|
Lähettäjä: Pikkuneiti(kö)
Päivämäärä: 24.9.08 17:11:46
Ja nyt jatkuu. Toivottavsti tulee lisää lukijoita ja kommenttia. :)
Se katto mua ruskeilla silmillään ja mä istuin sitä vastapäätä. Se ei oikee näyttäny tajuavan, et miks mä halusin sen seuraan. Mä en nähny sillä missään takkia, eiks se paleltunu tuolla ulkona. Sillä oli vaa sini ruudulline huppari ja pillifarkut. Sen tumman ruskeet hiukset oli sitä melkee napaan asti ja ne valu sen syliin. Mitä mä oikee sanoisin? Se näytti ihan siltä, ku ois halunnu sanoo jotain, mut jätti kuitenki sanomatta.
-Moi, mä alotin tyhmästi ja se ei näyttäny ottavan mua tosissaan, joten se vaa hymähti.
-Moi, se lopulta sano, ku mä katoin sitä vaativasti.
-Käyksä useinki täällä? Mä kysyin ja yritin samalla miettiä mitä mä seuraavaks sanoisin.
-En, onneks. Tääl ei oikee tapahdu mitää, se sano ja vilkas ympärilleen.
-Joo, yleensä tääl on aika rauhallista. Mut tuleehan aikaa tapettua ees jotenki.
-Nii kai. Emmä kyl kotonakaa jaksanu hilluu.
Oho, se oliki aika puhelias. Nyt ei olis enää mitään ongelmaa. Mä tykkäsin siitä, ku joku halus puhua, eikä vaa lääppiä koko ajan. Jatkuva lääppimine oli joskus aika sietämätöntäki. Puhettahan tähän maailmaan mahtu ja se oli mun vankka mielipide.
Mä yritin tähyillä oisko sillä jossain kavereitaki, mut mä en ainakaa noteerannu ketään. Mä näin vaa Markon ja Ronin, jotka yritti iskee kahta muijaa. Tääl oli todellaki hiljasta tänää. Eloa ja liikettä ei näkyny hirveesti missään. Ihmiset oli näköjää vaipunu jo talvihorrokseen.
-Käyksä täällä ite useinki? Se kysy ja mä vähän hämmästyin siitä miten se rupes oma toimisesti jatkamaa keskustelua.
-Kyl mä aina välillä, mut meno on nyt hiljentyny kesästä. Mut ei täällä kyl yleensä ookkaa mitenkää hirveesti väkee ja tappeluita. Mitä nyt välillä joku saa turpaan.
Se joi kokiksensa loppuun ja vaikutti siltä, ku se ois valmis lähtemää. Se oli juonu kokista? Kuka ihme juo kokista kapakassa? Ei kukaan, se oli karu totuus, mut se oli selkeestikki juonu kokista. Humalaan mä en siis sitä ainkaa voinu juottaa, sillä mä en uskonu et se jois kymmene pulloo kokista ja tulis sokerihumalaan. Se vaihtoehto siis kariutunu. Tästä tulis vaikeeta.
-Haluisiksä lähtee mulle? Mä kysyin yhtäkkiä ja mä en itekkää tajunnu et mä olin sanonu noin. Eihän se tietenkää lähtis.
-Mikäs siinä, se sano ja nous ylös.
Mä hämmästyin nii paljon, et mun nouseminen penkistä oli aika hidasta.
Me käveltii vierekkäin katuvalojen valaisemalla kävelytiellä. Me ei oltu sanottu sanakaa, ku oltii poistuttu baarista. Mä en vieläkää ymmärtäny sitä et sil ei ollu kylmä ilman takkia. Ehkä sil oli joku paksu pitkähihane alla. Mä jätin sen ajatuksen sikseen, sillä mä huomasin sen olevan mua melkee kaks päätä lyhyempi. Mä en ollu todellakaa lyhyt, sillä pituutta mul oli joku 187cm. Mä en ollu siis baarissa nähny väärin, et se oli pieni. Seuraavaks mun katse kohdistu siihen, ku se puhalteli kylmään ilmaan ja mä näin sen puhaltelun muodostavan huurua. Okei, se oli todellaki outo. Se huomas mun tuijotuksen ja lopetti hymyillen.
-Mikä muuten sun nimi on? Se kysy ja katto mua.
-Teemu, Entäs sun nimi?
-Kiki, se sano ja mun kulmakarvat kohos melkee pipon alle. -Tai oikeestaa Orvokki, mut mä tykkään enemmän Kikistä, se sano hiukan vaivaantuneen olosena.
Kiki vaikuttiki yhtäkkiä hyvältä Orvokkiin verrattuna. Kuka anto lapsellensa nimeks Orvokki? Vastaus: Ei kukaan!
-Onks tästä viel pitkä matka? Kiki kysy ja laitto kätensä hupparin taskuihin.
-Ei, kohta ollaan perillä. Asuksä täällä lähellä?
-Joo, tosta kerrostalosta seuraavassa.
-Mä asun just tossa talossa.
-Vähä me asutaan lähekkäin. Aika hassua, Kiki sano ja naurahti. -Jännä et me ei olla ennen tavattu.
-Niinpä, mä sanoin enkä nähny asiassa mitään hassua, tai et se olis ollu jännää. Kiki vaikutti ite ainaki hassulta.
Mä avasin kerrostalon oven ja me käveltii rappusia ylös. Kiki rupes testailemaa talon kaikuvuutta huutelemalla moi:ta ja nauramalla. Mulle tuli mieleen ihan joku pikku lapsi, joka oli kerrostalossa ekaa kertaa.
-Mäki kävelen aina rappuset, tosin usein se johtuu siitä et mul on koira. Käveleksä aina rappuset?
-Joo.
Oliks se sanonu et sil on koira? Mä toivoin et mä oisin kuullu väärin. Joku rakki ei oikein sopinu mun kuvitelmiin ja mä veikkaisin et se ois vaa mun ja Kikin tiellä. Koirat on ällöttäviä. Ne vaa kuolas ja haukku ja kaiken lisäks niistä lähti viel karvaa ihan älyttömästi. Ja ne läähättää ja nuolee kasvoja limasella kielellään. Kiki sais luvan pitää sen piskin kaukana musta. Mä halusin mahdollisimman nopeesti tuntumaa Kikiin, enkä siihen piskiin.
-Säpä asut ylhäällä, Kiki sano, ku me viimein päästiin mun oven eteen.
Mä avasin oven ja Kiki tuli mun perässä pimeeseen kämppään. Mä laitoin äkkiä mun takin naulakkoon ja otin kengät pois, nii et Kiki mahtuis peremmälle. Mun silmät varmaa suureni, ku mä katoin mitä se teki. Se otti hupparin pois ja sen alla oli kirkuvan puaninen fliisi. Ja fliisin alla oli viel yks huputon collage ja sen alla oli viel salmiakki kuvioinen villapaita. Miten joku jakso pukee noi paljon paitoja päälleen? Vaik ulkona oliki tosi kylmä, mut eiks ois voinu käyttää takkia noitten kaikkien paitojen sijaan.
-Kui monta paitaa sul on oikee päälläs? Mun oli ihan pakko kysyy.
-Noi mitä mä äsken riisuin ja mul on viel tän villapaidan alla t-paita ja sen alla viel yks toppi.
Ihan älyttömästi paitoja mä en halunnu kuvitella mikä riisuminen niissä mulla sitte joskus olis, jos siis hyvin kävis. Mä laittelin valoja päälle mun pimeeseen asuntoon ja Kiki tuli mun perässä. Se tietenki halus nähä millasessa kämpässä mä oikee asun. Kello näytti jo kymmentä ja ulkona oli pilkkopimeetä.
Kiki asettu lopulta istumaa sohvalle ja tuijotti mustaa taulutelkkaria, jonka mä olin tietenki pölliny poikien kaa.
-Sul on hieno telkkari ja kajaritki vielä. Kui vanha sä oikee oot?
-Yheksäntoista. Sä?
-Seittemäntoista. Meil on kaks vuotta ikä eroo.
Hyvä huomio, tää ei voinu olla totta. Miks hélvetissä Alexin piti kaikista niistä kimmoista valita mulle just se alaikäne. Miten Kiki oli ees päässy sinne baariin? Ikärja siel oli kaheksantoista. Tää ei voinu olla totta.
-Mut miten sä pääsit sinne baariin sisälle, jos sä kerta oot alaikäne? Mä kysyin, se varmastikki huijas mua.
-Mun yks kaveri flirttaili sen ovivahdin kaa ja mä pääsin sisälle nopeesti siitä menemällä ohi, mut sit mun kaveri hävis jonnekki. Se on kyl jo kaheksantoista, et sil on lupaki jo mennä sinne, mut mun pitää oottaa viel vuos ennenku mäki pääsen sinne rehellisesti.
Olihan silläki oma pahis-puolensa, mut se ei mua paljoo lohduttanu. Tosin kaksi vuotta ei ollu kovin iso ero ja sentää se oli ees seittemäntoista. Enköhä mä tästä selviäis. Enää se vaa sitte riippuis Kikistä ittestään.
-Katotaaks joku elokuva? Se kysy.
-Katotaa vaa. Valkkaa sä sielt joku.
Kiki avas tv-tason kaapin, jossa mä säilytin mun dvd-elokuvia. Se otti muutaman lattialle viereensä ja mä istuin sohvalle. Mä huomsin et jotku dvd: t meni sen sylistä nopeesti lattialle ja se käänty muhun päin ja irvisti.
-Onks sul vaa kauhuelokuvia?
-Kyl mul on siel jotain muitaki, mut pääasiassa niitä.
-Mä yritän ettii täält jonku romanttisen.
-No siinä sulla voi kestää jonku aikaa.
Kiki etti sinikkäästi sitä sen romanttista elokuvaa ja löys lopulta yhen.
-Tää saa nyt luvan kelvata. Mä en yhtää tykkää kauhuleffoista. Ne on nii hirveitä ja musta tulee vainoharhane.
Vainoharhane se oli jo varmaa nyt, tai sit se oli hirvee pelkuri. Mä veikkasin molempia. Mä otin kaukosäätimen ja laitoin telkkarin päälle.
-Mä käyn viel äkkii vessassa. Onks se tuol eteisen lähellä?
-Joo, mä laitan tän vaa valmiiks.
Kiki häipy vessaan ja mä rupesin räpläilemää kaukosäätimellä oikeen kielen elokuvaan.
-Sul on kiva vessa, Kiki sano ja mä menin sohvalle makaamaan.
-Ai, mä sanoin hiukan hämmästyneenä, sillä yleensä kaikki valitti miten pieni se oli ku vessa ja suihku on samassa ja nii edellee, ja nii edellee.
Mun yllätykseks viel Kiki hyppäs sohvalle ja tuli mun kainaloon. Se mahtu hyvin mun ja sohvanselkänojan väliin kyljelleen. Kaikenlisäks se viel laitto päänsä ja toisen kätensä mun päälle. Mä annoin sen tietenki olla siinä ja se katto äkkiä mua ja hymyili. Mitähän tää likka viel keksiskää?
Mä katoin elokuvaa, mut olin aivan omissa maailmoissani. Mä en hirveesti välittäny mistää lässytys jutuista, mut Kiki tais suorastaa rakastaa niitä. Mä vilkasin sitä äkkiä ja tajusin et se nukku. Mä käänsin vaivalloisesti päätäni ja näin kellon olevan jo kakstoista. Kiki nukku tyytyväisen näkösenä ja mä en viittiny herättää sitä. Mulla ei ainakaa ollu mitään sitä vastaa et se jäis tänne mun luo yöks. Tosin se varmaa vaa nukkuis. Mä päätin nousta varovasti ylös ja jätin sen sohvalle nukkumaa.
Jatkkuko? Kommenttia.
|