|
Lähettäjä: DC
Päivämäärä: 17.4.12 23:38:05
Lupasin tälle päivälle, jos on aikaa, aikaa oli, viimeistelin, kas tässä:
------
Sebastian
En ollut uskoa silmiäni kun näin mitä Alma teki. Hän tosiaan tahtoi unohtaa minut ja vauhdilla. Mutta… Minäpä en aikonut antaa sen tapahtua.
Kun oveen koputettiin, käskin koputtajaa sisään ja käännyin katsomaan ikkunasta tulijaan. Smith tuli pakeilleni, eikä kovin iloisella naamalla.
”Et voi kohdella häntä näin!” tämä ärähti ja siristin silmiäni.
”Anteeksi?” murahdin uhkaavasti. ”Ketä en voi kohdella ’näin’?”
”Almaa!” Smith ärähti ja tämä asteli eteeni.
Smith suuttui erittäin harvoin, mutta silloin kun suuttui, tätä ei lepyttänyt mikään muu kuin se, että asiat tehtiin hänen tavallaan.
”’Vettä ja leipää’?? Et voi olla tosissasi! En ole mikään vankilakokki!” Smith räyhäsi ja katsoin tätä pistävästi.
”Et niin, vaan gansterikokki, joten tee niin kuin käsketään.” tuhahdin toiselle ja väistin Smithin vasurin, saadenkin kohta iskun okurista. ”Perkl..!”
”Minä en salli tätä, sinä tiedät sen! Vaikka tunnenkin Alman, huonommin kuin sinä, opin paljon kun tein tälle ruokaa!” Smith ärähti ja nappasi kauluksestani kiinni. Värähdin pienesti. ”Sinä et tee mitään muuta kuin hallaa itsellesi tällä!”
”Hän meni panemaan kyttää, Jamesia vieläpä…” murahdin ja Smithin silmät laajenivat hämmästyksestä, mutta tämä rauhoittui.
”..ei kuitenkaan vettä ja leipää.” tämä mumahti ja laski irti kauluksesta, ottaen askeleen taakse päin, selvästi ollen vähän hämillään.
”En tee tätä vain itseni vuoksi, vaan hänen myös, sillä en tahdo hänelle parempia suhteita sen sáamarin Jamesin kanssa…” tuumasin Smithille ja hellästi taputin tämän olkapäätä. ”Kyllä sä ymmärrät, mä tiiän sen.”
Smith oli hiljaa ja nyökkäsi, kohta kuitenkin iskien minua leukaan ja kunnolla. ”Siirrät hänet kuitenkin sellistä ja heti, ei se ole nuoren naisen paikka!”
Pitelin leukaani ja murahdin, kuitenkin kohta soittaen parille tyypille huoneen vaihdosta. Smith mulkoili minua koko ajan ja tiuskaisi aina jotain parannuksia joita vaati Almalle. Kun huone oli Smithin mukaan hyvä, käskin miehiäni siirtämään Alman huoneeseen. Lopetin puhelun mulkaisten Smithiä joka hymyili tyytyväisenä. Säikähdimme molemmat jumalattomasti kun kohta jostain kuului ryminää. Kiiruhdimme nopeasti kohti käytävää, jossa olikin kunnon tappelu menossa. Alma vastaan vartijani. Smith katsoi ottelua rennosti ja vilkaisi sitten minua kysyvästi. Ennen kuin toinen ehti mitään sanomaan, olin jo tarttumassa Alman lantiosta ja käsistä kiinni. Alma parkaisi ja rimpuili, mutta nostin toisen tyynesti syliini ja murahdin kun toinen iski minua turpiin. Alma kuitenkin äkisti rauhoittui kun tajusi kenen sylissä oli…
SLÄP!
Tai no, avokämmen suoraan poskeen, taisi kylläkin kieliä siitä että nainen ei aikonut antaakaan niin vain periksi. Laskin Alman alas ja painoin tämän seinää vasten, lukiten tämän kädet tämän yläpuolelle. Alma yritti taas talloa varpaani, mutta se ei tätä auttanut kun minulla oli terästetyt maiharit.
”Rauhoitu.” murahdin Almalle, mutta tämä vain mulkaisi minua pahasti ja yritti puraista minua. ”Hei!”
”En ole mikään lemmikkisi jos sellaiseksi minua luulet!” Alma ärähti.
”Siitä et sinä päätä.” tuumasin rennosti ja suutelin Almaa rajusti, murahtaen kun tämä puri huultani. ”Te muut voitte jo mennä, minä vien hänet hänen huoneeseensa…”
”Etkä muuten tasan vie!” Alma ärähti ja yritti rimpuilla.
Huokasin syvään ja laskin irti Alman käsistä, kohta lyöden tätä armottoman kovaa avokämmenellä poskeen.
Kuulin kuinka kolmikko henkäisi kauhuissaan, mutten välittänyt siitä. Tuijotin nyt Almaa joka oli mennyt shokkiin äskeisestä liikkeestäni.
”Sinulta ei kysytty mitään, joten ole hiljaa jos tahdot elää. En enää ota sinua niin kevyesti kuin aiemmin. Olet täällä oppiaksesi ettei minun kanssani leikitä.” tuumasin jäisesti ja kohtasin Alman vihaisen, tulistuneen katseen, joka kuitenkin latistui minun jäisyyteni edessä. ”Smith.”
”N-niin?” toinen kysyi säpsähtäen kun tartuin Almaa olkapäästä ja tuuppasin tämän Smitihin hoiviin.
”Vie hänet huoneeseensa ja anna jäitä poskea varten. Minulla ei ole juuri nyt aikaa tällaiselle. Te kaksi, lähdetään töihin.” totesin kylmästi, ja kaksikko vastasi heti myöntyvästi.
”Olet julma, tiesitkös sen?” Smith ärähti minulle, mutten vaivautunut kääntämään katsetta toiseen.
”Minun on joskus oltava, jotta muut tietävät paikkansa, tiedät sen varsin hyvin.” tuumasin ja lähdin astelemaan kaksikon kanssa pois.
Smith (Älkää kysykö…)
Kuljetin Alman varovasti kuitenkin keittiöön, kaikesta Sebastianin sanomasta huolimatta. Hän oli edelleen shokissa, ja aika pahassa sellaisessa. Otin jäitä pakastimesta ja laitoin niitä pussiin, kietoen sitten pussin ympärille pyyheliinan, kohta varovasti astellen Alman luo, ja hellästi painaen jääpussin tämän poskea vasten, saaden toisen viimein havahtumaan.
”Ei hätää, Sebastian meni jo.” sanoin hälle varovasti ja säikähdin ja pahasti kun Alma pillahti itkemään.
Hätäisesti kiedoin käteni toisen ympärille ja halasin hyssytellen toista nopeasti.
”Alma, ei mitään hätää, Sebastian ei tule tänään ainakaan enää sinun pakeillesi, joten ei tarvitse pelätä.” älähdin toiselle rauhoittavasti, ja Alma rauhoittui vain nyyhkyttämään. Huokasin helpotuksesta ja painoin jäät takaisin tämän poskea vasten. ”Pitelehän tätä niin teen sinulle ruokaa, sinulla taitaa kuitenkin olla nälkä.”
Alma näytti hiukan epäilevältä, mutta varovasti otti pussista kiinni ja piteli sitä hellästi poskeaan vasten. ”Miksi..?” tämä kuiskasi hiljaa.
”Olen pahoillani, mutten tiedä…” tuumasin toiselle takaisin, samalla kun irrotin hellästi otteeni toisesta, astellen sitten jääkaapin luo. ”Hei, teen sinulle munakkaan, sopiiko?”
Alma oli hiljaa ja käänsin katseeni tähän kummastuneena. Hän itki ääneti, mutta samalla nyökytti varovasti päätään.
”Selvä, yksi munakas siis tulossa.” tuumasin iloisesti, toivoen toisen edes vähän piristyvän.
Nappasin esiin kananmunat joista otin kolme ja rikoin ne yksitellen ensin pienempään kulhoon, tarkistin että muna oli hyvä, kippasin isompaan kulhoon, kohta vatkaten munan kuohkeahkommaksi vaahdoksi, lisäten hiukan kuohukermaa, suojaa ja pippuria. Kippasin koko komeuden pannulle jonka olin laittanut kuumaksi ennen munien nappaamista. Pannu sihahti tyytyväiseen malliin ja nyökkäsin tyytyväisenä. Vilkuilin aina hiukan Almaa, ressukka oli vieläkin ihan hädissään. Enkä yhtään ihmetellyt. Sebastian osasi olla iso ja pelottava, silloin kun tämä niin halusi. Laitoin samalla hiukan teetä tulemaan, rauhoittamaan meidän molempien hermoja samalla kun munakas hitaasti hautui pannulla. Kiitin onnea että koko keittiö oli minun käytössäni tänään. Tästä ei olisi kuin tullut ehkä haloa muiden kanssa kun Alma oli täällä vaikka Sebastian oli antanut tarkat ohjeet.
Kun munakas ja tee olivat valmiita, ohjasin Alman istumaan pöydän ääreen ja tarjoilin toiselle munakkaan ja teen tämän eteen. Alma katsoi ensin teetä, sitten munakasta. Kuulin tämän mahan selvästi murahtavan ja mutristin hiukan huultani. Nainen oltiin tuotu jo monta tuntia sitten tänne, ja tämä ei ollut saanut ruokaa ollenkaan. Jos tällä olisi vielä munakkaan jälkeen nälkä, Smith tekisi hänelle mielellään lisää ruokaa. Siitä hän nimittäin oli tasan sataprosenttisen varma.
Alman tärisevät kädet tarttuivat varovasti työvälineisiin ja tämä alkoi hitaasti hiukan pilkkoa munakasta suupaloiksi, vaikka se aika hyvin kyllä jo halkeilikin. Ensimmäisen suupalan maistettua, Almalla oli kirvonnut kyyneleet silmiin ja Smith hätääntyi että oli laittanut vahingossa liikaa pippuria tai suolaan. Kuitenkin, kun nainen alkoi hotkia ruokaa kitaansa, Smith tajusi että Alma oli vain niin liikuttunut kun sai syödä. Kyllä kai tämä itsekin olisi ollut jos olisi ollut samassa tilassa kuin toinen.
Kun Alma oli syönyt munakkaan, korjasin astiat ja katsahdin toista.
”Oletko vielä nälkäinen?” kysyin ja Alma vilkaisi minua sivusilmällä, kohta pudistaen päätään.
”Selvä.” tuumasin ja vein astiat tiskialtaaseen, päättäen tiskata kunhan tulisin takaisin keittiöön vietyäni Alman tämän huoneeseen.
”Mitä tämä tee on..?” Alma kysyi värisevällä äänellä ja käänsin katseeni tähän.
”Vihreää teetä. Se rauhoittaa hyvin hermoja.” tuumasin ja Alma näytti hiukan epäilevältä. ”..miltä munakas maistui?”
Alma säpsähti ja käänsi katseensa minuun. ”H-hyvältä…”
”Joten, mikset kokeilisi teetä? Vai pelkäätkö minun myrkyttävän sinut sen takia että olet tehnyt jotain sellaista mistä Sebastian ei ole pitänyt?” kysyin hiukan loukkaantuneena ja sain Alman naamalle kohoamaan syyllisyyden tunteen, joka myös kohta kohosi minunkin naamalleni. ”Anteeksi, minä… En minä mitään ilkeyttäni tai mitään, minua vain huolestuttaa tuo sinun tilasi…”
”Kiitos Smith.” Alma sanoi hiljaa ja varovasti maistoi jo hiukan jäähtynyttä teetä, kohta juoden sen kokonaan alas. ”Voitko viedä minut ’huoneeseeni’..?”
”..kyllä, kyllä voin.” tuumasin pienen tauon päästä ja korjasin astiat taas tiskialtaaseen.
Otin Almaa hellästi kädestä kiinni, mikä sai naisen hiukan shokkiin, mutta samalla myös rauhallisemmaksi. Astelin hiljaa kohti huonetta, pitäen kiinni Alman kädestä ja mulkoilen tyyppejä jotka katsoivat tätä vihaisesti. Alman tekoset siis olivat kiirineet jo jonkun vítun lörpön kautta kaikkien korviin, mikä teki Alman tilanteesta vielä hankalamman, ja vielä hankalamman tämän auttajia kohtaan.
Saatoin Alman tämän huoneen eteen mikä oli heti Sebastianin huoneen vieressä. Avasin toiselle oven ja katsahdin häntä.
Alma käänsi katseen minuun ja muodosti huulillaan, pienen vaatimattoman sanan, ennen kuin meni huoneeseen sulkien oven perässään.
Kiitos. Sen Alma oli hänelle sanonut äänettä, mikä tuntui pirun hyvältä.
Lukitsin oven ja astelin takaisin kohti keittiötä. Tiskit odottaisivat.
|