|
Lähettäjä: cendrill0n
Päivämäärä: 23.1.09 23:59:40
Lucas
Pihla hymyili ja katsoi mua, muttei sanonut mitään.
“Sä oot edistynyt aikalailla! Silloin kun me tavattiin sä vaan biletit ja joit”, Pihla sanoi ja jotenkin mulle tuli kauheen pettynyt fiilis.
“Mutta sulla siis ei ole mitään sanottavaa?” mä kysyin ja nousin istumaan. Ehkä mä olin hivenen loukkaantunut.
“Totta kai mäkin välitän susta ihan kamalasti. Välitin jo silloin kun sä et edes huomannutkaan mua..” Pihla sanoi ja hymyili uudestaan. Se oli vähän hermostunut, ja mä taisin tietää miksi. Se pelkäsi jotain, varmaan sitä että se ei pystyisi luottamaan muhun.
“Pihla hei”, mä sanoin ja jatkoin: “mä tiedän että mä oon aika tuuliviiri ja näin, että muhun on aika vaikea luottaa. Yritä kuitenkin, jooko.”
“Tietenkin”, Pihla vastasi mulle ja mä virnistin sille.
“Eli me ollaan sujut nyt?”
“Ollaan ollaan.”
Yöllä mä lähdin omille teilleni. Emma veteli mun huoneessa sikeitä ja faija sekä muut oli jossain, joten mä päätin lähteä pitämään hauskaa jonnekin. Kyllä mä tiesin missä vakiobileitä pidettiin, sieltä sai ostettua halvalla kaikenlaista.
“Lucas, minne sä olet menossa?” Emma kysyi ja ilmestyi mun huoneen ovensuuhun, kun mä olin juuri astumassa ulos ulko-ovesta.
“Mä käyn vaan kattelemassa että mihin faija on jäänyt”, mä valehtelin ja yritin vääntää naamalleni luotettavaa hymyä. Emma nieli sen ja palasi takaisin huoneeseen. Mä olin tyytyväinen, koska olin päässyt hetkeksi vapauteen kaikista rasitteista, esimerkiksi uudesta siskopuolesta joka oli yllättävän rasittava mua vanhemmaksi henkilöksi.
“Lucas! Sua ei olekaan nähty pitkiin aikoihin täällä!” bileiden yksi vakiokävijä, Jii iloitsi. Mä virnistin.
“Kyllä täälläkin pitää aina välillä käydä, sen verran hyvää porukkaa”, mä vastasin ja Jii tarjosi mulle heti paria röökiä. Mä otin yhden, koska mun bravuuri, toisin kuin Jiin, ei ollut monen röökin polttaminen yhtä aikaa.
“Haluttaisko sua ostaa mitään uutta? Mulla ois just saapunutta kamaa”, Jii sanoi ja tapitti mua ruskeilla silmillään. Sillä oli vielä blondimmat hiukset kuin mulla (saletisti vetyperoksidiblondi), joten simmut pisti pahasti silmään sen naamasta.
“Ei kiitti, mulla on varastot täynnä.”
“Sáatanan Rene”, Jii mutisi ja mä nyökkäilin huvittuneena. Mä jätin Jiin siihen manailemaan ja lähdin etsimään rööki suussa jotain juomista.
“Kelpaako tää?” ääni mun takana kysyi ja mä käännyin ympäri. Epäilyttävän näköistä litkua, sen mä huomasin ensin. Sitten mä huomasin tummahiuksisen tytön jolla oli astetta tummempi iho ja isot silmät, ihan kun jotkut lautaset tai seinäkellot.
“Mitä se on?”
“En mä tiedä, mutta se on hyvää”, tyttö vastasi ja mä päätin maistaa ihan huvin vuoksi. Se litku olikin hyvää, mitä ikinä olikaan.
“Älä nyt sitä kokonaan juo!” tyttö huudahti, “toi on vika pullo mikä mulla on. Noi maksaa paljon.”
“Miksi sä sitten tarjosit sitä mulle?”
“Koska sä oot hauskan näköinen”, se virnisti. Mä tuijotin sitä ja rypistin kulmiani. Tyttö lähestyi ja kuiskasi jotain mun korvaan, mutta musa oli liian kovalla.
“Mitä sä sanoit?” mä kysyin kun se erkaantui musta.
“Tule”, tyttö sanoi ja otti mun kädestä kiinni. Se vei mut johonkin rauhalliseen nurkkaan, missä puhe kuului vähän selvempänä.
“Saat juoda tän mun kanssa jos pidät mulle seuraa. Mulla on tylsää”, tyttö sanoi ja mä nyökkäsin.
“Mutta sitten vaan puhumista. Naamaetäisyys vähintään nelkytsenttiä”, mä sanoin ja tyttö katsoi muhun oudoksuen.
“Harmi. Sulla on niin kivat huulet, punaiset. Mä oon muuten Jasmin”, tyttö esittäytyi ja ojensi mulle kätensä. Kännissä kun käkikello, mä ajattelin ja kättelin sitä.
“Mä olen Lucas.”
“Kiva nimi. Mistä se tulee?”
“Mikä?”
“Sun nimi”, Jasmin sanoi ja mä mietin hetken. Mä en tiennyt mistä se tuli, ehkä se kuulosti hyvältä vaan mun vanhempien korviin.
“En mä tiedä.”
“Ai. Kerro siitä sun tytöstä”, Jasmin sanoi ja vaihtoi heti aihetta. Sekopää, mä ajattelin uudelleen.
“En mä sanonut mistään tytöstä mitään”, mä sanoin ja kaduin osanottamista siihen varsin omituiseen keskusteluun.
“Kyllä sen huomaa. No kerro siitä, että on jotain puhuttavaa”, Jasmin sanoi ja otti siitä pullosta kulauksen. Mä kohautin pienesti hartioitani.
“Aloita vaikka siitä mikä sen nimi on. Nimet on tärkeitä! Ne kertoo paljon ihmisestä”, Jasmin jatkoi ja mä nyökkäsin.
“Sen nimi on Pihla.”
“Nätti?”
“Kaunis”, mä sanoin ja siitä seurasi pieni hiljaisuus. Jasmin yritti tulkita mun ilmeitä niin hyvin kuin känninen pystyi ja mä yritin olla sammaltamatta: pikku hiljaa se pikkulitku alkoi nousta päähän. Sitä mä olin hakenutkin tällä reissulla, aivojen nollaamista enkä omituista suurisilmäistä juttukaveria.
“Sä oot ihan kireenä”, Jasmin virnisti ja mä yritin päätellä siitä mitä se tarkoitti.
“Mitä toi oli tarkoittavinaan?” mä kysyin ja kuulostin joltain professorilta.
“Sä näytät semmoiselta henkilöltä joka ei jaksa tyytyä pelkkään pussailuun! Se tyttö ei anna sulle.”
“Mitä?”
“Sä et saa Pihlalta”, Jasmin toisti ja löi mua halolla päähän. Mitä helvettíä se oikein puhui? Mihin hullujen huoneelle mä olin oikein joutunut?
“Mitä sä oikein hölötät?”
“Mä taisin osua asian ytimeen”, Jasmin sanoi ja heristeli sormeaan silmät sirrissä.
“Puhutaan jostain muusta”, mä sanoin hämmentyneesti ja huomasin röökini tippuneen maahan.
“Ihan miten vaan”, Jasmin sanoi, “mä voin auttaa ton sun kireytesi kanssa jos haluat. Ei tommonen tee ihmiselle hyvää.”
_
hahhaahhaaa yllätin teidät ja tein 3 minuuttia ennen lauantaita >:D
|