|
Lähettäjä: Nuuki
Päivämäärä: 4.6.14 11:35:54
Kiitos uuden topan tekemisestä! Tässäpä tarinan viimenen pätkä ja epilogi, haikeena sanon heipat Eetulle ja Leeville - oishan noiden kahden seikkailuista mieluusti kirjotellu vaikka kuinka paljon, mutta ehkä tää nyt on vaan hyvä lopettaa tähän. Ja tuskin mie näitä voin unohtaa, vaan enköhän mie vielä one-shotteja näistäkin kahdesta tuu kirjottelemaan :) En tiedä miten kökkö tästä lopetuksesta tuli ja loppuko tää nyt jotenkin seinään, mutta tässäpäs olis.
Suuren suuri kiitos kaikille lukijoille, jotka ootte jaksaneet kommentoida tätä ja olleet kärsivällisiä, vaikka välillä on mennyt tosi kauan, että jatkoa on tullu. Ootte oikeesti ihan tositosi supereita <3
LUKU 19
Viisi päivää sairaalasängyllä tylsyyskuolemaa tehtyäni ja puukotusta ahdistumiseen asti kelailtuani, mä sitten pääsin pois. Kylkeen koski helvetísti ja mä sain kepit ja kolmiolääkkeet ja puhdistustarpeet sekä liudan ohjeita mukaani lähtiessäni. Tosin en mä tietenkään niitä keppejä suostunut käyttämään kun niin kova äijä olin, vaan irvistellen kävelin sairaalahuoneesta hissille ja hissistä ulkoilmaan kepit toisessa kädessäni. Aurinko paistoi suoraan kohti ja mä seisahduin sairaalan pääoville siristellen silmiäni, kunnes huomasin tutun hahmon kävelevän kohti. Leevi heilautti kättään ja mä lähdin lampsimaan miehen suunnalle fiilis suhteellisen korkealla. Ja syystäkin, mä pääsin vihdoin kotiin ja vaikkei viisi päivää lopulta oikeastaan edes ollut mitenkään pitkä aika, niin musta se oli tuntunut ikuisuudelta. Olihan mulla toki seuraa ollut, Leevi oli ollut paikalla sen mitä duuneiltaan ehti, ja Antton, Mikki ja Siljakin olivat vierailleet. Pihlasta ei ollut kuullut mitään ja totta hitossa se omalla tavallaan ahdisti.
- Oisit oottanu siel ylhäällä, mä oisin tullu jeesaa, Leevi sanoi ja nosti aurinkolasit päälaelleen.
- Kyllä mä pärjään, vastasin, mutta mies ei ilmeisesti kuunnellut, vaan nappasi kassin ja kepit mun kädestäni, - ihan oikeesti, huomautin ja Leevi hymyili vinosti.
- En usko poju, se sanoi ja mä irvistin, mutta annoin miehen kantaa mun kamat kun se kerta niin halusi, - mikä on vointi? Leevi kyseli ja asteli lähelle parkkeeratulle autolleen avaten takakontin ja tyrkäten mun tavarat sinne.
- Ihan jees, mä vastasin kun Leevi paukautti takakontin kiinni. Mies kääntyi mua päin ja kumartui painamaan nopean suukon mun huulilleni, saaden väkisin hymyn nousemaan kasvoille. Hassua kai, että Leevi antoi tuollaisia hellyydenosoituksia mulle sairaalanpihalla, joka oli täynnä ihmisiä. Ehkä se sitten vaan kelasi, ettei enää ollut mitään menetettävää kun Pihlakin oli saanut tietää. Mä hipaisin kylkeäni irvistellen ja vaikka mä olin viiden päivän aikana ehtinyt tottua tikkeihin kyljessäni, niin ei se edelleenkään kovin kivalta tuntunut. Kipeän haavan lisäksi mä olin kelallut vähän turhankin diipisti tulevaa oikeudenkäyntiä, jossa mä olisin asianomistajana. Tilanne oli ihan uusi mulle ja helvettí mua hermostutti, vaikken mä sitä tahtonutkaan myöntää.
- Huhuu, tuutkö sä? Leevin ääni palautti mut takaisin maan pinnalle ja mä siirsin katseeni mieheen, joka kohotti kulmiaan.
- Tuun tuun, älä hoputa liikuntarajoitteista, mä vastasin ja könkkäsin pelkääjän paikalle silmiäni siristellen. Leevi istui ratin taakse ja käynnisti Golfin vilkaisten mua.
- Sä et tiiä miten helpottunu fiilis mulla on nähä sut vihdoin siinä eikä sairaalan sängyssä, mies sanoi pienen hiljaisuuden jälkeen ja hipaisi mun kättäni. Mun kasvoille nousi hymy.
- Helpottavaa päästä pois, vastasin Leevin kääntäessä pirssiään pois sairaalan pihasta. Mies hymyili vinosti ja mä nojauduin selkänojaa vasten vähän irvistellen. Mulla oli ollut ylivoimaisesti vauhdikkain ja tapahtumarikkain puoli vuotta mun elämässäni, ja mua melkein huvitti kun mä kelasin kaikkea mitä mulle oli sattunut viime talvesta tähän päivään. Vitun outoa. Mä olin kuitenkin hengissä ja yllättävänkin onnellinen just nyt, joten en mä kamalasti voinut valittaa, vaikka koettelumuksia oli ollutkin sallittua enemmän. Tosin kyllä mä toivoin, että meno nyt vähän rauhoittuisi. Tai ainakin sitten sen oikeuskäsittelyn jälkeen. Mä ihan totta halusin vaan rentoutua ilman mitään turhia paineita.
- Mitä sä mietit, onks kaikki hyvin? Leevi kysyi ja laittoi radiota hiljemmalle samalla kun pysähtyi liikennevaloihin. Mä heräsin ajatuksistani ja vilkaisin miestä.
- On tietty, vastasin ja siristin vähän silmiäni auringossa, - mitä nyt se oikeusjuttu vähän stressaa, jatkoin ja Leevi nyökytteli.
- Älä sä sitä mieti ku keskityt vaan parantumaan, se sanoi mulle leevimäisen rauhallisesti ja mua hymyilytti, - sitä paitsi, sä et sentään oo syytetty, meinaan voin kertoo, että se kyllä vähän stressaa, Leevi jatkoi ja kaasutti valoista.
- No mä uskon.
- Mm, otat nyt vaan iisisti, mä lupaan keksii kaikkee rentouttavaa tekemistä, mies sanoi sitten ja hymyili veikeästi vilkaisten mua.
- Niin, ja mitähän se sun rentouttava tekemises meinaa? kysyin tahallisen epäilevästi ja Leevi nauroi.
- Saunomista, jalkahierontaa, hyvää ruokaa ja viiniä, mitä helvettíä sä kuvittelit? mies kysyi virnistäen, - ihme pervo.
Mä naurahdin ja vilkaisin Leeviä huvittuneena.
- Ai sä lupaat tehä mulle ruokaa ja antaa hierontaa? kysyin saaden miehen hymyilemään.
- En mä mitään puhunu siitä, että se roolijako niin menis, Leevi heitti virnistäen, - että alahan valmistautua siihen kuuliaisen kotivaimon osaas, mies jatkoi härnäten ja mä löin sitä hellästi kylkeen.
- Kusípää, mä sanoin koittaen pitää naamani peruslukemilla, - mä hyppään seuraavissa punaisissa valoissa sun kyydist pois ja liftaan kotiin, ei tollasta kehtaa kuunnella, jatkoin ja Leevi katseli tietä hymyillen sitä huvittunutta, leikkisää hymyään.
- No eipä passaa sit pysähellä punasiin jos sä tollasta suunnittelet, mies sanoi ja katsahti mua virnistäen. Mä irvistin Leeville.
- Sä oot raivostuttava, ilmoitin voimatta estää hymyä joka pyrki huulille väkisin.
- Älä oo ilkee.
- Sä ite oot pahempi.
Leevi virnisti jälleen ja mua huvitti suuresti meidän keskustelu. Mies pysähtyi punaisiin uhkailuistaan huolimatta ja siirsi katseensa muhun.
- Älä mee, jooko? se sanoi leikillään ja mä naurahdin huvittuneena, - mä teen mitä vaan sä haluut muru, mies jatkoi ja suikkasi pikaisen suukon mun huulille saaden mut hymyilemään.
- No nyt alkaa kuulostaa paremmalta, tuumasin tyytyväisenä ja Leevi katsoi mua hymyillen vinosti. Mies pyyhkäisi vähän mun hiuksiani ja mun kasvoille nousi jälleen hymy. Jotenkin kummallisesti Leevi sai mut aina unohtamaan kaikki mun murheet, enkä mä nytkään osannut olla muutakuin yhtä hymyä.
Leevi päätyi mun luo yöksi, vaikka ihan sama kai se tässä vaiheessa olisi olla Leevilläkin. Mua kuitenkin hermostutti Pihlan näkeminen, joten raukkamainen piileskely mun luona tuntui helpommalta vaihtoehdolta. Mun kylkeen alkoi koskea aika vitusti illemmalla ja mä napsin kolmiolääkkeitä vähän turhankin tiuhaan, niin että lopulta unen tulemista ei tarvinnut yhtään odotella, vaan mä yksinkertaisesti simahdin jossain vaiheessa. Aamulla mä heräsin - siis ihme tosiaan että ylipäänsä edes heräsin - siihen kun joku silitteli mun niskaani ja hiuksiani.
- Mä lähen töihin, Leevin hiljainen ääni kantautui mun korviini ja mä avasin silmäni unisena. Vähän aikaa mä katselin t-paidassa ja duunihousuissa sängynlaidalla istuvaa miestä, kunnes hivuttauduin lähemmäs ja painoin pääni Leevin syliin.
- Älä nyt mee, mumisin väsyneenä ja mies naurahti.
- Se ois niinku pakko, se vastasi silitellen mun hiuksia, - sattuuko kylkeen?
- Eipä oikeestaan nyt.
Leevi nyökytteli ja mä kampesin itseni jokseenkin vaivalloisesti istumaan. Vähän vihloi, mutta mä päätin olla valittamatta.
- Tehään illalla jotai kivaa, mies tuumasi ja painoi huulensa mun huulille. Mä hymyilin sen huulia vasten ja kiersin sormeni miehen niskaan.
- Joo, monelta sä pääset? mä kysyin ja painoin unisena pääni miehen olalle.
- Varmaan puol viis viimestää, Leevi vastasi ja mä kohottauduin painamaan vielä yhden suukon miehen huulille.
- Okei.
- Nyt on pakko mennä, pärjäät sä? mies huolehti ja mä naurahdin vähän.
- Mä oon jo iso poika, vastasin Leevin noustessa sängyltä. Mies virnisti mulle ja mua hymyilytti taas sallittua enemmän. Haukotellen mä kävin takaisin makuulleen ja katsoin kun Leevi katosi eteiseen, ja sitä kautta ulos kämpästä. Musta tuntui epäreilulta, että Leevi painoi töissä ja mä vaan makoilin päivät himassa. Mun pitäisi löytää jotain duunia, ihan oikeasti.
Mun puhelin soi aamupäivällä suunnilleen kokoajan. Ensin soitti mutsi ja sitten soitti Antton, joka houkutteli kaljalle, niin kuin mulla ei muuta tekemistä olisi heti sairaalasta päästyäni. Ihme sekopää. Tosin olisin mä varmaan lähtenytkin jos mulla ei olisi Leeviä. Kuitenkin, sitten kun mä sanoin sille, että mulla oli kolmiolääkkeet, enkä mä sen takia kamalasti viitsinyt brenkkua kiskoa, niin se vitun päihdepallero suorastaan innostui. Tosin ei kyllä ihmetyttänyt yhtään kun tiesi Antton Airaksisen mieltymyksen kaikkeen alkoholia vahvempaan. Ihan varmaan pari minuuttia Anttonin jälkeen soitti Silja, joka ilmoitti sen suurempia kyselemättä, että tulisi käymään kahvilla ihan puolen tunnin sisällä. Mä raahasin itseni väsyneenä suihkuun, kiroilin ääneen suihkun alla kun vesi kirveli haavaa ja lopulta kiskoin päälleni ensimmäiset kaapista vastaantulevat vaatteet. Sitten mä koitin vähän siivota pahimpia sotkuja, mutta lopulta kyllästyin, pistin kahvin tulemaan ja lysähdin katsomaan telkkaria. Silja ilmaantui oven taakse suunnilleen se puolituntia soittamisensa jälkeen ja mä laahustin avaamaan oven.
- No moi, oot kotiin päässy, mimmi sanoi pirteästi ja asteli sisälle mun ohitseni.
- Joo vihdoin.
- Onks millanen vointi? Silja uteli samalla kun riisui tennarit jalastaan.
- Ihan jees, kipulääkkeillä mennään, mä vastasin ja astelin keittiöön kaatamaan kahvia kuppeihin. Me suunnattiin parvekkeelle nauttimaan kahvista ja röökistä, ja tottakai hemmetin hyvästä säästä. Näin kesän alkuun ei ollut sattunut juurikaan sadepäiviä, ja mä kelasin että tästä kestästä saattaisi tulla sään puolesta jopa ihan hyvä. Haukotellen laitoin arskat silmille ja lysähdin parvekkeen tuolille sytytellen tupakkaani. Teki mieli juoda pari bisseä ja lähteä uimaan, mutta sitä jälkimmäistä mä tuskin pystyisin harrastamaan ihan hetkeen.
- Pihla varmaan kerto musta ja Leevistä? mä lopulta kysyin, koska olin melko varma, että Pihla oli yksi syy miksi Silja oli mun ovelle ilmestynyt, - onks se vielki ihan raivona?
Mimmi puhalsi savua ilmaan ja hymähti vähän.
- No joo, se soitti mulle ihan sekavana, mut kai se sit oli vaan jotenkin järkyttyny, Silja vastasi kohauttaen olkiaan, - kyl mä uskon, että se vielä rauhottuu kunhan vähän aikaa saa höyryjä päästellä, mimmi jatkoi hymyillen vinosti ja mä purin huultani.
- Mä toivon, vítuttaa ku toi juttu meni tolleen, totesin irvistäen ja siirsin katseeni Siljasta. Me polteltiin röökit loppuun hiljaisuudessa, kunnes asteltiin takaisin sisälle paahtavan kuumaan asuntoon.
Joskus neljän aikaan mä istuin meidän taloyhtiön pihakeinussa (ensimmäistä kertaa elämässäni, muuten), poltin tupakkaa ja tuijottelin kesäiltapäivää aurinkolasien läpi. Naapurin vanha rouva oli tullut sanomaan mulle, ettei siinä keinussa mitään kessua saanut imuttaa, mutta mä en oikeastaan jaksanut välittää, se eukko halusi vaan itse päästä siihen istumaan niin kuin joka päivä. Nyt oli kerrankin mun vuoro, hemmetti. Oikeastaan mä kyllä odottelin Leeviä, koska meidän oli tarkoitus mennä syömään, en mä muuten varmaan siihen olisi tullut istumaan. Haukotellen nojauduin selkänojaa vasten ja vein tupakan huulilleni. Mä olin tajunnut tänään, että mulla oli neljän päivän päästä synttärit, kun Silja oli kysynyt mitä mä meinasin tehdä silloin. Mä kelasin, että oliko musta tullut vanha kun mä en oikeastaan jaksanut välittää enää mistään synttäreistä. Hymähtäen karistin tuhkaa hietikolle ja nostin katseeni juuri sopivaksi nähdäkseni mustan Kawasakin ilmestyvän pihalle kulman takaan. Leevi ja prätkä oli edelleen mulle jotenkin vaikea asia käsitellä, tuo äänekäs kaksipyöräinen teki miehestä vaan entistä kuumemman. Hymähdin huvittuneena ajatuksilleni ja Leevin noustessa moottoripyörän kyydistä ja ottaessa kypärän päästään, mä nousin ja otin sisältä mukaani nappaaman kypärän mukaani. Hymyillen astelin miehen luo ja Leevi sytytti tupakan virnistäen.
- Onks susta tullu vanha kun sä istuskelet tollasessa keinussa maailman menoa ihmettelemässä? mies kysyi ja mä kohotin vähän kulmiani voimatta silti olla hymyilemättä.
- Emmä tiiä, mulla on ens torstaina synttärit, vastasin huolettomasti.
- Mä tiedän, Leevi vastasi hyväntuulisesti.
- Mistä sä sen tiiät?
- Tiiänpähän vaan, mies virnisti ja vei röökin huulilleen, - paljos sä täytätkään? Kuustoista?
Mä tönäisin virnuilevaa miestä kylkeen.
- Aina sä oot kiusaamassa, sanoin hyvinkin loukkaantuneena.
- Mä saan kiusata, mä oon jo niin vanha, Leevi vastasi ja mä katsoin miestä huvittuneena.
- Onks ikäkriisi?
- Vähän joo, siks mulla on prätkä ja nuorempi kumppani, Leevi sanoi hymyillen leikkisästi ja saaden mun naurahtamaan. Mä katselin vähän aikaa edessäni seisovaa pidempää miestä, kunnes nostin arskat päälaelle ja liikahdin painamaan huuleni miehen huulille. Leevi hymyili mulle meidän suudelman jälkeen, enkä mäkään voinut estää suupieliäni nousemasta ylöspäin. Mä olin tajuttoman hyvällä tuulella, vaikka samalla mieltä painoi niin Pihla, Petu kuin se helvetín oikeudenkäyntikin. Leevi laski kätensä mun terveelle kyljelle ja suukotti mun otsaani.
- Onks tänään koskenu paljon? se kysyi huolehtivasti ja mä nostin katseeni sen silmiin.
- Ei pahasti, noi lääkkeet on aika tehokkaita, vastasin ja Leevi nyökytteli, - ootko sä kuullu Pihlasta? kysyin heti perään.
- Se tuli mua tänään rapussa vastaan kun mä tulin duunista, mies vastasi ja mä kohotin kulmiani.
- Ai tuli? Mitä se sano?
- No sehän siinä just oli, ku ei se sanonu mitään, käveli vaan ohi ja katto muualle, Leevi kohautti olkiaan ja mä hymähdin alakuloisesti.
- Víttu, kirosin huultani purren. Leevi hipaisi mun kättäni.
- En mä jaksa edelleenkään uskoa, että se loputtomiin on tollanen, kyllä se siitä, mies sanoi.
- No mut entä jos ei?
- No sit mä pakotan sen puhumaan mun kanssa, kyllä asiat järjestyy Eetu, Leevi lupasi hymyillen vähän ja mä purin hammasta.
- Okei.
- Joko mennään, mulla on ainaki nälkä? mies kysyi ja mä nyökyttelin, - hei hymyä huuleen, se vielä sanoi ja laski kätensä mun kaulalle, enkä mä lopulta voinut olla hymyilemättä.
- Joo joo, vastasin huvittuneena ja Leevi virnisti, kunnes laittoi kypärän päähän. Mä vedin myös kypärän päähäni ja Leevin käynnistettyä ajokkinsa, mä nousin miehen taakse.
- Ajat sit nätisti, ettei mun tarvii pelätä, huomautin ja mies nauroi.
- Ihan niin kuin prinsessa haluaa, se vastasi. Mä nipistin Leeviä huvittuneena kyljestä, kunnes mies kaasutti prätkällään pois parkkipaikalta.
*
Mä kävin keskiviikkona viimein Anttonin ja Mikin kanssa bissellä kun noista ensimmäinen oli mua niin kovasti mukaansa vinkunut. Jätkät oli ihan ihmeissään mun kertoessa Tumpista ja puukotuksesta, ja Antton kyseli olinko mä sekaantunut johonkin laittomaan. Se ihan tossissaan luuli, että mä tekisin jotain rikollista, vaikka ihan vähän aikaa sittenhän mä itse sain vähän väliä vierailla jäbän itsensä luona linnassa ja kirota sille miten sen piti kunnostautua kunhan pääsisi pois. Sitten se kyseli mitä mä meinasin synttäreillä ja mä saatoin todeta, etten varmaan mitään ihmeellistä. Jotenkin sitä ei enää kahdenkympin jälkeen ollut enää jaksanut juhlistaa mitenkään, tai en mä ainakaan ollut jaksanut. Antton ja Mikki nyt löysivät mistä tahansa aiheesta syyn sekoilla.
Mä kävin samana päivänä myös mutsin ja Joonan luona kuuntelemassa mutsin paapomista ja Joonan hölmöä päänaukomista.
- Kuka se Leevi on, onks se joku Petun entinen gangsterikaveri? Joona kyseli kun mutsi oli kadonnut keittiöön ja me istuttiin kahdestaan olkkarin sohvalla.
- No ei oo, mä vastasin broidille samalla kun surffailin telkkarikanavilla, - ne vaan tuntee toisensa, eikä tykkää toisistaan, jatkoin kohauttaen olkiani.
- No joo, se kyllä tuli selväks, Joona sanoi ja mä hymähdin.
- Mitä se sua liikuttaa? mä kysyin kohottaen kulmiani ja siirsin katseeni pikkuveljeen.
- Ei kai mitenkään, ihmettelin vaan miten Petu meni niin vitun vihaseks siellä sairaalassa, ei oo sen tapasta, Joona sanoi kohauttaen olkiaan.
- Kai sillä vaan nous vanhat muistot mieleen, mä sanoin välttelevästi ja vilkaisin taakseni kun äiti ilmestyi meidän luo.
- Siellä ois ruokaa jos maistuu, se sanoi ja mä hymyilin.
- Arvaa vaan, vastasin, tönäisin vieressäni istuvaa pikkubroidia ja nousin ylös vähän irvistäen kyljen takia. Naamioin kuitenkin ähkäisyn yskäisyksi ja koitin näyttää neutraalilta, koska en jaksanut mutsin paapomista ja saarnaa jos se tajuaisi, että mun kylki oli oikeasti välillä tosi kipeä. Joona kuitenkin ilmeisesti tajusi ja kohotti vähän kulmiaan, mutta ei sitten sanonut mitään kun me asteltiin ruokapöytään syömään mutsin tekemää kanapastaa.
*
Torstaiaamuna mä heräsin siihen kun Samsung pirisi mun tyynyn alla. Ei tosiaan ollut mitään havaintoa mitä se mun tyynyn alla teki, mutta unisena mä sen sieltä kaivoin ja katselin vähän aikaa ruudussa vilkkuvaa Leevin nimeä silmät ristissä, kunnes painoin vihreää luuria.
- Mmm? ynisin silmiäni raottaen. Aurinko paistoi verhojen välistä, enkä mä voinut olla kelaamatta, että kello oli varmaan paljon. Leevin loma oli alkanut eilen ja mä ihmettelin suuresti ettei mies halunnut tulla yöksi mun luo, mutta ei Leevistä ilmeisesti aina vaan ottanut mitään selvää.
- No synttärisankari, paljon onnee, mies sanoi hyväntuulisesti ja mä hymyilin vähän.
- Kiitti vaan, sanoin unenpöpperössä ja saatoin taas ihmetellä miten Leevi pystyi olemaan aina aamuisin noin virkeä. Mulle teki tuskaa nousta sängystä, vaikka olisin nukkunut kellon ympäri.
- Nousehan nyt ylös, kello on jo kymmenen, mä oon kohta sun luona, Leevi sanoi ja mä ynähdin unisena.
- Vasta kymmenen, mä marisin ja kuulostin varmaan ihan pikkukakaralta, - sulla on loma, mikset sä nuku pitkään? kysyin ja Leevi naurahti. Taustalta kuuluva kohina ja musiikki kertoivat, että mies oli ilmeisesti ratissa.
- Ei mua nukuta, Leevi vastasi huvittuneena, - että alahan nousta.
- Joo joo.
- Noni, hyvä, moro.
- Moikka.
Mä ilmeisesti kuitenkin nukahdin uudelleen, koska jonkun ajan päästä mä säpsähdin hereille ovikellon soidessa. Haukotellen pakotin itseni ylös sängystä ja kiskoin puoliunessa lattialla lojuvat harmaat collegehousut boksereiden päälle, jos oven takana vaikka olisikin joku muu kuin Leevi. Ei siellä kuitenkaan ollut ja hyvä niin. Leevi katsoi mua huvittuneena kun mä sain oven auki, ja mä tyydyin irvistämään pirteälle miehelle.
- Nousit vissiin ylös vasta nyt? Leevi härnäsi samalla kun vetäisi oven kiinni.
- No mitäs soittelet mulle näin aikasin, vastasin, kävelin takaisin sängylle ja painoin pään tyynyyn, - tuu nukkumaan mun viereen, mutisin ja Leevi katsoi mua huvittuneena.
- En todellakaan tule, sä nouset nyt ylös, mies komensi ja mun kasvoille nousi väkisin pieni hymy.
- Miks? mä kysyin katsoen miestä, joka istui sängyn laidalle. Mä käännyin selälleni ja Leevi kutitti mua mahasta saaden mun kiemurtelemaan ja työntämään miestä kauemmas.
- Koska me lähetään mökille, Leevi lopulta vastasi ja mä kohotin kulmiani ihmeissäni.
- Häh, minne?
- No mökille, että ala nousta, mies jatkoi ja mä nousin istumaan ihmeissäni.
- Ai nyt? kysyin hölmistyneenä saaden Leevin naurahtamaan huvittuneena.
- No eiku ens viikolla, mies kiusasi ja mä irvistin, - hölmö, se jatkoi ja puristi hellästi sormillaan mua nenästä.
- Oisit heti kertonu, mä sanoin astetta virkeämpänä, - mihin mökille?
- Mä halusin yllättää, Leevi virnisti ja painoi pienen suukon mun huulille, - ei se oo hirmu kaukana, nelkyt kilometriä suunnilleen, se on mun tädin mökki, mut ne käy siellä niin harvoin nykyään, että mä pyörin siellä melkein enemmän kesäisin.
Mä katsoin Leeviä ja mun kasvoille nousi väkisin hymy. Mä en olisi varmasti vielä kuukausia sitten osannut odottaa, että Leevi osaisi olla näin ihana ja yllättää mut tällaisella.
- Sä oot ihana, sanoin ajatukseni ääneen ja mies hymyili veikeää hymyään.
- Kiva että kelpaa, se vastasi ja hipaisi mun poskeani, - vai oliks sulla suunnitelmissa jotain synttäribileitä kavereiden kaa tänään?
- Ei todellakaan, mä virnistin, - ja vaikka oiski, niin mieluummin mä oon sun kanssa, jatkoin ja painoin huuleni miehen huulille. Leevi kiersi sormensa mun niskaan ja mun mahanpohjaa kutitteli meidän suudelma, joka venyi lopulta varsin pitkäksi. Mies hymyili kun meidän huulet irrottautui toisistaan ja mä saatoin todeta, että mä tunsin tuota miestä kohtaan niin tajuttoman paljon, ettei mikään ollut ikinä tuntunut tältä.
- Sä teet musta niin onnellisen, Leevi sanoi ja suukotti mun otsaa.
- Niin säkin musta, vastasin hyväntuulisesti.
- Jos mä keitän meille kahvit? mies tuumasi ja mä nyökkäsin hymyillen.
- Mä käyn äkkiä suihkussa, sanoin ja lopulta me noustiin siitä sängyltä. Hymy jumiutui mun kasvoilleni kun mä riisuuduin, vilkaisin Leeviä joka iski mulle silmää ja lopulta astelin kylppäriin suihkun alle. Mun synttäriaamu ei varmasti olisi voinut olla yhtään parempi.
Jotakuinkin reilun tunnin kuluttua me asteltiin rapusta ulos auringonpaisteeseen. Mä olin meidän kolmen päivän mökkireissusta innoissani kuin pikkupoika päästessään puuhamaahan, ja se oli tavallaan tosi hassua. Leevi avasi takakontin kun me päästin Golfin luo ja mä heitin reppuni muiden tavaroiden joukkoon.
- Oot juomapuolesta huolehtinu, totesin huvittuneena kun huomasin takakontin oluet. Leevi naurahti vähän.
- Tottakai, se vastasi ja kiersi toisen kätensä mun lantion ympärille, kunnes paukautti takakontin kiinni, - pitää vissiin käydä vielä kaupassa ostamassa jotain ruokaa.
- Se vois olla ihan hyvä, vastasin hymyillen ja Leevi virnisti. Mä vilkaisin miestä vielä, kunnes astelin pelkääjän paikan ovelle ja olin jo istumassa autoon, kunnes kuulin jonkun huutavan.
- Hei, oottakaa!
Siljan äänen kuuleminen just nyt oli jo sinällään outoa, mutta vielä oudommaksi tilanne meni kun mä nostin katseeni ja tajusin kohti kävelevän Siljan mukana olevat henkilöt. Tai ei Aarnissa mitään outoa ollut, mutta Pihlassa. Mä katsahdin Leeviin, joka kohotti mulle vähän kulmiaan tajuttuaan kolmikon. Jossain määrin hiton ihmeissäni mä kiersin Leevin puolelle autoa ja katsoin kun porukka asteli meitä päin. Leevi sytytti tupakan ja ojensi mulle röökiaskiaan, niin kuin olisi epäillyt, että tilanne jotenkin tulisi vaatimaan nikotiinia. Tosin mistä sen tietää. Mä heitin röökin huulilleni ja sytytin.
- Moi, ja onnee Eetu, Silja sanoi vähän hengästyneenä ja halasi mua toverillisesti. Mä katsoin sitä ihmeissäni.
- No tota, kiitti, vastasin ja Silja irrottautui mun kaulastani. Mä vilkaisin Leeviä, joka katseli jonnekin vastapäisen talon seinään röökiä poltellen.
- Mihin te ootte menossa? Silja kyseli ja mä puhalsin savua keuhkoistani.
- Mökille, mä vastasin katsoen tyttöä, ja musta tilanne tuntui kiusalliselta Pihlan takia.
- Ai, kiva, mimmi tuumasi hymyillen vähän ja vilkaisi sitten Pihlaa, - mut oli meillä asiaaki, tai Pihlalla oli asiaa.
Mä kohotin kulmiani ja vilkaisin sivusilmällä Leeviä, joka oli viimein lopettanut sen seinään tuijottelun. Mies katsahti mua jokseenkin kummissaan. Itsekseni hymähtäen mä lopulta siirsin katseeni Pihlaan, joka haroi vähän punaisia hiuksiaan, tuijotteli kenkiään, kunnes lopulta nosti katseensa muhun ja Leeviin.
- Tota noin... Mä oon tainnu olla vähän idiootti, mimmi sanoi ja mä yllätyin sen sanoista, - anteeks, oikeesti, en mä ees tiiä miks mä olin teille vihanen, ettehän te sille mitään voi.. Tai siis, että... Mä oon ihan vitun tyhmä, Pihla jatkoi ja vilkaisi ensin mua ja sitten Leeviä. Mimmin sanat kuulostivat aika hemmetin helpottavilta, jopa niin helpottavilta, että mä en saanut sanottua mitään. Hetken aikaa oli ihan hiljaista ja mä ehdin kelata vaikka mitä, ennen kuin Leevi lopulta rikkoi hiljaisuuden.
- No se nyt ei sinällään yllätä, että sä oot tyhmä, mies sanoi ensin vakavasti, mutta lopulta nosti suupielensä leikkisään hymyyn. Pihla katsoi Leeviä hetken hölmistyneenä, kunnes pyöräytti silmiään.
- Ja sä oot ilkee, tyttö vastasi hymyillen kuitenkin. Mä katsahdin noita huvittuneena.
- Kyllähän sä enos tiedät, Leevi sanoi ja tiputti tupakan sormistaan. Mies vilkaisi mua ja työnsi kädet taskuihinsa. Pihla pyöritti päätään hymyillen vähän, vilkaisi Siljaa, kunnes siirsi katseensa takaisin meihin.
- Saanko mä anteeks? se kysyi ja mä ruhjoin röökinatsan kenkäni alle nostaen sitten katseeni tyttöön.
- Saat, sanoin ennen Leeviä ja Pihla hymyili, enkä mäkään voinut estää hymyä nousemasta kasvoilleni. Mimmi käveli lähemmäs ja me halattiin, kuitenkin sen verran hennosti, ettei mun tarvinnut irvistellä kivusta. Tuntui siltä, että jotain olisi tipahtanut sydämeltä kun me saatiin sovittua, mä en ollut edes tajunnut miten pahasti Pihlan ja mun riita oli vaikuttanut muhun. Pihla halasi myös Leeviä, ja me jauhettiin jonkin aikaa kaikkea turhaa páskaa, poltettiin röökit ja sitä rataa, ennen kuin viimein hypättiin autoon. Leevi vilkaisi mua hymyillen, sytytti uuden tupakan ja kaarsi Golfin pois pihasta isolle tielle, enkä mä voinut estää hymyä nousemasta huulilleni. Hitto mulla oli hyvä fiilis.
*
Kun mä illalla seisoskelin pyyhe lanteillani rantasaunan terassilla kaljatölkki kädessäni ilta-auringon paisteessa, mä varmaan tajusin oikeasti miltä tuntuu olla vilpittömästi onnellinen. Mikään ei vaivannut päätä, ja jos meinasi vaivata, niin mä en antanut itseni murehtia. Mä halusin vaan nauttia siitä hetkestä siinä. Itsekseni hymyillen vein tölkin huulilleni ja join, antaen katseeni lipua rantaviivassa. Leevin tädin mökki oli tosi rento ja kodikas, ei mitenkään suuri, mutta ei tarvinnutkaan - kunhan oli sauna ja ranta. Mä rakastin kesää ja mökilläoloa ja kaljanjuontia ja aurinkoa. Eikä mun mielestä Suomen kesässä ollut mitään vikaa kunhan ei kokoajan satanut.
- Mitä sä täällä itekses virnuilet? Leevin ääni sai mut palaamaan maan pinnalle, ja leikkisästi hymyillen nostin katseeni saunasta siihen terassille ilmestyneeseen mieheen.
- Kunhan mietin, vastasin ja katsoin kun Leevi istui penkille sytytellen tupakkaa. Mies katsahti mua.
- Mitä? se kysyi ja mä astelin miehen eteen, nojauduin puista pöytää vasten ja kurottauduin ottamaan pöydän toisella puolella olevasta kylmäkallesta uuden kaljan. Tyytyväisenä avasin tölkin ja hörppäsin.
- Annappa mulleki olut, Leevi sanoi itsevarmasti hymyillen, ennen kuin mä ehdin sanoa mitään. Mä tönäisin penkillä istuvaa miestä olkapäähän.
- Mikä palvelija mä on? kysyin voimatta estää pientä hymyä joka nyki huulia ylöspäin.
- No sä oot nuori ja hölmö, ja mä oon vanha ja viisas, joten sun täytyy tehä niinku mä sanon, Leevi vastasi virnistäen ja mä irvistin.
- Sitä viisasta en sun kohalla allekirjottas, heitin takaisin ja pyyhkäisin miehen kosteita hiuksia.
- Sä oot ilkee, Leevi vastasi ja mä kallistin päätäni hymyillen. Leevi puhalsi savua keuhkoistaan ja mä katselin miestä ja sen paljasta yläkroppaa pitkin valuvia pisaroita. Júmalauta se näytti hyvältä.
- Sä oot ansainnu sen, vastasin lopulta huvittuneena ja Leevi nousi siitä penkiltä, tumppasi röökinsä mun aiemmin tyhjentämään Sandelstölkkiin, tuli ihan lähelle, ja laittoi kätensä mun lanteille.
- Mä näytän kohta sulle mitä sä oot ansainnu, se sanoi matalasti ja mun kasvoille nousi hymy kun mies kumartui painamaan huulensa mun kaulalle. Kylmät väreet kulki hassusti pitkin mun selkääni Leevin huulten ja iholle painautuneen lämpimän kropan myötä. Mä liikutin sormeani miehen paljasta selkää pitkin ja Leevi painoi huulensa mun huulilleni. Me suudeltiin ties kuinka kauan ja mun mahanpohjassa kihelmöi, eikä nyt luonnollisesti vaan siellä, vaan myös alempana. Leevin irrottautuessa mun huuliltani, miehen kasvoilla oli vilpittömän iloinen hymy, joka tarttui myös mun huulilleni. Mä katselin pidempää miestä ja kelasin, että olisin voinut jäädä siihen vaikka ikuisuudeksi tai jotain.
- Tiiätkö sä teet musta kokonaisen, Leevi lopulta sanoi ja mä piirtelin kuvioita miehen hyvässä kunnossa olevaan yläkroppaan.
- Mulla on samanlainen tunne, vastasin hymyillen ja Leevi painoi suukon mun otsalleni.
- Mä oon huono keksimään synttärilahjoja, mutta toivottavasti tää mökkireissu kelpaa, mies sanoi hymyillen vinosti.
- Paremmin ku hyvin, virnistin ja nousin istumaan siihen pöydälle, - parasta on se, että mä saan olla sun kanssa, jatkoin ja Leevi istui mun viereeni, otti lopulta itse sen kaljan kylmäkallesta ja avasi.
- Ja mä sun, mies sanoi ja kiersi kätensä mun ympärille. Mä nojauduin miestä vasten ja katselin edessä näkyvää rantaa ja auringonlaskua onellisena. Musta tuntui, että mä elin jossain ihan liian hyvässä unessa. Jos mä elinkin, niin mä en ainakaan halunnut ikinä herätä. Mä halusin vaan olla siinä Leevin lähellä, eikä meidän edes tarvinnut puhua mitään, mun oli hyvä ihan näin. Ja se mitä mä tunsin Leeviä kohtaan, se oli jotain sellaista jota mä en ehkä itsekään vielä osannut käsitellä, mutta se ei haittannut yhtään. Kaikkien niiden typerien väärinkäsitysten ja ongelmien jälkeen me kuitenkin oltiin siinä, joten millään muulla ei ollut yhtään mitään väliä. Mä en olisi ikinä uskonut kenenkään ihmisen pystyvän tekemään musta näin onnellista, ja vieläpä näin lyhyessä ajassa, mutta Leevi teki. Ja siitä mä tiesin löytäneeni jotain hiton erityistä. Hymyillen mä nostin päätäni ja siirsin katseeni mieheen.
- Kunpa tää hetki ei loppuis ikinä, mä sanoin ja Leevi hymyili. Mä en olisi ikinä uskonut, että mussa oli näin pehmo ja herkkä puoli ennen Leeviä, mutta toisaalta ei kyllä haitannut yhtään.
- Meille tulee näitä hetkiä vielä vaikka miten paljon, jos sä vaan haluut, mies vastasi ja suukotti mun hiuksiani. Mun kasvoille nousi jälleen hymy. Mä en koskaan ollut tuntenut näin, ja siitä mä kai tiesin, etten mä oikeasti ollut koskaan ennen ollut rakastunut.
- Tietysti haluun, sanoin ja nostin katseeni mieheen, jonka kasvoille nousi leikkisä hymy, - en ois ikinä uskonu sillon kun me tavattiin ekan kerran, että mä päätyisin tähän, jatkoin virnistäen ja sytytin itselleni tupakan.
- Ai, mä kyllä tiesin ihan heti ku näin sut, että tässä sitä kesällä ollaan, Leevi vitsaili ja mä tönäisin miestä huvittuneena.
- Kylläpä naurattaa, sanoin katsoen Leeviä, joka virnisti siihen rentoon tyyliinsä.
- No ei oikeestaan, mutta tiiätkö mikä mua naurattaa?
- Noh?
- Se kun mä kelaan sitä kun sä törmäsit muhun sillon talvella siellä vankilan pihalla ja kaaduit siihen vitun isoon lammikkoon, mies sanoi ja nauroi huvittuneena, - se oli tiiätkö mun viikon kohokohta, se jatkoi naureskellen. Mä kohotin kulmiani, imaisin röökiäni ja tyydyin tönäisemään Leeviä jälleen hellästi, mutta en voinut estää hymyä joka nousi väkisin huulille.
- Se oli kamalaa, ja sä vaan naurat, sanoin ja Leevi naurahti pyörittäen päätään.
- Mun mielestä se oli hiton hauskaa, sä olit niin huvittava, mies vastasi nauraen jälleen omille ajatuksilleen. Mä katsoin sitä kulmat koholla ja huvittunut hymy kapusi huulille Leevin naureskelun myötä.
- No ihme asioista sä taas huumoria elämääs revit, tuumasin ja Leevi virnisti.
- No emmä mistä asioista, vaan lähinnä susta, mies vastasi kiusallaan ja kutitti mun tervettä kylkeä hennosti.
- Törkee, mä irvistin ja katsoin hymyilevää miestä vieressäni. Leevi vetäisi mut takaisin kainaloonsa ja suukotti poskea.
- Sä ootkin ihana, se hymisi mun korvaan ja mun sisällä tuntui hassu, hykerryttävä tunne, niin kuin kovin monta kertaa aiemminkin. Mä otin vielä savut tupakastani, kunnes tumppasin sen tyhjään tölkkiin, ja siirsin katseeni mieheen vieressäni. Auringonlasku värjäsi Leevin tummat hiukset hassusti punertavaan. Sää ei olisi voinut olla yhtään parempi. Mä painoin huuleni miehen huulille ja me suudeltiin hellän rauhallisesti siinä terassilla, eikä mulla ollut mikään kiire lopettaa sitä suudelmaa. Oikeastaan mulla ei ollut kiire yhtään mihinkään, mä saatoin vaan olla ja istuskella siinä pöydällä Leevissä kiinni, eikä millään muulla ollut väliä juuri nyt. Hetken tässä maailmassa oli vaan mä ja Leevi, mä en kuullut, nähnyt tai ajatellut ketään muuta kuin miestä mun vieressäni meidän huulten tapaillessa toisiaan.
Henkäisten nostin katseeni Leevin silmiin meidän huulten erotessa toisistaan. Hetken aikaa oli ihan hiljaista ja me vaan katseltiin toisiamme. Mä hipaisin miehen kaulaa kevyesti sormenpäilläni ja hymyilin.
- Mä rakastan sua Leevi.
Miehen kasvoille nousi lämmin hymy mun sanojeni myötä ja se silitti kevyesti mun niskaani.
- Ja mä rakastan sua Eetu.
Leevi pujotti sormensa mun sormien lomaan ja mun mahanpohjassa perhosparvi törmäili toisiinsa aika päättömästi, mutta se tuntui hyvältä. Oikeastaan musta tuntui kaikenkaikkiaan juuri nyt tosi hyvältä. Kyllä mä tiesin, että vastoinkäymisiä oli ollut, ja tulisi olemaan vaikka miten paljon, mutta se ei mietityttänyt mua. Mä olin niin onnellinen.
Mä olin onnellinen siitä, että ensimmäistä kertaa elämässäni mä tiesin täysin varmasti mihin mä kuuluin ja missä mä halusin olla. Eikä mun tarvinnut kyseenalaistaan sitä, mun olo tuntui ehyeltä siinä niin, Leevin vieressä. Niin kuin mä olisin löytänyt jotain itsestäni miehen myötä. Mä hymyilin katsoessani auringonlaskua järven takana. Sivusilmällä näin myös miehen hymyilevän ja hiljaa, sanomatta mitään mä nojauduin miestä vasten. Leevi kiersi kätensä mun ympärille ja mä suljin silmäni hymyillen.
Tähän mä kuuluin, mä tiesin sen.
|