|
Lähettäjä: secret
Päivämäärä: 29.10.10 11:17:49
Erik:
Katson kulmat hieman kurtussa edessäni tohkeissaan jotain outoa selittelevää poikaa. Mietin vain tulevaa muuttoa Espanjaan. Tuleekohan siitä mitään? Entä jos me erotaan?
-Mut siis eiks ne oiski aika makeet?
-Täh? Havahdun ajatuksistani Peten kysymykseen. Poika huokaisee hiljaa, ja hänen innostuksensa laantuu hieman.
-Sä et taaskaan kuuntele. Hän katsoo surullisena suoraan silmiini, ja jostain kumman syystä tunnen erittäin suurta halua sulkea pojan syliini ja suojella häntä kaikelta pahalta. Ajatus on naurettava, sillä olen Peteä lyhyempi, ja hänellä on suoraan sanottuna aika kaamean kokoinen pala kyynärpään ja olkapään välissä. Istun hänen syliinsä, ja suutelen häntä hellästi suulle.
-Anteeks rakas. Mä olin jotenki ajatuksissa. Pete hymyilee minulle pienesti ja tokaisee, että ei se mitään haittaa kuhan jatkossa kuuntelen. Silitän hän mustia hiuksiaan, ja painan monta lyhyttä pusua ympäri hänen kasvojaan.
-Anteekspyyntö hyväksytty, hän tokaisee ilkikurisesti ja nostaa minut vierelleen sängylle kurottaen samalla pleikkarin ohjaimeen. Jätän hänet pelaamaan huoneeseeni, ja menen keittiöön keittämään kahvia. Kaisa tulee iloisena ja posket hehkuen kertomaan minulle juuri tapaamastaan pojasta, jolle oli antanut numeronsa. Puhelimeni soi kova-äänisesti pöydällä, ja ruudulla vilkkuu erään luokkakaverini nimi.
-Moro.
-No moi. Mitä jätkä?
-Ei kait täs kummempia.
-Aivan. Miten ois, kiinnostasko sua tulla illal bilettämää?
-No tottakai kiinnostaa. Pete on tääl Suomes käymäs ni seki tulee jos vaan siis käy.
-Joo tottakai käy. Nähää sit illalla meil himas.
-Juu moikka.
Puhelu on lyhyt, mutta saa minut hyvälle tuulelle. En ole pitkään aikaan tehnyt muuta kuin kyhjöttänyt neljän seinän sisällä tuon yhden pleikkarihirmun kanssa. Hymyilen samalla kun ajattelen tuon jätkän istumassa sänkyni laidalla pleikkarin ohjain kädessä, ja hänen nopeat liikkeet, jotka eivät peliin vaikuta millään tavalla. Laitan kahvia kahteen kuppiin ja kävelen huoneeseeni.
-Noniin. Laita stopille, nyt on kahvitauko. Hän hymyilee minulle kiitollisesti, mutta luulen, että pleikka ei sammu ennen erän loppua. Että mä vihaan tuota vehjettä! Se vie mun poikaystävän. Tässähän alkaa olla jo mustasukkanen. Istun sängylle Peten viereen, ja hörpään viimeiset kahvit kupistani. Lasken kupin kädestäni, ja menen Peten taakse istumaan. Poika tuskin kuuli äitini äskeistä huutoa, että hän lähtee Kaisan kanssa ostoshelvettiin pariksi tunniksi. Annan käsieni vaeltaa suoraan pojan paidan alle, ja käytän kaiken osaamiseni, jotta hän tajuaisi vihjeeni. Hän kiemurtelee sängyllä, ja murahtaa jotain. Jatkan hivelyä, ja poika laittaa pelin stopille. Hän kääntää vihaiset kasvonsa minuun päin.
-Kiitos vaan pelin pilaamisesta. Mä meen nyt röökille. Sävähdän taaksepäin, ja tunnen oloni nöyryytetyksi, kun poika kävelee ulos huoneesta pamauttaen oven kiinni. En pysty mitenkään estämään kyyneliä, jotka karkailevat silmäkulmistani. Annan niiden valua vapaasti, ja hautaan kasvoni tyynyyn. Pete ei näytä enää palaavan, mutta kuulen olohuoneesta television äänen. Menen suihkuun ja valmistautumaan iltaa varten. En jaksa mainita Petelle bileistä, vaan painan ulko-oven hiljaa kiinni, ja lähden kävelemään dösärille.
Pete:
Havahdun hereille, kun mainoskatkoa ennakoiva sävelmä kajahtaa kirkkaasti ilmoille. Nousen ylös, ja mietin, että olinko ehkä liian ankara Erikille. Hänhän vain selvästi halusi olla lähelläni kun vihsoin olemme kahdestaan. Valitsen kännykästäni isoveljeni numeron, johon en ole soittanu reiluun vuoteen. Sovin hänen kanssaan tapaamisen eräälle keskustassa sijaitsevalle kiskalle, josta jatkamme matkaa hänen kämpilleen. Sydäntäni vihlaisee, kun mietin kuinka pahasti satutin juuri äsken maailmassa eniten rakastamaani ihmistä. Katson hänen kuvaansa käytävän piirongin päällä, ja saan aikaan vain tuskallisen äännähdyksen lisäksi muutaman kuuman kyyneleen poskelleni.
-Miks mun täytyy aina satuttaa sitä jätkää niin pahasti? Kysymys on vain pieni kuiskaus. Nappaan röökit mukaani, ja lähden kävelemään kioskille. Tänään vedän kunnon kännit. Tiedossa on isoveljeni luona pidettävät bileet, vaikka epäilen että sitä voi kutsua jo suomen suurimmaksi kännitapahtumaksi, jos veljeni oikein tunnen. Näen tutun hahmon noin kymmenen metrin päästä, ja otan pari juoksuaskelta hänen suuntaansa. Kapsahdan hänen kaulaansa ja naurahdan hieman.
-Siisti nähä sua isobroidi.
-Nii suaki pikku penikka. Hän sanoo nuo kaksi viimeistä sanaa leikillään, koska itse on minua vain kaksi vuotta vanhempi, eikä käytöksissämme juurikaan ole eroavaisuutta. Onhan minua joskus luultu tuon isoveljeksikin.
Erik:
Istun hiljaa täpötäyden olohuoneen nurkassa, ja mietin Peteä. Katson tyhjyyttä suoraan silmiin. Ikävöin Peteä. Ehkä eniten hymyä ja pientä pilkettä silmäkulmassa. Mietin, missä tuo sulotar mahtaa olla, mutta en todellakaan aijo soittaa hänelle. Itseppähän halusi valita pleikkari ja mun välillä. Pleikka ilmeisesti voitti. En ole ottanut tänä iltana tippaakaan alkoholia, mutta en tule muuttamaan tilannetta. Tuska viiltää sydäntäni, kun aivoihini ilmestyy kuva Peten vihaisesta ilmeestä. Tunnen itseni niin loukatuksi kuin olla saattaa. Kävelen väkijoukon läpi, enkä jaksa välittää kuolaavista ihkulissuista sen enempää, vaan hyvästelen Nikon, jonka järkkäämät bileet oli. Kello näyttää jo puolta yhtä. Luovin itseni ulos, ja lähden kävelemään raikkaassa ulkoilmassa kotiin päin. Edes tuo viiden kilometrin pituinen matka ei saa mielestäni pois Peten karua ilmettä. Tuntuu kuin terävä piikkilanka kirtyisi yhä tiukemmin sydämeni ympärille. Istahdan lämpimälle sohvalle. Kaisa ja mutsi ovat tulleet aikoja sitten kotiin, ja näyttävät olevan unten mailla. Istun sohvalla ja odotan. Lasken sekunteja. Lasken minuutteja. Lasken tunteja, kunnes aamu sarastaa. Menen sänkyyni, ja nukahdan melkein saman tien. Viimeinen kuva, jonka nään ennen nukahtamista, on Peten lämmin hymy, ja turkoosit silmät. Nykahdan aamusarastuksen tunkeutuessa verhojen lävitse.
jöö tos on jotain :)
|