|
Lähettäjä: DC
Päivämäärä: 14.7.12 03:14:09
Kas tässä, anteeksi kun saitte odottaa... ^^' Minä painun nyt nukkumaan... x.x'
------
Välikertoja
Muutama viikko kului, Alman ollessa ’vankina’ ja Sebastian yritti kovasti etsiä häntä, kunnes luovutti, ja veti miehensä pois, saaden heti yhteydenoton Diegon kätyriltä. Kuten oltiin osattu odottaa, Diego vaati Sebastiania luovuttamaan valtansa hänelle. Mutta sitä Sebastian ei voinut tehdä. Hän ei voisi syöstää joukkojaan turmioon, vaikka kyse oli rakkaastaan. Nyt olisi pelattava tarkkaa ja kieroa peliä. Mutta miten?
------
Alma
Aloin jo luopua toivosta, kun neljäs viikko oli alkamassa. Minua kohdeltiin hyvin, mutta neljän seinän sisällä oleminen niin monta päivää putkeen, alkoi saamaan minut jo hulluksi. Viisi miestä, olivat vakiovahtejani. Pike, Leroy, John, Matthew ja Simon. Johnin vuoro loppuisi ihan kohta, ja Matthewin vuoro alkaisi. John poistui ulos, ja olin valmis sanoa ’hei’ Matthewille, kun sisään tulikin Pike.
”Pike??” tuumasin kummissani ja katsahdin kelloa, tuumaten itselleni ettei ollut hänen vahtivuoronsa. ”Mitä sinä täällä?”
”Puhuin is… Ison pomon kanssa ja hän antoi luvan viedä sinut ulos puutarhaan kävelylle jos osaat käyttäytyä nätisti.” Pike tuumasi ja kohotin toista kulmaani vähän kummissani.
”Mielihyvin minä lähden ulos. Olenkin jo alkanut kyllästyä täällä sisällä kökkimiseen.” tuumasin ja Pike hymähti.
”Tulehan sitten.” tämä tuumasi, avaten oven ja jääden siihen odottamaan.
Olin hirvittävän helpottunut päästessäni ulos kulkemaan, vaikka minua jatkuvasti vahdittiinkin. Pike käveli vierelläni rennosti, ja näytti pohtivan jotain asiaa. En välittänyt toisesta sen enempää, kun näin mustan kissanpennun tallustelemassa vähän matkan päässä, kuin tullen kohti.
”Sinunko kissa?” kysyin toiselta kummissani kun kissa pysähtyi minun ja Piken eteen.
”Ei, en ole aiemmin nähnytkään. Miten se pääsi turva-aitojen yli?” Pike tuumasi kummissaan.
Kissa naukaisi rennosti ja tuli jalkoihini kiehnäämään. Hymyilin pienesti ja huomasin kissan olevan vähän multainen.
”Tai sitten ali.” tuumasin ja nostin kissan syliin, hymyillen kun se kehräsi. ”Kuinka suloinen…”
”Anna se minulle, se ei kuulu tänne…” Pike tuumasi ja yritti ottaa kissaa sylistäni, saaden tämän vain paniikkiin.
”Lopeta!” ärähdin Pikelle, silitellen pentua rauhoittavasti. ”Sinä pelotat sitä. Se on vasta pentu, ja varmasti nälkäinen.”
”Olkoon. Se ei kuulu tänne.” Pike tuhahti ja katsoin toista vihaisena.
”En kuulu minäkään.” tuhahdin toiselle, Pike mennen vähän vaikeaksi.
”…haluatko muka pitää sen?” tämä kysyi kulmat kurtussa ja hymähdin.
”Mitäs luulet? Luuletko että jaksaisin aina vain olla miesten kanssa kahden? Minulla on erittäin turvaton olo silloin kun ei ole oikein ketään muuta kuin minä ja voimakas mies.” tuhahdin toiselle ja käänsin katseeni kissaan pienesti hymyillen. ”Sitä paitsi, pidän hänestä ja hän minusta.”
Pike näytti puulla päähän lyödyltä, ennen kuin läväytti käden naamaansa ja mutisi jotain naisista.
”Menen tuohon puutarhakeinuun istumaan siksi aikaa kun sinä teet puhelun ja tilaat kissanhoitotäyspakkauksen eläinliikkeestä.” tuumasin rennosti, jättäen Piken änkyttämään.
Istahdin alas keinuun ja laskin kissan syliini, silitellen sitä rauhallisesti, yrittäen keksiä tälle nimen.
Hmm… Katsotaanpa. Kissa näyttää fiksulta, koska tajusi tulla aidan alta, mutta se tuntuu myös hiukan herkältä sielulta, ja tämä kiintyi minuun nopeasti. Mikähän olisi hyvä nimi hänelle..?
”Leonardo?” tuumasin ja hymyilin kun kissa reagoi siihen heti. ”Selvä, tästä lähtien olet Leonardo. Sopiiko?”
Kissa naukaisi iloisesti ja kehräsi. Kikatin pienesti ja nostin kissan käsivarsilleni, silitellen tätä iloisena. ”Se on siis päätetty, olet Leonardo.”
Käänsin katseeni Pikeen joka tuli siihen noin vartin päästä, sihahtaen tälle kun tämä meinasi alkaa puhua, osoittaen nukkuvaa Leonardoa. Nostin Leonardon käsivarsilleni ja nyökkäsin taloa, Pike lähtien kohti huonettani, minä tämän perässä.
Kun olin laskenut Leonardon suihkutilan likaisten pyyhkeiden päälle, tulin takaisin Piken luo ja katsahdin tätä kysyvästi.
”Noh?” tuumasin ja toinen huokaisi.
”Et voi pitää sitä…” Pike tuumasi ja katsoin tätä tuimasti.
”Leonardo on minun. Jos vahingoitatte, tai satutatte sitä, minä vannon, että alan rettelöimään, aseistanne huolimatta.” ärähdin toiselle ja Pike meni hölmöksi.
”Leo… Olet antanut sille jo nimen!?” toinen kivahti.
”Niin olen!” kivahdin takaisin ja käänsin selkäni toiselle. ”Leonardo on, ja pysyy. Joko tilasit sen hoitopaketin?”
”…se on tulossa.” Pike sanoi huokaisten, mumisten sitten jotain ’pomo ei tule pitämään tästä’.
”Se ei ole minun ongelmani jos pomosi ei tule pitämään tästä, se on hänen oma ongelma että käski napata minut.” tuhahdin toiselle. ”Mutta suonet anteeksi, minun pitää mennä kylvettämään Leonardo.”
”Alma…” Pike ehti sanoa ennen kuin suljin vessan oven ja lukitsin sen.
Kuuntelin hetken, ja virnistin kun ovi kävi, ja paikasta tuli hiljainen. Riisuuduin kaikessa rauhassa ja hellästi herättelin Leonardoa.
”Kylvyn aika poikaseni.” tuumasin hymyillen.
”Miu..?” Leo tuumasi ja näytti ihan tokkuraiselta, joten nappasin tämän varovasti syliin ja astelin ammeen luo, laskien toisen varovasti ammeeseen istumaan.
”Pysy siinä, ei mitään hätää.” tuumasin pienesti hymyillen ja otin varovasti suihkun alas, hellästi antaen veden sitten tulla siitä. ”Kastelen sinua nyt vähän…”
Leo istui vain rennosti aloillaan, ja tutki suihkua enemmänkin uteliaana kuin pelokkaana. Kastelin tätä hiukan, hämmästyen miten rennosti toinen otti veden niskaansa. Jatkoin toisen pesemistä hellästi, kunnes tämä oli putipuhdas. Nostin Leon varovasti puhtaan pyyhkeen päälle ja kiedoin sen toisen ympäri, kuivaten sitten varovasti. Avasin pyhkeen uudestaan, jättäen sen levälleen lattialle, tuumaten toiselle käyväni itse pesulla.
Myöhemmin, kun olin itsekin peseytynyt, ja kuivatellut Leon kanssa kunnolla, katselin TVtä tämän kanssa sohvalta. Ihmettelin kun Pike ei ollut vieläkään palannut, vaikka turvakamerat selvästi nauhoittivat minun olotilan huoneessa. Kaikilla oli kai kiire? Ei, se ei voisi olla. Nousin tuolilta ja menin oven luo, koputtaen siihen. Kun vastausta ei kuulunut tai ovi avautunut, koputin uudestaan. Seuraavan kerran avasin oven ja kurkistin varovasti ovesta, juuri ennen kuin käytävällä alkoi kuulua ampumista. Älähdin kauhuissani ja suljin oven, sukeltaen sohvan taa, samalla napaten Leon mukaan, siitä sitten nopeasti loikkien vessaan ja sulkien oven, lukiten sen, juuri ennen kuin ulompi ovi potkaistiin selvästi auki voimalla. Nielaisin pienesti ja katsahdin Leonia joka nukkui onneksi kuin tukki. Piilotin toisen varovasti pyyhkeiden sekaan, itse mennen ammeeseen makuulle niin nopeasti kuin mahdollista. Tärisin peloissani kun ovi murrettiin auki, mutta kävijöillä oli varmaan niin kiire, etteivät ehtineet tarkistaa ammetta. Kun äänet loittonivat, nousin varovasti ammeesta, napaten Leon mukaan, samalla muistellen miten kartanosta pääsikään ulos turvallisesti. Kuitenkin, matkani tyssäsi varsin nopeasti kun astuin jo hajotetun vessanoven läpi. Kaksi miestä odotti minua sivuissa. Kirkaisin ja loikkasin eteenpäin, välttyen täpärästi kiinniottoa, jatkaen juoksua seuraavista ovista oikealle, yrittäen muistaa reitin puutarhaan. Kuulin kuinka miehet huusivat ja käskivät minun pysähtyä, lähtien perääni. Tiesin että kuntoni pettäisi minä hetkenä hyvänsä, sillä olin taas herkutellut itseeni vähintään kymmenen kiloa lisää näiden neljän viikon ajan, kun istuin vain sisällä ja katselin elokuvia. Henkäisin kauhuissani kun edessä tulevasta nurkkauksesta tuli kaksi miestä lisää. Sukelsin suoraan viereisistä ovista sisään, ja suljin ne, lukiten ne sitten, jotta nelikolla menisi edes vähän kauemmin aikaa tulla perääni. Olin ruokailusalissa, mistä johti rappuset ylätasanteelle. Tämä oli siis kai myös tanssiaishuone? Ennätin rappusille kun ovi lensi saranoiltaan. Nielaisin kauhuissani ja jatkoin juoksua ylös, miehet kannoillani. Leon oli herännyt jo ensimmäiseen kiljaisuuni ja vinkui nyt paniikissa, kun tajusi viimein mikä tilanne oli. Rauhoittelin toista samalla kun jatkoin juoksemistani, mikä kyllä näytti enemmänkin kävelyltä tällä hetkellä. Olin ihan poikki, mutten saisi luovuttaa! Edessä nimittäin oli parveke, ja jos en väärin muistanut, siinä oli ponnahduslauta alhaalla olevaan ammeeseen. Jos vain saisin hypättyä ja…
Pysähdyin niille sijoilleni. Kuulin kuinka askeleet lähestyivät, mutten välittänyt. Olin nimittäin juuri oivaltanut ettei minulla ollut vaihtoehtoja enää. Alue oli aidattu, miinoitettu ja aseistettu. Sekä vihollistettukin. En tiennyt nimittäin ketkä olivat ystäviäni, muita kun Leonardon. Silitin kissaa lohduttavasti, enkä välittänyt että minun olkapäästä tartuttiin kiinni lujasti, kuin haukka saaliistaan. Ynähdin vain pienesti ja laskin katseeni Leoon, joka tärisi peloissaan.
”Ei hätää pikkuinen…” kuiskasin tälle hiljaa ja silitin tätä hellästi, vaikka liike tuottikin kipua olkapäähäni.
”Kuka olet?” mies takaani kysyi matalalla äänellä, mutten vastannut.
”Onkohan se kuuro?” tuumasi toinen, samalla kun asteli etupuolelleni ja nappasi hiuksistani kiinni, kun toinen taas otti molemmista olkapäistä otteen. En kuitenkaan laskenut irti Leosta. ”Huhuu? Osaatko lukea huulilta, vai pitääkö hakea paperi ja kynä?”
”Laske irti…” sanoin hiljaa ja mies kohotti toista kulmakarvaansa.
”Pidän sinut kuitenkin nyt näin niin näet että suuni…” mies aloitti.
”En ole kuuro senkin pulunnússia!” ärähdin ja mies hymähti, laskien irti.
”Kuka olet?” kysyi mies takaani ja tuhahdin.
”Víttuakos se teille kuuluu?? Naisvanki vain.” tuumasin ja älähdin kun mies potkaisi minua jalkataipeisiin, pakottaen minut tällä tapaa polvilleen.
”Nimi.” etummainen mies tivasi ja purin hiukan hammastani.
”Sori, nimet tällä hetkellä vähän hukassa.” naurahdin sarkastisesti ja älähdin kun mies tukisti.
”NIMESI?” mies ärähti ja nielaisin pienesti.
”…miksi se kiinnostaa?” kysyin hiljaa ja mies huokasi teatraalisesti.
”Siksi, koska sitten tiedämme tappaako sinua vai ei.” mies tuumasi ja tukisti. ”Joten?”
Olin hetken hiljaa ennen kuin varovasti avasin suuni. ”Alma. Ja kissani on Leonardo.”
”Alma?” toinen tuumasi kulmat selvästi kurtussa. ”Oliko listassa mitään Almaa tai kissaa nimeltä Leonardo?”
”Ei, ei mainittu. Otetaanko siis varmuudeksi mukaan?” toinen tuumasi.
”Joo. Tainnuta.” tämä tuumasi ja olin aikeissa älähtää, kun sain kovan iskun niskaan, hengitys takertuen heti kurkkuun. Ei mennyt kuin sekunti niin olin jo untenmailla. Nähden mitä kamalimpia painajaisia…
|