Lähettäjä: khan 
Päivämäärä:   23.3.16 14:52:13

Noniin! Tosissaan olen kirjoittamassa jatkoa keskenjääneelle jutulleni Kannattaako tunnustaa jos pettää?. Aiemmista tapahtumista kulunut pari vuotta.

Jatkoa pyrin laittamaan pari kertaa viikossa, ehkä useamminkin jos sille on pyyntiä. Toivottavasti tykkäätte :)

---
1. Hiljaisuus

Pyörittelin jäähtynyttä kahvinlirua kuppini pohjalla ja katselin ikkunasta ulos. Ikkunaan läiskähteli jättimäisiä, märkiä lumihiutaleita, jotka olivat pikkuhiljaa muodostaneet maahan loskakerroksen. Vilkaisin kelloa ja huokaisin syvään.
"Kai mun pitäisi ruveta lähtemään", totesin vastahakoisesti. Lotta vilkaisi ylös pikku paronista.
"Ai? Voit sä jäädäkin", hän sanoi. "Mä vien paronin joka tapauksessa nyt nukkumaan. Se simahti kesken pääruuan."
"Eikö Teemua häiritse, kun mä roikun täällä niin paljon?" varmistin, sillä minua tosiaan kutkutti jäädä. Lotta hymähti.
"Näetkö sä sitä täällä?"
"En varsinaisesti, mutta jospa se onkin evakossa kun mä olen täällä?" ehdotin. Lotta pudisti päätään.
"Ei se tule ennen kymmentä kuitenkaan. Se meni vasta vähän ennen yhtätoista töihin tänään, ja kyllä sä tiedät että sille on täys mahdottomuus tehdä alle yhdeksän tunnin päviiä", hän totesi. "Mä vien tän tosiaan unille, laita vaikka teevesi kiehumaan. Vai haluatko sä vielä kahvia?"
"No sitten mä en ainakaan nuku koko yönä", naurahdin ja nousin keittämään vettä.

Kun Lotta oli saanut vauvansa unille, hän tassutteli takaisin keittiöön ja istui suoraan pöydän ääreen.
"Se on kyllä niin kiltti. Etkö sä oikeasti aio kertoa mulle, mikä siitä tulee?"
"Sä voit ihan hyvin odottaa vielä ensi viikkoon", Lotta ilmoitti ja päätin antaa periksi. Muuten hän vielä päättäisi, että olin liian raivostuttava kummiksi.
"Fine. Mutta toi salailu on tosi vanhanaikaista, sanonpahan vaan", huomautin silti.
"Sä olet vaan utelias ja kärsimätön", Lotta virnisti. "Otatko sä Aleksin mukaan ristiäisiin?" hän kysyi sitten. Tunsin, miten naamani venähti.
"Kai mun on pakko. Kyllä se olettaa, että mä otan", huokaisin. Lotta pudisti päätään ja näytti hiukan pahastuneelta.
"Mä tiedän, että mä oon luvannut olla nalkuttamatta, mutta tollanen sä nyt vaan vähän oot", hän totesi ja sekoitti hiljalleen teetään.
"Aha. Ai millanen?" kysyin umpimielisesti, vaikka tiesin kyllä, mitä tuleman piti.
"Että kun Aleksilla oli joku muu kierroksessa, niin sä unelmoit jopa sen pohkeista, mutta nyt kun se jumaloi maata sun jalkojen alla ja haluaa muuttaa sun kanssa yhteen niin se ei olekaan niin kauhean kiinnostava", Lotta torui.
"Auts. Mä en odottanut, että sä muotoilisit sen noin... tylyksi", ihmettelin. "Ja toi ei nyt oo ihan reilua. Ei se johdu sen varaustilanteesta, vaan..."
"Niiiiiiiin se johtuu Jimmystä", Lotta ähkäisi. Se oli minusta jo vähän liikaa ja ilmeeni taisi paljastaa sen, koska Lotan sävy pehmeni huomattavasti. "Sun pitää nyt oikeasti lopettaa sen perään haikailu ja alkaa elämään tässä ja nyt. Tietenkään sä et ole tyytyväinen, jos sä kaiken aikaa kuvittelet, että Jimmyn kanssa kaikki olisi täydellistä."
"Mä en halua enää puhua tästä aiheesta", totesin ääni väristen. Jimmyn mainitseminenkin näin yllättäen ja hyökkäävään sävyyn oli osunut johonkin vähän turhan syvälle. "Itseasiassa mä en taida haluta puhua Jimmystä enää koskaan."
"Ehkä niin on parempi", Lotta sanoi jo melkein lempeästi ja taputti kämmenselkääni.

Keskustelimme sitten loppuillan kevyemmistä aiheista, kuten paronin ristiäisten järjestelyistä ja tarjoiluista. Minä olin lupautunut tekemään 30 hengen voileipäkakun, mikä ajatuksena vähän hirvitti, kun olin tottunut tekemään kakkuja vain lähinnä itselleni. Havahduimme suunnitelmistamme, kun ovi kävi, ja katseeni lennähti saman tien kelloon.
"Oho", totesimme Lotan kanssa yhdestä suusta. Kello oli jo puoli yksitoista ja Teemu kuorrutettu lumella.
"Iltaa", Teemu tervehti ja painui saman tien kylpyhuoneeseen ravistelemaan vaatteitaan. "Vaimo. Erika." Hän nyökkäsi meille molemmille palatessaan hetken kuluttua ilman päällysvaatteita ja pukua, boksereissaan ja kauluspaidassaan.
"Jääkaapissa on makaronilaatikkoa", Lotta ilmoitti.
"Mahtavuutta. Mitäs tytöt?" Teemu virnisti ja suunnisti jääkaapille.
"Me suunniteltiin ristiäisiä", Lotta vastasi ylimalkaisesti.
"Ja paransitte maailmaa, arvaan ma", Teemu nyökkäili tietäväisesti. "Tuotko sä sen sun vätyksen vai et?"
"Enköhän", huokaisin. "Ei mutta nyt mä jätän teidät viettämään laatuaikaa, kun paronikin nukkuu. Kiitos muru, nähdään varmaan tässä ennen ensi lauantaitakin", halasin Lottaa pikaisesti.
"Varmaan huomenna", Teemu heitti suu täynnä makaronia.
"Varmaankin."

Lähettäjä: deedee 
Päivämäärä:   26.3.16 00:56:44

Oi jee, mahtavaa saada tarinalle jatkoa pitkän tauon jälkeen! Tykkäsin tosta edellisestä kovasti ja harmitti kun jäi kesken. Jatkele pian, hyvältä vaikuttaa! :)

Lähettäjä: Annika 
Päivämäärä:   30.3.16 16:20:05

Alku vaikuttaa vähintäänkin yhtä lupaavalta kuin edellisetkin pätkät! Tulen varmasti seuraamaan tätä myös jatkossa :)

Lähettäjä: khan 
Päivämäärä:   4.4.16 13:45:12

Kaivoin puhelimen laukustani vasta rappukäytävässä. Aleksi oli laittanut muutaman viestin, kysellyt suunnitelmiani ja ilmoittanut tulevansa luokseni yöksi. Huokaisin syvään, mutta naputtelin sitten pikaisen viestin, että olin unohtanut puhelimeni äänettömälle ja että olin nyt kotimatkalla. En ollut onnekseni viipynyt viimeisen ratikan yli, joten pääsin kotiin alle vartissa. Vedin syvään henkeä ja ravistin ryhtini suoraksi ennen kuin avasin kotioven.

Kämpässä oli pimeää, mutta olohuoneesta välkkyvä sinertävä valo paljasti, että Aleksi oli katselemassa televisiota. Menin kylppäriin ravistelemaan lumet vaatteistani ja tungin lehtiroskiksesta kaivamani Husiksen kenkiini.
"Olit sä näin myöhään töissä?" Aleksi tallusteli tukka pystyssä eteiseen ja tuli antamaan minulle suukon.
"Eikun Lotalla suunnittelemassa ristiäisiä", vastasin puolitotuudenmukaisesti. Minkähän tekosyyn sitä keksisi ristiäisten jälkeen.
"Taitaa olla aikamoiset bileet tiedossa, kun te suunnittelette niitä noin antaumuksella", Aleksi mutisi.
"Mitä?" kysyin terävästi.
"Sä et ole ikinä kotona", Aleksi valitti.
"Et säkään. Sä olet aina täällä", tuhahdin myrkyllisesti. Aleksi näytti loukkaantuneelta.
"Miksi sä annoit mulle sun avaimen, jos sä et halua mua tänne?"
"Koska mä en tiennyt, että sä et lähde täältä koskaan. Karollakin on tänne vara-avain, enkä mä yllätä sitä täältä päivittäin lipittelemässä mun viinejäni. Jos mä haluaisin nähdä sua koko ajan niin mä ehdottaisin yhteenmuuttoa", ärähdin. Sitten vedin syvään henkeä. Sepä lähti melkein käsistä. "Anteeksi. Mä en tarkoita, että sä et voisi olla täällä, mutta mä tarvitsen välillä omaa aikaa. Me ei olla vielä valmiita muuttamaan yhteen ja mä olen ärtynyt, koska mua väsyttää", sanoin asiallisemmin. Aleksi ei sanonut mitään, vaan palasi olohuoneeseen ohjelmansa pariin.

Minä sain rauhassa riisuutua ja pestä meikit pois. Itkeskelin hetken harmistustani, mutta hiivin sitten makuuhuoneeseen. Tuntui tosi vieraalta ajatella, että vain muutama vuosi sitten olin ollut teinityttömäisen ihastunut Aleksiin ja toivonut hänen eroavan silloisesta tyttöystävästään. En uskonut Lotan selitykseen siitä, että halusin vain sellaista, mitä en voinut saada. Okei, Aleksi oli hiukan löystynyt niistä ajoista, mutta en ollut ikinä pitänyt itseäni niin kauhean ulkonäkökeskeisenä. Ei, ehkä siinä tosiaan oli ollut teini-ihastuksen vikaa, en ollut miettinyt loppuun asti. Sitten, kun Aleksi taas oli vapautunut ja minä nuolemassa haavojani Jimmyn jäljiltä, oli tuntunut jotenkin järkevältä ja ehkä hiukan velvollisuudenomaiseltakin kokeilla Aleksin tapailua. Se vaan ei ollut kolahtanut nimeksikään, ja nyt en vain jostain syystä kehdannut erota. Jimmyä taas en halunnut edes ajatella. Jimmyn ajattelu sattui yhä, pahasti, ja pelkäsinkin, ettei se haava parantuisi koskaan täysin. Tuntui inhottavalta ajatella, että olin ollut niin lähellä jotain niin hyvää, ja sitten se oli lipsunut käsistäni.

Huokaisin syvään ja pudistelin päätäni omalle typeryydelleni. Pakkasin salikassini valmiiksi ja sammutin sitten valot. En ollut ehtinyt nukahtaa, kun Aleksi tuli nukkumaan vähän myöhemmin. Hän halusi sovintoseksiä, mikä sopi minulle paremmin kuin hyvin, sillä orgasmin jälkeen nukahdin aina kuin vauva.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   4.4.16 22:46:55

Tää on niin hyvä!

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   14.4.16 08:16:45

Koska tämä jatkuu? :)

Lähettäjä: khan 
Päivämäärä:   14.4.16 11:34:25

2. Urheiluhullu

Olin tottunut aikaisiin herätyksiin, joten puoli kuuden herääminen ei tuntunut kovin pahalta, vaikka unet olivatkin jääneet alle kuuteen tuntiin. Join lasin vettä sitruunalla ja söin eilen aamulla keitetyn kananmunan sekä kulhollisen mikropuuroa omenaraasteella. Sitten sujautin lenkkarit jalkaan ja lähdin hölkkäämään salille. Taisin intoilla alkumatkan liian reipasta vauhtia, sillä aamiainen mahassa alkoi painaa ja jouduin hidastamaan reippaaksi kävelyksi jo kymmenen minuutin jälkeen. Eilinen lumisade oli suurimmaksi osaksi sulanut pois, eikä tien pinta onneksi ollut kovin liukas. Olin perillä täsmälleen puoli seitsemältä, joten minulla oli viisitoista minuuttia aikaa hankkiutua eroon ulkovaatteistani ja lämmitellä yläkroppanikin.

"Ei hitsi, sähän näytät ihan mielettömältä", Salli hihkaisi astuessaan saliin. Hymyilin tyytyväisenä ja soin peilikuvalleni hyväksyvän silmäyksen. Kroppani näytti kyllä hyvältä, sitä ei voinut kieltää. Jenkkakahvat olivat sulaneet oikeastaan olemattomiin ja jopa reisissäni näkyi hiukan lihasta, jos valaistus oli oikea. Olin ollut hiukan huolestunut, sillä viimeiset pari viikkoa olin joutunut puurtamaan itsekseni, kun Salli oli viettänyt ansaittua joululomaa Thaimaassa. Hän olikin ruskea kuin papu ja hänen blondit hiuksensa ja valkoiset hampaansa muodostivat melkein koomisen kontrastin.
"Ai saan synninpäästön?" Naurahdin.
"Pitääkö meidän ruveta näkemään harvemmin, jos sä ruoskit itseäsi tälleen?" Salli kysyi ja tuli nipistelemään vyötäröäni. "Tule autolla ensi viikolla, otetaan sulta kehonkoostumus."
"Ei mulla oo", muistutin. Salli huokaisi syvään ja pyöräytti silmiään.
"No sitten mä haen sut. Ethän sä oo muuttanut?"

Olin kieltämättä itsekin tyytyväinen kehitykseeni. Olin saanut oikean liikuntakärpäsen pureman alkusyksystä ja etsinyt käsiini entisen työkaverini Sallin, jonka tiesin työskentelevän personal trainerina ja ravintoneuvojana. Kävin salilla kolmesta neljään kertaa viikossa ja tiesin itsekin olevani koukussa. Kehitystä tukeva ruokavaliokin oli pienen viilauksen jälkeen loksahtanut paikoilleen. Aleksi oli hiukan nurissut, mutta kun olin ilmoittanut, että hän oli täysin vapaa kokkaamaan itse ruokansa, hän oli taipunut. Jos kokkasin jotain liian epäilyttävää, hän raahasi takamuksensa pizzeriaan ja minun teki mieli laittaa ovi takalukkoon.

Sallin kanssa treenaaminen, ja kovaa treenaaminen ylipäätään, saivat kuitenkin ajatukseni pois elämäni ei niin mieltäylentävistä alueista, ja tunnin jälkeen olin väsynyt ja hyväntuulinen.
"Perjantaina yläkroppa ja jos käyt sunnuntaina niin ota jotain kivaa ja kevyttä. Katsotaan silloin ens tiistaina tosiaan se kehonkoostumus. Haen sut puol seiskalta", Salli ohjeisti. "Ja muista nukkua tarpeeksi, ei mitään alle kuuden tunnin unia ainakaan ennen treenejä", hän lisäsi sitten ankarasti. Luimistin kuvainnollisesti korviani.
"Mä tiedän kaiken", hän sanoi ja iski silmää.
"Mutta kun Aleksi...", marisin.
"Sano sille!"
"Mä olen yrittänyt, mutta se ei kuuntele tai sitten se loukkaantuu, kun en halua sitä kylkeen nyhjäämään kakskytneljä seitsemän", irvistin.
"Jätä se sitten. Älä uhriudu noin, se on ärsyttävää", Salli tuhahti.

Lähettäjä: khan 
Päivämäärä:   14.4.16 13:56:34

No okei, toi oli sen verran lyhyt, että laitetaas nyt loppulukukin kun ootte joutuneet odottelemaan jo tätäkin nysää..

---

Menin ratikalla toimistolle ja kävin vasta siellä suihkussa. Minulla oli kokonainen pukukaapillinen työvaatteita töissä, joten oli huomattavasti helpompaa hoitaa vaahteiden vaihto vasta siellä, kuin rypistää vaatteita salireppuun. Olin saanut Aleksilta tekstiviestin, jossa hän valitteli heränneensä yksin ja ilmoitti menevänsä after workille. Tuuletin sisäisesti ja näpyttelin hänelle vastauksen. Salipäivä, aikainen herätys. Hauskaa iltaa! :) Viheltelin hiukan epäsopivasti suihkussa ja lupasin itselleni jatkossa olla positiivisempi ja ystävällisempi Aleksia kohtaan.

Työpäivä oli hektinen. Olin menossa ensimmäistä kertaa isoon seminaariin puhumaan, ja minua prepattiin varsin yli-innokkaasti. Koska kyseessä oli tosiaan ensimmäinen iso esiintymiseni seminaarissa ilman taustatukea, jännitin kuollakseni. Olin saanut melko nopeasti aloitettuani vastuuta, ja esiintymistäni kehuttiin, joten olin alkuperäisistä suunnitelmista poiketen enemmänkin asiantuntijaosastomme julkisivu kuin se rautainen mutta lavasteissa piilotteleva työmyyrä, joksi minut oli alun perin palkattu. Lisäksi markkinoinnissa oli ymmärretty, että nuorehko nainen kyseisessä tehtävässä toi miesvaltaisella alalla positiivista huomiota yritykselle. Niinpä olin viimeisen viikon pomottanut assareita, lukenut satoja sivuja muistiinpanoja, markkinauutisia, trendejä ja graafeja, draftannut dioja visuaalisen puolen kanssa ja hionut esitelmääni. Nyt pelkäsin hiukan menettäväni ääneni kahden päivän videointi- ja analyysisessioissa, joten lounaan lisäksi elin inkivääri-hunajateellä ja mustaherukoilla.

"Sä näytät vähän ahdistuneelta", pomoni Krister arvioi sattuessaan samaan aikaan kahvihuoneeseen.
"Mun ääni uhkaa lähteä", raakuin. Krideä selkeästi nauratti.
"Etköhän sä ole treenannut ihan tarpeeksi. Lähde vähän aiemmin kotiin tänään", hän ehdotti.
"Ja mitenhän mulla olisi siihen aikaa?" tuhahdin nenäkkäästi.
"No sä osaat noi asiat jo ihan sun normaalin päivittäisen työn ansiosta. Ja jos et osaa ilman tollaista hullua pänttäämistä, niin mun pitäisi oikeastaan antaa sulle potkut", mies huomautti. "Ja sä olet sellainen räpätäti, että eiköhän sun ääni palaudu ihan hetkessä."
"No kiitos vaan", pyörittelin silmiä. "Huomaa, miksi sä olet esimies."
Krister iski minulle silmää ja nauroi.
"Juuri näin."

Noudatin kuitenkin Kristerin neuvoa ja lähdin hiukan normaalia aiemmin kotiin. Jätin ennen lähtöä pukukaapistani pari edustusasua vietäväksi pesulaan, sillä ne olivat arvioni mukaan roikkuneet siellä jo jonkin aikaa. Pelkäsin, että muuten löytäisin bleiserin hihasta kuivunutta jauhelihakastiketta jossain asiakastapaamisessa. Pitkästä aikaa minusta oli mukava mennä kotiin, jonka päättelin sitten johtuvan siitä, että tiesin olevani siellä yksin. Meinasin saada siitä omantunnonpistoksia, mutta sivuutin ne sitten päättäväisesti. Ehkä tämä oma aika tekisi meille hyvää, ja seuraavan kerran minusta olisikin ihanaa nähdä Aleksi.

Huudatin radiota, söin sushia ja siivosin oikein urakalla. Suihkuttelin juuri vessan seiniä bideellä ja luukutin Chaka Khania noin tuhannella desibelillä, kun ovi kuului käyvän. Pistin yllättyneenä pääni kylpyhuoneen ovesta ja näin Aleksin eteisessä riisumassa kenkiään. Vilkaisin eteisen kelloa.
"Oliko lyhyt after work?" huikkasin yllättyneenä.
"Henkka perui, niin mä ajattelin yllättää sut", Aleksi vastasi.
"Kivaa! Miten?" hymyilin. Aamuinen raivotreeni ja vapauttava energiasiivous olivat saaneet minut hyvälle tuulelle. Aleksi katsoi minua kummissaan.
"No että tässä mä olen. Ullatuuus", hän virnisti. Minä pyörittelin silmiäni.
"Jaa, mä ajattelin, että kukkia tai jotain", hymähdin.
"Ei sulla sentään mitkään synttärit ole", Aleksi naurahti. "Mutta toin mä poppareita ja ajattelin, että jos vaikka ladattais ja katottais joku leffa."
"Okei. Mulla menee tässä vielä vartti ja sitten mä ajattelin ottaa vielä keittiön... Paitsi jos sä haluat aloittaa sieltä?" ehdotin.
"Sulla näyttää olevan toi siivoushomma ihan hyvin hanskassa. Mä etsin meille jonkun leffan", Aleksi kieltäytyi kunniasta ja pakeni olohuoneeseen. Pudistin hymähtäen päätäni. Tämä kai oli sitä arkea.

Lähettäjä: khan 
Päivämäärä:   15.4.16 12:46:37

Okei, laitetaas vielä vähän lisää jatkoa, jos vaikka innostuisitte lukemaan ja kommentoimaan :)

3. Ei kai taas

Vilkaisin vielä ovenraosta makuuhuoneeseen. Aleksi makasi levällään sängyllä ja kuorsasi vienosti. Harkitsin hetken vastahakoisesti palaavani antamaan hänelle suukon, mutta viimeistään makuuhuoneen tunkkainen ilma sai minut tulemaan toisiin ajatuksiin. Sujautin vain kengät jalkaan ja huikkasin nopean heihein. En edes jäänyt kuuntelemaan vastausta, vaan painoin oven kiinni ennen kuin mies ehti mönkiä perääni ja tulla rutistelemaan siistiä olemustani. Aamuhengeltä haisten. Meillä oli mennyt vaihteeksi ihan kivasti, mutta en silti halunnut hänen unista olemustaan rutistelemaan omaa tärkättyäni.

Taksini ei ollut vielä oven edessä, mutta juuri kun olin vilkaissut harmistuneena kelloa ja ruvennut kaivamaan puhelinta salkustani, se lipui oven eteen. Keli oli harmaa ja tuulinen, ja olin onnellinen, kun olin tosiaan tullut tilanneeksi taksin, enkä päättänyt reippailla julkisilla. Matkalla minulla oli vielä aikaa plärätä läpi muistiinpanojani, vaikka kuvittelinkin osaavani ne läpikotaisin. Vatsani kurahti hiukan ja toivoin, että ehtisin nappaamaan jotain syötävää tai edes kahvin ennen koitosta.

Olin varannut itselleni runsaasti aikaa, ja hienoisesta ruuhkasta huolimatta olimme perillä reilut puoli tuntia ennen päiväohjelman alkua. Maksettuani taksin nousin kyydistä ja kirjaimellisesti kipitin pääovelle. Oli alkanut ripotella vettä ja tuuli oli muuttunut pyörteiseksi, eivätkä suora jakkupukuni ja korkeakorkoiset avokkaani olleet mitenkän nappivalinta siihen säähän. Silottelin hiukseni nopeasti ja suunnistin naistenhuoneeseen tarkistamaan, että näytin kaikesta huolimatta ihmismäiseltä.

Minua jännitti kamalasti, mutta jännitystä helpotti sentään hiukan se, ettei tapahtumaan ollut tulossa juurikaan tuttuja. Krister, toki, mutta hän oli jumissa sopimusneuvotteluissa ja osallistuisi vasta huomenna. Sen lisäksi tiedossani oli vain eräs puolituttu Ruotsin ajoiltani, joka oli puhumassa entisen työnantajani puolesta. Tosin en ollut jutellut Henrikin kanssa yli vuoteen, joten tavallaan häntä ei laskettu. Mielessäni häivähti nopeasti ajatus siitä, että Henrik saattaisi raportoida Jimmylle pärjäämisestäni, mutta hävitin sen nopeasti. Miksipä se häntä kiinnostaisi.

Tarkistin vielä nopeasti laukkuni sisällön ja kipaisin sitten konferenssikeskuksen vastaanottoon hakemaan nimilappuni sekä infopakettini. Sitten minulla oli onneksi vielä hyvää aikaa hakea kaipaamaani kahvia. Aulaan oli ilmeisesti varta vasten hommattu oikea barista tekemään osallistujille kahvia, edellisen kerran olin saanut tyytyä konekahviin. Istahdin pöydän ääreen selailemaan ohjelmaa ja käymään vielä läpi viime hetken muistiinpanojani. Minun vuoroni olisi heti avauksen jälkeen, Henrik oli merkitty puhumaan ennen lounasta. Kävin hetken mielijohteesta jättämässä Henrikille lounaspyyntölapun respaan ja sitten menin saliin odottelemaan. Jonkun verran ihmisiä oli mennyt suoraan istumaan, muut parveilivat ympäri huonetta pienissä ryhmissä ja vaihtoivat kuulumisia. Tunnistin monia kasvoilta ja osan jopa nimiltä aiemmista tapahtumista tai talouslehdistä, ja kävin tervehtimässä muutamien tärkeiden yhteistyökumppaneidemme edustajia. Enemmistö salissa oli miehiä ja, kuten tavallista, monet tulivat kättelemään minua.

Kun sitten käännyin ympäri mennäkseni istumaan sivummalle, vatsassani jysähti. Kahden metrin päästä, hiilenharmaaseen pukuun ja valkoiseen kauluspaitaan pukeutuneena, minua katseli Jimmy. Räpäytin ensin pari kertaa silmiäni, kuvittelin varmasti omiani. Olin ajatellut Jimmyä, ja sitten joku hiukan häntä muistuttava muuttui mielikuvituksessani häneksi. Räpyttely ei kuitenkaan auttanut, vaan suuni kuivui ja sydämeni oli kiihdyttänyt vauhtiaan niin, että se tuntui yrittävän takoa tietään ulos rintakehästäni. Jalkani tuntuivat sulaneet kiinni lattiaan ja pääni tuntui hiukan kevyeltä.
"Hey there", Jimmy sanoi ja hymyili ystävällisesti. Sitten hän astahti vaivatta tilan välissämme kiinni, veti minut jonkinlaiseen kättelyn ja halauksen välimuotoon ja antoi minulle kaksi poskisuukkoa. "Kiva nähdä sua."

Lähettäjä: lovee 
Päivämäärä:   15.4.16 16:26:30

Mä luen tätä! Laita äkkii jatkoo <3

Hyvää tekstiä on tullut ainakin tähän mennessä :)

Lähettäjä: Villielain 
Päivämäärä:   15.4.16 18:03:25

Vaikuttaa hyvältä ja ihan kiinnostavalta tarinalta! Jään seuraamaan.

Vähän kyllä hämmensi kun tuo ensimmäinen osa jää tavallaan kesken ja jatkuu suoraan tälleen ihan eri tilanteesta.

//hhhuuups kommentoin eka vahingossa siihen aiempaan topicciin xd

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   15.4.16 21:04:56

Kiitos jatkosta <3

Lähettäjä: khan 
Päivämäärä:   15.4.16 21:19:11

Villielain, joo, tää jäi aikoinaan hyvistä aikomuksista huolimatta kesken ja nyt tuntuu liian vaikealta jatkaa siitä kohdasta. Halusin kuitenkin jatkaa Erikan kanssa, niin hyppäsin vähän eteenpäin. Samat tyypit tässä pyörii pitkälti, toivottavasti tykkäätte :)

Lähettäjä: khan 
Päivämäärä:   17.4.16 08:53:01

Minulla kesti hetki saada aivoni toimimaan, joten yritin hymyillä ja nyökätä. Jimmy näytti hiukan pahoittelevalta.
"Mä en ollut varma, pitäisikö mun tulla moikkaamaan etukäteen. En halunnut häiritä sun fokusta, mutta sitten mä mietin että jos näetkin mut, enkä mä tullut...", hän selitti.
"Ei sun tarvitse selittää, mä vaan olin vähän keskittynyt. Sori", sain sanottua. Pusersin myös suuni hymyntapaiseen, tosin en ollut varma näyttikö se enemmän irvistykseltä. Toivottavasti ei. "Hyvä kun tulit, kiva nähdä suakin", sain vastattua. Erittäin aikuismaista, hyvä minä.
"Meidän pitäisi varmaan mennä istumaan, kello tulee yhdeksän. Mä sain sun lounaspyynnön Henrikille, kelpaanko mä paikkaamaan?" Jimmy kysyi. Hänen siniharmaat silmänsä näyttivät auringossa kimaltelevalta mereltä.
"Tietysti", sanoin jäykästi ja kävelin paikalleni.

Poskiani kuumotti ja sydämeni takoi hulluna vielä istuessani. Avauspuheenvuoro meni melkein kokonaan ohitse, mutta sitten minun oli pakko skarpata. Minut esiteltiin melko mahtipontisesti suurinpiirtein alan uutena nuorena toivona, ja pystyin aloittamaan esityksen melko rennosti. Unohdin sitten onneksi siinä poskia purressani Jimmynkin - luojan kiitos en ollut nähnyt, missä hän istui - ja suoritukseni osui lopulta aika nappiin. Kysymyksiä tuli jonkin verran ja vaikka osa niistä olikin melko spesifejä, selviydyin mielestäni erinomaisesti. Poistuin paikalleni melkein hykerrellen aplodien saattelemana. Loppuseminaarin voisinkin keskittyä kuuntelemiseen.

Se tosin jäi vain haaveeksi. Olin paikallistanut Jimmyn jo lavalta. Hän istui pöydässä hiukan minusta etuviistoon oikealle, enkä voinut olla tuijottamatta häntä. Hän näytti niin tutulta ja samaan aikaan vieraalta. Hän ei ollut juuri muuttunut vuodessa. Hänellä oli samat ruskeat hiukset ja siniset silmät, ja vaikka hän näyttikin puku päällä hiukan vieraalta, tunsin silti tutun magneettisen vedon häntä kohtaan. Kurkkuani kuristi ja kaivoin puhelimeni esiin. Minun piti infota pomolleni esityksen menneen hyvin, ja samalla huomasin Aleksin lähettämän tsemppausviestin. Vastasin siihen lyhyesti esityksen menneen hyvin ja sain takaisin peukkuhymiöitä ja suukkoja. Mä niin tiesin että sä pystyt beibi! Nostin katseeni kännykästä Jimmyyn ja sain hänet kiinni tuijottamasta minua. Mihin ihmeen painajaiseen olin joutunut?

Tunti vierähti nopeasti, kun yritin esittää tuijottavani kiinnostuneena meneillään olevaa katsausta taloustilanteesta, ja ennen kuin huomasinkaan, Jimmy pyydettiin framille. Tietenkin minun olisi pitänyt varautua siihen, että jos hän oli täällä Henrikin sijasta, hän myös puhuisi Henrikin sijasta. Ja tulisi cocktail-tilaisuuteen Henrikin sijasta. Great. Häpeäkseni minun on myönnettävä, että käytin tilaisuuden häikäilemättä hyväkseni ja yritin painaa jokaisen yksityiskohdan mieleeni. Jimmy pahoitteli kollegansa olevansa estynyt ja ilmoitti katsauksensa hiukan poikkeavan Henrikin vastaavasta, sillä hänen tehtävänsä olivat enemmän tulevaisuuspainotteisia kuin tämän hetken trendejä tutkivia.

Olin oikeasti uskonut, että olin aikuistunut ja viisastunut ja järkevöitynyt. Olin oikeasti uskonut, että olin päässyt yli Jimmystä. Ja olin ihan oikeasti luullut, ettei hän voisi aiheuttaa minussa enää tällaista myllerrystä. Olimme yhteisymmärryksessä katkaisseet some-yhteytemme LinkedIniä lukuun ottamatta. Olimme sopineet pysyvämme ystävällismielisinä, mutta nyt kun työskentelimmekin eri firmoissa, ei yhteyttä ollut tullut pidettyä. Ja se oli ollut helppoa. Tai aluksi tietysti kauhean vaikeaa, mutta koska olimme päättäneet asiasta yhdessä, minusta olisi tuntunut kauhen nololta ruinata Jimmyltä huomiota, viestejä tai ylipäätään mitään. Niinpä olin purrut hammasta, kuopannut tunteeni ja unohtanut ne, en vain tarpeeksi syvälle. Lisäksi asiaa ei varmasti auttanut se, että yleisölle puhuessaan Jimmy kuulosti arvovaltaisemmalta, karismaattisemmalta ja muuten vain kuumemmalta kuin ikinä. Sisuskaluni tuntuivat muuttuvan sulaksi metalliksi ja painoin itsepäisesti Aleksin jonnekin tietämykseni rajamaille.

Lähettäjä: khan 
Päivämäärä:   18.4.16 08:49:56

4. Harkintakyky ja käytöstavat

Lounasaika koitti vihdoin puoli yhdeltä, ruhtinaalliset 75 minuuttia vapaa-aikaa. Tai mahdollisesti kiusallista, ahdistavaa kärvistelyä. Ajelehdin ihmisten seassa ulos salista ja jäin sitten katselemaan ympärilleni. Miesvilinästä oli yllättävän vaikea löytää tiettyä körilästä. Minä olin onneksi helpompi saalis, ja Jimmy ilmestyi viimeisten joukossa auditoriosta. Tunsin ilmeeni kirkastuvan, kun hän tuli luokseni.
"Mennäänkö?" Kysyin reippaasti ja nyökäytin lounasravintolaa kohti. Jimmy pysäytti minut ja käänsi minut rintamasuunta itseään kohti. Hänen kosketuksensa lähetti lämpimiä värähdyksiä käsivarsiani pitkin.
"Voitaisiinko me jutella vähän?" hän kysyi matalalla äänellä ja katsoi minua vakavana. "Mä yövyn tässä ja voisin viedä mun muistiinpanot huoneeseen, tuutko mukaan?"
Nyökkäsin ja seurasin Jimmyä hissiin.

Hotellin moderniuteen nähden hissi oli yllättävän pieni. Tai ehkä se vain vaikutti siltä, kun Jimmyn läsnäolo tuntui niin vahvalta. Jäin siveästi ovensuuhun toiselle seinämälle, ja yritin hengittää huomaamattomasti. Halusin vain tuijottaa Jimmyä, ahmia silmilläni hänen kasvojaan ja vartaloaan ja painaa jokaisen yksityiskohdan mieleeni. Nieleskelin ja minua pyörrytti.

"Mä olen pahoillani, jos tää on susta kauhean epämukavaa", Jimmy sanoi painettuaan hissin viidenteen kerrokseen.
"Mistä sä päättelet, että mulla on epämukavaa?" kysyin kiinnostuneena.
"Sä olet jotenkin niin... etäinen? Jäykkä? Viileä?" Jimmy yritti etsiä oikeaa sanaa. Minä naurahdin hiukan huvittuneena.
"Mä vaan haluan sua niin paljon, että mun on vaikeaa olla", tunnustin nolona.
"Oh thank god", Jimmy huoahti, kiilasi minut itsensä ja hissin seinän väliin ja suuteli minua. Se tuntui niin oikealta. Hänen huulensa ja kätensä ja vartalonsa. Sitten hissi kilahti ja lennähdimme syyllisinä erillemme. Ulkopuolella ei kuitenkaan odotellut ketään, vaan olimme saapuneet oikeaan kerrokseen.

Nielaisin pari kertaa rauhoittuakseni ja tasailin hengitystäni. Astuimme ulos ovesta vitosen aulaan, missä Jimmy tarttui käteen ja oli jatkamassa oikeanpuoleiseen käytävään, mutta minä pysäytin hänet.
"Jos sä haluat puhua, niin puhutaan tässä. Mä en voi tulla sun huoneeseen", sanoin jämäkästi. Jimmyn silmissä välkähti, mutta se meni ohi niin nopeasti, että saatoin vain kuvitella.
"Mä kaipaan sua ihan kauheasti", hän sanoi katsoen vetoavasti minua suoraan silmiin.
"Mä en osannut yhtään varautua tähän. Mä en.. mä seurustelen", sanoin vaikeana. Jimmy rypisti kevyesti kulmiaan.
"Ja sä ajattelet, että jos sä tulet mun huoneeseen niin jotain tapahtuisi?" hän kysyi. Laskin kämmeneni kevyesti Jimmyn käsivarrelle ja katsoin häntä silmiin. Hän sulki hetkeksi sisään ja hengitti syvään.
"Fair point. Mä käyn nyt sitten viemässä nää paperit yksin ja mennään sinne lounaalle."
"Etkö sä halunnut jutella?" kysyin. En ehkä halunnut tämän etenevän mihinkään, mutta en silti malttanut päästää irtikään.
"Eiköhän ne tärkeimmät käyty jo", Jimmy hymähti vaisusti. "Voidaan me vaihtaa kuulumiset lounaallakin."

Lähettäjä: anonyymi 
Päivämäärä:   18.4.16 21:02:37

En varmaan ole lukenut ykkösosaa, mutta kiva, että aloitit uudestaan ja vielä eri "kohdasta". Kieli on selkeää ja sujuvaa, joten siitä plussaa. Tälläistä on kiva lukea! Kielioppivirheitä ei omaan silmään tarttunut.

Lähettäjä: Annika 
Päivämäärä:   19.4.16 19:37:28

Oih tää on vaan ihan paras!

Lähettäjä: H 
Päivämäärä:   20.4.16 03:00:49

Ooo jatkoa!

Lähettäjä: khan 
Päivämäärä:   20.4.16 09:22:08

Kun pääsimme takaisin alakertaan, noutopöydän jono oli kutistunut olemattomiin, joten pääsimme suoraan ottamaan ruokaa ja istumaan pöytään. Ihmiset olivat verkostoitumisvimmassaan täyttäneet epäsuomalaiseen tapaan pöydät viimeistä paikkaa myöten, joten saimme kokonaan oman kuuden hengen pöydän. Juttelimme alkuun kepeän pinnallisesti niitä näitä töistä ja alkupäivän puheista, mutta sitten Jimmy johdatti puheen Aleksiin.
"Kerro sun parisuhteesta", hän pyysi.
"Ei sun tarvitse kysyä", vakuutin. "En mäkään kysele Christinestä", huomautin viitaten Jimmyn vaimoon.
"Mutta sä voisit, ja mä kertoisin. Ja mä haluaisin kuulla", Jimmy sanoi neutraalisti.
"Se on mun siskon exän kaveri, me ollaan tunnettu muutama vuosi ja oltu yhdessä reilu puoli vuotta", sanoin lyhyesti.
"Onko sillä nimi?"
"Aleksi."
"Erika, täällähän sä olet!" Iloinen huudahdus säpsäytti minut ja käännyimme molemmat katsomaan tulijoita. "And Jimmy!"

Krister ja Tauno, pomoni vuosien takaa, olivat yhtäkkiä materialisoituneet pöytämme viereen. Vilkaisin kelloani ja rypistin kulmiani.
"Mä luulin että sä tulet vasta huomenna?" ihmettelin. "Sopimusneuvottelut?"
"No se nyt oli lähinnä tekosyy, en halunnut tulla häiritsemään sun esitystä", Krister iski minulle silmää. "Mutta me saatiin neuvottelut lyötyä lukkoon jo eilen. Tänään piti enää allekirjoittaa ja sitten mä ehdin aiemmalle lennolle."
"Me käydään hakemassa lounasta, älkää karatko mihinkään", Tauno virnisti ja sitten he poistuivat naureskellen.
"No sä pääsit ainakin pälkähästä", Jimmy sanoi ja näytti hiukan harmistuneelta.
"Mä en ollut kertomassa yhtään enempää. Ja ethän sä oikeasti mökötä?" kysyin ällistyneenä. Jimmy huokaisi.
"Näköjään mökötän", hän sanoi, mutta virnisti sitten huojennuksekseni.

"Et kai sä yritä vikitellä meidän Erikaa?" Krister kysyi Jimmyltä, kun he palasivat Taunon kanssa ruuanhakureissultaan. Minä puraisin kieleeni ja kyynelet tulvahtivat silmiini.
"Ehkä yritänkin", Jimmy virnisti ja vilkaisi minua vinosti. "Mun mielestä Erikan olisi ehdottomasti pitänyt kieltäytyä teidän tarjouksesta."
"Mä olen aivan samaa mieltä. Toivottavasti sä olet pehmittänyt Erikan valmiiksi, niin mun on helpompi jatkaa tästä", Tauno naurahti.
"Jos mulla on tähän mitään sanavaltaa, niin mä olen kyllä oikein tyytyväinen nykyisessä positiossani", ilmoitin huvittuneena. "Mutta jääkää te ihmeessä spekuloimaan mun tulevaisuutta, mun täytyy käydä vielä puuteroimassa mun nassua ennen kuin toi seuraava puhuja aloittaa."

Miehet olivat istuutuneet erääseen eturivin pöydistä ja huiskuttivat minulle, jotta liittyisin heidän seuraansa. Minulle oli jätetty tyhjä paikka Jimmyn ja Taunon väliin ja istuuduin siihen hiukan epäröiden. Tuolit olivat melko lähekkäin, koska niitä oli aseteltu vain lavaa vastapäätä olevalle puolelle, ja jouduin olemaan lähempänä Jimmyä kuin olisin halunnut. Kroppani oli jostain syystä kääntynyt minua vastaan, ja vaikka aktiivisesti yritin muistuttaa itseäni Aleksista ja ravistaa kaikki ajatukseni Jimmystä syrjään, vatsani kiertyi vain tiukemmille volteille ja keuhkoni tuntuivat pakahtuvan.
"Onko sulla kaikki ok?" Tauno oli kumartunut hiukan lähemmäs.
"Miten niin?"
"Sä hengität jotenkin vaivalloisen kuuloisesti? Oletko sä syönyt jotain, mille sä olet allerginen?"
"Hengitänkö? Mulle meinasi viime viikolla tulla flunssa, ehkä se johtuu siitä", keksin sitten.
"Okei, mutta sano sitten ennen kun kuukahdat. Mulla on salkussa antihistamiinia", Tauno vastasi.

"Sä tapat mut", sihahdin mitään ajattelematta Jimmylle, jonka kasvoille hiipi hymy.
"Kerro lisää."
"Mä yritän keskittyä."
"Samoin, muru. Ja kiva kuulla, ettet säkään ole ihan teflonia."
"En tietenkään ole, kyllä mä sen jo myönsin", tuhahdin. Jimmy kohensi asentoaan niin, että liikahti samalla lähemmäs minua. "Sun ei tarvii kuin pyytää", hän sanoi hiljaa aivan korvani juuresta ja sai kylmänväreet juoksemaan pitkin niskaani.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   20.4.16 16:43:12

<3

Lähettäjä: Möhkö 
Päivämäärä:   20.4.16 20:32:03

Nyyh, tämäkin tarina saa mut aika hurinoihin. Mä ainakin lähtisin Jimmyn mukaan mukisematta. Eikusiissss.. :D

Lähettäjä: khan 
Päivämäärä:   21.4.16 10:17:27

5. Mä oon vähän sellainen

Olin kammonnut päivän päättäviä verkostoitumisdrinkkejä siitä lähtien kun astuin ulos hissistä Jimmyn kanssa, mutta Krister pelasti minut yllättäen. Tavallaan.
"Nyt lähdetään officelle hakemaan sulle joku muu vaate ton tilalle", hän ilmoitti viitaten jakkuuni.
"Mä voin hyvin ottaa tän bleiserin pois, niin tää on vähän rennompi", vastustelin.
"No aivan sama, mutta sä tarvitset silti huomiselle vaihtovaatteet", pomoni kertoi ja alkoi marssittaa minua kohti aulaa. "Mä varasin meille huoneet täältä. Turha lähteä täältä kesken ja herätä sitten kukonlaulun aikaan huomenna."
"Jos sä sanot niin", myönnyin ja kiitin onneani, että olin vasta edellisenä päivänä kiikuttanut toimistolle tuoreen satsin uusia sukkahousuja ja puhtaita alusvaatteita.

"Sä tykkäät Jimmystä?" Krister kysyi taksissa. Käännyin katsomaan häntä järkyttyneenä. Olinko niin läpinäkyvä?
"Enhän!" tiuskaisin närkästyneenä.
"Ai et?" Kristerin ilme muuttui hölmistyneeksi.
"Ollaanko me jossain ala-asteella?"
"Öööö.. Me puhutaan varmaan nyt eri asioista", Krister ehdotti. "Jos aloitetaan alusta?"
"Sä voit aloittaa", vastasin nolona.
"Epäilemättä. Mielenkiintoinen reaktio", Krister nauroi.

"Eikö Jimmy ollut sun kollega Nyströmillä? Mitä sä pidät siitä?" Krister kysyi ja toivoin, että taksissa oli tarpeeksi pimeää, ettei punastumiseni näkynyt.
"Sä meinaat rekrytä sen", totesin. Vatsassani jysähti epämiellyttävästi ja pakokauhu nosti päätään. Krister kallisteli päätään.
"Sanotaanko, että mä olen kiinnostunut. Ja mä haluaisin kuulla sun mielipiteen."
"Kyllä mä palkkaisin Jimmyn", sanoin totuudenmukaisesti. "Ei sitä parempaa tyyppiä olekaan. Se osaa asiansa paremmin kuin kukaan kenet mä tiedän ja kaikki tykkää siitä", vastasin.
"Ihan ammatillisesti", Krister kiusasi minua. "Eikö se oo sulle vähän vanha?"
"No niin, lopeta", nauroin.
"Sulle tekee ihan hyvää viettää iltaa vähän aikuisten kanssa", Krister sanoi jo kurottui taputtamaan kättäni.
"Mä tiedän. Mun viimeiset kaksi viikkoa on ollut ristiäisten järkkäämistä ja parisuhteen hoitoa", huokaisin.
"No mitä nopeammin sä vaihdat vaatteita ja nappaat yöpymiskamat mukaan, sitä nopeammin sä saat kylmän geeteen käteen", Krister opasti samalla kun taksi pysähtyi toimiston eteen. Krister itse jäi ulos polttamaan, sillä hänellä oli vaihtovaatteet jo matkan takia mukana.

Yllätyksekseni toimisto ei ollutkaan pimeä ja tyhjä, vaan kollegani Pete ja Tuomas sekä heidän assistenttinsa Kati ja Roope istuivat loungen pöydän ääressä ja kääntyivät kaikki katsomaan minua.
"No sä olet kyllä viimeinen ihminen, jonka mä odotin täällä näkeväni", Roope ilmoitti kovaan ääneen. "Eikö sun pitäisi olla netvörkkaamassa?"
"Mä olenkin. Tulin vaan hakemaan vaihtovaatteet huomiselle", vastasin.
"Ja drinkeille?" Pete kysyi.
"Ja drinkeille", myönsin.
"Kivat sulle, me raukat täällä raadetaan selvin päin", Roope urahti.
"Mä ja Krister luvataan juoda teidänkin puolesta", nauroin.

Harmikseni kaikki vaatteeni vain näyttivät kovin tylsiltä. Tuskailtuani jonkin aikaa mustan ja harmaan kotelomekon välillä kuulin huvittuneen rykäyksen oveltani.
"Niiii-iin?" kysyin pyöräyttäen silmiäni, kun Pete astui huoneeseen.
"Onko vaikeeta?"
"Mä en muistanut, että mulla ei ole täällä mitään kivaa", puuskahdin. Pete kohotti kulmiaan.
"Miksi sä tulit tänne vaihtamaan vaatteita etkä kotiin?"
"Krister pakotti. Ja Aleksi on siellä", huokaisin.
"Vieläkin? No on se ainakin rohkea", Pete naurahti. "Tyhmänrohkea, ehkä?"
"Se ei vaan ymmärrä, että mä en halua sitä sinne kakskytneljä seitsemän! Ja sitten mä en pääsisi enää lähtemään sieltä ilman riitelyä, kun se vaan marisisi että vietetään koti-ilta! Taas!" puuskahdin epätoivoisena. Pete virnisti ja pudisteli päätään.
"Miksi meidän puoliskot on aina ihan samasta puusta? Toihan on ihan ilmetty Anniina", hän totesi viitaten omaan tyttöystäväänsä. Tai se oli ainakin Anniinan määritelmä itsestään, en ollut ihan varma kutsuiko Pete heidän yhteiseloaan vielä edes tapailuksi. "Laita se harmaa, kaikilla muilla on kuitenkin mustaa", Pete lisäsi ja iski silmää. Minä mutristin suutani. Pete astui lähemmäs ja nuuhkaisi varovasti ilmaa.
"Oletko sä hiprakassa?" hän kysyi hiljaisella äänellä, josta kuulsi nauru.
"En tosiaankaan. Valitettavasti."
"Ja toi musta on seksikkäämpi", hän nyökkäili tietävästi. "Onko sulla joku säätö siellä?"
"Ei!"
"Ahaaaa", Pete nyökytteli ärsyttävän tietäväisen näköisenä. "Siinä tapauksessa ehdottomasti toi musta. Kerro mulle sitten heti perjantaina! Nyt mun täytyy valitettavasti mennä jatkamaan, että me saadaan toi paska asiakkaalle huomiseksi", hän vilkutti jälleen silmäänsä ja palasi muiden pariin.

Lähettäjä: Milpa 
Päivämäärä:   21.4.16 12:39:26

Vitsi mä tykästyin tähän! Hyvää kerrontaa ja vaikka en edellistä tarinaa olekaan lukenut, imaisi tämä silti mukaansa. :)

Lähettäjä: khan 
Päivämäärä:   21.4.16 13:03:30

Kiitos Milpa :) Hyvä jos tästä saa silti kiinni, itellä tämä aika vahvasti nojaa just tuohon aikaisempaan.

Lähettäjä: khan 
Päivämäärä:   22.4.16 10:38:46

Pukeuduin siis mustaan mekkooni ja vaihdoin kengät korkeampiin ja nappasin mukaan vielä pukupussin seuraavan päivän vaihtovaatteineen sekä hetken mielijohteesta salireppuni, jossa minulla oli lenkkivaatteet. Vilkutin hyvästiksi loungessa ahertajille, joista etenkin Roope näytti menettäneen elämänhalunsa täysin, ja kiiruhdin ulos. Krister poltteli jo epäilemättä kolmatta tupakkaansa ja hymyili minut nähdessään.
"Mennään hurmaamaan ne", hän kehaisi ja avasi kohteliaasti minulle takaoven.

Paluumatkalla emme jutelleet Jimmystä emmekä työasioista, Krister lähinnä jutusteli iloisesti.
"Miksi sä olet noin hiljainen?" hän kysyi kun huomasi puhuneensa enimmäkseen itsekseen noin puolet matkasta.
"Mä vaan mietin juttuja", vastasin. En välittänyt tuoda parisuhteeni tilaa esille pomoni kanssa.
"Sun pitäisi jättää se", Krister sanoi lempeästi. Katsoin häntä yllättyneenä.
"Mä tiedän."
"Ja sä et tee niin, koska...?"
Kohautin olkiani.
"Kauhee vaiva. Ja mitä jos se itkee? Ja... Ei se oo Aleksista kiinni, vaan musta. Ei se vaihtamalla parane", huokaisin.
"Voi lapsi parka", Krister huokaisi. "Kuulostaa siltä, että sä oot pahasti myöhässä kännistä."

Olimme lähteneet ilmeisesti hyvään aikaan, sillä drinkit olivat vasta aluillaan. Nopea silmäys kertoi, että ihmiset olivat käyneet vaihtamassa vapaalle. Ainakin kravatit ja puvuntakit olivat karisseet lähes olemattomiin ja muutamat olivat vaihtaneet jopa farkkuihin, kuten esimerkiksi Jimmy. Hän istui Taunon ja muutaman muun kanssa kuuden hengen pöydässä, jonne Krister pakotti minutkin, kun olimme käyneet hakemassa baarista gin tonicit. Esittäydyimme nopeasti - Kalle, Anton ja Elina - ja yritimme sitten solahtaa mukaan keskusteluun. Elina ja Kalle yrittivät selvästi pitää puheen työasioissa, kun taas Anton ja Jimmy keskustelivat ilmeisesti purjehduksesta ja tv-sarjoista. Tauno kuunteli ja nyökytteli kohteliaasti Elinan analyysille, mutta käänsi nopeasti huomionsa minuun.

"Ja nyt mä haluan kuulla, mitä sulle oikein kuuluu", hän vaihtoi puheen suomeksi. "Sä olet niin business-nainen, etten mä meinaa edes tunnistaa sua meidän pikku kesäharjoittelijaksi", hän sanoi hellästi.
"Toi saa sut kuulostamaan vanhalta papalta", huomautin. Tauno oli minua toki parisenkymmentä vuotta vanhempi, muttei kuitenkaan vielä edes ihan viittäkymmentä.
"Hyi miten ilkeetä. Jos susta rupeaa tuntumaan, ettet enää viihdy niin ota muhun yhteyttä, sulle löytyy aina joku paikka", Tauno nauroi.
"Äläpä vikittele mun työntekijää", Krister puuttui puheeseen.
"Itse vikittelet."
"Mä menen hakemaan toisen, ottaako joku muu jotain?" kysyin kohteliaasti englanniksi.

Kun olin päässyt tiskille, Jimmy lyöttäytyi seuraani. Hän kosketti kevyesti kämmenellään alaselkääni ja sai minut sävähtämään.
"Sä et luovuta helposti", hymyilin vinosti.
"Ajattelin, että sä voisit olla helpommin suostuteltavissa parin drinkin jälkeen", Jimmy vastasi. Minä kohotin kulmiani huvittuneena. "Mä en tarkoittanut sitä mitenkään niin. Kunhan indikoin, että ollaan me ennenkin päädytty parin drinkin jälkeen samaan sänkyyn."
"No niin ei ole nyt käymässä", sanoin tiukasti.
"Jos sä sanot niin."
"Sanon."
"Se oli aika upeaa", Jimmy huokaisi.
"Luuletko sä jotenkin, että mä torjun sut huvikseni?" ähkäisin. Jo pelkkä Jimmyn läheisyys ja äänen kuuntelu saivat jokaisen ihokarvani nousemaan pystyyn ja kaiken maailman muistojen nousemisen pintaan. En tarvinnut sen lisäksi hänen muisteluaan.
"Anteeksi", Jimmy näytti katuvaiselta. "Vaihdetaan sitten puheenaihetta. Mitä sä tiedät siitä että sun pomosi haluaa headhuntata mut?"
"Se kysyi mun mielipidettä."
"Ja?"
"Mä käskin sitä palkata sut”, vastasin ja kiitin samalla baarimikkoa, joka näytti höristelevän korviaan uteliaana. Jimmy näytti yllättyneeltä.
”Kiitos”, hän sanoi vilpittömästi. Minä kohautin olkiani ja hymyilin.
”Mä sanoin sille, ettei sua parempaa tyyppiä olekaan. Miksi mä lähtisin sua kampittamaan? Mä…”, hiljenin. Olin meinannut sanoa rakastan sua. ”Sä olisit ihan täydellinen meidän Ruotsin officelle. Puhtaasti ammatillisista syistä.”
”Kiitos”, Jimmy sanoi uudestaan ja nosti tarjottimen baaritiskiltä. ”Meidän pitää varmaan viedä vettä noille elefanteille.”

Lähettäjä: khan 
Päivämäärä:   25.4.16 09:01:11

Otimme vielä yhdet baarissa, mutta sitten meidän oli pakko siirtyä syömään. Olin itse kahden ensimmäisen juomani jälkeen tyytynyt pelkkään toniciin, etten vain hupsahtaisi hiprakkaan ja haksahtaisi Jimmyn lumoihin. Eipä silti, ei häntä selvin päin ollut yhtään sen helpompi vastustaa. Hän oli avannut paitansa ylimmän napin ja käärinyt hihat, ja näytti mielestäni yksinkertaisesti käsittämättömän seksikkäältä. Kesken illallisen yllätin itseni miettimästä, voisinko jotenkin perustella itselleni pettämisen olevan okei. Sitten ajatukseni eksyivätkin ihan omille urilleen, lähtien minun ja Aleksin suhteen kieltämättä onnettomasta tilasta ja päättyen siihen, voisiko syrjähypystä olla apua eropäätöksen tekoon.

”Mä taidan tästä siirtyä yöpuulle”, totesin puoli kahdentoista maissa, kun olimme jälleen siirtyneet baarin puolelle. Laskeskelin herääväni kuudelta lenkille, siitä aamiaiselle ja suihkun kautta puoli yhdeksäksi seminaariin. Ilmoitukseni herätteli muutkin katsomaan kelloa, ja lopulta lähdimme kaikki Kristeriä ja Antonia lukuun ottamatta kohti hissejä. Kristerin minulle bookkaama huone oli tietenkin vitosessa, joten jäin pois hissistä samaan aikaan Jimmyn kanssa. Seisoimme hissiaulassa hiljaa.

”No. Hyvää yötä sitten”, Jimmy toivotti. ”Saako sua halata?”
”Hyvää yötä”, vastasin. Sitten nojauduin häntä vasten, painoin pääni hänen rintaansa vasten ja suljin silmäni. Hengitin syvään Jimmyn tuoksua ja hänen rintakehänsä liikkeestä päätellen hän teki samoin. Kumpikaan meistä ei raaskinut irtaantua, ja seisoimme siinä paikoillaan muutaman minuutin. Sitten minun oli pakko vaihtaa asentoa hiukan, ja Jimmy tulkitsi ilmeisesti liikahtamiseni niin, että olin lähdössä, sillä hän hölläsi otettaan. Kun en siirtynytkään, hän kietoi käsivartensa tiukemmin ympärilleni.
"Älskling", hän mumisi korvaani.

Jos olisimme olleet fiksuja, olisimme sanoneet hyvät yöt ja painuneet omiin huoneisiimme. Jos olisimme olleet vähän vähemmän fiksuja, olisimme menneet jommankumman huoneeseen. Mutta ei. Koska minä en voinut lähteä Jimmyn mukaan eikä hän halunnut painostaa minua, mutta kumpikaan ei halunnut päästää irti toisesta, jäimme halailemaan hemmetin hissiaulaan. Havahduimme siihen, että hissin ovi aukeni ja Krister astui ulos.

"No te ette päässeet pitkälle", hän kommentoi. Minun ensimmäinen reaktioni oli irtautua Jimmystä nopeasti, mutta Jimmyä pomoni ilmaantuminen ei näyttänyt haittaavan.
"Meillä on vuoden halailut rästissä", hän totesi vain. Krister kohotti kulmiaan.
"Eiköhän Erikan kannattaisi kuitenkin mennä nukkumaan. Mä voin saattaa sut sun huoneeseen", hän sanoi ja minulle tuli samanlainen olo kuin joskus, kun äiti oli valittanut minun olleen liian myöhään ulkona kavereiden kanssa.
"Hyvää yötä", sanoin Jimmylle uudestaan ja hän heilautti kevyesti kättään. Sitten seurasin Kristeriä vasemmanpuoleiseen käytävään Jimmyn lähtiessä oikealle.

Krister pysäytti minut huoneeni ovelle.
"Te näytitte aika läheisiltä", hän sanoi melko tuimasti.
"Me oltiin tosi läheisiä Ruotsissa. Suurin osa mun osaamisesta on Jimmyn tai Taunon ansiota, ne on mulle tosi tärkeitä ihmisiä", vastasin. "Välillä on kiva saada vähän läheisyyttä ihmiseltä, joka välittää." Krister tiesi hankalasta suhteestani vanhempiini ja aiemman keskustelumme perusteella ilmeisesti myös ongelmista parisuhteessani. Hänen ilmeensä muuttuikin pehmeämmäksi.
"Jos sä tarvitset lisää läheisyyttä, niin mullakin riittää halauksia", hän sanoi hymyillen..
"Eiköhän tässä nyt ole halailtu ihan tarpeeksi, hyvää yötä", naurahdin ja kurotuin antamaan hänelle poskisuukon.
Suljin oven ja potkaisin korkokengät jaloistani. Pesin kasvoni ja hampaani, vaihdoin jakkupuvun t-paitaan ja menin laittamaan puhelimen laturiin. Sitten makasin täysin hereillä sängyssä. Mietin Aleksia, jolle olin muistanut vasta kymmenen aikoihin ilmoittaa tekstarilla, että en tulisi kotiin yöksi. Mietin kulunutta viikkoa, joka oli ollut ihan miellyttävä. Mietin Jimmyä, joka nukkui vain kymmenien metrien päässä huoneestani. Kaivoin sytytin pöytälampun ja kurkotin kännykkäni yöpöydältä. Jimmyn numero saattaisi olla vaihtunut, mutta ei mikään estänyt minua yrittämästä. Epäröin hetken, mutta lopulta kirjoitin viestiin vain 524. Jos Jimmy olisi jo nukkumassa tai ei haluaisi tulla, se olisi hänen valintansa.

Oveeni koputettiin kuitenkin yllättävän nopeasti. Pinkaisin avaamaan oven ja kiskoin miehen sisään. Kristerin ei tarvitsisi saada enää yhtään lisää vettä myllyynsä.
"Mä luulin, että sä et aikonut päätyä mun kanssa samaan sänkyyn tänään", Jimmy sanoi.
"En mä vieläkään aio", vastasin. Jimmy siristi silmiään ja näytti kysyvältä.
"Tulinko mä tänne lisähalauksille sitten?"
"En mä tiedä", myönsin. Jimmy kuitenkin kietoi kokeilevasti kätensä ympärilleni. Huokaisin tyytyväisenä.
"Tiedätkö...", aloitimme yhtä aikaa ja hiljenimme molemmat.
"Sano sä ensin", Jimmy kehotti.
"Meidän pitäisi varmaan vähän jutellakin", sanoin.
"Hyvä idea", Jimmy vastasi.
"Mitä sä olit sitten sanomassa?"
"Että sulla ei ole housuja", Jimmy nauroi. En ollut ihan oikeasti edes ajatellut sitä, mutta yhtäkkiä olin hyvin tietoinen siitä, että minulla oli tosiaan päälläni vain t-paita ja alushousut, kun taas Jimmy oli pukeutunut farkkuihin ja t-paitaan. Nostin katseeni Jimmyn silmiin ja painoin sitten huuleni päättäväisesti hänen huulilleen.

Lähettäjä: lovee 
Päivämäärä:   25.4.16 11:48:03

Tää on aivan ihana <3 Oon ihan koukussa tähän! Jatka äkkiii ei saa jättää tollaseen kohtaan :D

Lähettäjä: anonyymi 
Päivämäärä:   25.4.16 13:27:50

Vihdoin!

Lähettäjä: Milpa 
Päivämäärä:   25.4.16 18:16:35

Jee, ihana pätkä! Odottelen jatkoa. :)

Lähettäjä: Möhkö 
Päivämäärä:   27.4.16 08:20:17

Hihiiii jatkoaa! <3 muuta osaa oikein sanoa kuin että määä niiin rakastan tommosta "paria" :'')

Lähettäjä: khan 
Päivämäärä:   27.4.16 09:05:07

Kiitos kommenteista :) Eilen oli vähän katastrofipäivä niin en päässyt edes laittamaan jatkoa, mutta tässä nyt sitten.

6. Tää ei kauaa kestä

Olkoonkin, että en ollut aikonut harrastaa seksiä Jimmyn kanssa, sen tekeminen teki asioista jotenkin helpompaa. Minun ei tarvinnut enää ajatella, etten voisi, ja että halusin, ja kaivata ja muistella. Toki, nyt minulla oli dilemmana se, että olin juuri pettänyt poikaystävääni ex-rakastajani kanssa. Jotenkin se tuntui vain paljon helpommalta ajatukselta käsitellä. Minulla oli niin kotoisa ja hyvä olo Jimmyn vieressä, että minua melkein itketti. Jimmy silitteli kylkeäni ja katseli kasvojani.
"Mitä?" hän kysyi huolestuneena, kun yksinäinen kyynel karkasi silmäkulmastani.
"Mä arvasin, että tässä käy näin", vastasin apeasti.
"Niin miten?"
"Että nyt mun on taas paljon vaikeampi yrittää päästä susta irti", huokaisin.
"Voi muru", Jimmy suuteli sormiani. "Älä mieti sitä nyt", hän sanoi ja veti minut kainaloonsa.

Herätyskelloni soi aivan epäinhimilliseltä tuntuvaan aikaan, mutta nousin silti rivakasti ja hapuilin herätyksen pois päältä. Yritin herätellä Jimmyä samalla kun pukeuduin lenkkivaatteisiin, mutta hän ei oikein ollut yhteistyökykyinen.
"Livahdat sitten ulos täältä niin, ettei Krister näe", ohjeistin häntä uhkaavasti ennen kuin suljin oven perässäni.

Ottaen huomioon, että elettiin maaliskuun alkua, ulkona oli ihan kiva keli. Pimeää, toki, ja kylmää, mutta maa oli kuivahko eikä taivaalta satanut mitään. Edellispäivän puuskittainen tuulikin oli laantunut. Oli myös hauska juosta uusissa maisemissa, vaikka olikin hiukan vaikea arvioida, kuinka kauas ehtisin. Niinpä tulin lopulta juosseeksi kaksikymmentä minuuttia intervalleja toiseen suuntaan ja käännyin sitten takaisin päin.

Aamiaisella näytti olevan vasta muutama ihminen, joten en vaivautunut käymään suihkussa ja vaihtamaan vaatteita ennen sitä, vaan marssin lenkkivaatteissani hakemaan munakokkelia, puuroa ja kahvia. Törmäsin Jimmyyn vitosen hissiaulassa.
"Sä näytät ihan mielettömän hyvältä", hän sanoi.
"Eihän Krister nähnyt sua?" kysyin. Jimmy hymyili vinosti.
"Ei kai. Paitsi jos se vietti koko yön ja aamun nojailemassa sen ovisilmään", hän virnisti. "Odotanko sua aamiaiselle?"
"Mä kävin jo syömässä."
"Tässäkö tää nyt oli?" Jimmi kysyi. Minä vaihdoin painoa jalalta toiselle.
"En mä tiedä onko tää meidän kanssa koskaan tässä. Mutta mä en voi nyt just enempää", vastasin. Sen sanominen tuntui kauhean vaikealta ja silmiäni alkoi kirvellä.
"Mun täytyy mennä suihkuun ennen kuin tää hiki kuivuu kiinni ikiajoiksi", sanoin sitten ja pakenin.

Toinen seminaaripäivä oli tavallaan helpompi, en ollut niin pistoksissa. Jimmyn sähköinen vaikutus minuun ei muuttunut mihinkään, mutta ainakaan minun ei tarvinnut enää pohtia pettämistä. Toisaalta yritin olla extranormaali Jimmyä kohtaan, ettei Krister vain keksisi mitään, mutta hän oli eilen taitanut olla pikkuisen humalassa, sillä ei vihjaillut mitään meidän halailustamme.

Tsekkasimme ulos hotellista ennen lounasta ja seminaarin päätyttyä vähän kolmen jälkeen Krister ilmoitti minun olevan vapaa lähtemään.
"Mä kelasin tehdä huomisen etänä", ilmoitin. "Mulle tuli tästä sen verran paljon pitkää, että jos ei huomenna oo mitään kiireellistä niin teen voileipäkakkua mun kaverin ristiäisiin."
"Joo, tottakai. Otetaan vaikka lyhyttä konffia jossain vaiheessa", Krister huikkasi ennen kuin katosi kulman taakse
"Mun lento lähtee vasta kahdeksalta. Mä lähden vähän kokoustamaan Kristerin kanssa, mutta ehtisitkö sä vaikka kahville sitten?" Jimmy kysyi.
"En mä voi", vastasin.
"Halaus? Me ehditään ainakin kaksi minuuttia ennen kuin Krister palaa kuselta," Jimmy ehdotti, enkä voinut olla hymyilemättä. Hengitin vielä kerran Jimmyn tuoksua sisääni. Sitten hengitin ulos ja päätin henkisesti poistaa hänet mielestäni.
"Mikään ei sitten oo muuttunut", sanoin varmuuden vuoksi. "Mä seurustelen ja sä olet naimisissa. Meidän ei ehkä pitäisi olla yksityiselämän tasolla yhteyksissä."
Jimmy näytti hetken siltä, että aikoisi väittää vastaan, mutta nyökkäsi sitten.
"Jos sä sanot niin", hän huokaisi taas.
"Mun on pakko."
"Mä rakastan sua", Jimmy sanoi ja irvisti hiukan. Minä puristin huuleni yhteen ja käänsin katseen kenkiini.
"Mun pitää mennä", mutisin. Tiesin Jimmyn katsovan perääni kun kävelin ulos, mutta en voinut kääntyä katsomaan häntä.

Lähettäjä: lovee 
Päivämäärä:   27.4.16 12:38:50

Tää on aivan ihana <3 kaipaisin pätkää Jimmyn näkökulmasta :)

Lähettäjä: khan 
Päivämäärä:   27.4.16 13:19:14

Kiitos lovee :) Mä oon vähän pyöritelly, josko johonkin kohtaan tulis Jimmyn näkökulmasta jotain, mulla on pieni probleema miten kirjoitan yhden juonenkäänteen. Jonkunnäköinen kertojanvaihdos pitäisi siihen ympätä, mutta mulla on hyvin suuria ongelmia päästä Jimmyn pään sisään :D Eli ainakaan tällä hetkellä en menis vannomaan että saatte isompaa näkemystä Jimmyn ajatuksista.

Lähettäjä: khan 
Päivämäärä:   29.4.16 10:28:58

Iso voileipäkakku oli yllättävän haasteellinen, etenkin kun sain päähäni tehdä kaiken katkarapujen kuorimista myöten itse. Vuokaleivät sentään ostin valmiina, epäilin että saattaisin muuten tulla hulluksi. Puuhastelu piti kivasti mieleni pois Jimmystä ja omatuntoni nalkuttamasta syrjähypystäni. Aleksi ei ollut onneksi ollut torstai-iltana kotona, ja kun minulla oli vielä perjantaipäiväkin aikaa järjestellä ajatuksiani, olin suht normaali kun hän perjantai-iltana lampsi sisään.

"Onnistuneen ensiesiintymisen johdosta", Aleksi kumarsi ja ojensi minulle kimpun tulppaaneja, mikä sai omatuntoni suorastaan kirkumaan. Ei se ollutkaan vaimentunut puuhastelusta, vaan näköjään odottanut hetkeä, jolloin saisi minut kynsiinsä. Naamani taisi kurtistua aikamoiseksi rusinaksi, sillä Aleksi alkoi näyttää huolestuneelta.
"Älä nyt ala poraamaan", hän kauhistui. "Mun pitäisi vissiin tuoda useammin kukkia", hän lisäsi sitten.
"Kiitos", sanoin vaisusti, mutta sitten minun oli pakko istuutua keittiön pöydän ääreen. Nojasin kasvojani kämmeniini.
"Tiedäthän sä, että sä huolestutat mua nyt?" Aleksi kysyi ehkä noin minuutin hiljaisuuden jälkeen. "Mitä..?"
"Mä olen pettänyt sua", töksäytin ja sain hänet räpäyttämään silmiään pari kertaa. Sitten hän vuorostaan veti tuolin alleen.

"Aiotko sä jättää mut?" hän kysyi kun lopulta puhui.
"En mä ole ajatellut niin pitkälle. Ja jos olisinkin, niin mä olettaisin, että sä et haluaisi enää olla mun kanssa", vastasin yllättyneenä.
"Mä arvasin, tai... arvelin, että sä saattaisit tehdä niin", Aleksi sanoi enemmän pöydälle kuin minulle. "Sä et ole ollut kovin tyytyväinen muhun."
En tiennyt mitä sanoa. Aleksi oli täsmälleen oikeassa, mutta jotenkin nyt kun hän sanoi sen ääneen, minusta syyni tuntuivat pikkumaisilta ja epäreiluilta.
"Mä voin olla parempi", Aleksi sanoi. "Ei luovutettaisi vielä."
"Mä... etkö sä ole vihainen?" kysyin kiinnostuneena. Aleksi katsoi minua ja hänen silmänsä näyttivät jotenkin tuskaisilta.
"Ehkä.. Tai loukkaantunut. Mä toivon, että sä olisit sanonut jotain ennen kun...", hän sanoi ja nyökkäili puhuessaan.
"Anteeksi. Ei mun ollut tarkoitus edes kertoa sulle, mutta noi kukat..", selitin.

"Kuka se oli? Ja kuinka kauan?" Aleksi kysyi.
"Yksi tyyppi sieltä seminaarista", vastasin puolitotuudella. "Se vaan tapahtui, me oltiin drinkeillä ja...", selitin totuudenmukaisemmin, mutta tiesin sen kuulostavan köykäisemmältä kuin mitä todellisuudessa oli tapahtunut. Aleksi näytti helpottuneelta ja minua alkoi itkettää.
"Ethän sä tee niin uudestaan?" hän kysyi.
"Meinaatko sä antaa mulle anteeksi?" kysyin räpytellen kyyneleitä silmistäni. Aleksi kurtisti otsaansa.
"Ehkä, mutta en mä kyllä unohda", hän vastasi. "Ja musta tuntuu, että mä menen kotiin yöksi."
"Entä ne paronin ristiäiset?"
"Kerro Lotalle, että mä olen kipeä tai jotain", Aleksi sanoi ja nousi.
"Mä olen oikeasti kauhean pahoillani", nyyhkäisin. Aleksi katsoi minua vakavana.
"Hyvä."

Se oli totta. Minulla oli kauhean paha olla, mihin ei ollenkaan auttanut se, että omatuntoni pilkkasi minun olevan pahoillani siitä, että menin tunnustamaan ja ylemmyydentunteeni Aleksia kohtaan oli tiessään. Vaikka olin onnellinen, että sain nukkua yksin, se tuntui niin kolkolta ilman Jimmyä, että tunsin pakahtuvani. Itkeskelin yllättävän pitkään ottaen huomioon, että olin suunnitellut Aleksin jättämistä jo viikkokaupalla.

Lähettäjä: khan 
Päivämäärä:   29.4.16 10:34:56

No okei, toipa oli aika lyhyt. Jos nyt sit perjantain ja lähestyvän vapun kunniaksi toinen tynkäpätkä heti perään :)

7. Eilen mietin sinua niin kuin mietin ennen

Lauantaiaamuna otin taksin Lotan ja Teemun luo, koska en voinut kuvitellakaan raahaavani isoa voileipäkakkua nimiäiskamat niskassani ratikassa. Minua hikoilutti jo pelkkä toppatakin päälle pukeminen, joten päätin viime tingassa jättää sen kotiin ja pukea mekkoni päälle vain pitkähihaisen hupparin. Ulkona oli kaunista ja aurinkoista, ainakin paroni sai kauniin ristiäispäivän.

Perillä jouduin keskelle valmisteluhärdelliä, keittämään kahvia ja taittelemaan lautasliinoja. Kukaan ei tuntunut edes huomaavan Aleksin puuttumista, ja vasta kun paronin nimeksi oli julistettu Otto Eeli Valtteri, ja minä livahdin vaihtamaan hänelle vaippoja, Lotta seurasi minua makuuhuoneeseen.
”Miten sä oikein sait Aleksin karistettua?” Lotta kysyi.
”Se ei halunnut tulla”, sanoin ilveillessäni paronille.
”No ohhoh. Mistäs nyt tuulee?” ystäväni silmät pyöristyivät ymmyrkäisiksi.
”Meillä on pienimuotoinen kriisi”, vastasin vältellen. Lotan ilme muuttui innostuneeksi.
”Säkö nostit kissan pöydälle?” hän kysyi silmät suurina. Harkitsin sekunnin murto-osan, mutta kun olin mennyt paljastamaan jo tämän verran, Lotta kyllä kiskoisi tiedon minusta vaikka hohtimilla.
”Kai sen niinkin voi sanoa. Mä oon pettänyt Aleksia”, tunnustin. ”Puhutaan lisää sitten, kun ihmiset on lähtenyt. Sun silmät pullahtaa kohta ulos kuopistaan ja kaikki huomio siirtyy par… Otosta suhun”, lisäsin sitten.
”Mutta mulla on triljoona kysymystä!” Lotta parahti.
”Kirjoita ne ylös”, vastasin napakasti ja nostin Oton hoitopöydältä syliini. ”Ja syötä sun lapsesi, mä menen keittämään lisää kahvia.”

Teemu oli kuitenkin ehtinyt ennen minua, joten istahdin sitten vapaalle keittiöjakkaralle juomaan kahvia ja vaihtamaan kuulumisia Hanskin kanssa. Lotta heitteli minuun omituisia silmäyksiä ja Hanskia alkoi naurattaa.
”Mitä sä olet nyt tehnyt?” hän kysyi minulta.
”Älä nyt säkin aloita”, naurahdin. ”Mutta se halusi tietää, miksi Aleksi ei ole täällä, ja kun mä kerroin sille, niin se olisi varmaan halunnut vetäytyä juoruamaan loppujuhlien ajaksi.”
”No mitä sä sitten kerroit?”
”Että Aleksi ei halunnut tulla, koska sen pitää vähän sulatella sitä, että mä olen pettänyt sitä”, huokaisin. Hanski mutristi suutaan ja näytti pohtivalta.
”Kuulostaa suunnilleen oikealta reaktiolta”, hän totesi. ”Me varmaan keskustellaan tästä illalla?”
”Ilmeisesti.”

Oli Lotalla sentään sen verran suhteellisuudentajua, ettei hän ruvennut heittämään ihmisiä ulos mitenkään etuajassa. Viiden maissa hän tosin alkoi heitellä merkitseviä katseita Teemulle, kun tämän täti miehineen näytti juurtuneen sohvanpohjalle.
”Mä voisin tästä lähteä käväisemään töissä, tuletteko te samalla ovenavauksella?” Teemu kysyi kiltisti. Vanhukset rupesivat kilvan pahoittelemaan viivyttelyään, ja Lotta rupesi ehdottamaan, että voisi keittää heille vielä yhden kierroksen kahvia.
”Eiköhän me kuitenkin lähdetä nyt menemään, että pääset säkin vähän lepäämään”, tätsy taputti kuitenkin Lotan käsivartta.
”Mulle tuli vähän huono omatunto”, Lotta huokaisi, kun ovi painui kiinni kolmikon takana.
”Mun mielestä ei voida mitenkään odottaa, että ristiäisiä jaksetaan isännöidä viidettä tuntia”, Hanski kuitenkin linjasi. ”Sitä paitsi pitihän meidän päästä juoruamaan. Mitä sä nyt oikein Erika olet säätänyt?” hän kääntyi sitten katsomaan minua.

Lähettäjä: Möhkö 
Päivämäärä:   29.4.16 21:13:06

Hyväää! Lisää!
Voin kuvitella itseni tuossa tilanteessa joskus muinoin, pitäskö tulla paha mieli? ^^'

Lähettäjä: lovee 
Päivämäärä:   29.4.16 23:04:48

Oooo lisää äkkii :3

Lähettäjä: khan 
Päivämäärä:   2.5.16 09:03:15

Taas vähän lyhyt luvun loppu.

---

Huokaisin syvään. Olin yrittänyt miettiä, mikä olisi paras lähestymistapa, mutta mitä enemmän asiaa mietin, sitä hölmömpi olo minulle oli tullut.
”No mitä te haluatte tietää?”
”Kuka, mitä, missä, milloin, kuinka kauan, ja miksi?” Lotta laukoi sarjatulena.
”No me varmaan molemmat tiedetään miksi”, Hanski pyöritteli silmiään.
”Mutta miksi ihmeessä se meni kertomaan Aleksille? Toihan ois ollut tosi helppo ikkuna erota!” Lotta ihmetteli.
”Saanko mäkin kommentoida, vai käytetäänkö me ensin aikaa teidän spekulointiin?” kysyin puoliksi ärsyyntyneenä, puoliksi huvittuneena.
”Missä vaiheessa sä olet edes ehtinyt? Sä olet vaan hillunut meillä kaikki illat ja sitten valmistellut sitä sun faken seminaaria”, Lotta ei voinut olla lisäämättä, vaikka Hanski yrittikin tuijottaa ja suhista hänet hiljaiseksi.
”Ei mun pitänytkään kertoa koko Aleksille, mutta sitten se toi mulle kukkia varmaan ensimmäistä kertaa ikinä ja oli tosi ylpeä musta, niin mun omatunto ei vaan kestänyt olla kertomatta sille”, huokaisin.
”Mä ymmärrän, ei sun sille olis pitänytkään kertoa. Mutta miksi ihmeessä sä olet pimittänyt tän meiltä?” Lotta melkein kiljaisi ja jouduimme Hanskin kanssa hyssyttelemään häntä.
”Paroni herää!” Hanski huomautti paheksuvasti.
”Sä et varsinaisesti ole aina ollut kauhean myötämielinen tällaisille syrjähyppykuvioille, jos mä oikein muistan. Enkä mä ole erityisen ylpeä siitä, että menin pettämään poikaystävääni. Ja kolmanneksi, ei olla tässä nyt ehditty kauheasti jutella sen jälkeen.”
”Oletko sä mennyt kajoamaan johonkin sun työkaveriin? Taas?” Hanskilta lipsahti. Nyt vuorostaan Lotta mulkaisi häntä.
”Me ollaan täällä tukemassa Erikaa, ei tuomitsemassa”, hän sanoi tuimasti. Minä pyöräytin silmiäni. ”Jatka.”
”Ei se ole mun työkaveri. Eikä edes mikään uus juttu”, huokaisin. ”Jimmy oli siellä seminaarissa.”

En osannut tulkita tyttöjen ilmeitä, ja luulen, että he eivät edes tienneet, mitä ajatella, sillä kumpikaan heistä ei sanonut mitään.
”Mä olin olevinani niin yli siitä ja sanoinkin sille, että mitään ei tuu tapahtumaan, mutta… En mä ole päässyt siitä yli yhtään sen enempää kuin silloin vuosi sittenkään.”
”Mites se sitten?” Hanski kysyi. Minä kohautin olkiani.
”Se sanoi, että sillä on ikävä mua ja että se rakastaa mua”, vastasin. Hanski näytti kerrassaan liikuttuneelta, mutta Lotan kulmat käpristyivät uhkaavasti.
”Mikä sika”, hän tuhahti. Olin avaamassa suutani, mutta Lotta mulkaisi minua pahasti. ”Äläkä sinä ala puolustella sitä. Tyyppi on naimisissa ja viitsii silti tulla houkuttelemaan sua takaisin lumoihinsa”, hän äyskähti. ”Vai onko se muka eronnut?”
”Ei me puhuttu sen parisuhteesta, ainoastaan mun. Eikä se ollut mua mihinkään houkuttelemassa. Se fiilis kun mä vaan näin sen. Ihan kun me ei oltais koskaan oltukaan vuotta erossa. Musta ei oo ikinä, ikinä tuntunut siltä kenenkään kanssa. Ja mun niin pitäisi jättää Aleksi, mutta sitten musta kyllä tulee vanhapiika, koska kukaan ei kuitenkaan tunnu samalta kuin Jimmy”, nyyhkäisin.
”Ootko sä varma ettei tää nyt vaan johdu siitä, että teillä menee Aleksin kanssa huonosti?” Hanski kysyi varovasti. Minä pudistin päätäni.
”Mä en edelleenkään usko, että mä olen pettäjätyyppiä, jos sellaista nyt on olemassakaan. Tai että mä tekisin jotain tollaista kenenkään muun takia. Tää kuulostaa tosi typerältä ja kliseiseltä, mutta Jimmy on mulle Se Oikea", irvistin.

”Okei, mites sitten päivän polttava kysymys: miksi ihmeessä sä olet vielä Aleksin kanssa?” Hanski intti.
”No kun ei mulla varmaan menisi yhtään sen paremmin kenkään muunkaan kanssa”, ähkäisin. Lotta tuhahti.
”Toi nyt on ihan typerää. Etkö sä voisi kysyä Jimmyltä olisko se jo valmis vihdoin jättämään sen eukkonsa?” hän tiedusteli. Räpäytin korotetusti silmiäni.
”Ja toiko on sun kommentti tähän asiaan?” ihmettelin.
”Onko susta niin kauhean vaikea uskoa, että mä olen sun puolella tässä”, hän esitti loukkaantunutta, mutta virnisti sitten. ”Ehkä mä olen tajunnut, että te ootte molemmat ihan yhtä törppöjä ja kuulutte yhteen”, hän selitti.
”No, se on kuitenkin nyt taas Ruotsissa ja me sovittiin ettei mikään muutu, joten that’s that, end of discussion”, napautin ja nousin seisomaan. ”Mä aion nyt mennä ratsaamaan teidän jääkaapin, jos sieltä vaikka löytyisi vielä liru viiniä!”

Lähettäjä: khan 
Päivämäärä:   3.5.16 13:15:16

8. Mitä tiellä tapahtuu, se tielle jää

Paluu arkeen tapahtui yllättävän nopeasti. Aleksi ja minä ikään kuin hautasimme syrjähyppyni ja jatkoimme siitä, mihin olimme jääneet, ja Jimmy jäi vain roikkumaan jonkinlaisena haamuna suhteemme ylle. Sain Aleksin välillä kiinni tuijottamasta minua syrjäsilmällä tai huomasin ajattelevani Jimmyä, mutta muuten elämä jatkui normaalina. Töissä oltiin palattu normaaliin päivärytmiin seminaarin jälkeen ja vähensin Lotan luona vierailua osittain, koska ristiäisiä ei enää tarvinnut järjestellä, mutta enimmäkseen Aleksin takia. Tunsin olevani velvollinen viettämään enemmän aikaa hänen kanssaan kotona, ja koska urheilu söi vapaa-aikaani jo melko reippaasti, vietin sitten valtaosan muusta ajasta tuijottaen Aleksin kanssa telkkaria. Reilun viikon päästä alkoi jo tuntua siltä, että koko jupakka Jimmyn kanssa oli ollut vain unta.

Se kuitenkin muuttui, kun Krister pyysi minut seuraavana perjantaina huoneeseensa.
"Mä olin just lähdössä", huomautin hänelle. Olin käynyt jo vaihtamassa työvaatteet juoksukamppeisiini.
"Ja sä pääset ihan kohta. Mä vaan halusin kertoa sulle iloisia uutisia", Krister virnisti. "Mä tein Jimmylle alkuviikosta tarjouksen ja se hyväksyi sen iltapäivällä. Se aloittaa meillä viikon päästä!"
"Oho", sain sanottua. "Eikö sillä nyt ole ainakin kuukauden irtisanomisaika?"
"No periaatteessa kyllä, mutta kun se lähtee kilpailijalle, niin ne ilmoitti että sen ei tarvitse enää tulla töihin." Krister hymyili korvasta korvaan.
"Onneksi olkoon sitten", hymyilin. "Mä lähden nyt juoksemaan."
"Mulla oli muutakin"; Krister pysäytti minut.
"Niin?"
"Se tulee Suomeen muutamaksi viikoksi, ja mä ajattelin, että sä voisit hoitaa sen perehdytyksen, kun teillä kerran synkkaa jo valmiiksi."
"Voisitko sä pyytää jotain muuta?" Kuulin kysyväni. Krister näytti ällistyvän.
"Sähän aina niin mielelläsi neuvot ihmisiä", hän ihmetteli. En edes jaksanut puuttua hänen vihjaukseensa päällepäsmäröinnistä, vaan kohautin olkiani.
"Mulla on aika paljon hommia jo valmiiksi, ja mä en oikein näe mitä mä sille perehdyttäisin. Sun pitää muistaa, että mä olen pitkälti pätevä just Jimmyn ansiosta", onnistuin vakuuttamaan jopa itseni. Krister näytti mietteliäältä.
"No joo, ehkä sulla voi olla pientä auktoriteettiongelmaa", hän tuumasi sitten miettiväisenä.
"Mä en niin tarkoittanut sitä ja sä tiedät sen", minulta lipsahti, ja Krister virnisti.
"Sittenhän meillä ei ole mitään ongelmaa"; hän totesi silmät iloisesti sikkarassa. Tiesin puhuneeni itseni pussiin, joten annoin asian olla. Tällä kertaa ehtisin sentään varautua Jimmyn näkemiseen.

Ulkona oli ihanan aurinkoinen keli, vaikka navakka tuuli tuntuikin raa'alta kasvoissa ja nilkoissa ja missä tahansa paljastuneella iholla. Lumet olivat kuitenkin jo sulaneet ja odotin innolla katupölyä ja kärpäsiä. Kotimatka taittui puoleen tuntiin ja olin ihanan valmis viikonloppuun. Huomasin suihkussa, että koko Jimmy oli unohtunut juostessa, ja painoin hänet takaisin sinne aivojeni sopukkaan, johon hän oli asettunut.

Olimme lähdössä Aleksin kanssa pitkästä aikaa oikeille treffeille. Toki lyhyen varoitusajan takia emme olleet menossa syömään mihinkään huippuhienoon paikkaan vaan läheiseen nepalilaiseen, mutta meikkasin vähän tavallista huolellisemmin ja pukeuduin farkkujen tai kotelomekon sijasta toppiin ja hameeseen. Tunsin itseni jotenkin rennoksi ja nuorekkaaksi, ja sain itseni uskomaan, että tästä vielä noustaisiin. Ehkä se oli kevät ja aurinko, mutta ilahduin oikeasti, kun Aleksi kolisteli sisään.
"Moi muru", hymyilin ja annoin hänelle suukon. Tajusin sen olleen erittäin poikkeavaa viimeaikaiseen käytökseeni verrattuna vasta, kun Aleksi rypisti hiukan kulmiaan.
"Mitä pahaa sä olet tehnyt?" hän kysyi ja kasvoillani vilahtanut ilme oli varmasti kauhistunut, sillä hän nappasi minusta kiinni ja virnisti. "Mä kiusasin sua, älä nyt pelästy."

Olin lukenut useammastakin naistenlehdestä, että onnellisesti ja rakastuneesti käyttäytyvä pariskunta on oikeasti onnellisempi ja rakastuneempi, ja jotain perää siinä täytyi olla. Kun en aktiivisesti ajatellut Aleksin huonoja puolia ja suhtautunut häneen negatiivisesti, hän ärsytti minua paljon vähemmän. Hän myös tuntui käyttäytyvän rennommin ja kurkkuani kuristi ajatellessani, että olin itse negatiivisella tyrannisoinnilla aiheuttanut viimeisten kuukausien kurjuuden. Sitten päätin kuitenkin keskittyä positiiviseen ja iloita siitä, että olimme ainakin hetkellisesti kiivenneet ulos kuopasta, jonka olin kaivanut.

Ruoka oli hyvää, nepalilainen ruoka harvoin tuottaa pettymyksen, mutta ensimmäistä kertaa viikkoihin - okei, kuukausiin - muistin, miksi olin ihastunut Aleksiin jo vuosia sitten. Olin jossain vaiheessa vain onnistunut unohtamaan sen. En viitsinyt sen tarkemmin ruveta analysoimaan, miten se oli tapahtunut, mutta päätin, etten halunnut lipsahtaa sinne enää.

Muutos ei ollut vain omassa päässäni, huomasin, kun saapuessamme porttikongilleni Aleksi antoi minulle suukon.
"Hyvää yötä", hän sanoi hellästi.
"Etkö sä tule yöksi?" ihmettelin.
"Mä en anna ekoilla treffeillä", hän kiljaisi siveellisesti ja minua alkoi naurattaa. Meidät juuri ohittanut koiranulkoiluttaja katsoi meitä oudosti.
"No jos sitten vaan kahville? Mä haluaisin näyttää sulle jotain mun makuuhuoneessa", lähdin leikkiin mukaan.
"Okei sitten. Mutta mulla on mun raiskauspilli ja pippurisumute mukana, niin että älä sitten yritä mitään", Aleksi ilmoitti kovaan ääneen ja minä kiskoin hänet nauraen sisälle.
"Joku soittaa kohta poliisit", toruin häntä.
"Ainakin mä tunnen olevani turvassa", mies hekotti.

Lähettäjä: Villielain 
Päivämäärä:   3.5.16 22:18:05

En oo pitkään aikaan kommentoinu mitään kun tää pariksi viikoksi ihan unohtui. Nytkään ei kyllä irtoo enempää mutta oli jotenki pakko silti jotain sanoo kun tuo viimesimmän pätkän loppu oli niin hauska:D Muutenkin tykkäsin tästä viimeisimmästä pätkästä jotenkin extrasti!

Jatkan siis lukemista ja ehkäpä jossain vaiheessa kommentoin vähän syvemminkin! :)

Lähettäjä: khan 
Päivämäärä:   4.5.16 09:17:47

Kiitos Villielain :)

Sisällä Aleksi lakkasi esittämästä, mutta keitimme kuitenkin kahvia. Meillä oli ollut kiva ilta ja minä olisin halunnut jatkaa sänkyyn, mutta en halunnut painostaa Aleksia.
"Ei meidän oo pakko tehdä mitään", sanoin kun en jaksanut edes esittää juovani vielä kahvitippaa mukini pohjalta. Aleksi kuitenkin yllätti minut.
"Eipä! Mä aion ainakin nyt naida kaikki ajatukset siitä toisesta häiskästä sun päästä pellolle", hän ilmoitti.
"Ollaanko me ihan ok?" kysyin silti vielä varmuuden vuoksi. Aleksi katsoi minua pitkään.
"Mä luulen, että me tarvittiin tätä. Että me toimitaan taas", hän sanoi miettivästi. "Ollaan me ok."

"Mitä @!#$ä sulle on tapahtunut?" Hanski ällisteli, kun tapasimme sunnuntaina brunssilla keskustassa.
"Ai mitä?" huolestuin. "Onko mulla jotain likaa naamassa?"
"No ei, mutta sä näytät jotenkin... mä en halua sanoa saaneelta, mutta mä en keksi muutakaan", Lottakin ihmetteli. En pystynyt estämään hymyä.
"Niin mä olenkin", myönsin.
"Oi!" parantumaton romantikko Hanski vinkaisi. "Sä olet ihan rakastunut."
"En mä nyt siitä tiedä, mä en taida olla oikein rakastuvaa sorttia", toppuuttelin. "Mutta mä muistan taas, miksi mä alun perin ihastuin Aleksiin ja mun mielestä on kivaa viettää aikaa sen kanssa."
"Mun mielestä toi kuulostaa kyllä vähän omituistelta, mutta mikä vaan toimii teille. Toisaalta kauhean virkistävää kun sä et ole heti naama norsunpyllyllä ja valita ettei Aleksi lähde kotiin", Lotta analysoi.
"Mitäs teille?"

Vaihdoimme kuulumisia, jotenkin puheenaiheet pyörivät pitkälti paroni Oton sekä Hanskin syyshäiden suunnittelun ympärillä, mutta minulle nyt kuuluikin lähinnä vain töitä. Tytöt aina kohteliaasti kyselivät, ja niin tälläkin kertaa lopulta ajauduttiin työkuvioihini.
"Rauhoittuuko sulla nyt hetkeksi, kun se seminaari on ohi?" Lotta tiedusteli.
"Kevät on meillä aika hektistä, joten ei kyllä kauheasti", arvioin. "Niin ja sitten Jimmy tulee mun niskoille pariksi viikoksi", lisäsin muistaessani asian vasta siinä.
"Mitä? Me ollaan jauhettu puolitoista tuntia paronin vaippaihottumasta ja kutsukorttien väristä ja sä suvaitset mainita tästä vasta nyt?" Hanski älähti. Minä kohautin olkiani.
"Mä muistin sen vasta äsken."
"Mutta sä oot just saanut paikattua sun suhteen ja nyt se tulee taas häiritsemään sua? Eikö se nyt oo ihan toisessa firmassakin töissä?" Hanski vaati lisätietoja.
"Mun pomo palkkasi sen Ruotsiin ja haluaa että mä perehdytän sitä. Mä yritin kieltäytyä kohteliaasti, mutta se ei ihan toiminut", huokaisin. "Sitä paitsi mä en usko että meillä on mitään ongelmaa, nyt kun Aleksinkin kanssa menee hyvin", lisäsin.

Minua ei uskottu, tietenkään. Lotta huomautti minun itse sanoneen, että pettäminen ei ollut johtunut suhteen tilasta vaan Jimmystä. Hanski puolestaan maalaili salasuhdetta toimistoympäristöstä.
"Ehkä me ei hankkiuduta kahdestaan mihinkään suljettuun tilaan", sanoin rauhoitellakseni heitä. Lotta katsoi minua hassusti.
"Voidaanko me tavata tää Jimmy sitten?" hän kysyi pyöritellen hitaasti teemukiaan.
"Loistava idea!" Hanski huudahti.
"Ööö, varmaan. Mutta sitten mä kyllä joutuisin sen kanssa tekemisiin työajan ulkopuolellakin. Ja miksi?" ihmettelin.
"Mä ainakin haluan nähdä millainen tyyppi se on kun sä olet siihen niin hulluna jatkuvasti", Lotta sanoi.
"No en mä nyt tiedä jatkuvasti", estelin.
"Oletpas, mä muistan että sä olit ihan otettu siitä jo silloin tuhat vuotta sitten kun te tapasitte ekan kerran jossain työillallisella", Hanski väitti.
"Mitä siitä on, kohta yhdeksän vuotta?"
"Fine, mä yritän järjestää jotain", lupasin, lähinnä siksi että en halunnut heidän ruveta muistelemaan vaiheitani Jimmyn kanssa sen pidemmälle. Totuus oli, että suuni kuivui ja meinasin taas erehtyä muistelemaan häntä itsekin.

Olin melko helpottunut, kun pääsin kotiin, missä minua odotti aurinkoinen Aleksi eikä kukaan muistutellut Jimmystä.
"Oliko kivaa tyttöjen kanssa?" hän kysyi ja ojenteli kutsuvasti käsiään sohvalta.
"Ihan kivaa. Mä kyllä söin ihan liikaa", huokaisin ja kömmin hänen kainaloonsa.
"Mä katoinkin, että sä näytät vähän paksulta", Aleksi kiusasi.
"Meidän pitäiskin lähteä lenkille iltapäivällä. Sullekin on tota pakkia kertynyt", mutisin tyytyväisenä ja tökin kevyesti Aleksin mahaa. "Mutta nyt mä ajattelin ottaa päiväunet.

Lähettäjä: Hanna 
Päivämäärä:   5.5.16 22:13:59

Tää on vaan niin parasta!

Lähettäjä: khan 
Päivämäärä:   6.5.16 10:14:53

Kiitos Hanna! :)

---
9. Raja on veteen piirretty viiva

Jimmy aloitti meillä huhtikuun alusta ja saapui Suomeen keskiviikkona. Minä olin päättänyt, etten antaisi hänen häiritä töitäni sen enempää kuin yksityiselämäänikään, ja olin kerrassaan tyytyväinen itseeni. Keskiviikkona olin käynyt aamulla treenaamassa Sallin kanssa ja vedin sitten päälleni torjuvimman pukuni.
"Mistäs nyt tuulee?" Pete ihmetteli kurkattuaan toimistooni.
"Varmaan pohjoisesta, kauhean raaka tuuli!" vastasin.
"Ehe-ehe. Mä kuolen nauruun. Miksi sulla on sun yleisen syyttäjän vermeet?" Pete kysyi suoraan. Miksi hitossa hänen pitikin olla niin tarkkanäköinen?
"Mulla ei sattunut olemaan muuta puhtaana, pitäis pesettää vähän jakkuja", keksin.
"Mä en ehkä vaivautuisi edes vaihtamaan pois salikamoista, jos mun vaihtoehto olisi toi. Avaa nyt edes hiukset, tolla haarniskalla ja nutturalla sä näytät kauhean ankaralta. Säikäytät vielä sen Jimmyn kuoliaaksi", Pete ehdotti.

Päätin sitten jättää ankaran jakkuni kokonaan pois ja hoitaa päivän hameessa ja puserossa. Löysäsin myös hiukseni nutturalta poninhännälle ettei Jimmy tosiaan kuvittelisi, että minun piti kompensoida itseni täydellisen etäiseksi, että pystyisin pysymään erossa hänestä. Sitten päätin lähettää Aleksille viestin, etten ajattelisi Jimmyä etukäteen. Itse asiassa, ehkä lähettäisin hänelle viestin aina kun saisin typeriä ajatuksia Jimmystä!

Kymmeneltä Krister tuli huoneeseeni.
"Mä tarvitsisin iiiiihan pienen palveluksen", hän aloitti.
"Sä oot mun esimies, sä voit kaiketi käskeä mua", huomautin.
"Totta. Mulle tuli pieni paniikkipalaveri tähän, mun pitäisi olla puhelinkonffissa viisi minuuttia sitten", Krister irvisti. "Jimmyn pitäisi tulla ihan kohta, voitko sä hakea sen alhaalta ja viihdyttää sitä siihen asti, että mä vapaudun?"
"Sä sanoit, että mun tarvitsee aloittaa vasta huomenna. Mulla on vaikka miten paljon hommaa tälle päivälle, että saisin tehtyä ne ennen sitä!" älähdin.
"Ja just siks tää on palvelus ja mä jään sulle yhden velkaa. Sä oot paras", Krister virnisti.
"Mä haluan ton kirjallisena", jupisin. "Mene nyt sinne sun kokoukseen ennen kuin mä muutan mieleni."
"Niin menenkin. Ja Erika. Älä vaan istuta sitä johonkin nurkkaan, otat sen mukaan niihin sun hommiin sitten", Krister sanoi.
"Jeiii, mä rakastan kompromisseja", ähkäisin.
"Mä tiedän! Pyysin Irinaa kääntämään mun puhelut sulle, niin aulan pitäisi kyllä ilmoittaa kun se saapuu!"

Niinpä otin hissin aulaan kymmenen minuuttia myöhemmin ja noudin Jimmyn. Sydämeni jätti tuttuun tapaan yhden lyönnin välistä, kun näin Jimmyn. Hänellä oli sama tummanharmaa puku kuin seminaarissakin ja sen alla vaaleansininen kauluspaita. Solmiota hänellä ei sentään ollut, onneksi. Hänelle sopi paljon paremmin hieman viimeistelemättömämpi, rennompi look. Ruotsissa hän oli usein pukeutunut mustiin farkkuihin ja pikeepaitaan, mutta siellä toimistolla pukeutumissäännöt olivat muutenkin olleet liberaalimmat kuin meillä. Räpäytin silmiäni estääkseni mielikuvan Jimmystä pikeepaidassa nousevan mieleeni ja harpoin Jimmyn luo.

"Huomenta, muukalainen! Miten sun lento meni?"
Jimmy käännähti ympäri ja hymyili minulle.
"Mikä suo mulle tämän kunnian?"
Businesshalasimme pikaisesti ja vaihdoimme poskisuudelmat.
"Krister joutui johonkin hätäkokoukseen, joten sä pääset nauttimaan mun seurasta sen sijaan", selitin. "Käydään katsomassa vaikka ensin, onko sun kulkuoikeudet ja tunnarit ja muut tulleet."
"Otanko mä mun matkalaukun mukaan?" Jimmy kysyi ja viittasi julmetun suureen möhkäleeseen, jota oli piilotellut takanaan.
"Herranjumala, oletko sä muuttamassa tänne?" älähdin. Jimmyn silmät vetäytyivät naururypyille.
"Mä olen täällä kolme viikkoa, mä tarvitsen pukuja", hän huomautti. Se yllätti minut.
"Etkö sä meinaa käydä kotona ollenkaan välissä?" ihmettelin.
"Ihan turhaa reissata edes takaisin näin lyhyttä aikaa, sitä paitsi mä olen aina halunnut tutustua Helsinkiin paremmin", Jimmy kuittasi.

Lähettäjä: khan 
Päivämäärä:   6.5.16 15:18:39

Mulla alkaa kirjoituksessa olla aikalailla loppuvaiheet meneillään tän kanssa. Että ainakin tulee valmista :)

Lähettäjä: :) 
Päivämäärä:   10.5.16 20:15:05

Tää on mun iltojen piristyksenä toiminut nyt hetken ja täytyy aina joka päivä tulla kurkkimaan, josko jatkoa olisi tullut! :)

Lähettäjä: khan 
Päivämäärä:   11.5.16 10:19:55

:), kiva kun luet!

Saatuamme Jimmyn kulkukortit ja järjestelmätunnukset turvallisuuspäälliköltä, raahasimme Jimmyn jättimäisen laukun minun huoneeseeni.
"Mulla ei sitten ole mitään hajua, mitä Krister haluaa meidän tekevän, mutta käydään vaikka hakemassa kahvia ja käydään vähän moikkaamassa tyyppejä", huokaisin.
"Kuulostaa hyvältä. Toivottavasti teidän kahvi on juotavaa eikä samanlaista kuraa kuin lennolla", Jimmy hymyili.
"Meillä on hei ihan oikea kahvinkeitin", kehaisin. Meille oli edelliskeväänä hankittu ihan kahvilatason espressokeitin ja meille oli virkistyspäivänä pidetty ihan baristakoulua, joten osasimme jopa käyttää sitä. Mihinkään maitovaahtokuvioihin ainakaan minun kärsivällisyyteni ei tosin riittänyt, mutta esimerkiksi Roope oli niissä aika taitava. Tein itselleni laten ja Jimmylle cappuccinon tuplaespressolla ja vasta ojentaessani kupin hänelle tajusin tehneeni sen vanhasta muistista.
”Äläpä yhtään virnuile siinä”, tuhahdin Jimmylle.
”Mä en tehnyt mitään sellaista”, mies väitti vakavalla naamalla. ”Mistäs aloitetaan?”
Esittelykierrokseen meni reilu tunti, jengillä oli enimmäkseen aika kiire, mutta Tuomas jatkoi jaaritteluaan niin pitkään, että minun täytyi vaihtaa painoa jalalta toiselle.
”Oliko teillä kiire johonkin?” Tuomas kysyi. Näytin varmaan kauhean kärsimättömältä.
”Mulla itse asiassa on aika hirveästi hommaa. Mutta puhukaa te vaan loppuun, lähetä Jimmy vaikka mun tai Kristerin luo, kun te ootte valmiita”, tartuin tarjottuun köyteen.
”Ei mulla kauheasti muuta ollutkaan, menkää vaan katsomaan niitä sun hommia”, Tuomas hymyili loukkaantumatta. Hän oli sellainen. Vähän verkkainen, mutta ymmärsi senkin, että joidenkin vain piti saada hommat purkkiin nopeammin. Olin oikeastaan salaa toivonut, että olisin saanut vieritettyä Jimmyn Tuomaksen niskoille, mutta niin ei näköjään ollut tapahtumassa. Nyt jouduin kuitenkin palaamaan huoneeseeni Jimmyn kanssa.

Työt etenivät vähän hitaasti, sillä Jimmylle tilattu läppäri ei ollut vielä saapunut ja jouduin ensin järjestämään Jimmylle ylimääräisen tuolin, jolta hän saattoi kurkkia olkani yli. Koska tiesin Jimmyn kuitenkin tietävän suurimman osan tekemistäni hommista, kerroin lähinnä projekteista, joita hoidin sekä työkaluista, joita käytin. Olin niin innostunut projekteistani ja siitä, että saatoin vihdoin selostaa niitä jollekin uudelle ihmiselle, etten edes huomannut istuvani niin lähellä Jimmyä, ennen kuin hän kumartui osoittamaan jotain toisella näytölläni ja hänen kyynärvartensa koski hetkellisesti käsivarttani. Samalla haistoin hänen tutun tuoksunsa ja polveni menivät kerrasta veteliksi. Jimmy kysyi jotain ja yritin kuunnella mitä hän sanoi, mutta kaikki keskittymiseni tuntui menevän kevyeen kosketukseen sekä tuoksun tallentamiseen. Jimmyn ilme muuttui kysyväksi ja hänen nojatessaan takaisin paikalleen, muutuin taas toimintakykyiseksi.
”Mmitä? Mä en kuunnellut yhtään, sori”, pahoittelin.
”Tää ei ole kauhean reilua sua kohtaan”, Jimmy arveli.
”Eikun mä olen ihan ok, mä vaan… Viittisitkö sä sittenkin avata oven”, pyysin, sillä tyttöjen kanssa brunssilla käymäni keskustelu Jimmystä ja suljetuista ovista palasi mieleeni. Jimmyä ehkä vähän huvitti, mutta hän nousi kiltisti avaamaan oven.
”Pukeudunko mä vaikka burkhaan huomenna?” hän ei voinut olla naljailematta.
”Mä en usko, että sun pukeutumisellasi on ihan kauheasti väliä”, vastasin.

Kristerin kriisipuhelu venyi lounaan yli pitkälle iltapäivään, ja lopulta hän ilmaantui huoneeseeni joskus kolmen korvilla. Siihen mennessä olimme jo Jimmyn kanssa päässeet vauhtiin ja ruvenneet työskentelemänä yhdessä niin kuin Ruotsin aikoina ennen suhdettamme. Flirttailimme jonkin verran, mutta emme mitenkään räikeästi. Meillä oli kauhean mukavaa yhdessä ja Kristerin saapuessa olimme juuri keksineet hyvän tavan viedä erästä keskeneräistä proggistani eteenpäin.
”Mene pois”, sanoin Kristerille torjuvasti.
”Mutta mä toin hyvittelydonitseja”, pomoni esitti.
”Sä vähän häiritset meidän flouta”, huomautin. Krister näytti iloisesti yllättyneeltä.
”Mä luulin, että sä et malttaisi odottaa, että pääset tekemään jotain yksin”, hän sanoi.
”Normaalisti joo, mutta me keksittiin just muutama idea, joilla mä pääsen eroon niin monesta pikkujutun säätämisestä. Että sä voit nyt häipyä ja yrittää uudelleen huomenna”, linjasin. Krister kohautti olkiaan.
”Okei sitten”, hän myöntyi ja oli sulkemassa ovea perässään.
”Hei!” huusin hänen peräänsä. ”Donitsit jää tänne. Ja jätä vaan se ovi auki, tätä koppia ei oo tarkoitettu kahdelle ihmiselle.”
”Kai sä tajuat, että sä olisit just päässyt musta eroon?” Jimmy kysyi kun jäimme taas kaksin.
”En mä halua susta eroon. Mä haluan viettää sun kanssa mahdollisimman paljon aikaa niin, että mä siedätyn suhun”, ilmoitin suu täynnä donitsia.
”Siedätyt?”
”Siedätyn. Niin kuin allergisia ihmisiä siedätetään esim banaaniin. Tai lemmikeihin”, selitin. Jimmy naamioi naurahduksen yskähdykseksi.
”Mitä?”
”Anteeksi, mutta vertasitko sä mua just banaaniin?”
”Suus kiinni senkin vanha pervo”, nauroin.

Lähettäjä: khan 
Päivämäärä:   11.5.16 16:13:53

No laitetaas nyt loppuluku vielä tähän perään. Mulla vähän toinen inspis kutkuttelee ja pitäis päästä eroon tästä lopusta :D

Krister änkesi uudestaan seuraamme pari tuntia myöhemmin.
”Kello on muuten jo yli viisi. Voitteko lopetella, ettei me uuvuteta Jimmyä heti ekana päivänä?” hän huikkasi ovenraosta.
”Jos sä et olisi mun esimies niin mä valittaisin mun esimiehelle, että sä vaikeutat mun työntekoa ihan kohtuuttomasti”, huokaisin pudistellen päätäni.
”Mä toin sulle jo lahjusdonitseja, kyllä niiden pitäisi kattaa tääkin”, Krister linjasi. ”Mä voin heittää sut hotellille”, hän lisäsi sitten Jimmylle.
”Mahtuukohan tää mun laukku sun autoon?” Jimmy kysyi. Krister vilkaisi järkälettä arvioivasti.
”Eiköhän. Tuutko Erika myös kyydillä vai…?”
”Ei kun mä kävelen, mä en muuten pääse huomenna ylös sängystä”, arvelin.
”Selvä. Ja huomenna mä lupaan, että sä saat tehdä koko päivän töitä niin, ettet näe vilaustakaan musta tai Jimmystä”, Krister lupasi juhlallisesti.
”Paitsi jos sä haluat”, Jimmy lisäsi.
”Paitsi jos sä haluat”, Krister toisti.
”Entä jos mä en halua nähdä kumpaakaan teistä enää ikinä?” kysyin kiusoitellen. Miehet vilkaisivat toisiaan.
”Kyllä sä haluat”, he sanoivat sitten kuin yhdestä suusta. Jäin sulkemaan konettani ja ihan huomaamattani katseeni lipui Jimmyn loittonevaan takapuoleen. Kaivoin kännykän laukustani ja tekstasin Aleksille lähteväni ihan kohta. Harkitsin hetken Hanskille soittamista, sillä olisin halunnut kehua, kuinka vähän Jimmy oli vaikuttanut minuun. Päätin kuitenkin pidättäytyä, sillä hän olisi kuitenkin kaivanut inusta ne vähäiset vaikutukset, enkä juuri nyt halunnut ajatella niitä.

Kotona huomasin kuitenkin huijanneeni itseäni. Aleksi tuntui taas jotenkin valjulta ja sähköttömältä ja huomasin kiukuttelevani pikkujutuista. Aleksin hyvä tuuli kesti sen, mutta ruuan jälkeen hän ilmoitti kuitenkin menevänsä kotiin yöksi.
"Anteeksi kun mä olen kiukutellut koko illan", pahoittelin. "Mulla oli kauhean rankka päivä."
"EIkö sulla aina ole?" Aleksi naurahti, joten ei hän ollut pahasti loukkaantunut.
"No, ehkä vähäsen. Mutta meillä aloitti yksi tyyppi Ruotsissa ja Krister haluaa, että mä istun sen kanssa nyt seuraavat kolme viikkoa. Ja sen piti olla tänään vielä Kriden kanssa, mutta sitten sillä olikin joku kriisi, mitä sen piti selvittää", huokaisin. Aleksi puristi käsivarttani myötätuntoisesti.
"Millainen tyyppi se sitten on?" hän kysyi. Minä kohautin olkiani.
"Ihan hyvä tyyppi. Se on itseasiassa vähän niin kuin vanha tuttu mun Ruotsin ajoilta", lisäsin sitten.
"Kiva", Aleksi hymyili ja antoi minulle suukon. "Mä taidan silti mennä kotiin yöksi. Olla vähän vaikeammin tavoiteltava", hän lisäsi ja iski silmää noustessaan.

Jäätyäni yksin ajatukseni lipuivat taas Jimmyyn. Googlasin hänet ja yritin suorittaa vanhaa kunnon Facebook-vakoilua, mutta koska emme olleet kavereita, en nähnyt juuri mitään profiilikuvaa lukuunottamatta. Typerät yksityisyysasetukset. Sitten jotain ällistyttävää tapahtui, sillä juuri kun palasin selailemaan feediäni, oikeaan yläkulmaan ilmestyi kaveripyyntö Jimmyltä. Suljin äkkiä tablettini ja tungin sen sohvapöydän alle. Vaarallista, vaarallista.

Lähettäjä: Möhkö 
Päivämäärä:   11.5.16 21:10:57

Oi!! Tempasee niin mukaansa, teksti soljuu hyvin eteenpäin! Heijaan täällä joka suuntaan, oivoi.

Lähettäjä: khan 
Päivämäärä:   12.5.16 09:16:11

Kiitos Möhkö! :)

10. Minä ja mun pää

Syy Jimmyn yllättävään kaveripyyntöön selvisi seuraavana päivänä.
"Mä en nää teidän vielä someverkostoituneen"; Krister huomautti lounaalla. Hän oli lupauksensa mukaisesti pidättäytynyt häiriköimästä minua, mutta tuli puolilta päivin tiedustelemaan josko haluaisin lounaalle heidän kanssaan ja sitten mahdollisesti Jimmyn mukaan projektiini iltapäiväksi. Suostuin molempiin, sillä minulla alkoi olla jo aika kova nälkä.
"Kyttäätkö sä mua jo somessakin?" kysyin huvittuneena.
"Mä eilen lisäilin Jimmylle tiettyjä avainhenkilöitä faseen ja mä nyt vaan satuin huomaamaan, että sä nihkeilet", Krister totesi.
"Tai sitten mä en ole samanlainen someaddikti kuin sä. Mutta fine, mä menen sitten heti katsomaan", lupasin ja kaivoin kännykän laukustani. "No niin, ootko nyt tyytyväinen?" kysyin ja näytin puhelimen ruutua Kristerille.
"Olen", hän vastasi ja näyttikin tosiaan varsin tyytyväiseltä itseensä.
"Mä jotenkin luulin, että mulla oli vielä jotain yksityisyyttä", totesin vielä nenäkkäästi.
"Yksityisyys? Facebookissa? Älä naurata", Krister kuittasi.

Niin olimme sitten verkostoituneet somessa, mikä olisi jossain tilanteessa saattanut tuntua kutkuttavalta, mutta... Ja paskat, se oli kutkuttavaa. Minulla oli samaan aikaan innostunut ja syyllinen olo, ja huomasin päivän mittaan lähetelleeni useita omatuntoviestejä Aleksille. Minulla oli kauhean jakomielitautinen olo, kun toisaalta halusin olla ajattelematta koko Jimmyä, mutta toisaalta hän vain vaikutti minuun niin käsittämättömällä tavalla. Jos minulla olisi vertailukohtaa huumeidenkäytöstä, olisin saattanut verrata Jimmyä huumeeseen. Koska näin ei ollut, ajattelin hänen olevan kuin sampanja. Minulle tuli mukavan kupliva ja pirskahteleva olo, mutta toisaalta työaikana juopottelu oli paheksuttavaa.

Se, että Jimmy ei enää vihjaillut mitään, auttoi hiukan. Tosin hiukan ihmettelin sitä, että edellisen kerran nähdessämme hän oli sanonut rakastavansa minua. Työnteko auttoi myös. Meillä ei ollut mitään ongelmia niin kauan, kuin keskityimme projektiin tai keskustelimme muuten työasioista. Oloni muuttui kuumottavaksi ja syylliseksi lounaalla, kahvitauoilla tai kun minulla ei ollut aktiivisesti mitään tekemistä. Silloin koin Jimmyn läsnäolon erityisen vahvana ja juovuttavana. Pahinta olivat ehdottomasti palaverit, jos satuimme istumaan vierekkäin. Tai vastakkain. Tai ylipäätään niin, ettei välissämme ollut montaa metriä ja useita ihmisiä. Yllätin itseni hengittelemästä syvään Jimmyn tuoksun toivossa tai tuijottamasta hänen käsiään. Tunsin paineen tunnetta rinnassa, perhosia vastassa ja sydämen hypähtelyä. Jos teimme töitä yhdessä, toivoin että hän olisi jonkun muun niskoilla ja kun emme, mietin tekosyitä mennä puhumaan hänelle.

"Onneksi se on täällä vain kolme viikkoa. Mä en ehkä kestäisi pidempää aikaa", tunnustin Lotalle kun näimme perjantaina töiden jälkeen.
"Ja sä olet tota mieltä viikon jälkeen?" Lotta rypisti otsaansa.
"Kolmen päivän", tarkensin.
"Milloin me nähdään se?" ystäväni kysyi sitten. Huokaisin.
"Siitä mun piti myös puhua. En mä taida voida järjestää sellaista", sanoin. Lotan ilme venähti.
"Miten niin? Tää on meidän ainoa mahdollisuus!" hän huudahti järkyttyneenä.
"Mulla on ihan kauheita ongelmia jo töissä. En mä voi nähdä sitä vapaa-ajallakin", yritin selittää.
"Mutta... Mitä muka voisi tapahtua?"
"Mä voisin taas antaa periksi mun tyhmälle kropalle ja tunteille joiden mielestä mun kuuluu olla Jimmyn kanssa", ehdotin. Lotta pyöräytti silmiään.
"No ole sitten sen kanssa herrajjumala sentään!" hän ähkäisi. Minä aloin väsyä tähän.
"Se asuu Ruotsissa. Mä asun Suomessa. Sillä on vaimo ja perhe. Mulla on Aleksi. Siitä ei kuitenkaan tule mitään, mutta mitä enemmän mä vietän sen kanssa aikaa, sitä enemmän mä alan uskotella itselleni, että ehkä pérkele tuleekin", ärähdin.
"Mä soitan Hanskille", Lotta sivuutti avautumiseni. "Meidän pitää nähdä se, että me voidaan analysoida."
"Mä en tarvitse mitään teidän analyysiä, tää on ihan mun oma asia", ilmoitin. "Ja jos sä aiot olla tollainen, niin mä en jaksa enää kuunnella."

Lotta näytti ällistyneeltä, kun nousin niiltä sijoiltani, keräsin kamppeeni ja lähdin.
Soittele!, hän tekstasi perääni. Tiesin olevani epäreilu, mutta minulla oli ihan tarpeeksi vaikeaa omienkin ajatusteni kanssa, en tarvinnut lisäksi Lotan ja Hanskin tuputtamia näkökulmia. Tosin kotona tianne ei ollut sen parempi, Aleksi oli poikien kanssa ulkona ja minä velloin kotona nelistään ajatusteni, perjantaisushini ja valkoviinini kanssa. Lähetin Aleksille pari viestiä, mutta en oikeastaan halunnut häiritä hänen iltaansa, eikä hän niihin vastannutkaan. Yritin katsoa telkkaria ja selasin Neflixiäkin, mutta mikään ei oikein iskenyt. Lopulta vain lösähdin sohvalle puhelimeni kanssa.

Lähettäjä: deedee 
Päivämäärä:   12.5.16 15:38:53

Huuh, en ookaan ehtiny kommentoida tätä, mutta ihan huippua ja virheetöntä tekstiä! :) Tosi mukaansatempaava juoni, jännityksellä ootan millainen loppuratkaisu tulee olemaan.

Lähettäjä: khan 
Päivämäärä:   13.5.16 09:38:03

Kiitos deedee :)

Twitterissä oli ihan semimielenkiintoinen vääntö meneillään jonkun sen-ja-sen tosi-tv-julkkiksen rasistisista kommenteista, mutta se alkoi hetken seurailun jälkeen lähinnä ahdistaa. Instagrammissa oli tuttuja eläin-, ruoka- ja vaatepostauksia, ja Facebookissa ei vaan tapahtunut enää mitään. Sähköposti, tekstiviestit, whatsapp, messenger - ei mitään. Miten se sanottiinkaan Bridget Jonesissa - "You have absolutely no messages. Not a single one. Not even from your mother." Vaikka äiti minulle nyt varmaan viimeisenä viestittelisi. Sitten uskollinen luurini kuitenkin värähti viestin merkiksi. Ilahduin, ja sitten ilahduin tahtomattani hiukan lisää, sillä viesti oli Jimmyltä.

Mitä täällä voi tehdä perjantai-iltaisin?
Tuijotin viestiä pitkään. Mitä tuollaiseenkin nyt sitten pitäisi vastata?
Minkä tyyppistä tekemistä sä kaipaat? kysyin lopulta.
Jotain muuta kuin jonkun kauhean leffan katsomista yksin hotellihuoneessa, Jimmy vastasi hetken kuluttua.
Lähde lenkille?, ehdotin.
Hyi.
Ravintolaan? Baariin? Leffaan? jatkoin. Jimmy katosi linjoilta ja minä viskasin kännykän pois vain kaivaakseni sen parin minuutin kuluttua takaisin, kun se soi.

"Mä en jaksanut enää näpytellä", Jimmy ilmoitti. "Lähdetkö sä seuraksi johonkin noista?"
"En, mä juopottelen ja syön sushia kotona", vastasin ykskantaan.
"Mutta en mä voi mennä yksin baariin! Mä kävin jo syömässä yksin ravintolassa", Jimmy ulahti.
"Leffaan voi ihan hyvin mennä yksin", huomautin hiukan huvittuneena. "Sä kuulostat ihan teinitytöltä."
"Niin voi, mutta se ei ole kivaa. Tuu mun kanssa, mä tarjoon", Jimmy yritti. "Ihan kaverillisessa mielessä. Ajattele jos me oltais vaikka sattumalta menossa yksin leffaan?"
"Hah, mä en ikinä käy yksin leffassa", naurahdin.
"No just niin! Koska se on vähän omituista. Vähän niin kuin hengailu lasten leikkipaikalla ilman lasta", Jimmy kuulosti voitonriemuiselta.
"Mitä leffaa sä sitten haluaisit mennä katsomaan?" Kuulin itseni kysyvän, enkä voinut uskoa korviani.
"Mä en ainakaan ole nähnyt sitä Marvelin uutta leffaa", Jimmy sanoi varovasti. Olin halunnut mennä katsomaan sen, mutta Aleksi oli jo nähnyt sen enkä ollut onnistunut sopimaan Karon kanssa treffejä. En silti tietenkään mitenkään voisi lähteä. "Se menisi varttia yli yhdeksän", Jimmy tutki ilmeisesti Finnkinon nettisivuja. Vilkaisin kelloa. Ehtisin helposti keskustaan puolessa tunnissa, eikä kello ollut vielä edes kahdeksaa.
"Jos nähdään Kampissa vaikka vähän vaille yhdeksän ja haetaan sitten karkkia?" ehdotin.
"Sopii", Jimmy vastasi ja kuulin hänen äänestään, että hän hymyili. Tiesin hymyileväni itsekin, joten mutisin vain nopean "byen" ja katkaisin puhelun, ettei Jimmy kuulisi virnistystäni.

Näin naurettavan paljon vaivaa näyttääkseni siltä, että tilaisuus oli täysin kasuaali. Että olin aikonut viettä illan kotisohvalla enkä ollut vaivautunut vaihtamaan vaatteita siksi, että olin hyvää hyvyyttäni suostunut Jimmylle leffaseuraksi. Vaihdoin nuhjuiset kotiverkkarini pehmeisiin, vaaleanharmaisiin joogakollareihini ja venyneen vanuneen trikoopaitani unelmanpehmeään hiilenharmaaseen tekniseen huppariin. Pesin meikit pois ja levitin sitten kasvoilleni huolellisesti läpikuultavaa meikkivoidetta, sudin poskille aavistuksen roosaa poskipunaa ja harjasin ohuen kerroksen mustaa ripsiväriä. Sitten minua alkoi hiukan hävettää, mutta onneksi puunaamiseen oli mennyt niin paljon aikaa, että lopulta vedin vain hiukseni huolettomalle puolinutturalle ja kiiruhdin ratikkaan.

Bongasin Jimmyn Tennispalatsin ulko-ovilla ja vanhasta tottumuksesta kapsahdin hänen kaulaansa. Jimmy tervehti minua ilahtuneena ja ojensi sitten lippuni.
"Näissä on ilmeisesti joku ovikoodi, jos sun tarvitsee käydä vessassa", hän ohjeisti. Minua nauratti.
"Mitä?" Jimmy kysyi epäluuloisena.
"Sä kuulostat tosi isälliseltä", tyrskähdin.
"Mä sulle isälliset näytän", Jimmy nauroi. "Pitääkö sua piiskata?"
"Lopeta", suhisin, sillä pelkäsin Jimmyn unohtaneen, että olimme ihmisten ilmoilla ja että välillämme ei ollut mitään.
"Rentoudu nyt vähän, kyllä mä tiedän että tää ei tarkoita mitään", Jimmy ravisti minua kevyesti. "Karkkiosasto taitaa olla tuolla päin?"

Kaikki sujui taas tosi kevyesti, kun valikoimme karkkeja ja vitsailimme trailereista. Sitten sali kuitenkin pimeni ja vatsanpohjaani alkoi kutkutella. Istuimme pimeässä teatterissa vain muutaman sentin päässä toisistamme ja minun oli yhtäkkiä kauhean vaikeaa pysyä paikoillani. Minun ei olisi ikimaailmassa pitänyt lähteä leffaan Jimmyn kanssa. Minä en vaan millään oppinut. Onneksi leffa imaisi melko nopeasti mukaansa, enkä enää analysoinut kaikkea tekemääni. Kun minulle tuli mieleen jotain, kumarruin kuiskaamaan sen Jimmylle ja hän teki samaan tapaan huomioita minulle. Rentouduin ja jossain vaiheessa ihan elokuvan lopussa ujutin käteni yhteiselle käsinojallemme ja Jimmy sulki sen omaansa. Huoahdin tyytyväisenä ja nojauduimme suutelemaan käsinojan yli. Pehmeänä alkanut suukko muuttui ensin intensiivisemmäksi ja sitten melkein nälkäiseksi ja tunsin uppoavani siihen kokonaan.

"Ei kuule, ei tällanen käy ollenkaan", Jimmy totesi hengästyneen kuuloisena, kun tajusimme lopputekstien alkaneen rullata. Hänen vasen kätensä oli edelleen niskassani ja hän nojasi otsaansa otsaani.
"Mä tiedän", vastasin. "Mutta itsepä sä kinusit mut seuraksesi."
"Mitäs nyt?" Jimmy kysyi.
"Nyt mä lähden kotiin", ilmoitin ja vetäydyin kauemmas. Jimmy pudisti päätään.
"Eikun meidän pitää jutella", hän sanoi yllättävän jämäkästi.
"Joo, niin varmaan pitäisi, mutta voidaanko hoitaa se sitten kun sä olet eri maassa. Mulla ei just nyt ole kauheasti liikkumavaraa pettää mun poikaystävää uudestaan kuukauden sisään", huokaisin. "Ja mikä meidän keskustelun lopputulos onkin, niin se joka tapauksessa vaikuttaa meidän työsuhteeseen."
"Ja meinaatko, että tää ei vaikuta?"
"No... Ei meillä ole mun mielestä ollut tällaista ihan samaa ongelmaa töissä. Kauheasti", lisäsin.

"Voinko mä kuitenkin tarjota sulle vaikka oluen?" Jimmy esitti vielä teatterin ulkopuolella.
"Mä luulen, että se on ehkä tyhmintä, mitä me voidaan keksiä", huomautin. Jimmyn suupieli nyki hiukan.
"Onko sulla tyhmä olo?"
"Ei!" kiljaisin, kun hän yritti tarttua minua takinliepeestä. Vilkaisin ympärilleni. "Lopeta", suhahdin sitten. "Mitä jos joku näkee mut?"
Jimmy huokaisi syvään.
"Okei, no mä luovutan", hän sanoi ja nosti kädet pystyyn. "Hyvää viikonloppua, söpöliini. Mä en häiritse sua enempää. Nähdään maanantaina", hän lupasi.
"Mä olen maanantain ja tiistain Saksassa", huomautin.
"Niin mäkin", Jimmy iski silmää.
"Just", ähkäisin. Että sellaista. Se siitä etäisyydestä Jimmyyn.

Lähettäjä: hmp 
Päivämäärä:   13.5.16 22:52:59

Iha huippuu! Sujuvaa luettavaa. Mielenkiinto pysyy ja mietin kokoaja jakson jälkee, että mitä sitte tapahtuu. Oon tosi huono antaa palautetta, mutta ajattelin kerranki kommentoida kunnolla. Erityisesti plussaa vielä siitä, kun ei tarvitse jatkoa ootella viikkoja! :-)

Lähettäjä: Möhkö 
Päivämäärä:   14.5.16 19:21:55

Haha piti eilen lopettaa lukeminen tonne leffateatteriin ku rupes nii jännittää! Mitenhä täs nyt käy :D

Lähettäjä: khan 
Päivämäärä:   16.5.16 12:35:42

11. Särö on jo halkeema

Viikonloppu oli aivan kamala. Aleksi raahautui ämpäripäissään luokseni yöksi joskus lauantaina aamuyöstä. En ollut nukkunut silmäystäkään ennen hänen tuloaan sillä olin vuoroin haaveillut Jimmystä ja vuoroin kehittänyt kauhuskenaarioita siitä, miten en vain pääsisi hänestä eroon. Aleksin kolistelun ja mäkkiruuanhajun sekä niitä seuranneiden sänkyyn rojahtamisen ja kuorsauksen ansiosta jouduin lopulta siirtymään sohvalle nukkumaan saadakseni edes pari tuntia unta. Aamulla heräsinkin sitten niska jumissa ja selkä kipeänä sekä äärimmäisen pöhnäisen oloisena liian vähäisen nukkumisen takia. Makuuhuoneessa kuorsaava, vanhan viinanhajuinen poikaystävä ei myöskään juurikaan parantanut oloa.

Viileä suihku sentään auttoi hiukan, sen jälkeen uskaltauduin ottamaan lasillisen appelsiinimehua sekä riisikakun avocadolla, iduilla ja srirachalla. Minua ei yhtään huvittanut lukea lehteä, joten heitin Husiksen suoraan lehtiroskikseen. Olisin halunnut katsoa reissuvaatteet valmiiksi, mutta toisaalta haiseva Aleksi oli makuuhuoneessa ja toisaalta vatsaani kiertyi jännityssolmu, kun ajattelinkin Saksaa ja Jimmyä. Enkä osannut sanoa oliko solmu hyvää vai huonoa jännitystä, mikä ärsytti minua suunnattomasti. Havaitsin olevani kauhean huonolla tuulella. Normaalisti olisin soittanut Lotalle, mutta sitten muistin edellisiltaisen ärähdykseni, ja vaikka hän olisi varmasti kuitannut koko välikohtauksen olankohautuksella, tuntui yhtäkkiä aivan liian suurelta askeleelta mennä valittamaan hänelle... niin mistä? Purin pahaa tuultani tyhjentämällä astianpesukoneen ja oikein heittelin ruokailuvälineet lokeroihinsa.

Keittiöstä kuuluva kolistelu sai Aleksin havahtumaan krapulaisesta horroksestaan ja hän tallusteli keittiöön.
"Onko pakko metelöidä näin kauheasti?" hän murahti, nappasi kaapista buranaa ja joi tuoremehua suoraan purkista.
"Ai mä en tajunnut, että mun pitää olla ihan hissukseen täällä. Mitäs tulit tänne sammumaan", kivahdin. Minua ällötti suoraan purkista juominen.
"Sä itse sanoit, että mun pitäisi viettää enemmän aikaa kavereiden kanssa, ja nytkö sä sitten raivoat siitä?"
"Enhän raivoa!" Kiistin syytöksen. "Mutta olisit sä voinut mennä kotiin kuorsaamaan ja metelöimään ja haisemaan. Mä jouduin nukkumaan sohvalla!"
"Ehkä mä halusin tulla tarkistamaan, ettei sulla ole jotain toista ukkoa täällä, kun sä tiedät, että mä olen poissa", Aleksi sanoi ilkeästi. Se osui sen verran lähelle, että tietysti järkevänä ihmisenä suutuin lisää.
"No nyt sä olet sen tarkistanut, voitko vaikka painua hélvettiin?" Kiehahdin hiukan. Aleksi näytti säikähtäneeltä.
"En mä sitä nyt noin tarkoittanut. Rakastathan sä mua vielä?" hän kysyi hiukan pehmittelevästi. Vielä? En usko, että olin koskaan sanonut Aleksille rakastavani häntä, taatusti en ollut sanonut. Enhän?
"Öh", sanoin jäykästi samalla kun yritin epätoivoisesti miettiä jotain sanottavaa. Ihan mitä tahansa sanottavaa.
”Miksi sä sitten olet mun kanssa?” Aleksi tiuskaisi, kun en saanut sanottua muuta. Minä olin sanomassa jotain kärkevää, mutta vedinkin sen sijaan henkeä.
”Koska mä ajattelin, että ehkä meillä on vaan tällainen hankalampi vaihe. Mutta ei tää kyllä ole sulle reilua”, sanoin rauhallisemmin. ”Mun mielestä meidän pitäisi erota.”

Siitäpä vasta riemu repesikin. Aleksi ei juurikaan koskaan hermostunut mistään, vaikka saattoikin kiukutella ja mököttää kuin uhmaikäinen. Nyt hän kuitenkin päästi valloilleen ilmeisesti pidemmänkin ajan patoumat. Minä olin kylmäkiskoinen narttu ja yksi hélvetin perfektionisti. Työ oli minulle aina etusijalla, ja Aleksi joutui tekemään kaiken työn suhteen eteen. Ja sitten huorasin ympäriinsä, koska mikään ei kelvannut minulle. Kuuntelin yllättävän tyynenä vaikka minun tekikin mieli keskeyttää. Olisin halunnut tietää, mitä työtä Aleksi oli suhteemme eteen tehnyt muuta kuin käytännössä muuttanut luokseni asumaan.

”Sano nyt sáatana jotain”, hän ärähti lopulta.
”Mä olen tosi pahoillani, jos susta tuntuu tolta”, sanoin tavoitellen neutraalia sävyä. Aleksi kuitenkin tuntui ottavan sen víttuiluna ja alkoi räyhätä uudestaan.
”Anteeksi, että mä keskeytän, mutta mä olen ihan tosissani”, korotin ääntäni ja sain Aleksin hiljenemään. ”Mun olisi pitänyt tehdä tää jo kauan sitten eikä kuvitella, että tää lähtisi tästä toimimaan. Mä en odota, että sä annat mulle anteeksi, mutta ei mun tarkoitus ollut saada sua kärsimään.”
”Oliko tää nyt tässä?” Aleksin ääni värähti hiukan. Minä kurtistin kulmiani.
”Haluaisitko sä vielä jatkaa? Jos sä oikeasti olet musta tota mieltä, niin mä olen todella yllättynyt, että sä missään nimessä haluaisit olla edes tekemisissä mun kanssa”, ihmettelin.
”No en mä nyt ihan kirjaimellisesti ole tota mieltä. Mehän vaan riidellään. Meillä on on ollut niin kivaa viimeiset pari viikkoa”, Aleksi esitti. En jaksanut edes tarttua siihen, että mielestäni oli typerää haukkua ja kärjistää ja uhkailla koska me "vain riitelimme", mutta kumpikaan meistä ei ollut rakentavan keskustelun ulottuvissa.
"Niin onkin ollut, mutta sitä ennen meillä meni tosi pitkään tosi huonosti. Ainakin meidän pitäisi pitää pieni miettimistauko", ehdotin, sillä ehkä Aleksi tarvitsi aikaa miettiä, ennen kuin suostuisi myöntämään että ero oli paras vaihtoehto molemmille.

Siihen Aleksikin suostui.
"Haluatko sä, että mä lähden nyt heti?" hän kysyi hiukan marttyyrimaisesti.
"No ei sun nyt tältä istumalta tarvitse lähteä, voit sä käydä ensin suihkussa", yritin hymyillä.
"Mä meinasin, että jos mä nukkuisin vielä pari tuntia", Aleksi vastasi.
"Mun täytyy inventoida mun vaatekaappi ensi viikoksi, mutta kai sä voit sohvalla nukkua. Mulla vaan ainakin tuli niska ja selkä tosi kipeäksi", lupasin mielestäni jalomielisesti, mutta Aleksi lähti kiroillen makkariin ja tuli hetkeä myöhemmin sieltä suunnilleen pukeissa.
"Saanko mä edes tulla hakemaan mun tavaroita joskus myöhemmin vai heitätkö sä ne roskiin saman tien?" hän kysyi hyisellä äänellä.
"Varmaan me aiotaan joka tapauksessa nähdä ja jutella sitten kun ollaan vähän mietitty", sanoin ystävällistä sävyä tavoitellen. Yllättäen ääneni värähti hiukan, ja Aleksi vilkaisikin minua oudoksuvasti.
"Sitten kun sä olet miettinyt. Mä tiedän, että mä rakastan sua", hän sanoi synkästi. "Kuinka paljon aikaa sä tarvitset?" hän kysyi sitten, kun en taaskaan vastannut mitään.
"En mä tiedä, pari viikkoa? Mun täytyy järjestellä mun ajatuksia", huokaisin.

"Kuinka tauolla me sitten ollaan? Soitellaanko me? Viestitelläänkö me? Tapaillaanko me muita?" Aleksi halusi tietää. Minä kohautin olkiani.
"Pitäiskö meidän lähteä siitä, että oltaisiin niin kuin ei oltaisi yhdessä? Eli ei olla yhteyksissä ja tehdään mitä huvittaa?" kysyin.
"Okei", Aleksi kuulosti melkein innostuneelta.
"Mutta sit käytät kumia, mä passitan sut joka tapauksessa testeihin sitten", lisäsin oudon mustasukkaisesti.
"Enhän mäkään vaatinut sua menemään mihinkään, vaikka sä seksihurjastelit!" Aleksi älähti.
"Mä olenkin vastuullinen aikuinen ja käytin kortsua", tuhahdin takaisin.
"Ai ja mäkö en ole?"
"No etpä ainakaan edes kysynyt multa, kun kerroin sulle", irvistin.
"Anteeksi vaan, että mä en halunnut yksityiskohtia siitä, miten mun tyttöystävä on pettänyt mua!"
"Voitko sä nyt vaan mennä? Kohta ei riitä edes kaks viikkoa siihen, että haluisin koskaan enää nähdä sua uudestaan!"
"Fine!" Aleksi huusi ja harppoi eteiseen pukemaan päälleen. Sitten hän palasi takaisin. "Aiotko sä nähdä sitä homoa?"
"Mitä?" kysyin ihmeissäni.
"Sitä tyyppiä, jonka kanssa... jota sä... sitä sun hoitoa?" Aleksi takelteli.
"Se ei varmaan kuulu sulle ollenkaan", ilmoitin ylhäisesti. Aleksi näytti siltä kuin olisin lyönyt häntä. Huokaisin syvään. "En mä usko. Miksi mä aikoisin?"
"Okei", Aleksi nyökkäsi vaisusti. "Kiitos."

"Sehän eskaloitui nopeasti", Lotta arvioi, kun olin selostanut koko sopan hänelle puhelimessa.
"No älä. Ja nyt mun tekisi mieli soittaa Aleksille ja pyytää siltä anteeksi", huokaisin. Olin itkenyt vähän aikaa Aleksin lähdettyä ja kaatanut sitten itselleni kohtalaisenkokoisen vodkapaukun, jota hitaasti hörpiskelin puhuessani. Nyt ei enää niin itkettänyt.
"Meinaatko sä oikeasti miettiä vai aiotko sä erota?" Lotta kysyi. Että minä rakastin häntä.
"Kyllä mä varmaan ihan oikeasti meinaan miettiä. Jimmystähän nyt ei tule mitään, mutta kyllä musta vähän tuntuu että mä olen mieluummin yksin kuin tollaisessa suhteessa", mietin ääneen. "Ehkä mun pitäisi harkita naisiin vaihtamista."
"MITÄ sä sanot?" Lotta nauroi.
"Vaikka sun kanssa. Mieti miten kivaa meillä ois!"
"Anteeks nyt vaan, sä tiedät että mä rakastan sua, mutta mä en kyllä voi kuvitella seksiä naisen kanssa", Lotta tyrskähti.
"En mä seksiä tarkoittanutkaan, me voitaisiin ulkoistaa se. Mutta sellaista muuta parisuhdejuttua, yhteistä aikaa. Ja pussailua! Mun seuraavassa suhteessa mä meinaan vaatia luvan pussailla naisia", julistin.
"Sä saatat olla pikkaisen kännissä", Lotta arveli.
"Voi olla", myönsin vilkaistuani vodkapulloa.
"Älä juo itteäs ihan änkyrään, ainakaan yksin", Lotta pyysi.
"Tuletko sä ryyppäämään mun kanssa?" kysyin toiveikkaana.
"En mä tänään voi. Mutta ensi viikolla kyllä! Soita vaikka Karo sulle seuraksi, jos sä meinaat vielä ottaa", ystäväni ehdotti.
"Okei. En mä enempää juo, mun pitää vielä inventoida mun vaatekaappi", huokaisin.

Lähettäjä: Joku 
Päivämäärä:   17.5.16 15:07:47

Jatkoo nopee oikeesti en kestä ottaaaaaaaaaaaa!

Lähettäjä: khan 
Päivämäärä:   18.5.16 10:01:55

12. On jotain liikaa, jotain aivan liian vähän

Olin edelleen hiukan huonovointinen kun heräsin maanantaiaamuna ennen viittä. Se ei ollut enää krapulaa, onneksi, mutta koko viikonlopun jatkuneet pätkäunet ja aikainen herääminen tuntuivat melkein yhtä pahalta. Oksetukseksi asti olo ei sentään edennyt, mutta silti oli työn ja tuskan takana saada meikkivoide levittymään tasaisesti ja rajaus pysymään suorana. Olin saanut silitettyä vaatteet sunnuntai-iltana hienoisesta vapinasta huolimatta ja puin lentokoneeseen päälle mustat nahkajäljitelmähousut, koska ne eivät ainakaan rypistyisi lennolla, kuten kotelomekkoni.

Tunsin oloni zombiksi, pilkin koko taksimatkan ja meinasin kompastua noustessani autosta. Kuski loi minuun sääliviä katseita, kun kaivoin firman korttia lompakostani ja uudelleen ojentaessaan minulle lentolaukkuni kädensijan.
"Parempaa päivää", hän toivotti myötätuntoisesti ja tulin heti hiukan paremmalle tuulelle. Olimme sopineet alustavasti Kristerin kanssa näkevämme kahvilassa turvatarkastuksen toisella puolella, mutta olin päättänyt olla loukkaantunut siitä, ettei hän ollut viitsinyt mainita Jimmyn mukaantulosta minulle. Niinpä posotin pikalinjaa pitkin turvatarkastuksen läpi ja menin hakemaan kahvini odottelematta mitään pomoja. En kuitenkaan ehtinyt kuin jonoon, kun Jimmy jo ilmestyi viereeni.

"Huomenta", hän hymyili lämpimästi. "Sulla on ripsiväriä tossa", hän jatkoi ja pyyhkäisi silmänalustani peukalollaan. Se oli vain kevyt hipaisu, mutta aiheutti taas sellaisen reaktion, että väsymys tuntui hetken olevan tiessään.
"Älä pérkele koske muhun", sähähdin ja siirryin taaksepäin. Jimmyn silmät pyöristyivät ymmyrkäisiksi.
"Note to self, yrmeä aamuisin", hän sanoi. "Menenkö mä pois?"
"Sori, en mä tarkoittanut. Mä nousin väärällä jalalla", pahoittelin. Ei kai se nyt Jimmyn syy ollut, että pelkäsin heittäytyväni hänen eteensä nyt, kun olin virallisesti ilmoittanut Aleksille hänen olevan koeajalla. "Kolmatta päivää putkeen", lisäsin, kun minusta tuntui, että tarvitsin lisäselityksen töksäytykselleni.
"Huono viikonloppu?" Jimmy irvisti osaaottavan näköisenä.
"Kuulostaa vähättelyltä. Mutta mä yritän nukkua vähän lennolla, jos se vaikka auttaisi", huokaisin ja pyyhkäisin kasvojani.
"Sulla on nyt lisää sitä mustaa töhnää naamassa", Jimmy ilmoitti.
"Mä siistin itteni sitten Münchenissä", päätin, mutta pyyhin hiukan silmänalusiani, jotten näyttäisi ihan peikolta.

Miehet juttelivat niitä näitä kahvin lomassa ja tajusin vasta noustessamme, että Krister oli vilkuillut minua hassusti.
"Onko sulla kaikki ihan ok?" hän kysyi kulmat huolestuneesti kurtussa. "Sä olet kauhean hiljainen. Ootko sä kipeä?" Minua melkein nauratti. Näytinkö oikeasti niin surkealta?
"Mä vaan nukuin vähän huonosti koko viikonlopun ja tää aikainen herätys ei varsinaisesti auta asiaa. Mä nukun vähän koneessa, ja kyllä mä sitten kuitenkin reipastun kun kello on enemmän kun esim seittemän", naurahdin.
"No okei. Mutta ehkä parempi, että sä istut käytävän vieressä niin sun ei tarvitse kiipeillä meidän yli jos alat oksentaa", Krister tuumasi.
"Mä oon ihan fine!"
"Niin niin, panda", pomoni tuhahti.

Sain kuin sainkin nukuttua lennolla, ja oloni oli oikeasti tuhat kertaa parempi, kun laskeuduimme. Tein pikavirkistäytymisen lentokentän vessassa. Suihkutin kasvoilleni vesisuihketta, fiksasin rajaukseni ja laitoin hiukan vaaleaa peitevoidetta peittämään tummia varjoja, jotka eivät olleet tajunneet tehopäikkäreiden piristäneen minua. Otimme kentältä taksin hotellille, vaikka tietenkin saimme huoneet vasta iltapäivällä. Minun piti kuitenkin käydä vaihtamassa housuni kotelomekkoon ja sukkiksiin, eikä kukaan meistä halunnut raahata laukkuja asiakkaalle asti, olkoonkin että kaikilla oli mukana vain carry-on.
"Ja mä niin tykkäsin sun housuista", Jimmy huokaisi, kun tulin naistenhuoneesta.
"Mä saatan laittaa ne huomenna, mutta mä en halua ensivaikutelmani olevan teini kiiltävissä trikoissa", irvistin.
"Ei siinä, näytät sä tossakin hyvältä."
"Noniin!" Krister tuli myös käsiään hieroskellen miestenhuoneesta. "Katos, Erikakin näyttää taas ihmiseltä."
"En mä nyt niin räjähtäneeltä näyttänyt!" Protestoin. Krister kallisteli päätään arvioivasti.
"Eeeet niin. Sä näytit ihan siistiltä pandalta kiiltonahkahousuissa", hän nauroi ja iski silmää Jimmylle.

Lähettäjä: Sanna 
Päivämäärä:   22.5.16 11:28:19

Jimmy on vaan niin kuuma! Harmi kun tää tarinatuokio on niin kuollu nykyisin verrattuna vanhoihin aikoihin, eikä kommentteja juurikaan taideta enää jättää. Oon lukenut aiemminki sun juttujasi ja tää on kyllä mun suosikkini tähän mennessä!

Lähettäjä: khan 
Päivämäärä:   23.5.16 08:42:07

Sanna, kiva tietää että joku tätä lukee :) Jimmyllä on ihan real life esikuva ja se on kyllä ihan super HÅT!

Aamupäivän tapaaminen meni hyvin, vaikka asiakkaan edustaja, Michael, oli mielestäni jotenkin etova tyyppi. Hän oli noin nelikymppinen, varsin hyvännäköinen mies, joka katsoi asiakseen heitellä lipeviä kommentteja minun suuntaani. Kaiken asiapitoisen hän sanoi suoraan joko Kristerille tai Jimmylle, ja minua hän kohteli jotenkin alentuvan vähättelevästi.

"Mä en sitten todellakaan ota tota törppöä hoidettavakseni", mutisin Kristerille, kun Michael poistui hetkeksi soittamaan puhelua.
"Miten niin et?" Pomoni ihmetteli.
"Hei haloo, se pitää mua ihan jonain seksivau-bimbona ja mä en jaksa ruveta opettamaan sille käytöstapoja", suhahdin.
"Vedätkö sä jonkun naiskortin tässä?" Krister kuulosti melkein huvittuneelta, ehdin jo vetää hurjistuneena henkeä, kun Jimmy puuttui puheeseen.
"Mun täytyy kyllä olla samaa mieltä Erikan kanssa, toi tyyppi on aikamoinen sovinisti", hän sanoi kulmat kohollaan. Krister mulkaisi häntä.
"Mistä lähtien sä ymmärrät Suomea?" hän kysyi hiukan harmistuneena, mutta huokaisi sitten. "Fine. Jos tää menee putkeen niin allokoidaan tää sitten Petelle jatkossa." Sitten Michael jo palasikin, joten keskustelumme jäi sikseen. Heitin Jimmyyn vain kiitollisen silmäyksen ja muotoilin suullani thank you.

Pääsimme Michaelista eroon vähän ennen lounasta, jonka vietimme erään vanhan asiakkaan luona. Olimme bookanneet kahdelle päivälle yhteensä neljä tapaamista, minkä lisäksi illalla oli erään alamme tärkeimmän seminaarin puhujaillallinen, minne Krister oli bookannut meidät verkostoitumaan. Istuin lounaalla Jimmyä vastapäätä, ja vaikka aamupäivän olin lähinnä keskittynyt peittämään ällötykseni Michaelia kohtaan, nyt Jimmy aiheutti ihan kauheaa sydämentykytystä. Lounas oli hyvä, mutta lähinnä närkin salaattiani, sillä koko kroppani tuntui olevan ihan sekaisin. En ollut oikein varma, mistä homma kiikasti. Olinko nukkunut liian vähän, liian ärsyyntynyt aamupäivän aasiakkaasta vai oliko tämä seurausta viikonlopun riidasta Aleksin kanssa? Vai oliko syypää taas Jimmy ja hänen aiheuttamansa hormonihyrräys?

Lounaalta jatkoimme asiakkaan tiloihin tapaamaan kontaktihenkilöitämme ja pitämään lyhyttä katsausta tulevaisuudennäkymistä. Kurt oli oikea Michaelin vastakohta, charmantisti harmaantunut vähän yli viisikymppinen mies, joka tiesi tasan tarkkaan minun ammattitaitoni. Hän kyseli enimmäkseen mihin suuntaan minä näin markkinoiden kehittyvän ja mitä implikaatioita uskoin näiden tuovan. Hän kehui minua Kristerille niin, että suomalaisen vaatimattomia korviani alkoi kuumottaa ja Kristerin oli lopulta pakko keskeyttää Kurt hyväntahtoisesti nauraen.
"Anteeksi, että mä keskeytän, mutta Erika vajoaa ihan kohta maan alle, jos kuulee lisää kehuja", Krister huomautti ja Kurt katsoi minua yllättyneenä.
"Se on suomalainen juttu", Jimmy selitti. "Jos niitä kehuu enemmän kuin kahdella sanalla, niin ne menee tolla tavalla vaikeiksi, vaikka kehut olisikin ansaittuja." Kurtin silmät vetäytyivät huvittuneiksi viiruiksi.
"Hyvä tietää. Kai mä sanon sitten vain, että good job Erika", hän naurahti.
"Kiitos", virnistin takaisin.

Tapaamisen päätyttyä palasimme hotellille ja pääsimme vihdoin kirjautumaan sisään hotelliin. Minä ainakin halusin ummistaa silmäni muutamaksi minuutiksi ja valmistautua sitten rauhassa iltaan. Minut ja Krister oli bookattu vierekkäisiin huoneisiin, mutta myöhäisemmän varauksen vuoksi Jimmy oli eri kerroksessa. Krister sai korttinsa ensimmäisenä ja pyyhälsi jo edeltä, joten jaoin hissin Jimmyn kanssa. Kun olin jäämässä kolmanteen kerrokseen, Jimmy laski kätensä käsivarrelleni.
"Onko sulla kaikki ihan ok?" hän kysyi aidosti huolestuneen näköisenä. Sain venytettyä kasvoilleni väsyneen hymyn.
"Ihan hyvin. Mua vaan väsyttää, siinä kaikki", lupasin. Jimmy ei näyttänyt vakuuttuneelta, mutta siirsi kätensä pois.
"Jos sä sanot niin."

Lähettäjä: khan 
Päivämäärä:   23.5.16 09:50:32

Laitetaas toinenkin lyhyt pätkä tähän perään...

13. Ehkä oon outo mut minkäs sille voi

Päiväunet ja viileä suihku piristivät kummasti, mutta en päässyt eroon omituisesta olostani. Olinkohan tulossa kipeäksi? Tai ehkä hulluksi. Tältäkö mielenterveyden järkkyminen tuntui? Puin nahkahousujeni seuraksi valkoisen paitapuseron ja grafiitinharmaan rennon jakkuni. Olin varmuuden vuoksi pessyt kaikki meikkini pois ja aloitin puhtaalta pöydältä niin, ettei minussa varmasti ollut enää jälkeäkään siitä aamun ryytyneestä pandasta.

Cocktailtilaisuudessa törmäsin pienimuotoiseen ongelmaan. Toista ääripäätä edusti Jimmy, joka tuntui vetävän minua taas magneetin lailla puoleensa, kun taas toisessa päässä limainen Michael yritti tehdä itseään tykö. Michael sai vereni kiehumaan, enkä oikein voinut raivotakaan hänelle, joten viaton Jimmy sai osansa äksyilystäni. Yritin vetäytyä pois kummankin seurasta, ja lopulta huitaisin kuohuviinini kitusiini ja päätin piiloutua.

Menin ulos hotellin terassille ja nojasin kevyesti kaiteeseen. Nopeasti juomani kuohuviini oli kuplinut päähäni ja halusin rauhoittua. Ulkona oli jo pimeää, vaikka Suomessa näihin aikoihin olisi ollut vasta hämärää. Ilma oli myös jo selkeästi viilennyt auringon laskettua, joten aloin jo olla kananlihalla kun kuulin oven aukeavan ja sulkeutuvan takanani.
"Vai tänne sä karkasit."
"Piti saada vähän raitista ilmaa", vastasin. Jimmy astahti hitaasti viereeni ja seisoimme hetken hiljaa vierekkäin.
"Mitäs?" kysyin rikkoen hiljaisuuden. Jimmy keikkui hetken varpailtaan kantapäilleen ennen kuin vastasi mitään.
"Mä halusin puhua sun kanssa kahdestaan, ja meidän leffaepisodin jälkeen mä ajattelin, ettei muuta tilaisuutta ehkä tule", hän sanoi sitten. Minä naurahdin hiukan epätoivoisesti.
"Mitä sä oikein haluat musta? Mikään ei oo muuttunut, me ollaan kertaalleen jo todettu, että antaa olla. Minkä takia sä kiusaat mua tälleen?" tuskailin. Minä saatoin olla jo virallistusta vaille eronnut, mutta Jimmy oli ja pysyi naimisissa. Jimmy tarttui minua kevyesti käsivarsista ja käänsi minut itseään päin. Seisoimme vain kymmenen sentin päässä toisitamme ja hänen kasvonsa olivat lähellä omiani. Perhosparvi vatsassani heräili hitaasti.

"Älä nyt yritä mitään. Sä olet naimisissa ja sitä paitsi tiedät, että mulla on poikaystävä", kielsin.
"Sä olet kauhean vihamielinen. Ei me tehdä mitään kiellettyä, me vain jutellaan", Jimmy sanoi ja hänen suupielensä nyki.
"Niin. Vielä", tuhahdin ja sain Jimmyn puhkeamaan hymyyn. Uusi parvi perhosia pyrähti lentoon vatsassani. "Sä et voi aina vaan turvautua tähän, tiedäthän sä sen."
"Mihin?"
"Siihen, että mä en fyysisesti pysty vastustamaan sua", ähkäisin. Jimmy kumartui hiukan lähemmäksi. Tunsin hänen kasvojensa lämmön viileässä kevätilmassa ja hengitykseni paksuuntui äänekkääksi kohinaksi, ainakin omiin korviini.
"Sä olet niin väärässä", Jimmy sanoi sitten. "Mä aion ehdottomasti turvautua siihen niin usein kuin mahdollista." Tiesin, että minun olisi pitänyt olla järkevä ja vetäytyä pois, mutta oli niin kutkuttavaa seistä siinä pimeällä terassilla Jimmyn pitäessä edelleen kiinni olkavarsistani. Se tuntui samalta kuin ennen ensisuudelmaa: Aikaa ennen kuin kaikki muuttui ja odotus antoi lupauksia kaikesta ja enemmästä.
"Mä lähden nyt", sanoin epäuskottavasti, enkä liikahtanut mihinkään.
"Anna mä kerron sulle ensin jotain", Jimmy pyysi. "Neljä asiaa. Katsotaan sitten uudestaan?"
Nyökkäsin lähes olemattomasti.

"Silloin, kun me nähtiin siellä seminaarissa", Jimmy aloitti. "Henrik ei ollut sairaana. Mä lahjoin sen jättäytymään pois, koska halusin nähdä sut." Vatsassani jysähti.
"Miten se suostui siihen?"
"Älä keskeytä", Jimmy hymyili. "Mä rakastan sua. Henrik on romantikko."
"Sä kerroit sille, että sä rakastat mua?" Toistin epäuskoisena. Huomasin melkein pidättäväni hengitystä.
"Hemmetti, nainen. Mähän sanoin, että älä keskeytä", Jimmy virnisti. "Me haettiin avioeroa viime syksynä, ja ensi viikolla mä olen virallisesti eronnut", hän jatkoi. Hengitykseni tuntui katkeavan kokonaan ja tarrauduin tiukemmin Jimmyn käsivarsiin, joista olin huomaamattani tarttunut kiinni.
"Mikä sun neljäs asia oli?" kuiskasin tukahtuneesti.
"Mä aion suudella sua nyt."
"No oli jo aikakin", huokaisin, enkä vastustellut kun Jimmy veti minut kunnolla kiinni itseensä ja suuteli minua.

Lähettäjä: anonyymi 
Päivämäärä:   23.5.16 12:12:57

Mä voin vain uskoa kuinka kuuma Jimmyn esikuva on! Sä olet saanut hyvin tuotua sen tähän tarinaan oikeasta elämästä :)

Lähettäjä: khan 
Päivämäärä:   23.5.16 16:30:23

anonyymi, kiitos :) ja tarkennettakoon vielä, että kyseinen tyyppi on oikeesti paljon parempi tyyppi kuin Jimmy, eikä varmastikaan koskaan ikinä pettäisi vaimoaan. mut voi että kuinka mä sitä kuolasin :D

Lähettäjä: Möhkö 
Päivämäärä:   23.5.16 19:27:40

APUAAAAA niin mahtavaa!

Lähettäjä: khan 
Päivämäärä:   24.5.16 09:12:44

Tietenkin Krister valitsi juuri sen hetken tulla ulos etsimään meitä, ja oven käyminen sekä hämmästynyt "oho, anteeksi" sai meidät molemmat hätkähtämään. Krister peruutti takaisin sisään vain astuakseen uudelleen ulos.
"Mitähän te mahdatte touhuta?" hän kysyi huolestuneen kuuloisena.
"Mene pois, Krister", Jimmy sanoi käsivarret edelleen ympärilläni ja katse tiiviisti minussa. "Tää ei nyt kuulu sulle ollenkaan."
"No vähän kyllä kuuluu", Krister aloitti.
"Eikun mene nyt vaan pois", minäkin sanoin. "Meidän täytyy vähän selvitellä asioita kahden kesken."
"Voitteko te mahdollisesti mennä jonnekin muualle tekemään sen, ettei kaikkien meidän asiakkaiden tarvitse nähdä?" Pomoni esitti vielä vienon toiveen.
"Eiköhän se onnistu", Jimmy lupasi. Hän ohjasi minut sisään ovesta pitäen kättään hyvin kevyesti alaselälläni. Sitten kävelimme diskreetisti erillämme salin poikki.

Hississä Jimmy painoi selkäni kiinni seinään ja suuteli minua uudestaan. Jatkoimme suutelua astuessamme hissiaulaan ja Jimmy alkoi ujuttaa kättään paitapuseroni helman alle. Sitten jouduin työntämään hänet hieman kauemmas.
"Tää on ihan hullua", puuskahdin ja oioin jakkuani.
"Niin on", Jimmy myönsi auliisti ja yritti napata minut uudestaan syleilyynsä.
"Eikun ihan oikeasti. Ei me voida näin", nostin käden torjuvasti väliimme.
"Jos ihan vähän?" Jimmy ehdotti toiveikkaasti.
"Ei!" kiljuin naurusta, kun hän painoi huulensa solisluukuoppaani ja puhalsi. "Me ollaan aikuisia, mennään nyt sisään edes."
"Mä kyllä tulen sisään varmasti", Jimmy mutisi seuratessaan minua kuuliaisesti, ja vasen suupieleni venyi väkisin ylöspäin.

Kuoriuduimme päällysvaatteistamme nopeasti, mutta sitten kiire jotenkin katosi, ja jäimme alusvaatteisillamme makaamaan vierekkäin sängylle. Katsoin Jimmyä vakavana, kulmat arvioivasti rypyssä.
"Mitä sä mietit?" mies kysyi.
"Että mitä nyt tapahtuu", vastasin.
"Mä olen iloinen, että sä kysyit. Seuraavaksi me hankkiudutaan eroon noista sun lopuista vaatteista, ja...", Jimmy aloitti ja painoi suukon olkapäälleni.
"Ei nyt nyt, vaan nyt seuraavaksi. Mitä tästä eteenpäin tapahtuu?" nauroin.
"Tästä eteenpäin, niin kuin pitkässä juoksussa? Meidän suhteen?" Jimmy varmisti. Minä nyökkäsin hänen molempiin kysymyksiinsä. Jimmy näytti hetken miettivältä.
"Mä olen käytännössä vapaa mies. Sulla on se... Aleksi", hän sanoi kurtistaen hiukan kulmiaan.
"Me viittä vaille erottiin viikonloppuna", kiirehdin sanomaan.
"No siinä tapauksessa...", Jimmy aloitti. Sitten hän hiljeni ja vain katsoi minua. "Mulla ei ole mitään vastauksia eikä suunnitelmaa valmiina", hän sanoi. "Mutta mä rakastan sua ja haluaisin olla sun kanssa ihan oikeasti. Sun työt on täällä ja mun työt on Ruotsissa. Sun koko elämä on täällä ja mulla on lapset Ruotsissa. Mutta mä uskon, että me pystytään sopimaan jotain, että saadaan tää onnistumaan. Jos sä haluat."
Minä purskahdin itkuun.

"Anteeksi, mä yritän rauhoittua", niiskutin ja pyyhin silmiäni.
"Tää ei kieltämättä ollut ihan se reaktio, mitä mä odotin", Jimmy myönsi ja minun oli vaikea tulkita hänen äänensävyään.
"Älä käsitä väärin, mä oon vaan niin helpottunut, ettei mun tarttee enää himmailla", huokaisin. "Mä rakastan sua." Jimmyn kasvoille levisi hymy.
"Ja mä rakastan sua", hän vastasi.
"Sä sanoit sen jo."
"Mä tiedän. Ja nyt mä sanoin sen uudestaan", Jimmy hymyili. "Ja sitten... älä nyt ala uudestaan itkemään, mutta mulla olisi vielä yksi kysymys", hän sanoi ja nousi sängyltä. Sitten hän polvistui sängyn viereen ja otti käteni käteensä. Henkäisin syvään.
"Erika. Mä rakastan sua", Jimmy sanoi uudestaan.
"Sä sanoit sen jo", kuiskasin räpytellen silmiäni, joihin tuntui taas kertyneen kosteutta.
"Sä olet aivan kauhea keskeyttämään, tiedäthän sä sen?"
"Anteeksi. Sä olit sanomassa?"
"En mä muista enää. Mä olen vanha ja sä keskeytit mut. Ei se ollut varmaan mitään tärkeää", Jimmy kiusasi minua.
"Mä en sano enää mitään, mä en koskaan ikinä enää keskeytä sua", papatin nopeasti.
"Mä en usko sua sekuntiakaan", Jimmy sanoi kohottaen kulmiaan.
"Röyhkimys", tuhahdin.
"Niin olenkin. Haluaisitko sä siitä huolimatta mennä naimisiin?"
"Sun kanssa?"
"Onko sulla muitakin tarjouksia?"
"Sä oot hullu", epäilin, mutta minua virnistytti. "Mutta joo, haluan mä."
"Sä oot epäilemättä yhtä hullu sitten", Jimmy naurahti ja hänenkin silmissään taisi hiukan kimaltaa. Sitten hän yllätyksekseni kaivoi taskustaan sormuksen ja ujutti sen hellästi sormeeni.
"Mä luulin, että tää oli enemmän spur of the moment", henkäisin.
"Nooo, osittain. Mutta mä olin päättänyt, että olisi mulla hyvä olla sormus, jos tällainen hetki sattuu eteen", Jimmy sanoi. "Nyt me voitaisiin jatkaa näiden vaatteiden riisumista", hän lisäsi ja suuteli minua.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   24.5.16 16:43:43

Tää on tosi hyvä :)

Lähettäjä: Meow_ 
Päivämäärä:   24.5.16 19:26:56

Erika on niin paksuna!

Lähettäjä: Möhkö 
Päivämäärä:   24.5.16 22:25:33

Olin jo aiemmin ajatuksissani meow_in kanssa samoilla linjoilla! :D ja nyt oon ihan pihalla ja haaveilen että muakin kosittais, herrajestad :D

Lähettäjä: khan 
Päivämäärä:   25.5.16 08:38:57

Varoituksen sananen, tää on viimeinen ns kokonainen luku. Tän jälkeen tulee vielä Erikan loppupätkä ja sit vähän sitä Jimmyä ;)

14. Juuri kun näet valon, tömähdät lattiaan

Nukuin paremmin kuin viikkoihin, ja niin kai Jimmykin, sillä meinasimme nukkua pommiin molemmat. Onneksi virkaintoinen siivoja herätti meidät kolistelullaan, ja onneksi meillä molemmilla oli omat huoneet, sillä muuten emme olisi ehtineet molemmat käydä suihkussa. Pikaisten aamusuukkojen jälkeen ryntäsin omaan huoneeseeni suihkuun ja pukemaan ja meikkaamaan ja pakkaamaan, ja kuin ihmeen kaupalla ehdin aulaan vain viisi minuuttia myöhässä. Hymyilin Jimmylle varmasti kuin vähä-älyinen, sillä Krister huokaisi syvään ja pyöräytti silmiään.

"Saanko mä kysyä, mitä hélvettiä te oikein meinaatte?" hän kysyi hiukan lannistuneen oloisena.
"Mä olen yleensä pyrkinyt pitämään mun työasiat erillään mun henkilökohtaisista asioista", huomautin vienosti.
"No entäs nyt kun sun työasiat on sun henkilökohtaisia asioita? Mun pitää tietää tuleeko tästä joku seksuaalinen ahdistelu -case, vai osaatteko te hoitaa tän niin kuin aikuiset? Ja tää ei nyt varmaan kuulu mulle ollenkaan, mutta eikö teillä molemmilla ole jo paremmat puoliskot?" Krister kysyi ja minun kävi hiukan sääliksi häntä. Jimmyn katse osui vasempaan nimettömääni, josta en ollut raaskinut ottaa sormusta pois, vaikka se olikin hiukan liian iso, niin että pelkäsin sen putoavan ja hänen hymynsä leveni entisestään.
"Ei ole mitään muita puoliskoja. Eikä sun tarvitse huolehtia, ei tää vaikuta meidän töihin mitenkään", lupasin.
"Ai ei?" Krister kuulosti epäilevältä.
"Onko vaikuttanut tähänkään asti?"
"Niin tää ei olekaan mikään uusi juttu? Oisko sun ehkä pitänyt kertoa mulle, että teillä on suhde silloin kun mä olin palkkaamassa Jimmyä? " Krister kysyi kulmat kurtussa.
"Ei meillä ollut mitään just sillä hetkellä, eikä se sitä paitsi muuta Jimmyn ammattitaitoa mihinkään", ilmoitin. "Ja jos voitaisiin nyt vaikka mennä, ettei asiakas joudu odottamaan. Mä voin tehdä sulle vaikka täyden selonteon myöhemmin." Typerä Krister sai minut melkein pahalle mielelle epäilyillään.
"Odota nyt vielä", Krister pyysi. "Onnittelut lienee paikallaan", hän sanoi sitten hymyillen nähdäkseni ihan aidosti, ja halasi minua ja kätteli Jimmyä.

Käyttäydyimme juuri niin ammattimaisesti kuin olimme luvanneetkin, jopa lounaalla, vaikka asiakastapaaminen peruuntuikin ja lounastimme kolmistaan. Toki olimme harjoitelleet erilaista työkäyttäytymistä reilun puolen vuoden ajan, joten minun oli jopa yllättävän helppoa kohdella Jimmyä kollegana. Itse asiassa, nyt kun tiesin, että voisin työpäivän jälkeen viettää koko kaiken vapaa-aikani hänen kanssaan, minulle ei tullut edes yhtä pahoja oireita hänen läsnäolostaan. Pokkamme ei pettänyt edes, kun päivän viimeinen asiakas onnitteli minua vuolaasti kihlauksen johdosta, ja vasta lentokentällä taksista noustuamme Jimmy veti minut kainaloonsa.
"Sä voit Krister katsoa muualle, ettet traumatisoidu", hän ilmoitti.
"Ootte tekin hiton patologisia valehtelijoita", Krister huokaisi pudistellen päätään. "Mä taidan mennä edeltä niin saatte kuherrella rauhassa. Ette sitten myöhästy lennolta. Tai jos myöhästytte niin maksatte itse. Ettekä myöhästy töistä huomenna. Tai jos myöhästytte niin mä nappaan teiltä lomapäivän", hän lateli. Jimmy heilautti kättään Kristerin loittonevalle selälle ja kääntyi sitten minua kohti.
"Hei", hän sanoi ja kietoi käsivartensa ympärilleni.
"Hei vaan", vastasin hymyillen. Ihan uskomatonta, että seisoimme keskellä lentokentän menoaulaa ja halailimme avoimesti. Sitten Jimmy tarttui minua niskasta ja suuteli.
"Mä olen odottanut tätä koko päivän", hän ilmoitti nostaessaan sitten laukkuni.
"Että saat kantaa mun laukkua?"
"Just niin, hölmö."

Joimme koneessa lasilliset samppanjaa kihlautumisemme - herranjestas sentään - kunniaksi, ja nojailimme toisiimme tyytyväisenä vielä kävellessämme Helsinki-Vantaan tuloaulaan.
"Tuutko sä mun luo?" mieleeni juolahti sitten kysyä Jimmyltä.
"Yritäpä estää", hän sanoi ja antoi suukon otsalleni. "Onko sulla jotain ruokaa kotona?"
"Ei", sanoin mietittyäni hetken viikonlopun vodkadieettiäni, joka oli johtunut pitkälti haluttomuudestani lähteä kauppaan ja jääkaapin tyhjyydestä.
"Mene sä taksijonoon niin mä haen jotain pientä?" Jimmy ehdotti.
"Siellä tuskin on tähän aikaan kauheasti jonoa", arvelin.
"Odota sitten siinä? Mulla on kauhea tarve passata sua", Jimmy hymyili ja antoi uuden suukon. Katsoin pöllösti hymyillen hänen peräänsä ja olin juuri kaivamassa puhelinta laukustani, kun joku pysähtyi eteeni. Nostin katseeni suoraan julmistuneen näköisen Aleksin kasvoihin.

"Oho, moi", älähdin yllättyneenä.
"Näytät aika syylliseltä", Aleksi sanoi töykeästi. Varmasti näytinkin, mietin kuumeisesti oliko hän nähnyt kaiken.
"Mä en odottanut näkeväni sua täällä", vastasin totuudenmukaisesti.
"Niin mä huomaan", Aleksi totesi hyisellä äänellä. Minä huokaisin syvään.
"Mehän sovittiin, että ollaan tauolla. Mä en ole sulle mitenkään tilivelvolinen. Ja mitä sä edes teet täällä?" ihmettelin.
"Mä ajattelin, että jos sä muuttaisit mielesi, kun mä tulin hakemaan sua lentokentältä", Aleksi sanoi, "mutta mä näen, että mä olin väärässä."
"Meidän pitää puhua, mutta ei nyt", sanoin ja vilkaisin kaupan suuntaan. "Mä soitan sulle."
"Eikun puhutaan nyt. Toi on se sama tyyppi, eikö olekin?" Aleksi kysyi.
"Mä... On. Mutta ihan oikeasti hei, puhutaan myöhemmin. Mä olen tosi pahoillani, että sä saat tän selville näin", yritin rauhoitella Aleksia, mutta elehtiessäni rauhoittavasti tulin myös esitelleeksi sormusta nimettömässäni.

"Mitä hélvettiä Erika? Ajattelitko sä kertoa mulle, että meidän juttu on ohi ennen kuin sä olet naimisissa? Vai vasta sen jälkeen?" Aleksi korotti äänensä huudoksi.
"Älä huuda", pyysin. Ihmiset olivat alkaneet katsoa.
"Ei mua haittaa, jos joku kuulee", Aleksi ilmoitti.
"Tää ei oo oikea paikka tälle selvittelylle. Aleksi, kuuntele mua", pyysin ja yritin tarttua hänen käteensä. Aleksi kavahti ensin taaksepäin ja löi sitten minua avaokämmenellä poskelle. Korvani soi ja nostin vaistomaisesti käteni kasvojeni suojaksi. Samassa Jimmy oli siinä ja tarttui Aleksia paidankauluksesta. Minä hätäännyin.
"Jimmy, anna olla", pyysin. "Anna olla, hei. Mennään pois."
"Älä sä nyt puutu tähän", Jimmy puhisi. Minä laskin käteni hänen käsivarrelleen.
"Jätä se omaan arvoonsa. Mennään kotiin", sanoin painokkaammin. Lihas nyki Jimmyn leuassa, mutta hän irrotti otteensa Aleksista. Minä tartuin hänen käsivarteensa ja me lähdimme kävelemään kohti taksijonoa.
"Jos sä ikinä kosketkin Erikaan, mä en lupaa hillitä itseäni", Jimmy ilmoitti vielä Aleksille niin murhanhimoisesti, että vaikka minua inhottikin koko tilanne, sydämeni sykähti hiukan.

"Tuonko tyypin takia sä oot jarrutellut?" Jimmy kysyi hiukan pöyristyneenä, kun olimme päässeet taksiin.
"Enimmäkseen mä kyllä jarruttelin, koska luulin, että sä oot vieläkin naimisissa", vastasin. Poskeani kuumotti hiukan ja minua harmitti mokoma tyhmä Aleksi, joka sai minut näyttämään tyhmältä.
"Mutta ihan oikeesti Erika, kai sä olisit voinut tollaisen naistenhakkaajan jättää ihan mun suhdestatuksesta huolimatta", Jimmy puuskahti.
"Äläpä nyt innostu. Aleksi ei oo koskaan aiemmin lyönyt mua, ja kyllä sunkin pitää myöntää, että sillä oli syynsä olla vihainen", huomautin.
"Ai sillä on oikeus lyödä sua siksi, että sä olet päättänyt jättää sen?!" Jimmy jyrähti.
"Muru. Rauhoitu nyt. Tietenkään sillä ei ole oikeutta lyödä mua, se on ihme ääliö. Mutta kyllä säkin varmaan hermostuisit, jos mä yhtäkkiä ensi viikolla olisinkin kihloissa jonkun kanssa, vai?" Jimmy näytti umpimieliseltä.
"Aiotko sä tavata sitä vielä?" hän kysyi synkästi.
"Onhan mun pakko. Sillä on jotain tavaroita mun luona, ja sitä paitsi mä oon hoitanut tän meidän eron jo niin päin hélvettiä, että kyllä mä oon sen sille velkaa", huokaisin. Jimmy ei vieläkään näyttänyt tyytyväiseltä, mutta nyökkäsi kuitenkin.
"Jos sä sanot niin", hän totesi.
"Ihan mielenkiinnosta, aiotko sä suostua kaikkeen, jos mä sanon niin? Sä olet käyttänyt tota ilmausta aika paljon", ihmettelin.
"No ainakin nyt alkuun. Mun on hyvä tehdä kompromissejä nyt alkuun, niin mun on helpompi houkutella sut muuttamaan Ruotsiin", Jimmy iski minulle silmää.

Lähettäjä: Möhkö 
Päivämäärä:   25.5.16 18:28:59

Olin jo unohtanut koko Aleksin, hups.
En halua että tää loppuu ;_;

Lähettäjä: khan 
Päivämäärä:   26.5.16 09:53:23

Möhkö, parempi että loppuu kun että jää kesken ;) Tän jälkeen tulee viellä Jimmyn pätkä ja se on vähän tavallista pidempi.

15. Linna se on yksiökin, mä luokses jään

Vietimme loppuviikon hyvin tiiviisti minun luonani. Emme pitäneet töissä isoa ääntä itsestämme töissä, ettei Kristerin tarvitsisi huolehtia asioista. Minä jätin jopa sormuksen pois, mutta se johtui lähinnä siitä, että se piti viedä pienennettäväksi. Kävimme hakemassa sen takaisin perjantaina töiden jälkeen, ja ostimme samalla Jimmylle sormuksen.

"Hermostuttako sua?" kysyin Jimmyltä. Olimme sopineet tapaavamme Lotan ja Hanskin afterworkeilla ja olimme sormuskeikan vuoksi vähän myöhässä.
"Miksi mua hermostuttaisi?" Jimmy kysyi ja veti minut kainaloonsa.
"Koska Lotan ja Hanskin ainoa tarkoitus on arvioida sut läpikotaisin ja mulle on paljon tärkeämpää että ne tykkää susta kuin esimerkiksi mun vanhemmat", vastasin.
"No sitten mua varmaan jännittää ihan kauheasti", Jimmy mutisi korvaani ja nipisti minua kyljestä.
"Ja mä en sitten ole kertonut niille, että me ollaan yhdessä ja kihloissa", lisäsin ja livahdin pois hänen kainalostaan ennen kuin astuimme sisään.

Lotta ja Hanski olivat onnistuneet varaamaan meille loosin, joten vilkutin heille ja menimme sitten tiskille hakemaan meille juomat. Esittelin tytöt ja Jimmyn toisilleen ja sitten istuimme alas.
"Voitteko olla enää yhtään läpinäkyvämpiä", Lotta nauroi. "Mua kiinnostaisi tietää, meneekö joltain muka läpi, että teillä ei ole suhdetta."
"Miten niin?" ihmettelin.
"Te näytätte niin rakastuneilta tolloilta, ettei mitään rajaa", Hanski komppasi.
"Niin, no. Niin kai me ollaankin", myönsin ja hymyilin Jimmylle.
"Mites... Miten mä edes kysyisin tätä? Mikä teidän status on?" Lotta kysyi yllättävän suoraan ollakseen Lotta.
"Me mennään naimisiin", Jimmy ilmoitti jokapäiväiseen sävyyn.
"MITÄ?!!" Lotta kiljaisi. Minä nyökkäsin ja kohotin vasenta kättäni.
"Mä en kestä!" Hanski huusi, ja saimme vastailla kaiken maailman kysymyksiin. Tai Jimmy sai. Hän selosti kiltisti omasta erostaan ja tunteistaan ja puhui minusta niin kauniisti, että ihan liikutuin. Niin tosin liikuttuivat tytötkin ja ennen pitkää me kaikki kolme pyyhimme silmiämme.

"No mutta meinaatko sä nyt kaapata meidän Erikan Ruotsiin?" Lotta kysyi melko syyttävään sävyyn.
"Ei me olla vielä sovittu mitään käytännön juttuja", Jimmy vastasi.
"Itse asiassa mä irtisanouduin tänään", livautin. Olin ehtinyt pohtia asioita itsekseni ja vaikka rakastin työtäni enkä oikeastaan halunnut olla sellainen nainen, joka jättää uransa miehen takia, en oikeastaan nähnyt muutakaan vaihtoehtoa. "Mulla on kuukauden irtisanoutumisaika ja sitten mä lähden Ruotsiin."
Kaikki kolme tuijottivat minua, Lotta ja Hanski hiukan järkyttyneinä ja Jimmy hymyillen kuin Naantalin aurinko.
"Älskling", hän henkäisi.
"Missä sä edes asut siellä?" Lotta kysyi aina yhtä käytännöllisenä. "Eikä sulla ole töitäkään."
Minä kohautin olkiani.
"Mä asun vaikka hotellissa alkuun", sanoin, sillä tietysti minun olisi pitänyt kysyä Jimmyltä ensin. "Ja voinhan mä vaikka etsiä töitä Suomesta käsin ja sopia sitten uuden työnantajan kanssa työsuhdekämpästä. Kyllä mä jotain keksin."
"Eikun tietysti sä muutat mun luo", Jimmy vaati.
"Etkö sä asu jossain yksiössä?" muistelin.
"Se on kaksio. Mutta joo, silloin kun pojat on mulla niin se on kyllä käytännössä yksiö", Jimmy myönsi. "Mutta se on muutenkin vaan väliaikainen vuokrakämppä, ostetaan isompi!"
"Te ootte kauhean impulsiivisia", Hanski toppuutteli. Minä ja Jimmy katsoimme häntä hiukan kummissamme.
"Jos jotain on odottanut yhdeksän vuotta, niin on mun mielestä odottanut ihan tarpeeksi kauan", Jimmy sanoi ja suuteli minua. En olisi voinut olla enempää samaa mieltä.

Lähettäjä: khan 
Päivämäärä:   26.5.16 09:55:06

Öh, toi olikin noin lyhyt. Laitetaas nyt se loppukin sitten. Jos tykkäsitte tästä niin käykääs tsekkaamassa myös Aurinkosadetanssi, jota kirjotan mun vanhemmalla nimimerkillä ;)

Loppusanat

Vilkaisin kelloa hiukan huolestuneena. Juhannusruuhka oli alkanut aimmin kuin olin arvioinut, ja pojat olivat olleet sellaisella marakattituulella, etten millään päässyt lähtemään silloin kuin piti. Tommy etenkin oli julistanut, että oli tarpeeksi vanha jäämään kotiin ilman valvojaa, ja saanut tietenkin nuoremmat veljensä houkuteltua mukaan. Kotona olisin ehkä saattanut harkitakin heidän jättämistään, mutta mökillä oli aina vaarana, että joku hölmöilisi itsensä veden varaan tai saisi kirveestä. Malin oli näyttänyt hiukan kärsivältä ja oli vannottanut minua palaamaan seitsemään mennessä.
"No ei kai mulla sen pidempään mene, se on vaan lentokentälle ja takaisin", olin nauranut.
"Entä jos se sun daamisi ei haluakaan viettää juhannusta tän apinalauman kanssa vaan kaappaa sut johonkin Bora Boralle?" Malin esitti hätääntyneenä.
"Se on tietysti aina vaarana. Sitten sä joudut varmaan adoptoimaan pojat", virnistin tytölle.

Nyt minua kuitenkin alkoi hiukan huolestuttaa ehtiminen, onneksi olin sentään käynyt kaupassa edellisenä päivänä. Tummat pilvet kerääntyivät ihan tosielämässäkin taivaanrantaan, ja vartin päästä olin körötellyt jo sen verran eteenpäin, että pulleat pisarat alkoivat tipahdella tuulilasiin. Valitsin Malinin numeron varoittaakseni häntä varmuuden vuoksi jo etukäteen. Hän ei vastannut heti ensimmäisen pirahduksen jälkeen, mitä oli pakko pitää hyvänä merkkinä.
"Älä vaan sano, että sulla on nyt liput Bora Boralle", hän murisi, kun lopulta vastasi.
"Ei ainakaan vielä, mä en ole edes kentällä", kerroin.
"Miten niin et? Sä lähdit aikoja sitten", tyttö painotti.
"Mä tiedän, mutta täällä on ihan helvetillinen ruuhka. Ja nyt täällä alkoi sataa. Niin että saattaa mennä vähän tiukoille sen seiskan kanssa", varoitin. Tyttö huokaisi. "Pärjäätkö sä?"
"Joo. Joo, pärjään mä", Malin lupasi. "Pojat katsoo jotain leffaa, täälläkin sataa."
"Sä olet aarre, mä maksan sitten tippiä", kiitin.
"Joo joo, moi moi", tyttö vastasi ja sitten linja tuuttasi tyhjää. Yritin soittaa myös Erikalle, mutta hänen puhelimensa oli suljettu. Sitten soitin uudestaan Malinille.
"No mitä?" Malinin ääni kuulosti teeskennellyn kiukkuiselta.
"Anteeksi, kun mä häiritsen, mutta voisitko sä laittaa mulle vaikka tekstarin, kun Erikan kone laskeutuu?" pyysin kiltisti, vaikka minua hiukan naurattikin.
"Joo. Mutta älä soita enää! Multa menee tää leffa ihan ohi!" Malin urahti.
"En soita", lupasin.

Puheilmeni piippasi vain viittä minuuttia myöhemmin, mutta kun kurotin lukemaan viestiä, se piippasi uudestaan ja kuoli. Kirosin ääneen. Miten ihminen voi olla niin tyhmä, ettei tarkista akun latinkitilannetta? Samassa jono kuitenkin taas pysähtyi, joten minulle aukeni sopiva hetki kaivaa laturia hanskalokerosta. Se oli kuitenkin tyhjä, ja samalla muistin Maxin leikkineen autolaturillani eilen illalla. Kirosin uudestaan. Mitähän Erikakin ajattelisi? Ensin romanttinen loma kahdestaan veneellä vaihtui mökkijuhannukseen kolmen marakatin kanssa, ja nyt sitten olin myöhässä ja tavoittamattomissa ja keli muuttui kaiken aikaa huonommaksi. Sitten päätin, että kaipa hän sen kestäisi. Vähän minua kirpaisi, että hän joutuisi näin hetimiten keskelle täyttä realismia, vaikka minun olisi tehnyt mieli hemmotella häntä. Erika oli kuitenkin itse painottanut, ettei häntä haitannut asioiden arkisuus, kunhan saisi olla kanssani.

Puolen tunnin köröttelyn jälkeen väylä tuntui aukeavan ja loppumatka lentokentälle sujuikin varsin sähäkästi. Löysin ilokseni parkkipaikankin lyhytaikaisesta parkista ihan terminaalin vierestä, ja kiiruhdin sisään. Tuloaula oli melko tyhjillään, mutta silmäiltyäni sen pikaisesti läpi totesin, ettei Erika ollut siellä. Harpoin toiseen päähän tuloaulaa, jotta näkisin saapuvat lennot, ja Erikan kone oli näköjään laskeutunut jo melkein kolme varttia sitten. Yritin miettiä, mihin hän oli voinut mennä, kun helpotuksekseni näin hänen tulevan kahvilan ovesta. Hänen hunajanvaaleat hiuksensa olivat hiukan pörrössä toiselta puolelta, siitä kohdasta, jota hän hieroi sijaistekemisen puutteessa. Hän oli pukeutunut vaaleisiin farkkuihin ja vaaleankeltaisiin korkokenkiin, jotka saivat hänen säärensä näyttämään loputtomilta. Kun katseemme kohtasivat, tunsin sisälläni tutun lämpimän läikähdyksen ja tiestin suuni levinneen hymyyn ihan huomaamatta. Erika hymyili vain silmillään, ja yritti näyttää ankaralta, mutta suli sitten hymyyn hänkin. Emme edes sanoneet mitään, vaan suljin hänet syleilyyni. En oikeastaan voinut uskoa, että hän oli siinä. Että me olimme tässä.

***

Laskin hanasta käsiini kylmää vettä ja upotin naamani siihen. Sitten nostin katseeni peiliin ja pudistin päätäni. Hemmetin Tauno. Kuivasin kasvoni käsipaperilla ja kurtistin kulmiani peilikuvalleni, joka näytti virnistelevän aivan liian tyytyväisenä. Huokaisin syvään ja palasin salin puolelle.

Erika, jonka Tauno oli istuttanut viereeni, väitteli parhaillaan Mortenin kanssa jostain, ja juuri kun istuin paikalleni, molemmat purskahtivat nauruun. En voinut olla hymyilemättä myös, tytön nauru oli niin tarttuvaa. Oli hän kyllä muutenkin. Ihana, kaunis, älykäs Erika, joka oli tuskin kahtakymmentä. En vain saanut pidettyäni itseäni kurissa, vaikka yritinkin muistuttaa itseäni Christinestä ja Tommysta. Tietenkään mitään ei ollut tapahtumassa, ja kai minun oli sallittua ihan viattomasti flirttailla työkaverin kanssa.
"Mun pitäisi varmaan ruveta lähtemään tästä", Erika keskeytti ajatukseni vilkaistuaan kelloa.
"Onko sun kotiintuloaika jo mennyt?" kiusoittelin, ja kaduin sitä saman tien. Tyttö punastui hiukan ja näytti hetken harmistuneelta, mutta sitten hän nosti leukansa uhmakkaasti pystyyn.
"Ei, mutta mä ajattelin antaa teille vanhuksille mahdollisuuden lähteä myös kotiin", hän vastasi nenäkkäästi ja virnisti sitten päälle.
"Sulla on varmaan ihan muutakin hommaa tälleen perjantai-iltana", ymmärsin. Erika hymyili.
"Ei mulla tän parempaakaan tekemistä oo just tänään. Ja oikeestaan tää on ihan mielenkiintoista. Sitä paitsi tää on ihan järkevää verkostoitumista", hän arvioi. Sitten hänen silmiinsä syttyi taas ilkikurinen ilme. "Ja mä voin kiristää teiltä kaikilta suosituksia, kunhan otan teistä tarpeeksi noloja kännikuvia."
"Tasoitetaanpa sitten tilanne", tuumasin ja kaadoin meille molemmille lisää viiniä.
"Vettä kanssa", Erika ohjeisti, ja tein työtä käskettyä.

Yhdeltätoista aloimme keräillä kamppeitamme suunnataksemme jatkoille.
"Mä en kyllä taida voida tulla mukaan", Erika pahoitteli, vaikka ainakin melkoisessa jurrissa oleva Ville yritti vängätä vastaan.
"Etkö edes yhdelle?" Tauno kysyi, mutta tyttö pudisti päätään.
"Kyllä mun täytyy mennä kotiin. Mun pitää lukea tenttiin vielä viikonloppuna", hän sanoi. Siihen ei Villelläkään ollut vastaansanomista. Erika seisoi vielä hetken paikoillaan, heilautti sitten kollektiivisesti kättään ja kääntyi lähteäkseen. Siinä vaiheessa minulle tuli kiire, ja harppasin vielä hänen peräänsä. Kosketin kevyesti hänen olkapäätään ja hän kääntyi hiukan säpsähtäen. Hän kallisti päätään vasemmalle ja katsoi minua vakavana.´
"Kiitos ihastuttavasta illasta", hymyilin hänelle ja kumarruin muutaman viinilasin tuoman riehakkuuden voimalla antamaan hänelle poskisuukot. Tyttö tuijotti minua pöllämystyneenä.
"Mitäs pienistä", hän sanoi ja hymyili hiukan hämillisesti. Heilautin hiukan epävarmasti kättäni ja seurasin sitten muita muutamalla juoksuaskeleella. Se siitä sitten.

***

Saavuin töihin poikkeuksellisen hyvällä tuulella. Minua ei haitannut maanantai, eikä oikeastaan edes se, että kaksoset olivat kiukutelleet koko aamun, minkä takia olin päässyt lähtemään töihin myöhässä ja joutunut istumaan aamuruuhkassa. En ollut alkuun ihan varma, mistä se johtui, mutta sitten muistin, ja minua hiukan hävetti. Meille oli tulossa uusi management-harjoittelija Suomesta, Erika. En voinut olla varma, mutta toivoin hänen olevan sama tyttö, jonka olin tavannut vuosia aiemmin Suomen-reissullani. Se oli tietysti typerää, mutta siinä tytössä - tai nyt jo tietenkin naisessa - oli ollut jotain, joka oli jäänyt mieleeni. Pudistin huvittuneena päätäni, ja saatuani koneen päälle menin hakemaan kahvia.

Hidastin taukotilan ovella, sillä koneen edessä seisoskeli nuori nainen.
"Hei, mitä kuuluu? Hyvä saada vähän naisvahvistusta tähän porukkaan!" tervehdin. Nainen kääntyi ympäri ja hymyili minulle leveästi.
"Mitäs tässä, tulin heti kahville!" hän naurahti ja sipaisi hiuksiaan. Hänellä oli vaaleat, raidoitetut hiukset, ystävälliset vihreät silmät ja aurinkoinen hymy. Hän oli pukeutunut kynähameeseen ja rentoon jakkuun sekä korkeisiin korkoihin, jotka saivat hänen säärensä näyttämään aivan uskomattoman pitkiltä. Kyllä tämän oli pakko olla se sama Erika, vanhempana vain. Upeampana.
"Etkö sä olekin tehnyt näitä hommia Suomessa aika pitkään? Jo Taunon aikoina?" Varmistin. Erika nyökkäsi.
"Joo, määräaikaisena", hän vahvisti. Sitten hän siristi hiukan silmiään ja katsoi minua tutkivasti.
"Tauno on vähän niinkuin mun sensei", naurahdin ja ojensin käteni. "Jimmy." Erikan kasvoille levisi ilahtunut ilme.
"Niin olikin! Me nähtiin, kun sä olit Helsingissä", hän sanoi. "Sä taisit istua mun vieressä Groteskissa."
"Niin taisin. Kiva nähdä sua taas", hymyilin ilahtuneena siitä, että hänkin tuntui muistavan minut. Erika hymyili myös.
"Samoin."

***

Olin katsonut parhaaksi pitää hiukan etäisyyttä Erikaan siksi, että halusin olla tekemisissä hänen kanssaan. Hän oli niin kokonaisvaltaisen hyväntuulinen ja puoleensavetävä, että tunsin taantuvani teinipojaksi, joka halusi kaveerata luokan suosituimman tytön kanssa. Kahdessa päivässä hän tuntui kiertävän koko osaston pikkusormensa ympärille, ja havaitsin katselevani häntä usein.

Keskiviikkoaamuna Martin tuli koputtamaan koppini oveen.
"Jep?" nostin katseeni tietokoneen ruudusta.
"Henrik on saikulla, ja me ei oikein tiedetä, mitä Erikalle pitäisi tehdä", Martin ilmoitti.
"Ei kai sille mitään ihmeellistä, sen kun otatte sen viereen ja selostatte", ehdotin. Martin vaihtoi painoaan jalalta toiselle.
"Mutta sen tunnarit ei toimi vielä, eikä me tiedetä missä ne menee... Ja meillä on aika kiire muutenkin. Mutta kai se voi päivän vaan hengaillakin", hän sanoi. Minä huokaisin.
"Okei, mä keksin jotain", lupasin ja nousin ylös.

Erikan kehonkieli juorusi kyllästymisestä. Hän nojasi poskeaan kämmeneensä, ja kun pääsin hänen taakseen, näin hänen selaavan Aftonbladetin sivuja.
"Sä ootkin löytänyt laadukasta ajanvietettä", huomasin. "Pikkulinnut lauloi, ettei sun tunnukset toimi." Erika säpsähti hiukan.
"Ei toimi, ei", hän huokaisi.
"Saanko mä katsoa?"
"Ole hyvä", Erika kohautti olkiaan, ja kumarruin hänen ohitseen naputtelemaan konetta. Joskus koneet alkoivat toimia järjestelmänvalvojan vahvistuksella, ja välillä järejestelmiin pystyi luomaan uuden salasanan master-tunnuksilla. Nyt kuitenkaan mikään ei tuntunut toimivan, ja minä aloin tulla tuskallisen tietoiseksi siitä, että olin vain senttien päästä Erikassa. Hän tosiaan sai kroppani hyrräämään.
"Ei taida toimia", tyttö arveli, kun kone ilmoitti jälleen kerran, ettei minulla ollut asiaa sorkkia sitä.
"No ei. Se saadaan fiksattua, mutta vasta huomiseksi. Mennään sitten mun koneelle katsomaan, kai mun olisi järkevämpää perehdyttää sua", totesin. "Hopi-hopi, mennään."

Haimme ensin kahvia ja aloin sitten selittää prosesseja ja työskentelytapoja melko rutiininomaisesti. Taisin lähteä hiukan hassusta vinkkelistä, sillä jonkin ajan kuluttua Erika keskeytti minut.
"Anteeksi, mutta mä olen ihan ulapalla", hän tunnusti.
"Missä kohtaa sä putosit kyydistä?" kysyin.
"Mä luulen, että mä en ihan päässyt kyytiin", Erika vastasi nolon näköisenä.
"Ei se mitään, katsotaan vähän käytännöllisemmin. Oisko kaavio mitään?" kysyin. Erika nyökkäsi. Aloin piirtää kaaviota, jota tyttö tuijottikin intensiivisesti. Sitten hän siirsi katseensa kasvoihini ja pasmani menivät täysin sekaisin. Hän ei varmastikaan tajunnut, mitä teki minulle, mutta hänen vilpittömän keskittynyt ja kiinnostunut katseensa sai oloni tuntumaan kuumalta ja pörheältä. Huomasin toistelevani sanoja ja sitten vain hiljenin.
"Mä en yhtään muista, mitä mä olin sanomassa", jouduin tunnustamaan ja naurahdin hiukan hämillisenä. "Tajusitko sä pääpiirteittäin?
"Enköhän", Erika hymähti.
"Mä pidän sulle pistokokeen perjantaina", uhkasin.
"Voiko sua jotenkin lahjoa?" Erika kysyi pilke silmäkulmassaan. Sitten hän näytti hiukan nolostuneelta. "Niin kuin vaikka tuomalla sulle omenan", hän lisäsi ja siirsi katseensa jalkoihinsa.

***

Minulla oli kauhean hauskaa Erikan kanssa, ja loppuviikosta aloin potea siitä huonoa omatuntoa. En tietenkään tehnyt mitään väärää, hän oli vastuullani, mutta ongelmana olikin se, että olisin halunnut tehdä. Olin täysimääräisen ihastunut häneen. Ihastunut oli ehkä väärä sana, hullaantunut oli lähempänä totuutta. Se oli täysin järjetöntä, rakastin Christineä eikä meillä ollut ongelmia, mutta jotenkin Erika oli onnistunut keikuttamaan venettäni oikein kunnolla. Jäin kohteliaasti odottamaan häntä maanantaina, kun satuimme samaan aikaan salille, ja huomasin, että ulkona oli alkanut sataa. Sätin itseäni mielessäni, kun en vain lähtenyt, mutta kun Erika astui ulos pukuhuoneesta, puhkesin leveään hymyyn. Hän oli ilahtunut välttyessään kastumiselta, mutta minä melkein suutelin häntä pysäytettyäni auton hänen hotellinsa eteen, ja silloin päätin, että tämä saisi loppua. En voinut olla varma, mutta mielestäni Erika viivytteli sen verran kauan avatessaan auton ovea, että ehkä hänkin oli vähän ihastunut minuun. Siitä voisi seurata vain ongelmia, joten asioiden pitäisi muuttua.

Keskiviikkona meille tuli lisää suomalaisia ja minä päätin rakentaa lisämuurin itseni ja Erikan välille. Ei mitään erityiskohtelua, Henrik voisi hyvin perehdyttää hänet loppuun. En myöskään jäänyt jaarittelemaan Erikan kanssa, vaan kanssakäymisemme kutistui törmäyksiin kahviautomaatilla. Erika näytti hiukan ihmettelevältä, kun minä ilmoitin jatkuvasti olevani kiireinen, ja vähän ajan kuluttua hänkään ei enää yrittänyt jututtaa minua. Sen sijaan hän näytti tulevan erinomaisesti toimeen etenkin Henrikin ja suomalaisen Rasmuksen kanssa, ja minä huomasin olevani mustasukkainen. Se kulminoitui kesäjuhlien aamuna, kun Erika ilmestyi töihin tyrmäävän näköisenä raidallisessa mekossa. Pojat viheltelivät hänelle ja minä olin jo valmiiksi huonolla tuulella riideltyäni Chrisinen kanssa.
"Vaatteet olis kyllä ehtinyt vaihtaa töiden jälkeenkin. Me ollaan kuitenkin työpaikalla eikä missään rannalla", tuhahdin tökerösti. Erika tuijotti pöyristyneenä perääni, mutta en oikein voinut peruakaan sanojani. @!#$ hienoa.

Yritin korvata törttöilyni iltapäivällä. Kehotettuani ihmisiä sammuttamaan koneensa vein Erikalle lasin kuohuviiniä. Hän ei näyttänyt huomaavan minua, vaan selitti jotain keskittyneesti suomeksi vieressään istuvalle Rasmukselle.
"Hei työnarkomaani, vaihda vapaalle", hymyilin ja sain palkaksi ärsyyntyneen mulkaisun.
"Meillä on vähän juttu kesken", Erika ilmoitti.
"Ne voi jäädä maanantaihin. Tässä", ojensin hänelle lasin ja kohotin omaani. Erika tuijotti minua hetken kulmat kurtusta ja suu supussa, mutta suostui sitten kilauttamaan lasiani. Sitten nousin juttelemaan muiden kanssa, enkä enää nähnyt Erikaa, kun siirryimme juhlasaliin.

***

Olin oikeastaan jo lähdössä kotiin, kun näin Erikan istumassa baarijakkaralla yksikseen virnistellen. En voinut vastustaa kiusausta, vaan isuin hänen viereensä.
"Onko sulla ollut kiva ilta?" kysyin. Ainakaan hän ei enää näyttänyt niin kiukkuiselta kuin iltapäivällä.
"Ei sulla ole mitään velvollisuutta puhua mun kanssa", hän vastasi innottomasti.
"Ei olekaan, mutta mitä jos mä haluan?"
"Ai nyt sä oikein haluat", hän naurahti. Minä rypistin kulmiani.
"Olenko mä loukannut sua jotenkin?" kysyin anteeksipyytävään sävyyn. Erika avasi suunsa ja hengitti terävästi sisään päin, mutta sulki sittenkin suunsa ja pudisti päätään. "Haluaisitko sä ehkä tanssia?"
"Tää ei ole valssia", hän vastasi yllätyksekseni yllättävän pehmeästi. Olin odottanut hänen antavan minulle täysilaidallisen palautetta.
"Mä osaan muutakin", nauroin ja ojensin käteni. Ilahduksekseni Erika tarttui siihen, jolloin vedin hänet ylös tuolista ja vein tanssilattialle.

Erika näytti hiukan epävarmalta, joten vedin hänet lähelleni pitäen toista kättä hänen vyötäröllään ja toisella kädellä pidin hänen kädestään kiinni. Hän nosti vapaan kätensä olkapäälleni ja antoi minun viedä mukaillen täydellisesti jokaista liikettäni. Erika nosti katseensa silmiini ja siinä sitä taas oltiin. Vastustukseni pieneni pienenemistään, ja yhtäkkiä huomasin hidastavani vauhtia ja vetäväni Erikan hiukan lähemmäs. Halusin tämän hetken vain jatkuvan, mutta sitten Erika rikkoi sen.
"Sä oot taas päättänyt olla mukava mulle", hän sanoi ja hymyili tyytyväisen näköisenä.
"Mitä?" naurahdin.
"Sä lopetit sen silloin, kun olit heittänyt mut hotellille", hän sanoi hiukan epävarmasti, ja minä huokaisin syvään.
”Mennäänkö hakemaan lisää juotavaa ja käydään sitten kattomassa, miten muualla on porukkaa?” ehdotin, ja Erikan nyökättyä menimme baaritiskille.

Tilattuamme juomat siirryimme istumaan vähän kauemmas työporukasta ja hörpimme molemmat juomiamme.
"Anteeksi, en mä ajatellut, että se olisi niin selvää", pyysin rehellisesti anteeksi. Etäisyydentavoitteluni oli tainnut tehdä minusta etäisen ja kylmän.
"Oli se vähän. Mä jo mietin, että ootko sä mulle vihainen", Erika sanoi huolestuneen näköisenä. Minä ähkäisin.
"Oon mä vähän, tavallaan. Sä oot sotkenut mun kuviot", sanoin päättäen pysyä rehellisenä. Erika vain tuijotti minua. "Mä olen naimisissa ja sä... sä oot niin kauhean nuori. Silloin maanantaina musta tuntui, että ehkä säkin.. ehkä sullakin on samanlaisia fiiliksiä ja.. Kai mä ajattelin, että olisi parempi pitää suhun etäisyyttä, tai jotain", takeltelin. Sitten katsoin varovasti Erikaa.
"Oli mulla", Erika sanoi leuka jälleen uhmakkaasti pystyssä. "Tai siis, on edelleen."
Sydämeni hypähti innosta.
"Sitten me vasta ollaankin pulassa. Tule, mennään", pyysin ja nousin seisomaan.
"Mihin?"
"Mihin vaan. Pois täältä. Meidän täytyy puhua rauhassa", huokaisin ja Erika seurasi minua narikkaan.

Kävelimme pari korttelia hiljaisempaan baariin, minä maksoin meidät sisään ja vein Erikan taas tanssilattialle
”Eikö meidän olisi ollut fiksumpaa jutella jossain hiljaisemmassa paikassa?” Erika kysyi. Tanssimme lähekkäin ja oikeasti halusin vain viedä Erikan pois täältä.
"Mutta sitten tuntuisi hölmöltä tanssia", mutisin Erikan korvaan. Hänen hiuksensa tuoksuivat raikkaille ja puhtaille, ja hän tuntui niin sileältä ja pehmeältä.
"Etkö sä nyt saanut tarpeeksi tanssimisesta niiden pankkitätien kanssa", Erika naurahti pehmeästi.
"Juu, niiden kanssa. Mutta mä en ole saanut tarpeekseni susta", vastasin. "Ja tää on sentään ihan viatonta vielä. Mehän vaan tanssitaan."
Erika ei sanonut mitään, mutta minä olin sanonut jo sen verran, että puhumista oli enää vaikea katkaista.
”Mä en ole koskaan pettänyt. Mä en ole edes harkinnut sitä. Mutta kun mä oon sun kanssa, mä teen listaa syistä miksi mä en tekisi sitä”, tunnustin. Erika katsoi minua vakavana.
"Mitä sun listalla sitten on?" hän kysyi hiljaa.
”Sä et suostuisi siihen”, epäilin. Erika pysäytti liikkeemme ja seisoimme vain paikoillamme.
"No se nyt on ihan virheellinen olettamus", hän ilmoitti. "Mitäs muuta sun listalla on?"
Vedin Erikaa hiukan lähemmäksi. Kaikki järkevät ajatukset olivat kaikonneet päästäni, ja tukahdutin viimeisenkin niistä.
"Se oli mun lista", vastasin. Erikan ilmekään ei värähtänyt, vaan hän katsoi minua yhtä vakavan kiinteästi kuin aiemminkin. Sitten hän painautui hiukan lähemmäs minua ja me suutelimme. Kroppani tuntui toimivan ihan itsekseen, käteni liukui Erikan niskan taakse ja hänen hiustensa sekaan, ja minusta tuntui, etten ollut koskaan tehnyt mitään näin oikein. Erika naurahti ja sanoi jotain, mistä en oikein saanut selvää.
”Tule”, hän sanoi sitten ja tarttui minua kädestä
”Mihin me ollaan menossa?” kysyin, kun hän kiskoi minua kohti ovea.
”Mun luokse”, hän vastasi päättäväisesti.
”Selvä.”

***

Erika näytti surkealta ja krapulaiselta. Hän oli vetänyt piponsa melkein silmilleen, ja minun teki mieli vain halata häntä.
"Oliko villi matka?" kysyin myötätuntoisesti. Erika katsoi minua pohjattoman surullisen näköisenä.
"Mun ei olisi pitänyt tulla", hän sanoi ja hänen silmänsä täyttyivät kyynelistä. Hän pyyhki ne itsepäisesti pois ja hengitti syvään. Sitten hän ravisti päätään. "Meidän täytyy tehdä tää", hän sanoi sitten. Minä nyökkäsin.

Erika oli muuttanut takaisin Suomeen syyskuussa, ja sen jälkeen emme olleet onnistuneet näkemään kuin harvoin. Minulla oli kauhea ikävä häntä, mutta Erikalle tilanne oli ymmärtääkseni vielä musertavampi. Hän ei kuitenkaan ollut halunnut edes keskustella ajatuksistani Christinen jättämisestä, joten olin arvellut hänen pitävän suhdettamme harmittomana huvina. Nyt hän kuitenkin näytti olevan aika hajalla.
"Mulla on ollut vähän vaikeeta", hän tunnusti. "Tuli otettua vähän liikaa eilen."
"Sitä sattuu", vastasin paremman puutteessa.
"Meidän pitää katkaista tää kokonaan", Erika sanoi sitten. "Mä en enää jaksa. Tää on emotionaalisesti liian kuluttavaa", hän jatkoi kuulostaen joltain self-help -oppaan robotilta.
"Mitä sä tarkoitat?" kysyin.
"Ei mitään kontaktia paitsi työasioissa. Ei Facebookia, ei sähköpostia, ei puheluita, ei tekstiviestejä. Jos pystyy hoitamaan työasiat jonkun muun kautta, niin hyvä", Erika luetteli.
"Miten vaan sä haluat", vastasin, vaikka halusin väittää vastaan. Joku oli joskus sanonut, että jos rakastaa toista, hänet pitää päästää menemään. Erikalla oli vielä muutama asia, ja sitten hän ilmoitti lähtevänsä. Hän näytti purskahtavan itkuun millä hetkellä hyvällä, joten en hennonnut sanoa enempää. Omassa kurkussankin tuntui pala, ja nousin vain hiljaa seisomaan. Erika nosti katseensa minuun ja levitin käsiäni ihan aavistuksen. Hän sujahti syleilyyni ja rutistimme toisiamme tiukasti.
"Nää on varmaan sitten hyvästit", totesin hiukan ontosti. Erika yritti hymiyllä toisella suupielellään.
"Ehkä me arvioidaan uudestaan joskus. Jos mä olen joskus päässyt susta yli", hän sanoi. Sitten hän livahti pois syleilystäni ja harppoi tiehensä taakseen katsomatta.

***

Kämmeneni hikosivat ja sydämeni hakkasi äänekkäästi. En muistanut, milloin olisin ollut yhtä jännittynyt. Mitä jos Erika ei haluaisikaan nähdä minua yli vuoden tauonkaan jälkeen? Tai vielä pahempaa, mitä jos hän olisi vain kliinisen ammattimainen? Sen jälkeen, kun hän oli siirtynyt kesän jälkeen kilpailijamme leipiin, en ollut kuullut hänestä yhtään mitään. Kunnes sitten Henrik oli ilmoittanut puhuvansa samassa seminaarissa. Olin oikeastaan lakannut ajattelemasta häntä aktiivisesti. Alkuun olin miettinyt häntä paljonkin, sitten vähemmän, ja sitten taas enemmän, kun olimme tehneet Christinen kanssa eropäätöksen. Sitten se oli kuitenkin jotenkin jäänyt. Ensin olin halunnut odottaa, että ero olisi lainvoimainen, sitten minulle oli tullut mieleen, että Erika varmaankin oli jatkanut elämäänsä ihan oikeasti. Henrikin ilahtuneena lausuma "meidän Erika" kuitenkin oli herättänyt minut todellisuuteen. Minun olisi pakko ainakin nähdä, missä mentiin. Nyt minua kuitenkin jännitti. Olisiko minun pitänyt varoittaa häntä ennakkoon?

Yhtäkkiä näin Erikan. Hän näytti tyrmäävän upealta suorassa jakkupuvussaan ja suorassa, vaaleassa tukassaan. Hengitin terävästi sisään, sydämeni tuntui suorastaan pakahtuvan. Olin juuri aikeissa mennä tervehtimään häntä, kun hän kääntyikin ympäri ja katsoi suoraan minuun. Hän tuijotti minua hetken ja räpäytti sitten pari kertaa silmiään. Hän ei kuitenkaan liikahtanut, joten päätin tehdä aloitteen.
"Hei", hymyilin. Sitten astuin lähemmäksi ja vedin hänet puolittaiseen halaukseen. "Kiva nähdä sua."
Erika oli jäykkä kuin rautakanki ja väänsi sitten väkinäisen hymyn kasvoilleen.
"Mä en ollut varma, pitäisikö mun tulla moikkaamaan etukäteen. En mä halunnut häiritä sun fokusta, mutta sitten mä mietin että jos näetkin mut, enkä mä tullut...", selittelin hiukan hermostuneena. Olinko rikkonut hänet?
"Ei sun tarvitse selittää, mä vaan olin vähän keskittynyt. Sori", Erika sanoi lopulta ja hymyili hiukan. "Hyvä kun tulit, kiva nähdä suakin", hän sanoi ja näytti hyvin pitkälti olevan täysin eri mieltä.
"Kello on kohta yhdeksän, me varmaan aloitellaan kohta. Sä olit ilmeisesti jättänyt lounaspyynnön Henrikille, mutta kelpaisinko mä paikkaamaan?" kysyin vielä toiveikkaasti. Erika näytti suorastaan vastentahtoiselta.
"Tietysti", hän vastasi lyhyesti. Toivottavasti hän vain jännitti esitystään.

***

Olin erittäin vaikuttunut Erikan esityksestä. Hän oli aina ollut hyvä, mutta hän löi minut silti ällikällä. Äskeisestä jäykkyydestä ei näkynyt vilaustakaan, vaan hän vaikutti hyväntuuliselta ja rennolta. Omakin osuuteni meni hyvin, eikä yleisöä tuntunut haittaavan hieman agendasta eriävä näkökulmani.

Etsin Erikan käsiini, kun lounastauko alkoi, ja hänen ilmeensä näytti varovaisen ilahtuneelta, kun hän paikansi minut.
"Mennäänkö?" hän kysyi kuulostaen enemmän omalta itseltään. Siitä rohkaistuneena tartuin kevyesti hänen käsivarsiinsa.
"Voitaisko me jutella?" kysyin varovasti. "Mä yövyn tässä ja ajattelin viedä mun muistiinpanot huoneeseen. Tuu mun mukaan?"
Erika epäröi hetken, mutta nyökkäsi sitten.
"Okei."

Astuimme pieneen hissiin ja seisoimme vastakkaisissa päädyissä. Erika erityisesti näytti siltä kuin yrittäisi painautua hissin oven läpi hissikuiluun. Hän näkyi taas käpertyneen kuoreensa, tuijotteli varpaitaan ja räpytteli hermostuneena.
"Mä olen pahoillani, jos tää on susta kauhean epämukavaa", sanoin rikkoakseni hiljaisuuden. Erika nosti katseensa minuun kasvoillaan hassu ilme.
"Mistä sä päättelet, että mulla on epämukavaa?" hän kysyi yllättyneenä.
"No kun sä olet jotenkin niin... etäinen? Jäykkä? Viileä?" vastasin. Eikö hän itse huomannut sitä? Oliko hän muuttunut tuollaiseksi? Johtuiko se minusta? Erika naurahti ja pörrötti hiukan hiuksiaan.
"Mä vaan haluan sua niin paljon, että mun on vaikeaa olla", hän sanoi ja katsoi minua anteeksipyytävästi. Minä huokaisin helpotuksesta, painoin hänet hissin seinää vasten ja suutelin. Suunnilleen saman tien saavuimme oikeaan kerrokseen ja hissin kilahdus sai meidät hätkähtämään erillemme. Katsoin naurahtaen Erikaa, joka suoristi jakkuaan. Sitten tartuin hänen käteensä viedäkseni hänet huoneeseeni, mutta hän tuntui juurtuneen paikoilleen hissin eteen.

"Jos sä haluat puhua, niin meidän täytyy puhua tässä. Mä en voi tulla sun huoneeseen", hän ilmoitti. Pettymys häivähti ylitseni.
"Mulla on niin ikävä sua", yritin selittää, mutta Erika pudisti päätään.
"Mä en osannut yhtään varautua tähän. Mä seurustelen", hän sanoi. Vatsani tuntui kiertyvän kokoon.
"Ja sä ajattelet, että jos sä tulet mun huoneeseen niin jotain tapahtuisi?" kysyin rypistäen otsaani. Luuliko hän, että halusin vain seksiä? Erika kuitenkin vain katsoi minuun ja nosti kätensä käsivarrelleni. Se lähetti välittömästi pieniä signaaleja joka puolelle kroppaani ja minun oli pakko sulkea silmäni hetkeksi. Juuri tätä olin kaivannut, ja ilmeisesti sitä ei ollut saatavilla.
"Okei, sä olet oikeassa. Mä käyn viemässä nää paperit, niin mennään sitten syömään", huokaisin. Erika näytti taas huolestuneelta.
"Sä et haluakaan jutella?"
"Enköhän mä saanut jo vastaukseni", hymähdin hiukan väkinäisesti. "Voidaan me vaihtaa kuulumiset lounaallakin."

***

Jätin Erikan rauhaan, mutta kun hän lähti jossain vaiheessa hakemaan lisää juotavaa, liityin auttamisen varjolla hänen seuraansa. Laskin käteni kevyesti Erikan alaselälle, ja hän säpsähti hiukan.
"Sähän olet sinnikäs", hän sanoi hymyillen huvittuneena.
"Jos sä olisit helpommin suostuteltavissa parin drinkin jälkeen", vastasin ja sain Erikan kulmakarvat kohoamaan. "Mä en tarkoittanut, miltä se kuulosti. Mutta me ollaan ennenkin päädytty samaan sänkyyn parin drinkin jälkeen", korjasin.
"No niin ei tapahdu tänään", Erika ilmoitti jämäkästi.
"Jos sä sanot niin", vastasin.
"Sanon."
"Se oli kyllä aika upeaa", huokaisin vielä. Se taisi osua maaliin.
"Luuletko sä jotenkin, että musta on hauskaa torjua sut?" Erika tiuskaisi ja näytti melko tuskaiselta. Minulle tuli mieleen edellinen tapaamisemme ja se, miten hajalla hän oli ollut. Kaduin sanojani.
"Anteeksi. Vaihdetaan puheenaihetta. Mitä sä ajattelet siitä, että sun pomo yrittää headhuntata mut?" kysyin sen sijaan.
"Se kysyi mun mielipidettä", Erika vastasi neutraalisti.
"Ja?"
"Ja mä käskin sitä palkata sut”, Erika sanoi yllätyksekseni samalla kun otti juomat vastaan baarimikolta.
”Kiitos."
Erika kohautti olkiaan.
”Mä sanoin sille, ettei sua parempaa tyyppiä olekaan. Miksi mä lähtisin sua kampittamaan? Mä…”, hän sanoi ja hiljeni sitten kesken lauseen. ”Sä olisit ihan täydellinen meidän Ruotsin
toimistolle. Puhtaasti ammatillisista syistä.”
”Kiitos”, sanoin uudestaan, mitä muutakaan minä olisin sanonut. Kai minun pitäisi olla tyytyväinen siitä, että mahduimme edes samaan firmaan Erikan päässä. ”Meidän pitää varmaan viedä nää juomat.”

”Mä taidan lähteä nukkumaan”, Erika totesi puoli kahdentoista maissa. Se sai muutkin liikkeelle lukuunottamatta sitä Erikan pomoa ja paria muuta. Erikan huone oli samassa kerroksessa kuin minun, ja noustuamme hissistä jäimme hiukan vaivaantuneesti seisomaan aulaan.
”Hyvää yötä sitten”, sanoin lopulta. ”Saako sua halata?”
”Hyvää yötä”, Erika vastasi ja nojautui minua päin. Hän painoi päänsä rintaani vasten. Hän tuntui ja tuoksui niin tutulta, että taisin puristaa häntä aika lujaa. Sitten vain seisoimme siinä sylikkäin. Hetken kuluttua Erika muutti asentoaan, mutta kun hän ei lähtenytkään, huokaisin tyytyväisenä.
"Murunen", kuiskasin hänelle. En tiedä, kuinka kauan seisoimme siinä, mutta kumpikaan ei tuntunut haluavan lähteä. Minä olisin ehdottomasti seissyt siinä vaikka koko yön, jos Erikan pomo ei olisi tullut keskeyttämään meitä.
"No te ette päässeet pitkälle", hän totesi. Erika säpsähti hiukan, muttei irtautunut minusta kokonaan.
"Meillä on yli vuoden halailut rästissä", huomautin, ja Kristerin kulmat lennähtivät hiusrajaan asti.
"Erikan kannattaisi ehkä kuitenkin mennä nukkumaan. Mä voin saattaa sut sun huoneeseen", hänsanoi ja Erika näytti hiukan nololta. Olikohan heillä jotain meneillään?
"Hyvää yötä", Erika sanoi vielä ennen kuin lähti oman huoneensa suuntaan.

Nojasin hetken huoneeni oveen. Se siitä sitten. En edes ollut saanut sanotuksi rakastavani Erikaa. Hain minibaarista vielä yhden viskin ja jäin istumaan sängyn reunalle. Tuijotin siinä tyhjyyteen hyvän aikaa ja havahduin sitten kännykkäni värähdykseen rintataskussa. Kaivoin puhelimen esiin, ja ruutu hehkutti viestiä Erikalta. En ollut raaskinut poistaa hänen numeroaan eikä se ilmeisesti ollut vaihtunut. 524.

Ovi aukesi melkein heti koputettuani ja Erika kiskoi minut sisään. Hän oli pukeutunut nähdäkseni vain teepaitaan, vaikkakin uskoin hänellä olevan myös alushousut helman alla.
"Mä luulin, ettei meidän pitänyt päätyä samaan sänkyyn tänään", huomautin.
"Ei me vieläkään olla päätymässä", Erika vastasi ykskantaan. Minä kohotin kulmiani hyväksyvästi.
"Tulinko mä tänne lisähalauksille sitten?"
"En mä tiedä", Erika ähkäisi. Minä käytin hänen empimistään hyväkseni ja kiersin käteni hänen ympärilleen.
"Tiedätkö...", sanoimme sitten yhtä aikaa.
"Sano sä vaan", kehotin.
"Meidän pitäisi varmaan vähän jutellakin", Erika sanoi.
"Hyvä idea", vastasin.
"Mitä sä olit sitten sanomassa?" Erika kysyi, kun en sanonutkaan samaa. Minua nauratti.
"Mä olin sanomassa, että sulla ei ole housuja", vastasin rehellisesti. Erika räpäytti pari kertaa silmiään ja vilkaisi sitten vaatetustaan. Sitten hänen suunsa levisi virnistykseen ja hän suuteli minua.



***

"Hei, anna mun katsoa sua", Erika naurahti lopulta, kun olin antanut hänen yrittää rimpuilla irti hetken. Hän nojasi hiukan taaksepäin ja kallisti päätään kun hän katsoi minua. Sitten hänen vihreät silmänsä porautuivat omiini ja tunsin sydämenlyöntieni kiihtyvän.
"Meillä on vähän kiire", pahoittelin ja revin katseeni irti hänen silmistään.
"Niin, mä arvaan", Erika nauroi. "Onko se sun pikku lastenhoitajasi ihan hiilenä?"
Minä vilkaisin kelloa, joka näytti onneksi vasta puoli kuutta.
"Mä luulen, että se on vaan olevinaan. Eikö teinien pidä aina vähän esittää?" arvelin. "Joka tapauksessa sä pääset nyt nauttimaan kaatosateesta keskellä metsää kolmen pojanviikarin kanssa. Että se siitä kuherruskuukaudesta."
"Neljän. Neljän pojanviikarin. Ja just niin mä haluankin", Erika ilmoitti ja tökkäisi minua kylkeen. "Ja sä saat kyllä viedä mut ihan kunnon kuherruskuukaudelle sitten, kun me mennään naimisiin. Ja siksi aikaa pojat saa kyllä mennä äitinsä luo, ettei meillä ole kotiintuloaikoja", hän linjasi nauraen.
"Sä olet niin ihana", huokaisin. En olisi enempää voinut toivoa.
"Mä tiedän", Erika vastasi virnistäen.

Matka mökille sujui nopeammin, sillä pahin ruuhka siihen suuntaan oli jo hälvennyt, ja ehkä Erikallakin oli osuutensa asiaan. Olimme perillä varttia vaille kahdeksan, ja sade oli lakannut ainakin hetkeksi. Malin harppoi saman tien ulos laukkuineen.
"Hyvä, että te tulitte, mä lähden nyt!" hän ilmoitti.
"Tässä on Erika. Erika, Malin", yritin esitellä tytön ja Erikan toisilleen, mutta Malin vain pyöräytti silmiään. "Heitänkö mä sut kotiin?" kysyin vielä.
"Hei haloo, toi matka on jotain viistoista minuuttia. Ja mä oon pyörällä!" Tyttö tuiskahti.
"Kiitos miljoonasti", kiitin ja painoin tukun seteleitä tytön käteen. "Hyvää juhannusta." Hän vilkaisi nopeasti rahoja ja väläytti sitten minulle leveän hymyn. Hän vakavoitui kuitenkin nopeasti ja kohautti olkiaan.
"Samoin."

Erika purskahti nauruun, kun oli varma, että Malin oli tarpeeksi kaukana.
"Voi teini-ikä, onneksi sun lapset on poikia", hän nauroi.
"Luuletko sä, että se tekee teini-iästä jotenkin helpompaa?" kysyin huvittuneena.
"Tulee ainakin mulle. Ja niille. Mä olen ihan sairaan SMILF, ja tuskin mulle kukaan kehtaa kiukutella", hän sanoi ja iski silmää. Minua nauratti, ja nappasin hänet syleilyyn.
"Nyt me ehditään pussailla ihan vähän aikaa ennen kuin meidän pitää mennä ruokkimaan pojat", sanoin. Erika nauroi ilahtuneena ja halailimme hetken keskellä pihaa. Sitten hän kuitenkin ravisti minut irti.
"Meillä on koko loppu elämä aikaa. Mä haluan nähdä riiviöt", hän ilmoitti. Seurasin häntä sisään ja katsoin lämmöllä, kuinka poikani kävivät kukin vuorollaan halaamassa Erikaa. Huokaisin syvään ja avasin kylmän oluen. Kyllä ihmistä saattoi onnistaa.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   26.5.16 17:48:37

Aaw tää loppu oli aika täydellinen!

Lähettäjä: Möhkö 
Päivämäärä:   26.5.16 18:53:35

Voi vinde, voisin itkeä. Ihan mahtava loppu mahtavalle tarinalle! Kiitos <3