|
Lähettäjä: Jimmy
Päivämäärä: 27.7.09 23:20:48
No niin, vaikeaa on taas ollut tämä jatkon kehittäminen. Väännettiin tätä tarinaa aika radikaalisti Thomin kanssa muuten tuossa viikonlopun aikana...
Tämä luku on pitkä ja käsittää varmaan pari päivää.
Luku 16
-Johnny! Thom huusi alakerrasta ja tutki tyhjiä huoneita.
-Yläkerta! Kuului vaimea vastaus. Pojat jättivät kenkänsä eteiseen ja Thom johdatti heidät Johnnyn huoneeseen. Johnny istui sohvalla, edessään pino papereita ja kirjoja.
-Mitä ihmettä sä teet? Thom kysyi ja kiipesi Johnnyn toiselle puolelle.
-En oikeastaan mitään, oli tylsää, Johnny totesi, sulki paksun kirjan ja laski silmälasit sen päälle. Hän käytti niitä lukiessaan ja hyvin harvoin silloinkaan. Jesse istui Johnnyn toiselle puolelle ja Joey meni sängylle.
-Oi, tää on mukava, hän totesi ja hypähti pari kertaa istualtaan sängyllä.
-Jos sä vain tietäisit, Johnny sanoi pilke silmäkulmassa. Thomas löi häntä hellästi takaraivoon, Johnny pinosi paperit ja nojasi taakse venytellen. -Hei muuten, oletteko te kaksi jo täysi-ikäisiä? Hän kysyi uteliaana.
-Mekö? Täytettiin vähän aikaa sitten, Jesse vastasi.
-En mä nyt sulle puhunut, Johnny vastasi. -Jalkojeni kanssa jutustelin.
-Johnny! Thom ärähti.
-Se aloitti, Johnny sanoi ja katsoi Thomia, yrittäen vääntää kasvoilleen koiranpentumaisen ilmeen.
-Kulta, toi ei toimi, Thom huokaisi.
-Joka tapauksessa, Johnny jatkoi. -Voitaisiin lähteä baariin jos te haluatte.
-Kai me voidaan, Joey mietti.
-Kuka kuskiksi? Jesse kysyi.
-Minä? Johnny vastasi, kuin asia olisi täysin selvä.
-Et sä voi ajaa juoneena, Jesse huomautti.
-Kyllä tähän asti, Johnny totesi.
-Eikö Mike voisi...? Thom pyysi.
-En mä oikein... Johnnyn lause keskeytyi hänen vilkaistessaan Thomiin. -Okei, mä kysyn!
-Moro! Johnny karjaisi oven käydessä. Rappusista kuului askeleet ja Mike ilmestyi huoneeseen.
-Moi vaan, hän totesi pojalleen. -Ai moi Thom, hän hymyili ja nyökkäsi muille.
-Thomin serkut, Jesse ja Joey. Erotat ne kun avaavat suunsa, Johnny selitti.
-Aivan joo. Michael, Mike esitteli itsensä ja heilautti kättään. -Mikeksi sanovat, hän lisäsi nopeasti.
-Pohdi... ttiin haluaisitko sä lähteä illalla baarikuskiksi, nämä ei anna mun ajaa? Johnny pyysi.
-Eli sä pohdit. Sopiihan tuo mutta nopeasti, mulla on vielä tekemistä, Mike vastasi ja lähti.
-Oliko toi se sun veljes? Jesse kysyi. Johnny räjähti nauramaan pidellen kylkiään.
-Se oli mun isäni! Hän nauroi.
-Mitä?! Joey huudahti. -Sun isäsi? Mäkin luulin isoveljeksi! Te olette niin saman näköisiäkin, hän sanoi silmät pyöreinä. Mike avasi oven naureskellen.
-Viimeksi mä myönsin sen syntymätodistukseen mutta kyllä mä olen isä, hän hymyili ja istui Joeyn viereen.
-Se on kuulkaa vaarikin, Johnny huomautti.
-Mitä? Sähän olet ehkä kolmekymppinen! Joey sanoi Mikelle, joka nojasi polviinsa.
-Mä täytin lokakuussa neljäkymmentä, Mike vastasi.
-Se ei halua sanoa täyttävänsä lokakuussa neljäkymmentäyks, Johnny totesi. Mike nousi jälleen ja teki lähtöä.
-Olette tunnin päästä autossa, hän muistutti ja lähti.
-Mä näen tuon teidän vilkuilunne, Johnny huomautti kaksosille, jotka hämmentyivät.
-Sun isäs on aika... Nuorekas, Joey totesi ja tuijotti ovea.
Johnny hieroi silmiään ja haukotteli raukeasti. Hän muisteli baari-iltaa ja varsinkin ajomatkaa, jonka aikana hän oli kummallisen usein huomannut Joeyn ja Miken vilkuilevan toisiaan. Hän kuuli pehmeitä askeleita takaansa, ajatteli sen olevan Thom. Johnny kaatoi viskiä lasiin ja kääntyi katsomaan jonkun istuessa viereensä.
-Etkö säkään saanut unta? Jesse kysyi. Johnny kuunteli hetken muiden tasaista hengitystä olohuoneesta ja pudisti päätään. Jesse joi varovasti Johnnyn lasista.
-Ole hyvä vain, Johnny naurahti.
-Kuule... Flirttaatko sä Joeyn kanssa? Jesse kysyi.
-Häh? Johnny älähti ihmeissään.
-Musta tuntuu siltä. Sä heität koko ajan flirttiä Joeylle ja pilkkaat mua vaikka mä... Mä... Jesse kadotti rohkeutensa. Johnny kääntyi katsomaan häntä, nojasi käsiinsä ja kehotti jatkamaan. -Miksi mä edes... Mä vain nolaan itseni näin, Jesse heilautti hiukset kasvoiltaan. -Mua piinaa kun sä kiinnität kaiken huomion Joeyyn, niin kaikki muutkin aina...
-Kaikki hyvin, Johnny yritti rauhoitella.
-Eikä ole! Jesse vastasi nopeasti ja pyyhki silmiään.
-Älä nyt jumalauta itke! Johnny sanoi ja veti pojan halaukseen. -Puhu mulle, Johnny yritti. Jesse veti kasvonsa pois kaulan alta ja painautui uudelleen lähelle, suutelemaan Johnnya, joka lamaantui hetkeksi mutta työnsi pojan kauemmas. -Mä en voi! Johnny sihahti.
-Joeyn sä haluaisit, eikö? Jesse huokaisi.
-Nyt ei ole kyse siitä vaan siitä, että mä olen kihloissa sun... teidän serkkunne kanssa! Johnny vastasi. -Sä taidat olla humalassa, kannattaisi varmaan mennä nukkumaan, hän yritti.
-Eikä, Jesse vastasi.
-Kerro sitten mikä sulla on, Johnny kehoitti, miettien mielessään oliko tarpeeksi humalassa kuunnellakseen. Hän haki Jesselle lasin ja varmisti muiden nukkuvan.
-En mä tiedä jaksatko sä kuunnella, Jesse huokaisi. -Mutta kuitenkin. Joey on aina saanut kaikki miehet. Se on aina ollut suositumpi kuin mä. Mulla on tasan kerran eläessäni ollut poikaystävä. Se oli komea, pitkä, tatuoitu, huomaavainen, kaikkea mitä kuvitella voi. Joey vei senkin, Jesse joi varovasti ja yskäisi. -Mä jätin ne kerran kahdestaan. Voit vain kuvitella. Jos joku mies katsoo mua, Joey ilmestyy paikalle ja mä olen nolla. Jos Joey on valmiiksi paikalla, mä olen valmiiksi nolla. Se on mun veli, mä rakastan sitä, me ollaan oikeastaan erottomattomat ja noin, mutta silti... Mä olen aina kakkonen, Jesse purkautui. Johnny kamppaili itsensä kanssa. -Joten musta tuntui kammottavalta kun sä tunnuit vaan flirttaavan Joeylle ja vinoilit mulle, varsinkin kun mä... Jesse päätti lauseensa olkien kohautukseen. Johnny pohti hetken, hänen sisällään oli outo tunne.
-Tiedätkö, mä olen pahoillani... Johnny sanoi hiljaa, tarkoittaen joka sanaa. -Mä en tarkoita pahaa, hän lisäsi ja halasi Jesseä uudelleen. Poika hengitti hiljaa hänen rintaansa vasten. -Ja tiedätkö, sä olet paljon mukavampi kuin veljesi. Ja suloisempi, Johnny hymyili. He keskustelivat hetken hiljaa, kunnes Jesse päätti mennä nukkumaan. Johnny toivotti hyvää yötä ja tyhjensi viimeisen lasillisen.
Joey ilmestyi keittiön ovelle ja katseli veljeään, joka tuijotti ikkunasta ulos.
-Tapahtuiko sun ja Johnnyn välillä jotain? Joey kysyi ja nojasi ovenkarmiin.
-Hmm... Ei, Jesse huokaisi.
-No, olihan tuo arvattavissa. Sä olet ollut vain niin outo, Joey vastasi ja nosti kätensä puuskaan. -Koita nyt uskoa että se ei halua sua vaikka sä kuinka pitäisit siitä.
-Lopeta tuo! Sä et tiedä mitä tapahtui kun te nukuitte! Jesse ärähti ja nousi seisomaan. -Johnny pitää musta. Niin moni muukin mies jotka sä olet vienyt multa! Johnny vain pitää musta ystävänä. Miksi sun on aina pakko halventaa mua? Mitä sulla muka on mitä mulla ei?
-Etkö sä ole huomannut miten Johnny vihjailee mulle? Joey kysyi pilkallisesti.
-Mä kysyin siltä ja se ei edes tajunnut. Se kielsi, se seurustelee meidän serkun kanssa, sitä ei kiinnosta kumpikaan meistä eikä kukaan muukaan! Jesse sanoi ja astui pari askelta kohti veljeään.
-Mutta sä haluat sen, sitä on turha kieltää, Joey sanoi, ärsyttäen veljään tahallaan.
-Totta kai! Se on kiltti, huomaavainen ja välittää musta! Se lohdutti kun mulla oli huono mieli ja kuunteli! Voisit säkin joskus miettiä miltä musta tuntuu, Jesse vastasi uhmakkaasti.
-Mitä ihmettä täällä tapahtuu? Thom kysyi Joeyn takaa.
-Ei mitään, Jesse sanoi nopeasti.
-Thom, voisitko sä lainata autoa? Joey pyysi. Thom mietti hetken mutta haki Lexuksen avaimet kaapista. Auto oli seissyt heidän pihallaan jonkin aikaa, Thom ei ollut vain vielä saanut hankittua korttia.
-Mihin sä menet? Thom kysyi.
-Mulla on vähän asioita, Joey totesi ja painui ovesta ulos. Jesse huokaisi raskaasti.
-Tappelitteko te? Thom kysyi ja istutti serkkunsa pöydän ääreen.
-No joo, ei mitään suurempaa, Jesse huokaisi. -Kyllä mä tiedän mihin se meni. Eiköhän se palaa melko pian.
-Eli sä et halua kertoa, Thom naurahti. -Jos ei palaa niin sä voit varmaan lainata Chrisin auton ja mennä perään.
-Kiitos, Jesse huokaisi ja alkoi jälleen tuijottaa ikkunasta ulos.
Joey jätti Lexuksen pihalle ja käveli suoraan avoimesta ovesta sisään.
-Ai moi, kumpi olitkaan, Mike hymyili keittiössä.
-Joey. Onko Johnny kotona? Joey vastasi nopeasti.
-Lähti johonkin töihin Adin kanssa, tyhmä veto jos multa kysyt, Mike vastasi. -Onko kaikki varmasti hyvin?
-Ei todellakaan, mä halusin puhua Johnnyn kanssa, Joey sanoi ja suki hiuksiaan. -Kai mä sitten lähden...
-Puhu mun kanssa, Mike hymyili. -Kai se on ihan se ja sama kumman kanssa puhuu kun me ollaan kerran niin saman näköisiäkin, hän lisäsi ja iski silmää. Joey pohti hetken, jätti kuitenkin kenkänsä eteiseen ja käveli keittiöön. -Tähän suuntaan jos suinkin sopii, Mike kehoitti ja johdatti Joeyn makuuhuoneeseensa.
-Puhumaan mä vain tulin, Joey naurahti vaivaantuneena. Mike hymyili rennolla tavallaan olkansa yli ja pyysi istumaan. Joey etsi sohvaa, tuolia, mitä tahansa mutta joutui toteamaan että hänen oli pakko istua sängylle.
-Juotko sä punkkua? Sä olet todella jonkin tarpeessa, Mike totesi ja alkoi tutkia pientä baarikaappia. Vastausta odottamatta hän toi lasillisen punaista nestettä Joeylle ja itselleen matalassa lasissa oranssinruskeaa nestettä. -No nyt. Mikä sulla on? Mike kysyi ja nojautui toisen kätensä varaan.
-Riitelin Jessen kanssa, Joey vastasi. -Mä sanoin sille rumasti mutta niin kyllä sekin mulle.
-Kurjaa. Mistä syystä? Mike kysyi ystävällisenä.
-Johnnysta, Joey huokaisi ja joi nopeasti. -Jesse taitaa olla melkoisen ihastunut siihen eikä tunnu ymmärtävän että Johnny on kihloissa meidän serkun kanssa!
-Eihän tuolle mitään mahda jos sattuu ihastumaan, Mike hymyili tietävästi. -Onko niiden välillä sitten tapahtunut jotain? Jesse on samaa tyyppiä kuin Thom, just sellanen joka saa Johnnyn sukat pyörimään jaloissa, hän jatkoi. Joey tunsi vihlaisun sisällään tajutessaan sanat.
-Ei mulle täysin selvinnyt, mä luulisin että Jesse on mennyt kännissä sitä lähentelemään, Joey vastasi. -Se oli yksi asia mitä mä halusin kysyä Johnnylta, hän lisäsi ja joi lasinsa tyhjäksi.
-Ota varovasti, se nousee aika helpolla päähän, Mike kehoitti mutta täytti lasin Joeyn pyynnöstä.
Joey tunsi olevansa jopa hieman humalassa kun häntä enemmän juonut Mike nousi ja käveli varmoin askelin vaatekaapille.
-Mun pitää vaihtaa paita jos sopii, tunnin päästä pitää lähteä, menen Seanin kanssa kaljalle. Jatka toki, Mike sanoi ja veti t-paitansa lattialle.
-Mihin mä edes jäin? Joey kysyi ja toivoi ettei Mike huomaisi hänen tuijotustaan. Mies kääntyi ja veti mustan hihattoman ylleen.
-Sä olit sanomassa jotain juurikin Seanista, Mike sanoi ja istui uudelleen.
-Niin, sitä mä vain että siitä on tullut ihan outo. Ennen se ei edes halunnut kuulla sanaa homo ja nyt se esittelee onnellisena Johnnyn vävypoikanaan, Joey selitti. Mike puraisi huultaan.
-No, se on nyt ollut niin paljon mun seurassa että ehkä se on tajunnut ettei se ole niin paha asia, Mike hymyili. Joey luuli ymmärtävänsä sanojen tarkoituksen ja vastasi hymyyn.
-Mun pitäisi varmaan mennä, Joey totesi, laski lasin yöpöydälle ja yritti nousta.
-Oletko sä varma... Mike aloitti, Joey kuitenkin horjahti ja kaatui hänen syliinsä. -...ettet sä tarvitse kyytiä? Mike jatkoi. Joey naurahti ja nosti katseensa käsistään miehen rinnan päällä tämän silmiin. Hiljaisuutta kesti hetken, kunnes Mike siirsi hiukset pojan kasvoilta ja kumartui kokeilevasti suutelemaan häntä. Joey nosti nopeasti kätensä miehen niskaan ja veti tämän paremmin lähelleen, kuin peläten tämän irrottautuvan. Suudelma oli pitkä ja intohimoinen, Joey meinasi valua täysin lattialle Miken vahvojen käsivarsien vetäessä hänet syliinsä. Joey rohkaistui, veti Miken paidan lattialle ja kaatoi tämän selälleen sängylle, kumartuen suutelemaan kaulaa ja rintaa.
-Kuule, oletko sä aivan varma? Sä taidat olla aika humalassa, Mike kysyi. -Mä en halua että sä kadut tätä myöhemmin.
-Se vain rohkaisee mua tekemään asioita, jotka mä olen halunnut tehdä jo meidän ensitapaamisesta, Joey kuiskasi, avasi toisella kädellä vyön soljen ja tunki kätensä miehen housuihin.
-Mutta silti mä... Herrajumala! Mike puuskahti ja vaikeni.
Joey odotti hetken peloissaan häätäisikö mies hänet välittömästi pois, mutta tämä veti hänet kainaloonsa tasatessaan hengitystään.
-Mä kun luulin että mä olen se nuori joka jaksaa, Joey huokaisi. Mike naurahti ja silitti tämän olkaa. Mike oli juuri sanomassa jotain kun hän alkoi kuunnella, ikään kuin talosta olisi kuulunut askeleita. Hän meinasi juuri lausua ajatuksensa Johnnyn kotiinpaluusta ääneen kun huoneen raollaan oleva ovi avautui.
-Joey, oletko sä tääl.... Jessus! Jesse karjaisi ja jäi oviaukkoon tuijottamaan. Joey nousi hieman ylös ja Mike vain makasi paikoillaan, yrittäen pysyä rauhallisena.
-Onhan se täällä, Mike vastasi lopulta. Joey nousi ja etsi nopeasti alushousunsa lattialta.
-Sä valita mulle koska mä pidän Thomin poikaystävästä ja niiltä jalansijoilta painut naimaan Thomin appiukkoa! Mikä sua risoo? Jesse ärähti veljelleen.
-Mike ei liity tähän mitenkään! Joey vastasi ja nosti kätensä rinnalleen. -Mä tulin tänne tasan puhumaan Johnnyn kanssa.
-Siltähän tuo näyttää! Jesse naurahti pilkallisesti. Mike kiskoi alushousut jalkaansa ja tuli Joeyn vierelle.
-Jesse, Joey on oikeassa, se tuli vain puhumaan. Mä aloitin, hän yritti sanoa rauhallisesti. -Asiahan ei mulle edes kuulu ja mä en halua olla osallinen teidän riidassanne mutta ilmeisesti mä olen tahtomattani joutunut mukaan, hän jatkoi. Pojat tuijottivat häntä sanattomina. -Mulla ei ole veljeä mutta mä olen kasvattanut kaksi jotka voisi yhtä hyvin olla kiinni toisissaan, mä en vain käsitä sitä omistushalua. Te ette mun järkeni mukaan seurustele, miksi teidän pitää repiä hiuksianne tuon takia? Miksi te ette voi ihastua keneen haluatte ja naida ketä haluatte? Mä olen vuosia ihmetellyt tätä, Mike melkein hymyili. -Eli minkä hemmetin takia te ylipäätään tappelette? Nyt mä menen ovesta ulos, lukitsen sen ja te kaksi pääsette ulos vasta kun olette selvittäneet asianne! Hän ilmoitti ja meni Jessen ohi, sulki oven ja jäi odottamaan.
-Kuule, se on oikeassa, Jesse huokaisi.
-Mä tiedän... Anteeksi siitä mitä mä sanoin, Joey vastasi.
-Samoin, Jesse sanoi ja astui veljensä luo. -Rakas olet, idiootti.
-Niin säkin, pölö, Joey vastasi ja halasi veljeään.
-No niin, oliko se nyt niin hemmetin vaikeaa! Mike kysyi avatessaan oven.
Jesse lähti Opelilla hieman ennen Mikeä ja Joeyta. Mike istui kuskin penkille ja työnsi sitä taakse.
-Miten joku kykenee seisottamaan tällaista autoa pihalla? Hän kysyi ääneen ja korjasi taustapeiliä.
-Kyllä Johnny tätä välillä ajaa... Ja Sean kanssa, Joey vastasi hajamielisesti. Mike lähti ajamaan, käänsi tielle ja päätti vaihtaa vanhan Bemarinsa pois välittömästi.
-Kyllä käy kateeksi, niillä oli jo valmiiksi pihalla BMW ja Citroën. Nyt vielä tämä, mä muutan sinne, Mike totesi rikkoakseen hiljaisuuden ja käänsi auton sulavasti. Hän laittoi CD-soittimen päälle mutta sulki sen välittömästi tanssimusiikin alkaessa tulvia kaiuttimista.
-On Thom tämän kyydissä ilmeisesti ollut, Joey nauroi Miken järkytykselle.
-Joo, jos antaa sen musiikkipuolen nyt olla, Mike totesi. -Puhutaan mielummin.
-Mistä? Joey kysyi vaikka tiesi hyvin vastauksen.
-Äskeisestä. Saakohan tässä polttaa? Tuskin, Mike pohti. -Kuten tiedät, mulla on häät tuossa muutaman viikon kuluttua. Sen ei olisi pitänyt antaa tapahtua mutta... Mä taidan olla aika heikko toisinaan, hän naurahti ja vilkaisi Joeyta. Tämä istui melko vaiti koko matkan perille asti. Thom tuli avaamaan heille oven, käski Mikenkin sisälle.
-Johnny soitti äsken! Sulla on sitten polttarit viikonloppuna! Hän ilmoitti innoissaan.
-Häihin on monta viikkoa vielä? Mike kysyi ihmeissään.
-Ehdit hyvällä tuurilla toipua, Sean hymyili. -Millä autolla me mennään?
-Sillä Lexuksella. Ja mä ajan! Mike ilmoitti ja heilautti avaimiaan. -Thom, heti kun huvittaa niin mä voin vaihtaa tuon toistakymmentä vuotta vanhaan Hiaceen tai Bemariin... Tai vaikka molempiin.
-Mennäänkö? Se luulee vielä Hiacea joksikin klassikkoautoksi ja suostuu tuohon, Sean virnisti ja työnsi Mikeä selästä kohti ulko-ovea. Kaikki muut hävisivät, Joey jäi vielä eteiseen.
-Hei hetki... Poika sanoi yhtäkkiä. Mike kääntyi, Joey tuijotti häntä järkyttyneenä, näyttäen siltä että palaset olivat vihdoin osuneet kohdalleen hänen päässään. Poika osoitti Seanin selkää ja Mikea vuorotellen, kasvoillaan leveä, ymmärtävä hymy. Mike iski silmää ja painui ovesta ulos.
_____________
Okei, tämä taisikin olla tosi pitkä.
Päättömiä yksityiskohtia: Thom tajuaa autoista ja melkein jaksaa hankkia ajokortinkin : D
|