|
Lähettäjä: V.J.
Päivämäärä: 13.8.10 22:56:53
”Mikä sen sun hevosen nimi oli?”
”Jose.” Katselin tallin pihaa. Koko paikka näytti erittäin siistiltä ja mukavan näköinen, punainen tallirakennus nökötti edessämme.
”Kuulostaa ihan papukaijalta.”
Naurahdin hieman Jaken kommentille ja kysyin sitten voisimmeko mennä talliin katselemaan.
”Mennään vaan”, hän vastasi ja menimme tallin ovelle.
Olin jo tarttumassa oven kahvaan, mutta samassa Jaken käsi ilmestyikin kahvalle ja hän aukaisi oven puolestani.
”Kiitti”, mumisin ja astuin sisään talliin.
Siellä tuoksui ihanalta, vedin hevosten tuoksua sieraimiini. Huomasin Jaken tekevän samoin ja hymähdin hieman.
”Onko tullut ikävä hevostelua?”
Hän kohautti olkapäitään virnistäen. ”Eipä oikeastaan.”
Kiertelimme tallissa ja paijailimme hevosia. Tallilla ei ollut vielä kovin paljoa porukkaa tai sitten osa oli syömässä päivällistä, jossain huoneessa…
”Niin, täällä on kerhohuone. Siellä on muun muassa jääkaappi ja mikro”, Jake täsmensi.
Jeah, tuo tieto pelasti elämäni. ”Ahaa…”
”Jotkut on varmaan syömässä. Mennäänkö moikkaamaan?”
En edes ehtinyt vastata ennen kuin Jake jo lähti tallustelemaan kerhohuoneelle päin, joten kiiruhdin hänen peräänsä.
Hän avasi puisen oven ja astuimme sisään isoon tilaan. Katselin Jaken olkapään yli ja näin ison pöydän, jonka ympärille oli kokoontunut viisi tyttöä. He kaikki käänsivät katseensa meihin.
”Jake?!” he huudahtivat yhteen ääneen ja nousivat ylös rynnäten sitten ovelle.
”Missä sä oot ollu?”
”Yhyy, et oo tullu ees koulussa moikkaa mua!”
”Ootko sä muka lopettanu hevostelun kokonaan?”
”Miraki on ikävöi-…!”
”Stop!” Jake huudahti jo ja hiljensi tytöt.
Jäin katsomaan häntä hieman ihmeissäni.
”Ihan rauhassa nyt vaan”, hän naurahti tytöille. ”Mulla ois jano, onks puhtaita mukeja. Haluutkos säki Sami?”
Vasta Jaken esittäessä minulle kysymyksen, tytöt huomasivat olemassaoloni.
”Oho! Etkös sä ookkin se… Halme?”
”Juu, Sami”, mumisin. En tunnistanut ketään tytöistä. ”Ollaanko me samassa koulussa?” kysyin heiltä.
”Etkös sä Maiju ole samassa koulussa?” hoikka tyttö kysyi vieressään seisovalta tytöltä, ilmeisesti siis Maijulta.
”Juu, oon mä”, ruskeatukkainen, varsin normaalin näköinen tyttö vastasi ja katsoi sitten minuun. ”Kiva tutustuu.”
Hah, siltä se ei ihan kuulostanut, mutta anyway. ”Samoin.”
”Hei, mä haluun jo sitä vettä! Missä niit mukei on?” Jake huusi kolistellessaan tiskipöydän ääressä.
Maiju huokaisi raskaasti. ”Mä tuun…!”
Maijun ja Jaken etsiessä puhtaita mukeja minä seisoin edelleen oven suussa neljä tyttöä ympärilläni.
”Tota noin…”, yksi heistä mumisi. ”Mitäs sä täällä? Harrastaks säki muka hevosia?”
”Juu, harrastan.”
”Mistä sä tiesit tulla tänne?”
”Otin selvää ja sit toi yks änkeyty mukaan”, kerroin osoittaen Jakea.
”Aa, ootteks te sit hyviiki kavereit?” tähän asti hiljaa ollut pitkätukkainen tyttö kysyi. Kaikki katsoivat minua hullunkiilto silmissään. No ei ihan, minä taisin vain kuvitella, koska minua oikeasti hieman hermostutti.
Kohautin olkiani. ”No eipä oikeastaan.”
”Eipäs tentata tulokkaita. Päästäkää nyt edes kynnyksen yli.”
Käännähdin ympäri, kun kuulin takaani tutun äänen.
”Maria!”
Tyttö hymyili minulle ja muut tekivät tilaa. ”Äh, tylsää! Ajateltiin, että saatais jotai mistä juoruta. Maria, sä aina pilaat kaiken…”
Hymyilin itsekin jo hieman. Tytöt ilmiselvästi pilailivat, ruikutus kuulosti niin feikiltä.
”Minähän olen tällainen”, Maria naurahti ja meni istumaan pöydän ääreen, vetäen minulle tuolin viereensä.
Samassa Jake tuli mukinsa kanssa ja jäi tuijottamaan Mariaa.
”Ai, sä.”
Maria nosti katseensa häneen. ”Minähän se.”
Katseeni ravasi Marian ja Jaken väliä. Mistähän he kaksi tunsivat toisensa? No urpo, olivathan he ainakin samassa koulussa. Miksi heidän välillään löi salamoita? Tunsin kylmien väreiden kulkevan selkäpiitäni pitkin, kun katselin heitä.
Jake kääntyi nopeasti minun puoleeni. ”Mä taidan lähtee. Sä pääset täältä varmaan iteki kotiin.”
”Älä ny vielä mee”, joku tytöistä marmatti.
Maria naurahti ja kääntyi minun puoleeni. ”Mitäs sinulle kuuluu?”
Katsoin vielä nopeasti Jakea ja nyökkäsin hänelle, kun hän oli jäänyt odottamaan vastaustani. ”Juu, siis mee vaa…”
Hän kääntyi ja käveli rivakasti huoneen ovesta ulos. Pari tytöistä poistui hänen perässään ja muut alkoivat syytellä Mariaa, kun hän oli kuulemma taas ”pilannut koko jutun”.
”Mitä minä tuolle voin? Itsehän hän halusi lähteä”, tyttö naurahti ja taputti sitten tuolia vieressään. ”Istu vaan, Sami.”
Nyökkäsin ja istahdin jäykkänä hänen viereensä.
”Tota noin… Mistä sä tunnet Jaken?”
”Hän on pikkuveljeni. Tavallaan.”
Olin hetken hiljaa ja yritin sisäistää tietoa. ”Siis mitäh?”
”Puoliveljeni”, Maria lisäsi hymyillen.
Katsoin häntä suu auki. Maiju istahti vastapäätämme huokaisten. Muut tytöt olivat palanneet tallipuuhiin.
”Jake ei tuu sun kaa siis edelleenkään toimeen”, Maiju kommentoi.
”Eipä näytä tulevan… Ja Sami, voit kyllä jo sulkea leipäläpesi.”
Nolona ummistin suuni ja hieroin niskaani. ”Te ootte niin erilaisia…”
Maiju ja Maria nauroivat.
”Ne todellakin on!”
”Mutta ei me ollakaan biologisia sisaruksia. Periaatteessa ei siis sisaruksia ollenkaan, vanhempien liiton kautta vain”, Maria huomautti.
”Aijaa”, totesin ihmetellen.
Maiju katsoi minua päästä varpaisiin. ”Seuraava kysymys: Mistä sä oikeen tunnet Jaken sit noin hyvin?”
Pudotin katseeni jalkoihini. ”Emmä oikeen tiiä…”
”Eiku kerro ny!”
Nostin katseeni Maijuun. Tyttö vaikutti mukavalta. Hän ei katsonut minua kuin idioottia, kuten monet sellaiset niin sanotusti normaalit tytöt katsoivat minua koulussa. Vain sen takia minkälaisessa porukassa liikuin. Ehkä tämä porukka täällä olisi jotain parempaa, kuin mitä se porukka, jonka kanssa olin tähän asti liikkunut.
”No tietty ollaa koulussa sillee nähty, mut sit me kans juteltiin Ahdin bileissä. Ja nyt se sit änki samaa bussii, ku olin matkal tänne.”
Maiju ja Maria katsoivat toisiaan ja virnistivät. ”Jaajaa…”
Katsoin heitä kysyvästi ja Maria päätti selittää minulle.
”Jake on yleensä sellainen, että hän ei helposti tutustu uusiin ihmisiin.”
”Siit saa sen kuvan, että se ois muitten yläpuolella. Mäki tutustuin siihen vast paremmin, ku oikeen änkesin sen seuraan ja kylhä se iha mukavaks paljastu, sillee”, Maiju selitti keskeyttäen Marian.
Maria huokaisi. ”No, siinähän se selitys sitten tulikin. Eipä taida minulla olla oikein mitään lisättävää.”
”Mitäköhän Mira sanoo?”
Katsoin Maijua. ”Siis kuka Mira?”
”Mitä sanomista Miralla on tähän?” Maria kysyi vielä.
Maiju katsoi minua ja Mariaa kyllästyneen näköisenä. ”No Mirahan on oikeesti tän tallin pikku prinsessa… ja Jaken exä”, hän lisäsi minulle. ”Siis kaikkihan tietää, että Mira on tosi omistava, eikä oo päässy viel yli siit, että Jake jätti sen.”
|