|
Lähettäjä: suvi
Päivämäärä: 19.6.10 18:58:14
btw. seuraavan kerran teen itse jatkotopan ;)
-------------------------------------------------------
Samu oli todennut lähtevänsä ratsastamaan ja Petralla ei ollut pahemmin ylimääräistä tekemistä, joten tyttö lähti ulos pojan mukaan. Samu haki Ricon sisään ja vitsaili jotain siitä, että nyt tytön oli pakko tulla nostamaan esteitä, sillä hän joutuisi ratsastamaan kaksi hevosta. Petra myöntyi ja Samun täytyi sujahtaa Ricon karsinaan, jotta tyttö ei olisi nähnyt hänen hymyään.
Petra auttoi Samua hevosen varustamisessa ja kohta poika taluttikin hevosensa kentälle. Esteet olivat valmiina ja Petran tehtäväksi jäi vain nostella puomeja jos ne tippuivat tai laittaa lisää korkeutta, kun Samu niin pyysi.
”Mulla olis ollu kamera sisällä.” Samu harmitteli.
”Tässä on kuule jo tarpeeks hommaa, kun saan pelätä, että millon sä ratsastat mun yli sen pedon kanssa.” tyttö huomautti. Poika naurahti ja jatkoi ravailemista.
Viidentoista minuutin päästä Samu aloitti hyppäämisen. Poika ratsasti taas hyvin päättäväisesti ja hallitsi Ricon hyvin. Muutamien pikkuesteiden jälkeen Petra sai käskyn nostaa esteet metriin. Tyttö teki niin ja Samu teki vielä muutamia verryttelyhyppyjä metrisillä esteillä.
”Okei, laita neljäänkymppiin.”
”Hullu. Mitä korkeuksia sä oot sen kanssa hypänny?” Petra kysyi.
”Ollaan me menty viidenkympin ratoja, mutta joku seittämänkympin este joskus ihan yksittäisenä.”
”Kahjo. Näytä, muuten mä en usko.” tyttö yllytti. Samu ratsasti kentän keskelle ja pysäytti aivan tytön eteen.
”En mä rupee korkeushyppyä nyt, kun ei oo ketään pätevää valmentajaa paikalla. Sitä paitsi saisin varmaan lähtöpassit takas Suomeen, jos Sarah näkis.” poika naurahti. Petra tuhahti, mutta tyytyi olemaan hiljaa.
”Mut mä lupaan hälyttää sut paikalle, kun meen seuraavan kerran sellaseen valkkaan, jossa luultavasti hypätään äärirajoilla, joten älä hätäile.” Samu hymähti ja laukkasi hetken, ennen kuin rupesi hyppäämään Petran korottamia esteitä.
Rico sanoi, Petran mielestä valtavalla, okserilla ei, vaikka ponnistuspaikka olisi ollut loistava. Samu ärähti sille kunnolla ja ori näytti siltä, että se olisi voinut hypätä kolme metriä ilmaan saadessaan raipasta. Sen jälkeen hevonen ei tohtinut olla hyppäämästä, vaikka Samu olisikin epäonnistunut hieman ponnistuspaikan etsimisessä.
Ricon jälkeen Samu liikutti Andyn. Orin kanssa poika hyppäsi vain metriä, sillä pojalla oli ongelmia hevosen kanssa. Samu anoi Petraa nousemaan hevosen selkään ja ratsastamaan sitä loppuajan, mutta tyttö kieltäytyi.
Samu kävi lopulta kävelemässä maastossa Andyn kanssa ja Petra lähti sisälle, sillä hän ei jaksanut jäädä talliin odottamaan Samua. Poikaa odotti vielä iltatallin teko ja Petra tarvitsi aikaa järjestellä tavaroitaan Samun huoneeseen.
*
Tavaroiden järjestelyyn ei mennyt pitkään. Samu ei ollut vielä tyhjentänyt Petralle osaa kaapistaan, joten tyttö antoi tavaroidensa olla laukuissa, jotka hän työnsi sängyn alle piiloon. Sitten tyttö vaihtoi vaatteensa rennompiin ja lähti alakertaan syödäkseen jotain iltapalaksi.
Jääkaapilta Petra yllätti Riston. Poika levitti juuri voita leivälleen ja tytön huomattuaan hän tarjoutui tekemään voileivän tytöllekin.
Kohta he istuivat ruokapöydässä mutustamassa leipiä.
”Mitäs sulle?” poika kysyi.
”Ihan hyvää..” tyttö mutisi ruokaa suussaan.
”Onko kiireitä?” Risto jatkoi kyselyään.
”Eipä oikeastaan.” Petra vastasi osaamatta aavistaa, mitä Ristolla oli mielessä. Toinen oli hetken hiljaa ja esitti sitten kysymyksensä, joka sai Petran nieleskelemään tyhjää.
”Lähtisitkö sä.. tuota joskus ulos mun kanssa?”
”Öö.. Risto..” tyttö ei tiennyt mitä sanoa, jotta hän ei olisi loukannut pojan tunteita.
”Petra taitaa kyllä olla liian kiireinen moiseen.” Samu huomautti astellessaan keittiöön. Poika tuli Petran luokse, siirsi tytön hiuksia sivuun ja painoi huulensa tytön kaulalle. Riston suu oli loksahtaa auki, mutta poika katsahti vain kerran Samuun ja Petraan ennen kuin poika nousi ja lähti keittiöstä.
Samu suoristautui ja Petrakin hyppäsi ylös tuolista.
”Mitä víttua?!?” Petra kysyi ja läimäisi Samua poskelle. Pojan huulille levisi virne.
”Au. Oliko se muka paha?” Samu kysyi ja virnisti taas.
”No oli! Sulla ei oo mitään oikeutta..” Petra kihisi kiukusta.
”Mä näin sun ilmeestä, että sä et halunnu treffeille sen kanssa. Ja mä olisin voinu suudella suulle..”
”Hyi Samu, sä oot kauhee.. ja oisit saanu turpiis. Mä olisin voinu sanoa asian paljon mukavammin ja nyt kaikki ei sais tietää, että meillä on jotain!”
”Onko meillä jotain?” Samu kysyi toiveikkaana.
”Ei, ei mitään.” Petra sanoi nopeasti.
”Sä sanoit että meillä on jotain.” poika huomautti.
”Mä en tarkottanu sitä.” tyttö totesi vakavana. Petra vei lautasensa tiskikoneeseen ja lähti keittiöstä. Samu lähti tytön perään, mutta tämä pysähtyi vasta Samun huoneen ovella. Petra kääntyi Samua kohden.
”Pysy omalla puolella huonettas.” Petra tuhahti ja avasi huoneen oven.
Petra painui pesuhuoneeseen vaihtamaan yöpukunsa ja pesi samalla hampaansa, ennen kuin painui peiton alle ja veti sen korviinsa asti. Tyttö yritti painaa Samun pois mielestään, mutta kun Samu toivotti hyviä öitä, Petra tunsi että uni ei ollut enää tulossa.
”Hassua, viimeks kun sä olit mun vieraana, sä olit mun lapsenvahti.” Samu sanoi hetken ahdistavan hiljaisuuden jälkeen. Petra avasi silmänsä ja kääntyi kyljelleen, niin että hän näki Samun loikoilevan selällään huoneen toisella puolella olevalla patjalla.
”Vain koska sä hommaat ittes hankaluuksiin joka hemmetin päivä.”
”En aina.”
”No melkein, tänäänkin.”
”Enkä.” poika tuhahti.
”No kylläpä, jos et muista, niin käpälöinnistä saa turpaansa. Ja nyt mä en saa unta, koska pelkään, että sä tulet ja teet jotain tyhmää.” Petra huomautti.
”Mä lupasin jo, pysyn tällä puolella.”
”Aijaa, no niin varmaan. Heti kun suljen silmät, niin sä olet jo viis metriä lähempänä.”
”Sä et luota muhun.”
”Miten mä voisin?”
”Valvo sitten niin pitkään, että mä oon nukahtanu.” poika ehdotti.
”Niin teen.” Petra vastasi ja käänsi kylkeään.
*
Viikko kului hitaasti, ainakin Petran mielestä. Asuminen samassa huoneessa Samun kanssa ei ollut sen helpompaa kuin Kiiankaan kanssa. Poika toki oli paljon myötämielisempi Petraa kohtaan ja olikin käyttäytynyt muuton jälkeisen päivän jälkeen kuin herrasmiehen pitikin käyttäytyä.
Petra kävi muutamassa valmennuksessa Alicen kanssa ja kerran Andyllakin. Lisäksi Samu anoi Petraa ratsastamaan Andya joka päivä, ainakin puolen tunnin ajan. Kerran poika oli jopa ottanut Kiian hevosen hoitaakseen, jotta Petralle jäisi aikaa ratsastaa Andylla.
Perjantaina Sarah lähti taas reissuun katsomaan uutta hevosehdokasta. Kiia katosi tilalta heti Sarahin lähdettyä, ilmeisesti Katien luo ja Emily oli lähtenyt poikaystävänsä luokse, mutta muut jäivät tallille. Heti kun iltatalli oli hoidettu Petra, Samu ja Risto istahtivat olohuoneeseen popcornkulhon kanssa ja laittoivat elokuvan pyörimään. Risto katsoi Petraa hölmönä, kun tämä tuli mieluummin hänen viereensä eikä Samun, vaikka poika oli aivan varma, että tytöllä ja Samulla oli jotain menossa.
Tyttö yritti kylläkin pysytellä mahdollisimman kaukana molemmista välttääkseen väärinkäsitykset.
Tunnin päästä Risto sai Kiialta puhelun ja totesi lähtevänsä hakemaan tyttöä. Samu antoi Ristolle autonsa vannotettuaan, että jos siihen tulisi naarmukin, niin toisella kävisi köpelösti.
Olohuoneeseen laskeutui hiljaisuus, jos television ääntä ei otettu huomioon. Äkkiä valot sammuivat ja televisio pimeni. Petralta pääsi kiljahdus, mutta Samu naurahti.
”Sähkökatko.” poika totesi. ”Osaatko katsoa sulakkeet? Mä käyn kattomassa menikö tallistakin sähköt.”
”Hmm. enköhän. Missä ne on?” tyttö kysyi.
”Yläkertaan ja siitä vasemmalle ja sit käytävän päähän ja oikeen vasemmanpuoleinen ovi.” Samu neuvoi. Petra nyökkäsi ja lähti suunnistamaan pimeän talon läpi kännykkänsä valon turvin.
Portaissa Petra kompuroi hieman, mutta pääsi kuitenkin ylös asti ja lähti sitten vasemmalle ja jatkoi pitkin mutkikasta käytävää.
Petra kääntyi kulman taakse ja pysähtyi kuin seinään. Tyttö oli tullut käytävän päähän, missä käytävän molemmin puolin ja käytävän päässä oli ovet.
Hän kokeili ensin vasemmanpuoleista ovea ja sitten oikeanpuoleista. Lukossa. Miksi Samu ei ollut antanut hänelle avainta mukaan? Oliko poika sanonut oikea vai vasen? Hetken miettiessään Petra kuuli askelien ääntä käytävästä? Oliko Samu tulossa?
Tyttö kuunteli vielä hetken, mutta tajusi, että Samu ei olisi käynyt tallissa niin nopeasti ja askeleita kuului useammat kuin yhdet. Oliko Risto tullut takaisin Kiian kanssa? Ei voinut olla. Ja mitä ihmettä Risto muka tekisi tässä käytävässä?
Tyttö hätääntyi, kun kännykkä piippasi ja ilmoitti akun loppuvan kohta ja hän meni viimeiselle ovelle.
Ovi oli auki ja Petran läpi kulki syvä helpotuksen aalto. Tytön silmät kuitenkin suurenivat kauhusta, kun hän tajusi, että kolmas ovi oli komeronovi. Ei sinne voinut mennä piiloon..
”Voi ei..” Petra kuiskasi. Hän käännähti ympäri ja oli huutaa kauhusta, mutta suun eteen tullut käsi tukahdutti huudon. Joku avasi komeron oven ja veti hänet mukanaan komeroon.
Petra rimpuili minkä pystyi aivan kauhun sokaisemana. Komerossa oli pimeä, tyttö tunsi seinien läheisyyden ja hänestä tuntui siltä, että komero pieneni ympärillä sekunti sekunnilta, kutistuen lopulta kokonaan.. ja hän jäisi loukkuun..
”Shh..” Joku sihahti. Petra vavahti. Tyttö oli unohtanut sen, joka piti hänet hiljaisena. Hän yritti rauhoittua ja käänsi katsettaan sivulle, silti hän ei nähnyt mitään.
”Jos olet hiljaa, otan käden pois..” Ääni kertoi. Petra tunsi äänen. Se oli Samu. Tyttö nyökkäsi pienesti ja Samu päästi hänet vapaaksi, mutta tyttö ei sanonut mitään. Enemmänkin Petra tärisi ja yritti keskittyä hokemaan itselleen, että kaikki oli hyvin. Seinät eivät litistäisi häntä nyt, eivätkä kohta. Samu huomasi sen.
”Mikä hätänä?” Poika kysyi ilmeisen huolestuneena.
”Komero..” tyttö kuiskasi ja piti silmänsä kiinni. Samu kietoi kätensä vapisevan tytön ympärille ja veti toisen lähemmäs itseään hyssytellen tälle. Juuri sillä hetkellä Petra ei välittänyt siitä, että Samu oli niin lähellä. Toisen läsnäolo rauhoitti ja helpotti oloa.
”Anteeksi. Unohdin kammosi..” Samu aloitti, mutta hiljeni äkisti kun komeron lukonraosta näkyi valonvälkähdys. Joku oli käytävässä taskulampun kanssa. Varkailla oli ollut taskulamput mukanaan. He olivat aiheuttaneet sähkökatkoksen.
Petran hillitön vapina voimistui ja Samu rutisti tyttöä tiukemmin pitääkseen tämän rauhallisena. Käytävässä kuului, kun yksi varkaista kokeili kahta ovea. Samu tiesi, että jos tyyppi kokeilisi komeronkin ovea, se olisi auki ja heidät nähtäisiin.
Komeron ovi avautui. Taskulamppu osoitti piileskelijöihin ja mies kiskaisi heidät pois komerosta. Petra parkaisi miehen kääntäessä hänen kätensä selän taakse, vääntäen sitä luonnottomaan asentoon. Ainut asia, mikä piti pojan poissa varkaan kimpusta, oli veitsi, mitä toinen mies piti Petran kaulalla.
”Te tulette näyttämään, mikä hevonen se on.” mies komensi, puhuen matalalla äänellä englanniksi. Petra ei vastannut mitään, mutta Samu nyökkäsi.
Mies lähti retuuttamaan tyttöä mukanansa kulkien Samun perässä.
Samu kulki tarkoituksella olohuoneen oven edestä nähdäkseen olivatko Risto ja Kiia jo tulleet. Ketään ei kuitenkaan näkynyt, koko talo tuntui tyhjältä ja hiljaiselta.
Samu vei varkaat talliin. Ovet olivat tietenkin yötä vasten lukossa, joten pojan piti kaivaa avain taskustaan avatakseen ovet. Samua komennettiin menemään talliin ensimmäisenä.
Hän ei kuitenkaan vienyt miehiä mihinkään vaan pysähtyi heti ovelle. Samua seurannut mies vilkaisi ympärilleen ja katsahti sitten kysyvästi tähän.
”Se hevonen. Missä se on?” mies kysyi. Poika pudisti päätään.
”Päästä hänet ensin.” Samu komensi viitaten katseellaan Petraan. Varkaat vilkaisivat toisiinsa ja veitsi laskettiin tytön kaulalta.
”Kokonaan.” Samu huomautti, mutta varkaat naurahtivat.
”Ei onnistu. Näytä se hevonen.”
”Se ei ole täällä. Vietiin pois.” poika vastasi.
”Valehtelet. Me ollaan tasan tarkkaan saatu tiedoksi, että se on tässä tallissa ja sitä ei ole viety pois täältä.” Petraa pitelevä mies huomautti.
”No sitten mä en voi auttaa..” Samu sanoi.
Silloin hänet tönäistiin päin seinää. Poika puri huultaan, jotta ei äännähtänytkään valittaakseen siitä, että häneen koski. Poika kääntyi osaamatta varautua siihen, että varas iski nyrkillään Samua kasvoihin. Sen jälkeen Samu sai nyrkiniskun mahaansa. Poika pudottautui polvilleen ja pyyhki verta nenästään paitansa hihaan. Petra kiskoi itseään irti häntä pitelevän miehen otteesta, mutta ei päässyt mihinkään.
”Kerro saasta!” Samulle huudettiin.
”Ei hän tiedä!” Petra kivahti.
”Kerro!” mies toisti uhkaavasti jättäen Petran huomioitta. Samu pudisti päätään.
”Luuletko todella että kertoisin?” poika kysyi ivallisesti, mutta sai kokea vastauksensa seuraukset. Samu ei kuitenkaan päästänyt ääntäkään, vaikka vajosikin lattialle pidellen päätään miehen hakatessa sitä betonilattiaan muutaman mahaan kohdistuneen potkun jälkeen.
”Ei se aio kertoa. Älä tapa sitä, tai meille käy huonosti.” Petraa pitelevä mies huomautti ja toinen lopetti Samun pahoinpitelemisen. Samu veti henkeä helpotuksesta, mutta pysyi lattialla.
Petra riuhtaisi itseään taas irti yrittäessään päästä Samun luokse, mutta se estettiin helposti. Hänet vedettiin seinää vasten, kädet sidottiin riuskasti selän taakse ja jalat laitettiin tiukasti kiinni nilkoista. Mies nosti tytön ylös ja lähti kantamaan tyttöä lähimmäiseen lukittavaan tilaa, joka sattui olemaan vieressä oleva kuivaushuone, jonka mies avasi Samun käyttämällä avaimella. Se huono puoli kalliissa yksityistallissa oli, että kaikki ovet olivat lukittavia..
Petra jätettiin lattialle ja kohta hänen luokseen tuotiin Samu. Valoja ei sytytetty ja ovi lukittiin, kun miehet poistuivat kuivaushuoneesta.
*
|