Kirjoita uusi viesti  |  Alueen etusivu  |    |  Etsi  Alas ⇓   
  Tuulia 2

Lähettäjä: desiderata 
Päivämäärä:   19.5.13 12:47:57

Ai niin, mun piti laittaa tämä pätkä uuteen koska eka menee jo täyteen! Kiitos teille, musta tää on aika hienoa kun saa aloittaa toisen topicin :D

--

”Moikka, pitkästä aikaa!” hihkaisin kun puhelimen toisessa päässä vastattiin, ja tajusin kuulostavani todella teennäiseltä. ”Mitä kuuluu?” jatkoin hillitymmin, mutta keikuin samalla hermostuneena tuolillani.
”Ei tässä mitään. Mitä sulle?” Mikko sanoi lyhyesti.
”Ajattelin että voitais nähdä tänään”, ehdotin, vaikka Mikon äänensävy ei ainakaan helpottanut mun epävarmuuttani.
”Tota, tänään ei kyllä käy, me ollaan jätkien kanssa lähdössä road tripille, kunhan vapaudutaan koulusta. Jaska sai inssin läpi aamulla.”
”Ai. no hauskaa reissua sitten. Entäs huomenna, tai joku päivä?” kysyin pettyneenä. Mitä pidempää joutuisin odottamaan tapaamista, sitä enemmän ehtisin sitä stressata.
”Joo no katellaan. Mun pitää mennä, tunti alkaa, moikka”, Mikko lopetti puhelun tylysti ja mä tuijotin suu auki puhelintani.
”No haista víttu sitten”, mutisin ja viskasin luurin sängylleni. Seuraavalla kerralla se en olisi minä, joka saisi luvan ottaa yhteyttä.

Tuijotin hetken ulos huoneeni ikkunasta mitään ajattelematta mutta nousin pian huokaisten ylös. Ei huvittanut kyyhöttää kotona yksin ja olihan mulla muitakin kavereita. Noukin puhelimen taas käteeni ja soitin Tonille.
”Moi!” Toni vastasi kuulostaen sentään iloisemmalta kuin Mikko.
”Moi, missä sä oot?” kysyin. Taustalla kuului radion ääni.
”Kotonahan mä ja Mik- mitä víttua? Mitä en?” Toni keskeytti yhtäkkiä, puhuen ilmeisesti jollekin muulle kuin mulle. Kylmät väreet kulkivat mun selässä. Jotenkin musta tuntui että tiesin, kenen kanssa Toni oli, ja yritin kuunnella läpi mutta radio peitti äänet.
”Haloo? Mikä sulle tuli?” kysyin ja Toni havahtui.
”Hei oota hetki, mä soitan sulle ihan just takaisin.” Ja taas puhelin suljettiin tökerösti mun korvaan. Vihan kyyneleet kihosivat silmiin ja räpyttelin niitä pois istuessani sängyn laidalle ja hengitin syvään. En ehtinyt edes selvitellä ajatuksiani kun Toni soitti takaisin.

”Moi taas, sori tosta äskeisestä. Kalle alkoi sählätä jotain..” Toni kertoi ja mä tuhahdin. Meidän ystäväpiirissä oltiin aina naurettu Tonin säälittäville valehtelutaidoille. ”Mutta mitä sulla oli asiaa?” Toni kysyi vaivaantuneena ja tiesin hänen ajattelevan samaa kuin mä.
”Sitä vaan että oletko sä nähnyt Mikkoa milloin viimeksi?” kysyin ihan piruuttani ja Toni yskähti.
”Öh, milloinhan se oli.. Sunnuntaina ehkä? Joo oli se sunnuntaina, käytiin mäkkärissä. Miten niin?”
”Ei mitenkään. Kuule, sulla taitaa olla muuta tekemistä että soitellaan joskus”, sanoin ja nyt oli mun vuoro lyödä luuri korvaan. Jos mulla olisi vielä ollut vanha Nokian kapula, se olisi päätynyt päin huoneeni seinää, mutta nykyinen puhelimeni ei varmaankaan pitäisi sellaisesta kohtelusta.

Tämähän alkoi mennä jo vaikeaksi. Mikko selvästi vältteli mua enkä mä ymmärtänyt miksi. En mä hänelle ollut mitään tehnyt, ei kai se Mikon asia ollut kenen kanssa mä menin sänkyyn jos hän kerran halusi olla vain ystäviä. Tonin käytöksen mä vielä tajusin, totta kai hän olisi Mikon ”puolella” jos niin voi sanoa, vaikka se mua harmittikin. Tunsin itseni yksinäiseksi. Meidän porukka oli ollut tosi tiivis jo pitkään ja mua pelotti ajatuskin siitä, että se yhteys hajoaisi. Kyyneleet nousivat taas silmiin ja ellei edellisistä olisi kulunut vasta kolme viikkoa, olisin epäillyt menkkojen alkavan tämän itkuherkkyyden takia. Kävin sängylle makaamaan ja olin jo antamassa kyynelille vallan kun Anniina pamahti huoneeseen.

”Lähde mun kanssa kaupungille!” tämä kailotti mutta huomasi sitten mun punertavat silmät. ”Mikä sulla on?” Anniina kysyi ja pomppasi makaamaan mun viereen sängylle. Yritin pyyhkiä silmiäni, mutta siskon huolestunut ilme sai padon murtumaan ja purskahdin itkuun.

”Hei, hei, shhh”, Anniina rauhoitteli mua, mikä sai mut itkemään vielä enemmän. ”Kerro mulle mikä on?” tämä kysyi ja kun sain itseni kerättyä vähän enemmän kasaan, vuodatin tytölle koko säälittävän tarinan. Kun hiljenin, Anniina nousi ja haki mulle pöydältä nenäliinapaketin.
”Kiitos”, sanoin vain.
”Se on mustasukkainen”, Anniina tokaisi kun olin saanut niistettyä nenäni.
”Ai kuka, Toniko?” kysyin silmät suurina.
”Ei, älä ole hölmö, Mikko tietysti!”
”Eikä ole! Sehän sanoi haluavansa olla vaan ystäviä”, tokaisin vaikka ei Mikko mitään sellaista ollut sanonut, antanut vain ymmärtää.
”Äh, miten ihmiset osaakin olla sokeita omissa asioissaan!” Anniina huudahti turhautuneena ja mun teki mieli mainita Mikaelista, mutten ehtinyt kuin avata suuni kun tyttö jatkoi. ”Sähän sanoit Tonille, että sua pelottaa että Mikko on ihastunut suhun?” Anniina sanoi kysyvästi ja nyökkäsin.
”Mutta en mä tarkoittanut sitä ihan niinkään”, mutisin ja Anniina huokasi.
”Ehkä et, mutta Toni ymmärsi sen juuri niin.”
”Voi hélvetti”, sanoin kun tajusin mitä olin tehnyt. ”Eli Toni on mennyt kertomaan Mikolle mitä mä sanoin sille.”
”Ja se yritti olla vaan ystäviä, ihan niin kuin säkin, mutta kun se näki sut Niklaksen kanssa, mustasukkaisuus iski ja nyt se välttelee sua sen takia. Näin mä tän asian näkisin”, Anniina sanoi ja me istuttiin vähän aikaa hiljaa ja mietittiin. Tai mä ainakin mietin niin että päätä alkoi kiristää.

”Nyt tehdään näin”, sisko keskeytti hiljaisuuden, ”sä laitat aurinkolasit silmille ja lähdet mun kanssa kahville ja shoppailemaan kaupungille. Ja huomenna soitat Mikolle. Sulla on vuorokausi aikaa miettiä mitä sä sille sanot.”

  Re: Tuulia 2

Lähettäjäjekku 
Päivämäärä:   19.5.13 15:33:40

jatkoo!

  Re: Tuulia 2

LähettäjäJenna 
Päivämäärä:   19.5.13 17:33:15

Ja kaikille uusille lukijoille edellinen topic.

  Re: Tuulia 2

Lähettäjä: / 
Päivämäärä:   19.5.13 17:42:45

http://forum.hevostalli.net/read.php?f=11&i=867047&t=867047
Edellinen

  Re: Tuulia 2

Lähettäjä: desiderata 
Päivämäärä:   19.5.13 18:13:32

http://forum.hevostalli.net/read.php?f=11&i=867047&t=867047 anteeksi unohtui :)

  Re: Tuulia 2

Lähettäjä: höhöö 
Päivämäärä:   20.5.13 04:29:11

hyvä tarina :)

  Re: Tuulia 2

Lähettäjä: 55 
Päivämäärä:   22.5.13 10:37:07

hihii <3

  Re: Tuulia 2

Lähettäjä: new 
Päivämäärä:   23.5.13 07:46:25

uutta pätkää putkeen !

  Re: Tuulia 2

Lähettäjä: desiderata 
Päivämäärä:   26.5.13 15:10:55

Kiitos kaikille!

--

Anniinan kohtalokkaat sanat kaikuivat mun päässä koko yön ja perjantaipäivän koulussa. Hankalien asioiden selvittämiseksi kannatti aina nukkua yön yli, mutta mä olin nyt entistä enemmän sekaisin. Eilen kristallinkirkkaalta vaikuttaneet johtopäätökset eivät enää tuntuneetkaan uskottavilta. Mitä Anniina muka mistään tiesi? Miehethän aina sanoivat mitä tarkoittivat ja kun naiset alkoivat tulkita miesten lauseita liian monimutkaisesti, he käsittivät asiat ihan väärin. En todellakaan nöyryyttäisi itseäni tunnustamalla Mikolle ihastumiseni jos jätkä piti mua yleisenä polkupyöränä Niklaksen takia.

Koko päivän pelkäsin, että Anniina pakottaisi mut soittamaan kohtalokkaan puhelun, mutta tyttöä ei näkynyt joten hän oli kai mennyt koulusta suoraan kaverille. Sisko yritti soittaa ensin neljältä ja myöhemmin kuudelta, mutta en ollut niin tyhmä että olisin vastannut. Hän olisi varmasti saanut mut taas vakuuttuneeksi omista päätelmistään.

Mulla kävi tuuri, sillä Anniina ilmestyi kotiin vasta puolen yön aikoihin. Huomenna olisi isän synttärit ja kun isä oli mennyt nukkumaan, me oltiin äidin kanssa vallattu keittiö ja leivottiin salaista syntymäpäiväkakkua. Salainen tosin vain siksi että se kuulosti hienommalta, me oltiin tehty sama jo niin monta kertaa että isä osasi jo itse mennä tarpeeksi ajoissa nukkumaan päästääkseen meidät leipomaan. Olin lisäämässä jauhoja taikinaan kun ovi kävi. Anniina oli kävelemässä keittiön oviaukon ohi yläkertaan kun äiti huikkasi tytön takaisin.
”Tuletko säkin tekemään kakkua?” äiti kysyi hymyillen mutta sisko pudisti päätään katse lattiassa.
”En mä jaksa”, sanoi hän vain ja jatkoi portaisiin. kuului kolahdus ja epäilin siskon kompastuneen jalkoihinsa. Kännissä kuin käki mä sanoisin, ja äitikin katsoi Anniinan perään otsa rypyssä.
”Toivottavasti se jaksaa herätä aamulla..” äiti mutisi ja mä virnistin vahingoniloisena. Toivottavasti tyttö olisi vielä aamullakin niin huonossa kunnossa, ettei jaksaisi muistuttaa mua Mikolle soittamisesta.

Kun kaikki jauhot olivat taikinassa laskin kulhon hetkeksi pöydälle ja tein itselleni leivän. Leipomisesta tuli aina nälkä. Joku koputti ulko-ovelle ja me vilkaistiin äidin kanssa toisiimme.
”Kuka ihme sieltä tähän aikaan..?” se aloitti pyyhkien käsiä esiliinaan ja kiiruhti avaamaan. Seurasin perässä leipä kädessä ja hätkähdin nähdessäni Mikon astuvan eteiseen. Äiti halasi Mikkoa sydämellisesti.
”Pitkästä aikaa, ihana nähdä sua! Sataako siellä noin paljon, sähän olet ihan märkä! Mikä tuo sut tänne? Katso Tuulia kuka tuli”, äiti hössötti ja halasin jätkää vaivaantuneena.

”Anteeksi että mä tulen näin myöhään. Meidän porukoille tuli pari kaveria kylään äsken ja ne päätti pitää juhlat joten mä ajattelin lähteä pakoon. Olisiko tänne mitenkään voinut jäädä yöksi?” se kysyi äidiltä mun tuijotellessa lattiaa kuten Anniina aikaisemmin. Musta tuntui että olin joutunut jonkinlaiseen shokkitilaan. Mitä hélvettiä jätkä ensin vältteli mua parhaansa mukaan ja seuraavassa hetkessä ilmaantui kutsumatta ovelle? Onneksi Leeni ja Antti olivat vieneet ainoat patjat, joten Mikon ei auttaisi muu kuin mennä takaisin kotiin tai jonnekin muualle.
”Hmm, kieltämättä sä tulet vähän hankalaan aikaan koska mun sisko miehineen on käymässä ja ne majoittuvat juuri tuonne ylätasanteelle”, äiti sanoi pahoitellen. Mä katsoin Mikkoa myötätuntoisesti.

”No ei se mitään, kai mä lähden sitten Karrille jos ne olisi kotona”, Mikko sanoi vähän harmissaan. Ei mikään ihme, en mäkään olisi mielelläni kävellyt tuossa säässä tähän aikaan illasta.
”Älähän nyt, ei me sua sateeseen heitetä, sähän voit nukkua Tuulian kanssa eikö niin?” äiti ehdotti ja mä meinasin tukehtua leipääni. ”Se sänky on ihan tarpeeksi iso teille, olettehan te ennenkin nukkuneet vierekkäin”, äiti jatkoi ja mä yskin murusia kurkustani.
”Joo totta kai, kyllä se käy”, kähisin yrittäen näyttää mahdollisimman normaalilta.
”Kiitti, toivottavasti musta ei ole häiriötä”, Mikko mutisi ja vilkaisi mua nopeasti.
”Älä höpötä sä olet aina tervetullut meille!” äiti huudahti ja oli ilmeisesti autuaan tietämätön huoneessa vallitsevasta vaivaantuneesta tunnelmasta. ”Voit auttaa leipomisessa sillä me tehdään syntymäpäiväkakkua Jarille.”
”Mitä mä voin tehdä?” Mikko kysyi vetäen sateessa kastuneen hupparin yltään. Alla pojalla oli vain valkoinen hihaton paita (joka sivumennen sanoen nousi lähes kainaloihin hupparin mukana) ja käänsin nielaisten katseeni pois palaten takaisin keittiöön. Yritin näyttää kiireiseltä ja nappasin taikinakulhon taas itselleni.

”Herranen aika, noinko vähissä vaatteissa sä tuolla kävelit? Odota kun mä haen sulle jonkun Jarin villapaidan, ettet jäädy hyvä mies.” Äidin kanaemovaistot olivat selvästi heränneet kun se kipitti etsimään paitaa. Mikko rykäisi ja tuli istumaan pöydän ääreen mua vastapäätä.
”Mitäs sä? ei olla nähty vähään aikaan”, Mikko sanoi. Mun teki mieli vastata että eipä ole herra pitänyt yhteyttä, mutta sain hillittyä itseni.
”Ihan hyvää mulle, ei mitään erikoista. Isän synttäreitä juhlitaan huomenna. Me viedään se jonnekin kahvilaan aamupalalle.”
”Sori oikeasti että mä tällä tavalla tunkeuduin teille, kai tämä on sulle ihan ok?” se kysyi vähän hämillään.
”Totta kai, olethan sä ennenkin ollut meillä yötä”, sanoin yrittäen samalla vakuuttaa itseni. ”Mä menen nyt suihkuun ota sä tämä”, työnsin taikinakulhon Mikolle ja kiirehdin portaisiin ennen kuin se ehti sanoa mitään. Oli pakko päästä pois ja hengähtää hetki.

  Re: Tuulia 2

Lähettäjä: ------ 
Päivämäärä:   26.5.13 21:06:50

Ihana Mikko :3. Niille jotain juttuu ja jatkoo! :3<3 RAKASTAN TÄTÄ TARINAA!!<3<3<3

  Re: Tuulia 2

Lähettäjä: 55 
Päivämäärä:   27.5.13 08:34:10

Ohhoh, Mikko Mikko.. äkkiä jatkoa :)))))

  Re: Tuulia 2

Lähettäjä: :) 
Päivämäärä:   27.5.13 18:45:44

Lähettäjä: ------
Päivämäärä: 26.5.13 21:06:50

Ihana Mikko :3. Niille jotain juttuu ja jatkoo! :3<3 RAKASTAN TÄTÄ TARINAA!!<3<3<3

  Re: Tuulia 2

Lähettäjä: ------ 
Päivämäärä:   30.5.13 17:24:52

UP! :3

  Re: Tuulia 2

Lähettäjä: desiderata 
Päivämäärä:   31.5.13 15:18:16

Apuaa ukkonen, pitää sammuttaa kone.. Tässä jatkoa, ja anteeksi siitä että seuraavassa pätkässä saattaa kestää. Ensi viikolla en pääse ollenkaan koneelle ja sitä seuraavallakin on hyvin epätodennäköistä että ehdin mitään kirjoittaa. En oo tainnut täysin sisäistää loman perimmäistä ideaa kun kalenteri heti ihan täynnä.. Mutta hyvää lomaa niille joilla se tänään tai huomenna alkaa, onnea valmistuville ym ym ja muille muuten vaan ihanaa kesäkuuta! Laittakeehan paljon kommentteja tulemaan :3

--

Pyyhe päällä astuin pois kylpyhuoneesta ja katsoin haukotellen kelloa tasanteen seinällä. Se näytti jo yli yhtä ja huomasin olevani kuolemanväsynyt. Alhaalta keittiöstä kuului vielä vaimeaa juttelua mutta muuten talossa oli hiljaista. Leeni ja Antti nukkuivat tasanteen keskelle levitetyillä patjoilla ja mahdollisimman hiljaa hiivin heidän ohi huoneeseeni. Mua ärsytti Mikon tulo, sillä vaikka mua väsytti hirveästi, tiesin, etten saisi kunnolla unta. Olin aina ollut huono nukkumaan jonkun vieressä sillä tarvitsin aina paljon tilaa nukkuessani. Sen lisäksi pyörin aina ennen nukahtamista etsien hyvää asentoa ja se ei oikein onnistunut jos joku makasi vieressä. Miksi se ylipäätään oli tullut tänne? En voinut ymmärtää. Olisihan se yhden yön selvinnyt pienessä melussa kotonakin. Et näe tyyppiä kahteen viikkoon ja sitten se yhtäkkiä ilmestyy ovelle kuin siinä ei olisi mitään outoa. Tavallaan mun pitäisi olla tyytyväinen, mähän olin nimenomaan yrittänyt tavata Mikkoa, mutta en kuitenkaan ollut ajatellut sen menevän ihan näin. Olisin halunnut henkisesti valmistautua tapaamiseen vähän pitemmällä varoitusajalla. Mun 120 senttinen sänkyni ei näyttänytkään enää niin isolta, kun mun oli tarkoitus jakaa se Mikon kanssa. Mitä jos mun ei enää niin alitajuntainen ihastuminen (jota yritin kovasti tukahduttaa) saisi yöllä vallan ja hyökkäisin unissani Mikon kimppuun?

Huonotuulisena suljin verhot, riisuin pyyhkeen ja kiskoin suuren t-paidan pääni yli juuri kun oveen koputettiin.
”Saako tulla?” Mikko kysyi hiljaa ja avasi oven varovasti. ”Me saatiin kakku valmiiksi. Tiina kutsui mut aamulla mukaan sinne kahvilaan”, se ilmoitti astuessaan sisään huoneeseen ja mä kirosin äidin alimpaan hélvettiin.
”Mä olen huomenna niin kuollut, en ymmärrä miksi meidän pitää lähteä niin aikaisin!” valitin. ”Sä voit kyllä vielä valvoa jos haluat, mutta mä käyn nyt nukkumaan. Hyvää yötä”, mutisin kömpien sänkyyn seinän puolelle.
”En mäkään jaksa enää valvoa” Mikko sanoi. Se kävi sammuttamassa valot ja riisui paidan ja farkut ja mä käännyin kyljelleni seinään päin kun Mikko kaivautui peiton alle mun viereen. Mun teki mieli siirtyä saman tien Anniinan huoneeseen nukkumaan. Mitäköhän äitikin oikein ajatteli? Eikö normaali vanhempi yleensä yrittänyt kaikin keinoin estää jälkikasvuaan nukkumasta samassa sängyssä vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa? Meille pitäisi tosissaan ostaa lisää patjoja. Käännyin vatsalleni ja koskin samalla vahingossa Mikon kättä. Yritin painautua mahdollisimman lähelle seinää ja pitää edes jonkinlaisen korrektin välimatkan. Tästä tulisi tuskallisen pitkä yö.

Taisin kuitenkin väsymyksen takia torkahtaa hetkeksi, sillä havahduin kun sänky narisi Mikon liikkuessa. Raotin silmiäni hämärässä ja näin jätkän nousseen istumaan sängyn laidalle selkä muhun päin. Mä olin pitkään ollut sitä mieltä, että selkä on kaikkein seksikkäin osa miehessä ja mun piti sulkea silmäni hetkeksi, etten olisi jäänyt tuijottamaan. Teki mieli lyödä itseäni. Mikko ei liikkunut, nojasi vaan päätä käsiinsä ja mä nousin hitaasti istumaan ja kosketin sen olkapäätä kevyesti. Tämä hätkähti ja vilkaisi muhun tutkimaton ilme kasvoillaan.
”Miksi sä et nuku? Onko kaikki hyvin?” kysyin hiukan huolestuneena siirtyen sen viereen istumaan ja se kohautti olkiaan.
”Joo, kaikki on ihan hyvin, mua ei vaan väsytä”, se sanoi hiljaa katsellen vastapäistä seinää jossa oli vanhoja valokuvia. Yhdessä kuvassa oltiin mä ja Mikko ehkä viisivuotiaina, ja me oltiin puettu toistemme vaatteet päälle. Mikolla oli mun rakas sininen kesähame ja vaaleanpunainen t-paita. Mä olin pukeutunut pelkkiin maastonvihreisiin shortseihin ja hämähäkkimieslippikseen. Hymyilin kuvalle.

”Ei muakaan, mutta jos yritetään kuitenkin nukkua vähän, jooko. Huomenna pitää kuitenkin herätä ennen yhdeksää.” Nostin varpaani lattialta takaisin sängylle ja yritin kömpiä takaisin peittojen alle, mutta Mikko tarttui äkkiä mua ranteesta ja käännyin hämmentyneenä katsomaan tätä.
”Mitä – ”
”Musta tuntuu että mä oon rakastumassa suhun”, se ilmoitti tummalla äänellä ja mun sydän jätti pari lyöntiä välistä. Katsoin Mikon silmiin hämärässä ja nielaisin. Olin niin järkyttynyt etten osannut muuta kuin tuijottaa. Ajatus ei kulkenut mihinkään suuntaan ja tajusin että olisi hyvä välillä hengittää. Mikko laski katseensa lattiaan ja mä vedin katkonaisesti henkeä. Olinkohan mä nyt kuullut ihan oikein?

”Sori, mun olis vaan kannattanut pitää pääni kiinni”, se aloitti hiljaisuuden venyttyä liian pitkäksi. ”Mä vaan.. En pysty enää käyttäytymään normaalisti sua kohtaan. Ehkä mä oon alitajuntaisesti ollut ihastunut suhun jo jonkin aikaa, mä en vaan ole tajunnut sitä ennen kuin nyt lähiaikoina. Kun mä näin sut ja sen Niklaksen.. Mä olen vältellyt sua, ehkä sä sen huomasitkin, mutten ole pystynyt edes katsomaan sua silmiin. Tänään mun vaan tuli niin ikävä etten voinut enää pysyä poissa. Mä en halua pilata meidän ystävyyttä, mutta mä en pysty nukkumaan sun vieressä, varsinkaan noin kapeassa sängyssä, ja teeskentelemään ettei sun läheisyys tunnu miltään.” Se naurahti kolkosti ja nosti taas katseensa ja mua rupesi itkettämään, sillä en koskaan ollut nähnyt ystävääni noin haavoittuvaisena. Purin huulta ja räpyttelin silmiäni mutta yksi kirottu kyynel pääsi karkaamaan poskelleni. Pyyhkäisin sen nopeasti pois mutta Mikko säikähti ja käsitti väärin mun reaktion.

”Anteeks, mä en halua loukata sua, älä itke! Miksi en osaa pitää turpaani kiinni? Haluatko sä että mä lähden?” se sanoi nousten ylös. ”Voin kyllä lähteä kotiin, tuskin siellä enää juhlitaan.”
”Ei, en mä loukkaantunut, älä lähde”, sanoin nopeasti tukahtuneella äänellä ja tartuin vuorostani sitä kädestä vetäen sen takaisin istumaan. En päästänyt Mikon kättä kädestäni vaan puristin kuin koko elämäni olisi riippuvainen siitä.
”Mikset sä sanonut mitään?” kysyin hiljaa, vaikka samaa olisin kai voinut kysyä itseltäni.
”Mä pelkäsin että pilaisin kaiken.. Toni sanoi, ettet sä halua pilata meidän ystävyyttä. Ja jos sulla ja sillä Niklaksella on jotain niin - ”
”Ei meidän välillä ole mitään”, henkäisin ja puhuin liian nopeasti kuten aina, kun olin hermostunut. En todellakaan halunnut ajatella Niklasta nyt. Pakotin itseni katsomaan Mikkoa silmiin.
”Mun aivot ei toimi tähän aikaan yöstä, enkä mä oikein tiedä mitä sanoa, mutta..” hiljenin ja epäröin hetken. Kosketin Mikon poskea toisella kädelläni ja suutelin sitten jätkää varovasti. Yllätyin siitä, miten helppoa se oli vaikka mun sydän hakkasi varmaan puolta nopeammin kuin tavallisesti. Olin pelännyt, että se tuntuisi samalta kuin oman veljensä suuteleminen, mutta kaikkea muuta. Muistin, kuinka me oltiin luvattu pyhästi olla rakastumatta toisiimme kun kasvettaisiin isoiksi.

Vetäydyin kauemmas ja näin Mikon ilmeestä että se oli erittäin yllättynyt mun vastauksesta. Se näytti varmaan samanlaiselta kuin mä hetki sitten, tajusin, enkä voinut olla naurahtamatta hiljaa.
”Tuntuiko susta siltä kuin olisit suudellut omaa siskoasi?” kysyin hihittäen ja Mikkokin suli hymyyn.
”Ei”, se virnisti ja näytti äärettömän suloiselta istuessaan siinä hämärässä hiukset sotkussa ja silmät tuikkien. Mulla ei itselläni ollut kovin viehättävä olo isän vanhassa paidassa ja ilman meikkiä, mutta ilmeisesti se ei haitannut Mikkoa joka kohta suuteli mua kiihkeästi ja kaatoi mut sängylle seuraten itse perässä.
”Joku voi kuulla”, suhahdin kun Mikko veti paidan mun pääni yli. Jätkä nauroi hiljaa mun solisluuta vasten, eikä siirtänyt käsiään minnekään mun vartalolta.
”Nekin on ollut joskus nuoria, kyllä ne ymmärtää”, se kuiskasi, ja mä muistin vielä hämärästi ettei mun ovessa ollut lukkoa, kunnes en enää muistanut mitään muuta kuin Mikon vartalon omaani vasten.

  Re: Tuulia 2

Lähettäjä: Omena 
Päivämäärä:   31.5.13 17:43:37

Oi ihana pätkä!:3 toi Mikko on niin aaawww..!:3 ❤ nyt pitää valmistautua pitkään odotukseen jatkon kansaa jos et ehi kirjoittaa jatkoa vähään aikaan, mutta kyllä me kestetään!;)

  Re: Tuulia 2

Lähettäjä: ------ 
Päivämäärä:   31.5.13 22:15:19

Awwwwwwwwwwwwwwwwwwwwwwwwwwwwwwwwwwwwwwwwww :33333333333333333333333333333333333333333333333333333333333333
Tulee ikävä tätä tarinaa hetkeen! <3<3<3<3<3 Oot loistava kirjottaja! <3<3 Ja Mikko on awwwwwwwwwwwwwww :3 <3

  Re: Tuulia 2

Lähettäjä: göäö iphone 
Päivämäärä:   31.5.13 22:16:16

awww :33 jatka äkkiä

  Re: Tuulia 2

Lähettäjä: puh 
Päivämäärä:   2.6.13 20:58:44

Tää vaan on niin upee tarina<3<3<3<3 Ehdottomasti suosikkini tt: n kaikista tarinoista! Näistä hahmoista ei voi olla tykkkäämättä, etenkään Mikosta:3
Ts. Uusi lukija ilmoittautuu, luin kaikki pätkät kerralla, ja nyt oon ihan koukussa! <3

  Re: Tuulia 2

Lähettäjä: 55 
Päivämäärä:   3.6.13 11:24:41

iiih <3<3<33<3 äkkiä lisäääää!!!!

  Re: Tuulia 2

Lähettäjä: ------ 
Päivämäärä:   5.6.13 19:40:02

upp

  Re: Tuulia 2

Lähettäjä: pallokala 
Päivämäärä:   7.6.13 21:16:17

jatkoa

  Re: Tuulia 2

Lähettäjä: Pauliina 
Päivämäärä:   8.6.13 00:41:36

Muuten taas ihana, mut yks juttu pisti silmään.

'' se kuiskasi, ja mä muistin vielä hämärästi ettei mun ovessa ollut lukkoa, kunnes en enää muistanut/b] mitään muuta kuin Mikon vartalon omaani vasten.''
vaikka mielummin näin

''se kuiskasi, ja mä muistin vielä hämärästi ettei mun ovessa ollut lukkoa, kunnes en enää tuntenut mitään muuta kuin Mikon vartalon omaani vasten.''

En ite tykkää, että samaa verbiä tai adjektiivia käytetään samassa virkkeessä monta kertaa. Aina välillä se on tietenkin pakollista, mutta ei tässä tilanteessa.

  Re: Tuulia 2

Lähettäjä: Pauliina 
Päivämäärä:   8.6.13 00:42:54

njää, ei näköjää onnistunut :D Korjasin alleviivatuilla

'' se kuiskasi, ja mä _muistin_ vielä hämärästi ettei mun ovessa ollut lukkoa, kunnes en enää _muistanu_t mitään muuta kuin Mikon vartalon omaani vasten.''
vaikka mielummin näin

''se kuiskasi, ja mä _muistin_ vielä hämärästi ettei mun ovessa ollut lukkoa, kunnes en enää _tuntenut_ mitään muuta kuin Mikon vartalon omaani vasten.''

En ite tykkää, että samaa verbiä tai adjektiivia käytetään samassa virkkeessä monta kertaa. Aina välillä se on tietenkin pakollista, mutta ei tässä tilanteessa.

  Re: Tuulia 2

Lähettäjä: mä 
Päivämäärä:   9.6.13 23:24:57

Eikääää !! Aaaww ! Ihanat ! <3!

  Re: Tuulia 2

Lähettäjä: ruby 
Päivämäärä:   11.6.13 21:03:56

wau.... harvinaisen hyvä tarina! jatka ehdottomasti. tykkään sun tyylistä, tollasta letkeetä kerrontaa.

  Re: Tuulia 2

Lähettäjä: ......... 
Päivämäärä:   15.6.13 14:25:42

jatkoo ja piiloupitus :)

  Re: Tuulia 2

Lähettäjä: Sinävain 
Päivämäärä:   17.6.13 17:38:06

Koska jatkuu?:)

  Re: Tuulia 2

Lähettäjä: desiderata 
Päivämäärä:   18.6.13 12:57:32

Kiitos ahkerasta kommentoinnista!! Ja extrakiitos Pauliinalle kritiikistä! Käytin samaa verbiä ihan tarkoituksella korostamaan tuota "muistamista". Toinen vaihtoehto voisi tietysti olla myös esim. "..kunnes unohdin kaiken muun, paitsi.."

Vihdoin jatkoa, olkaa hyvä! Eka työviikko on ollut kuolemaksi mutta eiköhän se tästä helpota. Voi olla että en ihan joka viikko ehdi kirjoittamaan tässä kesällä mutta yritän jatkaa mahdollisimman usein.

--

Hämärästi kuulin koputusta ovella mutta olin vielä liian unessa reagoidakseni siihen. Mulla oli kuuma ja tajusin kietoutuneeni paksuun peittoon nukkuessani.
”Tuulia yritä säkin herätä, että ehdit mukaan!” se oli Leenin ääni ja aloin hitaasti saamaan aivotoimintaani takaisin. ”Haloo, oletko sä hereillä? Mä toin sun puhtaita vaatteita kuivumasta ja – ” se avasi huoneen oven ja mä olin yhtäkkiä täysin hereillä ja tajuissani. Pomppasin peiton kanssa melkein kattoon kun Leeni keskeytti lauseensa tuijottaen Mikkoa joka makasi mahallaan (luojan kiitos niin päin) mun vieressä ilman vaatteita.

”Ai, anteeksi kauheasti! Mä tästä menenkin”, Leeni huudahti mutta huomasin sen suupielien nykivän huvittuneesti. Se sulki oven nopeasti jälkeensä ja mä huomasin sydämeni lyövän vaarallisen kovaa.
”Mhitä nyt?” Mikko mutisi ja raotti silmiään nousevan auringon paistaessa ikkunasta sisään.
”Nyt puet sáatanan nopeasti päällesi”, suhahdin ja tyrkkäsin pojan alas sängystä. Mua nauratti kun se alkoi kiireessä kiskoa boksereita jalkaan mitään kyselemättä. Nojasin seinään ja yritin saada pulssini takaisin normaaliksi. Mua hävetti kamalasti ja vaikka tiesin että Leeni ottaisi koko jutun rennosti, olin silti vähän paniikissa. Ensimmäinen asia mikä mun pitäisi tehdä, oli estää Leeniä kertomasta äidille. Ja se piti tehdä nopeasti.

”Ei kai se ollut Tiina kuka tässä kävi?” Mikko kysyi kiskottuaan vaatteet päälleen.
”Ei onneksi, se oli mun täti, mutta en mä sillekään mielelläni esittele alastonta äijää makaamassa mun sängyllä että kiitos vaan.”
”Ei se mun vikani ole että sä veit koko peiton itsellesi”, jätkä nauroi ja mä heitin sitä tyynyllä.
”Tässä ei ole mitään hauskaa”, sanoin mutten pystynyt pitämään täysin vakavaa naamaa.
”Voi kuule, kyllä on.” Mikko istahti sängylle mun eteen ja nojasi suutelemaan mua. Se tuntui hassulta, enemmän todelliselta kuin yöllä pimeässä puoliunessa sateen ropistessa kattoon. Päästin tukahtuneen äännähdyksen ja työnsin jätkän nopeasti kauemmas.
”Ei nyt, meillä on kiire”, pakottauduin sanomaan ja nousin seisomaan vieläkin peittoon kääriytyneenä. Mikko näytti vähän pettyneeltä, muttei väittänyt vastaan. Mun ei tehnyt mieli alkaa pukeutua siinä kirkkaassa auringonvalossa, ja olin iloinen kun Mikko ilmoitti menevänsä vessaan, jolloin sain pukea rauhassa. Pukeuduttuani avasin huoneeni oven ja näin Leenin ja Antin nostamassa patjojaan seinänvierustalle. Yskäisin kiinnittääkseni pariskunnan huomion ja he kääntyivät katsomaan mua Leeni leveä virne kasvoillaan.

”Nukuitko hyvin?” se kysyi pirullisella äänensävyllä ja mä punastuin railakkaasti.
”Ööh, joo, kiitos kysymästä. Tuota, sitä mä vaan että.. Äiti..” selitin epämääräisesti katsellen nolona lattiaa.
”Sä et halua että mä sanon Tiinalle mitään.. tuosta äskeisestä vai?” Leeni kysyi hiljaa naurua äänessään ja mä nyökkäsin nostaen katseeni tähän.
”Voi kulta, en tietenkään sano jos sä et halua, tämä pysyy meidän neljän välisenä”, se sanoi ja mun piti hetki miettiä ennen kuin tajusin että se tarkoitti Anttia ja Mikkoa. Se tuli halaamaan mua ja mä huokasin helpotuksesta. Leeni astui taemmas ja katsoi mua silmät tuikkien. ”Tiedätkö, me oltiin kerran Antin kanssa vähän samassa tilanteessa. Mun vanhemmat tai siis sun mummo ja ukki tulivat kotiin vähän sovittua aikaisemmin ja mä jouduin piilottamaan Antin vaatekaappiin”, se nauroi ja mä hihitin kuvitellessani tilanteen päässäni.
”Kiitos hei, mä en halua että äiti kuulee mitään, ainakaan vielä. Tää oli vähän yllätys itsellekin.”
”Ollapa taas seitsemäntoista! Sä saat jossakin vaiheessa kertoa mulle koko jutun mutta nyt valmistaudutaan synttäribrunssille. Tuossa on ne sun vaatteet”, se osoitti tuolin päällä olevaa vaatekasaa. Pariskunta lähti kantamaan patjoja varastoon ja mä kävin alakerran vessassa pesemässä kasvot, minkä jälkeen palasin huoneeseeni meikkaamaan. Mikko makasi sängyllä ja oli ilmeisesti päättänyt käydä uudestaan nukkumaan. Meikkasin nopeasti ja herätin Mikon sillä meidän pitäisi alkaa lähteä.

”Mä pyysin Leeniä olemaan kertomatta äidille mitään joten käyttäydy sitten kunnolla” sanoin kun me kiivettiin portaat alas ja se hipaisi nopeasti mun kättä ennen kun me astuttiin keittiöön.

”Huomenta murut”, äiti sanoi pöydän äärestä. ”Mikko hei, sä et ole tainnut koskaan tavata mun siskoa Leeniä ja sen miestä Anttia”, äiti esitteli. ”Mikko on meidän ystäväperheen poika ja Tuulian hyvä kaveri. Se ilmestyi eilen illalla meille evakkoon”. Mikko kätteli molempia ja äiti kulta oli taas kerran autuaan tietämätön siitä, miten vaikeaa meidän oli pitää naamat peruslukemilla.
”Ollaan me saatettu joskus vilaukselta nähdä” Leeni sanoi ja mä siirryin äidin taakse ettei se näkisi kuinka mä hytkyin naurusta. Helmi katsoi mua kummastuneena pöydän toiselta puolelta.
”Toivottavasti te ette heränneet yöllä meidän.. jutteluun” Mikko sanoi paljonpuhuvasti ja mä ajattelin, että jos tämä keskustelu jatkuisi yhtään pitempää, niin äitikin alkaisi päästä kärryille.
”Voidaanko me lähteä?” kysyin kovaan ääneen ja äiti nousi lehden äärestä.
”Joo lähdetään. Mä haen synttärisankarin, niin käykää te katsomassa joko Anniina on valmiina.
”Ei varmasti ole”, mutisin ja me kiivettiin Mikon kanssa takaisin ylös.

Anniinan huoneen oven edessä Mikko pysäytti mut.
”En mä tonne uskalla tulla, mitä jos se nukkuu vaikka alasti?” Mikko sanoi ja mä tirskahdin.
”Tuskin, eilisestä päätellen se makaa sängyssä naamallaan eiliset vaatteet päällä”, arvelin ja avasin oven.

Huoneessa oli tunkkainen ilma kun me astuttiin sisään ja Anniina oli kuin olikin hereillä ja eiliset vaatteet päällä aivan kuten olin epäillyt. Hän makasi kyljellään sängyllä silmät auki ja näytti huonovointiselta.
”Huomenta”, toivotin pirteästi ja menin avaamaan ikkunan. Mikko jäi seisomaan oviaukkoon.
”Voinko mä jäädä kotiin?” Anniina aneli käheällä äänellä liikahtamatta sängyltään. Sitten hän huomasi Mikon ja ilme vaihtui epätoivoisesta yllättyneeksi. ”Mitä sä täällä teet?” tyttö kysyi. Mikko avasi suunsa vastatakseen mutta mä ehdin ensin.
”Nyt ylös siitä, menet suihkuun ja sitten lähdetään, muut on jo valmiina”, käskin ja työnsin Mikon edelläni ulos huoneesta sulkien oven perässä.
”Miksi sä noin teit?” Mikko kysyi.
”Jos ei uteliaisuus saa sitä ylös sängystä niin mä olen hevonen.”

  Re: Tuulia 2

Lähettäjä: mä 
Päivämäärä:   19.6.13 09:20:34

Eikä! Awww, ihana mikko ja tuulia ! <3
Ja se olut hyvä kun se täti herätti noi :Ddddd

  Re: Tuulia 2

Lähettäjä: D 
Päivämäärä:   19.6.13 12:26:41

Mä en voi muutakun rakastaa tätä tarinaa! On ihan mahtavasti kirjotettu, en bongaa kirjotusvirheitä ja mielenkiinto ei lopu tätä tarinaa lukiessa! Alustä lähtien toivoin et Mikko ja Tuulia menee yhteen joten nyt kahta kauheemmin ootan jatkoo ja mitä tulevaisuudessa tulee tapahtumaan tässä tarinassa :--)

  Re: Tuulia 2

Lähettäjä: :) 
Päivämäärä:   23.6.13 22:08:44

up

  Re: Tuulia 2

Lähettäjä: desiderata 
Päivämäärä:   24.6.13 15:11:29

Kiva että tykkäätte, tulee hyvä mieli :3

--

Brunssi oli sanalla sanoen mielenkiintoinen. Mä istuin tietysti Mikon viereen ja Leeni mua vastapäätä, ja mä vain hymyilin typerästi koko ajan pystymättä lopettamaan. Välillä, ensin ohimennen mutta myöhemmin ihan tarkoituksella Mikko hipaisi mun kättä pöydän alla. Anniina, joka istui Leenin vieressä, oli yrittänyt kysellä multa Mikosta automatkan aikana mutta olin vaientanut tytön äänettömällä ”ei nyt”-eleellä. Hän vilkuili nyt mua ja Mikkoa epäluuloisena muttei sanonut mitään. Mulla ei ollut nälkä mutta pakotin itseni syömään lautasen tyhjäksi. En oikeastaan kuunnellut pöydässä käytävää keskustelua, eikä tainnut kuunnella Mikkokaan, vaan vilkuili kelloa vähän väliä ja näpytteli kännykkäänsä. Olin juuri kysymässä kenelle tämä tekstasi kun oma puhelimeni ilmoitti viestistä. ”Soita mulle” siinä luki Mikon nimen alla ja painoin vihreää luuria. Harrastimme tätä usein kun piti päästä pois kiusallisesta, tylsästä tai muuten hankalasta tilanteesta. Ukkometson alkusävelet pärähtivät soimaan.

”Sori”, Mikko sanoi yhteisesti kaikille noustessaan pöydästä ja vastasi puhelimeen sivummalla. Keskityin vaihteeksi pöytäkeskusteluun.

”En mä ainakaan halua”, Anniina ilmoitti päättäväisenä.
”Mitä sä et halua?” kysyin.
”Että tuletteko te tytöt mukaan mökille tänään”, äiti toisti.
”En mäkään taida tulla, menkää te vaan”, sanoin.
”Mä voisin vaikka tullakin”, Helmi sen sijaan sanoi ja tanssin mielessäni voitontanssia. Anniina lähtisi varmasti illalla ulos, mikä tarkoitti sitä että mulla oli koko talo käytettävänäni. Peitin kuitenkin hymyni etten näyttäisi äidin silmissä liian epäilyttävältä.

”Tuulia?” Mikko sanoi ja käännyin tuolillani katsomaan kun jätkä tuli takaisin pöytään laittaen kännykän taskuunsa. ”Karri soitti, ne aloitti äsken sen vajan siivoamisen ja se kysyi jos me tultaisi apuun.”
”Anteeks, mä unohdin että me ollaan luvattu auttaa sen vajan kanssa.. Haittaako sua jos me mennään nyt?” kysyin isältä.
”Ei tietenkään, menkää vaan. Kiva kun säkin Mikko kävit”, isä vastasi hyväntuulisena. ”Jos ehditte, niin tulkaa syömään kakkua ennen kun me lähdetään mökille.”
”Monelta te lähdette?” kysyin viattomalla äänellä kun nousin pöydästä. Vilkaisin Anniinaa, jonka ilme kertoi kärsimättömästä uteliaisuudesta mutta hymyilin tytölle vain herttaisesti.
”Siinä kolmen aikaan.”
”Okei, kyllä me varmaan tullaan”, sanoin.
”Miten te pääsette sinne Karrille?” äiti kysyi.
”Se tulee hakemaan meidät tästä. Moikka!”
”Ja onneks olkoon vielä!” Mikko sanoi isälle ennen kun me lähdettiin ulos.

Mulla oli levoton olo, kurkkua kuristi siitä kaikesta ilosta mikä mun sisällä oli. Teki mieli huutaa ja nauraa täyttä kurkkua mutten kehdannut siinä keskellä katua pelästyttää mummoja. Tartuin mitään sanomatta hämmästynyttä Mikkoa kädestä ja lähdin juoksemaan katua eteenpäin hymyillen leveästi.
”Mitä vìttua sä teet?” Mikko nauroi mutta mä vain vilkaisin takanani hölkkäävää poikaa virnistäen. Juoksin kovempaa, juoksin ilosta ja melkein auton alle. Sen kuljettaja tööttäsi vihaisesti mutten hidastanut. Juoksin kahden kerrostalon välistä, ja käännyin taas uudelle kadulle ja mun kylkeä pisti, mutten välittänyt.

”Mä kuolen!” Mikko huohotti kun käännyin kadulta ylös kerrostalon parkkipaikalle johtavaa autoramppia. Kiersin parin auton ohi parkkialueen reunalle ja kiipesin lyhyitä tikkaita pitkin jonkinlaisen varaston tasakatolle. Siihen pysähdyin, selälleni auringon kuivattamalle kattopellille makaamaan silmät kiinni ja yritin tasata hengitystäni. Mikko rojahti viereeni ja yski keuhkojaan ulos. Mä aloin nauraa hallitsematonta naurua ja kuulostin varmaan hullulta kerrostalojen asukkaiden korviin.

”Mitä sä naurat?” Avasin silmäni.
”En mä tiedä. Mä.. taidan vaan olla niin.. onnellinen”, sanoin hengästyneenä juoksusta ja siitä tunteesta joka mulla oli. Tuntui hassulta sanoa se ääneen. En osannut selittää Mikolle, miten ihminen voi tuntea sellaista raivokasta riehakasta iloa ja miten se muuttuu fyysiseksi energiaksi jolla voisi valaista koko kaupungin. Mikko olisi varmaan pitänyt mua vähäjärkisenä. Jätkä katsoi mua hymyillen, muttei sanonut mitään.
”Miksi sä toit mut tänne?” se kysyi sitten. Nousin ylös ja kävelin varastorakennuksen katon reunalle, johon oli muurattu leveä metrin korkuinen aita erottamaan tasanne noin viiden metrin pituisesta pudotuksesta kadulle.
”Katso ympärilles”, sanoin ja Mikko tuli seisomaan mun viereen nojaten aitaan.

Me oltiin matalan kerrostalon katolla keskellä kerrostalomerta, mutta maa vietti edessä alaspäin ja me nähtiin kaikkien niiden talojen yli, kaupungin keskustan yli järvelle ja kirkas aurinko paistoi kesänsinisellä taivaalla. Myöhäinen kesätuuli puhalsi järveltä. Joskus pari vuotta sitten mä olin ollut ihastunut yhteen Jokkeen. Se oli tuonut mut tänne juomaan halpaa viiniä pullosta ja juttelemaan, ja kun viini oli noussut tarpeeksi päähän, kerroin Jokelle tunteistani. Tämä oli säikähtänyt ja sanonut että piti musta paljon muttei sillä tavalla. Olin hävennyt todella paljon mutta pääsin siitä yli, ja vaikka en enää ollut Joken kanssa tekemisissä, tämä paikka oli jäänyt mulle.

”Tuutsä joskus mun kanssa tänne katsomaan auringonlaskua?” kysyin ja Mikko naurahti hiljaa. ”Ehkä se on susta hölmöä mutta et voi sanoa ettei tää olis kaunista”, jatkoin.
”Totta kai mä tuun”, Mikko vain sanoi ja kiersi kätensä mun ympärille ja mä aloin melkein itkeä kun katselin sitä maisemaa nojautuen Mikon kylkeen. Oli outoa seisoa siinä Mikon kanssa, ihan samalla tavoin kuin me oltaisiin voitu seisoa ennenkin, kun joku oli kuitenkin muuttunut. Me oltiin–

”Seurustellaanko me?” kysyin. Mikko päästi musta irti ja istuin aidalle selkä järvelle päin.
”Tää on tosi outoa”, jätkä sanoi vaikka olin toivonut tämän sanovan jotain varmaa, kuten ”kyllä”.
”Niin on..” muhun iski kamala tunne että jätkä katui koko eilistä avautumistaan enkä saanut enää sanottua sanaakaan. Mikko naurahti taas mutta mua ei naurattanut enää yhtään vaan kurkkua kuristi ihan muusta syystä.
”Tuulia-tyttöystävä”, Mikko sanoi. ”Onhan siinä totuttelemista.” Nostin katseeni polvistani ja näin pojan hymyilevän hämmentyneenä.
”Voitsä olla vähän selkeämpi?” sanoin vähän ärtyneenä.
”Onko tää meidän ensimmäinen riita?” Mikko vastasi ärsyttäen tahallaan.
”Voi vìttu”, mutisin ja nousin ylös mutta Mikko pysäytti mut.
”Joo, kyllä me seurustellaan”, se sanoi tällä kertaa tosissaan ja putosin takaisin istumaan.

”Mikko-poikaystävä”, virnistin kun kurkussa kuristava tunne helpotti. ”Mun pitää harjotella ton sanomista.”
”Ei meillä ole mikään kiire”, Mikko sanoi nousten vuorostaan seisomaan mun eteen liikutellen jalkojaan hermostuneesti. ”Musta tuntuu että on helpompaa aloittaa seurustelu jonkun kanssa johon vasta tutustuu. Mä olen niin tottunut olemaan sun kanssa, etten oikein tiedä miten.. Jos otetaan tää ihan hitaasti?” Jätkä ei tainnut oikein tietää miten sanoa ääneen mitä ajatteli, mutta mä ymmärsin täsmälleen miltä tästä tuntui. En silti voinut olla kiusaamatta poikaa vähän ja laitoin käteni Mikon farkkujen takataskuihin ja vedin tämän lähemmäksi.
”Entä jos mä en halua edetä hitaasti?” kuiskasin jätkän korvaan. Mikko rykäisi ja punastui suloisesti mutta kokosi itsensä nopeasti.
”Edetään ihan sitä vauhtia kun sä haluat”, se sanoi ottaen mua leuasta kiinni ja suuteli mua pitkään ja ihanasti. En olisi halunnut lopettaa, mutta huomasin Mikon lämpenevän vähän liikaa ja työnsin tätä kauemmas.
”Me ollaan yleisellä paikalla”, henkäisin.
”Voi vìttu”, Mikko voihkaisi istuessaan aidalle mun viereen ja peitti kasvot käsiinsä.
”Mä luin joskus jostain että oman mummon ajatteleminen auttaa tohon”, sanoin avuliaasti ja Mikko räjähti nauramaan. Se kuitenkin toimi tai sitten nauru, ja Mikko nousi istumaan suoremmassa.

”Kuulitko sä että äiti ja isä lähtee mökille tänään?” sanoin.
”Joo niin sun isäs taisi sanoa. Entäs Helmi ja Anniina?” Mikko kysyi tajuten selvästi mun taka-ajatukset.
”Helmi lähtee ja Anniina on varmaan menossa johonkin juhlimaan.”
”Ja sitä ennen syömään synttärikakkua?”
”Mä suoraan sanottuna mielummin en menisi. Voidaanko mennä meille vasta kun ne on lähteneet?” pyysin sillä en kaivannut enää yhtään merkitsevää katsetta Leeniltä.
”Käy mulle. Mitä me keksitään ennen sitä?” Mikko kysyi. ”Tai hei kuule, mä olen itse asiassa oikeastikin luvannut auttaa Karria sen vajan kanssa”, Mikko sanoi. Vilkaisin jätkää mietteliäänä.
”Uskalletaanko me mennä sinne?”
”Ai näin pariskuntana?” Mikko kysyi nauraen. ”Kyllä me uskalletaan. Kohta ne saa tietää kuitenkin.”

Mä mielummin en olisi mennyt sinnekään mutta pakko kai meidän olisi jossakin vaiheessa kertoa. Pystyin jo kuvittelemaan ystävieni omahyväiset ilmeet aivan kuin he olisivat koko ajan tienneet että meistä tulisi pari.

”Mä soitan Karrille?” Mikko katsoi mua ja mä nyökkäsin alistuen. ”Tuulia, älä stressaa”, Mikko hymyili ja pussasi mua poskelle ja mun oli pakko hymyillä myös. Mikä muka olisi pahinta mitä ne voisivat sanoa? Laskin pääni Mikon olkapäälle tämän soittaessa Karrille.
”Moi! Nukutko sä?”
Kello on ykstoista lauantaiaamuna, totta kai mä nukun!” kuulin Karrin mutisevan puhelimeen.
”Ok, me tullaan Tuiskun kanssa siivoamaan sun vajaa”, Mikko ilmoitti.
Ai nyt?
”Joo”.
Aha”, Karri murahti ja Mikko sulki puhelimen.
”Millä me mennään sinne?” kysyin.
”Ai niin..” Mikko mutisi ja soitti uudestaan.
No mitä nyt vielä?
”Tule hakemaan meidät, me ollaan keskustassa”, Mikko sanoi nauraen.
Voi vìttu”, Karri sanoi mutta kuulin hänenkin äänessä naurua. ”Mihin mä tuun?
”Tule vaikka siihen keskustan bussipysäkille, me odotetaan siinä.”
Nähdään kohta.

Me noustiin ylös ja kiivettiin alas katolta. Bussipysäkille ei ollut pitkä matka ja kun me käveltiin sinne, Mikko otti vähän epävarmana mua kädestä kiinni.
”Mitä jos mun porukat tulee vastaan?” kysyin vähän vainoharhaisena vaikka toinen osa musta kehräsi ilosta.
”Ei ne tule tätä kautta ja tuskin ne vielä edes lähtee”, Mikko sanoi vakuuttavasti ja rauhoituin.
”Mä en ehkä ikinä uskalla kertoa niille että me seurustellaan”, sanoin epätoivoisena. ”Paitsi Anniinalle ellei se jo arvannut.”
”Harjoittelet nyt Karrilla ensin”, Mikko hymähti.
”Voi apua!” henkäisin mutta sitten keksin loistavan idean. ”Entä jos me vaan pussaillaan tässä pysäkillä niin kauan kunnes Karri tulee? Sitten meidän ei tarvitse selittää mitään enempää koska se näkee itsekin!”
”Sä teet sun elämän liian vaikeaksi! Mitä väliä mitä Karri sanoo?” Mikko huudahti. ”Mutta voin mä silti pussailla sun kanssasi ihan miten kauan vaan, ei siinä mitään”, se jatkoi hymyillen.

  Re: Tuulia 2

Lähettäjä: spörde 
Päivämäärä:   24.6.13 17:22:29

Oiiih :3 nyt sit pidät ne yhessä ilman mitään sivuseikkoja!!!!!

  Re: Tuulia 2

Lähettäjä: ......... 
Päivämäärä:   24.6.13 22:36:30

Awww, Mikko vaan on niin ihana :3<3<3!!

  Re: Tuulia 2

Lähettäjä: :) 
Päivämäärä:   25.6.13 10:23:29

Lähettäjä: spörde
Päivämäärä: 24.6.13 17:22:29

Oiiih :3 nyt sit pidät ne yhessä ilman mitään sivuseikkoja!!!!!

  Re: Tuulia 2

Lähettäjä: kj 
Päivämäärä:   28.6.13 01:09:42

uppista !

  Re: Tuulia 2

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   30.6.13 21:22:20

JATKOO!

  Re: Tuulia 2

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   3.7.13 17:15:33

koska jatkuu??? :o

  Re: Tuulia 2

Lähettäjä: desiderata 
Päivämäärä:   8.7.13 17:19:35


Hätkähdin kauemmaksi Mikosta auton töötätessä kovaäänisesti meidän vieressä. Naama punaisena käännyin katsomaan tien viereen kurvannutta autoa ja kuskin paikalla aurinkolasit päässään virnuilevaa Karria.

”Sä menet etupenkille”, ilmoitin Mikolle sillä en halunnut piinapenkkiin kuulusteltavaksi. Hengitin syvään ja astuin pari metriä auton luokse avaten oven ja kiiveten kyytiin. Laitoin käteni puuskaan ja mun oli pakko kohdata Karrin katse kun tämä kääntyi katsomaan mua olkansa yli.
”Mitä?” tiuskaisin hermostuneena.
”Ei mitään”, Karri hymyili. ”Onnea sitten vaan teille kahdelle”, se sanoi kun Mikkokin istui autoon. Matka Karrille meni hiljaisuudessa poikien poltellessa tupakkaa joten ehkä mä olin hermoillut turhaan. Sitten tajusin, että Karri oli joutunut hyvästelemään Annan juuri kun Kalle ja Mirka alkoivat seurustella, ja nyt vielä tämä. Musta tuntui pahalta Karrin puolesta mutta ei varmaan ollut mitään keinoa auttaa jätkää. Paitsi ehkä rajoittaa pussailua Karrin nenän edessä.. Punastuin uudestaan häpeästä mutta onneksi kumpikaan jätkistä ei katsonut takapenkille. Huomasin toivovani että edes Toni pysyisi sinkkuna seuraavan vuoden, vaikka eihän niin olisi saanut ajatella. Pystyin kuitenkin kuvittelemaan miten kamalaa Karrilla olisi, jos kaikki parhaat ystävät seurustelisivat ja hän itse olisi yksin.

Joko Karria ei muiden seurustelu haitannut tai hän osasi peittää ajatuksensa, mutta hän vaikutti ihan normaalilta ja iloiselta hiljaisesta automatkasta huolimatta.
”Nää söpöläiset löytyivät keskustasta pussailemasta keskellä katua”, Karri ilmoitti siskolleen, joka istui keittiössä silmät ristissä kahvikuppi nenän alla.
”Jaaha”, Mirka tuhahti väsyneesti. Me kaikki tuijotettiin tyttöä joka taisi vasta siinä vaiheessa havahtua. ”Ai siis oikeasti?” hän kysyi Karrilta silmät laajentuen.
”Näin pääsi käymään”.
”Mä luulin että toi oli vaan sitä sun huonoa huumoria!” Mirka huudahti, ja hyppäsi ylös tuolistaan kääntyen mun ja Mikon puoleen. ”Oletteko te siis nyt yhdessä?” Mirka kysyi multa ja mä purin huultani ja nyökkäsin miettien samalla että skippaisin äidille ja isälle kertomisen kun tämäkin oli jo tarpeeksi kamalaa.
”Vihdoinkin! Mä olen niin iloinen teidän puolesta!” tyttö kiljaisi ja halasi meitä molempia lujaa. Mirka osasi aina piristää ja mun oli pakko nauraa ääneen toisen innolle. ”Noin, sainhan mä sutkin vähän hymyilemään, sä näytit siltä että olit menossa hautajaisiin!” Mirka tokaisi mulle.
”Äh, mä en vaan ole hyvä tällaisessa. Kunpa kaikki vain yhtäkkiä tietäisivät meistä eikä mun tarvitsisi selittää sitä kenellekään. Tulee vähän mieleen se, kun piti kertoa äidille menkkojen alkamisesta”, selitin, sillä muistin miten kiusallinen hetki se oli mulle ollut. Vasta kun olin sanonut sen ääneen, tajusin miten oudolta se kuulosti.
”Sä vertaat mua menkkojen alkamiseen?” Mikko kysyi kulmat koholla.
”Mikon kanssa seurustelu on sama kuin menkkojen alkaminen?” Mirka ihmetteli samaan aikaan ja Karri vaan tuijotti hiljaa.
”Unohtakaa. Mä menen röökille”, sanoin naama taas kerran punaisena ja painelin ulos talosta. Terassilla tajusin, ettei mulla ollut tupakkaa ja palasin sisälle, missä mun ystävät seisoivat samoissa asemissa kuin hetki sitten katsoen toisiaan virnuillen.
”Olisiko jollain heittää yhtä röökiä?” kysyin ja he vilkaisivat mua reveten sitten yhtä aikaa raikuvaan nauruun.

”Tuisku, minkä värinen on paloauto?” Karri kysyi ehkä viidennen kerran kun me oltiin saatu varastosta noin puolet raivattua.
”Nyt turpa kiinni”, tiuskaisin vaikka mua nauratti itseänikin. En kuitenkaan enää lehahtanut punaiseksi kuten niillä neljällä ensimmäisellä kerralla.
”Okei, pidetään tauko, mä tarvitsen bissen!” Karri kailotti ja me hurrattiin, sillä vaikka varaston siivoaminen olikin ihan mukavaa siinä tuli todella kuuma. Ihana kevyt tuuli puhalsi kasvoille kun me astuttiin tunkkaisesta varastosta pihalle ja huomasin Tonin istuvan talon ulkoportailla tupakalla.

”No saithan säkin pérseesi viimein raahattua tänne!” Karri sanoi.
”Juu, en jaksanut pitää hirveää kiirettä kun tuo siivoaminen ei kuulostanut ihan mun jutulta..” Toni selitti ja Karri läimäytti häntä takaraivolle. Mirka heittäytyi nurmikolle makaamaan ja pomppasi kiljaisten ylös koska se oli vielä kostea eilisestä sateesta.
”Tuu mun kanssa hakemaan sitä kaljaa”, pyysin Mikolta ja me kiivettiin Tonin ja Karrin ohi sisälle.

”Víttuuuuu!” kirosin keittiössä, mutta kuitenkin niin hiljaa ettei se kuulunut ulos asti.
”No mitä nyt?” Mikko kysyi ja latoi viisi kaljaa jääkaapista pöydälle.
”Taas pitää selittää yhdelle ihmiselle meistä! Koska tää oikein loppuu?” voihkaisin ja Mikko katsoi mua oudosti.
”Mikä vítun ongelma tää sulle on? Hävettääkö sua noin paljon olla mun kanssa vai kaduttaako sua vai mitä hélvettiä?” Mikko ärähti ja mä katsoin ystävääni – poikaystävääni – järkyttyneenä.
”Ei.. ei en mä tarkoittanut sitä noin..” mutisin hiljaa ja kyyneleet kihosivat mun silmiin. ”Tää on joku ihan tyhmä ilmoitusasiakammo, yhtä tyhmä kuin virallisten puheluiden pelko, tai se että mä tarkistan ennen nukkumaanmenoa, ettei sängyn alla ole ketään.. Tai se että mä aina itken ilman hyvää syytä”, nyyhkytin säälittävästi ja Mikko kiersi pöydän ohi halaamaan mua. Olin iloinen siitä, ettei Mikko alkanut selittää mitään lässynlässynläätä, vaan hän oli hiljaa ja piti musta kiinni kunnes rauhoituin.

”Joko sä uskallat palata ulos?” Mikko kysyi ja mä nyökkäsin. Tiesin nenäni ja silmieni punoittavan ja yritin siistiä ripsareita eteisen peilin edessä, vaikka ei sillä oikeastaan ollut väliä. Kaikki olivat nähneet mut paljon järkyttävämmän näköisenä kuin nyt.

”Vihdoinkin kaljaa! Oliko teillä herkkä hetki?” Karri kysyi kun Mikko astui mun edellä ulos kaljapullot sylissään.
”Joo, kirjaimellisesti”, totesin kun muut huomasivat mun itkettyneet silmät. ”Ei mitään vakavaa, älkää näyttäkö tolta!” jatkoin hymyillen kun huomasin huolestuneet ilmeet.
”Okei?” Mirka katsoi mua kysyvästi, mutta sitten Karri alkoi jaella kaljoja Mikon sylistä ja pudistin päätäni tarkoittaen että selittäisin myöhemmin. Olin istumassa alas rappusille Tonin yläpuolelle mutta Mikko pysäytti mut hymyillen rohkaisevasti.

”Kuule Toni, me seurustellaan”, jätkä ilmoitti tönäisten Tonia kengällään ja tämä kääntyi katsomaan meitä.
”Joo, nämä juorukellot valaisivat mua jo asiasta”, Toni sanoi. ”Mutta mä en ihan tajunnut.. Sähän Tuulia sanoit mulle, ettet sä halua pilata teidän ystävyyttä tai jotakin. Mä oletin sen tarkoittavan, ettei Mikko kiinnostanut sua siinä mielessä?” Toni katsoi mua odottaen selitystä ja niin katsoi Mikkokin. Tajusin, että olin ollut vähällä pilata koko jutun noilla sanoilla vaikka olin vain yrittänyt selvittää Mikon tuntemuksia. Tyhmä minä.
”Mä olin idiootti. Sä olit joka tapauksessa kertomassa Mikolle kaiken siitä keskustelusta ja mä en uskaltanut myöntää omia tunteitani. Koska jos Mikko olisi halunnut jatkaa ystävälinjalla ja olisi kuullut että mä halusin enemmän, olisi meidän ystävyys ollut pilalla.” Jätkät katsoivat mua järkyttyneenä.

”Mä sanoin tän tänään jo kerran, mutta sä teet elämän hélvetin vaikeaksi itselles kai sä tajuat sen?” Mikko sanoi ja mua alkoi naurattaa.
”Mä yritän parantaa tapani”, hihitin ja istuin portaille saaden Karrilta avatun kaljan käteeni.

  Re: Tuulia 2

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   8.7.13 17:46:05

<3

  Re: Tuulia 2

Lähettäjä: ......... 
Päivämäärä:   9.7.13 12:27:08

Jatkoo <33

  Re: Tuulia 2

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   15.7.13 15:52:48

uppp

  Re: Tuulia 2

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   17.7.13 21:38:00

desiderata, jatkoo heti kun kerkeet :)! ja ilmoitathan jos tämä tarina jää kesken? :)

  Re: Tuulia 2

Lähettäjä: desiderata 
Päivämäärä:   17.7.13 22:38:47

Menee valitettavasti ens viikon puolelle, töitä ja yhet häät sun muuta.. :) ja totta kai ilmotan jos jää kesken vaikka ei kyl oo suunnitelmissa. Tiedän kyllä miten inhottavaa on odottaa jatkoa, jota ei koskaan tule. :) saanko myös toivoa paljon kommentteja vaikka ei sais vinkua ;) on vaan niin kivaa kuulla mielipiteitä omasta pääntuotoksesta!

  Re: Tuulia 2

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   19.7.13 21:17:51

no ei tästä voi sanoo muutaku et yks parhaimmista tarinoista!! ja hyvää tekstii

  Re: Tuulia 2

Lähettäjä: Johannna 
Päivämäärä:   20.7.13 15:10:50

Nyt on pakko sanoo et WAU! täähän on niinku vanhoina hyvinä aikoina tt:ssä et tääl on oikeesti jotai lukemisen arvosta! Oon iha rakastunu tähän :D eiku jatkoo vaa! <3 Ps. otsikko todellaki hämäs! :D T: Uus lukijasi ;)

  Re: Tuulia 2

Lähettäjä: desiderata 
Päivämäärä:   21.7.13 16:45:33

Ehdinkin jo tänään tulla laittamaan vähän jatkoa. Olipahan vaan häät mutta melkein hengissä ollaan! ;)

Kiitos viiva ja Johannna ja tervetuloa!

--

Mun onneksi me ei ehditty kakkukahveille kotiin ennen kolmea, vaan kello oli jo melkein viisi kun me väsyneinä siivouksesta raahauduttiin meille. Toni oli jäänyt Karrin ja Mirkan kanssa ryyppäämään, ja meitäkin oli houkuteltu jäämään mutta sanoin rauhallisen koti-illan houkuttelevan enemmän. Mikko oli ollut samaa mieltä ja muut olivat virnuilleet tietäväisinä toivottaen hauskaa ”koti-iltaa” paljonpuhuvalla äänensävyllä. Mä olin sadannen kerran sinä päivänä punastunut ja Karri oli huudellut paloautoa mun perään.

”Mene pois”, Anniina tokaisi Mikolle heti kun me päästiin keittiöön, jossa tyttö istui ilmeisesti odottamassa meitä.
”Kiva nähdä suakin”, Mikko vastasi.
”No sori, mutta mulla olis Tuulialle yksityisasiaa.”
”No odota vaikka mun huoneessa”, sanoin Mikolle kohauttaen olkiani ja tämä lähti yläkertaan mutisten jotain miesten ja koirien kohtelusta. Anniina nousi sulkemaan keittiön oven ja kääntyi sitten hymyilemään mulle.

”Sä et olekaan niin nössö kuin miltä näytät!” tyttö hihkaisi ja mä tuijotin hölmönä takaisin. Mistä hän oikein puhui? Anniina tajusi etten mä ymmärtänyt ja jatkoi. ”Sä soitit Mikolle! Hitto silloin perjantaina mä yritin saada sua kiinni ja olin varma että sä jänistät ja sitten Mikko hyppääkin aamulla silmille! Ja ihan selvästi teillä on nyt jotain, kerro kaikki!” tyttö höpötti ja ai että mun teki mieli vaan myönnellä, mutta Anniinan tuntien tämä saisi totuuden selville ennemmin tai myöhemmin.

”Totta puhuen en mä sille soittanut..” mutisin.
”Ai. No mitä se sitten teki täällä tänään?” Anniina kysyi pettyneenä.
”Se vaan ilmaantui meille vähän sun tulosi jälkeen ja no, jäi yöksi.”
”Jäi yöksi, tarkoittaa..?” sisko johdatteli enkä voinut estää virnistystä, joka kohosi kasvoilleni. Anniina päästi villin huudahduksen ja tuuletti ja mä nauroin siskon hölmöydelle. ”Mähän sanoin että se tykkää susta! Mitä se sitten sanoi kun se tuli tänne? Toiko se sulle kukkia ja sanoi rakastavansa sua?”
”Ei ihan noinkaan mutta jotain sinnepäin”, sanoin epämääräisesti. ”En mä sulle rupea sitä keskustelua toistamaan”.
”Harmi, mua olisi kiinnostanut.. Mutta ootteko te yhdessä nyt?”
”Jep, ollaan.”
”Jessss!” tyttö tuuletti uudestaan ja huusi sitten Mikkoa avaten keittiön oven.

”Mitä? Joko mä pääsen pois arestista?” kuului yläkerrasta.
”Ala tulla, tseh tseh hyvä poika!” Anniina huusi ja Mikko ilmestyi hetken päästä kontaten ovensuuhun kieli ulkona kuin koiralla. ”Voi víttu kasva aikuiseksi!” Anniina nauroi ja Mikko haukahti.
”Okei, okei tyhmä juttu”, Mikko myönsi ja nousi vaivalloisesti ylös. ”Toi koskee polviin ihan sáatanasti, jännää ettei se pienenä tuntunut yhtään miltään..” Mikon selitys keskeytyi kun Anniina hyökkäsi halaamaan häntä.

”Onneks olkoon, te ootte täydellisiä toisillenne!” tyttö hihkaisi ja halasi muakin myrskyisästi.
”Öh, kiitos”, sanoin ja Mikko hymyili vain leveästi.
”Te varmaan haluatte olla kahdestaan? Mä ajattelin lähteä vähän ulos, enkä tule yöksi kotiin..” Anniina sanoi iskien silmää. ”Joonas lupasi tulla hoitamaan iltatallin vielä tänään ja teille jää aamu. Ja päivällä jonkun verran ratsastusta, me tullaan sitten myös”, sisko sanoi ja mun epäilykset heräsivät.
”Ketkä me?”
”No Mikael ja mä”, Anniina sanoi uhmakkaasti.
”Ja mihin sä sanoitkaan meneväsi yöksi?”
”Mikaelille, miten niin mitä se sulle kuuluu?”
”Sitä, että jos mä voisin jotenkin estää sua olemasta sen kanssa, mä estäisin. Mutta mä toivon vaan että sä tajuat mitä teet.”
”Me ollaan vaan kavereita”, Anniina sanoi mutta uskottavuutta vähensi tytön punastuminen.
”Ihan totta, älä anna sen satuttaa sua”, sanoin tosissani, mutta sisko ei välittänyt.
”Joo joo äiti.. Mä menen nyt, jääkaapissa on sitä kakkua vielä ja muistakaa talli.” Anniina kolisteli hetken eteisessä ja sitten ulko-ovi kävi ja tyttö oli poissa. Mä huokasin istuen pöydän ääreen.

”Mitä Mikael on tehnyt?” Mikko kysyi. Hän ei ollut juurikaan tekemisissä Mikaelin kanssa, mutta tunsi toki tämän, kuten tunsi kaikki muutkin tallin vakiokävijät vietettyään niin paljon aikaa meillä.
”Se yrittää tehdä Marian mustasukkaiseksi ja käyttää Anniinaa siinä hyväkseen”, vastasin happamana.
”Mistä sä noin päättelet?”
”Mä sanoin läpällä että se voisi selvittää Marian tunteita olemalla jonkun toisen kanssa ja se otti mut tosissaan. Ja Anniina varmaan sattui sopivasti olemaan lähettyvillä ja vielä päättömän ihastunut Mikaeliin. Hélvetin paskiainen”, mutisin.
”Mutta jos ne on oikeasti vaan kavereita?” Mikko ehdotti varovasti.
”Kavereita my ass, ainakin Anniina on edelleen valmiina ihan mihin vaan”, tuhahdin. ”Mutta suoraan sanottuna mä olen tehnyt voitavani enkä voi muuta kuin toivoa ettei Anniina satuta itseään. Tai ehkä yksi asia, mun pitää kertoa Marialle jos se saisi Mikaelin päähän järkeä. Mutta ei jakseta jauhaa tästä enempää jooko”, lopetin, sillä juttu oli taas saanut mut huonolle tuulelle.

”Kyllä Anniina pärjää”, Mikko sanoi rauhoittavasti käyden nojaamaan keittiötasoon. ”Nyt mä voisin haluta sitä kakkua.”
”Ota vaan, mun on pakko päästä suihkuun”, sanoin sillä olin hionnut varaston kuumuudessa ja vaatteet tuntuivat inhottavan nihkeiltä iholla.
”Totta, suihku kuulostaisi kyllä kivalta..” Mikko myönsi.
”Tai mitä jos laitetaan sauna?” kysyin ja se sopi Mikolle. Me laskeuduttiin kellarikerrokseen laittamaan sauna lämpiämään ja palattiin sitten keittiöön jotta Mikko saisi himoamansa kakkupalan. Mun ei tehnyt mieli kakkua. Olin juuri tajunnut olevani poikaystäväni kanssa kahdestaan kotona ja menossa saunaan, ja mun vatsa oli yhtäkkiä täyttynyt isoista lepattavista perhosista. Teki pahaa katsoa kun Mikko työnsi kukkurallisia lusikallisia kermaista kakkua suuhunsa ja käänsin katseeni alkaen selailla aamulehteä lukematta riviäkään. Mä en ollut kovin itsevarma eikä mulla ollut hirveän hyvä itsetuntokaan. Tykkäsin kyllä itsestäni ja ulkonäöstänikin yleensä, mutta alasti olo sai mut epävarmaksi. Humalassa se ei haitannut, eikä ollut haitannut eilen pimeässä huoneessa, mutta saunan puku- ja kylpyhuoneessa oli kirkkaat valot ja mua hermostutti kun tiesin joutuvani kohta riisumaan Mikon edessä.

  Re: Tuulia 2

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   21.7.13 18:52:43

IHANAA!! tää on kyl vaa nii huipputarina :)!

  Re: Tuulia 2

LähettäjäJohannna 
Päivämäärä:   22.7.13 00:27:41

Äwäwä :3 en kestä mite ihania! :) hakkaan mikaelin jos se satuttaa anniinaa :D ei muute mitää valittamista, tykkään tästä nii paljo!

  Re: Tuulia 2

Lähettäjä: +-0 
Päivämäärä:   22.7.13 17:28:31

sait just uuden lukijan :D ihan mahtava tarina, tykkäsin :) jatka vaan heti ku kerkeet :3

  Re: Tuulia 2

Lähettäjä: :) 
Päivämäärä:   27.7.13 16:33:10

UP tää o paras tarina!<3

  Re: Tuulia 2

Lähettäjätiti-uu 
Päivämäärä:   29.7.13 18:34:41

Eksyin pitkästä aikaa Tarinatuokioon. Mä olen yksi niistä, jotka kuluttivat tätä sivustoa silloin joskus kolme neljä vuotta sitten oikein urakalla. Nykyään käyn täällä tosi harvoin, ja vielä harvemmin löydän mitään lukemisen arvoista.

Mutta kyllä Tarinatuokiokin vaan osaa yllättää! :) Ahmin koko tekstin kerralla. Hyvää kerrontaa, ei yhtään väkinäistä. Jossain kohdissa pilkut olivat ehkä vähän hassuissa paikoissa, mutta eipä löydy muuta valitettavaa.

Innokas lukija ilmoittautuu siis!

  Re: Tuulia 2

Lähettäjä: desiderata 
Päivämäärä:   31.7.13 01:25:08

kiitoksia kaikki, erityisesti titi-uu, sain inspiraation lukea koko jutun ajatuksella läpi ja yrittää korjata virheitä ja pilkutuksia ja muutin joitain häiritseviä sanavalintoja. Pari juttua sattui silmään, ensinnäkin, sanokaa mulle että "alitajuntaisesti" on sana? Wordi ei nimittäin tunnista sitä ja mä olen viljellyt sitä ilmeisesti aika ahkerasti. Toinen, pikku juttu vaan, mutta Tuulian porukoilla on viisi ponia eikä seitsemän, kuten jossain kohdassa luki.

--

Saadakseni muuta ajateltavaa aloin suostutella Mikkoa ratsastamaan mun kanssa seuraavana päivänä. Mikko oli ratsastanut meillä ihan vakituisesti, kunnes jossain ala-asteen yläluokilla ratsastus alkoi olla nolo harrastus, ja jalkapallo vei voiton. Mun tietääkseni Mikko ei sen koommin ollut kiivennyt hevosen selkään vaikka olikin silloin tällöin auttanut esimerkiksi hevosten tarhauksessa. En ollut kyllä tainnut ikinä edes ehdottaa ratsastusta, sillä me ei hirveän usein hengailtu meillä vaan yleensä Mikon luona tai Karrin ja Mirkan talossa porukalla. Johtui ehkä siitä, että Mikko oli ainut lapsi ja Mirkan ja Karrin porukat olivat paljon matkoilla, kun taas meillä oli aina joku häiritsemässä jos halusi olla rauhassa. Joka tapauksessa, Mikko taisi jopa vähän innostua ratsastusideasta ja me puheltiin siitä, minkä hevosen Mikko saisi ja mitä me tehtäisiin.

”Pitäis varmaan lisätä puita saunaan”, Mikko keskeytti hevosaiheen ja nousi ylös. Harmi, olin salaa toivonut hänen unohtaneen koko saunan. Huokaisten nousin myös ylös.
”Voitko sä käydä, mä haen meille pyyhkeet”, sanoin ja laitettuaan kakkulautasensa tiskikoneeseen Mikko katosi kellarin rappusiin. Mä kiipesin yläkertaan ja nappasin omasta huoneestani pyyhkeen itselleni ja kylpyhuoneesta Mikolle. Pysähdyin hetkeksi huoneeni peilin eteen arvostelemaan itseäni, mutta tiesin sen olevan turhaa ja palasin alakertaan jättäen pyyhkeet portaiden kaiteelle. Sitten kävin keittiössä siirtämässä pari porukoiden kaljaa jääkaapista pakastimeen. Hassua, miten nykyään ei enää osannut saunoa ilman saunakaljaa, bisse tavallaan kruunasi täydellisen saunahetken. Kaivoin keittiön tuolilla lojuvasta laukusta röökit ja huusin Mikolle meneväni ulos ja kuulin tämän huutavan ”joon” takaisin. Painuin pihalle sytyttäen tupakan. Kaivoin portaiden alta piilosta vanhan lasipurkin, joka toimi töhiksenä silloin kun mun vanhemmat eivät olleet kotona ja joka oli puolillaan limaisia tumppeja. Ehdin istumaan alas portaille kun Mikko tuli perässä sytyttäen oman röökinsä.

”Kuka tänne tulee?” jätkä ihmetteli kun pihaan rullasi pienikokoinen vihreä auto. Useimmilla ihmisillä on tapana kuvata autoja merkillä mutta mä en erottanut niitä.
”Toi on Joonas”, sanoin miehen pysäköidessä autonsa tallin päätyyn. Heilautin kättäni hänelle ja Joonas huikkasi tervehdyksen noustessaan autosta, muttei tullut juttelemaan vaan suunnisti saman tien talliin. Varmaan hänellä oli muitakin iltasuunnitelmia tämän jälkeen. Vedin savua keuhkoihini ja tuijottelin metsään johon meidän piha loppui. Mikko istui alas ja meidän puhaltamat savukiehkurat sekoittuivat toisiinsa.

”Huh mikä päivä”, Mikko huokasi mutta hymyili samalla.
”Onhan tässä ollut.. kaikenlaista”, nauroin. Mua väsytti, tuntui, etten jaksanut enää ajatella. Koko päivän mun pää oli ollut täynnä viliseviä tunteita enkä mä ollut ehtinyt hengähtää. Positiivisella tavalla siis, en vieläkään ollut ihan varma oliko kaikki tapahtunut oikeasti, sillä olin kävellyt pilvissä, enkä varmaan tulisi huomenna omistamaan selkeitä muistoja tämänpäiväisestä. Haukottelin, mikä tarttui Mikkoon, ja ehdotin, että me mentäisiin aikaisin nukkumaan. Mikolla ei ollut mitään sitä vastaan, paitsi että saunassa kestäisi vielä hetki. Me siirryttiin olohuoneeseen tuijottamaan jotain rikosohjelmaa. Mä istuin meidän sohvan toiseen reunaan ja Mikko toiseen, eikä kumpikaan tainnut tietää miten kuuluisi olla ja mä vedin jalkani koukkuun kietoen käteni polvien ympärille. Ohjelma kuitenkin veti mut mukaansa ja unohdin kiusallisuuden. Joku sarjamurhaaja oli valloillaan ja mä laitoin ääniä kovemmalle että kuulisin puheen tekstitysten puuttuessa. Ehti kulua ehkä muutama minuutti kun tajusin, että Mikko katsoi mua eikä telkkaria. Kysyin mitä tämä tuijotti ja Mikko yskäisi.

”Tuu tänne”, jätkä pyysi sitten suoristaen jalkansa mun puolelle ja tehden tilaa viereensä. Mä katsoin Mikon hymyileviin silmiin ja ryömin sitten ujosti tämän kainaloon.

Mikko kävi vielä pari kertaa lisäämässä puita ennen kuin ohjelma loppui ja mä sammutin telkkarin. Mulla oli mielettömän hyvä olla siinä Mikon sylissä enkä olisi halunnut liikkua, mutta Mikko nousi istumaan vetäen mut samalla ylös ja vaati päästä saunaan.
”Kai sinne pitää sitten raahautua. Tossa kaiteella on sun pyyhe, toi sininen”, sanoin ja nappasin oman pyyhkeeni matkalla keittiöön. Hain jääkylmät kaljat pakkasesta ja laskeuduin Mikon edellä alakertaan kylmien väreiden kulkiessa mun selkää pitkin. Uskottelin itselleni, että ne johtuivat kylmistä kaljoista mun käsissä.

”Ai niin, mä haen röökit, niin pääsee tohon alakuistille eikä tarvi kiivetä ylös”, Mikko sanoi ja mä pyysin sitä tuomaan mun askin samalla. Mikon kadotessa portaisiin mä riisuuduin ennätysvauhtia ja kietouduin tiukasti pyyhkeeseen. Saman tien Mikko tuli takaisin, viskasi röökiaskit penkille ja alkoi kiskoa vaatteitaan pois. Mä avasin kaulaketjuni lukon ja irrotin korvakorut ja työnsin ne penkillä lojuvien housujeni taskuun. Seisoin epäröiden paikallani ja yritin olla tuijottamatta Mikkoa, joka seisoi nyt pelkät bokserit jalassaan selin muhun. Se vilkaisi olkansa yli ja kohotti kulmiaan kun mä vaistomaisesti tiukensin otetta pyyhkeestäni.

”Tota.. ajattelitko sä mennä pyyhe päällä saunaan?” se kysyi hämillään ja mä purin huultani.
”Mua ujostuttaa”, mutisin hiljaa katse lattiassa mutta Mikko astui askeleen lähemmäs ja nosti mun leukaa niin, että mun oli pakko katsoa sitä silmiin. Se katse tuntui mun vatsanpohjassa ja varpaissa asti.
”Älä viitti. Sä oot hölmö”, Mikko sanoi hymyillen. ”Ja kaunis.” Mikko otti mun käsistä kiinni ja irrotti varovasti mun otteen pyyhkeen yläreunasta. se otti pyyhkeen multa ja viskasi sen penkille mun vaatteiden viereen, muttei hetkeksikään irrottanut katsettaan mun silmistä, mistä mä olin kiitollinen. Sitten se veti mut kiinni itseensä ja suuteli mua ja muistin sen, mihin me oltiin jääty aikaisemmin siellä katolla. Mikon kädet olivat mun selässä ja mun kädet alkoivat elää omaa elämäänsä Mikon vatsalihaksilla ja hivuttautua alaspäin. Jätkä voihkaisi mun huulia vasten kun koskin ihoa bokserien kuminauhan alla ja mä hätkähdin pois suudelmasta.

”Mulla ei ole kortsuja”, sanoin käheästi ja mua vìtutti kun jouduin keskeyttämään tilanteen, mutta mun oli pakko, koska kohta en olisi enää pystynyt lopettamaan.
”Mun lompakossa on”, Mikko sanoi ja päästi musta irti kumartuen tutkimaan farkkujensa taskuja. ”Äh, se on varmaan tippunut teidän sohvalle..” Me katsottiin toisiamme ja ajateltiin samaa. Hetki olisi jo ohi kun toinen meistä palaisi yläkerrasta. Mikko puhalsi hitaasti ilmaa ulos kääntäen katseensa.
”Mä taidan mennä kylmään suihkuun”, se nauroi ja riisui bokserinsa. Mä en voinut olla katselematta ja Mikko huomasi mun tuijotuksen.
”Sori, sulla on vaan vítun hyvä pèrse”, virnistin ja kipitin saunaan.

  Re: Tuulia 2

Lähettäjä: ;) 
Päivämäärä:   31.7.13 10:02:02

Tää on vaan PARAS <3 enkä mä osaa sanoo mitään rakentavaa...
Mikko ja Tuulia on vaan niin awww <3 ja sä oot huippu kirjoittamaan ! Onko sulla mitää kotisivua missä ois lisää sun tarinoita ? :)

  Re: Tuulia 2

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   31.7.13 23:15:33

<33333

  Re: Tuulia 2

Lähettäjä: desiderata 
Päivämäärä:   1.8.13 17:23:21

Ei mulla kotisivua ole, tää on ensimmäinen tarina, jota olen kirjoittanut enemmän kuin sen kaks sivua :D muut on jääneet aina kesken.

  Re: Tuulia 2

Lähettäjä: Johannna 
Päivämäärä:   2.8.13 20:41:52

Täähän on oikeesti aivan mahtava!! sais tulla useemminki näitä pätkiä, koska, kun tänne on ilmestyny yks pätkä nii ei mee ku hetki ja
oon jo lukenu sen ja sit tulee semmone ÄÄÄÄÄ äkkiää lisää!! <3 :D

  Re: Tuulia 2

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   3.8.13 04:08:08

Mikko awww :3

  Re: Tuulia 2

Lähettäjä: jep 
Päivämäärä:   3.8.13 12:26:43

Lukija ilmottautuu! Tää on ihana<3

  Re: Tuulia 2

Lähettäjä: jep 
Päivämäärä:   6.8.13 01:06:18

Jatkoa!!!

  Re: Tuulia 2

Lähettäjä: ;) 
Päivämäärä:   11.8.13 10:50:34

Ei oo tullut 11pvään jatkoa. :/ koska ehdit/jaksat/on inspistä kirjotella ? :)

  Re: Tuulia 2

Lähettäjä: desiderata 
Päivämäärä:   11.8.13 14:41:14

Täällä taas! Oon tehny viimoset työpäivät ja nyt lomaillut ahkerasti, joten en ole ehtinyt koneelle. Laittaisin totta kai useammin jatkoa, mutta tein virhearvion silloin, kun julkaisin ekan pätkän. Mulla oli tekstiä aika paljon, mutta sitten saitte mut kuitenkin kiinni ja nykyään oon vain yhden tai kaksi pätkää teitä edellä.

Huomasin, että olen jaaritellut yhdestä vuorokaudesta nyt noin kymmenen sivua, joko kyllästyttää? Tietty Tuulian ja Mikon kannalta tärkeä päivä mutta silti..

--

”Pitäiskö mun hommata pillerit?” mietin ääneen kun Mikkokin oli selvinnyt suihkusta lämpimille saunan lauteille.
”Öh, en mä tiedä, oliko toi kysymys?” Mikko vastasi ja jatkoi kun mä kohautin olkapäitäni. ”Olis kai se helpompaa? Mutta eikö niistä voi tulla kaikkia mielialan vaihteluita sun muuta, tai niin mä oon jostain kuullut.”
”Joo, sitä ei voi oikeastaan tietää miten ne vaikuttaa ennen kun kokeilee. Mulla ei ole ikinä ollut niin en tiedä. Ja jos yksi merkki ei sovi niin toinen ei välttämättä aiheuta mitään ongelmia.” Nojasin leukaani polviin miettien vaihtoehtoja. Mä olin sitä mieltä, että kondomi pilasi intohimon, spontaaniuden tai romanttisuuden, mitä milloinkin, vaikka seksuaalivalistajat yrittivät kovasti kumota sitä ajatusta. Toisaalta ajatus hormonien nielemisestä päivittäin ei kuulostanut kovin terveelliseltä, ja mä olin ollut epäluuloinen pillereitä kohtaan siitä lähtien, kun kuulin jonkun tytön kuolleen tupakan polton, migreenin ja pillereiden yhdistelmään. En edes tiennyt, oliko tarinassa perää, mutta eivätkö kaikki urbaanilegendat saaneet alkunsa tositapahtumista?

”Tai sitten voisi kokeilla sellaista rengasta”, sanoin.
”Mitä rengasta?” Mikko kysyi epäilevänä.
”Mirkalla on sellainen. Siinä on vissiin paljon pienempiä määriä aineita, eli sen ei pitäisi aiheuta sivuvaikutuksia niin helposti.”
”Aaa, niin se mikä Mirkalla on, mä juuri eilen vietinkin pari tuntia Mirkalla keskustelemassa sen ehkäisymetodeista”, Mikko sanoi sarkastisesti ja mä tuhahdin. ”toisin sanoen mikä se on?” Mikko kysyi uudestaan ja mä selitin parhaani mukaan, lähinnä sen, mitä olin Mirkalta kuullut. Mikko ei vieläkään näyttänyt hirveän innostuneelta.
”Eikö se tunnu vähän oudolta? Tai mitä jos mä jään kiinni tai jotain?” se nauroi.
”Ei Kallen mukaan ainakaan tunnu miltään. En tiedä.”
”Kallella on varmaan vaan niin pieni kýrpä”, Mikko mutisi puoliääneen ja mä läimäytin jätkää reiteen.
”Auu!” Mikko huusi sydäntäsärkevän epäuskottavasti. Pahoittelin virnuillen käytöstäni ja silitin Mikon jalkaa parantavasti. Kosketus oli viaton, ihan totta, mutta sitten mä sain ajatuksen ja se viattomuus vähän unohtui. Siirsin kättäni enemmän Mikon reiden sisäsyrjälle ja sivelin sormillani herkkää ihoa. Mikko värähti ja laski kätensä mun kädelle.

”Mitä sä teet?” se kysyi, muttei kuulostanut siltä että tahtoisi mun lopettavan.
”Älä nyt, mulla on parantava kosketus”, nauroin ja katsoen Mikkoa silmiin liikutin kättäni ylemmäs. Mikko äännähti hassusti ja peitti kasvonsa käsillään.
”Pikemminkin kiduttava kosketus”, se voihkaisi ja mua hymyilytti.
”Mä en ole tehnyt tätä hirveästi, joten sano jos mä teen jotain väärin, tai sano mitä sä haluat mun tekevän”, pyysin ja Mikko nyökkäsi käsiensä takaa. Koskin Mikkoa ja tarkkailin samalla miten tämä reagoi mun käsien liikkeisiin. Olin kolme kertaa elämäni aikana tehnyt tätä, enkä tosiaan tiennyt olinko hyvä vai huono. Oli niin vaikeaa, kun ei voinut yhtään tietää miltä toisesta tuntui. Niillä kerroilla se kaikki oli ollut välttämätön paha, tavallaan vastapalvelus siitä mitä mä itse sain, mutta nyt mä ymmärsin koko jutun ihan eri tavalla. Tajusin yhtäkkiä, millainen valta mulla oli Mikkoon, miten yksin mä pystyin tuottamaan sille sellaista nautintoa että se melkein huusi. Pari kertaa Mikko huokaisi ”älä lopeta”, tai ”tee toi uudestaan”, mistä päättelin, etten ollut ainakaan ihan surkea. Kun polvistuin alemmalle lauteelle ja koskin Mikkoa huulillani jätkä upotti sormensa mun saunan kuumentamiin hiuksiin ja mä ymmärsin, että sain tästä itselleni jotain yhtä lailla kuin Mikkokin. Jätkän ääni ja ote mun hiuksissa poltti jossain alavatsan tienoilla ja mä voihkaisin tukahtuneesti Mikkoa vasten.

”Pakko päästä ulos, mä pyörryn kohta”, sanoin maatessani hetken päästä lauteilla nojaten päätäni Mikon reiteen. Nousin hitaasti ylös ja kaiteesta tukea pitäen raahauduin kylpyhuoneen kautta pukuhuoneeseen, missä kiedoin pyyhkeen päälleni ja avasin kaljan. Mikko tuli perässä, samalla tavalla pyörryksissä, ja saatuaan pyyhkeen lantiolleen ja kaljan ja röökit käteen me siirryttiin pukuhuoneen päädyssä olevasta ovesta kellaritason kuistille. Se oli pieni suorakulmion muotoinen alue pöydällä ja muutamalla tuolilla, ja seinän vieressä kulkivat portaat maan tasalle. Me sytytettiin tupakat ja puhalleltiin savua hiljaa. Ulkona oli sen verran viileää, että meistä nousi höyryä ilmaan, vaikka mulla oli ihan sellainen olo, että olisin höyrynnyt ilman saunaakin. Tirskahdin ajatukselle ja Mikko kysyi mitä mä nauroin.
”Sä saat mut höyryämään”, hihitin osoittaen ilmaa meidän ympärillä.
”Víttu sä olet vajaa” Mikko hymähti. ”Sitä paitsi, se taisit olla sä, joka sai mut ”höyryämään” if you know what i mean”, se virnisti ja mä nauroin.
”En ole vajaa! Musta tuntuu vaan että mun aivot on tyhjentyneet hetkellisesti..”
”Eipä tuo haittaa. Ei meidän tarvitse just nyt mitään järkevää ajatellakaan”.

Kohautin olkiani ja tumppasin röökin betonilattiaan Mikon noudattaessa esimerkkiä. Tumpit pitäisi myöhemmin muistaa viedä ylös tuhkikseen. Otin pitkän kulauksen kaljastani ja jätin sen pukuhuoneeseen kun me mentiin takaisin sisälle, sillä en halunnut sen lämpenevän saunassa. Tajusin myös, että mulla oli edelleen meikit naamassa ja pesin ne nopeasti suihkussa ennen kuin palasin saunaan. Haukotellen kävin lauteille makaamaan laskien tällä kertaa jalkani Mikon syliin, ja myönnetään, se oli samalla epäsuora vihjaus että halusin Mikon jatkavan siitä, mihin mä olin jäänyt. En kehdannut noin vaan pyytää, vaikka tuskin jätkä olisi siitä pahastunut. Mikko laski kätensä mun jalkojen päälle, muttei tehnyt elettäkään siihen suuntaan johon mä olisin halunnut. Haukottelin uudestaan hiukan loukkaantuneena, mutta ehkä miehet eivät yleensäkään tajunneet hienovaraisia vihjauksia. Taisin melkein nukahtaa siihen lämpöön kun yhtäkkiä hätkähdin horteestani Mikon nostaessa mun toisen jalan pois päältään. Luulin hänen olevan lähdössä ja olin nostamassa toistakin jalkaa alas lauteelta mutta Mikko esti mua ja lukitsi mun vasemman jalan koukkuun itsensä ja seinän väliin.

”Mun vuoro”, se sanoi vain luoden muhun taas sen katseen, ja mä värähdin, vaikkei Mikko edes koskenut mua vielä. Me tuijotettiin toisiamme hiljaa eikä taidettu edes hengittää. Ja kun se vihdoin kosketti mua, mä tajusin sen tahallaan kiusaavan. Hipaisu reidellä, kosketus alavatsalla, pieni suudelma mun rinnoilla, se piirsi kuvioita mun kosteaan ihoon ja mua pyörrytti taas. Mikosta huomasi, että se oli tehnyt tätä ennenkin, tai kyllähän mä tiesin Mikon naismäärän suurin piirtein, tiesin sen olevan kokeneempi kuin mä ja ne edelliset olivat ilmeisesti kouluttaneet Mikon hyvin. Jossain välissä Mikko kumartui mun päälle ja suuteli mun huulia, ja kun se vetäytyi pois, mun oli pakko kuiskata romanttisesti että se panisi mua nyt. Mikko pysähtyi.

”Älä edes ehdota tota tai mä toteutan sen. Mä en halua isäksi näin nuorena”, se sanoi tosissaan ja mä huokasin.
”Ihan sama, ja onhan jälkiehkäisy olemassa”, intin, koska sillä hetkellä mua ei juuri kiinnostanut ajatella seurauksia. Kiedoin käteni Mikon ympärille ja vedin tätä alaspäin kiinni muhun.
”Ei kuule, se ei ole mitenkään kiva kokemus mitä mulle on kerrottu, en mä halua sun joutuvan syömään sitä pilleriä.”
”Ei mua haittaa..” mutisin mutta Mikko ei antanut periksi.
”Nyt vähän itsehillintää nainen”, se nauroi ja peruutti pois mun päältä jatkaen siitä, mihin oli jäänyt. Yritin vielä protestoida, mutta mun valitus keskeytyi tahattomaan voihkaisuun, enkä suoraan sanottuna tuntenut itseäni enää erityisen pettyneeksi.

  Re: Tuulia 2

Lähettäjä: ;) 
Päivämäärä:   11.8.13 14:51:55

Awww kiitos söpöstä jatkosta :D :)<3

  Re: Tuulia 2

Lähettäjä: Mmmm 
Päivämäärä:   14.8.13 21:50:12

Aaaaww

  Re: Tuulia 2

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   14.8.13 22:40:12

Jatkoooo!!!!

  Re: Tuulia 2

Lähettäjä: törsöri 
Päivämäärä:   20.8.13 17:11:38

uppii:)

  Re: Tuulia 2

Lähettäjä: ;) 
Päivämäärä:   23.8.13 21:40:57

koska tulee jatkoo, desiderata ? :)

  Re: Tuulia 2

Lähettäjä: desiderata 
Päivämäärä:   24.8.13 14:10:21

Pidensin lomaa viikolla ja nyt olen keskittynyt kouluun, jotta uutta tekstiä ei ole juuri syntynyt. Laitan anyway tämän pätkän nyt ja katsotaan sitten milloin seuraava tulee. Varoitan että voi mennä hetki. Kiitos kaikille ylhäällä pitämisestä!

Mä en ole ikinä tuonut ketään näytille kotiin ja tämä tuotti mulle paljon päänvaivaa mutta toivottavasti siitä tuli uskottava.

--

Mikon lompakko ja puhelin löytyivät meidän sohvalta kun me lopetettiin saunominen ja palattiin pyyhkeisiin kietoutuneina ylös.

”Äiti on soittanut kaksi kertaa”, Mikko sanoi tutkiessaan luuria. ”Mä taisin unohtaa sanoa että tulen takaisin tänne..” Se nosti puhelimen korvalleen. ”No moi, olit soittanut”, Mikko sanoi. Se seurasi mua keittiöön kun mä suuntasin jääkaapille etsimään iltapalaa. ”Mä olen Tuulialla mutta ajattelin tulla kohta hakemaan pari juttua. Nähdään kohta.”

”Mitä sä kotona?” kysyin tutkiessani jääkaapin sisältöä.
”Puhtaat vaatteet ja hammasharja ois kivat”, Mikko vastasi. ”Tuutko sä mukaan?”
”Kai mä tulen”, myönnyin, vaikken olisi jaksanut enää muuta kuin syödä jotain ja kaatua sänkyyn. Me syötiin leipää iltapalaksi ja mä kipaisin yläkertaan pukemaan kollarit ja hupparin päälleni. Mikkokin oli saanut puettua ja me lähdettiin ulos.

”Mä haen ne tupakantumpit tuolta alhaalta”, muistin nähdessäni töhiksen ulkoportailla. Kun olin saanut todistusaineiston hävitettyä, me suunnattiin pihatietä kadulle ja käveltiin hitaasti se pari sataa metriä Mikon kotiin.
Mikon äiti oli syömässä iltapalaa kuten me äsken, ja me moikattiin sitä kun tultiin sisälle.
”Kiva nähdä suakin Tuulia! Mitä kuuluu?” se tiedusteli ja me käytiin hetkeksi istumaan pöydän ääreen.
”Ihan hyvää mulle mutta mä olen tosi väsynyt. Jos on ok, niin kerrotaan kuulumisia joku toinen päivä”, sanoin pahoittelevasti ja haukotus tuli taas.
”Sittenhän mä en pidätä sua pitempään, mene ihmeessä nukkumaan”, se sanoi ystävällisesti. ”Vai olit sä Mikko myös menossa takaisin? Etkös sä ollut eilenkin siellä yötä?”, Arja kysyi kuulostaen siltä, että poika saisi joskus olla kotonaankin.
”Joo olin. Äiti me seurustellaan”, Mikko töksäytti kyllästyneen kuuloisena saaden äitinsä hiljenemään aiheuttaen mulle samalla pienen sydänkohtauksen. Olisi voinut varoittaa ensin, en mä ollut valmis esiintymään miniäkokelaana! Mulkaisin Mikkoa, joka hymyili mulle.

”Jos me vaan lähdetään, mä haen ne tavarat”, se sanoi ja me noustiin, sillä en aikonut jäädä keittiöön yksin Arjan kanssa.
”Hei hetkinen!” Arja heräsi shokistaan. ”Ette mene nyt minnekkään. Siis mitä? Te oikeasti seurustelette?” se näytti siltä, kuin olisi saanut kovan kolauksen päähänsä.
”Joo.”
”Ja miten kauan jo?”
”No oikeastaan vasta nyt”, Mikko sanoi. Arja nousi hitaasti ylös ja käveli makuuhuoneeseen, jossa Mikon isä oli ilmeisesti käymässä nukkumaan.

”Jaska, tule katsomaan meidän uutta miniää!” Arja kiljaisi ja kuului ryminää kun molemmat ryntäsivät keittiöön, Mikon isä pelkässä saunatakissaan. Miehen ilme oli näkemisen arvoinen kun se pysähtyi oviaukkoon ja tuijotti mua hämmentyneenä.
”Mutta..” se mutisi ja mun oli pakko nauraa sille.
”Hauska tutustua”, sanoin ja ojensin käteni. Jaska tuijotti mun kättä hetken ja nauroi sitten myös.
”Elä sinä naura mulle! Ootteko te ihan tosissanne että seurustelemaan rupesitte?” mies kysyi ja me myönnettiin asian olevan niin. Sitten Jaska halasi mua.
”No eipä muuta kun tervetuloa perheeseen, vaikka perhettähän sä olet aina meille ollutkin.” Arja näytti siltä että se alkaisi kohta itkeä kun se halasi mua ja Mikkoa myös.
”Voi lapset.. Minä oon niin iloinen teidän puolesta!” Me Tiinan kanssa, silloin kun te olitte pieniä, suunniteltiin että teistä tulisi pariskunta, mutta luovutettiin jossain viisi vuotta sitten kun te näytitte olevan niin hyviä ystäviä pelkästään. Ette olisi voineet ihanampaa uutista kertoa! Mun pitää nyt istua alas..” se mutisi ja istui pöydän ääreen pyyhkien silmiään. ”Ehkä mä huomenna uskon tämän..” se nauroi.
”Anteeksi jos me järkytettiin”, sanoin ja Arja heilautti kättään vähättelevästi.
”Ei me vanhukset noin pienestä sydänkohtausta saada. Mutta ottakaa hei iltapalaa, jääkää hetkeksi tähän istumaan iltaa!” nainen ehdotti mutta Mikko pudisti päätään.
”Ei me taideta”, se sanoi äidilleen joka näytti pettyneeltä. ”Haetaan ne mun kamat”. Me jätettiin Arja ja Jaska keittiöön ja seurasin Mikkoa kun se haki itselleen hammasharjan ja deodorantin ja vaihtoi vaatteensa. Mikon porukat tuijottivat meitä kun me tultiin takaisin. Arja näpytteli kännykkäänsä mutta Mikon refleksit olivat nopeat kun se sieppasi puhelimen äidiltään.
”Et soita Tiinalle! Me halutaan itse kertoa kun ne tulee mökiltä”, Mikko sanoi ja Arja meni vaikean näköiseksi.
”Enhän mä voi pitää tällaista salaisuutta siltä!” se valitti.
”Sun on pakko! Isä, katso että se pysyy poissa puhelimesta”, Mikko pyysi ja antoi puhelimen Jaskalle, joka nyökkäsi nauraen.
”Okei okei, en soita”, Arja lupasi huokaisten.
”Huomenna tulet sitten kotiin niin jutellaan”, Arja vaati ja Mikko lupasi nöyrästi tulla. Mä heilautin kättäni ja me häivyttiin.

”Oltiinko me vähän ilkeitä?” kysyin ulkona ja me sytytettiin iltaröökit.
”Hah, oli se sen arvoista! Mä muistan niiden ilmeet koko loppuelämäni!” Mikko hekotti. Mä haukottelin ja Mikko kietoi kätensä mun ympärille. Me raahauduttiin takaisin meille ja jaksoin hädin tuskin pitää silmiäni auki kun kiipesin omaan huoneeseeni, heitin vaatteeni lattialle ja kaaduin sänkyyn. Mikko seurasi perässä ja veti mut kainaloonsa. Normaalisti mä en pystynyt nukahtamaan jos joku oli niin lähellä, mutta nyt mä olin unessa sillä sekunnilla kun silmät painuivat kiinni ja nukuin sikeästi aamuun asti.

Heräsin hyvällä tuulella. Olin nähnyt hyvää unta, vaikken muistanut sitä sen tarkemmin, ja tunsin nukkuneeni tarpeeksi. Avasin silmäni ja huomasin pyörineeni ihan seinään kiinni peitto taas mukanani. Käännyin hitaasti katsomaan selällään nukkuvaa Mikkoa, joka oli levittäytynyt niin, että vei todella paljon tilaa sängyssä. Mikkokin oli nähnyt hyviä unia, päättelin aamustondiksesta, ja mua nauratti kun ajattelin, että Leeni olisi pamahtanut mun huoneeseen ja yllättänyt Mikon nukkumassa noin. Kurkotin Mikon yli etsimään lattialta jätkän housuja. Löysin ne ja kaivoin taskusta puhelimen katsoakseni kelloa, sillä mulla ei ollut hajuakaan missä mun oma puhelin viihtyi sillä hetkellä. Kello ei ollut paljon mitään, mutta ihmekö tuo, ottaen huomioon että me oltiin nukahdettu varmaan jo kymmeneltä. Samassa taskussa oli myös Mikon lompakko ja otin sieltä kondomin foliopakkauksessa. Olikohan tämä enää normaalia, että mä ajattelin seksiä heti ensimmäisenä herättyäni? Ehkä se kuului seurusteluun, mene tiedä, mulla kun ei ollut siitä kokemusta. Mikko äännähti unisena ja heräsi kun ryömin pois hänen päältään, ja punastui huomatessaan oman tilansa.

”Sun vika”, se mutisi nolona ja yritti vetää peittoa itselleen. Siitä ei kuitenkaan tullut mitään, koska mä makasin peiton päällä.
”Katso mitä mä löysin”, nauroin ja aloin piirrellä ympyröitä Mikon rintaan kortsun folion terävällä kulmalla. Unisuudestaan huolimatta Mikkoa ei tarvinnut paljoa herätellä, kun se hetken päästä painoi mut patjaa vasten ja työntyi mun sisään. Mä haukoin henkeä ja Mikko taisi itsekin hätkähtää kovakouraisuuttaan.
”Sattuiko suhun?” se kysyi huolissaan paikoilleen jähmettyneenä.
”Ei”, kuiskasin valehdellen vain vähän ja vedit jätkää vielä lähemmäs itseäni suudellen tämän huulia.

  Re: Tuulia 2

Lähettäjä: ;) 
Päivämäärä:   25.8.13 21:36:12

Ihana pätkä jälleen <3

  Re: Tuulia 2

Lähettäjä: underestimated 
Päivämäärä:   30.8.13 15:44:28

voi ihana pätkä!

  Re: Tuulia 2

Lähettäjä: D 
Päivämäärä:   30.8.13 17:25:25

Täytyy nyt kommentoida, että todella taitavasti kirjoitettu tarina! Kirjoitusvirheitä en löytänyt, enkä oikeastaan keksi mitään muutakaan pahaa sanottavaa! Tää tarina on yks niistä harvoista, jotka on oikeesti todella hyvin kirjotettu, ja joka miellyttää mua lukijana. Tässä on mun makuun sopivasti juonenkäänteitä ja tapahtumia. Tää tarina vaan on mun mielestä yks parhaimmista!

  Re: Tuulia 2

Lähettäjä: :) 
Päivämäärä:   5.9.13 16:24:32

Jatkoa! Ihana tarina!

  Re: Tuulia 2

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   11.9.13 15:18:11

up

  Re: Tuulia 2

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   15.9.13 21:56:10

upup ja jatkoo!

  Re: Tuulia 2

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   19.9.13 14:33:43

UBBI!

  Re: Tuulia 2

Lähettäjä: :) 
Päivämäärä:   22.9.13 19:24:23

uus lukija tää on aivan huippu! :)

  Re: Tuulia 2

Lähettäjä: desiderata 
Päivämäärä:   22.9.13 23:02:39

Voisin perustella viivästystä sillä että luin kirjoituksiin, mutta rehellisyyden nimissä sanottakoon etten edes avannut kirjoja. Aika meni johonkin aivan muuhun vaikka en yhtään tiedä mihin.

Kiitos nostelusta! :)

--

Mulla oli ehkä elämäni täydellisin aamu. Me laitettiin kahvi tulemaan ja lähdettiin talliin, ja sen jälkeen kokattiin aamupalaa ja otettiin kaikki tarjottimella mukaan alas saunan terassille. Me juotiin varmaan litra kahvia ja Mikko poltti röökiä ja molemmat syötiin ihan liikaa. Mä en osaa näin jälkeenpäin sanoa mistä me puhuttiin, mutta lyhyesti sanottuna varmaan kaikesta. Taas, niinkuin usein Mikon kanssa, mulle tuli sellainen fiilis, että voisin jäädä johonkin tiettyyn hetkeen ikuisiksi ajoiksi ja olisin siinä aina onnellinen. Sanoin siitäkin jätkälle mutta tämä ei ottanut mua ihan tosissaan vaan totesi, että jossain välissä olisi pakko käydä ainakin kusella. Mä vastasin Mikon olevan tunteeton idiootti.

”Voi víttu, ne tuli jo nyt”, mutisin turhautuneena, sillä Kira oli juuri alkanut pehmentyä mun avuille. Mikko vilkaisi mua pyöräyttäen silmiään kun ohjasin Kiran mielenosoituksellisesti pois kentältä kahden pyöräilijän saapuessa pihaan.
”Et ole tosissasi noin lapsellinen!” Mikko huikkasi mun perään ja mä irvistin sille.
”Mä kierrän ton metsäpolun”, sanoin toivoen salaa, että Mikko tulisi mukaan, mutta jätkä pudisti päätään ja käänsi oman ratsunsa takaisin uralle kun mä suuntasin kentän viertä metsään. Mikko oli pärjännyt hyvin ja uskalsin kyllä jättää hänet yksin, varsinkin kun hän saisi pian seuraa Anniinasta ja Mikaelista. Mua ärsytti Mikon puolueettomuus. Olisin halunnut tukea Mikaelia kohtaan tuntemalleni vastenmielisyydelle ja musta tuntui että Mikko petti mut pysyessään neutraalina. En kuitenkaan halunnut olla sellainen tyttöystävä, joka määräsi kenen kanssa poikaystävä sai olla tekemisissä. Sitä paitsi olin tavallaan kateellinen Mikolle siitä, että tämä saattoi jäädä Anniinan ja Mikaelin kanssa ratsastamaan, sillä mulla oli hirveä ikävä Mikaelia. Olin huono olemaan vihainen ystävilleni. En ollut nähnyt Mikaelia edes koulussa, mikä oli aika omituista ottaen huomioon, ettei meidän koulu ollut mikään iso.

Taistelin itseni kanssa koko metsälenkin ajan, mutta loppujen lopuksi en enää palannut kentälle, jonne Anniina ja Mikael olivat jo ehtineet. Tulin pihaan toiselta puolelta tallia, joten en joutunut kulkemaan kentän ohi ja kiirehdin Kiran hoitamisessa ja varusteissa niin, ettei kukaan ehtisi tulla talliin.

”Mun pitäis mennä”, Mikko sanoi keittiön ovelta ja tuli nojaamaan pöytään, jonka ääressä istuin tuijottamassa sitä pientä osaa kentästä joka näkyi ikkunasta.
”Joo ehkä parempi niin”, sanoin kääntäen katseeni Mikkoon. Jätkä näytti epätietoiselta ja siirteli jalkojaan hiljaisena.
”Soitellaan huomenna”, sanoin osoittaakseni etten ollut suuttunut.
”Joo. Hei puhu sille Mikaelille vielä. Silläkin on ikävä sua”, Mikko sanoi varovasti, antoi suukon mun otsalle ja lähti. Mä unohdin hetkeksi Mikaelin ja hymyilin typerästi itsekseni. Kukaan ei ollut koskaan suudellut mua otsalle, paitsi ehkä äiti joskus kauan aikaa sitten. Miten saattoikin tulla näin hyvä olo noin pienestä eleestä?

Kaivoin jääkaapista kaalilaatikkoa ja lämmitin puolet itselleni istuen sitten takaisin pöydän ääreen syömään. Kohta kävi ovi, ja Mikael hyökkäsi keittiöön asettuen päättäväisesti istumaan mua vastapäätä.

”Kuuntele nyt hetki!” Mikael huudahti kun sieppasin lähes koskemattoman lautaseni ja nousin pois pöydästä. Hänen teki selvästi mieli lisätä pari kirosanaa, muttei kai uskaltanut pelätessään mun suuttuvan entistä enemmän. Harkitsin kolme sekuntia ja huokaisten rojahdin takaisin tuolille yrittäen luoda kasvoilleni ylimielistä ja halveksuvaa ilmettä. Mikael katsoi mua kuin olisi odottanut mun räjähtävän minä hetkenä hyvänsä, mutta uskalsi kuitenkin avata suunsa.
”Mä ymmärrän että sä suutuit ja joo, mä olin idiootti. Mutta mä pyysin Anniinalta anteeksi ja se tietää että me ollaan vaan kavereita, joten mä en ihan ymmärrä miksi sä olet vieläkin vihainen”, Mikael selitti ja mä tajusin, että se ihan tosissaan luuli tekevänsä oikein. Ongelma oli siinä, että Mikaelin tunteet Anniinaa kohtaan olivat puhtaan kaverilliset ja Mikael uskoi vilpittömästi myös Anniinan tunteiden olevan samoilla raiteilla. Anniina tässä oli idiootti, enkä mä voinut kertoa sitä Mikaelille. Eikä mulla näin ollen ollut mitään pätevää selitystä sille miksi olin vihainen. Siirtelin ruokaa lautasellani ja mietin mitä vastaisin.

”Sä olet ihan oikeassa, ei mun pitäisi murjottaa sulle enää”, sanoin sitten ja mulle tuli vähän kevyempi olo sisältä. ”Ehkä sä silti opit tästä jotain, mä toivon ainakin.”
”Sen mä ainakin opin, etten tulevaisuudessa kysy sun neuvoa naisasioissa”, Mikael kehtasi heittää.
”Haista..”

”Miten sulla muuten menee?” kysyin kun aselepo oli solmittu. ”Ei ole koulussa näkynyt.”
”Siellä mä olen silti ollut. Ihan hyvin menee.”
”Onko sulla kiva luokka nyt kun ootte oppinut tuntemaan toisianne?” kysyin muistellen, että Mikaelilla oli ollut positiivinen käsitys ensimmäisen päivän jälkeen.
”Ei meillä ole luokkia”, jätkä sanoi ja mä tuhahdin.
”No mikä ryhmä onkaan.”
”Ihan hyviä tyyppejä. Nättejä tyttöjä”, Mikael virnisti.
”Ja ne on kaikki jo ehtineet rakastua suhun?” tiedustelin ja toivoin, ettei Mikael hehkuttanut luokkalaisiaan Anniinan kuullen.
”Totta kai, mä en oo vaan vielä päättänyt kenet mä haluan”, Mikael sanoi pokkana. Juttu saattoi jopa pitää paikkansa, oli helppo kuvitella tyttölauma Mikaelin ympärille, mutta jätkä tuskin itse ymmärsi asiaa samalla tavalla.
”Etkö sä ollut päättänyt haluavasi Marian?” kysyin tökerösti, mutta en voinut olla ihmettelemättä miten jätkä kuulosti siltä, kuin olisi unohtanut punatukkaisen rakkauden kohteensa.
”Mä mietin sitä joka päivä”, Mikael huokasi. ”Mutta pitää yrittää pitää hauskaa sillä aikaa kun mä odotan sitä tyttöä.”
”Kunhan et pidä ”hauskaa” Anniinan kanssa”, tokaisin ja Mikael oli sanomassa jotain mutta ulko-ovi kävi ja Anniina ilmestyi oviaukkoon.

”Hei, tehän ootte samassa huoneessa! Ja molemmat elossa!”
”Kaikki ok”, sanoin ja Anniina hymyili helpottuneena. Hän pesi kätensä pesualtaassa ja otti jääkaapista lopun kaalilaatikon työntäen sen mikroon.
”Haluutsä ruokaa Mikael? Meillä ei kyllä ole kun leipää tai kakkua”, Anniina pahoitteli mutta Mikael pudisti päätään.
”Mä voisin lähteä kotiin syömään”, se sanoi ja nousi. Anniina näytti vähän pettyneeltä mutta Mikael tuskin huomasi. ”Soitellaan”, jätkä sanoi meille molemmille ja meni eteiseen etsimään kenkiään. ”Moikka!” se huikkasi ja heti kun ulko-ovi sulkeutui, mä aloitin epätoivoisen yrityksen.
”Mä sanon sulle nyt viimeisen kerran että Mikaelille sä olet vaan ystävä”, totesin vakavana mutta Anniina lappoi ruokaa suuhunsa eikä näyttänyt kuuntelevan.
”Joo, joo”, se vaan sanoi ja mä päätin että omapahan oli elämänsä. Nousin pöydästä, laitoin astiat koneeseen ja lähdin omaan huoneeseeni.

  Re: Tuulia 2

Lähettäjä: pikkumyy 
Päivämäärä:   23.9.13 19:25:54

:)

  Re: Tuulia 2

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   27.9.13 18:58:36

Jatkoaa :)

  Re: Tuulia 2

Lähettäjä: pikkumyy 
Päivämäärä:   28.9.13 22:21:04

koska jatkoo ? (:

  Re: Tuulia 2

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   1.10.13 15:45:37

Up

  Re: Tuulia 2

Lähettäjä: desiderata 
Päivämäärä:   1.10.13 18:56:56

Äiti, isä ja Helmi tulivat mökiltä viiden aikoihin ja heti saatuaan kengät jalasta äiti kiipesi ylös ja pamahti mun huoneeseen koputtamatta. Mä lojuin sängyllä ja olin oikeasti paneutunut enkun kirjaan ja säikähdin helvetisti, mutta äiti ei välittänyt vaan skannasi mun huoneen istuen kirjoituspöydän ääreen.

"Täällä näyttää olevan kaikki kunnossa", se sanoi ja mä katsoin sitä kysyvästi.
"Joo, epäilitkö sä että talo olisi räjähtänyt?"
"No heh heh, en tietenkään. Mutta joo, mites täällä sujui?" se kysyi ja mä kohautin olkiani.
"Ihan jees. Hevoset on hoidettu ja ruuat syöty, ei mitään ihmeellistä. Oliko teillä kivaa mökillä?"
"Olihan meillä mukavaa. Ai ei mitään ihmeellistä? Oliko sulla ketään kaveria käymässä?" äiti tiedusteli ihan kuin ohimennen ja mä katsoin sitä hetken aivot raksuttaen purskahtaen sitten nauruun.
"Sä olet aika läpinäkyvä nyt", hihitin ja äiti levitti käsiään anteeksipyytävästi.
"Mitä mä voin tehdä? Milloin sä ajattelit kertoa jos et nyt?" se valitti ja mä kohautin olkapäitäni.
"Arja lupasi olla kertomatta sulle! Me haluttiin kertoa itse" huudahdin punastuen ja äiti nousi ylös ja tuli istumaan mun sängyn laidalle.
"Eihän se lörppö pystynyt tällaista juttua pitämään omana tietonaan!" äiti nauroi.
"No olisihan se pitänyt arvata", mutisin ja nousin istumaan. Äiti kaappasi mut halaukseen.
"Mun pieni tyttö.. Mä olen iloinen teidän puolesta", se sanoi ääni väristen. "Kohta sä olet jo naimisissa ja saat lapsia ja muutat pois.." se alkoi tunteilla.
"Älä viitsi, mulla ei ole mikään kiire mennä naimisiin ja hommata lapsia", tuhahdin ja äiti naurahti nyyhkäysten lomassa. Onneksi se ei tarttunut siihen poismuuttamiseen. Mä muuttaisin kotoa heti kun se olisi mahdollista ja äiti varmaan järkyttyisi ikiajoiksi. Mutta olihan mulla vielä pari vuotta koulua jäljellä, eikä siis mitään järkevää syytä lähteä täältä.
"Niin tietysti. Mutta meidän pitää kutsua Arja ja Jaska ja Mikko joku päivä kylään että voidaan juhlia teitä! Ensi perjantaina esimerkiksi?"
"Onko tästä pakko tehdä niin isoa numeroa?" valitin.
"Ne eivät ole olleet meillä pitkään aikaan! Eikä sen tarvitse mikään teidän juhla olla, kunhan syödään ja juodaan ja ollaan yhdessä vai mitä?" äiti ehdotti ja mä katsoin sitä epäillen mutta se jatkoi välittämättä. "Muistatko kun meillä oli tapana vierailla säännöllisesti toistemme luona, silloin ennen kun sä ja Mikko aloitte vältellä meidän illanistujaisia koska vanhempien kanssa hengailu oli noloa? Siitä on varmaan jo viisi vuotta!" äiti muisteli haaveileva ilme kasvoillaan ja mä nyökkäsin. Se oli ollut kivaa, mutta jossakin vaiheessa puiston penkki ja kalja kavereitten kesken alkoi houkutella enemmän kuin perjantai-ilta kotona porukoitten kanssa.

Äiti innostui ihan tosissaan vanhan perinteen henkiinherättämisestä. Mä istuin koneelle ja äiti linnoittautui sohvalle ja suunnitteli ja suunnitteli ja yritti saada mut innostumaan myös. Kun se vihdoin mun lyhytsanaisista vastauksista tajusi ettei mua kiinnostanut, se soitti Arjalle jatkaen pälätystään ja mulla alkoi pikku hiljaa mennä hermot.

"Äiti voitko sä mennä jonnekin muualle puhumaan?" huokaisin ja tämä katsoi muhun loukkaantuneena.
"Mikä sulla nyt on? Etkö sä muka halua että ne tulee meille?" se kysyi.
"Tietysti haluan!" vakuutin. "Mä vaan yritän tehdä koulujuttuja ja sä häiritset mun keskittymistä."
"Koulujuttuja?" äiti kysyi epäilevästi. "Miksi sulla sitten on facebook auki?"
"Mä teen ryhmätyötä ja me jutellaan juuri siitä miten tää kannattaisi tehdä", sanoin vakuuttavasti ja klikkasin vielä wikipedian auki rekvisiitaksi. Totta puhuen mä en tosiaankaan halunnut Mikon perhettä meille syömään. Mulla oli vahva epäilys, että illan teema tulisi olemaan mun ja Mikon lapsuus ja nuoruus ja nöyryyttävät keskustelut siitä miten äiti ja Arja olivat aina toivoneet meidän menevän isoina naimisiin. Äiti kuitenkin uskoi koulutehtäväesityksen ja lähti edelleen Arjan kanssa puhuen alakertaan. Mä tajusin, että mun olisi ihan oikeasti jälleen kerran pitänyt tehdä koulujuttuja. Olin kokonaan unohtanut että meidän oli pitänyt aloittaa maantiedon ryhmätyötä edellisenä torstaina. Lähetin Marille, joka oli toinen ryhmän tytöistä, viestin facebookissa ja tämä vastasi olevansa vapaa vaikka heti. Harkitsin hetken, mutta koska mulle ei tullut mitään hyvää tekosyytä mieleen, lupasin lähteä Marin luo. Tämä sanoi soittavansa pääsisikö myös Niina tulemaan.

Mikko soitti illalla kun olin vielä Marilla. Ryhmätyö oli lähtenyt hyvin alkuun, mutta jossakin vaiheessa me oltiin unohduttu juoruilemaan ja nyt materiaalit lojuivat kaikessa rauhassa pöydällä. Nousin ylös ja siirryin sivummalle vastatakseni Mikolle.

"Mutsi sitten juorusi sun äidilles?" Mikko totesi naurua äänessään kun olin painanut vihreää luuria.
"Joo.. Äiti haluaa järjestää perhepäivällisen meidän kunniaksi", sanoin alistuneesti ja Mikko vastasi kuulleensa asiasta jo.
"Mutta siitä tulee varmaan ihan hauskaa", se sanoi luonteensa mukaan optimistisesti vaikka kuulin äänessä epäröintiä.
"Siitä tulee kamalaa", nauroin. "Mutta ehkä me selvitään."
"Entäs sun isä? Mitä se sanoi?"
"En mä tiedä", sanoin hämmentyneenä. "En mä ole kotona nyt. Miten niin?" kysyin. Toisessa päässä oli hetken hiljaista.
"No siis.. Musta se on aina vaikuttanut just sellaselta pelottavalta appiukolta. Tiedätkö, sellaselta isältä joka ei tuu ikinä täysin hyväksymään tytärtensä miehiä", Mikko takelteli ja mä olin aika ällistynyt.
"Mitä hittoa? Pelkäätkö sä että se tulee yöllä uhkailemaan sua pimeällä kujalla?"
"En pitäis mahdottomana", Mikko mutisi puoliksi tosissaan.
"Älä oo hölmö. Ei se niin paha ole. Sitä paitsi se tuntee sut jo. Ei sillä ole mitään syytä olla epäluuloinen", sanoin kannustavasti, sillä Mikko kuulosti siltä että kaipasi vakuutteluja. Miten Mikko, joka oli aina tullut hyvin toimeen koko perheen kanssa, saattoi yhtäkkiä arkailla mun isää?

Lopetin puhelun ja palasin tyttöjen luokse.
"Pitäiskö meidän ihan suosiolla lopettaa tältä päivältä?" kysyin. Niina oli alkanut laittaa kynsiään ja luonnostelupaperille oli levinnyt punainen lakkajälki.
"Ai tuliko sulle jotain menoa?" Mari kysyi ja mä pudistin päätäni.
"Ei, musta vaan tuntuu, ettei me enää tänään saada mitään aikaan", hymähdin ja katsoin kelloa. "Sitä paitsi mä olen herännyt hiton aikaisin ja voisin mennä nukkumaan."

  Re: Tuulia 2

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   6.10.13 20:26:34

uii kiva pätkä :)

  Re: Tuulia 2

Lähettäjä: plop 
Päivämäärä:   6.10.13 21:47:15

jatkoaaa :)

  Re: Tuulia 2

Lähettäjä: pikkumyy 
Päivämäärä:   7.10.13 08:41:26

:)tää on ihana !

  Re: Tuulia 2

Lähettäjä: ellu 
Päivämäärä:   9.10.13 19:09:11

Oi kun tää on hyvä! Tosi mahtavaa kerrontaa. Tarinassa on hyvä välillä myös raastaa lukijan hermoja tai saattaa jännityksen valtaan. Jospa nyt kävisi jotain poikkeuksellista ja jotain yli-ihanaa sitten näille kahdelle! Oot luonu ihanan posiitivisen kuvan päähenkilöistä! :)

  Re: Tuulia 2

Lähettäjä: ellu 
Päivämäärä:   9.10.13 20:23:53

Ja uuden lukijan sait :)

  Re: Tuulia 2

Lähettäjä: pikkumyy 
Päivämäärä:   13.10.13 21:47:53

Koska jatkuu ?? :)

  Re: Tuulia 2

Lähettäjä: desiderata 
Päivämäärä:   14.10.13 13:02:51

Minä oon nyt viikon reissussa, eli jatkoa valitettavasti vasta kun pääsen kotikoneelle. Tervetuloa ellu ja kiitos ajatuksista! jonkinasteista draamaa on tulossa, ja aikomuksena on myös rikkoa vähän tuota "positiivista kuvaa" siinä samalla. :)

  Re: Tuulia 2

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   18.10.13 23:04:48

Ei saa pudota :)

  Re: Tuulia 2

Lähettäjä: hhh 
Päivämäärä:   25.10.13 13:21:41

uppiii

  Re: Tuulia 2

Lähettäjä: desiderata 
Päivämäärä:   26.10.13 20:47:13

Nyt on valitettavasti pakko sanoa, että laitan tän tarinan julkaisun jäihin. Musta ei oo reilua laittaa teitä odottamaan niin pitkiä aikoja uuden pätkän toivossa, ja mulla ei yksinkertaisesti ole aikaa kirjoittaa niin paljon kuin haluaisin. Pitkät tauot häiritsevät myös lukukokemusta eikä tarinaan pääse juuri sisälle, jos ehtii jo unohtaa, mitä edellisessä pätkässä tapahtui. Pahoitteluni, ja kun joskus saan tän tarinan valmiiksi itselleni, tarkoitus olisi julkaista se täällä uudestaan.

Suuri kiitos että ootte olleet mukana tässä projektissa!

  Re: Tuulia 2

Lähettäjä: pikkumyy 
Päivämäärä:   26.10.13 21:23:39

eikä :((( tää oli kyl ehdottomasti parhaimmistoa täällä tarinátuokiossa :( toivottavasti jatkat joskus

  Re: Tuulia 2

Lähettäjä: ellu 
Päivämäärä:   28.10.13 11:28:30

Eikää :(( tää oli niin hyvä !!!

  Re: Tuulia 2

Lähettäjä: kaysa 
Päivämäärä:   19.2.20 23:16:31

Tähän ei vissiin koskaan tullut jatkoa?

   Ylös ⇑   


  
 Vastaa viestiin
 Nimi:       [poista tiedot]
 Sähköpostiosoite:

 Jos annat sähköpostiosoitteesi, se näkyy viestissäsi.

 Otsikko:
   




Hevostalli.net ei vastaa keskusteluryhmissä käytävän keskustelun sisällöstä.