|
Lähettäjä: DemonCat
Päivämäärä: 22.2.10 14:00:03
Hei taas! :D Taas on tullut uutta juttua kirjotettua, ja toivon että diggaatte. ^^'
-----*****-----*****-----*****-----*****-----*****
Annan suihkun takoa selkääni ja käteni vaipua sivuilleni, nyrkkiin.
Mitä Itah tarkoitti kun hän katsoi minua niin pitkään? Miksi hän edes katsoi minuun? Kaikki koulun pojat ja tytöt kammoavat minua, ja Itah...
Otan shamppoota pullostani ja alan pesemään hiuksiani. Kuulen kuinka pukukoppien ovi käy kun tytöt lähtevät omissa kaveriporukoissaan välitunnille. Huuhtelen hiukseni ja kuuntelen, joko kaikki ovat menneet. Kyllä. En kuule mitään puheen sorinaa tai vastaavaa. Olen yksin.
Levitän hoitoainetta hiuksiini ja huuhtelen käteni. Alan saippuoimaan vartaloani. Hetken kuluttua pukukoppien ovi käy uudestaan ja kuulen ääniä. Poikien puhetta.
Sydämeni pomppaa kurkkuun kun kuulen tutun äänen. Se on Itah joka kuulostaa vihaiselta. Äkkiä suihkuhuoneen ovi avataan ja kuulen Itahin huudahtavan samalla kun ovi paiskataan kiinni ja oven eteen asetetaan jotain. Hänet heitettiin suihkuhuoneeseen.
Yritän olla hengittämättä, tekemättä elettäkään siitä että täällä olisi joku. Itah sadattelee vuolaasti kavereilleen jotka tämän tempun tekivät. Kuulen naurua ja pilkkausta, sekä pari sanaa minusta.
Hetken kuluttua äänet loittonevat ja tajuan heidän tosiaan jättäneen Itahin tänne, sillä tämä takoo suihkuhuoneen ovea. Suihkukopeissa ei ole verhoja, joten jos Itah tulisi tännepäin ja tajuaisi minut, niin olisin ikuisuuden naurunalainen.
Kuulen Itahin astelevan varman kuuloisena kohti ikkunoita jotka ovat vieressäni.
”Kuka siellä?!”, huudahdan paniikissa, vaikka tiedän sen olevan Itah.
Kävely pysähtyy.
”Onko täällä joku?!”, kuulen Itahin kysyvän kauhuissaan takaisin. ”Kuka siellä on?”
”Minä kysyin ensin!”, huudahdan nolona ja saippuoin itseni loppuun. Käännän suihkun päälle ja huuhtelen hoitoaineen ja saippuan pois.
”Olen... Olen Itah..! Kuka täällä on?!”
”Aruma...”, vastaan sulkien suihkun ja hapuillen sokkona pyyhettä naulasta johon ripustin sen samalla kuunnellen Itahin haukkovan henkeä.
Avaan silmäni ja tuijotan naulaa jossa on lappu. ”’Lainaan’? LAINAAN!? Ei toisten omaisuutta saa lainata ilman lupaa!”, kiljaisen kauhuissani ja kuulen Itahin harppovan kohti.
”Mitä nyt?”, tämä kysyy ja pysähtyy ennen koppiani.
”Ä... Älä tuu... Mi... Minun pyyhkeeni ryöstettiin ja...”
Nolostuneena painun seinään kiinni ja valun rauhallisesti istumaan lattialle.
Kurkistan varovasti seinän takaa Itahia.
Ilme on rauhallinen, mutta anteeksipyytävä. Hänen silmistään paistaa omalla tavallaan jonkinlainen ilo ja halu jota en ole aiemmin nähnyt Itahin silmissä. Hänen päällään on vain iso, pitkä, musta, t-paita, joka yltäisi varmaan itselläni polviin asti, ja varmaan boxerit sen alla...
”Mitä teet täällä?”, kysyn samalla mennen taas piiloon seinän taakse.
”En tiedä... Pidän sinulle seuraa?”, Itah vastaa huumorillisesti.
”Ei naurata...”
”No pojat mut tänne toi... Okei, raahas...”, Itah puolustautuu ja käy istumaan.
”Miksi?”
”Varmaan siks et’ tytöt luulis mua pedobearin oppipojaks...”
En voi mitään vaan tirskahdan ja alan hihittää. ”Ja miks muka??”
”Koska mul ei oo housui ja hihhuloin tääl... Tyttöjen suihkuhuonees...”
Lopetan hihittämisen kuin seinään. ”Hyvä pointti...” Katsahdan Itahia seinän takaa ja huomaan tämän riisuvan paitansa. ”Mitä sinä ny...?!”
Itah heittää punastellen paitansa minulle. ”Pue tuo ettet vilustu!”
Silmäni leviävät ihmetyksestä ja katson Itahia kysyvästi.
”No mitä sinä nyt odotat?? Pue nyt, vai tulenko minä pukemaan??”
”Umh... Kiitti...”
Nousen ylös ja puen Itahin paidan päälleni. Paita yltää minua juuri ja juuri polviin ja se liimaantuu märkää ihoani vasten, mutta silti se on edelleen lämmin. Se on Itahin lämpöä josta olen vain unissani haaveillut. Astun seinän takaa ja tuijotan Itahia haluamattani punastellen. Hänellä on jalassaan mustat boxerit joissa on Karvisen kuva. Näky huvittaa minua ja käännän selkäni Itahille pidellen kämmeniä suuni edessä, jottei typerä virneeni näkyisi. Itah haukottelee tylsyyden merkkinä.
”Osaatko leikkiä piilosta?”, tämä kysyy yllätäin.
”Osaan”, vastaan ja käännyn Itahia kohti naama peruslukemilla. ”Kuinka niin?”
”Leikitäänkö?”, Itah kysyy kujeilevalla äänen sävyllä, ilkeää pilkettä silmikulmassa.
Luulen tämän laskevan leikkiä mutta, pilke silmäkulmasta ei katoa ja Itah tarkoittaa sanojaan todella. ”Mut eihän tääl voi mitenkään piiloutuu.”
”Voi jos vain osaa... Kokeillaanko?”
Nyökkään Itahille ja tämä nousee virnuillen ilkeästi, mutta kuitenkin suloisesti.
”Jää sinä ensin, niin mestari piiloutuja ja piilottelija näyttää mallia.”
”Ok”, vastaan ja käännyn kohti seinää painaen kämmenet kasvoihin. ”1... 2... 3... ........ 9... 10!”
Käännyn salaman nopeasti ympäri, mutta Itahia ei näy. Tutkin joka kopin kerrallaan lattiasta kattoon, mutten löydä Itahia, eikä tällä ole ollut mahdollisuutta mennä ohitseni.
Pääsikö hän ulos ja jätti minut tänne?
Kokeilen työntää ovea, mutta tämä ei hievahdakaan. Äkkiä tunnen henkäyksen niskassani ja käännyn nopeasti. Ei ketään. Joku koputtaa oikeaa olkapäätäni ja käännyn vasemmalle. Ei näy. Varovasti alan peruuttamaan takaisin kohti ikkunoita selkä niihin kohden, pitäen katseeni ja muut aistini valppaina.
Olen melkein kaksi metriä seinästä, kun Itah tarttuu minua takaapäin vyötäröstäni ja kamppaa minut taaksepäin istumaan tämän syliin. Itah on laskenut kaiken oikein ja istun nyt tämän sylissä hämmentyneenä ja tämä nojaa seinään mukavasti virnuillen. Hengitän ensin tiheästi säikähdyksestä, mutta vähitellen hengitykseni tasaantuu ja käännyn Itahin syliin niin että vasen kylkeni on seinään päin ja näen Itahin.
”Noh? Löysitkö muka minut?”, Itah kysyy ivallisesti.
”Löysin”, vastaan ja painan pääni Itahin olkapäälle. ”Tässähän sinä olet...”
”Fiksu likka”, Itah sanoo ja kietoo minut syleilyynsä.
Nielaisen varovasti ja outo tunne valtaa minua pala palalta. Onko tämä vain ihanaa unta, ja olenkin vain oikeasti liukastunut saippuaan ja menettänyt tajunnan?
Itah kohottaa varovasti leukaani ylöspäin ja katsoo minua suoraan viher-sini-harmaisiin silmiini omilla kullan ruskeilla silmillään ja se saa minut punastumaan päästä varpaisiin.
”Sullahan on kauniit silmät... Tulee mieleen äitini jalokivien säihky”, Itah sanoo hymyillen ja pyöräyttelee peukaloaan huulillani. ”Huulesi taas... Ne tuntuvat ihanan pehmeiltä, kuin kissanturkki...”
Käännän pääni alas nolostuneena ja pysyn vaiti, sillä en yhtään tiedä mitä sanoa. Miksi Itah tekee näin? Miksi hän sanoo noin? Liian monta kysymystä poukkoilee päässäni samaan aikaan ja kaikki yrittävät huutaa kilpaa olevansa tärkeämpi kuin toinen. Äkisti mieleeni juolahtaa kysymys joka saa minut shokkiin.
Miltä Itahin huulet maistuvat?
Ajatus polttelee mielessäni ja huuleni vaativat saada tietää hinnalla millä hyvänsä, mutta järki kapinoi kaikkia vastaan.
Itah nostaa katseeni takaisin häneen ja punastun päästä varpaisiin pahemmin. Huulemme ovat lähekkäin. Ei kai yksi, pieni, ’vahinko’ suudelma olisi pahitteeksi? Järki huutaa kurkku suorana että on. Lähenen vain hiukan Itahin huulia. Tunnen hänen hengityksensä niukasti huulillani. Se ei riitä, joten lähenen vielä ja punastun yhtä punaiseksi kuin tomaatti, kun tunnen Itahin hengityksen selvästi huulillani. Tuijotamme toisiamme silmiin odottaen toisen tekevän siirtonsa.
Äkisti Itah ottaa minua toisella kädellä lantiostani kiinni ja toisella ottaa varovasti kiinni hiuksistani, jotta en voisi liikkua ja sulkee silmänsä samalla painaen huulensa huuliani vasten. Outo tunne, kuin värähdys, kiitää ylitseni ja huuliani kihelmöi. Haluan lisää... En halua tyytyä niin pieneen suudelmaan vaan haluan enemmän. Haluan Itahin kokonaan. Se on ahnetta, mutta en voi mitään sisällä jylläävälle tunteelle.
Itahkaan ei halua tyytyä vähään vaan suutelee minua intohimoisesti ja vastaan siihen samalla mitalla. Pelästyn hiukan kun tunnen Itahin kielen huulillani. Raotan huuliani niin että Itahin kieli pääsee suuhuni leikkimään ja maistelemaan omaani. Avaan huuliani enemmän ja ujutan oman kieleni Itahin suuhun. Tälläiseltä se kielari varmaan tuntuu.
Äkisti kuulemme ääniä. Pukukoppien ovi käy ja siivoojat astuvat sisään. Irrottaudumme toisistamme nopeasti ja nousemme seisomaan. Kuulemme siivoojien siirtävän jotain suihkukoppien oven edestä samalla huudellen oliko täällä ketään. Olen juuri avaamassa suutani huutaakseni, mutta Itah tarttuu kädestäni kiinni ja katsoo minuun anovasti. Hän ei haluaisi erota vielä. Ei näin vähän jälkeen.
”Tule meille yöksi... Vanhempani eivät ole kotona”, kuiskaan Itahille ja tyrkkäsen tämän yhteen kopeista, kun kuulen oven narahtavan.
Nappaan shamppooni ja menen toiseen koppiin ja riisun Itahin paidan. Heitän paidan Itahille ja menen nopeasti suihkuhuoneen ovelle ja kiitän onneani että siivoojat tulivat pelastamaan. Hätistin siivoojat vielä vartiksi ulos ja nappasin niiden kärristä Ithanin loput kamat. Puin salamana päälleni ja kuiskasin Ithinille että reitti oli selvä. Tämä tuli nopeasti ja veti housut ja muut vaatteet päälle. Sitten hän karkasi ikkunan kautta ulos jotta siivooja eivät näkisi häntä. Itse juoksin tuhatta ja sataa ulos.
Kävelemme rinnakkain sanomatta sanaakaan. Me molemmat haluaisimme puhua, mutta tunnemme kaikkien muiden nuorten katseet niskassamme. Käännymme sivukujalle, jolloin Itah nappaa äkisti kädestäni kiinni, kuin pelkäisi minun juoksevan karkuun. Katsahdan tätä kysyvästi ja tämä vain hymyilee vastaukseksi. On siinäkin söpö jätkä...
Kun astumme sivukujalta pois, Itah ei irrotakkaan otetta kuten ajattelin, vaan tiukentaa sitä. Hän huomaa kaverinsa ja pysyy vaiti. Hänen kaverit kuitenkin tajuavat meidät ja tulevat kohti.
"Hei, Itah, auttokos Aruma sut pakoon?", sanoi Roy, jengin suurin @!#$. "Ei sun sille tarvii varmana mitään velkaa olla, tuutko keilaamaan? Jätetään friikit omaan arvoonsa."
"En oo tulos, ja joo, Aruma autto mut ulos", Itah vastaa Roylle joka näyttää hämmentyneeltä.
"Itah hei, ooks ok, vai onks toi likka noitunut sut ku käyttäydyt oudosti?", Choe kysyi ja astui uhkaavasti kohti minua.
"Hän avasi silmäni, ei muuta", Itah sanoi ja vetäisi minut taakseen, muttei laskenut irti kädestäni.
"Avasi silmäsi? Hah! Anna mun nauraa!"
"Senkus naurat...", Itah sanoi ja lähti vetämään minua perässään kauemmas pojista.
"Itah...! Täst jutellaan maanantaina!", Ryo huusi peräämme, jolloin Itah kovensi vauhtia.
Vasta kun olimme Itahin mielestä tarpeeksi kaukana, me hidastimme vauhtia ja avasin suuni.
"Mikset irroittanut mun kädestä ja menny musta kauemmas ku tajusit pojat?"
"Miks oisin tehny niin? Mikä syy?", Itah kysyi, samalla kun kääntyi pihaani. Nyt vasta havahduin, että Itah oli johtanut meitä, en minä. "In?"
"Juu...", vastasin ja kaivoin avaimiani repusta. "Mist tiesit mis asun?"
"Hmm... Asutaan samal suunnal. Asun parin korttelin päässä... Näin pari kertaa ku käännyit tänne ja kaivelit avaimia..."
"Ok, ymmärrän...", mumisin ja avasin oven menten salamana sisään, Itah tullen perässä.
Heitin reppuni yläkertaan johtaville rappusille ja aloin riisumaan kenkiäni. Itah vain nakkasi kengät jalastaan ja asetti ne siististi kenkätelineeseen, heitti sitten reppunsa omani seuraksi, ja katsahti minua kysyvästi, kun suoristin selkäni laitettua kenkäni telineeseen.
"Mitä haluut tehä?", kysäisin ohimennen, mutten vastannut tämän katseeseen.
"Esittelisitkö vaik talon? Ois kiva tietää mis päi liikkuu tänä iltana", Itah vastasi suoraan.
"Mistä aloitamme? Kellari, 1st floor, 2nd floor, vai ullakko?"
"Alakerrasta ylöspäin, neiti."
"Selvä, arvon herra", sanoin virnuillen ja lähdin kulkemaan alas takanani olevista rappusista, ja Itah seurasi.
Napsautin valot päälle. Edessämme oli ovi ja vasemmalla puolella käytävä. Avasin oven ja napsautin valot päälle, pienessä, käytävän näköisessä tilassa. Katsahdin Itahia, joka meni edeltä. Hän kurkkasi pukuhuonetilaamme ja kohotti toista kulmakarvaa kysyvästi kun menin tämän vierelle. Tilassa ei ollut kuin naulakko, peili, kaappi jossa sailytimme pyyhkeitä ja lakanoita, penkki ja matto. Avasin viereisen oven ja menin edeltä, jotta Itah ei ajatuksissaan putoaisi porealtaaseen. Käännyin vasempaan seuraavalle ovelle. Itah meni ensin pesutiloihin, jossa oli kaksi suihkua, pesukone, kuivausrumpu ja hylly, jossa oli ties mitä "myrkkyjä". Suljin oven, ja avasin taas vasemmalta uuden. Menimme saunaan, jossa oli isot aluteet, kiuas, sanko ja kauha. Itah ei odottanut vaan meni seuraavasta ovesta takaisin pukuhuonetilaan.
"Wow... Vaikuttavaa", hän sanoi ihmeissään.
"Et ole nähnyt vielä mitään", tokaisin hymyillen.
Palasimme portaiden eteen ja sammutin saunanpuolen valon ja vedin oven kiinni. Käännyin oikealle ja jatkoin käytävää kulman taakse, jossa oli pariovet. Työnsin ovet auki ja astuin sisään Itah seuraten. Painoin vasemmalta puolelta valot päälle, ja sali valaistui. Edessämme oli suuri, perunan muotoinen, sohva ja nurkkauksessa oli valtava takka. Oikealla puolella oli suuri pöytä, ja siinä kahdeksan tuolia, huolellisesti aseteltuina. Pöydän takana oli "mini"baarikaappi, joka oikeasti oli kirjahylly-baarikaappi. Salissa oli vielä yksi ovi, mutta nappasin Itahin kädestä kun tämä oli menossa sille. Pudistin Itahille päätä ja vedin tämän ulos salista. Sammutin valot ja vedin ovet kiinni. Käännyin pöispäin ovista ja kuljin käytävää takaisin päin. Edessä oli ovi jossa luki "WC". Manimme rapuille, ja sammutin valot. Kellari oli nyt esitelty.
Palasimme eteiseen. Napsautin vierestäni valot päälle ja käännyin vasempaan. Näytin Itahille merkin että vasemmlla olisi vessa. Kävelin käytävää oikealle hetken ja avasin vasemmalta puolelta oven.
"Tää on 'kirjasto'", sanoin Itahille ja sytytin huoneeseen valot, jossa oli vain kirjahyllyjä täynnä kirjoja, DVD:tä ja VHS:iä.
"Phew... Täähän on ahas", Itah sanoi kurkattuaan huoneeseen.
Sammutin valot ja vedin oven kiinni. Jatkoin käytävää oikealle, kunnes käytävä kääntyi vasemmalle ja oikealla oli ovi. Avasin oven ja astuin sisään keittiöön samalla laittaen valot päälle. Itah tuli myös keittiöön ja katsoi ympärilleen ihmeissään. Keittiö sinäänsä ei poikennut tavallisesta, paitsi se oli isohko. Itah pakitti keittiöstä ja sammutin valon samalla tullen ulos ja vetäen oven kiinni. Käännyin ja katsahdin Itahia joka katseli ikkunasta ulos taivasta. Kävelin Itahin ohi käytävän päähän ja käännyin vasempaan, odottaen Itahia, joka viimein tajusi tulla viereeni. Kävelin käytävää niin, että jäin kulmauksessa olevan oven kohdalle, jossa luki "Kuntosali". En vaivautunut avaamaan ovea, vaan jatkoin eteenpäin ja sytytin valot olkkariin. Se oli avara. Suoraan edessämme oli sohva ja sen takana pieni pöytä. Kulman takana oli taulu TV, kaappi ja digiboxi. Kaapissa oli muut soitin laitteet, DVD, VHS... Ja muut tarvittavat. Kajareita oli ympäri olkkaria, mutten maininnut sitä Itahille. Palasimme takaisin eteiseen, ja siitä menimme toisista rappusista ylös.
Napsautin valot käytävään. Käytävän päässä oli ovi, jossa luki taas "WC", ja sen näki jo kun nousimme rappusista, sillä kirjaimet hohtivat pimeässä. Menin oven eteen jossa oli kaikkia manga ja anime tuherruksia. Vieressä oli ovi, jossa oli kuva kasipallosta. Työnsin edessä olevani oven auki ja astuin sisään Itah seuraten. Huone oli pimein verrattuna muihin, vaikka siellä oli myöskin ikkunoita. Suljin oven ja taputin käsiäni. Huoneeseen syttyi valo. Olin oikeasti kyynerpäällä napsauttanut vierestä valot päälle, mutta Itah ei ollut tajunnut sitä ennen kuin siirryin katkaisijalta.
"Huijari...", Itah sanoi lempeästi ja nappasi lantiostani kiinni painaen minut vaatekaappini seinää vasten.
"Saan kai minäkin vähän koijata?", kysyin huvittuneena.
"Onks tää sun huone?", Itah kysyi ja painoi minua lantiollaan.
"Onhan se. Mut mul ei oo sänkyy täs tilas..."
"Ei oo sänkyy??", Itah kysyi ihmeissään ja kurkkasi kaapin takaa pitkälle huoneeseen. "No eipä näy..."
Irrottauduin Itahin otteesta ja menin stereoiden luo. Vasemmalla puolella oli kirjahylly täynnä kaikenlaisia papereita, ja nurkassa oli iso laatikko, täynnä... krhm... sitä sun tätä... Oikealla oli "taistelutanner", eli pöytäni, iso pöyäni, ja pitkä penkki. Laitoin yhden levyistäni soimaan... En edes katsonut minkä levyn laitoin, mutta kun kappaleen alussa kesti yli kolme sekunttia niin tiesin levyn olevan uusin. Itah meni jo kohti parvekkeen ovea, mutta pysähtyi kun näki että "seinässä" oli verho.
"Mitä tuolla on?", Itah kysyy samalla kun tulin tämän viereen.
"Saat tietää myöhemmin", vastasin ja menin parvekkeelle. Istahdin penkille ja katsahdin Itahia joka meni riippumattoon. "Kiva?"
"Juup..."
Vieressä oli toinen parveke jossa oli sydämmen muotoinen tuoli, pieni pöytä ja kukkia. Äkisti taivas jyrähti, ja vettä alkoi tihuttaa. Onneksi parvekkeessa oli katto, mutta reunoilla ei ollut mitään suojaa antavaa, joten selkäni kastui varsin nopeasti. Menimme sisälle ja suljin parvekkeen oven, Katsahdin Itahia ja tämä tarttui äkisti paitaani. Säpsähdin ja painuin vaistonvaraisesti seinään vasten, mutta Itah veti minut silti siitä pois ja tunnusteli läpimärkää selkääni. Sitten hän ujutti kätensä paitani alle. Säpsähdin pienesti kun Itah varovasti ujutti paitaani pois päältäni. En rimpuillut, tai hangoitellut vastaan, vaan annoin tämän ottaa paitani pois, kaikkia mielen käskyjäni vastaan. Itah tarkkaili ruumistani, ja sormella siveli "raskausarpiani", kun satuin niitä pullukkana omistamaan. Häpesin ruumistani ja yritin käsilläni peittää sen, mutta turhaan. Nopeasti ryntäsin vaatekaapilleni ja vetäisin ensimmäisen käteen sattuvan paidan päälleni. Paidan, jossa lukee "Killer"... Katsahdin Itahia joka oli mietteissään, hiukan pois tolaltaan. Hän piti edelleen paitaani käsissään ja tuijotti nyt sitä. Varovasti menin Itahin viereen ja halasin tätä. Itah pudotti paidan ja kietoi kätensä minuun. En tiedä mikä hänelle oli tullut, mutta nyt hän, kaiketi, oli oma itsensä.
Menimme viereiseen, pelihuoneeseen, ja Itah innostui heti. Hän meni pingispöydän luo ja tarkasteli sen kuntoa, sitten biljardipöydän luo ja tutki sen pintaa. Sitten hän katsahti minua.
"Näitä ei ole käytetty melkein koskaan...", hän aloitti ja tuli eteeni. "Eikö sulla ole pelikaveria?"
"Eip" töksäytin ja peruutin huoneesta ulos. "Tule, mennään ylös. Sitä on käytetty enemmän kuin tätä."
"Selvä, mutta...", Itah sanoi samalla kun työnsi oven kiinni. "Vaadin saada pelata sinua vastaan noissa lajeissa tänä iltana."
"Sopii, mutta varaudu voittamaan...", vastasin ja menin rappusille. Sitten kapusimme ylös.
Avasin luukun ja menin ylös. Laitoin valot päälle ja kurkkasin ikkunasta ulos. Siellä satoi kaatamalla. Itah tarkkaili kahta ovea ja meni toisen oven eteen, jossa oli nuotin kuvia. Hän meinasi koskea kahvaan, mutta pysähtyi, kun otin hänen ranteestaan kiinni. Itah katsoi minua kysyvästi.
"Sisään pääsen vain minä... Sillä minä olen avain", sanoin ja Itah peruutti hiukan kun ovi avautui. "Äänikomennot...", tokaisin ja vedin Itahin sisälle huoneeseen jossa oli soittimia hurumykkä. Koskettimet, piano, flyygeli, rummut, basso, kitara... Kaikkia yksi kappale... Ja Itah innostui taas, heti kun sai kitaran käteensä. Hän soitti taivaallisen hyvin jonkin tutun kappaleen, mutta en kuollaksenikaan muista nimeä! Työnsin oven kiinni ja istahdin flyygelin ääreen kuuntelemaan Itahin soittoa. Se oli kaunista, kunnes kieli katkesi... Itahin ilme oli näkemisen arvoinen, varmaan samanlainen kuin olisi rukkaset saanut. En voinut virnuilulleni mitään, ja Itah huomasi sen. Hän laski kitaran paikoilleen ja tuli istumaan viereeni. Yritin lopettaa virnuilun, mutten voinut. Itah virnisti minulle kiusoittelevaan sävyyn.
"Osaatko soittaa mitään?", Itah kysyi ja kohotti toista kulmakarvaansa samalla virnuillen.
"Osaan", tokaisin ja nostin flyygelin kannen ylös, ja soitin pienen pätkän omatekemää kappalettani, joka kuullosti surulliselta. Itah nyökkäsi.
"Kaunista. Osaatko laulaa?"
Olin kahden vaiheella.
"Ei, en osaa", valehtelin.
"Osaatpa, olen kuullut...", Itah empi. "Kun laulat koulussa. Ja se on kaunista."
"En ole laulanut koulussa... Kuin kerran", sanoin ja Itahille ja huomasin tämän olevan kahden vaiheella.
"Hyvä on, olen kuullut kun laulat kapakassa karaokea", tämä lopulta sanoi.
"Kuinka?", kysyin ihmetellen.
"Olin apulaisena isäni kuljetusfirmassa ja veimme yhtenä iltana tuohon lähikapakkaan lisää olutta, ja Nickin piti mennä kuuluttamaan seuraava laulaja, joka olit sinä. Joten... Jäin kuuntelemaan", Itah sanoi ja punastui hiukan.
"Aha, selvä, oikei...", sanoin hiukan hämilläni.
Nousin ylös ja menin ovelle. Vedin oven auki ja katsahdin Itahia joka salamana oli vieressäni. Menimme ulos huoneesta ja vedin oven kiinni. Käännyin kohti seuraavaa ovea, mutta Itah tarttui kadestäni kiinni ja vetäisi minut itseensä kiinni. Järkytyin hiukan ja yritin päästä Itahin otteesta, mutta tämä oli ihan liian vahva minuun verrattuna. Itah käänsi minut itseään kohti ja suuteli minua taas rajusti. Lämpö virtasi lävitseni kuin ohjus. Se tuintui hyvältä ja halusin sitä lisää. Itah kietoi kätensä lantiolleni ja varovasti ohjasi minut kulman taakse samalla suudellen minua koko ajan. Kiedoin käteni Itahin kaulle ja annoin tämän pakittaa avaraan tilaan, jossa oli kulmassa suuri sohva, suuri laajakuva taulu TV, suuri kirjahylly, joka oli täynnä pelikonsoleiden pelejä, ja... Äkisti putosimme sohvan vieressä olevasta salaluukusta kerroksen alemmas. Itah ja minä järkytyimme ja takerruimme toisiimme pahemmin.
Taisin kolauttaa pääni ja menettää tajuntani siinä rytäkässä... En nimittäin muista putoamisen jälkeen mitään. Avasin silmäni ja kokeilin otsaani. Siinä oli märkä rätti. Otin rätin pois ja nousin istumaan. Olin sängylläni. Sänkyni sijaitsee sen verhon takana jota Itah katseli kummastuneena, ja yläpuolellani oli salaluukkuni, jonka olin unohtanut. Kuulin oveni käyvän ja painuin takaisin makuulle ja laitoin rätin päähäni. Halusin nähdä mitä käy. Itah raotti verhoa ja tuli sängylle tarjottimen kanssa. Hän asetti tarjottimen pöytätasolle ja otti rätin pois ja koetti otsaani varovasti. Sitten hän laittoi rätin pois ja kävi makuulle viereeni. Raotin varovasti silmiäni, kuin juuri herännyt ja katsahdin Itahia joka näytti huolestuneena. Käännyin kylelleni ja painoin pääni Itahin rintakehään. Itah havahtui ja halasi minua.
"Ootko ok?", Itah kysyi hiukan huolissaan.
"Juu... Vähän vaan sattuu otsaan... Mihin kolautin sen?", kysyin hiukan mumisten.
"Mun otsaan...", Itah sanoi ja siirsi otsahiuksiaan jotta hänen pattinsa näkyisi.
"Soooriiiiii~...", sanoin virnuillen.
"Ei se mtn... En menettäny tajuntaani toisin kuin sä."
"No ei voi mitään! Sul on kova pää..."
"Jep, kannattaa olla", Itah sanoi ja silitti hiuksiani.
Se oli ihanaa, kunnes ovikello soi ja minun oli pakko nousta puhumaan summeriin.
"Kuka siellä?"
"Kuljetuspalvelu. Tulin tuomaan ne ruoat taas kerran."
"Joo, tiiättekin jo mis keittiö on..."
"Jep. Olkaa vaan yläällä."
Painoin nappia jolloin ulko-ovi aukesi. Katsahdin Itahia joka oli ihmeissään.
"Miten voit luottaa noin sokeesti tuollasiin ihmisiin?? Nehän voi tehä ties mitä", Itah sanoi kauhuissaan.
"Ei Mac mitään muuta tee ku tuo safkat, laittaa ne paikoilleen ja häipyy. Palkka on niin hyvä, eli sen ei tarvii mitään näpistää. Ja sitä paitsi, se tulee ain perjantai-iltaisin täyttään jääkaapin", vastasin tyynesti ja katsahdin tarjotinta jossa oli pari smoothieta. Nappasin toisen ennen kuin Itah ehti sanomaan mitään ja join. "Hyvää."
"Ai? Laitoin ne hedelmistä joita oli jälel...", Itah sanoi kummissaan.
"Noh, tässä kun on jäitä, niin ne peittää happaman maun..."
"Joo, niin ajattelinkin."
"Mmm... Paljonko kello on?"
"Se lähenee kaheksaa. Kui?"
"Eiku Mac tulee yleensä kuuden aikaan... Paitsi jos oltiin sillo tajuttomii ni tuli myöhemmin... Ihan tavallista."
"Olisitko muuten tehnyt mitä?"
"Olisin napannut dessun ja huossut se kädes alas."
"Onks sul dessu??"
"Ei. Kohan sanoin", naurahdin.
"Tjaah...", Itah mumisi ja kietoi minut syleilyyn.
Kuulin kuinka ulko-ovi kävi ja Mac lähti. Itahin syleilyssä tuntui siltä kuin mikään ei voisi mennä pieleen. Äkisti kuitenkin Itahin puhelin soi. Hän kaivoi puhelimensa nopeasti taskusta ja vastasi.
"Itah von Kítah."
"....."
"Oon kaverin luon. Mitä se sulle kuuluu?"
"....."
"No joo joo... Älä nyt viitti alkaa lässyttää... Sano asias!"
"....."
"Juhlat?? Millo?"
"....."
"Ok...", Itah sanoi ja katsahti minuun hymyillen. "Kyl mulle seuralainen löytyy..."
"....."
"Ok, nähään koht. Moi", Itah sanoi, katkaisi puhelun ja katsahti minuun kujeilevasti.
"Mitä??", kysyin kauhuissani. "Mitä nyt? Mitkä juhlat? Mikä seuralainen? Millon?? Missä???"
"Juhlat. Marin juhlat. Sinä seuralaisena. Puolen tunnin päästä kolmen korttelin päässä", Itah vastasi tyynenä ja kaatoi minut makuulle käyden päälleni makoilemaan.
"Ei missään nimessä", totesin punastellen. "Ei kukaan minua halua sinne."
"Sulla ei oo nyt vaihtoehtoi", Itah totesi ykskantaan ja haroi hiuksiani, samalla antaen katseensa harhailla siellä täällä.
"Miten niin ei oo??"
"Koska sähän tulet."
"Oi ei. En, en, en, en, en, en, en, en, en..."
"Oi kyllä. Kyllä, kyllä, kyllä ja kyllä", Itah sanoi vaikka jankutin edelleen ja suuteli minua. Se hiljensi minut kokonaan. "No niin...", Itah sanoi virnuillen. "Katsotaan sulle jonkut kivat tanssikuteet... Ettei jouvuta lähtee lätkii niinku luteet..."
"Hmph! Voitit tämän erän... Mutta ootappa vaan... Kyl mä viel kostan", mumisin hiljaa samalla kun Itah raahasi minut vaatekaappini eteen ja alkoi tutkimaan sitä.
"Hmm... Tämä on upea", Itah sanoi samalla vetäen kaapista punaisen, juuri ja juuri polvien yli yltävän mekon, jossa oli hihat.
"Plööh...", totesin tympiintyneesti. En ollut järin innostunut, sillä Mari ei ollut ikinä pitänyt minusta enkä minä hänestä, joten kun näkisimme toisemme - joka varmana olisi välttämätöntä - niin alkaisimme heti nälvimään toisiamme.
"Ootas nyt", Itah totesi ja veti kaapista mustat leggingsit ja mustan liivin. "Pue nämä."
"Ok, mut sä painut kuuseen sillä välin", totesin ja nappasin vaatteen Itahilta.
"Oikeastaan lähden käymään kotona. Pitää minunkin kuteet vaihtaa. Tai mennään sitten samaa matkaa", Itah sanoi ja meni ovelle. "Huudahda kun olet vaihtanut. Katsotaan sitten kampaus ja meikit", Itah totesi virnuillen ja meni oven taakse odottamaan.
"Joo, joo...", mumisin ja aloin vaihtaa vaatteita.
Kun olin vaihtanut vaatteet ja hihkaisut olevani valmis, niin Itah tuli huoneesen ja kaiketi "lumoutui" nähdessään minut.
"Oletpa kaunis", Itah sanoi hymyillen. "Mutta silti puuttuu jotain..."
"Tjaah... Sitten puuttuu", totesin kylmästi. En yhtään tykkää siitä kun minua kutsutaan kauniiksi, sieväksi, upeaksi, tai miksikään muuksi vastaavaksi.
Itah nappasi kirjahyllystäni hiusharjan, ponnareita, pinnejä ja meni taakseni. Itah veti minut istumaan toiseen säkkituoliini ja alkoi harjaamaan hiuksiani. Hän taisi heti tietää millainen kampaus minulle sopisi. En sanonut mitään, sillä ei ollut tarvetta. Luotin Itahiin. Ja luotan edelleenkin. Kului noin viisi minuuttia ja Itah kysyi töksähtäen missä meikkini olivat. Osoitin kirjahyllyssä olevaa pientä harmaata salkkua, jossa oli kaikki meikkini. Se oli meikkikapsäkki. Itah kävi ottamassa sen ja tutkaili sisältöä ja totesi ilmeellään etten meikannut paljon. Sitten hän tuli eteeni ja nosti päätäni. Olo oli kuin olisin ollut ammattilaisen meikkaajan käsissä. Ja lopputulos enteili samaa. Kun katsoin vaatekaappini peilistä miltä näytin, niin olisin voinut kysyä suoraan "kuka tuo on??", sillä en tunnistanut itseäni. Liivi teki minusta hoikemman, kampaukseni aikuismaisemman ja meikki taas kauniin, kissamaisen, ja pieni punainen laukku piste i:n päälle. Tyyli oli kuin suunniteltu minua varten. Itah oli tiennyt koko ajan miten edetä. Kaikki oli täydellistä. Taas. Itah katsahti kelloon ja tuhahti. Aikaa oli vielä viisitoista minuuttia, ennen kuin piti paikan päällä olla. Itah lähti nopeasti alas, ja sain juosta hänet kiinni. Mikä kiire nyt oli? Puin kenkäni ja nappasin repusta avaimeni laukkuuni. Itah vain vilkaisi minuun nopeasti ja meni ulos. Napsautin sähkövirtakytkimen pois päältä, jolloin koko talosta sammui valot. Se oli suunniteltu juuri tälläisten äkkilähtöjen varalle. Laitoin oven kiinni ja varmistin sen olevan lukossa. Sitten Itah tarrasi minua kädestä, ja me juoksimme.
Kello oli yhdeksän, seisoimme Marin oven takana ja soitimme ovikelloa. Olimme piipahtaneet Itahin luona jotta tämä oli saanut vaatteet vaihdettua juhlallisemmiksi. Olin myös saanut Itahin äidin kaulakorun lainaan. Se oli kaunis ja kruunasi asuni lopullisesti. Marin veli, Makke, tuli avaamaan oven ja hymyili Itahille.
"Sä sit sait daamin alta aikayksikön", tämä sanoi ja katsahti minuun. Maken ilme oli näkemisen arvoinen sillä hän oli sanaton.
"Päässääks me in?", Itah kysyi ja virnisti pienesti.
Makke tuijotti minua jonkun aikaa. "Juu, toki", tämä viimein vastasi päätä raapien ja väisti sen verran että mahduimme sisään. "Ja kukas sinä muuten olet, arvon neiti?", Makke kysyi hiukan nolona samalla kun riisuin kenkiäni. Sydän hyppäsi kurkkuun enkä tiennyt mitä vastata. Sanoisinko nimeni ja minut potkittaisiin pellolle, vai keksisinkö jonkun toisen nimen. Ja jos keksisin niin minkä?
"Hän on Ooma", Itah vastasi nopeaan. "Tyttöystäväni, joten näpit irti."
"Aaha. Selvä. En koske. Sori Itah", Makke sanoi takkuillen ja oli kaiketi hiukan pettynyt. En kyllä tajua miksi.
Makke näytti meille missä sali oli ja olisimme sekottuneet väestöön alta aikayksikön, ilman silmiin pistävää kaulakoruani ja asustettani. Kaikki kääntyivät vähitellen katsomaan minuun ja Itahiin, ja se jos mikä ei Marille passaisi. Mutta näköjään passasi, sillä tämä itsekkin tuijotti minuun. Musiikki loppui yhtäkkiä kun DJ ei enää kyennyt soittamaan, vaan tämän silmät olivat nauliintuneet minuun. Olivatko kaikki sittenkin tunnistaneet minut ja olivat nyt kauhuissaan?
"Jokin hätänä? Onks mun tukka huonosti tai jotai ku kaik tuijottaa?", Itah kuiskasi humoristisesti minulle.
"Empä tiedä... Kyllä ne varmaan sua tuijottaa", sanoin hiukan ahdistuneesti. Olin tottunut katseisiin, mutta nämä olivat jo liikaa. Äkisti Mari oli edessäni.
"Ja kukas sä oot?", tämä kysyi hiukan arasti, kuin maistellen minua.
"Ooma", vastasin Marille hiukan rikkaan omaisesti, sillä muistin piilottaneeni pari viissatasta käsilaukkuuni jonkun aikaa sitten siltä varalta jos pitäisi käydä tarvikeostoksilla ja unohtaisin lompakon kotiin. Niin kävi useaan. Nyt vasta tajusin että Itah oli kadonnut ja kaikki tytöt piirittivät minua.
"Ootko uus kaupungissa?", kysyi eräs tytöistä arasti.
"Oikeastaan en asu tääl. Satuin vaan oleen Itah-mussukan luon kylässä just sopivaan", vastasin ylevästi, ja toivoin tyttöjen alkavan inhoamaan minua. Mutta päinvastoin! Hehän kiinnostuivat enemmän!
"Vau! Ooks ollut Itahin kanssa kauankin yhessä?"
"Missä tapasitte?"
"Ootko rikas?"
"Meikkasitko ite?"
"Kuka teki kampauksen?"
"Mistä ostit ton liivin?"
"Kuin vanha oot?"
Kysymykset sinkoilivat ympäriinsä enkä ehtinyt vastata. En kyllä olisi halunnutkaan. Nostin vain nenäni pystyyn ja sanoin arvokkaasti: "En minä nyt kaikkia salaisuuksia kerro, arvon neidit. Malttakaa toki. Eiköhän teille jotain selviä minun taustoistani yön mittaan."
Vaikka en kyllä todellakaan halunnut sitä!
-----*****-----*****-----*****-----*****-----*****
Siinä tollanen pätkä... ^^'
|