Lähettäjä: cendrill0n 
Päivämäärä:   20.8.08 17:06:48

I love because
© cendrill0n.

Elikkäs joku mun uusi jatkotarina, kun edellinen meni totaalisen puihin.. Tätä on kiva kirjoittaa, joten toivottavasti saan jotain kommenttia (: Tässä kirjoitetaan kahden ihmisen näkökulmasta.
Alku saattaa olla vähän tylsähkö, mutta niinhän ne alut taitaa olla aina joskus 8DD ainakin mulla.

1. luku
Ain't no sunshine

Pihla

Mä hypistelin hermostuneena hupparini nauhoja ja pureskelin kynsiäni, jotka oli jo valmiiksi tyngät.
“No, jännittääkö?” mutsi kysyi kuskin paikalta ja vilkaisi muhun. Typerä kysymys.
“Tottakai”, mä vastasin ja loin katseeni lätäkköiseen tiehen. Rauhallinen musiikki soi, äiti oli tykästynyt uuteen paikalliskanavaan. Mun makuun ehkä liiankin vanhaa musaa.
Istuin auton penkillä liikkumatta ja koitin saada ajatuksiani järjestykseen. Katulamput paloi vielä, vaikka oli melko valoisaa, kello oli puoli yhdeksän aamulla.
“No, sähän oot sosiaalinen tyttö, kavereita saat kun vähän yrität”, mutsi jatkoi ja piti tällä kertaa katseensa tiukasti tiessä. Se oli aamuisin epävarma ajaja.
“Mmm”, mumisin, vaikka mä tiesin etten ollut mikään kamalan sosiaalinen.

Vähän ajan päästä me oltiin koulun viereisellä parkkipaikalla.
“Koita pärjätä siellä. Oot reipas tyttö”, mutsi sanoi ja hymyili mulle huolellisesti punatuilla huulillaan. Tiukka nuttura oli kai vetänyt kaikki rypyt kasvoilta, koska se näytti kamalan nuorelta. Tai sitten se oli meikannut kasvojaan kaks tuntia. Kai sitäkin jännitti uus työpaikka.
“Joo, pärjään pärjään”, mä sanoin ja hymyilin vakuuttavasti. Mä nousin mustasta Volvosta, heilautin äidille kättäni ja lähdin kävelemään kohti koulua. Sydämen lyönnit rytmiytyi hienosti mun ripeän kävelyni tahtiin.

Koulurakennus oli jokseenkin masentavan näköinen, punaista tiiltä ja ikkunat korkealla.
Ei sillä, että mun entisessä asuinpaikassa olisi ollut hienompi. Hetki hetkeltä enemmän mä aloin kaipaamaan kuitenkin entistä kouluani, siellä olevia ystäviä, sekä entistä kotimaatani, Iso-Britanniaa.
Masentuneen näköisiä nuoria käveli sisään suurista ovista. Seiskaluokkalaisia oli ulkona pienissä ryhmissään. Ne loi pelokkaita katseita muhun ja muihin ysiluokkalaisiin.
Kävelin nopeasti sisään ja vastaan tulvahti lämmintä, kosteaa ilmaa. Hikeä, parfyymia.

Luokka 223. Kaikki sadalla alkavat näyttivät olevan alakerrassa.. Mä kävelin ihmismassojen läpi ja heilauttelin hiuksiani pois kasvojeni edestä vähän väliä.
Tuupin vahingossa ihmisiä mun tieltä ja mutisin jokaiselle anteeksi. 223 löytyi loppujen lopuksi helposti, koska se oli ihan portaiden vieressä. Sen ovi oli auki joten mä kävelin enempää miettimättä sisään ja riisuin kenkäni, kun näköjään muutkin oli niin tehnyt.
Tunkkainen ilma sai mut pökerryksiin. Muut oli jo päässyt istumaan liian pienten pöytien ääreen. Mä otin summamutikassa jonkun tuolin ja istahdin siihen. Uteliaat katseet lävisti mut, ja teki mieli muuttua näkymättömäksi.
“9E, tervetuloa! Uusi lukukausi on alkamassa, ja nyt on uusi oppilaskin saapunut keskuuteemme. Pihla, nousisitko ylös että kaikki näkisivät..” maikka seisoi liitutaulun edessä ja loi muhun ystävällisen katseen. Mä tunsin muuttuvani punaseksi kauttaaltani.
“Haluaisitko kertoa jotain itsestäsi?” maikka jatkoi ja mä ravistin päätäni. Voisko tää nöyryytys jo loppua?
“No, minä voin kertoa. Pihla on asunut viimeiset viisi vuotta Iso-Britanniassa, ja he muuttivat tänne äidin työn perään. Miltä tuntuu olla taas Suomessa, Pihla?” maikka kysyi rauhallisella, hiljaisella äänellään.
“Ihan kivalta”, mä vastasin sönköttävästi punastuin entisestään. Maikka nyökkäsi ja alkoi selittämään jostain ihan muista asioista. Ei edes pyytänyt muita kertomaan nimiään. Tuskin mä mitään kavereita edes saan..
“Vai että ihan Englannissa?” joku tyttö kysyi mun takanani, multa kai. Käännyin ja nyökkäsin. Tytöllä oli punaiset hiukset, niin kuin mullakin. Vihreät silmät ja pikkasen enemmän pisamia kun mulla.
“Mahtaa olla kivaa”, tyttö sanoi ja vaikutti aidosti kiinnostuneelta. Mä kohautin olkapäitäni.
“Mä en tykkää koulupuvuista”, vastasin.
“Terhi ja Pihla, olkaapas nyt hiljaa. Kannattaa teidänkin kuunnella, kerron tässä tärkeää informaatiota!” ope sanoi typerällä kirjakielellään.
“Kesä on ollut ja mennyt, ja nyt keskitytään opiskeluun. TET-työpaikkaa pitäisi jo alkaa etsimään teidänkin, ellette ole jo löytäneet sopivaa. TET- viikko alkaa kahden kuukauden päästä”, maikka puheskeli ja selostus meni toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Mä keskityin vain muistamaan muiden oppilaiden kasvoja. Mun silmät kiinnittyi Terhi-nimisen tytön vieressä istuvaan poikaan, jolla oli kurittoman näköiset rastat ja ilkikurinen hymy. Se huomasi mun tuijotuksen ja virnisti. Punastuin ja yritin hymyillä takaisin, mut tuskin onnistuin kovinkaan hyvin. Mä olin vieläkin liian hermostunut.

Lähettäjä: Ilta Leiviskä-fani 
Päivämäärä:   20.8.08 17:26:10

jatka vain :) kirjoitat ymmärrettävästi. kappalejako voisi olla selkeämpi, minun silmin helpompi olisi lukea

Lähettäjä: _-Jenna 
Päivämäärä:   20.8.08 17:37:48

jatkoa =)

Lähettäjä: cendrill0n 
Päivämäärä:   20.8.08 17:41:31

Ilta Leiviskä-fani // oukei (: yritän selventää.
_-Jenna // Huomenna tulee (:

Lähettäjä: cendrill0n 
Päivämäärä:   21.8.08 20:18:21

Laitan etusivulle ja kirjotan jatkoa parhaillaaan :3

Lähettäjä: JamoBakteeri. 
Päivämäärä:   21.8.08 20:31:15

Hui, tämähän on hyvä! Aloituspätkä oli liian lyhyt tai sitten olen tottunut liiaksi noihin pitempiin pätkiin. Eikö ensimmäisenä päivänä läristä kaikkea joutavaa eikä murehdita TET-paikoista? Ainakin meidän yläasteella oli sellainen käytäntö. Mutta jatkoa tulemaan.

Lähettäjä: cendrill0n 
Päivämäärä:   21.8.08 20:34:40

JamoBakteeri. / meillä kyllä turistaan heti alussa :D joo toi oli vähän lyhyt, mun aika loppu kesken. Pahoittelen (:
Ja kiitos ^^

Lähettäjä: cendrill0n 
Päivämäärä:   21.8.08 21:12:45

Jatkuu Pihlasta.

Mut oltiin automaattisesti laitettu musaluokalle. Ilman mitään testejä, koska olin saanu suositukset Englannista. Mä en tiedä, halusinko mä edes musaluokalle, mut mutsi oli näköjään tehnyt päätöksen mun puolesta.
“Näytänkö mä sulle vähän koulua?” Terhi kysyi ystävällisesti ja hymyili. Me oltiin just päästy luokasta ja käveltiin ruokalaan.
“Okei. Ei mulla oo kauhea nälkäkään”, sanoin ja hymyilin takaisin. Ensivaikutelma on kaikista tärkein, niin mutsi oli aina sanonut. Sitä mutsi olikin, kiiltokuvaa ja ensivaikutelmaa. Ystävällinen ja kaukainen kokoajan. Erilainen kun faija, joka oli lämmin ja nallekarhumainen. Mutsista tuli mieleen vaan jotain kulmikasta ja kovaa.
“Joo ja tässä on meidän musaluokka.. Soitatko sä muuten mitään?” Terhi kysyi äkisti ja mä havahduin ajatuksistani.
“Ööh.. Tai siis, bassoo vähäsen”, vastasin ja yritin tulkita Terhin ilmettä.
“Susta saattaa olla mulle suuri apu!” se kiljaisi iloisesti ja hymyili niin että sen hymy ulottui korvakoruja täynnä oleviin korviin.
“Hä?” mä kysyin hölmistyneenä ja loistin keskustelutaidoillani.
“No näät sitten huomenna kun on musaa”, Terhi sano arvoituksellisesti. Ruskeissa silmissä oli pientä pilkettä. Samaa kun rastapojallakin.

Lucas

Mä istuin Kristianin ja Allun kanssa ruokalassa tahmaisen pöydän ääressä. Allu oli taas alkanu selittämään jotain, mistä en saanu mitään selvää.
“Lucas, kuunteletko sä? Meillä saattaa olla keikka ens viikolla nuorisotalolla”, Kristian keuhkos. Se heilutti rastojansa niin että mäntysuovan haju levisi koko ruokalaan.
“Kuuntelen kuuntelen”, mä vastasin ärtyisästi. Mä tapitin salaa Terhiä ja uutta tyttöä, jotka käveli naureskellen ohi. Ne näytti ihan kaksosilta. Terhi näytti kyllä enemmän joltain Greenpeace- hemmolta.
“Mut basisti”, mä sanoin ja tahattomasti romutin kummankin unelmat kauan halutusta keikasta.
“Kyllä me jostain saadaan varabasisti”, Krisu sano ja tuijotti Terhin pérsettä.
“Kossulla on joku suunnitelma, ihan varmasti. Sillä on suhteita vaikka keneen”, Allu sano, ja hädin tuskin kuulin hälyn takia. Ulkona sato, pisarat piiskasi ikkunoita.
“Tää víttu mihinkään koskaan liiku tää homma. Meillä on aina joku ongelma. Basistit ottaa hatkat, mikä niitä aina vaivaa?” mä sanoin, ja ymmärsin kuulostavani tosi pessimistiseltä.
“Luca älä viitti, täs on vaikka minkälaisia mahdollisuuksia”, Krisu sano ja väläytti hymyn kahdelle ohi kävelevälle seiskaluokkalaiselle tytölle. Mä imeskelin huulilävistystäni.
“Luca älä tee noin, toi on ällöttävää!” Allu voihkaisi. Mä virnistin.
“Mitä me muuten täällä vielä kupataan? Vois lähtee himaan. Ja ostaa uusia kieliä skebaan”, mä sanoin ja nousin. Pyöräily kaatosateessa ei kuitenkaan ollut kamalan mieluisa vaihtoehto.
“Tervemenoa. Mä aion mennä Terhille, jos se irrottautuu tosta muijasta”, Krisu sano ja vilkaisi Terhiin ja Siihen Uuteen Tyttöön. Ne istu kaks pöytää vasemmalle meistä ja jutteli jostain. Ihme että niillä olis jotain yhteistä. Terhi ei tullu toimeen kun vaan poikien kanssa, ainakin meidän poikien mielestä.
“Joo, moikka”, mä sanoin ja otin laukun viereiseltä tuolilta. Siihen oli tarttunu jotain vihannesta, homeista tomaattia?
Mä kävelin tarkotuksella Terhin ja Uuden Tytön ohi, halusin tietää mistä ne puhui.
“Sit täällä on myös semmoinen maikka, jota kutsutaan Hajupommiksi..” mä kuulin Terhin sanovan. Se toinen tyttö vilkaisi muhun, ja mä vahingossa mulkaisin sitä vihaisesti. Se käänsi nopeasti päänsä ja näytti punastuvan.
Mä kuulin Kristianin ja Allun puhuvan jostain tosi äänekkäästi. Kun mä pääsin ruokalan viereiselle ulko-ovella, kundit räjähti räkäseen nauruun. Ehkä ne oli heittäny Terhiä sillä homeisella tomaatilla. Se olis just niiden tyylistä.
Mä aukaisin raskaan ulko-oven ja huokaisin. Sade ei ottanu loppuakseen. No ei siinä ollu muuta mahista kun vaan kävellä, ottaa pyörä ja kastua.

Pihla

Kun mä pääsin kotiin, mutsi oli jo laittanu olohuoneen valmiiksi. Näköjään se oli ostanu uuden taulunkin, Ikeasta? Mutta tuskin se sinne olis vielä ehtinyt.
“No hei kultsi! Mites meni eka koulupäivä?” mutsi kysyi. Se puhui mulle aina kun ekaluokkalaiselle.
“Olohuoneessa on mulle liikaa valkosta”, mä sanoin vastaamatta kysymykseen. Mä heitin laukun lattialle, vaikka tiesin että mutsi alkaisi nalkuttaa siitä ennen tai myöhemmin.
“No mä ajattelinkin tasapainottaa sitä jotenkin.. Luulin että noi taulut tois vähän lisäväriä.. Mä kävin ostamassa ne Ikeasta”, se vastasi. Ihmenainen.

Eka päivä oli vaikuttanu lupaavalta. Terhi oli ollu alusta pitäen mukava, se oli kertonut kaiken kaikista. Muttei suostunu kertomaan vieläkään miten musta oli apua sille. Kuulemma mä tajuaisin sen pian.
“Siellä jääkaapissa on sitten ruokaa”, mutsi sanoi kun mä kävelin portaita yläkertaan. Mä vaan nyökkäsin löysästi.
Mä halusin tietää, oliko faijalta tullu sähköpostia. Kaipasiko se mua? Mua mietitytti se ja ruokalassa saamani mulkaisu, jonka oli luonu poika jolla oli sekaset vaaleat hiukset ja huulilävistys.

Lähettäjä: JamoBakteeri. 
Päivämäärä:   21.8.08 21:19:15

Edelleen nipotan tuosta pituudesta :D Anteeksi. Kirjoitat oikeen hyvin, just sellasta tekstiä mikä iskee minuun ja lujaa. Vähän enemmän kuvailua ja pituutta pätkiin niin tämä on perfecto ja mun top10:ssä kärkisijoilla.

Lähettäjä: polli 
Päivämäärä:   21.8.08 21:29:24

aah D: tää vaikuttaa paremmalta ku se edellinen :D

Lähettäjä: cendrill0n 
Päivämäärä:   22.8.08 17:49:01

Kiiitos kummallekin ^^

Joo yritän tehdä pitempiä, ja kuvailu tuppaa unohtumaan.. (: koitan muistaa senkin.

Lähettäjä: cendrill0n 
Päivämäärä:   22.8.08 19:37:17

2. Luku
Sand in my shoes

Lucas

Mä en ollutkaan mennyt ihan kotiin asti, vaan Kossun luokse. Me juotiin kaikenlaista siellä jonkun verran, ja kotiin mä pääsin joskus keskiyöllä. Mutta eihän musta kukaan ollut huolissaan, faija oli taas yöduunissa ja broidi ties missä. Aamulla mä sitten heräsin mukavassa darrassa olkkarin sohvalta.
“Lucas ollu taas rälläämässä, keskellä viikkoa. Mikäköhän sustakin tulee?” broidi seisoi keittiön ovensuussa ja katseli mua huvittuneena. Mä en jaksanut alentua vastaamaan, nousin vaan ja hieroin ohimoitani.
“Oletkos sä Lucas vähän rokkari nyt, soitat kitaraa bändissä. Ja ihan huulilävistyskin!” broidi jatko ivailua.
“Turpa kii”, mä sanoin ja lampsin jääkaapille. Kello oli viistoista yli kaheksan. Millonkohan koulu taas alkoikaan? No, sen mä muistin että olis musan tuplatunti.
“Ohhoh, sullahan on laaja sanavarasto”, broidi huusi olkkarista ja pisti telkkarin päälle.
Jääkaapissa ei ollu mitään. Faija oli taas unohtanut käydä kaupassa, vaikka oli kuinka lupaillu että kävis kaupassa.
“Eiks faija oo vieläkään käyny kaupassa?” mä kysyin.
“Ei ellei se oo piilottanu niitä ruokia mihinkään. Ei se muuta tee kun käy töissä”, broidi vastasi ja vaihtoi kanavaa.

Olo ei ollu mikään parhain kun mä jätin meidän sotkuisen kämpän taakseni ja pyöräilin koululle päin. Luomet lumpsahteli automaattisesti kiinni ja mä meinasin ajaa pari kertaa päin puuta. Aamuaurinko sokeutti mun silmiä, ainakin siltä se tuntui. Koiran haukunta kuulosti ihan karseelta, ja ohi kulkevat autot. No mä olin jo tottunut, rälläyksestä oli tullu jonkinlainen tapa. Joka toinen päivä, melkein. Mä en tiedä mistä se oikeen johtuu, ehkä se on vaan kivaa kitata kaikenmaailman juomia kurkkuun, pitää hauskaa ja unohtaa kaikki páska. Faija oli joskus sanonut, että mä olisin toivoton tapaus, hylkiö ja ettei musta koskaan tulisi yhtä hyvää koulussa kun broidista. En saisi hyvää muijaa ja niin edelleen. Ehkä sekin oli yks syy.

Koulu oli jo alkanu, ankeella pihalla ei ollu ristinsieluakaan. Heitin fillarin jonnekin muiden joukkoon ja kävelin, tai laahauduin sisälle.
“Hirvonen taas vaihteeksi myöhässä”, joku maikka sanoi ivallisesti kun se käveli ohi. Mä en jaksanut reagoida, keskityin vaan musaluokan etsimiseen.

“Jaahas, Hirvoselle saadaan taas laittaa yksi myöhästyminen muiden merkintöjen perään”, musamaikka, Ahmberg, eli Ahma, sano ja jatkoi sen toisen maikan ivallista äänensävyä.
Äitis yrittää, veljeskin on onnistunut,
Hankkii elantoa, seurustelee vakavasti.
Sua ei kiinnosta, koulunkäynti eikä läksyt,
Ramppaat ulkona, myöhästelet jatkuvasti!
”Juu-u, sori sori”, mä pahoittelin ja huomasin sillä uudella tytöllä basson kädessä.
”No niin, Pihla, jatka vaan”, Ahma sanoi asiallisella äänellä. Uusi Tyttö, siis Pihla, katto muihin eka ujosti ja jatkoi soittamista.
Mä olin vaikuttunut, en uskonut koskaan kenenkään muijan soittavan niin hyvin. Römähdin Krisun viereen epämukavalle tuolille.
”Hyvä, hyvä. Sä saatkin olla bassossa ekan biisin ajan ainakin. Kristian rumpuihin, Allu kitaraan. Saana vois laulaa nyt ekaksi”, Ahma puhui ja Terhin naama venähti. Se halus aina laulaa ekana, jotta kaikki olis sitä mieltä että se olis parempi laulaja kun Saana. Mulle oli ihan sama, millon mä saisin olla kitarassa, kaikki tiesi jo entuudestaan että mä olin hyvä. Ja tottakai Allukin, meidän bändin kakkoskitaristi.

Me vaan kuunneltiin Terhin kanssa Pihlan soittoa ja myhäiltiin. Mä menin jopa niin pitkälle että raavin leukaani ja nyökkäilin hyväksyvästi, sain Terhin nauramaan tietenkin. Pihlalla meni hetkeksi pasmat sekasin, kai se luuli että me naurettiin sille.
”Tossa on meille basisti. Vai ootko sä niin sika että et halua tyttöä bassoon?” Terhi kuiskasi mun korvaan.
”No en mä semmoinen ole. Eiköhän toi mulle sovi, Kossusta en kyllä tiiä. Allulle ja Krisulle on varmaan ihan sama”, mä vastasin ja Ahma käski mut skebaan. Terhin silmät kirkastu kun sitä pyydettiin laulamaan.

Pihla

Mä en tiennyt että se huulilävistyspoika olisi mun luokalla. Siksi mä vähän yllätyin kun se saapui räjähtäneenä musaluokkaan. Mut oli just laitettu koesoittoon, ja hieman hermoilin. Keskityin vaan tuijottamaan seinässä olevaa julistetta jostain vanhasta ilmaiskonsertista. Tunsin kyllä kuinka kaikki tuijotti mua, ja se poika, Lucas pelasti mut hetkeksi.
Onneksi se oli kuitenkin yhden biisin päästä loppu ja mä menin istumaan jonkun Saana nimisen tytön viereen. Mä haistoin hajuveden siitä, jotain semmosta makeaa ja kallista. Ja siltä Saana näyttikin, joltain koppavalta julkkikselta meikit naamassa ja lakat hiuksissa.

Kun Terhi oli laulanut (on muuten tosi hyvä!), se sanoi mulle, että musta tulisi basisti sen bändiin.
”Mä infoan sulle lisää myöhemmin”, Terhi lupasi ja istuutui mun viereen. Se katsoi Saanaan inhoavasti.
”No niin, me aletaan sitten harjottelemaan joulukonserttia varten”, Ahmberg sano. Terhi sano että sitä kutsutaan Ahmaksi.
”Eiks se oo enemmänkin kasien juttuja tai jotain. Mä en suostu soittamaan mitään joululauluja”, Lucas, se myöhässä tullut poika sanoi. Se istui Aleksin (tai Allun) ja Kristianin keskellä.
”No ihan semmoisia me ei olla soittamassakaan. Mutta jouluaiheisia kyllä”, Ahma sanoi ja nyki löysiä housujaan vähän ylemmäs. Ihan okei ope se oli, mutta halusiko se näyttää jotenkin nuorekkaalta?
Mä kohtasin Lucaksen katseen ja tällä kertaa mä en punastunut. Se katto mua jopa ystävällisesti.
”Luca on vähän täynnä itseensä”, Terhi sano huvittuneena. Ehkä, mutta söpökin.

-

Kuvausta alkaa tulee pikkuhiljaa enemmän... Tää pätkä nyt vähän ontuu, mut en oo hyvä aluissa (8

Lähettäjä: cendrill0n 
Päivämäärä:   23.8.08 11:48:42

Etusivullee ~

Lähettäjä: JamoBakteeri. 
Päivämäärä:   23.8.08 12:02:27

Jännä, että jollakin takuaa alut :D Mulle tuottaa suunnatonta päänvaivaa loput^^ No asiaan sitten. Nyt tässä oli jo sopivasti pituutta. Muutaman pilkkuvirheen bongasin esim. Mut oli just laitettu koesoittoon, ja hieman hermoilin. tuossa ja-sanaa ennen ei tarvii pilkkua, koska ne kuitenkin liittyy samaan asiaan. Tykkäsin tuosta huulilävistyspoika-sanasta, vaikka lävistetyt pojat ei muuten iskekään :D Jatkoa!

Lähettäjä: raindance. 
Päivämäärä:   23.8.08 15:10:26

Jatkoa jatkoa reippaasti jatkoa, tää on hyvä ja itseasiassa tulee mieleen vähän meidän luokka tosimaailmastakin. Hieno ja lupaava nimikin tarinalla. (:

Lähettäjä: cool!!!!!! 
Päivämäärä:   23.8.08 15:21:29

ai hitsi tää on hyvä EHDOTTOMASTI jatkoa!!

Lähettäjä: cendrill0n 
Päivämäärä:   23.8.08 19:46:11

JamoBakteeri. / hyvä kun sulla on aina jotain sanottavaa 8D tietää aina mitä parantaa. Joo, mulla on joskus tommosia pilkku ongelmia 8DD yritän muistaa. (:

raindance. / Kiitos ^^ Toi nimi on muuten yhdestä Elviksen biisistä. Selailin vaan Liramaa ja nappasin sen sieltä :D
Onneksi mulla ei tuu mieleen meidän luokkaa :---D

cool!!!!!! / Joo, huomenna (8 ja kiitos!

Lähettäjä: cendrill0n 
Päivämäärä:   23.8.08 21:02:25

Nostan.

Lähettäjä: cendrill0n 
Päivämäärä:   23.8.08 22:37:04

Fiuuu.

Lähettäjä: JamoBakteeri. 
Päivämäärä:   24.8.08 01:17:43

Jei, ikuinen nipottaja kun olen 8D

Lähettäjä: cendrill0n 
Päivämäärä:   24.8.08 20:09:24

Lucas

Mä olin puolinukuksissa koko koulupäivän. Matikan tunnilla mä en jaksanu keskittyä ollenkaan, maikka valitti taas, että kohta saan taas suorittaa ehdot ja niin edelleen. Vaikka oli eka matikan tunti, se keksi aina jotain haukkumista.
“Lucas, sä et taitanu taaskaan ymmärtää mitä toi selitti, sun laskut on päin pérsettä”, Allu sano ja nappas matikanvihon mun käden alta.
“Kiitos kannustuksesta”, mä sanoin väsyneesti ja vilkuilin ulos. Siellä olis ollu paljon kivempaa, aurinko paisto. Ulkoilma kiljui mua luokseen, ja mä oisin mielellään mennytkin. Mä tartuin Allun mustista hiuksista niin, että se pudotti vihon pois käsistään ja mä sain sen takasin.
“Hei toi oikeesti sattu!” Allu vinkas ja tosiaanki kuulosti ala-aste ikäiseltä. Mä en vastannu, tyydyin vaan virnistämään ja kuulin Terhin tutun tuhahduksen takanani.
“Kakarat”, se kuiskasi Pihlan korvaan. Siitä oli näköjään tulossa sen uusi bestis.
“Tarvitsetko Lucas apua?” maikka kysyi.
“En mä”, mä sanoin ja kuulin taas Terhin tuhahduksen. Kun maikka lähti, mä käännyin Terhin puoleen.
“Onko sun aina pakko tuhahdella? Toi on ärsyttävää”, mä sanoin, mutten jaksanu siitä sen enempää sanoa, koska maikka alko selittää jo uutta asiaa monotonisellä äänellään pienet lukulasit nenällä. Liitu narsku taulua vasten ja mun korvat meinasi haljeta.
“On tainnu Luca taas käydä dokaamassa. Kossun kanssa? Kannattaa vähän rajottaa”, Allu sano ja vilkaisi muhun huvittuneesti.
“Joo joo äiti”, mä sanoin ja hieroin ohimoitani.

“Mitäköhän mieltä Kossu on tosta uudesta basistista? Tehäänkö me sille erikseen uus koesoitto?” Allu kysyi multa, ihan kun mä olisin ollu joku pomo joka päätti kaikesta. Me oltiin päästy vihdoinkin tappavalta matikantunnilta, pois kuivan open silmien alta.
“Tuskin, Krisu ja Terhi on ainaki sitä mieltä että tulee ilman mitään koesoittoja”, mä sanoin ja huomasinkin puheenaiheen omalla kaapillaan.
“Mä meen jututtaan tota”, mä sanoin. Allu nyökkäs ja sano menevänsä Krisun kanssa röökille. Mä kävelin Pihlan luokse ja vedin kasvoille ystävällisen hymyn. Piti tulla toimeen uuden bändiläisen kanssa.
“Moi!” mä sanoin ja Pihla vilkas muhun samantien. Huomasin heti ettei ne loppujen lopuks ollu Terhin kanssa samannäköisiä, Pihla oli pyöreäkasvoisempi.
“Moi”, Pihla vastas.
“Mä oon kuullu että sä oot tulossa meidän bändiin”, mä sanoin. Pihla laitto matikankirjat kaappiin ja sulki oven.
“Ootko säkin siinä? Terhi vaan sano että mä oon mukana eikä oikeestaan mitään muuta. Sekava juttu”, se vastasi ja näytti kysyvältä.
Ohi kulkevat ysiluokkalaiset katto muhun omituisesti, ihan kun oisin puhunu jollekin muukalaiselle. Jotkut sanoi sitä jo snobiksi, ihan vaan sen takia että sattui asumaan vähän aikaa Englannissa. Ehkä se ei puhunu sen takia paljoa kun oli ujo.
“No mä oon. Ykköskitaristi. Tai kakkonen, miten sen nyt ottaa, tai keneltä kysyy”, mä sanoin.
“Meidän ehkä pitää etsiä Terhi, se varmaan infoo sulle paremmin kun mä. Mut meillä ois keikka jo muutaman viikon päästä, siks basisti ois aika jees”, mä selitin enkä jaksanu estää puheenpaljouttani. Ainakin mä onnistuin välttämään inhottavat hiljaiset hetket.

Me mentiin sitten koulun epäviralliselle röökinpolttopaikalle. Rööki haisi jo varmaan kahden kilsan päähän. Mä olin ihan varma, että sieltä löytyis koko porukka, Terhi seuraa aina Krisua. Aurinko oli menny pilveen mun suureksi harmiksi, mut onneks lintujen laulu oli lakannu hetkeksi. Mun pää saisi olla siis rauhassa pienen hetken.
“Terve mieheen! Ai sä toit Pihlan kans”, Krisu istu laholla puupenkillä. Jos joku maikka ois tullu just sillon koulun taakse, se ois varmaan saanu sydärin ja kuollut. Ysiluokkalaisia ja muutamia kasiluokkalaisia saastutti ilmaa. Seiskoilla ei ollu sinne mitään asiaa.
“Oot vähän unohtanu kertoo Pihalle niitä bändijuttuja. Mut se on varmaa iha järkyttyny ku näil jutuilla aletaan pommittamaan sitä heti toisena päivänä”, mä sanoin Terhille joka mulkoili röökaavia ihmisiä. Se ei polttanut. “Tuhoaa sademetsiä ja keuhkoja”.
“Aa niin joo. Haluaisitko sä tulla katsomaan meidän treenejä tänään? Me soitellaan vielä tällä hetkellä covereita. Ei oo oikeen hyvää biisintekijää, tai mikä noita kundeja innostais”, Terhi sanoi ja veti Pihlan sivummalle.

Pihla

Mä olin ihan transsissa. Mä olin saanu nopeasti porukan ympärilleni, ja olo tuntui tosi turvalliselta.
“Haluatko sä muuten lähteä puhumaan jonnekin muualle? Karsee haju”, Terhi kysyi ja mä nyökkäsin. Mun silmistä varmasti puski kyyneleitä savun takia ja estin itseäni yskimästä.
“Me jätetään teidät tänne. Me ehditään tutustuttaa teidät myöhemminki”, Terhi vouhotti ja Lucas nyökkäsi. Se pummasi Krisulta röökiä.
Mä lähdin Terhin perään ja vilkuilin samalla muita ihmisiä. Tosi erilaisia, rokkareita, hoppareita, taviksia ja koviksia. Briteissä oli vaikeeta erottaa ihmistyyppejä toisistaan, koska kaikki käytti ällöttävää, punertavaa koulupukua jossa oli joku typerä koulun logo. Vaikka en mä kyllä lokeroi ihmisiä.

Me päätettiin jättää äikäntunti väliin. Lampsittiin läheiseen kahvilaan.
“Harmi ku sä et oo tavannu Kossua. Tai siis Kasperia. Mut tuut näkemään tänään. Se soittelee koskettimia, vaikka eihän me sinänsä semmosta ees tarvittaisi, mut Kossu on tosi hyvä”, Terhi pälpätti ja mä yritin kuunnella. Kahvi oli liian kuumaa ja mä poltin kieleni. Me istuttiin ikkunan vieressä. Pöydät oli jonkun epämääräisen tahman peitossa. Mä odotin löytäväni kupista kuolleen kärpäsen tai jotain. Pääsiäismuna yllätys-tyyliin.
“Ootko sä yhdessä sen Krisun kanssa?” mä kysyin ja poikkesin hieman aiheesta. Terhi ei näyttänyt ihmettelevän mun outoa kysymystä.
“Tavallaan. Tai siis, se on semmosta on/offia..” Terhi sano hajamielisesti ja sekoitteli lusikalla kahviansa. Mustaa kahvia ilman sokeria.
“Lucas on siis kitaristi, Allu kans, mä laulan, Krisu rummuissa ja Kossu koskettimissa. Ja sä bassossa, jos haluat. Ootko sä muuten hyvä sanoittamaan? Säveltäjä meillä ois jo, mut sanoittajaa ei oikeen löydy mistään”, Terhi kysyi, ja mä mietin hetken. Olinhan mä jotain kirjoitellut pöytälaatikkoon.
“No voinhan mä yrittää jotain tekstiä väkertää. Minkälaisista aiheista?”
“Mistä vaan. Oon vähän kyllästyny laulamaan covereita. Tohon tulevaan keikkaan olis kiva saada nimittäin pari omaa biisiä mukaan”, Terhi näytti innostuvan, silmiin tuli tuiketta ja kulmikkaat kasvot näytti loistavan. Näköjään se oli tyytyväinen että oli bongannut mut mukaan. Toivottavasti onnistuisin täyttämään odotukset..

-

Kauheen pitkää en jaksanu väkertää.. Anteeksi :I

Lähettäjä: muistelma. 
Päivämäärä:   24.8.08 20:57:23

tääääpä on kiva. :> sait uuen lukijan. :)

Lähettäjä: JamoBakteeri. 
Päivämäärä:   24.8.08 21:28:50

Yhden pilkkuvirheen bongasin ja yhden yhdyssanavirheen: ala-aste ikäiseltä > ala-asteikäseltä. Muuten kyllä älyttömän hyvää ja sujuvaa tekstiä. Musta tulee sun vakiolukija NYT :D

Lähettäjä: raindance. 
Päivämäärä:   24.8.08 21:51:04

reindäännssi ilmottautuu kans vakilukijakerhoon (;

Lähettäjä: jossu 
Päivämäärä:   24.8.08 22:26:52

ilmottaudun vakkarilukijaks :)

Lähettäjä: cendrill0n 
Päivämäärä:   25.8.08 08:16:40

Kiiiiiiiiiiiitos kaikille ihan hirmuisesti ♥!

... joo ja taas virheitä tuppaaa XD pitäskö hankkia oikolukija.. Ne virheet mitä JamoBakteeri. sanokin. Sanokaa jos löydätte muita 8DD

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   25.8.08 13:36:17

Tää on ihana !

Lähettäjä: cendrill0n 
Päivämäärä:   25.8.08 17:29:19

Huomenna sit taas !

Ja nyt etusivulle pongahtaa jou.

Lähettäjä: cendrill0n 
Päivämäärä:   26.8.08 14:22:24

3. Luku
Sun särkyä mä anna en

Lucas

Mä poltin röökin ihan loppuun ja pummasin Allulta uutta.
“No multa loppuu iteltäki nää kohta ja pitää pummii systeriltä taas uusia!” Allu valitti ja mä lösähdin puolimärälle penkille. Se oli melkein vedetty irti maasta, istuminen oli melko epämukavaa.
“Sun kalsarit näkyy!” Krisu sano ja nauro päälle räkäisesti. Joskus sillä oli tosi outo huumorintaju. Mä vedin vaan pillifarkkujani alemmas.
“Nyt sä näytät vielä laihemmalta kun sä oot. Syötköhän sä muuten ikinä? Et varmaan, pikku Lucas käy röökillä ja viinalla, vähän ku auto bensalla”, Krisu jatko ja mä virnistin.
“Haluatko sä tietää millä sä käyt?” mä kysyin ja väläytin sille hammasrivistöäni (joka oli yllättävän valkoinen huomioon ottaen mun kaikki huonot tavat).
“Ehkäpä en”, Krisu virnisti.
“Terrrrrrhi”, Allu murisi. “Terhi ja Krisu yhteen soppii huomenna mennään pussauskoppiin, sieltä kuuluu.. Ette varmaan haluu tietää.”
Me naurettiin Allun kanssa vedet silmissä ja Krisu löi meitä kumpaakin vatsaan.
“Teitä vaan ärsyttää et ite ette oo saanu pitkään aikaan!” Krisu virnuili.
“Mä saan kuule joka päivä täl feissillä! Allu tulee aina messiin niin tulee hupii oikein kaksinkerroin”, mä pervoilin.
“Jospa on parempi ettei anneta Lucakselle enää röökiä. Se ei enää kestä sitä, pää menee sekasin. Tai on jo”, Allu sano ja Krisu nyökytti päätään ymmärtäväisesti. Parhaat kaverit tosiaan.
“Alkoko tunti muuten jo?”
“Joo, nelkytviis minaa sitten”, Allu vastas Krisulle.
“Víttu. Just ku ois ollu se namu sijaisope”, mä manasin.
“Lähetäänkö?” Allu ehdotti ja me hyväksyttiin se. Mä nousin laholta penkiltä ja olo oli jo paljon parempi. Mulla darrat ei koskaan kestäny puolta päivää enempää, ihan sama mitä oisin juonu.
“Mun pérse on märkä”, mä valitin.
“Älä laske alles”, Krisu ehdotti.

Pihla

“Minkälaista siellä Briteissä oikein on?” Terhi kysyi kiinnostuneena.
“No semmosta tavallista”, mä sanoin lyhyesti vaikka olin vaikuttunu siitä että sitä kiinnosti.
“No varmasti kivempaa ku täällä”, Terhi jatkoi inttämistään. Ohi kulki joku vanhus jolla oli kauheasti kamaa ruokakasseissa. Mä mietin, kannattaisko mennä auttamaan.
“No en mä nyt tiedä. Aika tylsää. Mut musapiirit iha jees”, mä vastasin.
“Ois kiva päästä joskus soittamaan sinne! Jos joskus sais jonku kivan nimenki bändille. Sitäkin pitää alkaa miettimään. Tää bändi on ollu jo puol vuotta pystyssä, eikä oo ees nimee! Mut onneks nyt on toinen tyttö messissä. On aika poikavoittone bändi, se käy vähän aivoon. Ne päättää ja mä joudun sit myötäilemään ja oppimaan niiden virheistä”, Terhi vuodatti ja mä nyökyttelin. Kyl se varmaan on ajoittain tosi rankkaa. Mut onneks meitä oli nyt kaks.

Äikän tunti oli ollu vika sinä päivänä, ja mä lähdin kotiin kahvilareissun jälkeen. Hädin tuskin osasin, piti tehdä pari hukkareissua väärälle tielle kunnes tajusin missä ollaan.
Terhi oli kertonu Kossun perheen kämpän osoitteen ja käski olla paikalla seitsemältä. Tuuli oli yllättävän viileä kasvoja vasten, vaikka oli vasta alkusyksy. Pitkästä aikaa mun olo oli mahtava. Ehkä faija olis ilmottanut nyt jotain itsestään.

Mutsi ei ollu kotona. Se oli jättäny lapun. Kaupassa! Jääkaapissa on jotain ruoanjämiä. Äiti. Mä huokaisin ja teki mieli kirjottaa keltaseen lappuun, että ei aina tarvis huolehtia. Mä olin iso tyttö jo. Äiti oli myös jättäny läppärin keittiön pöydälle, ja päätin heti tsekata sähköpostit.

Hei Pihla!

Mites siellä Suomessa? Hyvin olet kotiutunut? Entäs kaverit?
Jessica on oppinut kävelemään. Puhua Jess ei vielä osaa, mutta kai sekin päivä vielä koittaa. Sinua on kova ikävä. Mitenkäs Leena? Toivottavasti hänelläkin on kaikki hyvin. Täällä kaikki on täydellisesti, ja toivoisinkin että tulisit käymään joululomalla. Tai hieman myöhemmin, koska vain.
Haleja, iskä.

Eihän se ukko muusta puhunutkaan kun puolivuotiaasta taaperostaan, Jessicasta! Se oli jättänyt meidät jo Briteissä, sen takia me ehkä lähdettiin. Mutsi ei jaksanut sitä maata enää. Se ei ole kai vieläkään jatkanut eteenpäin, isällä taas on kiva uusi perhe, eikä taida olla muuten mikään kiiltokuva. Miks kaikki muut on aina onnellisimpia kun mä?
Mä en jaksanut vastata, ainakaan vielä. Olisin odottanut kirjailijalta vähän enemmän tekstiä, mutta eipä sitä näköjään kiinnosta kirjottaa vanhan avioliiton lapselle. Jessica sitä, Jessica tätä. Hélvetissä kyllä mene yhtään minnekään joululomalla.
Mä kävelin tuohtuneena huoneeseeni ja nappasin bassoni. Rakas Harley Benton. Mä sivelin sen mustaa, kiiltävää pintaa.

Mä en tajunnu ollenkaan ajankulua. Soittelin vaan, nuoteista ja ilman.
“Kulta! Mä olen kotona!” mä kuulin parin tunnin päästä mutsin äänen alakerrassa. Laitoin basson koteloonsa ja kiikutin sen alas.
“Moi! Mua on pyydetty yhteen bändiin. Ei jaksa selittää enempää, ne harkat on nyt. Heippa, tuun sitten joskus”, mä pulputin nopeasti.
“Hei, onko läksyt tehty?”
“Ei tullu! Moikka”, mä valehtelin ja karkasin ovesta. Raskas ovi rämähti kiinni.

-

Toivottavasti on tarpeeksi pitkä :>

Lähettäjä: meg 
Päivämäärä:   26.8.08 15:18:55

ihana. tykkäsin, rakastin. Jatkaaa!

Lähettäjä: cendrill0n 
Päivämäärä:   26.8.08 15:23:49

meg / kiitos ^^ ylihuomenna/huomenna jatkoa (:

Lähettäjä: cendii (ei omalla) 
Päivämäärä:   26.8.08 19:32:03

:<
etusivulle.

Lähettäjä: polli 
Päivämäärä:   26.8.08 23:04:06

uppia, oijoi jatkoa vaan kehiin äkkiä:D mää tykkään tästä

Lähettäjä: cendrill0n 
Päivämäärä:   27.8.08 15:10:41

Ylöss..

Lähettäjä: cendrill0n 
Päivämäärä:   27.8.08 17:44:21

0001.

Lähettäjä: '-' 
Päivämäärä:   27.8.08 18:29:22

jjatkas täöä on sika hyvä ;))

Lähettäjä: cendrill0n 
Päivämäärä:   27.8.08 18:34:34

'-' / kiitos ^^ jatkan huomenna (:

Lähettäjä: cendrill0n 
Päivämäärä:   28.8.08 18:06:01

eipä oo kommenttei paljooo. Huomenna jatkoa, nyt ei ehdi.

Lähettäjä: cendrill0n 
Päivämäärä:   28.8.08 19:17:14

/ylihuomenna. Sori.

Lähettäjä: !! 
Päivämäärä:   28.8.08 21:58:44

On vtäällä piilo lukioita.. ainkin minä ilmottaudun :) en vain ikinä jaksa laittaa mitään kommenttia kun muuta en osasi sanoa kun jatkoa.. :D

Lähettäjä: muistelma. 
Päivämäärä:   29.8.08 13:37:15

tänään pitäis tulla jatkoaaa ! ;>>>>>>

Lähettäjä: deeäs 
Päivämäärä:   29.8.08 15:23:53

taas yksi vakilukijakerhoon

- ihminen - joka - löytyi - vasta - nytten.

Lähettäjä: cendrill0n 
Päivämäärä:   30.8.08 20:08:47

Joo tänääään ! Anteeks ku tulee näin myöhään >:
Kohta tuloooooo :3

Lähettäjä: cendrill0n 
Päivämäärä:   30.8.08 21:17:22

Lucas

Sitä Pihlaa saatiin odotella semmoiset puol tuntia Kossun kellarissa. Tai siis, Terhi oli sitä jossain pihalla vastassa. Mä riffittelin skaballa Allun kanssa. Koitettiin löytää jonkinlaisia uusia biisien alkuja.
“Meidän bändillä ei oo ees nimeä”, Allu valitti. Se sekosi kielissä heti kun alko puhumaan.
“Joo joo kyl se sielt jostain tulee..” mä sanoin kyllästyneesti. Kellarissa oli huonompi valaistus kun viimeksi. Mut onhan se parempi kun ei mitään. Ja Kossu oli laittanut vanhoja julisteita seinille ja saanu paikkaa vähän paremman näköseks. Siellä mä joskus säilyttelin skebaani, mä luotin nimittäin Kossuun. Ei se kännissä ikinä menis kellariin, vois tulla aika pahaa jälkeä.
“No niin Pihla tuli!” Terhi raahasi perässään Pihlaa joka näytti aika pöllämystyneeltä. Mä, Kossu ja Allu nostettiin katseemme ja hymyiltiin.
“Moi, mä oon Kossu ja tää on mun kämppä ja kellari”, Kossu esitteli ittensä ja ojensi virallisesti valtavaa kättään. Pihla tarttu siihen ja virnisti.
“Pihla”, Pihla sano lyhyesti.
“Sä näytät ihan Terhiltä”, Kossu sanoi ja heilautti pitkiä hiuksiaan taaksepäin. Melkein pidemmät kun Pihlalla. Terhiin ei kannattanut edes verrata, sillä oli melkein poikatukka.
“Pihla on vaan naisellisempi”, mä sanoin ja virnistin.
“No niin alotetaan sitten! Stellan aamun kuiskaus, sopiiko? Ootko saanu koskettimet siihen sopimaan, Kossu?” Terhi kysyi ja vaihtoi heti aihetta. Se lampsi mikrofonin eteen ja otti sen telineestä omistavasti.
“Joo. Pihla haluutko sä nuotit?” Kossu kysyi Pihlalta. Pihla pudisti päätään.
“Mä osaan ulkoa”, se vastasi ja hymyili pisamaisilla kasvoillaan.
“Ihmetyttö”, Krisu mutisi.

Toiset päivät ovat parempia kuin toiset
Kyllä sen ymmärrät
Kovin paljon on myös itsestäs kiinni miten
Tämänkin kuvan värität
Mene edeltä kyllä se jää kantaa
Ole rauhassa, tiedät mä sua seuraan
Kyllä se jää kantaa, nyt sulje jo silmäsi

Pihla

Mä henkilökohtaisesti tykkäsin Stellasta. Mä varoin katsomasta muihin kun soitin, ois voinu mennä sormitukset sekaisin. Välillä mun katse kuitenkin harhaili, Lucakseen. Se oli omituisen näköinen, kun se soitti kitaraa. Paljon erilaisempi kun muuten, jotenkin viattomampi. Sen silmät näytti kirkkaammilta ja ilme oli selvempi.
”Hyvin meni”, Terhi sanoi ja hymyili.
”Niin sullakin”, Kossu sanoi ja hymyili takasin. Mä vilkaisin Lucakseen, ja se vaan nyökkäsi lyhyesti. Se kai luuli että mä odotin siltä jonkinlaista hyväksyntää.
”Bassoki pysy hyvin mukana”, Krisu tsemppas rummuissa ja heitteli rumpukapuloitaan ilmaan.
”Joo kiitti. Korsetti, oisko se hyvä?” mä kysyin.
”Mitä Korsetti?” Krisu kysyi.
”Bändin nimeks. Kuulostaako typerältä?” mä kysyin, mut muut ravisti päätään.
”Kivalta se kuulostaa! Tulee mieleen kaikki kaunis. Ja ei haittaa vaikka se tarkottaa naisten alistamista korseteilla”, Terhi sanoi ja sen kasvot loisti taas innostuksesta. Lucas pyöritti silmiään Terhille, mut kai se hyväksy mun ehdotuksen.
”Ja sanotukset tehään suomeks?” Kossu kysyi, ja me nyökkäiltiin Terhin kanssa. Me oltiin päätetty ottaa ohjat käsiimme, et bändijuttu liikkuisi johonkin suuntaan. Vahvoja naisia kun ollaan.
”Bändihän alkaa saada identiteettiä”, Krisu iloitsi ja leikki taas rumpukapuloillaan.
”No kuitenkin jatketaan”, Allu sanoi, kun me muut pölistiin vielä kaikenmaailman tulevista mahdollisuuksista.

Lucas

Pihla sai meidän jutun käyntiin, sen proggiksen, missä se ei oo ollu mukana kun pari päivää. Mut en mä jaksanut sitä sen kummemmin kehua, kaikki teki kuitenkin sen mun puolesta. Treenien lopuks me laitettiin kamat kasaan ja puhuttiin kaikenlaista.
”Nii, siitä keikasta. Se on sit nuorisotalolla kahden viikon päästä. Semmonen viiden, neljän biisin setti. Helppoja biisejä, mistä kaikki tykkää, semmoiset ois aika jees”, Krisu puhu ja mä nyökkäilin. Mä tapailin vielä vähän sointuja ennen kun laskin skeban koteloonsa. Mä olin liimaillu kaikenlaisia tarroja koteloon kiinni, Guns n’ Rosesin logon ja kaikenlaista muuta.
”Aika varma nakki.. Pitäs ehkä saada jotain vaikeampiakin keikkoja”, Allu valitti, mut sitten mä päätin päästä ääneen.
”Eka pitää saada näkyvyyttä ja suhteita”, mä sanoin. Allu varmaan luuli, että homma lähtis käyntiin kun rasvattu.. Joku.
”Häipykää jo, mulla on muutakin tekemistä”, Kossu sano ja leikki vakavaa. Pihla ja Terhi oli jo ovella.
Mä en melkein nähny eteeni, kun Kossun kämpässä oli aina tosi hämärää. Verhot ikkunoiden edessä. Joskus mä olin kehitellyt jotain päässäni; et Kossun porukat ja se ois jotain vampyyreita jotka ei kestänyt auringonvaloa. Mutta mä olin hylännyt kaikki epäluuloni, ja päädyin siihen tulokseen että niillä kaikilla puhkesi helposti migreeni.

”No, moikka sitten!” mä sanoin Kossulle, ja se heilautti laiskasti kättään. Krisu, Allu ja kaikki muut odotti mua ulkona.
”Lähettekö te kaikki kotiin?” Krisu kysyi, ja me kaikki nyökättiin. Kello oli jo melko paljon, ja mulla oli ”läksyjä” tekemättä. Enhän mä oikeesti mitään läksyjä ikinä tee, mutten jaksa aina nuohota ulkonakaan.
Näki, että syksy oli jo, taivas oli tummennu tosi nopeasti ja sadetta tihkutti pikku hiljaa. Mä liukastelin Kossun kodin pihalla vähän väliä, asfaltti oli tosi liukasta.

Pihla

Mä en tiennyt, että Lucas asui mun kanssa samalla suunnalla.
”Ai asutko säkin täälläpäin?” Lucas kysy yllättyneenä ja mä nyökkäsin ujosti.
”No sithän me voidaan kävellä samaa matkaa. Tai sä pyöräillä”, Lucas sanoi ja hymyili. Mä vaan tyydyin nyökkäämään. Pyyhin huppariin pyörän satulasta joitain sadepisaroita. Suomessa tuntu satavan yhtä paljon kun Briteissä, ainakin syksyllä.

Mä pyöräilin tahalteni hiljaa. Lucas oli vaan niin kiinnostavaa seuraa, vaikka mä hädin tuskin sain kiinni sen ajatuksien kulusta.
”Ois aika jees asua Briteissä. Millasta siellä on?” Lucas kysy, ja mä päätin antaa itsestäni vähän enemmän irti kun Terhille.
”Ihan kivaa. Aika rankkaa kuitenkin puhua englantia kokoajan, suomi meinas unohtua kokonaan. Onneks puhuttiin sitä kotona äidin kanssa..”
”Entä sun faijas?”
”Se jäi Britteihin”, mä sanoin lyhyesti ja vedin suuni yhdeksi pitkäksi viivaksi. Sitten tuli yksi, pitkä ja vaivaantunut hiljaisuus. Lucas varmaan mietti, mitä sanoa seuraavaksi. Mä taas yritin miettiä, mitä se aikoisi kysyä.
”Ai, harmi”, Lucas sano hiljaa, ”sulla on samanlainen tilanne melkeen ku mulla. Mun mutsi lähti ulkomaille. Se ei oo ottanu yhteyttä moneen vuoteen. Ei varmaan enää muista että sillä on lapsia”, Lucas sano ja mä vilkaisin sitä ihmeissäni. Mä luulin, että sillä olisi juopot vanhemmat, kun se itekin näytti vähän siltä. Semmosessa nahkatakissa, nuhjusissa tennareissa ja jokaseen ilmansuuntaan sojottavissa hiuksissa.
”Ai. No sittenhän meillä on jotain yhteistä”, mä vastasin ja hymyilin. Mä olin melkein päässyt jo ulos kuorestani, ja fiilis oli jo vähän parempi.
”Ilmotteleeko sun faija itestään?” Lucas kysyi. Mä mietin hetken, valehdellako vai ei. Mä en halunnut saada Lucasta epätoivoon.
”No jonkun verran. Kirjottaa siitä typerästä Jessicasta, siis mun sisarpuolesta. Ihan kamala kakara. Pilalle lellitty”, mä valitin. Lucas naurahti ja suorat, valkoiset hampaat vilahti.
”Onko sulla sisaruksia?” mä kysyin puolestani. Mä olin alkanut kiinnostumaan, aikaisemmin mä olin ottanut tarkoituksella poikaan vähän etäisyyttä, se vaikutti niin uhkaavalta persoonalta. Koulukiusaajalta kulman takana, ketjupolttajalta naistenmieheltä. Jälkimmäinen saattaa olla tottakin, mut ekaan mä en usko.
”Mulla on isobroidi. Toivoisin että ei ois. Faija on tosi ylpeä siitä. Lukiolainen ja niin priimusoppilas. Seukannu saman muijan kanssa kohta kolme vuotta. Mun mielestä se on vaan kaavoihinsa kangistunut idiootti joka kiusaa pienimpiänsä. Pienimmillä tarkotan itseeni”, Lucas vastasi ja virnisti taas.

Arvoitus on meille poika tuo.
Jos juoruillaan ja haastellaan
Hän vain terveiset suo.

Eikä milloinkaan
Vois pikkuhuolet häntä pompottaa.
Kai salaisuutes voit nyt paljastaa?
Arvoitus on meille poika tuo.
Jos turvaton sun tunne on,
Hän heti fiiliksen luo.


-

Shiinä (:
Karkkiautomaatti - Arvoitus on meille poika tuo on toi vika biisi tossa.

Lähettäjä: LOL 
Päivämäärä:   30.8.08 21:49:57

jatkoo! good story! <33

Lähettäjä: JamoBakteeri. 
Päivämäärä:   30.8.08 22:05:27

Ihan hyvä, että kirjoitat vuorotellen Pihlan ja Lucaksen näkökulmista, tosin voisit ehkä lisätä pituuksia noille osiolle (: Mä olin alkanut kiinnostumaan ei kiinnostumaan vaan kiinnostua. Nuo on niitä virheitä, mitä tulee taatusti jokaisella jossakin vaiheessa :)

Lähettäjä: Lend 
Päivämäärä:   31.8.08 00:17:42

Ihana tarina, tykkään tosi paljon :) Jatkoa ihmeessä!

Lähettäjä: deeässä 
Päivämäärä:   31.8.08 11:20:16

Niin, aivan ihana, ei voi muuta sanoa... Jatka<3

Lähettäjä: cendrill0n 
Päivämäärä:   31.8.08 18:10:29

JamoBakteeri./ Armahda ))): noei. Hyvä kun oot tarkkasilmäinen :D Ja oon yrittänytkin lisäillä vähän pituutta, mut kyllästyn liian nopeesti ja vaihdan sitten toiseen.. 8D mut koitan petrata siinä.

Kiitos kaikille kommenteista :3 huomenna jatkuu !

Lähettäjä: norsu. 
Päivämäärä:   31.8.08 18:36:32

vähä tää on hyvä :D

Lähettäjä: cendrill0n 
Päivämäärä:   31.8.08 19:50:52

norsu./ kiiiiitos !<3

Vaikka saattaa tässä alkuvaiheessa vielä olla melko tylsä <:

Lähettäjä: cendrill0n 
Päivämäärä:   1.9.08 18:38:14

HOPS.

Lähettäjä: katri. 
Päivämäärä:   1.9.08 19:03:44

Tänään jatkuu? Tosi kivan kuuloinen tarina :) tykkään<3

Lähettäjä: cendrill0n 
Päivämäärä:   1.9.08 19:06:08

Joo, saattaa kyl tulla lyhyt pätkä koska ei nyt jjjaksa hirveesti :D

Pahoittelen muuten että tulee aina näin myöhään. Ku nyrkkeily- ja salibandyharkat vie aikaa päivällä..

Lähettäjä: cendrill0n 
Päivämäärä:   1.9.08 20:14:35

4. Luku
Ikuinen leikki

Lucas

Mä loin jo vähän pohjaa mulle ja Pihlalle. Ois aika ärsyttävää olla samassa bändissä ja olla toisillemme tuntemattomia.
”No, nähdään huomenna koulussa”, Pihla sanoi ja mä nyökkäsin, vaikka en ollukkaan varma olinko tulossa vai en, koska kaks ekaa tuntia sattu olemaan sitä niin ihanaa liikuntaa.

Mä käännyin suuresta risteyksestä vasemmalle. Edessä jo komeili likasen harmaa kerrostalo, mun koti ollut jo kauan aikaa. Pihalla istuskeli Jamppa kuten aina, se ei vissiin muistanu himansa numeroa. Sen verran jurrissa se näytti olevan: halaili puita ja laulo katkelmia joululauluista. Päin seiniä, tietysti.
”Moi Jamppa”, mä heilautin kättäni. Jamppa käänty muhun päin ja virnisti.
”No mitäs Lucas tietää tänään?”
”En paljoo mitään uutta”, mä vastasin ja hymyilin. Me oltiin hyvää pataa Jampan kanssa, me kuuluttiin ikäänkin samaan veneeseen.
”Ootkos käyny ne koulus jo loppuun?” Jamppa uteli ja kilisteli Alkon kassejaan. Se istahti puun juurelle jolle oli just kussut.
”Melkeempä. Saa nähdä miten käy”, mä sanoin kovaan ääneen, koska Jamppa oli alkanu näyttämään sammumisen merkkejä. Se mumisi jotain epämääräistä, ja saman tien pää notkahti sivulle.
Mä lähdin hipsimään C-rapulle.

”Tuliko Luca?” faijan vaimea ääni kuulu keittiöstä.
”Joo”, mä vastasin ja vein skeban koteloineen omaan huoneeseeni.
”Missäs sä olet luuraillut? Sulla ois ollu täällä paljon kotitöitä. Ei se Rene niitä ehdi tekemään, sillä on lukiojuttuja. Toisin kun sulla”, faija alotti taas tavallisen valitusvirtensä. Joo, tiskipöydällä oli kyllä kiitettävän näkönen tiskivuori. Mutten mä jaksanut välittää.
”Missä Rene?”
”Tuulin luona”, faija vastasi. Sillä oli vieläkin työkamat päällä, selässä komeili suurella tekstillä sana ”poliisi”. Se oli joutunut ”pidättämään” mut pari kertaa, mutta päästäny yllättävän vähällä. Nykyään se tekee erilaisia hommia, ei kai halunnu törmätä muhun enää rikollisissa puuhissa. Halus vaan sulkea silmänsä ja luottaa toiseen poikaansa.
”Niin että onko sulla nyt aikaa tiskata?”
”Ei ole”, mä sanoin lyhyesti ja lampsin omaan huoneeseeni. Kännykkä alko soimaan heti kun suljin oven. Saranat oli jo lähteny melkein paikoiltaan, mä olin paiskonut nimittäin ovia ihan kiitettävästi. Ja faijakin, enemmän se kun mä.
”Luca! Mä oon koittanu soittaa sulle ainakin miljoona kertaa!” mä tunnistin Millan kimeän äänen. Huokaisin hiljaa. Kiinnittäytyvä muija.
”Joo olin harkoissa. Oliko sulla jotain asiaa?”
”Oli. Millon me voidaan tavata? Aina sanot et sulla on jotain muuta”, Milla valitti ja kuvittelin mielessäni sen kapeat huulet mutrussa.
”Tuu millon vaan. Kyllä sä tiedät missä mä asun”, mä sanoin väsyneesti ja naputtelin samalla tietokonetta.
”Sä et oo koskaan kotona! Missä sä yleensä hengailet? Ja kenen kanssa?” Milla uteli ja se alko käymään ihan lopullisesti hermoon. Luuliko se, että se oli mun tyttöystävä? Bilesekoiluiden jälkeen tuli aina jotakin väärinkäsityksiä.
”Mä soitan sulle joku päivä. Skoles on kaikenlaista, bändi painaa päälle ja niin edellee, on paljon tekemistä”, mä sanoin. En jaksanu puhua suoraan. Milla oli sitä tyyppiä, että se alko syyttämään itseään ja itkemään puhelimessa. Sillon mun olo olis lähinnä vaivaantunut.
”Okei. Mä rakastan sua”, Milla sano hempeällä äänellä.
”Moikka”, mä vastasin vaan ja suljin puhelimen. Mä selailin hetken kännykän numerotietoja ja Pihlan numero koreili ruudulla. Voiskohan sille tähän aikaan soittaa? Mua kyllästytti olla yksin. Itseasiassa mä en edes muista millon olin saanu sen numeron. Olinko saanut sen siltä vai jonkun kautta?
Mä kuitenkin painoin punasta luuria ja huokaisin. Ei me oltu tarpeeksi läheisiä mihinkään puhelurupatteluun.

-

Huomen lisää koska tää oli niin lyhyt (--8

Lähettäjä: // 
Päivämäärä:   1.9.08 20:20:10

kiva pätkä! :p

Lähettäjä: cendrill0n 
Päivämäärä:   2.9.08 16:12:10

harkkojen jälkeen ~>

Lähettäjä: cendrill0n 
Päivämäärä:   2.9.08 19:47:39

Huomenna. Sori. Aika on tosi kortilla :s

Lähettäjä: dream_on 
Päivämäärä:   2.9.08 20:00:50

tänään luin koko tarinan alusta loppuun. ihastuin tähän tositosi paljon(= jatkoa hamuilen! :3

Lähettäjä: Riko 
Päivämäärä:   2.9.08 20:07:15


Tosi kiva stoori! Mä kaipaisin kuitenkin kuvailua ympäristöstä ja henkilöistä hiukan enemmän.

Lähettäjä: cendrill0n 
Päivämäärä:   3.9.08 19:46:35

Kiitos kommenteista!

Pihla

Yöllä mä näin unta Lucaksesta. Kun mä heräsin, mua hämmensi. Unessa me käveltiin niityllä käsikädessä ja syötiin turkinpippureita.
”Pihla, ootko sä jo hereillä?” mutsin ääni kantautui alakerrasta. Örisin jotain takasin ja vilkaisin itseäni vastakkaisella seinällä olevasta kokovartalopeilistä. Linnunpesä päässä ja kasvot ku kamaa vetäneellä narkkarilla. Olinko mä taas unohtanut pestä naamani illalla? Mä voihkaisin ja voihkaisin tuskasta uudelleen, kun muistin mitä meillä oli ekalla tunnilla. Liikuntaa, ah niin ihanaa yleisurheilua! Mä olin aina niin hyvä liikunnassa. Just ja just kasin oon saanu yläasteella jokasella luokalla. Mutta en mä kyllä niihin rapakuntoisimpiin kuulunut.
”Pihla! Kello on jo tosi paljon!” mutsi rääkäisi uudelleen ja puin ennätysvauhdissa. Sitten nopeasti vähän meikkiä naamaaan ja menoks.

Ryntäsin alakertaan. Mutsi oli jo laittanut aamiaisen, niin se teki joka aamu motivoidakseen mua heräämään: se keksi aina jotain herkullista syötävää aamiaiseksi. Se mietti aina, miksen liho vaikka syön mutsin tekemiä ruokia tosi paljon.
”Katos, siellä paistaa aurinko. Mukava liikuntapäivä”, mutsi sanoi sillä positiivisella tyylillään.
”Mä inhoon liikkaa..” valitin, ja sain mutsilta ”noh noh”- vastauksen. Sitten mun mieleen palasi se omituinen uni. Tuskin sitä kuitenkaan ihastuu parissa päivässä, tai viikossa? Terhi oli kertonut Lucaksesta kaikkea. ”Mukava, mut toisaalta naistenmies. Tytöt ihastuu siihen tosi helposti. Raukkaparat”, Terhi oli sanonut.
Pureskelin paahtoleipää hitaasti. Kello kuitenkin mateli eteenpäin, mä toivoin tulevani myöhässä liikka tunnille.
”No niin, lähepäs siitä jo”, mutsi hoputti ja mä nousin pöydästä. Jätin lautaset siihen, noukin maasta laukkuni ja harpoin ulko-ovelle. Mutsi oli ollu oikeessa hyvästä ilmasta, aurinkoa tulvi sisään. Vaikka meidän koti oli muutenkin valoisa: valkoista ja haaleita värejä. Mutsi oli lukenu paljon sisustusvinkkejä meidän uutta kotia sisustaessa. Hima suoraan Kotivinkistä.
”Moikka!” mä sanoin ja lähdin.

Meillä oli liikkaa jonkun 9C:n kanssa. Omituisia diivoja koko luokka täynnä, vähän samanlaisia kun joku Saana. Kymmenen kertaa enemmän meikkiä naamassa kun mulla. 9C:n ja meidän luokkalaiset pojat oli hiekkakentällä, me kunnon yleisurheilukentällä. Liikkamaikka oli nipottajan näkönen. Tiukat huulet, tuima katse. Mun selkäpiitä karmi heti, kun katsoin sen jäänsinisiin silmiin.
”No terve teille rapakuntoisille”, se alotti ja esitteli mulle itsensä. Mä suin pitkää punaista poninhäntääni hermostuneena ja ojensin kättäni.
”Ompas sulla hauskat pisamat”, maikka sanoi ja sai mut punastumaan. Terhi hymyili mun vieressä, jotkut muut nauroi.
Tottakai mä tiesin että olin vähän lapsenkasvoinen. En mitenkään kaunis, tai ainakaan kukaan ei ollu sanonu mulle niin. Söpö ja sulonen, pyöreät kasvot, pisamia ja ruskeat silmät. Kaupan päälle pitkät, lainehtivat punaiset hiukset. Mutsi oli mun ulkonäöstä tosi ylpeä, sen mielestä mä olin ihanan näköinen luonnonlapsi, vaikka en muistuttanutkaan yhtään sitä. Äiti oli vaaleahiuksinen ja kapeakasvoinen.
”Niin! Alkakaapas juoksemaan rataa ympäri. Ainakin pientä hölkkää!” maikka, eli Irma Haavisto rääkyi. Terhi huokaisi mun vieressä. Sillä oli söpöt pienet saparot, koska sen hiukset oli liian lyhyet poninhäntään. Se oli kauniimpi versio musta. Terhillä oli myös vähän punaisemmat hiukset ja pisamaisemmat kasvot.
”Onks pakko sillee juosta?” mä kuulin Saanan nasaaliäänen. Se sai mussa aikaan negatiivisia väristyksiä. Tiesin nyt etten tulis koskaan pitämään siitä tyypistä.
”TAI KEVYTTÄ HÖLKKÄÄ!” Haavisto huusi naama punasena. Me lähdettiin Terhin kanssa kiertämään rataa alistuneina.
”No, mitäs mieltä oot meidän bändin kundeista?” Terhi uteli meidän hölkätessä. Saana juoksi meidän takana toisen diivan, Iinan kanssa korvat höröllä. Tai ainakin musta tuntu siltä.
”No kyllä kaikki vaikuttaa ihan kivoilta. Mä kävelin Lucaksen kanssa kotiin”, mä vastasin. Tai mä pyöräilin ja Lucas käveli.
”Ai teistä on tullu jo ihan kaverit”, Terhi virnisti ja heilautti kättään Krisulle, joka seisoskeli viereisellä hiekkakentällä. Krisu heitti lentosuukon meille kummallekin ja virnisti. Lucas näytti keskittyneeltä heittäessään keihästä. Se näytti oudolta urheilukamoissa.
”No en mä nyt tiedä… Juteltiin vaan jotain”, mä sanoin välttelevästi ja sitten aloin kuuntelemaan Saanan ja Iinan puhumista, jotka hölkkäsi meidän takana.
”Nii, Lucas ja Milla on yhdessä?” kuului Saanan utelias ääni. Se korotti ääntään tahallaan, aivan varmasti.
”Lucas on sanonu sille vaikka minkälaista ihanaa.. Ne ehkä menee kihloihin”, Iina vastasi ja Saana haukkoi henkeään. Mä vilkaisin Terhiin. Se pyöräytti silmiänsä.
”Kuka näistä on Milla?” mä kuiskasin Terhin korvaan.
”Ei se oo meidän liikkaryhmässä. Ja sitä paitsi, se ja Luca ei oo yhdessä, ne vaan… Nuoleskeli toisiaan eräissä bileissä”, Terhi vastasi. Se odotti kuitenkin että Saana ja Iina oli päässy ohi. Pienet pérseet keikkui laidalta toiselle. Pinkeät housut..
”Ai”, mä sanoin lyhyesti ja tunsin outoa mielihyvää. Kai mä tunsin jotain Lucasta kohtaan. Tai sitten se oli pelkkä äidinvaisto. Niin tietenkin, äidinvaisto! Ei se mitään muuta ole.

Lucas

”Milla levittää jotain huhua teistä”, Allu ilmoitti kun mä olin heittäny keihästä, kiitettävät kakskytyks metriä.
”Antaa levittää”, mä sanoin. Krisu veti jotain kuulantyöntöshow’ta, se oli sen bravuuri. Kaikki tiesi että Kristian Rantakylä työntää kaikista pisimmälle.
”OHOH! KATTOKAA POIJJAAT, KATTOKAA KUN KRISU TYÖNTÄÄ”, se huusi ja liikkamaikka virnisteli huvittuneena vieressä.
”Pelle”, me sanottiin Allun kanssa yhteen ääneen.
Sitten mä vilkaisin vaivihkaa tyttöihin päin. Niitä oli kiva katella liikkakamoissa, avut pääs esiin.
Aurinko meni pilveen ja sen jälkeen tuli inhottava viima. Syksy, tosiaankin. Sää heitteli sinne sun tänne.
”Terhin rinnat on muuten kasvanu”, Krisu ilmotti kun käveli meidän luokse. Mä istuskelin puupenkillä. Tai makasin, miten vaan. En jaksanu tuijotella tyttöjä, ne nimittäin oli pysähtyny niiden maikan ympärille.
”Se on tosi kiinnostava tieto. Ja Iina näyttää bimbommalta kun koskaan”, Allu vastasi. Mä vilkaisin Alluun ja hymyilin salaa. Johtuko Iinan haukkuminen siitä että se oli antanu Allulle rukkaset?
Heiluttelin jalkojani ilmassa. Typerät tuulihousut, rumat lenkkikengät.

-

Lucaksesta jatkuu sitten.

Lähettäjä: Campsu 
Päivämäärä:   4.9.08 13:15:19

Jatkoa ^^

Enempää en ossaa sannoo :D

Lähettäjä: cendrill0n 
Päivämäärä:   4.9.08 15:46:40

Campsu / Joo, huomenna (:

lisäää kommmentteja?

Lähettäjä: deeässä 
Päivämäärä:   4.9.08 16:06:05

jatkoa!

tää on mun mieleen :D

Lähettäjä: cendrill0n 
Päivämäärä:   5.9.08 19:32:42

deeässä / se on hyvä! ♥ nyt kirjottelen jatkoo (:

Lähettäjä: cendrill0n 
Päivämäärä:   5.9.08 20:16:55

AAAPUA OON PAHOILLANI, en ehtiny taaskaan kirjottaa tarpeeks pitkää pätkää että kehtaisin laittaaa... Huomenna tulee sitten oikein eeeeekkkstrapitkä !

Lähettäjä: deeässä 
Päivämäärä:   6.9.08 16:23:56

pare olis tulla tänään : DD no ei, sitten kun kerkeet ;D

Lähettäjä: cendrill0n 
Päivämäärä:   6.9.08 17:29:28

deeässä, nyt tulee IHAN varmasti :D

Lähettäjä: cendrill0n 
Päivämäärä:   6.9.08 19:05:57

Pihla

”Haluatko sä tulla mun kanssa Kossun bileisiin viikonloppuna?” Terhi kysyi yllättäen. Me istuttiin matikantunnilla. Siinä luokassa oli varmaan maailman epämukavimmat tuolit, mun takapuoli tuli kipeeks parissa minuutissa.
”No mikä ettei”, mä sanoin, kun olin saanu lyijykynän suustani. Mulla oli paha tapa pureskella aina lyijykynistä päät pilalle.
”Hyvä! Ei munkaan sitten tarvitse pyöriä noiden kundien kanssa siellä kokoajan. Tai Krisun”, Terhi vastasi. Mä yritin luntata siltä kahdeksantoista aata, se nimittäin tajusi kaikki asiat kerta heitolla.
”Pystytkö sä auttamaan tän yhden laskun kanssa?” mä kysyin. Terhi nyökkäsi ja käänty mun puoleen. Ulkona sää muuttu harmaammaksi ja harmaammaksi sekunti sekunnilta, niin mun mielikin. Tuntui ärsyttävän masentavalta, vaikka uusia juttuja oli heitetty niskaan läjäpäin. Pikku masennusta näin syksyisin?
Vaikka Terhi kuinka yritti selittää sitä typerää laskua, mä en tajunnu mitään. Pojat oli jo luovuttaneet myös osaltaan, ne repi vihkoistaan sivuja ja teki niistä lentokoneita.
”Tämmöstä se on melkein jokainen tunti”, Terhi huokaisi. Se kai oli ainut kaikista, joka tosiaan halusi opiskella. Hyvään lukioon käy tie.
”Sopii mulle”, mä virnistin. Terhi hymyili, surullisesti kai.
”Koittakaapa nyt keskittyä!” maikka siirsi katseensa tietokoneen näytöltä riehuviin oppilaisiin.
”Mut mä en tajuu tätä tehtävää!” Saana valitti, mutristaen suutaan kuten aina.
”No mä voin tulla auttamaan”, maikka nousi pöydän äärestä.
”Saana on kusessa tohon”, Terhi kuiskasi mun korvaan. Hengähdin ihmetyksestä tahattomasti ja vilkaisin opettajaa. No, nuori, hyvin pukeutuva mies. Ei mitenkään matikanmaikan näköinen…
Saana hymyili typerästi sen opettajan selittäessä sille ihan itsestään selvää asiaa, minkä mäkin olin jo tajunnut ajat sitten. Kun maikka oli siirtynyt takaisin omaan linnakkeeseensa, Iina ja Saana alko puhumaan jostain tosi kiivaasti. Terhi oli jo uppoutunut matematiikan ihmeelliseen maailmaan, mutta mä olin jo luovuttanut. Päätin ihan uteliaisuudesta höröttää korvia.
”Onks siel sit kunnon viinat vai?” mä kuulin Iinan äänen.
”No tietty ku on Kossust kyse. Kaikki dokaa ihan hulluna! Tulee hyvät bileet”, Saana keuhkosi.
Jaa. Nekin oli siis tulossa. Niistä ei siis saanut olla erossa viikonloppunakaan. Mä otin mukavamman asennon, jos se nyt oli sillä tuolilla mahdollista. Selkänoja nitisi inhottavasti, mä odotin sen lähtevän irti.
Kun mä oleilin tekemättä mitään, Lucas heitti mua kuminpalasella selkään. Mä käännyin ja näin vaan Lucaksen virnistelevän naaman.
”Oliko sulla jotain asiaa?” mä kysyin teennäisen ystävällisesti.
”Ei”, se vastasi takaisin, ja virnisti entistä leveämmin. Kuminpalasilla selkään ysiluokalla? No, kai huomionkipeydessä tekee mitä tahansa.
”Tajusitko sä tätä kahdeksaatoista?” Lucas kysyi hetken päästä. Mä pudistin päätäni ja käännyin sitten kunnolla ympäri. Lucaksen kasvot oli kymmenen sentin päässä mun omista. Se oli nojautunut pöytänsä yli niin että kuulis mut paremmin.

Lucas

Mä en ollut kontaktin ottamisessa kamalan hyvä, sillain suullisesti. Ala-astemaisesti heitin Pihlaa kuminpalasella selkään, mä halusin vaan jonkun juttukaverin, koska kundit oli jo alkanu keskittymään niihin tyhmiin tehtäviin, mistä mä en tajunnu páskaakaan.
”Ja oli mulla kyllä toinenkin juttu”, mä sanoin Pihlalle. Mä olin kysynyt siltä, tajusiko se yhtä tehtävää, muttei sekään näköjään sitä kässännyt.
”No?” Pihla kysy ja oli varuillaan. Luuli kai että pyytäisin sitä hakemaan mulle huumeita ostarin pimeeltä puolelta.
”Ootko sä saanut minkäänlaista lyriikkaa aikaseks? Mä voisin kokeilla säveltää jotain”, mä sanoin. Pihlan kasvot kirkastui.
”En mä vielä oo saanu inspiraatiota. Mut kyllä se kohta tulee”, Pihla virnisti. Mä nyökkäsin vakavana.
”Puhutteko te säveltämisestä?” Krisu kohotti päätään ja pyöritteli rastojaan sormiensa välissä.
”Joo”, me vastattiin Pihlan kanssa yhdestä suusta.
”Toivottavasti sä keksit jotain. Mä yritän kans kehitellä jotain biisiks sopivaa pohjaa”, mä sanoin ja Pihla nyökkäsi. Krisu näytti kiinnostuneelta.
”Tuutko sä muuten sinne bileisiin viikonloppuna?” Pihla kysyi vielä ja mä nyökkäsin. Jos se nyt tarkotti niitä Kossun bileitä.
”Joo, tottakai”, mä sanoin. Pihla hymyili ja kääntyi takaisin oikein päin. Mä vaan tuijotin sen selkää, tai niitä laineikkaita, pitkiä punaisia hiuksia.

-

No tulipa hävyttömän lyhyt :DDD No kuitenkin, en haluu kompastua siihen että jatkan kokoajan ja sitten ideat loppuu, kuten mun viimesessä jatkiksessa joka jäi inhottavasti kesken.

Huomenna/ylihuomenna jatkoa (8 kommentteja!

Lähettäjä: GLORPS. 
Päivämäärä:   6.9.08 19:56:02

Hitsit tää on hyvä:) Oon seurannu alust alkaen enkä vaan oo jaksanu kommentoida mut nyt on jo pakko^^ Tosi mielenkiintonen, seuraavaa osaa oikeesti odottaa:D

Lähettäjä: deeässä 
Päivämäärä:   7.9.08 13:46:40

kerta kerralta oon tähän enemmän koukussa : DD

Lähettäjä: cendrill0n 
Päivämäärä:   7.9.08 20:28:22

Kiitti kommenteista!! <33 kiva kun tykkäätte ((:
Huomena tulee sitten jatkoa, saattaapi tulla paljonkin, jos jätän kouluun menemättä ku on vähä flunssanen ja kuumeinen fiilis :I

Lähettäjä: deeässä 
Päivämäärä:   8.9.08 15:07:01

... eli siis jatkoa :DD

Lähettäjä: Disquhg 
Päivämäärä:   8.9.08 15:48:16

Jatkoa pian :D

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   10.9.08 15:23:14

up ja jatkoa

Lähettäjä: Lend 
Päivämäärä:   10.9.08 15:53:11

Aaah, laadukasta ja mielenkiintosta lukemista! ihana tarina <3 : ) Lisää !

Lähettäjä: cendrill0n 
Päivämäärä:   10.9.08 16:12:54

Ylihuomenna 8)

Lähettäjä: Florecimiento 
Päivämäärä:   10.9.08 18:06:12

Jeij, tää on hyvä tarina :D

Lähettäjä: deeässä 
Päivämäärä:   12.9.08 14:49:53

nyt on ylihuomenna : DD

Lähettäjä: ! 
Päivämäärä:   13.9.08 23:03:36

jatkoa pian

Lähettäjä: GLORPS. 
Päivämäärä:   14.9.08 17:09:09

Nyt on ylihuomisen ylihuominen:D

Lähettäjä: HHeavennn 
Päivämäärä:   14.9.08 17:53:50

Jatka ihmeessä. : )

Lähettäjä: cendrill0n 
Päivämäärä:   14.9.08 19:01:06

SORI :D !
NYT TULEE.
.... siis ihan kohta. Pitää kirjottaa lisää eka ;D

Lähettäjä: Henz 
Päivämäärä:   14.9.08 19:21:07

ihana tarina<3

Lähettäjä: cendrill0n 
Päivämäärä:   14.9.08 20:12:08

Henz / kiiiitos! ♥

5. Luku
Diamonds Are A Girl's Best Friend

Pihla

Mä mietiskelin jo valmiiksi niitä bileitä. Terhiä ei näyttäny kiinnostavan ne kamalasti, joten en jaksanu puhua asiasta sen kanssa.
Koulun jälkeen me jäätiin vielä hetkeksi norkoilemaan siihen pihalle. Perjantai, ja illalla ne pippalot. Mä en ollut sanonut mutsille mitään. Tai olin. Mä olin huijannut, että meen Terhille vaan yöksi. Ja se osa siitä oli totta, eihän nyt puolikuntosena voi himaan mennä, varsinkin jos omistaa ylihuolehtivaisen äidin joka saa hepulin pienimmästäkin jutusta. Mutta bileistä mä en ollut kertonut sanallakaan.
”Niin sä siis ilmestyt meille kahdeksalta?” Terhi kysy ja tutkiskeli jotain kirjaa, minkä se oli napannut koulun kirjastosta; ”Sata ympäristötekoa”.
”Joo. Siis teillä ei oo ketään kotona?”
”Ei oo. Onneksi. Aiotko sä sitten juoda hirveesti? Mietin vaan että ootko kova oksentamaan”, Terhi vitsaili ja hymy paljasti sen hymykuopat. Olihan siinäkin jotain lapsenomaista, muuten tyttö näytti ihan aikuiselta.
”Joo mähän aion rällätä oikeen olan takaa, tuhraan kaikki vessat verisellä oksennuksellani!” mä huudahdin ja Terhi yökkäsi leikillisesti.
”No sitten sua kannattaa pitää silmällä”, ohi kulki Lucas, joka virnisti oudosti, pilkettä silmäkulmassa. Mä punastuin, kuten mun luonnolleni kuuluu. Lucas vaan viiletti ohi mitään muuta sanomatta mustine pipoineen, tennareineen ja nahkatakkineen. Sen kurittomat hiukset pilkisti pipon alta.
”Kauan sä oot tuntenu nää kundit?” mä kysyin muka ohimennen, samalla kun me noustiin penkiltä. Kyllä se tiesi mitän ”kundeja” mä tarkotin.
”Ala-asteesta asti, eli aika kauan”, Terhi tunki kirjansa armeijanvihreään happinaamarilaukkuun, joka täytti koululaukun virkaa.
”Wou”, mä sanoin, ”mut nähdään sitten illalla!” Terhi nyökkäs ja lähti toiseen suuntaan, mä toiseen. Mun harmiksi alkoi tihuttamaan vettä, tän kerran kun mä olin tullut kävellen kouluun!

Mä kävelin Terhille päin illalla päässä kaikenlaisia ajatuksia. Mitä jos tästä illasta tulis ihan kauhea katastrofi? Jos mä nolaisin itseni? Entä nää vaatteet? Mä pidin itseäni ihan tarpeeksi muodikkaana. Enhän mä mikään trendisetteri ollut, mutta ihan hyvät kamat aina päällä. Siksi illaksi mä olin valinnut farkkuhameen, melko neutraalin topin ja oudon väriset legginsit. Hiukset mä olin sutaissut jonkinlaiselle nutturalle, että niska pääsis esiin enemmän. Mutsi oli ihmetellyt, miksi mä lähdin Terhille sellaisena. Mä olin vastannut, että ”halusin tehdä hyvän vaikutuksen uuteen kaveriin”, mikä on nyt hirveetä páskaa, Terhille ei tarvinnu esittää yhtään mitään. Mut mutsi nieli uuden valkoisen valheen, ja mullehan se sopi paremmin kun hyvin.
”No moi!” ei kestäny kauaakaan kun mä jo koputin Terhin kodin ovea ja sain iloisen toivotuksen.
”Terve!” mä sanoin ja silmäilin Terhiä. Se ei käyttänyt koskaan hametta. Terhi halusi olla mahdollisimman poikamainen, lyhyet hiukset ja kaikki. Olikohan Krisu bi, kun se tykkäsi Terhistä? Terhillä oli kukkahuivi, huppari ja armeijanvihreät pussihousut, tai mitä ne nyt ikinä onkaan.
”Tuu nyt sisälle ettet jäädy”, Terhi kehotti ja vetäs mut sisään.

Terhin koti oli yllättävän moderni, mä luulin että sen koko perhe olisi semmoisia eko-aktivisti-intoilijoita. Terhi johdatti mut sen huoneeseen, ja sitten astuinkin jo toiseen maailmaan. Meksikolaiskuvioita, Animalian ja Amnestyn julisteita ja mitä vielä. Mä olin iloinen, että olin tavannut niin hienon ihmisen, joka jaksoi ajaa vähäosaisten ja eläinten oikeuksia kaikkien muiden puolesta.
”Tää on just sun tyyliä”, mä henkäisin, ja olin ihan innoissani siitä tavaramäärästä. Kotona mun huoneessa oli kaikki siistissä järjestyksessä, Terhillä taas oli jotain missäkin, outoja heimonaamioita, banderolleja ja kaikenlaista krääsää.
Terhi naureskeli vaan mun henkäilylle ja sille että tutkiskelin sen tavaroita.
”Ei kai haittaa..?” mä kysyin, ja osotin heimonaamiota. Mä paloin halusta pistää sen kasvoilleni.
”Siitä vaan”, Terhi vastasi. Mä pistin puisen naamion naamalleni ja Terhi nauroi niin että koko huone kaiku.
”Susta pitäs saada kuva!” se räkätti.

Lucas

Mä olin vissiin päässyt jo ihan mukavasti viinan makuun, silmät nimittäin heitti ihan kivasti. Musa pauhasi, porukkaa pukkas sisään kiitettävästi ja oli hämärää. Pimeys takasi sen että oli helppoa kompastua lattialla makaaviin ihmisiin, tai mitä ne nyt ikinä siellä tekikään.
”Lucaaas!” mä kuulin Millan kimeän, korvia vihlovan äänen ja sisäinen minä huusi kauhusta.
”Joo moi vaan sullekin”, mä sanoin tarkoituksellisen töykeästi.
”Oi sä näytät tänään niin söpööööölt!” Milla kiljui, kädessä oli kaljatölkki. Mä en ollut ainut sekaisin oleva.
”Mä en kyl voi kauaa puhuu ku pitää mennä Iinan ja Saanan kaa röökille!”
”Kiitos Jumalalle.”
”Mitä?”
”Ei mitään”, mä mutisin. Milla suikkas suukon mun huulille ja lähti ihmisjoukon läpi. Mä jäin vaan seisoskelemaan ja varastin ohikulkevalta melkein täysinäisen kaljapullon.

Pihla

Heti ovelta mä näin Lucaksen ja lähdin sen luokse. Terhi näki Krisun ja hyppäsi sen syliin.
”Lucas, moi!” mä huusin musan yli ja Lucas käänsi hitaasti päätään. Se näytti jotenkin yksinäiseltä, pikku eläimeltä.
”Moi”, Lucas hymyili ja se halasi mua oitis. Mä olin vähän hämmentynyt, mutta se ei näyttänyt huomaavan sitä.
”Haluutko?” Lucas heilutteli kaljapulloa mun kasvojen edessä. Sillä oli samat vaatteet päällä kun koulussakin, printtipaita, siniset pillifarkut ja punaset Converset.
”Okei”, mä sanoin ja join pullon melkein tyhjäksi, mä nimittäin halusin päästä estoista ees vähän eroon. Lucas hymyili mulle rohkaisevasti.

-

Hohoo, vois jatkaa jo huomenissa, jäi niin kivaan kohtaan.... (8

Lähettäjä: GLORPS. 
Päivämäärä:   14.9.08 20:22:48



Hohoo, vois jatkaa jo huomenissa, jäi niin kivaan kohtaan.... (8 <---Todellakin jäi! :D

Lähettäjä: Henz 
Päivämäärä:   14.9.08 20:32:08

Todellaki jatkat huomenna viimestään ;) :D

Lähettäjä: cendrill0n 
Päivämäärä:   15.9.08 11:27:05

joo tnään, nyt pitää lähtee takasin kouluuuun 8) --->

Lähettäjä: deeässä 
Päivämäärä:   15.9.08 15:17:37

jatkeles taas ;)

Lähettäjä: HHeavennn 
Päivämäärä:   15.9.08 17:47:05

Luin tätä eilen ensimmäistä kertaa, kone ei suostunut lähettämään viestiä, mutta aivan mahtava tarina. Minä tykkään. :)

Lähettäjä: cendrill0n 
Päivämäärä:   15.9.08 19:54:33

HHeavennn / kiitos ! :) kiva että joku vielä eksyy lukemaan.

Jatkelenki huomenna, nyt piti kirjottaa mielipide teksti kouluun (missä kesti kauan :D), joten en millään enää ehdi kirjottelee, ku Huippumalli Haussakin alkaaaa :---D mut huomenna ! For sure.

Lähettäjä: heipppa 
Päivämäärä:   16.9.08 15:50:06

JÄI HIRVREESEEN KOHTAAN JATKOA NOPEESTI !! :)

Lähettäjä: Aamurusko 
Päivämäärä:   16.9.08 16:15:58


Kerro vähän kauemmin jomman kumman näkökulmasta, älä vaihtele sitä koko ajan. Häiritsee hiukan lukemista.

Kuvailua toivoisin enemmän.

Lähettäjä: cendrill0n 
Päivämäärä:   16.9.08 18:48:36

Aamurusko / mut se on tylsäää kirjottaa kokoajan yhdestä ):

Noniin nyttt alan kirjotteleeen taasen.

Lähettäjä: cendrill0n 
Päivämäärä:   16.9.08 20:18:44

Jatkuu Pihlasta

Mä istuskelin jännittyneenä Lucaksen vieressä ja odotin jotain tapahtuvan. Lucas moikkaili välillä joitakin, käväisi jossakin ja tuli takasin.
”Läheksä mukaan röökille?” se kysyi ja mä nyökkäsin. Enhän mä nyt siihen uskaltanut yksin jäädä vieraiden ihmisten keskelle. Vaikka olihan Lucaskin aika uus tuttavuus.

Ulkona oli kamalan viileetä. Höyryä tuli ulos suusta kun mä hengitin, ja mulle tuli mieleen se juttu, kun ala-asteella talvella leikittiin lohikäärmeitä ja puhallettiin ilmaa suusta.
Me seisoskeltiin sateesta liukkaalla patiolla. Mua häiritsi lähellä oleva metsä, se näytti pimeeltä ja uhkaavalta. Mä olin kyllä aina ollut kamalan pelokas, tai säikky. Ja ujo. Mä en saanut sanaakaan suustani Lucaksen seurassa ja se ärsytti mua suunnattomasti.
”Haluutko?” Lucas ojensi röökejä mulle, mutta mä nyrpistin nenääni ja pudistin päätäni.
”Mä en polta.”
”Se on hyvä”, se vastasi ja veti kunnon sauhut. Lucas rentoutu heti ja vaikutti heti iloisemmalta.
”Miten sulla on sujunu täällä uudessa kaupungissa?” Lucas kysy yhtäkkiä, pitkän hiljaisuuden jälkeen millon mä olin vain tuijottanut metsään ja odottanut raiskaajan saapumista.
”Ihan hyvin. Onneks mulla on Terhi”, mä sanoin, ja aloin heti miettimään, mitä tuli sanottua. Kuulostikohan se oudolta Lucaksen korviin? Luuliko se että mä olen lesbo, kun puhuin Terhistä silleen omistavasti?
”On se varmaa aika rankkaa sopeutua”, Lucas sanoi, jotenkin kauheen aikuismaisesti mitä ei ois odottanu tulevan sen suusta. Huomasin sen kuivat ja halkeilleet huulet. Vetiköhän se mitään muuta kun viinaa ja röökiä? Pupillit ei ainakaan ollu laajentuneet.
”Ootko sä asunu aina täällä?” kysyin, halusin päästä mukaan keskusteluun.
”Joo, joskus kyl tuntuu et haluisin asua jossain muualla”, poika vastasi ja haroi sekaisia hiuksiaan.
”Miten niin?” kysyin typerästi.
”No en mä tiedä. Mustakin ois hauskaa asua vähänaikaa jossain Briteissä, tulla sitten takasin. Mä kyllästyn samoihin kuvioihin, aina samat bileet ja samat ihmiset.”
”Ootko sä masentunut?”
”No en!” Lucas naurahti, ”ehkä vaan vähän väsyny. Koulua ei ainakaan oo tehty mua varten.”
”Mites susta nyt on tullu noin filosofin kuulonen?” mä kysyin ihmetellen. Lucas virnisti ja vilkas sisään, jossa oli bileet jo täydessä vauhdissa. Musa oli vaihtunu johonkin vähän hitaampaan. Mä en huomannut ollenkaan että mun hampaat kalisi yhteen, ennen kun Lucas tarjos mulle sen hupparia.
”Ei oo tarvis”, mä sanoin kieltävästi.
”Mut ei flunssa oo kiva”, Lucas sano, läpällä kai. Ainakin se kuulosti siltä. En koskaan tienny millon se oli tosissaan.
”Mennäänkö hei sisälle?” mä ehdotin, kun kylmyys alko kuitenkin kiipeilemään joka kolkkaan.
”Okei”, Lucas myönty, tumppasi tupakkansa pihapöydällä olevaan marmoriseen tuhkakuppiin.

Sisällä taas oli älyttömän kuuma. Hiki alko virrata miltei heti ja mä yritin etsiä katseellani Terhiä.
”Haluutsä tanssia?” Lucas kysy ja hälytyskellot alko soimaan mun päässä. Enhän mä osannut tanssia, en yhtään!
”Sori, mut en mä osaa tanssia”, mä sanoin pahoittelevasti muttei Lucas ottanu sitä kuuleviin korviinsa.
”Ei hitaissa tarvi ees liikkua yhtään, kunhan vaan teet jotain. Ja en mäkään osaa tanssia”, Lucas vastas mun vastusteluihin ja otti hellästi mun kädestä kiinni. Lucaksen käsi oli lämmin ja en mä jaksanu enää vastustella.
”Kato teet vaan näin”, Lucas kuiskas mun korvaan ja siirteli mun käsiä. Fiilis oli ihan tyhmä, mut mä yritin pysyä rauhallisena.
Sitten me vaan keinuttiin, nojasin leukaa Lucaksen olkapäähän, mä olin nimittäin niin lyhyt. Terhin mä näin kiinni Krisussa vähän kauempana. Kuinkakohan kauan ne oli ollu yhdessä…

Siinä hetkessä mä tajusin että olin vähän ihastunut siihen blondiin poikaan, jolla oli vino hymy ja vilkkuvat silmät.

Mitä onpi rikkaus rakkautta vastaan
Maast' on kulta kotoisin mut sydän taivahasta


”Hei mitä sä muija teet? Lucas!” mä näin jonkun vihaisen tytön, ennen kun sain jotain mun kasvoille.

-

Äh lyhyt. Huomena / ylihuomenna jatkoa.

Kuka tahansa saa sit tehä uuden topsan kunhan linkittää edellisen (:

Lähettäjä: mmmooo 
Päivämäärä:   16.9.08 21:00:09

ÄÄÄ JATKA , liian jännää kohtaa jätit :<

Lähettäjä: kaurapuuro 
Päivämäärä:   16.9.08 22:32:35

JATKUU :D tää on parasa, okei toi terhi vähä liian epärokkari mun makuun mut muute TÄYDELLINEEEN :D

Lähettäjä: saara94 
Päivämäärä:   17.9.08 00:07:24

aah ihana ! jatkuu<3

Lähettäjä: nnoiende 
Päivämäärä:   17.9.08 14:35:18

jatkoo, sait tästäkin uuden lukijan. ;)
ihana,ihana,ihana,ihana ja ihana. :) ♥♥♥

Lähettäjä: heipppa 
Päivämäärä:   17.9.08 15:16:58

ihana tarina, mut liian jännittävään kohtaan jäin ♥AW ! Toivottavasti kirjottaisit tän loppuun asti, sä oot todella hyvä ja tarina on mukaansa tempaava!

Lähettäjä: *Grazy* 
Päivämäärä:   17.9.08 15:55:32


Hyvä kirjoita vaikka kolme kunnollista kappaletta Pihlan näkökulmasta ja sitten Danielin, ei niin kuin tuolla välissä oli. Muutama rivi kummankin ja taas vaihtui, just kun sain kiinni kertojasta se vaihtui taas.

Muuten kyllä oon tykännyt tästä.