|
Lähettäjä: Sennnu
Päivämäärä: 26.6.10 21:27:39
Onpas täällä juhannushiljasta :D Onneks sentään flanu puhisemassa!
-----------
Siitä tuli hyvin tavallinen viikonloppu. ehkä jopa korostetusti, kun halusin esitellä Juhanalle, millaista täällä oikeasti oli. Muut lähtivät perjantaina vielä kylille ja minä vakuutin Juhanalle, että minä vietin sen illan yleensä pesemällä pyykkini ja saunomalla. En minä nyt muutenkaan kovin kummoinen baarikärpänen ollut ja jos olisin halunnut baareilla, olisin jäänyt kämpilleni kaupunkiin, mistä pääsi helposti niin moneen ravintolaan kuin vain jaksoi toivoa. Kävimme sitten tosiaan saunassa ja istuimme Jessin ja Veskun kanssa iltaa, mikä oli minusta välillä ihan mukavaa ja tällä kertaa silkka välttämättömyys, sillä he halusivat selvästi katsoa, mikä Juhana oli miehiään. Onneksi he olivat niin hienotunteisia, ettei Juhana tainnut edes tajuta olevansa vivisektion kohteena. Päinvastoin, hän innostui kertomaan itsestään ja perheestään sellaisia asioita, joita minäkään en ollut tiennyt. Ei mitään suuria salaisuuksia, mutta vanhempiensa avioerosta ja miten hänen veljensä oli muuttanut kotoa ja sellaista.
- Mä haluaisin, että Alissa muuttaisi mun luo, mutta se ei halua, hän juorusi lopulta. Mulkaisin häntä, sillä en nähnyt, miksi tuo asia olisi kuulunut muille kuin meille. – Se väittää, että mun asunto on liian pieni.
- Onko se sitten? Vesku kysyi ystävällisesti.
- On, kiiruhdin sanomaan.
- Yksi mun työkaveri kun etsii vuokralaista parhaillaan, hän jatkoi, mutta huomasi sulkea suunsa, kun minun lisäkseni Jessikin heitti häneen hurjistuneen silmäyksen. – Mutta se on kyllä jossain Espoossa.
- Kerro lisää, Juhana sanoi, mutta Vesku ei tiennyt.
Lauantaina Annikin oli tullut vanhempiensa luokse ja me menimme sinne istumaan iltaa vanhaan tapaan Jannen ja Nooan kanssa. Heitäkään Juhana ei ollut tavannut eikä hän oikein ollut tuntunut ymmärtävän, millaiset henkilösuhteet meillä jengissämme oli. Ajattelin, että olisi parasta vain näyttää, kaipa se sillä selkiäisi.
- Ne on sun entisiä poikaystäviä? hän varmisti matkalla.
- No ei niin voi oikeestaan sanoa. Tai semmosta, kun se nyt saatto olla pienenä, että käveltiin käsi kädessä ja käytiin leffassa. Ei mitään vakavaa.
- Pussailua?
- Tietysti pussailua, ilmoitin ja vilkaisin häntä sivusilmällä.
- Seksiä?
- Juuei seksiä. Mutta joka tapauksessa nykyään me ollaan kavereita.
Siinä seurassa Juhana ei ollut niin kotonaan kuin Mustaojalla vaan istui alkuillan lähinnä kyräillen poikia. Nämä totesivat tilanteen ja lakkasivat kokonaan olemasta hänestä kiinnostuneita, kun eivät saaneet alkuun vastauksiksi kuin murahduksia ja yksittäisiä sanoja. Ymmärsin heitä ja olin harmistunut Juhanaan, mutta en voinut siinä ruveta ojentamaan häntä. Olinpahan vain kuin en olisi huomannut mitään. Joskus olimme istuneet Annin takkahuoneessa aamutunneille asti niin, että hänen äitinsä oli tullut ilmoittamaan, että he toivoisivat yörauhan alkavan ennen aamukahviaikaa. Tällä kertaa minä komensin Juhanan liikkeelle jo paljon ennen sitä.
- Haluatteko huomenna kyydin Hesaan? Anni kysyi.
- Tallin kautta, arvasin.
- Niin, tietty.
- Mä luulen, että Juhana alkaa jo huomenna olla korviaan myöten täynnä hevosia ja talleja. Mutta katotaan, mä vaikka soittelen, kun me ollaan mietitty, lupasin. Jotenkin ajatus viedä Juhana Ratsastuskoulu Kopseeseen oli vielä vastenmielisempi kuin mitä oli ollut hänen tuomisensa Mustaojalle. Hän ei näyttänyt itsekään kauhean innostuneelta ja lupasin sunnuntai-aamuna hoitaa ratsastelut heti herättyäni ja antaa hänen nukkua pidempään.
Se sopi Juhanalle, mutta vielä enemmän ajatus miellytti minua. Minua vaivasi epämääräinen huono omatunto siitä, että huvittelin itse hevoshommissa enkä ollut hänen seuranaan. Ei auttanut, että olin varoittanut. Juhana ei ollut suorastaan valittanut, mutta näin, ettei hän ymmärtänyt, miksi viihdyin tallilla ja hevosten selässä joka päivä ja monien hevosten vielä. Sen sijaan hän olisi halunnut kuherrella minun kanssani ja suostutella minua muuttamaan kanssaan siihen Veskun työkaverin kaksioon, josta epäilin hänen tahtovan puhua koko ensi viikon ja senkin jälkeen kunnes se olisi vuokrattu jollekulle muulle. Se hyvä puoli oli kuitenkin viikonlopusta meillä, ettei Juhanakaan ollut uskaltanut ehdottaa rakastelemista, kun hänelle oli selvinnyt, että Sarri ja Sunna nukkuivat viereisissä huoneissa. Minä en ollut ruvennut pitämään siitä hommasta pätkääkään.
Jo puoli kahdeksalta sunnuntaina hipsin siis rappusia alas. Tiesin, että Vesku tai Jessi tai molemmat yhdessä olivat jo käyneet aamutallissa hyvän aikaa sitten. He eivät tuntuneet ikinä nukkuvan. Oli kai ymmärrettävää, että kun muutaman vuosikymmenen nousi aamutalliin, siihen tottui, mutta en ollut ihan varma, haluaisinko samaa kohtaloa itselleni. Nyt he kuuluivat olevan aamukahvilla.
- Onhan se vähän ykstotinen, Vesku kuului sanovan.
- Mä en ymmärrä, miksi sun piti mennä sanomaan siitä asunnosta mitään! Miehet ei sitten ikinä tajua! Ne on tuntenu vasta uudestavuodesta!
- Hei, nyt on maaliskuu. Mä muistelen, että sä muutit mun luokse suunnilleen viikossa, Vesku sanoi kuulostaen huvittuneelta.
- No se nyt oli ihan eri asia!
- Kerro mulle miksi, kun mä en kerran tajua.
- No koska se ei ole oikea tyyppi!
Pysähdyin iloisena siitä, etten ollut ehtinyt pidemmälle. En missään nimessä voinut jättää tätä kuulematta – vaikkei se totisesti ollut minun kuultavakseni tarkoitettu.
- Vaikea munkin on ymmärtää, että Alissa ois rakastunut siihen, Vesku myönsi. – Se on jotenkin niin… no, hengetön. Tylsä. Pitäiskö meidän tehdä jotain? Jutella Alissan kanssa?
- Se ois vihoviimeistä, mitä me voidaan tehdä. Jos me pistetään lusikkamme siihen soppaan, se menee vielä kiukuissaan muuttamaan sen kanssa yhteen ja kihloihin ja hankkiutuu raskaaksi ja ties mitä. Meidän pitää olla hiljaa kuin pissinorot sukassa. Kyllä se itse tajuaa, se on fiksu likka.
- Ja jospa Juhana on säkenöivämpi, kun ne on kahdestaan, Vesku keksi.
- Mä en jotenkin näe, että se säkenöi tarpeeksi Alissalle missään oloissa. Mutta pidetään peukkuja, huokaisi Jessi.
|