Lähettäjä: V.J. 
Päivämäärä:   31.5.10 00:59:24

Tästä on jo jonkin aikaa, kun aloin kirjoittaa uutta tarinaa. Sen takia Mahdollisuuden kirjoittaminen on vähän hidastunut...
Mutta tässä olisi tämän uuden tarinan ensimmäinen pätkä nyt kun sain sen vihdoinkin laitettua tänne.
Tämä on ihan uudenlainen tarina minulta, koska olen tosi kauan kirjoittanut pelkkää fantasiaa ja tämä on ennemminkin sellainen teinistoori. Lukekaa, kommentoikaa ja kertokaa haluatteko jatkoa vai ette. :)

¨

Laidasta laitaan

Oli elokuinen lauantai-ilta ja tässä sitä nyt sitten vain seisottiin. Uusi kaupunki, uudet kujeet, joku voisi sanoa. Hymähdin hieman ja pudistin päätäni laskien matkalaukut molemmin puolin itseäni rappusille. Astuin eteenpäin ja painoin etusormellani veljeni asunnon ovikelloa.
Peruutin hieman ja katselin asunnon julkisivua. Se oli erittäin kaunis, paljon valkoista ja harmaata, kaksikerroksinen omakotitalo, kiva ”asunto”. Lisäksi se oli vielä suuren järven rannassa aika lähellä kaupungin keskustaa.
”Sä sitten tulit”, joku tokaisi keskeyttäen minut mietteistäni.
Käänsin katseeni veljeeni. Hän näytti vanhemmalta kuin viimeksi nähdessämme ja hän olikin vanhempi kuin silloin, neljä vuotta vanhempi. Huomasin heti, että hän oli värjännyt korpinmustat hiuksensa blondeiksi, mikä huvitti minua. Hän oli pörröttänyt niitä ja tehnyt niihin sellaisen tuulitukka-tyylin. Nostin toisen isoista matkalaukuistani käsiini.
”Joo, mä tulin.”
”Miten sä sait yksin nää matkalaukut?”
”Kuljettaja autto.” Nostin laukun rappusilta kuistille, josta veljeni otti sen ja kantoi sisään eteiseen. Nostin toisen laukun ja otin sen mukaani astuessani sisään. Laskin sen kuitenkin heti lattialle sisään päästyäni ja potkaisin sitten sandaalit jalastani.
Veljeni nojasi eteisen ovenpieltä vasten. Hän oli laskenut toisen matkalaukuistani viereensä. Tunsin hänen katseensa kropassani, kun hän arvioi minut päästä varpaisiin. ”Mistäs tuo tukka?” hän kysyi sitten.
Hymähdin hieman. Olin värjännyt hiukseni vasta hetki sitten. Edestä ne olivat blondit, takaa tummanruskeat. Aika erikoiset, mutta sellainen minä halusin ollakin. Kohautin olkiani. ”Entäpä omasi?”
Veljeni naurahti hieman ja nosti matkalaukkuni lattialta. ”Seuraa mua. Mä näytän sun huoneen.”
Nostin laukkuni ja seurasin veljeäni kierreportaisiin. Matkalaukkuni painoi todella paljon, mutta sain kuin sainkin raahattua sen yläkertaan. Menin veljeni perässä yläkerran aulan perälle, jossa oli yksi ovi. ”Tää on sitten sun huone.”
Astuin hänen perässään huoneeseen ja laskin matkalaukkuni käsistäni.
”Mitäs pidät?” veljeni kysyi laskien toisen matkalaukuistani sängylle.
”Ihan kiva.” Annoin katseeni kiertää huoneessa. Se ei ollut kovinkaan iso, mutta juuri sopiva. Toisella seinustalla oli suurehko vaatekaappi, jossa oli peiliovet. Sänky oli asetettu keskelle päätyseinää ja vei paljon tilaa huoneesta. Toinen seinusta oli pelkkää ikkunaa lattiasta kattoon ja ne olivat juuri järvelle päin. Siinä oli myös ovi parvekkeelle. Koulupöytä oli vielä ahdettu oven viereen, vastapäätä sänkyä ja pöydän yläpuolella oli taulutelevisio.
”Joo, no...”, veljeni mutisi pörröttäen hiuksiaan. Käännyin katsomaan hänen väkinäistä ilmettään. ”Jos sä vaikka asetut taloks ja tuut sitten alakertaan keittiöön? Mä tilaan pitsaa.”
”Okei.”
Veljeni lähti ja sulki oven perässään. Kävelin ikkunalle ja katselin maisemaa. Se oli tosi kaunis. Avasin oven parvekkeelle ja astuin ulos. Asetuin nojaamaan parvekkeen kaidetta vasten ja laitoin käteni farkkushortsieni taskuihin. Aurinko oli juuri laskemassa ja sen kultainen hehku väritti taivaan. Pitäisi joskus yrittää maalata se.
Palasin takaisin sisään ja katselin ympärilleni. Huoneessa oli käytetty väreinä vain valkoista, harmaata ja mustaa. Se oli ilmeisesti toiminut vierashuoneena. Avasin sängyn päällä olevan matkalaukun ja nappasin kaksi valokuvakehystä sieltä. Asetin ne koulupöydälle ja katselin niitä hetken hiljaisena.
Sitten käänsin niille selkäni ja aloin purkaa joitakin henkilökohtaisia, tärkeitä esineitäni laukusta. Pitäisi saada nämä kaksi laukkua tänään purettua, koska huomenna minulle lähetettäisiin vielä pari laukullista vaatteitani ja samalla tulisivat myös kitarani.
Saatuani toisen laukuistani purettua kuulin ovikellon soivan. Ajattelin pitsojen tulleen, joten päätin mennä alakertaan, sillä minulla alkoi olla jo nälkä. Mennessäni katselin hieman yläkertaa. Se oli oikeastaan yhtä isoa tilaa. Suuri aula, jossa oli viihde-elektroniikkaa ja sohvaryhmiä ja minulle annetun huoneen lisäksi oli vielä kaksi ovea aulan vastakkaisella puolella. Hipsin sinne ja avasin toisen ovista. Sen takana oli kylpyhuone ja wc, jotka olivat täydellisen puhtaita ja kiilteleviä. Suljin oven hämmästyneenä. Ei minun veljeni näin siisti varmaankaan voinut olla. Käviköhän täällä siivooja?
Avasin viereisen oven ja sen takaa paljastuikin suuri makuuhuone, joka oli kuin pommin jäljiltä. Jep, se oli veljeni makuuhuone. Sänky oli petaamatta, lattialla oli vaatteita hujan hajan ja näytti siltä että siellä olisi asunut iso ja lihava sika.
”Joo, se on mun huone. Kiva kun kuuntelit käskyäni nuuskia joka paikkaa.”
Säikähdin kauheasti ja sydämeni pomppasi kurkkuun. Käännähdin ympäri veljeni puoleen, joka alkoi nauraa nähdessään ilmeeni.
”Ah, sori”, sanoin pahoillani ja hieroin niskaani nolostuneena.
”Okei, ei se mitään”, hän tokaisi ja sulki huoneensa oven. ”Pitsat tuli. Mennäänkö syömään?”
Nyökkäsin ja seurasin häntä alakerran keittiöön. Keittiö oli kuin uusi, vaikka oli talolla jo vähän ikää. Siellä oli tummia puupintoja ja isojen ikkunoiden vieressä oli pyöreä ruokapöytä. Istahdin yhteen tummista ruokailutuoleista ja kaadoin sitten limsapullosta juotavaa lasiini.
Veljeni oli ilmeisesti ehtinyt kattaa ruokapöydän sillä aikaa, kun olin yläkerrassa purkamassa laukkujani.
Hän istahti minua vastapäätä ja nappasi keskellä pöytää olevasta pahvisesta pitsalaatikosta yhden palan kinkku-ananas pitsaa. Tein samoin ja haukkasin palan pitsasta, sillä vatsani kiljui nälkäänsä. Söimme hiljaisuuden vallitessa. Pitsalaatikon tyhjennyttyä kulautin vielä viimeiset limsat lasistani kurkkuuni.
”Tota... Toivottavasti sä viihdyt täällä”, veljeni sai lopulta sanottua takellellen.
”Kyllä mä kai”, mutisin.
”Sullaki sitten alkaa lukio maanantaina... Jännittääkö?”
Kohautin olkiani pyöritellen tyhjää lasia käsissäni.
”Tuota noin... Joo, mun pitää varmaa jo nyt kertoo, että täällä asuu sitte kans mun kämppis.”
Käänsin katseeni häneen ensimmäistä kertaa istuttuani pöytään. ”Kämppis?” kysyin hämmästyneenä. ”Mutta eikös tää oo sun talos, jonka meijän vanhemmat sulle osti?”
”No, tää oli niin iso ja sitte ku se mun lapsenvahtina toiminu eno häippäs ja ku yks tuttu tarvitsi kämppää, ni otin sen sitte tänne kämppikseks.”
”Aijaa... Missä se nyt on?”
”Ajattelin, että sulle ois parempi, jos se ei heti ois täällä. Se tulee huomenna, majailee tän yön jossain muualla.”
Hämmentyneenä sain nyökäytettyä ja kaadoin sitten lisää limsaa lasiini. ”Kuka se niinku on?”
”Yks mun tuttu, Seveks me sitä sanotaa. Opiskelee muotoilu- ja kuvataideinstituutissa.”
”Jaa...”
”Tapaatte sitte huomenna.”
”No, onks muuta mitä mun tarttee tietää?”
Veljeni kohautti olkiaan. ”Eipä kai. Mutta joo... En oikee osannu valmistautuu sun tuloon, kun mutsi ja faija ilmotti siitä vasta pari päivää sitte.”
”Sä tiesit jo aikasemmin että ne lähtee työmatkoille kolmeks vuodeks.”
”Mutta en mä tienny että ne pistää sut asuu mun nurkkiin”, hän totesi.
Naurahdin hieman. ”Okei, mäkin sain tietää joutuvani tänne vasta pari päivää sitten.”
Veljeni hymyili minulle. ”Masentavaa.”
”Todellakin.”
Katselin kuinka veljeni nousi ja meni jääkaapille. Hän nappasi pullon siideriä ja avasi korkin. ”Haluatko?” hän kysyi nostaen pulloa hieman. Pudistin päätäni, en ollut eläissänikään koskenut alkoholiin. Veljeni nyökkäsi ja alkoi sitten kaataa pullon sisältöä kurkkuunsa.
Tunsin oloni aika vaivaantuneeksi ja aloin tutkiskella kynsiäni, mitä tein aina ollessani vaivaantunut.
”Tuuksä sit mun kyydis sinne koululle?”
Käänsin katseeni takaisin veljeeni, joka oli jo laittanut pullon takaisin jääkaappiin. ”Ai mitä?”
”Ni tuutsä mun kyydillä?”
”Onks sulla muka auto?” kysyin hämmästyneenä. Sitten läimäisin käteni otsalleni. ”Ai niin! Sähän jäit joskus luokalles ja sä oot nyt jo... 18-vuotias?”
”Joo, täytin maaliskuussa, eka päivä.”
”Aijaa...”, mutisin. Minä en ollut muistanut veljeni syntymäpäivää enää vuosiin. Emme oikeastaan ole olleet ollenkaan yhteydessä toisiimme sen jälkeen, kun hän muutti tänne. Ja nyt joutuisin asumaan hänen kanssaan, voi kiva.
”Millon sä täytät kuustoista?” veljeni kysyi sitten.
”Täytin jo, huhtikuussa”, kerroin. Huokaisten käänsin katseeni pois veljestäni ja jäin tuijottamaan ikkunasta kaunista järvimaisemaa. Aurinko oli jo laskenut ja oli tullut hämärää.
”No, mitä sä haluut nyt tehä?”
Kohautin olkiani. ”Ihan sama mulle.”
”Noo... Onks sul viel laukkui purettavana tai jotain? Vai haluutko sä kattoo jotain leffaa?”
”Kai mä puran vielä mun toisen laukun. Mulle tuodaan vielä pari laukkuu huomenna, ku ei noissa laukuis ollu ku jotain tavaroita ja pikkasen vaan vaatteit”, selitin ja nousin ylös tuolista.
”Jaa, jaa... Mutta mitä mutsille ja faijalle näin muuten vaan kuuluu?”
”Ihan hyvää, mitäs niillä. Ne on tosi onnessaan siitä uudesta työstä siellä jossain jumalan selän takana.”
Veljeni naurahti hieman. ”Ne taitaa kyllä olla ihan entisellään, ku lähetti sut tänne. Ajattelee vaan itteään...”
”Sä et taida edelleenkään kestää niitä”, huomautin.
”En todellakaan.”
Hmm, ei siis mitään uutta auringon alla.
”Nii, sähän vaan käytät niitten rahoja, siinä on ihan tarpeeks”, sanoin hieman katkerasti.
Hän katsoi minua silmäkulmastaan ja laittoi sitten kätensä puuskaan. ”Niin on, mutta sulle ilmeisesti ei?”
”Mitä sä tarkotat?” kysyin hieman vihaisen kuuloisena.
”Älä ny heti ala haastaa riitaa”, hän nauroi. ”En mä mitää tarkota, rauhotu nyt vähän.”
Puristin käteni nyrkkiin, mutta avasin ne sitten. ”Okei. Mä meen nyt purkaa niitä laukkuja.” Kävelin veljeni ohitse ja melkein juoksin rappuset ylös. Uudessa huoneessani kaaduin suoraan sänkyyn ja suljin väsyneenä silmäni. Ehkä ne laukut saisivat odottaa huomiseen...

Lähettäjä: V.J. 
Päivämäärä:   31.5.10 17:56:03

^^

Lähettäjä: Määä. 
Päivämäärä:   31.5.10 20:24:17

Ohho, en tajunnu odottaa sulta uutta tarinaa, mut oli kyllä ilonen yllätys! Edelleenki oot hyvä kirjottaja, en löytäny yhtään typoja, mut en vaan jonkun takia saanu heti juonesta kiinni. Mut ei se mitään, mä ainakin seuraan : ))

Lähettäjä: V.J. 
Päivämäärä:   1.6.10 18:54:14

Jeps, no tässä vähän lisäpätkää:

¨

Aamulla heräsin tukka takussa ja eiliset vaatteet ryppyisinä päälläni. Hätkähtäen katsoin missä olin ja pomppasin ylös sängystä, kunnes muistin että asuin nyt veljeni luona. Huokaisten kaaduin takaisin sänkyyn ja jäin makaamaan kattoon tuijotellen. Huomasin, että joku, ilmeisesti veljeni, kukapa muukaan, oli pistänyt oven kiinni. Lisäksi hän oli näköjään laittanut päälleni valkoisen viltin peitoksi. Katsoin vilttiä ensin hieman hämmentyneenä, kunnes siirsin sen sivuun ja nousin ylös. Pengoin hieman toista laukuistani ja löysin lopulta harjani. Harjasin nopeasti hiukseni niin, että ne olivat edes hieman siistimmän näköiset ja vaihdoin päälleni yhden harvoista näihin laukkuihin mahtuneista vaatekerroista. Vedin pitkät farkut jalkaan ja kiskoin sitten valkoisen t-paidan pääni yli.
Heitin eiliset vaatteet sängylle ja kiiruhdin sitten yläkerrasta löytämääni vessaan siistimään eilisiä meikkejäni, joita en ollut pessyt pois. Vilkaistuani itseäni kerran peilistä päätin pestä meikit kokonaan pois. Ei minun edes kannattaisi meikata nyt, kun oli sunnuntai. Luonnollisuus on ihan okei. Kuivasin kasvoni kaapista löytyneeseen käsipyyhkeeseen ja jätin sen sitten tyhjään aulaan.
Aulassa jäin katselemaan ympärilleni. Veljeni ovi oli kiinni ja menin sen viereen. Huoneesta ei kuulunut mitään, mutta painoin silti korvani vasten ovea.
Ihan kuin olisin kuullut vaimean kuorsauksen, mutten olisi ihan niin varma...
Samassa ovi avautui ja hyppäsin säikähtäneenä taemmas. Ovella seisoi veljeni pelkät bokserit jalassa ja hänen tukkansa näytti entistä pahemmalta harakanpesältä. Hän näytti olevan vielä puoliunessa ja hieroi sameita silmiään hetkisen aikaa ovella, kunnes tajusi minun tuijottavan häntä metrin päästä äimistynyt ilme kasvoillani.
”Mitä vittua...?” hän mutisi unisena. Sitten hänen silmänsä suurenivat ja hän pamautti oven kiinni. Jäin tuijottamaan nolona suljettua ovea ja päätin sitten poistua huoneeseeni hissun kissun.
Suljin nopeasti oven perässäni ja jäin hämilläni seisomaan ovea vasten. Lopulta pääsin istumaan koulupöydän ääreen ja nappasin heti yhden valokuvakehyksistä käsiini.
Jos olisin edelleen kotonani, enkä täällä, olisin jo ratsastamassa. Huokaisten jäin tuijottamaan valkoisen, oman unelmaratsuni, kuvaa. Minun entisen oman hevoseni, Josen kuvaa. Hymähdin hieman muistoille joita kuva toi mieleeni, mutta pistin sen sitten pois. Annoin katseeni kiertää huoneessa, kunnes tajusin kuinka kova nälkä minulla oli. Minulla oli aina aamuisin nälkä, oli mitä oli ja tuli mitä tuli. Hipsin veljeni oven ohi ja siitä rappusiin. Löysin nopeasti tieni keittiöön ja menin suoraan jääkaapille. Avasin sen ja jäin tuijottamaan sisältöä, joka oli aika suppea.
Nostin kuitenkin nopeasti pöydälle margariinirasian ja leikkelepaketin ja suljin jääkaapin oven. Availin keittiönkaappeja ja löysin hetken päästä lautasen. Sitten otin pöydän päällä olevasta pussista palan ruisleipää ja aloin voidella sitä.
”Huomenta.”
Säikähdin tuntematonta ääntä ja hypähdin hieman ilmaan, jolloin voiveitsi tippui kädestäni ja tipahti lattialle. Käännähdin nopeasti ympäri ja jäin tuijottamaan miestä, joka seisoi keittiön oviaukolla seinään nojaten. Katsoin häntä päästä varpaisiin, mutten saanut sanakaan suustani.
Hän hymähti hieman ja tuli sitten luokseni. Hän kumartui nappaamaan voiveitsen lattialta ja heitti sen sitten tiskialtaaseen. Sen tehtyään hän avasi välissämme olevan laatikon ja ojensi minulle uuden veitsen.
Nappasin sen nopeasti ja hän katsoi minua silmälasiensa yli. Punastuin hieman ja käännyin sitten tekemään leipäni loppuun.
”Sinä taidat olla se Ahdin pikkusisko. Hän kertoi tulostasi.”
Äännähdin myöntävästi ja pistin sitten margariinin ja leikkelepaketin jääkaappiin. ”Ja sä oot?” sain lopulta kysyttyä.
”Hänen kämppiksensä.”
Ajatuksissani löin itseäni otsaan. Olisihan minun pitänyt muistaa, että veljelläni oli kämppis, mutta olin unohtanut sen kokonaan. ”Sä oot siis se... Seve?” kysyin muistellessani millä nimellä veljeni oli kutsunut häntä eilen.
”Kyllä, tai sillä nimellä minua kutsutaan.”
Nyökkäsin ja kävelin sitten ruokapöytään. Sain koko ajan varoa askeleitani, sillä tunsin olevani aivan solmussa. Pääsin kuitenkin turvallisesti istumaan ruokapöydän ääreen ja haukkasin voileivästäni palasen. Vilkaisin Seveä vaivihkaa, hän oli jo kääntänyt selkänsä minulle. Hän oli todella pitkä ja hänellä oli pitkät vaaleanruskeat hiukset, mitkä hän oli sutaissut poninhännälle. Hän oli pukeutunut pitkiin vaaleansinisiin farkkuihin ja vihreään neuleeseen, josta hän oli käärinyt hihansa ylös. Hän avasi jääkaapin ja nappasi sieltä jogurtin. Yhtäkkiä hän kääntyi ja minä jäin itse teossa kiinni hänen tuijottamisestaan. Punastuin hieman ja käänsin nopeasti katseeni pois.
Hän hymyili hieman, nappasi lasin kaapista ja täytti sen vedellä. Sitten hän tuli pöytään ja istahti minua vastapäätä.
”Tässä”, hän sanoi ja ojensi minulle vesilasia.
Katsoin sitä hieman hämmentyneenä kunnes otin sen käteeni. ”Kiitos”, vastasin ja otin pienen kulauksen lasista.
Hän vain hymyili ja alkoi sitten syödä jogurttiaan. Haukkasin vielä toisenkin palan leivästäni ja mutustelin sitä samalla, kun välttelin hänen katsettaan.
”Sinä menet siis lukion ensimmäiselle?” hän kysäisi lopulta.
”Juu, mä...”, aloitin, kunnes veljeni keskeytti minut tulemalla keittiöön.

Lähettäjä: Määä. 
Päivämäärä:   1.6.10 20:05:16

Ei tommoseen kohtaan _saa_ lopettaa! :((((((((((((( nyt jatkoa ja nopeesti tai mä syän sut

Lähettäjä: eveee 
Päivämäärä:   2.6.10 01:08:41

tää vaikutti tosi mielenkiintoselta:) mielelläni lukisin jatkoa! sun kirjotustyyliki on oikein mukava(;

Lähettäjä: Anamaya 
Päivämäärä:   2.6.10 22:49:35

Jatkoa pian :)

Lähettäjä: V.J. 
Päivämäärä:   3.6.10 12:32:40

eveee // kiitti kommentoinnista :)

¨

”Huomenta!” hän huudahti ja meni jääkaapille. Hän pysähtyi kuitenkin käsi jääkaapin ovenkahvalla ja kääntyi sitten silmät suurina meihin päin. Katsoin häntä hämmentyneenä, mutta Seve vain hymyili hänelle aurinkoisesti.
”Huomenta”, Seve toivotti veljelleni kohteliaasti.
Veljeni katse kelasi minun ja Seven väliä ja pysähtyi sitten Seveen. ”Mitä hittoa sä teet täällä näin aikasin aamusta?” hän sai sitten lopulta suustansa.
Seve kohautti olkiaan ja nousi sitten ylös viedäkseen tyhjän jogurttipurkkinsa roskiin. Vilkaisin hämmentyneenä puoliksi syötyä leipääni. Hän oli ollut todella nopea syödessään, mutta minä olinkin keskittynyt muihin asioihin kuin syömiseen, esimerkiksi siihen, etten vahingossakaan vilkaisisi häntä.
”Keittäisitkö kahvia?” Seve kysyi veljeltäni.
Veljeni laittoi kätensä puuskaan ja asettui nojaamaan jääkaappia vasten. Hän mutristi hieman suutansa ja näytti hellyttävän vihaiselta. Hymähdin hieman ja käänsin keskittymiseni aamupalaani.
Huomasin silmäkulmastani Seven pörröttävän veljeni hiuksia, jotenkin... en minä tiedä millä lailla, jolloin veljeni antoi periksi ja alkoi keittää kahvia.
”Te sitte tapasittekin jo toisenne?” hän mumisi.
Käänsin katseeni häneen, kun hän kääntyi katsomaan minua. Vilkaisin Seveä ja nyökkäsin sitten.
”Mikä sinun nimesi muuten on?” Seve kysäisi minulta. Hän nojasi keittiön työtasoja vasten veljeni vieressä. He olivat yhtä erilaisia kuin yö ja päivä ja minusta he näyttivät huvittavilta siinä seistessään.
”Sami”, vastasin syöden sitten leipäni loppuun.
”Sami?”
”Sanna-Maria”, veljeni tokaisi ja alkoi syödä omenaa, jonka hän oli napannut hedelmäkorista.
”Mutta sinua ilmeisesti kutsutaan Samiksi?” Seve kysäisi minulta ystävällisesti.
Vilkaisin hänen kauniita kasvojaan ja tunsin sydämeni jättäneen yhden lyönnin väliin. Sain vain nyökättyä. Nappasin vesilasin ja kaadoin loput vedet kurkkuuni saadakseni sydämeni taas toimimaan.
”Kahvi on valmista”, veljeni tokaisi, jolloin Seve nappasi kaksi kuppia kaapista ja ojensi ne veljelleni. Katsoin kuinka veljeni kaatoi ne täyteen kahvia ja laittoi toiseen maitoa ja sokeria ja toiseen vain sokeria. Seve otti omansa ja tuli taas istumaan minua vastapäätä.
”Sinulla ja Ahdilla on siis kaksi vuotta ikäeroa?” hän kysäisi minulta.
En saanut vastattua, ennen kuin veljeni tokaisi myöntävän vastauksen. Vilkaisin veljeäni hieman hämmästyneenä, hän oli jotenkin kauhean äkäisen oloinen.
”Veljesi ei ole oikein aamuihmisiä”, Seve tokaisi aivan kuin olisi lukenut ajatukseni.
Hymähdin hieman ja nousin ylös napaten samalla lautaseni ja vesilasin pöydältä. ”Siltä näyttää. Mihin minä pistän nämä?”
”Tiskikoneeseen”, Seve kertoi ja osoitti minulle aparaattia vesihanan ja jääkaapin lähellä. Kävelin sen luokse ja avasin sen laittaen sitten astiat sinne.
”Minulla on nyt kyllä ihan oikeus olla kärttyinen”, veljeni marmatti Sevelle. Seve vain hymyili hänelle rauhallisesti. Minä tuijotin heitä hieman hämilläni kunnes molemmat kääntyivät katsomaan minua.
Avasin suutani pari kertaa ja näytin varmaan kalalta kuivalla maalla, kunnes sain sanoja viimein suustani. ”Tuota noin... Mulla on vielä tavaroita purkamatta, joten taidankin tästä mennä...” Osoittelin hieman yläkertaan päin ja kiiruhdin sitten rappusiin.

”No, mistä sinä olet noin kärttyinen?” Seve kysyi Ahdilta.
Ahti kurtisteli kulmiaan vielä hetken aikaa. ”No, ei sillä ole väliä”, hän tokaisi sitten.
”Pikkusiskosi vaikuttaa ihan mukavalta. Kyllä te tulette toimeen, jos sitä pelkäät.”
Ahti vilkaisi Seveä, joka oli nostanut kahvikupin huulilleen. Sitten hän kohautti olkiaan ja vilkaisi sinne missä hänen pikkusiskonsa oli hetki sitten seisonut. ”Kattoo nytte... Me ollaan aika erilaisia ihmisiä.”
”Jaa... Enpä uskoisi. Vai pitääkö minun ottaa siitä selvää?” Seve tokaisi hymyillen ja vinkkasi silmää Ahdille.
Ahti punastui hieman ja tönäisi Seveä kylkeen nousten sitten pöydästä. ”No et tietenkään ota!” hän tokaisi ja marssi keittiöstä jättäen aurinkoisesti hymyilevän Seven yksin pöydän ääreen istuskelemaan.

Lähettäjä: eveee 
Päivämäärä:   3.6.10 17:11:31

hyvältä kuulosti jälleen :) virheitäkään en huomannut, kun nopeasti katsoin :) jatka vain. Innolla ootan mitä tässä tulee tapahtumaan ;D

Lähettäjä: V.J. 
Päivämäärä:   5.6.10 09:56:00

Heh, no tässä taas lissää :)

¨

Lopulta sain laukkuni purettua. Huokaisin helpotuksesta ja lysähdin istumaan sängylle. Tänään tulisivat vielä pari laukkua, jotka olisivat täynnä vaatteittani. No, ainakin saisin vaatekaappiin hieman täydennystä, vaikka se olikin turhan suuri minun tarpeisiini.
Yhtäkkiä kännykkäni pärähti soimaan ja nappasin sen pöydältä, johon olin sen eilen pistänyt. Näytöllä vilkkui vain numero.
”Haloo?”
”Hei, olisimme tuomassa laukkujanne, joten tulisitteko vastaanottamaan ne ovelle?” kysyi kohtelias miesääni luurin toisesta päästä.
”Ai... okei”, vastasin hieman hämilläni ja suljin sitten puhelimeni. Laskin kännykän takaisin pöydälle ja menin sitten alakertaan. Ahtia eikä Seveä näkynyt missään, kun menin ulko-ovelle parin hutikääntymisen jälkeen. Pitäisi tutustua taloon paremmin, no joskus myöhemmin sitten...
Avasin oven ja pian pihaan kurvasikin tyylikäs, musta pakettiauto, joka pysäytti pihaan. Kuskin paikalta nousi siististi pukeutunut keski-ikäinen mies, jonka tunnistin yhdeksi vanhempieni alaisista. Hän otti pakettiautosta kaksi mielettömän suurta matkalaukkua. Kiiruhdin hänen luokseen ja otin toisen matkalaukuista.
”Jaksatko kantaa sen?” mies kysyi minulta.
”Kyllä minä”, mutisin ja lähdin raahaamaan laukkua talolle. Sain kuin sainkin laukun eteisen kynnyksen yli ja sitten päästin siitä irti. Mies kantoi toisen laukuistani myös eteiseen ja ojensi minulle sitten kirjekuoren. ”Vanhemmiltasi”, hän selitti. ”Hyvää päivänjatkoa!”
Katsoin kuinka hän palasi autolle ja lähti sitten matkoihinsa. Vilkaisin kirjekuorta kerran ja käännyin sitten laukkujen puoleen. ”Mitenköhän nuokin saisi ylös?” ajattelin ääneen.
”Minä voin auttaa.”
Hypähdin säikähdyksestä ilmaan Seven ilmestyessä eteeni. Hän nappasi molemmat matkalaukut ja nosti ne kevyesti ilmaan.
”Sä pelästytit mut!” huudahdin naurahtaen.
”Anteeksi”, Seve sanoi ja hymyili minulle ystävällisesti. ”Vienkö nämä huoneeseesi?”
”Jos millään viitsit, mutta voin mäkin kyllä kantaa toisen...”
”Kyllä minä saan nämä.”
Seurasin Seveä, jolla ei mielestäni näyttänyt olevan juuri ollenkaan hauiksia käsissään, rappusia ylös. Hän kantoi laukut erittäin helpon oloisesti, vaikka tiesin niiden olevan painavia. Hän kun ei näyttänyt miltään kehonrakentajalta, vaan ennemminkin joltain... no en minä tiedä, taiteilijalta vaikka, mutta silti hänellä ei näyttänyt olevan mitään vaikeuksia.
”Ovatko ne tässä hyvät?” hän kysäisi, kun laski laukkuni sänkyni viereen.
”Juu, ne on siin ihan okei”, vastasin. ”Kiitti avusta.”
”Mikä se kirjekuori oli?”
Katsoin häneen hetkisen aikaa, ennen kuin tajusin mitä hän tarkoitti. Ai niin, kirjekuori! Katsoin oikeaa kättäni, jossa pitelin edelleen kuorta.
”Ai tämä? Vanhemmiltani.”
Seve nyökkäsi vain, eikä näyttänyt enää kiinnostuneelta. Huomasin hänen vilkaisevan pöydällä olevia valokuvakehyksiä, pysähtyvän katsomaan niitä, kunnes hän lähti huoneesta. Kohautin olkapäitäni hämilläni, Seve taisi olla hieman outo, tai voisi sen sanoa kiltimminkin, persoonallinen. Käänsin katseeni takaisin kirjekuoreen ja luin siihen kirjoitetun nimeni.
Sanna-Maria Veronica Halme
Viimeinkin avasin kirjekuoren ja otin sieltä esiin lyhyehkön kirjeen ja rahanipun. Kirje oli nopeasti luettu läpi. Äitini vain kirjoitti järjestelyistä ja muista sellaisista. Iso talomme maaseudulla oli laitettu sellaiseen kuntoon, ettei sinne pääsisi kolmeen vuoteen. Se oli piiloviesti minulle, ettei minun kannattaisi yrittääkään häipyä täältä minnekään. Lisäksi äitini kirjoitti aika äidilliseen sävyyn, kuinka iloinen hän oli siitä, että saisin tutustua taas paremmin veljeeni monen vuoden jälkeen. Joo, joo, tuskinpa häntä ja isää edes kiinnosti minun ja Ahdin välit. Puristin kirjeen pieneksi paperitolloksi ja heitin sen päin seinää. Rahat olivat edelleen käsissäni, monta, tosi monta, sataa euroa. Päätäni pudistellen laitoin ne lompakkooni.
Jäin tuijottamaan toista valokuvakehyksistä, jotka olivat pöydälläni. En sitä, missä oli kuva Josesta, vaan sitä toista kuvaa. Kuvassa olin minä ja vieressäni oli naapurin poika. Hymähdin hieman. Jep, naapurin poika, paras kaverini ja lopuksi vielä poikaystäväni. Kuvassa Janne oli kietonut kätensä minun ympärilleni ja me molemmat hymyilimme kameralle. Jannen siniset silmät näyttivät kuvassakin aivan syötävän suloisilta. Huokaisin kaihoisasti. Tällä hetkellä Janne oli vain kaverini. Oli hän kyllä myös minun ex-poikaystäväni, sillä hän oli tokaissut minulle, että jos lähden, ei suhdetta kannattaisi jatkaa. Laitoin kuvan pöytää vasten, ettei sitä näkyisi. Ihan sama, mitä mieltä Janne oli. Minusta voisimme yrittää edelleen pysyä hyvinä ystävinä, vaikka kilometrejä välillämme oli ties kuinka paljon. Pitäisi muistaa soittaa hänelle...
Kai Janne oli tuntenut olonsa loukatuksi, koska periaatteessa minä jätin hänet noin vain, vaikka eihän se niin mennyt, minun oli pakko muuttaa tänne. Pudistin päätäni. Turha ajatella niitä asioita enää, sillä nyt minä olin täällä ja sillä sipuli.
Avasin toisen matkalaukuista ja aloin täyttää sen sisällöllä vaatekaappiani.

Lähettäjä: Sideways 
Päivämäärä:   5.6.10 12:45:12

Tyksin tuhat kertaa :D Pääsin nopeasti mukaan juoneen , ja mulla on aika monta <- monta ja monta , 2 , vaihtoehtoista juonenpätkää , mutta taidan pitää ne pääni sisällä:D

Jatkeles :D <3

Lähettäjä: Sosku 
Päivämäärä:   5.6.10 12:53:13


Kappalejaot olis kivat

Lähettäjä: V.J. 
Päivämäärä:   7.6.10 13:13:47

Sideways // Heh, kiitoskiitos :D

Sosku // Joo, pitää sitte ens pätkässä. Kattelinkin vähän, että teksti menee liian tylsästi putkeen, varmaan vähän hankalahko lukeakin... Normaalisti oon niin laiska, että wordilla ku kirjotan kaiken tosi nopeesti putkeen, ni kopioin sitte sieltä vaa suoraa tänne.

^^
up

Lähettäjä: V.J. 
Päivämäärä:   9.6.10 19:41:23

Herätyskello pärähti aamulla soimaan ja avasin väsyneenä silmäni. Sitten pomppasin sängystä ylös ja sammutin herätyskellon nopeasti, sillä sen ääni oli korvia särkevä.
Valitsin nopeasti vaatekaapista sopivat vaatteet, vedin jalkaan haaleansiniset farkut ja sitten heitin yöpaitani sängylle. Nappasin vielä vaatekaapista mustan, tiukahkon, perus t-paidan päälleni ja menin sitten vessaan laittamaan hiuksiani ja meikkaamaan.

Lopulta pääsin alakertaan aamupalalle. Ahti olikin siellä jo työn touhussa. Hän oli ehtinyt laittaa hiuksensa ja hänellä oli päällään uusinta uutta olevat merkkivaatteet. Pyöräytin hieman silmiäni hänen selkänsä takana ja menin suoraan jääkaapille.
”Ai, sitä on niinku käyty ihan taloksi vai”, Ahti naurahti vilkaistuaan minua.
”Pakkohan sitä tässä on”, hymähdin.
”Haluutko kahvia?”
”En, en juo kahvii ollenkaan”, kerroin.
”Ai, okei. Lähetään muuten kymmenen minuutin päästä. Seve tulee kans kyydissä.”
”Aijaa.” Nappasin aamupalalautaseni ja menin ruokapöytään syömään. Ahti liittyi pian seuraani.
”Jännittääkö?” hän kysäisi.
Kohautin olkiani. ”Eipä juurikaan.”
”Ootko pakannu jo laukun?” hän kysyi sitten, kuin mikäkin tavallinen, huolehtivainen isoveli.
”En viel”, mutisin ja söin loputkin aamupalastani. ”Mutta mä meen nyt pakkaa.”

Huoneessani nappasin tuolista valkoisen olkalaukkuni ja pakkasin siihen koulukirjojani. Vanhempani olivat jo sopineet aikaisemmin kursseistani tulevan lukioni opettajien kanssa. Onnekseni kurssit olivat samoja, mitkä olin valinnut, kun suunnitelmissani oli mennä tuttuun lukioon lähellä entistä kotiani. Viimeiseksi laitoin vielä laukkuun penaalini ja sitten heitin laukun olalleni.
”Sami, nyt mennään!” kuului huuto alakerrasta.

Eteisessä vedin jalkaani tennarit ja kiiruhdin sitten ulos autolle, jota veljeni oli jo käynnistelemässä. Auto näytti tosi kalliilta, merkkiä en tuntenut, mutta minäpä en tiennytkään autoista mitään. Sen musta maalipinta kiilteli puhtauttaan, eikä siinä ollut kolhun kolhua. Ja mistä vetoa: vanhempamme olivat ostaneet sen hänelle.
”Istu vaa taakke”, veljeni tokaisi, kun huomasi minun seisovan auton edessä.
Avasin oven ja sujahdin takapenkille ja samassa Sevekin ilmestyi ovesta. Katsoin kuinka hän kääntyi lukitsemaan oven ja tuli sitten autolle. Hän istahti etupenkille Ahdin viereen ja sitten lähdimme kohti koulua.
Mennessämme katselin ohi vilahtelevia maisemia ja kuuntelin puolella korvalla Seven ja Ahdin rupattelua.

”Ylös autosta, me ollaa jo perillä”, Ahti tokaisi yhtäkkiä ja minä säpsähdin hereille. Olin vaipunut kokonaan omiin ajatuksiini, joten en ollut ollenkaan huomannut, että olimme jo tulleet koulun pihaan. Nousin nopeasti autosta ulos ja katselin ympärilleni.
”Päivänjatkoja, tulen sitten myöhemmin”, Seve sanoi ja lähti toiseen suuntaan.
”Mihin se menee?” kysyin veljeltäni heti.
”No Sevehän opiskelee siel insituutis, ni se rakennus on ihan täs lähellä. Mut joo, mennää nyt, ni ei myöhästytä. Sun pitää mennä auditorioon.”
Lähdin Ahdin perään päärakennukselle päin.
”Tää on aika iso lukioks”, mutisin itsekseni mennessämme.
”Tässä on ylä-aste ja lukio samassa”, Ahti tokaisi kuultuaan puheeni.
Porukkaa ei ollut enää kovinkaan paljon ulkona, kaikki olivat jo menneet sisään. Silti kääntäessäni katseeni, huomasin jonkun vielä tulevan pyörällä pihalle. Katsoin kuinka hän ajoi seinän viereen ja jätti pyöränsä muiden pyörien viereen.
Samassa hän kääntyi meihin päin ja katseemme kohtasivat. Tuntui siltä kuin pojan jäänsiniset silmät olisivat lävistäneet minut ja jäin paikoilleni seisomaan. Sitten hän heilautti mustaa tukkaansa ylimielisen oloisena ja ketjut hänen housuissaan kilisivät kuin kulkuset. Hymähdin hieman.
Yhtäkkiä Ahti tarttui käteeni ja palautti minut maan pinnalle. ”Mennään”, hän tokaisi ja mennessämme koulun ovista sisään hän vielä kääntyi ja mulkaisi poikaa. Vilkaisin häntä hämmentyneenä, mutten sanonut mitään.
”Kun meet tästä suoraan ja sitten oikealle heti ekasta ovesta, pääset auditorioon”, hän selitti minulle päästyämme sisään. ”Mun pitää nyt mennä, ku mul on meijän ryhmän... luokanvalvojan tunti.”
Nyökkäsin ja lähdin veljeni ohjeiden mukaisesti kohti auditoriota. Auditorion ovi oli auki tullessani, joten menin sisään. Joku opettaja oli juuri puhumassa, kun tulin, mutta menin nopeasti vapaalle paikalle kolmannelle riville.

Kuuntelin tylsähköä puhetta tulevasta vuodesta ja yritin estää haukotteluani.
”Ootko sä se Ahdin pikkusisko?” joku kuiskasi takaani.
Käännyin ja huomasin blondin tytön kumartuneen puoleeni. Katsoin häntä tarkasti, enkä kauheasti pitänyt näkemästäni. Hänellä oli todella hirveä toppi, jostain massateinikaupasta ostettu ja järkyttävä määrä meikkiä. Loin naamalle tekohymyni.
”Juu, olen.”
”Ai, te oottekin ihan samannäkösii”, tyttö hymähti ja katsoi minua arvioivasti. ”Paitsi ihan eri tyylisii.”
Naurahdin hieman. ”Oot kai ihan oikeessa. Mutta mistä sä mun veljen tunnet?”
”Kuulutaan samaan porukkaan. Mä oon Jenna.”
Samassa joku opettaja mulkaisi meitä pahasti, jolloin Jenna suoristi selkänsä ja pisti suunsa kiinni, virnistäen sitä ennen vielä minulle. Käänsin katseeni takaisin eteenpäin ja jäin kuuntelemaan aikuisten höpötystä meille lukiolaisille.

Lähettäjä: V.J. 
Päivämäärä:   10.6.10 10:28:15

^^

Lähettäjä: eveee 
Päivämäärä:   10.6.10 18:46:14

tää on niin hyvä!!:D haluisin lukee tätä 1000 sivuu putkee ): aina ilkeetä ko pääsee alkuu, ni jo loppuu:D pikasee jatkoo<3

Lähettäjä: Sideways 
Päivämäärä:   10.6.10 19:10:00

Tosiaankin, tätä vois lukee 1000 sivuu putkeen, enkä mä siltikään tylsistyis :D Tää on oikeesti ihan sika hyvä tarina :D Vois sanoo et lovetan tätä ;) Jatkeles <33

Lähettäjä: V.J. 
Päivämäärä:   11.6.10 22:28:44

Kiitti kehuista, ihanaa saada noin hyvää palautetta. Vaikka joo... 1000 sivuu ei oo tullu iiihan viel tätä kirjotettuu. ;)

Muistutus: Kaikki kommentoinnit on sallittuja, niin ruusut kuin risutkin. :)

Lähettäjä: V.J. 
Päivämäärä:   12.6.10 11:20:30

Päivä päättyi todella nopeasti. Huomenna kaikki alkaisi kuitenkin pyöriä lukujärjestyksen mukaan, joten työtä, tuskaa ja hikeä olisi siis vielä luvassa.

Nojailin Ahdin autoon koulun pihalla, koska hän ei ollut vielä päässyt tunneilta. Annoin katseeni kiertää pitkin pihaan ja pian se tarkentuikin tummanpuhuvaan porukkaan pusikoiden lähellä. Osa heistä poltteli tupakkaa kaikessa rauhassa ja he juttelivat rennon oloisina.
Jäin katselemaan heitä omissa ajatuksissani. Yhtäkkiä joku heistä nosti päätään ja katsoi suoraan minuun. Tunnistin saman tien hänet, hän oli se sama poika, jonka olin nähnyt aamulla. Niistä silmistä ei voinut erehtyä.

Tällä kertaa käänsin äkkiä katseeni pois. Laskin hitaasti kymmeneen ja käänsin taas katseeni heihin päin. Hän oli kuitenkin kääntänyt katseensa jo pois, joten pystyin katselemaan häntä kaikessa rauhassa.
Hmm... Emolta hän aikalailla näytti. Musta tukka, vaatteet olivat mustaa, mustaa ja mustaa. Hän oli hoikka, mutta ei sentään samalla tavalla kuin Seve. Tämä poika oli sentään hieman lihaksikkaampi ja jollain tavalla poikamaisempi, kun Seve oli jo enemmän aikuisen oloinen. Joukossa olijat olivat kaikki samantyylisiä, enemmän tai vähemmän.

”Mitä sä kattelet?”
Käänsin katseeni veljeeni, joka oli tullut auton toiselle puolelle. Hän kääntyi katsomaan porukkaa, jota olin tiiraillut hetki sitten ja pudisti sitten päätänsä.
”Paskasakkia”, hän tokaisi aika äänekkäästi, niin että lähellä olijat kuulivat.
Huomasin myös sen pojan kääntyvät katsomaan meitä ja huomasin hänen tuijottavan suoraan Ahtia. Sitten hän sylkäisi maahan ja käänsi katseensa pois samaan ylimieliseen tyyliin kuin aamulla.
Ahti alkoi vain nauraa. Hän avasi auton oven ja sujahti etupenkille ja minä menin nopeasti hänen viereensä pelkääjän paikalle.
”Kuka se tyyppi oikeen on?”
”Ai, se joka näyttää siltä, että sitä @!#$ kaikki?” Ahti kysyi minulta.
”No, kai just se.”
”Jake. Ei kuule kannata olla missää tekemisis sen jengin kaa. Kuten mä jo aikasemmin tokasin, ne on paskasakkia.”
”Aha”, mutisin hämmentyneenä. ”Miksi?”
”No, kuhan nyt vaa on. Siis kylhän sen nyt näkee, kato niitä!”
Katselin porukkaa, kun Ahti alkoi jo peruuttaa autoaan pois parkkiruudusta. Ei heissä nyt ainakaan näyttänyt olevan mitään vikaa. Ihan normaalin näköistä jengiä, mielestäni.

”Mä meen muuten tänään yhen mun luokkalaisen bileisiin”, Ahti ilmoitti ajaessamme kotipihaan.
”Aijaa...”
”Voit säkin kyllä tulla mukaan, jos sä haluat”, hän sanoi sitten.
Kohautin olkiani. ”En mä viitti.”
”Voisit muuten oikeesti tulla. Siel vois olla ihan hauskaa”, hän jatkoi hymyillen.
”En mä viitti. Pidä sä vaan kavereittes kanssa hauskaa.”
”On sinne joitai sunki luokkalaisii ja ikäsii tulossa. Venaas... No, ainakin se yks Jenna.” Hän kuvaili minulle tytön ja hän paljastuikin samaiseksi henkilöksi, joka oli tunnistanut minut Ahdin pikkusiskoksi. Kerroinkin siitä Ahdille.
”Ai, mun mielestä me ollaan aika erilaisii”, veljeni tokaisi heti, mutta katsoi minua sitten päästä varpaisiin. ”Tai on meissä ehkä jotain samaa näköö.”

Nostin laukkuni olalleni ja kävelimme ovelle. Ahti kaivoi kahdet avaimet taskustaan ja ojensi toisen minulle. ”Tässä on sullekin avain, niin voit kulkee sitten miten huvittaa, ettei mun ja Seven tarvii aina toimii sun ovimiehinä.”
”Ai, kiitti”, sanoin ja otin avaimen vastaan.
Sitten veljeni aukaisi oven ja menimme sisälle. ”Voinks mä ny katella ympärilleni täällä?” kysyin.
”Ihan vapaasti”, veljeni kehotti ja katosi yläkertaan.

Laskin laukkuni lattialle eteisen oven viereen ja lähdin kiertelemään talossa. Siellä ei ollut monia ovia, vaan koko talo oli aikalailla yhtä suurta tilaa. Keittiön ja olohuoneen välillä ei ollut ovea ja olohuoneen perältä pääsi takkahuoneeseen.
”Siellä on sitten Seven huone kans, se ei tykkää, jos sinne menee!” kuului Ahdin ääni keittiöstä.
”Okei!” huusin hänelle. Huomasinkin oven takkahuoneen oikealle sivustalla, mutta se jäisi nyt sitten tutkimatta.

Lähettäjä: V.J. 
Päivämäärä:   12.6.10 11:22:02

Huokaus, sensuuri iski:

”Ai, se joka näyttää siltä, että sitä vítuttaa kaikki?” Ahti kysyi minulta.

Lähettäjä: V.J. 
Päivämäärä:   12.6.10 21:07:03

^^

Lähettäjä: klobb 
Päivämäärä:   13.6.10 22:06:13

anteeks. Mut mä en oo vieläkään ymmärtäny että miks tän otsikko on laidasta laitaan? Tai mikä tässä kuvaa sitä. Ihana tarina muuten joo kyllä :)

Lähettäjä: V.J. 
Päivämäärä:   14.6.10 00:52:35

klobb // Heh, ei mitään anteeks. :) Tää on niit harvoi tarinoita, jossa kaikki vaan jotenkin lähti otsikosta liikkeelle.
Itte käytän termiä "laidasta laitaan" aika paljon, ni tässä tarinassakin tulee sitä juttua vähän "laidasta laitaan". Ei sen kummempaa selitystä, eikä nyt kai sen kummemmin tarinaan liity. Tarina kuitenkin vasta tosi alussa, ettäettä... Saas nähdä miten juttu kehittyy. :>

Lähettäjä: klobb 
Päivämäärä:   14.6.10 21:23:28

aa okei. Mä oon lukiessa aina ihmetelly. Mut katsotaan miten tarina etenee =) yritän seuraa tän loppuu asti, niin hyvä tarina enkä löydä virheitäkään. Ainakaan ei ole silmään pistänyt :>

Lähettäjä: V.J. 
Päivämäärä:   14.6.10 23:02:46

klobb // Jeps, katotaan miten tämä etenee, kun en vielä ihan tiedä itsekään. Sitä tulee vaan kirjotettua mitä mieleen juolahtaa, hehheh. :>

Nyt tuli vähän lyhyempi pätkä, mutta ei voi mitään.

¨

Takkahuoneen toinen sivusta oli kokonaan ikkunaa, kuten minunkin huoneessani. Minun huoneeni taisikin olla suurin piirtein takkahuoneen kohdalla, mutta kerrosta ylempänä vain, tietysti. Takkahuoneessa oli ovi terassille ja astuinkin siitä ulos. Terassi oli iso ja lasitettu. Siellä oli iso kylpypalju, tai mikä nyt olikaan. Lähellä rantaa oli rakennus, jonka arvelin olevan rantasauna. Sinne pääsi kivitettyä polkua pitkin ja siitä polku jatkui vielä laiturille.

Kävelin paljain jaloin kivilaattoja pitkin rakennukselle ja katselin sen ikkunoista sisään. Kokeilin ovea, mutta se oli lukossa. Otin talon avaimen taskustani ja työnsin sen avaimenreikään. Käänsin kerran oikealle, vedin ja ovi aukesi. Vilkaisin nopeasti sisälle. Siellä oli mukava huone, jossa oli yksi iso sohva, minibaari, takka ja televisio. Perällä oli lasiovi, josta näkyi suihkutila ja sauna.
Suljin oven ja jatkoin matkaani laiturille. Jäin istuskelemaan sinne. Haistelin järven ihanaa tuoksua ja tuuli pyöritteli hiuksiani. Suljin silmäni ja kävin makaamaan laiturille.

Heräsin siihen, kun sadepisarat valuivat pitkin poskiani. Avasin silmäni ja nousin haukotellen istumaan. Kuinkahan kauan olin jo nukkunut? Yhtäkkiä sade voimistui ja alkoi sataa kaatamalla. Hyppäsin ylös ja juoksin nopeasti talon terassille. Päästyäni terassille olin litimärkä ja minusta valui kauheasti vettä terassin lattialle. Ilmeisesti oli satanut jo aika pitkään, sillä en minä nyt näin nopeasti voinut kastua.

Otin avaimen taskustani ja avasin terassin oven, joka oli ulkoapäin lukossa. Astuin sisään ja näin itseni takkahuoneen seinällä olevasta peilistä. Tukasta valui vettä pitkin poskiani ja kaulaani ja ripsivärini olivat levinneet. Päätin mennä yläkertaan vaihtamaan vaatteet ja pesemään meikit pois.

Lähdin niin vauhdilla, että törmäsin Seveen, joka juuri tuli takkahuoneeseen. Horjahdin törmätessäni häneen ja olisin kaatunut, ellei hän olisi tarttunut käsivarteeni.
”Varovasti”, hän kehotti hymyillen.
Nostin katseeni häneen ja virnistin. ”Kiitti.”
”Mitä sinä olet tuolla ulkona tehnyt? Siellähän on ihan kauhea ilma.” Hän katseli minua kysyvästi päästä varpaisiin ja punastuin hieman.
”No, kun tuota...”, mutisin laittaen kädelläni hiuksiani korvan taakse. ”Nukahdin laiturille.”
”Sinulla taitaa olla todella hyvät unenlahjat.”
Kohautin olkiani. ”Ehkäpä.”
”Sinun varmaan kannattaisi mennä vaihtamaan vaatteet. Lattia alkaa olla jo aika märkä”, hän huomautti hymähtäen huvittuneena.
Nyökkäsin ja kiiruhdin hänen ohitseen.

Pian olinkin yläkerran vessassa, jossa riisuin märät vaatteeni. Sitten kävin lämpimässä suihkussa ja sain meikkinikin pestyä pois. Nappasin kaapista puhtaan pyyhkeen ja kiedoin sen ympärilleni.
Asetin vaatteeni kuivumaan pyyhkeille tarkoitettuun pidikkeeseen ja menin sitten huoneeseeni pukeutumaan.
Pukeuduttuani aloin harjata hiuksiani.
Samassa joku koputti auki olevaan oveeni ja säikähdin kauheasti. Harjani tipahti lattialle, kun käännähdin ovelle päin.

Seve seisoi siellä nojaten ovenkarmiin. Hän hymyili hieman reaktiolleni. ”Anteeksi jos säikäytin sinut, mutta haluaisitko katsoa yhden leffan?”
”Ai, no, tuota, niin”, takeltelin. ”Mikä ettei.”
Hän nyökkäsi. ”Tule kohta alakertaan. Minä menen laittamaan popcornia.”
”Okei…”

Lähettäjä: V.J. 
Päivämäärä:   15.6.10 21:45:51

^^

Lähettäjä: Määä. 
Päivämäärä:   16.6.10 15:37:40

<3___<3 jatkoa

toi seve pelottaa mua, näin suoraan sanoen :--D

Lähettäjä: V.J. 
Päivämäärä:   16.6.10 16:12:40

Seven lähdettyä nostin käteni sydämelleni ja kirosin mielessäni. Hui hitsit, kun olin pelästynyt. Miten hän aina onnistui yllättämään minut? Ja kuinkahan kauan hän oli oikein jo seissyt siinä ovella? Punastuin hieman ja kasvojani kuumotti. En ollut ollenkaan kuullut hänen tuloaan.
Lopulta sain kerättyä itseni ja menin alakertaan olohuoneeseen. ”Missäs Ahti muuten on?” kysyin Seveltä, joka istui jo olohuoneen nojatuolissa. Hän oli asettanut ison popcornkulhon olohuoneen pöydälle.
”Lähti jo sinne juhliin. Eikö hän kertonut sinulle?” hän kysyi sitten katsoen minua lasiensa yli.
”Ai, juu kertoi se”, mutisin ja kävin istumaan sohvalle. ”Mikä leffa katotaan?”
Seve ojensi minulle leffan kotelon ja luin takakannen. Joku toimintaleffa, varmaan ihan hyvä.
”Laitanko jo pyörimään?” hän kysyi.
”Laita vaan”, tokaisin ja pistin kotelon pöydälle. Samalla otin kourallisen popcornia ja aloin syödä niitä yksitellen, kun elokuva alkoi.

Elokuva kesti pari tuntia ja uppouduin siihen täysin. Se oli todella mukaansa tempaava. Popcornkulho alkoi tyhjentyä loppua kohden. Vilkaisin Seveä kysyäkseni halusiko hän vielä popcorneja, mutten ehtinyt avata suutanikaan, kun hän jo vastasi minulle.
”Syö sinä vain, en minä juurikaan välitä niistä.”
Nyökkäsin ja pistin viimeisetkin suuhuni. Tajusin, ettei Seve ollut syönyt niitä ollenkaan koko elokuvan aikana. Käänsin katseeni takaisin elokuvaan, mutta hetken päästä vilkaisin Seveä salaa. Hän huomasi heti minun katsovan häntä ja hymyili minulle hieman.
”Tota noin... Mistä sä oikeen tunnet mun veljen?” sain lopulta kysyttyä.
”Tavattiin joskus yksissä juhlissa. Ahti on periaatteessa tutun tuttuni, sitä kautta tutustuttiin.”
”Jaa...”
”Saisinko minäkin kysyä yhtä asiaa?” hän kysyi hetken päästä.
Tuijotin hetken aikaa television ruutua ja tajusin sitten, että siellä pyöri jo leffan lopputekstit. Käännähdin nopeasti Seven puoleen. ”Kysy pois”, kehotin.
”Millaisia teidän vanhempanne ovat oikeasti? Ahdilla kun on vain se yksi ja ainoa mielipide.”
Katsoin ihmeissäni Seveä. Miksi hän nyt oikein minun ja Ahdin vanhemmista halusi kysyä? Naurahdin hieman, kun kyllähän minäkin tiesin Ahdin mielipiteen vanhemmistamme.
”No... He molemmat ovat täysin omistautuneita töilleen. Eipäs siinä sitten muuta”, kerroin.
”Ahti ei puhu heistä aivan noin kohteliaasti”, Seve sanoi.
”Uskon, mutta silti ne tyypit on meijän vanhempia. Kyllähän ne vielä maksaa kaikki Ahdin menot, vaikka se onkin jo 18-vuotias.”
”Ahti pitääkin heitä pelkästään lompakkonaan.”
”Kuinka paljon se on kertonu sulle meijän perheestä?” kysyin hetken päästä.
Seve katsoi minua pää hieman kallellaan. ”Aika paljon kaikenlaista. Ahti on minulle kuin pikkuveli.”

// Kappalejaot jäi nyt pois, kun lähden 5min sisällä ulkomaille. ;)

Lähettäjä: Johannna 
Päivämäärä:   18.6.10 19:11:48

Mitä ketttuuuaa? en oo huomannu ennen et tääl on toinenki sun kirjottama tarina :O :DD

noh saitpa uuden lukijan<:
Mahd.pian jatkoo<3
aika mahtis tarina:)

Lähettäjä: herggumonsteri 
Päivämäärä:   18.6.10 23:54:11

Grrrrr.. tää on aivan yhtä upee tarina ku Mahdollisuus :)<3

Ite en ekaa pätkää lukiessa ees huomannu, et siinä ei ollu kappalejakoja, joten hyvin pystyy lukemaan ilman niitäkin. TOSIN, nyt kun seuraavissa pätkissä kiinnitin niihin huomion niin onhan sitä tekstiä tietenkin helpompi lukea, ja etenkin jatkaa lukemista jos joutuu havahtumaan kesken tarinan sen ihanan kuplan sisältä, joka ainakin mun "ympärille" aina tiettyjä tarinoita lukiessa syntyy, jonkun häiriötekijän takia ;)

Toinen asia josta näin pienesti huomauttaisin on se, et jokainen nuista pätkistä on ollut aika lyhyt.. oishan se kivempi jos tulisi pidempiä pätkiä, mutta mielummin kyllä luen lyhyitä pätkiä useasti, ku pitkän pätkän jonka jälkeen saa oottaa sen pari viikkoo ennen ku seuraava pätkä tulee.

Jatkoa ootan innolla ja varmasti jatkan tän tarinan lukemista ;)Btw, mäkin haluan ulkomaille! 8D

Lähettäjä: V.J. 
Päivämäärä:   25.6.10 00:45:26

Johanna // Hehheh, hyvä ku huomasit. :D

herggumonsteri // Kiitos arvostelusta. :) Oli tosi kiva lukee ku oli vähän pitempää kommenttia.
Joo, no mä yritän laitella vähän pitempää pätkää.
Nyt on kuitenkin sillä lailla, että haluan pysyä tässä tarinassa ns. askelta edellä, eli en halua, että tälle käy niinkuin Mahdollisuudelle, eli pitkä pätkä, mutta harvoin. :/

¨

Kohotin kulmiani hämmästyneenä. ”Kuinka kauan te ootte sitten tuntenu?”
”Varmaankin jo pari vuotta.”
”Aika kauan”, totesin.
Seve nyökkäsi ja nousi ylös. ”Minun pitää mennä soittamaan tärkeä puhelu. Jääkaapista löytyy valmisruokaa, syö kun tulee nälkä.”
”Ai, okei.” Katsoin hänen peräänsä, kun hän meni takkahuoneeseen ja nousin sitten ylös sohvalta.

Nappasin tyhjän popcornkulhon ja vein sen keittiöön. Vilkaisin jääkaappiin ja nappasin sieltä yhden paketin valmisruokaa, jonka pistin mikroon. Kävin kaappeja läpi ja löysin sitten vesilasin.
Menin yläkertaan huoneeseeni syömään. Istahdin koulupöydän ääreen ja nappasin eteeni sarjakuvalehden, jota aloin lukea syödessäni.

Säpsähdin hereille. Nousin nopeasti ylös sängystä ja katselin unisena ympärilleni. Haroin takkuista tukkaani katseeni eksyessä kelloon. Se näytti jo aamuyötä, melkein neljä. Nousin ylös, olin varmasti kuullut joitakin ääniä huoneeni ulkopuolelta, joiden takia olin herännyt.

Nappasin kylpytakin tuolin selkänojalta ja kiedoin sen ympärilleni. Avasin varovaisesti oven ja kokonaan valaistu yläkerta sokaisi minut hetkiseksi. Lopulta huomasin humalaisen veljeni toikkaroimassa kohti omaa huonettaan.

”Mitä sä teet?” kysyin haukotellen ja kävelin lähemmäs veljeäni. Hän käännähti minuun päin ja jäi tuijottamaan samea katse silmissään. Hän oli ihan helvetinmoisessa jurrissa.
Katselin häntä hämmentyneenä, tietämättä mitä tehdä.

”Kuka sä oot ja mitä helevettiä sää teet mun kämpässä?” veljeni sähähti aika selvästi, vaikka hänellä näytti olevan vaikeuksia jopa tolpillaan pysymisessä.
Hymähdin hieman ja nostin kättäni auttaakseni, mutta veljeni huitaisi sen pois.
”Mähän oon Sami, sun siskos”, kerroin ja katsoin Ahtia silmiin.
”Mulla mitään siskoo oo...”

”Ahti, eikö sinun olisi jo aika mennä nukkumaan?”
Käännyimme molemmat rappusille päin ja näimme Seven. Huokaisin helpotuksesta, kun hän tuli luoksemme ja nappasi Ahtia kainaloiden alta pitäen häntä pystyssä. Velipoika näytti siltä, että sammuisi saman tien.
”Mitä jos menisit nyt nukkumaan?” Seve kysyi veljeltäni sopuisasti.
”Ai, okei, mut kuka hittoa toi tyttö on? Mitä vittua se tekee täällä?” veljeni jankkasi.
Pudistelin päätäni ja vilkaisin Seveen. Seve kääntyi Ahtiin päin ja kumartui hieman hänen puoleensa. ”Hän on sinun siskosi. Sanna-Maria, kyllähän sinä nyt hänet muistat?”
Ahti käänsi katseensa minuun ja mittaili minua päästä varpaisiin. ”Eih toi ny mikkää Sanna-Maaria ole, munh shisko on tyttö eikä mikää naikkone...”

Huomasin Seven tiukentavan otettaan Ahdista, joka kuulosti mielestäni ihan joltain vanhalta ukolta ollessaan kännissä. ”Mitä jos sinä nyt menisit nukkumaan?” Seve ehdotti hänelle.

Ahti ei puhunut enää mitään, vaan antoi Seven raahata itsensä huoneeseensa, suoraan sänkyyn. Odottelin huoneen ulkopuolella ja jonkin ajan päästä Seve tuli ja sulki perässään huoneen oven.

”Onks se aina tollanen kännissä?” kysyin.
Seve hymyili hieman ja kohautti olkiaan. ”Vaihtelee. Aika sopuisaltahan hän tällä kertaa vaikutti. Ja näytti kaiken lisäksi olevan vielä hyvässä kunnossa, ei ole ainakaan tappeluita järjestänyt. Auto pitäisi vain etsiä aamulla...”
”Mitä?!”
”Niin, auto”, hän sanoi uudestaan. ”Ei Ahti ainakaan autolla ajellut kotiin, joten pitäisi varmaan saada aamulla hänet sellaiseen kuntoon, että yrittäisi kavereidensa kautta saada selville minne olisi sen jättänyt.”

”Onks tää tuttua puuhaa sulle?” kysyin Seven lopetettua, sen jälkeen, kun olimme olleet kumpikin hetken aikaa hiljaa.
Hän kohautti olkiaan uudemman kerran. ”Sanotaanko vaikka, että tällaiseen tottuu, eikä sitä huomaa.”
”Just, kiva.”
”Sinunkin pitäisi mennä nukkumaan. Huomenissa sinulla on edessä bussimatka kouluun.”

Nyökkäsin ja lähdin huoneeni ovelle päin. Avasin oven, mutta käännyin vielä katsomaan taakseni. Seve seisoi paikoillaan ja katseli minua. Säpsähdin hieman, mutta loihdin pikaisen, pienen hymyn huulilleni. ”Hyvää yötä.”
”Kauniita unia.”

Lähettäjä: Määä. 
Päivämäärä:   25.6.10 12:55:36

♥___♥ ah Seve

Ihana. Ihana. Ihana. Aww oon iha koukus tähän tarinaan! N_________________________N

jatkoo ; )!

Lähettäjä: V.J. 
Päivämäärä:   28.6.10 14:15:35

Huokaisten käännyin ikkunaan päin, sängyssä maaten.
Koko viikko oli ollut yllättävän raskas, mutta onneksi se oli nyt takanapäin ja lauantai oli vihdoinkin koittanut.

Ahti oli ollut niiden bileiden jälkeen yhden päivän kotona, mutta palannut sitten kouluun. Minä olin kuullut kyllästymiseen asti heidän uskomattomista bileistään. Siis Ahti ei ollut kertonut minulle mitään, mutta kaikki muut. Bileissä oli kuulemma ollut ihan kauheasti porukkaa, tai oikeastaan vain koulun suosituimmat oppilaat lukion ykkösistä kolmosiin. Heitä kuitenkin oli kuulemma ollut ihan talon täydeltä. Jenna oli ihquttanut niitä juhlia minulle koko viikon ja eilen hän oli paljastanut, että tänään sellaiset olisi luvassa meillä. Ahti kuulemma järjesti aina parhaimmat bileet.

Huokaisin raskaasti.
Miten tällaiseen voisi totutella? Vai olisiko edes pakko?
Nousin ylös ja hieroin unihiekat silmistäni. Menin parvekkeelle ja istahdin oven vieressä olevaan tuoliin. Nostin jalkani ja kiedoin käteni niiden ympärille jääden sitten katselemaan kiiltelevää järveä. Kieltämättä, tämä on erittäin kaunis paikka.
Silti minua häiritsivät kaikki tähän asti tapaamani ihmiset. En tunne veljeäni ja jotenkin uskon, ettemme tulisi selviämään kolmea vuotta saman katon alla. Tähän asti hän on kuitenkin ollut suhteellisen huomaavainen ja muistanut, että nykyään tässä kämpässä asuukin kolme ihmistä, hän, minä ja Seve.

Seve.
Se tyyppi on kyllä tosi persoonallinen. En ollut koskaan aikaisemmin tavannut hänen kaltaistaan ihmistä. Muuta hänestä ei voikaan sanoa. Minusta tuntuu ihan siltä, ettei hän päästä ketään kovin lähelle... paitsi... ehkäpä Ahti on päässyt joskus hänen lähelleen, sillä heidän suhteensa on aika erikoinen. Tai niin kuin sillä tavalla lähelle, miten sen nyt selittäisi… Että luottaa toiseen sataprosenttisesti. Sen tiedon mukaan, mitä minä olen saanut selville, Seve ei käy töissä, vaan Ahti elättää hänet vanhempiemme rahoilla. Ei se kuitenkaan haittaa minua.

Nousin ylös ja asetuin nojaamaan parvekkeen kaidetta vasten.
Koulussa olin eksynyt jotenkin lukion ykkösten fame-porukkaan. Jenna oli ottanut minut heti mukaan ja esitellyt minut Ahdin pikkusiskoksi, jolloin minut oli saman tien hyväksytty joukkoon. Ärsyttävämpää lissu- ja fruidejengiä sai hakea, mutta kyllä minä kestin. Suunnittelin kuitenkin, että aikoisin jossain vaiheessa irtautua porukasta ja tutustua oikeasti mukaviin ihmisiin. Jennan porukka kun oli sellainen, että se ei muuta ajatellut kuin bilettämistä ja kaikkea mitä siihen liittyi.

Ja tänään joutuisin kestämään sitä kaikkea täällä.
Ellen häipyisi bileiden ajaksi. Mutta minnepä minä menisin? En voisi mennä kenenkään kaverin luokse, koska minulla ei ollut sellaisia. Tai kaikki ”kaverini”, olivat tulossa tänään tänne. Huokaisin raskaasti ja katselin kirkkaasti paistavaa aurinkoa vatsani muristessa äänekkäästi.
Lopulta annoin aamunälälleni periksi ja menin takaisin sisälle. Puin nopeasti päälleni ja menin sitten alas keittiöön haukkaamaan vähän aamupalaa.

Seve istui ruokapöydän ääressä juomassa kahvikuppostaan.
”Hei”, tervehdin häntä hymyillen ja menin jääkaapille. ”Onks Ahti vielä nukkumassa?”
”Kaipa hän on, ei ole ainakaan vielä ilmestynyt tänne”, Seve vastasi kohteliaalla, neutraalilla äänellään.
Hymähdin hieman ja tein yhden ison voileivän, jonka väliin laitoin salaattia, juustoa, kurkkua ja tomaattia. Sitten otin kaapista vielä lasin ja täytin sen limsalla, vaikka tiesin, että limsa ei tehnyt hyvää hampaille, varsinkaan aamusta.

Istahdin Seveä vastapäätä ja aloin syödä aamupalaani. ”Ahti siis aikoo pitää ne bileet tänään?” kysyin hetken päästä.
”Ai, hän kertoikin jo sinulle?”
”Ei, kuulin Jennalta.”
”Hmph, minä käskin häntä kertomaan sinulle niistä juhlista ajoissa”, Seve tokaisi tiukasti. ”Hänen pitäisi huomioida, että sinäkin asut nykyään täällä.”
Kohautin olkiani. ”Eipä se Ahdin vika ole.”
”Kuulostat vähän katkeralta.”
Hymähdin. ”Kai musta on nyt alkanut jo tuntua siltä. Olis vaan parasta jos mä olisin kotona ja kaikki olis niinku ennenkin. Teilläkin menis täällä varmaan paremmin ilman mua.”
”Enpä tiedä. Toivotaan että sinulla olisi jokin rauhoittava vaikutus Ahtiin... ja minuun.”

Nostin kysyvän katseeni Seveen, joka katseli minua tutkiva katse silmissään. Tunsin sydämeni nopeuttavan tahtiaan, joten käänsin keskittymiseni takaisin leipääni, jonka olin kohtapuoliin jo saanut pisteltyä poskeeni.
”No, meistä on vain mukavaa, että tähän taloon tulee vähän muutakin elämää, kuin vain minä, Ahti ja Ahdin juhlat.”

Hymähdin hieman ja katselin kuinka Seve vei kahvikuppinsa astianpesukoneeseen.
”Sami, minä tiedän, että Ahti oli todella iloinen, kun kuuli, että sinä tulet tänne. Hänellä oli ikävä sinua”, hän sanoi sitten ja lähti omaan huoneeseensa.
En vastannut mitään, vaan katselin vain hänen peräänsä. Pudistin ihmeissäni päätäni, suu tiukkana viivana. Miksi Ahdilla muka olisi ollut ikävä minua? Hän ei ollut pitänyt minuun minkäänlaista yhteyttä. Puristin käteni nyrkkiin ja tunsin oloni tosi katkeraksi.

”Huomenta!” veljeni tervehti iloisesti tullessaan keittiöön. Katselin kuinka hän meni jääkaapille ja jäi tutkimaan sen sisältöä.
”Sä siis pidät täällä bileet tänään?” kysyin.
Ahti käännähti hämmästyneen näköisenä minuun päin ja hymyili sitten. ”Ai, sä kuulitkin jo. Eikö ookki hieno juttu, meillä tulee olee tosi hauskaa! Sinne tulee vaikka keitä.”
”Jaa...”
”Eikö innosta?” Ahti naurahti. ”Kuule, Sevekin jää tänne niihin bileisiin. Aika harvinaista siltä, se yleensä häippäsee jonnekin, kun mä pidän bileitä, mutta joo, meillä tulee olee tosi kivaa!”
Vilkaisin innostunutta Ahtia ja nostin lautaseni ja juomalasini viedäkseni ne sitten Seven tavoin astianpesukoneeseen.

”Mä lähden kohta kauppaan hakemaan kaikenlaista syötävää ja juotavaa niihin bileisiin”, veljeni ilmoitti minulle. ”Haluatko lähtee mukaan?”
Kohautin olkiani ja pudistin sitten päätäni. ”Ehken tällä kertaa.”
”Aijaa, onks Seve muuten huoneessaan? Mun pitäis jutella sille...”
”Joo, kyllä se tais sinne just mennä”, kerroin ja lähdin yläkertaan. Päästyäni huoneeseeni jäin katselemaan itseäni peilistä. Jaa, että bileet... En ollut oikeastaan koskaan aiemmin ollut bileissä.

Lähettäjä: Johannna 
Päivämäärä:   28.6.10 23:02:33

tuo Ahti on jotenki hirmu pelottava tyypppi :/ :)

Lähettäjä: V.J. 
Päivämäärä:   30.6.10 14:28:17

Johanna // Ei ku sekasin se vaa on. ;]

Lähettäjä: V.J. 
Päivämäärä:   30.6.10 21:29:38

Syötyään Ahti meni takkahuoneeseen ja koputti siellä Seven huoneen oveen. ”Seve?”
”Tule sisään.”

Ahti aukaisi oven ja katseli ympärilleen. Huone oli tilava, siellä oli iso parisänky, vaatekaappi ja Seve itse istui ison työpöydän ääressä. Siellä täällä oli keskeneräisiä maalauksia ja muuta taidehömppää.
”Sä siis oikeesti oot jäämässä illalla?” Ahti kysyi kävellen Seven taakse.
”Kyllä.”
Ahti asetti kätensä Seven olkapäille ja kietoi ne sitten hänen ympärilleen. ”Hieno juttu.”
Seve naurahti hieman ja nousi ylös, jolloin Ahti irrotti otteensa hänestä. ”Poikkeustapaus.”
”Niin mä vähän arvelinkin”, Ahti naurahti. ”Mutta hienoo silti. Kaikki varmaa yllättyy.”
”Toivottavasti en vain häiritse teitä”, Seve totesi kohottaen toista kulmaansa.
”Miks sä nyt häiritsisit?” Ahti kysyi hämmentyneenä.

Seve kohautti olkiaan ja käveli sitten jonkin keskeneräisen työnsä luo. ”Olisit saanut informoida Samia niistä juhlista jo aikaisemmin. Muista, ettei hän ole tottunut sellaiseen juhlimiseen, mihin sinä.”
”Kyl Sami tulee pitää niist bileist... Mieti vähän hei, Sami on jo lukion ekalla, kuustoista, ni miten sen ikänen voi olla pitämättä bilettämisestä?”
Seve hymähti hieman. ”Saa nähdä. Mitähän vanhempasi sinulle sanoisivat?”
Ahti mulkaisi ystäväänsä. ”Älä nyt niist viitti alkaa puhua. Víttu, pahempii junttei saa hakemalla hakea.”

Ja nämäkin bileet kustantavat herra ja rouva Halme, mietin, kun katselin keittiössä olevaa ruoka- ja juomamäärää. Alkoholia oli ihan mielettömät määrät, siideriä ja kaljaa monta six-packia ja sitten kaikkia hieman erikoisempia juomia. Syötävää oli erilaisia pieniä suolaisia juttuja ja sitten sipsiä ja muuta sellaista. Pudistelin ajatuksissani päätäni. Kuinka paljon porukkaa tänne oli oikein tulossa?

”Miltäs näyttää?” veljeni kysäisi hymyillen tullessaan viereeni.
”Kuinka paljon porukkaa tänne oikein tulee?” kysyin hämmästyneenä.
”Noo... Näkee sitten”, hän tokaisi naurahtaen.
Virnistin hieman. Voi kun kiva. Miltäköhän tämä asunto näyttäisi niitten juhlien jälkeen?
”Mä laitan terassin valmiiks. Aika moni juhlii varmaa ulkona ja sitten jotkut menee varmaa rantasaunaanki viel”, Ahti kertoi, aivan kuin olisi lukenut ajatukseni.
”Aijaa, no toivotaan, ettei kukaan huku kännipäissään.”
Ahti nauroi ja laittoi toisen kätensä olalleni. ”Ei sellast oo koskaa tapahtunu. Yleensä joku on aina niin selvä, että kattoo sen verran kamujensa perään.”

”Mmhmm... Monelta porukkaa alkaa oikee tulee?”
”Siin kuuden aikaa tulee mun frendei jo ja sitten siin puol kaheksan jälkee alkaa tulee kaikkee muuta porukkaa.”
Jep, kuulostaa tosi hyvältä, kaikkee muuta porukkaa. ”Okei.”
”Mitä sä ajattelit pistää päälles?” veljeni kysyi sitten katsoen minua.
Kohautin olkiani. ”Pitää kattoo.”
”Jaa’a.”
”Mitä kello muuten on?”
”Kuus.”
Katsoin häntä hetken aikaa. ”Oikeesti?”
”On, on.”
”Ai, no sitten”, mumisin ja kiiruhdin yläkertaan laittautumaan.

Lähettäjä: V.J. 
Päivämäärä:   1.7.10 23:18:43

^^

Lähettäjä: Heppa97 
Päivämäärä:   2.7.10 12:45:00

Jatkooooo. :)

Lähettäjä: V.J. 
Päivämäärä:   2.7.10 17:23:43

Pengoin kaappiani ja heittelin vaatteita sängylleni. Kun sängylle kertyikin jo ihan kiitettävä kasa, aloin käydä vaatteita läpi. Pari minihamettani hylkäsin heti, ne eivät olleet ollenkaan minun tyylisiäni.

Lopulta kiskoin jalkaani mustat perusfarkut. Vielä oli kuitenkin päättämättä se, millaisen paidan minä laittaisin. Hetken päästä päädyin vetämään pääni yli valkoisen topin. Katsoin itseäni peilistä. Aika perus, mutta ihan hyvällä tavalla. Hymyilin kuvajaiselleni ja aloin sitten viikata muita vaatteita takaisin kaappiin.
Vielä oli meikkaus ja hiustenlaitto. Hiukset sainkin laitettua nopeasti, kallistus sivulle, lakkaa ja hieman pöyhimistä niin se oli siinä. En jaksanut käyttää meikkaukseenkaan kovin paljon aikaa vaan laitoin vain hieman luomiväriä, mustat rajaukset ja ripsiväriä.

Katsoin lopputulosta peilistä ja olin aika tyytyväinen itseeni. Poikkeaisin varmaan muista bilettäjistä aika paljon, mutta minä nyt vain olen tällainen, eikä muilla ole siihen mitään sanomista. Hymähdin hieman ja menin sitten parvekkeelle istuskelemaan.

”Sinä taidatkin olla jo valmis.”
Käännähdin parvekkeen ovelle päin, missä Seve nojaili oven karmiin. Hänellä oli päällään farkut ja valkoinen kauluspaita, josta hän oli jättänyt pari ylimmäistä nappia auki. Hiuksensa hän oli jättänyt kiinni, kuten aina ennenkin.
”Juu, oon”, mumisin.
”Anteeksi, kun tulin koputtamatta, mutta huoneesi ovi oli auki.”
”Ai, joo, no ei se mitään.”

Seve tuli lähemmäs ja istui toiselle parvekkeen tuoleista. ”Ahdin pitäisi asennuttaa lukko sinunkin huoneesi oveen.”
”Lukko?” kysyin ihmeissäni.
”Kyllä, minun huoneeni ovessa on lukko juuri tällaisia juhlia varten. Huoneesi on toiminut ennen vierashuoneena, joten juhlijat ovat tottuneet siihen, että sinne saa mennä. Lukko olisi hyvä.”

Kohotin kulmiani. Ai, että juhlijat ovat aikaisemmin käyttäneet huonettani... niin mihin?
”Okei...”
”Mutta minä voin ehdottaa sitä Ahdille heti huomenna. Nyt sinun kannattaa tehdä vain niin, että pistät kaikki henkilökohtaiset tavarat kaappiin ja vaikka siirrät sängyn kaappia vasten, niin ettei kukaan tajua avata sitä.”

Nyökkäsin ja nousin ylös mennen huoneeseeni. Avasin vaatekaappini ja aloin laittaa joitakin huoneessa olevia tavaroita sinne. Seve tuli perässäni ja meni koulupöytäni ääreen. Hän nappasi toisen valokuvakehyksistä käteensä. ”Kuka tässä on?”
Käännyin häneen päin ja huomasin hänen käsissään kuvan minusta ja Jannesta. ”Ai, se... Janne, mun kaveri.”
”Jaaha. Minä voin muuten auttaa sinua sen sängyn kanssa”, Seve tokaisi ja laittoi valokuvat yhteen pöydän pöytälaatikoista.

Pian sänkyni olikin siirretty vasten vaatekaappeja. Huone näytti tyhjältä, kun olin saanut tavaroitani piilotettua kaappeihin. Istahdin sängylle ja vilkaisin Seveä, joka istui viereeni. ”Kiitti avusta.”
”Mitä tuosta. Tule vain illalla juttelemaan minulle jos haluat omaa rauhaa.”
”Okei”, vastasin hymyillen. ”Kiitti.”

Seve katsoi minua silmälasiensa läpi ja hymyili hieman sitä arvoituksellista, sydämet sulattavaa hymyään.
Samassa kuulimme autojen ääntä etupihalta ja sitten puhetta.
”Veljesi ystävät tulivat”, Seve kertoi katsellen järvelle päin.

”Kuule... Tiedätkö paljonko tänne tulee porukkaa tänään?”
”Veljesi tuntien... Paljon”, hän tokaisi suu viivana. ”Ahti saisi kyllä jo lopettaa tällaisen jokaisena viikonloppuna juhlimisen. Sitä on jatkunut jo turhan kauan.”

Mennessäni alakertaan, bileet olivat jo käynnissä. Kello näyttikin puolta yhdeksää. Seve oli tullut alas jo aikaisemmin, mutta minä olin jäänyt huoneeseeni.

”Samiii!” Jenna huusi ja hyppäsi kaulaani. ”Säkin siis jäit tänne bilettää? Mahtavaa!”
”Joo, olin vaan tuol ylhääl...”
”Ai, onks siel sun huone?” Jenna kysyi ja kulautti lisää siideriä kurkkuunsa kädessään pitämästä pullosta.
Nyökkäsin ja vilkaisin kahta tyttöä, jotka olivat Jennan seurassa. Molemmat taisivat olla lukion toisella.

”Onks sun huone nykyään se mustavalkoinen vierashuone?” toinen tytöistä kysyi.
Kohotin hieman kulmiani. ”On, miten niin?”
”Siel on muuten ihan perhanan hyvä sänky”, Jenna heitti väliin ja hihitti.
Pyöritin silmiäni ja katselin heidän ohitseen. Musiikki soi sekä sisällä, että ulkona ja terassilla tanssi porukkaa.

”Onks tänne tullu jo paljon porukkaa?” kysyin.
”No, onhan täällä, mutta lisää on viel tulossa. Näist tulee parhaat bileet ever”, Jenna kertoi ja lähti sitten keittiöön hakemaan lisää juotavaa. Toinen tytöistä seurasi häntä, mutta toinen jäi seisomaan nenäni eteen.

”Sä olet siis Ahdin pikkusisko?”
Nyökkäsin hänelle. ”Joo, Sami.”
”Ai, kiva tavata. Mä oon Sanna, Ahdin exä”, tyttö esittäytyi ja heilautti tummanruskeat kutrinsa taakse.
Katsoin häntä suu auki. Ahdin ex-tyttöystävä?
”Niin ja sähän oot Sanna-Maria”, Sanna naurahti. ”Ahti puhu susta aina sillon tällön, aina koko etunimellä.”
”Aijaa”, mumisin hämmästyneenä.
”Joo, se on vaan jääny mieleen, ku on sillee samat nimetkin. Lähetääks hakee juotavaa?”

Lähettäjä: eveee 
Päivämäärä:   3.7.10 02:03:12

Mua kiinnostaa niin paljon, et mitä täs tulee tapahtuu :D <3 tyksin täst himona ja kirjotat hyvi :)

Lähettäjä: Määä. 
Päivämäärä:   3.7.10 18:06:21

uu jännää :: D jatkoo pliis :3

Lähettäjä: V.J. 
Päivämäärä:   5.7.10 21:45:00

eveee // Heh, kiitti :)

^^

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   6.7.10 12:41:29

Tosi hyvä tarina! Jatkoo

Lähettäjä: Lover 
Päivämäärä:   6.7.10 15:28:36

Jatkoa. ::))

Lähettäjä: Mustikkakarkki 
Päivämäärä:   7.7.10 22:03:31

Jatkoa. :))

Lähettäjä: V.J. 
Päivämäärä:   8.7.10 23:29:27

Lähdin Sannan perässä kohti keittiötä. Sanna nappasi itselleen heti pullon siideriä ja ojensi toisen pullon minulle. Vilkaisin pulloa pari kertaa, mutta tartuin siihen sitten. No, anti mennä, tämän kerran vain.
Avasin pullon korkin ja maistoin hieman.

Samassa Ahti ilmestyi keittiöön jonkun pojan kanssa. Hänellä oli jo ihan täysi meno päällä. ”Sannaa!” hän huudahti ja halasi vieressäni seisovaa tyttöä. ”Muru.”
”Hei”, Sanna sanoi hymyillen. ”Hyvät bileet.”
”Eihän nää vielä... Paranee kyllä kun lähestytään yötä”, veljeni sanoi ja vinkkasi silmää Sannalle.
Tyttö naurahti hieman ja kääntyi minun puoleeni. ”Mennäänkö?”
”Mikä ettei.”

”Ai, sä oot varmaa Sanna-Maria”, Ahdin seurassa oleva poika sanoi hymyillen ja ojensi kätensä. ”Mä oon Miikka.”
”Sami”, korjasin ja tartuin hänen käteensä.
Yhtäkkiä Miikka olikin jo vetänyt minut lähelleen ja antanut poskipusun.
”Miikka yääk, se on sentää mun pikkusisko”, Ahti marmatti nauraen.
Minä astahdin kauemmas ja vilkaisin Ahtia näyttäen hänelle piloillaan kieltäni.

”No, mennäänkö?” kysyin Sannalta ja seurasin häntä olohuoneeseen. Istahdimme toiselle sohvista ja otin uudestaan pienen hörpyn pullostani.
”Sä ja Ahti näytätte edelleen aika hyvilt kavereilta”, huomautin Sannalle.
”Joo, ollaanhan me. Mä olin sen pitkäaikasin tyttöystävä, kunnes se pisti poikki sanoen, ettei se haluu mitää kovin vakavaa viel täs vaihees.”
Vilkaisin häntä hämmästyneenä. Hän kertoi sen kuin minkä tahansa muunkin jutun. Oliko se noin ok asia hänelle?

”Ahti kun pyörittää yleensä montakin tyttöä samaan aikaan. Kaikki tietää sen, mutta kukaan ei välitä”, hän ehätti selittämään. ”Jos et olis sen sisko, ni antaisin vinkin, että sen kanssa kannattaa yrittää täysillä ja keinoja kaihtamatta.”
”Kiitos, ilman tuota tietoa en olisi pystynytkään elämään”, mutisin naurahtaen kireästi.
”Sitä mä vähän arvelinkin”, Sanna naurahti ja pyöritteli siideripulloa kädessään. ”Joo, sori, sä sentää oot sen pikkusysteri, ni ehket haluu tietää kaikkii likasimpii yksityiskohtii.”

Hymähdin hieman ja kaadoin siideriä kurkkuuni. Pian pidin kädessäni tyhjää pulloa, joten laskin sen olohuoneen pöydälle. Ei varmaan pitäisi ottaa tänään enää enempää. Katsoin Sannaa, joka vilkuili muita bilettäjiä. Hän oli oikeasti aika hyvä tyyppi.

”No, millasta on ollu asuu täällä, täs talos?” hän kysyi sitten minulta.
Kohautin olkiani. ”Eipä sen kummempaa.”
”Entäs Seve?”
”Mitä siitä?” kysyin ihmeissäni. Tieskö Sanna Sevestä? Tai kai hän totta kai tiesi, koska oli ollut Ahdin tyttöystäväkin.

Käännyimme molemmat katsomaan terassille, missä Seve jutteli Ahdin ja hänen ystäviensä kanssa.
”Mitä se ylipäätään tekee näis bileis? Se ei koskaan oo bileis”, Sanna ihmetteli.
Kohautin olkiani. ”Ei mitään tietoo.”
”No joo, mutta oli kiva jutella”, Sanna hymähti ja nousi ylös katsoen vielä minua. ”Menen etsimään Jennaa ja Millaa.”
”Ai, joo oli kiva jutella”, totesin hymyillen.
”Ihan näin by the way, kannattaa myöhemmin tulla saunarakennukselle. Siellä kyllä tunnelma nousee kattoo, joten älä jumita täällä sisällä koko iltaa.”
”Okei, katotaan.”

Katsoin Sannan perään, kun hän lähti ovesta ulos etsimään Jennaa ja sitä toista tyttöä, Millaa, kun jäin yksikseni istuskelemaan sohvalle.

”Haluatko?”
Vilkaisin minua päin ojennettua kättä, joka piteli siideripulloa.
”Ei kiitos”, vastasin kohteliaasti, jolloin Miikka istahti viereeni ja korkkasi pullon itselleen.
”Miten mä olen saanut Ahdilta sellasen kuvan, että sä olisit sellainen pikkuruinen mamman ja papan kukkaistyttö?”
Minun oli pakko nauraa Miikan kommentilla. ”No kuule, enpä tiedä.”
”Ainakin mun mielestä sä olet ihan kaikkea muuta.”
Hymyillen käänsin kasvoni hänen puoleensa ja hän vinkkasi minulle flirttailevasti silmää. Pudistin päätäni itsekseni ja käänsin kasvoni terassille päin. ”Mitä kaikkea hän on sitten puhunut minusta, jos sinulla sellainen kuva oli?”
”Njääh, silloin tällöin maininnut. Ettehän te olleet tavanneetkaan toisianne aikoihin tai mitään.”

”Totta. Kuinka kauan sinä olet tuntenut Ahdin?”
”Ylä-asteen alussa tutustuttiin, kun mentiin samalle luokalle. Pohjamudissa madeltu yhdessä ja niin edespäin.”

Hymähdin hieman ja nousin ylös. ”Sunki pitäis varmaa mennä tonne ulos”, huomautin Miikalle. ”Pidot ilmeisesti senkus vaa paranee, mutta täällä sisällä on hiljasempaa.”
”Ai, mihin sä sitte oikein menet?”
”Käyn yläkerrassa”, mumisin ja kiiruhdin pois olohuoneesta.

Lähettäjä: Saana 
Päivämäärä:   9.7.10 13:06:57

jatkoo

Lähettäjä: Johannna 
Päivämäärä:   9.7.10 22:05:44

Oijjee ku jäin oottaa jatkoo :DD eliku siis jatkoja tulee<3 ;)) tyksin kanski :)

Lähettäjä: prklprkl 
Päivämäärä:   9.7.10 23:29:01

yksi uusi lukija ilmoittautuu! Upee tarina, just tommonen salaperänen, pistää oikeesti miettimään.
Jatkoa ehdottomasti ja mielellään pikaisesti:D

Lähettäjä:  
Päivämäärä:   10.7.10 10:52:19

jatkoo pian <333

Lähettäjä: Anamaya 
Päivämäärä:   12.7.10 00:02:07

Jatkoa :)

Lähettäjä: V.J. 
Päivämäärä:   12.7.10 02:00:05

Johanna // Heheh, kiitti =)

prklprkl // Kiitoskiitos :D Ain on kiva saada uusia lukijoita.

Ja huomenissa olisi sitten tarkoitus saada laitettua tänne jatkoa, ei kun siis siis tänään, nyt yöllä ei enää jaksa.

Lähettäjä: V.J. 
Päivämäärä:   12.7.10 23:58:19

Yläkerrassa oli ihanan rauhallista, kun kukaan ei vielä tässä vaiheessa iltaa ollut eksynyt sinne. Istahdin aulan sohvalle ja siirsin etuhiuksiani pois silmiltä.

”Miksi sinä tulit tänne?”
Käännähdin rappusiin päin ja katselin Seveä, joka astui juuri viimeisen rapun yläkertaan.
”Ai, hei”, mumisin ja käännyin eteenpäin, sammuksissa olevan television puoleen.

Seve istahti viereeni ja vilkaisi minua silmäkulmastaan. ”Eivätkö juhlat kiinnosta?”
Kohautin olkiani. ”Ei se sitä oo. Kuhan halusin vaan istumaan hetkeksi jonnekin hiljaisempaan paikkaan, vaikka enhän mä tuolla alhaalla nyt kauaa ehtiny istuukkaan. Kyllä mä kohta oon menossa takasin sinne. Sanna ehdotti, että kannattais mennä saunarakennukselle.”
Seve hymähti hieman. ”Kuka sinne haluaa, kuka ei. Saunarakennuksella on käytössä aina kaikki kovimmat aineet. Ihan näin minun mielestäni”, hän sanoi ja laittoi kätensä olalleni. ”Sinun pitäisi pysyä kaukana niistä.”
”Mitä sä sitten täällä teet, jos sulla on tollanen asenne?” naurahdin.
Seve kohautti olkiaan. ”Olen Ahdin ystävä. Eikö se ole tarpeeksi hyvä syy? Lisäksi olen tarpeeksi fiksu pysyäkseni erossa joistakin aineista.”
”Luuletko muka etten mä olis?”
”Ehkäpä.”
Naurahdin. ”Kiitti vaan luottamuksesta.” Nousin ylös, jolloin Seve käänsi katseensa suoraan kohti minua.
”Mä taidan mennä nyt.”
Hän nyökkäsi. ”Minä jään tänne vielä hetkeksi. Tulen hieman myöhemmin.”

Palasin portaikkoon ja menin alakertaan, keittiöön. Siellä oli pieni porukka napostelemassa syötäviä ja hakemassa lisää juotavaa. Katselin hetkisen ympärilleni, kunnes otin itselleni lasin ja menin jääkaapille hakemaan limsaa.

Joku naurahti takanani ja käännähdin toisinpäin. Samassa olin ihan kiinni mustaan pukeutuneessa pojassa. Nostin hämilläni katseeni ylöspäin ja tajusin tuijottavani suoraan jäänsinisiin silmiin, joissa nyt huomasin olevan myös häivähdys harmaata. Hypähdin äkkiä taemmas ja kolautin selkäni vasten ruokapöydän tasoa.
”Hei, varovasti”, poika naurahti.

En vastannut mitään, vaan käännyin ja kaadoin limsaa lasiini. Sitten laitoin limsapullon takaisin jääkaappiin. Hörppäsin lasista hieman ja käännyin sitten pojan puoleen kohottaen kysyvästi toista kulmaani.

”Sori, jos säikytin”, poika sanoi sitten, hymy edelleen huulillaan. ”Huvittavaa vaa, että joku menee tällasissa bileissä omatoimisesti jääkaapille, vieläpä jonkun toisen tyypin jääkapille, kun ei kotona olla, hakemaan limsaa, kun kattoo noita pöydille laitettuja juomatarjoiluja.”
Katsoin pikaisesti pöydille, joilla oli vielä jäljellä paljon siideriä, kaljaa ja kaikkia muita alkoholipitoisia juomia.

”Mikä sun nimi on?”
Käännyin takaisin pojan puoleen. ”Sami.”
”Jake”, poika kertoi oman nimensä.
Nyökkäsin ja katselin hänen ohitseen terassille, jossa näin veljeni hyppäävän uimapaljuun vai mikä poreamme se nyt olikaan.

”Mitä sä näissä bileissä oikein teet? Näyttäis siltä ettet kuuluis oikee joukkoo”, Jake hymähti.
”Jaa, no eipä mulla ollut mitään paikkaa mihin oisin voinu lähtee karkuun.”
Hän katsoi minua kysyvästi, joten päätin hieman tarkentaa.
”Siis mä olen Ahdin pikkusisko. Mä asun täällä.”

Jake katsoi minua päästä varpaisiin tarkasti ja nyt hieman tiukempi ilme kasvoillaan. ”Ai.”
Nauroin ja nostin käteni suuni eteen lopettaakseni. ”Ai?”
”No, meijän porukalle ei tullu mieleekään, että te voisitte olla sisaruksii. Sanotaanko vaikka, että sä oot ihan eri kaliiberia, ku veljes”, hän totesi ja asetti sitten kätensä jääkaappia vasten kumartuen hieman puoleeni. ”Mutta oltiinks me väärässä?”
Kohautin olkiani. ”En tiedä. Mä en viel kovin hyvin tunne Ahtia…”
”Mielenkiintoista”, hän keskeytti naurahtaen. ”Sä niinku asut täällä veljes kanssa, etkä ees tunne sitä.”

Lähettäjä: V.J. 
Päivämäärä:   13.7.10 20:56:22

^^

Lähettäjä: V.J. 
Päivämäärä:   14.7.10 20:58:52

Katsoin Jakea silmäkulmastani enkä oikein tiennyt mitä olisin sanonut, sillä minusta tuntui, että kaikki mitä sanoin, saattoi minut naurunalaiseksi tuon pojan silmissä, joten kohautin vain olkiani uudemman kerran. ”Sä et tunne meijän perhettä.”

”Ehkä mä en haluakaan tutustua teihin sen enempää”, hän sanoi tiukasti katsoen ikkunasta ulos. Seurasin hänen katsettaan ja huomasin ulkona veljeni vaihtavan kielareita Sannan kanssa. Yököttävää, mutta Sannahan oli antanut minulle vinkin: JOS en olisi Ahdin sisko, minun pitäisi käydä kimppuun kuin sika limppuun, jes.

”Ehkä se siideri ois sittenkin ihan okei”, mumisin ja Jake kääntyi virnistäen minun puoleeni pudistaen päätään.
”Ehkä sä kuitenkin pitäydyt tolla limsalinjalla. Mulla on sellanen tunne, että sun pääs ei oo tottunu alkoholiin.”
”What ever…”

”Näihin juhliin ei ollut tarkoitus päästää kuokkavieraita.”
Käännyimme Jaken kanssa ympäri ja näimme Seven, joka nojaili rentona ovenkarmiin. Kuinkahan kauan hän oli jo seissyt siinä?
”Mitä välii?” Jake kysyi ylimielisesti.
”Suosittelen että lähtisit. Ei olisi hyvä juttu, jos täällä tulisi sellainen tappelu kuin viimeksi. Ahti järjestää sellaisen, jos huomaa sinun olevan täällä.”
”Juu, hän on kova poika.”

Katselin hämmästyneenä Seven ja Jaken sananvaihtoa. ”Tunnetteko te toisenne?”
Kumpikaan ei huomioinut kysymystäni vaan he vain jatkoivat toistensa kanssa juttelua.
”Oletko yksin?”
”No oon!” Jake tiuskaisi. ”Kuhan tulin vaan tsekkaa nää bileet, mutta joo… Eihän nää sen kummosemmat ollukkaan!”

Hän kääntyi jo ulko-ovelle päin, mutta mulkaisi vielä Seveä. ”Sä et sitten osaa millää nousta kuopasta. Vajoot koko ajan vaa alemmas, homo.”
Katsoin silmät suurina Jaken perään, kun hän häipyi ja tunsin ihoni kihelmöivän.

”Mitä se oikee oli?” kysyin hämmentyneenä Seveltä, joka oli ilmestynyt viereeni.
”Jake ja Ahti eivät oikein… tule toimeen.”
”No sen kyllä huomaa!”
Seve katsoi minua hymyillen. ”Yritä pysyä hänestä hieman kauempana. Pahempaa tappelupukaria saa hakea. Tai oikeastaan hän ja Ahti ovat samalla viivalla. He ovat samanlaisia ihmisiä, liikkuvat vain eri ryhmissä. Siinä Jake oli kyllä oikeassa, että sinun pitäisi pysyä erossa alkoholista.”
”Pyh”, minä mumisin, vaikka tiesinkin sen olevan totta. Eikä alkoholi minua nyt muutenkaan oikein vetänyt puoleensa. Kivempi oli olla pää selvänä.

”Sovitaanko niin?”
”Niin mistä kaikesta sovitaan?”
”Jakesta ja alkoholista.”
Vilkaisin Seveä sivusilmällä ja kohautin olkiani. Se alkoholi olisi okei, mutta… Pakko myöntää, että Jake kiehtoi minua. Voisin verrata häntä hieman Seveen, heissä oli jotain samaa, jotain persoonallista ja erilaista, kuin mitä muissa ihmisissä.
”Tämä selvä.”

”Samii! Come over hieeer!” Jenna huusi, kun kävelin saunarakennukselle päin. Virnistin hieman ja pujottelin ihmisten lomitse keskelle saunan terassia, jossa ihmiset tanssivat oikein urakalla.

”Mikä meno?” kysyin naurahtaen. Näytti siltä, että tämä porukka alkoi olla jo todella sekaisin.
”Ihan mieletön, beibiii!” Jenna huusi musiikin yli.
Pudistelin päätäni ja tanssahtelin hieman muitten mukana. Kai minunkin tällaista pitäisi edes kerran elämässäni kokeilla, kunnon irtiottoa arjesta vähän sekojen ihmisten kanssa. Mitä ihmettä naapurit oikein ajattelivat tästä melusta ja meiningistä?

Otin Jennan kädestä kiinni ja vedin häntä sivummalle. ”Näitkö sä Sannan ja Ahdin?”
”No näin! Eikä, mä olin kateellinen! Sanna on onnentyttö”, Jenna puhui surkutellen. ”Mä oisin niiin mielelläni sen tilalla yläkerrassa…”
”Ei, älä @!#$ kerro enempää”, mumisin sulkien silmäni.

”Jenna, älä nyt tyttö häviä minnekään”, Miika tokaisi Jennalle ja kaappasi hänet kainaloonsa. Vilkaisin Jennaa ja Miikaa ja loin sitten feikkihymyni kasvoilleni.
”Ai, hei Sami”, poika tervehti minua yllättyneen näköisenä.
Nyökkäsin hänelle ja käännyin sitten Jennan puoleen. ”Mene takasin tanssiin”, kehotin.
”Tuu säkin, tääl on niin hauskaa!”
”Ehkä joku toinen kerta.”

Lähettäjä: V.J. 
Päivämäärä:   14.7.10 20:59:54

Huoh, sensuuria pukkaa:

"”Ei, älä helvettí kerro enempää”, mumisin sulkien silmäni."

Lähettäjä: Anamaya 
Päivämäärä:   15.7.10 00:08:56

Hyvää tekstiä! Jatkele :)

Lähettäjä: Sane 
Päivämäärä:   15.7.10 18:04:05

Jatka. ::))

Lähettäjä: Heppa97 
Päivämäärä:   16.7.10 13:39:54

Tää on nii hyvä<33

Jatkeles<3 =)

Lähettäjä: V.J. 
Päivämäärä:   17.7.10 03:03:19

Katotaan jos aamulla jaksan jatkoo laittaa... :)

Lähettäjä: V.J. 
Päivämäärä:   17.7.10 11:20:36

Katsoin heidän peräänsä, kun Miika talutti Jennaa takaisin tanssilattialle. Sitten pudistelin päätäni ja lähdin takaisin talolle päin. Vilkaisin vielä mennessäni laiturille, pari tyyppiä oli jo uskaltautunut uimaan, mutta minusta se todellakin oli hullun hommaa.

Päästessäni terassille joku koppasi minut olalleen ja pian istuinkin jo jonkun sylissä vedessä.
”Mitä @!#$ä…?!” Käännyin hädissäni ympäri ja näin istuvani jonkun minua reilusti vanhemman pojan sylissä. Katsoin muita ammeessa olevia, enkä tunnistanut heistä ketään. Kaikki olivat juoneet liikaa, ainakin ammeen vieressä olevista kaljapulloista päätellen ja minuun alkoi iskeä paniikki.

”Mitä sää ny tollasen tytön nakkasit tänne?” kuulin jonkun kysyvän minua pitelevältä pojalta.
”Päästä irti”, mutisin ja yritin kiemurrella pojan lihaksikkaitten käsivarsien välistä.
Poika vain nauroi, mutta yhtäkkiä hänen otteensa heltyi minusta, jonkun potkaistua häntä takaapäin.

”Mitä hittoa?!” hän huudahti ja samassa joku kiskaisi minut pois ammeesta. Yhtäkkiä olin Jakea vasten ja tajusin, että hän oli se, joka oli potkaissut minusta kiinni pidellyttä poikaa.
”Mennään sisään, että sä saat kuivaa ylle”, Jake sanoi minulle rauhoittelevasti.
Nyökkäsin ja annoin hänen puolittain kantaa minut sisälle.
”Älä kuule lähe minnekään…!” ammeessa oleva poika uhosi peräämme.
”Eiväthän he lähde perään?” kysyin Jakelta ääni hieman väristen.
”Ei ne lähe.”

Jake auttoi minut rappusia ylös yläkertaan. Veljeni huoneen ovi oli kiinni, mutta Jake veikin minut suoraa päätä ilman mitään kyselyitä huoneeseeni. Pysähdyimme kuitenkin ovelle, sillä huone olikin jo varattu.
”No nii, painukaa víttuun täältä”, Jake tokaisi nuorelleparille, joka katseli kaihoisasti toisiaan sängynreunalla.
Tyttö nousi hämmentyneenä ylös, mutta poika vain katsoi haastavasti Jakea. ”Me oltii tääl ensin, joten sen ku lähette vetää.”
”Tää on mun huone”, mumisin ja istahdin pöytäni ääressä olevaan tuoliin.
”Ai, sori ei me tiedetty. Tuu nyt Eetu, mennään”, tyttö käski poikaa ja nämä lähtivät huoneesta, poika hieman vastahakoisemmin.

”Sun pitäis varmaan vaihtaa kuivaa ylle”, Jake tokaisi ja meni kaapilleni alkaen penkoa sitä.
Kyllä, se oli totta, minun pitäisi vaihtaa ylleni kuivat vaatteet. Farkkuni litisivät ja lätisivät ja toppi oli liimautunut ihooni kiinni.
”Laita nää.”

Hän ojensi minulle mustat college housut ja valkoisen t-paidan. Nyökkäsin vain ja Jake laittoi vaatteet sängylleni. ”Ootko sä kunnossa?” hän kysyi sitten minulta.
”Joo, kyllä mä oon”, tokaisin heti. Aivan kuin olisin siinä samassa herännyt shokista. ”Oon ihan kunnossa. Mä vaan säikähdin, yllätyin.”
”Ai… okei. No, vaihda nyt noi vaatteet, mä meen ulos venaan. Tuun ihan hetken päästä.”
Nyökkäsin ja odotin että Jake oli sulkenut oven, kunnes riisuuduin märistä vaatteistani ja kiskoin kuivat vaatteet päälle. Enkä edes ollut turhan nopea, sillä juuri kun olin saanut kiskaistua paidan päälle, Jake jo avasi oven. Minä keräsin märät vaatteet lattialta ja vein ne parvekkeen kaiteelle roikkumaan.

Sitten tulin takaisin sisälle ja katsoin hieman nolona Jakea. ”Kiitti.”
Hän katsoi minua, mutta käänsi sitten katseensa sivummalle ja istahti sängylleni. ”Ei mitään.”
”Eikös sun pitänyt lähteä? Sevehän teki aika selväks…”
”Nytkö sä oot jo savustamassa mua täältä ulos?” hän nauroi. ”Kiittämättömyys on maailman palkka.”
Punastuin hieman ja istahdin myös sängylle. ”Sori.”

Lähettäjä: eveee 
Päivämäärä:   17.7.10 11:38:13

hyvä pätkä<3 lisää vain, anteeks rakentavan puute ;<

Lähettäjä: jaajaa 
Päivämäärä:   17.7.10 23:44:35

hieno pätkä oikeesti! mutta jatkeles! :D

Lähettäjä: summer night 
Päivämäärä:   18.7.10 20:39:27

LISÄÄÄ?! ;)

Lähettäjä: Anamaya 
Päivämäärä:   18.7.10 23:43:12

Jatkele pian :)

Lähettäjä: V.J. 
Päivämäärä:   19.7.10 01:23:41

eveee ja jaajaa // Hih, kiitoskiitos. =)

Ja tässä sitä jatkoa:

¨

Istuimme hetken hiljaa, kunnes Jake aukaisi suunsa. ”Sä et sitten osaa pitää huolta ittestäs. Tai mitä sä ylipäätään teet näissä bileissä, ku et oo ollenkaan tottunu tällaseen meininkiin?”
”Johan mä kerroin”, mumisin. ”Mulla ei ollu mitään paikkaa mihin lähtee näitä bileitä karkuun. Mä kun asun täällä…”
”No ois sentää Seven pitäny keksii sulle joku paikka…”
”No, mä oikeestaan halusin nähä, millaset nää bileet on, mutta… Saanks mä kysyä mistä sä ja Seve tunnette toisenne?”
”Se ei oo kyllä nyt mikään oleellinen tieto”, hän sanoi mittaillen minua katseellaan. Hänen katseensa sai minut punastumaan entistä pahemmin.

”Mitä?” kysyin hetken päästä, kun hän ei enää puhunut mitään.
”Mitä, mitä?”
”No ei mitään”, tuhahdin.
Jake hymyili minulle ja heilautti etuhiuksensa pois silmiensä tieltä. ”Sä oot ihan hassu tyttö, mutta, mutta… Mun pitäis lähtee ennen ku Seve tai Ahti huomaa mun olevan täällä. Siit tulis maailmanloppu, jos ne äkkäis, että me ollaan kahestaan tääl sun huonees, joten…” Hän nousi ylös ja virnisti vielä minulle. ”Nähdään myöhemmin, ehkä.”
”Joo, nähdään”, vastasin hymyillen. ”Ja kiitti viel kerran.”
”Eipä tuo oikeesti mitään, mutta suosittelen että viettäisit loppujuhlat sisätiloissa.”
”Mä taidan noudattaa tota neuvoa.”

Nousin ylös, kun Jake aukaisi oven lähteäkseen. Menin nojaamaan ovenpieleen ja katselin kuinka hän käveli yläkerran poikki.
Samassa toisen makuuhuoneen ovi avautui ja veljeni astui sieltä tukka pörrössä. Hän vilkaisi rappusiin päin, missä Jake oli jo menossa alas.
Heidän katseensa kohtasivat.
Jake virnisti ja nopeutti askeliaan. Veikkasin, että hän hommaisi itsensä ulos tästä talosta kiireen vilkkaa.
Sitten veljeni käänsi katseensa minuun ja hänen ilmeensä oli todella pöllämystynyt.
Oho.
”Sami, mitä vittua…?”
”Ei mitään, mä meen nukkumaan!” huudahdin ja katosin huoneeseeni.

Ahti jäi seisomaan huoneensa ulkopuolelle hämmentyneenä.
”Ahti, mitä siellä nyt?” Sanna huuteli huoneesta.
”Jake oli täällä.”
”Mitä?!” Sanna huudahti ja samassa hän ilmestyi vilttiin kietoutuneena aulaan. ”Missä?”
”Meni jo.”
”Mitä se täällä teki?”
Ahti kietoi kätensä Sannan hartioiden ympärille. ”Mä otan siitä selvää heti huomenna.”
Sanna hymähti hieman, nojasi päätänsä Ahdin rintaan ja siveli etusormellaan pojan ihoa. ”Mentäiskö jo takasin?”
Ahti nyökkäsi ja he kaksi palasivat takaisin Ahdin aina niin sotkuiseen makuuhuoneeseen.
”Mä rakastan sua”, Sanna vielä kuiskasi Ahdin korvaan.
”Jaa, kiva.”

Herätessäni aurinko oli jo korkealla. Olin mennyt eilen aika aikaisin nukkumaan, huomioon ottaen sen, että pihalla oli vielä juhlat ihan kesken. Olin laittanut varmuuden vuoksi tuolin ovenkahvaa vasten, ettei kukaan vain olisi päässyt tulemaan huoneeseeni ja sitten olin pannut vielä korvatulpat korviini, joiden ansiosta hyvät yöunet oli taattu.

Nousin haukotellen ylös ja pukeuduin niihin eilisiin vaatteisiin, jotka Jake oli minulle antanut. Nostin tuolin oven edestä ja laskin käteni kahvalle. Hipsin yläkerran vessaan ja katsoin itseäni peilistä. Olo tuntui aika sottaiselta. Ensimmäiseksi harjasin hiukseni ja sitten pesin eilisen meikkini pois, joka oli suttaantunut pahasti nukkuessani. Lopuksi pesin vielä hampaat ja sitten olo alkoikin tuntua paljon paremmalta.

Tullessani vessasta vilkaisin yläkerran isoa sohvaa, missä pari poikaa veteli vielä sikeitä kovaäänisesti kuorsaten. Kävelin heidän ohitseen alakertaan. Pysähdyin paikoilleni nähdessäni keittiön. Se oli ihan hullussa kunnossa.
”Mitä täällä on tapahtunut?” ihmettelin ääneen, kun astuin kynnyksen yli keittiöön. Pulloja ja tölkkejä oli pitkin pöytätasoja, yksi pullo oli rikkinäisenä lattialla, siruja oli siellä ja täällä ja sipsiä ja muuta pientä syötävää oli myös lattialla. Pudistelin päätäni, kun nappasin keittiön nurkasta rikkalapion ja lapioin lasinsirut pois. Ne olivat oikeasti vaarallisia, joten ne pitäisi ottaa pois ensimmäiseksi.
”Minä autan sinua.”

Lähettäjä: V.J. 
Päivämäärä:   19.7.10 15:09:33

Käännähdin ympäri ja tallasin vahingossa yhden lasinsirun päälle, joka oli jäänyt minulta huomaamatta. Kiljahdin hieman ja nostin jalkaa ilmaan, jotten vahingossakaan astuisi sen päälle.
”Mitä kävi? Sattuiko?” Seve kyseli huolestuneen näköisenä tullessaan luokseni. Hän veti keittiön pöydän äärestä tuolin minulle, jotta pääsin istumaan.

”Astuin lasinsirun päälle”, mumisin, kun istuin tuoliin. Nostin jalkani syliini ja käänsin sitä niin, että näin jalkapohjani. Siru oli aika iso, joten saatuani siitä kunnon otteen vain kiskaisin sen pois, vaikka kyllähän se aika paljon kirpaisi.
”Miten minulta jäi tällainen siru huomaamatta?”
”Minä haen kaapista sidettä”, Seve sanoi ja meni yhden korkean kaapin luokse.
”Älä, tuo vain joku iso laastari”, sanoin. Verta tuli ihan mukavasti ja yritin saada puristamalla verenvuotoa tyrehtymään. ”Ja paperia”, lisäsin.
Samassa hän tuli takaisin ja ojensi minulle ison tukun paperia. ”Kiitos”, mumisin ja aloin pyyhkimään enempiä veriä pois.

”Haava pitäisi varmaan desinfioida.”
Vilkaisin Seveä, joka kumartui lähemmäs tutkimaan jalkaani.
Pudistin päätäni. ”Hei, se oli vain siru.”
”Silti. Voisihan haavan pestäkin, varmuuden vuoksi.”

Huokaisten nousin ylös ja annoin Seven auttaa minut kylpyhuoneeseen.
”Pitäisikö minun kantaa sinut?” hän kysyi puolessa välissä matkaa.
”Kyllä minä pärjään”, ähkin ja hyppelin yhdellä jalalla eteenpäin hakien Sevestä tukea.
Hetken päästä hän sai kuitenkin tarpeekseen ja koppasi minut syliinsä. Punastuin täysin, kun hän viimeinkin laski minut kylpyhuoneen jakkaralle. Katselin kuinka hän laski suihkusta vettä isoon sankoon ja toi sen luokseni.
”Laita jalkasi tähän. Vesi voi kirvellä.”

Nyökkäsin ja laskin jalkani saaviin, jossa oli viileää vettä. Ai että, se tuntui hyvältä. Sitten Seve kävi hakemassa desinfiointiaineen.
”Annatko tänne, niin minä laitan sitä”, pyysin.
”Ei pysy nyt siinä, kyllä minä voin laittaa.”
Hänen kosketuksensa kihelmöi ihoani hänen pitäessään jalkaani paikallaan. Desinfiointiaine kirveli ikävästi, mutta en päästänyt pihaustakaan vaan vain mutristelin suutani.
Lopuksi Seve kuivasi jalkani ja laittoi laastarin paikalleen. Hänen huolenpitonsa sai minut entistä punaisemmaksi.

”Onko nyt hyvä?” hän kysyi, kun seisoin omilla jaloillani.
”Juu, ihan okei.” Otin askeleen eteenpäin ja haavaa kirveli vähän. ”Hyvä tää on. Kiitti.”
”Ei kestä kiittää. Haluatko aamupalaa?”
Nyökkäsin ja tallustin Seven perässä keittiöön.

”Mä lähen nyt. Moikka Ahti, kultsi, nähää taas”, kuulin Sannan hyvästelevän veljeni eteisessä. Pudistelin päätäni ja haukkasin palan leivästä. Siis heidänhän piti olla jo eronneita, vai jäikö minulta jotain välistä?
Samassa Ahti ilmestyi keittiöön.

”Heititkö jo loputkin juhlavieraista ulos?” Seve kysyi katsomatta häneen.
”Joo, jos meinasit niitä, jotka oli yläkerrassa sohvalla nukkumassa. Muut tyypit onki hiippaillu tässä jo aamun aikana pois. Paitsi että…”, hän tokaisi ja käänsi katseensa minuun. ”Vanno nyt, että se paskiainen häippäs jo sillon yöllä.”
Huokaisin raskaasti ja vilkaisin veljeäni. ”Lähti, lähti…”

Ahti käveli ripeästi jääkaapille ja nappasi pullon kivennäisvettä. Pullo oli kuitenkin tyhjä, joten hän viskasi sen vihaisen oloisena päin seinää. Seve katsoi kummastellen minusta Ahtiin. ”Voisiko joku selittää minullekin mitä on tekeillä?”
”Ilmeisesti yö ei ollukkaan niin kovin onnistunu”, mumisin itsekseni viitaten sanoillani Sannaan ja Ahtiin.
”Oo sä ny hiljaa”, Ahti murisi yrittäen pitää äänensä rauhallisena. Sitten hän kääntyi Seveen päin.
”Siis mieti vähän! Mä näin yöllä, kun Jake, siis mieti Jake, lähti ton huoneesta!”
”Hyvä sun on sanoo, kun et tiedä mistään mitään!” huudahdin väliin.
”No voi kuule, kyllä mä tiiän millanen tyyppi Jake on!”
Yhtäkkiä Seve oli Ahdin vieressä. Hän oli laittanut kätensä veljeni olalle rauhoittaakseen tätä.
”Rauhoitu.” Käsky kävi.
Veljeni vain pyöräytti hiljentyen silmiään ja minä katsoin hämmästellen Seveä.

”Ja nyt… Sami, kertoisitko mitä Jake teki täällä? Minähän heitin hänet ulos.”
Seven ääni kuulosti tiukalta, jäätävältä. Nielaisin hieman ja laskin katseeni lattiaan. ”En mä tiiä mitä se täällä teki, paitsi että se autto mua.”
”Niin juu, totta kai, kyllähän nyt tyhmempiki arvaa mitä toi ja se paskiaisen teki siel…”
”Ahti”, Seve ärähti irrottamatta katsettaan minusta.
”Etkö sä osaa kutsua sitä sen nimellä? Ei se mikään paskiainen oo”, minä tiuskaisin veljelleni.

Seve pudisteli päätään. ”Sami, selitä. Miten niin hän… auttoi sinua?”
Huomasin, että hänen oli veljeni lisäksi vaikea yrittää pysyä rauhallisena. Yritin siis siitä lähtien olla mahdollisimman… ei ärsyttävä, jos se nyt mitenkään oli mahdollista.
”No, mä olin tulos jo ulkoo sisälle, ku sitte joku tyyppi kaappas mut syliisä porealtaasee, vai mikä nyt onkaan”, mumisin. ”Yritin päästä pois, olin hieman paniikissa ja sitte Jake tuli ja nappas mut pois sieltä, onneks.”

Seven silmät suurenivat hieman, eivät paljoa, mutta huomasin silti hänen hämmästyneen ilmeensä.
”Mitään muuta ei siis tapahtunut?”
”No ei”, huokaisin.
”Hyvä on. Ahti?”
”Joo, kaikki okei”, veljeni vastasi ärtyneesti Sevelle.
”Jospa ei puhuttaisi tästä enää?” Seve ehdotti hetken hiljaisuuden jälkeen ja me molemmat nyökkäsimme myöntyen ehdotukseen.

Sitten nousin ylös, vaikka en ollut saanut edes aamupalaani syötyä kokonaan. ”Mä meen yläkertaan”, mumisin ja vein astiat tiskialtaaseen.

Seve huokaisi raskaasti Samin lähdettyä ja kääntyi sitten Ahdin puoleen, joka oli mennyt jääkaappia penkomaan. ”Siinä taisikin olla koko juttu. Sinä vain suutut liian helposti.”
Ahti kohautti olkiaan ja jatkoi jääkaapin penkomista löytäen sieltä hetken päästä jogurttipurkin, josta ei ollut päiväys mennyt. ”Ehkä…”

Sitten Seve alkoi nauraa. ”Te olette kyllä niin samanlaisia, sinä ja Sami. Kovia väittämään vastaan, mutta kyllä kun teille sanoo, niin te osaatte käyttäytyäkin.”
Ahti hymähti hieman ja avasi jogurttipurkin ottaen samalla laatikosta lusikan. ”Jaa, että sitä mieltä sä oot?”
”Kyllä”, Seve sanoi laskien katseensa syliinsä. ”Mutta ymmärrän miksi suutuit.”
”Jep, kyseessähän oli sentään Jake.”
”Niin.”

Lähettäjä: Heppa97 
Päivämäärä:   19.7.10 15:49:01

Jatkoa<3 =)

Lähettäjä: eveee 
Päivämäärä:   19.7.10 16:02:57

ÄÄÄ tää on liian hyvä!!!: D anteeks ny kommentít on aina tälläsiä samanlaisia, mut pakko vaa ylistää tätä<3 yks lemppareista<3 jatkoa odotellen.. ei mtn virheitäkään pompannu silmään ja teksti mukavan sujuvaa :) jatkoa vain!

Lähettäjä: V.J. 
Päivämäärä:   20.7.10 20:48:24

^^
Heh, kattoo jos saisin nyt viel illalla laitettua jatkoa tähän.

Lähettäjä: Anamaya 
Päivämäärä:   20.7.10 21:15:39

Juu jatkoa vain :D

Lähettäjä: V.J. 
Päivämäärä:   20.7.10 23:24:25

Painoin pikavalinnasta ykköstä ja annoin hälyttää. Vastaa, vastaa, vastaa…
”Moi.”
Huokaisin helpotuksesta. ”Hei Janne. Mitä kuuluu?”
”Mitäs mulle… Mites siellä sujuu?” poika jutteli ja hän kuulosti varsin… mukavalta, siltä miltä aina ennenkin.
”No… Ihan okei, en mä ihan tiiä onks tää mun paikka, mut ei voi mitää.”
Janne naurahti hieman. ”Uskon, kai se on aika vaikeeta, niinku mennä asuu sinne kaupunkiin, kun on tottunu asumaan peräkylässä.”
”Niin, onhan tää… Sitte on kans mun veli, Ahti.”
Pieni hiljaisuus.

”Niiin, mitäs siitä?”
”En oikee tiiä tullaaks me toimee…”
”Sun pitää vaa totutella.”
Hymähdin hieman. ”Hyvähän sun on sanoo.”
”Älä viitti. Kyllä mäkin mieluummin toivoisin että sä oisit täällä.”
”Tiiätkös mitä Janne? Mä kuvittelin ihan, että sä et viittis enää koskaan puhuu mulle”, totesin hetken päästä hieman hämilläni.
”Minkä takii?” hän kysyi selvästi hämmästyneenä
”No, kun mä jouduin lähtee tänne ja sä jäit sinne ja sitte sä pistit meijän suhteen poikki…”, listasin asioita.
”Sami, Sami, Sami”, Janne huokaisi ja naurahti hieman. ”Me voidaan aina olla kavereita. Siis sun muuttos ei ollu sun syys, eikä sille voi mitää, mutta en halua olla… miten tän nyt selittäis?”
”Yritä vaan”, rohkaisin hieman.

”Mä en haluu olla sidottu johonkin tyyppiin, joka asuu ihan hiton kaukana.”
”Kyllähän mä ton tiesin”, mumisin hetken hiljaisuuden jälkeen.
”Mut hei, soitellaanko myöhemmin?” Janne kysyi. ”Mun pitäis nyt mennä.”
”Joo, okei.”
Suljin kännykkäni ja laskin sen pöydälleni. Avasin toisen pöytälaatikoista ja nostin valokuvakehykset sieltä. Tällä kertaa pistin molemmat oikein päin, niin että näin niihin laitetut valokuvat. Janne hymyili minulle kehyksistä.
Vilkaisin toista kuvaa.
Mitäpä jos ottaisin selvää pääsisikö jossain tässä lähistöllä heposen selkään?

Haukotellen nostin laukkuni olalleni ja vilkaisin itseäni vielä kerran peilistä. No niin, nyt olin jälleen valmis uuteen maanantaihin.
”Samii! Ootko sä jo valmis?” Ahti huuteli alakerrasta.
Laitoin nopeasti hiukseni poninhännälle ja menin alas. ”Juu, valmiita ollaan. Missäs Seve on?” kysyin, kun miestä ei näkynyt missään.
”En mä tiiä, katos jonnekin”, veljeni tokaisi vain. ”Kyl se tietää monelta mä maanantaisin lähen, ni jos se ei oo paikalla, ni ei pääse myöskään kyydissä.”
Katsoin häntä hetken aikaa ja kohautin olkiani.

”Samiii!” kuulin huudon toiselta puolen koulun aulaa, kun astuin ovista sisään. Huomasin Jennan huitovan minulle ja lähdin kävelemään häntä päin. Kävelin kuin unessa, enkä yhtään katsonut ympärilleni. No, ei ollutkaan kovin suuri yllätys, että mennessäni tönäisin jotakuta vahingossa. Horjahdin hieman, mutta pääsin nopeasti takaisin tasapainoon. Käännyin mustatukkaisen tytön puoleen, jota olin tönäissyt.

”Varoisit vähän”, tyttö mutisi vihaisen oloisena ja kääntyi porukkansa puoleen.
”Anteeks, en mä…”, loput lauseesta juuttui kurkkuuni, kun kohtasin tyttöä vastapäätä seisovan Jaken katseen.
Poika kohotti hieman kulmiaan ylimielisen oloisena, mikä sai minut nolostumaan. Jatkoin nopeasti matkaani Jennan luokse.
”No, sieltähän se bilehile tulee”, Jenna nauroi ja kaappasi minut kainaloonsa. ”Taidat olla vieläkin vähän sekaisin niistä juhlista?”
”Mä yhtään…”, mumisin vain ja vilkaisin vielä Jakea. Hän jutteli rennon oloisesti sen mustatukkaisen tytön kanssa. Tunsin pienen mustasukkaisuuden piston, minä olisin kovin mielelläni ollut tuon tytön tilalla. Ja Jaken hymy…

”Sami? Ootko sä yhtään hereillä?”
”Ai mitä?” kysyin hymyillen. Käänsin katseeni Jennaan, joka katseli minua toinen kulma kohotettuna.
”Niistä bileistä, se tyyppi joka…”
”Ai, mikä tyyppi?”

Mari, tuo lyhythiuksinen blondi, jonka elämäntehtävä taisi olla itseään alempiarvoisten mollaaminen, päätti jatkaa. ”Se joka kaappasi sut ammeeseen. Sulla oli niin mahtava tuuri!”
Katsoin kysyvästi Jennan vieressä seisovaa tyttöä, johon olin tutustunut viime viikolla.

”Sami on ihan pihal”, Jenna naurahti.
Mari hymähti hieman tullen lähemmäksi. Sitten hän tarttui olkapäihini ja ravisti minua leikkisästi. ”Tajuutsä? Haloo, se hottis oli Sami!”
”Sami?” kysyin ihan äimän käkenä. ”Siis kuka Sami?”

Lähettäjä: eveee 
Päivämäärä:   21.7.10 19:56:05

hyvä pätkä :) jatkoa vain...

Lähettäjä: smile. 
Päivämäärä:   22.7.10 19:51:46

miten multa on salattu näin hyvä tarina? no parempi myöhään kuin ei milloinkaan.. ;)

joo, on tosi hyvä tarina, ja nyt ku on kappalejaotki ni on tosi kiva lukee, enkä myöskää löytäny yhtään kirjotusvirhettä tai jos siel oli ni ei ainakaa mua häirinny! :)

että jatkoa venaan!<3

Lähettäjä: V.J. 
Päivämäärä:   23.7.10 19:55:42

eveee // Heh, kiitti taas :D

smile. // Jee, uus lukija :] Itekki oon kyllä nyt tyytyväinen, kun saan aikaseks kirjottaa kappalejakojen kanssa...

Lähettäjä: V.J. 
Päivämäärä:   24.7.10 22:49:19

”Joo, Mari, tää Sami täs on kyl viel ihan pihalla”, Jenna huokaisi. ”Sami Jaatinen. Ihan mieletöntä kamaa, allekirjoittaneenkin mielestä”, hän lisäsi vielä hymyillen Marille, joka pyöräytti silmiään. ”Ei ihan pärjää Ahdille, muttamutta… Ne on kavereita, Sami ja sun veljes. Liikkuu samois hämäräpiireis.”

Nielaisin hieman. ”Hämäräpiireis?” Missähän kaikessa veljeni olikaan mukana?
”Mutta se jätkä tais olla aika ulalla siin vaihees. Niiku moni muukin”, Mari kikatti. ”Harmi vaan, Jake pilas sun mahollisuudet”, hän jatkoi, eikä kuulostanut ollenkaan harmistuneelta.

Mielessäni pyörittelin silmiäni, puristelin käsiäni nyrkkiin, pudistelin päätäni, oikeasti vain hymyilin ihanan pirtsakkaa tekohymyäni näille kahdelle tytölle, ”ystävilleni”.

”Ei mua haittaa vaa yhtään. Mä seurustelen.”
”Mitä?!” Jenna ja Mari kiljahtivat yhtä aikaa.
Hensku, yksi Jennan lukuisista kavereista ilmestyi myös paikalle. ”Hei, mistä mä oon jääny paitsi?”
”Kerro heti!” Jenna komensi.
Punastuin hieman ja hieroin niskaani. Laskin katseeni kengänkärkiini ”Ei siin nyt mitää sen ihmeellisempää oo…”
Nostaessani katseeni, huomasin Jaken seuraavan keskusteluamme oman, kasvaneen kaveriporukkansa joukosta.
”Kuka se poika on? Kauan ootte seurustellu?”
”No…”, mumisin. ”Yks vaan sielt mun entiselt paikkakunnalt. Ollaa seurusteltu jo jonku aikaa…”
”Minkä näkönen?” Mari, jolle ulkonäkö merkitsi kaikkea, kuten ilmeisesti kaikille näille tytöille, tenttasi, kun Jenna oli saanut kysymyksiinsä vastaukset.
Hymähdin hieman. ”Sellai sulonen…”
”Ja nimi?”
”Janne.”

Huomasin Jaken kääntävän katseensa pois meistä ja jatkavan keskusteluaan kavereidensa kanssa.
”Voi sua… Varmaan kauheeta olla tällee erossa… Kaukosuhde taitaa olla aika rankkaa?” Hensku kysyi myötätuntoisena päästyään juttuun kiinni.
”Niin, onhan se hankalaa”, mumisin.
Tai oikeastaan ei. Enhän minä edes seurustele Jannen kanssa, muttamutta… Olipahan tullut näille tytöille tyhmyyksissäni pieni valkoinen valhe kerrottua. Oikeastaan olin aika tyytyväinen. Nyt minun ei tarvitsisi kuulla ihan kaikkea kaikista ”tosi kuumista jätkistä”, joista tytöt niin mielellään puhuivat ja jakelivat vinkkejä ja tietoa sinkkuystävilleen.
Ja sitä paitsi Janne asui kaukana, eikä kuulisi koko jutusta mitään.
Samassa kello soi ja aloimme lampsia tunneille.
Nyt olin sitten ”varattu” likka. Eihän tällaisesta pienestä valheesta nyt mitään pahaa voisi seurata.

Lopulta koulupäivä päättyi ja sain huokaistua helpotuksesta. Karistin nopeasti kaikki pintaliitäjät kannoiltani ja kävelin pihalla minua odottavan veljeni luokse.
”Moi”, tervehdin, kun kävelin hänen ohitseen autolle. Avasin pelkääjänpaikan oven ja sujahdin autoon.

Veljeni tuli nopeasti perässäni ja asettui istumaan viereeni ratin taakse. ”Millanen päivä oli?” hän kysyi. ”Sä vaikutat vähän kireeltä.”
”Mä en kestä niitä tyttöjä”, kerroin raskaasti.
”Ai keitä? Jennaa vai?”
”Joo, ja niitä muita.”
Ahti katsoi minua hieman ihmeissään. ”Mutta nehän on just hyvii tyyppei.”
”No niin, ehkä sun mielestä”, mumisin. Makkarissa, lisäsin mielessäni.
Ahti käynnisti auton ja ajoi pois koulun pihasta. ”Sä et varmaa oo viel tutustunu niihin kunnolla.”
”Tarpeeks hyvin…”
”Oot tuntenu ne vast jotain viikon…”
”Liian kauan.”
Ahi naurahti ja katsoi minuun. ”Tutustu enemmän. Kyllä sä opit tuntee ne, pääset sitte porukkaankin paremmin mukaan.”
Pyörittelin vain silmiäni enkä jaksanut vastata veljelleni mitään.

Kotipihassa astuin autosta ulos ja pamautin oven kiinni perässäni kävellen ovelle. Kaivoin avaimet laukustani ja avasin oven. Samassa veljeni oli vieressäni ja kaappasi minut kainaloonsa pörröttäen hiuksiani.
”Et oo sitte isoveljelles viittiny mitää kertoo poikaystävistä? Mä oon sentää sun veljes.”
Pyristelin irti hänen otteestaan ja jäin tuijottamaan häntä suu auki. ”Sori, mistä?” kysyin Ahdilta, joka halusi nyt ilmeisesti leikkiä ihanaa isoveljeä.
”Niin joo, poikaystävästä? Ykshän niitä vaa oli”, hän naurahti.
”Mistä poikaystävästä?” kysyin.
”Siitä, josta Jenna ja ne muut tytöt kävi levittelee juttuu, siis susta ja siit pojasta. Oot kulma ihan onnessas.”

Seisoin suu auki, kunnes suoristauduin ja suljin nopeasti suuni. ”Siis mitä ne on puhunu?”
”Kuhan koulussa puhuivat… No, eiks se muka oo totta?”
”Kyllä se kai on”, mutisin ja pakenin sisälle taloon.
”Ekkö sä mulle kerro enempää?!” Ahti huusi perääni, kun juoksin portaita yläkertaan.
”Ei se juttu sulle kuulu!” huusin perään.
Ryntäsin huoneeseeni ja piilotin Jannen kuvan pöytälaatikkoon. Veljeni tuli hetken päästä ja jäi nojaamaan ovenkarmiin. ”Onks sun ja sen pojan juttu noin salanen?”
Kohautin olkiani ja kävin istumaan sängylleni kaivaen yhden koulukirjoistani näön vuoksi nokan eteen.

”Johan sä kerroit siitä sun kavereilleski.”
”En mä kertonu niille oikeesti juuri mitään…”, kerroin. ”Ei tää oo ees mikään älyttömän iso juttu, joten onks sun pakko tentata mua? Mari, Hensku ja Jenna on jo uuvuttanu mut kysymyksillää ihan kokonaa.”

Ja tottahan se oli. Kun olin paljastanut ”seurustelevani”, he eivät olleet voineet koko päivänä muusta puhuakaan. Voi omg, Ahti Halmeen pikkusisko seurustelee! Ihan ennenkuulumatonta!
Tai ehkä se olikin. Kaikki kun varmaan olivat olettaneet, että olen samanlainen, kuin Ahti. Kierrättäisin poikia kuin kalsareita, tai Ahti kierrätti tyttöjä, mutta anyway. Varmaan koko koulu oli kuullut asiasta. Huokaisin raskaasti ja veljeni kohotti toista kulmaansa kysyvästi.
”Ei mitään”, mumisin. ”Tuli vaan ihan kauheesti läksyjä.”
”Jaajaa, no mä lähen kavereitten kaa kaupungille”, Ahti ilmoitti ja sulki huoneeni oven mennessään.

Katsoin suljettua ovea ja laitoin sitten koulukirjan pois käsistäni mennen parvekkeelle.
Istahdin tuolille ja jäin katselemaan järven kimaltelevaa pintaa. Kävin pikaisesti vielä sisällä hakemassa luonnosvihkoni ja aloin piirtää parvekkeeltani avautuvaa maisemaa.
Oli se Ahti kyllä aikamoinen veli… Ensin syyttelemässä jostain jutusta mitä ei edes tapahtunut, vaikka teki itsekin niissä juhlissa vaikka mitä ja sitten leikkimässä huolehtivaa ja ihanaa isoveljeä…
Mitähän seuraavaksi?

Lähettäjä: m 
Päivämäärä:   25.7.10 13:57:18

awwws tää on iihana <3 jatkele !!

Lähettäjä: summer night 
Päivämäärä:   25.7.10 14:03:44

Ihana pätkä! <3 oon seuraillu tätä, mut en vissii oo jaksanu kirjottaa mitää. Mun mielest kirjotat tosi hyvin eli jatkoo oottelen =)

Lähettäjä: summer night 
Päivämäärä:   25.7.10 14:36:28

eiku oho, oonhan mä jtn. kirjottanu :DDD

Lähettäjä: Piu 
Päivämäärä:   25.7.10 14:50:43

sait uuden lukijan :-) tempas mukaansa niin hyvin että tuli lukastua kaikki pätkät hetkessä ;-) jatkoa odotellen ! :-)

Lähettäjä: Johannna 
Päivämäärä:   25.7.10 19:18:04

ihana jatko taas kerran :) mä toivoisin et Sami vaihtais seuraa.. ja rupeis kaveeraa joittenki normaalien kans !! :)

Lähettäjä: Anamaya 
Päivämäärä:   25.7.10 21:00:00

Goood :) Jatkoa :)

Lähettäjä: Anamaya 
Päivämäärä:   29.7.10 13:07:58

upp

Lähettäjä: V.J. 
Päivämäärä:   29.7.10 20:35:37

Oho, onpas näitä kommentteja tullut. :D
No, kohtapuoliin voisi laitella jatkoa... eli tänään vähän myöhemmin.

Lähettäjä: V.J. 
Päivämäärä:   29.7.10 21:57:07

Välttelin koko viikon niitä niin sanottuja ystäviäni ja yritin tutustua muihin koulun lukion ykkösiin. Minua kuitenkin katsottiin aina vähän oudosti, kun menin tervehtimään tai kun yritin soluttautua porukkaan.

Perjantaina vihdoinkin luovutin ja menin yksin istuskelemaan koulun pihalla olevalle penkille, ennen viimeistä tuntia. Kohotin kasvoni kohti aurinkoa ja suljin silmäni nauttien elokuun mukavan lämpöisestä kelistä.

”Voinko istua tähän?”
Avasin silmäni ja katsoin viereeni tullutta tyttöä päästä varpaisiin. Hän oli peruskamaa, ei millään lailla erikoinen, joten en ihmetellyt yhtään, etten ollut nähnyt häntä aikaisemmin.
”Joo, istu vaan.”
Tyttö hymyili hieman ja avasi kirjansa. ”Minä olen muuten Maria.”
”Ai, okei… Mä oon Sami.”

Sitten syvä hiljaisuus lankesi välillemme. Katselin poispäin Mariasta, vaikka silloin tällöin silmäilinkin häntä huomaamattomasti. Hänellä oli sininen perus t-paita ja tummansiniset farkut. Hän oli laittanut paljon rannerenkaita ranteisiinsa ja hänen silmälasinsa olivat kiinni paidankauluksessa. Hänellä oli pitkät, ruskeat hiukset, vähän samanlaiset kuin Sevellä, mutta tummemmat. Jotenkin… hän muutenkin muistutti kovasti Seveä. Nielaisin hieman.

Maria kääntyi katsomaan minua ja jäin rysän päältä kiinni tuijottamisesta.
”Mitäs sinulla on seuraavaksi?”
”Ai niinku koulua?” Voi hitto, että kuulostin juntilta, mutta Maria vain nyökkäsi hymyillen.
”Tota noin… ööh… matikkaa, kai.”
”Lyhyttä?”
”Ei kun pitkää.”
Tytön kulmat kohosivat hieman yllätyksestä, mutta sitten hänen kasvonsa palautuivat neutraaleiksi. Kai minä näytin sellaiselta tyypiltä, joka nyt ainakin ottaa lukiossa lyhyen matematiikan. ”Hyvä valinta.”
”Jaa, en mä ny oikee tiiä…”
Samassa kello soi ja Maria nousi ylös penkiltä. ”Nähdään taas maanantaina”, hän sanoi ja lähti kävelemään sisälle.
”Joo, nähdään!” huusin hänen peräänsä hetken päästä, kun sain sanat suustani.
Nousin ylös ja lähdin kävelemään pois koulun pihasta. Ei se nyt niin paljoa haittaisi jos jättäisin yhden matikan tunnin väliin.

Istuskelin keittiössä syömässä vähän välipalaa, kun Ahti ilmestyi. Hän oli kuin myrskyn merkki ja se sai minut varuilleen.
”Miks sä et soittanu mulle, että sä oot jo kotona? Arvaa vaa kuinka kauan venailin sua koululla”, hän tiuski minulle istuuduttuaan minua vastapäätä pöydän ääreen.
”Sori mä unohin.”
”Mutta sähän pääsit samaan aikaan ku mä, vai?”
”Lintsasin matikan tunnin.”

Katsoimme toisiamme hetken aikaa. Ahti näytti leppyvän hitaasti, mutta oli jo paljon rauhallisempi. ”No, ihan sama, mutta ilmota ens kerralla jos et tarvii kyytiä.”
”Joo, totta kai.”
Sitten hiljaisuus laskeutui välillemme.
”Onks porukat ottanu suhun yhteyttä?” Ahti kysyi lopulta.
Pudistin päätäni.
”Jaa… Ne soitti eilen.”
Käänsin katseeni veljeni puoleen hämmentyneenä. ”Ne soitti sulle?”
Hän nyökkäsi ja virnisti hieman. ”Kuule, mun puolesta ne ois saanu soittaa mieluummin sulle.”
”Joo…”, mumisin. ”Mä oon samaa mieltä.”

Niin. Ainahan se oli ollut niin, että minä olin ollut se ”rakkaampi” lapsi. Silti minä ja Ahti olimme tulleet hyvin toimeen. Välillämme ei ollut koskaan ollut minkäänlaista sisarkateutta, mutta parin vuoden ikäeromme takia emme olleet mitään best friendejä kuitenkaan.
Olihan sekin totta, etteivät vanhempamme viettäneet juurikaan aikaa meidän kanssamme. Heillä oli työnsä ja sillä selvä. Kotona oli kotiapulaisia lapsia vahtimassa. Niin se oli ollut silloin, kun olimme pieniä. Ahti häipyi kotoa heti kun hän sai mahdollisuuden, mutta vanhempani pitivät minut ihan mielellään kotona.
Ahti tuli katkeraksi vanhempiamme kohtaan. He eivät olleet kertaakaan olleet kiinnostuneita Ahdin tekemisistä, ei silloin eikä nyt. Sama päti kyllä useimmiten minunkin kohdallani, mutta… He olivat silti vanhempiamme.

”Pirun rikkaita paskiaisia”, veljeni mutisi.
”Häh?” hätkähdin ajatuksistani.
”Vanhempamme ovat rikkaita paskiaisia. Mä en kestä niitä, jäisivät sinne @!#$ kuuseen koko loppuiäkseen.”
Purin huultani hieman, jotten olisi ollut kauhean ankara Ahtia kohtaan. ”Mä ymmärrän kyl, miks sä ajattelet noin, mutta sun pitäis silti olla vähän kunnioittavampi…”
”No se on kuule Sami ihan @!#$ vaikeaa!”
”Mikä teillä nyt on?”
Käännyimme molemmat Seven puoleen, joka oli tullut keittiöön. Huokaisin hieman ja käänsin katseeni poispäin. ”Ei mikään.”
”Ei siltä kuulostanut.”

Hän tuli pöydän ääreen istumaan tiputtaen olkalaukkunsa tuolin viereen. Sitten hän kääntyi Ahdin puoleen hakien selitystä.
”Porukat soitti eilen.”
”Mitä heille kuului?” Seve kysyi hymyillen.
”No, ei ne juuri mitään sillee kertonu. Pikkasen puhu töistä ja kysy mitä Samille kuulu. Sellai parin minuutin puhelu, ei mitään erikoista. Tarkistussoitto.”
Katsoin veljeäni suu auki. Noinko helposti hän sai kerrottua kaiken Sevelle ja minulle hän vain tiuski. Pudistelin päätäni ja pistin käteni puuskaan.
”Entä sinä, Sami?”
”Mitä minusta?” kysyin Seveltä katsomatta häneen.
”He eivät siis soittaneet sinulle?”
Pudistin päätäni ja katselin ikkunasta ulos. Samassa hontelon oloiset, mutta lihaksikkaat kädet kietoutuivat ympärilleni. Miten ne voivat samaan aikaan olla sekä hontelot että lihaksikkaat? Hymähdin hieman.
”Olen pahoillani.”
Käänsin hieman katsettani. Ahti oli nousemassa pois pöydän äärestä. ”Mä lähen kaupunkiin”, hän mumisi ja hävisi sitten nopeaa vauhtia.

Hetken päästä Seve astui kauemmas. ”Veljesi ymmärtää sinua, oikeasti. Teidän pitäisi keskustella enemmän.”
”Istu alas”, mumisin ja odotin kunnes hän istuutui.
”Mä ja Ahti… suhtaudutaan tähän niin erilailla. Meijän vanhempiin siis…”
”Ei, ette todellakaan. Kyllä te aika samalla tavalla suhtaudutte. Kyllä sinäkin olet katkera heille, sen huomaa.”

Katsoin Seveä hieman hämilläni ja pudistin sitten hymyillen päätäni. ”Kuka ei olisi? Mutta… Miten sä arvioit ihmisiä noin hyvin? Tai ihan kuin sä tyyliin lukisit aina muitten ajatukset tai jotain? Ja miten sä oikeen saat Ahdin käyttäytyy niin… kiltisti?”
Hän hymähti kysymyksilleni ja risti kätensä syliinsä. ”Minä vain tunnen Ahdin niin hyvin. Ja te olette niin samanlaisia. Te molemmat olette vielä niin pieniä.”
Kohotin hieman kulmiani. ”Miten niin pieniä?”
Hän kumartui hieman lähemmäs minua ja minä odotin vastausta. Lähemmäs ja lähemmäs… Tunsin hänen hengityksensä poskellani ja samassa hänen huulensa hipaisivat minua.
”Tarkoitan sitä mitä sanoin.”
Samassa hän seisoi jo pystyssä ja katsoi minua kysyvästi. Hipaisin poskeani hieman ja käänsin sitten nolona katseeni. En halunnut Seven näkevän punastumistani.
”Älä tee samoja virheitä kuin Ahti.”

Lähettäjä: V.J. 
Päivämäärä:   30.7.10 21:04:41

^^

Lähettäjä: Anamaya 
Päivämäärä:   30.7.10 23:35:41

Hyvin menee :D Jatkoa :)

Lähettäjä: V.J. 
Päivämäärä:   31.7.10 23:15:04

Jeps, jossain vaiheessahan sitä jatkoa voisi taas laittaa. :)

^^

Lähettäjä: V.J. 
Päivämäärä:   2.8.10 09:52:34

^^

Lähettäjä: smile. 
Päivämäärä:   2.8.10 13:51:35

jatkoja<3 :D

Lähettäjä: Anamaya 
Päivämäärä:   3.8.10 23:07:19

upp

Lähettäjä: eveee 
Päivämäärä:   5.8.10 02:10:04

millos jatkoa? :D

Lähettäjä: V.J. 
Päivämäärä:   6.8.10 14:01:51

Sitten hän lähti pois keittiöstä ja minä jäin tuijottamaan hänen peräänsä. Mieleeni tuli heti kysymyksiä. Mitä virheitä? Mitä kaikkea Ahti on sitten oikein tehnyt?
Kului hetki, toinenkin, ennen kuin sain taas liikettä niveliini. Pinkaisin ylös tuolista niin kovaa, että se kaatui kolahdellen lattialle. Naama edelleen punaisena nostin sen ylös ja lähdin yläkertaan.
Mitä ihmettä Seve tarkoitti? Ahti ei vaikuttanut miltään pikkuskidiltä, hänellä näytti olevan elämässään aika selvät sävelet, rahaa, rakkautta ja viinaa. Tai ei rakkautta ainakaan sanan tavallisessa mielessä, tai minulle tavallisessa, mutta…

Enkä minäkään ollut mielestäni pieni. Silti Seve oli aina niin vakuuttavan kuuloinen.
Istahdin pöytäni ääreen ja nappasin kännykkäni käteeni. Avasin osoitekirjan ja aloin kelata nimiä. Lopulta luovutin. Ei minulla ollut ketään kenelle soittaisin.
Kiiruhdin alakertaan ja huomasin Seven seisomassa eteisessä. Kävelin nopeasti hänen luokseen, hän oli selkä minuun päin. Kiedoin käteni hänen ympärilleen ja painoin kasvoni hänen selkäänsä vasten.
”Sami, kaikki on hyvin. Sinulla ei ole mitään hätää.”
”Mä vaan halusin kuulla ton”, mumisin hänen paitaansa vasten. Kaikki oli hyvin, se kuulosti niin vakuuttavalta. Kaikki oli todella hyvin.
Aivan kuin Seve olisi sanonut sanan pikkuinen, mutta saatoin myös kuulla omiani.

Jäin illaksi yksin kotiin, niin, koti tämä minulle jo oli, kun Seve lähti jollekin ystävälleen käymään. Hän oli ennen lähtöään kysynyt minulta parikin kertaa pärjäisinkö yksin, mutta molemmilla kerroilla olin vakuuttanut hänelle, että minulla ei ollut mitään hätää.

Vietin koko illan TV:tä katsellen ja Seven kannettavan tietokoneen ääressä istuen. Hän oli tuonut sen minua varten keittiön pöydälle ja sanonut, että jos haluaisin, voisin surffailla netissä.
Lopulta kellon tullessa lähemmäs yhtä, päätin mennä nukkumaan. Kumpikaan, ei Seve eikä Ahti, ollut vielä tullut kotiin, mutta kai Ahti tulisi sitten aamuyöllä. Sevestä en voinut sanoa mitään, saattoihan hän jäädä yöksikin jonnekin.

Minusta alkoi tuntua kauhean pieneltä. Periaatteessa olin ainut lapsi täällä. Se, josta yleensä pidettiin aina huolta ja jonka perään katsottiin. Katsottiinko minun perääni?
”Enpä tiedä…”, mumisin sulkien silmäni.

Olin ottanut viikon aikana selville lähellä sijaitsevan ratsastustallin osoitteen. Puin päälle rennot, löysät farkut, t-paidan ja puman mustan hupparin, jonka hihat kääräisin kyynärpäihin asti.
Kello näytti jo puoltapäivää. Ahdin ovi oli kiinni. En tiennyt ollenkaan, monelta hän oli tullut yöllä kotiin riennoistaan. Alakerrassa ei näkynyt merkkiäkään Sevestä.
Söin nopeasti ruokaa ja aloin sitten valmistella lähtöä.

Aika lähelle tallia pääsi bussilla. Olin ottanut kaiken selville viikon aikana ja tarkistanut eilen illalla joitain juttuja vielä netistä.
Laitoin eteisessä tennarit jalkaan ja nostin repun selkään. Tarkistin että avaimet ja kännykkä olivat mukana ja pistin sitten ulko-oven lukkoon.
Linkkupysäkillä ei tarvinnut kauheasti odotella. Linkussa ei ollut paljoa porukkaa, joten istuin aika taakse, ikkunan viereen ja jäin tuijottelemaan ulos.

”Mihis sitä ollaan menossa?”
Käänsin hieman säikähtäneenä katseeni. Hyvä etteivät tuulenhalkojamme hipaisseet toisiaan, niin lähellä sinisilmäinen poika minua istui.
”Sori jos säikäytin”, Jake hymähti.
”Ei se mitään”, mutisin ja käänsin katseeni käsiini. Mieleeni tuli Seve. Alussa hänelläkin oli tapana aina yllättää minut. Nyt olin kai jo tottunut siihen, että hän aina ilmestyi jostakin.
Jäin hiljaisena tuijottamaan poikaa. Hän katsoi minua kuin vähäjärkistä ja aukaisi suunsa hetken päästä.
”Ni minne sä ootkaan menossa?”
Punastuen käänsin katseeni pois. ”Tallille…”
”Jaa, sä oot siis heppatyttöjä?”

Käänsin katseeni takaisin Jakeen. Hän ei ivaillut kysyessään olinko heppatyttö. Hän ei kuulostanut siltä, että ratsastaminen olisi hänen mielestään ruualla leikkimistä.
Kohautin olkiani. ”Enemmän tai vähemmän.”
”Mut etkös sä muuttanu tänne maalta? Kai siellä ny pitäis hevosia olla…”
”Mistä sä tiedät mistä mä tänne muutin?” kysyin hieman hämilläni.
”Koulussa kuulee kaikenlaista”, hän vain mumisi.
Nyökkäsin ja käänsin katseeni eteenpäin. Koulussa hän ei ollut kertaakaan jutellut minulle mitään. Miksi siis nyt?

”Sun pysäkkis meni jo.”
Käänsin katseeni Jakeen ja sitten katsoin linkun ikkunasta ulos. ”Voi ei…”
Nostin käteni, jotta olisin painanut linkun pysähtymisnappia, mutta Jake olikin ehtinyt ennen minua.
”Sori, etten huomauttanut aiemmin.”
”Aa… juu, siis ei se mitään”, höpötin ja nousin ylös mennäkseni keskikäytävälle. Jake nousi ylös antaen tilaa, kun minä menin seisomaan linkun keskiosaan, oven eteen.
Hetken päästä linkku pysähtyi pysäkille ja minä astuin avoimista ovista ulos.

”Sinne tallille on tästä vähän pitempi matka, mutta ei voi mitään.”
Käännähdin ympäri ja näin Jaken seisomassa takanani.
”Häh? Mitä sinä…”
Hän naurahti hieman ja lähti kävelemään eteenpäin. ”Mä näin, että sä hyppäsit bussiin ja mulla oli tylsää.”

Lähettäjä: jaajaa 
Päivämäärä:   6.8.10 14:17:32

Hieno pätkä! Jatkoa nopeesti! :DD

Lähettäjä: Johannna 
Päivämäärä:   6.8.10 14:18:08

Ihana toi Jake<3 :) paha poika :) aivan mahtis tarina :) jatkooo vaa :) virkistävää vaihtelua sun vampyyritarinalle :)

Lähettäjä: eveee 
Päivämäärä:   6.8.10 15:38:07

Tyksin tost Jakest, ko se on tollane pahis : D <3 aah, oon aina ihan heikkona sellasii o.O :D hyvä pätkä<3 jatkoa:)!

Lähettäjä: smile. 
Päivämäärä:   6.8.10 16:33:16

ei vitsi toi on ihana toi Jake!<3 :D niinku selkeest aika monen muunki mielest! ;) mut joo jatkoja<3

Lähettäjä: V.J. 
Päivämäärä:   8.8.10 19:22:59

Kiitoskiitos :D

Kattoo jos ny illal sais laitettuu jatkoo >>

Lähettäjä: V.J. 
Päivämäärä:   9.8.10 08:57:55

Tietty meni sit eilises myrskys sähköt...

¨

Kiiruhdin hänen peräänsä, kai me olimme menossa oikeaan suuntaan, jos hän kerran sanoi, että tästä olisi tallille pitempi matka. Eikös se tarkoittanut, että hän tiesi missä talli oli?

”Sä siis… seurasit mua?”
”Hmm, en varsinaisesti”, hän totesi. ”Satuin vaa hyppää samaan bussiin.” Hän kääntyi minua kohti ja väläytti minulle uskomattoman, suloisen, valkoisen, pepdosent-hymynsä, joka ei onnekseni vienyt minulta jalkoja alta.

”Jassoo… Mut minne me nyt ollaa menossa?”
”No sinne tallille. Etkös sä sanonu että sä oot sinne menossa?”
”Mutta ethän sä oo sinne tulossa”, sanoin ja kiiruhdin hänen rinnalleen.
”Miks en?”
”No ku tuota…”
”Täst vasemmalle”, hän mutisi ja kääntyi hiekkatielle. Seurasin häntä pikakävelyvauhtiani.
”Siis miks ihmeessä sä oot menossa tallille?”
”Mitä sä tolla tarkotat?” hän kysyi virnistäen ja jatkoi vauhdikasta kävelyään.
”No…”, mumisin ja hymähdin sitten hieman. ”Sä et todellakaan näytä sellaselta pojalta, joka viettäis aikaansa tallilla.”
”No, et säkään välttämättä näytä sellaselta tytöltä, joka käy tallilla”, hän intti vastaan hymyillen.

”Aha”, totesin vain pojan heittoon. Jatkoin kävelyä hänen vierellään ja vilkuilin häntä silloin tällöin.
Jake ei todellakaan näyttänyt miltään heppapojalta. Olikohan hänellä ratsastusta harrastava tyttöystävä?
”Onks sulla muuten tyttöystävä?”
”Mitä? Ei!” hän huudahti naurahtaen ja kääntyi minun puoleeni katsoen minua tarkasti. ”Miten niin?”
”Ei mitenkään!” kiiruhdin sanomaan.
”Ei kun kerro mulle”, hän kannusti.
”Se ny vaan oli yks teoria miks sä oisit käyny tallilla.”
”Mitä muita teorioita sulla sitten olis?” hän kysyi kiinnostuneena ja katsoi minua virnistäen.
”No odotas”, mumisin ja pähkäilin. ”No… Jos sulla on sisko, ni se vois harrastaa ratsastusta…”
”Eipäs ole. Lisää arvauksia.”
”Tai sitten sun äitis vois käydä tallilla…”
”Mun mutsi ei sietäis sitä paskan hajua. Lisää.”
Huokaisin teatraalisesti ja virnistin sitten pojalle. ”Siinä ne oli.”

Jake alkoi nauraa ja minä katselin häntä kummastuneena.
”Etkö sä arvaa?” hän kysyi, kun oli saanut naurunsa hallintaan.
”En”, vastasin päätäni pudistellen.
”Jaa… Sä et sitte vissiin oo kuullu heppapojista?”
”Mitä?!” kiljahdin. Pysähdyin ja jäin nauraen tuijottamaan Jakea. ”Älä viitti… Sä?”
”Joo, joo”, hän vastasi nauraen.

Jatkoimme hekotellen matkaa. Lopulta sain kysyttyä Jakelta ratsastiko hän ihan säännöllisesti.
”En”, hän vastasi. ”Mä lopetin jotain reilu vuos sitte. Kyl mä täällä tallilla kävin, mut en sitte enää viittiny jatkaa.”
”Aijaa.”
”Entäpä sä? Ootko sä käyny tunneilla tai jotain?”
”Mulla oli oma hevonen”, kerroin heti.
”Oho”, Jake sanoi hämmästyneenä. ”Ai että oli?” hän kysyi hetken päästä.
”Joo.”
”Miksei sulla oo sitä enää?”
”Mun vanhemmat myi sen, ku ne lähetti mut Ahdin luokse asuu.”
”Ja sä annoit sen noin vaan tapahtuu?” Jake kysyi hieman ihmeissään. ”Vai oliks se sulle ihan ookoo?”
”Ei tietenkään, mutta…”, huokaisin raskaasti. ”Ei mulla ollu siinä oikee mitää sananvaltaa.”
”Harmi, tosi ikävä juttu”, Jake vastasi. Hän tarttui käteeni ja minä nostin katseeni hänen puoleensa. Jep, hän oli pahoillaan puolestani.
”Ei se oikeesti mitään”, mumisin.

Samassa hän halasi minua pienesti, ei montaakaan sekuntia, mutta halasi silti.
”Tota… Ollaanks me kohta perillä?” kysyin hetken päästä, kun seisomme paikoillamme yhtäkkisen halauksen jälkeen.
”Joo, kohta”, Jake vastasi heräten transsista. Jatkoimme matkaa eteenpäin ja lopulta pääsimme tallille.

Lähettäjä: V.J. 
Päivämäärä:   9.8.10 09:00:09

uusi >> http://forum.hevostalli.net/read.php?f=1