|
Lähettäjä: Jimmy
Päivämäärä: 20.6.09 22:44:48
Selvä, tämä on pitkä luku ja tässä saattaa olla pari tapahtumaa liikaa.
Luku 8
Thomas nousi sängylleen istumaan oven avautuessa. Andy astui huoneeseen, Thom tunsi jällen halua karata ikkunasta. Hän oli yrittänyt vältellä Andya koko vierailun ajan, mutta nyt mies tuli sanaakaan sanomatta hänen eteensä.
-Et sitten soittanut, hän sanoi ja nojasi eteenpäin. Thom avasi sunsa vastatakseen mutta Andy työnsi hänet selälleen ja kumartui päälle suutelemaan Thomia, joka yritti työntää miestä pois.
-Mä haluan sua, Andy kuiskasi.
-Mä en sua! Mä seurustelen, Thom yritti.
-Eihän sen tarvitse tietää, Andy huomautti ja nousi hieman. Thom nousi käsiensä varaan ja punnitsi vaihtoehtoja tuijottaen vihreitä silmiä, jotka katsoivat häntä takaisin. Andy tuli hieman lähemmäs, Thom ei väistänyt vaan nousi hieman eteenpäin, nosti toisen kätensä Andyn kaulalle ja suudelma jatkui. Kumpikaan ei huomannut kuinka ovi avautui.
-Mitä hemmettiä? Johnny kysyi ja löi oven kiinni. Andy hyppäsi nopeasti sivuun ja Thom tuijotti sanattomana. Andy istui Thomin viereen ja kietoi kätensä tämän ympärille.
-Tää ei ole sitä miltä näyttää... Andy... Mä... Thom sopersi.
-Tää on just sitä miltä näyttää, Andy totesi rauhallisesti. Johnny harppasi parilla askeleella Andyn eteen, otti tätä paidasta ja tempaisi miehen ylös. Hän riepotti miestä kaaressa ja paiskasi tämän päin seinää.
-Johnny! Thom yritti mutta Johnny käveli Andyn luo, nosti tämän ylös ja potkaisi haaroihin polvella. Andy huusi tuskasta, Christian ryntäsi huoneeseen ja pysähtyi ovelle, tuijottamaan kuinka Johnny istui Andyn päällä ja iski tätä nyrkillä kasvoihin.
-Mitä @!#$ä täällä tapahtuu! Päästä irti siitä! Hän karjaisi. Johnnyn nyrkki pysähtyi ilmassa ja hän nousi. Andy jäi hetkeksi selälleen pidellen vuotavaa nenäänsä.
-Älä nyt hermostu, Andy naurahti ja nousi ylös.
-Johnny, katso nyt mitä sä teit, Thom sanoi karheasti, hieman itkuisesti. Hän etsi Andylle nenäliinan, mies kuivasi verta nenästään.
-Puolustatko sä tota? Taisit olla äskeisessä mukana, pahoittelen että keskeytin, Johnny sanoi hieroen ohimoitaan, Thom pysyi vaiti. -Ei jumalauta... Johnny huokaisi.
-Toisaalta, Andy huomautti Thomin vierestä sängyltä. -Mun pitäisi varmaan olla varovainen jos sä olet samanlainen kuin isoveljes, hän jatkoi ja nautti nähdessään kuinka väri pakeni Johnnyn kasvoilta.
-Mitä... Mistä sä sen tiedät? Johnny kysyi kauhuissaan.
-No mä sen sieltä hävitin, olin Claudelle palveluksen velkaa, Andy sanoi ja nautti vallan tunteesta. Johnny oli silminnähden kauhuissaan, yritti piilottaa pelon raivoonsa. Hän olisi voinut tappaa Andyn siihen paikkaan.
-Johnny, mistä se puhuu? Thom kysyi ja tajusi välittömästi ettei hänen kannattanut puhua.
-Turpa kiinni, Johnny ärähti, Thom kavahti kauemmas vaikka Johnny seisoi paikallaan keskellä huonetta.
-Jaa, poju ei siis tiedä? Andy hymyili vinosti. -Taidat sä olla joku vitun eunukki kun ei ole munaa kertoa sitäkään. Tuskin sitä vertaa että panisit sitä kunnolla, hän jatkoi ja hymyili. Hän istui lähemmäs Thomia ja sipaisi tämän hiuksia.
-Pidä jumalauta näppis irti, Johnny ärähti.
-Älä nyt, kyllä poju tykkää kun meillä oli viimeksikin niin mukavaa, Andy hymyili. Thom avasi suunsa sanoakseen jotain, Andy käänsi hänen kasvojaan ja suuteli suoraan suulle.
-Nyt riitti, Johnny ärähti ja astui hieman eteenpäin. Christian yritti tarttua häntä hartioista mutta jäi toiseksi. Andy nousi myös, Thom seurasi lamaantuneena kuinka Andyn takaraivo iskeytyi seinään. Andy potkaisi Johnnya mahaan, ilma purkautui Johnnyn keuhkoista ja tämä putosi polvilleen. Hän yritti nousta mutta Andy potkaisi takaisin maahan. Andy istui Johnnyn mahan päälle ja iski tätä pari kertaa kasvoihin, toinen vastusteli heikosti ja sai lopulta otteen kurkusta. Painia jatkui hetken kunnes Christian repi Andyn irti.
-Sä olet kyllä vitun säälittävä, poju tahtois kerrankin kunnon panon, Andy sanoi ja meni ovelle. Christian piteli Johnnya hartioista. -Soitellaan, kultsi, Andy sanoi Thomille ja katosi.
-Mahtoikin olla hemmetin hyvä pano, Johnny sanoi Thomille ja sylki verta lattialle.
-Johnny, mä en... Se vain... Thom änkytti.
-Juu just niin. Tää ei oo sitä miltä tää näyttää ja sä et halunnut sitä. Mä en ole sokea enkä tyhmä vaikka sellaisena voi joskus pitää, Johnny sanoi.
-Mutta se on totta! Thom melkein itki.
-Niinhän se aina, Johnny sanoi ja sylki jälleen lattialle.
-Mikä sä olet Thomia arvostelemaan? Muistatko sä mitä tapahtui viime kesänä? Christian kysyi Thomin vieressä. Thomas tiesi miten sanat vaikuttivat Johnnyyn, hän yritti hävitä sängyn sisälle Johnnyn lähes kasvaessa raivosta.
-Tiedätkö sä muka itse mitä silloin tapahtui? En mä tiedä mitä toi on sulle siitä sanonut mutta älä puutu asioihin joista et tiedä mitään! Johnny ärähti. Hän hengitti pari kertaa syvään, sylki vielä kerran verta ja lähti, jättäen Thomin ja Chrisin oven toiselle puolelle. Sanomatta sanaakaan keittiössä seisovalle Seanille hän painui autolleen ja lähti. Raivo kiehui pään sisässä.
Johnny jätti autonsa baarin parkkipaikalle ja kaivoi tupakan esiin kävellessään kohti baaria. Zipon kivi oli kulunut loppuun, Johnny kirosi ääneen ja katseli ympärilleen. Hän huomasi nuorisoporukan baarin kulmalla ja lähestyi.
-Hei voisko joku lainata sytkäriä? Hän kysyi lähestyessään.
-Miksi me sulle lainattais, hintti? Löysiin farkkuihin ja huppariin pukeutunut poika kysyi. Ylimeikattu ja pelastusrenkailla varustettu tyttö hihitti. Johnny katsoi poikaa tarkkaan, tässä oli jotain tuttua, varsinkin tyylissä sanoa sana "hintti".
-Niin, mitä me siitä hyödyttäis? Toinen poika kysyi lippansa alta ja yritti puhaltaa savut Johnnya päin, epäonnistuen surkeasti.
-Voin mä sua @!#$ panna jos se siitä on kiinni! Johnny ärähti.
-Hyi @!#$! Joku vinkaisi.
-Vitun hintti! Ensimmäisenä puhunut poika sanoi jälleen. Nyt Johnny tunnisti tämän yläasteaikaiseksi luokkalaisekseen jonka isoveli oli aikoinaan laittanut Johnnyn olkapään sijoiltaan.
-Turha luulla että sä saat täältä yhtään mitään, painu hemmettiin siitä vitun homo, poika Johnnyn edessä sanoi. Tämä oli Johnnya korkeintaan rintaan asti, korvassa roikkui valtava lasikivi. Johnnyn päässä kiehui jo valmiiksi, nyt raivo kaikkea kohtaan nousi yli. Hän otti rääpäleen paidan kaula-aukosta kiinni ja löi tätä nyrkillä päin kasvoja. Poika putosi polvilleen, Johnny potkaisi kasvoihin. Porukasta kuului kiroilua, Johnny potkaisi polvet alta vanhalta luokkatoveriltaan, piti tätä paikoillaan ja väänsi toista kättä niin pitkään, että kuuli tutun äänen. Poika karjui tuskasta, joku potkaisi Johnnya niskaan ja tämä kaatui maahan. Hän yritti nousta ylös, joku painoi hänet jalalla maahan. Johnny näki jonkun kaivavan stiletin taskustaan, jota seurasi viiltävää kipua ja kaikki pimeni.
-Thomas! Äkkiä alakertaan! Irenen ääni herätti Thomin. Poika kamppaili hetken vastaan mutta hätä äidin äänessä pakotti nousemaan. Koira seurasi alakertaan. Eteisessä seisoivat Mike ja Adrian, molemmat kalpeina ja pelästyneen näköisinä. Kumpikaan ei ollut ehtinyt vaihtaa pyjamaa pois kiireessä, Ad oli sentään vetänyt takin t-paidan päälle.
-Mitä nyt? Thom kysyi hieroen turvonneita silmiään.
-Hae housut jostain ja tule mukaan, Ad sanoi ilmeettömänä.
-Miksi? Minne? Thom kyseli. Irene toi olohuoneesta hänen farkkunsa.
-Johnny on sairaalassa, Mike sanoi. Sanat vaikuttivat kaikkiin kuiin luoti, myös mieheen itseensä.
-Herraisä! Mitä on tapahtunut? Irene kysyi kauhuissaan. Thom tiesi vastauksen ennen kuin kukaan sanoikaan.
-Hankki itsensä pieneen tappeluun, rumaa jälkeä tosin... Oletko sä valmis? Ad vastasi isänsä puolesta. Sean tui eteiseen pelkät fleecet jalassa Thomin kiskoessa farkkuja ylleen. Mies meni hieman hämilleen huomatessaan Miken.
-Mitä täällä tapahtuu? Hän kysyi väsyneenä. Mike selitti hänellekin nopeasti.
-Onhan poika kunnossa? Sean kysyi ilmeisen huolestuneena.
-Mitenkuten, me ei haluttais viedä Thomia näin mutta parempi että tulee mukaan, Ad sanoi. -Me tuodaan poika kyllä kotiin, hän lisäsi ja alkoi hoputtaa Thomia kohti ovea.
-Ilmoittakaa sitten missä kunnossa Johnny on! Me tullaan katsomaan myös, Sean sanoi. Mike nyökkäsi ja luotsasi pojat ulos.
-Mitä ihmettä tapahtui? Thom kysyi istuttuaan takapenkille.
-Teidän tappelun jälkeen - joo, se soitti mulle matkalla - se oli menossa baariin, joutui tappeluun jonkun porukan kanssa. Jotenkin epäilen tietäväni keitä ne on. Kukaan ei tiedä kuka aloitti, Johnyn oli ilmeisesti pistänyt sen verran päihin kahta niistä että ne ovat naapurihuoneessa. Johnny kuitenkin on tajuton, saanut jostain veitsestä ja jotain, en kuunnellut enää sitä soittajaa vaan painuin herättämään Adin ja ovesta ulos, Mike kertoi. Thom hautasi kasvot käsiinsä, hän ei voinut syyttää ketään muuta kuin itseään.
He olivat istuneet odotushuoneessa Thomin mielestä monta tuntia. Mike vain istui ja tuijotti seinää, liikkui välillä sen verran että kävi tupakalla ja tuli takaisin. Adrian meinasi välillä jopa itkeä, Thom oli pienessä kasassa tuolilla.
-Tää oli mun vika, hän kuiskasi lähinnä itsekseen.
-Äsh, kuono kiinni. Se nyt hankkiutuu aina jotain kautta tappeluun, Ad yritti keventää. Mike havahtui ja halasi vieressään istuvaa Thomia lohduttavasti.
-Miten mä kehtaan mennä sinne? Thom kysyi.
-Sut se varmaan ensimmäisenä haluaa nähdä, Mike vastasi. Thom tajusi miesten epätoivon, pelon ja tuskan joka hänessä itsessäänkin pyöri sisällä, kyseessä oli kuitenkin Miken lapsi ja Adin veli, ei pelkästään hänen poikaystävänsä. Hän ymmärsi nousta itsesäälistään ja halasi olkaansa nojaavaa Adia nopeasti, vaikka Miken käsi oli yhä hänen ympärillään. Hän ei kehdannut halata Michaelia. Kaikki säpsähtivät puhelimen soidessa.
-Moi kulta... Sairaalassa, ei vielä mitään... Thom on täällä... Kerron joo... No mene sinäkin nukkumaan jos Sophiakin kerran... Selvä! Öitä, mäkin sua, Mike sanoi ja sulki puhelimen. -Miakin on huolissaan, hän sanoi. -Sophia nukkuu meidän sängyssä, hän lisäsi Adrianille.
-No hyvä, se kun heräsi kun sä tulit potkimaan mut ylös ja mä mietinkin saako se enää nukuttua, Ad sanoi. Miesten äänistä ei voinut olla huomaamatta pelkoa ja väsymystä, pakkoa puhua jostain jotta paniikki ei kasvaisi. He eivät olleet saaneet mitään tietoa Johnnysta.
-Herra Lydon? Äidillisen näköinen hoitaja ilmestyi Miken eteen. Mies nosti kulmiaan ja nyökkäsi. -Herännyt hän ei ole mutta voitte toki mennä katsomaan, hoitaja on paikalla, nainen selitti ja antoi huoneen numeron. Kaikki kolme olivat salamana portaissa, Thom epäröi vasta huoneen ovella. Ad otti häntä kädestä ja Mike avasi oven. Ad talutti Thomin huoneeseen, Mike seisoi jo sängyn vierellä kalpeana. Thom tarttui tiukasti Adiin ennen kun uskalsi katsoa Johnnya. Hän meinasi ruveta itkemään, Johnnyn kasvot olivat täysin mustelmilla, huuli oli halki kolmesta kohtaa, Thom oli varma että se oli ollut vain yhdestä silloin kun Johnny oli lähtenyt heiltä. Toisessa kädessä oli tiputusletku, toinen oli paketissa. Yksi korvakoruista oli selvästi revitty irti, kaulassa oli tikattu viiltohaava joka lähti korvan takaa ja jatkui solisluuhun. Thom purskahti itkuun, Ad veti hänet lähelleen ja Mike laski kätensä Thomin olalle.
-Mitä pojalle on oikein tapahtunut? Mike kysyi hiljaa sängyn toiselle puolelle tulleelta hoitajalta.
-Hän on tajuton, toivomme että hän heräisi parin vuorokauden sisällä. Tila ei ole enää kriittinen. Päähän on kohdistunut useita iskuja merkiten aivotärähdystä. Kolme kylkiluuta vasemmalta on murtunut, alavatsaa on puukotettu kerran mutta poika oli onnekas, terä oli lyhyt eikä vahingoittanut mitään, vaikka lähellä olikin. Ranteessa on murtuma, jalassa muutamia pistohaavoja samasta teräaseesta. Loput varmaan näettekin, kaulaa on viilletty ja korvakoru on revitty irti, hoitaja listasi. -Ja nenässä oli pieni murtuma mutta se oli ilmeisesti tullut hieman ennen tätä tappelua.
-Ei jumalauta, Mike puuskahti. Johnny näytti kuolleelta, se osa ihosta joka ei ollut sininen, oli täysin kalpea. Mike etsi tuolin itkevälle Thomille.
-Herää nyt kulta, Ad kuiskasi veljelleen.
-Sä et kyllä ikinä opi, Mike huokaisi Johnnylle ja istutti Thomin tuoliin. Thom kuivasi nopeasti silmiään ja tuijotti Johnnya, kuin odottaen silmien avautuvan ihan milloin vain ja miehen hymyilevän hänelle. Hän muisteli kaikkia hetkiä yhdessä, tunsi suurta tarvetta herättää Johnny ja nauraa yhdessä, istua peiton alla kahdestaan ja puhua. Hän muisti illan, jolloin he olivat kävelleet keskustasta kotiin, kauniisti valaistulla sillalla helliä suudelmia. Hän tunsi jälleen halua itkeä, Johnny oli silloin antanut sen pienen saksofonin. Sisällä Thom hymyili muistaessaan seuraavan aamun, hän tarttui Johnnyn käteen ja etsi ruumiista pientäkin liikettä.
________
Täysin päätöntä: Tämä luku on niin täynnä viittauksia edellisiin tarinoihin ja lukuihin että voitte arvuutella ja kertoa muillekin kun keksitte (;
Rääpäle, jota Johnny ensimmäisenä laittaa päihin, on tuttu naama, ikävä kyllä.
|