|
Lähettäjä: DemonCat
Päivämäärä: 14.8.10 13:32:56
Sori, tuli näin lyhyt, aivot jääti :<
-----*****-----*****-----*****-----*****-----*****
Kun heräsin, niin en nähnyt mitään, vaikka avasin silmäni, ja räpyttelin miljoona kertaa. Silmieni edessäkään ei ollut mitään. Räpyttelin miljoona kertaa, enkä siltikään nähnyt mitään. Ensimmäinen ajatukseni oli kauhistuttava.
Olenko tullut sokeaksi?
Mietin hetken ja pudistin sitten päätäni.
Ei, minulla on todettu olemaan erittäin hyvät silmät... Valot vain taitavat olla poissa päältä.
Tunsin liikehdintää takanani, ja äkisti joku tarrasi lantiooni kiinni. Pelästyin ja kiljaisin, sillä käsi tuntui siltä kuin siinä ei olisi luuta tai nahkaa päällä.
"Meeri?" kuului äkisti, ja tajusin käden olevan Henrikin rautakäsi.
"Irti!" älähdin ja kierähdin kauemmas pojasta, ja ikävä kyllä, myöskin alas sängystä. Älähdin pienesti ja nousin istumaan.
Jostain syttyi valo.
Käänsin pääni Henrikin suuntaan ja tämä valaisi huonetta kädessään olevalla lampulla. Ei, hetkinen... Hänen kämmenessään olevalla lampulla. Oli tuosta rautakädestä sentään jotain hyötyä.
"Black?" sanoin hiljaa, ja toivoin pantterin tulevan esiin. "Black?"
"Ne ei taia olla täällä." Henrik totesi, samalla kun hivuttautui sängyn päädystä alas.
Hänellä näytti edelleen olevan vain pyyhe. Mutta niin minullakin oli vain kylpytakki, joka oli kaikenlisäksi auennut. Sidoin sen siis nopeasti kiinni ja nousin ylös.
Henrik kääntyi minuun päin.
"Noh, mitäs nyt?" tämä kysyi ja otti askeleen lähemmäs.
"Noh, älä ainakaan tule lähemmäs." ärähdin, mutta ei Henrik totellut. Painauduin seinää vasten, ja kiljaisin kun se äkisti antoikin periksi, ja veti minut syövereihinsä. Kaikkialla oli pimeää, ja menin koko ajan huimaa vauhtia alaspäin, kuin olisin pudonnut. Äkisti kuitenkin jalkani kolahtivat kuilun seinään, ja lähdin liukumaan edelleen alas päin.
Äkisti kaikki kirkastui, ja sokeeraannuin hetkeksi, kunnes avasin silmäni, ja tajusin olevani ilmassa. Kun matka alkoi hitaasti muuttua taas alaspäin meneväksi, kiljaisin ja luulin joutuvani jonnekkin hélvettiin.
Kun laskeuduin, kaiketi maahan asti, se antoi periksi ja singautti minut takaisin ylöspäin. Kiljuin pelosta, kunnes käännyin, ja tajusin allani olevan pomppulinna. Tein nopean liikkeen niin, että laskeuduin jaloilleni, ja pysäytin matkan vastatöyssyllä painolleni. Lensin perseelleni, mutten kauaa aikaillut, vaan kömmin pois pomppulinnasta, ja katsoin ympärilleni. En ollut uskoa silmiäni. Hetki sitten olin pimeässä huoneessa Henrikin kanssa, ja nyt olin yksin tivolissa, pomppulinna takanani. Snow tuli luokseni maukuen.
"Snow??" kysyin ihmeissäni ja laskeuduin pennun tasolle. "Luoja, et uskokkaan miten ihana on nähdä sinua."
Snow puski ja yritti pienesti kehrätä, mutta siihen se taisikin sitten jäädä.
Snow tarttui kylpytakkini helmasta ja lähti vetämään mukanaan.
-----*****-----*****-----*****-----*****-----*****
Tos....
|