|
Lähettäjä: dunderdoi
Päivämäärä: 12.7.13 00:25:22
aa, voi ei, anteeksi:(! Tässä tää patkä nyt on, toivottavasti oli odotuksen arvoinen!
_______________________________________________________________
– Onhan sulla nyt varmasti hyvä olo?
– No on! Kuinka monta kertaa sitä tarttee hokea? tiuskaisin äidilleni, joka oli esittänyt saman kysymyksen jo ainakin kymmenen kertaa.
Äidin siniset silmät tutkailivat minua epäileväisenä samalla kun lapoin puuroa suuhuni. Vaikka minua ärsytti äidin jankkaaminen, en voinut olla huvittumatta, kun mietin kuinka väärinpäin minun ja äitini roolit menivät. Yleensä kun lapset yrittävät kaikin mahdollisin keinoin pysyä vielä kotona, ja vanhemmat patistaa kouluun lasten tervehdyttyä. Minä puolestani hyppisin ympäri taloa kuin aropupu jos joutuisin vielä lepäilemään neljän seinän sisällä. Kauhoin viimeisetkin lusikalliset muroja suuhuni ja ponkaisin ylös tuoliltani. Nopealla liikkeellä laitoin astiani tiskikoneeseen ja huikkasin pirteästi huomenet Samille, joka löntysti keittiöön silmiään hieroen sen näköisenä, ettei tiennyt edes millä planeetalla olimme.
– Ota tänään vähän rauhallisemmin, äiti huikkasi vielä perääni ja pyöräytin silmiäni.
– Joo joo!
Torstain ensimmäinen tunti oli äidinkieltä. Tavoistani poiketen olin koululla reippaasti etuajassa, mutta luokan ovi oli silti jo auki ja takarivin pulpetissa nuokkui tyttö silmät kiinni ja poski pulpettia vasten. Suklaanruskeat korkkiruuvikiharat roikkuivat pulpetin reunan yli.
– Huomenta! huikkasin ja pamautin laukkuni pulpetille.
– Ootpas sä pirteenä, Emma kommentoi monotonisella äänellä vaivautumatta avaamaan edes silmiään.
– No vihdoinkin nään muidenkin kun porukoiden tai Samin tai Venlan naamoja, olisin tullu hulluks, jos olisin vielä joutunu siellä kammiossa virumaan!
Emma naurahti väsyneesti ja vaivautui jopa raottamaan silmiään.
– Kutsutko sä teidän luksuskotia kammioksi? Kyllä ainakin mulle kelpais uima-altaat ja kaikki mitä teillä siellä on.
– Paljompa mä siittä altaasta kipeenä hyödyin. Mutta nyt meidän ei tarvi perua sitä Tampereen reissua, enkä mä oo nähny Teemua tällä viikolla ollenkaan!
Emma haukotteli ja suoristautui istumaan kunnolla.
– Voitais muuten joskus pitää sellanen tyttöjenilta, että otetaan Helikin mukaan, niin sais Teemu, Ville ja Mika viettää vähän jätkien keskeistä aikaa. Villeä kun vähän harmittaa, ettei se oo nähny Teemua ku vaa isommassa porukassa sen jälkeen kun se tuli takasin.
– Joo, pidetään vaan. Mutta siis, mä käsitin Teemun puheista kun mä sen kanssa eilen viestittelin, että se olis toissapäivänä ollu Villen ja Mikan kaa? huomautin hämmentyneenä.
– Niin näkikin, mutta siinä oli sitten ollu mukana jotain Teemun uusia kavereita. En mä tiedä kuinka iso porukka siinä sitten oli ollu, Emma mutisi samalla kun kaivoi penaalia laukustaan.
– Hei likat, voiko jompikumpi teistä lainata konseptia, kun unohdin ostaa lisää? Kun eiks meillä oo tänään sen arvostelun kirjotus? Roni, joka oli istunut edessäni olevalle pulpetille, kysyi.
Hymähtäen ojensin pojalle paperia. Roni oli lähinnä hyvänpäivän tuttu meille, joka tosin oli aina kerjäämässä konseptia.
– Hei kulta! huudahdin samalla kun hyppäsin pahaa aavistamattoman Teemun reppuselkään.
Kiedoin jalkani nopeasti pojan ympärille, etten valuisi heti maahan ja suikkasin suukon pojan poskelle. Muutamat Teemun kaverit alkoivat nauramaan, mutta Emilia tyytyi taiteilemaan kasvoilleen vain pienen hymyn, joka ei tälläkään kertaa ulottunut silmiin asti. En kuitenkaan jaksanut kiinnittää tyttöön huomiota sen enempää, vaan keskityin roikkumaan poikaystäväni selässä.
– Sun tyttöystäväs on vähän ylienerginen tänään, perässäni laahustanut Emma sanoi väsyneellä, mutta vähän huvittuneella äänellä.
– Joo, huomaan, Teemukin naurahti samalla kun laskeuduin pojan selästä.
– Mikä tunti sulla on seuraavaks? Teemu jatkoi halattuaan mua ensin.
– Meillä on terveystietoa, Emilia vastasi puolestani ja vilkaisin nopeasti tyttöä.
En voinut jälleen kerran olla ihmettelemättä, miksi tyttö vaikutti niin viileältä minua kohtaan. Ei häntä näyttänyt häiritsevän se, että olin Teemun kanssa, joten en uskonut hänen olevan kiinnostunut Teemusta muuna kuin kaverina.
– Itseasiassa meidän kannattais varmaan mennä jo, kun se luokka on vähän syrjempänä, tyttö huomautti vielä.
– Aa, no, tuutko illalla meille? Teemu kyseli vielä.
Nyökkäsin ja annoin pojalle vielä nopean pusun.
– Keiden kaa sä yleensä hengaat vapaa-ajalla, paitsi tietysti Teemun?
Olimme tuskin ehtineet kävellä käytävän toiseen päähän, kun Emilia jo kysyi kysymyksensä. Olin hetken hämmentynyt, sillä olin olettanut hiljaista matkaa terveystiedon tunnille.
– No siis, Emman, Janin ja Villen kanssa useimmin, aika paljon myös Mikan ja Helin, kui ni?
– Ei kun mietin vaan…
Vilkaisin tyttöön, mutta hänen pokerinaamansa piti täydellisesti. En ihan ymmärtänyt, mihin Emilia pyrki kysymyksellään, mutta toisaalta en ollut saanut otetta tytön ajatuksenjuoksusta ennenkään. Olisin niin vain halunnut kysyä, mikä hänen ongelmansa minua kohtaan oli, mutten kehdannut.
– Sä olit pari päivää kipeenä vai?
Nyökkäsin vain vaivaantuneena.
– Mä vilustuin kun kävelin sateessa kotiin, tarkensin ihan vain sanoakseni jotakin.
– Joo, no niinhän se Teemu tais sanoakin, kun et ollu siinä porukassa kun hengattiin niiden Villen ja Mikan kanssa, vaikka eihän siinä toisaalta ollu niidenkään tyttöystäviä.
Nyökkäsin ja rypistin vähän otsaani. Olin olettanut, että pojat olisivat olleet jätkäporukalla, kun kerta Emmaa ja Heliäkään ei oltu otettu mukaan. Asiahan ei minua varsinaisesti haitannut, vietinhän itsekin aikaa sekä tyttöjen että poikien kanssa. Ehkä Ville ja Mika olivat olettaneet viettävänsä iltaa kolmisin Teemun kanssa. Virta oli jo luokassa, kun saavuimme sinne. Emilia istui paikalleen eturiviin ja itse suunnistin kauimmaiseen nurkkaan, jonka olin onneksi saanut vallattua jo kurssin alussa.
Soitin Teemun kodin ovikelloa viideltä. Olin koulun jälkeen syönyt ja lukenut ruotsin verbit kertaalleen läpi, ennen kuin olin lähtenyt poikaystävälleni.
Ovi avautui ja kohtasin Johannan katseen.
– Ai. Sä, tyttö tokaisi ja siirtyi pois tieltä.
Loistavaa. Lisää happamia naamoja. Äitiä oli stressannut joku työasia, ja oli purkanut sitten stressiään tiuskimalla. Johanna ei kuitenkaan ollut kauaa riesanani, vaan marssi äkkiä pois.
– Varsinainen päivänsäde, mutisin hiljaa itsekseni ja revin kenkiä jaloistani.
Arvasin Teemun olevan huoneessaan, joten menin heti koputtamaan pojan oveen. Vastausta ei kuitenkaan kuulunut, joten avasin oven omine lupineni. Teemu loikoili sängyllään kuulokkeet korvissa, mutta repi ne pois, kun huomasi minun tulleen huoneeseen.
– Ai sori, mä en kuullu, että sä tulit jo.
– Ei se mitään, totesin ja menin makaamaan pojan viereen.
Teemu veti mut pitkään suudelmaan, joka vaihtui kesken kaiken kielisuudelmaksi.
– Varo, ettet tuu kipeeks, nauroin pojan irrottautuessa musta.
– Ei se haittaa, poika vastasi ja painoi taas huulensa mun huulilleni.
Irrottauduttuaan tuijotin Teemun vihreisiin silmiin ja tämä tuijotti minua takaisin hymyillen. Hivuttauduin lähemmäs poikaa, joka alkoi silitellä hiuksiani. Suljin silmäni ja nautin Teemun kosketuksesta. Pojan ruumiista heijastuva lämpö oli myös omiaan lisäämään mukavuuttani.
– Mä lähen Reetalle! Johannan vaimea huuto kuului ja pian sen jälkeen paukahti ulko-ovi.
– Tiedätkö mitä? Teemu kysyi ja avasin silmäni.
– No mitä?
– Me ollaan kaksin kotona vielä ainakin seuraavat pari tuntia.
Teemu painoi taas huulensa mun huulilleni, tällä kertaa vaativammin. Kiedoin käteni pojan niskan taakse ja vastasin suudelmaan vähintään yhtä innokkaasti. Meillä oli aivan liian vähän täysin kahden keskistä aikaa Teemun kanssa, joten halusin nauttia siitä ajasta kunnolla.
|