Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   30.12.12 13:04:04

eka tuli täyteen, hanoii toimii kirjottajana:) jatkoo piaan <3

Lähettäjä: lollerotzi 
Päivämäärä:   30.12.12 14:46:41

Jatkooo :3

Lähettäjä: Jenna 
Päivämäärä:   30.12.12 19:42:51

Edellinen topa: http://forum.hevostalli.net/read.php?f=11&i=864633&t=864633

Lähettäjä: karvalakkikeli 
Päivämäärä:   31.12.12 11:08:00

Koskaaa jatkoooo :3

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   1.1.13 15:40:51

täälläkin odotetaan jatkoa jo innolla! :)

Lähettäjä: .....pö 
Päivämäärä:   1.1.13 16:47:05

Koska jatkoa?? :ooo

Lähettäjä: kaappihomo 
Päivämäärä:   2.1.13 11:21:31

Koska jatkooooooooo :/ kärsimätön, tiedän mut .. Parantele ittes flunssasta ja tuu pian kirjottaa jatkoo :3

Lähettäjä: hanoi 
Päivämäärä:   2.1.13 17:47:05

9. Luku

Miska

Rapsutin mustaa, rapistunutta lakkaa irti kynsistäni kyllästyneenä, eikä mua olis voinu vähempää kiinnostaa mitä maikka selitti luokan edessä piirrellen samalla taululle jotain laskukaavoja. Mulla oli siinä jaksossa tavallisia aineita, mitä oli lukiossakin ja matikkaa olin aina vihannut kaikkein eniten koulussa. Olisin mä ehkä saattanut olla ihan hyväkin siinä, jos mua vaan olisi jaksanut kiinnostaa.

Onneks matikan tunti oli vika ja helpottuneena ryntäsin ulos luokasta. Pihalla sytytin tupakan ja tungin toisen käden nahkatakin taskuun. Kävelin harrikalleni polttaen samalla ja näin Emilin kävelevän juuri ulos ulko-ovista. Se tuijotti maahan kävellessään ja oli kävelemässä parkkipaikan ohi, mutta kutsuin sitä ja heilautin kättäni, jolloin poika nosti säpsähtäen kasvonsa maasta ja mut paikannettuaan talsi paikalle.
"Kelpaisko neidille kyyti?" kysyin virnistäen ja Emil mulkaisi mua sanavalinnan takia silmäillen epäilevän näköseinä pyörääni.
"Ei sitä tartte pelätä", naurahdin taputtaen kaunokaiseni nahkapenkkiä.
"Eikai mulla ole vaihtoehtojakaa", Emil naurahti ja kiipesi epävarmasti mun taakseni istumaan. Ojensin sille kypärän, pärjäisin itse ilmankin.
"Mut mitä jos me kaadutaan ja sulla ei oo kypärää?" Emil kysyi huolestuneena laittaen kypärän kuitenkin päähänsä. Ihme että se mahtui sen pörröpäähän.
"Ei kaaduta, me tullaan mun kullan kanssa loistavasti toimeen", vastasin pyörääni taputtaen ja Emil pyöräytti silmiään.
"Pidät vaan tiukasti musta kiinni nii et lennä kyydistä", virnuilin ja Emil kietoi käsivartensa mun ympärille. Heti moottorin pärähtäessä käyntiin pojan ote tiukkeni huomattavasti ja virnistin. Vauhdin kiihtyessä tunsin toisen laihan vartalon painautuvan niin tiukasti mun selkääni kuin vaan pystyi. Raukka varmaan saisi kohta jonkun krampin, kun puristi niin kovaa. Ei se mua kuitenkaan häirinnyt, päinvastoin. Emil vaikutti varsin helpottuneelta kivutessaan pois kyydistä ja ojentaessaan kypärän mulle, en voinut olla huomaamatta toisen käsien tärisevän kevyesti. Ja mun oli tietenkin pakko huomauttaa asiasta virnuillen.

"Pysy nyt paikallas tai mä halvaannutan sun naamas tai jotai", naurahdin Emilille yrittäessäni saada neulaa toisen huulesta läpi. Se oli saanut tikit jo pois. Poika värähti vähän kivusta neulan lävistäessä sen huulen ja painelin kohtaa pumpulitupolla tyrehdyttääkseni verenvuodon.
"Tää saattaa sattua vielä enemmän", varoitin alkaessani pujottaa hopearinkulaa reikään ja Emil puristi silmänsä kiinni. Se puristi käsillään sohvan kangasta rystyset valkoisina ja näytti siltä, että olisi halunnut huutaa runnoessani korua läpi. Lopulta sain sen paikalleen ja silmäilin poikaa huolestuneena.
"Eikai se ny hirveesti sattunu?" kysyin ja Emil vaan virnisti heilauttaen kättään.
"Ei ja sitä paitsi oon mä fyysiseen kipuun tottunu", se vastasi, eikä sen vastaus kyllä yhtään helpottanut.
"Tappoks sun äiti oikeesti ittensä?" sanat vaan karkasi mun suusta ja olisin heti sen sanottuani halunnut purra kieleni irti. Emil hätkähti ja käänsi suurten, harmaiden silmiensä katseen muhun.
"Mistä sä tiesit?" se kysyi hiljaa tuijottaen mua.
"No sä sanoit niin... sillon joskus kun olit kännissä", vastasin vaivaantuneena. Emil tuijotti mua hetken ja käänsi sitten hiljaa katseensa maahan.
"Se otti yliaannostuksen unilääkkeitä", se sanoi lopulta hiljaa ja kumarruin halaamaan toista. Musta tuntui niin pahalta sen puolesta. Miten yhden ihmisen niskaan saattoi sataa niin paljon paskaa lyhyen elämän aikana.
"Mäki oon monesti harkinnu samaa, siis itteni tappamista", Emil sanoi ja käänsin kauhistuneen katseeni pojan vakaviin, surullisiin kasvoihin. Mä en osannut sanoa mitään, vaikka olisin halunnut.
"Mut nyt ku mä oon tavannu sut, musta tuntuu ehkä ensimmäistä kertaa et mul on jotain syytä elääkkin", poika jatkoi lopulta ja pieni hymy kipusi sen huulille. En osannut sanoa mitään, tuijotin vaan Emiliä hämmentyneenä. Kukaan ei ollut varmaan koskaan sanonut mulle yhtä kauniisti, ainakin mun mielestä se tuntui tosi hyvältä. Onnellisena halasin Emiliä vetäen pojan tiukasti itseäni vasten ja tunsin senkin kietovan laihat käsivartensa mun ympärille. Kirkkaansiniset hiukset tuoksui shampoolle ja hiuslakalle ja hymyilin tuoksulle.

Emil

"Kohta on jo talvi", Miska totesi ja puhalsi ohuen savupilven huultensa välistä. Tyydyin vaan nyökkäämään ja tajusin, että syksy tosiaan oli hurahtanut vauhdilla ja kohta sataisi varmaan jo lumet maahan. Aika tuntui kuluvan suorastaan pelottavan nopeasti. Musta tuntui kuin olisin tuntenut Miskan jo vaikka kuinka kauan, vaikka todellisuudessahan me oltiin tunnettu vasta muutama kuukausi. Vilkaisin vieressäni seisovaa keesipäätä, joka nojasin rennosti koulun seinään ja tumppasi röökinsä maahan.
"Lähetää himaa, ei jaksa tätä paskaa", Miska tokaisi. Kello oli vasta jotain ykstoista aamulla, mutta ei muakaan huvittanut enää olla koulussa, joten lähdin ihan mielelläni. Pääsin melkein joka päivä Miska kyydillä kotiin ja olin pikkuhiljaa alkanut tottua siihen, se oli oikeastaan ihan siistiä. Eihän mun tarvinnut tehdä muuta kuin istua kyydissä ja pitää Miskasta kiinni.

"Mitä víttua sä teet tähän aikaan kotona?" isä ärähti mulle tullessani kotiin ja heittäessäni repun eteiseen. Ihme, että se edes tajusi mun käyvän koulua. Ja mitä hittoa sitä kiinnosti, kävinkö mä sitä vai en.
"Päästiin aikasin koulusta", tokaisin lyhyesti ja kävelin keittiöön potkaistuani tennarit jonnekkin repun seuraksi.
"Ja paskat, hélvetin laiska paska et jaksa edes kouluas käydä", isä alkoi raivota.
"Mistä lähtien sua on kiinnostanu mun asiat?" vastasin kylmästi ja otin jääkaapista mehutölkin. Yritin kävellä isän ohi omaan huoneeseeni, mutta se tarrasi tiukasti mun käsivarresta ja käännyin katsomaan sen poikkeuksellisen selviä, mutta vihaisia silmiä.
"Mitä?" ärähdin ja yritin kiskoa itseäni vapaaksi sen otteesta, mutta se vaan kiristi otettaan saaden mut irvistämään kivusta.
"Älä puhu mulle tohon sävyyn", se ärisi ja nosti kätensä ilmaan valmiina lyömään. Horjahdin iskun voimasta taaksepäin isän irrottaessa otteensa mun kädestä ja se vítun mehutölkki tippu lattialle valuttaen nesteensä ympäriinsä. Mä en jäänyt todellakaan siihen siivoamaan ja odottamaan lisää lyöntejä, joten juoksin nopeasti eteiseen. Otin kengät vaan mukaani, jotta kerkesin ulos, ennen kuin isä sai mut kiinni.
"Pérkeleen kakara!" se jäi karjumaan ja mä nojasin hetken rappukäytävän seinään kengät kädessäni, ennen kuin tottuneesti soitin Miskan ovikelloa. Se avasikin nopeasti oven ja päästi mut sisään silmäillen huolissaan mun kasvoja.
"Taasko se löi sua?" se kysyi kuulostaen surulliselta ja mä vaan nyökkäsin jättäen kenkäni eteiseen kävellen peremmälle. Jekku riensi tervehtimään mua ja kumarruin hymyillen rapsuttamaan koiraa.
"Mä haen sulle jotain kylmää tohon", Miska mumisi ja katosi keittiöön palaten kohta pakastevihannespussin kanssa.
"Kiitti", sanoin ja painoin pussin poskeani vasten. Siihen kohoaisi varmaan taas mukava mustelma.
"Mitäs tällä kertaa?" Miska kysyi varovasti ja mua ärsytti, kun se näytti niin huolestuneelta. En mä nyt yhteen lyöntiin kuolemassa ollut, olihan se itsekin nähnyt mut huomattavasti pahemmassakin kunnossa.
"Jotain se rupes raivoomaan, ku tajus et mä lintsaan koulusta", kerroin kyllästyneenä. "Emmä tajuu mitä víttuu sitä ees kiinnostaa nii paljoo", jatkoin kuulostaen katkeralta ja Miska hymähti ymmärtäväisenä kietoen kätensa mun ympärille. Varovasti se nosti mun kasvoja vähän ylöspäin ja kumartui painamaan huulensa omilleni.
"Onneks mulla on sut", sanoin ja Miska hymyili vetäen mut kiinni itseensä. Jekku vingahti turhautuneena jäädessään ilmeisesti omasta mielestään liian vähälle huomiolle ja me molemmat purskahdettiin nauruun.
"Ja sut", naurahdin koiralle ja se loikkasi innoissaan meidän viereen sohvalle.

Lähettäjä: Paseli 
Päivämäärä:   2.1.13 18:23:58

Mukavan kuuloinen pätkä jälleen. :) Kirjoitusvihreitä en löytänyt, mutta oon aika huono niitä löytämäänkään... Kivasti edisty juoni tässäkin, vähän rauhallisempaan, mukavaan malliin. Jatkoa jään innolla jälleen odottamaan. :)

Lähettäjä: Cabi 
Päivämäärä:   3.1.13 23:21:01

Jatka C:

Lähettäjä: Jenna 
Päivämäärä:   4.1.13 13:32:14

Oi voi.. Viikonloppu on pelastettu kun liuen täällä typerä virne pärställä tätä stooria. <3

Lähettäjä: varma 
Päivämäärä:   4.1.13 18:23:53

jatkoa oottelen c:

Lähettäjä: dinsdins 
Päivämäärä:   4.1.13 23:12:03

jatkoo !

Lähettäjä: Cabi 
Päivämäärä:   4.1.13 23:27:03

Jatka :O

Lähettäjä: BeLLe 
Päivämäärä:   5.1.13 22:03:53

Kannattaa pitää tauko täällä käymisessä, niin tulee lempparitarinoihin jatkoa<3

Lähettäjä: Cabi 
Päivämäärä:   6.1.13 23:03:08

ylööösssssss

Lähettäjä: hene 
Päivämäärä:   7.1.13 16:08:13

Tää on vaa yksinkertasesti paras stoori mitä tääl on♥

Lähettäjä: hanoi 
Päivämäärä:   7.1.13 16:43:41

10. Luku

Miska

Katselin vieressäni nukkuvaa sähkötukkaa. Sen hiukset hohti kirkkaina valkosella tyynyllä ja kasvot näytti rauhallisilta. Ja kauniilta, lukuun ottamatta ikävän näköistä mustelmaa poskessa. Hipaisin sitä varovasti sormellani ja Emil ynähti hiljaa unissaan. Peitto oli yön aikana valahtanut melko alas, enkä voinut estää katsettani kiinnittymästä pieneen, vaaleaan ihokaistaleeseen, joka oli paljastanut löysän teepaidan alta. Laskin käteni varovasti pojan kyljelle ja luut tuntuivat aivan liian selkästi paidankin läpi. Emil oli niin laiha, että usein pelkäsin sen puolesta ja mietin, söikö se oikeasti koskaan mitään. Siirsin kättäni alemmas törröttävälle lonkkaluulle ja Emil liikahti tällä kertaa ynisten jotain samalla ja jätin käteni paikalleen hymyillen pienesti. Painoin pääni melkein kiinni pojan niskaan ja imin suloista tuoksua saaden pörröiset hiukset kasvoilleni. Pian nukahdin itsekin.

Heräsin tuntiessani jotain pehmeää ensin poskellani ja sitten huulillani. Ynähdin hiljaa ja räpyttelin uniset silmäni auki kohdaten Emilin hymyilevät kasvot yläpuolellani. Virnistin pojalle ja vetäisin tämän kiinni itseeni uuten suudelmaan.
"Huomenta", poika henkäisi edelleen hymyillen meidän irrotautuessa.
"Huomenta pörröpää", naurahdin ja pörrötin vähän lisää sinistä takkupehkoa. Emil aikoi nousta mun päältä, mutta estin pojan aikeet nopeasti ja kieräytin pienemmän vartalon vuorostaan alleni. Emil tuijotti mua kysyvänä, mutta suloinen hymy ei kadonnut mihinkään.
"Mitä?" poika kysyi lopulta, kun vaan tuijotin sitä luultavasti urpo virne naamallani.
"Ei mitään, musta on vaa nii kiva nähä sun hymyilevän", vastasin iloisesti ja Emi hymähti.
"Mut meijän pitäs nyt lähteä kouluun", Emil tokaisi tuhoten mun söpöt vaaleenpunaset pilvilinnat.
"Eikää, ei meijän tartte", mourusin ja painoin kasvoni Emilin olkapään ja kaulan väliin.
"Toi kutittaa", se kihersi yrittäen tyrkkiä mun päätä kauemmas ja kohotin kasvoni virnistäen pirullisesti.
"Aijaa, entäs tää?" kysyin ja aloin kutittaa Emilia kyljistä saaden pojan nauramaan suloisesti ja kiemurtelemaan.
"Älä, lopetaaaa!" se huusi sätkiessään allani ja yrittäessään rimpuilla epätoivoisesti.
"Ai älä lopeta? Emmä aikonukkaa", virnistin, mutta lopetin lopulta toisen kylkien rääkkäämisen. Emil hengitti raskaasti ja mulkoili mua. Keskeytin sen mahdolliset valitukset painaen suudelman sen huulille, johon Emil vastasi nopeasti. Tutkin kielelläni toisen suuta ja lipaisin huulessa killuvaa korua saaden nuoremman värähtämään allani. Emilin kädet oli eksyneet jonnekkin mun niskaan ja se pyöritteli mun hiuksia sormissaan. Pujotin toisen käteni Emilin paidan alle, joka oli noussut huomattavasti meidän pikku painin aikani. Sivelin sileää, pehmeää ihoa sormillani ja Emil mumisi jotain mun huulia vasten. Tunnustelin Emilin kapeaa rintaa, kylkiä, vatsaa...
"Miska...", Emil hengähti irrottautuessaan varsin kiihkeäksi muuttuneesta suudelmasta ja tuijotti mua suoraan silmiin. Hento puna oli kohonnut sen poskille, eikä toisella luultavasti ollut hajuakaan, kuinka hemmetin paljon halusin sitä sillä hetkellä. Emil vaikutti kuitenkin edelleen hyvin epävarmalta, joten mun oli pakko hillitä itseäni.
"Meijän pitäs lähtee sinne kouluun, lintsataan muutenki iha liikaa", Emil mutisi noustessaan mun päästettyä sen pois altani. Hymähdin jotain myöntävän tapaista, vaikka mua houkutti aivan muut asiat kuin kouluun lähteminen tuijottaessani Emilin perään pojan kadotessa kylppäriin. Huokaisten alistuin kohtalooni ja aloin kiskoa vaatteita ylleni.

Emil

Makoilin Miskan sohvalla tuijotellen hajamielisenä jotain telkkarista pyörivää rikossarjaa rapsutellen samalla Jekkua, joka nukkui tyytyväisenä mun vieressä pää mun sylissä. Olin jotenkin vaan jämähtänyt Miskan kämppään, eikä mua kyllä todellakaan huvittanut mennä kotiin. Isä ei varmaan vieläkään ollut toipunut siitä mehutölkistä ja odotti, milloin pääsisi vetämään mua turpaan sen takia. Toisaalta se oli kyllä ehtinyt jo varmaan sen jälkeen kiskoa viinaa sen verran, ettei muistanut mitään. Huokaisin hiljaa ja painoin silmäni kiinni huomaten olevani kauhean väsynyt.

Säikähdin tuntiessani kädet olkapäilläni ja meinasin pompata ylös sohvalta saaden Jekun tuhahtamaan närkästyneenä ja siirtymään lattialle makaamaan.
"Enkai säikäyttäny?" Miska hymisi matalasti mun korvaan saaden mun kasvot kuumottamaan ja jotain epämääräistä mumisten siirryin vaivaantuneena kauemmas keesipäästä, joka katseli mua virnuillen. Mun katse jumiutui sen paljaaseen yläkroppaan, mutta Miskan kohottaessa merkitsevästi kulmiaan käänsin sen nopeasti takaisin telkkariin posket vaan yhä kuumempina ja mitä ilmeisimmin punaisina helottaen. Hemmetin rokkipoika.
"Tiiätkö, sä oot aika söpö ku punastut", Miska virnuili tullessaan istumaan mun viereen ja mulkaisin sitä vihaisesti. En sanonut mitään, välillä se osasi kyllä olla niin hiton ärsyttävä. Lähinnä mua oikeastaan ärsytti oma hermostuneisuuteni ja se miten helposti Miska mut siihen tilaan sai. Miskaa asia taas tuntui huvittavan suurestikin.
"No älä nyt loukkaannu, emmä mitenkään pahalla, sua on vaa nii kiva kiusata", se sanoi naurua äänessään todistaen ajatukseni oikeiksi. Me istuttiin hetki hiljasuudessa, kunnes ovikellon pirinä sai molemmat hätkähtämään. Vilkaistuaan pikaisesti mua Miska asteli ovelle pelkissä risoissa farkuissaan. Hiton nudisti.

"Ai Tommi moi", kuulin Miskan sanovan eteisessä, enkä edes uskaltanut kääntyä katsomaan. Toivoin, ettei se pyytäisi kaveriaan sisälle, mutta tottakai se pyysi ja mun teki mieli vajota maan alle. Jep, tiesin olevani ihan hélvetin epäsosiaalinen ja muuta hauskaa, mutta en vaan voinut sille mitään. Ahdistuin aina vieraiden ihmisten seurassa.
"Toi on Emil, mun... kaveri. Me ollaan samas koulus", Miska selitti jotenkin hajamielisenä päätään raapien ja se sen kaveri, Tommi, tuijotti mua uteliaana.
"Ja toi on Tommi", Miska sanoi mulle kadoten keittiöön ja kysyen haluttiinko me jotain. Kohta se tuli kolmen kaljapullon kanssa ja otin yhden vastaan, vaikkei mun tehnytkään yhtään mieli. Tuntui kuin sydän olisi hakannut taas vaihteeksi ihan luonnottoman kovaa ja varoin katsomasta Tommia. Musta tuntui, että se piti mua jonain säälittävä luuserina ja että sen teki mieli vaan nauraa mulle. Tai no mähän olin vaan säälittävä luuseri, johon ei kukaan halunnut tutustua. Miksi olisikaan, kun olin tämmönen hemmetin arka ja muutenkin kaikinpuolin surkea.

Tuijottelin varpaitani ja pyörittelin täyttä kaljapulloa käsissäni, enkä oikeastaan kuunellut, mitä Miska ja Tommi jutteli. Olin tyytyväinen, kun mun ei tarvinnut osallistua keskusteluun, mutta tunsin silti oloni jotenkin urpoksi, kun vaan istuin siinä. Lopulta laskin pulloni olkkarin pöydälle ja nousin ylös saaden kaksikon katseet itseeni.
"Mä... mä taidan täst lähtee... kotiin", mumisin ja kävelin nopeasti eteiseen kiskoen tennarit jalkaani.
"Emil oota!" Miska huudahti ja nousi ylös hämmentyneenä mun käytöksestä. Ehdin kuulla Tommin sanovan jotain "mikä sitä vaivaa", tai jotain sen tapaista, ennen kuin pamautin oven kiinni. Mietin hetken, minne menisin, kunnes päätin mennä kotiin toivoen, ettei isä olisi siellä ainakaan siinä kunnossa, että jaksaisi alkaa huutaa mulle.

Hiljaa potkin kenkäni jaloista jättäen ne eteiseen ja kävelin peremmälle hiljaiseen asuntoon. Totesin nopeasti onnekseni, että isä ei edes ollut kotona. Oli ilmeisesti jaksanut raahautua baariin asti samanlaisten kúsipääkavereidensa kanssa. Yleensä se röhnötti vaan kotona, mutta joskus tapahtui ihme ja se jaksoi lähteä läheiseen räkälään. Kävelin huoneeseeni ja jostain syystä mun teki mieli itkeä. Olin oikeasti ihan hiton säälittävä itkupilli, ei kukaan, varsinkaan jätkä, itkenyt niin usein kuin mä. Ja vielä ilman syytä. Ahdistuneena kaivoin tutun veitsen laatikostani, mutta jähmetyin tuijottamaan esinettä ja kerrankin mietin, oliko se oikeasti järkevää. No ei hélvetissä ollut. Lopulta huultani purren suljin veitsen takaisin laatikkoon ja istahdin sängylleni haudaten pään käsiini. Hätkähdin rajusti kännykän pärähtäessä soimaan ja kaivoin ihmeissäni sen taskustani. Soittaja oli kukapa muukaan kuin Miska. Purin huultani niin pitkään, että maistoin veren suussani ja nielaisin ahdistuneena painaen lopulta punaista luuria.
"Víttu...", huokaisin heittäen kännykän lattialle.

Lähettäjä: dinsdins 
Päivämäärä:   7.1.13 18:01:36

aww :3 jatkoo !

Lähettäjä: '' 
Päivämäärä:   7.1.13 20:11:13

oi ihana pätkä! (: jatkoo♥

Lähettäjä: hene 
Päivämäärä:   7.1.13 20:26:36

Jaatkoo äkkiä! Rakastan tätä stooria♥

Lähettäjä: varma 
Päivämäärä:   7.1.13 20:38:08

jatkooo c:: !!!

Lähettäjä: BeLLe 
Päivämäärä:   7.1.13 22:17:31

Ääääää!!! Tää on yksinkertaisesti liian söpö<3 Paitsi odotin jotain söpöstelyloppua, ja sitten toinen menee ja lähtee:((( No onneksi ei kuitenkaan satuttanut itseään enempää kuin henkisesti.. Mä etsin kohta käsiini sun osoitteen ja laitan sut kirjoittamaan taas niiden välit (=Emilin pään) kuntoon, varo vaan:D Tulipa rakentava kommentti... Hmmmm... Niin! Jos oikein katsoin parista sanasta puuttui n perästä:)

Lähettäjä: tora 
Päivämäärä:   7.1.13 22:19:02

jatkoa! Emilin pitää olla rohkeampi! Anna sen olla itsevarmempi:)

Lähettäjä: Cabi 
Päivämäärä:   7.1.13 23:55:50

Aivoni haluavat lisää >:))

Lähettäjä: Paseli 
Päivämäärä:   9.1.13 16:10:54

Lupaavalta vaikuttaa, pitäähä niitä tämmösiä alamäkiäki olla tarinassa. ;) Itte en virheitä tästä löytänyt, hyvät kuvailut oli. Toki oisit voinu kuvailla enemmän jotain asioita, kute Tommia, vähän ehkä jäi mietityttämään et minkä näköne tyyppi on kyseessä. :)

Jatkoa oottelen. :)

Lähettäjä: ää 
Päivämäärä:   10.1.13 11:06:22

jatkoaa <3

Lähettäjä: hene 
Päivämäärä:   10.1.13 16:32:22

Vieläki oottelen sitä jatkoo:3!

Lähettäjä: Cabi 
Päivämäärä:   10.1.13 17:11:54

Koska jatkoa?

Lähettäjä: '' 
Päivämäärä:   10.1.13 20:11:26

jatkooo:):)

Lähettäjä: hanoi 
Päivämäärä:   12.1.13 16:55:35

11. Luku

Emil

Näin Miskan seuraavan kerran aamulla rappukäytävässä, kun molemmat oli menossa kouluun. Ainakin oletin Miskankin suuntaavan sinne. Hetki me vaan jäädyttiin ja tuijotettiin toisiamme.
"Mitä hélvettiä se eiline oikein oli?" Miska tokaisi lopulta ja hätkähdin sen vihaista ääntä.
"E-en emmä tiedä...", änkytin painaen katseeni maahan. Tunsin itseni ihan toivottomaksi luuseriksi.
"Emil oikeesti, mikä sua vaivaa?" Miska kysyi ja astahti lähemmäs saaden mut perääntymään nopeasti. Tuijotin Miskaa pelokkaana ja lopulta se huokaisi jotenkin alistuneena ja astui vähän taaemmas.
"Okei, sori", se sanoi, kääntyi ja käveli pois, ennen kuin ehdin edes tajuta mitään. En tietenkään huutanut sen perään, vaikka olisin halunnut. Seisoin vaan typeränä siinä rappukäytävässä tuijottaen Miskan perään ja jälleen kerran vihasin itseäni ja omaa saamattomuuttani. Miksen vaan voinut juosta sen perään ja edes yrittää selittää jotain?

Seisokeltuani jonkun aikaa siinä vítun rappukäytävässä rypemässä itsesäälissä, en lopulta jaksanut enää lähteä kouluun. Lähdin vaan kävelemään ja päätin mennä sinne rannalle. Tungin kuulokkeet korviini ja keskityin kuuntelemaan musiikkia ja sanoja saadakseni ajatukseni pois Miskasta. Päästyäni rannalle, istuin siihen hiekalle, eikä mua kiinnostanu vaikka housut meniki likasiks. Tuijottelin vettä ja mietin, miltä hukkuminen tuntuis. Ajatus sai kylmät väreet kulkemaan mun selkää pitkin, se olis varmaan karseeta. Olin pienenä pelännyt vettä ja tyyliin itkenyt koulun pakollisilla uintitunneilla. En vieläkään edes osannu kunnolla uida, vaikken vettä enää pelännytkään, ainakaan yhtä paljoa. Upotin käteni pehmeeseen hiekkaan ja piirsin siihen kengilläni jotain viivoja ja koukeroita. Jossain vaiheessa alkoi tihuttaa vettä, mutta en jaksanut välittää. Istuin vaan siinä ja annoin sateen kastella mut, en jaksanut laittaa edes huppua päähän. Ihan sama vaikka hiukset valui kohta vettä ja roikkui läsähtäneinä puoliks naamalla.

Miska

Mulla oli pienoinen darra johtuen niistä edellisenä iltana Tommin kanssa kiskotuista kaljoista ja olin aika vítun ylpee itestäni ku jaksoin silti raahautua kouluun. Vieläpä melkeen ajoissa. Normaalisti en olis harkinnukkaa sängystä nousemista ja kouluun lähtemistä krapulassa. Yritin välillä hakea katseellani Emiliä ihmisten keskeltä koulussa, mutta en nähnyt sitä ja mietin, olikohan se kuitenkaan edes tullut kouluun, vaikka oli sillon aamulla näyttänyt olevan menossa. Mua harmitti ja ärsytti, kun meidän välit oli taas menneet sellaisiksi, vaikka just kaikki oli ollu nii hyvin. Toivoin, ettei se idiootti olisi taas tekemästä ranteistaan jauhelihaa tai suunnittelemassa jotain vítun itsemurhaa.

En saanut koko päivänä ajatuksiani pois Emilistä, enkä onnistunut karkottamaan sitä jatkuvaa huolta, joka kalvoi mun mieltä. Pelkäsin, että Emil tekisi jotain itselleen ja meinasin oikeasti tulla jo hulluksi ihan vaan huolesta. Hélvetti, enhän mä nyt sen mikään äiti sentään ollut! En silti saanut tunteitani hallintaan ja lopulta päätin käydä katsomassa, olisiko se kotona ja vaikka pakottaisin sen puhumaan mulle. Sain aika pitkään rinkutella ovikelloa, kunnes sisältä kuului kiroamista ja kohta ovi lennähti melkein mua naamaan. Horjahdin kauemmas ja tuijotin oven avannutta keski-ikäistä miestä, joka oli mitä ilmeisimmin Emilin isä. Ulkonäön puolesta mies näytti juuri sellaiselta kuin olin kuvitellutkin. Lihava, kaljuuntuva juoppo. Mies oli pitkä ja muutenkin kaikinpuolin suurikokoinen, enkä voinut olla miettimättä, miten sellainen korsto oli Emilin isä. Niissä ei kyllä ollut mitään samaa.
"Mitä sä haluut?" mies ärähti mulle ja hörppäsi kädessään roikkuvasta kaljasta.
"Tota onks toi Emil kotona?" kysyin ja nyrpistin nenääni miehestä lähtevälle vahvalle viinan ja hien lemulle. Miten kukaan pystyi asumaan tuollaisen kanssa, kun se oli vielä kaiken lisäksi väkivaltainenkin.
"Ei ja kukas hélvetti säki oot ja miks haluut nähä sitä surkimusta?" mies tokaisi ja naurahti lopussa. Mä vihasin miestä koko ajan vaan enemmän, miten joku edes pystyi olemaan niin vastenmielinen?
"Mä oon sen kaveri", tokaisin ja puristin käsiäni nyrkkiin yritteän hillitä lyömisen hinkuani.
"Ihan ku sillä pikkuhomolla sellasia olis", mies hörähti ja pamautti sitten oven mun naaman edestä kiinni. Tuijotin sitä hetken tuntien vihan kiehuvan sisälläni. Ulkona satoi kaatamalla ja mietin, missä Emil mahtoi olla. Meinasin jo lähteä etsimään sitä, mutta tajusin, että se ei ollut ehkä kovin järkevää, joten vastahakoisesti menin takaisin kotiin. Pyöriskelin levottomana ympäriinsä, enkä osannut asettua.
"Víttu! Mitä mä oikeen teen?" puhuin itsekseni, tai vaikka Jekulle, joka katsoi mun touhua ihmeissään. Rampattuani miljoonannen kerran röökillä melkein säikähdin ovikellon pirahtaessa.
Mä todellakin yllätyin nähdessäni Emilin seisovan oven edessä vaatteet ja hiukset litimärkinä katse kenkiinsä luotuna. Se näytti tosi surkealta ja mun teki mieli vaan rutistaa sitä, mutta pyysin sen kuitenkin ensin sisälle ja seurasin, kun se riisui kengät ja kohotti lopulta katseensa muhun.
"Anteeks", se kuiskasi hiljaa ja mä vetäisin sen tiukkaan halaukseen. Painoin poskeni sen märkiin hiuksiin, enkä välittänyt, vaikka Emil kastelikin mutkin.
"Hemmetin idiootti...", mumisin sen hiuksia vasten.

Lähettäjä: Cabi 
Päivämäärä:   12.1.13 17:00:18

äää jatka <3 D:

Lähettäjä: dinsdins 
Päivämäärä:   12.1.13 20:54:47

jatkoo ! <3

Lähettäjä: hene 
Päivämäärä:   12.1.13 22:44:09

Äkkii jatkoo♥

Lähettäjä: varma 
Päivämäärä:   13.1.13 11:33:40

jatkoaaaa c:

Lähettäjä: Jenna 
Päivämäärä:   13.1.13 12:41:27

Oooi.. Emil parka..

Lähettäjä: '' 
Päivämäärä:   13.1.13 13:23:08

jatkoa:):)

Lähettäjä: tora 
Päivämäärä:   13.1.13 13:40:06

äkkiä jatkoo! Emil raukka:(

Lähettäjä: ---------------- 
Päivämäärä:   13.1.13 15:18:16

jatkoo!

Lähettäjä: hene 
Päivämäärä:   13.1.13 20:42:51

Sitä jatkoo oottelen vieläki:3

Lähettäjä: Paseli 
Päivämäärä:   14.1.13 15:46:56

Tätä pätkää en oo vielä kommentoinu? :D Ihanaa, että Emil palas Miskan luo, jatkoa jään innolla (taas) odottamaan. Mun lempparikirjottaja oot, Hanoi! :))

Lähettäjä: BeLLe 
Päivämäärä:   14.1.13 16:20:57

Emil on niiiin sulonen<3 Hanoi missä sulla on ostahanointarinastapoikaystävä.com? Tosin Miska vrm tykkää, kun vien sen poikaystävän.... Jaaa... Jatka pian<3

Lähettäjä: hanoi 
Päivämäärä:   14.1.13 17:08:42

Kiituksia kaikille taas ihunista kommenteista ^^ Jatkon kanssa saattaa nyt mennä taas vähän pidempää, tai sitte ei, en tiiä viel... :D Ja BeLLe sori mut mun pojat ei oo myytävänä :(

Lähettäjä: BeLLe 
Päivämäärä:   14.1.13 18:08:06

Höööööh:(((( Täytyy sitten varmaan ettiä IRL ittelleen joku:D

Lähettäjä: nel 
Päivämäärä:   14.1.13 22:10:24

Mä en kyl haluis hanoin tarinasta poikaystävää, ne on liian moniongelmaisia :D mut joo jatkoa pian :)

Lähettäjä: hene 
Päivämäärä:   17.1.13 15:19:43

koska jatkooo?:(

Lähettäjä: Gjjgg 
Päivämäärä:   18.1.13 23:55:42

Jatkoa nyt!

Lähettäjä: nojes 
Päivämäärä:   19.1.13 13:17:04

jatkooo ;3 <3

Lähettäjä: minävaaa;) 
Päivämäärä:   21.1.13 13:51:59

jatkooooooooooooooooooo ;););););););););); :DDDD

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   22.1.13 16:40:24

^

Lähettäjä: hanoi 
Päivämäärä:   22.1.13 19:07:33

Uus luku tuleepi tässä, vähä kökköä tesktiä varsinki tossa Emilin pätkässä ku tapahtumat etenee epämääräsesti ja sekavasti ja loppuukin aika töksähtävästi. Sori. :<

Ja semmonen pikkuriikkinen ilmotusluontonen asia, että tää tarinainen alkaa olemaan pikkuhiljaa loppusuoralla. Vielä tulee varmaa 2-3 lukuu. MUTTA näiden poikien seikkailut ei suinkaan lopu tähän kokonaan. Oon nimittäin alkanu jo suunnittelee jatko-osaa tälle. En osaa yhtään sanoa milloin mahdollisesti julkasen täällä. Ehkä ennen kesää, mutta riippuu täysin omasta inspiksestä, koska mulla on ihan liian monta muutaki tarinan alkua ja ideaa koneella tai päässä muhimassa... :D Pitää kattoo mihin iskis eniten inspis et sais pidemmälle edistettyy.. Mutta toivottavasti siis löytyy innokkaita lukijoita tän jatko-osalle tai mahdollisesti muille mun turinoille. ^^

12. Luku

Miska

Mä en tiennyt kauan me vaan seisottiin siinä mun puristaessa Emiliä itseäni vasten ja sen kastellessa mun paidan sadeveden lisäksi kyyneleilläänkin.
”Miten sä edes jaksat mua ku mä oon tälläne...”, Emil sanoi lopulta hiljaa.
”Millane?” kysyin työntäen pojan kevyesti kauemmas voidakseni katsoa sitä silmiin.
”No tälläne, surkee ja säälittävä...”, Emil mumisi vältellen mun katsetta.
”Voi víttu sun kanssa, etkö sä ny vieläkää tajua että mä oikeesti välitän susta ihan hélvetin paljon! Mikset sä voi ymmärtää, että sussa ei oo mikään vikana ja lopettaa ton jatkuvan ittes haukkumisen!" mä melkein huusin ja sain viimein Emilin katsomaan muhun. Se vaan tuijotti mua hiljaa sanomatta mitään, kunnes mä vetäisin sen uuteen halaukseen ja painoin huuleni sen huulille vahvistaakseni sanani. Mä vaan halusin Emilinkin ymmärtävän, miten paljon mä siitä välitin.

Mä astuin parvekkeelta sisälle ja huomasin Emilin nukahtaneen olkkarin sohvalle sillä aikaa, kun olin ollut tupakalla. Kävelin lähemmäs ja katsoin nukkuvaa poikaa. Hiukset oli sotkussa ja puoliksi kasvoilla ja suu vähän raollaan. Jekku oli käpertynyt Emilin jalkopäähän ja näky sai väkisinkin hymyn kohoamaan mun huulille. Emil oli riisunut märän hupparinsa ja mun katseeni osui sen ohuita käsivarsia peittäviin, ikävän näköisiin viiltelyarpiin. Niiden näkeminen sai kylmät väreet kulkemaan mussa ja mietin, miten joku saattoi tehdä itselleen tuollaista. Kalpeaa ihoa ei edes paljoa näkynyt rumien arpien alta. Hipaisin varovasti Emilin poskea ja muutaman sinisen suortuvan pois kasvoilta. Olisin voinut katsella nukkuvaa Emiliä vaikka kuinka pitkään, se näytti jotenkin niin rauhalliselta, kauniilta ja suloiselta. Emiliä ei voinut sanoa komeaksi tai hyvännäköiseksi, ei ne sanat kuvanneet sitä yhtään, mutta se oli silti täydellinen. Vaikka se tekikin käsivarsistaan jauhelihaa. Mutta ei rumat arvetkaan onnistuneet pilaamaan sen kauneutta. Joskus musta oikeasti tuntui kuin Emil ei olisi edes ihminen vaan joku taivaasta pudonnut enkeli. Se oli niin herkkä ja hauraskin. Okei, ehkä mun oli aika mennä myös nukkumaan, kun ajatukset ajautuivat näin oudoille raiteille.
Mä en viitsinyt herättää Emiliä, vaikka sillä saattaisi herätessään taas ollat paikat kipeänä sohvan takia, mutta se nukkui siinä niin onnellisena Jekku jaloissaan.

Aamulla herätessäni kuulin keittiöstä kolinaa ja kiskaistuani housut jalkaan raahauduin keittiöön huomaten Emilin hääräävän jotain. Kahvin tuoksu leijui ilmassa ja hymyillen hiippailin Emilin taakse sen huomaamatta ja kietaisin käteni sen lanteille. Emil äännähti yllättyneenä, mutta kääntyi sitten hymyillen ympäri ja työnsi mut irti itsestään tyrkäten höyryävän kahvikupin mun käteen.
"Kiva nähä sut taas tolla tuulella", sanoin hymyillen ja Emil vilkaisi mua yllättyneenä.
"Ai millasena?"
"No tommosena ilosena ja pirteenä", mä selitin ja jostain syystä Emilin ilme muuttui vähän vaivaantuneeksi. Mietin, sanoinko nyt taas jotain väärin.
"Tuu mun kaa röökille", sanoin kuitenkin ja Emil asteli mun perässä parvekkeelle. Tarjosin sillekin ja yllätyin sen ottaessa askista yhden.
"Mitä?" Emil tokaisi hymy huulillaan mun kohottaessa kulmiani.
"Ei mitää", naurahdin ja tarjosin Emilille ensin tulta sytyttäen sitten omani. Me polteltiin hiljaisuudessa, joka ei kuitenkaan kerrankin tuntunut yhtään kiusalliselta tai ahdistavalta. Mä vilkaisin Emiliä ja jouduin toteamaan, että hélvetti se näytti hyvältä polttaessaan nojaten samalla parvekkeen kaiteeseen siniset hiukset sotkussa ja yllään taas vaihteeksi joku mun lainaama sille ihan liian iso teepaita, joka sai sen pillifarkkujen peittämät jalat näyttämään entistä ohuemmilta.

"Mitä sä katot?" Emil kysyi kääntyessään vilkaisemaan mua ja huomattuaan tuijotukseni.
"Ei mitään, sä vaan näytät aika hiton hyvältä siinä", vastasin virnistäen ja puhalsin savut ulos. Emil naurahti, mutta huomasin sen punastuvan pienesti ja virnistin leveämmin astuen lähemmäs poikaa. Kumarruin suutelemaan sitä ja vetäydyin vähän kauemmas, eikä hymy mun huulilta kadonnut minnekkään. Emil tuijotti mua hämmentyneenä, mutta hymyili sitten itsekin.
"Et säkään pahalta näytä", se virnisti luoden merkitsevän katseen mun paidattomaan yläkroppaan ja tumppasi sitten röökinsä astellen sisälle jättäen mut tuijottamaan ihmeissään peräänsä.

Emil

"Etkai sä oo tehny näitä lisää?" Miska kysyi hiljaa hipaisten mun käsivartta tarkoittaen viiltelyarpia. Liikahdin vaivaantuneena ja vedin käteni kauemmas. Me maattiin sängyllä ja käännyin kyljelleni kääntäen selkäni Miskalle.
"En", vastasin totuudenmukaisesti ja tunsin Miskan hivuttautuvan vähän lähemmäs ja kohta kietovan toisen käsivartensa mun ympärille.
"Ethän sä suuttunu?" se kysyi hiljaa ja hiplasi toisella kädellä mun hiuksia.
"En", sanoin ja hymyilin pienesti. Tutkailin katseellani Miskan käsivartta koristavia tatuointeja ja hetken mielijohteesta kohotin toisen käteni hiplaten ihoa peittäviä kuvia.
"Mitä sä teet?" Miska naurahti.
"Tutkin sun tatskoja", vastasin ja Miska naurahti uudelleen.
"Sattuko näiden ottamine paljon?" kysyin.
"No ei nii paljoo, ettei sitä ois kestäny", Miska vastasi virnistäen ja hymähdin.
"Teetsä mulle joskus jonkun kuvan?" kysyin ja Miska kohotti kulmiaan.
"No emmä osaa", se vastasi naurahten, "ja mikä ihmeen hinku sulla on saada mut lävistämään naamas ja tökkimää vielä ihoas jollai neulalla?" Mä kohautin olkapäitäni virnistäen.
"Sä se olit joka sitä lävistämistä ehdotti ja pitihän mun saada mun koru takas."

"Neiti", Miska naurahti mun seistessä sen eteisessä peilin edessä ja asetellessani hiuksiani, jotka kaikesta säätämisestä huolimatta sojottivat itsepäisesti pystyssä. Kyllä ne saikin vähän sekaisin olla, mutta mä näytin jo joltain hiton sähköiskun saaneelta röllipeikolta.
"Hyvä sun on sanoo, mä en sentään meikkaa", tokaisin vilkaisten merkitsevästi Miskan mustalla rajattuja silmiä.
"Hei, tosimiehet meikkaa!" se vastasi naurahten ja mä pyöräytin silmiäni.
"Niihän se taitaa olla", sanoin kuitenkin hymyillen ja Miska virnisti tyytyväisenä.

Heräsin keskellä yötä rajusti säpsähäten ja tajusin, että olin huutanut ääneen. Painajainen toisti itseään yhä mun mielessä ja puristin silmäni tiukasti kiinni yrittäen karkottaa sen pois. Siinä oli ollut ainakin äiti ja uni oli ollut kaikinpuolin ahdistava. Toivoin, ettei isä ollut herännyt mut metelöintiin, mutta ainakaan asunnosta ei kuulunut mitään ääniä, joten uskaltauduin hiippailemaan keittiöön juomaan vettä. En enää pystyisi nukkumaan, joten päätin lähteä ulos. Kiskoin farkut jalkaan ja hupparin päälle ja tunkettua jalkani tennareihin, astelin mahdollisimman hiljaa ulos asunnosta. Rappukäytävässä yritin häiritä mahdollisimman vähän nukkuvia naapureita. Värähdin heti kylmästä ulos päästyäni ja kiskaisin hupparin vetskarin ylös asti kiinni toivoen, että olisin tajunnut ottaa takin. En mä kuitenkaan enää jaksanut sisälle takaisin mennä, joten lähdin astelemaan rannalle tunkien tärisevät käteni taskuihin hytisten kylmästä.

Mä melkein toivoin näkeväni Miskan rannalla, mutta mitä se nyt olisi siellä keskellä yötä tehnyt. Toisaalta oli ihan kivaa olla yksin. Mä vaan olin tottunut olemaan yksin ehkä turhankin paljon. Ennen olin luullut, etten edes kaivannut seuraa kun vaan ahdistuin ihmisten kanssa enkä koskaan puhunut kenellekkään, mutta nyt kun olin tottunut olemaan Miskan kanssa yhä useammin, tuntui oudolta olla yksin.

Viimein palatessani kotiin luulin selviytyväni rauhassa takaisin omaan huoneeseen, mutta isä olikin herännyt tai sitten se heräsi mun kolisteluun ja rymysi makuuhuoneestaan krapulaisen, väsyneen ja vihaisen näköisenä. Ei hyvä yhdistelmä. Yritin olla mahdollisimman huomaamaton ja hivuttautua pois sen näkökentästä siinä tietenkään onnistumatta.
"Mitä hélvettiä sä täällä keskellä yötä riehut ku ihmiset yrittää nukkua!" isä huusi mulle ja yritin perääntyä sen lähestyessä mua uhkaavasti. Kuka se täällä riehui, ajattelin, mutta pysyin hiljaa, koska en halunnut ärsyttää sitä hullua yhtään enempää.
"Sáatana kun sä et osaa edes puhua!" isä karjahti osoittaen luuloni vääriksi, että se rauhoittuisi jos en sanoisi mitään. Se suuttui joka tapauksessa. Samassa mies olikin jo tarttunut mun hupparin rinnuksista ja kiskaissut mut irti maasta. Yritin heikosti pyristellä irti tietäen senkin vaan ärsyttävän sitä. Isän huuto oli varmasti herättänyt jo naapurin jos toisenkin, mutta kaikki tässä rapussa asuvat oli tottuneet kuuntelemaan sen raivokohtauksia.

Lennähdin nyrkin iskun voimasta maahan ja selkä kolahti ikävästi. Irvistin kivusta ja yritin könytä pystyyn. Isä taisi kuitenkin olla poikkeuksellisella tuulella, koska se tyytyi vaan mulkaisemaan mua häipyen sitten takaisin nukkumaan. Huokaisin helpotuksesta ja kampesin itseni pystyyn hieroen kipeää selkääni. Kasvotkin tykytti kivusta ja menin katsomaan itseäni vessan peilistä huomaten jälleen kerran tumman mustelman koristamassa naamaani. Irvistin inhosta ja menin huoneeseeni lukiten oven huolella perässäni. Lysähdin sängylle vaikka olin vielä täysissä pukeissa ja kengät jalassa. En jaksanut välittää. Ei mua kiinnostanut, vaikka olisin nähnyt taas painajaista, halusin vaan nukkua.

Lähettäjä: Paseli 
Päivämäärä:   22.1.13 20:20:49

uuiuiuiuiuiuiuiuiui! jatkoa! <3 :) Mitää rakentavaa en keksi tästä pätkästä. Kiva, jos tulee jatko-osaa, miä oisin ainaki lukuhommissa sillo :)

Lähettäjä: Jenna 
Päivämäärä:   22.1.13 21:14:45

Voi Emil parka.. Just kun sillä menee hyvin niin taas se mukiloidaan.. Onneks sillä on Miska. <3

Ja mä taidan lukea kaikkia sun tarinoita. :D Tätä, Joskus käsikirjoitus pettää ja sitte se Petturi one shot..

Lähettäjä: varma 
Päivämäärä:   22.1.13 21:20:36

jatkoa taas c:

Lähettäjä: dinsdins 
Päivämäärä:   23.1.13 14:55:03

jatkoo ! <3

Lähettäjä: BeLLe 
Päivämäärä:   24.1.13 16:29:41

Tuituituiiii<33333 Ja kiva tietää, että jatko-osa on tulossa..

Lähettäjä: Rtu 
Päivämäärä:   25.1.13 21:00:38

jatkoo:3

Lähettäjä: hene 
Päivämäärä:   27.1.13 18:39:38

nopiasti jatkoo!:)

Lähettäjä: ---------------- 
Päivämäärä:   30.1.13 18:59:50

jatkoo:)

Lähettäjä: p 
Päivämäärä:   6.2.13 22:47:32

lisääääää!!

Lähettäjä: jonnki 
Päivämäärä:   6.2.13 23:45:20

JATKOA :)

Lähettäjä: hanoi 
Päivämäärä:   7.2.13 17:01:55

Äh sori tää kesto, en oo oikee saanu tätä edistettyy mut kyllä se jatko sieltä tulee.. :P

Lähettäjä: Johku 
Päivämäärä:   7.2.13 21:04:28

Tosi hyvin osaat kirjoittaa! Jatkoa odotellessa.. :)

Lähettäjä: someone 
Päivämäärä:   13.2.13 08:30:29

up :)

Lähettäjä: dinsdins 
Päivämäärä:   14.2.13 14:17:27

^

Lähettäjä: ! - ! - ! 
Päivämäärä:   14.2.13 21:05:16

aluks vierastin vähä otsikkoa, mut rohkaistun tässä nyt kuitenki avaamaan sen ja luin kyllä kerralla koko tarinan; ihan mahtava! oisko lisää pian ? ;)) ja ilmottaudun kans lukemaan sun tuleviakin tekstejä! :D

Lähettäjä: hanoi 
Päivämäärä:   17.2.13 21:21:41

Vihdoinki sain tähän kirjotettua jatkoa, joten tässä ois sitte toiseks viimine luku tätä tarinaa. :) Virheitä varmasti löytyy, koska oon laiska paska ja lukasin vaan nopee kerran läpi.

13. Luku

Miska

Mä katselin Jekun riehumista vedessä istuessani maassa polttaen tupakkaa ja vilkaisin vieressäni olevaa Emiliä. Se makas selällään ja tuijotteli jonnekkin taivaalle ilmeisesti ajatuksiinsa vaipuneena. Sen hiukset olis ihan hiekassa sen noustessa, ajattelin huvittuneena. Mun mieleen nous vasta parin kuukauden takainen muisto, kun mä tapasin Emilin tässä samassa paikkaa ekan kerran. Oli vaikee uskoo, että siitäkään ei edes ollu kauhean kauaa. Mä en voinu estää pientä hymyä nousemasta mun huulille, enkä ois varmasti sillon uskonu, mihin me päädyttäis Emilin kanssa.

Mä olin ennen Emiliä seurustellut pelkästään muijien kanssa, tai siis muijan, ei niitä suhteita mulla ollut takana kuin huimat yksi. Yhden yön satunnaisia sekoiluja sen sijaan riitti vaikka kuinka paljon sekä muijien että jätkien kanssa, ja mä olin aina aatellu, etten sitoutus yhtään kenenkään kanssa, mutta nyt musta tuntui, että halusin olla Emilin kanssa koko loppuelämäni, enkä kaivannut ketään muita vierelleni. Ei kukaan ollu onnistunu herättämään mussa sellasia tunteita ku Emil, en edes tienny omistavani sellasia. Ja mä en todellakaan ikinä uskonu rakastuvani sellaseen, kun Emil. Vaikka mä vierastinkin sanaa rakkaus, enkä tienny sopiko sekään kuvaamaan mun tunteita niin se nyt oli sana, minkä ensimmäisenä keksin.

Vaikka olinki aina tienny olevani kiinnostunu muijien lisäks myös jätkistä, niin en tosiaan aatellu tykkääväni sellasista ku Emil. Emil oli pieni, arka ja hiljanen eli kaikkea mitä mä en ja olihan meillä jonkun verran ikäeroakin, vaikka mä nyt taisinkin olla sellanen ikuinen kakara. Mä en ollu koskaan tehny suuntaumisestani mitään numeroa, mutta kyllä kaikki mun lähimmät kaverit siitä tiesi muutenkin. Musta oli niin hélvetin typerää luokitella ihmisiä, kaikki tykkäs kenestä halus, eikä jollain sukupuolella ollu sen enempää väliä ku vaikka hiusten värillä. Mua ärsytti ihminen typerä hinku luokitella itseään ja toisiaan suuntamisen ja kaiken muunki mahdollisen perusteella. Miksei kaikki vaan voinu olla sellasia kun oli tekemättä asioista sen kummempaa numeroa?

Puhalsin savut huuliltani ja tumppasin röökin hiekkaan sammuksiin nousten ylös. Puistelin hiekat farkuistani ja Emilki kömpi ylös maasta. Mä vetäisin pojan lähelleni ja kumarruin painamaan suudelman sen huulille, jotka kaartu pieneen hymyyn mun omia vasten. Tuuli pörrötti Emilin ennestään sekaisia ja hiekkaisia hiuksia.
"Sulla on tyylikäs kampaus", totesin virnistäen ja Emil haro hiuksiaan naurahtaen löytäessään hiekkaa niistä yrittäen puistella suurimman osan pois. Mä katselin hetken sen kasvoja ja hipaisin kädelläni sileää poskea, kunnes eräs ajatus pälkähti päähän ja se tuntu heti niin loistavalta, etten vaivautunu sen tarkemmin miettimään, kuten ei mulla yleensäkään ollut tapana.

"Muuta mun luokse", sanoin vakavana katsoen Emiliä silmiin ja se vilkaisi mua ihmeissään.
"Ootsä tosissas?" se kysy tarkkailtuaan mua hetken ja mä nyökkäsin vetäen pojan ihan kiinni itseeni.
"Ei sun tarvii asua sen hullun kanssa, muutat mun ja Jekun kanssa", sanoin ja virnistin sanojen päätteeksi. Emil hymyili ja nousi varpailleen yltääkseen painamaan huulensa omilleni.
"Tottakai mä muutan, jos sä haluut", se sanoi ja mä hymyilin tyytyväisenä halaten Emiliä tiukasti upottaen poskeni sen pehmeisiin, pörrösiin hiuksiin.

Emil

Miskan ehdotus tuli ihan puun takaa, enkä ois tosiaan uskonu sen pyytävän mua asumaan luokseen. Ei ajatus ollut pälkähtänyt munkaan päähän, vaikka mähän vietin jo valmiiksi enemmän aikaa Miskan kuin isän luona. Pitkästä aikaa mä tunsin oikeasti olevani ehkä edes hitusen onnellinen, enkä halunnu ajatella, mihin olisin päätyny ilman Miskaa.
Mua vaan pelotti, mitä isä sanois, kun kertoisin sille asiasta. Se oli kuitenkin pakko tehä ja mun pitäis saada haettua kamani sen luota. Miska kuitenkin rohkas mua parhaansa mukaan ja lupas tulla mukaan.
"Mä vedän sitä kúsipäätä turpaan, jos se yrittääkään koskee suhun", keesipää lupas ja mä hymyilin kiitollisena. Mä vaan pelkäsin isän satuttavan Miskaakin, ei siitä sekopäästä koskaan tienny, mitä se tekis.

"Rauhotu", Miska kuiskas mun korvaan ja puristi kevyesti mun kättä meidän seistessä isän oven takana ja mun suunilleen täristessä. Yritin hengittää syvään ja aatella vaan, että kohta mun ei enää tarttis sietää sitä paskiaista ollenkaan. Vaikka me tosin asuttais edelleen häiritsevän lähellä. Me käveltiin sisälle asuntoon ja olin aikeissa mennä suoraan huoneeseeni pakkaamaan kamani mut isä tuli olkkarista estäen mun aikeet ja mulkoili Miskaa epäluulosesti.
"Kuka @!#$ toi on?" se kysy.
"Miska ja mä muutan sen luokse", sanoin nopeesti vedettyäni ensin syvään henkeä ja tuijotin kenkiäni järsien hermostuneena huulikoruani odottaen isän räjähdystä. Se ei tainnu edes heti tajuta mun sanoja.
"Mitä @!#$ä sä puhut? Mun poikani ei minkään hinttarin luokse muuta, sä pysyt täällä!" se alko viimein huutamaan ja mä tunsin vihan kuohahtavan sisälläni.
"Mä teen mitä mä haluu, ei sua oo ennenkään mun asiat liikuttanu!" huusin takaisin ja isän silmissä välähti vaarallisesti. Se harppas lähemmäs nyrkki ojossa, mutta Miska esti sen aikeet ja vääns isän käden sen selän taakse sen mylviessä raivoissaan.

"Päästä irti sáatana! Mulle ei mikään keskenkasvunen kersa ala!" Mä seurasin kaksikon kamppailua vierestä. Vaikka isä oli Miskaakin aika paljon isompi, se oli taas vaihteeks kännissä ja alkoholi heikens sitä. Miska piteli isää tiukasti otteessaan vääntäen sen kättä kipeän näköisesti miehen huutaessa ja raivotessa yrittäessään riuhtoa irti Miskan otteesta. Lopulta isä kuitenkin onnistu iskemään toisen kyynärpäänsä Miskan vatsaan ja sen oli pakko päästää irti taipuessaan kaksin kerroin vatsaansa pidellen.
"Hélvetin kakara!" isä raivos ja samassa se oli Miskassa kiinni. Se onnistu kaatamaan Miskan maahan ja puristi paksut kätensä Miskan kaulalle puristaen kaikin voimin. Mä tuijotin kauhuissani Miskan yrittessä rimpuilla heikosti isän alla ja riuhtoa kuristavia käsiä irti kurkultaan.
"Päästä irti siitä!" mä huusin ja yritin riuhtoa isää irti Miskasta, mutta eihän mun voimat siihen riittäny, eikä mies varmaan edes huomannu mua tuijottaessaan vaan vihasesti allaan olevaa Miskaa, jonka silmät oli painuneet kiinni ja rimpuilu muuttu vaan heikommaks koko ajan. Mä aloin mennä paniikkiin, se vítun hulluhan yritti tappaa Miskan!

Hetken mielijohteesta mä tartuin johonkin hyllyssä olevaan lasiseen koriste-esineeseen ja sen kummempia aikalematta pamautin sillä isää päähän. Kuului voimaka räsähdys lasin hajotessa palasiksi ja isän kädet irtos Miskan kaulalta miehen kaatuessa kyljelleen verivanan valuessa sen päästä.
"Ootsä kunnossa?" mä kysyin hädissäni ja kumarruin Miskan viereen. Se kömpi yskien istumaan ja piteli kaulaansa nyökäten. Mun sydän hakkas yhä rinnassa.
"Sáatanan pentu tosta saat maksaa!" Isku ei ollutkaan vieny isältä tajua ja se oli päässy ylös maasta riuhtaisten mut pystyyn ja kauemmas Miskasta. Isä tönäs mut maahan ja alko raivoissaan potkia voimia säästelemättä ja yritin epätoivosesti suojata itseäni käsilläni. Isku toisensa jälkeen iskeyty muhun ja puristin silmäni kiinni kivun täyttäessä ruumiin.

Miska oli päässyt ylös maasta ja riuhtas isän kauemmas musta. Isä oli ihan sekasin ja näytti mielipuoliselta huutaessaan täysin raivon vallassa veren valuessa päässään olevasta haavasta. Miska tönäisi miestä voimalla saaden sen kaatumaan maahan hajoneen koristeen sirpaleiden keskelle ja kuului kuvottava ääni jonkun ison, terävän sirpaleen jäädessä sen alle ja upotessa ihon läpi. Isä jäi makaamaan liikkumatta ja veri alko muodostaa punaista lätäkköä sen alle. Mä tuijotin kauhuissani pelottavan liikkumatonta ruumista ja verta, joka levisi pitkin lattiaa.

Lähettäjä: BeLLe 
Päivämäärä:   17.2.13 22:57:06

Äää, tokavika pätkä! Stna mä tossa lopussa jännitin, mut muuten tosi söps pätkä<333

Lähettäjä: dinsdins 
Päivämäärä:   18.2.13 12:44:34

jes <3

Lähettäjä: hene 
Päivämäärä:   18.2.13 16:33:26

EEII ET VOI JÄTTÄÄ SITÄ TÄHÄ! jatkoa äkkiä! kamalaa ku tää loppuu kohta:c

Lähettäjä: nooo 
Päivämäärä:   18.2.13 20:02:10

heei, ei tälläsee kohtaa saa jättää!! :--D jatkoa piann! <3

Lähettäjä: hanoi 
Päivämäärä:   24.2.13 04:27:54

Mä en oo ihan varma oonko tyytyväine tähän loppuun mut puolustukseks ainaki voin sanoo et kirjotin tällee aamuyöllä... :D Noh, toivottavasti kelpaa kuitenki ja kiitoksia kaikille, jotka on tätä jaksanu lukee ja kommentoida. Älkää tappako mua tän lopun takia.. ^^

14. Luku

Emil

"Onks se...", mä kysyin hiljaa pystymättä edes sanomaan lausetta loppuun. Miska käveli varovasti isän ruumiin viereen ja kokeili pulssia. Se oli jo soittanu hätänumeroon. Koko asunnossa oli yhtäkkiä painostavan hiljasta. Mua ahdisti ja kurkkua kuristi. Miska nosti katseensa muhun ja pudisti päätään. Mua alko yhtäkkiä pyörryttämään ja lysähdin lattialle istumaan painaen pääni polviin. Olohuoneessa leiju veren metallinen haju ja mua oksetti. Miska tuli mun viereen ja kieto käsivartensa mun ympärille. Kumpikaan ei osannu sanoa mitään. Mä olin ihan liian järkyttyny ja shokissa. Halasin Miskaa tiukasti ja tärisin sen yrittäessä rauhoitella mua, vaikka oli varmaan itsekin kauhuissaan.

Ambulanssi oli pian paikalla ja hoitajat vei isän ruumiin pois. Lattiaan jäi iso verilätäkkö ja mä tuijotin sitä lasittuneena. Poliisitkin tuli paikalle ja hätyytteli uteliaita naapureita pois ovi-aukoista. Joku poliisi puhu meille jotain ja ilmeisesti kysy, mitä oli tapahtunu mut mä en kuullu mitään. Vasta, kun poliisit tarttu Miskaan repien sen kauemmas musta ja alko laittaa sille käsirautoja, mä havahduin tilanteeseen ja aloin huutaa, että mitä hélvettiä ne idiootit kuvitteli tekevänsä. Miska loi muhun pahoittevan katseen ja mä tunsin kyyneleiden kihoavan silmiini. Ei tää näin voinu mennä.

Viikon kuluttua

Mä istuin keittiössä tuijottaen tyhjänä eteenpäin rapsuttaen hajamielisesti vieressäni makoilevaa Jekkua. Sex Pistols, Miskan suosikkibändi, soi kaiuttimista mut en mä edes kuullu musiikkia. Olin unohtanu kengät jalkaan mut mua ei jaksanu kiinnostaa ja räpläsin apeana tennarieni rispaantuneita, repsottavia kärkiä. Mun olo oli yksinkertasesti tyhjä, olin pelkkä tyhjä ulkokuori. Mä en jaksanu enää edes itkeä, kyyneleet oli kuivuneet aikoja sitten. En ollu käyny koulussa viikkoon, enkä edes poistunu asunnosta muuten kun käyttämää Jekkua. Se tapitti mua tummilla nappisilmillään ja vinku hiljaa. Silläkin oli ikävä Miskaa, eikä se ymmärtänyt mihin sen rakas isäntä oli yhtäkkiä kadonnut.

Miska oli tappanu isän mut miksei ne vitun urpot kytät voinu tajuta, että se oli vahinko ja se vaan puolusti mua ja itteään. Isä se sekopää oli ja syypää kaikkeen. Mut nyt se makas haudassa, eikä sen tarvinnu ottaa vastuuta teoistaan. Sen sijaan Miska istu vankilassa kärsimässä kahen vuoden tuomiota, jota se ei todellakaan ansainnu! Ja mä tunsin olevani yksinäisempi ku koskaan. Miks mä aina jouduin menettämään kaikki? Miks mut oli tuomittu olemaan yksin? Heti, kun sain jonkun vierelleni, niin se riistettiin multa ja mä jäin yksin.

Purin huultani niin pitkään, että maistoin veren suussa. Nojasin parvekkeen kaiteeseen ja tärisin kylmästä Miskan gunnariteepaidassa. Työnsin tärisevin sormin tupakan huulilleni ja sytytin sen puhaltaen savua kylmään pakkasilmaan. Ryttäsin tyhjän valkosen malboron askin nyrkissäni ja annoin sen pudota alas. Lumihiutaleet sato hiljalleen taivaalta jääden mun hiuksiin ja ripsiin. Ensilumi peitti pikkuhiljaa maata ja mä katsoin alhaalla tiellä kahta lasta, jotka kilju innoissaan lumisateessa.

Nielaisin ahdistuneena ja toivoin, että kuristava tunne hellittäisi edes hetkeksi. Että se piinaava yksinäisyys ja kaipuu jättäisi mut rauhaan edes vähäks aikaa. Mun silmien alle oli muodostunu tummat varjot, enkä mä muistanu millon olisin viimeks nukkunu paria tuntia enempää. Mä en saanu unta, mun ei tehny mieli nukkua ja kun mä joskus onnistuin nukahtamaan, heräsin jossain vaiheessa painajaiseen ja omaan huutooni. Olin laihtunu entisestäänkin, muutenkin olematon ruokahalu oli kadonnu kokonaan. Mä aloin pikkuhiljaa muistuttaa lähinnä jotain aavetta.

Miska

Vankilan patja tuntu kovalta ja epämukavalta. Mä makasin sängyllä selälläni tuijottaen kattoa. Painoin silmäni kiinni ja näin mielessäni sähkönsiniset hiukset, joihin halusin upottaa käteni, vaaleenharmaat silmät, joiden katseeseen halusin hukkua ja lävistetyt huulet, joiden tuntua omia huuliani vasten kaipasin niin että sattu. Mä en kyenny ajattelemaa mitään muuta ku Emiliä, mä pelkäsin ihan hélvetisti sen puolesta. Pelkäsin, että se tekee taas itelleen jotain. Ja että se ei tyytyis pelkästään ittensä satuttamiseen vaan tekis jotain vielä pahempaa, lopullisempaa. Ajatuskin puistatti mua.

Mä ponkaisin ylös ja aloin astella ympäri selliäni ahdistuneena. Kurkkua kuristi ja silmissä poltteli. Mua ei kiinnostanut, mitä mulle tapahtui, mutta mä olisin antanu mitä vaan, jos olisin voinu varmistaa, että Emil pärjäsi. Edes jotenkin. Mulla oli sentään vaan kahden vuoden tuomio, mutta toivoin vaan enemmän kun mitään, että saisin vielä nähdä Emilin elossa päästyäni pois. Miten kaikki saattoikaan hetkessä muuttua ihan täysin ja elämä mennä päin hélvettiä?

Tungin kuulokkeet korvilleni ja yritin uppoutua Sex Pistolsiin, mutta ei sekään saanu mun ajatuksia muualle. Työnsin valkosen malboron huulilleni ja imin myrkkyä keuhoihini toivoen sen poistavan ahdistuksen, mutta turhaan. Mikään ei pystyny auttamaa mua tai helpottamaa sitä pahaa oloa. Tuijotin surullisena vankilan ikkunasta ulos ja seurasin katseellani, kun ensilumi satoi maahan.

Lähettäjä: höhöö 
Päivämäärä:   24.2.13 10:09:51

eiiii :/

Lähettäjä: Jenna 
Päivämäärä:   24.2.13 10:32:11

Voi poikia. <3

Lähettäjä: Redeia (Cabi) 
Päivämäärä:   24.2.13 11:01:21

Eiii :((( Voihan se päästä aikasemmin tuolta? :(

Lähettäjä: BeLLe 
Päivämäärä:   24.2.13 18:17:29

sä oot ilkee, mut en mä sua tappaa voi kun ei muuten saaha lisää luettavaa:((

Lähettäjä: tora 
Päivämäärä:   24.2.13 21:23:23

nyt tuli itku:( oikeesti, tee kakkososa

Lähettäjä: hanoi 
Päivämäärä:   25.2.13 01:17:20

Oon nyt kamala itteni mainostaja mut tosta etusivulta löytyy jo uutta tuotantoo multa mikäli kiinnostaa, tässä linkki http://forum.hevostalli.net/read.php?f=11&i=868511&t=868511

Ei nyt valitettavasti ole vielä jatko-osaa tälle, enkä tiedä millon on tulossa.. Suoraan sanottuna tällä hetkellä ei oo sen kirjottamiseen kauheesti inspistä mut luulen kyllä, että joskus saan senkin aikaseks koska tykästyin itekki sen verran näihin tän tarinan pojuihin. :D

Lähettäjä: Paseli 
Päivämäärä:   25.2.13 17:58:33

Voi... Kyynel. Äääh, miks kytät ei ymmärtäny. ;__; Miska joutuu istumaa kaks vuotta, ei @!#$. Ja sithä se on jo 21-vee kundi, ja Emil 18... Ou.

Yhtää virheitä en löytäny. Kappalejaot selvät, selvää hanoi-tekstiä. Poikamaisuus tuli taas tuosta puhekielestä, mikä on mun mielesta ihan mahtavaa sun stooreissa.

Ootan tulevaa jatko-osaa positiivisissä merkeissä, mäkin oon jo kiintyny molempii hahmoihi ihan liikaa. Lueskelen tätä nytkin joka päivä kännykällä, vaikka mikä olis.

Enempään kommentointiin ei pää enää pysty, elämä ruudun takana mättää sen verran...

Lähettäjä: hanoi 
Päivämäärä:   25.2.13 19:31:08

Joo eihän ne kytät koskaan ymmärrä... :D Heitin ton kahen vuoden vaan päästä, ei tosiaan oo hajuakaa paljonko tollasesta oikeesti sais, varmaan paljon enemmänki. :P

Hyvä, jos teksti vaikuttaa "poikamaiselta", koska joskus pelkäsin etten osaa kunnolla kirjottaa jätkän näkökulmasta mut toisaalta en oo pitkään aikaa enää muijalla kirjottanu, enkä kyl oo mikään prinsessa itekkään. :'D

Mut tosiaan kiitän edelleen kaikkia, jotka kommentoitte ja hyvä, jos onnistuin edes vähän jotain tunteita tolla lopulla herättämään. ^^

Lähettäjä: Jenna 
Päivämäärä:   25.2.13 19:39:46

Toivottavasti pojista tosiaan tulee se kakkososa. Emil. <3

Lähettäjä: hanoi 
Päivämäärä:   25.2.13 19:42:17

Emil on kyllä aika ihana, pakko itekki myöntää ja oikeestaan tää koko tarina sai alkunsa, kun halusin vaan kirjottaa tyypistä, jolla on siniset hiukset ja sitte synty Emilin hahmon kuva päässä ja lopulta tää tarina. :D

Lähettäjä: tora 
Päivämäärä:   9.3.13 22:22:14

oli pakko lukee alusta asti, ja yllätys yllätys, itkuun purskahdin:'(

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   2.4.13 21:17:32

Tuleeko tästä kakkososaa?:) ja tää tarina<3

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   29.4.13 11:46:22

heeeei koska jatkoa ?? tää on mahtava ♥

Lähettäjä: hanoi 
Päivämäärä:   29.4.13 15:30:23

Kiitos edelleen kaikille :) Valitettavasti en voi luvata sitä kakkososaa, ainakaan vähään aikaan... :P

Lähettäjä: ! 
Päivämäärä:   26.5.13 23:19:00

Ootan niin sitä kakkososaa !:) toivottavasti se tulee pian!

Lähettäjä: Redeia 
Päivämäärä:   14.8.13 22:40:43

hanoi :o where are u?

Lähettäjä: hanoi 
Päivämäärä:   15.8.13 00:22:41

Se jatko-osa on muodostunu vasta mun päässä, kirjottamista en oo vielä edes alottanu eli voi kestää pitkäänkin. Ja vaikka saisin tyyliin ekaa pätkää kirjoteltua, en haluu alkaa heti julkasta ku sit seuraavaa osaa pitäs aina odotella v*tun pitkään. :P Eli tätä ei kannata enää upitella, se jatko-osa ilmestyy sit joskus kunhan inspis iskee ja saan kirjotettua. Tietty ei voi olla varmaa, saanko sitä koskaan aikaseks mut enköhän, kunhan maltatte odottaa..

Lähettäjä: Redeia 
Päivämäärä:   15.8.13 15:06:53

Okei :c

Lähettäjä: Santtu 
Päivämäärä:   4.9.13 18:18:57

Eikös tämä sama tarina ole FinFanFunissakin?

Lähettäjä: hanoi 
Päivämäärä:   4.9.13 23:15:45

Jep on, siellä tosin vähän muokattu ja paranneltu versio.

Lähettäjä: hanoi 
Päivämäärä:   4.9.13 23:18:11

Mut siis mä oon kyllä ihan molemmissa kirjottajana :D

Lähettäjä: Redeia 
Päivämäärä:   20.12.13 22:33:06

HANOIIII ! SUN P I T Ä Ä J A T K A A

Lähettäjä: Ciki 
Päivämäärä:   24.12.13 00:06:53

Siis hä! Eikai tää tähän loppunu?!? :OO

Lähettäjä: öäl 
Päivämäärä:   16.3.14 23:52:04

Jatko-osaa?? :))

Lähettäjä: hanoi 
Päivämäärä:   17.3.14 00:08:31

Toivottavasti tää viesti ei nyt tuu kahta kertaa mut siis joo en valitettavasti tänne julkase tän jatko-osaa, kun oon siirtyny finiin. Sieltä löytyy tälle jatko-osa, josta on eka luku tullu. Siel on myös muita mun kirjotuksia ja tästä paranneltu versio, tätä en kehtaa enää edes ite lukea. :D

http://www.finfanfun.fi/index.php
Tuolta siis löytyy Pöytälaatikosta ja se alue vaatii rekisteröitymisen.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   17.3.14 00:34:11

Duh, oisin halunnu lukee, mutta en tiiä viitinkö vaan sen takia rekisteröityä xd

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   24.3.14 11:50:37

oikeest oot ihan paras ♥ arvaa ku olin jo luopunu toivosta et jatkoo tulee mut sit ku huomasin et olit jatkanu ni olin heti ihan onnessani lukemassa !! :3
tää on ehkä paras tarina minkä oon koskaan missään lukenu ja oon ihan koukussa tähän ! ♥