|
Lähettäjä: secret
Päivämäärä: 3.7.13 04:09:23
dääääm, varotan että olen aika hellllvetin ruosteessa nykyään :D No, tässä jatkoa, ja jatkuu varmasti parin päivän päästä :)
Vedin paitani vaitonaisena päälle Ronin virnistellessä vieressä. En ollut rakastelustamme huolimatta tyytyväinen Ronin käytökseen. Hän ei selvästikään ollut aikomassa kertoa vanhemmilleen homoudestaan, ja se ärsytti minua. En tainnut olla paljastuksen arvoinen. Sytytin tupakan ja napsautin viimein sen toivomani Awesome as f***:in päälle. Levy oli koottu eri keikolta nauhoitettujen biisien pohjalta. Nautin suunnattomasti kuullessani jokaisen biisin aikana sitä kuolettavan lujaa kiljumista. Se kertoi vain ihmisten mielipuolisesta suhtautumisesta musiikkiin, ja olin siitä tyytyväinen. Roni laittoi ääntä hiljemmalle ja kääntyi katsomaan minua kulmat kurtussa.
-Kulta aja kotiin.
-Mikä on, Miska? Etkö sä nauttinut siitä?
-Nautin, mutta mua väsyttää ja mä tahdon kotiin, joten jos millään voisit..? Hän käynnisti auton hieman ärtyneenä ja lähti tavallista painavamman kaasujalkansa kanssa ohjaamaan autoa kotiamme kohti. Vedin viimeiset savut tupakastani ja heitin palavan savukkeen raollaan olevasta ikkunasta. Viileä tuuli sai minut värisemään, mutta en välittänyt siitä. Tunsin itseni jotenkin arvottomaksi. Joksikin satunnaiseksi panoksi. Haroin pörröisiä hiuksiani ja kurotuin ottamaan takapenkiltä takkini suojakseni. Käärin takin tiukasti ympärilleni ja painoin silmäni kiinni. Roni pysähtyi kotitalomme eteen ja sammutti musiikin.
-Voitko sä kertoa mistä tässä nyt on kyse? Vilkaisin häntä nopeasti ja avasin oven. Hyppäsin autosta nopealla liikkeellä ja lähdin kävelemään alaovelle. Painoin ovikoodin vaivatta, enkä jäänyt odottamaan perässäni juoksevaa Ronia. Astuin nielaisten hissiin ja Roni ehti kuin ehtikin sinne kanssani. Hän tuli aivan kiinni minuun seisomaan ja suuteli poskeani.
-Rakas?
-Älä viiti nyt, Roni. Mua väsyttää. Työnsin hänet kylmästi kauemmas ja astuin aivan hissin oven eteen. Tunsin silmieni kirvelevän kyynelistä mutta en antanut niiden tippua. Ovien avautuessa Roni työntyi eteeni ja harppoi edeltäni ovelle. Hän avasi sen ja päästi minut edellään sisään. Potkaisin kengät jalastani ja napitin paitani auki. Riisuin itseni bokserisilleen ja kävelin keittiöön hakemaan kaljaa. Pullo aukesi sihahtaen ja join yhdellä kulauksella ainakin puoli pulloa. Nojauduin keittiön tasoa vasten ja huokaisin syvään. Roni ilmestyi eteeni vakavan näköisenä.
-Mä voin nukkua sohvalla. Nyökkäsin hänelle varovasti ja tiputin puoliksi juodun kaljapullon altaaseen. Kävelin vaitonaisena makuuhuoneeseen ja painoin oven kiinni. Kiersin Ronin puolelle nukkumaan. Vedin sieraimiini hänen tuoksuaan ja annoin kyynelten virrata. En tiennyt miksi minulla oli Ronin sanoista niin surkea olo. Tunsin itseni vain niin huonoksi, arvottomaksi. Tunnustelin nimettömässä olevaa sormustani ja vaivuin syvään, mutta levottomaan uneen.
Heräsin hiestämärkänä, yksin. Olin sotkeutunut lakanaan ja peittoon ja tyynyni oli pudonnut lattialle. Nousin hiljaa ylös sängystä ja menin keittiöön. Pistin kahvin tippumaan ja aloin valmistaa aamupalaa. Saatuani sen valmiiksi, asettelin kaikki tarjottimelle ja kaadoin kuppiin kuumaa kahvia. Kannoin tarjottimen olohuoneen pöydälle. Istahdin Ronin viereen ja kuiskasin hyvät huomenet hänen korvaansa. Roni avasi silmänsä varovasti räpytellen ja silitti sitten kättäni. Vedin sen värähtäen pois ja nousin mennäkseni ulos. Roni hypähti nopeasti istualleen ja tarttui ranteestani.
-Kulta. Vaikka sä olisit kuinka vihanen niin älä kiellä mua koskemasta suhun. Anna mun suukottaa sua aamulla niinkun aina. Ronin tuskainen ilme ja sanat saivat kyyneleen vierähtämään poskelleni ja Ronin nousemaan ylös. Hän kiersi kätensä ympärilleni ja pyyhki kyyneleeni pois. En halunnut enää estää häntä. Roni suukotti poskeani ja kuiski korvaani rauhoittavasti. Hän sipaisi varovasti niskaani ja painoi huulensa huulilleni.
-Anteeksi, rakas. Mä en tiedä mistä sä oot vihanen mutta mä en halua että suhun sattuu. Sä tiedät etten mä koskaan tahallaan satuttaisi sua, joten jos mä oon sanonut jotain pahasti niin en varmasti sitä tarkottanut. Roni veti minut - jos vain mahdollista - vielä lähemmäs itseään. Kiersin käteni hänen ympärilleen nyyhkyttäen. Roni istahti varovasti ja veti minut sivuttain syliinsä.
-Haluatko sä kertoa mikä on? Painoin pääni Ronin leveää rintaa vasten ja suljin silmäni.
-Kun musta tuntuu että sä häpeät mua. Tai että sä et vaan halua että kukaan tietää meistä. Roni puristi minua itseään vasten ja suuteli hiuksiani.
-En mä sua häpeä, päinvastoin! Mä nyt vaan pelkään ihan hiton paljon että miten äiti ja isä siihen reagoi.
-Kyllähän sä ne tunnet, ei ne oo mitään ahdasmielisiä. Roni tarttui kasvoihini molemmin käsin ja katsoi minua silmiin.
-Kulta mä lupaan että mä kerron niille. En tänään, mutta pian kuitenkin. Vaan sun takia, ja sen että mä olen susta niin pirun ylpeä. Millään mielipiteillä ei ole mitään valtaa tähän suhteeseen, mutta mä haluan että aika on oikea.
-Aamen. Hymyilin hänelle ja painoin suukon hänen huulilleen. Kiersin käteni Ronin niskaan ja katsoin vain hänen upeita silmiään.
-Arvaa mitä, Roni. Mä rakastan sua.
-Tiedätkö mitä pikku möksöttäjäni? Mäkin sua, mutta nyt mulla on nälkä. Roni tiputti minut sylistään sohvalle ja hörppäsi kuumaa kahvia.
-Tiedätkö mikä sussa on parasta Miska? Se että vaikka mä leikkaisin sun kädet irti niin sä silti kohtelet mua hyvin. Hymyilin hänelle leveästi ja painoin pääni hänen kylkeän vasten.
|