|
Lähettäjä: DC
Päivämäärä: 23.7.12 19:15:34
Alma
Kun palasin tajuihini, tajusin että käteni oli sidottu taakseni, jalkani myös, sekä suussa oli joku vítun riepu suukapulana. Hätäännyin hiukan kun en löytänyt Leonardoa, kunnes tämä alkoi vinkumaan kopastaan, joka oli kaiketi ihan parin metrin päässä minusta. Oli niin pilkkopimeää etten nähnyt mitään, vaikka yritin totutella silmäni oikein todenteolla paikkaan. Mistään ei vain tuntunut tulevan valoa. Siristin silmiäni niin paljon kuin vain pimeässä voin, jotta näkisin jotain, mutta ainut asia mitä sain aikaan, oli vítunmoinen päänsärky. Monta kertaa olinkaan nyt ollut kaapattuna? Oliko tämä kenties kolmas kerta? En muista, mutta tämäkin oli jo ihan liikaa. Vängersin itseni istumaan ja yritin haparoida edes jonkinnäköistä esinettä, mistä voisin ehkä päätellä missä olin. Käteni osui johonkin pehmeään ja tunnustelin sitä paremmin. Se tuntui… Ihmiseltä?
Säikähdin ja pahasti kun ovi pamahti auki, ja sisälle tulvi valoa, valaisten kuolleen naisen ruumiin, jota juuri koskettelin tämän kädestä. Yritin parkaista kauhusta, mutta rätti suussa se oli vähän vaikeaa. Käänsin katseeni mieheen joka oli tullut siihen eteeni, ja nappasi kauluksestani kiinni, melkein heittäen minut yhdellä kädellään olkavarrelleen kuin pahuksen luolamies! Rimpuilin vähän miehen otteessa, lopettaen kuitenkin nopeasti kun mies potkaisi yhtä ruumista, kuin merkiksi että minulle kävisi kohta noin jos en osaisi käyttäytyä. Nielaisin pakokauhun omaisesti, ja mieleni teki oksentaa kaikki ulos mitä vatsassani nyt olikaan. Rätti vain oli tiellä, jolloinka kaikki jäisivät suun ja mahan välille jylläämään kunnes tukehtuisin, joten pidin kaiken kuitenkin vatsassa. Katsahdin koppaa jonka mies nappasi kantoon toiseen käteen ja mieleni teki rauhoitella Leonardoa joka alkoi vinkumaan peloissaan kun mies lähti liikkeelle. Ei sinänsä, minäkin kaipasin nyt jotakuta rauhoittelemaan minua, ja Leo varmaan osaisi tehdä sen varsin hyvin. Suljin silmäni ja annoin itseni rentoutua. Joko tai tässä oltiin matkalla polttouuniin, teurastamolle tai jollekin vastaavalle, tai sitten minut heitettäisiin jonnekin toisaalle, muiden päätettäväksi mitä minulla tehtäisiin. Säpsähdin pienesti kun joku nappasi kiinni rätistä joka oli suussani ja vetäisi sen pois, saaden minut hiukan kakomaan. Yritin kuitenkin pitää kaiken sisälläni, mutta kun eteeni työnnettiin ämpäri, annoin kaiken tulla ulos. Kuulin sankoa pitelevän tyypin mutisevan jostain naisten herkkyydestä, mutta olin sáamari syönyt aika vítusti ennen kaikkea tapahtumaketjua. Kun olin vielä varmasti oksentanut vatsahapotkin ulos, irvistin pahaa makua suussani ja hengitin pinnallisesti.
”Oliko siinä kaikki?” tyyppi kysyi ja nyökkäsin heikosti. ”Selvä.”
Huomasin sumeilla silmilläni miten mies laski sangon ja otti hammasharjan jossa oli jo tahnaa valmiiksi. Kurtistin vähän kulmiani, mutta tajusin sitten että toinen aikoi pestä hampaani, ettei hengitykseni haisisi ihan lehmän lannalta. Nielaisin pienesti ja avasin suuni niin auki kuin vain sain.
”Katos, fiksu likka.” mies tuumasi, tarttuen leuastani ja alkaen pesemään hampaitani.
Toinen pesi koko suuni, ja mieleni teki mieli oksentaa lisää, kuitenkin vain todeten vatsalleni että seuraavaksi se olisi sitten vatsa itse joka lentäisi ulos jos nyt yrittäisi alkaa kakomaan minua lisää. Sylkäisin vaahdot ulos ämpäriin kun mies antoi siihen käskyn, ja purskutin vielä jotain pirun vahvaa suuvettä päälle jota toinen antoi korkillisen, ja syljin sen mahdollisimman nopeasti ulos kun toinen antoi siihen luvan.
”Hyvä. Laskehan se sit tohon tuoliin ja sido, niin hoidan sen hiukset.” mies tuumasi ja kauhistuin.
..hoidan sen hiukset. Mitä hélvettiä toinen aikoi tehdä hiuksilleni?! Urahdin kun toinen laski minut tuolille istumaan, kohta köyttäen minut siihen köydellä.
”Hetkinen nyt, miten niin hoidatte hiukseni..?” kysyin varovasti ja katsoin hädissäni ympärilleni. Olin jonkun näköisessä kauneushuoneessa, jossa filmitähdet yleensä laitettiin valmiiksi ennen kameran eteen astumista.
”Kauan kuvauksiin on?” mies kysyi, se joka oli, äsken hoitanut hampaani kysyi ja kurtistin kulmiani kummastuneena.
”Kolme tuntia. Sinulla on siis kaksi puoli tuntia aikaa ennen kuin tulen hakemaan hänet juttutuokiolle pomon kanssa.” mies joka oli kantanut minut tänne tuumasi ja käänsin katseeni tähän hämmentyneenä.
”Hetki, mistä tässä on nyt kyse..?” kysyin vähän hädissäni ja kaksikko vain katsahti minua.
”No niin, olepas nyt hiljaa, tai tuikkasen sen páskasen rätin takaisin tuohon pieneen suuhusi.” mies joka oli kantanut minut tuumasi ja nielaisin vaivalloisesti.
”Et muuten varmasti tunkaisisi.” kivahti toinen mies. ”Alahan nyt laputtaa niin minä pääsen hommiin hänen hiusten kanssa. Ne ovat niin paksut että jo leikkauksessa voi vierähtää yli puolituntia.”
”Joo joo.” mies murahti ja poistui tilasta, minä tuijottaen miehen perään.
”Älä Diablosta välitä, hän ei pidä naisista muutenkaan, saati kenestäkään.” toinen mies tuumasi ja hypähdin vähän istuimellani, kääntäen katseeni salamana tähän. ”Älä pelkää, en satuta sinua, saatan tosin hiukan tukistaa, joudun värjätä näet hiuksesi mustaksi.
”M-miksi??” kysyin hämmentyneenä ja mies huokasi pienesti.
”Käskyt ovat käskyjä. Olet aika onnekas, olet näet ainoa joka virallisesti säästettiin siitä tulipaloverilöylystä. Sekä kissasi myös. Onhan tuo sinun kissasi?” mies tuumasi ja olin hetken jähmettyneenä, ajatellen sitä onnenkantamoista jonka takia olin vielä elossa, ennen kuin nyökkäsin varovasti.
”On…” sain sanottua käheällä äänellä. ”Hän on Leonardo…”
”Miuuu!” kuului kopasta ja käänsin katseeni siihen kun Leo kopisteli kopan ovea.
”Kuule, jos lupaat olla nätisti, voin laskea sinut irti ja kissasi myös, mutta se edellyttää sitä että sinun pitää oikeasti totella minua, ettei minun tarvitse puhkaista silmääsi tai katkaista kaulaasi.” mies tuumasi ja käänsin katseeni takaisin tähän, punniten vaihtoehtoja.
Ehkä pitäisi vain alistua jos aioin vielä jatkaa elämääni ja päästä haistattamaan Sebastianille kunnon páskat, ennen kuin pakkaisin kamani ja ottaisin hatkat. Hänen ’heilanaan’ olo oli ihan liian vaarallista minulle. Etenkin kun olin tainnut lihota taas mukavat kymmenen kiloa. Tai no se nyt oli vähäistä kaikkeen ampumiseen ynnä muuhun.
”Joo, lupaan olla nätisti enkä laita hanttiin, kunhan et yritä mitään pérvoa.” tuumasin toiselle ja tämä naurahti, avaten ensin jalkani, sitten irroittaen minut tuolista, ja laskien kädet vapaaksi.
”Älä huoli, en ole naisiinpäin suhtautuja.” mies tuumasi ja kohotin toista kulmakarvaani. Homo?
”Kuka olet?” kysyin ja mies hymyili pienen hymyn.
”Olen Julian, Greforetto perheen oma parturi-kampaamo-maskeeraja.” mies tuumasi ja kohotin molempia kulmiani.
Eli täyden tason ammattilainen, oletan.
”Tuota… Hauska tutustua, kai…” tuumasin pienesti hymyillen, katsahtaen sitten häkkiä jossa Leonardo vinkui.
”Ai niin.” Julian tuumasi ja avasi häkin.
Katsoin kuinka Leonardo hyökkäsi ulos hädissään vinkuen ja taapertaen luokseni heti kun tajusi missä olin.
”Voi pikkuista…” sanoin huolissani ja nappasin toisen syliini, halaten tätä pienesti, ja silitellen sitten toista rauhoittelevasti. ”Ei mitään hätää, olen tässä.”
”Miuu…” Leonardo naukaisi ja kiehnäsi käteeni, vähitellen alkaen kehräämään.
Säikähdin ja pahasti kun Julian kosketti hiuksiani, kunnes tajusin tämän aloittavan hommansa tutkimalla hiuslaatuni kaiketi. Silittelin Leoa rauhassa ja annoin Julianin jatkaa kaikessa rauhassa, kääntäen päätä aina kun tämä niin pyysi. Katselin itseäni peilistä ja huokasin hiljaa, jatkaen Leon silittelyä, rauhoitellen tätä kun Julian laittoi minulle kampaamoissa käytettävän peiteviitan päälleni. Hymähdin Leon rentoudelle kun tämä kehräsi viitan alla samalla kun rapsuttelin tätä. Vilkaisin sivulleni jossa lepäsi jo kaikennäköisiä instrumentteja ja nielaisin pienesti kun Julian tarttui saksiin. Suljin silmäni ja purin hampaat yhteen.
En yhtään tiennyt millainen lopputulos olisi tulossa, mutta olisi ainakin varmaa että en tulisi siitä pitämään. Tai sitten ehkä rakastuisin siihen? Kuka tietää, mutta kun Julian kostutti hiuksiani ja kampasi niitä hiukan, selvästi aloittaen leikkauksen, puristin silmäni lujempaa kiinni etteivät kyyneleet olisi päässeet karkuun. Pidin omista hiuksistani, mutta rauhoittelin itseäni sillä että ne kasvaisivat varmasti takaisin sellaisiksi kuin ne nyt olivat. Tosin, siinä menisi aikaa.
|