|
Lähettäjä: Sennnu
Päivämäärä: 2.9.11 16:53:35
Sellaisen reissun jälkeen tarvitsimme jotain vahvistavaa ja pysähdyimme uudelleen kahville, tällä kertaa vaan kaukaisemmalle huoltoasemalle. Siellä ei ollut tuttuja, jotka olisivat moikkailleet Liskoa ja ihmetelleet minua vaan meitä ei noteerattu mitenkään.
- Mun pitää mennä vessaan, sanoin Liskolle ja tungin hänelle toisen kaksikymppiseni käteen. - Tuo mulle kaakao.
Kun palasin vessasta, jouduin hetken hakemaan, ennen kuin näin Liskon. Hän istui ikkunapöydässä edessään iso muki ja toinen vastapäisellä paikalla minua odottamassa. Siirryin sinne mahdollisimman ripeästi, sillä kaipasin kovasti suklaan lohdutusta. Vakoileminen ja pelastautuminen oli ollut jännittävää, hauskaakin, mutta se kyllä veti ihmisen vähän sipiksi.
- Niillä ei ollut kaakaota, Lisko sanoi, kun istuin alas. – Mä jouduin ottamaan teetä. Kai se sopii?
Minä en oikeastaan pitänyt teestä. Useimmiten, kun join sitä, vatsani tuli kipeäksi, mutta en viitsinyt tehdä asiasta numeroa. Ehkä lihapiirakka olisi auttanut asiaa, sillä kirjoituksissa en koskaan ollut saanut sitä kuvottavaa oloa, vaikka olin juonut teetä. Tai sitten se ei vaan sopinut siihen tilanteeseen.
- Oliko siellä lihapiirakoita? kysyin varmuuden vuoksi.
- Taisi olla. Haluatko sä? Lisko kysyi.
- Voisin haluta. Kylmänä, ilman mausteita.
- Mä haen, poika lupasi ja livahti kärppänä tiehensä. Huomasin, että pöydällä oli rahaa yksi kympin seteli ja läjä hiluja. Ne olivat kai vaihtorahani, eikä hän ollut ottanut niitä.
Syötyäni rasvaisen, huoneenlämpöisen lihiksen oli teekin kadonnut kyytipoikana ihan huomaamatta.
- Joko lähdetään? kysyi Lisko, joka oli seurannut syömistäni jonkinlaisella ihmetyksellä. – Mä lupasin raportoida Jerrylle vielä.
Epämiellyttävä tunne alkoi vallata hahmoni. Raportoida? Mitä?
- Mitä sä sille raportoit? kysyin töykeästi ja ennen kuin Lisko ehti sanoa mitään, ajatuskuvio hahmottui pidemmälle. – Käskikö Jerry sut ajeluttamaan mua?
Siinähän ei nyt suoranaisesti olisi ollut mitään pahaa, olihan kai ihan kiva, että Jerry ajatteli minua edes sen verran, vaikkei voinutkaan alentua puhumaan kanssani. Olin kuitenkin jo keksinyt toisen motiivin, joka ei ollut yhtä miellyttävä.
- Ei se mitään käskenyt, noin suoranaisesti, Lisko sanoi.
- Vaan?
- Kunhan sanoi, että jos mä satun käymään Mustaojalla niin katsosin, oletko sä valmis murhaamaan sen.
- Alan olla. Miksei se voi itse kysyä multa?
- No se voisi olla ikävää, jos sä olisitkin kauhean vihanen.
- Ja siinäkö kaikki? kysyin epäluuloisena, sillä nyt olin hiukan vainoharhainen. Entä jos Jerry oli usuttanut Liskon seuraani, jotta minä ihastuisin Liskoon ja päättäisinkin haluta perustaa pikku perheeni hänen kanssaan ja Jerry pääsisi pälkähästä. Liskohan oli ainakin aikojen alussa näyttänyt olevan hiukan kiinnostunut minusta, mutta tuskinpa kukaan haluaisi tyttöystävää, jolla oli näin turvonnut keskivartalo. Paitsi Leksa, mutta ei kai hänkään ollut ollut mitenkään tosissaan, kunhan oli kokeillut. Ja mitä jos Jerry oli laittanut hänetkin asialle? Tosin, jos en ollut kelpuuttanut Leksaa niin miksi olisin huolinut Liskon?
- Mitä peliä te jätkät nyt oikein pelaatte? kysyin suoraan.
- Ei mitään peliä, Lisko sanoi kiusaantuneena, vaikka ei se tietenkään mitään tarkoittanut. Ehkä hän oli kiusaantunut vain siitä, että olin käynyt tällä tavoin hänen kimppuunsa eikä siksi, että he olisivat punoneet jotain juonia. Minulla ei kuitenkaan ollut rohkeutta kertoa, mitä polkuja ajatukseni olivat menneet. Mitä jos hän olisi nauranut minulle päin naamaa ja kysynyt, kuvittelinko olevan jotenkin haluttava maha pystyssä.
- Mennään sitten, sanoin vakaasti päättäneenä, että puhuisin Jerryn kanssa vielä tänä iltana. Olin vihainen, mutta en niin vihainen, ettenkö olisi huomannut, miten ymmällään Lisko oli. Omatunto alkoi vaivata minua, kun olimme ajaneet vähän aikaa jäätävässä hiljaisuudessa. Poika oli hakenut minut ensimmäiselle ajelulleen, vaikka olisi voinut yhtä hyvin lähteä Nikon tai jonkun muun kanssa, ja luoja tietää, että olin kaivannut päästä ulos. Lisäksi hän oli vienyt minut katsomaan äidin uutta kämppää ja Tenaria, ja minulla oli ollut suorastaan hauskaa ihan loppuun asti.
- Anteeksi, sanoin, vaikka sen sanan lausuminen ei aina ollutkaan minulle ihan helppoa.
- Mistä? Lisko kysyi.
- Että mä aloin rähjätä sulle. Ja kiitos kun pyysit mut ajelemaan. Mä olin melkein mökkihöperö. Mua vaan jotenkin ahdistaa.
- Mikä sua ahdistaa?
- No että tää tilanne on niin epämääränen. Jerry ei soittele mulle, se on lähteny karkuun, enkä mä tiedä yhtään, mitä se ajattelee musta ja siitä, että mä… tää vauva on tulossa.
- Ei se nyt karkuun lähteny, Lisko puolusti ystäväänsä.
- Voi, kyllä se lähti. Mitä enemmän mä ajattelen, sitä varmempi mä olen, että ellei Hannan isä ois sopivasti sairastunu niin se ois keksiny jotain muuta. Ehkä se ei edes ole sairastunu. Ehkä Jerry pyysi Hannaa keksimään jotain, ettei sen tarttis asua saman katon alla mun kanssa.
- Sä oot ihan hullu, Lisko sanoi painokkaasti ja ehkäpä olinkin.
- Kiitti kumminkin, kun veit mut sinne Jäniksenlinnaan.
- Mitäs siitä, Lisko sanoi kohteliaasti ja sitten olimme perillä Mustaojalla. Hän ei halunnut tulla enää sisään, minkä ymmärsin hyvin. Olisin itsekin halunnut eroon ihmisestä, jolta olin juuri saanut paranoidiset haukut.
- Jos sä joskus toiste kaipaat ajelukaveria niin hae mut. En mä aina oo tämmönen, lupasin. Lisko veti kättä lippaan ja virnisti. En ehkä sittenkään ollut säikäyttänyt häntä juuria myöten.
|