|
Lähettäjä: Sennnu
Päivämäärä: 27.9.11 17:08:07
Tippa linssissä täälläkin ton tallipalon ja yhden toisenkin hepan takia. :/ Mä toivon totisesti, ettei siellä liiku mikään tuhopolttaja - meidän tallille on vain muutama kilometri.
-------------
Keskiviikko-aamunakin nousin tekemään Jerrylle aamiaisen.
- Tähän tää loppuu, ilmoitin kuitenkin, kun hän istui syömässä sitä.
- Mikä?
- Sun hemmottelu. Sä osaat tehdä voileipäsi itsekin.
- Niin osaankin, Jerry tuumasi. – Mutta on kivempi syödä toisen tekemiä. Ne on aina yllätyksiä.
Minä en piitannut yllätyksistä ruoassani, mutta nyökkäilin silti ja sitten Jerry lähti ajamaan Helsinkiin. Jäin siivoamaan keittiötä ja mietiskelemään maailman menoa. Jerryn kotiinpaluu oli sujunut paremmin kuin olin uskaltanut toivoa. Me nukuimme yhdessä ja hän oli jopa vienyt minut Hannalle näyttääkseen, ettei hän ollut hylännyt minua. Asiat olisivat voineet olla paremmin vain, jos hän olisi kosinut minua tai ilmoittanut, että meidän pitäisi etsiä yhteinen asunto, mutta sellaisista asioista me emme olleet vielä puhuneet. Vieläkään. Minä en halunnut kiirehtiä niiden esille ottamista, kun meillä nyt oli niin mukavaa, eikä niistä mitään varmaa voisi vielä päättääkään. Vauva tietysti syntyisi aikanaan, mutta paljon riippui myös siitä, pääsisikö Jerry opiskelemaan.
Alissa tuli alas, kun aioin juuri tyhjentää kahvinkeittimen lavuaariin, joten muutinkin mieleni ja kaadoin sen itselleni mukiin. Kai sen runsaalla kermalla saisi alas.
- Sori, kahvi loppui, ilmoitin ja katsoin parhaaksi ottaa myös jäljelle jääneet voileivät. Kiusa se on pienikin kiusa.
- Mä luulin, ettet sä juo kahvia, Alissa sanoi epäluuloisena.
- Jerry juo, sanoin ja istuin pöydän ääreen. Olin selvinnyt Hannasta, Alissa olisi vain makupala nyt, kun minulla oli Jerryn tuki. Hämmästyksekseni hän ei käynytkään kimppuuni nyt, kun en ollut luikkinut karkuun vaan laittoi kaikessa rauhassa lisää kahvia tulemaan ja haki läppärin olohuoneesta ilmeisesti lukeakseen aamun uutiset.
- Juhannukseksi odotetaan sateista ja kymmentä astetta lämmintä, hän kertoi.
- Häh?
- Aika viileetä, mutta eipä ton tarvii vielä pitää paikkaansa. Kunhan arvailevat.
En minä sitä ollut tarkoittanut, todellakaan.
- Miksi sä puhut mulle? kysyin suoraan. – Siis niin kuin jollekin ihmiselle. Tähän asti sä oot vaan víttuillu.
- No oliko siitä mitään hyötyä? Älä luule, että mä pidän susta tai mitään, mutta ei susta nyt niin paljon ole haittaa kuin mä pelkäsin.
- Kiitos, tuhahdin toivoen hänen ymmärtävän, etten todellakaan tosissani kiitellyt häntä. Kyllä hän ilmeestään päätellen ymmärsi. Ehkä tässä kohden oli miesten ja naisten perimmäinen ero? Jerryn oli edelleen sitä mieltä, että olin käyttäytynyt kadehdittavan kauniisti Hannaa kohtaan.
- Oletko sä alkanut katsella asuntoja? Alissa kysyi.
- Millä rahalla?
- No kai sä saat jotain äitiysrahaa, ja lapsilisää ja sellasta.
- En mä voi alkaa, ennen kuin selviää, pääseekö Jerry opiskelemaan ja mitä se oikein aikoo.
- Ai, etkö sä sitä tiedä? Alissa kysyi hämmästyen. Epäilin, ettei se ollut ihan aitoa hämmästystä vaan pelkkä tehokeino. Hän tiesi selvästi jotain, mitä minä en ja hän nautti saadessaan valaista minua. Mitään miellyttävää ei siis olisi odotettavissa.
- Anna kuulua, puhahdin.
- Me ollaan mietitty kimppakämppää Dannin kanssa syksyllä. Ja Jerryn, jos se tarvitsee.
- Mä luulin, että Dannilla on kämppä, sanoin suostumatta tarttumaan Jerry-osaan.
- Se inhoaa sitä ja me alettiin miettiä, että on ihan hullua maksaa vuokraa kahdesta tai kolmesta yksiöstä, kun paljon halvemmalla saa vaikka kolme huonetta ja keittiön. Noi vanhuksetkin on asunu kimppakämpässä nuorena, tietysti ennen kuin Danni syntyi.
Minun oli ihan helppo lukea rivien välistä. Mustaojan lasten kolhoosiin ei huolittu lapsia. Ei sillä, että minä olisin mistään hinnasta suostunut asumaan Alissan kanssa.
- Ehkä se ei pääse sisään, muistutin suostumatta väräyttämään kulmakarvaakaan. – Sitten se ei tarvitse kaupunkiasuntoa. Sillä on joka tapauksessa täällä Demi, jota pitää treenata.
- No me ehditään odottaa sen aikaa, että Jerryn asiat selviää, ennen kuin aletaan tekemään vuokrasopimuksia, Alissa sanoi ja alkoi naputella konetta sen näköisenä, että keskustelu oli ohi. Nyt toivoin, että olisin jutellut Jerryn kanssa tulevaisuudesta edes muutaman sanan, että olisin tiennyt jotain enemmän kun Alissa. Mutta ainoa faktani oli se, ettei Jerry voinut ajatella vauvan pois antamista. Minun alkoi itseni äkkiä kovasti tehdä mieli pois Mustaojalta.
22. Totuuden hetki
Kuherruskuukausi päättyi seuraavalla viikolla neuvolakäyntiin, se siis typistyi kuherrusviikoksi. Tosin Jerry oli alkanut ottaa vähän etäisyyttä jo viikonloppuna, mutta olin ilomielin suonut hänelle illan ulkona poikaitten kanssa, kun hän oli ollut ikuisuuden haudattuna kauas pois saaristoon. Ei hän myöskään kieltänyt minua tulemasta viereensä öisin, mutta ei hän pyytänytkään. Rakastelimme, jos tein aloitteen, tai kerran Jerrykin teki, mutta kaiken kaikkiaan aloin haistaa aavistuksen verran palaneen käryä.
Neuvolareissusta Jerry ei kieltäytynyt, vaikka hän olikin aika vaitonainen matkalla sinne. Ymmärsin sen kyllä hyvin, sillä ei minuakaan olisi huvittanut. Itse asiassa toivoin, että Vesku olisi ollut mukana Jerryn sijaan. Hän olisi pitänyt minusta huolta, kun nyt minusta tuntui, että minun piti huolehtia itseni lisäksi Jerrystä.
Se oli erittäin kiusallinen ja inhottava tunti ja jos siitä jokin hyvä puoli pitää kaivaa, niin lääkäri sentään oli nainen. Hän ruoti terveydentilani läpikotaisin ja halusi nähdä verenpaineseurantani, josta Vesku oli lupauksensa mukaan pitänyt huolen Mustaojalla mittaamalla sen joka keskiviikko- ja sunnuntai-ilta. Hän teki minulle niin noloja kysymyksiä, että minun oli vaikea vastata niihin Jerryn kuullen, kuten oliko minulla peräpukamia tai virtsankarkailua ja kaiken huipuksi hän halusi tutkia minut. Ja nyt tarkoitan tutkia, sisuskaluja myöten. Se oli niin noloa ja nöyryyttävää, että minun oli vaikea pidättää kyyneliä, eikä kidutus loppunut siihenkään. Lopuksi hän halusi keskustella.
- Te olette kovin nuoria. Onko teillä jo yhteinen koti?
- Me asutaan nyt Jerryn vanhempien luona, mutisin lyhyesti. Olin liian loukattu muodostamaan kunnon ääntä.
- Oletteko te töissä vai opiskelemassa?
Jerry ei näemmä aikonut vastata, joten minä vedin henkeä ja ajattelin, että mitä nopeammin eukko saisi kysymyksensä kysyttyä, sitä nopeammin pääsisimme pois.
- Jerry aikoo syksyllä opiskelemaan. Ehkä me sitten päästään muuttamaankin.
- Ja miltä ajatus synnyttämisestä susta tuntuu?
Katsoin häntä kuin ufoa, mikä taisi riittää vastaukseksi.
- Jos susta tuntuu, että haluat jutella jonkun kanssa asiasta niin täällä neuvolassa käy synnytyspelkoon erikoistunut terapeutti, jolle voi varata ajan. Ja sittenhän teidän on pian aika ilmoittautua synnytysvalmennukseen. Tuleeko isä mukaan synnytykseen?
- Me ei olla vielä puhuttu siitä, sanoin heikosti, kun oli käynyt ilmeiseksi, ettei Jerryltä irtoaisi vastausta siihenkään.
- No sitä te ehditte miettiä sitten vaikka synnytysvalmennuksessakin, täti sanoi hymyillen kai omasta mielestään rohkaisevasti, mutta siihen se loppui. Me saimme lähteä.
Tunsin oloni niin nöyryytetyksi, että minun piti pyyhkiä silmiäni matkalla autolle.
- Nyt kun vois vetää kunnon kännin, niiskaisin siellä ja pyyhin vielä pari kertaa.
- Mä ymmärrän, Jerry ähkäisi ja minulta pääsi pari kyyneltä karkuun pelkästä helpotuksesta. Olin pelännyt hänen sulkeutuvan taas kuin simpukka ja alkavan katsoa lävitseni, kuten keväällä, mutta hän taputtikin lohduttavasti polveani.
- Puhutaan jostain muusta. Jostain ihan muusta, sanoin nopeasti. – Juhannuksesta.
- Se on tällä viikolla, Jerry sanoi.
- Mä tiedän. Mitä me tehdään?
- Me kai tullaan tänne kokolle.
- Me, toistin.
- Joo, varmaan suurin osa vanhoista kavereista tulee. Se on ollu tapana.
Muistin, miten olin edelliskesänä lukenut netistä Jerryn juhannuksenvietosta ja arvasin, että vanhat kaverit käsittäisivät myös tyttöjä. Todennäköisesti vanhoja koulukavereita, mutta silti. Arvasin myös, että ”me” ei ulottunut minuun asti.
- Sä et halua mua mukaan, sanoin syyttävästi.
- Mutta ethän sä voi kuitenkaan juhlia, Jerry sanoi nopeasti.
- Haista home. Ketä se muka haittaisi, jos yksi sattuisi olemaan mukana selvin päin? Sä et vaan halua, että kaikki ihmettelee, miksi sulla on raskaana oleva naikkonen mukanasi! sanoin. Jerry ei valitettavasti väittänyt vastaan ja muistin, miten hän oli sunnuntaina sivuuttanut ehdotukseni elokuviin menosta kuin ei olisi kuullutkaan. Minua ei olisi haitannut näyttäytyä Jerryn kanssa, mutta sama ei näköjään pätenyt toisinpäin.
- Meille tulee vieraita, meillä on aina talo täynnä juhannuksena niin, ettei sun yksin tarvii olla, Jerry sanoi kuvitellen kai lohduttavansa minua. Hiljenin ehkä kilometrin ajaksi. Äiti oli tietysti pyytänyt minua mukaan mummolaan, mutta olin ylpeästi hylännyt tarjouksen. Ensinnäkin juhannusviikonloppu Pertin seurassa oli kolme päivää liikaa Pertin seurassa ja miksi muutenkaan olisin lähtenyt, kun Jerry oli tullut kotiin? Samasta syystä olin sanonut Mintulle, että ei kiitos, tällä kertaa en tulisi hänen kanssaan äidin luo hoitamaan hevosia.
- Sä olet yks tunteeton paska, sanoin hiukan värisevällä äänellä.
- Mitä? Jerry kysyi, mutta en saanut toistettua sitä. Ääneni lakkasi toimimasta.
Minä rakastin Jerryä enemmän kuin mitään muuta, mutta se ei estänyt minua olemasta tulenpalavan kiukkuinen hänelle. Olin itse asiassa niin vihainen, että puhisin monta tuntia ja Vesku oli saada hepulin mitatessaan illalla verenpaineeni.
- Voitko sä hyvin? hän kysyi.
- Ei mua mikään vaivaa, paitsi että mä olen kiukkunen, tokaisin, enkä sinä yönä tehnyt mitään aloitetta mennäkseni Jerryn viereen. En mennyt edes samaan huoneeseen vaan omaan siniseen koppiini.
Sen voisi kai määritellä ensimmäiseksi riidaksemme. Jos olisin ollut viisas, en ehkä olisi nostanut sellaista meteliä yhdestä juhannusaattoillasta – eihän Jerry ollut sentään lähdössä viikonlopuksi pois haaremin kanssa tai mitään sellaista. Kiukkuni ei kuitenkaan tuntunut yhtään hälventyvän. Jos Jerry olisi tullut pyytämään anteeksi, en varmaankaan olisi antanut, ellei hän samalla olisi luvannut ottaa minua mukaan. Asiaa ei auttanut se, ettei minulla ollut tiedossa mitään muuta tekemistä kuin kököttää Mustaojalla. Kun minä en ollut lupautunut Mintun seuraksi, hän oli pyytänyt Viltsun, tai ehkä Viltsu oli ollut ohjelmassa alusta alkaen. Minä en aikonut mennä kolmanneksi pyöräksi heidän pikku juhannusjuhlaansa. Ennen istuisin Ilse-mummon kanssa huvimajassa koko aaton.
|