|
Lähettäjä: Sennnu
Päivämäärä: 27.4.12 16:47:38
En oikein tiennyt, huvittiko minua. Tietysti kaikki, mitä Hanna keksi tarjota, oli oletusarvoisesti kiinnostavaa ja tilaisuus, mutta entä oikeasti?
- Mitä mun pitäisi tehdä? Kulkea edes takaisin tallissa, läpsytellä raipalla saappaanvartta ja haukkua henkilökuntaa?
Hetken kuvittelin Hannan suuttuneen harkitsemattomasta lipsahduksestani, mutta sitten hän vain huokaisi.
- Jos sua huvittaa. Ja tarpeen tullen toki. Mä oletan olevani paikalla aika pian, joidenkin päivien kuluttua, mutta sillä aikaa kun mä olen poissa, saat mun puolesta vaikka piiskata niitä. Ratsastamaan mä sua tarvitsen. Mä en halua kuvitella, mitä mun kisapeleille on tapahtunut kolmessa viikossa, ellei niillä tehdä muuta kuin käydään maastossa, kävelytetään ja juoksutetaan.
- Sun luonako mä asuisin?
- Ellet sä halua mennä Mustaojan mummolle.
Puistatus. Miten minä muka sinne voisin ängetä?
- Mä siis vain ratsastaisin? Ei tallitöitä?
- En minäkään niitä tee.
- Etkä satuloi hevosia, huomautin.
- En. Enkä useinkaan edes alku- ja loppukävele.
- Ja mitä sä maksaisit mulle?
- Saman kuin Vesku, Hanna sanoi kärsimättömästi ja minusta alkoi näyttää siltä, että hän oli väsynyt tenttaamiseeni. Hengitin syvään ja päätin lopettaa siihen, ennen kuin hän heittäisi minut ulos.
- Jos ei Mustaojalla jouduta pulaan sen takia niin kai mä voisin tulla.
- No mutta kiitos nyt ihan kauheasti!
Hannan kiitos oli niin täynnä sarkasmia, että punastuin. Ellei hän selvästikin olisi ollut omasta mielestään tarjoamassa minulle elämäni tilaisuutta, olisin kysynyt vielä noin kymmenen eri asiaa alkaen siitä, kuuluisiko ruoan laittaminen sopimukseen, mutta en uskaltanut.
- Ja sä puhut Veskun kanssa? varmistin kuitenkin vielä.
- Mä puhun ja ilmoitan sitten, kun tiedän tarkemman päivän, Hanna sanoi eikä tarjoutunut kaatamaan minulle enempää viiniä, vaikka lasini oli tyhjä. Se oli selvä merkki.
- Kai mun on parasta mennä tästä, ennen kuin Jerry ehtii nukahtaa ja herää mun kolisteluun, sanoin ja nousin.
- Nukutteko te yhdessä? Hanna kysyi nopeasti kuin piiskansivallus. Totesin puhuneeni sivu suuni.
- Vesku oli alun perin varannut niille vain yhden huoneen, eikä sitten ollut enää mulle omaa huonetta, selitin täysin totuudenmukaisesti.
- Mutta mitä Camilla siihen sanoo?
Siitä tajusin, että saatoin olla ainoa, jolle Jerry oli kertonut suhteen päättymisestä. Jos Jessi ja Vesku olisivat tienneet, olisi Hannakin tiennyt. He eivät varmaankaan olleet kehdanneet kysyä tai olivat tyytyneet johonkin Jerryn niin ympäripyöreään vastaukseen, ettei se ollut paljastanut kuin vähän väliaikaista toraa.
- Ne ei ole enää yhdessä, sanoin yksinkertaisesti, sillä ei Jerry ollut kieltänyt minua kertomasta.
- Niinkö? Eikö?
- Niin se mulle sanoi.
- Ja sä ajattelit tarjota vähän lohtua poikaparalle?
- En, töksäytin vihaisesti. – Mä en halunnut jakaa huonetta jonkun vieraan vihtiläisen toimittajanaikkosen kanssa. Mä nukun itäseinän sängyssä ja Jerry länsipuolella. Mulla ei ole mitään aikomusta ruveta laastariksi sille.
- Jaha, Hanna sanoi ja minun oli vaikea tulkita hänen ilmettään, mutta kaipa se oli tyytyväinen. Camilla oli ollut pointti siinä, ettei kukaan tuntunut kenenkään mielestä olevan tarpeeksi hyvä Jerryn tyttöystäväksi.
- Niin, vakuutin.
- Se on varmaankin ihan fiksua. Muista, ettei tervekätinen nainen miestä tarvitse. Menehän nyt sitten.
- Menen. Hyvää yötä, toivotin ja huokaisin helpottuneena, kun emme olleet päätyneet epäsopuun, vaikka aineksia olisi ollut. Kun vilkaisin ovelta taakseni, näin Hannan kaatavan itselleen lisää viiniä.
Huone oli pimeänä, kun pääsin sinne, mutta sillä aikaa, kun mahdollisimman äänettömästi hoidin iltapuuhat vessassa, oli Jerry sytyttänyt taas valot.
- Mä yritin olla herättämättä, sanoin.
- Ei se mitään, en mä nukkunut vielä. Mitä Hanna halusi? Jerry kysyi. Hän makasi mahallaan ja nojasi käsiinsä sen näköisenä, että oli valmistautunut pitkään juttutuokioon.
- Tyttöjen juttuja, sanoin nopeasti.
- Tyttöjen juttuja? Jerry toisti ihmetellen kuin olisin vihjannut, että Hanna oli jotain erikoista lajia, kuten humanoidi. Mutta en kyllä aikonut ruveta kertomaan mitään rasvaimusta. Jotain sisarellisuutta piti maailmassa olla.
- No, naisten.
- Kuulostaa mielenkiintoiselta.
Se kuulosti vihjaukselta kertoa lisää, joten kerroin, mitä Hanna oli sanonut tervekätisistä naisista. Olin hihitellyt sitä siitä lähtien.
- Okei, ehken mä halua kuulla enempää.
- Ei kun oikeasti se halusi lainata mua Mustaojalta pariksi viikoksi.
- Miksi?
Kysymys tuli niin nopeasti, että pelkäsin talloneeni joitain varpaita.
- Mistä mä sen aivoituksia tiedän? Tai sanoi se, että se on joulukuun alkuun ilman ratsuttajaa, muistin. Se oli hyvä syy. – Älä kiukuttele. Kai se olisi pyytänyt sua, jos luulisi, että sä voit lintsata koulusta viikkokaupalla.
- Niin. Joo, niin kai. Aiotko sä mennä?
- Jos Veskulle sopii, sanoin kohauttaen olkapäitäni ja pujahdin peiton alle.
Aamun kouluradoissa ei enää ollut mainittavaa jännitysmomenttia. Tehtävät eivät olleet sen vaikeampia kuin edellisaamun ryhmäratsastuksessakaan, enkä uskonut kouluaitojen ainakaan Utopiaa säikäyttävän. Se oli nähnyt sellaiset jo kotona, Mustaojan maneesissa. Kerran sinne oli pystytetty pöytäkin ja Vesku oli istunut sen ääressä juomassa kahvia, kun minä olin ratsastanut. Tietysti paikka oli eri, mutta en odottanut sen välittävän, eikä se välittänytkään. Yritin olla äärimmäisen huolellinen ja valmistella sen reilusti jokaiseen tehtävään ja siirtymiseen, ja hyvin se sitten menikin. Tamma oli kuin kotonaan aitojen sisällä. Tänään näin Jerrynkin ratsastuksen, olihan hänen vuoronsa heti minun jälkeeni ja minua kerrassaan pyydettiin jäämään maneesiin, jottei Örkki hermoilisi yksinäisyyttään, kun muillakin oli ollut muita ratsukoita radan ulkopuolella. Aloin ymmärtää, miksi hän sanoi, että se säväyttäisi vuoden kuluttua. Se säväytti hetkittäin jo nyt.
Kaksoset olivat lähteneet Mustaojalle ratsastelemaan, kun Vesku ja Jessi olivat taas ajaneet katsomaan meitä, joten saimme hoitaa hevosemme itse talliin. Ajattelin kaihoisasti Hannan puheita, jotka olivat valvottaneet minua iltayöllä Jerryn jo nukahdettua. Ajattelin, miltä tuntuisi vain ratsastaa ja ratsastaa, vaihtaa lennossa hevosta ja jatkaa muiden tehdessä likaisen työn. En todellakaan tulisi kaipaamaan tallitöitä. Hartiani tuntuivat olevan alituisessa krampissa nykyään ja minun oli ollut pakko antaa Jessin hieroa niitä, ennen kuin lähdimme tänne. Se oli auttanut, mutta jumitus tuntui nyt pikkuhiljaa palailevan, vaikken ollutkaan lapioinut yhtään mitään.
- Oletko sä valmis? Mennään katsomaan, miten meidän kävi, Jerry sanoi.
- Mennään ihmeessä. Mä olen jo ihan kyllästynyt näihin kinkereihin, huokaisin.
Jerry oli edelleen pistejohdossa, mutta ratsukko, joka oli ollut eilisen jälkeen kolmantena, oli mennyt Utopian ja minun ohi. Minä olin vähän pettynyt, mutta hevosen omistaja vaikutti tyytyväiseltä.
- Kiitos, Vesku sanoi ja halusi ravistaa kättäni, paitsi että kesken kaiken hän halasikin minua. – Mä en tiennytkään, minkä kultakimpaleen mä kesällä palkkasin!
- Mä oisin voinut olla kakkonen, puuskahdin, mutta minua alkoi myös naurattaa siitä ilosta, että Vesku riemuitsi sillä tavalla. Olisin voinut myös lisätä, että Jerryn kanssa Utopia olisi voinut olla ykkönen, mutta en viitsinyt. Tähän oli ihan hyvä tyytyä.
|