|
Lähettäjä: Pikkuneiti(kö)
Päivämäärä: 16.8.09 17:15:22
Tässä nyt viimein tätä jatkoa. Kiitos kärsivällisyydestä :)
-Mulla on nälkä, Elvi sanoi takapenkiltä.
-Mehän syötiin neljä tuntia sitten, Alex sanoi ja tuijotti pimeää ajotietä. Me oltiin ajettu vasta noin kolme tuntia, mutta matka oli tuntunut ikuisuudelta. Auton kello näytti tasan yhtä.
-Mulla on siitä huolimatta nälkä.
-Me ei vielä pariin tuntiin pysähdytä syömän. Sä saat luvan odottaa siihen asti.
-Mulla on ihan kauhee nälkä.
-Sä joudut nyt olemaan sen nälkäs kanssa. Ala nukkumaan, niiku Kiki, Alex sanoi ja alkoi kuulostamaan hiukan ärtyneeltä. Mä vilkasin Kikiä, joka nojasi oveen ja nukkui Linkki puoliksi sylissään.
-Mun on pakko saada ruokaa.
-Lopeta toi marina ja ole hiljaa.
-Mulla on kauhee nälkä! Mä tarvin ruokaa!
-Suu kiinni nyt! Johan mä sanoin, et me syödään parin tunnin päästä.
-Pidä ite se suus kiinni ja vie mut syömään!
-Sä pääset kohta kävelemään, jos sä et ole hiljaa!
Mä tuijotin ulos ikkunasta mustaan yöhön ja kuuntelin puolella korvalla Alexin ja Elvin riitelyä.
-Teemu, Kiki kuiskasi mun korvaan ja mä tajusin, et se oli herännyt riitelyn takia. –Mistä noi oikein riitelee.
-Eipä oikein mistään. Elvi haluisi pysähtyä syömään ja Alex taas ei, sanoin hiljaa ja Kiki hymähti.
Elvi sai lopulta tahtonsa läpi ja Alex kävi hakemassa sille bensa-asemalta täytepatongin. Me vaihdettiin samalla istumapaikkoja autossa, niin et mä siirryin ratin taakse ja Kiki tuli pelkääjänpaikalle istumaan. Alex siirtyi takapenkille nukkumaan.
Vilkuilin välillä Kikiä, joka tuijotti suoraan eteenpäin mustaan yöhön.
-Mitä sä mietit? kysyin.
-Sitä, miten mun elämä on voinut muuttua näin paljon. Jos joku olisi tullut vuosi sitten sanomaan mulle, et mä lähen varastelevan miehen mukana Ruotsiin, niin mä en olisi varmaan uskonut sitä. Mutta tässä sitä ollaan, enkä mä kadu yhtään sitä, et mä lähin sun mukaan.
-Toivottavasti sä et tule katumaan sitä.
-En mä usko.
Yö tuntui hirveän pitkältä. Toivoin vain pian pääseväni rajan yli Ruotsiin. Olin kuitenkin onnellinen, ettei me oltu vielä törmätty kyttiin ja matka oli sujunut ainakin tähän asti ilman ongelmia. Olin ajanut viisi tuntia, joten me pysähdyttiin tankkaamaan ja vaihdettiin taas paikkoja. Istuin taakse Kikin kanssa. Kiki tuli keskelle istumaan ja nojasi muhun. Mä hiplasin sen pitkiä hiuksia, kunnes nukahdin.
-Me ollaan kohta tullin luona, kuulin Alexin sanovan ja heräsin.
Kaikki sujui onneksi ongelmitta. Me käytettiin peruukkeja ja väärennettyjä passeja. Elvin ja Kikin ei tarvinnut naamioitua, mutta niiden piti näyttää myös väärennetyt passinsa.
Siirryin taas ratin taakse ja ajoin lähimmälle hotellille. Se oli pieni ja halpa. Yhteen huoneeseen mahtui vain kaksi nukkumaan. Elvin hienot ruotsinkielen taidot pääsivät esille, kun se varasi meille kolme huonetta. Mä ja Kiki majoituttiin samaan huoneeseen. Alex ja Elvi meni samaan huoneeseen ja Roni ja Marko meni samaan huoneeseen. Roni ja Marko molemmat kirosivat, sitä ettei niillä ollut kimmoja. Alex valitti myös siitä, että Elvi vain söi, nukkui ja sai välillä siivousvimmoja. Mä virnuilin niille ja pussasin tyytyväisenä Kikiä poskelle.
Me lähettiin suunnistamaan huoneisiimme, joita ei ollut vaikea löytää pienestä hotellista. Mä ja Kiki astuttiin sisälle pieneen huoneeseen, joka oli puolet pienempi, kuin mun kämppä. Pienen makkarin ikkunasta paistoi sisälle aurinko ja tajusin, et kello oli jo yheksän aamulla.
-Täähän on ihan mukava hotellihuone, Kiki sanoi ja laski laukkunsa lattialle.
Linkki linnottautui ulko-oven eteen nukkumaan ja mä laskin tavarat myös lattialle.
Kiki seisoi ikkunan luona ja katseli ulos. Menin sen taakse ja laitoin kädet sen ympärille. Siirsin Kikin hiuksia, niin että pystyin suutelemaan sitä kaulalle. Se kääntyi muhun päin ja suuteli mua. Mä otin siltä paidan pois ja se otti multa paidan pois. Kiki hyppäsi mun syliin ja me suudeltiin. Istuin Kiki sylissäni parisängylle ja autoin siltä farkut pois. Suutelin sen kaulaa ja hartioita. Tunsin Kikin kädet niskassani ja sen hengityksen korvassani.
-Mä rakastan sua, se kuiskasi hiljaa mun korvaan.
-Mä rakastan sua, kuiskasin takaisin ja Kiki painautui ihan kiinni muhun.
-Kuule, pahastutko sä, jos siirrettäisiin tää sittenkin iltaan? Kiki kysyi varovaisesti.
-En tietenkään pahastu, vastasin, mutta mietin kuitenkin syytä siihen.
-Mua vaan väsyttää, se vastasi kysyvään ilmeeseeni ja kömpi peiton alle.
Tajusin itsekin haukottelevani, joten menin Kikin viereen makuulle.
-Millon me muuten lähetään täältä? Kiki kysyi.
-Huomenna. Me ajetaan Tukholmaan ja jäädään sinne.
-Hyvä, mun veli asuu siellä. Mä voisin käydä moikkaamassa sitä ja sen tyttöystävää ja niitten vauvaa. Se on varmasti sulonen.
-Eikö sua väsytäkään?
-Väsyttää. Mä rupeen nyt nukkumaan, se sanoi ja sulki silmänsä.
Me lähdettiin sunnuntaiaamuna ajelemaan Tukholmaa päin. Matka suju tällä kertaa ilman riitoja, vaikka matka olikin pitkä. Me päästiin illalla perille ja Elvi sai taas vuokrata meille hotellihuoneet. Hotelli oli paljon isompi, kuin se edellinen, jossa me oltiin ensin oltu. Muut katsoivat mua taas kateellisena, kun pidin kättä Kikin harteilla. Elvi ei huomioinutkaan Alexia, vaan tuijotti aulassa olevaa karkkiautomaattia.
Me hajaannuttiin taas omiin huoneisiimme, jotka olivat tuplasti isommat, kuin edellisessä hotellissa olleet huoneet.
-Täähän on jo ihan luksusta, Kiki sanoi ja kävi joka nurkan läpi Linkin kanssa. –Mun veli asuu täällä lähellä, joten mä ajattelin huomenna käydä niillä. Haluksä tulla mukaan?
-Kaipa mä voisin.
-Kiva, se sanoi ja pussasi mua poskelle. –Tännekö me sitten jäädään asumaan?
-Siihen asti, kunnes löydetään joku kämppä.
-Voinko mä siis asua sun kanssa?
-Jos sä haluat.
-Tottakai mä haluan! se sanoi innoissaan ja hyppäsi mun syliin. –Sä oot ihana.
-Sä oot vielä ihanampi, sanoin ja suutelin Kikiä.
Seisoin Kikin vieressä ja me molemmat tuijotettiin puista ovea.
-Täällä niiden pitäisi asua. Eiköhän pimpoteta ovikelloa? Kiki kysyi, eikä jäänyt odottamaan vastausta, vaan painoi ovikelloa.
Oven tuli avaamaan vaaleahiuksinen, peruskaunis nainen. Se piti vauvaa sylissään ja katseli meitä jonkin aikaa, kunnes näytti tunnistavan Kikin.
-Kiki? se kysyi.
-Joo, minähän se tässä. Onko Riku kotona?
-Ei, mut se tulee ihan kohta töistä. Tulkaa peremmälle vaan.
Me astuttiin sisälle pieneen eteiseen. Muuten talo oli ihan kivan kokoinen. Se oli kodikas ja ihan siisti. Me mentiin naisen perässä olohuoneeseen ja istuttiin sohvalle. Nainen istui vauva sylissään nojatuoliin.
-Onko toi teidän pikkunen poikavauva? Kiki kysyi.
-Joo, tässä on meidän pikkunen Jesse, nainen vastasi. –Mutta mitä sä Kiki täällä teet? Ja kuka sun seuralainen on?
-Mä kerron kaiken, sitten kun Riku tulee.
Kiki ja nainen jutteli jonkin aikaa ja sain selville, että naisen nimi oli Taina. Rikua meidän ei tarvinnut odotella pitkään. Kiki halasi sitä pitkään ja huomasin, että niissä oli jotakin samaa näköä. Molemmilla oli ruskeat hiukset ja silmät. Esittäydyin Rikulle ja Kiki alkoi kertomaan, omaa versiotaan siitä, miksi me oltiin täällä. Se jätti kertomatta sen, että mulla oli tapana varastella, joten lähdön syyksi se laittoi sen äidin.
Kiki jutteli veljensä ja Tainan kanssa innoissaan ja mä sanoin aina välillä jotain, mutta pääosin Kiki hoiti puhumisen.
Kello oli jo kymmenen, kun me päästiin lähtemään.
-Tulkaa vain toistekin. Taina on täällä päivisin Jessen kanssa, Riku sanoi, kun me oltiin laitettu kengät jalkaan.
Kiki nyökkäili innoissaan ja tuijotti veljeään ja vauvaa. Sen katseesta kuvastui selvä kiintymys ja rakkaus.
-Eikö se Jesse ollutkin suloinen? Kiki kysyi, kun me oltiin päästy hotellihuoneeseemme.
-Mä en niinkään penskoista välitä, vastasin ja otin jääkaapista ruokaa.
-Miksi et?
-En mä vaan. Ne itkee ja tolleen. Enemmän mä elukoista tykkään, vaikken mä niistäkään juurikaan pidä.
-Tykkäätkö sä lapsista enemmän, ku Alex?
-En. Alex inhoo enemmän elukoita ja mä tykkään vähemmän lapsista, ku Alex.
-Mutta mä haluisin vielä joskus saada sun lapsen…
Mä katoin Kikiä tarkkaan ja sen katseesta näkyi hetken aikaa suru.
-Ei sun vielä kannata tollasta miettiä. Sä olet vasta seittemäntoista, sanoin huolettomasti ja aloin syömään ruokaani.
-Nii joo, se sanoi ja lähti keittiöstä.
Mä jäin tuijottamaan sen perään. Söin äkkiä ruoan loppuun ja laitoin astiat tiskialtaaseen.
Löysin Kikin makkarista. Se oli vaihtanut päälleen punaisen mekkoyökkärin ja istui sängyllä selkä muhun päin.
-Mitä sä mietit? kysyin ja istuin Kikin viereen.
-Enpä oikein mitään.
-Kuule, mä aloitan huomenna työt tossa lähikaupassa. Sä voi mennä vaikka sun veljes luo, ettei sun tarvitse olla yksin täällä Linkki vaan seuranas.
-Okei. Mä alan nyt nukkumaan. Hyvää yötä, Kiki sanoi ja meni peiton alle.
-Joo, mä tuun kohta myös.
Kävin suihkussa ja menin makuulle omalle puolelleni sänkyä. Huomasin, ettei Kiki vielä nukkunut, sillä se tuijotti kattoa.
-Voisinko mä lähteä huomenna kaupungille? Onko sulla antaa mulle rahaa? Kiki kysyi.
-Joo mene vaan. Mä annan sulle sitten aamulla rahaa. Mitä sä meinaat ostaa? kysyin ja yritin saada keskustelua pysymään yllä.
-Mä en oikein vielä tiedä. Jotain vaatteita. Pitäiskö mun ostaa uusia alusvaatteita? se kysyi ja vaikutti taas omalta itseltään.
-Ehkä sun pitäis, sanoin ja vedin Kikin lähelleni.
Arki rupesi rullaamaan hyvin ja me käytiin Kikin kanssa katselemassa taloja ja löydettiinkin kiva kerrostalokämppä, joka me ostettiin. Kiki suunnitteli päivät innoissaan sisustusta ja muuta sellaista ja mä olin töissä.
Me päästiin muuttamaan ennen joulua uuteen kämppään ja asettumaan sinne hyvin. Kiki teki innoissaan jouluostoksia ja se suorastaan pursusi energiaa. Se kävi aina kyläilemässä veljensä luona ja Alexin ja Elvin luona. Mä kävin myös aina välillä kattomassa Elvin vointia. Sen maha oli kasvanut hyvää vauhtia ja se valitti, ettei kehdannut enää liikkua kaupungilla mahansa kanssa, vaikka eihän se vielä mitenkään iso ollut. Alex oli tsempannut hyvin ja ne vaikutti oikein onnellisilta.
Mä ja Kiki päätettiin viettää joulu kahdestaan omassa kämpässämme Linkki ja pieni kuusi seuranamme. Mä annoin Kikille kultaisen kaulakorun, jossa oli pieni sydän. Se laittoi sen hopeisenkorun tilalle, sillä hopeakoru oli jo aika kulunut. Mä taas puolestani sain Kikiltä hienon rannekellon.
-Ai niin, mä oon ihan unohtanut kertoa sulle yhen jutun, Kiki sanoi virnuillen ja istui mun syliin.
-Minkä jutun? kysyin varovasti, sillä mua pelotti, mikä se juttu oli.
-Mä oon ottanu tatuoinnin, se sanoi ja mä en pystynyt vähään aikaan sanomaan mitään. Mä olin lievästi sanottuna yllättyny. –Onkse huono juttu, vai miksä et sano mitään?
-Mä vaan yllätyin. En olis kyllä koskaan kuvitellu sun ottavan tatskaa. Millon sä oot sen ottanu?
-Viikko sitten.
-Miten mä en oo huomannu sitä? kysyin ja tajusin saman tien itsekin syyn. Me ei oltu oikein tehty mitään, sillä Kiki oli tehnyt jouluostoksiaan ja mä taas olin ollut töissä, jossa oli olut kiire. –Näytä, sanoin ja Kiki hymyili.
-Sun pitää ottaa multa eka paita pois, se sanoi ja mä kohotin toista kulmakarvaani, josta Kiki innostui.
Otin siltä paidan pois ja etsin katseellani kuvaa. Mä löysin sen nopeasti. Se oli Kikin alavatsassa, oikealla puolella. Kuva oli kukka, jossa oli punaisen erisävyjä ja siitä lähti pari mustaa kiemuraa. Kuva oli nätti ja se sopi Kikille hyvin.
-Onkse viel kipee? kysyin.
-Ei.
Kosketin tatskaa ja piirsin sen ääriviivat sormellani ja se näytti kutittavan Kikiä.
-Mitä mieltä sä oot siitä? Kiki kysyi.
-Se on hieno, sanoin ja suutelin Kikiä.
-Onks sulla uudet alusvaatteetki? kysyin ja tuijotin sen mustia, pitsisiä rintsikoita.
-Joo, se kuiskasi mun korvaan ja näykkäsi korvalehteäni.
-Vai niin. Ihan kivat, sanoin ja päätin kiusata Kikiä hiukan.
-Ai ihan kivat? Eikä sen enempää?
-Niin. Pistähän paita päälle, niin mennään nukkumaan, sanoin ja mun oli vaikea pitää pokka, kun näin Kikin tyrmistyneen ja hämmentyneen ilmeen.
-Mutta, mutta…
-Niin, sano vaan.
-Mutta mä luulin..
-Luulitko sä, että mä oisin kaatanut sut sänkyyn?
-No joo…
Kiki oli hämillään ja huomasin, että sen ilme oli suorastaan pettynyt. Mä en pystynyt enää pidättelemään naurua. Kiki tuijotti mua hetken aikaa kummissaan, ku mä nauroin.
-Mikä sulle nyt tuli? se kysyi.
-Sä olet niin ihanan höpsö, sanoin nauruni lomasta.
Suutelin Kikiä ja se ei oikein tuntunut vieläkään ymmärtävän, että mä olin vaan pelleilly.
-Mä rakastan sua, sanoin ja suutelin sitä uudelleen.
-Kiusasiksä mua? se kysyi ja vältteli mun huulia.
-Ehkä vähän, sanoin ja otin sen pään mun käsien väliin ja se yritti vähän taistella vastaan, mut mä suutelin sitä rajusti siitä huolimatta. –Sä olet niin sulonen, sanoin ja suutelin sitä vielä kerran.
-Kyllä säki olet ihana, Kiki sanoi ja hymyili. –Päästäppä musta nyt irti, niin mä laitan sen paidan päälle.
-Et kyllä laita.
-Selvä, ei sitten, se sanoi ja otti multa paidan pois. –Nyt sä et voi enää perääntyä. Kuulitko?
-Et säkää, sanoin ja suutelin sen kaulaa ja rintojen väliä.
Nousin Kiki sylissäni ylös ja kannoin sitä, kuin prinsessaa. Laskin sen hellästi sängylle ja suutelin sen tatuointia ja mahaa.
-Mä rakastan sua, sanoin ja suutelin sitä.
-Mä rakastan sua. Mä voin vaikka vannoa, ettei kukaan muu ole rakastanut sua näin paljon, se sanoi ja suuteli mun tatuointeja.
-Kukaan ei tule koskaan rakastamaan sua niin paljon, kuin mä rakastan sua, sanoin ja painauduin aivan Kikiin kiinni.
Laskin pääni Kikin rinnan vasemmalle puolelle ja kuuntelin sen sydämen lyöntejä. Sen sydän tykytti nopeasti ja mä tunsin, miten sen rintakehä kohoili sen hengityksen tahdissa. Otin siltä housut pois ja se avasi mun housujen vyön.
-On noi sun alusvaatteet nätit, mut mua ei kyl harmita yhtään ottaa niitä pois, sanoin ja Kiki naurahti.
Tunsin Kikin lämpimän vartalon lähelläni ja suutelin sitä hellästi.
Rakastan sinua päivä päivältä enemmän…
tänään enemmän kuin eilen…
vaan vähemmän kuin huomenna…
(Rosemonde Gérard)
THE END
Tässä tämä nyt oli. Toivottavasti piditte. ja toivottavsti loppukin oli ihan hyvä :)
Kiitos kaikille lukijoille! Ihanaa, että jaksoitte lukea loppuun asti.<3
|