|
Lähettäjä: secret
Päivämäärä: 23.11.10 17:16:21
Pete:
Katson sinua.Olet komea.En uskalla kertoa tunteistani sinua kohtaan kenellekkään.Näen sinusta unta joka yö.Kun tajusin tunteeni, menin paniikkiin.Ei kukaan hyväksy homoja.Minulta meni jonkin aikaa totutella ajatukseen.Haaveilen sinusta.Olemme tunteneet monta vuotta, ja olemme parhaita kavereita edelleen.
-Mitäs tää meijän Pete täällä yksinään mietiskelee?Erik kysyy haroen samalla paksuja tummia hiuksiaan.Erikin vieressä seisoo Anna,Erikin tyttöystävä.
-Hei mun täytyy mennä.Nähää illalla.Anna antaa pusun Erikin poskelle, ja kävelee keimaillen pois.
-Pete, meidän täytyy jutella.Erik istahtaa mun vieree ja mä haistelen sen hyvää tuoksua.
-Mun täytyy varmaan jättää Anna mahollisimman pian.Katson häntä ja nosta kysyvästi kulmakarvojani.
-No emmä enää tunne sitä kohti sillee niinku aikasemmin oon tuntenu.Nyökyttelen pojan suuntaan, mutta en sano mitään.
-Mut eikse sunki mielestä oo loukkaavampaa olla yhes vaik ei enää välitä samaltaval.
-No on se kyl.Ainaki itelle jos kävis niin.Pidän kasvoni peruslukemilla, mutta sisimmissäni riemuitsen.Kohta se on sitä kuuluisaa vapaata riistaa.
-Ajattelin et jätän sen tänää, ku meen käymää niillä.Voisinks mä tulla sen jälkee teille vaik kaville?Nyökkään vain, ja nousen seisomaan.
-Katellaa.
-Juu moi.
Mä kävelin ruokiksella himaan safkaamaa jotain, mut eipä sieltä paljon leipää parempaa löytyny.Riisuin päällysvaatteet ja menin nukkumaan.Näin taas kerran unta tosta söpläisestä.
Seuraavan kerran heräsin ovikellon ääneen.Pomppaan nopeesti ylös, ja juoksen pelkästään bokserit jalassa aukaisemaan oven.
Erik seisoo siinä ovella ruskeat, melkein mustat silmät nauliutuneena mun kaulakoruun.
-Joo tuu vaa sisää.
Erik tepastelee sisään tummanruskeaksi petsatusta ovesta ja hymyilee vaisusti.
-No nyt me ollaan sit erottu. Katson häntä pitkään, mutta en uskalla hymyillä, vaan nyökyttelen päätäni pienellä liikkeellä.
-Miltä susta tuntuu?Onks näin parempi?
-Joo. Vähä haikee fiilis mut näin on parempi. Taputan poikaa olalle ja hymyilen leveesti.
-Noni tuu ottaa keittiöö ni keitetää ne kahvit, jotka lupasin. Juomme kahvejamme hiljaisina. Katson Erikin sormia, kun hän näprää pöytäliinan reunushapsuja. Mietin miltä tuntuisi, jos nuo vahvat sormet olisivat kaulallani. Hyväilisivät poskiani ja liikuisivat kevyesti leveällä rintakehälläni. Ei! Tämän on loputtava. Ei ole oikein himoita ystäväänsä, joka on juuri eronnut, ja kaiken lisäksi hetero.
-Tää on aika noloo, mut musta on jo pari viikkoo tuntunu et oon ihastunu. Erik tuijottaa nolona kahvikuppiaan, aivan kuin hän olisi vahingossa möläyttänyt jotain.
Yhtäkkiä tajuan olevani melkein alasti, ja käveleen huoneeseeni mitään sanomatta. Kun käännyn ovelle päin, näpräten samalla housujani kiinni, huomaan Erikin tulleen ovelle.
-No, ketä kohtaan sulla niitä tunteita sitte on?
-Äh..Emmä voi sanoo. Se on viel vähä aikasta. Katson poikaa silmiin, ja nostan kulmakarvojani kysyvästi.
-Hei. Ihan oikeesti. En mä vielä haluu kertoo. Hymyilen hänelle ilkikurisesti, jä hän tönäisee minua leikillään. Nappaan kaapista ison valkoisen t-paidan ja askartelen sen päälleni. Kävelemme peräkkäin hämärään olohuoneeseen, ja avaan television.
-Miten muuten Anna reagoi ku sanoit sille?
-Se sano vetäs kunnon litsarin ja käski painumaan vïttuun. Väännän naamani hienoiselle irvistykselle, ja urahdan hiljaa.
-Voi sua. Lausun sanat muka myötätuntoisesti, ja silitän poikaa olkapäähän. Hän tapittaa naama peruslukemilla turkoosinsinisiä silmiäni, ja purskahdamme raikuvaan nauruun. Hän läppäisee käsivarttani hellästi.
-Apina.
-Sä oot.
-En. Sinä oot.
Tönäisen pojan hänen takanaan olevaan suureen, nahkaiseen nojatuoliin, ja alan seikkailemaan kanavilla.
Erik:
Me istutaa Peten kans ihan hiljaa ja katotaa jotain Maverick-nimistä leffaa. Yhtäkkiä mun puhelin alkaa tärissemään taskussa. Soittaja on äiti.
-Haloo.
-Haloo. Missä päin oot? Oon tulossa töistä ni voin ottaa kyytiin.
-Oon tässä Petellä. Ajat siitä Prisman vierestä sinne uusille kerrostaloille ni se on heti eka siinä mutkassa. Soittele ku oot pihassa ni tuun alas.
-Ehkä noin viisi minuuttia niin olen siinä.
-Heippa. Painan puhelun katki ja katson Peteen.
-Ai tuleeks sun mutsi hakee sut?
-Joo. Viiden minuutin päästä tässä.
Pete nyökkää.
-Tuuthan sä huomennaki tänne ku yksin on vähä tylsää?
-Joo ei mulla varmaan mitää muutakaa oo.
Puhelimeni tärisee taskussa äitin saapumisen merkiksi.
Panen valkoiset skeittikengät jalkoihini ja sanon heipat Petelle. Hän hymyilee mulle niin sulosesti et mun sydän melkein lentää ulos rinnasta. Punastun hieman, ja kiitän onneani, että eteisessä on niin hämärää ettei poika huomaa sitä. Kävelen vielä maalilta haisevaan rappukäytävään, ja tervehdin vastaantulevaa pyöreää, ja komeasti harmaantunutta mummoa. Hän hymyilee minulle leveästi ryppyisillä huulillaan.
Astun kerrostalosta ulos pakkaseen. Etsin katseellani meidän autoa, kunnes se osuu upouuteen mustaan Audiin. Siellä kuskin paikalla näkyy äitini joka hymyilee mulle tosi huvittavasti.
-Otetaa huiput tossa seuraavalla suoralla, sanon innokkaasti.
-Hei. Vähän rajaa. Emmä viitsisi heti lähettää tätä romuttamolle. En ole mikään rallikuski. Naurahdan hiljaa.
Kotona kävelen suoraan omaan huoneeseeni, riisun vaatteet ja alan nukkumaan. Katselen hetken yöpöydälläni olevaa Peten kuvaa ja annan hymyn karata huulilleni.
Kävelen pimeyteen..En saa henkeä. Alan juosta, mutta jalkani eivät kanna. Yhtäkkiä pimeydestä kävelee tuttu hahmo. Se on Pete. Hän silittää poskeani hiljaa, ja nostaa minut vahvoille käsivarsilleen. Kierrän käteni hänen ruskettuneen kaulansa ympärille, ja upotan sormeni hänen uskomattoman vahvoihin ja paksuihin hiuksiin. Huokailen hiljaa.
Havahdun hereille, kun herätyskelloni alkaa soimaan.
-Perhana! Unohdin taas kerran laittaa sen pois päältä, ja sen takia suloinen uneni katkesi.
-Saamarin saamari. Huoneeni ovi avautuu hiljaa, ja äitini kiharapää katsoo uteliaasti sisään.
-Mitä sä tähän aikaa täällä kiroat.
-Hyvä uni jäi kesken ku unohin asettaa herätyksen pois.
-Aijaa. Äitini nyökäyttää päätä ja vedän peiton pääni yli.
-Lähden tänään käymään mökillä. Katso ettei Kaisa lähde kotoa, hän on kotiarestissa.
-Juu. Mut saanko nyt nukkuu?
-Joo. Heihei sitten rakas.
-Heippa.
Herään seuraavan kerran 13- vuotiaan siskoni kiroillessa huoneeni vieressä olevassa vessassa.
-Turpa kiinni pentu. Yritin nukkua.
-Lopeta toi niuhottaminen.
Nousen ylös, ja vilkaisen kaapinovessa olevaan peiliin. Irvistän, kun muistan, että joudun vahtimaan Kaisaa. Tyttö on ihan kiva, mutta kavereittensa seurauksena ärsyttävä pissis. Katselin huoneeni avoimesta ovesta, kun Kaisa harjasi kastanjanruskeita hiuksiaan käytävän peilipöydän edessä. Hiukset kihartuivat nätisti korkkiruuveille, ja tyttö tiesi itsekin olevansa hyvin nätti. Tietenkin ilman meikkiä, eikä niitä hirveitä kerroksia sotamaalauksia naamassaan.
Kävelen keittiöön, ja otan ison motillisen Kaisan keittämää, arvatenkin ällöttävän vahvaa kahvia, ja kävelen tupakalle.
-Heitätsä yhen röökin?
-En todellakaa.
-Saat mult femman.
-No mut et sit kerro mutsille. Annan hänelle röökin, mutta en raaski ottaa hänen viimeisiä rahojaan. Tosin olen aika varma, että ne menee johonki mäkkiateriaan.
-Koska mun täytyy jäädä pitämää vahtii tänne, ni pyydän Peten tänne.
-Okei.
-Pyydä itelles joku yks kaveri ni me saadaan olla rauhassa. Katselen kun kaisa imee röökiään, ja puhaltaa savut hitaasti ulos suustaan.
-Erik, saanko kysyy yhen jutun?
-Juu anna tulla vaa.
-Miks jätit Annan?
Kerron hetken emmittyäni Kaisalle, että epäilen olevani homo.
-Vähä sä oot ihana ku kerrot mulle! Kaisa halaa minua kovaa, ja en voi muuta kuin nauraa.
-No, oothan sä kumminki mun sisko. Mut onkse sun mielestä ällöttävää, et sun oma veli tykkää pojista?
-No ei todellakaan ole. Musta se on aika söpöö.
Naurahdan hiljaa, ja kävelen sisälle.
Nappaan kännykkäni yöpöydältäni, ja valitsen Peten numeron.
-Pete.
-Moi täs on Erik. Tuutko tänne, ku mutsi lähti mökille, ja mun pitää vahtii tota yhtä.
-Mitä ihmettä? Se on 13.
-Tiiän, mut se on kotiarestissa.
-Ookei. Ai tuunksmä yöks?
-Joo tuu vaa.
-Oon siellä varmaan kahen kolmen tunnin päästä.
-Jeps. Moikka. Painan punaista luuria, ennen kuin Pete kerkiää vastata. Puen päälleni tummansiniset farkut, punaisen t-paidan, ja ison mustan hupparin. Otan äitin jättämät rahat keittiön pöydältä, ja lähden kauppaan.
Olen juuri saanut riisin ja kermakanakastikkeen vamiiksi, kun ovikello soi. Menen avaamaan, ja siellä takana Pete hymyilee minulle söpösti Mustien hiustensa takaa. Hän astuu ohitseni sisään, ja haistan hänen hajuvetensä tuoksun nenässäni.
-Vitsi tääl tuoksuu hyvä. Saanks mäki tota safkaa?
-No tottakai. Työnnän pojan edelläni keittiöön, ja nappaan kolme lautasta kaapista.
-Kaisa! Syömään.
-Juu tuun ihan kohta. Lappaan ruokaa lautaselleni, ja alan syömään hiljaa. Katson Peteä, kun hän tunkee ensimmäisen hharukallisen ruokaa suuhunsa.
-Vähä tää on hyvää! Mistä sä oot oppinu kokkaa näin hyvin? Etsä peruskoulussa köksäntunneilla koskaan tehny näin hyvää ruokaa.
-Mutsi on opettanu mua. Emmä ees koskaan tehny siel mitää, mähän olin kovis. Ei ne saa tehä mitää koulussa. Räkätämme hiljaa, ja syömme ruokaa hyvällä ruokahalulla.
Haron hiuksiani ja katson kelloa kännykästäni. Puol seittämän. Ärsyttää. Aina ku juon ni en pysty nukkumaan aamulla. Puen hupparin päälleni ja hipsin hiljaa ulos Erikin huoneesta. Eilisillan tapahtumat vilisevät päässäni kuin filminauha, ja painan otsani vessan viileään kaakeliseinään. Huuhtelen kasvoni, nappaan takkini naulakosta, pujotan kengät jalkaani ja kävelen ulos koko hiivatin talosta. Olen niin vihainen itselleni, ettei sitä tunnetta voi edes kuivailla. Minkä ihmeen takia mun pitää AINA pilata kaikki omalla tyhmyydellä? Oon mäki yks sekopää. Paiskaan Erikin kodin portin voimalla kiinni, ja saan vihaisen katseen ohikävelevältä aamuvirkulta naiselta. En jaksa välittää, vaan kävelen noein askelin kotiin, nappaan pari särkylääkettä poskeen ja menen nukkumaan.
Havahdun hirveeseen kolinaan, ja tassuttelen keittiöön. Äiti pakkaa tavaroita keittiön kaapeista laatikkoon. Yskäisen saadakseni äitini huomion, ja katson häntä kysyvästi.
-Ai sä heräsit jo. Tuu auttaa näitten tavaroiden kanssa.
-Mitä ihmettä sä teet?
-Me muutetaan.
-Mitä? Minne?
-Espanjaan. Sain siirron sinne. Kuulitko muuten jo ikävät uutiset? Se mun lapsuuden ystävä kuoli juuri kun olin ajamassa takaisin kotiin. Äiti nyyhkyttää hiljaa, ja menen halaamaan häntä lujaa.
-Hei. Otappa tosta pari laatikkoa ja mee laittamaan tavaroitas, hän sanoo itkun laannuttua. Havahdun todellisuuteen, ja muistan mitä äiti juuri kertoi. Muutamme ESPANJAAN.
-Kuinka kauan me siellä?
-Ei muuta ku vähä yli puol vuotta. Ku? Vihani kasvaa aamuista kymmenkertaseksi, mutta äidin takia nielen sen, ja menen huoneeseeni. Nostan kaikki vaatteeni kaapista laatikkoon, ja suljen laatikon vahvalla teipillä. Siirryn pöydän kimppuun, ja käteeni osuu jokin neliskulmainen painava esine. Erikin kuva ja kauniit kultareunuksiset kehykset. Kyyneleet tulevat väkisin silmistäni, ja purskahdan kaameaan itkuun.
-Äiti! Saanko käydä viemässä yhen kirjeen postiin ennen ku lähetää?
-Joo voit viedä. Älä jää vitkuttelemaan vaan tuu nopeesti.
Kävelen ripein askelin postille, ja tiputan kirjeen laatikkoon. Kirjeen päällä lukee Erik mahdollisimman siistillä käsialalla. Lähden kävelemään takaisin kotiin, joka on kohta jonkun muun koti.
Lastaamme äidin ja kaksoissiskoni Petran kanssa tavaramme kuorma-autoon, ja lähdemme äidin mersulla kohti lentokenttää.
Ostan kentältä lehden, ja yritän lukea koneessa, mutta mielessäni pyörii ainoastaan yksi asia. En tule näkemään Erikiä pitkään aikaan.
Erik:
-Erik herää! Avaan silmäni, mutta kun aurinko paistaa kirkkaasti naamalle, suljen ne yhtä nopeasti. Mietin eilisiltaa. Kokeilen kädelläni vieressäni olevaa paikkaa, mutta harmikseni huomaan sen olevan tyhjä.
-Kaisa, missä Pete on?
-Ei se oo täällä. Varmaan lähteny. Hän ojentaa minulle vesilasin ja särkylääkkeen, jotka otan kiitollisena vastaan. Huuhtelen pillerin kurkustani alas, ja painan pääni takaisin tyynyyn. Päässäni jyskyttää kamalasti, ja oksettaa. Pete suuteli mua. Huuliani poltteli, kun ajattelin sitä. Vaikka me oltiin ihan kännissä, mä en todella ois voinu kuvitella, että se vois tuntuu niin kivalta. Ei kivalta, vaan ihanalta. Taivaalliselta. Mieltäni painaa kumminkin yksi kysymys. Missä Pete on? Valitsen kännykästäni hänen numeron, mutta siihen ei saa yhteyttä. Niimpä tietenkin. Sitä kaduttaa.
Seuraavat päivät lintsaan koulusta. Mua ei vaan kiinnosta mennä sinne, ja olen aika varma, ettei Petekään siellä ole. Kävelen postilaatikollemme, ja selaan kasaa läpi. Yksi lasku mulle moposta, ja yksi käsin kirjoitettu kirje. Tää on pakko olla Peteltä. Avaan kirjeen vapisevin käsin, ja alan lukea.
Ihmettelet varmaan, miks kirjotan sulle kirjeen. No, sinä aamuna, kun olin teillä yötä, menin kotiin, ja minulle pamautettiin päin näköä, että muutamme samana päivää Espanjaan. Olisin halunnut jutella, mutta en kerennyt tulla käymään. Saatan tulla puolen vuoden päästä takaisin, mutta se ei ole varmaa. Välitän sinusta todella, todella paljon. Enemmän kuin sanat riittävät kuvailemaan. Ehkä näin on parempi. Sinä siellä, minä täällä Madridissa. Mulle ei voi vielä soittaa, kun ei ole uutta liittymää (tulisi aika kalliiksi soittaa suomen liittymällä. Soittelen sitten. Pusuja ja haleja. Rakkaudella Pete.
Puristan tiukasti kirjettä kädessäni. Sen takana lukee osite, johon voin laittaa kirjeitä. Silloin päätän sen. Juoksen sisälle, heitän kasan tavaroitani ja vaatteitani matkalaukkuun, tarkistan että tililläni on rahaa tarpeeksi, ja soitan lentokentälle. Kävelen ulko-ovelle, jossa taas kerran niin iloinen siskoni tulee vastaan.
-Minne sä oot menossa?
-Espanjaan.
Erik:
Nousen paikaltani oikomaan jäseniä. Olemme saapuneet Espanjaan, ja tunnen jo kostean ilman, joka tulvii edessäni olevasta avoimesta ovesta. Haukottelen leveästi, ja uhkea, punaiseen tiukkaan liiviin, ja siihen yhteenkuuluvaan hameeseen pukeutunut punahiuksinen lentoemäntä hymyilee minulle viekottelevasti. Virnistän leveästi ja astun miltei trooppiseen ulkoilmaan.
Kävelen kapeaa mukulakivikatua pitkin, ja raahaan perässäni äitini kallista D&G:n matkalaukkua. Katselen samalla ympärilleni, ja yritän etsiä katseellani jotain hotellin tapaista, johon voin yöpyä. Vastaani kävelee noin 2-vuotias tyttö, jolla on suuret ruskeat silmät, ja paksut mustat ja kiharat hiukset. Hymyilen hänelle, ja hän tervehtii minua espanjaksi. Jatkan matkaani tavaillen jonkun vanhan biisin sanoja, ja käännyn risteyksessä isommalle tielle, jossa jo huomaan talon, jonka kyltissä lukee ''Dormir parato''. Kävelen jonkun voimakastuoksuisen kasvin ohi, ja aulassa istuu baarijakkaralla tummanruskean pöydän takana isokokoinen, mutta ystävällisen näköinen mies.
-Hola. I need a room. Three nights, please.
-One moment. I back soon. Mies kävälee ripein askelin takahuoneeseen, ja palaa sieltä avaimen ja jonkinsortin kaavakkeen kanssa. Sen täytettyäni kävelen käytävän päähän hissille, ja etsin huoneeni. Tarvitsen pitkän matkani jälkeen lepoa. Paljon.
Herään unestani ja tilaan huonepalvelusta pienen aamupalan, jonka toimituksessa kuitenkin kestää hieman.
Pete:
Kävelen uuteen avaraan keittiöömme. Katson mikrossa olevaa kelloa, ja huomaan sen olevan vasta puoli seitsämän. Mikäköhän minuun on tullut. Herään nykyään aikaisin, ja tunnen vastuuta perheestäni. Varmaan aikuistun jo pikkuhiljaa. Äitini istuu pöydän ääressä kahvikupin kanssa.
- Huomenta. Miten nukuit?
-Huomenta vaan. Ihan jees. Otan itselleni kahvia ja menen terassille tupakalle. Ulkona on todella lämmintä. Kuulen oven kolahduksen, ja katson taakseni, Äitini seisoo siinä aamutakissaan katsellen minua kulmat hieman kurtussa. Nostan kysyvästi kulmakarvojani, ja vetäisen pitkän hatsin röökistäni.
-Tuota..Pete..Voisinko pyytää sinulta yhtä palvelusta?
-No anna tulla.
-Sinun mummosi täytyy hakea Suomesta, ja minulla on paljon töitä, joten voisitko lentää sinne hakemaan hänet? Voit käydä samalla tervehtimässä ystäviäsi siellä.
-No millon sinne pitäis sit mennä?
-Liput on varattu tiistaiksi. Oho, ajattelen, siihen on kolme yötä. No, ainakin näkisin Erikin. Vatsassani tuntuu ikävä vihlaisu, kun ajattelen Erikin raivoamassa minulle. Kuinka noloa. Menin pettämään parhaan kaverini luottamuksen suutelemalla tätä, kun hän oli kännissä. Oon kyllä yks luuseri.
-Njoo voisinhan mä lähtee.
Erik:
Kaivan matkalaukun etuosaa, ja etin sieltä Peten osotetta. Huomaan taskun olevan tyhjä. Voi @!#$. Turha reissu siis. No, jos kerran tänne asti on tultu ni pakko kai se on lomailla sitte koko rahan edestä. Kumminki kolme päivää enää jälellä, niin sama kai se on sit ottaa rennosti.
Oon löhöilly nää kolme päivää täällä ja ottanu muutenki rennosti kaiken. ehkä nyt jaksas sit kotopuoles jotain tehäkki. Tänää pitäis vielä lähteä kotiin päin.
Kävelen pitkät portaat lentokoneeseen, ja olen saanut melkolailla koneen takaosasta istumapaikan jonkun vanhan miehen vierestä. Mies pälpättää pitkään lentoemännän kanssa, ja olen hetken näkevinäni huolen ryppyjä lentoemon kasvoilla. Nousen paikaltani mennäkseni vessaan, kun koneen valot sammuvat, ja valot alkaa vilkuttaa hätätilaa. Ihmiset huutaa, itkee ja keskustelee todella kiivaasti. Juuri ennen kuin keskiosassa pamahtaa rajusti, näen jonkun minulle todella tärkeän ihmisen niillä tienoilla. Joka puolella on verta ja huutavia ihmisiä. Kaikki rynnii ulos minkä jaloistaan pääsee. Kun kone on haavoittumattomista tyhjä, ja jäljellä vain nuo haavoittuneet ja mahdollisesti kuolleet, juoksen keskiosaan lamaantuneena etsimään Peteä, joka juuri ennen jysäystä katsoi minua suoraan silmiin tuolta koneen keskivaiheilta.
Erik:
Nostelen ruumiita paniikin vallassa etsiessäni Peteä. Voi paska. Katson jotain teini-ikäistä tyttöä, jonka koko pää on räjähtänyt säpäleiksi veren tahrimien penkkien väliin. Katson jokaisen ruumiin kasvoja, mutta kahdesta en osaa sanoa, voisiko niistä toinen olla Pete. Tunnen sydämeni ypärillä kiristyssiteen, joka puristaa hetki hetkeltä voimakkaammin. En voi uskoa tätä todeksi. Koneeseen ryntää joukko oranssipukuisia ensihoitajia, ja yksi heistä taluttaa minut ulos koneesta. Hän alkaa kysellä huonolla englannin kielellä minulta, oliko koneessa jotain omaisiani tai perhettäni. Kerron hänelle, että ruumiiden seassa saattoi olla maailmassa eniten rakastamani ihminen. Toisella ruumiista oli musta huppari, ja olin nähnyt Peten päällä samanlaisen juuri ennen jysäystä. Joku oli saanut tuotua pommin koneeseen, ja lentoemännät olivat hekin kauhuista kankeina lentokoneen vierellä olevasta ihmisjoukosta. Kuulen hiljaa väkijoukosta kantautuvan hätähuudon. Lähden kävelemään sitä kohti, ja nään huutajan olevan nuori nainen, jonka verisillä käsivarsilla lepää tämän pieni punaisen nesteen tahrima käärö. Ensihoitaja, joka on ollut vierelläni, ojentaa minulle lapsen, ja pyytää, että hoivaisin sitä sen aikaa, että hän saa sidottua naisen verta vuolaasti vuotavat käsivarret.
Katson lasta hätääntyneenä. Sen kasvot ovat sinertävät, ja se kärsii selvästi hapenpuutteesta. Se on joutunut hengittämään käryä, joka ajelehtii koneesta, liian kauan. Kokeilen sen pulssin, ja helpotun, kun tunnen pehmeässä ranteessa pienen sykkeen. Kuuntelen hengittääkö vauva. lasken sen polvieni varaan, sillä joudun nyt ensimmäistä kertaa elämäni aikana antamaan tekohengitystä, ja vieläpä pienelle vauvalle. Puhallan hiljaa vauvan suuhun, kunnes tunnen sen keuhkojen täyttyvän ilmasta. Vauva ei reagoi mitenkään ympärillä olevaan hälinään, joka kielii tajuttomuustilasta. Puhallan rauhallisesti toisenkin kerran, ja olen purskahtaa itkuun helpotuksesta, kun kuulen pienen yskäisyn. Vauva avaa suuret ruskeat silmänsä, jotka ikävä kyllä täyttyvät samantien kyynelistä. Yksi ensihoitajista kävelee rivakasti minua kohti. Kerron hänelle lyhyesti, mitä on tapahtunut, ja hän alkaa isoon ääneen puhutella minua sankarina.
-Hey, everybody. This is a hero! Hän selittää kaikille, kuinka pelastin juuri pienen lapsen hengen. Väki kokoontuu kuuntelemaan tarinaa, kunnes yhtäkkiä väkijoukon seasta juoksee, kukas muukaan kuin Pete. Sydmmeni hakkaa ilosta ja helpotuksesta tuhatta ja sataa, ja juoksen hätä vastaan.
Pete sieppaa minut kyynelsilmin syliinsä, enkä pysty enää pidättämään itkua. Nyyhkytän kovaa, ja Pete silittää minua hiljaa selästä.
-Erik kulta ei sulla oo mitään hätää. Mä oon tässä. Suutelen häntä lujasti huulille. Ihmiset ympäriltä katoaa. Siinä tilanteessa olemme vain me. Vain, ja ainostaan minä, ja Pete. Irrotan itseni suudelmasta, mutta painan otsani Peten otsaa vasten. Silitän häntä poskesta peukalollani, ja hän hymyilee pienesti.
-Pete, mä ihan oikeesti rakastan sua. Sä et saa enää koskaan häipyä noin mun luota. Et koskaan.
Pete:
Sydämeni täyttyy lämmöllä, kun kuulen nuo kauniit sanat. Pidän Erikiä sylissäni alaselästä, ja minun on pakko vetää häntä lähemmäs itseäni. Voiko ihminen enemmän elämältään toivoa, kuin että sellainen ihminen kuin Erik, tunnustaa rakkautensa. Tartun Erikin käsiin, ja lähden taluttamaan häntä kohti bussia, johon meitä pyydettiin mennä, jotta pääsisimme toiella koneella Suomeen. Hän kietoo vahvat käsivartensa ympärilleni, ja silittelee vatsaani. Tunnen hänen tuoksun nenässäni, ja voihkaisen hiljaa. Kun olemme bussissa, jossa ei ole penkkejä lainkaan, käännyn Erikiin päin, ja painan hänet seinään. Suutelen häntä hellästi näykkien, ja tunnen, kuinka hän työntää kätensä takataskuihini. Upotan sormeni hänen uskomattoman paksuun tukkaan, ahmien häntä samalla suullani. Lasken huuleni alemmas, hänen kaulalleen, ja puraisen siitä hiljaa. Erik vetää toisen kätensä taskustani, ja nostaa pääni pois hänen kaulaltaan.
-Pete älä täällä. Mä en välttämättä kauan jaksa hillitä ittee. En välitä hänen pyynnöistään, vaan asetan käteni hänen housunkaulukselle. Tunnen erektion, joka kasvaa hänen farkkujaan vasten.
-Ihan oikeesti Pete. Lopeta.
Pete:
Härnään Erikiä pitkään, kunnes hän työntää minut väkisin kauemmas. Katson ympärilleni, mutta vaikka bussi on täynnä, kukaan ei edes vilkaise meitä.
-Pete. Älä jooko täällä enää. Mä ihan oikeesti menetän itsehillinnän ihan just. Erik painaa päänsä alas, ja sulkee hitaasti silmänsä. Hän hieroo noilla sileillä etusormilla aaltoilevien kiharoiden peittämää ohimoa. Nostan sormellani hänen leukaa.
-Kulta? Ootko ihan okei? Hän nyökkää, mutta silmät eivät puhu samaa kieltä. Niistä paistaa suru ja epätoivo.
-Oliks siin konees joku sun tuttu?
-Ei ollu. Huokaisen helpotuksesta, ja kiedon käteni hänen ympärilleen ja rutistan nopeasti.
Kun nousemme koneesta taas, ah niin ihanaan, suomen kylmään ilmastoon, Erik on yhä vaitonainen. Pidän kättäni hänen niskassaan, ja rapsutan hiljaa. Hän vetää minut lähemmäs vapaalla kädellään. Toisessa kädessä hän vetää matkalaukkua. Pysäytän hänet, ja käännän hänet itseeni päin.
-Erik. Voitko ihan totta kertoo mikä sulla on? Älä turhaan yritä vakuutella mua, että olisit kunnossa, etsä voi olla. Erik huokaa hiljaa, ja luo minuun epätoivoisen katseen. Puraisen kipeästi huultani.
-Oonko tehny tai sanonu sulle jotain?
-No et oo. Mulla on vaan jotenki paska olo. Halaan häntä lämpimästi, ja painan suukon hänen söpölle nenälleen. Jatkamme matkaa taksilla Erikin kotiin, jossa Kaisa on lämmittänyt saunan meille valmiiksi.
Erik:
Pete heittää löylyä, ja painan pääni alemmas. En ole tottunut koviin löylyihin, mutta en jaksa mainita siitä Petelle.
-Erik, ootko kunnossa? Nyökkään, ja tunnen Peten käden selässäni. Vääntäydyn kauemmas, ja poika siirtää kätensä poskelleni. Ynähdän hiljaa, ja työnnän käden pois. Nousen ylös, ja kävelen pukuhuoneeseen. Pete tulee perässä, ja hänen silmistään kuvastuu hämmennys.
-Sanoinko mä jotain väärää? Huokaisen syvään.
-Et.
-Voitko sä kertoo et mikä ihme sulla on? Käännyn Peteä kohti, ja kallistan päätäni. Painan silmäni kiinni, mutta avaan ne pian.
-Tiiätkö, en mä haluu mitään parin päivän pitusta romanssia suhun. Mä rakastan sua, mutta jos me nyt ollaan koko ajan yhessä, ni en pysty enää unohtamaan sua. Ei sillä et se nyt olis jotenki helppoo. Pete puraisee huultaan, ja istahtaa pukuhuoneen kovalle penkille.
-Mä tiedän että tää kuulostaa tyhmältä, mut oisko se niin vaikeeta sun muuttaa Espanjaan? Vetäisen terävästi henkeä.
-Pete, sä et oo tainnu ajatella tätä ihan loppuun.
-Itseasiassa, mä olin suunnitellu hakevani sut täältä Suomesta Espanjaan asumaan mun kanssa. Meijän siinä uudessa talossa on tavallaan kaks asuntoa, ja äiti on luvannu et voisin ottaa jonkun kaverin siihen. Hymyilen hänelle pienesti. Tartun hänen ranteisiinsa, ja vetäisen hänet nopealla liikkeellä itseni vasten. Pidän häntä alaselästä, ja painan lähemmäs itseäni. Suutelen hänen kaulaa, ja hän voihkaisee hiljaa. Tunnen Peten kädet niskassani ja hiuksissani.
-Sä teet mut hulluks, kuiskaan hänen korvaansa. Yhtäkkiä ovi aukeaa selälleen, ja työnnän Peten nopeasti irti itsestäni. Ovella seisoo Kaisa. Hän katsoo pahoittelevasti meitä.
-Anteeks et mä keskeytin, mutta tääl ois syötävää. Äiti soitti. Se tuleeki jo huomen illalla kotiin. Huomaan Peten kiristävän vaivautuneena pyyhettä ympärillään.
Pete:
Solmin pyyhkeen paremmin ympärilleni, ja tunnen syvää kiinnostusta epämuodostuneisiin varpaisiini. Erik ajaa Kaisan kovaäänisesti ulos saunasta, ja kääntää pahoittelevan katseen minuun.
-Toi on aina tollanen. Ei voi koputtaa ikinä. Ties vaikka oisin nussinu täällä jotain horoo. Vahva mustasukkasuuspiikki iskee sydämeeni, ja Erik huomaa sen heti.
-Onks Pete mustis? Irvailen hänelle vastaukseksi, ja hän siirtää hiuksiani pois kasvoiltani vaeltamasta. Käteni juoksee pitkin hänen lihaksikasta vartaloa, ja Erik hiplailee noilla kauniin kauniilla sormillaan jättimäistä kaulakoruani.
-Tiiätkö, mä oon aika kauan himoinnu sua. Varsinki sillon ku olin just jättäny Annan ja tulin teille ja sä vaan seisoit melkein alasti siinä ovella. Nauran Erikin melodramaattiselle selitystavalle, ja saan vastaukseksi töytäisyn. Kiristän pyyhkeeni uudelleen, ja nappaan tuon minua pienemmän pojan reippaasti harteilleni ja vien hänen huoneeseen. Kaisa katsoo meitä naurua pidättäen keittiön ovelta. Työnnän oven jalalla kiinni, ja tiputan Erikin eteeni sängylle. Hypähdän nopeasti hajareisin hänen päälleen, ja alan kutittaa häntä.
-Voi pikkupoikaa, joka on aina alla.
-Mieleeni muistuu eräs tapaus, jolloin olin muistaakseni kyllä päällä, Erik sanoo kirjakielellä. Punastun rajusti muistaessani kännisen örvellykseni. Erik nauraa omaa räkänauruaan siinä samalla minun keräillessäni itseäni.
-Pete, oisko mitää mahista et päästäisit mut täältä pois, että voin pukee jotain ryysyjä päälle? Kosketan peukalollani hänen sileää leukaansa, mutta en hievahdakaan.
-Mitä jos oltais tää yö ihan alasti? Suutelen ympäri hänen täydellisen ruskettunutta kroppaansa. Erik voihkaisee äänekkäästi, joka kannustaa minua jatkamaan. Hän työntää kätensä niskaani, ja upottaa sormensa hiuksiini. Miltei voimaa käyttäen, hän nostaa päätäni niin, että voi suudella minua huulille. Olen pilvissä. Tämä on täydellisempää kuin olisin koskaan osannut haaveilla. Tunnen hänen kielensä tutkimassa suutani, hampaitani ja maistelemassa makuja suussani. Kierähdän hänen vierelleen, ja yhtäkkiä hän pomppaa pois sängyltä ja hymyilee leveästi.
-Nyt puetaa vaatteet päälle ja mennää syömään. Mulkaisen häntä muka vihaisena, ja hän vääntää naamalleen jonkun oudon hymyntapaisen ilmeen, jota kukaan on tuskin nähnyt aiemmin.
Erik:
Pete virnuilee koko ajan ruokailun lomassa. Hän kertoo Kaisalle toinen toistaan typerimpiä vitsejä, jotka kaikki kohdistuvat minuun. Ei mitenkään huonolla tavalla. Kuitenkin mieltäni kaihertaa eräs asia. Nimittäin se, että hänen nykyinen kotiosoitteensa on Espanjassa. Hiivatin Espanja ja hiivatin välimatkat! Olis voinu edes hieman lähemmäs muuttaa. Vien astiani altaaseen ja hymyilen itsekseni juuri kuullulle vitsille.
Pete on tullut aina hyvin toimeen Kaisan kanssa, ja ihmekkö tuo, kun poika on hengaillut kanssani pikku nassikasta asti. Muistan monet hetket kun istuimme huoneeni lattialla automaton päällä ja keksimme uusia keinoja ärsyttää vanhempiamme. Hymyilen itsekseni ajatukselle ja sen aikaiselle typeryydellemme.
Nojailen rennosti tiskipöytään odottaessani kahvin valmistumista. Katson ohikulkevia autoja, kun tunnen yhtäkkiä sormen liukuvan selkärankaani pitkin. Suljen silmäni, koska tuo tunne vie minut täysin transsiin. Pete näykkää hiljaa korvanlehdestäni, ja kiertää kätensä ypärilleni. Hän painaa jäntevän vartalonsa vasten omaani.
-Mitäs mietiskelet?
-En mitää erikoista. Oikeestaa kaikkee maan ja taivaan välillä. Hänen kätensä vaeltaa vatsani seuduilla häiriöiden vahvasti arkisia ajatuksiani. Kaisa huutaa eteisestä, että lähtee käymään kavereidensa kanssa kaupungissa. En jaksa vastata, ja oikeastaan se on aika hyvä asia, sillä en usko saavani suustani kovinkaan järkevää vastausta tällä siunatulla hetkellä. Käännyn ympäri kohdatakseni nuo turkoosinsiniset silmät. Ne tapittavat minua uskomattoman suloisina. Niitä kehystävät ripset ovat todella tuuheat ja tummat. Kierrän käteni hänen niskaansa, ja painan pusun hänen tasaisesti ruskettuneelle nenälle.
-Oot mun sulonen neekeripoika. Pete naurahtaa äänekkäästi, ja laskee kätensä kyljilleni.
-Miten nii neekeri?
-Et oo tainnu sattumalta kävellä peilin ohi Espanjaan muutos jälkee. Hän päästää nopeasti irti, ja kävelee käytävän peilin eteen.
-Emmä tiedä rusketuksesta, mutta komee musta on ainaki tullu. Nostan kulmiani ja hymyilen leveästi pojan muka itsehyväiselle kommentille.
Kulautan loput kahvit kurkustani alas, ja menen röökille terassille, josta Kaisa on, ihme kyllä, lakaissut joka ikisen lumihiutaleen pois. Istahdan puutarhakeinuun, ja alan nautinnollisesti vetää sauhuja. Ihmettelen, kun Pete ei näy ilmestyvän terassille edes silloin, kun olen vetänyt röökini loppuun asti. Menen sisälle, ja näen pojan puhuvan hiljaa puhelimeensa kulmat suloisesti kurtistettuina. Hän haroo kiiltävää mustaa tukkaansa huolestuneena. Lopulta hän laittaa puhelimensa pois, ja katselee hiljaa tyhjyyteen.
-Onks jotain sattunu?
-Mun mummo..se..on..Hän nielaisee kuuluvasti.
-Mitä? Onks sun mummolle käyny jotain?
-Se on kuollu. Vastaus tulee niin hiljaa, että sitä tuskin kuulee. Tiedän, että hänen mummonsa oli hänelle todella tärkeä, ja että hän on kasvattanut poikaa viisivuotiaasta kaksitoistavuotiaaseen, kun hänen äitinsä sairasti syöpää. Kiedon käteni hänen ympärilleen, ja hän itkee olkaani vasten. Silitän häntä pitkillä vedoilla selästä.
-Erik, mä en tiedä mitä mä tekisin ilman sua. Sä oot mulle oikeesti maailman tärkein ihminen. Nuo sanat lämmittävät sydäntäni todella paljon. Otan hänen kasvonsa käsieni väliin, ja pyyhin toisella peukalolla kyyneleet hänen poskiltaan. Vehän hänet lähemmäs itseäni, ja juuri nyt, todella väärällä hetkellä, tunnen pikkuveljeni muistuttavan huomattavasti olemassaoloaan. Punastun rajusti, mutta Pete vain hymyilee vaisusti kyyneleiden läpi. Hän kantaa minut taas kerran huoneeseeni, ja laskee minut sängylleni.
Pete:
Herään kymmenen aikoihin ja alan pukea vaatteita päälleni. Mietin edellistä iltaa hymy suunpielessä. Erik makaa leveällä parisängyllään kiharat hiukset sekaisina. Nukkuessaan tuo on ehkä suloisin näky turvonneine ja rusoittavine huulinensa. En viitsi ravistella poikaa hereille, vaan kävelen suoraan tupakalle kun olen keittänyt kahvia. Vedän röökistäni tavallista pidempiä hatseja. Tänään Erikin täytyy kertoa sen mutsille meistä. Jotenkin eilinen ilta kuittaa kaikki kaihertavat ajatukset mielestäni. Suoraan sanottuna yllätyin hieman Erikin himosta. Olen tuntenut Erikin kauan, mutta jätkä ei siltikään ole koskaan ollut hirvittävän rohkea. Toki haluan, että hän olisi seurassani oma itsensä, mutta joku hänessä on muuttunut. Ehkä kuvittelen vain kaiken. Tiputan tumpin tuhkakuppiin ja menen sisälle. Jostain kumman syystä ovi terrorisoi suunnitelmaani olla hiljaa, sillä se pamahti niin kovaa kiinni, että olen varma koko porukan heräävän. Kaadoin kahteen kuppiin kahvia, ja kävelen Erikin huoneeseen, joka on ihme kyllä vielä sikeässä unessa. Painan huuleni hänen hennolle kaulalleen, ja syön siihen kunnon jäljen. Erik avaa silmänsä, ja hymyilee minulle unisesti.
-Huomenta ruusunen. Maistuisko kahvi?
Erik nousee istumaan, ja ottaa sanaakaan sanomatta kupin kädestäni tuo sama hymy naamallaan. Hipaisen peukalollani hänen poskeaan, ja otan kiinni hänen kädestään.
-Pete, mä en totta puhuen ois ikinä uskonu et mä saan sut. Ajattelin et ku oot jotenki ollu aina sellanen kovis ja kaikki naiset pörrää sun ympärillä, et sä et mitenkää vois olla homo. Vai tykkäätkö sä niinku yhtää tytöistä?
-No emmä tiiä. En oikeestaa. Painan helliä suudelmia hänen kasvoilleen, ja jätkä huokaisee hiljaa.
-Tää on mulle laatuaikaa ku saan olla sun kans. Kävelemme yhdessä keittiöön, ja Erik alkaa selata postipinoa samalla kun ajattelen mitä kaikkea sopimatonta voisimme tälläkin hetkellä tehdä hänen huoneessa. Toisaalta, sillä on vaan noi mustat bokserit jalassaan.. Samassa ajatukseni katkaisee Kaisa, joka on ilmestynyt oven suuhun, eikä ilmeisesti osaa haukotella ääneti. Tai sitten hän huomasi himokkaan katseeni ja halusi muistuttaa olemassaolollaan.
-Huomenta. Älkää säikähtäkö, en ole lesbo vaikka naispuolinen yövieras mulla onkin. Nauramme Kaisan kommentille, ja Erik istahtaa syliini juomaan kahvinsa loppuun. Annan käsieni vaeltaa vapaasti hänen paljaalla ihollaan.
-Sitteku oon juonu tän kahvin, ni te alatte siivoomaan, ja mä lähen ostaa jotain safkaa tänne. Tai oikeestaa Kaisa jää siivoomaa ja tää söpöläinen tulee mun mukaa.
-Hankkikaa huone, Kaisa kikattaa. Vedän tahallisesti todella pitkän kielarin Erikin kanssa ja nostan hänet seisomaan.
Erik:
Yritän tunkea kenkiäni jalkaan nopeasti, sillä Pete odottelee minua jo ulkopuolella. Jotenki outoo et se oikeesti on mun, vaikka ei kai me mitää kummempia olla ees sovittu. Painan ulko-oven kiinni, ja lähdemme hitaasti tallustelemaan kaupalle.
-Sä oot kunnon neitokainen. Sua saa aina venata, ihan sama mentiikö muotinäytöksee vai lähimpää siwaa. Hän vetää minut kiinni itseensä, ja ensimmäistä kertaa elämässä minusta on kiva tuntea oloni pieneksi. Olemme ala-asteelta asti painineet keskenään, ja näin äkkiseltään mieleen ei tule kuin tappioita. Kauppaa lähestyessä kävelemme aivan kuin olisimme edelleen vain kavereita. Huomaan kaupan edessä majailevat samaa amista käyvät tytöt. Pete jää ulos odottamaan, kun ostan tarvittavia ruokia.
-Erik, takaani kuuluu kovaan ääneen. Ääni todella kuuluu serkulleni Anninalle, jota en kyllä ole nähnyt vuosiin. Tuo näyttää hämmästyttävän paljon siskoltani Kaisalta. Vaihdamme siinä kuulumisemme, ja jatkan ostoksien tekoa. Maksan kaikki kassalla, ja kävelen ulos. Kaupan edessä minua odottaa näky, joka salpaa hengitykseni. Pete todellakin suutelee jotain tyttöä. Lähden enempiä miettimättä kävelemään ripeästi kotiini. Kuulen Peten huutavan perääni, mutta en jaksa välittää. Painan ulko-oven kiinni Peten nenän edestä, ja lysähdän sitä vasten, ja liusun lattialle istumaan. Päässäni jyskyttää, ja mieleeni tulee vain kuva Petestä suutelemassa sitä ihkuteinihoroa. Annan kyynelten tulla. Noin tunnin päästä kävelen hämärään ja hiljaiseen keittiöön, ja huomaan Kaisan jättäneen minulle viestin. Paperissa hän kertoo menevänsä kaverilleen yöksi, ja että äitini lento siirtyy huomisaamuun jonkun lentokoneonnettomuuden takia. En jaksa välittää, vaan menen olohuoneeseen, ja käperryn sohvalle. Ovikello soi, ja ovisilmä paljastaa takana olevan vain Peten. En avaa ovea, vaan sammutan eteisen valot, ja kävelen takaisin olohuoneeseen. En pysty nukkumaan, sillä aina kun ummistan silmäni, tuo sama kauhukuva palaa mieleeni. Pete soittaa uudelleen ovikelloa, enkä jaksa edes vaivautua tarkistamaan, onko se todella Pete. Olen loppu. Tämän on pakko olla painajaisunta. Tämä on kamalinta, mitä koskaan on käynyt.
Pete:
Istun jo ties kuinka montaa tuntia Erikin portailla, ja itken vieläkin. Roosa, eräs lukiolaistyttö, on todella itsevarma ja kuvittelee omistavansa kaiken. Hän suuteli minua yllättäen, ja hetken olin täysin lamaantunut. Heitin hänet irti itsestäni, ja tajusin sen olevan myöhäistä. Erik varmaan luuli, ja siltä se varmaan näytti, että meidän välillä olisi jotain. Yhtäkkiä mieleeni nousee eräs idea. Jos kerran Erik ei suostu puhumaan kanssani, eikä vastaa puhelimeen, on jäljellä vielä yksi keino..
Erik:
Kuulen postiluukun kilahtavan. En hetkeen jaksa välittää. Kävelen eteiseen, ja silmiini osuu pieneksi taiteltu mainos, jossa lukee ERIK. Nappaan sen käteeni, ja kävelen olohuoneeseen. Avaan paperilapun hitaasti, sillä en haluaisi juuri tällä hetkellä lukea mitään pahoittelukirjettä. Alan lukea.
Erik:
Anteeks, mitä muuta voin sanoo
pilasin kaiken, vedin altani maton
halusin vaa elämän ja kaiken takasin
pelasin ja hävisin sen kaiken mitä rakastin.
miks kaikki sanoo et mun pitää olla vahva
miks se oon mä, jonka pitäs muka jaksaa
liikaa paskaa, se väkisinkin maahan painaa
teen mitä vaan, teen väärin silti aina
Erik, mä ihan oikeesti rakastan sua, enkä todellakaan suudellu Roosaa, vaan se hyökkäs just mun huulille, ku näki sun tulevan ulos. Toivon et uskot mua, koska jos mä menetän sut, en todellakaan enää kestä. Sä oot ainot mitä mä haluan.
I have everything but the boy, i want..
Odotan sua ulko-ovella, ja toivon todellakin, että tuut avaamaan sen pian.
Rakkaudella Petesi
Pyyhin kyyneleitä silmistäni, kun luen nuo sanat. Lasken kirjeen pöydälle, ja nousen seisomaan. Kävelen ulko-ovelle, ja avaan sen hiljaa. Pete nousee ylös pahoitteleva ilme kasvoillaan.
- Etsä mitään ole pilannu, mä vaan jotenki ylireagoin ku näin sen.. Enempää en kerkeä sanomaan, ku Pete vetäisee minut pitkään suudelmaan. Hän rutistaa minua vielä pitkään sen jälkeenkin.
-Kulta sä oot mun koko elämä. Sun ansiosta mä tunnen olevani taas elossa. Hän suutelee kasvojani pitkään ja huolella.
-Huomasitko muuten et sun kaulas on aika mehevä puremajälki? Hän virnistää leveästi, ja ryhtyy tekemään toista samanlaista toisellekin puolelle. Vedän hänet rivakasti huoneeseeni, ja työnnän hänet sängylleni makaamaan. Pete on kuitenkin taas sen verran nopea, että lennän yhtä kovalla vauhdilla perässä hänen päälleen. Alan kiskomaan vaatteita hänen yltään, samalla kun tämä suutelee minua hellästi suulle. Poika vetäisee nopeasti t- paitani pois, ja pian huomaan olevani alasti.
-Parasta riitelyssä on niiden sopiminen, hän huohottaa korvaani. En pysty muuta kuin nauramaan tuolle kommentille.
Pete:
Herään aamun sarastaessa. Katson viereeni. Siinä nukkuu tuo uskomattoman suloinen jätkä pienesti tuhisten. Kierrän käteni hänen ympärilleen, ja painan pienen suudelman hänen sileälle poskelleen. Kuulen keittiöstä kolahduksen, ja herätän Erikin.
-Kulta. Herää. Kuiskaan hänen korvaansa ja ravistelen häntä. Kuulen naisen hellää hyräilyä ja tunnistan sen hänen äitikseen. Poskeni punehtuvat tuskasta, kun yeitän miettiä hyvää selitystä.
-Älä stressaa, poika tuhisee vieressäni. Huokaisen turhautuneena, ja puen Erikin kaapista päälleni collegehousut ja mustan t- paidan. Kävelen keittiöön.
-Ai hei Pete! Nainen ryntää luokseni, ja halaa minua lämpimästi.
-No moro! Kiva nähä pitkästä aikaa. Et varmaan oo kuullu et meidän perhe päätti muuttaa Espanjaan?
-Joo kuulin minä. Vaikka olenkin paljon työmatkoilla, en silti katkaise yhteyksiä parhaaseen ystävääni, hän naureskelee viitaten äitiini. Juttelemme niitä näitä, ja hän keittää meille kahvia, ja näyttää Turkista Erikille tuotuja tuliaisia. Siinä pöydällä komeilee kalliin näköisiä vaatteita ja koruja.
-Tuota..Pete, rohkenenko kysyä sinulta jotain arkaluontoista? Nyökkään, ja hymyilen hänelle rohkaisevasti.
-Seurusteletteko te Erikin kanssa? Punastun syvästi, ja menen täysin lukkoon.
-Seurustellaan, kuuluu uninen ääni keittiön ovelta. Nainen pyörähtää nopeasti ympäri, ja kapsahtaa poikansa kaulaan.
-Voi mun rakas kultamussukka Erik! Taas kerkesi tuo välimatka aiheuttaa pienimuotoista ikävää.
Erik:
Äitini hyppää kaulaani kuin mikäkin tiikeri.
-Moi. Oli mullaki sua ikävä. Tuo nauraa käheästi, mutta hetken luulen hänen kasvoillaan käyvän huolestuneen ilmeen. Hän esittelee innoissaan tuomiaan tuliaisia, ja huomaan Peten katselevan hymyillen meitä.
-Toin sulle tämän korun, vaikka luulen, että tämä sopisi enemmän Petelle kuin sulle, äitini sanoo hymyillen kuin Naantalin aurinko. Otan korun äitini kädestä ja laitan sen Peten kaulaan pojan vastusteluista huolimatta. Painan salaisen suudelman pojan huulille äitini kääntyessä keittämään kahvia.
-Mun enkeli, kuiskaan hänen korvaansa. Huomaan pojan valinneen kaapistani vaatteeni, ja hymyilen hänelle.
-Missä Kaisa on?
-Se meni eilen sen kaverille yöks. Vedän Peten mukanani ulos tupakalle.
-En tiennykkää et susta on tullu aamuvirkku, sanon kujeillen.
-Haista kukkanen.
-Nii haistanki, sanon ja nuuhkaisen hänen kaulaansa. Hän työntää minut kauemmaksi muuttuen äkkiä totiseksi.
-Äiti pisti mulle viestii. Mun täytyy mennä huomenna takasi Espanjaan. Sanat iskeytyy tajuntaani kuin salama. Äkkiä silmiini ilmestyy kyyneliä. Hän tumppaa tupakkansa ja vetää minut syliinsä.
-Kulta, älä itke, hän sanoo korvaani ja liikuttaa kättään selässäni.
-Vaikeeta olla itkemättä, ku tietää et toinen lähtee pois.
-Ei toinen lähe. Kummatkin lähtee. Nostan pääni nopeasti, ja katson häntä kummeksuen.
-Miten niin kummatkin?
-No, me sovittii sun ja meijän mutsin kans et sä voit tulla. Siis vaan jos sä ite haluat. Tottakai mä haluan, tekee mieli huutaa, mutta kykenen ainoastaan painamaan huuleni hänen täydellisen täyteläisille huulilleen. Suutelen häntä pitkään ja ahnaasti, kunnes hän työntää minut kauemmas hengästyneenä.
-Rakastan sua hönö.
-Nii mäki sua apina. Hän pörröttää jo valmiiksi pörrössä olevia hiuksiani, ja vetää minut nopeaan halaukseen.
-Mennää sisälle, tääl on tooosi tosi kylmä.
-Mul ei oo ku sä oot niin kuuma, vastaan ja hän nauraa muka omahyväisesti. Kävelemme sisään, ja hän puristaa minua perseestä ennen kun astumme kahvintuoksuiseen keittiöön.
Pete:
Illalla kun Erikin äiti on jo mennyt nukkumaan, katsomme Erikin huoneessa leffaa. Viimeiset kymmenen minuuttia olemme kuitenkin keskittyneet ihan liikaa muihin asioihin. Erik on kiusannut minua jo jonkin aikaa hivelemällä alavatsaani, ja näykkien hiljaa olkapäätäni. Hipaisen "vahingossa" pojan housujen etumusta ja hän melkein kiljahtaa yllättyneenä.
- Voi mun pikku hintti, kyl mä osaan kanssa olla ilkee. Kuin vakuuttaen Erikin nuolaisen hänen korvaansa ja alan hellästi purra korvanlehteä.
Erik työntää kätensä takataskuihini ja puristaa aika rajusti takapuoltani.
- Hei homo emmä sitä epäillykkään.. Hän painaa lantiotaan vasten housujeni etumusta ja huokaisemme kummatkin toistemme huulia vasten. Työnnän kieleni hänen suuhunsa mutta kesken kaiken Erik jähmettyy.
- Ois ihan uskomatonta jatkaa mut ei jooko rakas oteta riskii ku mutsi on himassa. Hän hiplaa puhuessaan kaulakoruani, eikä katso silmiini.
Olen totta puhuen hiukan pettynyt ja loukkaantunut, vaikka ymmärrän pojan huolen. Samassa puhelimeni alkaa täristä puhelun merkiksi. Äitini ilmoittaa tulevansa Suomeen vielä kuukaudeksi mutta lupaa että voisin mennä Espanjaan jo huomenna. Ajatus ei juuri houkuttele, ja kun kysyn Erikiltä, tämä puistaa hiljaa päätään ja kun nostan kysyvästi kulmakarvojani, hän sanoo: - ollaan vaa Suomes niin kauaa ku mahollista.
***
Seuraavana aamuna herään ja huomaan Erikin nojaavan käteensä ja katsovan johonkin kauas. Vedän hänet kainalooni ja hän tuntee kiitettävän kokoisen aamuerektioni.
- Enksmä sanonu et ei tehä tätä ku mutsi on himassa? hän melkein kivahtaa.
Nyt suutun kunnolla ja ponnahdan ylös sängystä, käännän selkäni Erikille ja miltei juoksen suihkuun kyynelten valuessa vihaisena kasvoilleni. Erik huutaa perääni jotain epämääräistä mutta en vaivaudu kuuntelemaan häntä vaan avaan suihkun ja laitan tulemaan jääkylmää vettä jotta kiihottuneisuuteni lakkaisi.
Suihkun jälkeen oloni helpottuu ja menen Erikin huoneeseen pukemaan vaatteeni. Erik tulee eteeni seisomaan.
- Kulta.. Sä voit lainaa mun vaatteita. Ja kulta.. anna anteeks, kyllä me voidaan panna jos sä haluut.
Raivoni nousee taas huippuunsa.
- Kiitti rakas, mä en nauti mistään muusta niin paljo ku siitä et saan rakastella sua ku sä et haluu. Ja me ei hitto vie PANNA, se on rakastelua. Menen Erikin kaapille ja valitsen sieltä vaatteet. Alan pukea farkkuja ylleni mutta Erik kiskaisee minut itseään vasten.
- Okei. Mä myönnän et se on rakastelua. En mä haluu vähätellä sitä. Mut kulta mä en haluu et me tapellaa ku mä rakastan sua niin paljo ette kestä ku sä huudat mulle. Kuulen pojan äänessä hätää, ja kun katson hänen kasvojaan, huomaan hänen itkevän. Vedän hänet kainalooni ja painan hänen päänsä olkaani vasten.
- Mäkin rakastan sua, pikkunen, kuiskaan käheäksi käyneellä äänelläni ja painan huuleni hänen päälaelleen, suloisten kiharoiden sekaan.
- Anna anteeks, mun oma pikku enkeli. Tuon sanottuani Erik katsoo suoraan silmiini.
- Mun oma äkäpussi. Enmä sulle voi suuttuu. Hymyilemme toisillemme ja suutelemme hellästi.
Erik:
Katson kulmat hieman kurtussa edessäni tohkeissaan jotain outoa selittelevää poikaa. Mietin vain tulevaa muuttoa Espanjaan. Tuleekohan siitä mitään? Entä jos me erotaan?
-Mut siis eiks ne oiski aika makeet?
-Täh? Havahdun ajatuksistani Peten kysymykseen. Poika huokaisee hiljaa, ja hänen innostuksensa laantuu hieman.
-Sä et taaskaan kuuntele. Hän katsoo surullisena suoraan silmiini, ja jostain kumman syystä tunnen erittäin suurta halua sulkea pojan syliini ja suojella häntä kaikelta pahalta. Ajatus on naurettava, sillä olen Peteä lyhyempi, ja hänellä on suoraan sanottuna aika kaamean kokoinen pala kyynärpään ja olkapään välissä. Istun hänen syliinsä, ja suutelen häntä hellästi suulle.
-Anteeks rakas. Mä olin jotenki ajatuksissa. Pete hymyilee minulle pienesti ja tokaisee, että ei se mitään haittaa kuhan jatkossa kuuntelen. Silitän hän mustia hiuksiaan, ja painan monta lyhyttä pusua ympäri hänen kasvojaan.
-Anteekspyyntö hyväksytty, hän tokaisee ilkikurisesti ja nostaa minut vierelleen sängylle kurottaen samalla pleikkarin ohjaimeen. Jätän hänet pelaamaan huoneeseeni, ja menen keittiöön keittämään kahvia. Kaisa tulee iloisena ja posket hehkuen kertomaan minulle juuri tapaamastaan pojasta, jolle oli antanut numeronsa. Puhelimeni soi kova-äänisesti pöydällä, ja ruudulla vilkkuu erään luokkakaverini nimi.
-Moro.
-No moi. Mitä jätkä?
-Ei kait täs kummempia.
-Aivan. Miten ois, kiinnostasko sua tulla illal bilettämää?
-No tottakai kiinnostaa. Pete on tääl Suomes käymäs ni seki tulee jos vaan siis käy.
-Joo tottakai käy. Nähää sit illalla meil himas.
-Juu moikka.
Puhelu on lyhyt, mutta saa minut hyvälle tuulelle. En ole pitkään aikaan tehnyt muuta kuin kyhjöttänyt neljän seinän sisällä tuon yhden pleikkarihirmun kanssa. Hymyilen samalla kun ajattelen tuon jätkän istumassa sänkyni laidalla pleikkarin ohjain kädessä, ja hänen nopeat liikkeet, jotka eivät peliin vaikuta millään tavalla. Laitan kahvia kahteen kuppiin ja kävelen huoneeseeni.
-Noniin. Laita stopille, nyt on kahvitauko. Hän hymyilee minulle kiitollisesti, mutta luulen, että pleikka ei sammu ennen erän loppua. Että mä vihaan tuota vehjettä! Se vie mun poikaystävän. Tässähän alkaa olla jo mustasukkanen. Istun sängylle Peten viereen, ja hörpään viimeiset kahvit kupistani. Lasken kupin kädestäni, ja menen Peten taakse istumaan. Poika tuskin kuuli äitini äskeistä huutoa, että hän lähtee Kaisan kanssa ostoshelvettiin pariksi tunniksi. Annan käsieni vaeltaa suoraan pojan paidan alle, ja käytän kaiken osaamiseni, jotta hän tajuaisi vihjeeni. Hän kiemurtelee sängyllä, ja murahtaa jotain. Jatkan hivelyä, ja poika laittaa pelin stopille. Hän kääntää vihaiset kasvonsa minuun päin.
-Kiitos vaan pelin pilaamisesta. Mä meen nyt röökille. Sävähdän taaksepäin, ja tunnen oloni nöyryytetyksi, kun poika kävelee ulos huoneesta pamauttaen oven kiinni. En pysty mitenkään estämään kyyneliä, jotka karkailevat silmäkulmistani. Annan niiden valua vapaasti, ja hautaan kasvoni tyynyyn. Pete ei näytä enää palaavan, mutta kuulen olohuoneesta television äänen. Menen suihkuun ja valmistautumaan iltaa varten. En jaksa mainita Petelle bileistä, vaan painan ulko-oven hiljaa kiinni, ja lähden kävelemään dösärille.
Pete:
Havahdun hereille, kun mainoskatkoa ennakoiva sävelmä kajahtaa kirkkaasti ilmoille. Nousen ylös, ja mietin, että olinko ehkä liian ankara Erikille. Hänhän vain selvästi halusi olla lähelläni kun vihsoin olemme kahdestaan. Valitsen kännykästäni isoveljeni numeron, johon en ole soittanu reiluun vuoteen. Sovin hänen kanssaan tapaamisen eräälle keskustassa sijaitsevalle kiskalle, josta jatkamme matkaa hänen kämpilleen. Sydäntäni vihlaisee, kun mietin kuinka pahasti satutin juuri äsken maailmassa eniten rakastamaani ihmistä. Katson hänen kuvaansa käytävän piirongin päällä, ja saan aikaan vain tuskallisen äännähdyksen lisäksi muutaman kuuman kyyneleen poskelleni.
-Miks mun täytyy aina satuttaa sitä jätkää niin pahasti? Kysymys on vain pieni kuiskaus. Nappaan röökit mukaani, ja lähden kävelemään kioskille. Tänään vedän kunnon kännit. Tiedossa on isoveljeni luona pidettävät bileet, vaikka epäilen että sitä voi kutsua jo suomen suurimmaksi kännitapahtumaksi, jos veljeni oikein tunnen. Näen tutun hahmon noin kymmenen metrin päästä, ja otan pari juoksuaskelta hänen suuntaansa. Kapsahdan hänen kaulaansa ja naurahdan hieman.
-Siisti nähä sua isobroidi.
-Nii suaki pikku penikka. Hän sanoo nuo kaksi viimeistä sanaa leikillään, koska itse on minua vain kaksi vuotta vanhempi, eikä käytöksissämme juurikaan ole eroavaisuutta. Onhan minua joskus luultu tuon isoveljeksikin.
Erik:
Istun hiljaa täpötäyden olohuoneen nurkassa, ja mietin Peteä. Katson tyhjyyttä suoraan silmiin. Ikävöin Peteä. Ehkä eniten hymyä ja pientä pilkettä silmäkulmassa. Mietin, missä tuo sulotar mahtaa olla, mutta en todellakaan aijo soittaa hänelle. Itseppähän halusi valita pleikkari ja mun välillä. Pleikka ilmeisesti voitti. En ole ottanut tänä iltana tippaakaan alkoholia, mutta en tule muuttamaan tilannetta. Tuska viiltää sydäntäni, kun aivoihini ilmestyy kuva Peten vihaisesta ilmeestä. Tunnen itseni niin loukatuksi kuin olla saattaa. Kävelen väkijoukon läpi, enkä jaksa välittää kuolaavista ihkulissuista sen enempää, vaan hyvästelen Nikon, jonka järkkäämät bileet oli. Kello näyttää jo puolta yhtä. Luovin itseni ulos, ja lähden kävelemään raikkaassa ulkoilmassa kotiin päin. Edes tuo viiden kilometrin pituinen matka ei saa mielestäni pois Peten karua ilmettä. Tuntuu kuin terävä piikkilanka kirtyisi yhä tiukemmin sydämeni ympärille. Istahdan lämpimälle sohvalle. Kaisa ja mutsi ovat tulleet aikoja sitten kotiin, ja näyttävät olevan unten mailla. Istun sohvalla ja odotan. Lasken sekunteja. Lasken minuutteja. Lasken tunteja, kunnes aamu sarastaa. Menen sänkyyni, ja nukahdan melkein saman tien. Viimeinen kuva, jonka nään ennen nukahtamista, on Peten lämmin hymy, ja turkoosit silmät. Nykahdan aamusarastuksen tunkeutuessa verhojen lävitse.
Erik:
Säpsähdän hereille. 12.15. Voi hemmetin hemmetti! Missä se jätkä on? Nousen ylös ja kävelen ripein askenlin pitkin taloa etsien Peteä. Kun poikaa ei löydy, kävelen huoneeseeni ja valitsen puhelimesta Peten numeron. ''Valitsemaanne numeroon..'' Kiroan kaikki muistamani kirosanat läpi ja alan pukea vaatteita ylleni. Lähden kävelemään kaupunkiin, ja soittelen samalla kaikille yhteisille kavereille. Kukaan, ei siis yksikään kaverini ollut kuullut Petestä mitään. Nyt mieleeni alkaa nousta kauhukuvia, joissa Pete makaa sairaalassa tai kuolleena jossain ojan pohjalla. Tunnen leukalihasteni kiristyvän äärimmäisyyksiin, ja huomaan polttavani jo neljättä röökiä putkeen. Missä he'lvetissä se voi olla? Päässäni jysähtää, kun tajuan yhden mahdollisuuden. Espanja. Valitsen puhelimestani Petran, Peten kaksoissiskon numeron, ja odotan. Hetken päästä puhelimeen vastaa sekavalla äänellä joku luultavasti Espanjalainen jätkä.
-Hello. I pursue Petra. Hän ynähtää jotain epämääräistä ja ojentaa puhelimen Petralle.
-Pete moi! Petra huutaa iloisesti.
-Moro. Tiiätkö, mä tarviin sun apua.
-Sano vaan, mä autan miten pystyn.
-Onks Pete soittanu et se tulis sinne. Ku nyt on vähä sellanen tilanne et se on tota..vähän niinku hävinny johonki. Eikä mulla oo mitään hajua minne. Joten jos tiedät jotain..
-Pete. Nyt ihan ensimmäiseks rauhotu. Pete ei oo tulossa tännepäin vielä, tai ainakaan se ei oo ilmottanu mitään, mutta jos yhtään hyödyttää, mä voin antaa sulle Arskan numeron.
-Arskan..? Siis nyt mä en tajuu. Kuka on Arska?
-Nii joo sä et tiennykkää. Se on meijän isoveli, johon me ei olla pidetty yhteyttä vuosiin. Mutta nyt ku Pete on hävinny suomessa, ni oikeestaan ei oo muuta vaihtoehtoo, koska jos kaverit ei kerran tiedä mitään. Lopetamme puhelun, ja kohta puhelimeeni saapuukin käyntikortti. Tallennan numeron puhelimeeni, ja soitan siihen. Puhelu hälyttää pitkään, mutta lopulta siihen vastataan.
-Pete Arskan puhelimessa. Huokaisen helpotuksesta, mutta samalla mieleni täyttää suunnaton raivo.
-Pete. Kerää kamat kasaan, sä tulet nyt saman tien R-kiskalle. Ja mä toivon että sä et ala pistämään hanttiin.
-Erik. Mikä sulla on?
-Viisi minuuttia aikaa olla täällä tai saat unohtaa mut koko loppu-iäks.
-Mä tulen kyllä. Ei sun tarvi huutaa mulle. Painan punaista luuria. Potkaisen kaikkien voimien edestä vieressäni olevaa roskakoria.
-Saatan'a! Huudan lujaa, ja huomaan, että aika moni kääntyy katsomaan minua. Sytytän ties kuinkamonennen röökin. En kerkeä ottamaan montaakaan hatsia, kun näen Peten kävelevän nurkan takaa. Juoksen nopeasti pojan luokse ja painan huuleni tiukasti ja vaativasti hänen huulilleen.
-V'tun liero jätkä. Sä et tajuakkaan, kuinka iso himo mulla ois läimäyttää sua. Pete ei kuuntele, vaan painaa huulensa huulilleni. Vetäydyn irti, ja puristan itseni lujasti häntä vasten.
-Lupaa, että sä et ikinä, siis et koskaan enää säikäytä mua lähtemällä jonnekkin kertomatta mulle mitään. Vaikka ois kuinka iso riita ni mä hemmetti soikoon rakastan sua niin paljon, että mä olen susta huolissaan. Pete hymyilee minulle varovaisesti, ja hieroo nenäänsä minun nenääni vasten.
-Anteeks kulta. Nii mäki rakastan sua. Ja siit eilisestä, että ei mun ois tarvinnu suuttuu sulle siitä et sä haluut olla lähellä. Vetäydyn irti halauksesta hymyillen, ja lähden vetämään häntä kotia kohti.
Pete:
Erik raahaa minut huoneeseensa, ja riisuu samalla vaatteitaan. Olen jo melkein täysikokoinen, kun katson pojan riisuutumista. Kun hänellä on enää bokserit jalassa, painan hänet sängylle selälleen. Alan painelemaan pieniä suudelmia ympäri hänen suloisia kasvojaan. Siirryn hieman alas päin, ja hän nostaa leukaansa voihkaisten nautinnosta. Siirrän huuleni hänen rintakehälleen ja siitä alaspäin boksereiden reunalle. Juoksutan sormiani hänen sileällä ihollaan, ja näykkäisen hiljaa hänen litteää vatsaansa. Vedän boksereita hampailla alaspäin, kunnes näen koko komeuden. Vaikka viime kerrasta ei ole kauaa aikaa, tunnen jyskyttävää himoa nivusissani. Nousen takaisin ylös hieroen kädelläni hänen vatsaansa kuin härnäten, ja painan huuleni hänen kosteille huulilleen.
Pete:
Avaan silmäni rentoutuneena, ja tunnen vierelläni makaavan pojan läheisyyden. Tiukennan otetta hänestä, ja painan pääni hänen rintakehälleen. Sivelen kädelläni hänen silkkisen pehmeää, mutta samalla jäntevää ihoaan. Samassa roihu sisälläni syttyy uuteen liekkiin. Nousen sängystä, ja kävelen kylpyhuoneeseen. Avaan kylmän suihkun, että se helpottaisi edes vähän oloani. Painan selkäni viileää kaakeliseinää vasten ja huokaisen. Jotenki Erik tekee mut niin onnelliseks. Se huolehtii ja auttaa, ja on samalla niin hellä ja huumorintajunen. Se saattaa ensin itkeä, mutta yhtäkkiä alkaa löytää hyviä puolia huonoistakin asioista. Käännän suihkua hieman lämpimämmäksi, ja istahdan suihkun lattialle painaen silmät samalla kiinni. Kuulen oven avautuvan. Räväytän silmäni auki, ja huudahdan säikähtäneenä. Poika vain hymyilee leveästi, ja samalla niin intohimoisesti minulle. Hän kävelee lähemmäs ja heittää pyyhkeen naulaan. Erik tulee eteeni, ja vetäisee minut nopealla liikkeellä vasten hänen alastonta vartaloaan.
- Erik.. Yritän estellä häntä, kun hänen siro kätensä laskeutuu litteää vatsaani alaspäin. Hän painaa huulensa huulilleni, ja raottaa kielellään huuleni erilleen. Hierova liike nivusissani estää vastalauseeni rakasteluun Erikin perheen kylpyhuoneessa, varsinkin kun ovessa ei ole minkäänlaista lukitusta. Kaikki pelot kiinnijäämisestä haituu kuin tuhka tuuleen, kun Erik vie minut loppuhuipennuksen partaalle. Tämä on elämää. Ja sulosta sellasta.
Erik:
Annan Peten nauttia tilanteesta niin kauan, kunnes hän on saavuttanut huipun. Tuo voimakas jätkä joutuu ensimmäistä kertaa elämässään pitää musta tukea. Hän huohottaa niskaani, ja alkaa voihkia kiivaasti ja kohtuullisen kovaan ääneen. Yhtäkkiä hän lopettaa huutamisen ja vajoaa koko painollaan minun tuettavaksi. Horjahdamme kummatkin lattialle, Pete päällimmäisenä. Hän katsoo minua rakastavalla ilmeellä ja painaa täyteläiset huulensa omilleni.
-Kiitos kulta. Sä se osaat yllättää. Oisko mun vuoro jo? Pete painaa nopeita pusuja huulilleni, ja nauramme samalla tilanteen hölmöydelle. Yhtäkkiä Pete nousee nopeasti, ja vetää minut ylös. Hänen kasvoillaan on erittäin vakava ilme. Sydämeni takoo hurjasti. Yhtäkkiä Pete vain räjähtää nauramaan ja sieppaa minut syliinsä suudellen samalla nenääni.
-Mä rakastan sua, Pete.
-Nii mäki sua. Pete hymyilee minulle lempeästi, ja painaa minut lujemmin itseään vasten.
Pete:
Puen nopeasti vaatteet päälleni, ja kävelen keittiöön, jossa Erik on keittämässä kahvia.
-Mun oma enkeli, kuiskaan hänen hiuksiinsa ja vedän pojan takaapäin kiinni itseeni. Erik vilkaisee minua ja hymyilee leveästi.
-No, olikos kivaa suihkussa? Tartun pojan leukaan, ja suutelen häntä hellästi huulille.
-Ei varmaan tarvi vastata. Erik naurahtaa napsauttaen samalla kahvinkeittimen päälle. Istun ruokapöytään, ja vedän pojan syliini. Katson häntä, ja huulilleni leviää tyytyväinen hymy. Erik nostaa kysyvästi kulmakarvojaan.
-Ei mitää muuta ku että oon ihan hel¨vetin onnellinen, koska mul on sut. Pörrötän pojan hiuksia ja painan pääni hänen rintakehäänsä vasten. Erikillä on päällään ainoastaan lökärit, ja hänen ihollaan on vielä vesipisaroita suihkun jäljiltä. Nuolaisen kielenkärjelläni Erikin kaulasta yhden pisaran. Erik huokaisee hiljaa. Nostan pojan jaloilleen, ja menen ottamaan kahvia.
-Missä sun äiti on?
-No ne lähti Kaisan kans pariks päiväks mökille, ku ei oo kuulemma kerenny olla naisten kesken pitkään aikaan. Virnistän pojalle, ja työnnän hänet takapuolesta ulos tupakalle. Erik painautuu kainalooni lujasti, ja työntää kätensä hiuksiini. Olemme pitkää hiljaa.
-Vähä sul on kasvanu hiukset paljon.
Makoilen sohvalla, ja silittelen Erikin rintakehää kun poika makoilee puoliksi vieressäni ja puoliksi päälläni.
-Pete saanks mä tehä sulle pään täytee pikkulettejä? Katson poikaa hölmistyneenä, ja hän räjähtää nauruun ilmeisemmin ilmeeni takia.
-Jooko? Erik katsoo minua anovasti. Hymyilen hänelle juuri ja juuri huomattavasti.
-No okei sitte. Mut vaan jos mä saan makaa sen aikaa täs sohvalla. Erik pomppaa päältäni ja menee hakemaan kuminauhoja lettejä varten. Selailen sillä-aikaa kanavia ympäriinsä, ja valitsen joukosta jonkun sotaleffan. Käännyn mahalleni, ja Erik pomppaa takapuoleni päälle istumaan. Hän harjaa hiuksiani pitkin vedoin, ja suljen silmäni nauttien kosketuksesta päässäni. Taidan nukahtaa hetkeksi, koska kun avaan silmäni seuraavan kerran ja hipaisen hiuksiani, ne on kaikki täynnä lettejä..
Nousen hitaasti ylös sohvalta, ja katson television yläpuolella olevaa kelloa. Puoli kaheksan- illalla. Kävelen Erikin huoneeseen, josta kuulen pleikkarin ääniä. Siinä Erik istuu sängyn vieressä ja naputtelee kieli ulkona ja keskittynyt ilme naamalla pleikan ohjainta. Istun hänen taakseen sängyn päälle, ja kierrän käteni hänen ympärilleen.
-Kulta, mitä jos lähettäis ryyppäämään tänää? Erik kiroilee lujaa, mikä on omituista pojan suusta. Katson kummastuneena Erikiin, mutta hän ehtii paikkailemaan.
-Huomaatsä ton ukkelin tossa ylhäällä. Siis toi oranssi ei sininen. Niinni se tippuu yhtäkkii sieltä ja sit sen sisält tulee sairaasti noita pikkusii tyyppejä. Mut hei huomaatko et oon pelannu sun pelii kakstoist levelii eteenpäin?
-Oho. Sä taidat olla vähän parempi ku mä. Sanon lauseen täydellä ylpeydellä, ja sekoitan hänen hiuksensa uuteen uskoon. Painan pieniä suudelmia hänen hiuksiinsa, ja otan samalla ohjaimen hänen kädestään.
-Rakas, me keretään ihan tarpeeks pelata tota mut eiks ois aika välillä työntää nenää tonne ulkoilmaa muutenki ku vaan tupakalle? Suutelen häntä suulle ja vedän pojan seisomaan kuitenkaan katkaisematta suudelmaa.
Puemme rivakasti vaatteet päälle, ja lähdemme vaitonaisina tallustelemaan kohti kaupunkia. Hiljaisuus on kevyttä ja iloista, ei ahdistavaa tai sanattomuutta. Päin vastoin- sanattomat sanat lentelevät ilmassa kielien kahden pojan välisestä syvästä rakkaudesta.
-Tää on tavallaan aika outoo. Erikin ääni on hieman hiljainen, ja laitan käden hänen ympärilleen.
-Siis..?
-No se tietenki et ku ollaa oltu parhaita kavereita pennusta lähtien, ni sit yhtäkkii tää muuttuu oikeeks loppuelämän kestäväks parisuhteeks, you know? Hymähdän hiljaa. Mieltäni lämmittää nuo sanat. Loppuelämän kestävä parisuhde. Sitäkö tää on? No todellakin! Vastausta ei tarvitse kauan pohtia. Painan pikaisen pusun Erikin poskelle ennen kuin siirryn erilleen pojasta, mutta en siltikään päästä irti hänen kädestään.
siinä on koko tarina :) mutta hei alan sanailee jatkoa :))
|