|
Lähettäjä: Jimmy
Päivämäärä: 23.6.09 10:57:25
Luku 9
-Herra Lydon! Poikanne heräsi äskettäin! Äidillisen näköinen hoitaja ilmoitti. Lause ei ehtinyt kunnolla päättyä ennen kuin kaikki kolme olivat pystyssä. -Voitte mennä katsomaan hetkeksi mutta rauhallisesti! Hoitaja sanoi, lähinnä heidän peräänsä. Michael ja Ad kävelivät niin ripein askelin kohti huonetta että Thom joutui juoksemaan. Ovella Thom pysähtyi, Mike kääntyi käsi oven kahvalla ja hymyili, ojentaen kätensä. Thom otti kiinni siitä, käden hieman karhea iho antoi turvaa. Ad laski kätensä hänen hartialleen ja Mike veti oven auki. Johnny makasi sängyllä ja käänsi kasvojaan heidän tullessaan huoneeseen. Thom pakotti jalkojaan liikkumaan, vielä eilen hän oli itkien toivonut että Johnny heräisi, nyt häntä pelotti.
-Hei kulta... Tule tänne, Johnny lähinnä kuiskasi. Thomin jalat ottivat vallan häneltä, ne ryntäsivät sängyn viereen ja pudottivat hänet polvilleen. Johnny yritti hymyillä katsoessaan Thomasia sillä silmällä, joka ei ollut muurautunut umpeen.
-Anteeksi! Tää on kokonaan mun syytä! Mä olen pahoillani kaikesta... Thom itki.
-Jumalauta... Rauhotu, Johnny sanoi kömpelösti. -Kaikki hyvin.
-Eikä ole! Katso itseäs! Sä olisit voinut kuolla! Thomas parkui.
-Se taisi olla aika lähellä... Mutta mikä pahan tappaisi? Mä olen elossa, hengitä nyt jumalauta, Johnny vastasi ja Thom nosti katsettaan. -Mun tässä pitäisi anteeksi pyytää, Johnny huomautti. Ad ja Mike uskalsivat lähestyä.
-Hyvä että sä olet hengissä. Mialta terveisiä, Sean ja Irene lupasivat tulla katsomaan, Mike sanoi ja silitti sentin mittaista siiliä Johnnyn päänsivulla. Thom hieroi silmiään ja haukotteli.
-Kauanko te oikein olette olleet täällä? Johnny kysyi hieman unisena.
-Jonkun vuorokauden, Mike vastasi vilkaisten rannekelloaan.
-Teidän pitää mennä nukkumaan! Thomin ainakin, Johnny vilkaisi silmiään hierovaa poikaa. -Tule tänne kulta, hän lisäsi ja teki hankalasti tilaa viereensä.
-Joo, pojan on pakko päästä nukkumaan... Ja sun myös, sä olet aivan tokkurassa, Ad sanoi.
-Kuin myös teidän. Tuletteko huomenna? Johnny kysyi.
-Tullaan tietysti, voi olla että Sean ja Irenekin haluavat tulla käymään, Mike vastasi.
-Mä taidan olla niille pari sanaa velkaa... Missä Christian ja se toinen? Johnny kysyi Thomilta.
-Meillä yhä molemmat, Christian oli oikeasti hirveän huolissaan susta kun se kuuli... Andysta en tiedä, Thom vastasi.
-Andy, se sen nimi oli... Tuotteko mulle pari juttua? Johnny pyysi. Mike nyökkäsi epäilevästi. -Suklaata, kunnon kalsarit, tupakkaa ja pullo kipulääkettä, Johnny listasi. Mike pyöräytti silmiään.
-Katsotaan. Mennäänkö? Hän kysyi ja Thom nousi. -Johnnyn on parempi antaa nukkua... Onneksi sä selvisit, me oltiin kaikki huolissamme, hän sanoi ja alkoi kuljettaa muita ulos ovesta.
-Mä sanon vielä pari sanaa kahdestaan, Ad kuiskasi isälleen ja palasi Johnnyn luo. Hän odotti oven sulkeutumista ja veti syvään henkeä.
-Mikset sä voi ikinä pysyä turvassa? Hän huokaisi.
-Riskit ovat elämän suola. Kuin myös laitokset, mä olen sairaalassa ja sä seuraavaksi vankilassa, Johnny vastasi.
-Ei naurata! Sä et voi kuvitellakaan millaista oli kun isä tuli kiskomaan mut ylös puoliltaöin koska sä olet sairaalassa. Mä en muista milloin mä olisin ollut niin peloissani, Ad huokaisi.
-Hei oikeasti, mä olen hengissä... Johnny vastasi. Silmät painoivat, hän halusi miehen pois sänkynsä laidalta. Ad ymmärsi, nousi ja lähti.
Sunnuntai-päivällä Johnny kääntyi katsomaan huoneensa oven avautuessa. Niskassa vihloi hieman mutta hän ei antanut sen haitata huomatessaan tulijat. Mike piti ovea auki Sophiaa kantavalle Mialle, Thomille ja Adrianille. Mia tuli nopeasti sängyn viereen.
-Voi jestas missä kunnossa sä olet! Mua varoitettiin mutta... Sä näytät kamalalta! Mia sanoi. Johnny vain pudisti päätään, Mia laski varovasti Sophian lattialle Johnnyn viereen. Tyttö nosti kättään ja yritti koskea haavaa kaulassa.
-Ei saa! Ad sanoi nopeasti ja otti kädestä kiinni.
-Sä näytät paljon paremmalta kuin eilen, Mike totesi hymyillen. -Meillä oli vähän ongelmia tuolla alhaalla.
-Meitä oli niin paljon etteivät meinanneet päästää tänne, Ad nauroi. -Se oli sellainen neljäkymppinen nainen joten sä voit kuvitella miten tämän herrasmiehen charmi puri, Ad selitti ja viittasi isäänsä. Johnny hymyili väkisin.
-Onko teillä mulle jotain? Hän kysyi. Puhuminen tuntui hieman inhottavalta, varsinkin kun oli sanonut päivän aikana korkeintaan kaksi sanaa. Thom vilkaisi ympärilleen, heitti reppunsa sängylle ja nosti sieltä muovipussin Johnnyn peitolle. Johnny nosti sitä sillä kädellä, joka oli ehjä.
-Tuotiin nyt suklaata ja parit kalsarit, Mia selitti. -Ja Thom tahtoi tehdä sulle leivän koska sairaalaruoka on niin hirveää.
-Kiitos... Johnny meinasi kysyä savukkeista ja alkoholista mutta Mike vilkaisi merkitsevästi Miaa vaientaakseen hänet.
-Jake käski kertoa terveisiä, Ad sanoi nopeasti.
-Isä tulee käymään pian, äiti oli hirveän pahoillaan mutta sille tuli joku työjuttu... Käski kuitenkin halata sua sen puolesta, Thom selitti. -Christian sanoi tulevansa mukaan mutta käski kysyä sulta ensin.
-Kiva, ihan hyvä vain jos tulee... Missä se on, se... Mikä sen mulkun nimi taas oli? Johnny kysyi.
-Andy? Lähti kotiin, Thom vastasi lyhyesti. Huoneeseen laskeutui hetkeksi hiljaisuus jonka Mike ymmärsi rikkoa.
-Jos me mennään alas odottamaan Seania? Hän ehdotti lähinnä Mialle ja Adille. Ad myönteli äkkiä, antamatta Mialle suunvuoroa. Hän nosti Sophian syliinsä, tyttö oli pikkuhiljaa oppinut kävelemään mutta ei jaksanut pitkiä matkoja. Sophia ei näyttänyt kuitenkaan tyytyväiseltä isänsä syliin vaan katsoi Miaa ja ojensi pieniä käsiään.
-Äiti! Tyttö sanoi selvästi. Huoneeseen laskeutui hetkeksi syvä hiljaisuus, jonka Mike rikkoi jälleen alkamalla nauraa. Ad tuijotti tytärtään järkyttyneenä, Mia tuijotti sekä Adriania että Sophiaa vähintään yhtä järkyttyneenä.
-Äiti...? Hän kuiskasi käheästi. Nyt Johnnykin alkoi nauraa, hieman hankalasti tosin. Mike yritti hillitä itseään mutta nauroi kokoajan hysteerisemmin, yritti ohjata morsiamensa ja poikansa ulos ovesta. Hän kuitenkin laittoi oven kiinni ja jäi itse huoneeseen, tuli nopeasti sängyn luo.
-Pidä piilossa ja ota vasta sitten kun oikeasti pystyt, hän kuiskasi ja sujautti askin tyynyn alle. Silmää iskien ja yhä naureskellen mies poistui jälleen. Thom odotti oven sulkeutumista.
-Koska sä pääset pois? Hän kysyi.
-En tiedä, varmaan huomenna tai ylihuomenna, Johnny vastasi. -Miten niin, sulla on joku ajatus?
-Mä vain haluaisin sun kanssa peiton alle nauramaan ja syömään sipsejä, Thom hymyili. Sipsit olivat muotoutuneet yhteiseksi paheeksi.
-No tule peiton alle höpsö, Johnny nauroi. -Ja ota... Suklaata? Hän hymyili. Puhuminen oli jo paljon helpompaa. Thomin kömpiessä hänen viereensä Johnny avasi toimivalla kädellään suklaan.
-Muistatko sä kun me tavattiin ekan kerran? Thom kysyi ja yritti korjata asentoaan, sairaalasänkyä ei todellakaan ollut suunniteltu kahdelle ihmiselle.
-Tietysti muistan. Sä kävelit mua päin käytävässä, Johnny nauroi. -Refleksinä mä otin sut kiinni ja sitten vasta katsoin tarkemmin, ihme etten pudottanut sua.
-Ja luokassa mun oli pakko istua sun eteen... Yhtä sä et ole mulle kertonut, miksi sä tulit koululle vielä päivällä? Thom kysyi ja Johnny nauroi.
-No mitä luulet pölö, sun takias tietysti! Ja se maanantai... Luoja mä olin idiootti, Johnny huokaisi.
-Etkä, mä vain olin kokematon... Mä olisin voinut sulaa siihen sohvalle mutta mä olin järkyttynyt! Kotona mä haukuin itseni, Thom vastasi. -Sua ei näkynyt lukiossa vähään aikaan.
-Mä puolestani istuin koko yön terassilla ja kirosin itseäni. Oli aika onnellinen sattuma että sä olit keskustassa juuri kun mä olin menossa Timin kanssa kahville... Mä olin suunnitellut että tulisin käymään teillä mutta se meni paremmin niin, Johnny muisteli. Pitkä puhuminen kuivasi kurkkua.
-Se oli parhaita iltoja ikinä. Ai sun oli tarkoitus tulla Timin kanssa! Thom naurahti. -Ja se aamu... Isä oli vähän shokissa loppupäivän mutta se meni ohi. Muistatko sä kun Mike löysi meidät teidän olohuoneesta? Hän kysyi nauraen ja otti palan suklaata.
-En voi unohtaa! Myöhemmin illallahan se sanoi pelkäävänsä että se oli antanut sulle ihan väärän käsityksen. Enhän mä ollut vaivautunut kertomaan että me ollaan yhdessä, luulin että tottakai se arvaa ja sitten yhtäkkiä... Kyllä siinä vähän järkyttyy, Johnny naurahti.
-Miken suhtautuminen nyt oli tosi ihana... Toisin kuin meidän isän, Thom huokaisi.
-Ai niin se oli se kerta... Sun isäs on aiheuttanut niin paljon muuta ajateltavaa etten edes muistanut. 'Älä mukula rupea mua komentelemaan' ja mitä vielä, Johnny naurahti. -Sehän pisti mua avokämmenellä poskelle sillon!
-Se oli kamalaa, mä vaan odotin koska te tappaisitte toisenne, Thom pudisti päätään.
-Ja varmaan viikko myöhemmin Ad meni kertomaan sulle kaiken meistä, Johnny huokaisi. -Nyt kun muistamisen makuun päästiin.
-Voi luoja, sehän meinasi sen takia aiheuttaa ketjukolarin! Thom muisti yhtäkkiä. -Mä vaan pamautin että makaatteko te yhdessä miettimättä sen suuremmin!
-Mä olisin voinut kuristaa Adin. Silloin kun mä tapasin sut, mä kerroin sille että mä olen nyt tavannut jonkun jonka kanssa mä voin oikeasti olla ja jota mä rakastan ja sä et tule ikinä kuulemaan meistä, Johnny huokaisi.
-Oikeasti?! Ihanaa, Thom hymyili.
-Vituiksi meni. Ja sitten se pölö otti ja pokas sut... Johnny pudisti päätään.
-Miksi sä muistat kaiken negatiivisen?
-Muistan mä jotain positiivisiakin asioita! Sähän asuit sillon varmaan viikon isän kanssa, Johnny nauroi. -Meinasin kyllä saada halvauksen kun sun ääni kuului Timin ovelta... Mutta mitä sä sitten haluat muistella?
-Muistatko sä kun me oltiin Mialla ja Rina tupsahti aamulla huoneeseen? Thom meinasi nauraa.
-Oliko siinä jotain hauskaa? Johnny kysyi. -Mä muistan paremmin kun me tuotiin Mia tänne... Isä oli aivan taivaassa.
-Niin oli Miakin! Ja sillon joskus kun me tutustutettiin Ad ja Jake, muistatko? Thom kysyi. Johnny vaikeni hetkeksi, hän muisti kyllä riidan joka oli seurannut kun Ad oli kertonut seurustelevansa Jaken kanssa.
-Muistan... Ihan hyvä oikeastaan näin jälkeenpäin että ne kaksi lopulta alkoivat seurustella, vaikka se olikin aika hankalaa. Miten ne pystyikin soutamaan ja huopaamaan niin kauan, Johnny huokaisi.
-Oliko se oikeasti totta että Jake ja Mike on ollut...? Thom uskaltautui kysymään.
-Oli! Se oli puoliksi onnenpotku koska sillon Ad käsitti että sen on pakko ottaa tai jättää, Johnny vastasi.
-Järkyttävää miten paljon draamaa me aiheutetaan ympärillemme... Sitten oli isä ja Mikekin vielä, Thom totesi.
-On. Mia muuten tietää niistä nykyään, Johnny kertoi. Muistelu loppui kun ovi vedettiin auki, Thom nousi takaisin sängyn laidalle istumaan Mian, Seanin, Adin ja Miken tullessa huoneeseen. Sophia oli tällä kertaa isoisänsä käsivarrella. Sean tuli ensimmäisenä huoneeseen ja katsoi hetken järkyttyneenä Johnnya.
-Jestas... Sähän näytät... Hyvältä tänään, hän totesi.
-Samoin kiitos, Johnny totesi hymyillen vinosti. Sean meni hetkeksi hämilleen.
-Mietittiin Irenen kanssa pitkään mitä sulle voisi tuoda, sä et ehkä ole mikään kukkaihminen, hän sanoi ja laski suklaarasian yöpöydälle. Mike tuli Seanin viereen ja laski Sophian, pitäen tyttöä kuitenkin käsistä. Johnnyn kipulääkitty mieli halusi sanoa miesten näyttävän lapsen kanssa perheeltä, mutta hän puri kieltään.
-Ai niin Johnny, me tossa alhaalla ruvettiin miettimään että isälle täytyy pitää polttarit, Ad sanoi. Mike istui sängyn toiselle puolelle, jäätyään ilman tukea Sophia horjahti ja otti kiinni Seanin jalasta.
-Niin muuten pitääkin. Vaimot kotiin, strippari, viinaa ja sauna! Johnny vastasi.
-No nyt sä innostuit. Mutta sä et ainakaan jätä vaimoa kotiin, Thom ilmoitti.
-Mä voisin kyllä palkata sen yhden hoitsun täältä strippaamaan, Johnny totesi. -Jessus mikä nainen!
-Hyvällä vai huonolla tavalla? Mike kysyi.
-Hemmetin hyvällä. Oli miehellä komea herääminen tänään kun se oli tarkastamassa tässä jotakin tissit mun naamalla, Johnny naurahti.
-Sä olet selkeästi lääkehöyryissä, Thom sanoi pilke silmäkulmassa.
-Pitäisi varmaan itsekin hankkiutua sairaalaan, Mike totesi ja sai pienen iskun takaraivoonsa nauravalta Mialta. Johnnysta tuntui helpottavalta nauraa pitkästä aikaa tuttujen ja turvallisten ihmisten seurassa, olkoonkin että kyljessä vihloi.
__________
Tahdoin tehdä pientä kertausta siitä, mitä kaikkea tarinan kuluessa on tapahtunut, joten tässä on aika paljon tuota lässytystä.
Päättömiä yksityiskohtia: Huomatkaa että Miken -eli samalla myös Johnnyn- sukunimi on Lydon. Kun J kosi, paljastui Thomin sukunimi Way. Näillä viitataan kahteen laulajaan. John Lydon ja Gerard Way, kertoo myös meistä jotain (;
Ja minä en ole ollut ikinä sairaalassa, mitä nyt pari kertaa käynyt liimattavana tai tikattavana... hehe.
|