Kirjoita uusi viesti  |  Alueen etusivu  |    |  Etsi  Alas ⇓   
  Pääosassa Henriikka 13

LähettäjäSennnu 
Päivämäärä:   17.4.12 19:38:00

Edellinen.

-------------

Kohta sen jälkeen Vesku alkoi hätistellä meitä liikkeelle, mutta sai samalla Camin piikit taas nousemaan.
- Mä en ole syönyt vielä. Ja etkö sä sanonut, että sä ratsastat vasta iltapäivällä? hän kysyi Jerryltä.
- Joo, mutta mun pitäisi kai olla mukana eläinlääkärin tarkastuksessa, tämä sanoi.
- Jaha.
- Mutta onhan meillä oma auto. Me voidaan ajaa perästä, Jerry ehätti sanomaan.
- Tehkää mitä teette. Mä maksan teidän huoneen pois, muistakaa jättää avain, kun lähdette, Vesku sanoi. Hän ei ilmeisestikään kaivannut toista yhteenottoa tulevan miniänsä kanssa.

Me muut saavuimme kisa-alueelle vähän kahdeksan jälkeen ja minä menin viimeistelemään Daisyn sykeröt kaksosten huolehtiessa Djangosta ja Peevestä. Vesku lähti etsimään Eveliinaa ja Jessi Hannaa.
- Sano terveisiä, kehotin. Melkein toivoin, että olisin itse voinut lähteä etsimään Hannaa. Muutama piikittelevä kommentti ulkoasustani ja mahdollisuuksistani olisi tehnyt terää. Enkö muka ollut niiden voimin selvinnyt edellisistäkin kisoista paljon paremmin kuin olin edes toivonut? Mutta ehkä näkisin hänet jossain vaiheessa päivää.

Vesku palasi sopivasti, kun kaikki jouhet oli järjestetty yhtä siisteiksi kuin minun nutturani. Olin hyvin iloinen siitä, ettei minun tarvitsisi puuttua eläinlääkärin esittelyyn. En mielelläni ryhtynyt puuhiin, joista en ihan tarkkaan tiennyt, miten toimia. En ainakaan julkisesti. Menin silti mukaan, kun Vesku, sopivasti paikalle ehtinyt Jerry ja kaksoset lähtivät viemään hevosia tallin taakse, mihin tarkastuspiste oli järjestetty. Jessikin oli palannut ja hän nappasi Camin käsikynkkäänsä. Annoin heidän jäädä kaikessa rauhassa taaemmas ja hölkkäsin itse hevosten kintereille. En halunnut nyt miettiä Camin kiukutteluja ja toisaalta pelkäsin, että saatoin olla osasyy niihin. Olisi kaikille helpompaa, jos pysyttelisin kaukana hänestä. Vaikka saattoihan hänellä tietysti olla ihan simppeli krapulakin. Hänen silmänsä olivat vähän sen näköiset.

Eveliina odotti meitä hevosineen tallin kulmalla ja hänen mukanaan oli toinen nuori tyttö, varmaankin hevosenhoitaja. Katselin kiinnostuneena, mitä tapahtuisi, mutta ei se ollut mitenkään jännittävää. Kaksoset ja Jerry taluttivat kukin vuorollaan hevoset edes takaisin tallitien pätkällä, ensin käynnissä ja sitten ravissa. Siinä kaikki. Olisin minäkin siitä selvinnyt, totesin ylemmyydentuntoisesti, kun Eveliina vuorollaan vei Innuendon tielle. Se siirtyi upeaan raviinsa, jonka rinnalla Eveliina sai pinkoa kuin heikkopäinen, mutta…
- Ei hitto, sehän ontuu! Sarri henkäisi ja nostin katseeni Daisystä, jota rapsuttelin. Niin se ontuikin nyt takaisinpäin tullessaan, oikeaa etujalkaa.
- Mitä nyt? kysyin säikähtäneenä.
- Odotetaan ja katsotaan. Ehkä se astui kiveen tai jotain.

Asianomaisen jalan kavio katsottiin siltä varalta, kenkää koputeltiin ja heiluteltiin ja Eveliina sai juoksuttaa hevosensa uudelleen. Nyt ontuma oli vieläkin selvempi ja huomasin tunkeneeni lakattomat kynteni suuhuni.
- Mitä nyt tapahtuu? kysyin.
- Nyt odotetaan, Vesku sanoi. – Viekää te ne hevoset pois ja tulkaa sitten takaisin. Mä menen juttelemaan Eveliinan kanssa.

Jerry ja kaksoset tottelivat ja minä jäin seisoskelemaan Jessin ja Camin kanssa.
- Se tutkitaan vielä kerran kaikkien muiden jälkeen, Jessi sanoi. – Mutta jos se vaan kolautti sen johonkin niin se voi olla kohta kunnossa.
- Toivottavasti, mutisin, mutten ollut ihan varma, olinko täysin vilpitön. En pitänyt siitä, että suunnitelmat muuttuivat äkkiarvaamatta, vaikka tämä olikin juuri se häviävän pieni mahdollisuus, jonka takia olin täällä nyt. Siltikin tunsin äkkiä olevani täynnä intoa ja sisua.

  Re: Pääosassa Henriikka 13

Lähettäjä: Emsku 
Päivämäärä:   17.4.12 20:16:13

Mua jännittää..

  Re: Pääosassa Henriikka 13

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   17.4.12 20:18:14

LISÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄä

  Re: Pääosassa Henriikka 13

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   17.4.12 20:21:11

nyt joutuu henu sm-radalle

  Re: Pääosassa Henriikka 13

Lähettäjä: hernerokka 
Päivämäärä:   18.4.12 07:28:23

olipa ilonen yllätys tää lisäpätkä! :)

  Re: Pääosassa Henriikka 13

LähettäjäSennnu 
Päivämäärä:   18.4.12 16:52:41

75. Paras päivä
Eveliinan hevonen ei saanut lupaa kilpailla, sen tuli Vesku kertomaan, kun vielä muutama joukkueellinen, mukaan luettuna Hannan, oli käynyt näytillä. Hanna oli lähettänyt omat tyttönsä viemään hevoset pois ja jäänyt odottamaan uutisia meidän kanssamme, hän oli itse ollut yhtä vähän motivoitunut juoksemaan edes takaisin kuin Vesku ja patsastellut vain katsomassa kiiltävine saappaineen.
- Tästähän tulee mielenkiintoista, hän sanoi ja käänsi katseensa minuun. – Meidän kannalta varmaan ihan onnellinen käänne.
- Haloo, huudahdin kimmastuen.
- Se kirjava sekasikiö ei mitenkään pysty kilpailemaan ton kanssa, Hanna selvensi nyökäten kohden Innuendoa, jota vietiin juuri ohitsemme. Eveliina näytti siltä, että olin onnellinen, kun en ollut hänen seuruettaan.
- Ei sen tarvitsekaan. Se menee eri luokkaan, Vesku sanoi. – Jerry, osaathan sä sen B:n? Daisyä on turha laittaa siihen, jos sä pystyt sen menemään. Sillä ei kuitenkaan ole tarpeeksi liikettä.
- Totta kai mä osaan, Jerry sanoi. – Osaako Henriikka sen A:n?
- Mä osaan sen A:n, mikä mun piti mennä, mutta en mä nyt taida mennä, sopersin. Tietysti osasin myös ne SM-ohjelmat, ne eivät vaan olleet päällimmäisinä mielessäni juuri nyt.
- No, sulla on vielä aikaa kerrata. Tule, mennään käymään kansliassa, Vesku sanoi ja tarttui minua käsivarresta.

Siihen mennessä, kun olimme päässeet kisakansliaan asti, olin päässyt yli yllätyksestä.
- Mä en soita mutsille. Se vielä ryntää ostamaan lentolipun tänne, sanoin Veskulle.
- Se vois nipin napin ehtiä. Eikö sun pitäisi?
- Ei. Oletko sä pahoillasi nyt? kysyin, sillä hänen sanansa töksähtivät yllättävän lyhyinä.
- No, yllätykset on aina ikäviä ja Eveliinaa käy sääliksi. Mutta kyllä mä suhun luotan. Sä pystyt takuulla ratsastamaan ihan ilmiömäisen radan.
Jonkun muun suusta olisin voinut ottaa sen víttuiluna, mutta en Veskun, etenkään, kun hän lisäsi olevansa enemmän huolissaan Peevestä.
- Se on hieno hevonen, sanoin luottavaisesti.
- Niin onkin, mutta mä en vieläkään tiedä, mitä se oli silloin viime viikonloppuna tekevinään.
- Kyllä Jerry varmaan pärjää sille. Mä olen ratsastanut sillä koko viikon ja se on ollut ihan kiltisti.
- No kaipa mä sitten uskon sua, sanoi Vesku ja nyt hän kyllä nauroi minulle. Syystäkin, ymmärsin. Mikä minä olin Jerrystä noin alentuvaan sävyyn puhumaan? En voinut muuta kuin nauraa itsekin, ja nauraminen oli hyvä asia. Se kasvatti itseluottamusta.

Koska suunnitelmat nyt menivät aikataulullisesti uusiksi, söimme aikaisen lounaan Hannan porukan seurassa. Buffettiteltassa kärisi kaksi suurta pannua, toisessa pyttipannua ja toisessa paellaa. Jerry ja Cami loistivat poissaolollaan: Jerry oli lähtenyt lepyttämään tyttöystäväänsä kahdenkeskisellä lounaalla jossain kisa-alueen ulkopuolella. Se sopi hienosti, ainakin minun ruokahaluni oli paljon parempi ilman Camin läsnäoloa. Olin muutenkin loistavalla tuulella. Tästä päivästä oli hyvää vauhtia kehkeytymässä elämäni paras. Minä olin mukana joukkueessa ja järjellä ajatellen – ja olin ajatellut niin, että pääni melkein sauhusi – en voisi onnistua Daisyn kanssa kovinkaan huonosti. Se oli tarpeeksi taitava ja varma ratsastettava ja olin onnistunut sen kanssa ennenkin, joten pahin jännitysmomentti oli poissa. Ei, meidän joukkueemme heikoin lenkki oli Peeve.
- Me niin hakataan teidät, uhosin Hannalle, joka istui minua vinosti vastapäätä. Nainen katsoi minua pitkin siroa nenänvarttaan.
- Jos niin sattuisi käymään niin mietipä, kuka on teidät kaikki kouluttanut.

Minun luokkani oli ensin ja totesin, ettei Sarri ollut juurikaan liioitellut edellispäivänä Daisyn kuntoa. Tiesin ja tunsin sen jo niin hyvin, että harjoittelin pääasiassa takaosakäännöksiä, joita minun alkuperäisessä ohjelmassani ei ollut, ja niiden lisäksi kokeilin Veskun neuvoja siitä, miten saada se ratsastettua ryhdikkäämmäksi.
- Mä lopetan tähän. Se on nyt hyvä, ilmoitin, kun olin säikähdyksekseni tuntenut ensimmäisen haluttoman hidastelun. En päässyt eroon siitä muistikuvasta, että Hanna oli moittinut tammaa vanhaksi, ja vaikken epäillyt sen kuntoa, saattoi se aina kyllästyä.
- Jos susta tuntuu siltä, Vesku sanoi. – Mä luotan suhun.

  Re: Pääosassa Henriikka 13

Lähettäjä: tripi 
Päivämäärä:   18.4.12 17:03:24

nää on taas näitä hetkiä kun haluaisi vain lukea lisäää ja lisää! ja vielä vähän.. vaikka vaan yhden pätkän... ja nälkähän kasvaa syödessä.

  Re: Pääosassa Henriikka 13

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   18.4.12 17:05:06

Voi herranjumala.... Jännittää. Jatkoa? Pliispliispliis

  Re: Pääosassa Henriikka 13

Lähettäjä: Keukeu 
Päivämäärä:   18.4.12 17:35:57

Voi herranjumala, ei vanhan sydän kestä tällaista jännitystä! Nyt sitten äkkiä sitä jatkoa ennen kuin mun pitää turvautua purkilliseen Nitroja...

  Re: Pääosassa Henriikka 13

Lähettäjä: PV 
Päivämäärä:   18.4.12 17:42:00

Oon niin fyysisesti kuin henkisesti sairas ja tää pätkä nyt ei juurikaan auttanu pikemminkin päin vastoin. Henkistä puolta auttais aika kivasti sellanen yks pikku juttu... Arvaa vaan mikä :D

  Re: Pääosassa Henriikka 13

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   18.4.12 18:01:56

toivottavasti sä et aio ootatuttaa huomiseen asti :s

  Re: Pääosassa Henriikka 13

Lähettäjä: Figaron_haamu (ek) 
Päivämäärä:   18.4.12 19:44:20

Kyllä sennu vielä yhden välipätkän tohon saa ennen rataa ahdettua ;)

  Re: Pääosassa Henriikka 13

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   18.4.12 20:02:52

nii ja sillon pitäisi oottaa perjantaihi sitä kisapätkää gräääh :D

  Re: Pääosassa Henriikka 13

LähettäjäSennnu 
Päivämäärä:   18.4.12 20:22:20

No jos ihan pikkupätkä :D
--------------
Minä ratsastin suorastaan jumalaisesti. Turha sitä on vähätellä. Jo puolivälissä rataa tiesin, ettei mikään voisi mennä vikaan. Daisy oli saanut esiintyjämoodinsa päälle ja liiteli tehtävästä toiseen ja minä sen kun hymyilin ja ohjasin. Oli kyllä melkein yhtä kamalaa herätä pyyhkimään kasvoilta kestohymy kuin tuskanirvistys lopputervehdyksessä, mutta sain raikuvat aplodit ja taputtelin hevosta innokkaasti kummallekin puolelle kaulaa antaessani sen kävellä pois radalta.
- Oltiinko me täydellisiä vai mitä? henkäisin, kun mustaojalaiset piirittivät minut maneesin ulkopuolella.
- Olitte, sanoi Jessi lämpimästi.
- Sä et saa istunnasta täysiä, ja toinen takuri hajosi vähän enemmän kuin toinen, sanoi Vesku.
- Heiluinko mä taas laukassa? kysyin pelästyen. Hanna tappaisi minut, jos olisin niin tehnyt. Tai ei ehkä tässä tilanteessa tappaisi, mutta seuraavan kerran jossain muualla tavatessamme.
- Pikkusen. Mutta jos sä et saa yli seitsemääkymmentä niin mä syön jotain, mitä mun ei pitäisi syödä. Mene nyt jäähdyttelemään se, mun pitää mennä katsomaan, miten Jerry pärjää verkassa.

Menin kiireesti, sillä halusin kaikin mokomin nähdä Jerryn radan. Tallialueen lähistöllä kulki lyhyt, opastettu maastolenkki, ja ajattelin sen riittävän meille oikein hyvin. Ravasin pienen pätkän ja annoin Daisyn kävellä lopun matkaa ja näin helpotuksekseni toisen kaksosista odottamassa minua, kun palasin maneesin luo. Heillä oli eriväriset takit, joten tiesin jo kaukaa, että siinä oli Sunna.
- Ei kai Jerry ole vielä mennyt? kysyin.
- Ei kai sen luokka ole vielä alkanutkaan, hän arveli.
- Oletko sä varma? Koska sitten mä voin kävellä vielä yhden kierroksen. Se varmaan arvostaisi sitä.
- Mene ihmeessä. Ne kuitenkin lanaa maneesin ja kaikki tässä välissä. Mä vaan halusin tulla kertomaan sulle, että sä sait 72 ja rapiat.
- Mä sain? kiljaisin ja Daisy hätkähti.
- Siltä näyttäis.
- Lainaa mulle sun puhelinta. Mun on pakko soittaa Mintulle. Ja mutsille. Ehkä mä soitan saman tien Hevosurheiluunkin!
- Niille sun ei tarvitse soittaa, niillä on toimittaja täällä, Sunna sanoi mutta sain hänen kännykkänsä. Omani oli jossain kassissa Veskun autossa.

Saattoi olla epäratsastajamaista puhua kännykkään ja kehuskella suorituksellaan, mutta minun oli pakko pistää ilosanoma kiertämään. Minttu ei vastannut, mutta äiti oli tohkeissaan ja minun oli lopetettava puhelu lyhyeen sanomalla, että kisat jatkuivat vielä.
- Soita mulle, kun tulokset on selvillä, äiti määräsi ja hänen äänensä kuulosti sellaiselta, etten voinut muuta kuin luvata. Lupauksen pitäminen sitten olisi toinen juttu.

Sunna otti minulta sekä hevosen että kännykän ja minä siirryin katsomoon. Näin Jessin ja Camin vähän kauempana, mutta en viitsinyt lähteä polkemaan varpaita päästäkseni heidän luokseen vaan istuin penkin päähän. Minusta tuntui, että kaikki tuijottivat kisa-asuani ja yrittivät keksiä, kuka oikein olin. Saattoi olla, että tottuisin sellaiseen jossain vaiheessa, mutta vielä ei ollut se aika, se oli vain kiusallista.

  Re: Pääosassa Henriikka 13

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   18.4.12 21:05:47

oi jes!

  Re: Pääosassa Henriikka 13

Lähettäjä: Keukeu 
Päivämäärä:   18.4.12 21:06:53

Voi Sennnu! Kiitos, kiitos, kiitos, kiitos! Nyt saa taas ens yönä nukuttuakin! =)

  Re: Pääosassa Henriikka 13

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   18.4.12 22:11:18

<33

  Re: Pääosassa Henriikka 13

Lähettäjä: ankka 
Päivämäärä:   18.4.12 22:28:51

työjakso alkaa parhaiten sennun siivittämänä :o)

tästä on tullut mun safkis pahe.

pahasti olen koukussa, mutta onneksi addiktio ei ole haitallinen.

  Re: Pääosassa Henriikka 13

Lähettäjä: PV 
Päivämäärä:   19.4.12 11:37:49

Onko tuo myöhempien tarinoiden "White trash" vika osa ennen kuin alkaa Henun osuus tarinasta? Mitä nuo Marttajutut on?

  Re: Pääosassa Henriikka 13

Lähettäjä: tripi 
Päivämäärä:   19.4.12 17:08:52

PV ovatko Karoliinan kirjoittamat DFH:t tuttuja? Meitä oli aikoinaan muutama aktiivinen lukija-kommentoija, ja päätimme sitten kirjoittaa yhteistä jatkotarinaa, jossa "itse" esiinnyimme päähenkilöinä. Mä luulin että marttikset olisivat mulla vielä tallessa jossain mutta EN LÖYDÄ! Sennnu onko sulla?

  Re: Pääosassa Henriikka 13

Lähettäjä: Keukeu 
Päivämäärä:   19.4.12 18:59:15

...kerjää tämän päivän pätkää...

  Re: Pääosassa Henriikka 13

LähettäjäSennnu 
Päivämäärä:   19.4.12 19:26:55

Tripi, kaikki on tuolla sivuilla.
PV joo, White trashin jälkeen tuli Henriikka. Sille mä en ole vielä saanut tehtyä sivua. Ja marttikset tripi jo selittikin.
--------------
Jerry ratsasti sisään jäykästi, mikä pisti minut aavistelemaan pahaa, mutta kunhan hän pääsi vauhtiin, kaikki tuntui sujuvan yhtä sulavasti kuin ennenkin. Suureksi helpotuksekseni Peeve käyttäytyi asiallisesti ja antaumuksella. En tietenkään ollut nähnyt edellisiä ratsukoita, mutta Jerryn esityksessä ei ollut mitään hävettävää. Melko pian Jerryn jälkeen Vesku ratsasti. Hannakin ratsasti. Minä istuin katsomossa tasan siihen asti, kun viimeinen ratsukko oli poistunut radalta viis veisaten siitä, mitä muut tekivät. Olin ihan tarpeeksi monissa kilpailuissa ollut hoitajana näkemättä edes nurkkaa yhdestäkään luokasta, nyt otin tilaisuudesta kaiken irti. Olinhan sentään ratsastanut hienosti. Vasta kun kuulutettiin tauko ennen palkintojenjakoa, lähdin liikkeelle. Minun oli pakko käydä vessassa. Toivottavasti siellä olisi peili, sillä jos nyt yhtään uskalsin omiin silmiini luottaa, olisimme palkintojenjaossa. Sääkin alkoi enteillä sitä. Pilvet repesivät läntisellä taivaanrannalla ja sieltä säntäsi kimppu auringonsäteitä kutittamaan silmiä.

Kun totesin olevani ihmisen näköinen, lähdin etsimään loppujoukkuetta ja löysin sen kanslian luota, missä ilmoitustaulukin oli.
- Miten meidän kävi? kysyin sännäten porukan keskelle. Kaikkien ilmeet paljastivat jo, että hyvin, mutta miten hyvin?
- Sä sijoitut ja Vesku voitti, Jerry näyttäisi olevan kolmantena, Jessi ilmoitti.
- Vesku voitti Hannan? Jihaa! kiljaisin ja minun teki mieli heittää silinteri ilmaan. – Mutta voitettiinko me?
- Mä pahasti pelkään niin, Vesku nauroi ja kaappasi sekä Jerryn että minut yhteen karhunhalaukseen. – Mutta älkää nyt kuristako mua, jos mä laskinkin väärin.
- Mutta eikö me sitten tarvita hevoset? huolestuin, kun kaksosetkin tulivat samaan kasaan ja minua alkoi hiukan ahdistaa.
- Ei, palkintojenjako on ilman hevosia, Vesku sanoi ja alkoi irrottautua. – Oletteko te kaikki ihmisen näköisiä? Jerry, missä sun pytty on?

Paras päivä, totta totisesti. Yleisö oli alkanut kaikota maneesista, sillä jalan suoritetussa palkintojenjaossa ei tietenkään ollut sellaista hohtoa kuin jos hevoset olisivat olleet mukana antamassa oman säväyksensä. Saatoin vain kuvitella, mitä Peeve olisi voinut saada päähänsä, jos se olisi joutunut seisomaan rivissä kahdeksan muun konin kanssa salamavalojen räiskyessä, sillä vaikka ihmiset olivat häipymässä, oli toimittajia vielä jäljellä. Tuijotin heitä pelonsekaisin tuntein, kun hipsin Veskun ja Jerryn perässä maneesiin, mutta tajusin sitten suoristautua ja näyttää siltä, että voitin tämän tason kouluratsastuskilpailuja viikoittain. Pää pystyyn ja olkapäät taakse; melkein kuulin äidin äänen. Jos hän näkisi jossain kuvan, jossa näyttäisin Quasimodolta, saisin satikutia. Ja hymyillä piti myös, eikä se ollutkaan vaikeaa, kun alkuun pääsi. Jessus, että hymyilinkin. Kaksoset, Jessi ja Cami olivat eturivissä ja pitivät ihan järkyttävää meteliä, kun saimme kädenpuristukset, ruusukkeet, mitalit ja vielä kukkakimputkin. Kaiken ylenpalttisuus alkoi ihan hengästyttää. Katsoin kukkia ja ajattelin, että vaikka miten olisi tapana heittää ne yleisölle, minä en heittäisi. Pitäisin ne ihan itse, kuivattaisin ja säilyttäisin kuolemaani asti.

Sitten se oli ohitse, tai niin minä luulin. Vesku ja Jerry kävivät viemässä kimppunsa Jessille ja Camille, mutta minä syleilin edelleen omaani.
- Yhteiskuva! joku vaati ja automaattisesti asetuimme poseeraamaan. Vesku ja Jerry laittoivat kumpikin kätensä ympärilleni ja hymyilimme, hymyilimme, kunnes leukaperiä alkoi koskea. En olisi uskonut Mustaojan ukoille sellaista poseerauskykyä, kuin mitä he osoittivat. Kumpikin painoi yhtaikaa suukon poskelleni ja melkein sokaistuin salamavaloista.
- Ja kuka tää tuntematon suuruus on? kysyi yksi kameraa käyttelevistä naisihmisistä. Hän näytti opettajan karikatyyrilta, kunnes kaivoi esiin kynän ja lehtiön. Silloin mieleeni tuli Rita Luodiko.
- Henriikka on Mustaojalla ratsuttajana, Vesku vastasi ja tunsin punastuvani hiukan, vaikka tietysti tallityöntekijä ei kuulostanut ollenkaan niin hienolta ja ymmärsin Veskun sanavalinnan.
- Ja miltä tuntuu saavuttaa tällainen voitto omilla kasvateilla? Ja vielä oman perheen kesken?

Vesku vastaili kärsivällisesti ja valitteli Eveliinan hevosen loukkaantumista ja tämän kotiinlähtöä Jerryn ja minun häälyessä taustalla. Hymyileminen alkoi mennä överiksi ja aloimme paremminkin virnistellä kuin kaksi idioottia ja sitten minua alkoi naurattaa. Kikatuttaa.
- Lopeta, Jerry kuiskasi kiukkuisesti korvaani ja ravisti minua niskasta kuin kuritonta koiranpentua, mutta kuulin, ettei hänkään ollut kaukana hysteriasta. Vesku taisi kuulla sen myös, sillä hän kiitti arvokkaasti ja sanoi, että meidän oli palattava hevosten luo. Maneesi alkoi muutenkin tyhjetä, paitsi järjestäjiä, jotka alkoivat kantaa kouluaitoja pois.

  Re: Pääosassa Henriikka 13

Lähettäjä: Emsku 
Päivämäärä:   19.4.12 19:35:26

Jee!! Älyttömän hyvä pätkä! :)) Sä olet Sennnu ihana <3

  Re: Pääosassa Henriikka 13

Lähettäjä: tripi 
Päivämäärä:   19.4.12 19:36:39

Olipa lyhyt :o Mutta onneksi nyt mulla on Kinsellalta kirja mitä en ole vielä lukenut, ja marttiksetkin pitää taas lukea!

Odotettavissa on hurjaa juhlintaa ja camin äkäpusseilua kun Jerry kehtasi pussata lapsensa äitiä. Ja mä odotan Hannan istuvan iltaa voittajien kanssa.

  Re: Pääosassa Henriikka 13

Lähettäjä: PV 
Päivämäärä:   19.4.12 20:05:30

Tää oli aivan ihana pätkä!!! NYT mietin kärsinkö nukkua yhtään - tänään vahtasin koko päivän :D Seuraavat pätkät voi olla kutkuttavan ihania.
Vähänkö on orpo olo kun kerran sain luettua kaikki Mustaojan tarinat ja nyt olevinaan pitäis riittää minipätkät päivään.

  Re: Pääosassa Henriikka 13

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   19.4.12 20:47:38

voi eeeei ei kellään olisi synttäreitä jotta voisi mankua lisäpätkää?

tästä tuli niiiiiiiiin paljon parempi ku teemu lähti veks ja jerry tuli takasin kuvioihin. cami on vaa hidaste, kyllä se vielä häipyy

  Re: Pääosassa Henriikka 13

Lähettäjä: tripi 
Päivämäärä:   19.4.12 21:01:10

Nyt kun lukee noita amarttoja, siellä huomaa ihan uusia juttuja, kuten oranssi pöytäliina, joka nykyään jo on ihan itsestäänselvyys, että se ei ole esimerkiksi sininen. Jotenkin mä sekoitan sen dfh:iin, johtuen ehkä Beatusta, Carnivalista, Kalevista ymymym.. :) Renttu on mulle se hevonen jota etsin edelleen, ja Onni-ponikin on jo vihreämmillä laitumilla, se oli uskomattoman ihana tapaus.

Ja mä vaan toivoisin että mulla olis todellisuudessakin pari tuollaista marttaystävää. Kissanpentu on jo olemassa, vaikkakin villakoran muodossa :D Se Tomikin puuttuu, taas.

  Re: Pääosassa Henriikka 13

Lähettäjä: campsu 
Päivämäärä:   19.4.12 21:10:34

Oli kyllä paras pätkä pitkään aikaan :D Voin niin kuvitell Camin ilmeen kun toi kuva otettiin, ja jos sille selviää vielä se Leksan näyttely niin ois aika jännä tilanne;D

  Re: Pääosassa Henriikka 13

Lähettäjä: Polli 
Päivämäärä:   19.4.12 21:28:00

Joo Leksan näyttelystä haluan kuulla lisää :)

  Re: Pääosassa Henriikka 13

LähettäjäMeow_ 
Päivämäärä:   19.4.12 21:38:15

No mä kyllä sain eilen uuden työpaikan, jos se laskettais syntymäpäiväks? :D
Aivan huippua juttua taas! Mä olen täällä nauranut ja hymyillyt itekseni ja kaveri kattoo mua ku olisin sekoamassa tähän paikkaan :)

  Re: Pääosassa Henriikka 13

Lähettäjä: tripi 
Päivämäärä:   19.4.12 21:58:52

Lähettäjä: Sennu
Päivämäärä: 4.2.07 16:01:31

Mä olin päikkäreillä. :)
Ja luulen saaneeni ton oikean tarinan nyt loppuun.


Sehän oli jo ei-lähelläkään-puoltaväliä :D

  Re: Pääosassa Henriikka 13

Lähettäjä: hernerokka 
Päivämäärä:   19.4.12 21:59:32

mulle ois kolmet (tai ehkä neljät) kesätyöt tarjolla. eikö seki ois vähä niiku synttärit? :D ja oli kyllä iha tosihyvä pätkä! :)

  Re: Pääosassa Henriikka 13

Lähettäjä: PV 
Päivämäärä:   19.4.12 22:09:58

Jos tälle linjalle lähdetään niin olen paitsi kipeä niin myös sain kutsun pääsykokeisiin tai millä nimellä se nyt tulikaan :D

  Re: Pääosassa Henriikka 13

LähettäjäSennnu 
Päivämäärä:   19.4.12 22:17:23

Voi vitsi te ootte ihania noin innoissanne :D

tripi, toi oli varmaan sen ekan osan loppu, ts. kun tuli syksy ja ne alko suunnitella Kanarian-matkaa. Voi, miten vähän sitä sillon tiesikään :D

Onnea kaikille työpaikoista!

  Re: Pääosassa Henriikka 13

LähettäjäSennnu 
Päivämäärä:   19.4.12 22:18:00

Huoh.
----------------
Oma porukkamme löytyi hevosalueelta. Muista väliaikaiskarsinoista pakattiin tavaroita ja lastattiin hevosia jo kovaa kyytiä. Jabarivin päässä seisoi Hannan auto suurena ja tummana kuin tuomiopäivä ja nähdessään meidän saapuvan Hanna jätti lastaamisen valvomisen ja tuli luoksemme.
- No niin, onnittelut nyt sitten, hän lausui kuivasti ja ojensi Veskulle kätensä.
- Älä oo tommonen, Vesku murahti ja halasi häntä niin, että rusahti. Minä katsoin säikähtäneenä Hannan reaktiota, mutta tämä vain nauroi, kun Vesku kolkkasi samalla silinterin päästään ja se vieri pitkin hiekkaa Jerryn jalkoihin.
- Hyvin te varmaan sitten ratsastitte, Hanna myönsi. – Mä katson teidänkin videot kotona ja annan sitten palautetta tarpeen mukaan.
- Tee se, Vesku sanoi ja Hanna ojensi onnittelevan kätensä myös Jerrylle ja minulle.
- Älä sure, hopea sopii sun hiuksiin paremmin, Jerry lohdutti ja sipaisi kummitätinsä nutturasta karannutta kiharaa. Ei se harmaa ollut vaan paremminkin tuhkanvaalea, mutta pidätin silti hengitystäni odottaessani räjähdystä.
- Älä kerjää verta nenästäs, nöösi, Hanna sanoi hyväntuulisesti ja nipisti Jerryä poskesta.
- Eikö olisi kiva, jos sullakin olisi perhettä joukkueeksi asti? uskaltauduin kysymään, kun hän kääntyi minun puoleeni. Takuulla Hannakin oli kuullut sen toimittajan kysymyksen, joka oli sulkenut meidät perheeksi siinä missä Mustaojan hevosetkin, niin kantava ääni tällä oli ollut, ja aiheestahan oli vinoiltu ennenkin.
- Ja toinen hyväkäs siinä, hän aloitti ja aioin jo nauraen väistää, ennen kuin hän nipistäisi minuakin. Mutta ei hän nipistänyt, sen sijaan tunsin varpaideni rusentuvan.

- Sä et ole perhettä! Cami sanoi minulle ja tallasi varmuuden vuoksi toisen kerran, ennen kuin ehdin pelastautua kauemmaksi.
- En tietenkään ole, sanoin hämmästyneenä. – En mä tarkoittanutkaan, että olisin. Se toimittaja niin sanoi, ja kai se tarkoitti hevosia vaan…
- Et tarkottanut, Cami matki. – Sä olet kaikista kieroin ja kaksinaamaisin naikkonen, jonka mä olen koskaan nähnyt. Sä et ole muka ollenkaan kiinnostunut Jerrystä? Miten ihmeessä aina, kun te tapaatte, näyttää ihan siltä kuin olisit? Kehtasittekin keikistellä sillä lailla, kun teitä kuvattiin!
- Cami, Jerry puuttui puheeseen ja joutui Camin läpitunkevan, raivoisan katseen ja terävän kielen seuraavaksi kohteeksi.
- Älä yritä, kyllä mä näin. Vaikka ei kai sun päähäsi mahdu mitään muuta kuin hevoset ja ratsastaminen. Jos mä olisin sen tajunnut silloin alussa, ennen kuin aloin seurustella sun kanssa! Ei tää ole mitään ihmisen elämää, kiertää joka helvetín viikonloppu Suomea ton haisevan elukkalauman kanssa! Viikonloppuloma muka! Viis tuntia autossa ja huoltoasemalounas! Sitäkö mun pitäis pitää lomana?

Katsoin suorastaan lumoutuneena, miten Cami raivosi. Hän siirtyi eteenpäin ja antoi Hannan kuulla osuutensa.
- Ja sinä rikas vanha narttu siinä, sä luulet, että kaikki hyppää, kun sä käsket! Mutta mä en hyppää! Ihan turhaa se olisi. Vaikka mä hyppäisin mihin niin sä inhoaisit mua silti. Sun mielestä ei takuulla kukaan ole tarpeeksi hyvä Jerrylle, ja arvaa mitä. Joskus mä mietin, miksi!
- Cami, sanoi Vesku varoittavaan sävyyn vain joutuakseen seuraavaksi uhriksi.
- Ihan samat sanat sulle! Miten sä kehtaat olettaa, että lapsia voi tehdä vaan, jotta ne tekee palkatonta työtä sun tallilla sen sijaan, että ne hankkisi oman elämän? Noi kaksi sä olet näköjään onnistunut aivopesemään niin, ettei ne paremmasta tiedä – Cami nyökkäsi kaksosia kohden – mutta mikset sä laske edes noista vanhemmista, jotka yrittää päästä irti? Vítun Isä Aurinkoinen!

Jäljellä oli vain Jessi, joka otti kiinni Camin olkapäistä, tai paremminkin halasi häntä.
- Lopeta nyt, ennen kuin sä sanot jotain, mitä kadut, hän sanoi myötätuntoisesti, mutta Cami hypähti kosketuksesta eroon kuin olisi saanut sähköiskun..
- Ja sä olet kaikista pahin! Oikee äiti-vitun-teresa, sä haalit kaiken maailman siipirikkoja huollettavaksesi, että saat sitten kiillotella sun pyhimyskehää! Ja auta armias, jos joku sun tipuparvesta yrittää ruveta seurustelemaan… voiko pahemmin toisten ihmisten asioihin puuttua kuin sinä? Mielin kielin aina edessäpäin, sormet joka sopassa, koska sä et voi sietää ketään, joka yrittää viedä sulta yhdenkin. Kaikki ne on sun essunnauhoissa ja umpisolmulla. Te kaikki ootte yksioikoisia ja putkinäkösiä, koko surkean surullinen perhe, eikä teidän maailmassa millään muulla ole väliä kuin hevosilla! Mutta sä olet sen lisäksi olevinasi koko maailman kanaemo.
- Enhän, Jessi sanoi päästäen Camista irti, mutta minun oli pakko myöntää, että tuossa kohden raivaria saattoi olla totuuden jyvänen. Juuri tuolta minustakin oli aikoinaan tuntunut.
- Nyt mulla ei ole enempää sanottavaa, Cami ilmoitti sitten ja näytti lysähtävän kasaan kuin tyhjenevä kuumailmapallo. Hän pyyhkäisi silmiään ja lähti kävelemään pois.
- Hei, Jerry sanoi avuttomasti hänen selälleen, mutta ei jatkanutkaan. Mitäpä siihen enää oli lisäämistä, paitsi tietenkin Hannalla.
- Kappas vaan, siinä on sittenkin vähän tulta ja tappuraa, hän lausui.

  Re: Pääosassa Henriikka 13

Lähettäjä: ankka 
Päivämäärä:   19.4.12 22:27:15

:o)

sennnu is simply the best !!!!

nyt se tori pillastu...

  Re: Pääosassa Henriikka 13

Lähettäjä: Hiljainen lukija 
Päivämäärä:   19.4.12 22:33:08

Nyt on PAKKO kommentoida! Tuuletan täällä ja tää kruunasi ehdottomasti mun mahtavan päivän! :) Hittoon koko cami.. ja nyt henu tietysti lohduttaa jerryä..

  Re: Pääosassa Henriikka 13

LähettäjäEpE 
Päivämäärä:   19.4.12 22:44:58

Jees!! x) Camin purkaus oli aivan loistava, nauroin vedet silmissä =)Päästiinpäs siitäkin vihdoin ja tuo Hannan kommentti lopuks oli jotain aivan huippua! Rakentava palaute karkasi Camin mukana jorpakkoon.

Paskan päivän piristys nämä pätkät ehdottomasti! Nyt voi jopa saada unen ilman itkua, kun voi mielessään kelata tätä pätkää ja nauraa Camille =) Kiitos Sennu!

  Re: Pääosassa Henriikka 13

Lähettäjä: hernerokka 
Päivämäärä:   19.4.12 22:58:35

tuo viiminen lause oli kyllä ehottomasti ihan paras! :D ei oo vissii menny henun selitykset camille läpi ettei se olis kiinnostunu jerrystä... :)

  Re: Pääosassa Henriikka 13

Lähettäjä: tripi 
Päivämäärä:   19.4.12 22:59:24

Tulihan se sieltä!! Toivottavasti Hanna ei nyt sitten ala pitämään Camista.. Vaikka ei sill' ole merkitystä kun Jerryllä nyt on todellakin syytä olla vihainen. Ei tuo jatkua voi.

Ja marttatarinat loppui ihan kesken :( Tuukan leikkaukset, Cecilian ja Alisan seikkailut...

  Re: Pääosassa Henriikka 13

Lähettäjä: flanu 
Päivämäärä:   19.4.12 23:00:05

Ja mä oon selvinny peräti jo 4 aamuna uuden työpaikan superaikasista aamuherätyksistä (kello soi 03:45), vielä yhtenä aamuna pitäis jaksaa herätä!

Siispä kiitos lisäpätkästä! Aivan huippu pätkä oli!!

  Re: Pääosassa Henriikka 13

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   19.4.12 23:23:12

Oooo... :DD Henu je Jerry yhteen?!

  Re: Pääosassa Henriikka 13

Lähettäjä: ankka 
Päivämäärä:   19.4.12 23:36:27

olispa sanonut vielä jotain jeremiaksesta... sitten henu ois voinu vetää sitä pataan ja jerry lohduttaa.. henua.

btw henu nimenomaan ON perhettä LOL

  Re: Pääosassa Henriikka 13

Lähettäjä: PV 
Päivämäärä:   19.4.12 23:45:59

Noni yks ongelma taas raivattu tieltä :D Mutta entä jos Jerry ja Cami sopiikin :( Kauhee.. Tai jos ne huus niin kovaa että lehdistö kuuli!? :D No ei, mutta nyt Henu ja Jerry voi rauhassa puhua menneisyydestään. <3

  Re: Pääosassa Henriikka 13

Lähettäjä: ankka 
Päivämäärä:   20.4.12 01:35:28

hei miten olis.. alissa vois tuoda miehensä näytille !!!

  Re: Pääosassa Henriikka 13

Lähettäjä: des 
Päivämäärä:   20.4.12 09:50:55

Buahhahaha, aamuv*tutus poistui kun luin Camin raivoamista X)

  Re: Pääosassa Henriikka 13

Lähettäjä: Emsku 
Päivämäärä:   20.4.12 11:35:30

Ooooo!!

  Re: Pääosassa Henriikka 13

LähettäjäMeow_ 
Päivämäärä:   20.4.12 13:12:47

Haha, voivoi :D Mä täällä naureskelen raivoavalle toritammalle. Cami on oikeen kerännyt sitä kiukkua ja kerralla sitten huutaa kaiken ilmoille! :D

  Re: Pääosassa Henriikka 13

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   20.4.12 13:46:48

oi tätä ihanuutta ♥

  Re: Pääosassa Henriikka 13

Lähettäjä: Lasikannu 
Päivämäärä:   20.4.12 15:47:11

Samaaa mieltä ku edelliset tääl on kommentoineet, iha mahtavaa :D Tää oli kyl iha tosi mahtava pätkä, ei kyl jättän enää vakavaks :D julmaa khyll nauraa ku pikku-Camii kiukuttaa mut huhhuhu, ei voi mitää :D

  Re: Pääosassa Henriikka 13

LähettäjäSennnu 
Päivämäärä:   20.4.12 16:00:22

Tehän ootte ihan liekeissä :D
---------------
76. Elämä jatkuu
Me jäljelle jääneet kokosimme vähän aikaa itseämme lukuun ottamatta Hannaa, joka tuntui olevan täysin immuuni pahoille sanoille ja lähti jatkamaan omia lähtövalmistelujaan kuin ei olisikaan juuri tullut haukutuksi. Toivoin, että Cami olisi nähnyt hänen välinpitämättömyytensä.
- Pitäisikö sun mennä sen perään? Sunna ehdotti arasti Jerrylle.
- En mene, tämä sanoi vihaisesti. – En sen jälkeen, mitä se oikein sanoi teille kaikille!
- Ehkä on parempi antaa sen vähän rauhoittua, eiköhän se kohta ilmesty takaisin, ja olkaakin sitten kiltisti, sanoi Jessi.
- Kiltisti? minä puuskahdin.
- Hei, tässä on edessä ajamista yöhön asti. Eiköhän nyt ole liennytyksen paikka, ettei kotimatkasta tule yhtä kiirastulta. Tappelut voi hoitaa loppuun sitten, kun päästään joukkoliikennealueelle.

Minusta kiirastuli oli Camille ihan sopiva paikka kaiken sen jälkeen, mitä hän oli suustaan päästänyt, mutta Vesku ilmaisi olevansa samoilla linjoilla ja komensi meidät hommiin. Minä aloitin käymällä autolla vaihtamassa saappaat kenkiin ja takin pusakkaan. Valkoiset housut saivat jäädä. Minulle oli jotenkin muodostunut rituaaliksi se, että kisojen jälkeen niillä ei ollut enää väliä. Ne saattoi liata ihan kaikessa rauhassa – oli oikeastaan mukavampikin saada niihin rehellinen turvetahra, kun ne oli kuitenkin pakko pestä ennen uusia kisoja.

Pakkasimme autioituvalla kentällä tavaroita traikkuihin ja lastasimme hevosetkin, sillä jabat oli puhdistettava. Mitä kauemmin aikaa kului, sitä hitaammin kaikki tapahtui, sillä Cami ei ilmestynytkään takaisin.
- Ei me voida sitä tänne jättää. Käydään etsimässä, Jessi sanoi lopulta ja niin jätimme Sunnan vahtimaan, etteivät hevoset hajottaisi itseään, toisiaan tai traikkuja ja hajaannuimme tutkimaan tallialuetta. Minua alkoi pikkuhiljaa suututtaa, mutta kyllähän Jessi oli oikeassa. Oli yksi asia räyhätä Camin tavoin ja toinen jättää hänet korpeen Kuopion pohjoispuolelle.

Kukaan ei ollut löytänyt häntä, totesimme, kun palasimme traikkujen luo.
- Mä käyn autolla katsomassa hotellilta, sanoi Jerry. Hän näytti kalpealta ja huolestuneelta, en ollut koskaan nähnyt häntä sen näköisenä. Vai olinko? Taisi ilme olla aika lähellä sitä, jonka olin nähnyt ilmoittaessani olevani raskaana.
- Käy sitten, mutta äkkiä. Me ei voida seisottaa hevosia tuolla koko iltaa, niillä on ihan tarpeeksi pitkä matka ilmankin, Vesku sanoi vihaisesti.

Jerryn äkkiä ei ollut sama kuin meidän muiden äkkiä. Hän viipyi ja viipyi, vaikka hotellille ei ollut kuin kolmisen kilometriä ja palasi lopulta ilmeisestikin vain, koska Vesku soitti hänelle.
- Oletko sä yrittänyt soittaa Camille? Jessi kysyi.
- Olen. Se ei vastaa, mutta mä sain äsken tekstarin. Se on lähtenyt junalla, Jerry sanoi jurosti ja silloin Vesku kirosi niin värikkäästi, että olisin suonut Caminkin kuulevan sen. Siinä olisi ollut hänelle Isä Aurinkoista.
- Lähdetään ajamaan, hän sanoi saatuaan kaikki rumat sanat suustaan. Tunsin Jessin tarttuvan minua käsivarresta.
- Henriikka, mene sä Jerryn autoon, hän sanoi puoliääneen.
- Enkä! sanoin. Kaikki olivat vihaisia, mutta Jerry oli takuulla myös surullinen. Sitä ei olisi kiva katsoa.
- Mene nyt. Tää on kamalan pitkä matka ajaa, etkä sä kuitenkaan voi vuorotella ja vetää hevosia. Ja ehkä sun olisi parempi ajaakin.
- Luuletko sä, että se haluaa pamauttaa johonkin kallioleikkaukseen? kysyin vilkaisten Jerryä.
- Ei, en kai, Jessi sanoi epäuskottavasti. En minäkään Jerrystä sellaista uskonut, mutta mistäpä kumpikaan meistä tiesi?
- Okei sitten, huokaisin, vaikka en ollut tottunut pitkiin matkoihin etenkään pimeässä ja oli jo ilta.

Jerry ei vaikuttanut yhtään halukkaammalta ottamaan minua kyytiin kuin mitä minä olin menemään, mutta tukin hänen suunsa nopeasti ja tehokkaasti.
- Ole hiljaa ja anna avaimet. Ei musta kuitenkaan ole vuorottelemaan kuskina noissa, joissa on hevoset perässä.
- Yksin mä tännekin ajoin, Jerry sanoi murjottaen ja tulin ajatelleeksi, että mahtoiko Camilla olla korttiakaan. En ollut koskaan nähnyt häntä ratissa.
- Eikö Cami aja?
- Se on kammottava kuski. En mä anna sen ajaa mun autoa.
Se sai minut aika hilpeäksi ja Jerry antoi vastahakoisesti minulle avaimet.
- Anna palaa sitten. Ei oo mitään järkeä jäädä noiden perään köröttelemään. Ne on paljon hitaampia.

  Re: Pääosassa Henriikka 13

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   20.4.12 16:07:01

nyt alkaa ne syvälliset keskustelut ja oih tästä se lähtee

  Re: Pääosassa Henriikka 13

Lähettäjä: hernerokka 
Päivämäärä:   20.4.12 16:58:29

täähän topikkihan täyttyy iha supernopiaa :D sennu sai meijjät kommentoimaa... :)

  Re: Pääosassa Henriikka 13

Lähettäjä: Emsku 
Päivämäärä:   20.4.12 17:24:58

Nyt tarvitaan lisää ihan siitä syystä, ettei tämmöseenkohtaan SAA jättää ;)

  Re: Pääosassa Henriikka 13

Lähettäjä: YGC 
Päivämäärä:   20.4.12 18:16:41

Riittääks lisäpätkän vinkumiseen se syy, et mun kaveri täyttää tänää 19? ;) Jäi kyl niin mahtavaan kohtaan! :))

  Re: Pääosassa Henriikka 13

Lähettäjä: PV 
Päivämäärä:   20.4.12 18:33:07

YGC eikös kaikki kaverinkumminkaimanserkunlapset kelpaa oikein hyvin? :D Ja jos niin onnettomasti käy ettei löydy synttärisankaria niin meillä on sitten syntymättömyyspäivä! :D Tosin eri asia on mitä Sennu sanoo.. Sehän se täällä sen kirjotuspöydän ääressä istuu rustaamassa ja vahtii ettei liikaa saada pöytälaatikosta pihistettyä pätkiä :D Muttakun mitäs meni villitsee meidät!!

MMinkä näkönen Musti muuten taas olikaan? :D Koko musta? En muista mitään kuvauksia niin tarkkaan...

  Re: Pääosassa Henriikka 13

Lähettäjä: Piaff 
Päivämäärä:   20.4.12 18:36:55

Kutkuttavaa!

Mä olen jotenkin tullut siihen tulokseen, että Teemu ja Cami sopis kivasti yhteen. En tiedä mistä tää ajatus on tullut, mutta mä en pääse siitä eroon. :D

  Re: Pääosassa Henriikka 13

Lähettäjä: pony 
Päivämäärä:   20.4.12 19:01:03

Nää viime pätkät on ollu aivan mahtavia!! ei oikeen osaa sanoa niistä mitään muuta. :D

  Re: Pääosassa Henriikka 13

LähettäjäMeow_ 
Päivämäärä:   20.4.12 19:09:41

Mun mies on ärsyttävä! Argh! Sen mussutuksen kuuntelun sijaan olis kiva lukee viel joku kiva pikkupätkä :))

  Re: Pääosassa Henriikka 13

Lähettäjä: rauh 
Päivämäärä:   20.4.12 19:21:24

Mä oon ihan huippuilonen!
Eilen mulla oli valmnnuskurssilla pääsykoeharjotus, joka oli pyritty tekee mahdollisimman samanlaiseks kun oikeekin pääsykoetilanne. Noh, sain siitä 75,9% oikein, ja kaattelin viimevuoden pisterajoja, niin suhteessa tolla pistemäärällä oisin pääsy joka paikkaan soveltuvuuskokeeseen asti!:)
Ja toinen juttu että tänään mulle soitettiin yhdestä paikasta että sain kesätöitä! Ihan huippua! Ja lisäks tänään meni hepan kanssa hyvin ja nää pätkät on niiiiiin hyviä!

Kaikki on tosi hyvää! Saako sen ansiosta lisää hyvää vielä kun kerranki kaikki menee hyvin!:D

  Re: Pääosassa Henriikka 13

Lähettäjä: PV 
Päivämäärä:   20.4.12 19:50:35

Saako tällä kerjättyä lisä pätkän? :( http://i39.tinypic.com/2zjhlj5.jpg

Siitä ois tarkotus tulla Musti, mutten voi tehä loppuun kun en muista minkä värinen se nyt taas olikaan..
En mee vannoo että linkitys onnistuis, mutta jos ei niin ette menetä mitään :D

  Re: Pääosassa Henriikka 13

Lähettäjä: Emsku 
Päivämäärä:   20.4.12 20:23:25

Tosi hieno, PV!!!

  Re: Pääosassa Henriikka 13

LähettäjäSennnu 
Päivämäärä:   20.4.12 21:22:12

PV, ehdottomasti :D
--------------
Jouduin kysymään Jerryltä alkuun neuvoa, miten päästä kilpailupaikalta jollekin isolle tielle, joka veisi Helsingin suuntaan. Sen jälkeen vaikenin hienotunteisesti ja vain ajoin. Radiota piti vähän säädellä, jotta löysin mieleiseni aseman ja nuttura avata, sillä se tuntui inhottavana, kovana mönttinä niskatukea vasten. Jerry leikitteli puhelimellaan ja arvelin hänen ehkä käyvän tekstiviestikeskustelua Camin kanssa. Olisi tietysti ollut vähän kiusallista soittaa, kun minä olin vieressä kuulemassa.

- Äh, Jerry lausui varmaankin noin sadan kilometrin päässä hätkähdyttäen minut hereille ihanista muistikuvista mitalijuhlista. Kapistus roikkui edelleen kaulassani fleecen alla ja hypistelin sitä välillä.
- Mitä?
- Sano jotain. Ei kai tässä kirkossa olla.
- Me voitettiin, sanoin tottelevaisesti.
- No niin hitto vie voitettiinkin, Jerry sanoi piristyen. Hän oli tainnut unohtaa sen jo. Mutta sitten hän hiljeni taas.
- Mä yritin, huomautin.
- Mitä? Niin. Joo. Kiitos.
- Mitä Cami sanoi? kysyin huokaisten. Juuri tätä olin pelännyt, tai oikeastaan sitä, että matka sujuisi vielä huonommin ja Jerry alkaisi itkeä tai jotain.
- ”Älä turhaan huolehdi, mä olen junassa matkalla Hesaan”, Jerry toisti katsomattakaan puhelimeensa: hän osasi sen jo ulkoa.
- Jos sä haluat soittaa sille, niin me voidaan pysähtyä jonnekin ja mä voin mennä vaikka käymään vessassa, ehdotin.
- Miksi mä haluaisin soittaa sille?
- No, kai teidän pitää sopia. Ja eihän se tossa kuulostanut enää vihaiselta. Kai se sitten sai höyryt purettua ja antaa anteeksi.
- Mitä sen pitäisi antaa anteeksi ja kenelle?

Kysymys oli aiheellinen, sen ymmärsi heti, kun vähän ajatteli. Minkähän takia minä olin ollut valmis antamaan anteeksiannon ilon Camille? Koska hän oli ollut niin vihainen? Eihän hänen sanoissaan olisi mitään perää ollut, näyttäköön hänestä ihan miltä tahansa. Kai minä olin jotenkin luonnostani puolustuskannalla.
- No, ehkä se ymmärtää pyytää itse anteeksi, sanoin.
- Saa pyydellä vaikka ens vuosituhannelle.
- Mitä? Oletko sä nyt noin vihainen? Eikö parisuhteessa muka oo ihan tavallista riidellä sillon tällöin?
- Riiteleminen on eri asia kuin haukkua lyttyyn koko mun perhe ja viattomat sivullisetkin, Jerry sanoi leppymättömästi.
- Ai?
- Niin.

Aioin kysyä, että tarkoittiko tämä nyt sitä, että Jerry aikoi jättää Camin, mutta en minä jotenkin saanut kysymystä ulos suustani etenkään sen välikohtauksen jälkeen. Olisi liian epäilyttävää kysyä sellaista sen jälkeen, kun minua oli vasta syytetty kiinnostuksesta Jerryyn. Hänkin voisi yhdistää asiat ja ruveta kuvittelemaan jotain.
- Okei. Ei puhuta siitä enää, ellet sä halua, tietysti. Puhutaan vaikka hevosista, ehdotin.
- Oletko säkin niin aivopesty, ettet enää ymmärrä mitään mistään muusta kuin hevosista ja ratsastamisesta?
Mutta sen sanoessaan Jerry nauroi ja minä nauroin kohteliaasti seuraksi.
- Se ei vaan ymmärrä, lausahdin. En minä itsekään ollut aiemmin ymmärtänyt, en edes silloin, kun minulla oli ollut Tenttu ja olin parhaani mukaan käyttänyt sitä tikapuina Jerryn reittä ylös. Nyt minä vasta tajusin, mitä tämä hevoshomma parhaimmillaan saattoi olla.

Saavuimme Mustaojalle vähän ennen puoltayötä.
- Lähde sä vaan jatkamaan matkaa, mä jään odottelemaan traikkuja, sanoin. Ajatus maanantai-aamusta, joka koittaisi ihan liian pian, pisti minut haukottelemaan, enkä kadehtinut kaksosia enkä Jerryä, joiden pitäisi vielä jatkaa matkaa ollakseen aamulla kouluillaan.
- Mä en aja enää metriäkään tänään, Jerry ilmoitti.
- Aiotko sä taas lintsata?
- Pääsen mä loppumatkan aamullakin. Mennään katsomaan, onko Alissa laittanu niille safkat valmiiksi. Soita ja kysy, missä ne on tulossa.
- Soita itse, kehotin, sillä väsymys alkoi tehdä minusta huonotuulisen. – Ja mä haluan vessaan ja juomaan, ennen kuin menen mihinkään tallille.

Jerry myönsi sen kohtuulliseksi toiveeksi ja menimme tallin sijasta sisään. Siellä oli pimeää ja tyhjää. Alissa oli jättänyt keittiön pöydälle lapun, jossa ilmoitti tehneensä tallikierroksen kymmenen aikoihin ennen kotiin lähtöään.
- Mä luulin, että se olisi edes jäänyt juhlimaan voittojoukkuetta, huomautin.
- Kai sillä on aamulla koulua tai jotain, ihan niin kuin kaikilla muillakin. Tämmöset reissut on kyllä vähän rankkoja.
- Eikä ole, päinvastoin, väitin vastaan ihan väittämisen vuoksi. – Tää se vasta on elämää! Ja nyt juhlitaan! Onkohan täällä mitään kuplivaa? Hitto, mä olen suomenmestari, ja mä olen unohtanut soittaa mutsille. Se tappaa mut. Taas kerran.
- Vissyä, Jerry esitti jääkaapin ovelta.
- No, se saa kelvata, haukottelin. – Mä oikasen hetkeksi sohvalle, ennen kuin toiset ehtii tänne.

  Re: Pääosassa Henriikka 13

LähettäjäSennnu 
Päivämäärä:   20.4.12 21:23:19

Niin joo, ja musta Musti on ihan vaan musta, en ainakaan nyt kuvittele sille mitään merkkejä. Jos oon joskus väittäny sellasta niin oikaskaa!

  Re: Pääosassa Henriikka 13

Lähettäjä: Emsku 
Päivämäärä:   20.4.12 21:49:51

Ihanaa, kiitoskiitos!

  Re: Pääosassa Henriikka 13

Lähettäjä: Figaron_haamu (ek) 
Päivämäärä:   20.4.12 22:09:55

Nyt tuli lisäpätkä tositarpeeseen! Mua ketuttaa niin maan perusteellisesti, ajoin mopolla tallilta kotiin reippaassa sateessa ja tulihan se vesi laskettelutakin läpi, kännykkä kastu ja nyt se käyttäytyy lievästi sanottuna epäilyttävästi. Kaiken kukkuraks puhelimesta hajos omia aikojaan kaiutin ja takuukuitti on hukassa. Miten mä aina saan ne yksilöt jotka hajoilee koko ajan?

  Re: Pääosassa Henriikka 13

Lähettäjä: salde 
Päivämäärä:   20.4.12 22:31:55

Olenko mä ainoa jonka mielestä jerryn ja henun ei pitäis mennä enää yhteen? ;D

  Re: Pääosassa Henriikka 13

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   21.4.12 10:01:25

salde// todennäköisesti olet :DD

  Re: Pääosassa Henriikka 13

Lähettäjä: tölkki 
Päivämäärä:   21.4.12 14:37:22

salde, samaa mieltä o/

  Re: Pääosassa Henriikka 13

Lähettäjä: tripi 
Päivämäärä:   21.4.12 14:53:03

ei niiden tarvitse yhteen palata, kunhan tapahtumien keskipiste on edelleen mustaojalla, tai hangossa. Tosin silloin Jerry ei saa yhtäkään suhdettaan toimimaan. Naiset on kuitenkin naisia.

  Re: Pääosassa Henriikka 13

Lähettäjä: hernerokka 
Päivämäärä:   21.4.12 15:23:22

mulle on kans iha sama pallaako ne yhtee, kuha tarina pyssyy mielenkiintosena ja siinä on heposia ja mustaojjaa :)

  Re: Pääosassa Henriikka 13

Lähettäjä: BZ 
Päivämäärä:   21.4.12 15:52:40

Mä en oo koskaan kommentoinu mihinkää näihin tarinoihin vaa lukenu ns. "salassa". Mutta nyt!

Henu ja Jerry yhteen, eikä mittää muttia! Jerry tajuaa tos, miten söpö Henu on ku se nukkuu ja tajuu, et tykkää siitä vielä :)

  Re: Pääosassa Henriikka 13

Lähettäjä: Raita 
Päivämäärä:   21.4.12 16:01:17

Henusta Mustaojan uusi emäntä!

  Re: Pääosassa Henriikka 13

LähettäjäSennnu 
Päivämäärä:   21.4.12 16:52:24

Siitä minä heräsin aamulla. Joku oli levittänyt torkkupeiton päälleni, mutta niskani tuntui jäykältä ja minulla oli edelleen kisavaatteet yllä ja jopa mitali kaulassa.
- Tosi reilua, mutisin noustessani istumaan ja hieroin niskaani. Mutta eikö itse asiassa ollutkin, ihan oikeasti? He olivat antaneet minun jäädä nukkumaan sen sijaan, että minut olisi herätetty purkamaan hevosia ja tavaroita ja siivoamaan traikkuja.

Lopputulos oli joka tapauksessa, että tunsin itseni hakatuksi. Sohva oli ihan kelvollinen yhden elokuvan verran, mutta ei, jos aikoi nukkua aamuun asti. Katsoin kelloa ja lähdin ruokkimaan ja pistämään pihalle hevoset. Kun sieltä palasin, nyt täysin heränneenä, olivat Vesku, Jessi ja Jerry aamiaisella.
- Te syötte, vaikka on maanantai? ihmettelin. Tietysti he söivät muinakin aamuina, mutta se oli sellaista pikaista jääkaapin ovi auki mutustamista ja nyt he oikein istuivat.
- Päätettiin kerrankin heittäytyä hurjiksi, Jessi naurahti. – Tuu kahville. Oletko sä ihan tosissasi käyny tekemässä aamutallin kisavaatteissa ja mitali kaulassa? Etkö sä raaski riisua niitä?
- Jos joku ois viittiny herättää mut tosta sohvalta yöllä, niin mulla varmaan olisi jotain muuta päällä nyt.
- Esitätkö sä Utopian viikonloppuna Ypäjällä? kysyä pläjäytti Vesku.

Pam. Pysähdyin hetkeksi kesken istuutumisen, sitten tajusin seisovani polvet koukussa tuolin ja pöydän välissä ja laskin takamukseni istuimelle.
- Mä luulin, että Jerryn piti esittää se, sanoin, sillä se oli ollut alkuperäinen suunnitelma.
- Niin piti, mutta Jerry sanoi että miksi ihmeessä, sinähän sillä oot tähänkin asti ratsastanut.
- Onhan se noinkin, totesin. Ajatus oli ihan ohuesti käynyt omassakin mielessäni, mutta olin päätynyt siihen, että parempi niin. Enhän minä ollut koskaan ollut katsomassa noita nuorten hevosten kinkereitä, en ollut edes käynyt Ypäjällä. Uusi paikka ja epätietoisuus siitä, mitä minun pitäisi tehdä, olivat saaneet minut keikahtamaan tyytyväisen puolelle.
- Ja eilisen jälkeen kukaan ei ihmettele, että miksi sut on pantu Mustaojan hevosen selkään, sanoi Jessi.
- Eikä mun tarvitse eilisen jälkeen keksiä kenellekään puolustuksia siitä, miksi mun pitää viettää viikonloppu Ypäjällä ja vielä sun kanssa, Jerry sanoi vihaisesti ja muistin Camin.
- Niinkö sä aiot tehdä? kysyin.
- No, mun pitää joka tapauksessa esittää se Hannan neljävuotias ja kyllä mulle on ihan tarpeeksi yhdessä hevosessa, jolla oon ratsastanut vaan joskus ja jouluna.
- Mikäs siinä sitten, totesin. – Kunhan joku kertoo mulle, mitä mun pitää tehdä.

Minulle luvattiin kertoa, mutta joskus myöhemmin. Kaikki hävisivät toimiinsa minä jäin tyhjentämään pöydän ja touhuilemaan sitä mitä aina muutenkin: siivoamaan tallin ja ratsastamaan. Ja ajattelemaan. Minulla oli paljon ajattelemista, sillä asioiden uusimpien käänteiden takia minun piti päättää, suhtautuisinko Jerryyn jotenkin eri lailla viikonloppuna kuin tähän asti. Tietenkin hän ja Cami varmasti olisivat siihen mennessä taas onnellisina yhdessä, mutta se ei oikeastaan helpottanut asiaa. Cami oli painavat sanansa sanonut, eikä niitä mitenkään saanut takaisin. En halunnut kaikkien vahtivan minua sivusilmällä pohtien niiden paikkansa pitävyyttä.

Siinähän se sitten tuli, päätös, vaikka kai se oli aika itsestään selvä ollut alun alkaenkin. Mikään ei muuttuisi, koska millään ei ollut syytä muuttua, enkä minä sitä sitten sen enempää miettinytkään. Jerryä ei sitä paitsi näkynytkään ennen torstai-iltaa, kun olin jo pakannut traikun. Utopia piti saada aamuksi Ypäjälle eläinlääkärin tarkastukseen.
- Mä oletin, että sä tulisit aikasemmin, huomautin vain, kun hän saapui.
- Mä olin Hangossa. Täytyihän mun käydä vähän treenaamassa.
- Niin tietysti. Mihin aikaan me lähdetään?
- Jos seiskalta?
- Selvä. Sitten mä painunkin tästä nukkumaan, totesin.

  Re: Pääosassa Henriikka 13

Lähettäjä: PV 
Päivämäärä:   21.4.12 19:07:16

MIKS oon pyytäny nyt viime päivinä jatkoa tehden asiaa vaikka tikusta.. Nyt kun ois oikeesti sellanen piristys tarve :(
Eka oli raivona ja nyt oon pikemminkin pettynyt. Laitoin aamulla kämppikselle viestii että tulee siivoo. En halua siivota senkin jälkiä ja kämpän pitää olla siisti kun mun kaveri tulee illala. No nyt sitten laitto viestiä ettei tuu ennen kuin mun kaveri tulee.. Ärsyttää kun kämppis on sotkenu minunkin astioita. Heitin kaikki sen astiat ja ruuan tähteet sen huoneeseen ja pesin omani. Pakko mun on lattiat pestä sen jäliltä.. Koko viikon oottanu että se siivois sen lattian. Mulla meni tunti pestä vessa.. Ja parvekkeella on koirankakkoja kun kämppis pitää täällä koiraa vaikkei sais ja ei siivoo sen jäkii........ Että tässä nyt menee vielä hetki siivotessa. :/
Yks pätkä? Sit pidän turpani kiinni ellen näe virheitä.

  Re: Pääosassa Henriikka 13

LähettäjäSennnu 
Päivämäärä:   21.4.12 19:21:13

No oikeesti olin kyl laittamassa vielä vähän lisää, toi oli aika lyhyt pätkä, mutta kun luku loppui siihen.
Siivousintoa vaan...
---------------
77. Ypäjälle
- Joko sulla on se pikku-e? Jerry kysyi, kun Utopia oli lastattu ja Jessi vilkutteli meille hyvästejä keittiön ikkunasta.
- Öö, ei.
- Sä olet unohtanut koko jutun?
- En – mulla on ollut kiire. Ehkä ens viikolla, sanoin lyhyesti. En minä ollut jaksanut sitä asiaa ajatella, mutten aikonut myöskään kuunnella vinoiluja siitä.
- No älä nyt hermostu, ennen kuin päästään edes liikkeelle!
- En mä hermostu, lähdetään vaan, sanoin ja vilkutin Jessille takaisin.

- Suutuitko sä nyt? Jerry kysyi, kun olimme päässeet jo jonkin matkaa Mustaojalta. Hätkähdin hereille ajatuksistani.
- En, mä vaan muistelin, että tuliko kaikki varmasti mukaan.
- Eiköhän. Mä olen pannut merkille, että sä olet aika pedantti siinä suhteessa.
- No, eiköhän, myönsin itsekin. – Kerro nyt.
- Mitä?
- Että mitä Camille kuuluu, tietenkin! En mä aio istua tässä koko matkaa ja teeskennellä, ettei mua muka kiinnosta, niin että eikö hoideta se pois alta?
- Äh, oishan toi pitänyt arvata.
- Kuvittelitko sä, ettei kukaan kysyisi mitään? Eikö muka edes Jessi kysynyt?
- Kysyi tietysti. Mutta en mä tiedä, mitä sille kuuluu.
- Ja miksi et? kysyin ja otin paremman asennon. – Koska sä olit eilen Hangossa ja sitten yötä täällä, joten sä et tiedä, pukiko se töihin valkosen vai sinisen puseron?
- Koska mä en ole nähnyt sitä sitten tiistain, enkä aio nähdäkään.
- Jaha, sanoin odottavasti. En aikonut puristaa juttua ulos sana tai lause kerrallaan ellei se osoittautuisi ehdottoman välttämättömäksi, alkaisin vain kuulostaa päällekäyvältä. Eiköhän Jerry alkaisi puhua, kun odottaisin hiljaa. Mitä siitä, että taktiikkani oli peräisin poliisiromaanien kuulusteluhuoneista, ainakin naisiin se toimi.

Toimi se Jerryynkin.
- Cami soitti mulle tiistaina ja halusi puhua asiat selviksi, hän aloitti. – Mutta eihän niissä mitään puhumista ollut, etenkään sillon enää. Jos mä olisin ajanut Hesaan asti sillon sunnuntai-iltana ja mennyt heittelemään kiviä sen ikkunaan, niin ehkä…
- Niinkö se sanoi?
- Niin.
- Kaduttaako sua, ettet sä mennyt? kysyin myötätuntoisesti.
- Ei, Jerry väitti.
- Mä en olisi uskonut sua noin pitkävihaiseksi.
- Ei tässä vihaisuudesta ole kysymys, ei ollenkaan. Etkö sä nyt tajua?
- En. Väännä mulle rautalankaa, pyysin.
- Mä en anna kiristää itseäni.
- Ja Cami yrittää?
- Ei sitä enää sillon tiistaina edes huvittanut, sillon se oli niin vihainen. Mä olin kuulemma valinnut hevoset enkä sitä, koska olin jäänyt tänne sunnuntaina ja olin maanantai-illan Hangossa. Ja niinhän mä olinkin. Ei siitä enää sen enempää ollut puhumista, se vaan halusi kuulla sen mun omasta suusta.
- Voi jessus, miten säälittävää, huokaisin. Minusta koko riita oli kärpäsen paisuttamista sonniksi.
- Ketä sä nyt säälit? Jerry kysyi epäluuloisesti.
- Teitä molempia idiootteja.
- Kerro sä nyt sitten, miksi me muka ollaan idiootteja?

  Re: Pääosassa Henriikka 13

Lähettäjä: Emsku 
Päivämäärä:   21.4.12 19:49:57

Tosi hyviä pätkiä!

  Re: Pääosassa Henriikka 13

Lähettäjä: flanu 
Päivämäärä:   21.4.12 21:15:15

Hahahha toi Jerryn vika kommentti!

  Re: Pääosassa Henriikka 13

Lähettäjä: ankka 
Päivämäärä:   22.4.12 04:55:04

mun mielestä kaiken sen jälkeen mitä ne on yhdessä kokenu.. ne on ainoot oikeet toisilleen.

ja ne vois kyllä puhua menneisyyden "selväksi".

Nyt vihdoin kun Henu on samalla "viivalla" Jerryn kanssa vois suhde oikeasti onnistuakkin.

henu on aikuinen ja sillä on omat arvonsa ja arvostaa itseään ja osaamistaan eikä vain palvo sokeasti jerryä.

Niillä olisi oikeasti saumaa tasa-arvoiseen suhteeseen.. mun mielestä ;)

  Re: Pääosassa Henriikka 13

LähettäjäSennnu 
Päivämäärä:   22.4.12 13:23:00

Ankka-yövuorolainen :D
--------------
Jouduin hakemaan sanoja vähän aikaa, jotten kuulostaisi kauhean piikikkäältä.
- Luulisi, että sitä voisi vähän joustaa. Puolin ja toisin.
- Mä en voi joustaa niin paljon, että lopettaisin ratsastamisen. Eikä Cami niin paljon, että antaisi mun ratsastaa. Pattitilanne.
- Ette te sitten kovasti rakastuneita olleetkaan, uskalsin todeta.
- Ei näköjään, Jerry sanoi rypistäen kulmakarvojaan.
- Ehkä se muuttaa mielensä, kunhan saa vielä vähän aikaa miettiä.
- Kuule, ei se taida muuttaa. Se on piikitellyt tästä mun aikaa vievästä pikku harrastuksesta jo pitkään.
- Pikku harrastuksesta? Jumaliste, sähän olet huippu-urheilija, kimmastuin.
- Onko ratsastus urheilua?

Se tuli sellaisella äänensävyllä, että arvasin kysymyksen alun perin tulleen Camin suusta ja tajusin asioiden olevan peruuttamattomammin karilla kuin mitä olin uskonutkaan. Miten saattoi ihminen, joka itsekin oli jossain määrin harrastanut ratsastamista, sanoa tuollaista?
- On. Oisko ollut parempi, jos sä harrastaisit jotain vaikka motocrossia ja olisit jossain metsässä pörisemässä pyörän kanssa kaikki viikonloput? Ja kiillottelisit sitä arjet?
- Ei kai. En mä tiedä. Ihan sama mulle. Se joka tapauksessa sanoi anteeksiantamattomia asioita teistä siellä.

Minun oli vaikea uskoa sitä, mutta minun puolestani Jerry sai ihan rauhassa esittää kovista. Olin varma siitä, ettei hän noin kevyesti ottanut pitkänpuoleisen suhteen loppumista, mutta en minä mitään itkunpurkauksia halunnutkaan todistaa. Vaihdoin puheenaihetta.
- Kuule, mä en ole koskaan käynyt Ypäjällä. Sä varmaan olet?
- Olenko? Joo, joitakin kymmeniä kertoja, Jerry naurahti. Hänkin näytti helpottuneelta, kun keskustelu Camista päättyi.
- Millasta siellä on? Ja oletko sä ollut Laatuarvostelussa ennen?
- Joitakin kymmeniä kertoja, hän toisti. – No en niin montaa. Mutta ei siellä ole vaarallista. Tai jos on niin korkeintaan se, että joku tuo taas viime kesänä ekan kerran pihatosta otetun elikon näytille ja se pistää hösseliksi ja aiheuttaa joukkokaaoksen. Kyllä sä siitä selviät, kunhan pysyt selässä.
- Ilman muuta, mutisin. Tuollaista en ollut osannut edes kuvitella.

Ensimmäinen aamupäivä ei ainakaan ollut vaarallinen, vaikka sitä olin eniten jännittänytkin. Ratsastuskokeet olisivat vasta viikonlopun aikana, mutta niihin mennessä olisin jo katsonut paikat ja tietäisin tallit ja maneesit ja oman majapaikkani enkä enää olisi kuin muukalainen vieraalla planeetalla. Jerry auttoi minua selvittämään Utopian karsinan ja jätti minut kantamaan sen tavaroita traikusta lähtiessään itse etsimään Hannan henkilökuntaa ja hevosta, jonka nämä olivat toimittaneet sinne. Kaksoset pölähtivät paikalle vähän ennen kuin hevosten alkutarkastus alkoi ja viimeistään silloin aloin tuntea oloni varmaksi. Hehän olivat nykyään paikallisia.
- Eikö teidän pitäisi olla tunnilla tai jotain? kysyin.
- Me saatiin vapautus, Sunna sanoi niin viattomalla naamalla, etten uskonut tavuakaan.

Utopia oli vähän säpsy uudessa paikassa, mutta ei haitaksi asti. Näytin sen paperit kysyttäessä ja juoksutin sitä kuten pyydettiin, ensin ympyrällä eläinlääkärille ja vähän myöhemmin kolmiolla tuomareille ja päivän ohjelma oli siinä. Se ei ollut vaarallista, uuvuttavaa vain, sillä sain juosta epämiellyttävän lujaa, jotta tamma pääsi parhaaseen raviinsa.
- Kaunis tamma, sanoi yksi tuomareista ja kiitin häntä arvokkaasti. Vein hevosen takaisin vuokrakarsinaansa ja jäin odottelemaan Jerryä ja kaksosia. Minulla ei ollut hajuakaan, pitäisikö minun mennä itään vai etelään saadakseni ruokaa ja sängyn, enkä aikonut lähteä yksin seikkailemaan. He saapuivat kaikki yhtenä ryöpsähdyksenä ja siihen asti hiljainen talli alkoi kaikua äänistä.
- Meidän pitää mennä syömään tai me ei kohta enää saada ruokaa, ja sitten on kengitystä, eikä sitä voi lintsata, Sarri sanoi.
- No mutta nähdään illemmalla. Ette kai te täksi viikonlopuksi mene kotiin, kun kaikki action on täällä? kysyin.
- Joo, ei mennä. Missä te asutte?
- Kurssikeskuksessa, sanoi Jerry.
- Okei. Tulkaa vaikka tonne meille päin jossain vaiheessa niin saatte nähdä kaikki paikat, Sarri lupasi.

  Re: Pääosassa Henriikka 13

Lähettäjä: sndy 
Päivämäärä:   22.4.12 20:32:23

Voi ku niillä olis nyt vaikka yhteinen huone ja sit ne yöllä keskustelis vaikka menneisyydestä!

Voisko saada iltapätkän vielä? :))

  Re: Pääosassa Henriikka 13

Lähettäjä: Emsku 
Päivämäärä:   22.4.12 20:38:49

Mua jännittää tää vieläkin! :)

Tänään oli sillee hyvä päivä, et hepat totteli paremmin ku auto :DD välillä näinkin!

  Re: Pääosassa Henriikka 13

Lähettäjä: ankka 
Päivämäärä:   22.4.12 21:52:49

sennnu aloittaa mun joka yön :o) kunhan saan ekan rundin ensin heitettyä.

tää on mun traditio kun muut menee tupakalle ja kahville.

hei tää on terveellinen elämäntapa siis todistetusti.

  Re: Pääosassa Henriikka 13

LähettäjäSennnu 
Päivämäärä:   23.4.12 16:53:37

Me Jerryn kanssa lähdimme vastakkaiseen suuntaan. Jerry väitti matkaa niin lyhyeksi, ettei sen takia kannattanut käynnistää autoa, mutta minä aloin olla eri mieltä ennen kuin olin raahannut ison kassini perille asti.
- Sori, oisitko sä halunnut, että mä kannan sen? Jerry kysyi, kun läjäytin sen lattialle ja pyyhin hikeä otsaltani.
- Jos mä olisin halunnut niin kai mä olisin pyytänyt, sanoin kuivasti.
- Hyvä, Jerry sanoi ja jatkoi matkaansa. Niin. Hänhän oli tottunut siihen, että naisihminen saattoi tarkoittaa sitä, mitä sanoi.

Kävi ilmi, että Vesku oli varannut ensin Jerrylle ja itselleen kahden hengen huoneen, mutta kun suunnitelma oli muuttunut, hän oli soittanut ja muuttanut varausta. Minä en ollut sille asialle suonut ajatustakaan, mutta naisihminen, joka otti meidät vastaan, näytti siltä, että hän oli tehnyt ihmeitä ojentaessaan minulle avaimen.
- Ja tässä sulle. Sun huonekaveri tulikin jo äsken.
- Huonekaveri? huudahdin.
- Joo, tämmöisinä ruuhkaisina viikonloppuina meidän on pakko parittaa sinkut. Sä sait viimeisen vapaan pedin.

Se kuulosti niin järjettömältä, että ellen olisi ollut niin kauhistunut, olisin nauranut.
- Kenelle hitolle mut sitten on paritettu? älähdin.
- Se on joku toimittaja Vihdistä. Nainen tietenkin. älä nyt näytä noin pelästyneeltä. Naispaikkoja on varattu kolme kertaa niin paljon kuin mies-.
- Onko mutkin paritettu? Jerry kysyi.
- Ei, sä saat pitää huoneesi yksin. Niin kuin mä sanoin, teitä on vähemmän.
- Mä en halua naispaikkaa minkään toimittajan kanssa, vingahdin ja katsoin Jerryä onnettomana. – Kai mä voin tulla sun huoneeseen? Sä et ainakaan ole ventovieras – mä olen nukkunut sun huoneessa ennenkin!
- Tietysti, Jerry sanoi hetken murto-osan mietittyään.
- Siis samassa huoneessa, eri sängyssä, kiirehdin sanomaan respalle, sillä hittoako hänelle kuului, jos joskus olin nukkunut samassakin sängyssä.
- Mä en ole kiinnostunut teidän nukkumisistanne. Haluatko sä tän avaimen vai et?
- En mä sitä avainta halua vaan toisen tohon huoneeseen, sanoin osoittaen Jerryn avainta.
- Selvä juttu.

Naista ei tosiaan näyttänyt kiinnostavan. Hän antoi avaimet ja ohjeet siitä, mihin suuntaan meidän pitäisi mennä ja sinne me lähdimme. Minä yritin pysyä pitkin askelin harppovan Jerryn perässä ja askel askeleelta tunsin raskaammin, että minun pitäisi selittää hänelle ja mitä pikemmin, sitä parempi.
- Älä kuvittele, että mä yritän mitään! puuskutin, kun hän pysähtyi yhden oven eteen ja työnsi avaimen lukkoon.
- Mitä?
- Mä en vaan viihdy vieraiden ihmisten kanssa! En ainakaan sellaisten, joiden kanssa mun pitää jakaa ilmatila ja vessa ja suihku!
- Ai sitä.
- Mä en olisi saanut unta koko yönä! Että älä vaan luule, että mä tungin sun huoneeseen, koska sä olet nyt sinkku! Voisinkohan mä… onkohan Hanna täällä? Mähän voisin kysyä, antaako se mun nukkua sen huoneessa.
- Se tulee vasta huomenna, enkä mä luule, että se haluaa kämppistä, Jerry sanoi lyhyesti ja alkoi purkaa tavaroitaan kaappiin.
- Tai ehkä mä voisin ängetä kaksosten luo?
- Kuule, mä tajusin jo. Sä olet siinä pelkästään olosuhteiden pakosta ja koska sä pelkäät vieraita ihmisiä. Miten sä oikein olet selvinnyt tohon ikään asti?
- En mä pelkää vieraita ihmisiä, mutta en mä voi asua semmosen kanssa samassa huoneessa!
- Jos et sä nyt pistä suutasi kiinni, saat mennä ja sanoa, että sä otat sittenkin sen naispaikan toimittajan ilmatilassa.

Jerry kuulosti suorastaan vihaiselta ja näyttikin siltä käännähtäessään tuijottamaan minua kulmat rypyssä ja silmät salamoiden. Minä ihan pelästyin.
- Mä vaan ajattelin selittää, sanoin pienellä äänellä.
- Joo ja sä selitit. Sä olet siinä pelkästään ja ainoastaan sen takia, ettet sä halua nukkua samassa huoneessa jonkun toimittajan kanssa.
- Niin. En siksi, että mä olisin mitenkään…
- Joo. Mä olen ymmärtänyt. Pura kamasi ja ole hiljaa tai sä saat tosiaan mennä sinne.

Käsky oli niin yksiselitteinen, että hiljenin ja tottelin. Jerry leppyi sillä aikaa ja heittäytyi toiselle sängylle odottamaan, että olisin valmis. Olin iloinen siitä, että hän näytti uskovan minua. Änkeäminen hänen huoneeseensa tällä tavoin oli tasan tarkkaan jotain sellaista, jonka nuori Henriikka olisi aikoinaan voinut tehdä toivoen yhden asian johtavan toiseen, mutta minä en enää toiminut sillä tavoin. Tai en minä nyt vannomaan olisi mennyt, jos olisin taas rakastunut sillä tavoin kaikenvoittavasti. Jerryn kanssa se manipuloinnin polku oli kuitenkin katsottu ja umpikujaksi havaittu, vaikkei hän sitä välttämättä itse tiennytkään. Minulla ei ollut tarvetta yrittää uudestaan.
- Mä olen valmis, ilmoitin levitettyäni tavarani sopiviin paikkoihin.
- No lähdetään sitten syömään. Mä kuolen nälkään.

  Re: Pääosassa Henriikka 13

Lähettäjä: PV 
Päivämäärä:   23.4.12 17:12:17

"saat mennä ja sanoa, että sä otat sittenkin sen naispaikan toimittajan ilmatilassa."
Pitäiskö tossa olla -sta eikä -ssa? :D Jotenkin mun pää ei hyväksy tota muotoa..

  Re: Pääosassa Henriikka 13

Lähettäjä: rauh 
Päivämäärä:   23.4.12 21:31:44

Voi tää menee koko ajan vaaan kiinnostavammaksi:)

  Re: Pääosassa Henriikka 13

Lähettäjä: ankka 
Päivämäärä:   23.4.12 21:42:55

hihihi

voi suloista jerryä.. loukkaantuu kun ajattelee että henu ei oo missään muodossa kiinnostunut.

tohon vois vetää miss FBI legendan:

you like me, you think I´m special, you wanna kiss me, touch and hold me.....

  Re: Pääosassa Henriikka 13

Lähettäjä: sndy 
Päivämäärä:   24.4.12 00:09:39

Vooi ihan kun Jerry olisi ollut jotenkin vähän pettynyt, toivottavasti niin :)

  Re: Pääosassa Henriikka 13

Lähettäjäelwaen- 
Päivämäärä:   24.4.12 16:48:36

jatkuu!

  Re: Pääosassa Henriikka 13

LähettäjäSennnu 
Päivämäärä:   24.4.12 16:54:53

PV, mun pää kyllä kestä ämolemmat - joko palanen siinä samassa ilmatilsta tai -tilassa. En saa ees miettimällä niihin mainittavaa eroa.
---------------
78. Ratsailla
Me söimme ihan kohtalaisen lounaan työpaikkaruokalamaisessa ympäristössä ja kaikki oli taas tavallisen kaverillista. Jerry esitti, että kävisimme liikuttamassa hevoset seuraavaksi, jos halusin lähteä illemmalla tutustumaan kaksosten opiskeluoloihin ja se sopi minulle oikein hyvin. Minusta tuntui hyvältä ajatukselta ainoastaan juoksuttaa Utopia, sillä olin ratsastanut sillä aika lailla sillä viikolla ja Jerry ilmoitti olevansa samoilla linjoilla.
- Ne on kuitenkin pelkkiä penikoita ja ne joutuu esiintymään huomenna parhaimmillaan. Ei kannata väsyttää niitä.

Jerryn esitettävä oli musta ori nimeltään Grogg. Minusta se kuulosti örkiltä ja siltä se vähän näyttikin, se oli suureksi kasvanut ja vähän romuluinen, mutta Jerry sanoi, että siitä tulisi seuraavan talven kuluessa niin hieno, että tipauttaisin silmät päästäni. Minulla ei ollut mitään syytä olla uskomatta häntä. Kun hevoset oli hoidettu, oli jo niin myöhä, että Sarri soitti Jerrylle kysyäkseen, mitä me oikein touhusimme ja kiinnostiko meitä nähdä Hevosopistoa. Minua ainakin kiinnosti, etenkin, kun vaihtoehtona oli tuijottaa kattoa huoneessa ja jännittää seuraavaa päivää.

Kävimme kierroksella pitkin opiston maita ja tiluksia ja kaksoset näyttivät, missä tekivät mitäkin. Minä olin vaikuttunut. Olin nähnyt suuria talleja, mutta tämä oli enemmän – tämä oli kokonainen hevoskaupunki.
- Miksi hitossa sä et halunnut tänne opiskelemaan? kysyin Jerryltä.
- Koska nää ei voi opettaa mulle kuin kengitystä, hän vastasi.
- Miksi kaksoset sitten tuli? kysyin ymmälläni.
- Ne taitaa haluta paperit siitä, että ne on ammattilaisia.
- Te olitte kaikki ammattilaisia suunnilleen kymmenvuotiaina.
- Niin kai oltiin. Mutta jos mä nyt haluaisin ruveta valmentajaksi niin kysyisitkö sä mun todistusta?

Taas kerran ymmärsin, miten eri asia oli syntyä Mustaojalle – tai vaikka Hannalle, sen puoleen, jos tämä ei olisi niin lapsivihamielinen – kuin tavalliseen perheeseen.
- En kysyisi. myönsin.
- Mitä te meinaatte nyt? kysyi Sarri. – Lähtekää meidän kanssa vähän viihteelle.
- Ei me olla täällä viihtymässä, sanoin jyrkästi. Tämä oli työkeikka.
- Ei teidän tarviikaan, voisitte olla kuskina jompikumpi.
- Ha haa, nauroi Jerry. – Kävelkää.
- Mutta kai me saadaan jostain ruokaa täällä? hätäännyin.
- Saatiinhan me päivälläkin, vai mitä? On täällä ravintoloita.

Ja niinhän siellä oli, ja niissä jopa ihmisiä. Minä en tuntenut ketään, rajoittuihan ratsastusmaailmani melkeinpä Mustaojaan, mutta Jerrylle vilkuteltiin ja huudeltiin sieltä täältä. Muutama ihminen kävi tervehtimässäkin, ja minut esiteltiin Mustaojan duunarina. Kun olimme syöneet, kävi selväksi, että osa ihmisistä aikoi jäädä istumaan iltaa vähän pidemmäksi aikaa ja Jerryä kutsuttiin mukaan.
- Mene sä vaan, mä menen jo huoneeseen, sanoin.
- Älä turhaan ujostele. Koskee se suakin.
- En mä ujostele, mutta mä en nyt jaksa. Sitä paitsi jos mä menen ja sä jäät vielä niin meidän ei tarvitse ainakaan riidellä suihkuvuorosta.
- No jos sä haluat, Jerry ilmoitti hyväntuulisesti.
- Haluan mä, haukottelin ja nousin lähteäkseni. Näin mennessäni, miten Jerry siirtyi pöytään, jossa istui kaksi nuorta naista ja mies, joka oli tarpeeksi vanha jommankumman tai molempien isäksi.

En minä ujostellut, vaikka minusta epämiellyttävästi tuntuikin, että Jerry epäili niin. Ajatus istumisesta vieraiden seuraan epäluuloisesti vilkuiltavaksi oli kuitenkin sillä hetkellä liikaa, päivässä oli ollut jo ihan tarpeeksi pituutta ja tapahtumia. Sitä paitsi Jerry saattaisi kuvitella olemattomia, jos pysyisin hänen kyljessään kuin mikäkin perskärpänen. Menin huoneeseen ja kävin suihkussa. Pukeuduin yöpuvuksi ottamiini trikoisiin ja pitkähihaiseen paitaan – Jessi oli varoittanut, että osa huoneista täällä oli suunniteltu eskimoille – ja aloin huvitella nettisurffailemalla. Se oli ollut sekä iloni että paheeni kuluneella viikolla, kun olin tajunnut, että SM-joukkueessa ratsastanut tyyppi, josta kukaan koskaan ei ollut kuullut mitään, oli jonkinlainen puheenaihe. Tai ilo oli kyseenalainen termi. Minua, olemustani ja tarkoitusperiäni ruodittiin aika lailla. En kuitenkaan voinut lopettaa. Olin koukussa.

Tänä iltana juttelu niistä kisoista alkoi kuitenkin jo hiipua, mutta totesin, että tämän viikonlopun tuloksia odotettiin myös innolla. Minulla olisi iltapuhdelukemista ensi viikollakin, mokasin sitten täysin tai en ollenkaan. Utopiasta ne eivät ainakaan voisi sanoa mitään pahaa. Vaikka sanoisivathan ne silti, nuo kasvottomat pahanilmanlinnut. Se oli yhtä väistämätöntä kuin vuorovesi. Panin läppärin pois ja aloin vähän huonotuulisena lukea mukaan ottamaani kirjaa. Kun vähän myöhemmin kuulin jonkun rapistelevan ovella, sammutin valot ja aloin teeskennellä nukkuvaa. Jerryn ei tarvinnut kuvitella, että valvoin ja odotin häntä.

  Re: Pääosassa Henriikka 13

Lähettäjä: sndy 
Päivämäärä:   24.4.12 17:18:05

Nyt Jerry vois olla vaikka kännissä ja selittää jotain jännää :p

  Re: Pääosassa Henriikka 13

Lähettäjä: PV 
Päivämäärä:   24.4.12 17:26:29

Sennnu senkin ryökäle kun jätit tuollaiseen kohtaaan! :D Ihan kauheeta kärvistellä ja oottaa uutta pätkää. Helpottais vähän jos ois muita aktiivisia mielenkiintoisia tarinoita, joita voisi lukea, mutta kun ei oo. Mutta lupaus on lupaus en valita/vingu lisää :D

Ja tosta -ssa, -sta jutusta.
Nyt olit laittanut että "haluat paikan jossakin" ja se pitäisi olla "haluat paikan jostakin".
-ssa on jossakin esim "olen lentokoneessa". Ei voi sanoa "haluan paikan Finnairin lentokoneessa".
-sta on jostakin esim "olen lentokoneesta". Kuulostaa paljon järkevämmältä sanoa "haluan paikan Finnairin lentokoneesta".

"ottaa paikka toimittajan ilmatilassa" -> ottaa paikka jossakin
"ottaa paikka toimittajan ilmatilasta" -> ottaa paikka jostakin.

=> "saat mennä ja sanoa, että sä otat sittenkin sen naispaikan toimittajan ilmatilasta"

Ja kukaan ei taaskaan tajunnut... Jauhan samaa, mutta ehkä tajuatte mitä tarkoitan? :D

  Re: Pääosassa Henriikka 13

Lähettäjä: rauh 
Päivämäärä:   24.4.12 17:51:55

Mä voin vinkua PV:n puolesta! Pliiiiiiis, ei tälläseen kohtaan saa jättää, jatkoa vielä tänään jooko?:))

  Re: Pääosassa Henriikka 13

Lähettäjä: BZ 
Päivämäärä:   24.4.12 18:13:48

Nii pliiis, vielä yks pätkä tänää :) <3

  Re: Pääosassa Henriikka 13

Lähettäjäelwaen- 
Päivämäärä:   24.4.12 18:18:55

voisko Jerry tosissaan olla kiinnostunu Henusta, vai miksi se kiukustu ku Henu selitteli?? Jännää. :D Ihana ois kuulla taas Hannasta pian!

  Re: Pääosassa Henriikka 13

Lähettäjä: des 
Päivämäärä:   24.4.12 20:20:43

Musta suurin ero olis olla samassa ilmatilassa versus tapella samasta ilmatilasta.

  Re: Pääosassa Henriikka 13

Lähettäjä: tölkki 
Päivämäärä:   24.4.12 20:22:44

Ketä tahansa alkaa ärsyttää tommonen toistelu ja lässytys. Kerran sanotaan ni se on sillä selvä eikä jäädä inttämään.

  Re: Pääosassa Henriikka 13

Lähettäjä: Emsku 
Päivämäärä:   24.4.12 20:33:08

Tölkin kans samaa mieltä ja kaipaan jatkoa :)

  Re: Pääosassa Henriikka 13

LähettäjäSennnu 
Päivämäärä:   24.4.12 20:40:06

PV, nyt alko mennä kaaliin :D
Joskus mulle tarvii vääntää rautalangasta (vai rautalankaa ;)).

Tää alkaa täyttyä joten täällä uusi.

   Ylös ⇑   


  
 Vastaa viestiin
 Nimi:       [poista tiedot]
 Sähköpostiosoite:

 Jos annat sähköpostiosoitteesi, se näkyy viestissäsi.

 Otsikko:
   




Hevostalli.net ei vastaa keskusteluryhmissä käytävän keskustelun sisällöstä.