|
Lähettäjä: desiderata
Päivämäärä: 11.8.13 14:41:14
Täällä taas! Oon tehny viimoset työpäivät ja nyt lomaillut ahkerasti, joten en ole ehtinyt koneelle. Laittaisin totta kai useammin jatkoa, mutta tein virhearvion silloin, kun julkaisin ekan pätkän. Mulla oli tekstiä aika paljon, mutta sitten saitte mut kuitenkin kiinni ja nykyään oon vain yhden tai kaksi pätkää teitä edellä.
Huomasin, että olen jaaritellut yhdestä vuorokaudesta nyt noin kymmenen sivua, joko kyllästyttää? Tietty Tuulian ja Mikon kannalta tärkeä päivä mutta silti..
--
”Pitäiskö mun hommata pillerit?” mietin ääneen kun Mikkokin oli selvinnyt suihkusta lämpimille saunan lauteille.
”Öh, en mä tiedä, oliko toi kysymys?” Mikko vastasi ja jatkoi kun mä kohautin olkapäitäni. ”Olis kai se helpompaa? Mutta eikö niistä voi tulla kaikkia mielialan vaihteluita sun muuta, tai niin mä oon jostain kuullut.”
”Joo, sitä ei voi oikeastaan tietää miten ne vaikuttaa ennen kun kokeilee. Mulla ei ole ikinä ollut niin en tiedä. Ja jos yksi merkki ei sovi niin toinen ei välttämättä aiheuta mitään ongelmia.” Nojasin leukaani polviin miettien vaihtoehtoja. Mä olin sitä mieltä, että kondomi pilasi intohimon, spontaaniuden tai romanttisuuden, mitä milloinkin, vaikka seksuaalivalistajat yrittivät kovasti kumota sitä ajatusta. Toisaalta ajatus hormonien nielemisestä päivittäin ei kuulostanut kovin terveelliseltä, ja mä olin ollut epäluuloinen pillereitä kohtaan siitä lähtien, kun kuulin jonkun tytön kuolleen tupakan polton, migreenin ja pillereiden yhdistelmään. En edes tiennyt, oliko tarinassa perää, mutta eivätkö kaikki urbaanilegendat saaneet alkunsa tositapahtumista?
”Tai sitten voisi kokeilla sellaista rengasta”, sanoin.
”Mitä rengasta?” Mikko kysyi epäilevänä.
”Mirkalla on sellainen. Siinä on vissiin paljon pienempiä määriä aineita, eli sen ei pitäisi aiheuta sivuvaikutuksia niin helposti.”
”Aaa, niin se mikä Mirkalla on, mä juuri eilen vietinkin pari tuntia Mirkalla keskustelemassa sen ehkäisymetodeista”, Mikko sanoi sarkastisesti ja mä tuhahdin. ”toisin sanoen mikä se on?” Mikko kysyi uudestaan ja mä selitin parhaani mukaan, lähinnä sen, mitä olin Mirkalta kuullut. Mikko ei vieläkään näyttänyt hirveän innostuneelta.
”Eikö se tunnu vähän oudolta? Tai mitä jos mä jään kiinni tai jotain?” se nauroi.
”Ei Kallen mukaan ainakaan tunnu miltään. En tiedä.”
”Kallella on varmaan vaan niin pieni kýrpä”, Mikko mutisi puoliääneen ja mä läimäytin jätkää reiteen.
”Auu!” Mikko huusi sydäntäsärkevän epäuskottavasti. Pahoittelin virnuillen käytöstäni ja silitin Mikon jalkaa parantavasti. Kosketus oli viaton, ihan totta, mutta sitten mä sain ajatuksen ja se viattomuus vähän unohtui. Siirsin kättäni enemmän Mikon reiden sisäsyrjälle ja sivelin sormillani herkkää ihoa. Mikko värähti ja laski kätensä mun kädelle.
”Mitä sä teet?” se kysyi, muttei kuulostanut siltä että tahtoisi mun lopettavan.
”Älä nyt, mulla on parantava kosketus”, nauroin ja katsoen Mikkoa silmiin liikutin kättäni ylemmäs. Mikko äännähti hassusti ja peitti kasvonsa käsillään.
”Pikemminkin kiduttava kosketus”, se voihkaisi ja mua hymyilytti.
”Mä en ole tehnyt tätä hirveästi, joten sano jos mä teen jotain väärin, tai sano mitä sä haluat mun tekevän”, pyysin ja Mikko nyökkäsi käsiensä takaa. Koskin Mikkoa ja tarkkailin samalla miten tämä reagoi mun käsien liikkeisiin. Olin kolme kertaa elämäni aikana tehnyt tätä, enkä tosiaan tiennyt olinko hyvä vai huono. Oli niin vaikeaa, kun ei voinut yhtään tietää miltä toisesta tuntui. Niillä kerroilla se kaikki oli ollut välttämätön paha, tavallaan vastapalvelus siitä mitä mä itse sain, mutta nyt mä ymmärsin koko jutun ihan eri tavalla. Tajusin yhtäkkiä, millainen valta mulla oli Mikkoon, miten yksin mä pystyin tuottamaan sille sellaista nautintoa että se melkein huusi. Pari kertaa Mikko huokaisi ”älä lopeta”, tai ”tee toi uudestaan”, mistä päättelin, etten ollut ainakaan ihan surkea. Kun polvistuin alemmalle lauteelle ja koskin Mikkoa huulillani jätkä upotti sormensa mun saunan kuumentamiin hiuksiin ja mä ymmärsin, että sain tästä itselleni jotain yhtä lailla kuin Mikkokin. Jätkän ääni ja ote mun hiuksissa poltti jossain alavatsan tienoilla ja mä voihkaisin tukahtuneesti Mikkoa vasten.
”Pakko päästä ulos, mä pyörryn kohta”, sanoin maatessani hetken päästä lauteilla nojaten päätäni Mikon reiteen. Nousin hitaasti ylös ja kaiteesta tukea pitäen raahauduin kylpyhuoneen kautta pukuhuoneeseen, missä kiedoin pyyhkeen päälleni ja avasin kaljan. Mikko tuli perässä, samalla tavalla pyörryksissä, ja saatuaan pyyhkeen lantiolleen ja kaljan ja röökit käteen me siirryttiin pukuhuoneen päädyssä olevasta ovesta kellaritason kuistille. Se oli pieni suorakulmion muotoinen alue pöydällä ja muutamalla tuolilla, ja seinän vieressä kulkivat portaat maan tasalle. Me sytytettiin tupakat ja puhalleltiin savua hiljaa. Ulkona oli sen verran viileää, että meistä nousi höyryä ilmaan, vaikka mulla oli ihan sellainen olo, että olisin höyrynnyt ilman saunaakin. Tirskahdin ajatukselle ja Mikko kysyi mitä mä nauroin.
”Sä saat mut höyryämään”, hihitin osoittaen ilmaa meidän ympärillä.
”Víttu sä olet vajaa” Mikko hymähti. ”Sitä paitsi, se taisit olla sä, joka sai mut ”höyryämään” if you know what i mean”, se virnisti ja mä nauroin.
”En ole vajaa! Musta tuntuu vaan että mun aivot on tyhjentyneet hetkellisesti..”
”Eipä tuo haittaa. Ei meidän tarvitse just nyt mitään järkevää ajatellakaan”.
Kohautin olkiani ja tumppasin röökin betonilattiaan Mikon noudattaessa esimerkkiä. Tumpit pitäisi myöhemmin muistaa viedä ylös tuhkikseen. Otin pitkän kulauksen kaljastani ja jätin sen pukuhuoneeseen kun me mentiin takaisin sisälle, sillä en halunnut sen lämpenevän saunassa. Tajusin myös, että mulla oli edelleen meikit naamassa ja pesin ne nopeasti suihkussa ennen kuin palasin saunaan. Haukotellen kävin lauteille makaamaan laskien tällä kertaa jalkani Mikon syliin, ja myönnetään, se oli samalla epäsuora vihjaus että halusin Mikon jatkavan siitä, mihin mä olin jäänyt. En kehdannut noin vaan pyytää, vaikka tuskin jätkä olisi siitä pahastunut. Mikko laski kätensä mun jalkojen päälle, muttei tehnyt elettäkään siihen suuntaan johon mä olisin halunnut. Haukottelin uudestaan hiukan loukkaantuneena, mutta ehkä miehet eivät yleensäkään tajunneet hienovaraisia vihjauksia. Taisin melkein nukahtaa siihen lämpöön kun yhtäkkiä hätkähdin horteestani Mikon nostaessa mun toisen jalan pois päältään. Luulin hänen olevan lähdössä ja olin nostamassa toistakin jalkaa alas lauteelta mutta Mikko esti mua ja lukitsi mun vasemman jalan koukkuun itsensä ja seinän väliin.
”Mun vuoro”, se sanoi vain luoden muhun taas sen katseen, ja mä värähdin, vaikkei Mikko edes koskenut mua vielä. Me tuijotettiin toisiamme hiljaa eikä taidettu edes hengittää. Ja kun se vihdoin kosketti mua, mä tajusin sen tahallaan kiusaavan. Hipaisu reidellä, kosketus alavatsalla, pieni suudelma mun rinnoilla, se piirsi kuvioita mun kosteaan ihoon ja mua pyörrytti taas. Mikosta huomasi, että se oli tehnyt tätä ennenkin, tai kyllähän mä tiesin Mikon naismäärän suurin piirtein, tiesin sen olevan kokeneempi kuin mä ja ne edelliset olivat ilmeisesti kouluttaneet Mikon hyvin. Jossain välissä Mikko kumartui mun päälle ja suuteli mun huulia, ja kun se vetäytyi pois, mun oli pakko kuiskata romanttisesti että se panisi mua nyt. Mikko pysähtyi.
”Älä edes ehdota tota tai mä toteutan sen. Mä en halua isäksi näin nuorena”, se sanoi tosissaan ja mä huokasin.
”Ihan sama, ja onhan jälkiehkäisy olemassa”, intin, koska sillä hetkellä mua ei juuri kiinnostanut ajatella seurauksia. Kiedoin käteni Mikon ympärille ja vedin tätä alaspäin kiinni muhun.
”Ei kuule, se ei ole mitenkään kiva kokemus mitä mulle on kerrottu, en mä halua sun joutuvan syömään sitä pilleriä.”
”Ei mua haittaa..” mutisin mutta Mikko ei antanut periksi.
”Nyt vähän itsehillintää nainen”, se nauroi ja peruutti pois mun päältä jatkaen siitä, mihin oli jäänyt. Yritin vielä protestoida, mutta mun valitus keskeytyi tahattomaan voihkaisuun, enkä suoraan sanottuna tuntenut itseäni enää erityisen pettyneeksi.
|