Lähettäjä: Sennnu 
Päivämäärä:   8.2.13 22:52:28

Edellinen.

Lähettäjä: ankka 
Päivämäärä:   8.2.13 23:18:41

:oD sanotaan että viljami on kutsunimenä , julkista tietohan tuo nyt jo on.

eli pin rock´s william the lion

Lähettäjä: Sennnu 
Päivämäärä:   8.2.13 23:21:18

No des sen jo vuotikin mulle :D

Lähettäjä: ankka 
Päivämäärä:   8.2.13 23:29:19

hehee joo, des sen tosiaan tietää kun samalla tallilla on pyöritty.

just juttelin kaverini kanssa ja kertoi miten oli just klipattu jne. valmistelut vaan kiihtyy mitä lähemmäs tullaan. Mä olen siis paikalla ti pe ja la. Välissä pitää valitettavasti käydä vähän tenteissä.

Lähettäjä: Sennnu 
Päivämäärä:   9.2.13 19:21:07

Onhan tässä vielä joitakin viikkoja aikaa kiillottaa ja semmosta :D
----------------------
Satula narisi kotoisasti ja tunsin näkymättömän kuminauhan kiskovan päätäni ylöspäin niin, että istuin ryhdikkäämmin. Se oli ollut yksi Hannan kielikuvista ja palasi yleensä mieleeni tässä kohden rataa. Olin niin keskittynyt, että muistin hymyillä vasta, kun pysähdyimme alkutervehdykseen. Flirt ei tainnut seisahtua ihan tasan, mutta kun se ei suhteellisen huomaamattomasta merkistä korjannut, annoin olla. Päätuomari ei huomaisi ja kulmat olisivat jo huomanneet. Parempi jatkaa eteenpäin kuin jäädä jurnuttamaan. Ravia. Se oli Flirtin paras askellaji, mutta verryttelystä huolimatta kesti hetken, ennen kuin se pääsi kunnolla vauhtiin. Minä yritin olla välittämättä pomppimisesta, sillä tiesin, ettei se näyttäisi niin pahalta kuin miltä tuntui ja että keskiravin jälkeen harjoitusravi tuntuisi minustakin pelkältä mummoilemiselta. Sen jälkeen tuntui kaikki loksahtavan paikoilleen ja loppu meni niin kuin saduissa. Paitsi sitä kohtaa, kun aloin aavistella Flirtin hyytyvän liian aikaisin yhdessä lopun siirtymistä ja tökkäsin sitä. Vähän liian kovaa. Jestas, miten se tyrmistyi, ja syystäkin. Sen silmät pyörivät yhtä lailla kuin korvat ja sen etupää nousi maasta. Minun teki mieli huutaa suureen ääneen anteeksipyyntöjä ja etten ollut tarkoittanut, mutta ei sellaista nyt voinut tehdä. Yritin vain minimoida vahingot leikkimällä, ettei mitään ollut tapahtunut ja ratsastamalla radan mahdollisimman nopeasti loppuun.

Minun teki mieli lyödä itseäni vaikkapa pesäpallomailalla päähän. Niin hyvä rata – se oli ollut hyvä – ja sitten minä menin tekemään jotain niin turhaa, typerää ja täysin tarpeetonta! Mutta enpä voinut voihkia ja repiä hiuksiani, en voinut muuta kuin ratsastaa tyynenä ja hymyilevänä ulos ja toivoa, ettei koko yleisö osaisi pistää minun syykseni Flirtin poukahdusta. Osa osaisi ja saisin netissä ansioni mukaan, mutta toisaalta niin olisi käynyt, vaikka olisin ollut ihan viaton. Piti vain nousta sellaisen yläpuolelle.

Svea ratsasti ja sitten vielä Jerry Estebanilla ja kokoonnuimme autolle vertailemaan arvostelujamme niin pian kun olimme kaikki saaneet ne käsiimme.
- Miten teillä meni?
Nostin katseeni paperista ja näin Amandan.
- Mitä te vielä täällä teette? kysyin vastaan. Heidän luokkansa oli loppunut jo melkein tunti sitten.
- No meidän piti kävelyttää ponit, riisua satulat ja pintelit, pakata ne, loimittaa ponit, pistää ne traikkuun ja sitten olikin jo sun vuoro ratsastaa joten me ajateltiin, ettei ne nyt tikahdu sinne vaikka me katsottais teidänkin luokka, tyttö selitti pitkällisesti ja okei, kai hän ihan oikeassa oli. Ainakaan ei ollut pakkasta ja meidän luokkamme oli ollut aika pieni.
- Kai tää ihan okei, huokaisin ja käänsin katseeni takaisin arvosteluun. Siitä onnettomasta siirtymisestä oli annettu huono arvosana, ihan ansaitusti, mutta haloo! Mikäs tuo oli?

- Mulla on kymppi! kiljaisin niin, että Flirt, jonka ohjat olivat kädessäni, säpsähti. En ollut ikinä saanut kouluarvosteluun kymppiä. Minun tietääkseni Jerrykään ei ollut, ei ainakaan sinä aikana, kun minä olin hänet tuntenut. En ollut koskaan vaatinut nähdäkseni hänen poniaikaisia arvostelujaan, niissä saattoi tietysti olla mitä tahansa.
- Näytä! Mistä! Jerry ja Svea siirtyivät parveilemaan ympärilläni ja Amanda unohtui. Tuskin huomasin hänen pötkivän tiehensä.
- Siitä laukkalävistäjästä!

Annoin Jerryn ottaa Flirtin ohjat, sillä minun käteni alkoivat täristä ja minun piti hengittää syvään, etten olisi puhjennut itkuun tai nauruun. Epäammattimaista, mutta en voinut sille mitään.
- Noh, noh, Svea sanoi ja taputti minua selkään.
- Nää on antanu aika korkeita numeroita kautta linjan, sanoi Jerry asialliseen sävyyn, mikä minua ei kiinnostanut ollenkaan.
- Ai, montako kymppiä sulla on?
- Ei yhtään.
- Ei mullakaan, Svea sanoi. – Nyt hiljaa. Ne kuuluttaa sijoitukset.

Hiljennyimme kuuntelemaan mutta huolimatta kympistäni en voittanut. Ei kyllä Jerrykään vaan eräs nuori nainen, jonka tiesin vasta palanneen Suomeen Saksassa vietetyn talvikauden jälkeen. Hänelle ei ollut häpeä hävitä. Jerryllekin hävisin, mutta Esteban oli tosiaankin sen vuoden kokeneempi. Sveaa ja minua ei pyydetty palaamaan maneesiin, sillä osallistujia oli ollut niin vähän, ettei kahta enempää palkittu.
- Me oltiin silti hyviä, huokaisin.
- Niin oltiinkin. Mutta jos mä haluan palkinnoille niin mun pitää varmaan mennä eri kilpailuihin teidän kanssa.
- Mitä palkinnoista. Ne on silkkinauhaa ja liian isoja ratsastushanskoja ja penaaleita, lohdutin.
- Rahaa, Svea sanoi lakonisesti.
- No eikö sulla sitä ole ihan tarpeeksi? tokaisin, mutta se taisi olla vähän epähienoa. Svea ei vastannut, joten vaihdoin vikkelästi puheenaihetta ja aloin tutkia hänen arvosteluaan.

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   9.2.13 19:22:22

Tuliko väärä luku? Tuohan on edellinen luku. :D

Lähettäjä: Sennnu 
Päivämäärä:   9.2.13 19:25:11

No tuli! Hyvä kun heti huomautit.
-------------------------

Hoidin Flirtin äärettömän huolellisesti ja ylimmän omakätisesti. kun pääsimme kotiin. Ei tarvitse kuvitella, että meillä muuten olisi hikiset kisahevoset heitetty pihalle kilpailujen jälkeen, mutta aika usein siinä kohden tuli jätettyä osa hommista Marulle tai Derille, etenkin jos oli ollut useamman hevosen kanssa liikkeellä. Mutta ei tänään. Kävelytin, pesin, kuivasin, loimitin, juotin ja pussailin Flirtin ihan omin käsin autosta talliin asti ja tunsin syvää kiintymystä sitä kohtaan. Kymppihevoseni! En tulisi ikinä unohtamaan sitä, vaikka joku haluaisi sen huomispäivänä ostaa.

Mitä Faminiin tuli, sitä ei kukaan ollut kisoissa tullut ostamaan, mutta kun totesin kännykässäni olevan videon enimmäkseen kelvolliseksi, latasin sen nettiin kotisivuillemme ja yhdelle myyntisivustolle.
- Sulle soitellaan huomenna, varoitin Jerryä, sillä videon hevonen oli tyynen ja itsevarman näköinen ja hintalappu siihen nähden edullinen.
- Laitoitko sä taas mun numeron siihen? Mä oon töissä, Jerry pyrskähti.
- No hitto vie, niin olen mäkin. Mitä jos joku soittaa kesken piruettiharjotusten? Pahemmin minä ja hevoset siitä häiriinnytään kuin sun pölyiset paperisi, tuohduin. Tuijotimme vähän aikaa toisiamme kuin kaksi tappelukukkoa, kunnes annoin periksi. – Laitoin mä omankin numeroni. Ei meidän tarvitse kuin pitää puhelimet äänettöminä sillon, kun ei voida vastata.

Kina kuihtui siihen, mutta euforiani kympistä ei.
- Oletko sä koskaan saanut kymppiä arvosteluun? kysyin Jerryltä.
- Voi, oon mä joskus. Mutta ne on ollu semmosia kilpailuja, missä tuomarit ei oo ollu ihan kartalla.
- Väitätkö sä, ettei ne tänään olleet? kysyin epäluuloisesti.
- No kyllä ne vähän yläkanttiin… mutta hei, ei mitenkään pahasti! Varmasti sun kymppisi oli ihan ansaittu, hän perui kiireesti.
- Mä toivoisin, ettet sä olisi noin isällinen päähän taputtelija! messusin kädet lanteilla kuin mikäkin Justiina.
- Whou, älä nyt ala keulia!

Onneksi Jerry ei näyttänyt eikä kuulostanut oikeasti lepyttelevältä vaan päinvastoin kumartui ja kaappasi syliotteen reisistäni. Kiljaisin, sillä epäilin hänen aikovan leikkiä luolamiestä, mutta hän ähkäisi ja päästi irti, ennen kuin sai keikautettua minua olkapäälleen.
- En mä ole noin painava, sanoin loukkaantuneena, kun hän päästi irti ja yritti suoristautua kasvot kivusta vääristyneinä.
- Et niin, mä olin huonossa asennossa…
- Tai sitten sulla on vaan huono kunto, kun sä teet kaiket päivät typeriä toimistotöitä etkä mitään kunnollista! arvelin voitonriemuisena.
- Älä jaksa! Mua koskee!

Koska olin hyvä ja rakastava tyttöystävä, tarjouduin hieromaan hänen selkäänsä kylmälinimenttiä, mikä oli helpointa, jos hän makasi sängyssä. Oli joka tapauksessa jo ilta ja aika ruveta ainakin miettimään nukkumista. Vaikka en minä kyllä sinne asti päässyt. Se kymppi pyöri päässäni ja hajamielisesti ihailin myös Jerryn selkälihaksia.
- Tästäkö se vihloo?
- Suunnilleen, Jerry mutisi puuroisesti, kun hankasin linimenttiä.
- Kuulostatko sä tolta, koska tää on sun mielestä äärimmäisen kiihottavaa vai koska sulla on naama vasten tyynyä?
- Sekä että, hän sanoi ja käänsi päätään niin, että pystyi puhumaan selkeästi. Ei ihan romantiikkaa, mutta ei ihan päinvastoinkaan. Itse en ollut juuri nyt niinkään romanttisella kuin ratsastusanalyyttisellä tuulella. Tämänpäiväinen kymppi oli jotenkin keikauttanut asiat uusiin asentoihin.

- Tiedätkö sä, miten sun vanhemmat oikein hoiti sen asian, että molemmat ratsasti? kysyin.
- Miten niin? Mitä hoitamista siinä ois ollu? Varmaan ois ollu paljon hankalampaa, jos toinen ei olis ratsastanut, Jerry kysyi hämmästyneenä.
- Ai. Oletko sä mun kanssa, koska mä ratsastan?
- En, hölmö. Oletko sä mun?
- En, sanoin ja tajusin, miten typerä kysymys se oli ollut. Minun olisi ehkä pitänyt kysyä, miten olisi käynyt, ellen olisi ratsastanut. Mutta sitä minä en nyt hakenut. – Mä tarkotin sitä, että Jessihän ei kilpaile enää, onko kilpaillut vuosikymmeniin. Miksi se lopetti ja Vesku jatkoi?
- Jaa. En mä tiedä. Ehkä Danni syntyi? Niin, ja kyllähän äiti aina joskus sanoi, ettei sillä ollut rahkeita skabata samalla lailla huipulla niin että miksi vaivautua.
- Eli se tavallaan niin kuin jätti omat haaveensa, jotta Vesku saisi kilpailla?
- En mä niin sanonut. Olisi ne voineet kilpailla kumpikin, vai mitä?
- Ellei teitä lapsia ois ruvennu tulemaan tommosta määrää.
- Onko sulla nyt jotain hampaankolossa? Jerry kysyi kierähtäen selälleen.
- Ei, kunhan mietin asioita. Vieläkö sua sattuu?
- Eipä juuri. Sä taisit parantaa sen, hän sanoi ja levitti käsivartensa. Etupuoli hänessä ei ollut juurikaan pahemman näköinen kuin selkäpuoli, totesin ja käperryin hänen kainaloonsa. – Mä en halua myydä Flirtiä.
- Ai et?
- En. Mä haluan mennä sillä suomenmestaruuksiin ja joukkuemestaruuksiin.
- Ja GP:tä? Pikkukierros? HIHS?
- Kaikkea!

Lähettäjä: flanu (puhelin) 
Päivämäärä:   9.2.13 23:10:41

Mä niin voin aistia Henun kiintymyksen Flirtiin, itekään en tahdo ikinä luopua A:sta, vaikka se oliskin välillä miten urpå. tosin superkisatykiks siitä tuskin on, ellei tää pikkutirppa saa siitä jotain tosi hienoa irti sit, kun alkaa ratsastuksen opettelu.

Lähettäjä: Emsku 
Päivämäärä:   10.2.13 01:19:20

Sennnu, oho, mites se sen näytti? :O

Ankka, mun tutulla samalta kasvattajalta 3 v ori :)

Ei 4 v mikään liian nuori ole ja ponit on ihania :)) Jotenkin oon nyt niin hirveessä varsakuumeessa ettei mitään määrää..

Lähettäjä: Sennnu 
Päivämäärä:   10.2.13 01:41:44

Emsku se vaan simppelisti heittää vieraat selästään. Sitä ei oo kiva katella. Ja välillä se heittää tutumpiakin, kuten des voi todistaa. Mut nyt se alkaa tosiaan olla jo semmosessa pullaponi-iässä, että ehkä mä ens kesänä sen kanssa seikkailen etsimässä kanttarelleja.

Lähettäjä: Sennnu 
Päivämäärä:   10.2.13 18:06:54

56. Terapiaa
Ristolla oli näkertämistä Jerryn töiden suhteen, joten hän uurasti toimistossa kellon ympäri keskiviikko-iltaan asti saadakseen loppuviikon vapaaksi.
- Jos mä olisin sinä, aloitin.
- Mä tiedän. Mä sanoin sille, että en ole käytettävissä toukokuun ekan ja elokuun viimesen päivän välillä.
- Mitä? huudahdin ihastuneena ja säikähtäneenä samalla kertaa. Nautin ajatuksesta, että Jerry oli noussut kapinaan kuivakkaa setäänsä vastaan, mutta toisaalta hänen palkkansa oli ollut mukava juttu.
- No oikeesti. Tai mä esitin sille, että tekisin lyhyempää päivää, mutta sitten se alkoi nikotella, että sama sen on sitten ottaa sinne joku opiskelija kesätöihin ja tervemenoa.
- Mutta ottaako se sut takaisin sitten syksyllä?
- Mä en ole ihan varma siitä, kiinnostaako mua, Jerry tuhahti. – Ehkä mä rupean vaan täysipäiväiseksi hevoskauppiaaksi. Onko siitä Faminin kokeilijasta kuulunut mitään?
- Se on saanut varattua ostotarkastuksen perjantaiksi, kerroin tyytyväisenä. Minä olin korkeimman henkilökohtaisesti esitellyt hevosen kiinnostuneelle ostajalle edellispäivänä painottaen sen herkkyyttä ja rohkaisun tarvetta. Nainen oli onneksi kuunnellut minua ja toiminut, kuten olin ehdottanut, joten koeratsastus oli sujunut paremmin kuin olin uskaltanut toivoa.
- Tää on jotenkin niin symppis, hän oli sanonut lopetettuaan ja silittänyt äidillisesti honkkelin korvia.
- Sä olet just sellainen ihminen, jonka se haluaa, olin minä sanonut ihastuksissani ja olimme eronneet molemmin puolin tyytyväisinä tilanteeseen.

- Tuntuu hassulta myydä joku, Jerry sanoi ja minusta tuntui ihan samalta. Oli kuin tässä olisi vain tuherreltu koko talvi ja nyt kertaheitolla olimmekin ruvenneet todellisiksi ammattilaisiksi, jotka saivat kymppejä kouluratsastuskilpailuissa ja myivät hevosia.
- Heti aamullako te lähdette? varmistin.
- Joo. Kuule, Deri haluaisi tulla mukaan. Sopiiko sulle?
- Mä luulin, että Sarri tulee mukaan, ettekä te mahdu kaikki ohjaamoon!
- Joku saa mennä livingiin, Jerry sanoi huolettomasti. – Matkustetaanhan siellä kisoihinkin. Jos sä siis pärjäät Marun kanssa.
- Miksen mä pärjäisi? Eihän mulla ole täällä kuin pari hassua hevostakaan, tuhahdin. Sarri, Kim ja Deri samassa reissussa pani minut haistamaan suurta draamaa, mutta muistin onneksi, että Sarrin ja Kimin pussailu ei ollut julkista tietoa, enkä lipsauttanut mitään.

Sarri huristeli meille aamulla niin naftisti, että pääsi suoraa päätä auttamaan nuorten orien lastaamisessa ja viipyi siten tuskin kymmentä minuuttia.
- Aiotko sä tosiaan lähteä Ahvenanmaalle olemaan? ehdin sentään kysyä.
- En kai mä voi sellasta päättää, ennen kuin näen, millanen patriarkka se Hannan faija on. Ehkä mä en tule sen kanssa toimeen ollenkaan.
- Voi, tulet sä! Se on ihana setä, sanoin alakuloisesti, vaikka mitäpä suremista minulla siinä oli. Kai minä olin vähän kateellinen siitä, että Hanna tarjoili muillekin loistavia tilaisuuksia.
- Kyytiin nyt, Jerry hoputti.
- Mene sä Jerryn kanssa eteen, me voidaan Derin kanssa mennä livingiin, Kim esitti Sarrille. Tyttö ei sanonut mitään, mutta näin, miten hän kohotti toisen kulmakarvansa elegantin merkitsevästi kaarelle ja nyökkäsi.

Jäin tallille yksin, mikä oli harvinaista. Maru tulisi vasta iltapäivällä eikä Sveaakaan ollut näkynyt. Sitä kyllä ihmettelin suuresti. Olisin ollut valmis lyömään vetoa siitä, että hän olisi hyvästelemässä pojat. Mutta ehkä hän oli tehnyt sen jo eilen, mistä minä tiesin. Ellei häntä näkyisi päiväheiniin mennessä, soittaisin, päätin ja lähdin katsomaan, olivatko Kim ja Deri ehtineet siivota tallin ennen lähtöä. Pari karsinaa oli jäljellä, joten tartuin talikkoon ja ryhdyin jumppaamaan ne puhtaiksi. Oli oikeastaan hyvä joutua tekemään vähän ruumiillista työtä. Olin ollut huomaavinani, että minulla oli vähän löysää lantiolla ja voisiko olla mitään kamalampaa kuin lihoa ulos hääpuvustaan ennen häitä?

Lähettäjä: flanu (puhelin) 
Päivämäärä:   10.2.13 22:38:43

kyllä mä emsku väitän, että toi mun 4v on ihan kakara vielä. Se käyttäytyy monesti, kuin uhmaikäinen penska. Mutta toisaalta, ehkä se johtuu vaan niistä killuttimista, jahka ne saadaan metrin verran alemmas, ni ehkä sit alkaa paranemaan käytöskin...

Lähettäjä: des 
Päivämäärä:   11.2.13 07:55:57

Jepajee, mä todistan, ja mua harmittaa vieläkin etten enää uskaltanut, koska sillon kun se oli hieno, se oli oikeesti tosi Hieno ja hyvä!

Lähettäjä: Emsku 
Päivämäärä:   11.2.13 19:06:57

Mun 15v on ihan kakara vielä, et kyllä se on tosi paljon ihan perusluonteesta kii, millanen 4v on tosiaan :D

Killuttimiin ei saa koskea, niiden kuuluu olla ja pysyä. Orit on vaan ihan parhaita, kun vaan saa ne siihen järjestykseen, mis itse haluu pitää. (heh, helppo homma joo :DD)

Sennnu, miten se sillee tekee? Onks siis aina kun sä et itse oo selässä :O Onko tehny noin ihan aina? Kumma :O

Lähettäjä: tripi 
Päivämäärä:   11.2.13 19:35:19

Ei se Lohis muakaan halunnut selässään pitää silloin muutama vuosi sitten ;) mutta kivaahan sillä vaan oli kun sai jekutella:)

Lähettäjä: Sennnu 
Päivämäärä:   11.2.13 20:10:56

Emsku, se varmaan oppi sen kun selkävaivaisena joutui juoksemaan ratsastuskoulussa tunteja... sen takia se sieltä myytiinkin, kun kerran kuussa tuli katapulttikohtauksia.

Tripi niin, mun on pitäny kysyä, että koska teidän häät on ja missä?
-----------------------------

Puoliltapäivin Sveasta ei edelleenkään ollut havaintoa.
- Heippa. Ruokinko mä Fifin normaalisti? kysyin, kun hän vastasi soittooni.
- Mikset ruokkis? kuului lyhyt vastaus.
- No kunhan tarkistin, ettet sä oo just matkalla tänne, ennen kuin mä heitän sun hevoselle sylillisen heinää.
- En mä ajatellu tulla tänään.

Okei. Siellä oltiin murheen alhossa, siltä kuulosti.
- Onko sulla jotain tärkeetä kesken? Koska mä kaipaisin kipeästi vähän apua, sanoin muina naisina, kuin en olisi ymmärtänyt mitään.
- No mitä?
- Mä tarttisin makutuomaria ja matkaseuraa, sanoin. Sen kyllä vedin täysin hatusta. Olin ajatellut, että jossain vaiheessa minun pitäisi ruveta vähän tutkailemaan kenkä- ja alusvaatetarjontaa, mitä häihin tuli, mutta eipä sillä olisi ollut kiirettä vaikka olisi jäänyt ensi vuoteen.
- Mitä pitää tuomaroida ja mihin matkustaa? Svea kysyi piristyen.
- Mä ajattelin, että pitäisi käydä Hesassa vähän tutkimassa hääjuttuja, sanoin, vaikka ei Svea ehkä juuri nyt kauheasti häistäni innostuisi, jos hän poti sydänsuruja. Mutta ei se tainnut haitata.
- Hitto, joo! Vähän shoppailuterapiaa mä just kaipaankin! Haenko mä sut?
- Sopii. Mutta mä tarkistan ensin, ettei Maru oo katkassu niskaansa tai mitään vaan muistaa tulla iltaan. Tuu vaikka yhdeksi, ellen mä ennen sitä peru!

Shoppailu, tuo sallimuksen lahja naisille. Vaikka olin tempaissut ajatuksen ihan tuulesta, se piristi minua heti paikalla ja kun olin kiirehtinyt vaihtamaan tallivaatteet siviileihin ja Svea ajoi pihaan, olin jo unohtanut sen, että kaikki oli lähtenyt hänen apeasta äänestään puhelimessa.
- Eiks oo mahtavaa? Ajattele, ihan vastuuttoman vapaa iltapäivä! Kaikki Suomen ihmiset on töissä paitsi me, jotka mennään törsäämään rahaa! riemuitsin istuessani etupenkille.
- Meitä nyt ei oikein voi sanoa kahdeksasta neljään –duunareiksi, Svea nauroi. Hän näytti ihan omalta itseltään paitsi ehkä aavistuksen tummia silmänalusia. Mieleeni juolahti niistä, että ehkä minun oli hyvä kysyä kieltäni kutkuttava kysymys niin kauan, kun olin kävelymatkan päässä kotoa. Jossain vaiheessa iltapäivää se kuitenkin lipsahtaisi, tai sitten joutuisin vääntelehtimään epämukavaa oloa kuin olisin seurassa, jossa ei uskaltanut pieraista vaikka miten kupli pelätessäni, että Svea suuttuisi ja lemppaisi minut kyydistä.

- Kuule, anteeksi, aloitin ja Svea mulkaisi minua. – Asiahan ei mulle kuulu, mutta.
- Ei kuulukaan.
- Mutta mä aion silti kysyä, sillä mua vaivaa. Olitko sä ihastunut Deriin vai Kimiin?
- Olinko? Miksi mennyt muoto?
- Sori. Se johtui siitä, että ne lähti aamulla, paikkasin. Tulisihan Deri toki takaisin. Tiedä vaikka Kimkin tulisi! Ehkä hän toteaisi siittolaan päästyään, ettei halunnut jäädä sinne enää päästyään taas maistamaan mantereen huvituksia. Mutta mitä iloa Svea siitä saisi, sitä en tiennyt. Yritin muotoilla sanomiseni jotenkin kauniisti, mutta Svea keskeytti pohdintani.

- Deri aikoo jäädä sinne, hän sanoi.
- Mitä?
- Se ei viihdy täällä.
- Eikö? kysyin loukkaantuneena.
- Tai siis, kyllä se teillä viihtyi, mutta muu elämä kuin tallilla.
- No ei kai se hitto vie voi yhtäkkiä vaan jäädä sinne! huudahdin. – Kuka meidän hommat hoitaa? Ei Maru yksin riitä!
- Kai se nyt vielä tulee takaisin, mutta mä luulen, että se aikoo mennä sinne. Kimin perässä, ymmärräthän sä?
- Ymmärrän, sanoin hitaasti.
- Se on homo, Svea selitti. – Sillä oli täällä Hangossa joku ihan kamala mies. Mä sanoisin, että se tyyppi oli homofoobikko, vaikka se nai Deriä.
- Nai Deriä, toistin.
- Niin. Se oli naimisissa, mutta kun sen perhe oli poissa, se aina pyysi Derin sinne. Ensin seksiä ja sitten nyrkkiä. Koska ei se omasta mielestään ollut…

Lähettäjä: Emsku 
Päivämäärä:   11.2.13 20:18:56

Oho, Sennnu. Se on kyllä ihan hyvä syy katapultata.
Mä oon kans nyt ratsastanu semmosta vanhaa ratsastuskoulun tammaa. Elämänilo ihan mennyt.. Mietin vaan, et olisko sillä joku puutostila ku on nyt vuoden syöny ihan perkeleesti ja silti kylkiluut näkyy, eikä yhtään pilkettä silmäkulmassa. EI YHTÄÄN!! En tajua, mikä siinä voi olla vai onko se vaan perusluonteeltaan sokea ja kuuromykkä sekä tajuton aina silloin tällöin.

Mahtava pätkä, ihanaa säpinää jotenkin!

Lähettäjä: flanu 
Päivämäärä:   11.2.13 21:10:02

Emsku, tervetuloa kokeilemaan onnea ton mun oripojan kanssa :D. Sen kanssa ei oo ihan turvallista touhuta, kun on killuttimet mukana. Poniparka kärsii killuttimiensa kanssa :/. Ja kun ei se tilastoponina niitä tarvitse, niin mieluummin nipsastaan pois, oman ja ponin mielenrauhan vuoks.

Tää oli Sennnu aivan mahtipätkä taas, vitjat, tää jäi nyt kyllä NIIIN jännään kohtaan, että!

Lähettäjä: tripi 
Päivämäärä:   11.2.13 21:24:04

Jep, Paapo oli vähän hurja jo pari vuotta sitten :o Suloinen pikkupatukka niin kauan kuin oli seinät ympärillä. ei ollut kyllä paras poni tutustuttamaan mua taas hevoselämään :) Eikä kyllä ollut tuo Lohiskaan. Kauhean pirullinen Rouva, mutta kyllä mä siitä tykkäsin. Sen kanssa oli hyvä treenata tasapainoa ;) En montaa kertaa selässä käynyt, mutta tulin sieltä alas usemman kerran kuin olen kaikilta muilta hevosilta yhteensä tullut :)

Lähettäjä: tripi 
Päivämäärä:   11.2.13 21:25:01

Ai niin, ja häät pidetään syyskuun 7. ja tuossa espoon tuomiokirkossa :)

Lähettäjä: ankka 
Päivämäärä:   11.2.13 21:44:31

flanu: mun mielestä toi on fiksu päätös.

mut mä kuulunkin siihen porukkaan jonka mielestä pallit pois kaikilta jotka ei niitä käytteleen pääse ( hepat, koirat, kissat ).

Lähettäjä: Emsku 
Päivämäärä:   11.2.13 21:50:49

No sitten on kyllä pakko laittaa pallit roskiin :< Harmi.

Lähettäjä: Emsku 
Päivämäärä:   11.2.13 23:39:11

Onhan se niin, että helpommalla pääsee niin palliton kuin omistajakin :)
Joskus vaan tosi sääli :/

Lähettäjä: flanu 
Päivämäärä:   12.2.13 22:09:04

tripsuhan tulee katsomaan paapoa sit kun siltä on pallit pois? Se on ollut nyt viimisen vuoden aikana kaks kertaa niin hurja kuin silloin pari vuotta sitten. Oikein on hirvittänyt! Tosin se on ratsuna hirmu kiva vaikkakin ihan raakile, mutta tosiaan maastakäsin toimii vähän miten millonkin sattuu herralle itselleen sopimaan - välillä hän luulee ihmisiäkin tammoiksi...

Lähettäjä: Sennnu 
Päivämäärä:   12.2.13 22:23:39

Meidän mummohevonen täytti sit 20 tänään :)
---------------------
Olin katsonut tarpeeksi Criminal Mindsia ja Kovaa lakia ymmärtääkseni, mitä Svea sanoi, mutta että sellaisia psykotyyppejä muka oli pienessä, rauhallisessa Hangossa? Eikö se ollut vähän kaukaa haettua?
- Oletko sä nyt ihan varma? kysyin.
- En mä kerro muuta kuin mitä Deri on mulle kertonut, Svea sanoi loukkaantuneena. – Ja se sanoi, että sä tiedät jo.
- Tiesinhän mä jotain, mutta… mä luulin, että sä olit rakastunut siihen.
- Ja mitä väliä sillä ois ollu, vaikka olisinkin? Mun isä kun kuvittelisikaan, että mä aion yhteen jonkun romanin kanssa niin siltä olisi loppunut ymmärrys. Fifiä se ei voi multa ottaa pois, se on mun nimissä, mutta jos se sulkee rahahanat, mä saan ruveta pitämään sillä hevosella ratsastustunteja ja itse tehdä tallitöitä. Tai myydä koko elukan, sillä kai mun pitää itsellenikin joku katto pään päälle saada.
- Voi jessus, henkäisin eikä se tuntunut riittävän oikein mihinkään.. Olimme edenneet kotoa tuskin kymmentä kilometriä ja olin jo kuullut enemmän omituisia asioita kuin mitä pystyin sulattamaan. – Voidaanko me pysähtyä kahville jossain kohden kohta?
- Ei, sanoi Svea ja painoi kaasua. – Istu vaan ja kuuntele radiota. Mä en aio ruveta ruotimaan Derin asioita munkkikahveilla. Eikö meidän pitänyt miettiä häähärpäkkeitä?

Niiden ajattelemisessa oli sellaista tenhoa, että unohdin homomiehet.
- Häähärpäkkeet, toistin maistellen sanaa. Se maistui joltain kuplivalta juomalta. – Kuule, pitäisköhän meidän hommata oikeaa samppanjaa vai kelpaisko kuohuviini?
- Oletko sä miljonääri?
- Mamma betalar, sanoin huolettomasti, vaikka mammalta kysyen kuohuviini saisi varmaankin kelvata.
- Mitä me ollaan oikeen menossa etsimään?
- Vaikutteita. Ja katsomaan valikoimaa.
- No mitä sä tarvitset? Otatko sä sen Jerryn mummon perintöpuvun?
- Taidan ottaa. Se on omin pikku kätösin kuule korjaillut sitä ihan sen mukaan, mitä mä sivulauseissa oon mutissu ja se alkaa näyttää aika sairaan hienolta! Mutta mä tarvitsen korsetin sen alle, tai jotkut olkaimettomat kohottajat, selitin vilkaisten rinnuksiani. Olin varsin tyytyväinen niihin. Ratsastusta ajatellen ne olisivat voineet olla pienemmätkin, mutta sitten olisin näyttänyt isoperseiseltä ja minun olisi pitänyt ostaa topattuja rintsikoita. Näin oli ihan hyvä.

- Siis alusvaatteita, Svea summasi.
- Ja kenkiä vois katsoa. Ja hiusasioita pitäis ruveta miettimään.
- Eikö siinä puvussa ole huntua?
- Mä en halua huntua, sanoin nopeasti. Äidin neitsytmorsianjutut olivat jääneet kaivertamaan ja minun piti muistaa, että osa niistä häävieraista, jotka tiesivät Jeremiaasta, saattaisivat olla hänen kanssaan samaa mieltä.
- Hattu? Joku koriste?
- En mä tiedä.
- Ollaanko me menossa johonkin hääkauppaan?
- Mä en tiedä yhtään sellasta, tunnustin. Jos olisin ehtinyt suunnitella tätä reissua hetkenkin kauemmin, olisin ottanut selvää.
- En mäkään. Mennään sitten Stockalle ja katotaan mitä siellä on.

Shoppailu, minun täytyy toistaa, oli äärimmäistä terapiaa. Me emme muistelleet miehenpuolia, tai ainakaan minä en, kun pengoimme alusvaate-, kenkä ja hattuosastoja, enkä usko, että Sveallakaan oli sellaiseen aikaa. Löysin panssarin, joka takuulla pitäisi minut ruodussa Leenan puvun alla ja ostin sen, sillä se oli viimeinen kermanvärinen. Halusin sen mieluummin kuin hohtavan valkoisen, kun pukukaan ei ollut ihan valkoinen.
- Et kai sä aio pistää sukkahousuja? Svea kysyi levitellen vaatekappaletta, jota ei parhaalla tahdollakaan voinut kutsua kuin härpäkkeeksi. – Tässä ois söpöt sukkanauhat.
- Sukkahousut on kamala ajatus, myönsin. – Mä ajattelin stayuppeja.
- Sä voit silti ottaa nää.
- Ne näyttää epämukavilta, sanoin ja päätin jäädä hautomaan asiaa, mutta korsettiin sopivat stringit ostin.

Lähettäjä: hemo 
Päivämäärä:   13.2.13 10:37:38

Hiljainen lukia ilmoittautuu!
Semmosten päivien, ku eilisen jälkeen oli ihana käydä kattomassa tätä ketjua ja oli monta uutta pätkää tullu. Piristi kyllä kummasti tämmösen kaaoksen keskellä! :) Pitkäaikanen säätö haluski olla vaan kaveri ja heponen riehu vähän lenkillä ja sai tehtyä itelleen luita myöten olevan haavan jalkaan, mihin sitte laitettiin kaheksan tikkiä..

Lähettäjä: Emsku 
Päivämäärä:   13.2.13 21:57:46

Ylihuomenna pääsen vihdoin edes ilman satulaa ratsastamaam :)))

Lähettäjä: tripi 
Päivämäärä:   13.2.13 22:49:26

pääsettehän ratsastamaan :S

tällä seudulla ja näillä rahavaroilla asuntovelallisena ei paljoa hevosia näe :( kaikilla talleilla asiattomia oleskelijoita katsotaan niin pahasti :(

Mutta voi apua, nyt mulle iski alusvaatekriisi, kenen ihmeen kanssa mä lähden jotain sukkanauhoja ostelemaan?

Lähettäjä: flanu 
Päivämäärä:   13.2.13 22:53:16

tripi, mä tulen joku päivä ja haen sut katsomaan Paapoa, otat varusteet mukaan niin käyt selässäkin ;)

Lähettäjä: Sennnu 
Päivämäärä:   13.2.13 22:55:19

Mä pysyttelen nyt aika lailla kiireisenä IRL lähipäivät. Koittakaahan pärjätä tällä pätkällä ainakin viikonlopun yli. Kiitos ja anteeksi.
---------------

Hattuosastolla Svea hiukkasen riehaantui ja täytyy myöntää, että mitä tahansa hän pistikin päähänsä, se tuntui kuuluvan sinne ja kaunistavan häntä.
- Mun täti aina sanoi, että mulla on hyvä hattupää, hän sanoi, kun ihmettelin asiaa ääneen. – Sen äiti oli ollut modisti ja vaikkei täti jatkanutkaan liikettä, se teki omaksi ilokseen ja tilauksesta hattuja tuttaville. Ettekö te ole päättäny, mihin aikaan vuodesta te pidätte häät?
- Ei, paitsi tuskin kesällä, sillon on kuitenkin kisoja koko ajan, sanoin ja katsoin kateellisena, miten paljon paremmin puuterinvärinen härpäke – jälleen ainoa oikea sana – istui Svean ohimoille kuin minun. – Ehkä mä en pistä mitään päähäni. Jos kampaus riittäisi. Katsotaan.
- Okei. Oletko sä miettinyt sinistä ja lainattua? Uuttahan sulla nyt jo on, alusvaatteet ainakin, ja sitä pukua vanhempaa on vaikea keksiä. Miten ois siniset kengät?

Jostain syystä siniset kengät kuulostivat maailman parhaalta idealta ja loppuillan laukkasimme läpi kenkäkauppoja. Kokeilin joka ainoan sinisen kenkäparin, enkä ollut mihinkään tyytyväinen. Halusin korkoa ja näyttävyyttä, mutten nähnyt mitään mielenkiintoista.
- Onneksi meillä on vielä aikaa, totesin lopulta. – Epämääräisen paljon.
- Mihin Jerry pukeutuu? Svea kysyi.
- Ei mitään hajua. Mä en ole viitsinyt kauheasti vaivata sitä näillä jutuilla vielä. Kunhan mä saan oman asuni kohdilleen niin sitten mä tiedän, miltä sen pitää näyttää, huokaisin.
- Kuule, haittaisiko sua, jos mentäis takaisin hakemaan se yksi tiarantapainen mulle? Se sinertävä, jossa oli strutsinsulkapalleroita ja helmiä?

Muistin esineen. Olin usuttanut Sveaa ostamaan sen, sillä se oli pistänyt hänet näyttämään äärettömän kauniilta ja salaperäiseltä, mutta hän ei ollut nähnyt sille mitään käyttöä.
- Ei ollenkaan. Sun pitää saada se. Vaikka sitten pitäisit sitä vaan lauantai-iltaisin, kun sä istut yksin kotona kirjottamassa tylsää väikkäriäs! vakuutin.
- Joo, mä voin uskoa, että se siivittää mun kirjotuksia miljoonasti. Mutta mähän voin sitten myös lainata sitä sulle, jos sä haluat, Svea sanoi. – Se lainattu juttu.
- Se ei ollut yhtä hyvä mun päässäni kuin sun.
- Mutta ei se ollut huono sullakaan.

Ekstaattisen iltapäivän jälkeen lähdimme palaamaan Hankoon ja minun täytyi myöntää, että minulla oli yhtä euforinen ja uupunut olo kuin jos olisin ollut koko päivän ratsastuskilpailuissa ja voittanut kaikennäköistä.
- Meillä oli tosi kivaa, huokaisin.
- Joo. Kiva, kun ehdotit, Svea sanoi napakasti ja muistin, että hänellä saattoi olla isohkoja huolia, joihin minä en pystynyt vaikuttamaan.
- Kuule, haluaisitko sä tulla pitämään mulle seuraa meille? kysyin hetken mielijohteesta. Tavallaan minusta tuntui, että olin ollut Svean seurassa ja kyllästymispisteeseen asti, mutta toisaalta minua odotti yksinäinen ilta kotona. Jotenkin en tuntenut olevani siihen ihan valmis, vaikka yksinäisyys joskus olikin ihan tervetullutta. Olisin minä joka tapauksessa yksin huomisenkin. Ei Jerry sieltä niin äkkiä palaisi.
- No mikä ettei, Svea sanoi tuskin mietittyään asiaa. – Käydään mun kautta. Mä haen ridauskamat mukaan, niin pääsen heti aamusta hommiin.

Jokin merkillinen perversio iski meihin, kun olimme hakeneet Svean tarpeelliset tavarat, käyneet tarkistamassa, että hevosilla on kaikki hyvin ja päässeet perille.
- Mä menen laittamaan sulle puhtaat lakanat, edelliset on Kimin jäljiltä, sanoin.
- Älä höpötä. Osaan mä sänkyni pedata, Svea sanoi tomerasti, joten annoin hänen hoitaa sen homman ja menin itse tuulettamaan kuntosalin. Se tuntui löyhkäävän mieshieltä puoliväliin rappusia. Sitten istuin kokeilemaan yhtä laitteista ja kohta Sveakin oli siinä. Ennen kuin oikein huomasinkaan, riuhdoimme kilpaa itsemme hikeen.
- Mä en olis uskonu, huohotin.
- Mitä?
- Mulla oli olevinaan kauhea hinku tänne aina sillon, kun pojat oli vallannu kaikki vehkeet, mutta en olis jaksanu uskoa, että mä tulen oikeasti tekemään jotain, kun tulee tilaisuus.
- Pojat?
- Kim ja Deri touhuili täällä harva se ilta, ja välillä Jerrykin. Ei täällä ollu sijaa naisille, naurahdin.
- Ai jaa, Svea sanoi ja näin hänen katseensa pyyhkäisevän välineitä, yhtä toisensa jälkeen. Vieläkö hän mahtoi olla niin ihastunut, että hiipisi iltamyöhällä silittelemään niitä vain, koska Derikin oli niitä koskettanut? Minä ainakin olisin tehnyt juuri niin, jos olisin ollut nuorempi ja kyseessä olisi ollut Jerry. Minulle tuli äkkiä kova ikävä häntä.
- Mä menen vääntämään saunan päälle, sanoin aikomuksenani laittaa samalla pikkuinen tekstari Ahvenanmaalle. – Tule vaan kun kerkiät.

Lähettäjä: flanu 
Päivämäärä:   13.2.13 23:02:06

Äääh, nyt mä haluan saunomaan! Ehkä mä mökillä pääsen, sit pääsiäisenä, jos äiti tai isäpuoli hoivaa pikkuneitiä sen aikaa...

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   14.2.13 09:46:09

flanu laittaa lapsen miehen hoitoon siksi aikaa :)

Lukuja tulee kyllä ihan tuskastuttavan hitaasti kun tottunut lukemaan paljon kerralla, alustako tässä taas pitäisi aloittaa :P

Lähettäjä: Emsku 
Päivämäärä:   15.2.13 08:42:11

Sauna tekis kyllä hyvää :)

Ja samoin haulikko. Yläkerrassa riideltiin taas KOKO viime yö. Niin kovaan ääneen, että kuulin, mistä oli kyse. Ei prkl.

Lähettäjä: Ee. 
Päivämäärä:   16.2.13 10:20:04

Kai Emsku on valittanut isännöitsijälle/huoltoon? Yleensä jo se eka varoitus saa homman hiljenemään, ainakin vanhan kämpän baariramppaus loppui hyvin äkäiseen. Poliisit voi tarvittaessa myös kutsua paikalle.

Lähettäjä: ankka 
Päivämäärä:   17.2.13 00:06:17

Mä kävin tallilla :oD
melko harvinasita herkkua nykyään.

Ja sain rapsutella rakkaudella kumpaakin herraheppaa, sekä ainokaiseni varsaa että wiljamia <3

On ne niin vauvoja vielä vaikka reenataankin ihan tosissaan.

On se vaan niin, että voit viiä tytön pois hevosten luota, mutta et ikinä voi viiä hevosia pois tytön sydämestä.

Lähettäjä: Annika 
Päivämäärä:   17.2.13 21:08:03

Jäiks, tässähän meinaa tulla ihan vierotusoireita!

Lähettäjä: Sennnu 
Päivämäärä:   18.2.13 23:56:13

Rakkaat ystävät!
Nyt on käynyt niin, että se-jonka-kanssa-mä-asun on joutunut sairaalaan ja melkoisen vakavista syistä. Mä jaan aikani paitsi työn ja tallin myös Meikun kanssa nykyään ja on pakko myöntää, etten ole ainakaan viikkoon miettinytkään Henriikan ja Jerryn tekemisiä. Luulen, että kipinä niihin palaa jossain vaiheessa (itse asiassa mä pikkuisen jo mietin, että oisko Jerryn aika päästä ääneen), mutta voi olla, etten mä saa mitään aloitettuakaan, ennen kuin saan potilaan parantuneena kotiin.
Stay tuned. Ei tää varmaan tähän jää.

Lähettäjä: Emsku 
Päivämäärä:   19.2.13 00:12:06

Voi ei !!
Jaksamisia sulle ja sille! Toivottavasti ei mitään pysyvää ikävää :(

Lähettäjä: L-R 
Päivämäärä:   19.2.13 01:37:35

Voimia sinulle, Sennnu! Toivotaan pikaista paranemista <3 Hoivaa potilasta niin kauan kuin tarvitsee, kyllä me täällä pysytään, kirjoitat sitten kun siltä tuntuu.

Lähettäjä: Meow_ 
Päivämäärä:   19.2.13 16:14:36

Voi ei :/ Toivottavasti paraneminen lähtee hyvin käyntiin! Jaksamisia sinne, eiköhän täällä uskolliset ihmiset odottele vaikka miten kauan kestäis!

Lähettäjä: ankka 
Päivämäärä:   20.2.13 09:08:38

voimia sinne ihan miljoonasti.

jaksamista arjen pyörittämiseen ja huolien kanssa painimiseen.

Meistä älä huoli, täälä me ollaan virtuaali maailmassa sua aina odottamassa.

Toivon sydämestäni että asiat suuntaavat siellä pian parempaan suuntaan.

Lähettäjä: naksu 
Päivämäärä:   20.2.13 15:27:38

Tottakai asiat tärkeysjärjestykseen! Meillä on täällä kaikki maailman aika ja varmasti jaksetaan odottaa, oothan sä uskollisesti jo monta vuotta laittanu pätkiä joka päivä! Eli taukoa sullekin, jatkat tarinan miettimistä sitten kun siltä tuntuu ja muut asiat mallillaan :)

Lähettäjä: Annika 
Päivämäärä:   25.2.13 08:03:15

Nostellaas tätä.

Lähettäjä: salde 
Päivämäärä:   25.2.13 17:22:04

Toivottavasti kaikki järjestyy parhain päin! Voimia sennnulle ja hänelelle-jonka-kanssa-sennnu-asuu.

Lähettäjä: myrkkysieni 
Päivämäärä:   1.3.13 14:00:30

Heii ei anneta tippua!

Lähettäjä: tripi 
Päivämäärä:   3.3.13 21:46:45

Toivottavasti teillä on Sennnu alkanut mennä parempaan päin! Voin vain kuvitella mikä olo sulla on ollut... Itselläni on ollut todella vaikea ja yksinäinen viikko, vaikka kukaan ei hengenvaarassa olekaan. Monet itkut on saanut tirauttaa ja nukkuminen onnistuu relaksanteilla. En ole juuri sohvalta päässyt ylös.. paitsi tänään kun sain vihdoin puhelun rakkaalta <3 Sain jopa syötyä enemmän kuin koko viikon aikana yhteensä :)

Mutta nyt jos koska tarvitsen muuta ajateltavaa.. pitää varmaan valita joku noista 40stä lukemattomasta pokkarista jotka kirjahyllyä koristavat... Saikku kun taitaa jatkua edelleen.

Lähettäjä: Sennnu 
Päivämäärä:   3.3.13 23:43:51

Kiitos kaikki rakkaat ystävät! Asiat alkaa näyttää valosammilta jo, mutta torstaihin asti ollaan vielä jännän äärellä.

Jotenkin tässä asioiden tärkeys on heittänyt häränpyllyä, eikä tää tarina enää kellu kovin pinnalla. Aion kyllä kirjoittaa sen loppuun asti, mutta aloitin nyt Jerryn kantilta loppuosan ja aion kyllä sitä kirjoitella ihan itsekseni ainakin tonne torstaihin asti, ennen kuin päästän tänne mitään. Pikkuisen siis vielä kärsivällisyyttä!

Mikä tässä on mielenkiintoista, niin nyt on Veskun kuvitteellinen työpaikka tullut mulle enemmän kuin tarpeeksi tutuksi, kun olen siellä päivittäin juossut :D Mun täytynee korjailla muutamia juttuja vanhoihin tarinoihin.

Ja mikäs tripillä? Voimakaloja jne sinne!

Lähettäjä: whisky. 
Päivämäärä:   4.3.13 01:13:37

Toivottavasti kaikki järjestyy!

Älä suotta meistä huoli, kyllä me jaksamme odottaa. Varmasti jossain vaiheessa palaat kirjoittelemaan, mutta asiat tärkeysjärjetykseen!

Lähettäjä: Emsku 
Päivämäärä:   5.3.13 21:46:49

Nostetaas, ettei jää unholaan :)

Lähettäjä: Polli 
Päivämäärä:   8.3.13 09:24:14

Oli pakko alottaa vanhat alusta :)

Lähettäjä: Sennnu 
Päivämäärä:   9.3.13 00:52:29

Jatkoa :)