikka ei huvittaisi ja niin edelleen”, Krisu sanoi ja näytti vakavalta. Ei enää vitsikästä Krisua.
”Musta se on ihan kivaa, ei tarvitse sitoutua mihinkään”, mä vastasin.
”No sulle se sopiikin, sä oot tommonen joka ei osaa edes sitoutua”, Krisu vastasi ja mä jätin aiheesta puhumisen. Pihla käveli ohi ja mä tuijotin sitä, niin Allukin. Se hymyili meille kummallekin ja me hymyiltiin takaisin. Kaikki oli niin kuin ennenkin, mitään ei ollut tapahtunut. Hitto, mä olisin halunnut olla siellä laiturilla koko viikon sen kanssa. Jotain mä kuitenkin pelkäsin, en tiedä mitä.

-

Saattaa tulla viel tänää lisää harkkojen jälkeen kun iski kirjoitushimo >D

Lähettäjä: cendrill0n 
Päivämäärä:   18.11.08 15:56:40

toi kursiivi meni nyt tosta luvun nimestä vähän perclleen mut olkoot :D
en tajuu miks noista tulee noin lyhyitä pätkiä >___<

Lähettäjä: J3rsey 
Päivämäärä:   18.11.08 16:34:48

oi ihana pätkä ((:

Lähettäjä: hetyy 
Päivämäärä:   18.11.08 16:57:01

ihana pätkä.
oon seurannu alusta asti ja oon tykänny.

jatkoa! :)

Lähettäjä: Inkku 
Päivämäärä:   18.11.08 17:31:07

Ihana tää pätkä<3 ;)
Jatkeles vaan! :D

Lähettäjä: wo. 
Päivämäärä:   18.11.08 18:25:49

whuu.. tää tuntuu siltä, et mut on kiinnitetty tosi korkeelle köyteen johki mistä en pääse alas, enkä halua :'D. aivan mahtavat fiilikset ku luen tätä ! :3<3

Lähettäjä: Sennnu 
Päivämäärä:   18.11.08 18:34:51

Sulla on ihan loistavia sanakäänteitä. Etenkn toi Pihlan osuuden alku tossa vikassa kappaleessa. Mun piti lukea se uudelleen ja uudelleen monta kertaa.

Lähettäjä: cendrill0n 
Päivämäärä:   18.11.08 20:09:16

kiitos ihanista kommenteistanne! jatkelen taas huomenissa jos kerkeen, tai sitten ylihuomenna.

Lähettäjä: moi 
Päivämäärä:   18.11.08 21:09:44

ää ihana<3 jatkoo<:

Lähettäjä: JamoBakteeri. 
Päivämäärä:   18.11.08 22:42:33

Tiiätkö, mä oon aina inhonnut listata parhaita ja lempiasioitani, mutta nyt mun on ihan pakko sanoa, että tää on PARAS tarina, mitä mä olen KOSKAAN lukenut ja mä olen lukenut tosi paljon. Lucas on söpö, joskin tykkään että pojat on sopusuhtaisia tai hiukan lihaksikkaita. En kyllä osaa edes ajatella Lucasta laihana :D Saanko udella vielä lopuksi sun ikää?

Lähettäjä: heipppa 
Päivämäärä:   19.11.08 15:05:40

UP <3 tää on jotain ihanaa

Lähettäjä: cendrill0n 
Päivämäärä:   19.11.08 18:22:31

JamoBakteeri. / ai vitsit, onko tää muka niin hyvä :--o MUTTA ÄLYTTÖMÄSTI KIITOS! ♥ piristi kauheesti.
ja ei Lucas mikään himolaiha ole, mutta melko keppi. Se jotenki sopii sille :DD
Ja oon viistoista, vauva vielähh D---:

-

heipppa: yritän kehitellä nyt jotain ^^

Lähettäjä: raindance. 
Päivämäärä:   19.11.08 19:30:50

Ja edelleen jatkoa odotellen. Eikä vieläkään moitittavaa (:

Lähettäjä: cendrill0n 
Päivämäärä:   19.11.08 20:14:24

Jatkuu Lucaksesta

Kotona mä säveltelin kaikenlaista, yritin miettiä meidän bändin linjaa ja sen pohjalta säveltää biisejä. Rockpoppia? En mä tiedä. Rene oli hyvällä päällä, Tuuli oli kaiketi tulossa meille kylään. Rene tyhjensi astianpesukonetta ja pyyhki pöydiltä pölyjä. Mä pyörittelin silmiäni, tuskin Tuuli meidän himan kuntoa pisti merkille, sänky valmiina ja menoks.
”Onko Tuuli tulossa meille?” mä kysyin kun tulin keittiöön.
”Joo, voisitko sä mitenkään häipyä täältä siihen mennessä?”
”En usko”, mä sanoin ja otin mehua jääkaapista. Mulla ei ollut mitään suunnitelmia illaksi, joten kai mä pysyisin kotona, mä en viitsinyt soittaa kenellekään.
Mä laahustin takaisin huoneeseeni ja nappasin skeban. Mä ehdin hetken tilutella kunnes Rene hakkasi ovea ja käski lopettaa. Ja kännykkä soi.
”Haloo?”
”Moi, Allu tässä. Onks sulla mitään suunnitelmia? Ajattelin et jos voisit hengailla, ku mulla ei oo mitään tekemistä”, Allu kysyi ja mä hymyilin, iltapäivä oli sittenkin pelastettu.
”Joo, minne mentäis?”
”Mennäänkö ostarille? Tai kaupungille. Mä tuun sinne eka, mulla menee kymmenisen minuuttia.”
”Joo ja okei. Mä odotan”, mä sanoin ja suljin kännykän. Mä laitoin skeban paikoilleen ja makasin sängyllä, tuijottaen kattoa. Ovi kolahti. Tuulin ärsyttävä, kimeä ääni. Renen iloinen ääni. Onnelliset páskat, onnellisen tietämättömiä. Joku päivä ne kuitenkin eroaisi, mikään ei kestä paria kuukautta kauempaa.
”Luca! Voi vitsi, viime tapaamisesta on niin kauan!” Tuuli avasi mun huoneen oven ja riensi halaamaan mua. Hajuveden lemu valtasi koko huoneen ja mä hukuin Tuulin tummien, pitkien hiusten sekaan.
Se kai luuli, että piti olla tosi ystävällinen poikaystävän pikkuveljelle, Renelle se oli yks ja sama, kunhan se sai pitää jotenkuten Tuulin kokonaan itsellään. Joskus musta kyllä tuntui että Tuuli tykkäs olla enemmän mun kanssa kuin Renen, lähinnä sisko ja veli-mielessä. Se luuli, että mä olen joku pikku kakara.
”Mutta me mennään tästä nyt, jatkeles sitä mitä olit tekemässä!” Tuuli sano tekopirteästi ja irrotti itsensä. Se muija oli just semmonen perus tyrkky, piikkikorkoinen puuterinaama, jolla oli kaks numeroa liian pienet farkut. Oli se kyllä joskus ihan ookoo.

Me mentiin Allun kanssa ostarille, ei me jaksettu junalla enää kaupungille lähteä, kello oli liian paljon Allun mielestä.
”Ei víttu mä jouduin koulun jälkeen kuuntelemaan Krisun tilityksiä varmaan kaks tuntia, ja kokeisiinki piti samalla lukea. Pitäskö sen mennä ammattiauttajalle tai jotain, sille se ero tuntuu olevan niin kipeä paikka”, Allu valitti. Me istuttiin skederampeilla kuten meillä oli tapana, eipä ostarilla muutakaan paikkaa ollu missä ois voinu hengailla.
”Joo no, kyllä ne oli aika kauan yhdessä. Mut mitäs jos puhuttais jostain muusta?”

Pihla

Torstaina mä olin aivan hermona koulussa. Miksi mun piti aina suostua Linan naurettaviin juttuihin? Sami. Mä en edes tiennyt minkä näköinen se oli, ja sitä paitsi mä en pystynyt ajattelemaan ketään muuta kuin Lucasta, vaikka en näyttänyt sitä päälle päin. Terhi oli ollu niin kireenä ettei sen kanssa viitsinyt puhua, joten kulutin aikaa kännykän parissa, Lina valmisti mua iltapäivällä tulevaan koitokseen.
”Puhu semmosista asioista joista voi kertoa, ei mitään henkilökohtaisuuksia!” Lina vaahtosi ja mä huokailin. Mä menisin sinne vain Linan iloksi, enkä mä muutenkaan halunnut antaa Samille (kuka ikinä olikaan) pakkeja.
”Mä oon kertonu sille minkä näköinen sä olet, joten se kyllä tunnistaa”, Lina jatkoi ja mä myhäilin jotain, mutisin ja huokailin lisää. Hermostutti, vaikka tapaamiseen oli vielä monta tuntia. Terhi istui tiukkiksena mun vieressä, suu pelkkänä viivana ja hirveet rypyt otsassa. Se näytti joltain kukkahattutädiltä.
”Kello soi, pakko lopettaa”, mä sanoin jossain vaiheessa Linalle ja se tajusi pistää kännykän kiinni. Kello soi vähän ajan päästä oikeastikin ja me päästiin musiikin hienoon maailmaan.

Me harjoiteltiin musatunnilla joululauluja joulujuhlaan. Se lähestyi yllättävän kovaa tahtia. Oltiin päästy jo marraskuun puolelle vaikka luonto ei siltä näyttänytkään; sadetta ja muutamia räntäsateita, ei sen kummempaa.
”Noita rumpuja ei kyllä kannattaisi pitää noin pinnassa”, musamaikka puhui itsekseen ja kuunteli Krisun soittoa. Se soitti paremmin kuin koskaan, sillä oli kai ollut aikaa harjoitella. Siitä tuli hetki hetkeltä parempi. Mun basistintaidot taas oli mun mielestä jysähtäneet paikoilleen, mä en edennyt minnekään.
”Saana ja Terhi vois laulaa tän Mariah Careyn All I Want For Christmas Is You-biisin, siitä tulis hienon kuulonen noin kahdella erilaisella äänellä”, musamaikka intoili. Terhi näytti hapanta naamaa mutta Saana oli iloisen näköinen, vihdoinkin se pääsisisi valokeilaan, eikä Terhi pelkästään. Lucas istuskeli nurkassa ja näppäili akustista kitaraa, omissa maailmoissaan. Se oli laittanut jalan toisen jalan päälle ja näytti keskittyneeltä, niin kamalan söpöltä.
”Tää biisi kyllä pitää sovittaa aikalailla uudelleen, tänhän vois vetää pianolla ja akustisella...” maikka jatkoi ääneen ajatteluaan ja kaikki muut teki kaikkea muuta kuin kuuntelivat.
”Ja taustakuoro! Oliskohan se liikaa, mitäs luulet Pihla?” maikka kysyi ja mä käännyin siihen päin.
”En mä tiedä. Saanko mä soittaa bassoa?” mä vaihdoin aihetta.

-

Hirveee pätkä U___U

Lähettäjä: moi 
Päivämäärä:   19.11.08 20:17:49

ui jatkA<3

Lähettäjä: heipppa 
Päivämäärä:   19.11.08 20:49:26

jatkoaa

Lähettäjä: JamoBakteeri. 
Päivämäärä:   19.11.08 22:07:49

Eikö kukkahattutädit oo niitä, jotka tarjoaa ällömakeaa mehua ja pullaa eikä näytä myrtyneeltä? :D

Lähettäjä: heipppa 
Päivämäärä:   20.11.08 14:43:42

up!

Lähettäjä: cendrill0n 
Päivämäärä:   20.11.08 15:29:00

JamoBakteeri. / mul jäi se lause vähänniinku kesken sillain, pahoittelen :D

jatkan huomenisssaaa.

Lähettäjä: heipppa 
Päivämäärä:   21.11.08 14:07:21

YLÖSVIEL (:

Lähettäjä: raindance. 
Päivämäärä:   21.11.08 22:04:10

JATKUUUMOA !

Lähettäjä: pomppe. (ei kirj) 
Päivämäärä:   22.11.08 12:48:03

jatkuuu. ::))::)

Lähettäjä: cendrill0n 
Päivämäärä:   22.11.08 18:12:03

huomen tulee jatko koska nyt en ehdi enää kun veli haluaa koneelle... =__=

Lähettäjä: ChiQi. 
Päivämäärä:   22.11.08 18:27:01

Jatkuu :)

Lähettäjä: pomppe. 
Päivämäärä:   23.11.08 18:23:08

ylööös. 8)

Lähettäjä: cendrill0n 
Päivämäärä:   23.11.08 18:55:57

pitää käyttää ie:tä nyt ku firefox ei päästä mua tänne jostain syystä ja siks en oo kirjautunu.
mut jatkoa taas, vaikkakin melko huonoa >___<

-

Jatkuu Pihlasta

Mä istuin kahvilassa ja tuijotin hymyillen vastakkaisella penkillä istuvaa poikaa.
”Sä oot siis Pihla?” Sami kysyi, ystävällisen lempeällä äänellä.
”Joo, kiva tutustuu”, mä änkytin paniikissa ja mun kasvoilla oli taatusti ääliömäinen virne. Mä suunnittelin pakosuunnitelmaa, miten voisi kadota vessan kautta pois?
”Öö.. Mistäs sä tunnet Linan?” mä kysyin, yritin saada jotain keskustelua meidän välille.
”Se on mun luokalla”, Sami vastasi. Mä tutkiskelin sen kasvoja vaivihkaa. Ruskeat hiukset ja ruskeat silmät. Kulmikkaat kasvot, miesmäisempi kuin Lucas. Miksi mä vertasin Samia Lucakseen?
”Aijaa. Sä olet siis seitsemäntoista?” mä jatkoin kyselyäni. Sami nyökkäsi ja sekoitti lusikalla kahviansa.
”Mä olen ysillä.”
”Niin, Lina sanokin jotain sellasta. Missäs sä asut?” Sami kysyi ja jatkoi ystävällistä linjaansa. Siitä tuli mieleen joku kiltti poliisi, missäs sä asut, voitais viedä sut sun vanhempien luokse. Tyttö raukka!
”Mä asun tässä aika lähellä”, mä sanoin välttelevästi, en mä vielä halunnut kertoa sille missä mä asuin, ties mitä taka-ajatuksia sillä oikein oli.

Lucas

Musta tuntui, että mä olin muuttunut jotenkin rauhallisemmaksi. Kotiin tullessani koulusta mä en huutanut faijalle kertaakaan, vaikka se inisi vaikka mistä. Rene ärsytti mua kanssa tavallista vähemmän. En mä tiennyt mistä se johtui, mutta ei se ollu ainakaan paha asia.
”Mitenkäs meni koulupäivä?” faija kysyi kun mä etsin jotain ruoan tapaista keittiöstä.
”Ihan tavallisesti, harjoteltiin joululauluja joulujuhlaan”, vastasin ja löysin suklaamuroja.
”Onkos sulla mitään suunnitelmia illaksi? Ajattelin että lähet mun kanssa kauppaan, mun pitää ostaa pari juttua”, faija kyseli ja mä mietin sen ajatuksia.
”Mihin sä mua siellä tarviit?” mä kysyin. Mä en jaksanut lähteä sen kanssa minnekään.
”No jos tulee paljon tavaraa. Ja olisi sunkin kanssa mukava viettää aikaa”,faija vastasi ja pyyhki leukaansa servietillä. Se ukko röhnötti keittiön tuolilla, vei melkein kaks. Siltä mä en ainakaan ruumiinrakennettani ollut saanut. Se oli semmonen tankki ettei mitään rajaa, huhhuh.
”Sun pitää kyllä joskus viettää meidänkin kanssa aikaa, aikahan hurahtaa nopeesti ja yhtäkkiä muutatkin jo pois kotoa”, ukko sanoi surullisesti ja mä tunsin hetkellistä myötätuntoa. Kai se pelkäsi että aikuisena mä valittaisin ihmisille mun ja faijani kylmäksi jäänyttä suhdetta.
”Mä lähden ulos. Pyydä Renee ja Tuulia kauppaan”, mä sanoin. Tuuli sanoi viettävänsä meillä vielä perjantain ja viikonlopun, ja siitäkös faija oli mielissään, se nimittäin siivosi ja tiskasi.
”Sen teen”, faija vastasi ja mä jätin sen keittiöön syömään ja lukemaan lehteä.

Siellä mä olin taas, ulkona käyskentelemässä yksinäni. Rööki oli lopussa, eikä ketään ollu sitä ostarilla myymässä eikä mariakaan. Kello oli jotain kuus, kaikilla frendeillä oli varmasti muuta tekemistä.
”Lucas, moi!” mä kuulin takanani tutun äänen ja käännyin ympäri.
”Moi.”
”Mitä sä täällä teet ihan yksinäsi?” Pihla kysy pirteästi ja mä kohautin olkapäitäni.
”Ei aavistustakaan. Mut ei sitä himassakaan jaksa olla”, mä vastasin, ”mistäs sä tulit?”
”Keskustasta”, Pihla vastasi vähän etäisemmin. Ja sit lunta alko sataa. Puuterilunta, mutta lunta kuitenkin.
”Kato lunta”, mä sanoin ihmetellen ja hymyilin leveästi. Pihla kaivo laukustaan lapaset ja laitto ne käsiinsä.
Me seisoskeltiin tyhminä aivan hiljaa. Me ei kehdattu puhua mitään, tai mä en jaksanu ja Pihla ei kehdannut.
”Muuten.. Loukkasinko mä sua pahasti sillon joskus...? Koska musta tuntuu että sä oot vältelly mua tai jotain”, mä sanoin ja katselin muualle kuin Pihlan silmiin.
”En mä tiedä.. Mut ei se haittaa, parempi et sanoo suoraan”, Pihla hymyili ja mä hymyilin takaisin.
”Toivottavasti bändiharkat alkaa taas pian! Mä lähenkin tästä, moikka!” Pihla sano ja hetkessä se oli poissa. Mulla oli kylmä. Mua vítutti, rasitti kaikki. Rööki oli loppu ja mä en tienny mitä halusin ylipäätään miltään. Maailmassa ei ollu samaattomampaa ihmistä ku mä.

-

jatkan taas huomenna kun tosta tuli lyhyt pätkä. yritän kirjottaa pidempiä, mut aika ei riitä jne.. mut koitan parantaa tapani (((8

Lähettäjä: pomppe. 
Päivämäärä:   24.11.08 15:57:55

lyhytki pätkät on pätkiä ja niitäkin pätkiä voi lukee koska sitten on kiva lukee pitiä pätkiä välillä kun on lukenu ensin lyhyitä pätkiä. 8D

pätkä päivä tänään. ):

Lähettäjä: cendrill0n 
Päivämäärä:   24.11.08 18:05:47

pomppe. / :D

samall uppia! jatkan huomenna, kosssska sillon on paremmin aikaa.

Lähettäjä: raindance. 
Päivämäärä:   24.11.08 22:17:49

Ihan sama vaikka sä kirjottaisit tätä juttuu lauseen pätkissä ei mua haittaa yhtään.
Jatkuu vaan (:

Lähettäjä: JamoBakteeri. 
Päivämäärä:   24.11.08 22:25:59

Mä niin rakastan tätä <3

Lähettäjä: moi 
Päivämäärä:   25.11.08 15:24:26

JES TÄNÄÄ JATKOO OOON OOTTANUKKI<3

Lähettäjä: cendrill0n 
Päivämäärä:   25.11.08 18:45:08

kirjoittelen (((:

Lähettäjä: cendrill0n 
Päivämäärä:   25.11.08 20:29:30

Pihla

Lauantaina meillä oli treenit Kossulla, mikä oli melko outoa. Terhi oli pirteenä ja Krisukin, vaikka ne ei toisilleen puhuneetkaan.
”Arvatkaas mitä? Mä sovin meille uudeksivuodeksi keikan Lappiin!” Terhi huudahti heti kun se tupsahti Kossun kellariin lumisena.
”Mitä?!” minä, Lucas ja Kossu kysyttiin yhteen ääneen.
”Joo joo, johonkin rinnetapahtumaan. Ollaan lämmittelijöinä iltapäivällä jotai vähän isompaa keikkaa varten. Eiks oo hienoa? Mä en oikeestaan järjestänyt sitä vaan faija..” Terhi selitti ja oli taas elementissään puhumassa. Pari päivää se oli vaan istunut ja äksyillyt kaikille.
”Valehtelet”, Lucas sanoi ja Terhi pudisti päätään ja hymyili leveästi. Krisu oli ihan hiljaa ja rummutteli erilaisia komppeja.
”Mut soitellaan nyt vaan jotain, et päästään taas vireeseen pienen tauon jälkee ja aletaan sit miettimään sitä biisilistaa sinne”, Terhi jatkoi ja me hyväksyttiin ajatus. Terhi hymyili koko harkkojen ajan leveästi ja laulo paremmin kuin ennen. Sillä taisi olla jotain muutakin mielessään kuin pelkästään se rinnekeikka.

Mä jäin Kossun, Lucaksen ja Allun kanssa vielä kellariin soittelemaan. Terhi lähti kovalla kiireellä pois, sano nopeesti moikka ja häipyi. Krisu taas ei sanonut mitään, laahusti ärsyyntyneenä kapulat kourassa portaita ylös.
”Tää alkaa menee jo aika naurettavaks”, Kossu hörähti ja pimputteli jotain satunnaisia säveliä. Lucas oli lösähtänyt kokoon punaiselle, vähän kulahtaneelle sohvalle.
”No joo, tää pitäis saada toimimaan paremmin. Mut mennään tällä linjalla jonkun aikaa, kyllä ne sitten tajuaa tehdä sovinnon”, Allu sanoi diplomaattisesti. Mä vilkaisin kelloa ja kuuntelin muiden höpinöitä. Oliko mutsi sanonut, milloin piti tulla kotiin? Sähköpostitkin pitäisi tarkistaa, faijalta oli saattanut tulla viesti.
”Mun pitää varmaan pikku hiljaa lähtee himaan päin”, mä sanoin ja irrotin basson piuhasta.
”No oisit jääny vielä hetkeks, meidän seuraksi”, Kossu sanoi ja mutristi suutaan. Se oli hassun näköinen tehdessään niin, aika vakavan näköisestä naamasta tuli yhtäkkiä jokin typerän ja hauskan väliltä.
”Älä näytä mulle tota ilmettä”, mä sanoin ja mun oli pakko nauraa. Pienestä ikkunasta mä näin että lunta satoi ihan älyttömästi.
”Tuolla sataa sen verran lunta että on varmaan pakko mennä himaan ennen ku jään tänne loukkuun.”
”Tuskin se niin kamalaa ois”, Kossu vastasi flirttailevasti ja mä läpsäisin sitä selkään. Laitoin basson koteloonsa ja Lucas nousi samalla kun nostin kotelon sohvalta.
”Mä tuun samaa matkaa”, se sanoi ja mä nyökkäsin ystävällisesti hymyillen.
”Me pidetään täällä Allun kanssa omaa kivaa! Eiks nii Allu?” Kossu kysyi ja virnisti Allulle.
”Jäätte kaikesta kivasta paitsi”, Allu sanoi mutristaen suutaan ja mä vaan virnistelin.

Lumi narskui mun tennareiden alla. Mä en ollut tajunnut etsiä talvikenkiä, ja varpaat oli ihan tunnottomat kylmyydestä. Me oltiin aika pitkään vaiti, kunnes tultiin puiston kohdalle. Lucas otti vähän lunta maasta, teki siitä pallon ja heitti sen mun selkään.
”Hei hei, mitäs toi oli olevinaan?” mä huudahdin ja otin itsekin vähän lunta maasta, pyöritin säälittävän näköisen pallon ja yritin sihdata sen Lucaksen vatsaan. Suunnitelma meni piloille, kuten saattoi arvata mun sihtitaidoista.
”Hyvä tähtäys, pidä se mut vähän enemmän voimaa!” Lucas virnuili ja juoksi puistoon kitarakotelo selässään heiluen.
”Sä lähdet pakoon!” mä lähdin sen perään ja pyörittelin kahta palloa samaa aikaa käsissäni. Mä kuulin Lucaksen naurun jostain läheltä, mutten nähnyt sitä missään. Puistossa olevat valot valaisi vähän nurkkia muttei paljoa. Mä kuulin kahinaa ja sitten läsäyksen takaraivossani.
”Toi ei ollu kyllä yhtään reilua! Tuu nyt esiin että voin heittää sua”, mä sanoin ja silmä kovana tsekkailin paikkoja.
”Okei, yritä heittää”, Lucas tuli esiin ison puun takaa ja mä ihmettelin miten mä en ollut nähnyt sitä. Mä kävelin vähän lähemmäs, otin maasta lunta ja pölläytin kaikki ne sen kasvoille.
”Ei hélvetti ku on kylmää!” Lucas kiljahti (melko naismaisesti) ja pyyhki paljailla käsillään kasvojaan.
”Siitä sait ku heitit takaapäin!” mä sanoin muka vihaisesti. Lucas avasi suunsa ja nappaili putoilevia lumihiutaleita. Lunta tulikin ihan älyttömästi. Kaunista, viatonta lunta joka peitti kaiken ruman kuonan alleen. Lumihiutaleiden pyydystelyn jälkeen Lucas kaatui maahan ja teki lumienkelin. Mä seurasin esimerkkiä ja kaaduin kylmään lumeen. Bassokotelo makasi mun vieressä, kun mä viskoin käsiäni sinne sun tänne ja pyydystin samalla lumihiutaleita.
”Eiks ookin aika kivaa kun lunta sataa?” Lucas kysy ja mä nyökkäsin. Sen kasvoilla oli aika omituinen ilme, mä en osannut tulkita sitä.

-

hoooooooooooooo.

Lähettäjä: ZuWi^^(ei kirj.) 
Päivämäärä:   25.11.08 21:42:38

ihana.. <3

Lähettäjä: JamoBakteeri. 
Päivämäärä:   25.11.08 21:56:32

Suloista <3 Palvon kohta maata sun alla! Ja kiroan omaa ficinrääpälettäni, joka ei onnistu

Lähettäjä: pomppe. 
Päivämäärä:   25.11.08 22:04:31

äää.<3

Lähettäjä: pomppe. 
Päivämäärä:   25.11.08 22:04:52

rakentavia nää mun kommentit. :)

Lähettäjä: cendrill0n 
Päivämäärä:   26.11.08 15:28:28

Mwaaa kiitos kommenteistanne! ♥
jatkan huomenissa (((:

JamoBakteeri. / kyllä se vielä onnistuu, sä oot hyvä kirjottamaan !

Lähettäjä: heipppa 
Päivämäärä:   26.11.08 15:31:27

jatkooaaa<3

Lähettäjä: J3rsey 
Päivämäärä:   26.11.08 17:42:47

oi ihana pätä taas (:

Lähettäjä: Henz 
Päivämäärä:   26.11.08 19:14:49

Tällä hetkellä mua ahistaa ku en osaa antaa rakentavaa, tai sanoo ees kunnolla mitä mieltä mä oon tästä. Tyydyn käyttämään omaa ilmoitustapaani:
ÄÄÄ!!! <3<3<3 :D

-kiitos- :) :'D

Lähettäjä: Ctrl 
Päivämäärä:   26.11.08 19:21:44

sä kerrot kaiken niin todentuntusesti, ihan ku jotai omia kokemuksia :) tää on aivan ihana tarina enkä malta oottaa jatkoa <3

Lähettäjä: pomppe. 
Päivämäärä:   26.11.08 19:31:05

minä<3tämä tarina, koska tämä on aivan ihana.
minä<3cendrill0n, koska hän kirjoittaa tätä meille.

Lähettäjä: deeässä 
Päivämäärä:   27.11.08 15:41:13

awwww muista jatkaa <33 tää on niin ihana.

Lähettäjä: cendrill0n 
Päivämäärä:   27.11.08 17:20:03

Lucas

Mä olin aikalailla ryssinyt aina kaiken: antanut olettaa, että en tykkäisi ja menettänyt sen jälkeen. Pihla luuli, että mä en tykännyt siitä. Viivi luuli, että mä en tuntenut enää mitään sitä kohtaan. Mutta itsepähän olin antanut turhia oletuksia, pakko tyytyä siihen mitkä kortit oli saanut. Miks kaikki oli niin vaikeeta? Sanoa vaan suoraan kaikki, muttei pysty. Olin mä kai sitten hieman heikko ja ujo.
”Eiks sulla ole kylmä?” Pihla kysy ja käänty muhun päin. Me maattiin kasvot taivasta päin lumihangessa. Se ei ollu varmaan ohikulkijoiden mielestä kamalan viisasta. Siellä puistossa ei kyllä ollu ketään, muutamia rimppakinttuisia lenkkeilijöitä vaikka oli jo pakkasta ainakin viis astetta.
”Miten niin?” mä kysyin.
”Sulla ei ole lapasia eikä pipoo ja vaan toi nahkatakki”, Pihla sanoi ja mä tulin miettineeksi oliko se aina noin huolehtivainen. Mä synnytin ilmaan höyryä suullani, koska mä en keksinyt mitään puhuttavaa. Muijien kanssa piti aina puhua. Puhua kaikki asiat halki. Puhua halki. Mitä sekin oikeen tarkotti? Niille piti aina selittää kaikki tekemiset, hirveet raivarit jos on halannut jotain tyttöä kaupungilla. Itsehän ne toki sai tehdä mitä lystää, maata muiden kanssa vaikka ihan tasan tarkkaan tietää että oma jätkä odottaa.
”Joo no, kyllä mä pärjään. Tiedätsä, että jos kaivautuu lumeen ei tuu kylmä. Niinhän ne jotkut eläimetkin tekee talvella”, mä vastasin vähän ajan päästä. Pihla tuijotti tähtiä. Niitä oli ilmestynyt taivaalle, tipahtanut jostain. Ne näytti pieniltä valoisilta pisteiltä, mutta todellisuudessa ne oli suuria aurinkoja jotka syttyi ja sammui, liekehti ja oli kuumia.
”Bilsaa sä oot ainakin kuunnellut”, Pihla hymyili ja vaikka oli hämärää, mä näin sen valkeat hampaat ja pisamat nenän päässä.
”No sitä vähän aikaa kunnes nukahdin”, mä vastasin ja nauroin itselleni. Pihla nauro myös ja vilkaisi koteloaan, jos vaikka joku ois käyny varastamassa sen.
”Eikös ookin mukavaa vaan olla tässä”, mä jatkoin, ”vaikka pérse onkin aikalailla jäässä.” Pihla hymyili leveämmin ja nousi istumaan. Me oltiin aika lähekkäin, mä kuulin sen hengityksen ja haistoin sen tuoksun. Sitten se katsoi mua silmiin. Mä en pystynyt kääntämään katsettani minnekään, mä tuijotin takaisin sen rehellisiin kauriin silmiin, jäin sinne vangiksi. Pihla silitti mun poskea lapasella, siinä oli lunta ja se oli osittain kastunut mutten mä välittänyt mistään märistä lapasista. Sitten se vetäs kätensä pois ja virnisti.
”Susta ei saa mitään selvää, sä sanoit ettet tykkää musta sillä tavalla, mutta et sä ainakaan varo katseita ja kosketuksia”, Pihla informoi ja mä tunsin itseni aikalailla petetyksi.
”Mä en tiedä mitä mä haluan”, mä sanoin tahattoman surullisesti.
”Sä olet vain sitoutumiskammoinen tai tunnevammainen.”
”Älä hauku.”
”Se on totuus”, Pihla sano takasin ja sattui vielä entistä enemmän. Piikkejä, auts.
”Mä luulin että sä olet mun frendi!” mä sanoin aika kipakastikin.
”Frendejä ei suudella! Vai ootko sä semmonen jätkä joka tykkää vaan leikkiä? Susta on jotenkin saanut sellaisen kuvan. Sä oot kiva poika, Lucas, musta susta ei saa selvää sitten millään”, Pihla raivosi. Tätä just mä vihasin, selittelyä.
”Älä viitsi olla rasittava”, mä sanoin ja Pihla nousi ylös, otti kotelonsa ja lähti kävelemään. Mä annoin sen kävellä pari metriä, kunnes kävelin sen kiinni.
”En mä halunnut loukata sua, mutta näköjään mä en onnistunut. Mä oon pahoillani. Oikeesti”, mä sanoin ja pidin sen lapasesta kiinni. Pihla seiso siinä hetken aikaa ja ajatteli kai mitä sanoisi. Mä olin ihan oikeesti pahoillani, en mä ikinä tahallaan ketään loukkaisi, ellen ois kyseiselle henkilölle vihainen. Mun kädet alko olemaan jo ihan tunnottomat, ja lunta sen kun tuprutti vaan lisää ja lisää.
”Anteeksi”, Pihla sano hiljaa. Mä päätin halata sitä, koska se näytti niin eksyneeltä ja surulliselta.
”Kato mehän melkein riideltiin”, mä sanoin ja puristin sitä lujempaa. Pihla oli niin pieni, lyhyt ja laiha, se melkein katosi sen kangastakkiin ja kenkiin.
”Enkö mä olekin aika säälittävä?” Pihla sanoi ja nauroi.
”No et.”
”Hyvä.”

-

btw viimeinen saa tehdä uuden topicin sitten ((:
taas tommonen lyhyt, mut pitää kiirehtiä harjoituksiiin.

Lähettäjä: JamoBakteeri. 
Päivämäärä:   27.11.08 19:50:38

Lucas on äärettömän syvällinen loppujen lopuksi ollakseen tuollainen ysiluokkalainen pojanjäppinen, jotka ei yleensä niin syvällisiä ole.

Lähettäjä: cendrill0n 
Päivämäärä:   28.11.08 14:29:43

Kyllä mä tunnen ysiluokkalaisia poikia jotka on tosi syvällisiä jos sattuu sille tuulelle :D se on aika söpöö jos on ulkokuoreltaan semmonen kovistyyppi.

Tää taitaa btw olla 100. viesti, joten teen sit uuden.