|
Lähettäjä: DemonCat
Päivämäärä: 15.6.10 09:11:13
No niin! Hei kaikki! :D Saimme vihdoin ja viimein uuden koneen, ja pääsen vihdoin ja viimein lisäämään pikkupätkän jatkoa. Kiitos kun olette olleet kärsivällisiä. *Kumarrus*
-----*****-----*****-----*****-----*****-----*****
( Btw: Seuraavan kohtauksen kirjoitan Itahin näkökulmasta, tuli vaan tämmönen kauhee pakkomielle... 8D )
Katsoin Arumaa ja virnistin. Tyttö näytti suloiselta, kun oli hiukan hämillään. Varovasti asetin käteni tytön rintojen päälle. Rinnat olivat kuin tehty käsiini, ne olivat kuin järkäleen, jotka täyttivät tyhjät kuopat puutarhassa. Varovasti puristin molemmista ja tyttö voihkaisi. Ihana ääni pääsi Arumasta, enkä voinut vastustaa itseäni tekemästä niin uudestaan. Tytön ääni oli todellakin ihana. Varovasti ujutin toisen käden tytön selän taa ja avasin rintaliivit. Otin rintaliivit pois tytön rintojen päältä, ja olin jo valmis laukeamaan tähän paikkaan. Mutta hupihan oli vasta alkamassa! Varovasti otin toisen rinnan suuhuni ja imaisin. Tytön voihkaisu kuullosti niin ihanalta. Varovasti kävin Aruman viereen niin että oikea rinta oli edelleen suussa, ja oikea jalka tämän jalkojen päällä, pitämässä tätä edes jotenkin hiukan aloillaan. Varovasti pujotin vasemman käden tytön alle ja tartuin tämän lantiosta kiinni ennen kuin imaisin. Oletin aivan oikein tytön liikkeen sillä, tämä värähti aivan hervottomasti ja oli kuin yrittäisi rimpuilla irti otteesta. Varovasti otin oikealla kädellä kiinni tytön vasemmasta nännistä ja pyörittelin sitä peukalon ja etusormen välissä. Tyttö voihkaisi ja liikahti taas levottomasti. Varovasti aloin laskea kättä alemmas, kohti housuja, jossa odottaisi varmaan ihanan lämmin vastaanotto. Varovasti ujutin käteni tytön housujen alle, pikkuhousujen päälle, ja painoin tyttöä pienesti sormillani tämän häpyn kohdalta ja tämä voihkaisi taas. Jos tyttö voihkaisisi vielä kolme neljä kertaa, niin laukeaisin varmasti tähän paikkaan. Varovasti vetäydyin hetkeksi tytöstä, kun riisuin housuni pois, sillä erektio painoi aivan liian kivuliaasti housuihin, ja nyt sekin saisi hiukan raikasta ilmaa. Sitten varovasti aloin vetämään tytön housuja alas. Aruman tuoksu tulvahti nenääni heti,ja olisin varmasti pudonnut perseelleni, ellen olisi jo istunut. Pudotin tytön housut lattialle muiden vaatteiden sekaan ja kävin tämän päälle punnerrus asentoon. Tyttö näytti hiukan hätääntyneeltä, ja hymyilin tälle rauhoittavasti. Varovasti laskeuduin Aruman päälle ja tämän alapää lämmitti ihanasti erektiotani. En voinut itselleni mitään, vaan voihkaisin nautinnosta. Jos Aruma tuntui näin ihanalta vain päältä, en malttaisi odottaa tämän sisäpuoltaan. Mutta en halunnut kiirehtiä. En halunnut aloittaa, ennen kuin tietäisin, miltä tyttö maistui. Varovasti aloin laskeutua alemmas tytössä, samalla hyväillen tämän vartaloaan. Aruman jalat olivat tiukasti kiinni toisissan. Katsahdin tyttöä, ja tämä oli näköjään sulkenut silmänsä ja antautunut minulle täysin. Virnistin pienesti. Täydellistä. Hellästi painoin pääni tytön jalkojen väliin ja puskin hiukan, kunnes tyttö suostui levittämään jalkojaan. Hellästi otin tytön jaloista kiinni ja nuolaisin tämän alapäätä hitaasti ja ahnaasti. Kuulin vain Aruman haukkovan henkeään ja nuolaisin uudestaan. Jestas... Tyttö maistui ihan mansikoilta... Ihanan makea, pehmeä mehu virtasi kurkustani alas kun nieleskelin. Varovasti painoin huuleni Aruman alapäähän ja imaisin. Aruma sai orgasmin ja voihkaisi. Voihkaisu sai minun päässäni jonkin naksahtamaan vähäsen, mutta ei tarpeeksi. Imaisin uudestaan, ja tyttö laukesi taas voihkien. Se sai päässäni naksahtamaan kunnolla, ja menetin itsehillintäni. Rajusti nostin tytön jalat ylös samalla kun nousin polvilleni, asetin erektioni tämän aukon alkupäähän ja sujautin sen sulavasti sisään. Luoja! Aruma tuntui niin ihanalta kun sai taas orgasmin. Annoin värähdyksien hyväillä erektiotani ja kun ne loppuivat aloin armotta naimaan Arumaa.
( No niin, nyt vaihtuu taas Arumaan.... :'DD )
Kun heräsin, olin ihan turta. En tuntenut mitään. Tai no... Alapäähän koski, mutta en välittänyt. Se mitä Itah oli tehnyt oli ollut ihanaa... Ja tämä saisi tehdä saman joskus toistekin. Venyttelin varovasti ja kiehnäsin päätäni Itahin rintakehään. Kuulin tämän vain urahtavan tyttyväisenä ja tämä silitti hiuksiani. Katsahdin poikaan, joka oli kyljellään, piti silmiään kiinni ja hymyili pienesti. Jestas... Emme olleet tunteneet kuin... Päivän, kaksi, ja olimme nyt jo kuin olisimme olleet naimisissa yli... yli... yli kolme vuotta! Naurahdin pienesti ja kiehnäsin poikaa vasten, joka kuullosti pienesti kehräävän. Outoa... Mutta suloista! Äkisti kuulin jonkin musiikin. Hetkessä Itah oli ylhäällä puhelimensa luona ja vastasi: "Noh, mitä nyt?", tämä murisi luuriin.
Hetken kuluttua Itah lopetti puhelun ja kiroten alkoi vetämään vaatteitaan ylleen. Kiepsautin peiton ympärilleni ja nousin istumaan. Katsoi poikaa kysyvästi, kun tämän katse kohtasi minut. Itah näytti hiukan pelästyneeltä, mutta enemmän vihaiselta. Itah huokasi, raahautui luokseni sängyn poikki ja rojahti päälleni. Punastuin pienesti ja katsoin poikaa edelleen kysyvänä.
"Iskä soitti ja vaati kotiin... Siskolla on neljänkymmenen asteen kuume, ja olen ainut joka voi häntä hoitaa...", Itah mumisi rintojani vasten ja kiehnäsi niihin hiukan. "Nähkäämme huomenna koulussa... Tulen aamulla sinua vastaan, niin kävellään yhdessä."
"Juu... Ymmärrän. Selvä...", mumahdin tälle takaisin ja venyttelin hiukan.
Ennen kuin huomasinkaan, Itah oli jo poissa. Tunsin itseni hiuka hylätyksi, mutta kuten Itah sanoi, näkisimme sitten huomen aamulla, ja kellohan oli.... Katsahdin kelloa ja mumahdin tyytyväisenä. Kello oli kahtakymmentä vaille yhdeksän illalla, ja vatsa alkoi huutaa ravinnon puutteesta. Olin nukkunut lähes kaksikymmentäkaksi tuntia... Haukottelin ja nousin ylös. Vedin pikaisesti alkkarit ja pitkän paidan päälleni, ja löntystin alakertaan syömään. Juuri kun olin haukkaamassa neljäkerroksista voileipääni, kuulin ulko-oven käyvän.
"Aruma~! Tulin kotiin!", äiti huudahti iloisesti.
"Moro", mumisin keittiöstä vastauksen ja äiti tuli heti siihen.
"Kulta, oletko kunnos...", äitin lause jäi kesken, ja se ei yleensä tiennyt hyvää. "... Kuka täällä oikein oli, ja mitä te teitte?"
"Mmh...", käänsin katseeni äidistä ja pupelsin leipäni nopeasti suuhun. Huuhdoin kaiken alas puolellalitralla spritea. "Kuten sanoin, mieheni oli täällä ja..."
"Ei tuo ole Jirukan haju", äiti sanoi terävästi.
"Ei niin, sillä Jiruka luopui naimisiin menosta kanssani, ja poltti paperit", murahdin äidille, ja aloin tekemään uutta leipää. Tunsin äidin katseen terävöityvän.
"Kuka, sitten, tämä sinun, 'miehesi', oikein on?", äiti murisi pienesti.
"Itah Von Kítah...", mumisin äidille, samalla kun laitoin tavarat paikoilleen. "Asuu tässä parin korttelin päässä."
"VON KÍTAH?!", äiti haukkoi henkeään, kuin olisi saanut luodin suoraan sydämeen. "Nyt kyllä teet tästä erittäin mauttoman pilan! Sukumme on jo monta vuotta yrittänyt sopia Von Kítahien ja meidän Mc Cattien välejä, ja nyt sinä väität, että sinä ja joku Von Kítah on kihloissa?!"
"No se on totta!! Odota aamuun, ja tapaa Itah! Hän tulee noutamaan minua kotoa kouluun!", ärähdin äidille ja tungin leivän suuhuni.
Äiti oli sanaton, mutta silti hiukan iloinen. Sen näki tämän kasvoilta. "Jos tämä liittonne onnistuu, saatamme saada anteeksi tekemämme virheen...", tämä sanoi ja lähti kellariin.
Aamulla heräsin siihen kun puhelin soi. Nappasin luurin ja ärähdin siihen jotain nopeasti, etten edes itse saanut sanoista selvää.
"Huomenta sinullekin kulta. Kai nukuit hyvin? Olen vartissa siinä, kello on jo sen verran...", kuului Itahin iloinen ääni.
Mielialani horjahti kuin kiikkulauta. "Hu-huomenta. Juu, olenkin pian valmis...", mumisin hiukan hämmentyneenä, mutta iloisena.
"Hienoa! Haluaisitko muuten että tulen laitattamaan hiuksesi?"
"Juu, tuu vaan...", ehdin sanoa, niin parvekkeen oveen koputti joku. Lopetin puhelun ja nousin sängystä katsomaan mikä, tai kuka, siellä koputtaa.
Itah virnisti lasin takaa minulle ja huudahti huomeniset.
Avasin oven nopeasti ja kun poika astui sisään, hypähdin tämän kaulaan kiinni. "Huomenta, huomenta!"
"Kuten arvasin, olit nukkumassa ja herätin...", Itah mumisi hiuksiani vasten ja nuuski niitä.
"Mjoo... Myönnän", hihitin tälle.
Vartin kuluttua, olin valmis. Ylläni oli ensin pirun tiukat farkut, musta iso t-paita ja cappi, mutta Itah ei tykännyt, joten vaihdoimme löysempiin farkkuihin, ja lisäsimme mustan kuvio hupparin. Hiukseni olivat ponkkarilla. Pakkasin juuri reppuani, kun äiti tuli sisään.
"Huomenta Aruma, milloinkas...", äiti ehti sanoa ennen kuin tajusi Itahin. "Aha... Sinä, taidat olla Itah?"
Itahin ilme muuttui vakavaksi. "Te taidatte olla Yui Mc Catt... Kuvaukset sopisivat ainankin nappiin..."
"Kyllä, niin olen, kuule Itah, olen pahoillani siitä, mitä silloin tapahtui, mutta kuten huomaat, voin korvata sen, tavalla josta pidät, ja näyttää siltä, että olet ottanutkin jo sen, minkä vain minä voin korvata...", äiti murahti pienesti lopussa, enkä yhtään tykännyt siitä että molemmat olivat sotajalalla.
"No niin, te kaksi taidattekin tuntea jo ilman minun esittelyjäni, eiköhän lähdetä, Itah?", sanoin nopeasti ja tartuin Itahia kädestä. "Tänään on pistarit, enkä halua reputtaa..."
"Aivan, teillä on koulua. Tulisitko illalliselle, Itah?", äiti kysyi hiukan kujeilevasti, ja Itah rauhoittui hiukan.
"Mielelläni. Saanko kutsua vanhempanikin?", Itah sanoi virnuillen.
Äiti rykäisi. "Totta kai... Mistä ruoasta he pitävät?"
"Kanasta. Parasta olla parasta sellaista. Tule", Itah sanoi, ja kiskoi minut mukaansa alakertaan, laittoi kengät jalkaan, ja odotti minua.
Puin kengät ja menimme ulos. "Te kaksi näytätte tuntevan yllättävän hyvin. Mistä äiti puhui?"
"Se on vain menneisyyttä... Sinua ei silloin vielä ollut, joten asia ei kuulu sinulle...", Itah vastasi samalla kun harppoi eteenpäin, minä tullen hiukan jäljessä.
Koululla Itah rauhoittui hetkeksi, kun pääsimme istumaan penkeille, mutta ei kauaksi aikaa, kun Ryo, Choe, Eric, Mits, Licho, Sam, Patc, Kei ja Kai tulivat siihen virnuilemaan. Itah oli aikeissa nousta, mutta estin sen. En halunnut tämän aloittavan käsirysyä, jos joku pojista aloittaisi, minä olisin todistamassa mitä tapahtui.
"Katos katos, pyörit näköjään Aruman seurassa, etkä tämän siskon Ooman... Eiks oo aika raukkamaista deittailla molempia sisaruksia?", Eric sanoi pientä kujeilua äänessään.
"Painukaa víttuun", Itah murahti ja otti minut kainaloonsa.
"Soh, soh, noinko sä sanot kavereille? Ja hei, missäs Ooma? Ois sille vähän kalavelkoja maksettavana, nenä murtu", Ryo sanoi oudolla äänellä, kuin nenästä oltaisiin pidetty kiinni, mutta oikeasti siinä painoi vain lastat.
"@!#$ te ootte tyhmiä...", tokaisin tyynesti äänellä jota käytin Oomana.
Ryo virnisti ja katsahti Mitsiin jonka silmät kiiluivat kostosta.
"Jos te käytte kiinni, laitan isäni asialle...", murahdin pojille.
"Ja isäs tekee työkseen mitä? Pyörittää jotain huippusalaista järjestöä ja on miljonääri?", Sam sanoi virnuillen ja pojat naroivat, paitsi Ryo nenänsä takia.
"Katos, mistäs te pojat tiesitte?", kuului äkisti poikien takaa, ja sydämeni oli vähällä pysähtyä kun pojat kompuroiden siirtyivät isäni tieltä. "Aruma, Itah, minulla olisi teidän kahden kihloista hiukan puhumista..."
"Juu isä... Viititkö laittaa jonkun vahtiin noita? Ois kiva olla kahestaan ilman häiriköintii tää päivä...", kysyin isältä tyynesti ja tämä nyökkäsi.
"Tim ja Tom on täällä vahdissa, ja jos kukaan teistä lähentelee näitä kahta, tai kumpaakaan, niin voitte olla varmoja, että oikeudessa tavataan. Tarvitsetko muuten Aruma vähän lounas rahaa? Tai sitten ihan vain karkkirahaa? Voisit tarjota miehellesikin."
"Juu, anna vaan", tokaisin samalla kun isä kaivoi esiin viidensadan euron setelin. Poikien silmät olivat vähällä pudota paikoiltaan. "Oleppa hyvä, näkemiin."
"Kiitti mo~i", virnistin isälle ennen tämän lähtöä.
Pujotin viissatasen rintoihini ja virnistin pojille kun kello soi sisälle. Itah purskahti nauruun ja nauroi niin kauan kunnes pääsi luokkaan omalle paikalleen takariviin, ja minä omalle paikalle eturiviin, kaikkien pommitettavaksi. Ryo ja muut tulivat hetken päästä, myöhässä, luokkaan, kun olivat heränneet transsistaan.
-----*****-----*****-----*****-----*****-----*****
Sori, mut en oo kerennyt enempää kirjottaa viel... ^^' Toivottavasti riitti ees alkupalaksi näin pitkän väliajan jälkeen...
|