Lähettäjä: khan 
Päivämäärä:   24.6.12 23:57:05

1. Harva meistä on rautaa

”Eikö sua inhota, että se on niin vanha? Mikä ihmeen pervo se oikeen on?” sisareni Karo ällisteli, kun kerroin hänelle Skypessä Jimmystä.
”Miten niin pervo! Ei se oo mikään ällöttävä vanha mies”, nauroin. Karo oli niin aidosti ihmettelevä, etten oikein voinut loukkaantuakaan.
”No onpas vanha. Mitä se edes haluaa susta? Tai älä kerro, en mä ehkä haluakaan tietää! Äläkä nyt loukkaannu, mutta mitä teillä muka on?”
”No, kemiaa kai enimmäkseen”, vastasin. En oikein ollut itsekään ihan varma, mitä oli meneillään.
”Ja mä luulin, että sä olet meistä se vastuullinen”, Karo puuskahti pyöritellen silmiään.

Katkaistuani lopulta yhteyden istuin hetken pöydän ääressä ja katselin ikkunasta ulos. Keli oli ollut jo monta päivää epävakainen, tällä hetkellä aurinko yritti kurkistella paksun pilviverhon raoista. Kasvoilleni levisi väkisinkin hymy, kun mietin viime päiviä. Olin saapunut Tukholmaan hiukan ristiriitaisin tuntein vain kolme viikkoa sitten, ja nyt kaikki oli ihan toisin.

En varsinaisesti hyppinyt ilosta, kun pomoni oli ilmoittanut työnkuvani muuttumisesta. Ylennys ja palkankorotus tietysti ilahduttivat, mutta puoli vuotta Ruotsissa ei ihan sopinut suunnitelmiini. En ollut koskaan haikaillut opiskelijavaihdosta tai muutenkaan kaivannut pidemmäksi ajaksi ulkomaille. Se ei kuitenkaan loppupeleissä ollut omastakaan mielestäni tarpeeksi painava syy kieltäytyä pestistä, joten kesäkuun puolivälissä lensin lahden yli maallisen omaisuuteni kanssa. Projektin vetäjämme Aliisa olisi säästösyistä halunnut minun tulevan laivalla, mutta siitä olin ehdottomasti kieltäytynyt. En missään tapauksessa olisi kestänyt merenkäyntiä ja kanssamatkustajien örvellystä yksin. Tukholma oli kuitenkin yllättänyt minut positiivisesti. Huoneistohotelli, jossa majailin kesäkuukaudet, oli ihanalla paikalla, ja toimistorakennus sijaitsi aivan keskustassa. Ihmiset olivat kliseisesti avoimempia ja lämpimämpiä kuin Suomessa – ainakin työpaikalla. Kolmen viikon jälkeen olin rakastumassa kaupunkiin ja ehkä muutenkin.

Jimmy oli kaikin puolin kauhean huono ihastuksen kohde. Tai ei kaikin puolin, eikä varsinaisesti ehkä huono, mutta sosiaalisten sääntöjen puitteissa epäilyttävä. Sopimaton.

Niin sanotusti paperilla Jimmy oli täydellinen. No, ainakin melkein. Hän oli ehkä turhan vanha minulle, mutta toisaalta en pitänyt viidentoista vuoden ikäeroa kauhean pahana. En suuremmin välittänyt iästä ihmisen ominaisuutena muutenkaan – mitä väliä sillä oli? Tietenkin, jos olisin ollut esimerkiksi kymmenen vuotta nuorempi, tilanne olisi ollut toinen. Näin neljännesvuosisataisena katsoin kuitenkin olevani tarpeeksi kypsä tapailemaan vaikka kahdeksankymppistä, mikäli sydämeni tai lompakkoni sitä vaatisi. Jimmyllä oli vaaleanruskeat hiukset, kirkkaat siniset silmät ja ihanasti päivettynyt iho. Hän oli hauska, fiksu ja ystävällinen, ja kemiamme oli ihan uskomaton. Tunsin Jimmyä kohtaan suorastaan magneettista vetoa, minkä lisäksi pelkästään hänen lämmin äänensä sai jokaisen soluni reagoimaan.

Siihen ne hyvät puolet sitten oikeastaan loppuivatkin, ja niitä seurasi liuta seikkoja, joiden olisi pitänyt karkottaa Jimmy ajatuksistani. Ensiksikin, työskentelimme samalla osastolla. Olin joskus nuorempana Teho-osastoa katsoessani päättänyt, etten koskaan sekaantuisi työkavereihini sen aiheuttamien ongelmien vuoksi. Sittemmin olin jo pyörtänyt tämän päätökseni, vaikka edelleenkin yritin kyllä välttää omaan soppaan pissimistä. Toiseksi, Jimmy oli osastomme esimies, ja näin ollen myös minun paikallinen pomoni. Tärkeimmistä asioista sovin edelleen Suomen-pomoni kanssa, mutta päivittäisten asioiden tiimoilta asioin Jimmyn kanssa. Sitten tulimme siihen tosiseikkaan, että minä olin Tukholmassa vain väliaikaisella työkomennuksella. Mitä ihmettä tekisin, kun puolen vuoden kuluttua palaisin kotiin ja olisinkin rakastunut? En ollut koskaan uskonut kaukosuhteisiin, enkä todellakaan ollut vaihtamassa kuppikuntaa sen suhteen. Siltä varalta, että nämä kuulostivat typeriltä ja pikkumaisilta syiltä, voisin vielä mainita, että Jimmy oli naimisissa ja hänellä oli kolme lasta.

Minulla ei ole oikeastaan koskaan ollut hitustakaan itsehillintää, joten kun Jimmy oli firman kesäjuhlien jatkoilla tehnyt hyvin selväksi, että hänen tuntemuksensa minua kohtaan olivat jokseenkin samansuuntaiset kuin kuvasin edellä – kemiallisista ärsykkeistä solureagointiin – minä en ollut harannut vastaan. Olimme viettäneet yön yhdessä ja seuraavana maanantaina olimme sopineet, että niin saattaisi tapahtua uudemmankin kerran. Se oli kauhean jännittävää, sillä emme olleet päättäneet mitään tarkkaa. Sen verran juttuhetkemme oli kuitenkin valaissut tilannetta, että minulla oli töissä vaikeuksia pitää näppini erossa Jimmystä. Asian teki vielä jännittävämmäksi se, ettei Jimmykään pystynyt siihen eikä kukaan saisi huomata mitään. Niinpä saatoimme osua samaan aikaan kopiohuoneeseen, missä saattoi vahingossa hipaista toisen kättä printterillä, tai kahviautomaatille tuijottelemaan toisiamme silmiin.

Lähettäjä: khan 
Päivämäärä:   25.6.12 00:01:10

ai niin joo, tälle on ikään kuin prologi täällä. Sen lukeminen ei ole missään nimessä edellytys tässä messissä pysymiselle, siellä on vaan vähän enemmän taustoja. Se on vähän eri tyylisesti myös kirjoitettu, koska tarkoituksena on ainoastaan toimia pohjana tämän topicin tapahtumille :)

Lähettäjä: whisky. 
Päivämäärä:   25.6.12 14:09:21

Lueskelin tänään sekä prologin että tämän tekstin. Oikein toimivaa ja sujuvaa kirjoittamista, lisäksi vielä mielenkiintoista.

Jään odottamaan lisää :)

Lähettäjä: Sennnu_w 
Päivämäärä:   25.6.12 15:23:54

Samat sanat whiskyn kanssa (työnantaja kiittää... ihan vaan tulin vilkasemaan tänne tunti sitten...)
Mutta jee! Mun kesä taitaa olla pelastettu, kun on tämmöstä lukemista! :)

Lähettäjä: khan 
Päivämäärä:   26.6.12 22:16:32

oih :) kiitos Sennnu ja whisky.!

--

Neljäntenä maanantaina istuimme koko päivän johdon palaverissa. Oikeastaan se ei kuulunut minulle, mutta Jimmy oli jotenkin ujuttanut minut mukaan selittämällä, että siitä olisi minulle hyötyä tulevaisuudessa. Se oli tietysti tottakin, asiantuntijana joutuisin itsekin osallistumaan niihin. Ja oli minusta ihan mukavaa nähdä Kaitsua ja Hoopeetä, mutta en olisi silti välittänyt puuduttaa peppuani palaverissa kahdeksaa tuntia. Olin aamulla paikalla hyvissä ajoin, jotta en ainakaan myöhästyisi. Ainakin se oli ykkösselitykseni, kunnes törmäsin keittiössä Jimmyyn.
”Huomenta”, henkäisin ilahtuneena. En voinut sille mitään, hymyilin korvasta korvaan.
”Huomenta. Hei, hyvä kun tulit! Keittäisitkö sä kahvia?” Jimmy hymyili myös.
”Kai mä voin. Mä kyllä ajattelin vain istua ja näyttää pätevältä”, naurahdin ja suuntasin sitten kaapille, jossa kahvipurkkia säilytettiin. ”Ai ihan oikeeta kahvia?”
”Vain paras on kyllin hyvää johtajille”, Jimmy sanoi vakavalla naamalla.

Kai ja Hannu-Pekka olivat lentäneet Helsingistä aamulla, mutta olivat silti paikalla ennen tanskalaisia, jotka olivat yöpyneet hotellissa. Jens ja Gitte ilmoittivat taksien olleen kauhean varattuja, mutta Ulf ja Espen epäilivät heidän puhuvan puuta heinää. Katselin huvittuneena muiden hyväntahtoista naljailua ja olin tyytyväinen, että pääsisin osaksi porukkaa. Palaverin alettua he tosin siirtyivät tiukasti asialinjalle.

Asiat olivat toki tärkeitä, mutta parin tunnin kuluttua keskittymiseni alkoi herpaantua. Olin juonut kahvin loppuun ja olin melko varma, että ainoastaan sen aiheuttama kauhea pissahätä piti minut hereillä. Aikani kuluksi aloin katsella Jimmyä. Hän oli pukeutunut vaaleisiin farkkuihin ja kesäiseen, ruudulliseen kauluspaitaan, jonka hihat hän oli käärinyt lyhyiksi. Hän nojasi hiukan taaksepäin tuolissaan ja oli ristinyt käsivartensa. Hän näytti kauhean hyvältä ja tunsin suorastaan fyysistä kaipausta hänen kosketustaan kohtaan. Sitten katseeni siirtyi taas hänen kasvoihinsa ja huomasin hänen suupielensä nykivän. Olin varma, että hän tasan tarkkaan tiesi näyttävänsä vastustamattomalta.
”Meidän pitäisi varmaan pitää nopea tupakkatauko”, Jimmy ehdotti ennen kuin ehdin kääntää katsettani pois.
”No meni siihen aikaakin!” Gitte puuskahti ja melkein hypähti seisomaan. Muutkin poistuivat neukkarista nopeasti ja jättivät minut, Jimmyn ja Freddyn istumaan pöydän ääreen. Freddykin nousi hieman jälkijunassa ja minä ja Jimmy jäimme tuijottamaan toisiamme.
”Lopeta!” sihahdin pöydän yli.
”Mä en tehnyt mitään”, Jimmy esitti viattoman näköisenä.
”Just niin. Sä pidät ihan tahallaan sun käsiä noin, että mulla alkaa kohta kuola valua!”
Jimmy naurahti.
”Ai alkaa vai?” Sitten hän kohensi asentoaan niin, että lihakset hänen käsivarsissaan piirtyivät vielä selvemmin näkyviin.
”Törkimys”, syytin, mutten voinut olla virnistämättä. Jimmy virnisti takaisin ja iski silmää.

Loppupäivä sujuikin onneksi paremmin. Söimme lounaan neukkarissa, jotta pystyimme käyttämään senkin ajan tehokkaasti hyväksi. Lounasta seurasi pari tuntia tehokasta peliaikaa, ennen kuin Gitten oli taas päästävä savukkeelle ja minunkin haettava kahvia. Jouduin tyytymään koneen sisuksistaan sylkemään latteen, ja vaikkei se aamun vastakeitetylle sumpille pärjännytkään, se ei sentään ollut samanlaista tervaa kuin Suomessa. Laskin toiseen kuppiin vettä hanasta ja pesin sitten kädet. Jimmy onnistui jotenkin hiipimään keittiöön huomaamattani ja hätkähdin, kun hän kurottautui ohitseni ottamaan kertakäyttömukia.
”Ehtisitkö sä tänään mun kanssa vaikka kahville?” hän kysyi kuin ohimennen. Meinasin tukehtua veteen, jota olin juuri hörpännyt, ja Jimmy joutui taputtelemaan minua selkään, että yskiminen lakkaisi. Olisin halunnut kysyä jotain tarkentavaa, mutta samassa muut jo palasivat tupakkatauoltaan.
”Joo, mikäs siinä”, vastasin vain nopeasti ja livahdin Kaitsun ohi takaisin päämajaamme.

Suorastaan kihisin jännityksestä enkä olisi millään malttanut pysyä paikoillani. Vilkuilin kelloa yhtenään ja lopulta Ulf loi minuun pitkän katseen.
”Eikö Erikan voisi jo päästää täältä? Hän ehtii ihan yhtä hyvin kyllästyä kuoliaaksi sitten ensi vuonna”, hän sanoi hymyillen minulle hyväntahtoisesti. Yritin estellä ja selittää, ettei minulla ollut sinänsä kiire mihinkään, mutta kun Gitte, Jens ja Hoopeekin olivat samaa mieltä, nousin seisomaan. En enää kehdannut väittää vastaan.
”No kiitos nyt. Oli kiva nähdä, mitä te oikeen juoruatte keskenänne”, kiitin ja kiersin sitten kättelemässä kaikki. Olin jo käsi ovenkahvalla, kun Jimmy avasi suunsa.
”Kaiva vaikka se mappi, mistä mä puhuin. Katsotaan se homma vielä loppuun, ennen ku lähdet kotiin”, hän sanoi minulle. Aivoni kävivät hitaalla, joten vain tuijotin häntä muutaman sekunnin.
”Se oikeuksiensiirtohässäkkä, mistä puhuttiin äsken kahvilla? Ei meillä pitäisi mennä enää kauhean pitkään tässä”, hän lisäsi kohottaen kulmiaan, jolloin joku onneksi sytytti valot päässäni. Tässä puhuttiin koodia.
”Aa niin. Se. Mulla alkaa olla pää ihan täynnä jo”, naurahdin. ”Informaatiota, en mä ole ryypiskellyt täällä!” katsoin parhaaksi lisätä. Sitten tajusin lörpötteleväni ja peruutin ulos ovesta.

Lähettäjä: tilda 
Päivämäärä:   26.6.12 22:31:42

Tämä on vaan niin super :) Kevyttä ja rentoa luettavaa muttei kuitenkaan sellasta teinihömpötystä.

Lähettäjä: Keukeu 
Päivämäärä:   27.6.12 02:22:44

Ihan huippua! Sennnu-tasoista tekstiä, se on harvinaista! Lisää vaan...

Lähettäjä: pinssi 
Päivämäärä:   27.6.12 16:31:38

Yhdyn kahteen edelliseen, ei mitään lisättävää! :)

Lähettäjä: khan 
Päivämäärä:   27.6.12 20:34:23

kiitos tilda, Keukeu ja pinssi :))

--

Kiehnäsin omalla paikallanikin niin, että Henrik epäili minun saaneen satiaisia. Olin kesäjuhlien jälkeen päättänyt alibikseni, että oli hupsahtanut hiukan turhan vahvaan humalaan ja lähtenyt kotiin päänsäryn kourissa. Osa pojista kuitenkin suhtautui selitykseeni epäilevästi, ja kuulemma nämä satiaiset nyt vahvistivat asian.
”Kannattaa vahata. Satiaiset ei pysty tarttumaan alle kahden millin karvaan”, Jonas valisti minua.
”Ne on täit. Ja se on alle sentti”, Thomas korjasi asiantuntevasti. ”Kai sä nyt sen verran puskaasi trimmaat?” hän lisäsi minulle.
”Nyt hei! Ei mulla oo satiaisia!” En voinut kuin nauraa poikien kiusoittelulle.
”Niinpä niin. Kannattaa muuten käydä testeissä. Jos sillä oli satiaisia, niin ties mitä muuta oot saanut”, Jonas hekotti.
”Mitä varten sä sitten pyörit kuin kissa kiimassa?” Henrik halusi tietää. Taisin punastua, sillä sen verran lähelle hän osui. Onneksi kuitenkin Thomas tarttui kielikuvaan nopeammin kuin tuli otsatukkaan, eikä kukaan huomannut hetkellistä herpaantumistani.

Viideltä porukka alkoi tehdä lähtöä, mutta minä jäin vielä tuoliini pyörimään. Sitten keksin nousta ylös ja etsiä jostain mahdollisimman mitäänsanomattoman näköisen kansion, jotten vaikuttaisi aivan idiootilta. Sen lisäksi avasin koneelleni parikin ikkunaa, muun muassa oikeuksien siirtoon liittyvän työohjeen. Puoli kuudelta johtajat olivat kokoustaneet kyllikseen ja valuivat hissiaulaan. Siihen mennessä kaikki muutkin olivat jo lähteneet.
”Näytätpä sä yksinäiseltä”, Jimmy sanoi huvittuneena nähdessään minut keskellä tyhjää toimistoa. ”Mennäänkö?”
”Ei ne oo varmaan vielä taksissa”, huomautin. ”Ja mulla olis tässä mappi ja työohje valmiina.”
”Haluatko sä oikeasti käydä läpi jotain oikeuksien siirtoa?” Jimmy ähkäisi. ”Eikö sulle riittäisi, että mä heittäisin sut kotiin, kun meillä menikin näin myöhään?”
”Ai”, vastasin pettyneenä.
”Mä tarkoitin, että jos ne ei ole vielä taksissa ja sä tarvitset selkeästi jonkun peitetarinan!”
”Ahaa! Etkö sä sitten muka?”
”No jaa, ei kai siitä haittaakaan ole”, Jimmy kohautti olkiaan.

Emme kuitenkaan törmänneet kehenkään matkalla autolle, ja Jimmy kiusasi minua siitä.
”Sä olet vähän hermona”, hän totesi.
”Nokun en mä tiedä, miten mun pitäisi toimia!” älähdin. En oikeastaan halunnutkaan tietää, tavallaan. Mielestäni tämä oli kauhean kyseenalaista toimintaa jo tällaisenaan, puhumattakaan että alkaisimme oikein suunnitella tekemisiämme.
”Niin, onhan tää vähän erikoinen tilanne”, Jimmy myönsi ja naksautti vilkun vasemmalle.
”Mihin sä muuten olet mua viemässä?” kysyin, kun tajusin hänen ajavan poispäin keskustasta.
”Mä ajattelin, että sun hotellihuoneessakin saa varmaan kahvia ja siellä kukaan ei ainakaan häiritse meitä”, hän sanoi hymyillen hiukan. En ollut ihan varma, kiusasiko hän ehkä minua vai ei.
”Ei mulla ole kahvinkeitintä. Tuoremehua taitaa olla”, tokaisin käytyäni nopeasti mielessäni läpi jääkaapin sisällön. Jimmy päästi miettivän äännähdyksen ja kurvasi sitten parkkiin.
”Sitten me pysähdytään ensin tähän”, hän totesi. Minä en viitsinyt nousta autosta, sillä oli ruvennut taas satamaan. Tihrustin sen sijaan ikkunasta, kun Jimmy juoksi kadun yli jonkinlaiseen konditoriaan ja palasi muutaman minuutin kuluttua käsissään ruskea, rapiseva paperipussi ja kaksi pahvimukillista kahvia.

Parkkeerasimme puolen korttelin päähän hotellista sateesta huolimatta, sillä viime hetkellä olin keksinyt, että Rasmus saattaisi nähdä meidät.
”Ei se varmasti tunnista mun autoa”, Jimmy esitti, mutta minä pysyin tiukkana. Ryntäsimme hotellille ja käskin Jimmyn odottaa edellisessä porttikongissa, kun varmistin reittimme.
”Ja ihan oikeasti. Kai me nyt voidaan juoda kahvia. Se on ihan viatonta”, Jimmy naureskeli aulassa.
”Niin, mutta epäilyttävää kuitenkin” vastasin hiljaa, mutten tiennyt kuuliko Jimmy, koska hän tervehti respan tyttöä iloisesti. Minä olin jo lähdössä nousemaan portaita, mutta Jimmy halusi käyttää hissiä vedoten siihen, että kahvit läikkyisivät muuten. Jupisin inhoavani moista porttihäkkyrää, mutta Jimmy vain nauroi. Hänen naurunsa kuitenkin loppui lyhyeen, kun ahtauduimme hissiin ja se rupesi nousemaan hitaasti neljänteen kerrokseen. Seisoimme todella lähekkäin ja jollei Jimmy olisi pidellyt kahvimukeja, en tiedä mitä olisi tapahtunut.

Päästyämme huoneeseeni pakottauduin rauhalliseksi. Nostelin tahmaiset viinerit rasvapilkkujen tahrimasta paperipussista lautasille huolimatta siitä, että joutuisin myöhemmin tiskaamaan ne, ja tarjoilin ne pöytään kuin hyvä emäntä ainakin. Mutustelimme viinereitä hyvinkin pari minuuttia ennen kuin Jimmy alkoi puhua.
”Vaivaako tää sua kauheasti?” hän kysyi hiukan huolestuneen näköisenä.
”Ai mikä?” kysyin.
”No niin just. Tämmöinen epämääräisyys”, Jimmy vastasi. Keräsin keskittyneenä viinerinmuruja peukalooni ennen kuin vastasin.
”Mua vaivaa vähän se, miten vähän tää vaivaa mua”, sanoin sitten. Se oli totta. Jimmy hymähti. ”Mitä tää nyt oikeen on?”
”No”, Jimmy aloitti ja otti pöydälle unohtuneen käteni käteensä. ”Mä ainakin olen aika tykästynyt suhun.”
Odotin hänen jatkavan, mutta hän ilmeisesti odotti minun sanovan jotain.
”Sä olet myös naimisissa”, totesin.
”Niin olenkin. Haittaako se sua?” Yllätyin, miten suoraan Jimmy kysyi asioita. Halusin kuitenkin vastata totuudenmukaisesti, joten mietin vastauksiani hyvän aikaa.
”Ei”, sanoin lopulta. ”Mutta mitä sä oikein haluat musta?”
”Mä luulen, että sopivin sana sille olisi suhde.”

Lähettäjä: khan 
Päivämäärä:   28.6.12 22:02:13

2. Toinen nainen

Se oli sitten sillä selvä. Minä olin toinen nainen. Mieleeni välähti ensimmäisenä Scarlett Johansson muutamastakin elokuvasta, jossa hän oli vampannut jonkun toisen aviomiehen. Se kuitenkin unohtui nopeasti, kun Jimmy alkoi hitaasti sivellä käsivarttani ja joka ikinen karva ihossani pomppasi pystyyn.
”Mun täytyy käydä pissalla”, vinkaisin ruotsiksi ja livahdin kylpyhuoneeseen. Kävin vessassa ja irvistelin sitten peilin edessä ja tarkistin, ettei hampaissani ollut esimerkiksi lounaalta jäänyttä salaattia. En sentään kehdannut harjata hampaitani, mutta purskutin nopeasti haalealla vedellä. Yritin hiukan pöyhiä tukkaani, mutta totesin sen sitten täysi turhaksi.

Turhaksi totesin sen viimeistään siinä vaiheessa, kun palasin takaisin ja Jimmy oli heittäytynyt sängylle katsomaan telkkaria. Hän taputti kutsuvasti paikkaa vieressään, mutta minä jäin ovensuuhun katselemaan. Minua rupesi yhtäkkiä ujostuttamaan kauheasti.
”Meinaatko sä jäädä sinne?” Jimmy kysyi ruotsiksi. Pidin kauheasti siitä, kun hän puhui äidinkieltään. Hän puhui vielä kaikeksi onneksi erittäin selkeää ruotsia ja sopivalla nopeudella.
”En mä voi vaan tulla siihen”, vastustelin. Kiusoitteleva hymy hiipi Jimmyn kasvoille.
”Rupesitko sä ujostelemaan?” hän kysyi. Minä nyökkäilin tarmokkaasti. Minua alkoi itseänikin naurattamaan moinen itsetietoisuus, mutta päätin sitten vetää valitsemallani linjalla loppuun asti. ”Jos mä tulen tähän reunalle vastaan?” Jimmy nauroi ja siirtyi istumaan sängyn jalkopäähän, jalat lattialla.
”Ehkä mä voin just ja just tehdä tällaisen kompromissin”, myönnyin ja siirryin lähemmäs. ”Sä voisit sittenkin nousta seisomaan”, ehdotin, kun olimme hetken aikaa hypistelleet toistemme sormia. Tehostin pyyntöäni vetämällä Jimmyä hiukan käsistä, ja hän nousikin jaloilleen, aivan kiinni minuun.
”Ai näinkö?” hän kysyi. Minä hymistelin myöntävästi ja hän jatkoi käsivarsieni sivelemistä. Se tuntui ihanalta ja oloni alkoi tuntua sopivan hyrisevältä. Sitten minuun iski jonkinnäköinen aikataulupaniikki.
”Sä voisit sitten lopettaa ton hipsuttamisen ja mennä asiaan”, ilmoitin Jimmylle.
”Että mitä?” hän tyrskähti ja siirsi kätensä sivelemään kylkiäni.
”Että mitä että? Toimintaa, mies!”
”Mitähän sä mahdat ajaa takaa?” Jimmy katsoi minua tutkivasti ja siristi sinisiä silmiään. Sitten hän tarttui tiukasti vyötärööni ja suuteli minua. Polveni tuntuivat notkahtavan. Jimmy painoi minut hellästi, mutta päättäväisesti seinää vasten ja antoi toisen kätensä vaeltaa vapaasti vartalollani. Hän otti käteni käsiinsä, nosti ne pääni yläpuolelle ja lukitsi ranteeni ristiin yhdellä kädellä. Olin sulaa vahaa ja täysin vailla aivotoimintaa. Aivan yhtäkkiä hän lopetti. Hän vapautti käteni, mutta pysyi silti aivan kiinni minussa. Tunsin hänen nopeutuneen hengityksensä ihollani ja jotain muuta alavatsani paikkeilla.
”Jotain ton suuntaistako sulla oli mielessä?” hän kysyi. Kieleni tuntui paksuuntuneen, mutta pystyin sentään vastaamaan, että jotain sinnepäin. Sitten johdatin Jimmyn takaisin sängylle ja jatkoimme suutelemista ja hipelöintiä varsin kiihkeästi. Sitten Jimmy kuitenkin taas hidasti.
”Ja meillä ei ole kiire yhtään mihinkään, älä nyt hätiköi”, hän sanoi tiukasti ja alkoi sitten riisua vaatteitani piinaavan hitaasti.

Minusta oli ihanaa vain maata Jimmyn kainalossa, tuntea hänen kätensä ympärilläni ja hengittää hänen tuoksuaan.
”Mitä sä mietit?” hän kysyi hetken hiljaisuuden jälkeen.
”En mitään. Mun pää on ihan tyhjä”, vastasin ja sain Jimmyn naurahtamaan. ”Puhu mulle jotain”, pyysin sitten.
”Niin kuin mitä?”
”Ihan mitä vaan. Ruotsiksi. Musta on ihana kuunnella, kun sä puhut”, sanoin ja asettauduin paremmin hänen kainaloonsa. Jimmyn kunniaksi on sanottava, että hän tosiaan yritti ehkä minuutin ajan ennen kuin purskahti nauruun.
”En mä pysty!” hän nauroi.
”No parempi, että sanot ton nyt, etkä tunti sitten”, mutisin. Jimmy terästäytyi vieressäni. Sitten hän käännähti päälleni ja ravisti minua.
”Mitä sä oikein sanot, nainen?” hän tivasi pilke silmäkulmassaan. En vastannut vaan nauroin hänelle päin naamaa.
”Sä olet niin ihana”, Jimmy huokasi ruotsiksi ja puristi minut tiukasti itseään vasten.

Juttelimme vielä reilun tunnin verran, mutta sitten Jimmy nousi.
”Mä taidan tästä ruveta lähtemään. Tuletko sä suihkuun mun kanssa?” hän pyysi. En ollut oikein ikinä kauheasti ymmärtänyt yhdessä suihkuttelua, mutta Jimmyn kanssa se ei ollut hullumpaa. Hän ei halunnut tehdä mitään kornia kuten pestä minua, mutta suukotteli ja häiriköi muuten siihen malliin, että koko suihkun idea meni oikeastaan harakoille.
”Nuku hyvin. Nähdään huomenna”, Jimmy sanoi suukkojen välissä, kun oli pukenut päälleen ja kuivannut hiuksensa nopeasti pyyhkeeseen.
”Samoin”, hymyilin.

Lähettäjä: Sennnu 
Päivämäärä:   28.6.12 22:56:11

:)
Keep up the good work!
Håll upp det goda arbetet!

Lähettäjä: Rinja 
Päivämäärä:   28.6.12 23:57:10

No mutta! Nyt vaikuttaa hyvältä, ettenkö sanoisi. Kutkuttava tilanne, kiehtovaa sanaleikittelyä ja hyvää kerrontaa, me likey. Ja hei - Tukholma <3 En sano muuta ku että jee. :D

Lähettäjä: Meow_ 
Päivämäärä:   29.6.12 11:53:36

Kiitokset Sennnulle, joka mainosti tätä tarinaa omassa topikissaan, muuten en olis varmaan ikinä tullut lukeneeksi! :) Mahtavaa tekstiä, pysyn yllättävän helposti kärryillä ja uppoudun tarinaan. Kivaa!

Lähettäjä: A. 
Päivämäärä:   29.6.12 12:25:10

Ei oo kyllä taas vähään aikaan tullut luettua näin hyvin kirjoitettua tarinaa, pisteet sulle! Henkilöt on tosi mielenkiintosia ja kaikilla tuntuu olevan hyvä huumorintaju :P

Lähettäjä: khan 
Päivämäärä:   29.6.12 23:58:34

kiitos kaikki ihanat :) ohoh, tulee ihan paineita, ku tollain mainostetan ^^

--

Jimmyn lähdettyä jäin hetkeksi kanavasurffailemaan, mutten kauheasti keskittynyt. Aiemmat mielleyhtymäni Scarlettista palasivat höystettynä kliseisellä Glenn ClosellaVaarallisesta suhteesta. Jälkimmäinen oli sentään vähän liioittelua, en sentään aikonut ruveta vainoamaan Jimmyä. Havaitsin, että minulla oli hiukan huono omatunto. En ollut ihan varma, mistä se johtui, joten aloin pohtia asioita.

En varsinaisesti kokenut tekeväni mitään väärin, sillä olin vapaa tekemään mitä hyvänsä – lain sallimissa rajoissa tietenkin. Ja vaikka kyseessä oli Jimmyn puolelta vanhanaikaisesti kutsuttuna aviorikos, ei hänkään nyt varsinaisesti… siihen ajatukseni katkesi. Yritin selvästi perustella itselleni, miten pettäminen muka oli oikein. Jospa Jimmyn vaimo olikin aivan ihana? Olin yrittänyt parhaani mukaan olla ajattelematta häntä sen jälkeen, kun Jimmy oli suudellut minua ensimmäisen kerran. Tai minä häntä, en vieläkään ollut aivan varma, miten siinä oli tapahtunut. Niin tai näin, tulin siihen tulokseen, että minun olisi pakko kysyä Jimmyltä vähän taustoja, jotta saisin mielenrauhan.

Minun teki kuitenkin mieli puhua jollekulle saman tien, joten lähetin Hanskille tekstarin ja pyysin häntä Skypeen. Viiden minuutin kuluttua hän ilmestyikin linjoille ja asetuttuani koneineni nurkkaan, jossa langaton netti parhaiten toimi, soitin hänelle.
”Tää on aika myöhäinen aika maanantaikeskustelulle”, Hanski huomautti. ”Sulla on vissiin jotain sydämelläs?” hän lisäsi sitten.
”Mä olen toinen nainen”, julistin heti, sillä halusin päästä mahdollisimman nopeasti asiaan.
”Sä olet mitä?” Hanski ihmetteli.
”Toinen nainen”, toistin hiukan vastahakoisemmin.
”Ai sekö vanha mies? Odotapas”, Hanski sanoi ja taustalta kuului rapinaa, kahinaa ja kolistelua. Yksittäisen kolahduksen jälkeen taustahäly hiljeni. ”Mä menin partsille, ei Tomin tarvitse välttämättä kuulla tätä. Ties mitä se saa vielä päähänsä”, hän selitti.
”Ai mitä, eikö teillä mee hyvin?” säikähdin. Olin puhunut Hanskin kanssa vasta reilu viikko sitten ja silloin asiat olivat olleet mallillaan.
”Menee, ihanasti! Kunhan lämpimikseni höpisen. Kerro nyt siitä sun ukosta!”
”Älä sano sitä ukoksi, ei se oo niin vanha!” Olin maininnut Jimmystä Hanskille jo kerran aikaisemmin ja vielä silloin olin arvellut miehen olevan yli neljänkymmenen. Lisäksi olin suurin piirtein vannonut, ettei minulla ollut mitään aikeita tai mahdollisuuksia hänen suhteensa.
”Minkä ikäinen se olikaan?”
”No.. Kolkytyhdeksän”, kerroin vastahakoisesti.
”Ja sun mutsi on..?”
”Nelkytneljä”, jupisin lammasmaisesti. Okei, Jimmy oli melkein vanhempieni ikäinen, mutta se johtui kyllä enemmän siitä, että mokomat olivat menneet möhlimään ehkäisyn alle parikymppisinä. ”Mut hittoako se sähän kuuluu? Jos mä oisin halunnut paheksuntaa, mä oisin soittanut Lotalle”, tuhahdin. Hanski nauroi.
”Älä nyt hermostu siellä. Mä vain tarkistin, että sä olet tietoinen siitä. No kerros sitten”, hän kehotti.
”Mä oon toinen nainen, eikö siinä ole sulle tarpeeksi pureksittavaa?” ihmettelin.
”No… Mitä sä tarkoitat sillä?” Hanski kuulosti kiinnostuneelta, mutta jotenkin kiusaantuneelta. Hän epäilemättä pelkäsi jotain Sinkkuelämää-henkistä avautumista melkein inhorealistisine yksityiskohtineen ja tulemisineen.
”Että mulla on suhde naimisissa olevan miehen kanssa.”
”Mistä lähtien? Ootteko te siis..?” Hanski jatkoi valitsemallaan sallittu lapsille –linjalla.
”Pantu? Ollaan”, töksäytin.

Hanski paheksui sanavalintaani, mutta sitten saimme aikaiseksi ihan hyvän keskustelun. Hanski sai ajatukseni takaisin raiteilleen huomauttamalla, että suhteessa ei ollut kaikki kohdallaan, jos piti lähteä huutelemaan vieraisiin pöytiin.
”Mieti nyt sunkin vanhempia. Etkö sä ole itsekin sanonut miljoona kertaa, että oot iloinen, kun ne erosi?” hän sanoi vielä, kun minusta oli ruvennut tuntumaan taas aika hyvältä.
”No älä nyt mee asioiden edelle! Ei se nyt eroamassa ole!” kirahdin. Vasta silloin mieleeni juolahti, että entä jos olisikin?
”Onko toi sun mielestä kauhean kestävä ratkaisu sitten?” Hanski kysyi hiukan epäilevästi.
”Ei tietenkään. Mä tulen takaisi Suomeen joulukuussa!” Huono omatunto alkoi tuntua vähäiseltä haitalta hiipivään ahdistukseen verrattuna.
”Ja sä meinaat siihen asti kuksia sitä kerran viikossa?” Hanski täräytti, ja vaikka se ei oikeastaan ollut ollenkaan hauskaa, minua alkoi naurattaa.
”En mä tiedä. Ehkä. Mun täytyy puhua sen kanssa”, huokaisin.
”Niin sun vissiin täytyy”, Hanski myönsi. ”Kuule, mä voisin mennä pikku hiljaa nukkumaan. Kello on kohta puoli yksi”, hän lisäsi sitten haukotuksen lomassa.
”Oisit sanonut aiemmin! En mä huomannut, että kello on noin paljon”, kauhistuin, että muiden koiruuksieni lisäksi valvotin vielä Hanskia.
”Ei se mitään, musta on kiva jutella sun kanssa. Kato vaan, ettei sulle käy niin kuin Mikaelin kanssa. Mä en halua parsia sua kokoon enää uudestaan”, hän sanoi.
”Sitä sun ei missään nimessä tarvitse tehdä”, lupasin. Minulle tuli vieläkin hiukan kurja olo, kun muistelin sitä. ”Mulla on nyt Karo sitä varten”, lisäsin keventääkseni synkeäksi lipsahtanutta tunnelmaa ja sainkin Hanskin nauramaan.

Lähettäjä: rrixas 
Päivämäärä:   30.6.12 08:48:09

Aloitin juuri lukemaan tätä ja TOSI ihana tarina on! Sennutasoista tekstiä tosiaan ja wau, se on harvinaista täällä.

En oo virheitä bongannu, teksti on sujuvaa ja hyvin ymmärtää ja juoni on kiva :>

Huipputekstiä!

Lähettäjä: Jenna 
Päivämäärä:   3.7.12 18:38:12

Lisää tulossa? :)

Lähettäjä: khan 
Päivämäärä:   3.7.12 20:09:58

rrixas, kiitos :) mä meinasin jo luovuttaa tän ht.netin kanssa, kun se oli niin monta päivää nurin, mut tänään käin feissarista vakoilemassa, että tää on taas hengissä :D

--

En saanut tilaisuutta puhua Jimmyn kanssa kahdestaan ennen torstaita, enkä silloinkaan oikein kunnolla. En viitsinyt laittaa hänelle viestiä sähköpostitse, kommunikaattorilla tai kännykällä, soittamisesta nyt puhumattakaan. Niinpä päätin unohtaa, että minua vaivasi mikään, ja keskittyä sen sijaan töihin. Aliisa oli vihjannut tiistaina, että koulutusperiodiani oltiin ehkä säästösyistä lyhentämässä kahdella kuukaudella, joten perusteellisen opettelun sijaan minut heitettiin pörssimaailmaan syövereihin ilman pelastusliivejä tai edes kellukkeita. Jimmy oli edelleen ihana ja minun piti aika-ajoin repiä väkisin silmäni irti hänestä tai varmistaa, ettei suupielestäni valunut kuolaa.

”Pärjäätkö sä?” Jimmy kysyi huolestuneena, kun olin istunut kuusi tuntia naputtelemassa konettani.
”Kyllä mä pärjään toistaiseksi, mutta ei tää kauhean hyvin mene”, murahdin. En ollut ehtinyt käydä edes vessassa ja lounas- tai edes kahvitauko tuntui kaukaiselta unelmalta.
”No niin. Nouse ylös”, Jimmy käski. Mulkaisin häntä ärsyyntyneenä.
”En mä voi. En mä tässä huvikseni istu, mulla on töitä.”
”Henrik ja Jonas hoitaa ne, sä lähdet nyt kiertämään korttelin tai jotain”, Jimmy ilmoitti ja enemmän tai vähemmän nosti minut jaloilleni. Hän talutti minut ulos ovesta ja tajusin hänen irrottaneen vasta puolen korttelin kohdalla. Jouduin kulkemaan puolijuoksua Jimmyn harppoessa edellä, ja ällistykseni haihduttua minua rupesi taas ärsyttämään.
”Miten mä ikinä opin, jos sä raahaat mut pois koneelta heti, kun tulee vähän kiirettä?” Ääneni kuulosti omiinkin korviini kärttyiseltä ja suorastaan riidanhaluiselta. ”Mihin me ollaan menossa? Onko sun pakko juosta?!”
Jimmy ei kuitenkaan vastannut tai pysähtynyt, mikä sai minut kiehumaan kiukusta. Sitten melkein törmäsin häneen, kun hän hidasti ensin vauhtiaan ja pysähtyi kohta kokonaan. Hän ei vieläkään sanonut mitään, vaan viittasi minut sisään.
”Ota keittoa ja istu pöytään”, hän ohjeisti ja paineli itse tiskille. Tein työtä käskettyä ja menin lappamaan pari kauhallista höyryävää misokeittoa yhteen kulhoista, jotka nököttivät padan vieressä.

Istuin nurkkapöytään lusikoimaan keittoa ja parin minuutin kuluttua olin rauhoittunut siinä määrin, että aloin katsella ympärilleni. Olimme kävelleet varmaan muutamiakin kortteleita, sillä paikka ei näyttänyt ollenkaan tutulta. Olimme selvästi sushiravintolassa, ja kaikkien merkkien mukaan erinomaisessa sellaisessa. Sisustus oli tyylikästä punaista, mustaa ja valkeaa, ja misokeittoon oli saanut itse lusikoida haluamansa määrän kuivattua merilevää, purjoa ja tofua. Minä olin selvästi ottanut yliannostuksen ensiksi mainittua, sillä kulhoni suorastaan pursusi vihreää levää. Jimmyn tullessa pöytään sushilajitelman ja kahden jääteen kanssa olin jo taas sosiaalisesti kykenevä ja hymyilin hänellä varovaisesti.
”Kiitos. Ja anteeksi”, irvistin.
”Täytyy sun syödä”, Jimmy vastasi nuhtelevaan sävyyn.
”Mutta mun pitää oppia nopeemmin!”
”Joo, mutta täytyy sun syödä välissä. Ei tosta tuu mitään, että sä vaan istut koneella koko päivän. Oletko sä käynyt edes kahvilla?”
”No.. en. Enkä vessassa”, myönsin nolona. Itse asiassa minulla oli aika kauhea hätä, huomasin asiaa tarkemmin miettiessäni.
”Just”, Jimmy puuskahti ja haroi hiuksiaan. Minä kurottauduin nappaamaan yhden ankeriassushin lautaselta ja odotin, että Jimmy sanoisi jotain eikä vain näyttäisi tuimalta.
”Aiotko sä torua mua?” kysyin lopulta huvittuneena. Atria oli oikeilla jäljillä iskulauseineen, sillä mielentila, joka minuun alkoi huomaamatta hiipiä, oli melkein hilpeä.
”Ai mistä? Siitä että sä olet liian tunnollinen ja itsenäinen?” Jimmy naurahti. Sitten hän vakavoitui taas.
”Mutta ihan totta, Erika. Sun pitää syödä! Ja käydä vessassa. Mä en ihan oikeesti ymmärrä tollaista säästämistä, että sun pitää jotenkin muka vaan oppia nopeammin”, hän totesi päätään pudistellen. Minä huokaisin helpotuksesta.
”Mitä sä meinaat sanoa, jos noi kysyy jotain?” tiedustelin sitten.
”Että mä vein sut syömään. Miten niin?” Jimmy rypisti otsaansa. ”Mun täytyy sun esimiehenä pitää huoli sun henkisestä jaksamisesta. Ja se edellyttää syömistä. Ja Rasmus juorusi, että sä et käynyt eilenkään syömässä, vaikka se käski sut tauolle, joten täytyyhän mun varmistaa, että sä syöt”, hän sanoi sitten.
”Ai”, totesin vain. Niin hänen tietysti täytyi. Tunsin oloni hiukan hölmöksi, kun olin olettanut tämänkin liittyvän meidän työpaikan ulkopuoliseen kanssakäymiseemme.
”Niin. Syös nyt, niin päästään takaisinkin”, Jimmy sanoi ja hymyili jo hiukan. Sitten hän kurotti kätensä ja sipaisi silmilleni valahtaneen hiussuortuvan korvani taakse.

Lähettäjä: Sani 
Päivämäärä:   3.7.12 20:45:23

nää on parempii, kun ne edelliset ;) jatkoo!

Lähettäjä: khan 
Päivämäärä:   5.7.12 23:02:04

3. Lomalla viimeinkin

Kun hyväksyin, etten ollut yli-ihminen, työt alkoivat sujua sutjakkaammin. Pojat tosin pitivät minua yhä silmällä, huomasin sen perjantaina, kun Jonas näytti olevan hiukan liian hyvin kartalla tekemisistäni.
”Turha kai mun on sitten töitä tehdäkään”, tuhahdin, kun hän yritti puolustautua.
”Ei mun tarkoitus ollut kytätä. Jimmy vaan sanoi… Sori hei”, Jonas näytti vaivautuneelta.
”Äh, ei se mitään. Mutta katso niitä nyt sitten, mä taidan mennä kahville”, huokaisin. Olin saanut mukini koneeseen, kun – kas kummaa – Jimmy paukkasi myös keittiöön.
”Sinä”, sanoin synkeästi silmiäni siristäen, mutta Jimmyn yllättynyt ja teennäisen surkea ilme sai minut nauramaan.
”Mitä mä olen tehnyt?” hän kysyi ihmeissään.
”Laittanut pojat varjostamaan mua”, tuhahdin. Jimmy naurahti hyväntuulisesti.
”Ai, sitäkö vaan? En mä voi sentään joka päivä viedä sua sushille, niin kivaa kuin se oiskin”, hän sanoi.
”Mitä sä sitten odotit?” kysyin. Jimmy ojensi mukini minulle ja laittoi omansa kahviautomaatin pidikkeeseen.
”Miten niin mitä mä odotin?” hän kysyi sitten niin läpinäkyvän välttelevästi, että kulmakarvani pongahtivat varmasti hiusrajaan asti. Jimmy huokaisi syvään. ”Mä ajattelin, että sä olet oikeasti loukkaantunut. Mun loma alkaa ensi viikon jälkeen”, hän selitti. Se tuntui iskulta palleaan. En kuitenkaan voinut jäädä haukkomaan happea kuin kuha rannalla, vaan minun oli esitettävä viileää ja välinpitämätöntä.
”Miksi mä loukkaantuisin siitä?” kysyin neutraalisti ja otin lungisti hörpyn kahviani. Siihen suunnitelmani sitten kaatuikin, kahvi oli nimittäin tulikuumaa ja poltti kieleni ja nieluni. Köhin hetken naama punaisena ennen kuin ryntäsin kraanalle ja latkin kylmää vettä minkä kerkesin. Kun pahin polte oli laantunut, nousin nöyränä hanan alta.
”Point taken”, Jimmy nyökkäsi hitaasti.

Lähdin tavallista aikaisemmin alkuviikosta kertyneiden plussatuntien kuluttamiseksi. Pääsin myös livahtamaan pelkurimaisesti, kun Jimmy oli puhelimessa ja vilkutin vain sormiani hänelle viikonlopun toivotukseksi, välittämättä hänen elehdinnästään. Sitten kiiruhdin metroon. Kelit olivat tasaantuneet viikon takaisesta ja muuttuneet heinäkuulle tyypillisemmiksi, nytkin paistoi aurinko niin kauniisti ja lämpimästi, että päätin kävellä. Matka hotellille kesti hiukan alle puoli tuntia, joten sain samalla pureksittua Jimmyn lomalle jääntiä. Tietenkin olin aavistellut, että sen pitäisi näillä näppäimin alkaa. Minulla ei tietenkään ollut aavistustakaan, oliko hän mahdollisesti pitänyt osan lomastaan jo alkukesästä, joten en tiennyt kuinka monta viikkoa hän lomailisi. Oma lomani käsitti elokuun kolme ensimmäistä viikkoa, joten ehkä lomamme osuisivat päällekkäin, ajattelin toiveikkaasti. Kun pääsin hotellille, puhelimeni pirahti soimaan.

”Senkin pirulainen, mitä varten sä noin karkasit?” Jimmy kysyi moittivasti ennen kuin ehdin edes sanoa haloota loppuun asti.
”Mulla oli aivan kauheasti plussaa ja tuolla on noin ihana keli”, sanoin viattoman yllättynyttä sävyä tavoitellen.
”Anteeksi, etten mä sanonut aiemmin”, Jimmy huokaisi päättäen ilmeisesti hylätä kaikenlaisten pelien pelaamisen. Minä en kuitenkaan ollut vielä valmis luovuttamaan.
”Miksi se mua haittaisi?” Tiedusteli ylhäisesti, mutta luurista kuuluva tuhahdus sai minut nolostumaan hiukan.
”Miten sun kieli?” Jimmy kysyi, ja shakki-matti-tilanteessa minun oli vihdoin alistuttava.
”Mikset sä sanonut?” kysyin kiltisti. Kyllä se minua kiinnosti, minulle tuli vain taas inhottavan kaksinaamainen olo, kun Jimmy koki velvollisuuden selittää minulle, miksei kertonut aloittavansa loman piakkoin.
”Mä en halunnut ajatella sitä”, Jimmy vastasi. Leukani loksahti auki.
”Sä et halunnut ajatella lomaa? Hullu”, älähdin. Jimmy naurahti.
”Ja sun mielestä mun lomaa oli niin kiva miettiä, että meinasit tukehtua sata-asteiseen kahviin?” hän huomautti. ”Eikö sun pitäisi olla iloinen mun puolesta?”
”No mutta! Mä en sitten näe sua!” valitin, vaikka tiesin Jimmyn kiusaavan. Hän oli hetken hiljaa.
”Ymmärrätkö sä, että mäkään en näe sua”, hän sanoi sitten hellästi. Minä menin aivan hiljaiseksi. Sitten kasvoilleni levisi hymy.
”Pitääkö mun antaa itseni ymmärtää, että sä taidat tykätä musta?” kysyin naurettavan ilahtuneelta.
”Nytkö sä sen vasta ymmärrät, hölmö”, Jimmy kysyi. Mumisin jotai epämääräistä takaisin. Olin ajatellut hänen ehkä viihtyvän seurassani ja korkeintaan haluavan seksiä, mutta en ollut uskonut, että hän oikeasti ihastuisi minuun. Sitten minuun iski epäilys.
”Ootko sä ihastunut muhun, vai oonko mä vaan kiva?” halusin tietää.
”Taidan mä olla”, Jimmy huokaisi ja minusta tuntui, että hän pudisti päätään.
”Olla mitä?”
”Ihastunut suhun. Hemmetti.”
”Oi”, virnistin ihastuneena.

Lähettäjä: cgbb 
Päivämäärä:   6.7.12 00:28:43

Täää on niiin ihana etten kestä

Lähettäjä: Jenna 
Päivämäärä:   9.7.12 10:51:30

More please!

Lähettäjä: khan 
Päivämäärä:   9.7.12 22:56:00

mulla on pieni kirjoitustekninen ongelma (ajanpuute!), jatkoa tulee viimeistään torstaina :)

Lähettäjä: khan 
Päivämäärä:   12.7.12 21:28:33

Juttelimme hetken niitä näitä, kunnes Jimmy ilmoitti olevansa melkein kotona ja toivotti hyvää viikonloppua. Suljin puhelimen j nojasin seinään tyytyväisenä. Olin saanut tietää, että Jimmyn loma kestäisi kokonaista neljä viikkoa, joista kaksi osui päällekkäin minun lomani kanssa. Koska aioin viettää lomani Suomessa, eroa kestäisi siis viisi viikkoa. Masennuin hiukan, sillä se tuntui kauhean pitkältä ajalta. Toisaalta, ehkä en kotona muistaisi koko Jimmyä. Poissa silmistä, poissa mielestä, ehkäpä?

Nukuin oudon katkonaisesti, mutta aamulla heräsin silti jo ennen kellon soittoa pirteänä ja jotenkin hykerryttävän kuplivana. Suorastaan tanssahtelin suihkuun ja hyräilin sheivatessani. En osannut edes ihmetellä hyvää tuultani saati sitten miettiä sen syytä ennen kuin se välähti päähäni kirkkaana kuin Koskenkorva. Jimmy oli ihastunut minuun. Se ajatus pysäytti minut kesken hampaiden harjauksen ja tuijotin ällistynyttä ilmettäni peilistä. Siristin silmiäni peilikuvalleni paheksumisen merkiksi, mutta se siristeli itsepäisesti takaisin ja näytti typerältä, kun sen leukaa pitkin valui noro sinistä hammastahnavaahtoa.

Olin tietysti itsekin kovin tykästynyt Jimmyyn, mutta olin todella tyytyväinen tämänhetkiseen tilanteeseemme. Olin onnistunut karkottamaan hänen vaimonsa varsin kiitettävästi ajatuksistani, mutta nyt tämä teki paluuta. Tunsin olevani teinimäisesti suorastaan lääpälläni Jimmyyn, kun asiaa tarkemmin tutkiskelin. Pian huomasin jo pohtivani, olisiko Jimmy valmis jättämään vaimonsa. Siinä vaiheessa älysin onneksi painaa jarrulevyt pohjaan. Suhteentapaisemme oli kestänyt alle kuukauden, ja vasta maanantaina olin selittänyt Hanskille, etten ollut rakastunut, ja ettei Jimmy ollut eroamassa. Minun pitäisi tosiaan puhua hänen kanssaan. Taas. Eilen en ollut raaskinut ottaa asiaa puheeksi, kun puhelumme oli sujunut niin hilpeissä merkeissä. Ja hyvä niin, sillä eilen en olisi osannut kysyä näitä lisäkysymyksiä. Harkitsin jo hetken soittavani Jimmylle, mutta päätin lopulta olla tekemättä sitä. Ehkä miettisin asiaa vielä viikonlopun yli ja kohtaisin Jimmyn sitten valmistautuneena.

Viikonloppu sujui ennustusten vastaisesti sateen ja ukkosen merkeissä. Minä linnoittauduin Rasmuksen kanssa hotellihuoneeseeni viettämään leffamaratonia punaviinimeren rannalla ruokavuoren katveessa. Olimme hitsautuneet huvittavaksi yksiköksi tänä lyhyenä aikana, jonka olimme viettäneet yhdessä. Meillä oli omia sisäpiirivitsejä ja niin kuluneelta kuin se kuulostaakin, minusta hän tuntui veljeltä, jota minulla ei koskaan ollut. Sunnuntai-iltaan mennessä elokuvat ja jatkuva ylensyöminen oli tehnyt meistä laiskoja ja voimattomia.
”Anna mulle sipsiä”, Rasmus käski. Käänsin laiskasti päätäni.
”Anna mulle sipsiä..?” kysyin kohottaen kulmiani.
”Jooko?” Rasmus lisäsi toiveikkaana. Ojensin käteni innottomasti pussin suuntaa.
”En mä yletä”, totesin.
”Sä et edes yrittänyt”, Rasse syytti.
”Hei! Mulla on vaan lyhyet kädet”, väitin. ”Yritä itse.”
”En mä viitsi. Sun maha on tiellä”, Rasmus tuhahti. ”Laihduta.”
Se oli niin törkeää, että purskahdin nauruun.
”Sä oot ihan kauhea”, nauroin ja läiskäisin Rasmusta tyynyllä. Hän kosti hyppäämällä minun puolelleni sänkyä ja alkamalla kutittaa minua kyljistä. Kiljuin ja nauroin ja huidoin häntä pois, kunnes hän onnistui jotenkin lukitsemaan molemmat käteni patjaa vasten.
”Tiedätkö sä, mä voisin syyttää sua seksuaalisesta ahdistelusta työpaikalla”, nauroin hengästyneenä.
”Me ei olla työpaikalla”, Rasmus sanoi. Ohikiitävän hetken ajan olin aivan varma, että hän suutelisi minua, mutta puhelimeni pirinä pisti sille stopin. Rasmus piti minua edelleen pihtiotteessa, mutta minä aloin etsiä puhelinta katseellani. Rasmus vapautti käteni, jotta sain kurotettua puhelimen yöpöydältäni, mutta jäi istumaan hajareisin päälleni.

Olin kaikeksi onneksi tallentanut Jimmyn puhelimeeni pelkkänä J-kirjaimena, joten vaikka Rasmus olisikin nähnyt soittajan nimen, hän ei olisi voinut aavistaa, kuka puhelimessa oli. Yritin kiemurrella pois hänen altaan samalla kun vastasin.
”Soitanko mä huonoon aikaan? Sä kuulostat jotenkin… pörheältä”, Jimmy nauroi. Työnsin lopulta Rassen kumoon päältäni ja menin ikkunan luo puhumaan, jotta Rasmus ei tunnistaisi Jimmyn ääntä.
”Paremminkin pöhöttyneeltä. Me ollaan vaan syöty ja juotu ja katsottu leffoja koko viikonloppu”, urahdin. Pystyasennossa mahani tuntui turvonneelta ja suussani maistui eltaantuneelta. ”Me katsotaan just Rasmuksen kanssa Platoonia.”
”Okei. Onko sulla menoa huomenna töiden jälkeen?” Jimmy kysyi ymmärtäen vinkkini, etten oikein voinut jutella hänen kanssaan.
”Mä voin järjestää niin, ettei ole”, sanoin hymyillen.
”Tee niin. Mulla on pari juttua, joista mä haluan puhua”, Jimmy sanoi neutraalilla äänellä, mutta lauseen sisältö kuulosti mielestäni pahaenteiseltä.
”Kuulostaa hyvältä. Nähdään sitten”, vastasin ehkä aavistuksen jäykästi.
”Ootpa sä virallinen. Puss och kram”, Jimmy nauroi.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   12.7.12 21:42:13

Kirjotat huippuhyvin! Mahtavaa tekstiä oikeasti. Ihan kuin olisit Sennnu :>
Jatkat ehdottomasti! Ht.netin parhaimpia tarinoita ylivoimaisesti.

Lähettäjä: ~böö^ 
Päivämäärä:   12.7.12 21:56:49

ooj, äkkiä sitä jatkoo :'3
Tykkään tosta rasmuksesta enemmän mitä Jimmystä (::

Lähettäjä: Sennnu 
Päivämäärä:   13.7.12 00:50:29

Khan ei ole Sennnu, ja vaikka omasta puolestani kiitän kiitoksesta ja vertauksesta, sanon vaan, että edelleenkin nautin tästä kesähelmestä kovasti!
(On mulla kyllä ihan pikkuinen epäilys siitäkin, eteikö tää ehkä ois jonkun vanhan tutun näppikseltä, mutta joku muu kyllä keksi sen tuolla aiemmin ensin, sitten se alkoi kuulostaa järkevältä... kanske?)

Lähettäjä: ~böö^ 
Päivämäärä:   13.7.12 19:54:55

up" :)

Lähettäjä: inkkukinkku 
Päivämäärä:   17.7.12 03:34:37

jatkooo!

Lähettäjä: vajaaa 
Päivämäärä:   18.7.12 17:05:07

upp

Lähettäjä: khan 
Päivämäärä:   18.7.12 22:48:19

Sennnu, ehkä saattaa olla, että oon aiemmin kirjoitellut eri nimimerkillä ja sitten unohtanut sen salasanat.. ehkä ;)

sorry folks, luvun loppu=lyhyt pätkä

--

Maanantain työpäivä olisi voinut sujua paremminkin. Markkinoilla oli suorastaan kuolemanhiljaista, eikä toimistokaan varsinaisesti sykkinyt elämää. Sitten yhden maissa saapunut sähköposti sai pakkani sekasorron valtaan, ja seuraava tunti kului siihen vastausta säveltäessä. Kesken kiihkeän naputteluni Jimmy ilmaantui pöytäni viereen.
”Olisko sulla hetki? Mulla ois yks puhelinpalaveri, mihin sun kannattaisi osallistua”, hän kysäisi.
”En mä nyt pysty”, pahoittelin. Jimmy oli joutunut hipaisemaan käsivarttani, jotta huomaisin hänet, ja nyt minua suorastaan kuumotti hänen läsnäolonsa. Hän oli kerrassaan häkellyttävän hyvännäköinen ja käsivarttani tuntui kihelmöivän.
”Onko sulla taas maaninen vaihe?” Jimmy kysyi, ja jokin hänen katseessaan sai minut epäilemään, että kiinteä tuijotukseni aiheutti hänellekin varsin lämpimän olon.
”Sika”, tuhahdin huvittuneena. ”Mulla on tärkeä meili kesken. Ja oikeastaan mä olin just tulossa kysymään sulta vähän apuja tähän”, ilmoitin ja nostin heijastussuojan pois, niin että Jimmykin pystyi lukemaan luonnokseni. Hän luki tekstiä kulmat kurtussa ja mutristi sitten suutaan.
”Mä menen siirtämään sen puhelinkonffin ja mennään sitten neukkariin miettimään tota”, hän sanoi tiukasti. ”Viittitkö soittaa Robbanille, että tulee kanssa?” Jimmy huikkasi vielä matkalta. Minä melkein säikähdin, mutta nostin sitten kiltisti luurin ja näppäilin Robertin numeron. Hän oli neljissäkymmenissä oleva, varsin viehättävä mies, joka hoiti asiakassuhteita. Robban oli joskus nuoruudessaan pelannut jääkiekkoa, ja piti yhä kuntoaan yllä, vaikka hänen keskivartalonsa alkoi kyllä kieliä pitkistä työpäivistä ja vähentyvästä kuntoilusta. Hän alkoi myös mitä ilmeisimmin kaljuuntua, mutta oli hoitanut asian tyylikkäästi ja piti kutrinsa parin millin siilinä, mikä antoi jotenkin toimintasankarimaisen vaikutelman. Hänen omanarvontuntonsa oli ehkä liiankin hyvissä kantimissa, mutta hän tuntui pitävän minusta ja tavastani hoitaa hommia, eikä suhtautunut minuun kovin alentuvasti.

Istuimme neljä tuntia pohtimassa parasta lähestymistapaa. Pyörittelimme ratkaisuja, konsultoimme IT-väkeä ja puhelikonffasimme Ulfin ja Hoopeen kanssa. Kuudelta olin niin pyörällä päästäni, etten enää muistanut, että Jimmy halusi jutella kanssani. Kun Robban totesi, että asian järjestämistä oli parempi jatka huomenissa, suorastaan pinkaisin ulos ovesta. Jimmy kuitenkin lähetti minulle nopean tekstarin ja jäin odottelemaan häntä toimiston kulmalle. Hypistelin puhelintani paremman tekemisen puutteessa ja katsoin kateellisena paria ovien edessä patsastelevaa miestä toivoen kerrankin, että olisin tupakoinut. Kiitettävän nopeasti Jimmy onneksi tuli pyöröovista ja hänen kasvoilleen levisi leveä virnistys.
”Mä niin tykkään, kun sä odotat mua”, hän ilmoitti ja vilkaistuaan, ettei lähistöllä ollut tuttuja, hän nosti käsivartensa hetkeksi hartioilleni ja rutisti minua pikaisesti.
”Ja mä niin tykkäisin, jos sä olisit joskus ajoissa”, tuhahdin takaisin ja tukahdutin samalla halun painautua kiinni Jimmyn kylkeen. ”Mihin mennään?”
”Mä heitän sut hotellille”, Jimmy vastasi ja ohjasi minut kohti parkkihallia.
”Uu, tuletko sä käymään?” En onnistunut peittämään innostusta äänessäni, ja Jimmyn pahoitteleva ilme aiheutti inhottavan jysähdyksen vatsaani. ”Et siis.”
”En”, Jimmy myönsi. Kävelimme loppumatkan autolle hiljaisuuden vallitessa. Olin harmistuneempi kuin olisin suonut ja yritin nieleskellä tunnetta alas. Istuttuamme autoon Jimmy laski käden reidelleni.
”Suutuitko sä?” hän kysyi.
”En”, vastasin totuudenmukaisesti. ”Mutta kyllä mua vähän harmittaa.”

Matka hotellilleni ei ollut autolla kovin pitkä, mutta Jimmy ei puhunut mitään erikoista ja luulin hänen muuttaneen jo mielensä, kunnes hän pysäytti korttelin päähän hotellilta. Hän huokaisi syvään ja kääntyi sitten katsomaan minua.
”Haluaisitko sä tulla viikonlopuksi mun veneelle?” hän kysyi. Tuijotin häntä ymmärtämättä oikein, mitä hän oli kysynyt. ”Aiotko sä sanoa jotain?” Jimmy kysyi hetken kuluttua ja heilautti kättään silmieni edessä.
”Ymmärsinkö mä nyt oikein?” kysyin ihmeissäni. ”Sä et voi tulla ylös nyt, mutta sä voit viettää viikonlopun mun kanssa veneellä?”
”Järjestelykysymys”, Jimmy totesi. ”Haluatko sä lähteä?”
”No arvaa haluanko!” kiljahdin ja kurotuin pussaamaan häntä keskikonsolin yli.

Lähettäjä: ouhh 
Päivämäärä:   23.7.12 18:52:17

Milloin jatkoa?

Lähettäjä: Sani 
Päivämäärä:   27.7.12 15:24:01

hyvä! :) jatkoaaaa!

Lähettäjä: vajaaa 
Päivämäärä:   27.7.12 17:04:10

jatkoo? :-)

Lähettäjä: ----- 
Päivämäärä:   30.7.12 15:42:41

Tää ei voi jäädä kesken, eihän? :D

Lähettäjä: kotelolapsi 
Päivämäärä:   30.7.12 18:47:34

jatkoa!

Lähettäjä: khan 
Päivämäärä:   30.7.12 19:41:20

ei tää jää kesken, mutta mun runosuoni on vähän kuivahtanut yhdessä kirjoitusajan vähetessä. pääsen lomalle ens viikolla, et sit on kaikki yöt aikaa kirjotella :)

nyt on yks deadline itsellä torstaina, eli sitä ennen en varmaan saa tänne postattua mitää :/ pahoittelut. mutta ens viikolla taas saan tehtyä sen verran varastoon, että saatte säännöllisemmin pätkiä :)

Lähettäjä: PV 
Päivämäärä:   2.8.12 19:37:33

Oijoi :D Virnistelen kuin pässi joka on kekannu miten päästään aidan toiselle puolelle. Harmi vaan että työt ei hoidu jos ei joku nitä tee.... :( Ja tää lukutuokio loppu ihan liian pian :D
Toivottavasti saat lähiaikoina taas kirjoitettua! Kirjoitat aivan mahtavaa tekstiä. Helppolukuista, rentoa, mutta kutkuttavan mielnekiintoista. Pidän siitä miten osaat leikitellä sanoilla. Koskaan ei tiedä mikä hienous tulee vastaan seuraavassa lauseessa. Yllättäviä, oivaltavia juttuja :)

Lähettäjä: khan_w 
Päivämäärä:   3.8.12 11:46:29

kiitos PV! :) enhöhän tossa viikonloppuna viinipullon avustuksella saa aika hyvin tekstiä aikaseks. inspistä on vaikka muille jakaa ja pekkapoutaki tais lupailla sadetta.

Lähettäjä: nipsu 
Päivämäärä:   5.8.12 09:28:04

Täällä uusi lukija ilmottautuu. Tosi hienoa tekstiä ja mielenkiinnolla jatkoa odottelen. :)

Lähettäjä: kotelolapsi 
Päivämäärä:   5.8.12 20:01:33

jatkoo*`?

Lähettäjä: ----- 
Päivämäärä:   18.8.12 22:35:45

Jatkuuko?

Lähettäjä: PV 
Päivämäärä:   19.8.12 11:47:01

pettymys on aika kova, kun pidempi aika jo kulunu eikä pätkiä oo tullu :D Älä unohda meitä!

Lähettäjä: meh 
Päivämäärä:   19.8.12 16:13:56

jatkoa pliiiiiiis! aloin tänään tätä lukemaan ja tää on niin hyvä :>

Lähettäjä: whisky. 
Päivämäärä:   19.8.12 17:10:18

Vieläkö tulee jatkoa?

Lähettäjä: bauli000 
Päivämäärä:   28.8.12 22:49:10

jatkoo??

Lähettäjä: Saappaaton kissa 
Päivämäärä:   30.8.12 10:48:06

Tänne on näköjään eksynyt Sennnua, whikyä ja Rinjaa myöten jo kaikki, niin minäkin. :D

Oikein mukavaa tekstiä, soljuu eteenpäin ja pakko lukea kertaistumalta loppuun asti. Vuoropuhelut on loistavia! Hykertelen täällä itsekseni ja näytän täydellisen typerältä, mutta ei se mitään.
Etenkin tykkäsin kohdasta, jossa maalailit leffaviikonoppua punaviinimeren rannalla, ruokavouren katveessa. Oikein ovelaa. Rasmuksen ja Erikan välinen kiusoittelu sai minut oikeasti hihittelemään. Gotta love it. ♥

Saappaaton kuittaa ja jää kahtelemaan, josko khan löytäisi vielä jostakin ajan ja inspiraation samanaikaisesti. (:

Lähettäjä: khan 
Päivämäärä:   11.4.14 14:41:50

ajattelin ottaa tämän taas työn alle naftaliinista, löytyykö kiinnostuneita lukijoita vielä? :)

Lähettäjä: Meow_ 
Päivämäärä:   11.4.14 19:37:49

Löytyy!

Lähettäjä: RK 
Päivämäärä:   11.4.14 23:54:39

vou, upeaa tekstiä! Jos jatkoa tulee niin todellakin jään mielenkiinnolla seurailemaan!

Lähettäjä: khan 
Päivämäärä:   16.4.14 20:00:58

4. Kesäkaverit

Viikko suorastaan mateli, perjantaista puhumattakaan. Pojat kävivät hiukan voimilleni, sillä he olivat päättäneet pitää ”tiimiytymispäivän” lauantaina ja minua pidettiin suurena petturina, kun en ollut maisemissa. Olin valmistellut huolellisen peitetarinan, jonka avulla pääsin livahtamaan töistä aikaisin – olin kertonut lähteväni kaveriporukalla Maarianhaminaan ruotsinlaivalla. Rasmus jäi lomalle samana päivänä, mutta hän oli onneksi varannut lentonsa jo viikkoja sitten, eikä siten olisi vaaraksi peitetarinalleni. Myös malttamaton kihinäni jäi hänen, Jonaksen ja Jimmyn lomahehkutuksen jalkoihin. Onneksi. He eivät vieläkään olleet unohtaneet satiaisvitsejään.

”Te missaatte nyt elämänne mahdollisuuden”, Thomas totesi synkeästi, kun Jonas ja Rasmus kävivät ruokatunnilla hakemassa Systemistä bisseä.
”Kateellisen panettelua”, Jonas kuittasi ja skoolasi Rassen kanssa.
”Niinhän sitä luulisi”, Henrik virnisti. Jonas hörppäsi oluttaan toistamiseen ja kurtisti sitten kulmiaan.
”Mitä sä tarkoitat?”
”Jimmy jää lomalle”, Henrik vastasi.
”Niiin?”
”Kun Jimmy on lomalla, alfan paikka on vapaana”, Thomas selvitti. Minä tirskahdin.
”Erika on samaa mieltä”, Thomas nyökkäili hyväksyvästi.
”Tottakai Erika on samaa mieltä”, Jonas tuhahti. ”Mä en vaan tiedä, kuinka suurta alfailua sä meinaat harjoittaa Erikan, Malinin ja Annan keskuudessa”, hän jatkoi protestoinnistani välittämättä. ”Ja Jimmy on lomalla vaan neljä viikkoa, sun karismallasi ei siinä ajassa saa mitään aikaiseksi. Vai mitä Erika?”
Häkellyin kysymyksestä niin, etten älynnyt edes viedä karismattomuusjuttua pidemmälle.
”Älä nyt kainostele siinä”, Thomas naurahti. ”Kyllä sun täytyy myöntää, että jos joku täältä sut saisi kellistettyä, niin se olisi Jimmy!”
”Kuka olisi Jimmy?” asianomainen herra katsoi asiakseen kävellä ohitsemme juuri sillä hetkellä.
”Joka kellistäisi Erikan”, Henrik ilmoitti ja sai minut lehahtamaan niin punaiseksi, että punajuuretkin olisivat kateellisia. Jimmy katsoi minua ja kohotti kulmiaan.
”Niinkö? Täytyneepä kokeilla”, hän tokaisi. Samassa hetkessä hän harppasi lähemmäs kiepautti minut ympäri ja kallisti selälleni pöydälle. ”No siltä näyttää”, hän myönsi ja auttoi minut sitten takaisin jaloilleni.
”Thomas luulee olevansa meidän alfauros, kun sä olet lomalla”, Jonas kanteli Jimmylle, kun minä suoristelin paitaani.
”Et sitten kellistele kaikki täällä, työt täytyy saada tehtyä”, Jimmy virnisti.
”Hmmm, mutta mites toi Erika? Ootko sä nyt joku meiän virallinen toimistohutsu?” Rasmus tiedusteli Jimmyn poistuttua.
”Juu en. Yritä vaan samaa, niin saat nähdä miten käy”, tuhahdin ja painuin naistenhuoneeseen.
”Se on se alfaurous”, Thomas kuului selittävän, kun Rasmus jäi valittamaan elämän vääryydestä.

Rasmus lähti suurieleisesti puoli kahden maissa, kun taas minä puolestani yritin livahtaa hiukan huomaamattomammin. Jimmy kuitenkin yllätti minut.
”Pitääkö sun lähteä nyt? Odota pari minuuttia, niin mä heitän sut satamaan. Mulla on vähän sellainen olo, että voisin aloittaa loman”, hän huikkasi, kun olin aikeissa poistua takavasemmalle.
”Mä voin kyllä ihan hyvin kävellä. Mä en tiedä haluanko tulla sun kyytiin kaiken maailman kellistelyjuttujen takia”, mutisin muka varautuneesti.
”Sanotaan sitä vaikka hyvitykseksi sitten. Pääset musta eroon ainakin neljäksi viikoksi”, Jimmy virnisti hyväntuulisesti.
”Et sitten yritä mitään tai mä teen susta ahdisteluilmoituksen”, jupisin.
”Erikaaaa, älä nyt oo tommoinen”, Henrik nauroi. ”Se vaan yrittää todistaa, että kukaan nainen ei voi vastustaa Jimmyn charmia. Kato nyt tota naamaa, voiko sille muka olla vihainen?”
”Fine sitten. Saatkin kantaa mun laukun samalla”, keksin.

Kun Jimmy vihdoin oli valmis lähtemään, minun oli vaikea olla hypähtelemättä hänen autolleen.
”Neiti on hyvä”, Jimmy kumarsi avatessaan apukuskin oven. Istahdin autoon takamus edellä kuin hieno nainen ainakin ja nostin sitten jalkani sievästi perässä.
”Ootko sä jumissa?” Jimmy kysyi.
”En, kuin?” kysyin hölmistyneenä.
”No kun toi autoon kiipeäminen oli noin vaivalloisen näköistä. Mä voin vaikka hieroa illalla”, hän vastasi.
”Hei! Mä yritin olla naisellinen ja hienostunut!” naurahdin. ”Mutta hiero vaan.”

Emme kauheasti puhuneet matkalla satamaan. Havaitsin, että minua hiukan jännitti. Sillä tavalla teinisti, että vatsassani oli perhosia ja minun teki mieli hihittää. Huomasin jossain vaiheessa Jimmyn vilkuilevan minua sivusilmällä, mutta hän ei kuitenkaan sanonut mitään.
”No mitä?” kysyin lopulta suu leveässä virneessä, kun pysähdyimme liikennevaloihin.
”Sä näytät ihan siltä kuin oisit voittanut lotossa”, mies vastasi huvittuneena.
”Niinhän mä olenkin. Tavallaan”, vastasin. ”Mä taidan olla sun mielestä tosi huvittava?”
”Jokseenkin. Vähän kuin joku sarjakuvahahmo”, Jimmy myönsi ja antoi minulle suukon.
”Hpmf. Toivottavasti joku seksikäs.”

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   18.4.14 20:09:45

Jatkoa hei ! Aivan mahtava !

Lähettäjä: khan 
Päivämäärä:   18.3.16 15:53:23

Heippis,

Mä olen alkanut kirjoitella tälle jatkoa, joten katsotaas, olisiko täällä tilausta lukea. Tämä siis jäi aikoinaan kesken, koska kiire ja inspiraation lopahdus ja konekin tilttasi vieden pari kirjoitettua lukua mennessään (tästä viisastuneena tallennan nykyään kaiken pilveen).

Tämä uusi jatko sijoittuu reilun vuoden - parin päähän näistä tapahtumista.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   18.3.16 20:00:09

Oi mä muistan tän ja haluisin jatkoa tänne jos meinaat kirjottaa!

Lähettäjä: Annika 
Päivämäärä:   22.3.16 22:23:06

Oi vitsit, muistan tämän vielä niin hyvin! Täällä ehdottomasti yksi lukija jatkossakin :)

Lähettäjä: Villielain 
Päivämäärä:   15.4.16 18:01:38

Vaikuttaa hyvältä ja ihan kiinnostavalta tarinalta! Jään seuraamaan.

Vähän kyllä hämmensi kun tuo ensimmäinen osa jää tavallaan kesken ja jatkuu suoraan tälleen ihan eri tilanteesta.

Lähettäjä: cinnamonstix 
Päivämäärä:   14.2.18 13:41:47

Oliko tähän jatkoa jossain vai muistanko väärin?

Lähettäjä: khan 
Päivämäärä:   2.3.18 15:19:26

Täältä löytyy jatko