|
Lähettäjä: Jimmy
Päivämäärä: 5.8.09 21:00:34
Jaha. Totuuden hetki! Eli viimeinen osa virallista tarinaa...
Luku 20
Sean laski lattialle viimeisen laatikollisen Thomin tavaroita. Johnny heitti matkakassinsa sängylle.
-Kotona, hän huokaisi.
-No niin, nyt kun te olette molemmat muuttaneet niin voidaan pitää tuparit! Mike ilmoitti. Johnny pudisti päätään huokaisten.
-Mikä ettei. Thom, keitä kahvit, Johnny sanoi ja lähti viemään ruokakassia keittiöön.
-Mä olin tosissani! Mike huusi hänen peräänsä.
-No hae juotavat niin pidetään tuparit, Johnny ilmoitti ja latoi ostokset kaappiin.
-Selvä! Sean, tuletko kantoavuksi? Mulla on ne autossa, Mike vastasi nauraen.
-Sä olet parantumaton! Johnny huokaisi ja tuli takaisin makuuhuoneeseen.
-Tiedän, tiedän, Mike hymyili ja meni poikansa ohitse. -Tuletko sä? Hän kysyi Seanilta, joka kohautti olkiaan ja seurasi häntä. Hissi oli yhä oikeassa kerroksessa, Mike painoi sen pohjakerrokseen viheltäen sävelmää ja kaivaen askista savuketta. Sean avasi hänelle oven, Mike sytytti ja etsi autonsa avaimet taskusta. Auto oli lähimpänä ovea Johnnyn Bemarin vieressä. Mike avasi takaluukun ja nosti olutlaatikon maahan. Sean vilkaisi kohti kerrostaloa kuin varmistaakseen ettei kukaan nähnyt, vaikka tiesi ettei asunnosta nähnyt parkkipaikalle.
-Kuule, Sean aloitti. Mike kääntyi, istui tavaratilan reunalle ja tumppasi savukkeen.
-Kerro toki, hän pyysi odottavana.
-Mulla on sulle jotain, Sean sanoi ja alkoi kaivaa povitaskuaan. Hän ojensi pienen laatikon Mikelle, joka otti sen vastaan ja kohotti toista kulmaansa. -Avaa se, Sean pyysi.
-Mitä ihm… Mike avasi laatikon ja veti syvään henkeä. -Jumalauta!
-Pidätkö sä siitä? Sean kysyi.
-Pidän, tää on upea! Mutta… En mä voi ottaa tätä! Mike sanoi ja sulki laatikon.
-Miksi et? Sean kysyi eikä suostunut ottamaan ojennettua laatikkoa takaisin.
-Sean, tää on Rolex! En mä voi, tää on aivan liikaa… Mike pudisti järkyttyneenä päätään ja avasi laatikon uudelleen.
-Suostu nyt tämän päivän puolella, siellä on päivämäärä, Sean naurahti. Mike uskaltautui ottamaan kellon pois laatikosta, käänsi sen ympäri ja nyökkäsi. Hän teki päätöksensä ja laittoi kellon ranteeseensa. Sean sulki lukon, Mike vilkaisi ympärilleen ja suuteli kumartunutta miestä.
-Mä olen ikuisesti velkaa tästä, Mike totesi.
-Mitä pienistä, Sean kohautti olkiaan. -Mä halusin antaa sulle jotain.
Johnny sytytti tupakan ja ojensi Coltin isälleen. Liekki heijastui hopeasta Miken sytyttäessä.
-Mikä hemmetti tuo on? Johnny tarttui nopealla liikkellä hänen käteensä. -Mä olen koko illan miettinyt mutta en ole viitsinyt kysyä, Thom ei ole tainnut huomata.
-Sean antoi sen, mä sanoin etten voi mutta… Eikö ole hieno? Mike vastasi ja näytti kelloa tarkemmin.
-Oho! Todellakin on, Johnny sanoi. -Onko se aito?
-Todellakin on. Ja hintaa piisaa kuin uudella Mersulla, Mike pudisti päätään.
-Jessus… Johnny vilkaisi ikkunan läpi olohuoneeseen, Sean avasi valkoviiniä Thomin kattaessa sohvapöytää. -Siinä olisi kyllä sulle niin sopiva mies.
-Niin kai, Mike murahti vaitonaisesti.
-Nyt kun puhetta tuli, mua on jäänyt vaivaamaan, Johnny aloitti. -Tapahtuiko sun ja Joeyn välillä jotain ratkaisevaa? Meininki vaikutti vähän epäilyttävältä, hän kysyi.
Mike vaikeni hetkeksi.
-Voisi sen niinkin sanoa, hän vastasi varovasti.
-Eli sä panit sitä, Johnny selvensi.
-No voisi sen niinkin… Mites se Jesse sitten? Mike vaihtoi.
-Niin tietysti, Johnny naurahti. -Mitäs se, luuli että se olen mä joka pitää peliä Joeyn kanssa. Taitaa olla ihastunut, Johnny kohautti olkiaan. Parvekkeen ovi avattiin, Thomas kurkisti oven raosta.
-Tuutteko te syömään? Hän kysyi. Johnny sammutti savukkeen ja vaihtoi nopeasti hymyyn.
-Tullaan, Johnny sanoi ja meni sisälle. Sean kantoi juuri uunivuokaa pöydälle.
-No en ole ennen nähnyt sua pannulaput kourassa, Mike nauroi ja istui sohvalle. Thom alkoi nostella kanansiipiä Johnnyn lautaselle.
-Kulta, ei! Mä en voi syödä tota määrää! Johnny yritti pysäyttää.
-Sun on pakko syödä, sä olet aivan riutunut! Thom ilmoitti. Johnny nosti viinilasin, maistoi varovasti ja tyhjensi sen kokonaan.
-En mä voi, tajuatko sä mikä määrä tuossa on rasvaa, Johnny yritti.
-Kyllä kalja silti maistuu! Thom huomautti. -Sun pitää syödä, kulta, hän katsoi Johnnya ja puri huultaan.
-Mä syön, mä syön, Johnny murahti ja tarttui haarukkaan.
-Eikö ole somaa, heti kun ne muuttaa yhteiseen asuntoon niin ne alkaa tapella toisen syömisestä, Sean hymyili Mikelle Johnnyn ja Thomin takaa.
-Kieltämättä. Ihmeellistä tässä on tuo Thomin taito saada Johnny vaikka hyppäämään kaivoon, Mike pudisti päätään ja alkoi täyttää omaa lautastaan.
-Tässä huoneessa on kyllä jollain muullakin taito saada eräs mies vaikka kävelemään käsillään vetten päällä, Johnny totesi ohimennen.
Sean korkkasi jälleen oluet kaikille ja nojasi taakse haukotellen. Mike vilkaisi ohimennen Johnnya ja Thomia, jotka istuivat sohvalla normaaliin tapaansa Thom Johnnyn kainalossa.
-Miksi Adrian ei muuten tullut tänne? Sean kysyi saadakseen hiljaisuuden loppumaan.
-Paha sanoa. Se on varmaan niin syventynyt reseptikirjoihin ettei se ehdi, Johnny totesi ja katsoi häntä kääntämättä kasvojaan.
-Mitä? Mike kysyi ja suoristautui.
-Niiden vuosipäivä lähestyy ja me pelätään että se aikoo kokata, Johnny huomautti isälleen.
-Joo aivan. Joko siitäkin muka vuosi on? Mike ihmetteli.
-Mä en ymmärrä niiden suhdetta, Johnny sanoi puoliääneen.
-Miten niin? Thom kysyi välittömästi.
-Ad on niin älyttömän sitoutumiskammoinen eikä Jakekaan ole sitä tyyppiä joka menee naimisiin, hankkii lapsen ja farmari-Volvon, jos tajuat, Johnny selitti. -Kyllä se olikin järjetöntä soutamista ja huopaamista puoli vuotta.
-Se oli kyllä onnenpotku monelta kantilta, Thom mietti.
-Niin, Jakehan oli silloin ihastunut suhun, Johnny muisteli.
-Mitä! Seanin olemus heräsi lauseen myötä.
-Ja sitten se hyppäsi sänkyyn isän kanssa, mä en vieläkään tajua miten sekin onnistui tapahtumaan, Johnny jatkoi.
-Kyllä se kuule onnistui niin kuin kaikilla muillakin, Mike iski silmää.
-Kiitos, juuri tuon mä halusin kuulla, Johnny vastasi ja joi oluensa loppuun.
-No hyvä. Kannattiko jättää meidät kahdestaan että mä heittäisin Jaken juna-asemalle? Mike kysyi hymyillen.
-Jaa se oli silloin! Mä olenkin miettinyt… Johnny vastasi. Sean istui aivan hiljaa, Thom sulki jälleen silmänsä ja meni pienelle kerälle Johnnyn kainaloon. Mike teki pienen, huomaamattoman siirron lähemmäs Seania, mies heitti kätensä selkänojalle hänen taakseen. Mike vilkaisi Johnnya, joka katsoi häntä puoliksi avatulla silmällä ja naksautti kieltään.
Thom hyppäsi sängylle. Johnny avasi toisen silmänsä ja hymyili vinosti. Aurinko paistoi ikkunasta, Johnnylla oli pieni krapula. Hän vain makasi paikoillaan pelkissä farkuissa ja nautti olostaan.
-Kulta! Nyt on perjantai, pitää lähteä kouluun, Thom ilmoitti.
-Älä yritä, Johnny vastasi. -Niin pitäisi mutta me ei mennä, hän totesi ja sulki jälleen silmänsä.
-Mä ajattelin että saisin höynäytettyä sua, Thom huokaisi ja nousi Johnnyn reisien päälle istumaan. -Joka tapauksessa ruoka on valmis! Mä otin sen juuri uunista.
-Jahas, sitten sen pitääkin antaa vetäytyä hetki, Johnny totesi ja nousi käsiensä varaan. Thomas hymyili ja kumartui suutelemaan, Johnny hymyili eikä vieläkään avannut silmiään.
-Tai sitten siirrytään suoraan jälkiruokaan, Thom sanoi ja suuteli Johnnyn rintaa.
-Hyvä järjestely, Johnny vastasi, kaatui takaisin selälleen ja risti kätensä pään taakse. -No? Herätys! Hän sanoi ja avasi toisen silmänsä. Thom painoi nenänsä alavatsaan ja kääntyi hänen viereensä.
-Mä ajattelin että puhuttais ensin, hän sanoi.
-Mitä? Johnny kysyi leikillisen turhautuneena. -Monestiko mä olen pyytänyt että et ajattelisi?
-Aika useasti, Thom totesi ja nousi toisen kätensä varaan. -Mutta nyt tosissaan, haluaisitko sä joskus lapsen? Hän kysyi, Johnny naurahti itsekseen.
-No varmasti haluaisin, hän totesi kuin asia olisi täysin selvä.
-Milloin? Thom kysyi.
-Heti kun tilanne antaa myöden, Johnny vastasi.
-Adoptoitaisiinko me? Thom uteli.
-Mielummin, Johnny sanoi.
-Poika vai tyttö? Thom jatkoi kyselyään.
-Ihan sama, Johnny. -Ehkä poika kuitenkin.
-Niin kun Sophia on jo… Thom pohti itsekseen. -Minkä niminen?
-Voi luoja! En mä tiedä… Sä olet varmaan senkin jo miettinyt valmiiksi? Johnny kysyi. Thom pohti hetken tuijottaen kattoon.
-Tommy! Siinä on äidin ja iskän nimet yhdessä!
-Voi jeesus… Johnny huokaisi.
-No, koska hankitaan?
-Sitten kun ollaan naimisissa.
-No koska mennään naimisiin?
-Ei nyt ainakaan, mulla on nälkä.
-Syödään ja mennään sitten naimisiin!
-On tässä tärkeämpääkin, kukat pitää kastella.
-Kulta!
-No mitä?
-Olet mun paskapöksy.
____________
Päätöntä: Tämä viimeinen kohtaus voisi olla kuin suoraan meidän elämästä. Ja lempinimi pääsi käyttöön jo toista kertaa, Thom kun tykkää myös käyttää sitä. [hellä suhde meillä, eh?]
|