|
Lähettäjä: hanoi
Päivämäärä: 26.2.13 01:26:42
Laitampa jo nyt jatkoa, mitä sitä turhaan säästelemään kun on tekstiä valmiina koneella vaikka kuinka paljon. :) Mulla on joku pakkomielle noihin Miskoihin, kun pitää jokaiseen tarinaan tunkee mutku se on vaan niin ihana nimi. <3:D
-
Mä heräsin Mötley Crüen Wild siden pärähtäessä soimaan mun tyynyn vierellä. Unisena ja víttuuntuneena nappasin tärisevän puhelimen käsiini ja vastasin käheällä äänellä yrittäen heti perään röhiä kurkkua selvemmäks. Mä en ollu jaksanu kattoo soittajaa ja lievästi sanottuna yllätyin tunnistaessani isosiskoni Jonnan iloisen äänen.
"Moi rakas pikkuveli!" sisko hihkas puhelimeen pirteesti ja mun piti melkein vetää puhelin kauemmas korvaltani.
"Öh moi", mumisin ja kömmin istumaan pystymättä estämään haukotusta. Jonna nauroi luurin toisessa päässä. "Olitko sä nukkumassa? Tähän aikaan!" Mä tyydyin vaan hymähtämään jotain epämäärästä. En edes tienny paljon kello oli, ei mua kiinnostanu.
"Miks sä mulle soitit?" kysymys karkas mun suusta ja tajusin heti kuulostavani hélvetin törkeeltä. Me oltiin oltu neljä vuotta vanhemman, 23-vuotiaan siskon kanssa tosi läheisiä pienenä ja vielä muutama vuosi sitten, mutta sitten jossain vaiheessa yhteydenpito oli vaan jäänyt. Jonna asui onnellisesti kihlattunsa Markon ja parivuotaan poikansa Eetun kanssa. Mä olin tyytyväinen, ettei siskolla ollut aavistustakaan, mihin suuntaan mun elämäni oli lähtenyt.
"Mä haluisin nähä sua pitkästä aikaa ja tietää vähän, mitä sulle kuuluu. Onks sulla nykyää joku? Mä oon aina sanonu, että sä tarviit jonkun toisen elämääs ku et pärjää yksin", Jonna pälätti hyväntuulisesti puhelimeen ja mä irvistin sen sanoille. Sisko ei tainnut tietää kuinka oikeassa olikaan. Ehkä mä vaan olin niin hiton säälittävä luuseri, etten kertakaikkiaan pärjänny yksin ja kelpuutin sitte vaikka väkivaltasen hullun elättämään itseni. Koska totuushan oli, että olisin ollu aika kúsessa ilman Rasmusta. Kaikesta huolimatta. Mulla ei ollu mitään koulutusta, eikä töitä ja Rasmus sentään tienasi rahaa ja se meidän vuokrankin maksoi. Mä vaan kyyristelin sen nurkissa, kun en jaksanu ettiä töitä tai omaa kämppää.
"Mä aattelin, että ois kiva nähä tässä joku päivä. Eetuki joskus kyseli susta, ihme että edes muisti kun ootte tavannu vaan kerran vaikka sä oot sen eno! Ja sä ja Marko tulisitte varmasti hyvin juttuun ja...", puolet Jonnan ilosesta pälätyksestä meni multa ohi ja kuuntelin vaan hiljaa siskoni innostunutta selitystä. Toki mäkin siskoani halusin nähdä, mutta en mä voinut kertoa sille, miten mulla meni. Mä en halunnut pilata siskon onnea omilla ongelmillani. Jonna eli normaalia, kunnollista ja terveellistä elämää ja sen sydän ois särkyny, jos se ois saanu tietää totuuden mun nykysestä elämäntilanteesta. Mä en ollu muuta ku surkee narkkari, kuten Rasmuskin sano.
"Kuule Jonna, mä en oikee usko, että se on hyvä idea ja tota mun pitää nyt mennä, jutellaa myöhemmin", selitin nopeesti ja suljin puhelimen tietäen vaikuttavani epäilyttävältä. Toivoin, ettei Jonna alkaisi huolehtia, sillä kun oli tapatana huolehtia ja stressata ihan liikaa turhistakin pikkuasioista.
"Víttu", huokaisin ja lysähdin takasin makaamaan. Käänsin päätäni sivulle ja tajusin vasta nyt, että Rasmus nukku mun vieressä. Ilmeisesti sillä oli vapaapäivä. Tuijotin miehen kasvoja, jotka näyttivät unessa rauhallisilta ja siinä tilassa saatoin ehkä nähdä Rasmuksessa saman, mitä näin sillon joskus pari vuotta sitten.
Mä en ollut enää pitkään aikaan muistellu meidän alkuaikoja ja ne tuntu kamalan kaukasilta. Tuntu edes typerältä ajatella sellasta. Kaikki oli ollu päin hélvettiä jo niin pitkään, että siihen oli tottunu. Mun oli vaikee edes kuvitella, että mulla ja Rasmuksellakin oli joskus mennyt ihan hyvin. Ei me tosin meidän suhteen alussakaan paljoa muuta tehty ku nússittiin ja riideltiin. Ja tietty ryypättiin. Aina Rasmus oli ollu taipuvainen väkivaltaan, varsinki kännissä, mutta nykyään se löi selvinpäinkin. Ja mä vedin huumeita. Olin mä jo joskus 15-kesäsenä poltellu pilvee, mutta vahvempiin aineisiin en sillon vielä koskenu. Ehkä mä ja Rasmus molemmat vaan oltiin niin rikki sisältä, että molempien piti purkaa ahdistusta johonkin. Omalla tavallaan. Rasmus purki sen nyrkein ja mä ruiskun avulla.
Lopulta nousin ylös ja raahauduin tupakalle laitettuani kahvin tippumaan. Tuijottelin jonnekkin kaukaisuuteen nojaten parvekkeen kaiteeseen ja hätkähdin Rasmuksen ilmestyessä viereeni sytyttäen oman tupakkansa. Meidän katseet kohtas hetkeks mut nopeesti molemmat käänty takas eteenpäin mun ojennettua Rasmukselle sytkärin. Me ei puhuttu mitään, polettiin vaan hiljaa molemmat omiin ajatuksiinsa vaipuneena. Alice Cooper lauloi kaiuttimista.
Yeah, we're gonna fight
We do it every night
Baby, when you scratch
You know I'm gonna bite
You can make me die
I can make you cry
Me ei puhuttu Rasmuksen kanssa mitään, kunnes alettiin taas kerran riitelemään Rasmuksen lähtiessä töihin ja alkaessa valittaa mulle jotain, etten tehnyt mitään hyödyllistä ikinä. Kerrankin mulla palo ekana hermo ja paiskasin tyhjän kahvikuppini vihasena lattialle. Se hajos palasiks pitkin lattiaa ja Rasmuksellaki palo lopullisesti hermo mun tuntiessa jälleen kerran nyrkiniskun naamassani. Lennähdin kovan iskun voimasta selälleni lattialle niiden vítun terävien posliinin palasten sekaan ja irvistin kivusta niiden upotessa mun käsiin.
Opposites attract
That's the reason why
No one else could make you feel
Like I do, I do, I do
No one else gets that deep inside you
As I do, baby
Our love is a bed of nails
Love hurts good on a bed of nails
I'll lay you down and when all else fails
I'll drive you like hammer on the bed of nails
Mä tuijotin silmät leimuten Rasmusta ja se tuijotti takasin. Samassa se tuli ihan mun lähelle painautuen muhun kiinni ja mä en hämmennykseltäni tajunnut kuin vastata rajuun suudelmaan. Rasmus puri mun huulet verille ja veti hampaillaan mun alahuulesta roikkuvaa rengasta saaden mut älähtämään kivusta ja upottamaan kynteni kostoksi sen selkään.
First we're gonna kiss
Then we're gonna say
Dirty little words
Only lovers say
Rockin'through the night
Rollin'on the floor
When they hear us screamin'
They'll be breakin'down the door
Yhtäkkiä mun ajatukset tuntu kirkastuvan ja tyrkkäsin Rasmuksen irti itsestäni. Me molemmat hengitettiin raskaasti ja tuijotettiin toisiamme, kunnes Rasmus käännähti äkisti ympäri. Ulko-ovi kolahti sen perässä kiinni ja mä jäin siihen yksin seisomaan. Mun huulesta ja käsistä valu verta. Jouduin käärimään molemmat kädet johonkin vitun sideharsoon, jota onnistuin löytämään meidän lääkekaapista, kun verenvuoto ei suostunu lakkaamaan.
Huokaisten kumarruin keräämään mukin palaset lattialta ja heitin ne roskikseen, joka oli niin täynnä, että osa loju jo lattialla. Runnoin jalallani roskat pienemmäks kasaks ja päätin viedä ne. Työnsin kengät jalkaani ja kävelin pihalle roskiksille. Heitin paskapussin muiden kaltaistensa joukkoon ja sytytin pihalla ollessani tupakan. Seurasin katseellani mummelia, jonka hihnan päässä hönkivä koira alko räksyttämään mulle. Mummeli kisko koiransa nopeesti kauas musta mulkoillen ohi mennessään ja hymähdin itsekseni. Ehkä se oli katkera joutuessaan aina kuuntelemaan mun ja Rasmuksen kämpästä kantautuvia ääniä.
Myöhemmin mä päädyin taas Sashan luokse ja se pelasti mut jälleen mieltäni valtaavasta ahdingosta, koska tottakai sillä oli kamaa, aina sillä oli. Tällä kertaa sen luona ei ollut muita, joten saatoin jäädä sen kämpille. Mä en pitänyt suurista ihmisjoukoista, ahdistuin muutenkin vieraiden seurassa, enkä osannu kommunikoida ihmisten kanssa. Me vedettiin Sashan kanssa heroiinia ja neula tuntu hyvältä niinku aina upotessaan suoneen, vaikka se sattukin. Kipu ja nautinto ei oikeestaan ollu toisistaan kovinkaan kaukana, ne oli melkein sama asia.
Jossain vaiheessa Rasmus tais soittaa mulle, mutten jaksanu vastata sille kuunnellakseni sen raivoamista. Lopulta päätin lähteä ja hoipertelin ulos Sashan asunnolta pään alkaessa pikkuhiljaa vähän selkiytyä. Nojasin johonkin roskikseen ja yritin saada tupakkaa syttymään, mutta vítun sytkäri ei suostunu toimimaa.
"Vítun víttu, vítun páska syty nyt sáatana", kirosin itsekseni páskalle sytkärille ja säikähdin ihan vítusti kuullessani jonkun äänen takaani. Käännähdin äkisti ympäri ja onnistuin pudottamaan sekä röökin, että sytkärin maahan. Uus kiroustulva karkas mun huulilta kumartuessani noukkimaan niitä.
"Sori, ei ollu tarkotus säikäyttää", mun edessä seisova jätkä naurahti ja vilkaisin sitä pikaisesti noustessani maasta. Se ojens mulle omaa sytkäriään ja nappasin sen mitään sanomatta sytyttäen tupakkani. Imin myrkkyä keuhkoihin ja puhalsin savut ulos tuntien pojan katseen seuraavan itseäni. Mä en jaksanut kiinnittää siihen sen suurempaa huomiota.
"Tota, ootsä ihan kunnossa?" se kysy hetken päästä ja vilkaisin sitä kohottaen kulmiani. Pojalla oli vaaleet, pörröset hiukset ja suklaanruskeet silmät, jotka tarkkaili mua jotenkin huolestuneen näköisenä.
"Joo oon", tokaisin ja käänsin katseeni takaisin eteenpäin puhaltaen uuden savupilven ilmaan. Blondi hymähti ja kuulu sytyttävän oman tupakkansa. Se nojautui mun viereen sitä roskista vasten ja ihmettelin, että mitä víttua se oikeen halus.
"Mä oon Miska", se esitteli ittensä ja vilkaisin sitä pikaisesti.
"Jami", tokaisin oman nimeni.
"Sä et näytä siltä et sul ois kaikki ihan hyvin", Miska sanoi hetken hiljaisuuden jälkeen, enkä mä voinu olla naurahtamatta ilottomasti. Blondi näytti kuitenkin vakavalta. Mikäköhän hitto senkin ongelma oli, kun piti ruveta ventovieraiden ihmisten hyvinvoinnista huolehtimaan.
"Ei pahalla mut mitä víttua sä oikeen haluut?" mun oli lopulta pakko kysyä ja käänsin katseeni Miskaan.
"Emmä tiedä. Tutustua suhun?" se ehdotti hymyillen pienesti. Huomasin sen puhuessa, että sillä oli kielikoru. Tuhahdin ja käänsin katseeni eteenpäin.
"Tuskin sä muhun haluut tutustuu", sanoin lopulta hiljaa.
"Mun veli käytti huumeita ja kuoli yliannostukseen", Miska sanoi kuulostaen surulliselta ja ihmettelin vaan, että miks helvetissä se asian mulle kertoi.
"Että kyllä mä narkkarin tunnistan, kun sellasen nään", se jatkoi ja käännyin mulkaisemaan sitä vihaisesti. Mihin víttuun se pyrki?
Tumppasin röökin maahan ja käännyin lähteäkseni.
"Mä haluun auttaa sua", Miska huudahti mun perään ja käännähdin katsomaan sitä ihmeissäni.
"Et sä ees tunne mua ja sori mut mä en kaipaa muiden, varsinkaan tuntemattomien, apua", vastasin, ennen kuin lähdin astelemaan poispäin. Upotin kädet takin taskuihin ja hytisin kylmästä. Päätä alko särkee inhottavasti.
Aamulla heräsin himasta olkkarin sohvalta takki päällä ja kengät jalassa. Oksetti ja oli paha olo. En jaksanu raahautua suihkuun, enkä vaihtaa vaatteita, otin vaan takin ja kengät pois. Raahauduin sotkuisia ja likaisia hiuksiani haroen keittiöön ja aloin mitata kahvipuruja ja vettä keittimeen napattuani lääkekaapista pari buranaa. Parvekkeelle meneminenki oli liian iso vaiva, joten lysähdin vaan keittiön pöydän ääreen istumaan ja sytytin siinä tupakan vaivautumatta edes avaamaan ikkunaa. Pian koko pieni tila oli savun täyttämä. Katseeni osui käsivarressa oleviin neulojen jättämiin, rumiin arpiin. Mun teki mieli repiä ne auki, jotta voisin rauhassa vuotaa kuiviin siihen paskaseen keittiöön.
Hätkähdin kännykän alkaessa soida ja kaivoin sen risaisten farkkujen taskusta, mutta jätin pöydälle soimaan huomattuani soittajan olevan Jonna. Voi víttu. Pitikö senkin nyt alkaa vainoamaan mua. Onneks se ei tienny tarkkaan, missä mä asuin. Join mustaa kahvia ja poltin tupakan toisensa perään, kunnes ne loppu kokonaan ja mua alko vítuttaa. Rasmus oli varmaan häipyny jonnekkin kavereidensa kanssa, kun sitä ei näkyny iltaan mennessäkään ja päätin lopulta itsekin häipyä jonnekkin baariin saadakseni jotain muuta ajateltavaa kuin loppuneet röökit.
Päädyin jonnekkin perusräkälään ja tylsistyin yksin baaritiskillä kiskoen drinkkejä ja shotteja rivakalla tahdilla kurkusta alas. Nopeasti aloin olla jo vähän kännissä, enkä meinannu heti tunnistaa viereeni istunutta ja moikannutta poikaa, kunnes se sanoi nimensä ja muistin Miskan. Tervehdin jätkää ja annoin katseeni tarkkailla pojan ulkonäköä tarkemmin. Se oli aika hoikka ja suunilleen mun pituiseni. Sillä oli yllään mustat farkut, musta hihaton ja joku harmaa huppari. Mä huomasin, että sen solisluiden alapuolelle oli tatuoitu joku teksti. Ja kielikorun lisäksi sillä oli korvakoru toisessa korvanlehdessä ja rustossa. Kaikista eniten mun huomion kiinnitti kuitenkin sen silmät ja hymy, koska niissä oli jotain tosi lämmintä ja ystävällistä. En mä osaa selittää, mutta jotain erikoista siinä oli ja yhtäkkiä mulle tuli kamala hinku painautua ihan sen lähelle ja tuntea sen huulet omillani. Johtui ehkä osittain mun humalasta, joka surrasi aivoissa karkottaen kaikki selvät ajatukset tiehensä.
Mä en ollu koskaan ollu pahemmin tekojani harkitsevaa tai mietiskelevää tyyppiä, joten pian jo olinkin Miskassa kiinni ja suutelin sitä vaativasti. Vaaleatukka ei kuitenkaan näyttänyt panevan pahakseen vaan vastas hyvinkin innokkaasti mun vihjailevaan suudelmaan ja tunsin sen käden etäisesti farkkujeni takataskussa. Hymyilin pienesti sen pehmeitä huulia vasten, jotka maistu tupakalta ja joltain makeelta alkoholijuomalta. Ja joltain muulta, jota en osannu määritellä, mutta hyvältä joka tapauksessa.
Kai me molemmat oltiin vaan liian kännissä, eikä kyetty ajattelemaan yhtään mitään, koska kohta mä jo tajusin makaavani Miskan kämpässä sen sängyllä blondi allani ja näykin ahneesti sen kaulaa meidän käsien seikkaillessa pitkin toisten vartaloita. Sillä hetkellä en kyennyt ajattelemaan mitään muuta, en Rasmusta, en yhtään mitään. Oli vaan mä ja Miska ja mä annoin hyvänolon täyttää mut, kunnes alkoholi sumens mielen lopullisesti ja sammuin siihen sängylle osittain Miskan päälle.
Aamulla herätessäni muistin yllättävän hyvin illan tapahtumat armottomasta päänsärystä huolimatta. Olo oli nihkeä ja nousin pois Miskan päältä. Sekin alkoi heräillä ja nousi istumaan vaaleita, sotkuisia hiuksiaan haroen mun kumartuessa noukkimaan vaatteitani lattialta.
"Voiko tossa polttaa?" kysyin hiljaa viitaten parveketta kohti ja Miska nyökkäsi hymyillen krapulasta huolimatta. Sitä ei ainakaan tainnut kaduttaa. Ei muakaan, kai. Vasta parvekkeella tajusin, että eihän mulla edes enää ollut röökiä, mutta Miska pelasti mut jälleen tulemalla mun seuraksi ja ojentamalla omaa askiaan. Mumisin jonkun epämääräsen kiitoksen ja työnsin tupakan huulilleni antaen Miskan sytyttää sen. Me poltettiin hiljaisuudessa ja tunsin Miskan tarkkailevan itseäni. Se oli kiskonut ylleen vaan löysät kollarit ja huomasin jättäneeni sen kaulan ja rintakehän täyteen kirkuvan punertavia jälkiä.
Käänsin katseeni nopeasti pois Miskan paljaasta ylärkopasta ja keskityin tuijottelemaan ruman harmaata, ankeaa kaupunkimaisemaa. Vettä tihutteli hiljakseen taivaalta, joka näytti enteilevän pahempaa myrskyä myöhemmäksi.
"Mä taidan tästä lähtee", mumisin saatuani tupakan poltettua ja astelin suoraan eteiseen Miskan seuratessa perässä. Se katseli mua jotenkin ärsyttävän surullisen näköisenä, kun mä kiskoin tennareita jalkaani ja heilautin nahkatakin niskaan.
"Oota! Tota, haluutsä antaa vaik sun numeron...", Miska ehdotti varovasti ja mä vilkaisin sitä pikaisesti, kunnes myönnyn ja kerroin numeroni kadoteni sitten asunnosta. Miska oli onnistunut saamaan mun ajatukset ihan sekaisin ja kirosin ääneen päästyäni ulos.
|