Kirjoita uusi viesti  |  Alueen etusivu  |    |  Etsi  Alas ⇓   
  Is this really true?

LähettäjäDemonCat 
Päivämäärä:   22.2.10 14:00:03

Hei taas! :D Taas on tullut uutta juttua kirjotettua, ja toivon että diggaatte. ^^'

-----*****-----*****-----*****-----*****-----*****

Annan suihkun takoa selkääni ja käteni vaipua sivuilleni, nyrkkiin.
Mitä Itah tarkoitti kun hän katsoi minua niin pitkään? Miksi hän edes katsoi minuun? Kaikki koulun pojat ja tytöt kammoavat minua, ja Itah...
Otan shamppoota pullostani ja alan pesemään hiuksiani. Kuulen kuinka pukukoppien ovi käy kun tytöt lähtevät omissa kaveriporukoissaan välitunnille. Huuhtelen hiukseni ja kuuntelen, joko kaikki ovat menneet. Kyllä. En kuule mitään puheen sorinaa tai vastaavaa. Olen yksin.
Levitän hoitoainetta hiuksiini ja huuhtelen käteni. Alan saippuoimaan vartaloani. Hetken kuluttua pukukoppien ovi käy uudestaan ja kuulen ääniä. Poikien puhetta.
Sydämeni pomppaa kurkkuun kun kuulen tutun äänen. Se on Itah joka kuulostaa vihaiselta. Äkkiä suihkuhuoneen ovi avataan ja kuulen Itahin huudahtavan samalla kun ovi paiskataan kiinni ja oven eteen asetetaan jotain. Hänet heitettiin suihkuhuoneeseen.
Yritän olla hengittämättä, tekemättä elettäkään siitä että täällä olisi joku. Itah sadattelee vuolaasti kavereilleen jotka tämän tempun tekivät. Kuulen naurua ja pilkkausta, sekä pari sanaa minusta.
Hetken kuluttua äänet loittonevat ja tajuan heidän tosiaan jättäneen Itahin tänne, sillä tämä takoo suihkuhuoneen ovea. Suihkukopeissa ei ole verhoja, joten jos Itah tulisi tännepäin ja tajuaisi minut, niin olisin ikuisuuden naurunalainen.
Kuulen Itahin astelevan varman kuuloisena kohti ikkunoita jotka ovat vieressäni.

”Kuka siellä?!”, huudahdan paniikissa, vaikka tiedän sen olevan Itah.
Kävely pysähtyy.
”Onko täällä joku?!”, kuulen Itahin kysyvän kauhuissaan takaisin. ”Kuka siellä on?”
”Minä kysyin ensin!”, huudahdan nolona ja saippuoin itseni loppuun. Käännän suihkun päälle ja huuhtelen hoitoaineen ja saippuan pois.
”Olen... Olen Itah..! Kuka täällä on?!”
”Aruma...”, vastaan sulkien suihkun ja hapuillen sokkona pyyhettä naulasta johon ripustin sen samalla kuunnellen Itahin haukkovan henkeä.
Avaan silmäni ja tuijotan naulaa jossa on lappu. ”’Lainaan’? LAINAAN!? Ei toisten omaisuutta saa lainata ilman lupaa!”, kiljaisen kauhuissani ja kuulen Itahin harppovan kohti.
”Mitä nyt?”, tämä kysyy ja pysähtyy ennen koppiani.
”Ä... Älä tuu... Mi... Minun pyyhkeeni ryöstettiin ja...”

Nolostuneena painun seinään kiinni ja valun rauhallisesti istumaan lattialle.
Kurkistan varovasti seinän takaa Itahia.
Ilme on rauhallinen, mutta anteeksipyytävä. Hänen silmistään paistaa omalla tavallaan jonkinlainen ilo ja halu jota en ole aiemmin nähnyt Itahin silmissä. Hänen päällään on vain iso, pitkä, musta, t-paita, joka yltäisi varmaan itselläni polviin asti, ja varmaan boxerit sen alla...

”Mitä teet täällä?”, kysyn samalla mennen taas piiloon seinän taakse.
”En tiedä... Pidän sinulle seuraa?”, Itah vastaa huumorillisesti.
”Ei naurata...”
”No pojat mut tänne toi... Okei, raahas...”, Itah puolustautuu ja käy istumaan.
”Miksi?”
”Varmaan siks et’ tytöt luulis mua pedobearin oppipojaks...”
En voi mitään vaan tirskahdan ja alan hihittää. ”Ja miks muka??”
”Koska mul ei oo housui ja hihhuloin tääl... Tyttöjen suihkuhuonees...”
Lopetan hihittämisen kuin seinään. ”Hyvä pointti...” Katsahdan Itahia seinän takaa ja huomaan tämän riisuvan paitansa. ”Mitä sinä ny...?!”
Itah heittää punastellen paitansa minulle. ”Pue tuo ettet vilustu!”
Silmäni leviävät ihmetyksestä ja katson Itahia kysyvästi.
”No mitä sinä nyt odotat?? Pue nyt, vai tulenko minä pukemaan??”
”Umh... Kiitti...”

Nousen ylös ja puen Itahin paidan päälleni. Paita yltää minua juuri ja juuri polviin ja se liimaantuu märkää ihoani vasten, mutta silti se on edelleen lämmin. Se on Itahin lämpöä josta olen vain unissani haaveillut. Astun seinän takaa ja tuijotan Itahia haluamattani punastellen. Hänellä on jalassaan mustat boxerit joissa on Karvisen kuva. Näky huvittaa minua ja käännän selkäni Itahille pidellen kämmeniä suuni edessä, jottei typerä virneeni näkyisi. Itah haukottelee tylsyyden merkkinä.

”Osaatko leikkiä piilosta?”, tämä kysyy yllätäin.
”Osaan”, vastaan ja käännyn Itahia kohti naama peruslukemilla. ”Kuinka niin?”
”Leikitäänkö?”, Itah kysyy kujeilevalla äänen sävyllä, ilkeää pilkettä silmikulmassa.
Luulen tämän laskevan leikkiä mutta, pilke silmäkulmasta ei katoa ja Itah tarkoittaa sanojaan todella. ”Mut eihän tääl voi mitenkään piiloutuu.”
”Voi jos vain osaa... Kokeillaanko?”

Nyökkään Itahille ja tämä nousee virnuillen ilkeästi, mutta kuitenkin suloisesti.

”Jää sinä ensin, niin mestari piiloutuja ja piilottelija näyttää mallia.”
”Ok”, vastaan ja käännyn kohti seinää painaen kämmenet kasvoihin. ”1... 2... 3... ........ 9... 10!”

Käännyn salaman nopeasti ympäri, mutta Itahia ei näy. Tutkin joka kopin kerrallaan lattiasta kattoon, mutten löydä Itahia, eikä tällä ole ollut mahdollisuutta mennä ohitseni.
Pääsikö hän ulos ja jätti minut tänne?
Kokeilen työntää ovea, mutta tämä ei hievahdakaan. Äkkiä tunnen henkäyksen niskassani ja käännyn nopeasti. Ei ketään. Joku koputtaa oikeaa olkapäätäni ja käännyn vasemmalle. Ei näy. Varovasti alan peruuttamaan takaisin kohti ikkunoita selkä niihin kohden, pitäen katseeni ja muut aistini valppaina.
Olen melkein kaksi metriä seinästä, kun Itah tarttuu minua takaapäin vyötäröstäni ja kamppaa minut taaksepäin istumaan tämän syliin. Itah on laskenut kaiken oikein ja istun nyt tämän sylissä hämmentyneenä ja tämä nojaa seinään mukavasti virnuillen. Hengitän ensin tiheästi säikähdyksestä, mutta vähitellen hengitykseni tasaantuu ja käännyn Itahin syliin niin että vasen kylkeni on seinään päin ja näen Itahin.

”Noh? Löysitkö muka minut?”, Itah kysyy ivallisesti.
”Löysin”, vastaan ja painan pääni Itahin olkapäälle. ”Tässähän sinä olet...”
”Fiksu likka”, Itah sanoo ja kietoo minut syleilyynsä.

Nielaisen varovasti ja outo tunne valtaa minua pala palalta. Onko tämä vain ihanaa unta, ja olenkin vain oikeasti liukastunut saippuaan ja menettänyt tajunnan?
Itah kohottaa varovasti leukaani ylöspäin ja katsoo minua suoraan viher-sini-harmaisiin silmiini omilla kullan ruskeilla silmillään ja se saa minut punastumaan päästä varpaisiin.

”Sullahan on kauniit silmät... Tulee mieleen äitini jalokivien säihky”, Itah sanoo hymyillen ja pyöräyttelee peukaloaan huulillani. ”Huulesi taas... Ne tuntuvat ihanan pehmeiltä, kuin kissanturkki...”

Käännän pääni alas nolostuneena ja pysyn vaiti, sillä en yhtään tiedä mitä sanoa. Miksi Itah tekee näin? Miksi hän sanoo noin? Liian monta kysymystä poukkoilee päässäni samaan aikaan ja kaikki yrittävät huutaa kilpaa olevansa tärkeämpi kuin toinen. Äkisti mieleeni juolahtaa kysymys joka saa minut shokkiin.
Miltä Itahin huulet maistuvat?
Ajatus polttelee mielessäni ja huuleni vaativat saada tietää hinnalla millä hyvänsä, mutta järki kapinoi kaikkia vastaan.
Itah nostaa katseeni takaisin häneen ja punastun päästä varpaisiin pahemmin. Huulemme ovat lähekkäin. Ei kai yksi, pieni, ’vahinko’ suudelma olisi pahitteeksi? Järki huutaa kurkku suorana että on. Lähenen vain hiukan Itahin huulia. Tunnen hänen hengityksensä niukasti huulillani. Se ei riitä, joten lähenen vielä ja punastun yhtä punaiseksi kuin tomaatti, kun tunnen Itahin hengityksen selvästi huulillani. Tuijotamme toisiamme silmiin odottaen toisen tekevän siirtonsa.
Äkisti Itah ottaa minua toisella kädellä lantiostani kiinni ja toisella ottaa varovasti kiinni hiuksistani, jotta en voisi liikkua ja sulkee silmänsä samalla painaen huulensa huuliani vasten. Outo tunne, kuin värähdys, kiitää ylitseni ja huuliani kihelmöi. Haluan lisää... En halua tyytyä niin pieneen suudelmaan vaan haluan enemmän. Haluan Itahin kokonaan. Se on ahnetta, mutta en voi mitään sisällä jylläävälle tunteelle.
Itahkaan ei halua tyytyä vähään vaan suutelee minua intohimoisesti ja vastaan siihen samalla mitalla. Pelästyn hiukan kun tunnen Itahin kielen huulillani. Raotan huuliani niin että Itahin kieli pääsee suuhuni leikkimään ja maistelemaan omaani. Avaan huuliani enemmän ja ujutan oman kieleni Itahin suuhun. Tälläiseltä se kielari varmaan tuntuu.

Äkisti kuulemme ääniä. Pukukoppien ovi käy ja siivoojat astuvat sisään. Irrottaudumme toisistamme nopeasti ja nousemme seisomaan. Kuulemme siivoojien siirtävän jotain suihkukoppien oven edestä samalla huudellen oliko täällä ketään. Olen juuri avaamassa suutani huutaakseni, mutta Itah tarttuu kädestäni kiinni ja katsoo minuun anovasti. Hän ei haluaisi erota vielä. Ei näin vähän jälkeen.

”Tule meille yöksi... Vanhempani eivät ole kotona”, kuiskaan Itahille ja tyrkkäsen tämän yhteen kopeista, kun kuulen oven narahtavan.

Nappaan shamppooni ja menen toiseen koppiin ja riisun Itahin paidan. Heitän paidan Itahille ja menen nopeasti suihkuhuoneen ovelle ja kiitän onneani että siivoojat tulivat pelastamaan. Hätistin siivoojat vielä vartiksi ulos ja nappasin niiden kärristä Ithanin loput kamat. Puin salamana päälleni ja kuiskasin Ithinille että reitti oli selvä. Tämä tuli nopeasti ja veti housut ja muut vaatteet päälle. Sitten hän karkasi ikkunan kautta ulos jotta siivooja eivät näkisi häntä. Itse juoksin tuhatta ja sataa ulos.

Kävelemme rinnakkain sanomatta sanaakaan. Me molemmat haluaisimme puhua, mutta tunnemme kaikkien muiden nuorten katseet niskassamme. Käännymme sivukujalle, jolloin Itah nappaa äkisti kädestäni kiinni, kuin pelkäisi minun juoksevan karkuun. Katsahdan tätä kysyvästi ja tämä vain hymyilee vastaukseksi. On siinäkin söpö jätkä...

Kun astumme sivukujalta pois, Itah ei irrotakkaan otetta kuten ajattelin, vaan tiukentaa sitä. Hän huomaa kaverinsa ja pysyy vaiti. Hänen kaverit kuitenkin tajuavat meidät ja tulevat kohti.

"Hei, Itah, auttokos Aruma sut pakoon?", sanoi Roy, jengin suurin @!#$. "Ei sun sille tarvii varmana mitään velkaa olla, tuutko keilaamaan? Jätetään friikit omaan arvoonsa."
"En oo tulos, ja joo, Aruma autto mut ulos", Itah vastaa Roylle joka näyttää hämmentyneeltä.
"Itah hei, ooks ok, vai onks toi likka noitunut sut ku käyttäydyt oudosti?", Choe kysyi ja astui uhkaavasti kohti minua.
"Hän avasi silmäni, ei muuta", Itah sanoi ja vetäisi minut taakseen, muttei laskenut irti kädestäni.
"Avasi silmäsi? Hah! Anna mun nauraa!"
"Senkus naurat...", Itah sanoi ja lähti vetämään minua perässään kauemmas pojista.
"Itah...! Täst jutellaan maanantaina!", Ryo huusi peräämme, jolloin Itah kovensi vauhtia.

Vasta kun olimme Itahin mielestä tarpeeksi kaukana, me hidastimme vauhtia ja avasin suuni.

"Mikset irroittanut mun kädestä ja menny musta kauemmas ku tajusit pojat?"
"Miks oisin tehny niin? Mikä syy?", Itah kysyi, samalla kun kääntyi pihaani. Nyt vasta havahduin, että Itah oli johtanut meitä, en minä. "In?"
"Juu...", vastasin ja kaivoin avaimiani repusta. "Mist tiesit mis asun?"
"Hmm... Asutaan samal suunnal. Asun parin korttelin päässä... Näin pari kertaa ku käännyit tänne ja kaivelit avaimia..."
"Ok, ymmärrän...", mumisin ja avasin oven menten salamana sisään, Itah tullen perässä.

Heitin reppuni yläkertaan johtaville rappusille ja aloin riisumaan kenkiäni. Itah vain nakkasi kengät jalastaan ja asetti ne siististi kenkätelineeseen, heitti sitten reppunsa omani seuraksi, ja katsahti minua kysyvästi, kun suoristin selkäni laitettua kenkäni telineeseen.

"Mitä haluut tehä?", kysäisin ohimennen, mutten vastannut tämän katseeseen.
"Esittelisitkö vaik talon? Ois kiva tietää mis päi liikkuu tänä iltana", Itah vastasi suoraan.
"Mistä aloitamme? Kellari, 1st floor, 2nd floor, vai ullakko?"
"Alakerrasta ylöspäin, neiti."
"Selvä, arvon herra", sanoin virnuillen ja lähdin kulkemaan alas takanani olevista rappusista, ja Itah seurasi.

Napsautin valot päälle. Edessämme oli ovi ja vasemmalla puolella käytävä. Avasin oven ja napsautin valot päälle, pienessä, käytävän näköisessä tilassa. Katsahdin Itahia, joka meni edeltä. Hän kurkkasi pukuhuonetilaamme ja kohotti toista kulmakarvaa kysyvästi kun menin tämän vierelle. Tilassa ei ollut kuin naulakko, peili, kaappi jossa sailytimme pyyhkeitä ja lakanoita, penkki ja matto. Avasin viereisen oven ja menin edeltä, jotta Itah ei ajatuksissaan putoaisi porealtaaseen. Käännyin vasempaan seuraavalle ovelle. Itah meni ensin pesutiloihin, jossa oli kaksi suihkua, pesukone, kuivausrumpu ja hylly, jossa oli ties mitä "myrkkyjä". Suljin oven, ja avasin taas vasemmalta uuden. Menimme saunaan, jossa oli isot aluteet, kiuas, sanko ja kauha. Itah ei odottanut vaan meni seuraavasta ovesta takaisin pukuhuonetilaan.

"Wow... Vaikuttavaa", hän sanoi ihmeissään.
"Et ole nähnyt vielä mitään", tokaisin hymyillen.

Palasimme portaiden eteen ja sammutin saunanpuolen valon ja vedin oven kiinni. Käännyin oikealle ja jatkoin käytävää kulman taakse, jossa oli pariovet. Työnsin ovet auki ja astuin sisään Itah seuraten. Painoin vasemmalta puolelta valot päälle, ja sali valaistui. Edessämme oli suuri, perunan muotoinen, sohva ja nurkkauksessa oli valtava takka. Oikealla puolella oli suuri pöytä, ja siinä kahdeksan tuolia, huolellisesti aseteltuina. Pöydän takana oli "mini"baarikaappi, joka oikeasti oli kirjahylly-baarikaappi. Salissa oli vielä yksi ovi, mutta nappasin Itahin kädestä kun tämä oli menossa sille. Pudistin Itahille päätä ja vedin tämän ulos salista. Sammutin valot ja vedin ovet kiinni. Käännyin pöispäin ovista ja kuljin käytävää takaisin päin. Edessä oli ovi jossa luki "WC". Manimme rapuille, ja sammutin valot. Kellari oli nyt esitelty.

Palasimme eteiseen. Napsautin vierestäni valot päälle ja käännyin vasempaan. Näytin Itahille merkin että vasemmlla olisi vessa. Kävelin käytävää oikealle hetken ja avasin vasemmalta puolelta oven.

"Tää on 'kirjasto'", sanoin Itahille ja sytytin huoneeseen valot, jossa oli vain kirjahyllyjä täynnä kirjoja, DVD:tä ja VHS:iä.
"Phew... Täähän on ahas", Itah sanoi kurkattuaan huoneeseen.

Sammutin valot ja vedin oven kiinni. Jatkoin käytävää oikealle, kunnes käytävä kääntyi vasemmalle ja oikealla oli ovi. Avasin oven ja astuin sisään keittiöön samalla laittaen valot päälle. Itah tuli myös keittiöön ja katsoi ympärilleen ihmeissään. Keittiö sinäänsä ei poikennut tavallisesta, paitsi se oli isohko. Itah pakitti keittiöstä ja sammutin valon samalla tullen ulos ja vetäen oven kiinni. Käännyin ja katsahdin Itahia joka katseli ikkunasta ulos taivasta. Kävelin Itahin ohi käytävän päähän ja käännyin vasempaan, odottaen Itahia, joka viimein tajusi tulla viereeni. Kävelin käytävää niin, että jäin kulmauksessa olevan oven kohdalle, jossa luki "Kuntosali". En vaivautunut avaamaan ovea, vaan jatkoin eteenpäin ja sytytin valot olkkariin. Se oli avara. Suoraan edessämme oli sohva ja sen takana pieni pöytä. Kulman takana oli taulu TV, kaappi ja digiboxi. Kaapissa oli muut soitin laitteet, DVD, VHS... Ja muut tarvittavat. Kajareita oli ympäri olkkaria, mutten maininnut sitä Itahille. Palasimme takaisin eteiseen, ja siitä menimme toisista rappusista ylös.

Napsautin valot käytävään. Käytävän päässä oli ovi, jossa luki taas "WC", ja sen näki jo kun nousimme rappusista, sillä kirjaimet hohtivat pimeässä. Menin oven eteen jossa oli kaikkia manga ja anime tuherruksia. Vieressä oli ovi, jossa oli kuva kasipallosta. Työnsin edessä olevani oven auki ja astuin sisään Itah seuraten. Huone oli pimein verrattuna muihin, vaikka siellä oli myöskin ikkunoita. Suljin oven ja taputin käsiäni. Huoneeseen syttyi valo. Olin oikeasti kyynerpäällä napsauttanut vierestä valot päälle, mutta Itah ei ollut tajunnut sitä ennen kuin siirryin katkaisijalta.

"Huijari...", Itah sanoi lempeästi ja nappasi lantiostani kiinni painaen minut vaatekaappini seinää vasten.
"Saan kai minäkin vähän koijata?", kysyin huvittuneena.
"Onks tää sun huone?", Itah kysyi ja painoi minua lantiollaan.
"Onhan se. Mut mul ei oo sänkyy täs tilas..."
"Ei oo sänkyy??", Itah kysyi ihmeissään ja kurkkasi kaapin takaa pitkälle huoneeseen. "No eipä näy..."

Irrottauduin Itahin otteesta ja menin stereoiden luo. Vasemmalla puolella oli kirjahylly täynnä kaikenlaisia papereita, ja nurkassa oli iso laatikko, täynnä... krhm... sitä sun tätä... Oikealla oli "taistelutanner", eli pöytäni, iso pöyäni, ja pitkä penkki. Laitoin yhden levyistäni soimaan... En edes katsonut minkä levyn laitoin, mutta kun kappaleen alussa kesti yli kolme sekunttia niin tiesin levyn olevan uusin. Itah meni jo kohti parvekkeen ovea, mutta pysähtyi kun näki että "seinässä" oli verho.

"Mitä tuolla on?", Itah kysyy samalla kun tulin tämän viereen.
"Saat tietää myöhemmin", vastasin ja menin parvekkeelle. Istahdin penkille ja katsahdin Itahia joka meni riippumattoon. "Kiva?"
"Juup..."

Vieressä oli toinen parveke jossa oli sydämmen muotoinen tuoli, pieni pöytä ja kukkia. Äkisti taivas jyrähti, ja vettä alkoi tihuttaa. Onneksi parvekkeessa oli katto, mutta reunoilla ei ollut mitään suojaa antavaa, joten selkäni kastui varsin nopeasti. Menimme sisälle ja suljin parvekkeen oven, Katsahdin Itahia ja tämä tarttui äkisti paitaani. Säpsähdin ja painuin vaistonvaraisesti seinään vasten, mutta Itah veti minut silti siitä pois ja tunnusteli läpimärkää selkääni. Sitten hän ujutti kätensä paitani alle. Säpsähdin pienesti kun Itah varovasti ujutti paitaani pois päältäni. En rimpuillut, tai hangoitellut vastaan, vaan annoin tämän ottaa paitani pois, kaikkia mielen käskyjäni vastaan. Itah tarkkaili ruumistani, ja sormella siveli "raskausarpiani", kun satuin niitä pullukkana omistamaan. Häpesin ruumistani ja yritin käsilläni peittää sen, mutta turhaan. Nopeasti ryntäsin vaatekaapilleni ja vetäisin ensimmäisen käteen sattuvan paidan päälleni. Paidan, jossa lukee "Killer"... Katsahdin Itahia joka oli mietteissään, hiukan pois tolaltaan. Hän piti edelleen paitaani käsissään ja tuijotti nyt sitä. Varovasti menin Itahin viereen ja halasin tätä. Itah pudotti paidan ja kietoi kätensä minuun. En tiedä mikä hänelle oli tullut, mutta nyt hän, kaiketi, oli oma itsensä.

Menimme viereiseen, pelihuoneeseen, ja Itah innostui heti. Hän meni pingispöydän luo ja tarkasteli sen kuntoa, sitten biljardipöydän luo ja tutki sen pintaa. Sitten hän katsahti minua.

"Näitä ei ole käytetty melkein koskaan...", hän aloitti ja tuli eteeni. "Eikö sulla ole pelikaveria?"
"Eip" töksäytin ja peruutin huoneesta ulos. "Tule, mennään ylös. Sitä on käytetty enemmän kuin tätä."
"Selvä, mutta...", Itah sanoi samalla kun työnsi oven kiinni. "Vaadin saada pelata sinua vastaan noissa lajeissa tänä iltana."
"Sopii, mutta varaudu voittamaan...", vastasin ja menin rappusille. Sitten kapusimme ylös.

Avasin luukun ja menin ylös. Laitoin valot päälle ja kurkkasin ikkunasta ulos. Siellä satoi kaatamalla. Itah tarkkaili kahta ovea ja meni toisen oven eteen, jossa oli nuotin kuvia. Hän meinasi koskea kahvaan, mutta pysähtyi, kun otin hänen ranteestaan kiinni. Itah katsoi minua kysyvästi.

"Sisään pääsen vain minä... Sillä minä olen avain", sanoin ja Itah peruutti hiukan kun ovi avautui. "Äänikomennot...", tokaisin ja vedin Itahin sisälle huoneeseen jossa oli soittimia hurumykkä. Koskettimet, piano, flyygeli, rummut, basso, kitara... Kaikkia yksi kappale... Ja Itah innostui taas, heti kun sai kitaran käteensä. Hän soitti taivaallisen hyvin jonkin tutun kappaleen, mutta en kuollaksenikaan muista nimeä! Työnsin oven kiinni ja istahdin flyygelin ääreen kuuntelemaan Itahin soittoa. Se oli kaunista, kunnes kieli katkesi... Itahin ilme oli näkemisen arvoinen, varmaan samanlainen kuin olisi rukkaset saanut. En voinut virnuilulleni mitään, ja Itah huomasi sen. Hän laski kitaran paikoilleen ja tuli istumaan viereeni. Yritin lopettaa virnuilun, mutten voinut. Itah virnisti minulle kiusoittelevaan sävyyn.

"Osaatko soittaa mitään?", Itah kysyi ja kohotti toista kulmakarvaansa samalla virnuillen.
"Osaan", tokaisin ja nostin flyygelin kannen ylös, ja soitin pienen pätkän omatekemää kappalettani, joka kuullosti surulliselta. Itah nyökkäsi.
"Kaunista. Osaatko laulaa?"
Olin kahden vaiheella.
"Ei, en osaa", valehtelin.
"Osaatpa, olen kuullut...", Itah empi. "Kun laulat koulussa. Ja se on kaunista."
"En ole laulanut koulussa... Kuin kerran", sanoin ja Itahille ja huomasin tämän olevan kahden vaiheella.
"Hyvä on, olen kuullut kun laulat kapakassa karaokea", tämä lopulta sanoi.
"Kuinka?", kysyin ihmetellen.
"Olin apulaisena isäni kuljetusfirmassa ja veimme yhtenä iltana tuohon lähikapakkaan lisää olutta, ja Nickin piti mennä kuuluttamaan seuraava laulaja, joka olit sinä. Joten... Jäin kuuntelemaan", Itah sanoi ja punastui hiukan.
"Aha, selvä, oikei...", sanoin hiukan hämilläni.

Nousin ylös ja menin ovelle. Vedin oven auki ja katsahdin Itahia joka salamana oli vieressäni. Menimme ulos huoneesta ja vedin oven kiinni. Käännyin kohti seuraavaa ovea, mutta Itah tarttui kadestäni kiinni ja vetäisi minut itseensä kiinni. Järkytyin hiukan ja yritin päästä Itahin otteesta, mutta tämä oli ihan liian vahva minuun verrattuna. Itah käänsi minut itseään kohti ja suuteli minua taas rajusti. Lämpö virtasi lävitseni kuin ohjus. Se tuintui hyvältä ja halusin sitä lisää. Itah kietoi kätensä lantiolleni ja varovasti ohjasi minut kulman taakse samalla suudellen minua koko ajan. Kiedoin käteni Itahin kaulle ja annoin tämän pakittaa avaraan tilaan, jossa oli kulmassa suuri sohva, suuri laajakuva taulu TV, suuri kirjahylly, joka oli täynnä pelikonsoleiden pelejä, ja... Äkisti putosimme sohvan vieressä olevasta salaluukusta kerroksen alemmas. Itah ja minä järkytyimme ja takerruimme toisiimme pahemmin.

Taisin kolauttaa pääni ja menettää tajuntani siinä rytäkässä... En nimittäin muista putoamisen jälkeen mitään. Avasin silmäni ja kokeilin otsaani. Siinä oli märkä rätti. Otin rätin pois ja nousin istumaan. Olin sängylläni. Sänkyni sijaitsee sen verhon takana jota Itah katseli kummastuneena, ja yläpuolellani oli salaluukkuni, jonka olin unohtanut. Kuulin oveni käyvän ja painuin takaisin makuulle ja laitoin rätin päähäni. Halusin nähdä mitä käy. Itah raotti verhoa ja tuli sängylle tarjottimen kanssa. Hän asetti tarjottimen pöytätasolle ja otti rätin pois ja koetti otsaani varovasti. Sitten hän laittoi rätin pois ja kävi makuulle viereeni. Raotin varovasti silmiäni, kuin juuri herännyt ja katsahdin Itahia joka näytti huolestuneena. Käännyin kylelleni ja painoin pääni Itahin rintakehään. Itah havahtui ja halasi minua.

"Ootko ok?", Itah kysyi hiukan huolissaan.
"Juu... Vähän vaan sattuu otsaan... Mihin kolautin sen?", kysyin hiukan mumisten.
"Mun otsaan...", Itah sanoi ja siirsi otsahiuksiaan jotta hänen pattinsa näkyisi.
"Soooriiiiii~...", sanoin virnuillen.
"Ei se mtn... En menettäny tajuntaani toisin kuin sä."
"No ei voi mitään! Sul on kova pää..."
"Jep, kannattaa olla", Itah sanoi ja silitti hiuksiani.

Se oli ihanaa, kunnes ovikello soi ja minun oli pakko nousta puhumaan summeriin.

"Kuka siellä?"
"Kuljetuspalvelu. Tulin tuomaan ne ruoat taas kerran."
"Joo, tiiättekin jo mis keittiö on..."
"Jep. Olkaa vaan yläällä."

Painoin nappia jolloin ulko-ovi aukesi. Katsahdin Itahia joka oli ihmeissään.

"Miten voit luottaa noin sokeesti tuollasiin ihmisiin?? Nehän voi tehä ties mitä", Itah sanoi kauhuissaan.
"Ei Mac mitään muuta tee ku tuo safkat, laittaa ne paikoilleen ja häipyy. Palkka on niin hyvä, eli sen ei tarvii mitään näpistää. Ja sitä paitsi, se tulee ain perjantai-iltaisin täyttään jääkaapin", vastasin tyynesti ja katsahdin tarjotinta jossa oli pari smoothieta. Nappasin toisen ennen kuin Itah ehti sanomaan mitään ja join. "Hyvää."
"Ai? Laitoin ne hedelmistä joita oli jälel...", Itah sanoi kummissaan.
"Noh, tässä kun on jäitä, niin ne peittää happaman maun..."
"Joo, niin ajattelinkin."
"Mmm... Paljonko kello on?"
"Se lähenee kaheksaa. Kui?"
"Eiku Mac tulee yleensä kuuden aikaan... Paitsi jos oltiin sillo tajuttomii ni tuli myöhemmin... Ihan tavallista."
"Olisitko muuten tehnyt mitä?"
"Olisin napannut dessun ja huossut se kädes alas."
"Onks sul dessu??"
"Ei. Kohan sanoin", naurahdin.
"Tjaah...", Itah mumisi ja kietoi minut syleilyyn.

Kuulin kuinka ulko-ovi kävi ja Mac lähti. Itahin syleilyssä tuntui siltä kuin mikään ei voisi mennä pieleen. Äkisti kuitenkin Itahin puhelin soi. Hän kaivoi puhelimensa nopeasti taskusta ja vastasi.

"Itah von Kítah."
"....."
"Oon kaverin luon. Mitä se sulle kuuluu?"
"....."
"No joo joo... Älä nyt viitti alkaa lässyttää... Sano asias!"
"....."
"Juhlat?? Millo?"
"....."
"Ok...", Itah sanoi ja katsahti minuun hymyillen. "Kyl mulle seuralainen löytyy..."
"....."
"Ok, nähään koht. Moi", Itah sanoi, katkaisi puhelun ja katsahti minuun kujeilevasti.
"Mitä??", kysyin kauhuissani. "Mitä nyt? Mitkä juhlat? Mikä seuralainen? Millon?? Missä???"
"Juhlat. Marin juhlat. Sinä seuralaisena. Puolen tunnin päästä kolmen korttelin päässä", Itah vastasi tyynenä ja kaatoi minut makuulle käyden päälleni makoilemaan.
"Ei missään nimessä", totesin punastellen. "Ei kukaan minua halua sinne."
"Sulla ei oo nyt vaihtoehtoi", Itah totesi ykskantaan ja haroi hiuksiani, samalla antaen katseensa harhailla siellä täällä.
"Miten niin ei oo??"
"Koska sähän tulet."
"Oi ei. En, en, en, en, en, en, en, en, en..."
"Oi kyllä. Kyllä, kyllä, kyllä ja kyllä", Itah sanoi vaikka jankutin edelleen ja suuteli minua. Se hiljensi minut kokonaan. "No niin...", Itah sanoi virnuillen. "Katsotaan sulle jonkut kivat tanssikuteet... Ettei jouvuta lähtee lätkii niinku luteet..."
"Hmph! Voitit tämän erän... Mutta ootappa vaan... Kyl mä viel kostan", mumisin hiljaa samalla kun Itah raahasi minut vaatekaappini eteen ja alkoi tutkimaan sitä.
"Hmm... Tämä on upea", Itah sanoi samalla vetäen kaapista punaisen, juuri ja juuri polvien yli yltävän mekon, jossa oli hihat.
"Plööh...", totesin tympiintyneesti. En ollut järin innostunut, sillä Mari ei ollut ikinä pitänyt minusta enkä minä hänestä, joten kun näkisimme toisemme - joka varmana olisi välttämätöntä - niin alkaisimme heti nälvimään toisiamme.
"Ootas nyt", Itah totesi ja veti kaapista mustat leggingsit ja mustan liivin. "Pue nämä."
"Ok, mut sä painut kuuseen sillä välin", totesin ja nappasin vaatteen Itahilta.
"Oikeastaan lähden käymään kotona. Pitää minunkin kuteet vaihtaa. Tai mennään sitten samaa matkaa", Itah sanoi ja meni ovelle. "Huudahda kun olet vaihtanut. Katsotaan sitten kampaus ja meikit", Itah totesi virnuillen ja meni oven taakse odottamaan.
"Joo, joo...", mumisin ja aloin vaihtaa vaatteita.

Kun olin vaihtanut vaatteet ja hihkaisut olevani valmis, niin Itah tuli huoneesen ja kaiketi "lumoutui" nähdessään minut.
"Oletpa kaunis", Itah sanoi hymyillen. "Mutta silti puuttuu jotain..."
"Tjaah... Sitten puuttuu", totesin kylmästi. En yhtään tykkää siitä kun minua kutsutaan kauniiksi, sieväksi, upeaksi, tai miksikään muuksi vastaavaksi.

Itah nappasi kirjahyllystäni hiusharjan, ponnareita, pinnejä ja meni taakseni. Itah veti minut istumaan toiseen säkkituoliini ja alkoi harjaamaan hiuksiani. Hän taisi heti tietää millainen kampaus minulle sopisi. En sanonut mitään, sillä ei ollut tarvetta. Luotin Itahiin. Ja luotan edelleenkin. Kului noin viisi minuuttia ja Itah kysyi töksähtäen missä meikkini olivat. Osoitin kirjahyllyssä olevaa pientä harmaata salkkua, jossa oli kaikki meikkini. Se oli meikkikapsäkki. Itah kävi ottamassa sen ja tutkaili sisältöä ja totesi ilmeellään etten meikannut paljon. Sitten hän tuli eteeni ja nosti päätäni. Olo oli kuin olisin ollut ammattilaisen meikkaajan käsissä. Ja lopputulos enteili samaa. Kun katsoin vaatekaappini peilistä miltä näytin, niin olisin voinut kysyä suoraan "kuka tuo on??", sillä en tunnistanut itseäni. Liivi teki minusta hoikemman, kampaukseni aikuismaisemman ja meikki taas kauniin, kissamaisen, ja pieni punainen laukku piste i:n päälle. Tyyli oli kuin suunniteltu minua varten. Itah oli tiennyt koko ajan miten edetä. Kaikki oli täydellistä. Taas. Itah katsahti kelloon ja tuhahti. Aikaa oli vielä viisitoista minuuttia, ennen kuin piti paikan päällä olla. Itah lähti nopeasti alas, ja sain juosta hänet kiinni. Mikä kiire nyt oli? Puin kenkäni ja nappasin repusta avaimeni laukkuuni. Itah vain vilkaisi minuun nopeasti ja meni ulos. Napsautin sähkövirtakytkimen pois päältä, jolloin koko talosta sammui valot. Se oli suunniteltu juuri tälläisten äkkilähtöjen varalle. Laitoin oven kiinni ja varmistin sen olevan lukossa. Sitten Itah tarrasi minua kädestä, ja me juoksimme.

Kello oli yhdeksän, seisoimme Marin oven takana ja soitimme ovikelloa. Olimme piipahtaneet Itahin luona jotta tämä oli saanut vaatteet vaihdettua juhlallisemmiksi. Olin myös saanut Itahin äidin kaulakorun lainaan. Se oli kaunis ja kruunasi asuni lopullisesti. Marin veli, Makke, tuli avaamaan oven ja hymyili Itahille.
"Sä sit sait daamin alta aikayksikön", tämä sanoi ja katsahti minuun. Maken ilme oli näkemisen arvoinen sillä hän oli sanaton.
"Päässääks me in?", Itah kysyi ja virnisti pienesti.
Makke tuijotti minua jonkun aikaa. "Juu, toki", tämä viimein vastasi päätä raapien ja väisti sen verran että mahduimme sisään. "Ja kukas sinä muuten olet, arvon neiti?", Makke kysyi hiukan nolona samalla kun riisuin kenkiäni. Sydän hyppäsi kurkkuun enkä tiennyt mitä vastata. Sanoisinko nimeni ja minut potkittaisiin pellolle, vai keksisinkö jonkun toisen nimen. Ja jos keksisin niin minkä?
"Hän on Ooma", Itah vastasi nopeaan. "Tyttöystäväni, joten näpit irti."
"Aaha. Selvä. En koske. Sori Itah", Makke sanoi takkuillen ja oli kaiketi hiukan pettynyt. En kyllä tajua miksi.

Makke näytti meille missä sali oli ja olisimme sekottuneet väestöön alta aikayksikön, ilman silmiin pistävää kaulakoruani ja asustettani. Kaikki kääntyivät vähitellen katsomaan minuun ja Itahiin, ja se jos mikä ei Marille passaisi. Mutta näköjään passasi, sillä tämä itsekkin tuijotti minuun. Musiikki loppui yhtäkkiä kun DJ ei enää kyennyt soittamaan, vaan tämän silmät olivat nauliintuneet minuun. Olivatko kaikki sittenkin tunnistaneet minut ja olivat nyt kauhuissaan?

"Jokin hätänä? Onks mun tukka huonosti tai jotai ku kaik tuijottaa?", Itah kuiskasi humoristisesti minulle.
"Empä tiedä... Kyllä ne varmaan sua tuijottaa", sanoin hiukan ahdistuneesti. Olin tottunut katseisiin, mutta nämä olivat jo liikaa. Äkisti Mari oli edessäni.
"Ja kukas sä oot?", tämä kysyi hiukan arasti, kuin maistellen minua.
"Ooma", vastasin Marille hiukan rikkaan omaisesti, sillä muistin piilottaneeni pari viissatasta käsilaukkuuni jonkun aikaa sitten siltä varalta jos pitäisi käydä tarvikeostoksilla ja unohtaisin lompakon kotiin. Niin kävi useaan. Nyt vasta tajusin että Itah oli kadonnut ja kaikki tytöt piirittivät minua.
"Ootko uus kaupungissa?", kysyi eräs tytöistä arasti.
"Oikeastaan en asu tääl. Satuin vaan oleen Itah-mussukan luon kylässä just sopivaan", vastasin ylevästi, ja toivoin tyttöjen alkavan inhoamaan minua. Mutta päinvastoin! Hehän kiinnostuivat enemmän!
"Vau! Ooks ollut Itahin kanssa kauankin yhessä?"
"Missä tapasitte?"
"Ootko rikas?"
"Meikkasitko ite?"
"Kuka teki kampauksen?"
"Mistä ostit ton liivin?"
"Kuin vanha oot?"

Kysymykset sinkoilivat ympäriinsä enkä ehtinyt vastata. En kyllä olisi halunnutkaan. Nostin vain nenäni pystyyn ja sanoin arvokkaasti: "En minä nyt kaikkia salaisuuksia kerro, arvon neidit. Malttakaa toki. Eiköhän teille jotain selviä minun taustoistani yön mittaan."
Vaikka en kyllä todellakaan halunnut sitä!

-----*****-----*****-----*****-----*****-----*****

Siinä tollanen pätkä... ^^'

  Re: Is this really true?

Lähettäjä: Mökötöö 
Päivämäärä:   22.2.10 19:40:11

Ihana<33 Tosi pitkä ja ihuna<3 Jatkat ehdottomasti<3

  Re: Is this really true?

LähettäjäMarru 
Päivämäärä:   22.2.10 20:35:17

Ehdottomasti jatkoa!!!
Ja toivottavasti pian ;)

  Re: Is this really true?

Lähettäjä: haloo tuu jo! 
Päivämäärä:   23.2.10 19:30:49

Jatkooooooo<3

  Re: Is this really true?

Lähettäjäwakeup- 
Päivämäärä:   24.2.10 20:37:45

vou, toi li kyl älyttömän kiva pätkä ! lisää jatkoo vaaaa !! ^^

  Re: Is this really true?

Lähettäjä: <33 
Päivämäärä:   24.2.10 21:50:54

jatkuuuuks?

  Re: Is this really true?

Lähettäjä: KINGKONG 
Päivämäärä:   26.2.10 10:33:11

jatka!!

  Re: Is this really true?

LähettäjäDemonCat 
Päivämäärä:   2.3.10 18:43:42

Hööw... En tiennytkään et' täst tykättäis... :3 Jatkoa tulee taas jossain vaihees. Jatkan nyt sitä pidempää tauolla ollutta... :'DD Mut kai tänne jonkun pikku pätkän vois lisätä jossain vaihees... ;P

  Re: Is this really true?

Lähettäjä: NictorNactor 
Päivämäärä:   3.3.10 21:51:20

Lisää :D

  Re: Is this really true?

Lähettäjä: Johannna 
Päivämäärä:   4.3.10 16:02:09

Kiva tää.. jatkoo<3

  Re: Is this really true?

Lähettäjä: ---- 
Päivämäärä:   4.3.10 21:02:42

jatka!!!

  Re: Is this really true?

Lähettäjä: NictorNactor 
Päivämäärä:   4.3.10 22:28:47

Jatkooaa <333

  Re: Is this really true?

LähettäjäDemonCat 
Päivämäärä:   4.3.10 23:17:30

Juuh, taitaapa tulla jatkoa molemmille topiceille huomen... ;P Ei oo poikaystävä tuloskaan kylään, niin vois hyvin jatkaa... :3

  Re: Is this really true?

Lähettäjä: NictorNactor 
Päivämäärä:   4.3.10 23:28:02

Jee <3

  Re: Is this really true?

Lähettäjämammamiia 
Päivämäärä:   5.3.10 04:59:49

kiva tarina, ja piitka alku =) toivottavasti ei oo kuitenkaa anime =)
Oudot nimet noilla. Minka ikaisia noi on?

  Re: Is this really true?

Lähettäjä: verenhimoinen(: 
Päivämäärä:   5.3.10 16:37:49

Tosi kivalta kuulosti alku ja kivan pitkä pätkäki=), jatkoa.

  Re: Is this really true?

Lähettäjä:  
Päivämäärä:   5.3.10 18:39:57

Tosi persoonallinen ja tykkään noista nimistä ;)
Ja mun puolesta saa olla anime-tyylinen tarina. Jatkoa!

  Re: Is this really true?

Lähettäjä: NictorNactor 
Päivämäärä:   5.3.10 18:54:38

Lisää :D<3

  Re: Is this really true?

LähettäjäDemonCat 
Päivämäärä:   5.3.10 19:19:51

Niin siis tää ei oo mikään anime. Mä vaan keksin tätä stoorii jostain mun pään sopukoista... Ai iät?? Omg, en ookkaan aatellut... :'DDD Aruma tais olla jotaa 15 ja Itah jo 16 jos oikeen muistan suunnitelleeni... :3 Mutta nyt teidän ihanien lukijoiden iloksi pikku pätkä jatkoa. ^^

-----*****-----*****-----*****-----*****-----*****

Kun vihdoin ja viimein olin saanut tyttöjä hajaantumaan, niin katseellani etsin Itahia, mutta en nähnyt tätä huoneessa. Äkisti kuulin naurua, ja tunnistin Itahin ärtyneen äänen. Se tuli yläkerran terassilta. Katsahdin ympärilleni eikä kukaan näyttänyt katsovan, joten salaa kiipesin ylempään kerrokseen, ja pujahdin lasisen parioven taakse josta pääsi terassille. Pojat vain jatkoivat nauruaan ja Itah näytti suuttuvan yhä enemmän.

"Et voi olla tosissas! Ha ha...! Ei kukaan sitä plösöö huoli jengiin", kuulin Ericin sanovan muiden nauraessa.
"Ei hän mikään plösö ole! Kevyt ku keiju!", Itah puolusti. Mutta ketä?
"C'mon Itah! Ei Arumaa kukaa jaksa kantaa! Paitsi ehkä maailman vahvin mies ja tämäkin juuri ja juuri", Choe sai sanotuksi naurunsa takaa ja kaikki muut mylvivät inhottavasti mukana.
"Nyt kyllä...", Itah aloitti ja oli käymässä Choeen kiinni, mutta ennätin väliin.
"Tuo on lapsellista pojat", tiuskaisin ja katsoin Choeta ankarasti. Tämä lopetti nauramisen ja muutkin hiljenivät. Kaikkien katseet olivat kiintyneet minuun. "Jos Itah jaksaa minut nostaa kepeästi, niin perutte puheenne Aruman suhteen, sillä olen häntä pari kiloa painavempi. Sopiiko?"
Potjat katsoivat toisiaan epäilevästi ja supisivat jotain keskenään. "Annas kun koklataan...", sanoi Mits, vahvin porukoista, joka oli kerran nostanut minut aijemminkin kun olin potkaissut tätä reiteen. Mits tarttui varovasti minua lanteesta ja nosti. Hänen ei edes tarvinnut pinnistellä. Se oli yksi sulava liike, ja olinkin hänen käsiensä varassa. Mits katseli minua tutkivasti ja pari kertaa kohotti minua ylös ja takaisin alas. "Kyllä te saman painoisii ootte... Ja... Vähän saman näköisiä."
"Ai? Ettekö tienneet? Aruma on kaksoseni, ja siksi en oikeen pidä sisareni mollaamisesta", totesin tyynesti kun Mits oli laskenut minut alas. Pojat katsoivat minua suut ammollaan.
"Nyt valehtelet. Ei kukaan noin kaunis voi olla sen hirviön sisko", Ryo sanoi ihmeissään.
"Varo sanojasi. Et tahdo minusta vihollistasi. Jopa kauniit ruusut voivat kätkeä ikäviä salaisuuksia sisälleen. Esimerkiksi tämän", sanoin ja läväytin Ryota olan takaa turpaan. Ryo lensi selälleen ja valitti, että nenään koskee. "Se oli siitä kun haukuit siskoani rumaksi ja lihavaksi. Oliko muuta? Voin kyllä kuunnella, mutta samalla sinä saat kärsiä. Tai oikeastaan", katsahdin kaikkiin muihin paitsi Itahin. "Te kaikki kärsitte."
"Ooma... Meidän pitäs varmaan lähtä. Nää bileet menee aika överiks", Itah sanoi ja veti minua kohti ovea, mutta Mits meni sen eteen merkiksi, ettei vielä lähdetty minnekkään.

Sähähdin pienesti ja katsahdin Ryota joka tuli kohti tyynesti. Äkisti Itahista napattiin kiinni ja tämä vedettiin kauemmas, samalla kun Choe ja Licho tarttuivat minusta kiinni. Yritin riuhtaista itseni irti, mutta poikien otteesta on turha yrittää karkuun. Ryo tuli eteeni ja tarttui leuastani kiinni. Kaikki lihakseni jännittyivät heti ja katsoin Ryota suoraan tämän myrkyn vihreisiin silmiin.

"Olet tyttö, ja lyöt kuin poika. Olet hiunostunut neiti, ja käyttäydyt kuin kadunkuningas. Tämä on harvinaista, ja kiehtovaa", Ryo sanoi ja siveli poskeani.
"@!#$", mumisin ja nappasin Ryon sormen suuhuni ja purin. Ryon ilme värähti ja tämän kasvot kärvistyivät tuskasta.
"Irti tai", Ryo napasautti sormiaan ja Itah parkaisi kauhuissaan kun tätä työnnettiin alas parvekkeelta.
"Itah!", huudahdin, jolloin Ryo veti sormensa pois ja tarttui hiuksistani kiinni. Parkaisin sillä ote oli kova ja tuntui siltä kuin Ryo olisi vetänyt hiukset irti, kun tämä tukisti.
"Irti! Irti senkin öykkäri! Jätä A... Ooma rauhaan!", Itah huusi ja yritti rimpuilla pois poikien otteesta, mutta neljän pojan voimat riittivät pitämään Itah kurissa.
"Tjaah. Sustha vois olla hyötyäkin", Ryo sanoi ja nosti katseeni häneen. "Sustha vois tulla tosi hyvä lutka. Kun satut oleen Aruman sisko."

Ryon sanat kihisivät vatsassani ja se kasvatti kiukkuani. Tunsin kuinka andrenaliini alkoi kiertää suonissa ja hengitys tiheni. Polkaisin Lichon ja Choen varpaiden päälle, ja nämä päästivät parkuen minut vapaaski, eikä Ryo osannut yhtään aavistaa vasenta suoraani hänen vatsaan ja oikeaa koukkuani leukaan. Ryo kaatui ja oli kanveissa hetkessä. Mulkaisin varoittavasti Itahin pitäjia, jolloin nämä päästivät hetkessä irti. Mutta Mits ei ajatellut luovuttaa helpolla. Potkaisin häntä taas reiteen. Mits taipui hiukan ja kumautin oikean kyynerpääni hänen vatsaan ja sitten vasemman nyrkin poskeen. Mits hoipui hetken ja lopetin senkin sulavalla potkaisulla Mitsin kipeään reiteen, jolloin tämä kaatui rähmälleen. Pojat juoksivat parkuen alas. Olin voittanut Mitsin, koulun vahvimman pojan, jota edes liikunnan opettaja herra Kovanen ei ollut ikinä voittanut käden väännössä. Asiassa oli kuitenkin yksi huonopuoli. Kun andrenaliinin vaikutus alkoi haihtua, koko ruumiiseeni alkoi särkemään ja tärisin. Onneksi Itah oli takanani ottamassa minut vastaan kun jalat pettivät alta. Kuulin askelia portaissa. Porukat olivat tulossa katsomaan tajutonta Ryota ja Mitsiä. Kirosin hiljaa. Äkisti Itah nosti minut syliinsä ja hypähti kaiteelle. Peloissani takerruin Itahin paitaan. Itah hypähti kevyesti terassin vieressä olevaan tukevaan tammeen ja kävi selkä puuta vasten. Hän halusi nähdä mitä tapahtuu. Tytöt kiljuivat kauhuissaan ja pojat kertoivat tapahtumia. Mutta nyt kun miettii taas, Itah jaksoi kepeästi nostaa minut syliinsä, ja hypätä terassin kaiteelta puuhun sulavasti, kuin olisi ollut vahva leijona joka jaksaa liikutella painavaa saalistaan ympäri savannia. Katsahdin Itahia jonka silmät paloivat uudella tavalla. Kuin hullun taiteilijan joka olisi juuri äsken saanut idean kärpäsestä. No, okei, ehkei ihan... Mutta kuitenkin. Itah seurasi tapahtumia vielä hetken kunnes katsahti minuun ja hymyili. Vastasin hymyyn arasti, sillä en yhtään tiennyt mitä Itahilla oli mielessään.

Kun viimein pääsimme luokseni, minua alkoi hiukan pelottaa. Mitä nyt kävisi? Väitin olevani 'Ooma, Aruman sisko', ja tosiasiassa minä olen vain Aruma. Huokasin syvään kun Itah kaivoi avaimia laukustani. Olin edelleen tämän sylissä, sillä hän ei uskonut kun sanoin olevani kunnossa. Se ketutti. Viimein Itah löysi avaimet ja avasi oven. Äkisti hälytys alkoi soimaan. Itah kavahti hiukan ja hän laski minut alas. Näppäilin nopeasti suojakoodin ja hälytys lakkasi. Minua huimasi, mutten antanut sen näkyä. Kävelin niin huojumattomasti kohti alakertaa. Halusin saunaan. Halusin päästä puhdistutumaan kaikista päivän lioista, ja pahoista ajatuksista. Itah seurasi minua alas ja tarkkaili jokaista liikettäni tarkasti. Menin saunaan ja napsautin ajastimen päälle. Sauna olisi tasan tunnin päästä lämmin, ja siinä välissä minä aijon nukkua. Katsahdin Itahia jonka ilme oli hiukan huolestuneen näköinen.

"Olen ihan ok. Kiitti ku kannoit mut kotiovelle. Mut mun on oikeesti pakko käyä saunassa, joten mä toivoisin et' sä sit keksisit jotain muuta tekemistä siks aikaa. Kai se sul...", vaikenin kun Itah painoi sormen huulilleni.
"Kyl mä tajuun. Anteeks et' keksin sen 'Ooma'-jutun", Itah sanoi varovasti ja otti askeleen taakse päin. "Mun pitäs varmaan lähtee kotiin. Sä haluut varmana selvitellä ajatuksias rauhassa, etkä kaipaa perässä roikkuvia... Kissanpoikia."
Mitä? Aikoiko Itah lähteä ja jättää minut sittenkin yksin.
Itah ei odottanut vaan kääntyi lähteäkseen. Nyt oli keksittävä jotain. Äkisti sain idean.
"Odota", sanoin heikosti ja putosin polvilleni, hiukan kiljaisten. Näytteleminen oli suonissani. Itah kääntyi ja laskeutui heti polvilleen eteeni ja tarkasteli minua. "A... Anteeksi..."
"En minä sinua voi jättää...", Itah mumisi hymyillen. "Olimpa tyhmä. Olet vielä ihan heikkona."
"Enkä oo...", mumisin punastellen.
Itah naurahti ja nappasi minut syliinsä, samalla kävellen käytävälle. "Mennääs vähän köllötteleen tonne sohvalle", Itah sanoi kun käveli kohti salin ovista sisälle. "Sä tarviit voimia. Mä käyn keittiös kattoon oisko siel mitään pientä naposteltavaa, joka kohottaisi verensokeripitoisuutta", Itah sanoi ja laski minut sohvalle.
Katsoin Itahia hiukan punastellen. Oli inhottavaa esittää heikkoa, mutta hätä ei lue lakia. Tai mikäs hätä mulla oli? No joku hätä. Itah hymyili minulle ja lähti kohti keittiötä. Kävin kyljelleni ja suljin silmäni. Pienet tirsat eivät olisi pahitteeksi.

Heräsin about tunnin kuluttua huovan alta, Itah vieressä makoillen. Hän oli kuin puoliunessa. Hän silitti hiuksiani ja piti silmiään kiinni. Äkisti hän raotti silmiään ja hymy levisi tämän kasvoille.

"Sauna olisi valmis", hän sanoi ja suukotti minua otsaan. "Nukuitko hyvin? Käväsin kotona siinä välissä kun nukuit. Siis ihan vaan palauttamassa äidin korun, ja vaihtaan kuteet, samalla ottaen puhtaat vaatteet mukaan."
"Mmhm...", mumisin vastukseksi ja kiehnäsin kasvojani Itahin rintakehään. Itah tuoksui jo valmiiksi hyvältä, vaikka vähän hien haju erottuikin tämän kainalosta... Hmm... Sauna olisi valmis... Niin Itah sanoi. Se tarkoittaisi about tunnin tirsoja saunassa...
"Haluakkona mennä jo?", Itah kysyi ja avasi liivieni nappeja.
"Mjoo... Mut mä saatan sammua sinne ku saunalyhty", vastasin hiukan punastuneesti ja nousin istumaan. Kiitän onneani että sohva on iso, sillä muuten Itah olisi nyt lattialla.
"Ai että sammua?", Itah kysyi ihmeissään ja nousi myös istumaan.
"Mjaa... Mä nukahan melkeen aina kun on ihanan lämmintä... Ja sauna on mun lempinukkumapaikka heti oman sängyn jälkeen..."
"Ohhoh... Toi oli uutta..."
"Niin mikä?"
"Että jonkun toisiks lempparipaikka nukkua on sauna", Itah vastasi naurahtaen.
Nousin ylös ja lähdin käppäilemään kohti saunaa. "Mä meen ny..."
"Voinko tulla myös?", Itah kysyi kuin hiukan huvittuneena.
Juurruin niille sijoilleen varmaan minuutiksi jos kauemmaksikin. Voisinko tulla myös...? Voisinko tulla myös?? Mitäh?! Halusiko Itah muka minun kanssa saunaan?!

-----*****-----*****-----*****-----*****-----*****

Että tollanen pätkä tuli kirjotettuu... :'DD Sanokaa jooko jos etenee jotenkin liian nopeest tai unohan kuvailla... ^^'

  Re: Is this really true?

Lähettäjä: Johannna 
Päivämäärä:   5.3.10 19:45:52

Toii loppu oli kyl hyvä:)<3 jatkoo<3

  Re: Is this really true?

Lähettäjä: NictorNactor 
Päivämäärä:   5.3.10 23:24:11

Oi <3 IHANAA! Jatkoa mahdollisen nopeesti <3

  Re: Is this really true?

Lähettäjä: wakeup- 
Päivämäärä:   6.3.10 00:45:25

äääää, mikä loppu :) jatkoo !!!

  Re: Is this really true?

Lähettäjä: neinle_ 
Päivämäärä:   6.3.10 11:49:59

ihana tarina

+on just tarpeeks pitkiä
+tarpeeks kuvailua
+ei etene liian nopeesti

  Re: Is this really true?

LähettäjäDemonCat 
Päivämäärä:   6.3.10 14:58:03

Hoo! :D Kiitos paljon neinle_! Mutta tässä taas pikku pätkä jatkoa, ku tuli nyt keksittyä... ;3 Toivottavasti en ammu yli... :'DDD

-----*****-----*****-----*****-----*****-----*****

Itah käveli rennosti viereeni ja kietoi minut syleilyynsä. Mitä tämä jätkä oikeen tarkoitti?! Kai se oli vitsi?? Olihan se vitsi?? Pyydän, sanokaa että se oli vitsi!! Mutta se ei ollut vitsi... Itah käänsi minut itseään päin ja katsoi minua suoraan silmiin ja toisti saman kysymyksen. Ei... Ei... Eihän tämä ole totta... Tämä on unta! Käännyin nopeasti poispäin Itahista. Olihan tämä unta?? Oikeasti nukkuisin edelleen tuossa sohvalla ja Itah silittelisi minun hiuksiani puoliunisen näköisenä... Onhan se niin...?
"Aruma... Tarkoitan tuota kysymystä todella", Itah lopulta sanoi kun sai minut taas käännettyä itseään päin.
"Eh...??", olin sanaton. En saanut mitään muuta sanottua kuin 'eh'. Tuijotin vain Itahin silmiin. En voinut uskoa tämän sanoja todeksi. Siis, poika, jota olen katellut jo pari vuotta, ja jonka olen tuntenut nyt... Noin kaksitoista tuntia, haluaa kanssani saunaan?!
Äkisti Itah virnisti. "Hiljaisuus on aina myöntämisen merkki..."
Kieli kuivui ja veri pakkaantui taas poskiini. Itah oikeasti halusi, ja myöskin tulisi vaikka kieltäisin, kanssani saunaan. "Y... Yhdellä ehdolla..."
"Mitä vain tahdot..."
"Meillä on pyyhkeet ympärillä, onko selvä?"
"On", Itah sanoi ja virnuili. En oikein tiennyt pitikö tuosta virnuilusta pitää, vai pitikö alkaa pelätä pahinta?

Menin ensin edeltä riisuuntumaan. Kaivoin meille molemmille kahdet pyyhkeet, jotta saisimme vaihdettua märät pyyhkeet kuiviin kun tulemme saunasta. Valautin liivit penkille ja heivasin mekon sen päälle. En edes kuullut kun ovi kävi ja Itah tuli sisään, kunnes tämä kosketti paljaita käsivarsiani, juuri kun sain pyyhkeen hyvin ympärilleni. Käännyin salamana Itahia kohti. Tällä ei ollut enään mitään muuta yllä kuin... PYYHE?! Oliko Itah kielloista huolimatta tullut vaihtamaan vaatteita samaan aikaan kuin minä?!

"Anteeksi... En voinut vastustaa...", Itah sanoi alistuneesti ja kaiketi odotti minun käskevän tämän häipyä.
"Ymmärrän", valehtelin. En keksinyt muuta sanottavaa.
Itah vain hymyili ja kietoi kätensä minuun. "Juuri tuon takia rakastan sinua..."
Sydän pomppasi kurkkuun ja minua alkoi heikottaa. Oliko... Oliko Itah juuri äsken paljastanut tunteet minulle? Ei... Tämä ei käy... Me... Me olemme ihan erillaisia. Itah ansaitsee parempaa kuin minut... "Minä..."
"Rakastathan sinä minua?", Itah kuiskasi korvaani ja kuulin hänen äänessään häivähdyksen pelkoa. Pelkoa tulla syrjityksi.

Mietitääs kunnolla. Itah oli ollut minulle ystävällinen jo alusta alkaen. Hän puolustaa minua. Hän auttaa minua. Hän ei välitä ulkomuodostani. Hän... Hän varmastikkin heittäisi oman henkensä vuokseni... Tätä minä olin aina toivonut... Että joku kertoisi rakastavan minua, ja minä tätä. Mutta nyt minua pelotti. Rakastan Itahia, mutta pelkään, että tälle tapahtuu jotain, jos hän on kanssani. Pitäisikö minun valehdella tunteistani, ja menettää hänet ainiaaksi, vain siksi että tämä pelastuisi? Mutta samalla... Saattaisin särkeä hänen sydämensä. Kuin myös omani.

"Aruma...?"
Ei... En voi peitellä tunteitani! "Minäkin rakastan sinua..."

Itah rutisti heti kovempaa. Tunsin heti että hän oli onnellinen... Vaikka tiedän tämän joutuvan maksamaan tästä kovan hinnan... Ja minäkin joutuisin... Mutta mitä suota murehtimaan tulevaa?! Tämä hetki, tässä ja nyt, on niin ihana... Äkisti Itah alkoi näperrellä hiuksiani. Hän irroitti pinnejä, tottakai... Olimme ihan kiinni toisisamme. Pian Itah otti minu kädestä kiinni ja veti minut saunan puolelle. Itah meni jo istumaan lauteille ja katsahti minuun haikeasti. Äkisti muistin meikit. Menin pesupuolelle ja aloin kuuraamaan meikkejä pois naamastani. Varoin kuitenkin kastelemasta pyyhettäni. Kun sain varmistuksen ettei meikkejä enää ollut, menin saunan puolelle, mutten nähnyt oikein kunnolla. Itah oli varmaan alkanut leikkiä höyrynappulalla, ja nyt saisimmekin höyrysaunan, saunan sijasta. Mutta kyllä se minulle passasi. Varovasti nousin lauteille ja tunnustelin käsilläni missä oli mitäkin. Äkisti tunsin jonkun pehmeän palikan. Tai ainankin se tuntui ensin pehmeältä palikalta, kunnes äännähdys sai minut tajuamaan mikä se oli. Nolona irrotin käteni Itahin miehuudesta ja menin kauemmas. En nähnyt nenääni pidemmälle, joten ei Itahkaan voisi nähdä. Tunnustelin nopeasti itseni lauteiden toiseen päähän ja kävin nolona sinne istumaan. En kuitenkaan kauaa jaksanut istua, vaan nostin jalat lauteille ja laitoin kädet niskan taa, samalla käyden makaamaan. Äkisti tunsin ilman väreilevän vierelläni. Se oli Itah, joka oli sokkona tullut etsimään minua. Lauteet olivat noin kolmen hengen levyiset, joten Itah mahtui hyvin makaamaan minun viereeni. Äkisti kuitenkin Itah sai minut siirettyä keskelle lauteita, ja kävi päälleni makaaman. Se oli noloa. Hyvin, hyvin noloa... Tunsin Itahin miehuuden selvästi. Se tuntui isolta, ja ehkä hiukan vaaralliselta, alapääni kohdalla. Vaikka meillä oli pyyhkeet välissä, niin ei se paljoa auttanut, kun Itah tahalteen painoi lantioitamme vastakkain. Pystyin aistimaan taas sen. Sen saman tunteen kuin silloin koululla. Kun minä ja Itah suutelimme. Se sama tunne... Järki kapinoi vastaan, mutta mieleni tekee tehdä juuri sitä, mikä on kielettyä. Varovasti Itah liikauttaa lantiotaan niin että tämän miehuus hivelöi alapäätäni pyyhkeiden läpi. Se oli tahallista. Vannon sen, se oli tahallista! Ja sen näki Itahin virneestä, jonka erotin juuri ja juuri.

"Mitä ajattelet...", kysyn hiukan arkaluonteisesti Itahilta.
"En tiedä... Kai minä vain sinua ajattelen", Itah sanoo hymyillen.
Vastasin hymyyn. "Juupa juu... Mä kyl näen et' sulla ei oo nyt ihan puhtaita jauhoja pussissa..."
Itah mietti hetken ja teki sitten saman liikkeen. "Eipä niin taida ollakkaan..."
"Mä en anna sun tehdä sitä...", sanoin hiukan uhkaavalla äänen sävyllä ja se sai Itahia enemmänkin iloiseksi, kuin pettyneeksi.
"Hyvä... Mutta...", Itah sanoi samalla kun alkoi nuoleskekemaan kaulaani. "Haluaisin edes vähän jotain viihdykettä... Sinä nimittäin tämän aloitit."

Suomennettuna: Itah on ihana poika jota rakastan, mutta alkaa näyttää siltä, että tämän pervoilun vihjailun takia, meidän suhde ei taida päästä vielä edes alkuun... Tai sitten se syttyy liiankin nopeaan, ja kärähtää aikanaan...

"Mmh... Itah, lopeta...", yritin käskeä, mutta ääni tuntui katoavan jonnekkin hengitykseni taakse. Yritin työntää Itahin pois päältäni, mutta tämä nappasi käsistäni kiinni ja painoi ne lauteita vasten pääni viereen.
Itah pudisti päätään. "En... En voi..."
Nielaisu. Vain yksi nielaisu, sai minut tajuamaan kuinka palavasti Itah halusi minut, mutta silti, käskystäni vastusteli. "Itah..."
"Niin..?"
"Miksi haluat minua? Oletko niin pahasti puutteessa?"

-----*****-----*****-----*****-----*****-----*****

Ettäää tollasta juolahti päähän jostaa... x'DDDD

  Re: Is this really true?

Lähettäjä:  
Päivämäärä:   6.3.10 15:03:18

Ei voi muuta kuin nauraa xD Voi että millasta tekstiä, hahhahhaaa
ei pysty antaa nyt mitään rakentavaa, muttamuttamutta laita vaan jatkoa xDDD

  Re: Is this really true?

Lähettäjä: NictorNactor 
Päivämäärä:   6.3.10 15:38:41

Ei hitto mä repesin tossa vikassa lauseessa XD Jatkoa ;'''''D

  Re: Is this really true?

Lähettäjä: jouh 
Päivämäärä:   6.3.10 19:20:51

jatkoooh!!

  Re: Is this really true?

Lähettäjä: asdfghjklöä' 
Päivämäärä:   7.3.10 11:27:11

sait uuden lukijan (: jatkoa!

  Re: Is this really true?

LähettäjäDemonCat 
Päivämäärä:   7.3.10 13:14:24

Mie en valitettavasti taia saada lisättyä jatkoa vasta kun parin viikon päästä, mutta teen sitten sitäkin pitemmän pätkän siitä, että varmasti riittää luettavaa... :3 Toivon saavani sillä välin lisää kommentteja, ja arvosteluja. -^^-

  Re: Is this really true?

Lähettäjä: NictorNactor 
Päivämäärä:   7.3.10 14:57:43

Okeiii :)

  Re: Is this really true?

Lähettäjä: diramisu 
Päivämäärä:   8.3.10 14:03:42

yyh laitatki sitte sellasen metri pätkän et ihan oikeesti riittää luettavaa :DD

  Re: Is this really true?

Lähettäjä: NictorNactor 
Päivämäärä:   8.3.10 14:46:27

Komppailen diramisuu :)

  Re: Is this really true?

Lähettäjä: Johannna 
Päivämäärä:   8.3.10 15:19:30

NIIIIIMPÄ PAAALJON lukemista seukki pätkään<333

  Re: Is this really true?

Lähettäjä: NictorNactor 
Päivämäärä:   8.3.10 15:37:50

Haha, komppailen Johannnaa :DDD

  Re: Is this really true?

Lähettäjä: VIP 
Päivämäärä:   8.3.10 19:29:58

Tää on tosi kiva, ainakin omalaatunen
mut yks juttu tossa 2. pätkässä jäi häiritsemään.

andrenaliini --->> adrenaliini

mutta muuten täydellistä, aaaj, jatka vaan <333

  Re: Is this really true?

Lähettäjä: wakeup- 
Päivämäärä:   8.3.10 23:29:09

apua mikä kohta x--D mutta jatkeles vaa (--;

  Re: Is this really true?

Lähettäjä: asdfghjklöä' 
Päivämäärä:   9.3.10 14:38:04

äää haluan äkkiä jatkoo!

  Re: Is this really true?

Lähettäjä: strictly_forbidden 
Päivämäärä:   9.3.10 15:24:13

Jatka ehottomasti niin pian ku vaan kykenet!!

Tää tarina on ihan mahtava! Oikeeasti tää on ihan PARAS!!! :DDDD

  Re: Is this really true?

Lähettäjä: Kristallihevonen 
Päivämäärä:   9.3.10 18:36:47

Jatkajatka!!!

  Re: Is this really true?

Lähettäjä: diramisu 
Päivämäärä:   9.3.10 20:28:14

<33

  Re: Is this really true?

Lähettäjästrictly_forbidden 
Päivämäärä:   10.3.10 16:17:45

Jatkaaaa<3 :)

  Re: Is this really true?

Lähettäjä: NictorNactor 
Päivämäärä:   10.3.10 16:24:42

Jatkoa :D<3

  Re: Is this really true?

Lähettäjä: Johannna 
Päivämäärä:   11.3.10 17:42:21

JATKOOOO<33

  Re: Is this really true?

LähettäjäDemonCat 
Päivämäärä:   14.3.10 10:52:37

Ha haa! Pääsinkin koneelle, joten laitan nyt jatkoa teidän iloksi! ^^

-----*****-----*****-----*****-----*****-----*****

Hiljaisuus. Suunnaton hiljaisuus vallitsi kommenttini jälkeen. Mitä Itah ajatteli. Ajatteliko hän että olisin kuitenkin lutka, joka vain esittää eikä kuitenkaan anna... Äkisti Itah kuitenkin alkoi nauramaan. Hän nauroi niin pahasti että lyhistyi päälleni. En tiennyt mitä tehdä, mutta kaiketi olin saanut Itahin järkiin, sillä tämä vaikutti omalta itseltään. Itah haukkoi henkeä ja nauroi. En tajua mikä sanomisessani oli saanut hänet niin iloiseksi... Mutta hyvä jos se oli kivaa... Kun sanoo tuollein ajattelematta paniikissa sen enempää... Niin olkoon. En voinut itselleni mitään vaan aloin nauramaan myös... Tarttuvaa... Eli tulevaisuudessa kannattaisi varoa.

Vähitellen saimme naurut naurettua, ja rauhoituimme. Itah nousi päältäni ja hengitti syvään. Hän ei kaiketi osannut odottaa tuollaista kommenttia minulta. Nousin itsekkin istumaan ja katselin ympärille. Höyryt alkoivat vähitellen haihtua. Käppäilin laitteelle joka säätelee höyryn määrää ja laitoin sen taas käyntiin. Äkisti kuitenkin kävi jotain mitä en osannut odottaa. Sähköt menivät poikki. Talo oli ajastettu, ja jos emme Itahin kanssa pääsisi alakerrasta ylemmäs avaamaan ovia, niin olisimme kiipelissä täällä niin kauan kunnes sähköt palaisivat. Sinne meni sekin saunominen...

Kerroin Itahille tilanteen ja ryntäsimme avaamaan ovia. Ensin avasimme kellarikerroksen ovet, jopa sen mihin olin estänyt Itahia koskemasta. Minä jäin ensimmäiseen kerrokseen availemaan ovia, kun taas Itah pinkoi yläkertaan avaamaan ovet. Sain juuri ajoissa keittiön oven auki kun lukot napsahtivat kiinni. Olin ehtinyt avata tärkeimmät ovet. WC:n oven, siivouskomeron oven, ja keittiön oven. Mutta jokin minua jäi vaivaamaan. Kuin olisin unohtanut jonkun tärkeän oven. Ulkona satoi ja salamoi. Salama oli kaiketi osunut sähkölinjoihin. Ulkonta voisi käydä laittamassa talomme generaattorin päälle ja... ULKO-OVI! Kauhuissani juoksin ovelle ja yritin avata sitä, mutta turhaan. Samassa Itah oli takanani hengästyneenä.

"Eikö ulko-ovea saa auki?", tämä kysyi huohottaen.
"Ei... Siinäkin on lukkomekanismi", vastasin hiukan hädissäni. Oliko tämä kohtalon ivaa? Ensin pukukopeilla pulassa, vaatteeni kastuu, seuraavaksi pippalot, sitten tappelu, sitten sammuminen Itahin viereen, sitten saunominen... TÄMÄ OLI LIIKAA YHDELLE PÄIVÄLLE!
"Onneksi ehdin avata parvekkeesi oven... Muuten emme pääsisi ulos mitenkään, emmekä saisi raikasta ilmaa", Itah sanoi hiukan arasti.
"Niin... Onneksi olit nopea", vastasin hiukan iloiseen äänen sävyyn ja käännyin Itahiin päin. "Tarvitsemme tosiaan jonkun taukopaikan aina kun peli on ohi."
"Peli?", Itah kysyi hiukan ihmeissään.
"Niin. Sinähän halusit pelata kanssani."
"Ah, aivan niin", Itah sanoi hymyillen. "Mutta miten me näemme pelata kun kaikkialla on niin..."
"Kynttilöillä tietenkin", vastasin ja menin Itahin ohi kohti keittiötä. Itah seurasi hiukan ihmeissään minua keittiöön.

Laskeuduin erään laatikon luo ja kaivoin esiin käyttämättömiä kynttilöitä. Ojensin pari kynttilää Itahille ja kaivoin sytkärin. Sytytin yhden omista kynttilöistäni ja virnistin Itahille pienesti. Itah virnisti takaisin ja otti lisää kynttilöitä. Nappasin kynttilän jalkoja pari kappaletta ja asetin oman kynttiläni siihen. Sitten otin toisen kynttilän ja asetin sen jalkaan. Sytytin kynttilän ja annoin sen Itahille. Näin meillä oli omat soihdut, minkä avulla näkisimme pimeässä. Asetin kynttiläni pöydälle ja kaivoin muita kynttilänjalkoja. Tästä taitaisikin tulla aika tunnelmallinen peli ilta...

Kun olimme käyneet laittamassa vaatteet päälle, ja vieneet kynttilöitä valmiiksi muihin huoneisiin, niin palasimme keittiöön. Olimme molemmat olleet syömättä koko päivänä, jos pieniä asioita ei lasketa... Itah katsahti minua hiukan huvittuneena kun otin paahtoleipää ja levitin siihen margariinia.

"Mikä nyt on noin huvittavaa?", kysyin hiukan ärtyneen äänensävyyn.
"Eeei mikään...", Itah vastasi virnuillen.
"Kuule, mikä nyt on oikeesti noin huvittavaa??", tiukkasin Itahilta.
"Ei muuta kuin levität maksamakkaraa etkä margariinia..."
"Eh??"

Katsahdin pakettia uudestaan valoa vasten ja se tosiaan oli levitettävän maksamakkaran paketti. Virnistin yökötyksestä. Mac oli tuonut väärän laatuista maksamakkaraakin kaiken kukkuraksi... Äkisti Itah nappasi kädestäni voiveitsen ja sysäisi minut hiukan kauemmas. Olin aikeissa sanoa vastaan, mutta kun huomasin miten hyvin Itah erotti kaikki ainekset keskenään kynttilän valossa, en voinut muuta kuin seurata. Hetken kuluttua Itah ojensi minulle kerrosvoileivän. Otin leivän ja maistoin. IHANAA! Hetkessä hotkin leivän suihini ja katsoin Itahia joka teki itselleen samanlaista. Leipä oli ollut niin tuhti että se täytti minut hetkessä. Ihmeellistä, ei voisi muuta sanoa... Annoin Itahin laittaa tavarat kaikessa rauhassa paikoilleen, ja itse kyykistyin erään kaapin eteen. Avasin kaapin ovet ja pari painavaa karkkipussia tippui varpailleni ja huudahdin. Mac oli täyttänyt karkkikaapin ihan liian täyteen, mutta parempi niin. Nostin karkkipussit ylätasolle ja nappasin pari sipsipussiakin siihen mukaan. Sitten vaihdoin kaappia ja nappasin pari limppari pulloa. Ne varmaan riittäisivät siksi aikaa kun pelaisimme yläkerrassa. Itah oli jo tajunnut vinkin ja syötyään napannut karkki- ja sipsipussit. Nappasin juomat ja kynttilän ja suunnistimme yläkertaan. Menimme pelihuoneeseen ja aloin sytyttämään kynttilöitä. Huone valastui hetkessä. Itah oli jo valikoimassa biljardimailaa. Taisimme aloittaa sillä... Asetin kynttiläni muiden joukkoon ja aloin asettelemaan palloja. Kun asetelma oli valmis, poistin kolmion ja samassa Itah teki aloitteen. Nappasin vakiomailani ja heitin kolmion lattialle. Nyt olisi minun vuoroni...

Pelasimme ties kuinka monta erää biljardia, kunnes Itah LUOVUTTI?? Itah ei ollut kertaakaan voittanut minua biljardissa ja se sai hänet ihmettelemään. Itah sentään oli kruunattu koulun biljardihaiksi... Mutta hän ei edes pystynyt peittoamaan minua. Minua alkoi vähitellen nukutta ja haukottelin. Itah virnisti pienesti ja haukotteli myös. Nappasin pari viimeistä karkkia aakkospussista ja sieltä tuli kirjaimet "I", "T", "A" ja "H", tuossa järjestyksessä. Se oli hiukan pelottavaa, ehkä jopa maagista... Vaikka eihän magiaa ole olemassa. Nakkasin karkit suuhuni ja katsahdin Itahia joka haukotteli myös. Taisi olla nukkumaan meno aika... Tai no... Kun kelloa katsoo, niin se olisi mennyt jo... Sillä kello oli kaksi yöllä. Itah joi vielä viimeiset tipat limpparista ja katsahti minuun hiukan väsyneenä, mutta iloisena. Nyökkäsin tälle merkiksi että olisi nukkumaan meno aika, ja nappasin kynttilöitä kantoon. Itah teki samoin. Menimme huoneeseeni ja asettelimme kynttilöitä ympäri huonetta. Raotin verhojani ja asetin kynttilän pöytätasolle. Se olikin viimeinen... Äkisti Itah nappasi lantiostani kiinni ja kutitti. Kiljaisin 'kauhuissani' ja kikatin. Itah vetäisi verhon kokonaan auki ja kaatoi minut sängylle. Me molemmat nauroimme. Se oli ihanaa. Vähitellen me taas hiljennyimme. Käännyin ympäri niin että olin selälläni sängyllä ja Itah oli päälläni, samalla tavalla kuin saunassa. Itah hymyili ja tutkaili minua kuin pientä villipetoa, joka voisi tehdä äkkiliikeitä jotka olisivat tappavia. Asetin käteni varovasti Itahin lantolle ja ujutin käteni tämän paidan sisään. Itah virnisti pienesti ja silitti poskeani. Varovasti ujutin Itahilta paidan tämän yltä. Itah oli tajuttoman lihaksikas, ja tajusin sen vasta nyt. Varovasti koskettelin Itahia tämän vatsasta ja Itahin lihakset aina jännittyivät vähän. Itah oli hiukan hikoillut kun olimme pelaneet. Olimme jopa juosseet pari kertaa biljardipöydän ympäri kun oli ryövännyt Itahilta sipsipussin tämän kädestä... Äkisti Itah kävi päälleni makoilemaan ihan kunnolla. Se oli hiukan noloa, vaikka en tajua miksi... Itah silitteli poskeani ja katseli minua kuin uinuvaa prinsessaa. Niin haikeana ja haluavana. Kiedoin käteni Itahin ympäri ja halasin tätä. Äkisti Itah pyörähti ympäri niin että olin tämän päällä. Yritin nousta, mutta Itah nappasi lantiostani kiinni ja painoi minua itseään vasten. En jaksanut kauankaan vastustella ja kävein Itahin päälle makoilemaan. Katselimme molemmat toisiamme hiukan väsynyt ilme kasvoilla. Äkisti Itah ujutti käsiään paitani alle. Värähdin pienesti, vaikka Itah oli tehnyt sen jo tänään aijemminkin. Paitsi sillä kertaa minulla oli ollut rintaliivit. Nyt minulla ei ollut. Varovasti Itah ujutti paitaani ylemmäs.

"Itah, e...", olin sanomassa ei, mutta Itah ei tuntunut kuuntelevan. Hänen ilmeensä oli erillainen kuin äsken. Samanlainen kuin silloin kun hän oli katsellut kauhistuneita ilmeitä siellä juhlissa. Itah näytti nauttivan. En kehdannut keskeyttää, vaikka järki käski, vaan annoin Itahin ottaa minulta paidan pois. "Itah... Mi..."
"Shh...", Itah sanoi hymyillen. "Ei hätää. En halua sitä, kun tiedän ettet sinäkään halua... Pidetään vaan toisiamme hiukan hyvänämme... Kai se sopii?"
Hyvänämme? Mitä Itah tarkoitti..? "Umh... Ok...", vastasin arasti ja samassa Itah suuteli minua.

Sama lämpö, kuten aijemminkin virtasi ylitseni vielä voimakkaampana kuin aijemmin. Jotenkin... Minusta tuntuu, että samalla kun suutelemme Itahin kanssa, minuun virtaa jotain... Ei vain lämpöä... Vaan myös voimaa. Voimaa tehdä jotain mitä en ole koskaan ennen kyennyt tekemään. Katsoin Itahia kysyvästi joka virnuili kuin tavoitteensa tehneenä. Varovasti Itah kiepautti minut tämän alle ja kävi istumaan päälleni. Nolona asetin käteni rintojeni suojaksi. Itah näytti tuumailevan hetken jotain ja sitten hän nousi päältäni, ja kävi kainalooni makoilemaan. Katsahdin Itahia hiukan kysyvästi. Itah laskeutui hiukan, niin että hänen naamansa oli suurinpiirtein rintojeni kohdalla, ja sitten kieputti minut tämän päälle. Punastuin päästä varpaisiin. Mitä Itah aikoisi?? Käteni olivat Itahin sivuilla, ja pidin yläruumiini käsieni varassa, mahdollisimman korkealla. En nimittäin päässyt liikkumaan oikein minnekkään kun Itah piti lantiostani tiukasti kiinni. Äkisti Itah pyöräytti jalkansa jalkojeni päälle ja nappasi käsistäni kiinni. En kerennyt edes äännähtää mitenkään, ennen kuin Itah oli saanut minut pois käsieni varasta. Olin kyynerpäideni varassa, mutta se ei paljoakaan auttanut. Varovasti Itah nuolaisi toista nänniäni. Tunne oli uusi ja outo, ja se pelotti minua hiukan. Silmäni olivat tiukasti kiinni ja kaikki lihakseni jännittyneinä. Varovasti Itah otti toisen rinnoistani suuhun ja alkoi imemään sitä. Huohahdin ja tärisin. En edes uskaltanut arvata mihin tämä yö veisi.

Kello läheni siinä jotain kymmentä aamulla, kun puhelimeni soi, ja heräsimme. Itah oli todellakin pitänyt minua hyvänään, mutta emme kuitenkaan olleet harrastaneen seksiä virallisesti... Hih... Itah oli saanut minut haltioihin ja minä Itahin. Nousin varovasti peiton alta Itahin kainalosta ja ryömin puhelinta kohti. Joka paikka oli ihan turta... Nappasin puhelimen pöytätasolta ja örisin jotain epämääräistä puhelimeen, jotta soittaja tajuaisi herättäneensä minut väärään aikaan.

"Aruma, noinko sinä vastaat omalle äidillesi aamuisin?", kuului puhelimen toisestä päästä. Se oli äitini.
"Mmh... Joo jos mua nukuttaa...", mumisin puhelimeen ja raahauduin takaisin Itahin kainaloon.
"Oletko kotona yksin, vai oletko jonkun kaverin kanssa?", äiti kysyi iloisesti.
"Olen mun poikaystävän kanssa meillä. Jotain valittamista?", murahdin äidille ja Itah virnuili.
"Poikaystävän? No sepä hienoa! Emme nimittäin pääse kotiin vielä pariin päivään, joten... Tajuat kai mitä tarkoitan?"
"Tajuan tajuan... Olette taas juuttuneet johonkin hallituksen kriittiseen kokoukseen..."
"Aivain oiken... Ja mikä toinen asia, en olisi muuten häirinnyt sinua näin aikaisin, mutta sinulle on tulossa vieras."
"Vieras?", yritin pitää ääneni niin etovana kuin olla ja osaa.
"Niin. Rakas tätisi Bella tulee käymään siellä kello kymmenen maissa", äiti vastasi hiukan toruvasti.
"KYMMENEN MAISSA?!", huudahdin ja ponkaisin istumaan. "Et oo tosissas! Äiti, mä vasta heräsin, ja sitä paitsi, täältä on sähköt poikki, jolloinka ulko-ovi ei toimi, koska en ehtinyt avata sitä. Soita Bellalle ja sano ettei tänne ole mitään #%#§%@$ asiaa!", karjaisin ja katkaisin puhelun samalla raskaasti kaatuen sängylle.
"Millainen se sun tätis on?", Itah kysyi hiukan ihmeissään.
"Älä kysy MILLAINEN se on. Vaan MIKÄ se on...", mutisin ja heitin puhelimen pöytätasolle hyvällä menestyksellä.
"No hyvä on... MIKÄ se on?"
"Se on gyborgi..."
"Gyborgi?! Nyt kyllä juksaat", Itah naurahti.
"En juksaa... Bella on oikeasti gyborgi... Hänellä on puolet kasvoista rautaa... Sodan syytä..."
"Eikä...", Itah nousi istumaan ja katsoi minua ihmeissään. "Onko se SE Bella?? Se josta kerrottiin TV:ssä vähän aikaa sitten?"
"Jep... Se on se terminaattorin muija...", vastasin ja nousin istumaan Itahin viereen. "Ja jos..." Äksiti summeri soi. Sähköt olivat palanneet ja se pystyi tarkoittamaan vain yhtä asiaa... Bella olisi oven takana odottamassa. Salamana olin jo summerin luona. "Aruma..."
"Hyvää, huomenta, rakas siskontyttäreni! Oletkos jo valmis kaupungille?", tätini Bella vastasi iloisesti.
"Umh... En ihan viel... Menee vartti jos toinenkin... Oota autossa, ni tullaan poikaystävän kans... Kysele sitten...", sanoin ja lopetin summeripuhelun.
"Eli... Me mennään?", Itah kysyi hiukan epäuskoisesti.
"Me mennään... En halua että ovea joutuu uusimaan toista kertaa tänä vuonna...", mumisin ja nousin pukemaan.

Parinkymmenen minuutin kuluttua olimme lähtövalmiita. Aamiaisen saisimme unohtaa, sillä Bella vei aina syömään, kun tämän mukaan lähti kaupungille. Talsimme raskain askelin alakertaan ja tarkistin vielä kerran että kaikki oli mukana samalla kun Itah puki jo skeittareitaan jalkaan. Hän oli pukeutunut räppärityyliin. Cäppi, liian iso paita, huppari ja lökärit... Tummia värejä kaikki ja kaikki sopivat yhteen... Eli tulevaisuudessa Itahista voisi tulla muotisuunnittelia... Itah oli valinnut minunkin asuni... Ylläni oli samanlaiset vaatteet, paitsi kaikki punaisena ja mustana... Sattuikin somasti, sillä en muistanut itselläni olevani tälläisiä vaatteita, mutta ihmekkös tuo kun hintalaputkin olivat vielä tallella... Laitoin omat skeittarit jalkaan ja menimme ulos. Olimme käyneet ravaamassa ympäri taloa tarkistamassa että kaikkialta oli valot ja virrat laitteista sammutettu. Menimme ulos ja kauhituksekseni, autossa odotti myös Lara, Bellan tytär, joka oli pahempi kuin Mari! Mari oli Laran vieressä enkeli! Vastahakoisesti astelimme auton luo jossa Bella jo odotti silmät hehkuen intoa. Heti kun Bellan mekaaninen silmä iski Itahin tunsin tämän värähtävän kauhusta. Nyt tajusin miksi noin tuhti vaatetus...

"Minnes me mennään..?", kysyin Bellalta ykskantaan.
"Käymme ensin syömässä, sillä emme ole itse nauttineet aamupalaa vielä. Hesburger, vai McDonalds'?", Bella kysyi hymyillen. Bella rakasti roskaruokaa, vaikka sitä ei päälle päin näkyisi, kun hän on niin laiha. Mutta se johtuikin kauneusleikkauksista...
"Heseen", Itah kuiskasi korvaani.
"Heseen", toistin Bellalle joka huokasi.
"Aina heseen... Noh, ei voi mitään. Minä tarjoan. Autoon nyt, hop, hop!", Bella hoputti.

Automaattisesti avasin takakontin oven ja menin sohvalle istumaan, joka oli tehty tarkoituksella minulle. Itah seurasi, veti takakontin oven kiinni ja kävi viereeni istumaan. Bella nousi etupenkille ja antoi kuskille luvan lähteä. Hetkessä Lara olikin naama kohti takakonttia ja virnuili.

"Noh? Tääks se sun 'poikaystävä' on... Noh, rahalla ja vallallahan saa kaikkea...", Lara virnuili minulle ja Itah näytti vittuuntuneelta.
"Entä unohitko ite pestä hampaas, ku henkes haisee paskalle?", sähähdin tälle takaisin.

Lara kalpeni hiukan ja kääntyi nopeasti etuperin ja haisteli hengitystään. Itah vain virnuili iloisesti. Nojasin Itahin ja tämä minuun. Olimme molemmat edelleen väsyneitä, kunnes Bella kertoi meidän mentävän kaupunkiin tulleeseen tivoliin. Tiesin vain yhtä asiaa mitä se tarkoitti. Lara oli tullut mukaan, koska tämä halusi voittaa jotain. Bella tietää itsekkin kuinka paljon vihaan Laraa, joten hän ei tarkoituksellakaan olisi ottanut häntä mukaan. Pysähdyimme McDonalds'in "DRIVE IN" kohtaan. Ottaisimme siis sittenkin ruuat mukaan. Katsahdin Itahia ja tämä tarkkaili annoksia. Kerroin Itahille että tämä saisi ottaa mitä lystää, sillä tätini maksaisi. Itah siis valitsi suurimman aterian, ja minä + Bella otettiin sama. Lara otti salaatin, sillä hän oli aloittanut dietin... Mutta ei se paljon auttanut kun syö kolme jäätelöä siihen päälle... Minä ja Itah söimme jälkiruoaksi sydändonitsit, jotka kuski oli käynyt meille ostamassa Arnolds'ista. Tädin silmä näytti hiukan pelottavan Itahia ensialkuun, mutta vähitellen rauhoittui, kun pääsimme tivoliin. Itah katseli heti innoissaan kaikkia pyöriviä laitteita, joiden jälkeen varmasti lentäisi laatta... Bella ehdotti että keskitymme ensin peleihin, jotta niin ei kävisi. Itah kohotti olkiaan ja katsahti minuun. Nyökkäsin tälle ja menimme ensimmäiselle narunvetokojulle. Bella antoi kaikkien yrittää kolmesti. Lara sai palkinnoksi kolme pientä hiirtä... Mikä onni hänellekkin oli sattunut, että osui kolmesti samaan naruun... Lara ei näyttänyt lannistuvan heti, vaan lahjoitti hiiret minulle. Sitten oli minun vuoro. Sain napatuksi karvanopat, marmorikuula pussin, ja barbien. Lahjoitin omani Laralle ja tämä oli heti kickseissä... Sitten oli Itahin vuoro. Itah ei vain vetänyt naruista, vaan tarkasteli niitä kuin etsisi oikeaa. Ensin Itah veti jätti pehmolelu lumitiikerin, sitten jätti pehmolelu teddy-karhun, jolla oli sydän kädessä, ja siinä luki "I love U", ja sitten vielä pienen pehmolelu jossa istui isolla sydämmellä kaksi kissaa. Musta ja valkoinen. Lara haukkoi henkeään ja kinusi Itahia vaihtamaan, mutta Itah vain virnisti ja katsahti minuun. Taisin arvata heti kenen huone täyttyy hiukan... Kuski vei voittomme autoon ja palasi pian takaisin. Olimme jo siirtyneet seuraavalle kojulle, josta voisi voittaa kauniita, ja kalliita, koruja, joissa oli aitoja timantteja. Saimme kaikki koettaa kerran. Lara ei saanut mitään, mutta en liioin minäkään. Sitten oli Itahin vuoro, ja tämä vetäisi rasian, jonka sisällä oli kaksi kihlasormusta. Myyjä nauraa hekotti nähtyään kaikkien ilmeet. Etenkin katsottua Laraan tämä lyhistyi nauramaan. Itah pani rasian taskuunsa ja virnisti minulle pienesti. Bella lohdutteli Laraa, ja sanoi että Itahilla oli vain onni myötä.

Seuraavana oli kokeilussa voimanmittauskone. Lara sai juuri ja juuri mittaria nousemaan... Itah ja minä hihitimme hiljaa, kun Lara raivosi koneessa olevan vikaa. Sitten kuski sai yrittää, ja tämä sai alle puolenvälin. Bella sai melkein huippuun. Itse en edes halunnut kokeilla... Tiesin ettei minulla olisi käsivoimia. Itah suuteli minua ennen kuin löi. Mittari kilahti mukavasti huippuun. Bella, kuski, ja Lara katsoivat Itahia suu ammollaan. Tällä oli todellakin voimaa...

Kiertelimme monissa laitteissa yhdessä Itahin kanssa... Sillä Bella ei laskenut Laraa samaan laitteeseen samaan aikaan minun ja Itahin kanssa... Se olisi ollut virhe. Pari vuotta sitten Lara oli alkanut keljuilemaan minulle laitteessa, ja se oli kostautunut sairaala reissulla... Mutta se ei ollut minun syytäni, vaan Laran oman tyhmyyden... Kello läheni kuutta ja olisi aika mennä kotiin. Olimme syöneet aina välillä ja pelanneet taas pelejä, joista Itah oli voittanut kaikkea mukavaa... Ja Lara taas kaikkea tyhmää... Hih... Auto oli jo ihan täynnä, kun menimme takakonttiin. Itah otti minut syliin, ja minä sen jätti teddy-karhun... Kuski ajoi pihaani, ja auttoi meitä kantamaan kaikki tavaramme eteiseen, ja niitä olikin paljon. Sitten sanoimme kiitokset Bellalle ja Kuskille, Laran 'unohdimme' kokonaan... Kun he olivat lähteneet, äkisti Itah polvistui eteeni ja kaivoi sen sormusrasian, jonka oli voittanut.

"Aruma...", Itah aloitti varovasti, ja avasi rasian. "Tuletko vaimokseni?"
Punastuin päästä varpaisiin, vaikka tämä oli ollut odotettavissa, mutta en ajatellut sen tapahtuvan näin nopeasti. "Tu... Tulen", vastasin nolona ja ojensin vasenta kättäni Itahille, kuten tapana, muistaakseni, oli.
"Ihanaa", Itah sanoi ja pujotti toisen sormuksista vasempaan nimettömääni ja ojensi rasian minulle. Tajusin heti.
"Itah, tuletko minun miehekseni?", kysyin Itahilta ja tämä ojenti jo valmiiksi vasemman kätensä hyväksymisen merkiksi. Pujotin sormuksen tämän nimettömään ja hymyilin.
"Tulen", Itah sanoi ja suuteli minua intohimoisesti.

Oikeasti, tämänhän oli laiton kihlaus, sillä kummallakaan ei ollut vanhempien lupaa, mutta mikäs tässä... Viralliset olisivat sitten kun täyttäisin noin neljän kuukauden päästä kuusitoista...

-----*****-----*****-----*****-----*****-----*****

Kas tässä! :D Mie jätän tän kirjottamisen nyt joksku aikaan, kun ei oikeen oo mtn ideaa, mut jos teil juolahtaa jotain mieleen, niin antakaa vaan noit ideoita. :3 Sillä välin kirjottelen uutta juttua, joka ilmestyy varmaan ens viikon perjantaina.

  Re: Is this really true?

Lähettäjä: asdfghjklöä' 
Päivämäärä:   14.3.10 11:29:50

tää on aivan ihana tarina!!

  Re: Is this really true?

Lähettäjä: NictorNactor 
Päivämäärä:   14.3.10 15:00:47

Wihihiii! SÖPÖÄ! <3

  Re: Is this really true?

Lähettäjä: jepsaa 
Päivämäärä:   15.3.10 17:16:47

uu jatkoo :----D

  Re: Is this really true?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   19.3.10 14:55:07

komppaan NictorNactorii.. (:

saat tosiaankin uuden lukijan, ja sit jatkoo! ;>

  Re: Is this really true?

LähettäjäDemonCat 
Päivämäärä:   19.3.10 15:11:42

Hööws... :3 Ihanaa saada lisää lukijoita, mut toivoisin myös enemmän rakentavaa kommenttia kun nyt on ongelma jatkosta... :/

  Re: Is this really true?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   19.3.10 21:58:02

no ei täst pysty sanoo mitää rakentavaa ku tää on näin hyvä ;)

+ ei etene liian lujaa
+ hyvä juoni
+ hyvin kirjotettu
+ ei oo hirveest kirjotusvirheit (tai ei ainakaa oo mua häirinny!)

- ei oo mitää ;>

  Re: Is this really true?

Lähettäjä: ella 
Päivämäärä:   20.3.10 18:29:47

meni kihloihin? :o vaik on mun käsittääkseni seukannu vast kaks päivää :DD

  Re: Is this really true?

Lähettäjä: dille 
Päivämäärä:   22.3.10 20:36:14

JATKA<333

  Re: Is this really true?

Lähettäjä: NictorNactor 
Päivämäärä:   23.3.10 13:04:09

+Hyvin kuvailtu
+Kivat nimet. Tollaset hieman erikoisemmat :)
+Ihanan pitkiä pätkiä ;]
+En oo huomannut kirjoitusvirheitä lähes ollenkaan :)
+Pistää naurattamaan jotkut kohdat oikeen kunnolla :D

-Etenee ehkä hieman liian nopeasti.

  Re: Is this really true?

Lähettäjä: Poku 
Päivämäärä:   23.3.10 18:27:06

+ Juoni on ollu hyvä
+ Teksti melkein virheetöntä
+ Pitkiä pätkiä
+ Mukaavaa ja hyväntuulista

- Etenee liian nopeasti
- Jotkut kohdat vähän outoja tai pistää silmään. Esim. tuo lukko juttu ja se kun Aruma rökitti kaikki.
- Joissakin lauseissa hassu sanajärjestys.
- Joitakin asioita vois kuvailla vähän tarkemmin.

^^ Siinä jos pilkkua viilataan.

Ja jatkoa:

- Laita Itahin joku vanha tyttö tulemaan takasin ja sit niille tulee faitti ja näin, mutta sit kitenkin sopii ja menee kihloihin luvalla.
- Vanhemmat ei suostu kihlaukseen.
- Toinen kuolee
- Toinen rakstuu johonki muuhun
- Aruma tulee raskaaks
- Jompikumpi muuttaa ja sit ne niinku eroo ym.

Nyt ei tuu enempää mieleen, JATKA!!

  Re: Is this really true?

Lähettäjä: Poku 
Päivämäärä:   23.3.10 18:28:10

Tai se Aruma vois tulla raskaaks mut se ei ookkaan Itahin ;D

  Re: Is this really true?

Lähettäjä: mörkö 
Päivämäärä:   24.3.10 18:33:35

ääääw. ihana <3 äkkiä jatkoa!

  Re: Is this really true?

Lähettäjä: NictorNactor 
Päivämäärä:   24.3.10 18:44:48

Eieieieieei mikään noista ;(

  Re: Is this really true?

Lähettäjä: Saana 
Päivämäärä:   24.3.10 20:39:10

Poku// Noi sun ideas ei oo mun mielestä kovin hyviä :// annetaan KIRJOITTAJAN itse päättää mitä tarinalla tekee :)

TARINA ON OLLUT LOISTAVA TÄHÄN MENNESSÄ, kiitos siitä :)

  Re: Is this really true?

Lähettäjä: NictorNactor 
Päivämäärä:   24.3.10 20:44:32

Ne on kaikki hyviä, mutta mä haluun onnellista elämää :'D

  Re: Is this really true?

Lähettäjä: Poku 
Päivämäärä:   25.3.10 17:44:04

Saana // Itse kirjoittaja pyysiehdotuksia :)

  Re: Is this really true?

Lähettäjä: :) 
Päivämäärä:   25.3.10 18:57:34

jeejee lukija täälläkin! pisti hymyilyttämän koko tarina ja saa hyvälle mielelle :)

  Re: Is this really true?

Lähettäjä: NictorNactor 
Päivämäärä:   25.3.10 21:11:37

up :D

  Re: Is this really true?

LähettäjäDemonCat 
Päivämäärä:   26.3.10 19:08:23

YÄÄH!! Mä repeilen teijän ehotuksille!! X'DDD Mut joo... Mul on oikeesti ihan TILTOUT, et'... *REPS* ... ihan kivoi kommenttei... Mut... *NAUR* .... mä tarviin oikeesti lisä apua tossa juonessa, mäki haluisin onnellisen lopun mut en keksi miten nyt jatkaa... :'DD

  Re: Is this really true?

Lähettäjä: emma 
Päivämäärä:   26.3.10 19:16:58

No sillee, et Aruma tulis raskaaks ja sit ne miettis er pitääkö lapsen...

  Re: Is this really true?

Lähettäjä: NictorNactor 
Päivämäärä:   26.3.10 22:16:48

Ne menee kihloihin. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

  Re: Is this really true?

Lähettäjä: nellie_ 
Päivämäärä:   27.3.10 10:06:48

Jatkajanopeee

  Re: Is this really true?

Lähettäjä: NictorNactor 
Päivämäärä:   27.3.10 17:28:49

♥♥♥

  Re: Is this really true?

Lähettäjä: Johannna 
Päivämäärä:   27.3.10 19:23:58

Wohoooouu mikä loppu!♥ Awwws♥♥♥

  Re: Is this really true?

Lähettäjä: NictorNactor 
Päivämäärä:   27.3.10 19:26:11

Lisää ♥

  Re: Is this really true?

Lähettäjä: dille 
Päivämäärä:   28.3.10 15:59:17

no joku seksi juttu :D et ne nyt menee sänkyy ja sit vaik aruman mutsi yllättää ne x)

  Re: Is this really true?

Lähettäjä: NictorNactor 
Päivämäärä:   28.3.10 16:00:03

XDXDXD

  Re: Is this really true?

Lähettäjä: dille 
Päivämäärä:   29.3.10 09:01:56

NictorNactor// äläs naura! :DD se oli ihan kokeilemisen arvoine idis x)) ;P

  Re: Is this really true?

Lähettäjä: NictorNactor 
Päivämäärä:   29.3.10 10:27:14

Nauran ♥

  Re: Is this really true?

Lähettäjä: DemonCat 
Päivämäärä:   1.4.10 19:05:24

Hei @!#$! Toi oli hyvä idea!! :DD Kiitti dille! :'DD Kirjottelen jatkoa pitkän pätkän ja julkasen ku taas pääsen koneelle... :3 Koettakaa jaksaa, ja ehotelkaa vaan lisää ideoita... :'D

  Re: Is this really true?

Lähettäjä: NictorNactor 
Päivämäärä:   1.4.10 19:11:07

Okkeei :D<3

  Re: Is this really true?

Lähettäjä: dille 
Päivämäärä:   1.4.10 21:02:19

heh ^^ joo kirjota ppppiiiiiiiitkä juttu ;) ja nopeesti

  Re: Is this really true?

Lähettäjä: NictorNactor 
Päivämäärä:   1.4.10 21:04:40

Hahah :D NIIMPÄ!

  Re: Is this really true?

LähettäjäSideways 
Päivämäärä:   3.4.10 20:24:08

Upitus =)

  Re: Is this really true?

Lähettäjä: NictorNactor 
Päivämäärä:   3.4.10 21:43:19

up :D

  Re: Is this really true?

Lähettäjä: KINGKONG 
Päivämäärä:   4.4.10 10:57:39

JATKAAA (((((:

  Re: Is this really true?

Lähettäjä: NictorNactor 
Päivämäärä:   4.4.10 18:48:00

Up♥

  Re: Is this really true?

Lähettäjä: ylös! 
Päivämäärä:   9.4.10 20:42:40

Up :) !

  Re: Is this really true?

LähettäjäNictorNactor 
Päivämäärä:   9.4.10 21:00:13

Up :D

  Re: Is this really true?

Lähettäjä: Johannna 
Päivämäärä:   9.4.10 21:28:53

JATKOOOOO :3 ♥♥

  Re: Is this really true?

Lähettäjä: g 
Päivämäärä:   9.4.10 22:19:19

jatka<3

  Re: Is this really true?

Lähettäjä: gid 
Päivämäärä:   10.4.10 18:11:01

huhuuuu en jaksa oottaa enää ^^ ::D onks seksipainotteine? ^.-

  Re: Is this really true?

Lähettäjä: töxs. 
Päivämäärä:   10.4.10 18:42:58

Yääää. Nyt jatkoo nopee!

  Re: Is this really true?

Lähettäjämaukka. 
Päivämäärä:   10.4.10 23:02:33

Lainaa:

Lähettäjä: gid
Päivämäärä: 10.4.10 18:11:01

huhuuuu en jaksa oottaa enää ^^ ::D onks seksipainotteine? ^.-


huoh. -.-'

mutta jatkoa odotellessa. :)

  Re: Is this really true?

Lähettäjä: Nobara 
Päivämäärä:   11.4.10 00:06:12

aika erikoinen. En ole tälläistä täällä tavannutkaan. Varsinkin nimille pontsit, ihanan erikoiset. :D

  Re: Is this really true?

LähettäjäNictorNactor 
Päivämäärä:   11.4.10 13:54:04

Up♥

  Re: Is this really true?

Lähettäjä: Kristallihevonen 
Päivämäärä:   15.4.10 15:13:43

Ei taida jatkuu... -.-'

  Re: Is this really true?

Lähettäjä: up 
Päivämäärä:   21.4.10 14:24:06

Jatkuuko ? :/

  Re: Is this really true?

LähettäjäDemonCat 
Päivämäärä:   4.5.10 11:18:50

UWAAH!! ANTEEEKSII~~H!! TT^TT Mul on ollu koneelle meno kielto koht kuukaus kotona ja nyt pääsin koulun koneen kautta tääl käymään!! ;____; Mä oon yrittänyt jatkaa tätä monta kertaa, mut mut on potkittu pois koneelta koko ajan!! T^T Mä lupaan et' sit ku laitan tänne tätä lisää, niin tulee kunnon pätkä!! Ja mul on ollut muutenkin vaikeeta aikaa olla koneel, ja oon päässyt sinne vaan työasioiden takia... -.-' Eli vapaa aikaa ei oo koneellakaan olo ollut.

http://verkko.lappeenranta.fi/?deptid=18231

Pyytäsin, et' kävisitte tuolla tsiikaamassa, sillä oon kirjottanut tonne stoorin... Yritän jatkaa tätä nyt viikonloppuna, jos annetaan lupa.

4. alin nimi olen minä. :3 Ja Pistorasia 2/10:ssä on mun kirjottama novelli 'Koulukiusattu'. Toivon että lukaisisitte sen... ^^'

  Re: Is this really true?

LähettäjäDemonCat 
Päivämäärä:   7.5.10 17:27:05

Argh... Anteeks, mut mulla ei aivot raksuta, mutta yritän jatkaa, vaikka en löydä sitä mun muistitikkuu ees hevonperseestä... --' Illal tulee jatkoo.

  Re: Is this really true?

LähettäjäDemonCat 
Päivämäärä:   9.5.10 15:53:45

Sori, mut mutsi kiels koneelle tulon... Nytkin oon salaa, ku se on kaupas... ><* Mut joo, yritän jatkaa mahollisiman nopee, keskiviikkon alkaa loma ja meen varmaan poikaystävän luo... Pyydän kommaa & malttia...

  Re: Is this really true?

Lähettäjä: Miss Huhtikuu 
Päivämäärä:   9.5.10 17:45:43

Hienoo! Just semmone seksijuttu ja sit niil ei ois mitää suojana ja sitse tulis se aruma raskaaks :D Mut ihan sama päätä sä XD

  Re: Is this really true?

Lähettäjä: Lady 
Päivämäärä:   14.5.10 16:27:05

Hei, oon ton DemonCat'in kaveri, ja sil meni koneesta kovalevy paskaks ja... Sillä meni tän tarinan koko jatko!!! Ajatelkaa! Se oli kirjottanu sitä jtn kymmenen sivuu Wordillä, fontin kokona 4, ja nyt koko homma meni uusiks!! Hää ei ite nyt pääse mitenkää koneelle ennen kuin sen yks toinen kaveri saa sen koneen kuntoon, mutta se tarina on kyllä niin pahasti mennyttä... :< Ajattelin teille kertoo, ettette luule sen pettävän teitä lukijoita. =) Hää kyl kiels kertoo tästä, mut on mun nyt varmaan tarinan suurimpana lukijana pakko kertoo teillekkiin nää jutut... :/ Ja saan samal tuulettaa et' sain sentään luettuu puolet siit jatkosta... Hoo ho hoo ho hoo!! *evil laught* Mut joo, pärjäilkää... :'DD Mie meen lohduttaa itkevää...

  Re: Is this really true?

Lähettäjä: gdahf 
Päivämäärä:   24.5.10 16:10:23

Höh, minä odottelen :s

  Re: Is this really true?

LähettäjäDemonCat 
Päivämäärä:   31.5.10 09:25:43

Heij taas! Sain jonkun verran jatkettua, ja toivon että tykkäisitte... :3

-----*****-----*****-----*****-----*****-----*****

Kohta ovikello soi. Kukakohan siellä mahtaisi olla? Irrottauduin vastahakoisesti Itahin haliotteesta ja avasin oven. Näky ei ollut mukava. Vastapäätäni seisoi ns. "kihlattuni", Jiruka, jonka vanhemmat olivat joskus aikakausia sitten sopineet että minä ja Jiruka menemme kihloihin, kunhan Jiruka olisi käynyt armeijan. Jiruka oli 20, minä 15, menee pedofiliaksi! Jiruka katsoi minua nenänvarttansa pitkin ja jouduin melkein taittamaan niskani jotta näin edes tämän jykevän leuan. Jiruka oli yli kaksimetrinen, lihaksikas podari, joka jaksoi nostaa minut kahdella sormella jo silloin kuin tutustuimme. Miksi tämän piti juuri nyt tulla tänne? Säpsähdin suuresti kun Jiruka laittoi kätensä olkapäilleni.

"Mukava nähdä sinua, Aruma. Kuinkas voit?", Jiruka sanoi miehekkäällä äänellään. Suutani kuivasi.
"Hauska nähdä sinuakin Jiruka, mikäs sinut tänne lennätti?", kysyin tältä itseltään.
"Yksityishelikopterini", Jiruka sanoi hymyillen. "Noh, totta kai minun pitää tulla välillä katsomaan miten tuleva vaimo voi..."

Tuntui siltä kuin olisin pudonnut kuiluun joka ei koskaan pääty. Tunsin vain Itahin katseen niskassani, ja se ei ollut ystävällinen tai mitään. Päin vastoin. Se oli järkyttynyt, ja vihainen. Oli kuin olisin juuri dumpannut Itahin tämän kosinnan jälkeen. Olin kokonaan unohtanut Jirukan, sillä me emme tosiaan sopisi yhteen. Olimme aivan liian erilaisia. Sitten tajusin Jirukan katsovan vasenta nimetöntäni ärtyneenä, ja sen paljasti tämän ääni.

"Aruma, mikä sinun sormessasi oikein on?", tämä kysyi ja katsoi Itahia jyrkästi.
Nielaisin pienesti ja yritin saada ääneni pysymään rauhallisena. "Kihlasormus..."
"Miksi? En minä mielestäni vielä ole sinulle sellaista hankkinut."
"Se ei osoitakaan sitä että me olisimme kihloissa...", mumisin ja peräännyin Itahin luo. "... silläen edes muistanut sinua, sillä en halua tulla sinun vaimoksesi."
"Tästä liitosta on sovittu jo ennen syntymääsi, joten älä vängerrä vastaan. Olet minun, ja sillä siisti.", Jiruka ärisi kuin ukkonen.
"Et sinä häntä voi siihen pakottaa!", Itah sähähti vastaan. "Arumalla on täysi oikeus valita kenen kanssa haluaa mennä naimisiin, ja tulla onnelliseksi! Tuollaisen kaapin kanssa hän ei ainankaan tulisi onnelliseksi!"
Jirukan lihakset pingottuivat tämän uniformun alla. "Kuules poika, sinäkö olet viekoitellut MINUN tyttöni tuohon?"
"Missä on puumerkki, kovanaama? Ei tämä sinun 'tavaralta' näytä.", Itah sähähti ja kietoi kätensä ympärilleni.
"Näpit irti hänestä...", Jiruka murisi matalasti ja veti aseen esiin. "Tai ammun sinut."
"LOPETTAKAA!!!", minä kiljaisin ja irrottauduin Itahista samalla mennen tämän eteen, sillä tiesin Jirukan ampuvan, ellen esteenä olisi minä.
"Kulta, rakas, arteeni, siirry, niin listin tuon paskiaisen...", Jiruka jylisi.
"EN!", huudahdin jolloin tämän naama venähti. "Selvittäkää tämä muuten! Ei aseita! Se ei olisi reilua, ja sinä tiedät sen Jiruka!"
"Aruma...", Jiruka sanoi hiukan hajamielisesti, mutta kokosi itsensä nopeasti. "Kopteriin, molemmat, ja vauhdilla. Tämä selvitetään tantereella..."

Katsahdin Itahia jonka silmissä paloi raivo päästä käsiksi joko Jirukaan, tai sitten minuun... Jiruka siirtyi ovelta ja meni edeltä kopterin luo. Minä ja Itah seurasimme hetken kuluttua, ja toivoin, toivoin tosiaan, että tässä ei tarvittaisi sairaala reissua. Jiruka nosti minut kevyesti kopteriin ja nousi siihen itse. Itah hypähti siihen ketterästi ja istahti minun viereeni, ennen kuin Jiruka ehti. Mies mulkaisi Itahia ja istuutui sitten minua vastapäätä ja antoi kopterille luvan nousta.

Jonkin ajan kuluttua olimme armeijan harjoittelualueella. Jiruka auttoi minut alas helikopterista ja mulkaisi Itahia vihaisesti, kun tämä oli heti vierelläni, kun pääsin maahan. Kävelimme harjoittelu alueen alkupäähän. Jalkojani alkoi särkemään, sillä skeittareilla ei ollut kiva kävellä maastossa. Jiruka huomasi kävelytyylini muuttuneen ja automaattisesti nosti minut syliinsä ja nopeensi hiukan vauhtia. Itah vain murahti ja käveli Jirukan viereen.

"Joten, minun pitäisi mennä rata läpi naarmutta, niin hylkäät "naimisiin meno"-sopimuksen?" Itah kysyi Jirukalta, kuin kertaisi säännöt.
"Kyllä, Itah, kyllä.", tämä vastasi pienesti virnuillen, enkä pitänyt siitä yhtään.
"Ja rata pysyy tuollaisenaan, jotta se ei olisi epäreilua?"
Jiruka vain murahti myöntävästi samalla kun virne katosi.

Itah riisui hupparinsa, skeittarinsa ja sukkansa. Hän aikoi vetää radan paljain jaloin? Jiruka ei laskenut minua alas, vaikka halusin, joten tyydyin pyytämään tätä nostamaan minut OLKAPÄILLEEN, jolloin tämä nosti minut istumaan OLKAPÄÄLLEEN. Itah näytti tietävän mitä tekee, ja rata tyhjennettiin muista soltuista. Kaikki sotilaat, upseerit ja kenraalit, jotka olivat paikalla, tulivat katsomaan tätä. Nielaisin pienesti kun Itah venytteli, ja tälle huudettiin ja tästä lyötiin vetoa, selviäisikö tämä ilman murtumia, vai ei?
Jiruka antoi Itahille merkin ja tämä ampaisi matkaan. Ensimmäiseksi oli piikkilankojen ali meneminen, jonka Itah ryömi nopeasti. Hän varmaan halusi saada ennätysajankin. Onneksi maa oli kuivaa, sillä oli vielä lämmin, ja aurinko oli ehtinyt kuivaamaan harjoittelualueen viime yön ukkosmyrskyn jälkeen. Seuraavaksi Itah loikki autoin renkaisiin, ja siitä jatkoi matkaa täysillä muiden esteiden läpi. En voinut uskoa silmiäni kun Itah loikkasi vallihaudan yli kepeästi, vaikka Jiruka olisi tarvinnut siihen köyttä! Se oli niin leveä, ja kaikki hiljenivät, kun Itah istui korkealla, esteessä. Hän oli vetänyt koko radan, alle kahdessa minuutissa, ja paras aika, jonka Jiruka, tai kukaan muu, oli koskaan saanut, oli kaksi ja puoli minuuttia. Kaikkialla oli hiljaista, ja vain Itah virnuili. Hän ei ollut saanut pienintäkään naarmua, vain vähän likaa, kun oli mennyt radan läpi. Äkisti yksi mies, merkeistä päätellen ylikenraali, alkoi taputtaa Itahin suoritukselle, ja kaikki muut yhtyivät siihen. Kaikki muut paitsi pettynyt Jiruka.
Hetkessä Itah oli Jirukan edessä, puhtaana tomusta, ja näytti tälle merken laskea minut alas. Alistuneena Jiruka laski minut alas ja loikkasin heti Itahin kaulaan halaamaan tätä, ja Itah halasi minua. Kenraalit heltyivät, ja jotkut, herkät soltut, alkoivat itkeä, kuin jonkun romanttisen elokuvan loppukohtaus olisi pyörinyt. Äkisti Itah nosti katseensa Jirukaan, ja käännyin myös. Jiruka kaivoi povaristaan kaksi palaa paperia, jossa oli tekstiä, sekä sytkärin.

"Olen rehellinen, ja pidän lupaukseni...", tämä sanoi, samalla kun sytytti paperit tuleen. "Luovun Arumasta, sillä tämä on löytänyt selvästikin minua voimakkaamman miehen... Ja olen siitä iloinen."
"Kiitos, Jiruka, pidän kyllä hänestä hyvää huolta", Itah sanoi, samalla kun sulki minut syleilyynsä.
Jiruka vain murahti ja katsahti sitten yhtä rakennusta ja sitten Itahia.
Itah näytti pohtivan hetken, ja irrottautui sitten minusta. "Odota hetki, puhumme pari asiaa selväksi...", tämä sanoi ja lähti Jirukan mukana rakennukseen. Nuoret soltut piirittivät minut melkein heti ja kyselivät kaikkea.

Jonkun ajan kuluttua Itah ja Jiruka tulivat ulos. Itah hiukan vihaisena, mutta Jiruka vihaisempana. Mistäköhän he olivat jutelleet? Nopeasti Itah vain käveli ohitseni ja tarttui minua kädestä, samalla alkaen vetää minua mukanaan. Hetken minä vastahakoisesti laitoin vastaan, mutta Itahinn kiilto silmissä varoitti vastustamisesta olevan haittaa. Mutta kun Itah huomasi mielialani, tämän ilme ja katse pehmeni. Itah otti varovasti pienen, rauhoittavan, hymyn esille.

"Ei se ollut mitään. Jiruka vain pimitti tietoa missä olen ollut treeneissä ja näin... Kaikki on hyvin. Olen vain hiukan väsynyt. Mennään nyt, jooko? Haluaisin lepäämään...", Itah sanoi ja veti minut samalla itseensä. "... sinun viereesi."
"Mmh...", katsoin Itahia hiukan huolissani, ja tämä näytti huomaavan sen. "Njoo..."
"Hyvä. Jirukan helikopteri lennättää meidät pihaasi... Minulla on myös sitten..." Itah piti pienen tauon puhuessaan. "Hiukan juteltavaa kanssasi."

Kun pääsimme takaisin luokseni, sisälle taloon, äkisti Itah kietoi minut syleilyynsä ja painoi huulensa kaulalleni. Tunne oli sinäänsä ihana, sinäänsä inhottava, muistojen takia. Äkisti tunsin jotain terävää kaulallani ja haukoin henkeäni. Ilmankos Itah oli ollut niin outo.
Hän oli Vampyyri! Kuten minä........
Varovasti Itah nuolaisi kaulaani valtimon kohdalta.
Verta... Sitä Itah olikin oikeasti halunnut minusta koko ajan, sillä aisti minunkin olevan vampyyri.

Kerrotaampa hiukan enemmän.... Olen oikeastikin 15 vuotias, mutta olen sattumoisin syntynyt vampyyri suvusta. Vieläpä täysin puhdasveristen vampyyreiden suvusta, joka on omasta mielestä paha, paha juttu. Monet vuodet olen yrittänyt pitää kiukkuani sisälläni, jonka muut ihmiset aiheuttivat, kun syrjivät minua, ja onnistunut siinä, sillä äiti vei minut aina välillä nyrkkeilemään, jolloin sain piestä treenisäkkejä vihani kyllyydestä. Vampyyrit tarvitsevat myös vastakkaisen sukupuolen verta, omasta rodutaan, jotta pysyivät vahvoina. Kuudentoista ikävuoden lähestyä, verenhimo alkaa. Ja Itah oli jo yli kuusitoista, ja itse olin vasta lähestymässä sitä. Mutta sitten kaikessa olisikin järkeä, jos... Tai no, nyt oli ilmiselvää että Itah oli vampyyri, tai ainankin puolivampyyri. Eli puoliksi ihminen, puoliksi vampyyri... Sillä Itah oli onnistunut kadota koulun suihkukopeilla, hän jaksoi kepeästi nostaa minut, hän osasi tehdä valinnat tarkalleen, ja nopeasti, sekä oli muutenkin älyttömän nopea.

"Anteeksi...", Itah mumisi kuin transsissa. "... minun olisi varmaan heti kannattanut paljastaa sinulle olevan vampyyri, kuten sinäkin... Mutta ajattelin sinun sitten torjuvan minut..."
"Milloin olet viimeeksi juonut...", kysyin kuivasti, sillä suutani tosiaan kuivasi.
"Pari kuukautta sitten... Ja sekin oli oman ihmissisareni veri, mitä jouduin juomaan." Varovasti Itah irroitti otteen, mutta nopeasti kaappasi minut syliinsä ja lähti kantamaan yläkertaan.
"Sitten ymmärrän... Miksi olet käyttäytynyt niin...", mumisin samalla kun Itah avasi huoneeni oven.
"Sallitko...", Itah aloitti samalla kun laski minut sängylleni ja kävi päälleni samalla jännittäen käsivartensa, ja laskiensa itsensä niiden varaan. "... minun juoda sinun vertasi?"

Varovasti taivutin päätäni taakse päin ja Itah väläytti kulmahampaitaan minulle pienesti hymyillen. Hellästi tämä laski koko painonsa varaani, mutta äkisti tarrasi lantiostani kiinni, kiepsahti selälleen, samalla vetäen minut päällen. Kuulin kuinka Itah ahnaasti veti tuoksuani itseensä. Itahin kieli hyväili kaulavaltimoani, ja minusta tuntui siltä kuin padot olisivat räjähtäneet auki. Intohimo. Puhdas intohimo tuli ulos Itahista, ja pystyin aistimaan sen tahtomattani, pystyin myös tuntemaan sen. Itahin erektio nimittäin painoi ilkiästi siitä, minkä sisällä haluaisin sen olevan. Äkisti Itah kiepsautti meidät taas toisin päin, ja varoittamatta avasi hupparini vetoketjun. Itahin veren himo vaihtui intohimoon. Ja minä itsekkin halusin tuota poikaa. Varovasti annoin Itahin riisua hupparini pois päältäni, ja riisuin itse tämän hupparin, ja paidan. Pojan rintakehä oli lihaksikas, ja se kohosi ja laski Itahin hengityksen mukaan. Varovasti Itah painoi minut takaisin alleen ja hellästi suukotti minua kaulaan, ja alkoi edetä siitä alas päin. En voinut muuta kuin yrittää rauhoittua, sillä Itah hallitsi itsensä täysin. Hän eteni hellästi, kuin peläten minun särkyvän liian kovasta liikkeestä, ja se oli ihanaa. Itse halusin vain nopeasti tuon tukin sisääni. Varovasti Itah ujutti kätensä paitani alle ja nosti sitä, ja kohta vetikin sen pois päältäni. Itah varautui hetkeksi omille käsilleen ja tutkaili minua allaan. Käteni olivat pään yläpuolella ja yritin varovasti laittaa ne rintojeni suojaksi, mutta äkisti Itah painoi kasvonsa rintojeni väliin ja kiehnäsi hiukan. Punastuin päästä varpaisiin. Tuo oli jo 'hiukan' ylipervoa! Äkisti Itah nosti katseensa minuun ja virnisti.

-----*****-----*****-----*****-----*****-----*****

Joo tos on ton verran jatkoo, ja laitan lisää kun tulee... :3 Siin on nyt ees jonkun verran teille nälkäsille... ^^' Anteeksi kun kesti.

  Re: Is this really true?

Lähettäjä: Miss Huhtikuu 
Päivämäärä:   31.5.10 13:02:13

Ihan kiva pätkä :D

  Re: Is this really true?

Lähettäjä: Sideways 
Päivämäärä:   31.5.10 16:59:09

Njääh... Sinänsä vähän tyhmää että noi oliskin vampyyreja , kun pitäis sitten muuttaa kaikki kuvitelman ja sinällään koko tarinan kuvitelma omassa päässä . Mutta niin, toi oli vaan mun mielipide , jatkoa <3

   Ylös ⇑   


Ketju on saavuttanut 100 viestin määrän tai se on suljettu. Ketjuun ei pysty kirjoittamaan.
Hevostalli.net ei vastaa keskusteluryhmissä käytävän keskustelun sisällöstä.