|
Lähettäjä: Sennnu
Päivämäärä: 19.8.11 16:40:51
Onnea Ramonalle!
----------
Minun oli vähän vaikea uskoa, että kävin tällaista keskustelua.
- Koska sä et ole Jerry, senkin idiootti.
- Väitätkö sä olevas niinku yhden miehen nainen, vaikka te ette edes oo puhunu seurustelemisesta?
- Väitän! sanoin uhmakkaasti. – Eti itelles helppoja nakkeja muualta. Multa ei irtoo.
- Okei, Leksa sanoi, kohautti olkapäitään ja käänsi katseensa televisioon, joka pauhasi yksinään. – Meidän pitää kai ottaa vähän taaksepäin.
Hän näytti ottavan pakit ilman suurta draamaa, vaikka eivät ne tuolla naamalla voineet hänelle kovin tavallisia olla. Niinpä minäkään en viitsinyt jatkaa keskustelua, vaan siirryin takaisin omalle sohvalleni Leksan alkaessa näpelöidä kaukosäädintä, ja heittelin sieltä vain arvioivia katseita poikaan lopun elokuvan ajan. Omituinen tyyppi. Heli saisi kohtauksen, kun kertoisin hänelle.
Jinna ja Leksa jäivät yöksi ja nukkumaanmenoaikaan harkitsin hyvin vakavissani hiipiä Jerryn huoneen oven taakse salakuuntelemaan, mitä hän ja Leksa puhuisivat minusta. Se oli kuitenkin liian riskialtista, kun neljä sisarta parveili talossa arvaamattomiin suuntiin, joten vetäydyin omaan koppiini. Minulla oli edelleen kova yksinäisyyden kaipuu ja jos aioin seuraavana päivänä jaksaa saman maratonin uudestaan, tarvitsin latautumista.
Uninen en ollut, joten en herännyt, kun jonkin ajan kuluttua oveltani kuului koputus. Laskin kirjan pois ja sanoin ”sisään”. Jerry livahti sieltä kuin hiipivä varjo ja tunsin yllättyneen värähdyksen varpaissani asti. Olin odottanut häntä, tietenkin, mutta niin olin odottanut joka ilta ja pettynyt aina.
- Tulitko sä mulle synttärilahjaksi? kysyin hilpeästi.
- Ei kun mä tulin vaan onnittelemaan, Jerry sanoi. – Mä en mitenkään keksiny mitään, mitä mä oisin voinu ostaa sulle.
- Ei se mitään, sanoin suurpiirteisesti, vaikka tietysti olisi ollut kiva saada jokin muisto tästä päivästä. Kai. Riippui siitä, miten se loppuisi. – Istu, sanoin ja taputin sänkyä.
Jerry mietti hetken, mutta totteli.
- Onnea, hän sanoi.
- Saanko mä synttärisuukon? kysyin. En uskonut, että se saisi häntä karkaamaan saman tien, kun hän kerran oli tullut näin pitkälle, mutta mitä suukkoon tuli, epäilin kyseleväni yhtä turhia kuin Leksa minulta aiemmin illalla. Suureksi ilokseni olin väärässä. Jerry kumartui ja aikoi nähtävästi antaa minulle suukon poskelle. Minä puutuin peliin kietomalla käteni hänen niskansa ympäri ja muutin sen oikeaksi suudelmaksi. Se oli niin hyvää, että kun Jerry lopulta vetäytyi irti, käännyin kyljelleni.
- Tuu tähän, pyysin. – Mä tiedän, että sun sänky on isompi, mutta mä en ehkä änkeä sinne, kun Leksa on siellä. Ja mä kaipaan vähän halausta.
Suureksi riemukseni sekin meni läpi ja Jerry kellistyi viereeni. En totisesti kaivannut tämän parempaa lahjaa! Monen päivän pakoilu ja lyhytsanaisuus oli poissa ja Jerry makasi vieressäni, käsi ympärilläni. Huokaisin niin syvään, että Jerryn hiukset lepattivat ja uppouduin hänen kasvoihinsa. Se hetki oli niin täynnä onnea, etten uskaltanut sanoa mitään, ettei se katoaisi. Mutta hiljaisuus alkoi käydä tukalaksi, enkä kehdannut ruveta kopeloimaan häntä, vaikka mieleni tekikin ja kovasti. Se olisi saattanut ajaa hänet karkuun, vaikkei suudelma ollutkaan sitä tehnyt. Sitä saattoi kuitenkin tuijottaa toisiaan vain rajallisen ajan, ennen kuin se kävi kiusalliseksi.
- Leksa yritti mua, sanoin. Olin miettinyt asiaa ja katsonut parhaaksi kertoa siitä Jerrylle, jos tulisi tilaisuus.
- Mitä?
- Ihan varmuuden vuoksi kuulemma. Se meinasi, että jos mä olen kuksinut sun kanssa ilman sormusta näin kauan, niin mä olen helppo.
- Ja mitä sä sanoit? Jerry kysyi äänellä, jota oli mahdoton tulkita.
- Että vetäköön käteen. Niinhän en kirjaimellisesti ollut sanonut, mutta siihen tyyliin keskustelu oli kyllä mennyt.
- Meidän pitäisi kai jutella siitä, Jerry sanoi pian, eikä hän tarkoittanut tapausta Leksan kanssa vaan vauvaa.
- Niin kai, huokaisin.
- Mutta mä en tiedä, mitä.
- No kuule, ihan yhtä hukassa mäkin olen.
Juuri nyt ei kuitenkaan ollut tarvetta mennä sen syvemmälle aiheeseen. Riitti, kun me olimme yhtä mieltä siitä, että vauvasta pitäisi jossain vaiheessa puhua. Puhumattomuuskin oli ihan loistava juttu, jos oli toisen kainalossa, vaikka eihän meillä kovinkaan usein ollut tapana olla tuppisuina.
- Miksi sä annoit Leksalle pakit? Jerry kysyi kiinnostuneena, muttei minun nähdäkseni ollenkaan mustasukkaisena.
- Häh? Oisko mun pitäny ruveta johonkin sen kanssa?
- En mä sitä, mä vaan luulin, ettei sille kukaan pysty sanomaan ei. Jotenkin tässä talossa on kasvanu semmoseen käsitykseen, kun kaikki siskot on vuoron perään ollu siihen lätkässä.
- Ai on vai? kysyin kiinnostuen. – Eikö kaksoset oo vähän nuoria sille?
- Nojoo, ei kai se niin tarkkaa oo, jos vaan kaukaa ihastelee.
- Mitä sä olisit sanonu, jos mä olisin? kysyin.
- Mitä mä oisin voinu sanoa? Ethän sä ole mulle mitään luvannu.
- Koska sä et ole edes kysynyt, sanoin syyttävästi.
- No eihän me olla missään vaiheessa oltu sillä lailla vakavissamme.
Luule vaan, tampio, ja juokse mutkia joutessasi.
- Tilanne on vähän erilainen nyt, huomautin.
- Niin, joo, vauva. Mutta ei me sen takia voida ruveta leikkimään perhettä.
- Ai ei? lipsautin.
- Siis mä tarkotan, ettei se oo oikea syy. Kyllä sitä pitäisi haluta muutenkin.
Siinä kohden minun typeryydensietokykyni alkoi olla katkeamispisteessä. Niin suloinen, haluttava, lähellä ja tyhmä.
- Just niin, sä et välitä musta vähääkään, kyllä mä sen jo uskon. Kyllä sä niin ahkerasti jaksat mua muistuttaa siitä, tokaisin.
- En mä sitä tarkottanut, että ollenkaan! Mutta eihän me olla rakastuneita.
- Hölmö. Puhu vaan omasta puolestasi.
- Mitä?
- Sitä että mä olen ollu rakastunut suhun melkein vuoden. Toisesta kerrasta lähtien, kun mä ikinä näin sut.
- Etkä? Jerry katsoi minua pelästyneenä ja minä toivoin, etten olisi sanonut mitään. Tunnustus pisti kaikki vuoden tapahtumat ihan eri asentoon.
- No, oisin voinu olla, sanoin kevyesti. – Mistä sä sen tietäisit?
- Kun en oo kysyny? Jerry keksi ja kurottauduin tutkimaan hänen hiuksiaan. – Mitä nyt?
- Mä vaan tarkistan, että ootko sä sittenkin luonnostas blondi, sanoin, mutta sitten vaihdoin kiireesti puheenaihetta. En halunnut säikyttää häntä enempää, sillä olin varma, että jos nyt alkaisin esittää rakkaudentunnustusta, hän juoksisi karkuun niin nopeasti kuin pääsisi. Hautokoon näitä vihjeitä nyt vähän aikaa.
|