|
Lähettäjä: Pikkuneiti(kö)
Päivämäärä: 15.7.09 16:04:09
XD voi eei se lähetti vaa osan XD Tässä nyt tää kunnolline
-Mä voin siivota tän kämpän tänään ja huomenna voin mennä kauppaan, Kiki sanoi samalla, ku me syötiin aamupalaa.
Nyökkäsin vastaukseksi ja kaadoin kahvia kuppiin. Kiki ei tietenkään halunnut kahvia, joten se joi omenamehua. Se haukotteli ja näytti siltä, et nukahtaisi kohta, vaikka kello oli jo puol kakstoista.
-Ooksä ihan varma, et sä jaksat siivota tänään? mä kysyin ja se ryhdistäytyi samantien.
-Oon, oon. Enhän mä voi vaan nukkua ja antaa sun siivota tätä kämppää yksinäs nyt ku mäki asun täällä.
-Kyllähän sä voit siivota huomennakin.
-En voi, ku huomenna pitää käydä kaupassa ja opiskella, se sanoi ja haukotteli. –Sä oot opettanu mut kyllä todella huonolle tavalle.
-No?
-En mä ennen nukkunut aamuisin pitkään. Mä lähin lenkille raikkaaseen ilmaan, enkä nukkunu, se sanoi ja haukotteli taas.
Kiki siivosi melkeen koko päivän. Mä auttelin sitä vähän ja vahdin, ettei se rikkois mitään. maanantaina se jatkoi emäntänä oloaan käymällä kaupassa ja laittamalla ruokaa. Sen ruoan laitto ei ollu mitenkään taidokasta. Se tiputteli tavaroita vähän väliä ja sotki pöytää ruoka-aineksilla. Mä yritin auttaa Kikiä, mut se ei huolinut apua vaan halusi näyttää, miten hyvin se osasi laittaa ruokaa.
Pyörittelin silmiä, ku se kieltäytyi jälleen kerran avusta. Jauhelihakastike oli yllättävän hyvää, mutta perunat taas puolestaan hajosivat, kun niihin vähänkään koski haarukalla. Kiki oli ylpeä ittestään, ku oli onnistunut niinkin hyvin. Ruoan jälkeen se rupesi siivoamaan keittiötä ja mä aloin jo lukemaan kokeeseen.
-Mikä on sun suurin haave tai unelma? Kiki kysyi, ku me oltiin menossa nukkumaan.
-Mistä sulla tuli tommonenki mieleen? kysyin ja menin sen viereen makaamaan selälleni.
-Tuli vaa. Sä et viel vastannu mun kysymykseen.
-Eiks tehtäis jotain muuta, ku pohdittais syntyjä syviä? kysyin ja suutelin Kikiä kaulalle.
-Ei. Vastaat nyt vaan siihen kysymykseen.
-Mä en tiedä. Emmä oo koskaan tollasta miettiny.
-Kyllä sen tietää miettimättäkin.
-Mä haluisin jatkaa piirtämistä ja kehittyä siinä paremmaks nii, et mun töitä ostettais. Tehäänkö nyt jotain muuta? kysyin taas ja suutelin Kikiä uudelleen kaulalle.
-Ei, ku mulla on menkat, nii mä en oikee oo sellasella tuulella.
-Ai, joo.
Minkäs sille sitten mahtoi? Mä olin tyytyväinen, ettei ollu kyse sen kummemmasta. Kiki painautui muhun kiinni ja mä laitoin kädet sen ympärille.
Viikko meni kauheen nopeesti, ku me keskityttiin opiskeluun. Mäki luin piirtämisen sijasta.
Perjantai-iltana me päätettiin laittaa kirjat nurkkaan pölyttymään ja makoiltiin sohvalla kattomassa leffaa. Meiän leffan kattelun keskeytti mun kännykkä, joka soi keittiön pöydällä.
-Mä käyn äkkiä vastaamassa, sanoin Kikille ja se nyökkäs.
Kännykän näyttö näytti, et Alex yritti soittaa. Päätin vastata ja samalla mä toivoin, et puhelusta tulis lyhyt.
-Pakkaa heti tavaras! Meiän täytyy häipyä täältä! Alex aloitti, enkä mä tajunnut mistään mitään.
-Mitä sä tarkotat? kysyin.
-Sitä, et me joudutaan kaikki linnaan, jos me ei häivytä jonnekki pakoon.
-Mitä sä oot menny tekemään?
-En mitään. Mut Roni sano, et kytät on päässy jo hyvin meiän jäljille. Mä en kyl tajuu miten, mut ei sillä oo niinkään väliä. Se osaa onneks käyttää tietokoneita hyvin. Eli pakkaa tavaras. Puolen tunnin kuluttua me lähetään Ruotsiin.
-Ruotsiin? Entä Kiki? Voiks mä ottaa sen mukaan?
-Et voi.
-Enhän mä voi sitä tänne jättää.
-Kyllä voit. Mene jo pakkaamaan.
-Otaksä Elvin mukaan?
-Mun on pakko. Se juoksis mun perässä vaikka maailman ympäri, mut yksin se ei aio jäädä sen kakaran kaa. Nähää puolen tunnin kuluttua, se viel sanoi ja sulki puhelun.
Tää ei voinut olla totta. Ajatukset pyöri mun päässä aivan liian kovaa vauhtia. Mä tuijotin Kikiä, joka seisoi mun edessä ja se katto mua ihmeissään. Mä en oikein tienny, miten oisin alottanu, joten Kiki alotti mun puolesta.
-Pitääks sun lähteä jonnekin? se kysyi.
-Joo, enkä mä voi ottaa sua mukaan.
-Läheksä pitkäksi ajaks pois?
-Mä en tiedä. Ehkä koko loppu elämäks.
-Minne?
-Ruotsiin.
Kiki tuijotti mua ja mä yritin vältellä sen katsetta.
-Miks?
-Mä joudun muuten linnaan.
-Sun pitää ottaa mut mukaan!
-Emmä voi.
-Mut enhän mä voi tänne jäädä!
-Kyllä voit.
-Meinaatko sä oikeestikin jättää mut tänne pahoinpideltäväks?
Tuijotin Kikiä, joka oli jo itkun partaalla. Mä en todellakaan tiennyt, mitä pitäis tehdä.
-Mä en voi pitää susta enää huolta. Kyllä sä pärjäät, sanoin niin kylmällä äänellä, et mun omakin sydän särky.
Kiki lyyhistyi lattialle istumaan. Kyyneleet valuivat sen poskia pitkin ja mun teki mieli ottaa se syliin. Menin pakkaamaan ja jätin Kikin lattialle Linkin kanssa itkemään. Pakkasin kaikkein tärkeimmät tavarat kassiin. Pakkasin vaatteita jonkun verran. Kaikki rahat sulloin toiseen kassiin. Otin laatikosta vielä aseen ja väärennetyn henkkarin.
-Ota mut mukaan, kuulin Kikin sanovan selkäni takaa.
-Mä en voi, sanoin, enkä uskaltanut kääntyä katsomaan Kikiä.
-Mikset voi?
-Alex sano, et sua ei saa ottaa mukaan ja siinä on kans se vaara, et me jäädään kiinni ja sit säki joudut linnaan.
-Ei Alex sua määrää. Emmä vankilaa pelkää. Ei se oo nii paha, ku eläminen äidin ja sen ukon luona, Kiki sanoi ja mä kuulin, miten sen ääni värisi. –Kiltti, yritä ymmärtää, et mä en voi jäädä tänne. Mun veli asuu siel Ruotsissa. Muistako? Mä voin mennä vaikka sen luo asumaan.
-Pakkaa tavaras, nii lähetää, sanoin ja Kiki ryntäsi pakkaamaan tavaroitaan.
Linkki hyöri mun ympärillä, ku mä yritin saada vielä viimeisiä tavaroita pakattua.
Me rynnättiin vauhdilla ovesta ulos heti, ku Kiki oli saanut Linkin hihnaan kiinni. Marko oli jo pakettiautonsa kanssa kadulla odottamassa ja Alex ajoi just nurkan takaa omalla autollaan, Elvi ja Roni kyydissään. Alexin ilme kertoi kaiken, mitä mieltä se oli siitä, et mä otinkin Kikin mukaani. Me heitettiin tavarat pakettiautoon ja Roni meni Markon seuraksi pakettiautoon ja mä ja Kiki mentiin Alexin autoon. Kiki istu Elvin ja Linkin kanssa takapenkillä. Mä vilkasin niitä ja huomasin, et Elvi näytti väsyneeltä. Se oli ilmeisesti saanut riidellä Alexin kanssa jonkin aikaa, kunnes se oli saanut viimein tulla mukaan.
Me lähettiin ajamaan kohti pohjoista, jonka kautta me ajettaisiin Ruotsiin.
Tälläne. Jatkuuko?
|