|
Lähettäjä: VJ
Päivämäärä: 28.2.12 23:11:20
”Mitä sä sanoit sille?” Jake kysyi, kun olin sulkenut huoneeni oven perässäni.
”Että menin takaisin nukkumaan.”
”Mitä ihmettä tääl on yöl tapahtunu?”
Purin huultani. ”No… Ahti nyt vaan tuli kännissä kotiin.”
”Okei… Sä sit jouduit helppii sitä vai?”
”Joo’o…”
Jake istui rennosti sängylläni nojaten sen päädyssä seinää vasten. Hän taputti paikkaa vieressään, mutta istuin tuolille häntä vastapäätä.
”No, mistä sä halusit jutella mun kanssa?” kysyin pyöritellen hiuskiehkuraa sormeni ympärille.
Jake näytti hieman vaivaantuvan. Hän nosti kätensä niskaansa ja pörrötti hiuksiaan. ”Mä huolestuin…”, hän lopulta sai sanottua.
Katsoin häntä toinen kulma koholla. ”Miks ihmeessä?”
”Mä en halua, että sä saisit musta ihan väärän kuvan nyt, kun sä tiiät.”
Pyöräytin tuolin niin, että olin selkä häneen päin.
”Kuuntelisit mua edes”, hän pyysi hiljaisena. Saatoin kuulla hiipivää epätoivoa hänen äänessään.
Olimme jonkin aikaa hiljaa, kunnes huokaisten käännyin taas häntä kohti ja nyökkäsin jatkamaan.
”Alotanko mä ihan alusta?” hän kysyi.
”Miten vaan”, tokaisin.
”No… Sähän tiiät, että minä ja Ahti oltiin joskus parhaita kavereita?” hän tarkisti ja nauroi perään. ”Tosin sitä on varmaan aika hankala uskoa. No, joka tapauksessa meijän ystävyys alkoi rakoilla, kun Seve tuli mukaan Ahdin kuvioihin. Ja Seven myötä mukaan tuli muitakin tyyppejä, Jaatisen Sami myös.”
Kohotin kulmiani. ”Oliks Sami alun perin Seven eikä Ahdin tuttu?”
Jake nyökkäsi ja jatkoi. ”Mä kuitenkin edelleen olin kelkassa mukana, vaikka minä ja Ahti ei sitten enää tultukaan niin hyvin juttuun, koska… No, mä en kauheesti välittäny sen uudesta porukasta. Samin kanssa mä olin hyvää pataa, eikä aikaakaan, kun mä olin jo koukussa huumeisiin. En sitten tiedä oliks meijän jonkin asteinen ystävyys ihan feikkiä. Se jätkä on hyvä kauppaamaan sitä tavaraansa.”
Purin huultani. Minullekin Sami oli antanut huumeita. Ei hän niistä ollut kuitenkaan rahaa pyytänyt.
”No, joka tapauksessa mä olin jo ihan koukussa. Eikä mulla ollu rahaa, mä tein ihan mitä vaan saadakseni kamaa. Mä tein töitä Samille, että sain siltä huumeita. Se oli kunnon kierre…”
Itse en ollut ennen tänne tuloa törmännyt kertaakaan huumeisiin. Maalla, missä ennen asuin, kaikki tunsivat kaikki. Siellä ei ollut hämärähemmoja, jotka olisivat kaupanneet huumeita salaisesti, tai jos olisi ollut, niin poliisi olisi saanut heidät kiinni sillä sekunnilla.
”Mä sain aseen, Samikin kantaa suurin piirtein aina asetta mukanaan.”
Silmäni rävähtivät lautasen kokoisiksi. ”Oikeasti?”
”Joo, joo”, Jake sanoi ja risti kätensä syliinsä. ”Se antoki mulle sen aseen, millä mä lopulta ammuin Ahtia. Voi víttu, mulla ei ollu ees kunnon motiivia.”
”Miksi sä ammuit?” kysyin ääni hieman väristen. Katsoin kuinka hänen sinisistä silmistään paistoi syyllisyys.
”Mä halusin lisää.”
”Ja sulla oli niin paljon velkaa, että sulle ei enää myyty”, muistelin, mitä veljeni ja Seve olivat minulle kertoneet. ”Jaatisen käsky.”
Jake nyökkäsi. ”Ja mä olin siinä vaiheessa jo niin helvetín sekaisin. En mä voinu ajatella muuta ku neulaa ja pillereitä. Ei mun elämässä víttu ollu mitään muuta.”
”Ja sitten poliisit soitettiin?”
”Joo”, Jake myönsi. ”Eihän siinä voinu sitten paljastaa Samia tai Ahtia, koska mä olin niille edelleen velkaa ja näin… Jäin kiinni siitä, että olin huumeitten vaikutuksen alaisena seonnu ja ampunu niin sanottua parasta kaveriani.”
”Mutta… Eiks poliisit käyny taloa läpi? Niittenhän ois sitten pitäny löytää täältä huumeita.”
”Ne ehditiin piilottaa.”
Jäimme istumaan hiljaisina toisiamme vastapäätä.
”No, nyt sä tiedät”, Jake huokaisi lopulta. ”Mä oikeesti kadun sitä, mitä mä tein, mutta… silti mä syytän osittain siitä sun veljeä. Se veti mut mukaan siihen kaikkeen, enkä mä kestäny sitä. Kaikki se vei mut mukanaan.”
Purin huultani. Minua tämä kaikki ei ollut vienyt mukanaan, vaikka liikuin tismalleen siinä samassa porukassa, johon Jake oli vajonnut. Syy saattoi tosin olla se, että porukan sisäpiiriläinen suojeli minua. Veljeni ei halunnut minusta samanlaista, kuin porukan muista jäsenistä.
”Mua pelottaa sun puolesta Sami”, Jake sanoi ja katsoi minua syvälle silmiin. ”Heti, kun mä näin sut ekan kerran koulun pihalla, se eka päivä kun sä tulit kouluun, mä halusin sut pois Ahdin seurasta.”
Käänsin katseeni ovelle päin ja Jake naurahti. ”Tosin myöhemmin sitten sain kuulla sen olevan aika mahdotonta, koska… tehän ootte sisaruksia ja sä asut täällä, sen talossa”, hän huokaisi raskaasti.
”Mulla on kaikki ihan hyvin”, sanoin ja yritin sulatella hänen puheitaan.
”Onko? Mites se uusivuosi?”
Kylmät väreet kulkivat selkääni pitkin ja mulkaisin Jakea. ”Älä puhu siitä.”
”Se nyt vaan sattui olemaan hyvä esimerkki.”
”Silti.”
Hän huokaisi raskaasti uudestaan. ”Sami mä vaan… Heti kun mä näin sut. Heti silloin koulun pihalla kun sä katsoit mun silmiin sun veljes viereltä… Mä halusin sut pois sen luota. Mä ajattelin, että mun pitää auttaa sua, ettei sulle käy samoin kuin mulle tai sitten Ahdin exille. Ahti ei… oo mikään paras poikaystävä, mitä nyt oon kuullu. Tytöt on sille kertakäyttökamaa.”
”Miten sä kehtaat?” kysyin vaimeasti. ”Mä en halua kuulla tommosta paskaá.”
”Mutta se on totta…”
”Älä puhu pahaa mun veljestä.”
Jake nosti kätensä ylös antautumisen merkiksi ja käänsi katseensa ikkunaan. ”Sä et oo tän kaiken arvonen. Ei sun kuuluis asua täällä, sä oot ihan eri kaliiberia. Sä oot paljon tätä parempi, paljon veljeäs parempi.”
”Lopeta”, sanoin tiukasti nousten tuolista ylös. ”Lopeta toi paskán jauhaminen heti, tai sit sä häivyt täältä just nyt.”
”Sami, mene takasin sinne mistä tulitkin.”
”Mitä jos en mene?” kysyin haastavasti.
Jake nousi ylös sängyltä ja puisteli päätään. ”Sulle tapahtuu vielä jotain. Mä haluan vain, ettei niin käy.”
Katsoin häntä silmät ihmetyksestä suurina. ”Miks ihmeessä sä ajattelet noin? Miks mulle täällä muka jotain kävis?”
”Sami – sulle on käynyt täällä jo asioita, jotka sä oisit voinu helposti välttää jäämällä sinne maalle.”
”Ei mulla ollu vaihtoehtoja! Víttu, et sä tiiä musta yhtään mitään, joten älä yritä jaella sun turhia neuvoja!”
”Sun veljes ei oo sellanen, mitä sä ajattelet”, hän yritti vielä.
Minä tunsin oloni kuitenkin jo ihan tarpeeksi loukatuksi. Menin oven luokse ja avasin sen. ”Ulos.”
”Ahti pettää sut vielä.”
Purin huultani ja näytin Jakelle ovea. ”Häivy.”
”Sami…”
Samassa Ahti ilmestyi Sami vanavedessään yläkertaan ja he jäivät tuijottamaan minua ja ovensuullani seisovaa Jakea.
”Mitä víttua?” veljeni kysyi ja katsoi minusta Jakeen.
”Ei mitään”, vastasin veljelleni tiukasti. ”Jake on just lähössä.”
”Sami”, Jake sanoi nimeni anelevasti.
Tartuin tiukasti hänen käteensä ja aloin raahata häntä perässäni. ”Väistä”, käskin veljeäni. Hän vilkaisi minua tiukasti, mutta väisti sitten. Sami mulkaisi Jakea pahasti, mutta hänkin väisti tieltäni pois.
Raahasin Jaken eteiseen, jossa hän pisti ensimmäistä kertaa hanttiin. Jos hän olisi tehnyt niin heti, kun tartuin hänen käteensä, en olisi saanut häntä liikkumaan yhtään minnekkään, mutta hän oli kiltisti seuraanut minua alakertaan.
”Sami, tykkääthän sä musta edelleen?”
Pudistin päätäni ihmeissäni, tosin en kieltääkseni. ”Tiiätkö sä yhtään, miten lapselliselta toi kuulostaa?”
”En mä välitä”, Jake mumisi. ”Mä haluan vaan tietää, koska… mä tykkään susta. Aivan kuten sä, mä oon ollu suhun ihastunu ensimmäisestä päivästä lähtien.”
Nojasin väsähtäneenä seinään. ”Jos sä nyt vaan lähtisit…”
”Sami, ei tän pitäny mennä näin.”
”No, näin se nyt vaan meni.”
|