Kirjoita uusi viesti  |  Alueen etusivu  |    |  Etsi  Alas ⇓   
  Laidasta laitaan #3

Lähettäjä: VJ 
Päivämäärä:   5.3.11 19:44:05

#1 http://forum.hevostalli.net/read.php?f=1

#2 http://forum.hevostalli.net/read.php?f=1

  Re: Laidasta laitaan #3

Lähettäjä: VJ 
Päivämäärä:   13.3.11 21:49:28

Lopulta minulla oli pieni tavarakasa edessäni. Ahdilta olin saanut suloisen nallen ja elokuvalippuja, Seveltä korusetin, Lucan tuomasta paketista oli paljastunut pieni kynsilakkapaketti, Jannelta sain huivin (mistä vetoa, että hänen äitinsä oli neulonut sen?) ja jonkun leffan, ja porukoiltani saama isoin paketti odotti vielä avaamistaan.

Katselin sitä hetken aikaa, kunnes nappasin sakset käteeni ja katkaisin lahjanauhan. Sitten aloin kuoria pakettia auki. Lopulta olin saanut näkyville uuden vaaleansinisen kesämekon, mustat lyhytlahkeisemmat farkut ja t-paidan, missä oli olkapäiden kohdilla isot vaaleanpunaiset rusetit. Lisäksi paketissa oli yksi englanninkielinen kirja, sillä äitini tiesi minulla olevan suhteellisen huono englanninkielen taito, Pradan pikkuruinen laukku ja kirjekuori.

Huokaisten avasin kirjekuoren, josta paljastui joulukortin lisäksi rahanippu.
Ahti kumartui lahjojeni puoleen. ”No en mä nyt kovin surullinen oo, että jäin tollasia vaatteita vaille. Mä sain vaa kirjekuoren, mutta mä uskon, että toi rusettipaita sopii sulle”, hän totesi vielä nauraen.
”No haha”, hymähdin. ”Mut kiitti sullekin lahjasta.”
Yllätyksekseni Ahti kumartui lähemmäs ja halasi minua puolittain, toisella kädellään.
”Mitä kello muuten on?” Luca kysyi hetkisen päästä ja tähyili seinille.
”Liikaa”, Ahti naurahti haukotellen.

Nousin ylös ja aloin keräämään lahjojani. Viimeiseksi sylissäni olevaan kasaan nostin leffan, jonka olin saanut Jannelta. ”Mä taidan ylös mennä kattomaan tätä.”
”Okei, mä taidan koht mennä nukkumaan”, veljeni sanoi.
”Me varmaan myös”, Seve kertoi.
Nyökkäsin ja lähdin hipsimään yläkertaan.

”Hyvää yötä”, Ahti huikkasi vielä huoneestaan minulle istuessani yläkerran aulan TV:n ääressä katsomassa elokuvaa.
”Hyvää yötä”, vastasin unisena takaisin ja yritin vielä tapittaa elokuvaa silmät umpeutumaisillaan. Se alkoi kuitenkin käydä miltei mahdottomaksi, joten otin kaukosäätimen vierestäni ja painoin stop-nappulaa.
Väsyneenä sammutin laitteet ja päätin vielä hakea vähän yöpalaa keittiöstä. Puolinukuksissa tallustin jääkaapille. Otin lasin kaapista ja kaadoin sen täyteen limsaa. Toisesta kaapista otin vielä lautasen, johon laitoin palasen kakkua.

Aivan kuin olisin kuullut jonkin äänen. Suljin jääkaapin ja nappasin mutusteltavani. Jäin kuuntelemaan hipihiljaa, ja kuulostikin siltä, että olohuoneessa oli vielä porukkaa.
Hipsin keittiöstä eteenpäin ja hetken päästä minulla oli täysi näköyhteys olohuoneeseen.
Vähällä oli, etten tiputtanut lautasta ja lasia maahan, nähdessäni Seven ja Lucan. He olivat vielä hereillä, meidän olohuoneemme sohvalla, kietoutuneina toisiinsa. Seven kädet olivat Lucan hopeisen tukan joukossa.
Ja he suutelivat.

Olin täysin jähmettynyt paikoilleni, kunnes yritin pistää jalkoihini liikettä.
Ikävä kyllä, Seve oli jo huomannut minut ja tuijotti nyt suoraan minuun silmät suurina.
”Tota… Sori, jos mä häiritsin! Hyvää yötä!” huudahdin naama paloauton punaisena.
Käännyin ja lähdin kiireesti portaikkoa päin, mutta Seve ennätti luokseni ennemmin ja tarttui tiukasti käteeni.

Osa limsastani läikkyi lattialle ja Seve tajusi päästää kädestäni irti.
”Anteeksi”, hän mumisi.
”Ei mitään, mut tota… Hyvää yötä.”
”Ei, kun oikeasti… Minä… tuota…”
Vilkaisin olohuoneeseen päin, mutta tästä kohdin sinne ei enää näkynyt. Luca ei ollut tullut perässä, ilmeisesti hän istui edelleen sohvalla.

Katsoin Seven punakoihin kasvoihin ja käänsin hetkisen päästä katseeni pois hänestä. Käännyin portaisiin päin ja kipitin ylös. Yläkerrassa kiiruhdin omaan huoneeseeni ja suljin oven hämmentyneenä.
Laskin rauhallisesti lasin ja lautasen pöydälleni, kädet kuitenkin hieman täristen, ja istahdin sängylleni. Rupesin kelaamaan asioita mielessäni.
Seve. Luca. Yhdessä sohvalla. Suutelemassa.
Yöpalani jäi syömättä, kun kääriydyn peittooni ja nukahdin väsyneenä.

Mitä… Nostin pääni ylös tyynystä ja katsoin ikkunasta ulos. Ulkona oli jo kirkasta, joten käänsin katseeni kelloon.
”Vasta kakstoista…”, totesin haukotellen ja kietouduin peittooni.
Samassa muistin viimeöisen… mokaukseni ja silmäni rävähtivät auki. Tunsin olevani sataprosenttisen hereillä. Minulla kesti hetkisen aikaa kerätä ajatukseni, mutta kai se totta oli.
Seve oli siis oikeastikin homo.

”Voi herranjestas…”
”Do you want some coffee?”
Nousin pikapikaa pystyyn ja näin veljeni seisomassa ovensuulla. Katsoin häntä hetken aikaa kulmat koholla. ”Tota… Miks sä puhut englantia?”
Hän kohautti olkiaan ja naurahti. ”Se kuulosti paremmalta.”
Pudistin hieman päätäni. ”Sä tiiät, että mä en juo kahvia.”
”Ei limsa oo mitään herätysjuomaa. Eikä kuulosta yhtään coolilta kysyä ´haluutsä limsaa?´”
”Jaa’a, no mulle se on sitä wake up - juomaa”, kerroin ja osoitin limsalasia, joka oli yöllä jäänyt pöydälleni. ”Annatko?”
Ahti kääntyi ja huomasi lasin. ”Ai, okei.”

Join ison kulauksen hänen annettuaan lasin minulle ja laskin sen sitten yöpöydälleni.
”Tota noin…”, mumisin ja katselin muualle. ”Missäs Seve ja Luca?”
”Ne kai nukkuu viel, en tiiä. Miten nii?”
”Tota…”, punastuin. ”Kysyinpähän vaa.”

Veljeni katseli naamaani hetkisen, ennen kuin hän irvisti. ”Outch… Toi sattu.”
Käänsin katseeni hänen puoleensa ja uskoakseni naamani näytti sen verran kysymysmerkiltä, että hän tajuaisi kertoa enemmän.
No, eipä tajunnut. Miehet ovat sitten hitaita.
”Mitä?”
”Mitä?” hän toisti.
Nostin kulmakarvaani. ”´Outch… Toi sattu´”, toistin.
”Ööh… tota noin… Seve ja Luca tais olla viel hereillä eilen illalla…? Vai?”
Nyökkäsin pienesti.
”Ja koska sä punastuit noin… Mä arvaan, että sä arvaat, että sä tiiät, mitä mäki tiiän.”
Katsoin veljeäni hämmentyneenä ja hän pudisti päätään.
”Unoha.”

”Ei ku oikeesti”, huokaisin ja laskin pääni käsiini. ”Mua nolottaa ihan sikana.”
”Ai mikä? Se ku sä näit ne yhessä? Oliks tukalaki tilanne?”
Mulkaisin Ahtia ja laitoin sitten käteni puuskaan. En tiennyt yhtään miten päin olla. ”Sä siis tiesit, että Seve on…”

”Huomenta.”
Käännyimme molemmat ovea kohti. Punastuin entistä pahemmin nähtyäni Seven ja käänsin katseeni poispäin. Hän oli ilmeisesti juuri tullut sängystä, sillä hänellä ei ollut muuta kuin bokserit jalassaan. No, hyvä että edes ne.

Ahti pörrötti hiuksiaan ilmeisesti hieman nolona hänkin.
”Mikäs kokous teillä täällä on?” Seve kysyi hymyillen kohteliaasti.
”Sisarusjuttuja”, Ahti naurahti väkinäisesti.
Seve kohotti kulmiaan ja katseli meitä hetken aikaa. Kiedoin peittoa tiukemmin ympärilleni, sillä ei minullakaan näin aamuvarhaisella kovin paljon ollut vaatetta päällä, mutta mitäpä se Seveä kiinnostaisi.

  Re: Laidasta laitaan #3

Lähettäjä: k800 
Päivämäärä:   13.3.11 22:21:30

tää on ehkä paras mitä luen tällä hetkellä :) <3 joten pian jatkoaa!!! ((:

  Re: Laidasta laitaan #3

Lähettäjä: jau 
Päivämäärä:   14.3.11 17:39:57

HAHA :D noloa (;;

  Re: Laidasta laitaan #3

Lähettäjä: Määä. 
Päivämäärä:   15.3.11 20:49:14

OHO

vai että homoja :D VJ, oon alkanu kelaa mitä kaikkee sun päässäs liikkuu, emoja, heppapoikia, paskasakkia, huumediilereitä ja homoja ? :----D

Nojoo mut jatkoo tulemaa vaa!

  Re: Laidasta laitaan #3

Lähettäjä: Määä. 
Päivämäärä:   19.3.11 11:41:34

upp

  Re: Laidasta laitaan #3

Lähettäjä: ölkjhg 
Päivämäärä:   19.3.11 12:05:23

mun mielestä tää on oikeesti hyvä tarina vaikka täs on emoja,heppapoikia,paskasakkia,huumediilereitä ja homoja :D:D

  Re: Laidasta laitaan #3

Lähettäjä: eveee 
Päivämäärä:   22.3.11 06:34:54

Lähettäjä: ölkjhg
Päivämäärä: 19.3.11 12:05:23

mun mielestä tää on oikeesti hyvä tarina vaikka täs on emoja,heppapoikia,paskasakkia,huumediilereitä ja homoja :D:D

^^ repes: D haha mutta hyvä on kyllä! :) jatkoa

  Re: Laidasta laitaan #3

Lähettäjä: juuh 
Päivämäärä:   23.3.11 21:24:23

Lähettäjä: ölkjhg
Päivämäärä: 19.3.11 12:05:23

mun mielestä tää on oikeesti hyvä tarina vaikka täs on emoja,heppapoikia,paskasakkia,huumediilereitä ja homoja :D:D

--------------------------

Samaa mieltä! :D Jatkoa vaan heti kun mahdollista :)

  Re: Laidasta laitaan #3

Lähettäjä: Määä. 
Päivämäärä:   25.3.11 15:37:07

Ylööööös

  Re: Laidasta laitaan #3

Lähettäjä: VJ 
Päivämäärä:   25.3.11 18:10:09

*reps* Olipas kiva lukea kommentteja, kiitos. :D

Määä. pääsit asian ytimeen; laijjasta laitaan, niinhän mie tätä stooria alussakin kuvailin. Siihen kuuluu värikäs hahmokaarti. :)

Ja hyvä, että tästä tykätään, vaikka

Lähettäjä: ölkjhg
Päivämäärä: 19.3.11 12:05:23

mun mielestä tää on oikeesti hyvä tarina vaikka täs on emoja,heppapoikia,paskasakkia,huumediilereitä ja homoja :D:D

Mutta seuraavaksi tulossa tekstiä Mahdollisuuteen, joten tämä saa luvan odottaa. :/
Ja koeviikkoa pukkaa vielä kaiken päällisiks...

  Re: Laidasta laitaan #3

Lähettäjä: jee 
Päivämäärä:   8.4.11 19:17:51

Uus lukija tässä kuittautuu!

Luin sitte koko tarinan putkeen :D ja ehkä arvata saattaa, tykkäsin. Paljon.

Tosin saatan menettää malttini ku pitäis saada tekstiä lisää heti-tähän-nyt. :D

  Re: Laidasta laitaan #3

Lähettäjä: VJ 
Päivämäärä:   18.4.11 17:09:13

jee // Jee :> Hienoa että tykkäsit. Harmi, että olet varmaan jo menettänyt malttisi, kun sitä tekstiä ei vain tule...
Nyt on vaan sen verran suurempi inspis kirjoittaa Mahdollisuutta, ettäettä tämä vuorossa vasta sen jälkeen... :/

  Re: Laidasta laitaan #3

Lähettäjä: VJ 
Päivämäärä:   20.5.11 23:51:35

Hän jäi oviaukkoon seisomaan ja minä yritin pitää katseeni poissa hänestä. Taivas varjele, ajatukseni olivat ihan sekaisin. Hämmennyksissäni erehdyin vilkaisemaan Seveä, ja huomasin fritsun hänen kaulassaan. Käänsin äkkiä katseeni muualle ja veljeni vilkaisi minua suutaan murtistellen.
Hetken päästä tajusin viittoa lähtökäskyn Sevellä ja hetken päästä kuulin oven sulkeutuvan. Ahti tuli viereeni sängylle istumaan.

”Järkytyitsä?”
Kohautin olkiani vältellen.
”Ootsä sit jotenkin homovastainen?” hän kysyi aika kireällä äänensävyllä.
”No… Emmä ainakaa oo kuvitellu olevani, mut… Enpä oo koskaan henk.koht. homoa tuntenu.” Korjasin asentoani ja kiedoin peittoa tiukemmin ympärilleni nousten hieman pystympään. Laskin pääni nojaamaan polviini ja kiedoin kädet jalkojeni ja peiton ympärille.
”Miten sä sait tietää, että Seve on homo?” kysyin hetken päästä veljeltäni.
”Tota noin…”, hän mutisi kääntäen katseensa toiseen suuntaan. ”Kyllähän se hiukkasen yllätykseni tuli, mutmut…”

Odotin jatkoa, mutta samassa veljeni kännykkä alkoi soida. Hän kaivoi sen nopeasti taskustaan ja katsoi soittajan. Sitten hän nosti kännykän korvalleen.
”Moii, mitä muru?”
”Hyvää joulua, kultapupu!” kuulin luurin toisesta päästä. Yöks, Sanna.
Katselin veljeäni, joka virnistellen ja kännykkään puhuen häipyi huoneesta. Päädyin tekemään johtopäätöksen, että nykyään hän seurusteli siis jälleen Sannan kanssa. Vai olikohan se liikaa kuviteltu…? Millaisen käsityksen nyt olin saanut, niin veljeni ei seurustele. Ehkä?

Lopulta sain itseni ylös sängystä. Pistin jalkaan mukavat olohousut ja sitten vedin ison t-paidan päälleni. Harjasin vielä nopeasti hiukset ennen kuin kipitin alakertaan jääkaapille. Illan tapahtumat pyörivät koko ajan mielessäni, ja minua hieman värisytti, kun tartuin jääkaapin kahvaan.

”Huomenta.”
Säikähdin hirveästi ja hypähdin ympäri. Luca katsoi minua aurinkoisesti hymyillen ja hieman anteeksipyytävästi. Hänellä oli päällään vain musta kylpytakki.
”Sinäkin nyt sitten heräsit.”
”No nyt viimeistään”, mutisin ravistaen hieman hartioitani. Käännyin takaisin jääkaapin puoleen ja nappasin sieltä limsapullon.
Luca ei sanonut mitään, joten minä päätin rohkeasti avata suuni. ”Tota noin… Sori, ku mä keskeytin eilen.”
Hän vain naurahti hieman. ”Ei se mitään. Sehän oli vain vahinko, et sinä sille mitään voinut, että satuit paikalle.”

Nyökkäsin vain ja kaadoin limsaa lasiin. Laitoin pullon takaisin jääkaappiin ja tutkin aamupalavaihtoehtoja päätyen lopulta jugurttiin, vaikken siitä kauheasti pitänytkään.
Käännyin Lucaan päin ja hän seisoikin yllättävän lähellä. Säikähdin jälleen kerran ja läikytin melkein puolet limsastani hänen päällensä.
”Anteeksi kauheasti!” huudahdin ja laskin lasin ja juqurtin takaisin pöydälle napaten sitten talouspaperia. Repäisin rullasta yhden palan ja aloin kuivata Lucan kylpytakin rinnusta.
Samassa Ahti ja Seve tulivat keittiöön ja minä ja Luca käännyimme heitä kohti. Katsoin veljeni ja hänen kämppiksensä ihmetteleviä ilmeitä, kunnes käänsin taas katseeni Lucaan. Hänen kylpytakkinsa oli hinkkaukseni takia avautunut jonkin verran.
Punastuin pahasti. Käännyin poispäin muista ja heitin käyttämäni paperit roskiin.
”Tämä on vain kylpytakki, kyllä tämä kuivuu”, Luca totesi naurahtaen.
”Juu, kyllä vain”, mutisin nolostuneena ja nappasin aamupalani mukaani yläkertaan.

Sain olla koko päivän ihan omassa rauhassani. Välillä kuulin etuoven käyvän. Ilmeisesti Sanna tuli, Luca lähti ja kohta kaikki olisi varmaan taas mallillaan.
Tai odotas… Uusivuosi uudet kujeet ja sitä ennen Ahdin suuret uudenvuoden bileet. Huokaisten käänsin katseeni ikkunaan kuunnellen radiota.
”Lunta tulvillaan… on raikas talvisää…”

”Lähden taas. En jää illan juhliin.”
Nyökkäsin Sevelle tutkien samalla vaatekaappini sisältöä.
”Sitä lukkoa ei ole vieläkään ostettu.”
Nyökkäsin vain. Lukko huoneeni oveen oli pitänyt hommata jo aikapäiviä sitten. Onneksi en ollut vielä yllättänyt ketään pari täydessä touhussa sängystäni. Voi järkytys sitä päivää, kun se tulisi eteen. Halusin pitää oman reviirini itselläni ja tästä huoneesta oli jo tullut minun omaa tilaani. Muut pitäköön siitä näppinsä erossa.

”Soita minulle, jos tulee jokin hätä.”
”Ai, niin…”, mumisin kuunnellen vasta nyt Seveä kunnolla. ”Mihin sä ootkaan menossa?”
”Lucalle.”
”Aaa… ookoo…” Punastuin hieman, sillä jouluinen kömmähdykseni oli edelleen tuoreessa muistissa. Asiasta ei ole tullut juteltua Seven kanssa ollenkaan, minä en ole siihen kyennyt. Ilmeisesti Sevekään ei ole halunnut ottaa asiaa esiin. Olemme yrittäneet olla ihan normaalisti, aivain kuin mitään ei olisikaan tapahtunut.
”Nähdään huomenna… Tai ylihuomenna, en ole varma milloin tulen, mutta olen tavoitettavissa.”
”Okei”, vastasin ja vilkaisin ovelle, kun Seve lähti.

Huokaisin hiljaa. Uudenvuoden bileet… Mitäköhän niistäkin tulisi? Tiesin, että Ahti oli hankkinut paljon siideriä ja kaljaa. Huumeitakin hän oli tainnut ostaa, sillä olin nähnyt eräs päivä ikkunasta, kuinka Sami oli tullut meille. Raketteja löytyi saunan luota.
Ties kuinka vaarallinen illasta vielä tulisi.

Tuntemistani henkilöistä tiesin, että ainakin Jenna oli tulossa kaveriporukkansa kanssa, Ahdin kavereita, heidän joukossaan Miikka, muihin en ollutkaan kauheasti tutustunut sekä Sami. Tiesin myös, että Jake nyt ei ainakaan ollut kutsuttujen listalla.
Häntä en ollutkaan nähnyt koko loman aikana, emmekä olleet pitäneet yhteyttäkään. Tallilla olin käynyt muutaman kerran pikaisesti, mutta hän ilmeisesti ollut käynyt siellä loman aikana kertaakaan.

Huokaisin jälleen kerran ja kaivoin kaapista mustat pillifarkut. Niiden seuraki valitsin valkoisen topin, mustan neuleen ja mustat, matalakorkoiset korkokengät. Pukeuduttuani vilkaisin itseäni peilistä. Enköhän minä kelpaisi.

Juhlijoita alkoi tulvia siinä kuuden aikaan. Istuskelin vielä omassa huoneessani, kun Jenna tuli sisään.
”Moi Samiii! Mitä kuuluu?”
Huomasin kaksi siideripulloa hänen käsissään ja toisen hän ojensikin minulle. Otin sen hieman yllättyneenä vastaan ja kohautin sitten vastaukseksi olkapäitäni. ”Mitäs minulle, ei kummempia.”
”Tuutsä kohta alas? Siel alkaa tapahtuu kohtpuoliin ja varaukset tehää jo alkuillast.”
Olin hieman pihalla. ”Ai häh? Mitä? Siis mitkä varaukset?”
Jenna pyöritti silmiään ja nauroi. Huomasin muutaman hänen kavereistaan odottelevan aulassa. ”Mites se menikään…?” hän muisteli hymyillen. ”Uusvuos, uudet kujeet, uudet pa-…”
”Aaa, okei!” huudahdin tajuten. Jenna siis aikoi tänä iltana päästä vällyjen väliin ensimmäisten joukossa. ”Ei sit mun huoneeseen, pliis”, muistin vielä pyytää, kun hän oli jo lähdössä.
”Katsotaan!” hän huusi nauraen.

  Re: Laidasta laitaan #3

Lähettäjä: VJ 
Päivämäärä:   23.5.11 15:15:23

^^

  Re: Laidasta laitaan #3

Lähettäjä: <3 
Päivämäärä:   23.5.11 19:19:30

hei tää on hyvä, jatkoo vaan! <33

  Re: Laidasta laitaan #3

Lähettäjä: VJ 
Päivämäärä:   26.5.11 17:45:11

<3 // Kiitti. :)

^^

  Re: Laidasta laitaan #3

Lähettäjä: jau 
Päivämäärä:   26.5.11 22:52:31

oi, tosi hyvä jatko ! lisää vaa kehii (;

  Re: Laidasta laitaan #3

Lähettäjä: myrkkysieni 
Päivämäärä:   27.5.11 15:31:50

sait uuden lukian! Kiva tarina, mutta mun mielestä sais tapahtua vähä enemmän. Aijon kuitenkin jatkaa tän seuraamista eli jatkoa vaan kehiin :)

  Re: Laidasta laitaan #3

Lähettäjä: VJ 
Päivämäärä:   28.5.11 00:16:57

myrkkysieni // Kiva kun alat seurailemaan (nyt kesäloman tullessa tekstiäkin tulee varmasti useammin). :) No jos nyt alkais vähän tapahtumaan, katsotaan... :

¨

Vilkaisin kädessäni olevaa siideripulloa. ”No jos nyt tämän kerran…” Avasin korkin ja otin suuren kulauksen. En ollut mikään alkoholijuomien ystävä. Tai no siideri nyt meni, mutta mielestäni se oli alussa hyvää, jälkimaku oli huono.
Niin sanotun rohkaisuryypyn otettuani olin valmis menemään alakertaan. Tarkistin vielä hiukseni ja meikkini peilistä ja suljin sitten huoneeni oven perässäni.
Musiikki pauhasi jo ja huomasin olohuoneessa joitakin vähän heilumassa ja hytkymässä. Sohvat oli myös vallattu kokonaan. En edes yrittänytkään mennä sinne, vaan menin suoraan keittiön kautta terasille pakkaseen.

”Otatsä röökin?”
Nostin katseeni minua reilusti pidempään poikaan. Hänellä oli päällään hopparityylinen toppatakki ja hän poltteli rauhassa röökiään tukka silmillä.
”Ei kiitos.”
Hän kohautti olkiaan ja käänsi katseensa järvelle päin. Hieroin hieman olkiani, pakkanen alkoi jo pistellä.
”Eikun…”, mutisin ja käännyin takaisin hänen puoleensa.
Hän kohotti kulmiaan, nappasi taskustaan tukappa-askin ja ojensi sitä minua kohti. Katsoin sitä hetken aikaa, mutta kieltäydyin kuitenkin mennen sitten sisään. Poika taisi saada minusta aika juntin vaikutelman, mutta mitäpä se minua kiinnosti.

”Samii, monesko siideri toi jo on?”
Jennalla ainakin oli juonut jo yhden liikaa. ”Toinen”, vastasin hiljaisena.
Nojailimme porukassa keittiöntasoa vasten, kuten joskus aikaisemminkin. Keittiö alkoi näyttää jo sotkuiselta, pulloja lojui joka paikassa ja lattialla oli poppareita ja sipsiä ja vaikka mitä. Lasinsiruja ei vielä näkynyt onneksi missään.
”Sä et sitte millään opi juomaan… Otatsä kaljan?”
Pudistin päätäni ja join pohjat siideripullostani. Olo tuntui jo vähän oudolta, aika oudolta.
”No tässä on viel yks siideri, juo ny viel tää”, Jenna sanoi ja ojensi avaamattoman pullon minulle.
Korkkasin sen ja otin ison kulauksen.
”Wuhuu, hyvä Sami, noin sitä pitää!” Jenna huudahti nauraen ja laittoi kätensä olalleni. Yksi hänen kavereistaan alkoi kovasti kiehnätä paikalle ilmestyneen pojan kanssa. Poika näytti varsin ilahtuneelta, oli ilmeisesti seuraa tullut hakemaan ja nyt sitä sitten saanutkin.
Pudistelin päätäni hieman.

”Ei víttu, mä pyörryn kohta… Kato ny mikä adonis...”, Jenna huokaili ja osoitti sormellaan olohuoneeseen.
Yritin etsiä hänen sormensa osoittamaa henkilöä, eikä se ollutkaan vaikeaa. Sami, jota kutsuin huumediileriksi, istui keskellä olohuoneen sohvaa. Hän oli ottanut paitansa pois ja vatsalihakset paistoivat niin, että silmiin sattui.
”Aaah, se on niin täydellinen”, Jenna soperteli ja otti minusta tukea.
Kohautin olkiani.
Samassa Sami nosti katseensa ja näki minut. Hän kohotti kaljatölkkiään tervehdykseksi ja minä vastasin kohottamalla siideripulloa ja ottamalla siitä sitten pienet huikat.
”Mä oon niin kateellinen sulle, kun sä oot ton kaa niin hyvis väleis…”
Kohotin kulmiani hieman. ”Jaa’a…”
”Vai ootsä?”
”Miten sen ny ottaa…”
”Ai niin! Eiks sul ollukki se poikkis? Vai ootteks te viel yhes? Onhan siit jo aikaa ku sä siit kerroit…”

Siideriä meni minulla väärään kurkkuun ja sain kauhean yskäkohtauksen. ”Ai siis… täh?”
”Sä joskus koulussa kerroit jostain poikkiksesta”, Jennan ystävä, muistaakseni Mari nimeltään, tokaisi.
Janne.
”Aa, joo, siis kyllä mä muistan, mut…”, välttelin vastaustani.
”Eikä… Ootteks te eronnu, voi ku surullista”, Jenna sanoi ja kapsahti kaulaani.
”Joo, mut hei, ei mitään… Ei meijän jutust oikee mitää tullukkaa…” Kolmen kimppa Lindan ja Jannen kanssa olisikin ollut varmaan ihan mieletön…

”Sä oot siis vapailla markkinoilla?”
Jenna pyörähti heti ympäri ja katsoi silmät säihkyen Samiin.
Käänsin katseeni poispäin miehestä, sillä sellainen hän jo oli, ja tyhjensin kolmannen siideripulloni. Tuntui, että viinapääni alkoi olla jo sekaisin, jos minulla viinapäätä edes oli.
Jenna höpötti Samille hetken aikaa jotain, mutta Sami ei ottanut tätä kuuleviin korviinsakaan. Tytön kädetkin hän siirsi pois kroppaansa tutkiskelemasta.
Sitten hän nappasi minun kädestäni kiinni ja vetäisi minut luokseen. Yllätyin niin suuresti, etten tajunnut edes tehdä mitään ja samassa istuin jo hänen vieressään olohuoneen sohvalla.
Kyllä vain, liikaa alkoholia minulle.
”Sä oot siis nykyään sinkku? En kyllä ees tiennyt, että oisit varattu.”
Nyökkäsin vain pikaisesti ja pohdin, miten hyvin pystyisin hoipertelemaan yläkertaan.

”Hei, totanoin…”
Nostin katseeni nuoreen jannuun, joka tuli eteemme.
”Oisko sulla kamaa?” hän sai sitten kysyttyä.
”No onks sulla cashii?” Sami puolestaan kysy.
Kuuntelin, kun he sopivat hinnasta ja määrästä ja seurasin, kun huumeet vaihtoivat omistajaa.
”Haluutko sä kokeilla?” Sami kysyi minulta kietoen kätensä ympärilleni. Nojasin hänen lihaksikasta olkapäätänsä vasten.
Halusinko? Olin lähtenyt tähän iltaan vähän sillä fiiliksellä, että uusi vuosi ja uudet kujeet ja nyt… Pääni oli ihan sekaisin.
”Voin mä”, mumisin ja kohotin katseeni Samia kohti.
”No mennääks muualle?”

Sami ei tainnut olla vielä kovinkaan sekaisin, mutta minut hän joutui taluttamaan huoneeseeni. En edes ollut juonut paljon, ainakaan omasta mielestäni, tai sitten olin… Ajatukset eivät pysyneet oikein kasassa.
”Otatsä pillereitä? Sä oot jo siin kunnos, että en mä sulle vahvempaakaan voi antaa, saat viel herkästi yliannostuksen ja sitä mäkään en haluu.”
”Ihan miten vaan.”
Katselin sumusilmin ympärilleni. En ollut tiennyt talomme kellarista, siitä ei ollut vain mainittu minulle aikaisemmin. Tai sitten oltiin, en tiedä. Tämä taisikin enemmän toimia lämpimänä varastona, mutta samassa Sami avasi oikealle puolella olevan oven ja menimme sisään makuuhuoneeseen.
Hämmästyin totaalisesti. ”Mitä…?”
”Bileitä varten. Mua varten, aineita varten… Ahti ei käytä tätä paljookaan, mutta tää on ollu aika usein vieraskäytössä.”
”Aijaa…”
”Etkö sä tienny täst?”
”En mitää…”

Istahdin parisängyn laidalle ja otin vastaan Samin ojentamat pillerit. Laskin kolmeen ja sitten kippasin ne suuhuni.
Kävin makaamaan sängylle selälteni ja tunsin kuinka vieressäni sänky painui alemmas, kun Sami asettui siihen.
”Miltä tuntuu?”
”Mmmm”, äännähdin vain, kun hyvänolon tunne täytti minut. ”Ihanalta.”
Päässäni pyöri, ja kaikki stressi ja masennus väistyi. Tuntui, ettei mikään voisi pilata hyvää oloani.
Samassa tunsin jonkin koskettelemassa vatsaani. Inisin vain mielihyvästä ja nautin tunteesta kuinka se jokin luikerteli alaspäin.
Hetken päästä makasin peremmällä isossa parisängyssä. Päällivaatteeni olivat hujan hajan lattialla isojen farkkujen kanssa. Varjo lankesi päälleni ja tunsin ihanan, lämpimän kosketuksen kaulallani, kunnes se muuttui pistäväksi ja omistavaksi.
Huokaisin hieman ja käänsin päätäni poispäin. Avasin silmäni ja tunsin maailman pyörivän silmissäni. Huomasin rintsikoideni olkaimeen pujotetun setelin.
Hetken päästä seteli tippui sängylle, sillä minulla ei ollut enää mitään päälläni. Samassa tunsin meneväni rikki.

  Re: Laidasta laitaan #3

Lähettäjä: VJ 
Päivämäärä:   28.5.11 17:15:59

^^

  Re: Laidasta laitaan #3

Lähettäjä: <3 
Päivämäärä:   28.5.11 17:33:08

mitens tää oli tippunu vaikka kuinka! mutta kiva pätkä, jatkoo vaan!

  Re: Laidasta laitaan #3

Lähettäjä: myrkkysieni 
Päivämäärä:   28.5.11 17:34:01

ouu, heti tuli ku pyysin:) Kiva pätkä jatkoo vaan!

  Re: Laidasta laitaan #3

Lähettäjä: jau 
Päivämäärä:   28.5.11 20:31:41

Ihanaaaa!!! kirjotat toooooosi hyvin !<3

  Re: Laidasta laitaan #3

Lähettäjä: VJ 
Päivämäärä:   29.5.11 00:03:56

Kiitos kommenteista. :D
myrkkysieni // Haha, en siis kirjoita toiveesta, mutta olinpa suunnitellut bileisiin vähän häppeninkiä, kun aikaisemmat bileet olivat sujuneet Samin (ja Samin) osalta sen verran hyvin. :)

¨

”Ei hitto, mun pää…”
Nousin istumaan, mikä oli erittäin, erittäin paha virhe. Palasin äkkiä takaisin makuuasentoon ja tuijotin kattoa. Missä hitossa minä oikein olin?
Käänsin päätäni oikealle ja kohtasin Samin katseen. Samassa tunsin jonkin iljettävän nousevan ylös vatsastani. Ponkaisin sängystä nopeasti ylös ja horjuin käytävään oksentamaan.
”Voi helvettí…”
”Onks kaikki ookoo?”
Vilkaisin Samia ja käänsin äkkiä katseeni muualle. Hän oli täysin alasti, mutta pian minulle selvisi, että niin olin minäkin.
”Mitä oikeen tapahtu…?” kysyin hengittäen nopeasti. Olo tuntui hieman panikoivalta ja aloin pikkuhiljaa täristä. ”Missä me ollaan…?”
Sami tuli muutamalla nopealle askelella luokseni ja koppasi minut syliinsä vieden takaisin sänkyyn.
”Sori, sä taisit mennä ihan vítun sekasin niist pillereist yhdistettynä kaikkee alkoholii mitä olit juonu.”
”Sami…”, kuiskasin pojan nimen ja pitelin särkevää päätäni. ”Mitä víttua tapahtu?”
Mies kohautti olkiaan. ”Vuos vaihtu. Hyvää uuttavuotta beibi.”

Katsoin häntä silmät suurina ja yritin saada aivoni toimimaan edes jotenkin. Kelasin muistiani, mutta se tuntui olevan tällä hetkellä varikolla huollossa.
Moottorissa taisi olla jotain pahasti pielessä.
”Voi helvettí”, kirosin vain ja kaappasin äkkiä peiton peittämään vartaloani.
Sami katsoi minua kulmat kurtussa, mutta minä yritin vain pitää silmäni erossa hänestä.
”Pue nyt víttu jotain päälles…”, kehoitin hetken päästä. Normaalisti en kiroillut. Olin aina ollut äidin ja isin kiltti, pikku tyttö, mutta nyt minulle alkoi riittää.
Hyvä on. Jotenkin olin perillä siitä, että tämä taisi olla minun vikani. Olin mennyt ihan heeelvetin sekaisin, mutta víttu, pitikö minua silti käyttää hyväksi?

Huomasin sängyllä setelin ja otin sen epäuskoisena käteeni. ”Mitä víttua sä aattelit?!” huusin Samille päin naamaa.
Hän kiskoi kiireesti farkut jalkaansa ja laittoi vyöllä ne tiukemmiksi. Hän ei kuitenkaan vastannut mitään.
”Luulitsä, että mä oon joku huorá?!”
Hän näytti olevan hieman hesteessä ja käänsi katseensa kattoa kohti. ”No víttu en…”
”No painu menemään! Mä en kestä nähdäkään sua…!”
Paha olo tuntui edelleen sisälläni. En tiedä miksi olin niin vihainen, mutta minulla vain kiehui nyt todella, todella pahasti yli. Tulevaisuuden varalle: ei enää alkoholia ja huumeita minulle. Huomasin muutaman kyyneleen tippuvan sängylle.
”Sami hei…”, mies aloitti ja istahti sängyn reunalle.
”Älä koske muhun”, sihahdin hampaideni välistä.
”Sä oot vielä ihan sekasin… Älä häädä mua pois”, hän jatkoi ja ojensi kättään minua kohti.
”Mä sanoin, että älä víttu koske muhun!”
Hän perääntyi hieman, mutta ei irrottanut katsettaan minusta.

Tunsin itseni niin tyhmäksi. Totta kai tajusin, mitä me oltiin tehty sillä aikaa, kun vinttini oli ollut pimeänä. Tai en minä edes tiennyt olinko minä ollut tajuton, mutta tilanteen tasalla en tosiaankaan ollut sillä hetkellä ollut.
”Miks sä oot noin vihanen?”
”Ja kysytkin vielä…”, mumisin pyyhkien silmäkulmiani.
”Sä pidit siitä. Et sä vastustellu.”
”Älä viitti…”
”Mä pidin siitä, sä pidit siitä, mitä muuta sä oisit halunnu?” Sami nousi seisomaan. ”Víttu, enks mä riitä sulle?!”
Katsoin häntä ihmeissäni. Miten me nyt tähän olimme tulleet? ”Mitä sä tarkotat?”
”Mitä… Ketä sä etit? Ei sun unelmien prinssis laukkaa tänne valkeella ratsullaan…”, hän selitti huitoen samalla vimmatusti käsillään. ”Enks mä víttu kelpaa sulle?” hän kysyi vielä.
”Ei hítto, mä oon niin sekasin…”, mumisin itsekseni.
”No niin todellakin oot”, Samikin totesi pistäen kätensä puuskaan.
”Sä vaan käytit mua hyväks…”
”En.”
”Etkö?”
”En.”
”Mä en usko sua”, sanoin rehellisesti.

Hän laski kätensä alas ja katsoi minua. Kiedoin peittoa tiukemmin ympärilleni.
”Miks?” hän kysyi lopulta.
”Miks mä uskoisin sua?”
”Sami… Mikä mättää?”
Nostin setelin uudestaan käteeni, rypistin sen tolloksi ja heitin sillä sitten Samia. Eihän se mennyt edes lähellekään häntä, mutta minun oloani tuo ele helpotti.
”Mee vaan pois”, sain lopulta sanottua. ”Mä haluun olla yksin.”
”En mä haluu jättää sua tänne.”
”Ihan kun sä muka välittäisit…”
”Niinhän mä välitänkin susta Sanna-Maria…”, hän kuiskasi niin, että kuulin sen juuri ja juuri, kun oikein pinnistin.
”Mä en usko sua”, kuiskasin hiljaa niin, ettei hän kuullut. ”Mee nyt hítto vie vaan pois”, sanoin kuuluvammin ja katsoin, kun hän perääntyi huoneesta.

Jonkin ajan päästä kuulin oven käyvän ja tiesin olevani yksin kellarissa. Nousin masentuneena sängystä ylös ja aloin pukea vaatteita päälleni.
Pukeuduttuani katselin hieman ympärilleni. Outoa, ettei Ahti ollut koskaan näyttänyt tätä paikkaa minulle, mutta… Miksipä olisi.
Samassa tunsin taas päähäni iskevän pistävän kivun ja kävin takaisin istumaan sängylle. Yöpöydällä sängyn vieressä oli digitaalinen kello, joka näytti ajaksi 5:40.
Joo’o… Hyvää uuttavuotta…

Löysin onneksi vessan makuuhuoneen vierestä vessan ja join heti paljon vettä, mikä tuntui helpottavan oloani. Katsoin lähellä olevaa oksennusta, joka haisi ihan hirvittävän pahalle.
Hetken päästä olin kerännyt sen verran tarmoa, että sain sotkun siivotuksi.
Lattian ollessa puhdas palasin makuuhuoneeseen katsomaan kelloa. Ei se ollut vieläkään paljoa enempää, kuin kuusi… Katsoin makuuhuonetta tarkemmin. Se oli maalattu tummansiniseksi ja sisustettu niukasti. Keskellä huonetta oli iso parisänky, jonka kummallakin puolella olivat pienet yöpöydät. Katossa riippui yksi kattovalo ja sänkyä vastapäätä oli pieni taulutv seinässä kiinni.
Mietin paljonko juhlijoita yläkerrasta vielä löytyisi. En haluaisi tavata tällä hetkellä yhtä ainuttakaan.

Lähdin kuitenkin etsimään rohkeasti portaita yläkertaan ja nopeasti niihin törmäsinkin. Avatessani portaiden päässä olevan oven, huomasin tulleeni pikkuruiseen varastoon, joka oli yläkertaan menevien portaiden vieressä. Avasin varaston oven ja katselin ympärilleni.
Talossa oli hiirenhiljaista.

Kävelin keittiöön kaiken sen sotkun keskelle. Keräsin pikaisesti muutaman pullon ja heitin ne keittiötason alla olevaan koriin. Kävin myös pikaisesti olohuoneessa, mutta häivyin sieltä pikaisesti, koska siellä oli edelleen sammuneita ihmisiä. Toivottavasti Ahti ajaisi heidät piakkoin pois.
Päätin laahustaa yläkertaan ja mönkiä vielä sänkyyni nukkumaan.
Tultuani huoneeseeni huokaisin helpotuksesta, sillä sänkyni ei näyttänyt myllätyltä, eikä siellä tällä hetkellä nukkunut kukaan. Joku oli kuitenkin jättänyt tyynyni päälle viestin.
Sami.
Revin viestin kappaleiksi. Mitä minä muka tekisin hänen puhelinnumerollaan?
Väsyneenä ja pettyneenä itseeni kävin nukkumaan.

  Re: Laidasta laitaan #3

Lähettäjä: ankku 
Päivämäärä:   29.5.11 00:24:13

Oii, nuista pitää kyllä tulla pari ♥

Sami♥Sami :D EHDOTTOMASTI

  Re: Laidasta laitaan #3

Lähettäjä: myrkkysieni 
Päivämäärä:   30.5.11 18:15:39

tykkäsin tästäki pätkästä tosi paljo! Jatkoa vaaan! :))

  Re: Laidasta laitaan #3

Lähettäjä: VJ 
Päivämäärä:   1.6.11 21:23:25

^^

  Re: Laidasta laitaan #3

Lähettäjä: myrkkysieni 
Päivämäärä:   3.6.11 18:08:25

upp!

  Re: Laidasta laitaan #3

Lähettäjähoh 
Päivämäärä:   20.6.11 02:04:59

heii missä VJ!!

  Re: Laidasta laitaan #3

Lähettäjä: jiouj 
Päivämäärä:   20.6.11 10:38:20

äää. jatkoaa: D<33

  Re: Laidasta laitaan #3

Lähettäjä: Fanii 
Päivämäärä:   26.6.11 01:25:47

Where is the jatko??? : DD

  Re: Laidasta laitaan #3

Lähettäjä: Nooraa 
Päivämäärä:   30.6.11 19:04:08

jatkoaaa :D

  Re: Laidasta laitaan #3

Lähettäjä: VJ 
Päivämäärä:   1.7.11 17:07:36

Nyt oon saanu kirjoteltu tota Mahdollisuutta, elikkäs tämä on jäänyt vähemmälle, mutta vilkaisin tuolta wordista ja tällainen pikkuinen pätkä oli näköjään uutta tekstiä valmiina :) :

”Sami… Heräätkö sä jo?”
Avasin silmiäni ja kääntäessäni katseeni ikkunaan huomasin, että ulkona oli ihan pimeää.
Veljeni istui sängylläni vieressä ja katseli minua. ”Miten juhlat suju? Mä en nähny sua.”
En vastannut mitään vaan suljin silmäni ja vedin peittoa tiukemmin itseäni vasten. ”Mitä kello on? Mikä päivä tänään on?”
”Eka tammikuuta, kello kuus illalla.”
”Aijaa…”

Veljeni oli pitkään hiljaa, kunnes hän kurtisti kulmiaan ja kumartui lähemmäs minua. Avasin silmäni ja katsoimme toisiamme.
”Tapahtuks eilen jotain? Tai… Kenen kaa sä ylipäätään olit eilen?”
Käänsin katsettani hieman. Mitäpä Ahtia kiinnostaisi. Hän oli ilmeisesti viettänyt uudenvuoden ensimmäiset hetket Sannan kanssa kahdestaan jossain uhraamatta yhtäkään ajatuksistaan minulle. Miksi olisikaan?

”Ei sua kiinnosta.”
”Mikset sä muka haluis kertoo?” hän tenttasi.
Ei Ahti kuitenkaan välittäisi… Ja Samihan oli kaiken lisäksi hänen ”ystävänsä”. Huumediilerinsä, yhtiökumppaninsa, mikälieneekään… Kerranhan Sami oli peräti lyönyt veljeäni! Heistä Ahti ei ilmeisestikään ollut niskan päällä ja joutui tanssimaan vanhemman ja kokeneemman miehen pillin mukaan.

”Ehkä mä sit joskus… Ei se oikeesti mitään, ihan… pikku… juttu.” Purin hammastani ja pistin silmäni takaisin kiinni. ”Anna mun vaan nukkuu.”
”Hyvää yötä.”

Heilautin repun selkääni ja tallustin rappuset alas valoisaan keittiöön.
”Joko lähetään?”

Ahti hörppäsi loput kahvit kupistaan. Katsoin hänen huoliteltua olemustaan. Blondi tukka oli huolettomasti pörrössä ja harmaa huppari hieman ryppyinen. Jäin ovenpieleen nojailemaan häntä odottaen. Mennessään ohitseni hän kuitenkin pörrötti ruskeat hiukseni aivan sotkuun.
”Kiitti vaa”, mumisin ja menin eteiseen peilin eteen.

Värjäsin hiukseni loppulomalla, sillä olin kyllästynyt kaksivärisyyteeni. Nyt en erottunut niin paljon massasta, mutta eipä se minua liiemmin haitannut.

Hetken päästä Ahti ilmestyi viereeni peilin eteen ja nosti kätensä olalleni. Olimme erittäin samannäköisiä. Tutkin hetken hänen kasvonpiirteitään, kunnes hän meni laittamaan kengät jalkaansa. Jäin itse kuitenkin vielä peilin eteen.

”Mä meen jo käynnistää autoo”, veljeni huikkasi herättäen minut mietteistäni.
”Ai, okei”, huudahdin ennen kuin hän häipyi ovesta ulos.
Laitoin kengät jalkaan ja nappasin toppatakin päälleni. Mennessäni ulos pakkanen tuli minua vastaan. Hengitykseni huurusi ilmassa kävellessäni veljeni autoon.
”Missäs Seve muuten oli?” kysyin, kun pääsin sisään jo lämminneeseen autoon.
”Kai se oli viel nukkumassa…”
”Eiks silki pitäis olla kouluu?”
”Ehkä. Ei sen menoista ny ota selvää.”

  Re: Laidasta laitaan #3

Lähettäjä: myrkkysieni 
Päivämäärä:   2.7.11 13:14:45

vähä lyhyt, mutta ei se mitää ku vaan saatiin jatkoa. Uutta pätkää odotetaan!

  Re: Laidasta laitaan #3

Lähettäjä: Fanii 
Päivämäärä:   4.7.11 21:01:29

jee lissäää : D <33

  Re: Laidasta laitaan #3

Lähettäjä: jessi 
Päivämäärä:   8.7.11 15:44:47

tä on kyllä tosi hyvä! jatkoa ootellaan:)

  Re: Laidasta laitaan #3

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   25.7.11 16:44:15

up

  Re: Laidasta laitaan #3

Lähettäjä: laalaa 
Päivämäärä:   30.7.11 12:04:02

jatkoa odotellaan :):)

  Re: Laidasta laitaan #3

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   1.8.11 13:09:30

jatkoaa pian!:)

  Re: Laidasta laitaan #3

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   2.8.11 17:57:01

up, jatkoa?

  Re: Laidasta laitaan #3

Lähettäjä: VJ 
Päivämäärä:   2.8.11 20:56:26

^^ Tänään ajattelin kirjotella jatkoa Mahdollisuuteen, joten ikävä kyllä tähän ei nyt vielä ainakaan vähään aikaan ole jatkoa luvassa. :(
Toivottavasti ehtisin viikonloppuna kirjottelemaan. :P

  Re: Laidasta laitaan #3

Lähettäjä: jau 
Päivämäärä:   6.8.11 19:24:03

upp !

  Re: Laidasta laitaan #3

Lähettäjä: homo_kasvi 
Päivämäärä:   10.8.11 17:30:30

Jatkoa!

  Re: Laidasta laitaan #3

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   11.8.11 10:06:30

toivottavasti ehit!:)

  Re: Laidasta laitaan #3

Lähettäjä: VJ 
Päivämäärä:   11.8.11 16:39:38

^^ Jeps, kirjottelin Mahdollisuuden puolelle, että jos nyt TÄNÄ viikonloppuna kerkiäisin myös tätä kattomaan.
Kun tuo toinen tarinani on nyt tällä hetkellä "niin loppusuoralla" (tai ainakin luulen niin), että yritän siihen panostaa vähän enemmän. :P
No, toivottavasti jäisi aikaa myös tällekin.

  Re: Laidasta laitaan #3

Lähettäjä: murr 
Päivämäärä:   16.8.11 17:32:55

millo kirjotat jatkoo tälle??

  Re: Laidasta laitaan #3

Lähettäjä: KooKo 
Päivämäärä:   16.8.11 21:42:27

Kirjoittele kun kerkiät! Sait uuden lukijan ;)

  Re: Laidasta laitaan #3

Lähettäjä: Siissee 
Päivämäärä:   16.8.11 22:39:01

uus lukija, luin heti putkee ja koukutti!! jatkooooo

  Re: Laidasta laitaan #3

Lähettäjä: VJ 
Päivämäärä:   17.8.11 17:24:53

Kiva tietää, että uusiakin lukijoita on tullut. :)

Ja anteeksi kauhiasti, kun en kerinnyt viime viikonloppunakaan kirjoittelemaan... :( Oli sen verran kiireinen viikonloppu. Toivotaan, että kohtpuoliin saisin kirjoitusaikaa jostain kasatuksi.

  Re: Laidasta laitaan #3

Lähettäjä: KooKo 
Päivämäärä:   19.8.11 20:52:40

UPpista

  Re: Laidasta laitaan #3

Lähettäjä: :)) 
Päivämäärä:   20.8.11 23:59:30

Tosi jännä tarina ! sait musta siis uuden lukijan. Luin koko tarinan tähän asti kerralla :__D

  Re: Laidasta laitaan #3

Lähettäjä: Maaria 
Päivämäärä:   21.8.11 15:13:04

sais jo jatkuuu .. iha pyllyst ku jäi tommosee jännää kohtaa ja sit ei jatkuuuu D:

  Re: Laidasta laitaan #3

Lähettäjä: soffe 
Päivämäärä:   21.8.11 16:04:09

Uus lukia, jatkoa :)

Ei tykkää Samista, JAKE♥

  Re: Laidasta laitaan #3

Lähettäjä: jau 
Päivämäärä:   27.8.11 15:41:30

upppii ! (:

  Re: Laidasta laitaan #3

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   4.9.11 12:43:59

jatkoa pian:)

  Re: Laidasta laitaan #3

Lähettäjä: VJ 
Päivämäärä:   10.9.11 00:20:01

Kiitos kun ootte jaksanu tätä aina silloin tällöin nostella. :)
On ollu ihan hirveesti kaikkii kiireitä, kuten aina, joten yllätys:
Tänään sitten luin tätä tarinaa läpi ja sain kirjoteltua jatkoa.
Sivuja wordin mukaan jo 68 (fontti 12, Times New Roman).

¨

Koulun piha oli ihan tyhjä, sillä pakkaset paukkuivat kovimmillaan, eikä kukaan nauttinut sen nipistelystä poskea vasten.
Kiiruhdimme Ahdin kanssa lukion puolelle ja minä hipsin rappusia ylös omalle tunnilleni.
Päästyäni luokkaan katselin ympärilleni etsien tuttuja. Uusi jaksoi alkoi, enkä ollut kysellyt oliko keillään samoja kursseja kuin minulla.
”Sami.”
Käänsin katseeni oikealle ja huomasin takarivissä istuvan Jaken. Menin hämmästyneenä hänen luokseen.
”Mitä sä tällä kurssilla teet?”
”Keskeytin tän viime vuonna”, hän totesi. ”Istu viereen.”
Istuin hänen pulpettinsa vieressä olevaan pulpettiin ja tiputin reppuni lattialle.
”No, miten loma meni?” kysyin sitten häneltä.
”Siinähän se, ei mitään erikoista, ennemminkin vain perheen kesken oleilua. Ja kävin muuten tallillakin, sua ei näkyny.”
”Joo, ei…”, mumisin. ”Ei oo tullu oikeen siellä käytyä.”
”Teillä tais olla vähän bileitä lomalla. Tai siis Ahdilla”, Jake mutisi sitten.
Purin huultani. ”Joo…”
Samassa opettaja tuli luokkaan keskeyttäen ikävämmäksi muuttuneen keskustelumme. Minun ei todellakaan tehnyt mieli keskustella Jaken kanssa Ahdin järkkäämistä bileistä. Eikä tehnyt edes mieli muistella koko bileitä, hítto.

Huokaisin helpotuksesta päästyäni kotiin. On tosi väsyttävää, kun joutuu keskustelemaan kaikkien ystävien ja tuttujen ja puolituttujen taikka suurin piirtein ihan tuiki tuntemattomien kanssa menneestä lomasta.
Raahauduin yläkertaan ja lysähdin koulupöytäni ääreen.
”Eikö Ahti päässyt vielä?”
Käännyin ovelle, mihin Seve oli ilmestynyt.
”Ei, se pääsee vast neljält, mä tulin bussil.”
”No mitenkäs sinun päiväsi sujui?”
”Siinähän se.”
Seve pudisteli hymyillen päätään ja tuli sängylleni istumaan. ”Todella selventävä vastaus. Kerro lisää.”
”Ei siinä nyt mitään erityist kerrottavaa oo…”
Seve hymähti. Samassa hänen kännykkänsä alkoi soida hänen taskussaan.
”Hei. Joo. Ei. Ok. No, tulen kohta.”
Kuuntelin hänen keskusteluaan luurin toisessa päässä olevan tyypin kanssa, kunnes hän päätti puhelun.
”Minun pitää mennä.”
Käännyin hänen puoleensa kysyvänä, mutta hän vain nousi ylös, eikä mitään selitystä tullut.
”Ai, no… ok”, mutisin ja katsoin, kuinka hän lähti huoneestani.
Istuin vähän aikaa paikoillani tekemättä mitään. Sitten pohdin pitäisikö minun tehdä läksyt vai lukea vanhoja akkareita? Huokaisten nostin reppuni lattialta ja kaivoin ruotsin kirjan esiin.

Olin saanut läksyt jotakuinkin tehtyä, kun kello soi. Hyppäsin ylös tuolilta ja kiirehdin avaamaan oven.
Meinasin paiskata sen heti takaisin kiinni, mutta Sami sai tungettua jalkansa väliin.
”Mitä sä teet täällä?” sihahdin miehelle.
”Tulin tapaamaan sua”, hän totesi suu tiukkana viivana.
”Tulit ihan turhaan”, kivahdin ja työnsin ovea kiinni, mutta hänen jalkansa oli pahasti tiellä.
Yritin työntää kovempaa, mutta hän tarttui oveen ja veti sen auki. Minä en pärjännyt millään hänen voimilleen, sillä olin aika heiveröinen häneen verrattuna.
”Tää on hei kotirauhan häirintää!” huudahdin, kun en muuta keksinyt.
Sami nauroi ja riisui kenkänsä tullessa sisään.
Pudistelin ärsyyntyneenä päätäni ja mietin mitä minun pitäisi tehdä.
”Ahti tulee kohta kotiin”, sanoin pikaisesti huolissani.
”Mitä väliä? Sehän on mun kaveri.”
@!#$, totta. Käännyin ja kävelin keittiöön jääkaapille. Spritea, 7uppia tai jotain… Nyt oli pakko saada sokeria.
”Juttu jäi viimeks niin kesken, että mun oli pakko tulla käymään”, Sami selitti seuratessaan minua keittiöön.
Käännyin katsomaan häntä varmistaen, että hän pysyi turvallisen välimatkan etäisyydellä. ”Se juttui ei jääny kesken”, tiuskaisin. ”Sitä ei pitänyt ollenkaan tapahtua.”
”Sami, älä nyt víttu viitti…”, hän huokaisi.
”Víttu itelles, helvettí se oli mun eka kerta!”
Sami näytti selvästi hämmentyneeltä. ”Oliko?” hän sai kysyttyä hetken päästä.
Naurahdin. ”Ja säkin olit näköjään siis niin sekasin, ettei sulle jäänyt mitään mielikuvia…”
”Ei, kun… Siis oikeesti? Olinko mä sun eka?” hän kysyi vielä hymyillen.
Mulkaisin häntä. ”Pyyhi toi virnistys sun naamalta. Mä en todellakaan ois halunnu sitä juttuu tapahtuvan, mut en mä sille kyl enää mitää voi”, totesin lopuksi hieman lannistuneena.
”Tehty mikä tehty”, Samikin totesi vielä hymyillen. ”Mutta wau, enpä ois arvannu, vaik olihan mul omat epäilykseni, mut…”
”Jos jatkat tota tahtii, ni mä oikeesti ilmotan täst jonain kotirauhan rikkomisena tai häirintänä tai sit iha suoraa vaa vaikka raiskauksena tai jonain.”
Hän katsoi minua ilme tiukentuen. ”Víttu, et oo tosissas.”
”Kuule, ihan vítun tosissani.”

Samassa Ahti ilmesty keittiöön. ”Anteeks mitä?” hän kysyi silmät pyöreinä. ”Mitä te oikeen meuhkaatte toisillenne? Vai kuulinko mä kaiken oikein? Raiskaus?”
Hän katsoi minusta Jaatisen Samiin ja takaisin minuun. ”Mitä oikein on tapahtunut?”
”Kysy tolta sun ’kaverilta’”, mutisin vihaisena ja häivyin yläkertaan.

Ahti kääntyi kaveriaan kohti. ”Siis mitä te ootte tehny? Ja miks Sami käyttäytyy noin?” hän kysyi tarkoittaen siskoaan.
”Ahti, sä oot täl hetkel mun pitkäaikasin asiakas ja myyjä ja kaiken lisäks viel luotettava, joten mä sanon ihan suoraan: Suksi kuuseen.”
Ahti jäi hämmentyneenä katsomaan Samin perään, kun hän lähti talosta ovet paukkuen.
”Mitä híttoa…”
Hän vilkaisi rappusia kohti ja mietti, pitäisikö hänen mennä juttelemaan siskonsa kanssa. Pudistaen päätään, hän luopui ideasta. Sanna-Maria osasi olla oikea sähikäinen sille päälle tullessaan.

¨

Mahd. virheitä en etsiskellyt, sillä nyt on pakko päästä nukkumaan, kun aamulla olisi aikanen herätys tallille ja muutenkin koko huominen päivä täynnä ohjelmaa. :P
Kiitos kaikille, jotka on jaksanu odotella jatkoa, tarkoitus ei ole jättää tätä tarinaa kesken.
Hitaasti edistyy vain, toivottavasti saisin tämän edes joskus valmiiksi. :)

  Re: Laidasta laitaan #3

Lähettäjä: soffe 
Päivämäärä:   10.9.11 14:23:27

JESJEJSEJESJESJEJS !! <3<3<3<33<3

  Re: Laidasta laitaan #3

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   10.9.11 20:29:49

kiva, että jatkoa tullut:) lisää taas pian!

  Re: Laidasta laitaan #3

Lähettäjä: VJ 
Päivämäärä:   10.9.11 23:11:16

Nyt kyllä iski jokin ihme kirjoitusinspis ja sain väsättyä tänään jo seuraavankin pätkän, jippiajei. :)

¨

”Mä lähen käymään Miikalla”, tuli Ahti ilmoittamaan minulle illemmalla.
”Juu, ok”, vastasin televisiota katsellen.
Kuuntelin kuinka Ahdin askeleet loittonivat ja keskityin sitten taas televisiossa pyöriviin salkkareihin.
Mitä tuokin tyyppi tuossa nyt tekee? Joo’o, tosi uskottavaa.
Vaihdan kanavaa ja jään töllöttämään luontodokumenttia jääkarhujen mielialoista ja tunnetiloista.
Mielenkiintoisen jääkarhujen rakkauselämään keskittyvän kohdan keskeyttää ovikellon soitto.
Huokaisten jätän mukavan paikkani ruudun ääressä ja siirryn alakerran ovelle.
Mielessäni käy, että mitä jos Sami onkin tullut takaisin, mutta päätin silti avata oven.

”Moi”, tervehti hymyilevä Luca kuistin portailta.
”Ai moi”, vastasin aidosti yllättyneenä ja hymyilin Seven ystävälle, tai poikakaverille… tai mille lieneekään. Katsoin häntä päästä varpaisiin. Hopea tukka oli söpösti pörröllään ja punaiset housut olivat ihana väripilkku pimeässä talvessa.
”Mitä sä täällä?” kysyin.
”Oisko Seve kotona?”
”Etkö sä oo soittanu sille? Se on jossain”, kerroin.
Lucan naama venähti. ”Ai…”, hän totesi mutisten. ”No, mut… Saanks mä tulla sisään?”
Hän katsoi minua todella söpöllä koiranpentuilmeellä, enkä voinut muuta kuin avata oven ja ohjata hänet lämpimiin sisätiloihin.

Menimme keittiöön ja Luca istui pöydän ääreen. ”Tota… Saisinks mä kysyä jotain?”
”Ihan vapaasti”, totesin.
”Eiku ihan sitä vaa… Tai tää on oikeesti ihan ihme kysymys, mut… Älä sit loukkaannu tai mitää… No, miten mä nyt tän kysyisin…?”
Katselin Lucan kamppailua kulmat kohotettuna. Lopulta kysymystä ei näyttänyt millään syntyvän, joten huokaisin. ”No kysy nyt vaan.”
Hän rypisti kulmiaan ja laittoi kätensä ristiin pöydälle. ”Tota noin… Onks Sevel ja Ahdil enää mitää juttuu?”

Katsoin häntä kysyvänä. ”Siis mitä sä tarkotat?” Nojasin pöydän tasoon ja katsoin keskittyneesti Lucaan. ”Juttua?”
”Siis niinku… No tiiätsä?”
Kohautin olkiani.
”Niiku mul ja Sevel?”

Katsoin häntä suu auki. ”Ootsä muka tosissas?”
Nyt oli Lucan vuoro katsoa minua ihmeissään. ”Siis Ahtihan on Seven exä.”

Minä ihan oikeasti jäädyin, enkä saanut minkäänlaista ääntä suustani ulos.
”Ai mitäh?” sain lopulta änkytettyä.
Siis minun veljeni? Se, jonka kimppuun piti iskeä kuin sika limppuun, hän, joka oli tasan tarkkaan varmaankin jokaisen tuntemani tytön unelmapoika… ainakin sängyssä.
”Sä et oo tosissas”, sain vielä tokaistua.

”Eiks ne muka oo kertonu sulle?” Luca kysyi hämmästyneenä. ”Siis… Sevehän muutti tänne, kun ne alko seurustelee, tai siis varmaan jo ennen sitä ja kun sehän asuu vielki täällä, niin mä… No, ajattelin, että onks niil viel jotain juttuu.”
Tuijotin häntä silmät suurina. ”Sä et voi olla tosissas.”
Luca tuijotti takaisin. ”Onks ne muka jättäny kertomatta sulle?”

Kampesin itseni irti pöydän tasosta ja menin istumaan Lucaa vastapäätä. ”Siis... Mä vaan… Ne on kertonu mulle vaan sen, että Seve on Ahdin kämppis. Ei yhtään mitään muuta.”
”Ai.”

Olimme kumpikin hiljaa tosi pitkään.
”Mutta…”, avasin suuni. ”En mä usko, että niil ois juttuu, kun mä en oo ainakaan huomannu yhtään mitään. Ja Ahtikin makaa vaan tyttöjen kanssa, että sitä sun ei tarvi pelätä.”
”Ootko sä muka varma?”

Ai että olinko?

”Kenen luona se nytkin on?”
Nielaisin kuuluvasti. ”Miikan.”
Luca naksautti kieltään ja vinkkasi silmään. ”Juuri niin.”
Läppäsin käteni silmilleni. ”Hyi hítto, sä et voi olla tosissas… Ne on vaan kavereita.” Muistelin minun ja Miikan suudelmaa niissä yksissä juhlissa.
”Niinhän Sevekin oli alussa vaan sen kaveri.”

”Joo, nyt Luca alkaa riittää”, toppuuttelin. ”Tuli jo selväks, että mä en tiedä mistään mitään, joten voitaisko jo lopettaa, etten tunne itteeni enää yhtään petetymmäks?”
”Niin, no… Ajattelin, että sä tiiät asiasta, tai siis että Seve on Ahdin exä ja näin päin pois, mutta… Ei niil kyllä oo ollu mitään sellaista pakkoa kertoo sulle, jos ne on halunnu pitää sen salassa. Kai se helpottaa asioita, vai?”
”Miten niin?” kysyin tiukasti ja katsoin häntä uhmaavasti silmiin.
”Jos ne on vaikka pelänneet sun reaktiota?”
”Miks ihmeessä?”
”’Hyi, vítun homo!’” Luca kimitti yrittäen muuttaa ääntään tyttömäisemmäksi ja minun oli pakko virnistää.
”En mä käyttäydy noin”, totesin pistäen kädet puuskaan. ”Ja joka tapauksessa Ahti on mun veli, en mä voi sanoo sille noin.”
”Sevelle sitten?”
”Luca, älä viitti… Kyllähän mulle tuli jo selväks, että se on homo ja… ei siinä mitään.”
”Mutta Ahti?”

Samassa ovi kävi ja keskeytti ajatukseni vastauksesta. Ei kestänyt montaakaan sekuntia, kun Seve ilmestyi silmälasit vielä hieman huurussa keittiöön.
”Luca? Mitä sinä täällä teet?”
”Tulin käymään”, Luca vastasi hymyillen ja nousi ylös mennen Seven viereen.
Minä en pystynyt irrottamaan katsettani Seven hontelosta, mutta voimakkaasta ja ehdottomasti erittäin hyvännäköisestä kropasta.
Ja hän oli minun veljeni exä.
Ja minun veljeni oli homo, tai oli ollut tai jotain.
Pinkaisin tuolista ylös. ”Moikka Luca, oli kiva jutella. Heippa Seve, meen yläkertaan.”
Pinkaisin rappusiin paeten kohtaamista Seven katseen kanssa.

  Re: Laidasta laitaan #3

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   11.9.11 10:40:45

jee, jatkoo taas pian!:)

  Re: Laidasta laitaan #3

Lähettäjä: VJ 
Päivämäärä:   12.9.11 14:51:02

^^

  Re: Laidasta laitaan #3

Lähettäjä: diibadaaba 
Päivämäärä:   12.9.11 15:22:15

Ihana tarina, luin kaikki kerralla läpi ja jotenkin jollain hassulla tapaa ihastuin tohon Samiin, siis siihen huumediileriin <3
Jatkoo kiitos! :D

  Re: Laidasta laitaan #3

Lähettäjä: soffe 
Päivämäärä:   12.9.11 17:19:16

ohhoh o;; Ahti paljastu (;(;

  Re: Laidasta laitaan #3

Lähettäjä: dark angel 
Päivämäärä:   12.9.11 22:10:32

HEI täääältä löyty uus lukija !!!! JATKOA HETI :D

  Re: Laidasta laitaan #3

Lähettäjä: dark angel 
Päivämäärä:   13.9.11 17:19:01

JV heti jatkoa :)

  Re: Laidasta laitaan #3

Lähettäjä: dark angel 
Päivämäärä:   14.9.11 15:43:59

UPPIA JA YLÖÖÖÖS :)))

  Re: Laidasta laitaan #3

Lähettäjä: bbbbb 
Päivämäärä:   14.9.11 15:56:44

aaa,kui en oo enne löytäny tällast tarinaa?:D mut nyt löysin ja luin kaikki putkeen:) jatkoa piann,on tä vaa nii hyvä!

  Re: Laidasta laitaan #3

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   14.9.11 17:16:38

jatkoaaaaa, heti

  Re: Laidasta laitaan #3

Lähettäjä: dark angel 
Päivämäärä:   14.9.11 23:22:51

byää heti jatkoa :D mä tääl jo tuskistun iha kokonaan :(

  Re: Laidasta laitaan #3

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   15.9.11 17:11:17

jatkoa pian? : )

  Re: Laidasta laitaan #3

Lähettäjä: jau 
Päivämäärä:   15.9.11 20:45:36

AHHHAHAHAHHAHAHAHAHA xd pikku (sanoisko vaikka) MUNAUs xdddd

  Re: Laidasta laitaan #3

Lähettäjä: VJ 
Päivämäärä:   17.9.11 00:38:02

^^
Kiitos kommenteista. :DD
Jatkoa tulee sitten kun minulla on taas aikaa kirjoittaa. :P Ikävä kyllä koeviikko on tulossa täyttä häkää päälle, joten tarina-aikaa ei kummemmin löydy. :/

  Re: Laidasta laitaan #3

Lähettäjä: dark angel 
Päivämäärä:   18.9.11 20:28:35

lupaat kirjottaa meille pitkän pätkän koe viikon jälkee ;))
onks sulla mitään sivuu mis olis sun valmiita tarinoi ? :DD

  Re: Laidasta laitaan #3

Lähettäjä: ktj 
Päivämäärä:   20.9.11 22:03:53

nostelen :)

  Re: Laidasta laitaan #3

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.9.11 15:34:52

joo, jatkoa heti kun kerkeet!;)

  Re: Laidasta laitaan #3

Lähettäjä: VJ 
Päivämäärä:   21.9.11 16:49:38

dark angel // http://mahdollisuus.nettisivu.org/ << valmista ei kuitenkaan löydy, koska nää mun tarinat on vähän kaikki tähän mennesä ollu sellasia "ikuisuustarinoita"... Ja muutenkaan en ole kauheasti kerennyt noita sivuja päivittelemään, että enemmän tekstiä löytyy täältä hötönetin puolelta. :P

  Re: Laidasta laitaan #3

Lähettäjä: dak angel 
Päivämäärä:   21.9.11 21:58:31

ookkei :) kävimpäs tylsyyttäni lukees tota mahdollisuutta ja se oli kans mahtava :))

  Re: Laidasta laitaan #3

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   23.9.11 17:51:58

up:)

  Re: Laidasta laitaan #3

Lähettäjä: dak angel 
Päivämäärä:   26.9.11 16:58:28

UPPIAAA :))))

  Re: Laidasta laitaan #3

Lähettäjä: Dark Angel 
Päivämäärä:   27.9.11 18:01:43

up

  Re: Laidasta laitaan #3

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   29.9.11 16:17:20

uuupp, jatkoa pian?:)

  Re: Laidasta laitaan #3

Lähettäjä: natalia 
Päivämäärä:   29.9.11 17:43:42

Älyttömän hyvä tarina!! Sis jotai iha mahtavaa! Tää juoni tai tää on huippu mut alussa teksti oli vähä tönkköä mut on parantunu paljo ! Jatkoa hei nopeesti!;)

  Re: Laidasta laitaan #3

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   1.10.11 17:46:46

up

  Re: Laidasta laitaan #3

Lähettäjä: VJ 
Päivämäärä:   1.10.11 23:51:53

Kiitos natalia! :D Musta ittestäni tuntuu, että alku oli ihan umpitylsä, en saanu sinne tarpeeks mitään häppeninkii. :/

Nyt ois vuorossa tälläi mielestäni vähän lyhyempi pätkä, mikä on toki parempi kuin ei mitään (ja tästä voitte syyttää kavereitani, jotka hakivat minut nyt illalla kesken kirjoittamisen ulos). :)

¨

Istuin käytävässä odotellen tunnin alkua. Kaivoin laukustani kännykän ja aloin selata tekstiviestejä poistellen niitä sitä mukaa, kun totesin ne turhiksi.
”Hei.”
Nostin katseeni ja kohtasin Marian kohteliaasti hymyilevät kasvot.
”Ai… moi.”
Hän istahti viereeni ja nosti laukkunsa syliinsä. ”Mitä kuuluu?”
”No mitäs mulle”, vastasin.
”Ei ollakkaan juteltu aikoihin. Miten sinulla on mennyt?”
Näpersin kännykkääni vastatessani, että olihan minulla ihan hyvin mennyt. Ajatukset vaelsivat kuitenkin siinä, kuinka olin vältellyt Ahtia ja Seveä jo yli viikon ajan. Totta kai heihin nyt pakostakin törmäsi kotona, mutta silti. Jotenkin Ahdin homous, tai ex-homous, oli tullut minulle niin puun takaa, että sitä oli vaikea niellä. Ja että miksi Seve sitten vieläkin asui meillä, vaikka ilmeisesti he olivat eronneet?

”Mitä sä teit lomalla?” kysyin Marialta yrittäen saada ajatukseni selkiytymään.
”Vietin aikaa kotona ja tallilla”, hän kertoi tuijotellen käsiinsä.
”Ai… Munkin pitäis varmaan kohtpuoliin tulla käymään tallilla. Ei oo tullu taas käytyä.”
”Niin, tulisit minun mukaani maastoseuraksi.”
”Se ois kyl kivaa.”
Jäimme istumaan hiljaisina ja vilkaisin kelloa. Tunti alkaisi kohta. Yhtäkkiä Maria avasi suunsa.
”Miten muuten Sevellä menee?”
”Tota… Kai sillä ihan hyvin”, vastasin hämilläni. ”Mikset sä vaikka… soita sille?” Ihmettelin miksi hän minulta Sevestä kysyi.
”Kysyinpä vain.”
”Ai”, mumisin. ”No… Mites Jaken kanssa?”
”Ei ihmeellisempiä, samanlainen kuin ennenkin.”
”Perheen kanssa? Millainen?” kysyin kiinnostuneena.

”Jake viittoo sinulle jotain.”
Käänsin katseeni Mariasta luokan ovelle ja siellähän Jake seisoi siniset silmänsä minuun kohdistuneena ja viittoi luokseen.
”No, kai mun pitää mennä”, totesin nousten ylös. ”Moikka, nähään sit joku kerta vaik tallilla.”
”Kyllä, moikka”, Maria vastasi ja jäi istumaan penkille, kun minä menin Jaken luokse.

”No?” kysyin pojalta.
”Mennäänks luokkaa?” hän kysyi hymyillen pienesti.
”Ai oliks meil nyt se yhteinen tunti?” kysyin kulmat kurtussa.
Jake nosti toista kulmaansa. ”Onkohan sulla ees oikeet kirjat mukana, jos et tällästäkään asiaa muistanu?”
”No totta kai mulla on”, naurahdin ja menin hänen ohitseen luokkaan paikalleni. Hän tuli perässäni ja istui viereeni.
”No… miten on päivä sujunut?” kysyin yrittäen muodostaa jonkin näköistä keskustelua.
”Siinähän se.”

Katselin Jaken suloisia kasvoja, joita varjostivat mustat hiukset. Hän oli todella suloisen näköinen. Samassa hän käänsi katseensa kohtisuoraan minuun ja jäin kiinni tuijottamisesta. Poskeni muuttuivat aivan punaisiksi ja Jake virnisti minulle.
”Ai… että ei mitään erikoisempaa vai?” mutisin vielä.
”Ihan normipäivä.”
”Jaa…”
”Sä oot siis menossa tallille joku päivä?” hän kysyi sitten katsoen minuun.
”Joo, Marian kanssa maastoilemaan varmaan.”
”Mä voisin tulla mukaan.”
”Ai voisitko?” kysyin yllättyneesti ja hymyilin.

Se voisi olla ihanaa. Kohdistin katseeni taas noihin suloisiin silmiin, jotka saivat jalkani aina aivan hyytelöksi. ”Mutta…”, hoksasin. ”Etkös ole vähän huonoissa väleissä Marian kanssa, vai?”
”No… Kyllä mä sitä kestän. Jos mä vaan oon sun kanssa”, hän lisäsi hymyillen hurmaavasti.
”Sami ja Jake sais ny pistää turpansa kiinni siellä takapenkissä”, opettaja tokaisi luokan etuosasta.
Hätkähtäen käänsin häneen katseeni – en ollut edes tajunnut hänen tulleen luokkaan.
”Tokkii”, Jake tokaisi rennosti hymyillen ja iski minulle vielä silmää.

  Re: Laidasta laitaan #3

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   2.10.11 10:37:51

ihanaa, kun jatkoa taas tullu, tykkäänn!:)

  Re: Laidasta laitaan #3

Lähettäjä: natalia 
Päivämäärä:   2.10.11 10:41:46


<3 aah oon nii kuses tohon Jakeen! Ja Seve on kans jotenki iha ylihyvä tyyppi!:) se Sami, jätkä, on kauhee pelottava:D mut toi tyttösami on paljo kivempi hahmo nykyää tai sillee ku sillo tarinan alussa:D toi Maria on kans iha jees mut mä vihaan niitä lissuja ! Ja haluaisin tietää et miks ne Jake ja Ahti vihaa toisiaan?(:

no joo tuli nyt pitkä mutta asiaa sisältämätön kommentti mutta pistähän jatkoa nopeesti!:))))

  Re: Laidasta laitaan #3

Lähettäjä: soffe 
Päivämäärä:   2.10.11 16:39:45

rakastaan tuota Jakea ;);;) ahnam♥

  Re: Laidasta laitaan #3

Lähettäjä: VJ 
Päivämäärä:   3.10.11 17:31:41

^^
Tosi kiva saada kommenttia hahmoista. :)
Ai jätkä-Sami pelottava? Haha, no ehkä se vähän, mun mielestä se on pääasiassa vaan tosi kummallinen. Ja kadun aina kirjottaessani, että jätkä-Samilla ja Samilla on sama nimi.
Hmm, miks Jake ja Ahti vihaa toisiaan, kyllä se kai joskus tulee esille. ;)

Kattoopi taas milloinka kerkeen kirjottelemaan, koska oon nyt TAAS jättäny mun toisen tarinan aika huonolle tolalle...

  Re: Laidasta laitaan #3

Lähettäjä: Goaway 
Päivämäärä:   6.10.11 19:26:20

UP

  Re: Laidasta laitaan #3

Lähettäjä: TAISTELUJASKA 
Päivämäärä:   13.10.11 18:42:56

KATOS KATOS MITÄS TÄLLE ON TAPAHTUMASSA

  Re: Laidasta laitaan #3

Lähettäjä: VJ 
Päivämäärä:   18.10.11 21:56:11

Plääh, en oo nyt pitkään aikaan ehtiny yhtään kirjottamaan. :P
Koulu vie tosi paljon aikaa ja viikonloppusin on aina ollut "parempaa tekemistä". Nojoo, syysloma alkaa ens viikolla, mutta on sekin ihan täyteen buukattu.
Jospa sitä viikonlopuks ottais koneen mukaan mökille ja yrittäis vähän kirjotella. :)

  Re: Laidasta laitaan #3

Lähettäjä: viimeinen:virhe 
Päivämäärä:   28.10.11 21:32:32

teeppää uutta

  Re: Laidasta laitaan #3

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   29.10.11 16:38:05

joo, jatkoa pian!!:D

  Re: Laidasta laitaan #3

Lähettäjä: Ramona 
Päivämäärä:   30.10.11 09:50:38

Lukija lisää. o/

Seven puhetyyli jaksaa naurattaa ja häiritä, toisaaltahan se on sopivan pistävä huomata. :)

  Re: Laidasta laitaan #3

Lähettäjä: VJ 
Päivämäärä:   5.11.11 00:11:24

Ramona // Haha, tosiaan halusin jotenkin saada Seven eroamaan muista ihmisistä tässä tarinassa. Ja jos lukee tarkasti niin voi huomata, että myös Marialla on samankaltainen puhetyyli. :)

mutta asiaan
VIHDOIN JA VIIMEIN!

En ees jaksa selittää, mitä kaikkee mulla on ollu ja minkä takia en oo kerinny kirjottaa, mutta toivottavasti jaksatte edelleen olla kiinnostuneita jatkosta.

¨

”No, millos sinne tallille sitten?”
Olin jo astunut luokan kynnyksen yli, mutta käännyin taaksepäin kuultuani Jaken kysymyksen.
”No tota…”, mutisin ja väistin sivummalle, että muut oppilaat pääsivät ulos luokasta. ”Ylihuomenna?”
”Sopii”, Jake tokaisi heti.
”Mut…”, huomautin muistaen erään asian. ”Eikös Marialtakin pitäisi vielä kysyä?”
Jake pyöräytti silmiään. ”Jos sun on ihan pakko.”
Naurahdin hieman ja vilkutin Jakelle jatkaen sitten matkaa kohti seuraavaa tuntia.

”Pääsitkö sä jo?”
Käännähdin ympäri. Ahti oli ilmestynyt taakseni koululaukku olallaan.
”Joo.”
”Tuutko kyydissä?”
”Öö… Eiks sulla pitäis olla vielä koulua?”
”Eii…”, Ahti hymähti vinkaten silmää.
”Matikkaa vai?”
”Eiku tähtitiedettä.”
Repesin nauruun. ”Sä et voi olla tosissas!”
Veljeni hymähti ja taputti minua päälaelle. ”Sen avulla saa kuule hyvin 75 kurssia kasaan.”
”Jaa’a… No mennäänkö kotiin?”

Olin saanut läksyt tehtyä. Olin koko ensimmäisen puoli vuotta ollut ihan hirmuisen laiska lukio-opiskelija, joten nyt toivoin, että saisin petrattua edes vähän.
Tallustin alakertaan, tottumuksesta suoraan jääkaapille tarkastamaan limsatilanteen. Nostin pullon pöydälle ja nappasin kaapista lasin kaataen sen täyteen spritea. Sitten pistin pullon takaisin jääkaappiin ja käännyin kohti keittiötä.
Olin jo ottanut yhden kulauksen limsaa suuhuni, mutta nyt se kaikki purskahti suustani ja nenästäni ulos.

”Mitä víttua sä teet täällä?” kysyin ääni pihisten kun sain limsat kuivattua leuastani.
Sami nosti kulmiaan. ”Istun.”
Pyöräytin silmiäni. Totta kai minä sen nyt näin. Siinä hän istui meidän keittiön pöytämme ääressä.
Kohotin kulmiani kysyvästi.
”Bisneksiä Ahdin kanssa”, hän selitti hetken hiljaisuuden jälkeen.
En edes viitsinyt vastata mitään, vaan käännyin ympäri ja päätin palata takaisin yläkertaan.
”Voi víttu… Sami odota”, hän tokaisi yhtäkkiä nousten ylös.
Käännähdin ympäri mulkaisten häntä ’varokin jos tulet lähemmäs’ ilmeelläni.
Samassa Ahti ilmestyi kellarikerroksesta mukanaan pieni rahatukku. Vilkaisin kerran Samiin ja pakenin sitten yläkertaan.

Menin heti huoneeseeni ja laitoin oven kiinni. Se perhanan lukko oli kuitenkin edelleen ostamatta. Kirosin itseni mennen parvekkeella. Nyt oli pakko saada vähän viilennystä, sillä minä kiehuin. Minä en kestänyt nähdä Samin naamaa. Vaikka hän oli komea ja pitkä ja lihaksikas ja… no kaikkea, niin silti. Ennen kaikkea minun silmissäni hän oli aika pelottava.
Mieleeni muistui kuitenkin se eräs kerta, kun hän oli jopa ollut aika isovelimäinen, mutta… Puraisin huultani. Se isovelimäisyys todellakin katosi jonnekin.
Nojasin parvekkeen kaiteeseen ja annoin pääni riippua laidan yli. Pakkanen nipisteli mukavasti ja rauhoitti minua. Hengitykseni huurusi ja hymyilin hieman. Aivan kuin pienenä, kun olimme leikkineet polttavamme tupakkaa.

”Eiks tääl oo vähän kylmä?”
Hypähdin taaksepäin ja silmäni tavoittivat heti tulijan. ”Mitä sä tänne tulit?”
Sami nojasi seinään oven vieressä ja katseli minua. Sitten hän kohautti olkiaan.
”Missä Ahti on?” kysyin hieman hädissäni.
Sami näytti vähän loukkaantuneelta huomatessani reaktioni häneen. ”Lähti keskustaan.”
”Missä Seve on?”
”Mistä mä tietäisin?”
”Jättäisit mut vaan rauhaan”, sain lopulta huokaistua, kun olin kerännyt itseni.
”Miks?” hän kysyi hiljaa.
”Mitä ’miks’? Pitääks sille muka olla vielä joku syy aikasempien lisäks?”
Katsoin kysyvästi, kun mies vaan puisteli päätään.
”No?” jatkoin hieman kärkkäämmin tuijottaen häntä silmiin.

Hetken tuijotimme toisiamme silmiin ihan hiljaisina, kunnes tuntui siltä kuin hän riisuisi minua katseellaan. Päätäni puistellen käänsin katseeni kohti takapihaa.
En ehtinyt hypähtää taaksepäin, ennen kuin Sami oli jo vierelläni. Hän oli harpponut muutaman nopean askeleen ja seisoi nyt aivan minussa kiinni. Värähdin kauttaaltani hänen tarttuaessa niskaani kiinni ja taivuttaen minut suudelmaan.

Hítto, kirosin mielessäni. Sami nosti toisen kätensä selkääni aivan kuin olisi yrittänyt saada minua vielä lähemmäs.
Minä nostin myös toisen käteni.

Sami hypähti taemmas poskeaan pidellen. Olin läimäyttänyt häntä oikein olan takaa avokämmenellä. Hän tuijotti minua silmät selällään ja näytti aivan kalalta kuivalla maalla.
Minä huohotin ja pyyhkäisin paitani hihalla huuliani.
Emme voineet kuin tuijottaa toisiamme.

”Sami…”, hän lopulta mumisi. ”Eksä voi ymmärtää?”
Käänsin hänelle selkäni ja nojasin kaiteeseen. Puhukoon, jos oli jotain asiaa, ihan sama mulle, mutta saisi häipyä heti sen jälkeen.
”Mä… Víttu tää varmasti kuulostaakin just niin tökeröltä, ku tuntuukin, mutta… mä pidän susta.”

Pitkä hiljaisuus.
Kurtistin kulmiani. Odotas, hetkinen? Käänsin katseeni häntä kohti. ”Mitä?”

Hän pisti kätensä puuskaan. ”Mä pidän susta. Oikeesti. Ihan ekasta kerrasta lähtien, kun näin sut… En oo voinu olla kenenkään muun kanssa ajattelematta sua.”
”Sä et oo tosissas”, mumisin.
”Mä oon. Mä oon niin tosissani ku vaan voin olla.”
”Se ei oo paljoo se”, totesin.
”No… ehkä se ei oo, mutta mä tekisin mitä tahansa, että sä antaisit mulle anteeks. Sami, anna mulle, anna meille uus mahdollisuus.”

Käännyin selkä vasten kaidetta ja nostin kämmeneni ylös hidastaen häntä. ”Odota nyt hei vähän… Ootsä muka tosissas? Että sä pidät musta?”
Sami vai nyökkäsi.
Haroin toisella kädellä hiuksiani. ”Miks sä sit oot käyttäytyny niin? Miten sä luulet, että mä voisin alottaa puhtaalta pöydältä?”
”Anna mulle uus mahdollisuus. Mä lupaan hyvittää sulle kaiken.” Hän astui askeleen lähemmäs minua, enkä minä hypännyt taaksepäin. No, tilaakaan ei tällä parvekkeella ollut enää paljoakaan jäljellä. ”Sami kiltti.”

Purin huultani. Kylmyys oli unohtunut, mutta nyt tuntui, että olin saanut parvekkeella seisoskelusta tarpeekseni. Kävelin Samin ohi huoneeseeni, joka pakkasen jälkeen tuntui peräti aika kuumalta.
”Sami, mä…”, mumisin istahtaen sänkyni laidalle.
”Shh, älä sano mitään”, hän sanoi ja istahti viereeni.
Minä liikahdin kauemmas hänestä, eikä hän onneksi yrittänyt seurata. Istuimme siinä jonkin aikaa hiljaa.

”Ootsä Sami täällä?”
Käänsimme molemmat katseemme kohti ovea ja pian Seve avasikin sen. Hän katsoi kysyvästi minusta Samiin.
”Kyllä, ilmeisesti sinä olit täällä… Kaksin kappalein.”
”Seve, voitisä antaa meidän vielä hetken puhua? Rauhassa?”
”Hyvä on”, Seve vastasi rauhallisesti. ”Mutta tule alakertaan, minun huoneeseeni, jos haluat puhua.”
Nyökkäsin ja odotin, että hän lähti.

”Ai, että mun pitäis antaa sulle uus tilaisuus?” mutisin sitten katsomatta Samia.
”Mä pidän susta… Víttu, mä luulen, että mä rakastan sua”, mies vastasi.

  Re: Laidasta laitaan #3

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   5.11.11 13:27:12

jatkoa taas pian! sä kirjoitat tosi hyvinn!!:)

  Re: Laidasta laitaan #3

Lähettäjä: KooKo 
Päivämäärä:   6.11.11 21:56:29

Kiva jatkoa!
En osaa sanoa mitään rakentavaa, kun olin niin ilonen, että tähän tarinaan tuli jatkoa :) Juoni tosi koukuttava...

  Re: Laidasta laitaan #3

Lähettäjä: murr 
Päivämäärä:   6.11.11 23:17:22

ah ihanaa! jatkoa on tullu! ja seuraavaa jatkoa odottamaan

  Re: Laidasta laitaan #3

Lähettäjä: VJ 
Päivämäärä:   7.11.11 18:19:41

^^
Kiva kun jaksatte tätä edelleen seurailla. :D

  Re: Laidasta laitaan #3

Lähettäjä: VJ 
Päivämäärä:   7.11.11 18:22:51

uusi :
http://forum.hevostalli.net/read.php?f=1

   Ylös ⇑   


Ketju on saavuttanut 100 viestin määrän tai se on suljettu. Ketjuun ei pysty kirjoittamaan.
Hevostalli.net ei vastaa keskusteluryhmissä käytävän keskustelun sisällöstä.