Lähettäjä: suvi 
Päivämäärä:   6.2.10 23:15:51

http://forum.hevostalli.net/read.php?f=11&i=760612&t=760612 edellinen

----

Koulu teettää paljon hommaa, joten sen takia jatkopätkiä tulee vähän harvemmin. Olen hyvin pahoillani asiasta.. :/
Yrittäkää kuitenkin jaksaa odottaa, kyllä se vielä jatkuu ;)

Tarina on siis jatkoa tarinasta Can you imagine? joka löytyy kokonaisuudessaan täältä:
http://forum.hevostalli.net/read.php?f=11&i=747118&t=747118

Tarina on nuoriso- ja hevostarina, jossa on mukana draamaa ja romantiikkaa.

Kommentti on enemmän kuin tervetullutta, kertokaa mistä pidätte, mistä ette pidä, lempihahmo?, inhokkihahmo?, paras kohta?, kirjoitusvirheitä?, asiavirheitä? ja ihan mitä ikinä keksitte.
Kunnioitan kunnon kommentteja todella ;)

Toivottavasti alkulöpinöistä ei unohtunu mitään.. pitää lisäillä sitten aina jonnekkin väliin, jos oon unohtanu jotain :)

Please, enjoy it ;) (and comment..)

(Alku on nyt samalla tavalla kuin aikaisemmassa topikissa, sillä en ole kerennyt korjailemaan vuorosanoja yms.)

-----

Let it go already..

”Nyt tuut Petra!” Ansku komensi jämäkästi ja repi Petran peittoa. Petra piti peitostaan itsepintaisesti kiinni, mutta lopulta Ansku sai sen vedettyä lattialle. Petra tuhahti ja nosti päätään sen verran, että sai tyynyn päänsä alta. Tyttö laittoi sen kasvoilleen ja yritti jatkaa nukkumistaan.
Ansku huokaisi kovaäänisesti ja rupesi kiskomaan tyynyä pois.
”Et ota sitä, anna mun nukkua!” Petra komensi.
”Sä oot nukkunu koko kesän, vittú Petra, näkisit nyt missä kunnossa sä oot! Nyt lähet kyllä oikeesti ulos tai sä oot kalpee ku lakana kun koulut alkaa.” Ansku sanoi ja kiskaisi tyynyn pois Petralta. Petralla ei ollut muita mahdollisuuksia kuin nousta istumaan ja katsoa ystäväänsä murhaavasti. Hittoako hän halusi minnekään lähteä, ei pätkääkään.
”Saat viistoista minsaa aikaa laittautua, sit lähetään kaupungille.” Ansku huomautti ja lähti odottelemaan olohuoneeseen.
Petra hieroi silmiään ja kömpi seisaalleen. Tytöllä meni muutama minuutti heräilemiseen, mutta sen jälkeen Petra kiiruhti suihkuun ja yritti selviytyä kuivaamaan hiuksiaankin aikarajan puitteissa.

Koko kesä oli mennyt ohi. Oli vajaa viikko koulujen alkamiseen, mikä tietäisi taas sitä tylsääkin tylsempää arkirutiinia.
Kesän yli Petra oli konemaisesti käynyt hoitamassa Alicen ja liikuttanut tamman. Ainakaan siinä ei ollut mitään moitittavaa, toisin kuin Petrassa itsessään. Tyttö oli syönyt huonosti koko kesän, välttänyt parhaittensa mukaan kaikki Anskun suunnittelemat bileet, eikä edes ollut lähtenyt kaupungille, kun Ansku tai kukaan muu oli pyytänyt. Ilmeisesti Anskulle oli riittänyt ja toinen oli tullut raahaamaan Petran mukaansa.
Viidentoista minuutin aikaraja umpeutui ja Ansku tuli hoputtamaan Petraa, joka vielä suoristeli hiuksiaan saatuaan kuivattua hiuksensa ja laitettua vaatteet päälleen. Ansku huokaisi ja mutisi jotain Petran hitaudesta, kunnes istutti Petran tuoliin ja laittoi nopsasti Petran hiukset hyvin. Sen jälkeen Ansku meikkasi ystävänsä.
Kun Ansku oli valmis, Petra vilkaisi itseään peilistä, eikä ollut tunnistaa itseään ollenkaan. Ei hän käyttänyt näin paljon meikkiä!
”Hitto, mä näytän ihan húoralta!” Petra mutisi nyrpistäen nenäänsä.
”No saisitpahan edes jotain seuraa..” Ansku vastasi ja tuuppasi Petran liikkeelle.

Meni puolisen tuntia, ennen kuin tytöt olivat kaupungilla. Ansku halusi aivan ensin käydä vaateostoksilla. Petra raahautui mukana, vaikkei pahemmin jaksanut innostua siitä, että Ansku löysi itselleen sopivia vaatteita melkein jokaisesta liikkeestä mihin he sattuivat astumaan.
Lopulta, kun Anskukin oli saanut tarpeekseen shoppailemisesta, tytöt suuntasivat Mäkkäriin.
Petra ei aluksi tilannut mitään, mutta Ansku otti valtuudet tilata Petralle kanasalaatti.
Petra valitsi ensimmäisen pöydän minkä sattui näkemään ja Ansku toi tarjottimen pöytään, istuen Petraa vastapäätä. Punapää tökkäsi salaatin Petran nenän eteen.
”Koittasit jo päästä siitä yli..” Ansku kehotti. Petra kohautti vain olkapäitään ja keskittyi noukkimaan salaattia suuhunsa haarukalla.
”Mä oon päässy siitä yli.” Petra yritti vakuuttaa. Ansku naurahti väkinäisesti.
”Joo, niin varmaan.”
”Ihanpa oikeesti.” Petra tuhahti.
”Ihan miten vaan. Toi ei vaan oikeesti oo tervettä..” Ansku huomautti jättäen asian kuitenkin sikseen. Petra oli jo paranemaan päin, olihan toinen tullut sentään kaupungille.

*

”McDonalds then? Is it okey?” Yksi poika kysyi muidenkin mielipidettä paikasta, jossa voisi käydä syömässä jotain ennen muualle lähtemistä.
”Yeah, it’s okey to me and I don’t think Chris cares..” Toinen virkkoi vastaukseksi ja virnisti kolmannelle pojalle.
”What ever.. I’m so hungry..” Christian totesi ja naurahti. Samu nyökkäsi ja lähti kohti Mäkkäriä. Kyllä hän kaupungin tunsi, eikä se ollut oikeastaan muuttunut huomattavasti. Toiset pojat seurasivat Samua.

Mike työnsi Mäkkärin oven auki ja päästi Samun ja Christianin edeltä pikaruokaputiikkiin, sitten Mike tuli perässä.
Pojat jonottivat tovin kassalla ja pääsivät sitten tilaamaan. Kaikki tilasivat saman aterian ja saatuaan kaiken tarjottimille he kääntyivät etsimään pöytää. Samu huomasi pöydän, mutta niin tekivät Mike ja Christiankin. Mike huomautti jotain Christianille, joka oli samaa mieltä siitä, että Miken löytämä pöytä oli paljon parempi. Samu seurasi kaksikkoa Miken valitsemaan pöytään, vaikka ei tajunnutkaan, miksi pojat halusivat juuri kyseiseen pöytään ihmispaljouden keskellä, kun muuallakin oli tilaa.
Samu istui yksin toiselle puolelle ja Mike ja Christian istahtivat Samua vastapäätä.
”Wow, I had no idea how good looking girls you have here..” Mike hymähti. Samu nosti katseensa pöydästä, hän oli ollut ajatuksissaan eikä ollut kuunnellut Miken ja Christianin juttuja ollenkaan. Samu vilkaisi olkansa yli kääntyen hieman, jotta näkisi paremmin. Samu jähmettyi aloilleen tunnistaessaan tutut kasvonpiirteet. Ilmeisesti toinenkin oli nähnyt hänet.
Joku kiskaisi Samu hihasta ja poika käänsi katseensa pois Petran meikatuista kasvoista. Ilmeisesti Ansku oli ollut asialla, ei Petra yleensä ollut noin.. yli maskeerattu.. Toinen oli kaunis omana itsenään..
”Do you know them?” Mike kysyi Samulta, kun tämä vilkaisi kohti tyttöjä vielä kerran. Petra ei enää katsonut häneen.
Christian naurahti Miken vieressä.
”The black haired one looks like she’s gonna throw up.” Poika huomautti. Samun teki mieli motata Christiania.
”Yeah, I know them.” Samu vastasi. Samassa hän näki, kun Petra nousi ylös tuolistaan, otti takkinsa ja lähti pois paikalta. Ansku jäi ihmettelevänä istumaan paikoilleen, mutta tajusi sitten vilkaista taakseen. Samu kohtasi Anskun katseen. Tyttö nousi ylös ja tuli Samun pöydän luo.
”Moi.” Samu sai sanottua.
”Moi.” Ansku vastasi. ”Keitä nää on?” Tyttö kysyi vilkaisten hänelle tuiki tuntemattomiin poikiin.
”Mun kavereita Englannista. This is Anastacia, that’s Mike and that’s Christian.” Samu esitteli. Chris ja Mike nyökkäsivät tervehdykseksi. Mike vinkkasi Anskulle silmää.
”Hi, nice to meet you.” Ansku hymähti, mutta kiinnitti sitten huomionsa Samuun.
”Sä et tiedä missä pulassa sä oot.” Ansku huomautti vakavana.
”Mä en oo tehny mitään.” Samu totesi ja kohautti olkapäitään. Ansku nosti laukkunsa pöydälle ja istui Samun viereen.
”Mitä sä täällä teet?”
”Tulin käymään.”
”Ja satuttamaan Petraa lisää?” Ansku kysyi ivallisesti. Samu haroi hiuksiaan.
”En mä sillä..”
”Ai mitäs sitten? Víttu, se on ollu sun takia koko kesän ihan maassa!” Ansku korotti äänensävyään. Christian vislasi lyhyesti ja Mike purskahti nauramaan. Samu mulkaisi heitä pahasti, mutta kääntyi sitten Anskun puoleen.
”Kai mä saan olla missä mä haluun olla? Säkö sitä oot säätelemässä?” Samu kysyi turhautuneena. Aivan kuin kaikki olisi taas hänen syytään, vain ja ainoastaan Samun syytä..
”Ihan sama, mä lähen ettii Petran.” Ansku totesi, nousi ja lähti etsimään Petraa.
Samu veti syvään henkeä ja vilkaisi Anskun perään katsoviin ystäviinsä.
”She has a nice butt.” Mike totesi, Christian tirskahti.
“And the other one had too.” Chris huomautti. Samu huitaisi molempia tyhjällä tarjottimella.
”Oh, cut it out!” Samu tuhahti.

*

Petra käveli ripeästi bussipysäkille ja istui penkille odottamaan seuraavaa bussia. Tyttö ei pystynyt uskomaan sitä, että oli juuri nähnyt Samun. Mitä toinen teki Suomessa? Samunhan piti olla kiertämässä kilpailuja omien sanojensa perusteella, olla kaukana Suomesta.. Petra yritti kaikin tavoin työntää asian pois mielestään.
Ilma oli ollut koko päivän painostava, eikä Petra ihmetellyt yhtään, kun taivaalta alkoi sataa vettä. Ensin sitä tuli vähän, mutta vähän muuttui kaatosateeksi. Kaikki muut pakenivat pois kaduilta, mutta Petra jäi bussipysäkin viereiselle penkille istumaan välittämättä sateesta.
Vesi valui pian pitkin niskaa, kun se oli jo kerinnyt kastella hiukset. Sade oli viileää, mutta Petraa ei palellellut. Tyttö istui paikoillaan ja tuijotti eteensä niin pitkään, kunnes bussi ilmestyi hänen eteensä kadulle. Petra heräsi horroksestaan ja nousi penkiltä. Tyttö kaivoi bussirahat taskustaan ja kiipesi linja-autoon.
Bussikuski katsahti vettä valuvaan tyttöön paheksuvasti, kuin varoittaen tyttö istumasta penkille. Petra päätti istua jollekin paikalle, niin että kuski varmasti näkisi miten hän kastelisi tyhmän bussin penkit. Auto lähti liikkeelle ja Petra horjahti taaksepäin ennen kuin tajusi ottaa tangosta kiinni ja kääntyä etsimään istumapaikkaa bussin takaosasta.
Petra huomasi Anskun istuvan odottavana takapenkillä. Petra tunsi olonsa tyhmäksi, miten hän oli saattanut jättää ystävänsä jonnekin noin vain..
Petra laahusti Anskun luo ja istui tämän viereen.
”Sori.” Petra mutisi. Ansku vilkaisi märkää ystäväänsä.
”Ei mitään. En mä syytä sua.”
”Kiitti. Mä en vaan.. pystyny olemaan siellä yhtään pidempään.” Petra mumisi. Se miten Samu oli katsonut häntä.. Petra ei halunnut myöntää, että toisen katse oli ollut yllättyneisyyden lisäksi pahoitteleva. Hän ei antaisi Samulle anteeksi, vaikka toinen tulisi ruusukimpun ja suklaarasian kanssa anteeksi pyytämään.
”Pitäiskö mun sanoa taas Mirolle, että Samulle vois käydä antaan opetuksen..” Ansku mietiskeli ääneen. Petra hätkähti ja katsoi Anskuun.
”Eli sä hommasit Miron hakkaamaan Samun sillon?” Petra kuulosti paheksuvalta.
”Vihjasin vaan. Eikä Miro sitä tehny vaan joku sen kaveri..”
”Samulla murtu varmaan kylkiluu ja se oli ihan ruhjottu.. mun piti jäädä vahtimaan, että se edes pysyy hengissä, kun se ei suostunut meneen saikulle!” Petra huomautti. Ansku näytti kysyvältä.
”Mitä? Etsä mitään tommosta mulle kertonu, mä luulin vaan, että se sai turpiinsa.. vahit sitä?”
”Oho.” Petra lausahti. Hän ei tosiaan ollut kertonut siitä Anskulle.. eikä Samusta puhuminen ollut käynyt pahemmin mielessäkään sen jälkeen kun toinen oli lähtenyt..
”Siis.. sä olit Samun luona.. sillon kun mä soitin, että me haetaan sut? Olitsä niillä yötä? Petra! Ei tämmösiä asioita saa jättää kertomatta!”
”Mä en haluu puhua siitä.” Petra huomautti ja käänsi päätään niin, että näki ulos bussin ikkunasta, vaikka sateinen maisema ei ollutkaan kovin kehuttavaa katseltavaa.
Ansku tajusi olla hiljaa, vaikka paloi halusta saada tietää. Ansku oli vain niin.. utelias.

Bussi pysähtyi lähelle Anskun taloa. Ansku jäi kyydistä ja sanoi soittelevansa Petralle huomenissa. Petra nyökkäsi ja jäi bussiin vielä kahden pysäkin ajaksi, ennen kuin nousi itse pois kyydistä.
Petra laahusti yhden kadunvälin kotipihaansa ja meni sisälle. Bussimatkan aikana vaatteet olivat kerinneet jo kuivahtaa ihan vähän, samoin kuin hiukset. Silti Petra meni heti ensimmäisenä vaihtamaan vaatteensa kuiviin ja vastasi äitinsä kyselyyn vain: ”Siellä sataa.”
Petra linnoittautui taas kerran omaan huoneeseensa. Jossain vaiheessa Ansku yritti soittaa Petralle, mutta Petra ei vastannut puhelimeen enää sinä iltana.

*

Seuraavana aamuna oli taas aika lähteä tallille. Petra kömpi kymmenen aikaan pois sängystä. Tyttö veti ylleen tallivaatteensa ja kävi syömässä aamupalaa ennen kuin lähti ulos hakemaan pyöräänsä katoksesta lähteäkseen tallille.

Tyttö jätti pyöränsä tuttuun paikkaan ja lähti sitten sisään. Tallissa tuoksui heinä. Petra ei ollut koko kesänä ottanut sitä huomioon, mutta nyt kaikki oli niin selvää. Hevosen kuopivat karsinoissaan ja joku potki etujalallaan karsinansa oveen. Petra käveli käytävän läpi ja pysähtyi Alicen karsinalle. Tyhjä, kuten yleensä aamupäivästä. Kuka nyt jättäisi hevosia sisälle, kun ulkona oli vielä lämmin ja aurinkoinen ilma.
”Petra!” Kuului iloinen huudahdus. Petra kääntyi ympäri ja huomasi edessään Julian. Petra nyökkäsi tytölle tervehdykseksi.
”Suakin näkee.” Tyttö totesi. Petra yritti hymyillä.
”Käynhän mä Alicen luona aina..”
”Nojoo, niin nopeeta, että sua tuskin kerkee huomata. Nyt sä ihan pysähdyit!”
Petra sai hymyn huulilleen. Niinkö oli oikeasti... ei hän ollut tajunnut sitä itse.
”Pääjehulla on muuten asiaa. Pyyti sanomaan sulle, jos tuut, mutta sua ei kai odotettu näin aikaseen.” Julia selitti. Petra oli hiukan ihmeissään, mutta nyökkäsi ja kiitti ilmoituksesta. Kun Julia oli lähtenyt Petra ajatteli lähteä kysymään mitä asiaa Virpillä oli.

Petra meni toimistolle ja koputti oveen ennen kuin aukaisi oven. Toimistossa oli muitakin, Virpin lisäksi Risto, Kiia ja.. Samu.
Sydän jätti yhden lyönnin väliin eikä Petran ollut koskaan tehnyt mieli kääntyä pois, niin kuin hänen teki mieli tehdä juuri nyt.
Virpi kuitenkin moikkasi häntä iloisesti ja kutsui lähemmäs, joten Petra jäi.
”Hyvä että tulit.” Virpi lausahti ja viittoi Petraa istumaan alas. Toinen penkki oli vallattu ja paikkoja oli enää yksi jäljellä, Petra kuitenkin seisoi mieluummin kuin meni istumaan Samun viereen. Poika vilkaisi kerran Petraan, mutta kääntyi sitten taas Virpin puoleen.
”Joten.. miten on?” Samu kysäisi ja vilkaisi Ristoon ja Kiiaan.
”Mä tuun mielelläni. Käyhän se äiti?” Risto varmisti vielä. Virpi nyökkäsi.
”Kuulostaa hyvältä, mutta minun täytyy vielä keskustella tätisi kanssa Samu.”
”Totta kai. Annan numeron, niin voit soittaa milloin vain. Entä Kiia?” Samu kysyi kääntyen nyt tytön puoleen.
Kiia räpytteli meikattuja ripsiään ja hymyili leveästi.
”Totta kai, isä sopii kaikki asiat.”
”Niin arvelinkin.” Samu huomautti ja virnisti.
Petra oli kuunnellut vierestä ja oli täysin ulkona koko asiasta. Hän vilkaisi Virpiin kysyvästi. Nainen taisi huomata sen.
”Ai niin, ehkä tästä pitäisi kertoa Petrallekin. Eikös kutsu koskenut häntäkin?”
Samu nyökkäsi.
”Niin. Siis Samu tuli tarjoamaan.. miten sen selittäisi.. Et kehtaisi kertoa itse?” Virpi kysyi ja katsoi Samuun. Poika hymyili ja nyökkäsi uudelleen.
”Joo. Itse asiassa juttelin tädin kanssa kerran.. ja se oli jo pidempään miettiny, että vois ottaa ’vaihto-oppilaita’, vaikka Suomesta. Ehdotin sitten, että miks ei sitten sellasia joilla olis mahdollisuus kehittyä ratsastuksessa..” Samu kohautti olkapäitään.
Petra katsoi Samuun tyhmänä. Mitä? Halusiko toinen hänet Englantiin? Eikö Samulla käynyt mielessä, että hän ei ehkä ikinä olisi halunnut nähdä toista?!
Petra oli vaiti. Risto nousi ylös ja niin teki Kiiakin.
”Jees. Petra kysy äitiltäs, tää ois super tilaisuus.. Siellä on miljoonakertaa enemmän kisoja..”
Petra yritti nyökätä ja sai pienen nyökkäyksen aikaiseksi. Samu nousi ylös.
”Noniin. Näytähän Risto se uusi hyppääjä.” Samu totesi. Virpi naurahti.
”Joko se kerkesi sillä kehuskella.”
”Harmi se Lukas-juttu.” Samu osoitti myötätuntoaan.
”No saipahan äiti hyvän opetushevosen, vaikkei se nyt enää kisakäyttöä ja valmentautumista kestäkkään.” Risto huomautti. Virpi nyökkäsi.
”Siinä hommassa se on loistava.” Nainen myönsi.
”Hyvä.” Samu hymähti. Risto lähti ovelle ja katosi toimistosta, niin teki Kiiakin ja sen jälkeen Samu hyvästeltyään Virpin. Petra jäi hetkeksi toimistoon ennen kuin pystyi ajattelemaan asioita selvästi. Sitten tyttö liikahti eleenä lähteä toimistosta.
”Minusta sinun kannattaisi harkita Samun tarjousta vakavasti. Teidän, että hevosen ylläpito vie paljon rahaa, varsinkin kun sinun äitisi joutuu yksin huolehtimaan asiasta. Ilmainen tallipaikka työntekoa vastaan ja paremmat mahdollisuudet valmentautua ja kisata veisivät sinua huomattavasti eteenpäin ja antaisivat tilaisuuksia, mitä muille ei ole tarjolla. On hyvin avomielistä Samun tädiltä tarjota tällaista mahdollisuutta.. Minä ainakin passitan Riston töihin, jotta se poika oppii jotain hevosen ylläpitämisen kalleudesta.” Virpi huomautti ennen kuin Petra kerkesi lähteä. Petra kääntyi vielä Virpiä kohden.
”Entäs Kiia?”
”Luulen, että Kiian vanhemmat maksavat Nasun ja Amberin ylläpidon täysin, mutta se on hänen oma asiansa. Olet varmaan nähnyt, että Kiia saa tuskin vietyä omien hevostensa varusteita paikoilleen..” Virpi totesi ja laski katseensa pöydällään oleviin papereihin.
Petra katsoi tallinomistajaa hämmästyneenä. Eikö Virpikään tykännyt Kiiasta? Tytön teki mieli purskahtaa nauramaan. Estääksen sen Petra mutisi myöntymyksensä ja lupasi puhua asiasta äidilleen mahdollisimman nopeasti, ennen kuin luikahti pois toimistosta.

*

Risto oli kuin olikin saanut uuden kisahevosen Lukaksen tilalle. Pojan ruuna oli aikaisemmin loukannut jalkansa ja nyt sitä oli saatu kuntoutettua, mutta eläinlääkäri oli todennut, ettei ruunasta olisi enää ikinä isoja ratoja hyppäämään.
Riston nykyinen hevonen oli ori (ja Petra saattoi vain arvailla olisikohan Samun Ricolla ollut jotain tekemistä Riston valintaan), ja tavallinen ruunikko väriltään. Se ei kuitenkaan ollut yhtään samanlainen persoona kuin Rico oli ollut, se oli Ricoon verrattuna lälly.
Petra kävi hakemassa Alicen sisään ja rupesi laittamaan sitä kuntoon. Puolen tunnin kulttua Petra olikin jo taluttamassa tammaa ulos ja pihalla tyttö nousi hevosen satulaan. Tamma liikkui levottomasti ja steppasi paikallaan, ennen kuin Petra pyysi sitä eteenpäin.
Tytöllä oli tarkoitus mennä kentälle, mutta saapuessaan kentälle Petra tajusi, että se olikin jo käytössä. Risto ilmeisesti näytti näyttämällä omaa hevostaan Samulle, sillä poika hyppäsi kentällä, kun Samu taas norkoili aidalla katsellen orin kykyjä. Kiia roikkui melkein kiinni Samussa, mikä kuvotti Petraa. Tyttö ei osannut olla uskollinen.. ties kuinka monta kertaa Ansku oli kertonut nähneensä Kiian ainakin viisi vuotta vanhemman jätkän kanssa kaupungissa. Tavallaan asia harmitti Petraa Riston puolesta.. mutta osittain Petra kantoi kaunaa pojalle.
Risto kuitenkin huomasi Petran ja ratsasti aidalle.
”Sä voit tulla jos sä haluat!” Poika huikkasi. Samu ja Kiiakin kääntyivät katsomaan ja Samu meni avaamaan porttia.
”Joo.” Petra mutisi ja ratsasti sisään kentälle. Samu sulki portin hänen jälkeensä. Petra meni kävelemään uralle ja Risto jatkoi hyppäämistä.
Petran verrytellessä Alicea Samu juoksi aina välillä kentälle nostamaan esteitä. Petra ei pahemmin jaksanut kiinnittää huomiota muihin, mutta kun hän laski Alicen raviin, joku kutsui häntä.
”Petra! Samulla on asiaa, kuuntele.” Risto huomautti. Petra katsahti ensin Ristoon ja sitten Samuun. Tyttö pelkäsi kohdata Samun katseen..
”Mites Allu on edenny?” Poika kysyi Petran ollessa kuulolla.
”Alice.” Petra huomautti sarkastisesti. ”Meillä menee hyvin.” Tyttö vastasi ja nosti laukan Samun kohdalta toivoen, että hiekka lentäisi Samun päälle ja toinen tukehtuisi.
”Okei.” Samu mutisi., Ilmeisesti Petraa ei kiinnostanut pätkääkään jutella hänelle.

Risto lopetteli vasta sen jälkeen, kun Petra jo hyppäsi Alicella. Petra ei katsonut aidalle, mutta oli melkein varma, että Samu seurasi hänen harjoituksiaan tarkasti. Yhtäkään kommenttia ei kuitenkaan kuulunut, vaikka Alice temppuilikin ja vedätti Petraa välillä aivan totaalisesti.
Petra oli huojentunut, kun Risto lähti kentältä, Samu ja Kiia hänen mukanaan.
Petrakin lopetteli jossain vaiheessa ja loppukäyntien jälkeen tyttö vei Alicen talliin.
Hevosen hoitamisessa hurahti nopeasti tunti, sillä Petra oli pitkästä aikaa hyvin tunnollinen ja tarkka, eikä kiirehtinyt mihinkään niin kuin Juliakin oli hänestä sanonut viimeisten kuukausien ajalta. Tytöstä tuntui oikeasti siltä, että hän oli herännyt horroksesta.
Osa syy vitkasteluun oli se, että kotiin mennessään Petran olisi puhuttava Samun ehdotuksesta äidilleen ja luultavasti äiti haluaisi soittaa Virpille ja ottaa enemmän selkoa asiasta.
Petra ei tiennyt miten suhtautua asiaan.. positiivisesti ja iloiten, vai negatiivisesti.. Halusiko hän lähteä Englantiin kehittymään ratsastajana ja saamaan kokemuksia vai jäädä kotisuomeen nössöilemään.. vastaus olisi ollut selvä, jos matkassa ei olisi ollut pientä mutkaa.

*

1 kk myöhemmin.

*

”Petra!” Marja huhuili. Petra yritti nopeasti tunkea viimeisiäkin vaatteitansa matkalaukkuunsa. No se onnistui ihan kiitettävästi, mutta matkalaukun kiinni saaminen olikin sitten kinkkisempi juttu. Tavaramäärä oli punnittu ja se oli juuri ja juuri sallituissa painorajoituksissa. Petra saattoi vain kuvitella, monellako kymmenellä kilolla Kiian tavarat olivat ylittäneet sallitun painorajan. Onneksi osan tavaroista oli voinut laittaa rekkaan, missä Alice, Nasu, Amber ja Shine (Riston uusi estehevonen) matkustivat kohti Englantia. Hevoset olivat lähteneet toissapäivänä matkaan ja niiden pitäisi olla perillä viikon sisällä.
Petra, Risto ja Kiia taas lähtisivät vasta tänä iltana ja lentäisivät suoralla lennolla Helsingistä Lontooseen ja heitä tulisi hakemaan joku. Petra arveli, että se olisi joko Samun täti tai sitten he lähtisivät taksilla kohti määränpäätä. Päämäärä oli Swindonin ja Bristolin välissä, melko lähellä legendaarista Badminton Horse Trialsin pitopaikkaa Badminton Housea.
Viimeiset päivät Petra ei ollut tiennyt miten päin olisi, sillä matka jännitti häntä aivan mielettömästi. Tyttö ei ollut koskaan ollut lentokoneessa, mikä oli tietenkin yksi syy kauheaan jännitykseen. Lisäksi hänen täytyisi jättää Marja tänne selviämään aivan yksin. Tai ei oikeastaan aivan yksin, sillä Marja oli löytänyt itselleen uuden miesystävän kesäaikaan. Harri oli miellyttävä ja mukava, Petra oli onnellinen äitinsä puolesta. Suomeen jäisi myös Ansku, joka ei Petran onneksi ollut suuttunut asiasta, kunhan hän saisi tulla vierailemaan jossain vaiheessa. Petra oli luvannut kysyä asiaa Samun tädiltä ja voisihan Ansku vaikka majoittautua hotelliin, jos enempää vierailijoita ei suvaittaisi.

”Ala tulla nyt niin Harri vie sinut tallille, niin pääsette lähtemään Helsinkiin, jotta kerkeätte koneeseen!” Petran äiti hoputti.
”Joojoo” Petra vastasi ja yritti edelleen saada matkalaukkuaan kiinni. Lopulta lukko naksahti ja laukku pysyi kiinni. Tyttö otti sen ja oman reppunsa mukaan ja raahautui eteiseen.
”Onko nyt kaikki? Passi, rahat, puhelin..” Marjan lista tuntui jatkuvan ikuisuuden.
”On on. Älä nyt äiti höösää, kaikki on okei.” Petra yritti saada kenkiä jalkaansa, kun Marja rutisti tytärtään minkä kerkesi.
”Olet sitten kiltisti.” Nainen vannotti.
”Olen olen.”
Lopulta päästiin pakkautumaan Harrin autoon ja Marja jäi vilkuttamaan ovelle.
”Soittele ja ole varovainen!”
Petra naurahti, niin teki kuskina oleva Harrikin. Mies lähti ajamaan, sillä näytti jo uhkaavasti siltä, että Marja oli tulossa taas tekemään uuden hyvästelyhalauksen.
”Tämä on iso juttu sinulle ja äidillesikin.” Harri totesi. Petra nyökkäsi.
Loppumatka ajettiin hiljaisuudessa ja tallin pihassa Harri auttoi Petraa ottamaan laukut autosta ja viemään ne Virpin autoon, jonka takakontti olikin jo todella täysi. Onneksi farmarissa oli tilaa.
Virpiä ei vielä näkynyt, mutta Risto ja Kiia istuskelivat harjauspuomilla tallin edustalla.
”Moi!” Risto tervehti. Petra nyökkäsi vastatervehdykseksi.
”Valmiina reissuun?” Poika kysyi. Tyttö yritti jännitykseltään hymyillä.
”Joo. Millon me lähetään?” Petra kysyi.
”Kunhan äiti on valmis. Se tulee varmaan ihan kohta. Mut jos me aijotaan olla kentällä ajoissa, niin kohta meidän pitääkin lähteä.” Risto sanoi.
”Sit siellä pitää oottaa pitkään..” Kiia valitti. Petra nyrpisti nenäänsä. Kiia oli aina valittamassa.
”Ainahan siellä.” Risto hymähti.
Virpi tuli ulos, lukitsi talon oven ja tuli autolle.
”Noniin. Eikun matkaan.” Nainen ilmoitti ja meni ratin taakse. Risto valloitti etupenkin, joten Petra joutui taakse Kiian kanssa. Molemmat menivät kyllä reunoihin ja pitivät huolen siitä, että matkan aikana he eivät vaihtaneet sanan sanaa.
Vuodesta tulisi kerta kaikkiaan mahtava. Risto joka yritti olla ystävä, Kiia jonka kanssa Petra oli verivihollinen sekä Samu jota Petra inhosi ja halveksui.. Oi mikä mahtava yhdistelmä persoonia.

*

Ajomatka kesti reilut puolitoista tuntia, sillä välipysähdyksiä ei tarvittu. Lentokentällä oli lähtötarkastus jonka jälkeen odoteltiin vajaa tunti. Aika kului Petran mielestä kuitenkin matelemalla, sillä lentäminen jännitti häntä enemmän kuin hän olisi voinut ikinä arvata. Ilmeisesti Kiia huomasi sen ja Riston hakiessa heille juomista tyttö nälvi siitä, kunnes Risto tuli takaisin.
Kun lentokoneeseen vihdoin pääsi, Petra veti syvään henkeä ja meni lentokoneeseen Riston ja Kiian jälkeen.
Paikat olivat kaikki rinnakkain, sillä lentokone oli iso. toisella puolella käytävää oli vielä kolme paikkaa lisää. Petra sumpli itselleen käytäväpaikan, missä olisi toivottavasti mahdollisimman avaraa. Ikkunapaikan ahtaus ei olisi käynyt ollenkaan, sillä ahtaanpaikankammo oli kiusannut Petraa jo aikoja. Siispä Kiia meni ikkunapaikalle ja Risto keskelle ja Petran onneksi hän sai jäädä käytäväpaikalle.
Kone nousi ilmaan ja Petrakin alkoi rauhoittua. Tyttö kaivoi laukustaan MP3-soittimensa ja laittoi kuulokkeet korvilleen sekä otti esille kirjan. Hän oli aloitellut Houkutusta jo alkukesästä, mutta se oli sitten jäänyt.. Nyt Petra oli ottanut sen mukaan vain, koska se oli ensimmäisenä sattunut hänen käteensä.

Matka sujui nopeasti ja Petrakin tajusi, ettei lentäminen ollut sen kauheampaa. Kun kone lähti laskeutumaan, Petra laittoi esille levittämänsä tavarat laukkuunsa ja nosti laukun ylähyllylle. Kiian laukkua hän oli joutunut nostamaan ja laskemaan monen monta kertaa, sillä Kiia oli aina halunnut jotain ja laittanutkin sen pois ja halunnut taas meikkipussinsa ja laittanut sen pois..
Risto oli nukahtanut puolimatkassa ja nyt Kiia töni poikaa hereille.
”Mmitääh?” Risto mumisi puoliunessa.
”Me laskeudutaan.” Kiia huomautti. Risto nousi paremmin istumaan.
”Ohhoh, niinpäs onkin.” Poika totesi. Lentoemännät käskivät nostamaan istuimet ja pöydät ja laittamaan turvavyöt kiinni. Petra noudatti omalta osaltaan ohjeita.

Ensimmäinen töyssy.. toinen töyssy ja kone oli laskeutunut. Petra vilkuili käytävälle ja sen jälkeen ulos Kiian puoleisesta ikkunasta. Ulkona oli pimeä, mutta lentokentän valot valaisivat hyvin. Kone rullasi terminaalin eteen ja lopulta matkustajat saivat nousta ja lähteä koneesta.
Petra, Kiia ja Risto pääsivät pois koneesta melko nopeasti, sillä he olivat melkein koneen etuosassa heti bisnesluokan jälkeen.
Nuoret kulkivat käytävää pitkin lentokenttärakennukseen ja koska Petra ja Risto eivät olleet pahemmin matkustelleet Kiia joutui kulkemaan edellä ja näyttämään reittiä.
Laukut tulivat tunnin sisällä ja sitten suunnattiinkin jo ulos odottelemaan kyytiä.

”Kukakohan meidät hakee..” Risto mietti. Petra ei vastannut, sillä tyttö tuijotteli seinille ja ihasteli paikan suuruutta.
”Parempi olla jotain muuta kuin joku lava-auto joka on täynnä heinää.. Ois pitäny tilata taksi..” Kiia aloitti valittamisensa jälleen.
”Taksi? Ihan miten vaan.” Tuttu ääni totesi. Risto oli ensimmäinen joka kääntyi ympäri.
”Samu!” Risto melkein huudahti. Pojat ’halasivat’ kovakouraisen näköisesti. Kiia halasi Samua hellemmin ja Petra tyytyi vain mulkaisemaan toista ja Samu jätti asian sikseen.
Petra katsoi Samu hetken voimatta uskoa, että toinen oli Samu.. toisella oli tummanruskeat hiukset!
”Jätin auton tonne parkkipaikalle, joten sinne pitää kävellä vähän matkaa. Pitäiskö mun ottaa jonkun laukku?” Samu kysyi ja saikin heti Kiian molemmat laukut raahattavakseen.
Petra kuunteli taas ällistyneenä. Auto? Ilmeisesti Risto oli ajatellut samaa.
”Hei, säkö sait kortin?! Onnee muuten.” Poika onnitteli. Samu kiitteli ja lähti edeltä ulos rakennuksesta.
”Joo sain.” Samu hymähti. Pojat juttelivat matkalla kaikkea, mutta Petra keskittyi vain katsomaan ympärilleen uudessa maassa, eikä jaksanut kuunnella muiden höpinöitä. Petran hätkäytti ajatuksista vasta Riston vislaus.
”Wau. Ja Kiia ootti jotain kämästä lava-autoa..” Risto naurahti. Kiia tuuppasi poikaystäväänsä.
”Joo mä kuulin sen.” Samu hymähti ja avasi auton ovet ja meni takakontille laittamaan tavaroita autoon. Loput tavaroista (mikä tarkoitti muutamaa matkalaukkualaukkua ja Kiian käsimatkatavaroita, Petra ottaisi omansa etupenkille) piti laittaa takapenkille. Kun Kiia tajusi, että hänen täytyisi istua joko keskellä tai reunassa Petran vieressä tyttö ilmoitti oitis, että Risto tulisi hänen kanssaan takapenkille. Petra kerkesi jo olla iloinen asiasta ennen kuin tajusi, että hänen paikkansa olisi Samun vieressa etupenkillä.
Petra kiersi auton toiselle puolelle ja sattui vilkaisemaan auton merkkiä. Porsche. Petra vilkaisi auton kiiltävää valkoista maalipintaa ja sitten taas merkkiä. Samu oli siis 18-vuotias ja ajoi Porschella.. tokihan toinen oli joskus maininnut, että siirtyisi oitis johonkin kevaria nopeampaan, kun vain saisi siihen mahdollisuuden..
Petra laahusti auton etuovelle ja avasi sen istuen nahkaiselle etuistuimelle. Tyttö tunki laukkunsa jalkatilaan ja laittoi turvavyön kiinni. Risto meni taakse ja valloitti keskipaikan voidakseen jutella Samun kanssa ja Kiia jäi kuskin taakse. Lopulta Samukin istahti autoon ja käynnisti kiiltävän ajopelinsä.

Matka sujui hitaasti. Monta kertaa Petra saattoi vain toivoa olevansa jossain muualla, sillä etupenkillä istuminen oli ahdistavaa! Sivusilmällään Petra huomasi Samun vilkaisun silloin tällöin ja yrittipä poika viritellä keskusteluakin, joka loppujen lopuksi sitten muuttuikin pojan itsensä ja Riston väliseksi kehuskeluksi omista hevosistaan. Ilmeisesti Samu oli saanut jonkun uuden nelivuotiaan hyppääjän, mutta ei suostunut paljastamaan siitä yhtään enempää.
Kiia oli vaiti melkein koko matkan, sillä tyttö huolsi kynsiään minkä kerkesi.
Lopulta Samu kääntyi sivutielle. Petra heräsi horroksestaan mihin tyttö oli jo muutaman tunnin aikana vajonnut ja Samu ilmoitti heidän olevan melkein perillä.
Kun Porsche pysähtyi ison päärakennuksen eteen Petra, Risto ja Kiia saattoivat vain katsoa taloa suut auki. Kaikki nousivat autosta ja Samu kiskoi laukkuja autossa. Poika sai taas Kiian laukut kantaakseen kun rikas nirppanokkaneiti asteli edeltä kuistille. Petra raahasi oman laukkunsa kuistille ja kerkesi hädin tuskin ylös portaat, kun ulko-ovi avautui ja ulos asteli hoikka, pitkä nainen takanaan Petraa vanhemman näköinen tyttö.
”Tervetuloa!” Nainen toivotti oitis ja kävi halaamassa kaikkia. Petra vilkaisi Kiian ilmettä, joka kertoi halusta anoa lähestymiskielto. Petra yritti hymyillä ystävällisesti. Naisen takana ollut tyttö kävi kättelemässä kaikkia.
”Olen Sarah, hauska tutustua. Tässä on tyttäreni Emily.” Nainen esitteli sekä itsensä ja tyttärensä.
”Samu vie loputkin laukut sisään.” Sarah hoputti, kun Samu oli jo kiskonut Kiian laukut sisälle. Samu vilkaisi Petraan, joka pudisti päätään.
”Mä tuon tän itse.” Petra totesi katsomatta Samuun. Risto tosin antoi oman laukkunsa Samulle sisään vietäväksi.
”Laitoin teille iltapalaa, tulkaa ottamaan jotain ennen kuin menette toipumaan matkan rasituksista.” Sarah hoputti ja päästi nuoret sisään. Emily johdatti heidät avaraan ja isoon keittiöön kartanomaisen aulan läpi. Aulasta lähti iso portaikko yläkertaan ja sivuovia muihin huoneisiin. Talo oli kyllä näyttänyt ulkoakin päin kartanolta ja sitä se ilmeisesti sitten olikin.
Petra ja muut istuivat ruokapöytään ja Sarah rupesi laittamaan pöytään lautasia ja nosti sitten muutaman leipälautasen pöytään. Kaikkilla leivillä oli valmiina jo voita, juustoa ja kinkkua.
Rupattelu jatkui pöydässä niin pitkään, että kaikki voileivät oli syöty. Sarah kertoi, että oli alun perin kotoisin Englannista, mutta oli asunut Suomessa monta vuotta ja osasi sen takia suomea edes jonkun verran. Lisäksi nainen yritti kulma mahdollisuuksien mukaan puhua suomea suomalaisen aviomiehensä kanssa, sekä tietenkin Samun ja Emilyn kanssa hän kertoi puhuvansa suomeksi aina kun oli mahdollisuus.
Petralla kävi mielessä se, että Samun isä oli englantilainen ja siis ilmeisesti Sarahin veli..
Emily oli loppujen lopuksi hyvin seurallinen ja keskusteli mielellään, vaikka oli ensin vaikuttanut ujolta ja hiljaiselta. Riston kysyessä ratsastiko Emilykin, tyttö kertoi ettei voinut, sillä joskus saatu polvivamma ei kestäisi yhtään kovempaa tälliä, kuten hevosen selästä putoamista.
Keskustelu olisi oikeastaan jatkunut vielä pitkään yhdenkin jälkeen, mutta Sarah komensi nuorison nukkumaan ja muistutti Samua ja Emilyä aikaisestä heräämisestä. Vieraat saisivat nukkua pidempään, mutta Sarahin lähtiessä Samu ilmoitti, että kaikilla olisi herätys kello kuusi, jos he aikoisivat lähteä ratsastamaan. Kiia katsoi Samuun oudoksuen, Risto sai hekotuskohtauksen ja Petra nyrpisi nenäänsä. Emily yhtyi Riston nauruun ja Sarahin piti lopulta tulla käskemään kaikkia nukkumaan uudelleen, ennen kuin sana meni oikeasti perille.

Petra raahautui Emilyn näyttämään huoneeseen ja katsahti huonetta. Kaksi sänkyä? Mitä hittoa?
”Se on teille tytöille siihen asti, että kahden muun huoneen remontti saadaan valmiiksi.” Tyttö ilmoitti ja katosi ovelta. Petra katsoi sänkyjä suurin silmin ja ei osannut uskoa, että joutuisi nukkumaan Kiian kanssa samassa huoneessa. Petra toipui järkytyksestään kuitenkin ennen kuin Kiia saapui laukkuineen huoneen ovelle ja kerkesi siten valita itselleen leveämmän sängyn.
Kun Kiia tuli huoneeseen tytön ilme oli kaikkea muuta kuin tyytyväinen, mutta hän ei kerennyt valittaa, sillä Emily poistui ovelta sanottuaan hyvät yöt.
Lannistettuna Kiia jätti laukut keskelle huonetta ja lysähti istumaan omalle sängylleen. Kummallakaan, ei Kiialla eikä Petralla ollut aikomusta puhua toisilleen, joten nukkumaan mentiin täydessä hiljaisuudessa.

*

Vaikka Petraa väsytti aivan mielettömästi, tyttö ei osannut nukkua seuraavana aamuna edes kuuteen. Hänen piti kuitenkin myöntää se, että ihan sama kuinka väsynyt hän milloinkin oli, niin täysin vieraissa paikoissa hyvin nukkuminen oli yleensä lähes mahdotonta, ainakin Petralle.
Tyttö vaihtoi yöpukunsa collareihin ja pitkähihaiseen mariraitapaitaan ja sai paidan vedettyä juuri päänsä yli kun oveen koputettiin. Petra vetäisi helman alas ja kääntyi ovelle, jonka raosta Samu vilkaisi sisään. Poika näytti yllättyneeltä, kun huomasi Petran olevan jo jalkeilla, mutta kadotti hämmästyksen kasvoiltaan ihailtavan nopeasti.
Hetken huoneessa oli Petran mielestä hyvin epämiellyttävä, ahdistava hiljaisuus. Tyttö yritti katsella seinille ja Samu puolestaan ei ilmeisesti keksinyt mitä nyt aikoisi sanoa. Lopulta poika sai jotain kokoon.
”Herätä Kiia ja tuu alas. Lähetään talliin ihan just.” Samu lausahti ja katosi ovelta. Petra mulkaisi ovea ja sitä kohtaa missä Samu oli juuri ollut, mutta laahusti sitten Kiian luokse ja kiskoi Kiian tyynyn pois toisen pään alta.
”Älä ota sitä! Painu hèlvettiin!” Kiia kiukkusi, mutta joutui lopulta päästämään tyynystään irti.
”Ylös laiskamato, pitää mennä talliin.” Petra huomautti.
”Víttu mä mihinkään talliin mee tekemään mitään likasia paskahommia kun isä maksaa tästä.” Kiia huomautti ja nousi sen verran, että sai kiskaistua tyynynsä Petralta. Petra huokaisi ja veti vetoketjullisen hupparin päällensä ja katosi huoneesta. Eipä sitten, eihän toista voinut pakottaa mihinkään. Mokomakin hemmoteltu lellipentu.

Petra tajusi vasta alakerrassa, ettei ollut harjannut hiuksiaan. Niinpä tyttö yritti selvittää niitä sormin, mutta lopputulos ei ollut alkuperäistä parempi. Samu, Risto ja Sarah olivat jo keittiössä ja ainoastaan Sarah ihmetteli hieman Kiian puuttumista. Lyhykäinen selitys riitti kuitenkin naiselle ja jotain syötävää napattuaan koko kööri lähti tallia kohti.

Talli sijaitsi talon takana. Iso valkoinen rakennus oli niin uuden näköinen, että sen olisi voinut luulla olleen siinä vasta muutamia viikkoja. Sarah kuitenkin paljasti, että paikkaa oli remontoitu ja laajennettu samana vuonna. Heidän oli pitänyt saada lisää paikkoja yksityisille.
Tallissa oli Sarahin kertomuksen mukaisesti neljäkymmentä karsinapaikkaa joista kolmekymmentä olivat sillä hetkellä käytössä. Neljä muutakin pitäisi ottaa käyttöön, kun Alice, Amber, Nasu ja Shine saapuisivat Englannin upeisiin talliolosuhteisiin. Tallissa oli kuulemma monta palkattua työntekijää jotka huolehtivat hevosten hoidosta, tallin siistinä pidosta ja muistakin tallihommista 98 %:sesti. Rikkaat hevosenomistajat kävivät ratsastamassa hevosensa ja jättivät ne sitten lähes poikkeuksetta tallityöntekijöille tai hevosenhoitajilleen. Samu tietenkin piti hieman parempaa huolta hevosistaan ja Sarah auttoi kaikkialla sekä piti valmennuksia melkein päivittäin.
Sarah esitteli tallin läpikotaisin ja näytti jopa mihin karsinoihin nuorten hevoset majoittuisivat. Petra ihasteli tallin valoisuutta ja siisteyttä.. tallissa oli jopa solarium, jollaisista Petra oli vain kuullut..
Tallin päästä pääsi maneesiin, joka oli niin tilava, että siellä pystyi hyvin vetämään kahta valmennusta samaan aikaan eripuolilla maneesia. Estekalustoakin oli kiitettävästi ja osa esteistä näytti Petran mielestä jo siltä, että Alice saisi sydänkohtauksen nähdessään niistä yhdenkään.
Sarah jatkoi kierrostaan tallin ja maneesin ulkopuolella. Nainen näytti kentät (joita oli kaksi) sekä tienpään mistä lähdettiin tarhoille päin. Ulkona hyöri ihmisiä jo hommissa, osa siivosi tarhoja ja maneesia oltiin menossa lanaamaan traktorin avustuksella. Sarah totesi, että tänään heidän ei tarvitsisi olla avuksi, mutta huomenna edessä olisi tallissa auttamista. Petra ja Risto nyökkäsivät ymmärtäen asian, mutta jostain syystä Samu näytti huvittuneelta. Petra mulkaisi poikaa, mutta ilmeisesti Samu ei huomannut sitä, tai ei ainakaan pistänyt sitä merkille.
Sarah toivotti Petralle ja Ristolle hyvää päivää ja lähti sitten omien hommiensa pariin. Risto alkoi heti kysellä miljoonia eri asioita Samulta, joihin toinen vastasi naureskellen ja vähätellen. Lopulta Samu huomautti, että olisi aika hakea hevosia sisään jos he aikoisivat ratsastaa sinä aamuna.
”Miksi aamulla?” Risto kysäisi Samun miettiessä mitä hevosia ottaa.
”Että illalla jää aikaa muuhun.” Samu vastasi naurahtaen ja päätti, että hän ottaisi itse nuorikkonsa, Petra saisi Ricon ja Risto yhden tallin kilpahevosista Sunnyn. Jos Kiia päättäisi ilmaantua paikalle, hän saisi Sarahin kisaeläkeikäisen luottoratsun Wancouverin.
Petra nyrpisti nenäänsä. Rico tuottaisi paljon tekemistä ja tyttö saattoi vain arvailla miksi hän juuri sattui saamaan Samun ykköshevosen käyttöönsä..

Hevoset haettiin tarhoista niin, että Risto sai hakea oman ratsunsa, Petra haki Kiialle tarkoitetun ratsun ja Samu toi sisälle Ricon sekä uutukaisen nuorikkonsa. Musta hevonen pyöritteli silmiään ja tanssahteli eteenpäin käytävällä Samun taluttaessa sitä omaan karsinaansa. Risto meni oitis ihailemaan hevosta. Petrakin eksyi lähelle uuden hevosen karsinaa, sillä se asusti aivan Ricon karsinan vieressä ja Petra halusi laittaa itse oman ratsunsa kuntoon.
Mustan höyrypääorin nimi oli Andy ja Samu kertoi kouluttavansa sitä itse. Enempää Petra ei kuunnellut, sillä tyttö otti Ricolta pois ulkoloimea, mikä orille oli laitettu. Hevonen oli yllättävän puhdas ja sille riittäisikin ihan nopea harjaus.
Päästyään Andyn karsinasta Samu näytti missä hevosten varusteita ja hoitotarvikkeita pidettiin ja jokainen otti omalle hevoselleen mukaan harjalaatikon lisäksi suojat, satulan ja suitset. Petra tajusi harjatessaan, että hänenhän pitäisi vaihtaa vaatteensa, mutta ollessaan menossa Petra tajusi, että hän oli pakannut kaikki kypärästään kisatakkiin asti Alicen mukaan. Ainoastaan ratsastushousut saattaisivat löytyä kassista, joka lojui sillä hetkellä sängyn alla. Ja jos Petra aikoi ratsastaa, hänen täytyisi kysyä kypärää lainaan.. Samulta? Eikö olisi ketään muita? Sarah? Emily? Ei, Emily ei ratsastanut ja Sarah oli jo omissa hommissaan ja Petra tuskin näkisi naista vähään aikaan.
Petra laittoi Ricolle satulan ja martingaalin valmiiksi ja tuli sitten ulos Ricon karsinasta ja laittoi oven kiinni. Petra vilkaisi Andyn karsinaan kaltereiden välistä. Samu satuloi juuri ratsulleen satulaa, mutta huomattuaan liikettä poika vilkaisi ovelle. Nähtyään Petran poika jatkoi satuloimista.
”Mä saatan tarvita kypärän ja kengät.” Petra huomautti. Samu kiristi vielä Andyn satulavyön ennen kuin tuli ulos orin karsinasta ja vilkaisi Petraan.
”Kypärän mä voin sulle lainata, mutta kengät sun pitää hakea Emilyltä.” Poika totesi. Petra nyökkäsi ja odotti karsinalla kun Samu kävi jostain kaksi kypärää ja nakkasi toisen Petralle. Tyttö kokeili sitä päähänsä, se oli hitusen liian iso, joten huivi sen alla olisi ihan hyvä juttu. Petran täytyisi vain muistaa ottaa sellainen mukaansa, kun hän kävisi vaihtamassa vaatteita.
Petra ei kiittänyt Samua, eikä poika jäänyt odottamaan kiitosta, sillä Kiia asteli sisälle ja Samu meni laittamaan Kiian hevosta ratsastuskuntoon. Kiia meni auttamaan, tai auttamaan ja auttamaan, paremminkin katsomaan kun Samu laittoi hevosen valmiiksi.
Petra hipsikin sitten sisälle vaihtamaan ratsastushousut jalkaansa ja kysymään Emilyltä lainaan ratsastuskelpoisia kenkiä. Petra sai Emilyn vanhat, tyylikkäät nahkasaappaat jotka olivat täysin oikean kokoiset.
Petran palattua talliin kaikki olivat jo valmiina. Petra oli viimeinen joka talutti hevosensa pihalle ja joutui jopa nousemaan itse ympäriinsä hyörivän orin satulaan. Rico ei ollut parantanut tapojaan yhtään siitä, minkälainen se oli ollut aikaisemmin.
Tyttö kuitenkin pääsi orin satulaan ja muutkin olivat päässeet ratsujensa selkään. Samu ilmoitti heidän lähtevän maastoon, mikä sopi Petralle. Sen jälkeen poika ilmoittikin lähtöjärjestyksen ja tietenkin Petra piti tulla Ricolla heti Samun jälkeen. Tyttö näytti mielellään närkästyksensä asiaa kohtaan, mutta se ei Samua paljon vaivannut. Petra huomasi Samun virnuilevan itsekseen, kun tämä hoputti jonon liikkeelle. Miten ihmeessä Petran pitäisi pystyä pitämään etäisyyttä Samuun ja pitämään poikaa poissa mielestään, kun toinen järjesti hänet aina mahdollisimman lähelle itseään? Ihan sama miten kovasti Samu yrittäisi sovintoa, Petra ei antaisi toiselle periksi, ei nyt eikä myöhemminkään.

*

Lähettäjä: suvi 
Päivämäärä:   6.2.10 23:16:31

Maasto ei ollut katastrofi niin kuin Petra olisi osannut odottaa. Se sujui yllättävän hyvin, ja Ricokin pysyi Petran hallinnassa koko ajan Samun ohjeiden ansiosta. Maastot olivat ihmeelliset, vaikkei porukka lähtenytkään kauas. Joka puolella oli vain nummia.. aivan toisin kuin Suomessa.
Tallille palattiin iloisella mielialalla, Petra puhui Riston kanssa ja Kiia oli kirinyt Samun ja Petran väliin höpöttäen flirttaillen Samulle. Petra huomasi sen selvästi, mutta Risto ei joko välittänyt, tai sitten toinen ei ollut huomannut. Samu taas.. näytti Petran silmään vähintäänkin kyllästyneeltä. Tyttö oli vahingoniloinen ja omasta mielestään vielä aivan syystäkin.

Hevoset vietiin talliin, jonka jälkeen ne hoidettiin kuntoon. Jokainen hoiti oman hevosensa lukuun ottamatta Kiiaa, joka katosi hevosensa luota saatuaan talutettua sen sisään. Samu sais siis hoidettavakseen kaksi hevosta.
Petra vei Ricon varusteet siististi paikoilleen, jättäen kypärän satulatelineeseen roikkumaan, jotta hänen ei tarvitsisi puhua Samulle tai edes katsoa toista kohti ja kävi rapsuttelemassa oria vielä, ennen kuin lähti sitten Riston mukana sisälle. Nuoret pääsivät talolle, tai oikeastaan kartanolle ja eivät kerinneet kuin mennä sisään, kun Emily tuli käskemään heidät vaatteiden vaihdolle, sillä ilmeisesti jotain oli suunniteltu vieraiden varalle.
Petra oli aivan varma, että Kiia oli ollut tietoinen asiasta, sillä Petran tullessa jaetulle huoneelle toinen oli lukittautunut pesuhuoneeseen ja oli siellä vielä, kun Emily jo huuteli heitä alakertaan.
Petra harjasi hiuksensa ja veti vielä takin päälleen, kun Kiia tuli ulos pesuhuoneesta.
”Olisit voinut päästää muutkin.” Petra nurisi ääneen. Nirppanokka näytti Petran mielestä siltä, kuin häntä olisi loukattu verisesti.
”No voivoi, jos et osaa pitää puoliasi lepakko.” Tyttö tokaisi ja marssi ulos huoneesta. Petra puri hampaitaan yhteen ja laski kymmeneen, ettei rynnännyt Kiian perään kuristamaan tyttöä juuri siihen paikkaan minne Kiia oli ikinä kerinnytkään. Yhteiselo.. kuulosti nyt jo tuomitulta ajatukselta, oli kuulostanut jo koko sen ajan, minkä he olivat siinä huoneessa viettäneet.

Alakerrassa vieraita odotti jo Samu, joka oli omaan tapaansa pukeutunut siististi, mutta muodikkaasti sekä Emily, jolla oli yllään niin Kiian tapaiset vaatteet, että Petra alkoi jo arvuutella oliko Emily sittenkään sen mukavampi kuin hänen nykyinen huonekaverinsa. Ainakin alkuun Emily oli antanut hyvän kuvan, mutta jos toinen siitä muuttui yhtään Kiia-maisemmaksi, Petra ei voinut vannoa miten pitkään hän täällä pystyisi olemaan.
Samu viittoi heitä tulemaan mukaansa ja poika johdatti kaikki autolleen, jonne kaikki sitten ahtautuivat kyytiin. Emily ahtautui naisporukkaan takapenkille, onneksi keskelle, ja Risto meni Samun viereen eteen. Sitten oltiin jo matkalla, jonnekin, mistä Petralle ei ollut hajuakaan. Samu ajoi melko reippaasti pienemmilläkin teillä, jossa autoja tuli vastaan hyvin läheltä. Emily nauroi ja pyysi serkkupoikaansa hidastamaan, nähdessään Petran ilmeen. Samu ajoi loppumatkan huomattavasti siistimmin, vaikka Petra yrittikin vakuutella, että ei hänellä mitään hätää ollut. Poika tyytyi kuitenkin vain hymyilemään. Ei Petran rutistusta ollut voinut unohtaa, kun kylkiluutkin olivat silloin vasta parantumassa...

Samu pysäytti autonsa ja lasti purkautui kyydistä. Petra tuijotti ympärilleen. Samu oli ajanut kaupunkiin ja ilmeisesti Emily oli päättänyt viedä porukan shoppailemaan. Kyllähän se Petralle sopi, vaikka käytössä ei ollutkaan mielettömiä summia shoppailemista varten.. toisin kuin Kiialla.
”Minne likat haluaa mennä?” Samu kysyi lukitessaan autonovet. Emily vilkaisi Petraan ja Kiiaan.
”Vaateostoksille.” Kiia täydensi, ennen kuin Emily kerkesi sanoa mitään. Samu naurahti.
”Totta kai. Lähetäänkö Risto kahville? Mennään noiden seuraan myöhemmin.” Samu kysäisi Ristolta, joka nyökkäsi. Pojat lähtivät eri suuntaan kuin Emily, Kiia ja Petra. Samu vielä huikkasi soittavansa Emilylle, siitä missä he olivat, jotta porukka saataisiin jossain vaiheessa taas kasaan.

Petra oli alkuminuuteilla jo kyllästyä kuoliaaksi, kun Kiia raahautti heidät heti ensimmäisenä näkemäänsä KALLIISEEN liikkeeseen, jossa Petra ei voinut edes haaveilla ostavansa mitään. Siellähän sitä sitten pyörittiin seuraava tunti ja sen jälkeen siirryttiin toiseen liikkeeseen. Hieman halvempia vaatteita, mutta Petra ei löytänyt mitään mukavaa. Lopulta Samu soitti Emilylle ja Kiiankin oli pakko raahautua pois liikkeestä ja tulla Emilyn ja Petran mukaan. He tapasivat Samun ja Riston ison ostoskeskuksen käytävällä, luultavasti tarkoituksella hevostarvikevarusteen edustalla.
”Ainut kaupungin keskustassa” Samu totesi. Ei tarvittu paljoa, että kaikki olivat jo liikkeessä.
Petra kiersi ympäri kauppaa tutkien varusteita. Niitä oli hirmuinen määrä.. ilma tuoksui aivan uudelta nahkalta. Kaikki satuhuovat, loimet jopa otsapannatkin näyttivät upeilta, ilmeisesti liike oli niitä hinnakkaampia. Petra nyrpisti nenäänsä ajatukselle ja vilkaistessaan hienojen ruskeiden meksikolaisten hintalappua asia oli ehdottoman selvä. 330 puntaa. Hullua. Petra vilkaisi uteliaisuudestaan vieressä olevien suitsien hintalappua. Vielä enemmän. Petra värähti, kellä oli rahaa tuollaisiin?
”Löytyykö?” Joku kysäisi. Se oli suomea ja kysymyksen kuullessaan Petra irrotti otteensa suitsista ja käännähti ympäri. Samu oli hänen edessään, ei edes puolen metrin päässä. Katseli Petraa ja haroi sitten nykyisin tummia hiuksiaan. Ne eivät edelleenkään käyneet Samulle.. ainakaan niin hyvin kuin vaaleat. Petran teki mieli motata itseään siitä ajatuksesta.
”Ei.” Petra vastasi suoraan ja pujahti pois Samun edestä.
”Onko niissä sitten jotain vikaa?” Samu kysyi ja nosti toista silmäkulmaansa mietteliään näköisenä. ”On.” Tyttö tuhahti. Samu näytti oitis kysyvältä.
”Mikä?” Nuorukainen kysyi. Petra mulkaisi Samua.
”Hinta.” Tyttö vastasi.
”Ai okei.” Samu mutisi vastaukseksi. Petraa ei jaksanut kiinnostaa enää koko kauppa ja tyttö meni kaupan ulkopuolelle odottamaan muita. Siellä oli vapaa penkki jolle Petra sitten istui ihmettelemään ostoskeskuksen vilinää. Tyttö haukotutti. Aamuherääminen ei todellakaan kuulunut hänen parhaimpiin taitoihinsa tai jos sitä sattui, niin kyllä sitten päivänmittaan saattoi melkein nukahtaa seisaalleen.
”Hey you! (Hei sinä!)” Petra kuuli huudahduksen. Kaksi hyvin tutunnäköistä poikaa tuli hetken päästä hänen luokseen ja istuivat Petran molemmin puolin.
”Hi!” Toinen tervehti. Petra nyökkäsi pojalle hämmentyneenä. Tunsiko hän heidät?
”You are the girl from Finland. Aren’t you? (Olet se tyttö Suomesta, etkö olekin?)” Vaaleahiuksinen kysyi. Petra nyökkäsi taas.
”Yes. (kyllä)” Tyttö myönsi.
”You aren’t alone here.. where are the others? (Et ole yksin täällä, missä muut?)” Toinen poika, Petran toisella puollella kysyi. Petra vilkaisi poikaa ja tajusi minkä takia pojat näyttivät niin tutuilta. Hänhän oli nähnyt heidät Samun kanssa, olivat ilmeisesti olleet Samun kanssa vierailemassa Suomessa.
”They are there. (Ne on tuolla)” Petra sanoi ja osoitti hevostarvikeliikettä. Petran vasemmalla puolella oleva poika naurahti.
”Of course. Buying stuff for horses.. But.. let me introduce myself, I’m Christian. (Totta kai. Ostamassa tavaroita hevosille.. Mutta, saanen esittäytyä, olen Christian)” Vaaleahiuksinen poika esittäytyi. Petra nyökkäsi pojalle ja kääntyi sitten toisen puoleen, tämän alkaessa esittäytyä.
”I’m Mike, hi. We are friends of Samu. (Hei, olen Mike. Me ollaan Samun kavereita)” Tummempihiuksinen poika esittäytyi ja hymyili.
”My name is Petra. (Oon Petra)” Petrakin sanoi nimensä ja vilkaistessaan kaupanovelle tyttö huomasi muiden olevan tulossa. Samu huomasi kaverinsa ja tuli heti heidän luokseen, muut seurasivat perässä.
”Hey mates. Damn, how did you recognise Petra? (Moi. Hitto, mitten te tunnistitte Petran?)” Samu kysyi hämmästyneenä.
“Chris did (Chris tunnisti)” Mike totesi. Christian naurahti.
“Hey, lets have a party then. For the quests and if Samu doesn’t let you come we can come and get you. (Hei, pidetään juhlat tulijoille ja jos Samu ei anna heidän tulla, niin me voidaan aina tulla hakemaan.)” Christian ehdotti ja vilkaisi ensin Kiiaan ja sitten Petraan. Poika vinkkasi silmää ja Petra yritti estää punastumistaan. Samu mutristi sekunniksi suutaan, mutta nyökkäsi sitten.
”Yeah, when and where? (Okei, missä ja milloin?)” Poika kysyi.
”My place, seven o’clock. (Meillä, seitsemältä)” Mike vastasi ja nousi ylös penkiltä.
”I got to go, see you later. (Mun pitää mennä, nähdään myöhemmin.)” Mike totesi ja poistui ihmispaljouteen. Christian jäi vielä istuskelemaan penkille Petran viereen.
”Can I join your company? Where are you going next? (Saanko liittyä seuraan? Minne ootte menossa seuraavaks?)” Christian kysyi ja vilkaisi kaikkia.
”We are probably going to split up. (Luultavasti me jakaudutaan kahteen porukkaan)” Emily sanoi väliin.
”Kiia, jos sä haluut vielä mennä vaateostoksille? Entäs Petra, mitä sä ajattelit? Tai pojat?” Emily uteli muulta porukalta. Kiia nyökytteli päätään, Petra kohautti olkapäitään ja ilmeisesti Risto ei osannut päättää mitä sanoisi. Samu hymyili.
”No jospa sitten kaikki mennään samaan paikkaan?” Poika ehdotti. Risto totesi idean olevan hyvä. Petra nyrpisti nenäänsä, toivoen kuitenkin ettei kukaan huomaisi sitä.

Kaupunkikierros jatkui Emilyn johtamana, Kiia melkein hänen käsikynkässään, Risto heidän perässään ja sen jälkeen Samu ja Christian. Petra mateli heidän takanaan pyöritelleen ostamaansa rannerengasta ranteessaan. Stoppeja tuli vaikka mihin liikkeisiin ja kolmannessa vaatekaupassa Petra vasta kiinnostui katselemaan vaatteita.. tyttö löysikin harmaan hupparin, mutta kokeiltuaan sitä Petra tajusi miten paljon se näytti Samun harmaalta hupparilta, jolloin tytöllä tuli kiire viedä se takaisin hyllyyn. Sen sijaan Petra löysi viininpunaisen, pitkänomaisen t-paidan, jossa oli nätti, hieman suurempi kaula-aukko. Petra nappasi yhden mukaansa ja meni sovittamaan sitä. Paita oli kuitenkin liian iso ja Petra avasi sovituskopin verhon mennäkseen hakemaan pienemmän koon.
Verhon aukaistuaan ja kopista pois astuttuaan Petra törmäsi juuri ohitse harppovaan Christianiin, joka alkoi heti pahoitella yhteentörmäystä.
”It’s okey, don’t worry! (Kaikki okei, älä huolehdi..)” Petra yritti sopertaa englannillaan. Christian vaan naureskeli.
”What are you doing? (Mitä sä teet?)” Christian kysäisi, kun poika huomasi sovituskopin lattialla olevan paidan, jonka poika muisti olleet Petran päällä aikaisemmin.
”This (tämä)” Petra sanoi ja osoitti viininpunaista paitaa ”is too big. (on liian iso)”
”I can get you a smaller size.. (Voin hakee sulle pienemmän?)” Christian ehdotti. Petra hymyili vaivaantuneena.
”Ööh.. if you find it.. this is S. (Jos löydät sen.. tämä on s-kokoa)”
“Yeah, I will. By the way.. it looks hot on you. (Kyllä mä löydän sen.. Se muuten näyttää hyvältä sun yllä.)” Christian huomautti poistuessaan paikalta. Petra lehahti punaiseksi.
Hetken päästä Christian palasi sovituskopeille ja toi Petralle pienemmän koon. Petra oli saanut punan pois kasvoiltaan ja kiitti poikaa. Pienempi koko sopi kuin nakutettu ja Petra osti paidan.
Loppuajaksi Petra sai Christianin vierelleen höpöttämään ja kyselemään kaikkea. Niinpä ostosreissu sujui yllättävän nopeasti.
Lopuksi porukka kävi vielä ostamassa jäätelöt joita he jäivät sitten syömään ostoskeskuksen penkeille. Christian änkesi tietenkin Petran viereen, mutta Petran toiselle puolelle istui Samu, joka oli jäänyt vaille istumapaikkaa toiselta penkiltä. Christian otti Samun oitis mukaan keskusteluun, mutta Petra muuttui hitusen hiljaisemmaksi ja vastaili vain Christianille, joka ei kuitenkaan ilmeisesti huomannut Petran ja Samun vihanpitoa. Tai oikeastaan Petran vihanpitoahan se oli, sillä Samu yritti puhua Petralle aina välillä, mutta tyttö kieltäytyi ottamasta toiseen mitään kontaktia.

*

Monen tunnin kaupungilla pyörimisen jälkeen Samu oli ensimmäinen, joka pyysi kotiin palaamista. Christian hyvästeli kaikki, osoittaen kuitenkin erityisen käsisuudelman Petralle virnistäen sen jälkeen ilkikurisesti. Petra hihitti nolostuksissaan ja Emily vislasi. Samu kääntyi poispäin ja sanoi lähtevänsä autolle. Muut seurasivat perässä. Petran täytyi myöntää itselleen, että jos hän olisi jäänyt yksin suunnistamaan siihen kauppakeskukseen, jossa he nyt olivat, hän ei olisi löytänyt autolle koko päivänä.

Samun Porsche odotti kuitenkin samalla paikalla, minne Samu oli sen jättänyt. Poika istui autossaan jo valmiina, kun Emily, Kiia, Risto ja Petra saapuivat autolle. Kaikki ahtautuivat autoon ja tällä kertaa Emily valloitti etupenkin.
Samu ajoi koko matkan takaisin tilalle yllättävän rauhallisesti. Emily kerkesikin jo kysyä mikä Samua vaivasi, mutta Samu ei vastannut. Emily huomautti vielä jotain sarkastista, mutta Samu käski serkkunsa tukkia suunsa.
Petra ei kuunnellut etupenkillä syttyvää englanninkielistä kinastelua serkusten välillä. Ilmeisesti Emilyn helpompi kieli oli sittenkin englanti ja toinen puhui sitä mielellään. Tietenkin toinen yritti puhua suomea heidän ollessa lähettyvillä, jotta vieraat eivät tuntisi itseään niin ulkopuolisiksi.

Porsche kaartoi kartanon pihaan ja Samu pysäytti sen omalle parkkipaikalleen. Kiia tuuppasi omat ostoskassinsa Riston syliin lähtiessään viilettämään sisälle. Petra otti pikkuostoksensa mukaansa seuratessaan Kiiaa. Emily tuli Petran mukana, mutta Samu lähti suoraan talliin poikkeamatta ensin sisään.
Emily totesi vierailijoille, että juhliin lähdettäisiin vasta illemmalla, joten vapaa-aikaa jäi monta tuntia. Petrasta tuntui, kuin olisi ollut ratsastusleirillä, eihän tytölle ollut vielä selvinnyt minkälaista olisi arki työntekijänä Englannissa.. Luultavasti se tulisi olemaan rankempaa kuin ensimmäinen päivä paikanpäällä, luultavasti paljon rankempaa.
Petra kävi vaihtamassa kaupunkivaatteensa rennompiin vaatteisiin ja Kiian taas vallattua koko huoneen Petra totesi, ettei voisi olla huoneessa sekuntiakaan ylimääräistä. Niinpä tyttö nappasi puhelimensa mukaan ja lähti alakertaan.

Talo oli ihmeen autio. Tietenkin Sarah oli tallissa, kuten Samukin, Emily taas varmaan oli huoneessaan tai jossain muussa valtavan kartanon huoneessa.
Petra kiersi alakertaa saadessaan kerrankin olla rauhassa. Hän kävi ensin keittiössä, jonka hän oli jo nähnyt muutamia kertoja, mutta kertaakaan tyttö ei ollut kerinnyt jäädä vain tutkimaan väriyhdistelmiä ja tunnelmaa, joka oli vanhanaikainen ja teki keittiöstä viihtyisän. Petra hymähti ja lähti muualle. Tyttö kiersin alakerran isossa takkahuoneessa ja meni sitten olohuoneeseen. Tyhjä, kuten muutkin huoneet. Petra meni sohvalle ja vilkaisi sohvapöydällä olevia kaukosäätimiä. Viisi kaukosäädintä ja mikähän niistä sattuisi olemaan juuri se, mitä pitäisi käyttää jotta saisi television päälle? Petra empi hetken ja puri huultaan, mutta nappasi sitten käteensä mustan kaukosäätimen, vain sen takia, että digiboksi näytti olevan musta ja muut kaukosäätimet olivat väriltään jotain harmaan sävyjä. Petra painoi kolmosta ja televisio aukesi. Tyttö hymyili, selasi kanavia ja päätyi katsomaan BBC:tä, sillä miltään muulta kanavalta ei tullut sillä hetkellä mitään järkevää, eikä Petra edes jaksanut selata läpi miljoonia kanavia..
Tyttö laski kaukosäätimen takaisin pöydälle ja keskittyi uutisten seuraamiseen. Tytöstä tuntui, kuin olisi aivan pimennossa maailmalta, vaikka oli ollut poissa Suomesta vasta vähän yli vuorokauden.

Petra vilkaisi olohuoneen ovelle kuullessaan askelia, mutta käänsi sitten päänsä pois ja risti kätensä puuskaan nojatessaan sohvan selkänojaan. Petra yritti saada kasvoilleen niin välinpitämättömän ilmeen kun vain oli mahdollista.
”Ai nytkö koko juttu alkaa taas alusta?” Samu kysyi ohimennen istuttuaan sohvalle hieman kauemmas Petrasta. Tyttö oli vältellyt häntä jo hyvän aikaa.
”Mikä juttu? Ei tässä oo mitään juttua..” Petra tuhahti ja yritti keskittyä katsomaan televisiota. Samu nosti kaukosäätimen käteensä ja sammutti television. Petra tuhahti uudelleen, hyvin tympääntyneenä. Samu ei osannut käyttäytyä sitten ollenkaan, Petrahan oli katsomassa televisiota!
”Ensin sä suutut, sitten sä välttelet mua ja pilkkaat ja morkkaat.. sit sä otat jonkun muun, sen jälkeen.. ”
”Mulla ei oo mitään sanottavaa. ” Petra keskeytti. Tyttö loi vielä yhden nopean vilkaisun Samuun, vilkaisi sitten kiinni olevaan televisioon ennen kuin nousi ylös ja lähti pois olohuoneesta.
Samun teki mieli viskata kädessä oleva kaukosäädin seinään, mutta poika hillitsi itsensä. Petra teki sitä taas, vältteli suoraa puhumista ja katsettakin. Ei antanut mahdollisuutta selittää. Tyttö voisi edes yrittää käyttäytyä kuin aikuinen, edes hetken ajan!

Petra ei aikonut jäädä lähellekään Samua, ei ainakaan alakertaan. Tyttö kiiruhti rappuset yläkertaan ja meni huoneeseensa välittämättä siitä oliko Kiia siellä vai ei. Kiia ei kiinnittänyt huomiotaan Petraan hääräillessään vaatteidensa kanssa, joten Petra istahti sängylleen ja otti kirjan lukeakseen sitä ajankuluksi.

*

Varttia vaille kahdeksan Emily huuteli tyttöjä alakertaan. Petra lopetti lukemisen kiitollisena siitä, että saisi jotain muuta tekemistä kuin vain lukemista. Kiia oli tapansa mukaan taas vaihtanut vaatteita, mikä oli Petran mielestä lähinnä huvittavaa. Miten joku pystyi vaihtamaan vaatteitaan viisi kertaa päivässä? Tai miten jollakin saattoi olla niin paljon vaatteita, että se onnistui tuosta vain? Tietysti Kiian virallinen vaatevarasto oli vasta saapumassa.. Petra pyöräytti silmiään.
Matkaan lähdettiin taas Samun autolla. Jälleen kerran Emily meni etupenkille ja muut saivat ahtautua takapenkille. Petran teki mieli ottaa kiinni nenästään joutuessaan Kiian viereen. Toinen oli tosiaan leikkinyt hajuvesillään.

Matkaa ei ollut paljoa. Ilmeisesti Mike asui vain kolmen kilometrin päässä Samun kartanosta, eikä Mikellakaan ollut mikään pikkuinen koti.. sillä oli vähintään yhtä paljon kokoa kuin kahdella Petran kodilla. Rikasta asuinaluettako? Siitä ei ainakaan voinut erehtyä.
Samu ajoi autonsa Miken auton viereen ja sammutti kehräävän moottorin. Poika nousi ulos autosta ja niin tekivät muutkin. Samu lähti ensimmäisenä kohti Miken taloa ja muut seurasivat hänen perässään, Kiia liiankin innokkaana Samun vieressä ja Risto heti tytön perässä. Petran kävi Ristoa sääliksi, vaikka toinen olikin valinnut sen mitä halusi. Kiiasta ei tosin aina voinut olla aivan samaa mieltä. Tyttö tuppasi haluamaan vähän mitä sattuu aina milloin vain. Ei sitä luotettavinta tyyppiä eikä todellakaan uskollisimmasta päästä.
Petra oli viimeinen joka astui isoon eteiskäytävään. Petra otti kengät jalastaan ihan vanhasta tottumuksesta, vaikka se ei näyttänyt olevan sikäläisten tapana. Sitten tyttö hiipi sisemmälle.

Petra ei päässyt kuin käytävän päähän, kun joku kaappasi hänet syliinsä ja pyöritti ympäri. Petra säikähti hetkellisesti ennen kuin tajusi tulijan olevan Christian. Petra yritti hymyillä pojalle ystävällisesti, kuten Christian hymyili hänelle.
”Laitoit sen paidan minkä ostit.” Chris totesi ja naurahti. Petra vilkaisi paitaansa, eikä ollut oikeastaan edes tajunnut, että hän oli ostanut sen vasta tänään. Se tuntui jotenkin.. vain niin hänen tyyliseltään, että se olisi voinut olla vaatekomerossa jo ikuisuuksia.
”Joo.” Petra vastasi ja hymyili.
”Mä näytän sulle Miken kämppää, jos haluut nähdä enemmän?” Christian tarjoutui. Petra nyökkäsi ja lähti Christianin kuljettamana kiertämään taloa. Porukkaakin oli jo ihan kiitettävästi paikalla ja joka puolelta, jossa ei soinut musiikkia tai jonne musiikki ei kuulunut, kuului englanninkielistä höpötystä. Mikenkin Petra tapasi, ohimennen, ja poika tervehti Petraa ilmeisesti hieman nousuhumalassa. Chris naurahti ja tuuppasi Miken kauemmas Petrasta, jota toinen oli tullut halaamaan. Chris kävi hakemassa Petralle ja itselleenkin juotavaa ja vei tytön sitten terassille istumaan. Sisältä kuului musiikkia ulos asti, sillä terassi sattui olemaan juuri olohuoneen ulkoseinän toisella puolen.

Nuoret istuskelivat ulkona tovin katsellen maisemia ja kuunnellen vaimeata musiikkia.
”Mitäs pidät?” Christian kysyi joutuen korottamaan ääntään. Joku oli avannut ulko-oven, ilmeisesti tuuletusaikeissa ja melu kuului kovemmin ulos.
”Mistä?” Petra kysyi juodessaan ensimmäisen pullonsa loppuun.
”Tästä paikasta. Englannista?” Chris selvensi.
”Aa.. no.. se tuntuu mukavalta. Ainakin porukka on mukavaa.” Petra vastasi sönköttävällä englannillaan. Christian ei kuitenkaan välittänyt Petran huonosta englanninkielentaidosta vaan hymyili leveästi. Chris haroi vaaleita hiuksiaan, ne olivat vaaleammat kuin Samulla, kun tällä oli vielä ollut vaaleat hiukset. Christianille vaalea väri kävi, kuten se oli käynyt Samullekin, ennen kuin tämä oli mennyt pilaamaan hiuksensa värjäämällä ne tummemmiksi..
Petra tajusi mitä ajatteli ja pudisti päätään.
”Siis ei?” Chris kysyi ihmeissään. Petra havahtui takaisin todellisuuteen ja katsoi Christianiin kysyvästi.
”Ei.. siis joo.” Petra sönkötti.
”Siis kyllä ei vai kyllä?” Chris kysyi.
”Ei..tai joo. siis mitä? Mitä sä kysyit?” Petra kysyi punastuen hieman. Christian naurahti.
”Kysyin vaan, että tuleeko sulle hevonen tänne?” Christian kysyi uudelleen.
”Tulee.. kyllä siis” Tyttö sopersi ja naurahti hermostuneesti.
”Okei.. eli sä oot joku kilparatsastaja? Niin ku Samu?”
”Joo. Samu on vaan parempi.” Petra vastasi. Christian hymyili.
”Niinhän se antaa olettaa.”

Chris kävi hakemassa heille toiset juomat. Petra otti pullon mielellään vastaan ja ei laittanut Christianin seuraa ollenkaan pahakseen. Toinen oli niin rento tyyppi, eikä välittänyt jos Petra puhuikin vähän omiaan ja ohi aiheen ja unohti sanoja ja punasteli. Toinen kuunteli ja korjasi ystävällisesti. Lisäksi Christian sujautteli väliin omia kohteliaisuuksiaan. Petra vastasi flirtteihin. Tytöstä tuntui, että pitkästä aikaa hänellä oli joku joka välitti.
”Mitä sä katot?” Chris kysyi lopulta Petran vaivuttua omiin maailmoihinsa katselemaan puutarhaan.
”Hmm.. tuota suihkulähdettä.” Petra vastasi lopulta ja liikautti kättään, mutta oli huomannut Christianin tarttuneen siihen. Petra ei vetänyt kättään pois ja poika tuntui helpottuneelta.
”Käydäänkö kattomassa?” Poika ehdotti. Petra nyökkäsi.
”Joo. Mä käyn ensin hakeen mun kengät.” Petra sanoi. Christian päästi tytön käden irti ja Petra palasi sisälle ja puikkelehti juhlijoiden välistä eteiseen.

Samu astui Petran eteen estäen tyttöä etenemästä. Petra mulkaisi Samua ja yritti kiertää pojan, tuuppasikin toista liikkumaan pois edestä, mutta Samu ei siirtynyt.
Petra kääntyi ja oli lähdössä toiseen suuntaan, kun Samu pysäytti Petran ja työnsi tämän vasten seinää. Petra jäi selkä seinää vasten Samun käsivarsien väliin. Samu sai hillitä itseään nojautumatta eteenpäin suutelemaan tyttöä. Siitäkös toinen olisi saanut kohtauksen..
”Päästä mut senkin pervo!” Petra kivahti, mutta Samu pudisteli päätään.
”Nyt puhutaan.” Poika totesi vakavana. Petra käänsi päänsä pois, eikä edes katsonut Samuun. Samu huokaisi ja otti Petraa hellästi kiinni leuasta ja käänsi toisen kasvot itseään kohti.
”Päästä irti.” Petra sihahti.
”En, mä haluan puhua sulle niin, että sä edes katsot muhun. Mitään muuta mä en pyydä, sit pääset takas Christianis luokse.” Samu huomautti. Petra mulkaisi Samuun, mutta katsoi sentään kohti toista.
”Hyvä.” Samu mumisi.
”Kerro sitten.” Petra hoputti ivaa äänessään. Samu huokaisi, mutta oli hiljaa. Samun katse kohtasi Petran vihreiden silmien kysyvän tuijotuksen, kumpikaan ei väistänyt toisen katsetta. Lopulta Samu puhui.
”Miks et sä voi puhua mulle? Puhuthan sä Ristollekkin..”
”Se ei oo samanlainen paskiainen ku sä.” Petra totesi.
”Mikä musta tekee paskiaisen?” Samu kysyi. Poika ei ymmärtänyt Petran järjenjuoksua. Tyttö ei kuitenkaan vastannut. Samu pudisti päätään.
”Miks sä et puhu mulle?” Samu toisti kysymyksensä ja Petran yrittäessä kääntää päätään poispäin Samu käänsi tytön pään takaisin, niin että hän näki tytön silmät.
”Loukkasinko mä sua noin pahasti?” Samun ääni oli lempeä.
”Ei ihmisiä vain oteta ja jätetä Samu.. Ei noin vain..” Petra vastasi.
”Ja säkö ajattelit nyt sitten olla Christianin kanssa vuoden ja lähtee takas Suomeen? Sillonhan sä tekisit ihan saman asian..”
”Tässä on aikaa miettiä asioita ja Chris luultavasti tietää, että mä lähen takas jossain vaiheessa.. Eikä kyse oo parista viikosta ja siitä, että mä jättäisin jotain tärkeää kertomatta!” Tyttö huomautti korottaen hieman ääntään. ”Eikä meillä oo mitään.. vielä.”
”Mitäs víttuilit mulle aluks, meillä olis ollu aikaa..”
”Älä alota..” Petra huokaisi.
”Mitä? Mä mietin sitä mitä sä sanoit siitä, että asioita ois voinu järjestellä ja sumplia.. Ja kun kuulin, että täti ottais tänne mielellään uusia nuoria oppiin..”
”Aha. Vähän myöhä Samu. Joko mä voin mennä?” Petra esitti kysymyksensä yrittäen esittää välinpitämätöntä. Asenteesta piti pitää kiinni ja Petra pitikin, muuten hän olisi sortunut kapsahtamaan Samun kaulaan jo ensimmäisenä päivänään täällä. Petralla oli ollut niin kova ikävä, että sitä ei voinut sanoin kuvailla. Ainut mutta oli se, että särkynyttä sydäntä ja luottamusta oli vaikea korjata.
Samu veti syvään henkeä. Asia ei liikkunut mihinkään suuntaan. Nuorukainen astui kauemmas, päästäen Petran vapaaksi. Petra pujahti Samun ohi ja poistui paikalta, niin nopeasti kuin ikinä pystyi.

*
Kyyti kohti majoitusta lähti kahdentoista jälkeen, sillä Samu totesi pääsevänsä aamuvuoroon. Christian kuitenkin huomautti, että voisi hän voisi tuoda Petran myöhemmin, mutta Petra totesi itsekin joutuvansa heräämään aikaisin, joten hän lähti Samun kyytiin kuten muutkin.
Kukaan ei tosin huomannut Samun hetkellistä mielentilan muutosta, pojan jopa avatessa Petralle oven tämän kavutessa autoon, kun koko illan toinen oli vain istunut nurkassa hiljaa, vaikka moni oli pyytänyt Samua tanssimaankin.
Kiia oli umpihumalassa ja Risto sai kantaan tytön autoon ja istuttaa syliinsä. Emily vain naureskeli ilmeisesti hieman alkoholin vaikutuksesta pirteämpänä kuin yleensä. Petra oli ottanut vähän kuten Ristokin, joten Samu oli ainut selväpäinen heidän joukossaan.

*

Seuraava aamuherätys olikin sitten hyvin mielenkiintoinen. Samu kävi herättämässä koko porukan, mutta jätti Petran herättämisen pelkään koputukseen ovella, eikä tällä kertaa tullut huoneeseen.
Petra kävi puettuaan nappaamassa jotain aamupalaksi ja meni sitten unisena talliin valmiina tekemään tallihommia. Samu tökkäsi Petran käteen talikon nähdessään tämän käytävällä ja osoitti karsinarivin alkua. Hevoset oli jo ruokittu ja viety tarhailemaan.
Petra nyökkäsi ja lähti hiuksiaan haroen kohti karsinaa.
”Teijän hevoset tulee tänään.” Samu huomautti. Petra pysähtyi ja kääntyi ympäri.
”Okei. Monelta?” Petra kysyi.
”Parin tunnin päästä ehkä. Ainakin jos ajantajuni pitää paikkansa.” Samu vastasi. Tyttö nyökkäsi ja oli kääntymässä, kun Samu hymähti.
”Kivat tallivaatteet.” Poika huomautti. Petra katsoi ensin kysyvästi toiseen ennen kuin vilkaisi vaatetustaan. Isokaula-aukkoinen toppi. Tytön suu loksahti auki. Ei hän ollut ollenkaan ajatellut aamulla mitä oli laittanut päällensä, ei ihme että ulkona oli ollut hieman viileä.
Samu luki Petran ajatukset ottamalla takkinsa pois ja ojentamalla sen Petralle. Tällä kertaa tyttö ei vastustellut vaan otti takin ja nyökkäsi minkä jälkeen hän laahusti Samun osoittamalle karsinalle.
Kottikärryt olivat siellä jo valmiina, joten Petra pääsi heti aloittamaan työnsä.

Karsinoita tuntui riittävän ja riittävän ja riittävän. Lopulta Petran kärrätessä viimeistä kottikärryllistä purua viimeiseen karsinaan tyttö saattoi hengähtää. Tallissa oli töissä Samun, hänen ja Riston lisäksi kaksi palkattua työntekijää ja silti tekemistä oli riittänyt paljon ja sitä riittäisi vielä edelleenkin. Rekka-auton saapuminen kuitenkin keskeytti kaikkien työnteon.
”Petra! Hevoset!” Risto huusi ennen kuin meni ulos. Petra jätti talikon siihen missä sattui sillä hetkellä olemaan ja kiiruhti ulos muiden luokse. Rekka oli pysähtynyt ja miehet tulivat ulos ja alkoivat avaamaan takaluukkua.
Nuoria ei kuitenkaan päästetty rekkaan irrottamaan hevosia vaan rekkamiehet ottivat hevoset pois autosta. Petra oli tyytyväinen vasta saadessaan Alicen riimunnarun käsiinsä ja päästessään taluttelemaan hevosta tallipihalla soperrellessaan sille kaikkea mahdollista. Samu oli jäänyt katselemaan Riston oria ja pojan ilmeestä näki heti, että hän piti Ricoa ja Andya miljoona kertaa Shinea parempana. Kiia pyysi kaksi työntekijää viemään hevosensa talliin ja ottamaan kuljetusvarusteet pois. Tyttö meni heidän jälkeensä ilmeisesti pitämään huolen, että kaikki tehtiin hyvin.
Lopulta Petra talutti oman kimotammansa talliin ja vei sen puhtaaseen karsinaan. Ovessa oli jo nimikyltti, missä luki Alice. Tamma oli kokoajan ihan varpaillaan ja pärisi minkä kerkesi tuijotellessaan ympärilleen. Korvatkin kääntyilivät kuin helikopterin propelli. Petra purki tamman varusteet ja lähti sitten hakemaan tavaroita, joita rekkamiehet nostelivat alas.
Tavaraa riitti ja osa piti kiikuttaa sisälle asti. Kun kaikki oli lopulta valmista Sarah kutsui koko porukan sisälle kahvittelemaan.

Kahvien jälkeen Petra palasi oitis talliin Alicen luokse. Petran oli aivan pakko hakea harjalaatikko ja harjata tamma kunnolla. Hän oli käymässä hevosen valkoista karvaa läpi pölyharjalla kun joku tuli karsinalle.
”Tääkö on sun?” Christian kysyi ja hymyili valloittavasti. Petran jalat tuntuivat hetken ajan aivan spagetilta ja tyttö otti tukea Alicesta estääkseen kaatumisensa. Mikä hänen oli? Hän oli tuntenut Christianin vajaan vuorokauden ajan?
”Joo.” Petra vastasi ja yritti hymyillä. Christian vilkaisi Petraa uudelleen.
”Kiva takki. Näyttää tutulta..” Poika mutisi. Petra vilkaisi yllään olevaa takkia unohdettuaan sen olemassaolon. Pojat jaksoivat huomautella vaatteista joka kolmas sekunti..
”Aaa.. joo. Se on Samulta lainassa.” Tyttö hymähti.
”Ihmekös kun näytti niin tutulta.” Chris vastasi hymyillen. Hän avasi karsinan oven ja tuli karsinaan ojentaen kätensä Alicen haisteltavaksi. Tamma ei jaksanut välittää touhottaessaan edelleen uusien asioiden perään. Christian naurahti, mutta ei lähtenyt pois karsinasta vaan jäi nojailemaan seinään katsellessaan Petran harjaavan hevostaan.
”Se näyttää hyvältä.” Poika totesi.
”Kiitos.” Petra vastasi vilkaisten Christianiin ohimennen. Tyttö oli varma, että poika huomasi, sillä toinen hymyili taas omalla hurmaavalla tavallaan.

Christian lähti, kun Petra palasi hommiinsa. Tallilla riitti tekemistä iltaan asti hevosten liikutuksessa ja puunauksessa. Illalla Petra ja Risto olivat aivan poikki, mutta rankkoihin päiviin tottunut Samu totesi vielä lähtevänsä ratsastamaan Andyn.

*

Petralla ei todellakaan ollut helppoa toteutua uuteen, hyvin työpainotteiseen rytmiin. Herääminen rupesi takkuamaan jo kahden viikon sisällä, koska Petra oli niin väsynyt aamuheräämisistä. Aamupäivät hurahtivat tallilla täydellisesti, jonka jälkeen Petra sai muutaman hevosen ratsastettavakseen. Petra, Risto ja Kiia olivat alkaneet käydä valmennustunneilla, joita Samun täti piti heille kolmesti viikossa. Sarah näki Alicessa heti potentiaalia, vaikka Petrasta lähinnä tuntui, että se vain näytti kaikki temppunsa heittääkseen hänet selästään. Kielteli, juoksi esteen ohitse, hyppi ja pomppi aivan vallattomasti sekä käyttäytyi muutenkin kuin nelivuotias, jolla ei oltu koskaan ennen ratsastettu. Sarah kuitenkin pyysi, että Samu ratsastaisi tammalla hetken. Petra myöntyi pyyntöön pitkin hampain, sillä tyttö muisti miten Samu otti hevoselta heti luulot pois. Niinhän siinä kävi taas. Hevonen yritti näyttää juonensa ja päätti lähteä vasemmalle sadasosasekunnin ennen estettä, mutta Samu kiskaisi hevosen pysähdyksiin ja käänsi esteen eteen. Petra käänsi katseensa pois siksi aikaa, kun tamma sai yhden raipaniskun selkäsaunan Samun ärähdyksen saattelemana, mutta sen jälkeen Samun ja Alicen yhteistyö tuntui pelaavan täydellisesti. Hevonen näytti taas siltä, että sitä olisi ollut ammattilainen ratsastamassa viimeiset kolme vuotta. Tamman selästä noustessaan ja ojentaessaan ohjat takaisin Petralle Samu oli vilkaissut Petraa hymynkare huulillaan, mutta Petra tunsi inhoavansa poikaa taas enemmän kuin ikinä. Kehtasi vielä virnuilla! Uskomatonta. Petra oli tehnyt inhonsa selväksi kiskaisemalla ohjat itselleen ja marssiessaan jäähdyttelemään hevosensa. Samun lisäksi päänvaivaa tallilla oli aiheuttanut Kiia, joka oli tuntunut vihdoin löytäneen kaltaisensa ja arvoisensa ystävän. Rikas, hemmoteltu yhden huippukenttähevosen omistava Katie ja Kiia olivat olleet niin hyvää pataa viimeisen viikon ajan. Katie oli ilmeisesti jo täysi-ikäinen, sillä saapui tallille aina omalla ajoneuvollaan. Lisäksi illat saattoivat olla hyvinkin rauhallisia Katien ja Kiian kadotessa liihottelemaan ympäri kaupunkia, kun Risto saattoi vain jäädä pelaamaan korttia Petran ja Christianin kanssa kartanolle, jos seuraavana aamuna sattui olemaan aamuherätys. Muuten Ristokin lähti mukaan tutustumaan kaupunkielämään. Petraa eivät pätkääkään kiinnostaneet Samun tekemiset, mutta tyttö ei voinut olla huomaamatta, että poika piti mieluummin seuraa Katielle, Ristolle ja Kiialle kuin Petralle tai edes Petralle ja Christianille, kun tämä sattui olemaan vierailemassa. Mikeakin näkyi välillä, silloin poika oli Petran ja Christianin porukoissa.
Mutta Katie.. Petra kuuli toisen kimeän, epätavallisen ja ärsyttävän naurun jopa ollessaan kaukana koko ihmisestä. Ja miten sattuikin aina niin, että tyttö huusi Petran kävelyttämään hevosensa ja purkamaan sen.

*

Meno jatkui samanlaisena. Töitä riitti. Olisi ollut täysin viallista sanoa, että tekemistä ei ollut riittävästi ja joskus Petra jäi talleille jopa senkin jälkeen, kun työaika oli ummessa, sillä joku homma ei ollut tullut valmiiksi ajoissa. Kukaan ei tullut auttamaan, sillä kaikki muutkin paiskivat töitä hikihatussa. Päiväohjelmat vaihtelivat radikaalisti, joskus päivään kuului pelkkää ratsastamista, joskus ratsaille ei tahtonut keritä sitten lainkaan. Illalla tuskin jaksoi lähteä minnekään tai pitää seuraa kenellekään. Christianista oli joka tapauksessa uskomaton ilo, eikä Petra voinut tajuta miten poika jaksoi olla niin kärsivällinen hänen kanssaan. Petra oli oppinut englantia niin hyvin, että kommunikoinnissa ei ollut enää mitään ongelmia. Ainoa asia mikä Christiania näytti harmittavan, olivat Petran tavat luikerrella pois tyttöä ahdistavista tilanteista. Tilanteista joissa Christian oli lähellä mainita kiintymyksestään ja ottaa lähempää kontaktia yrittäessään lähestyä Petraa suudelman toivossa. Milloin Petra käytti tekosyynä väsymystään, milloin kiireitä ja milloin mitäkin.
Tytöllä ei itsellään ollut hajuakaan tunteistaan, sitä paitsi hän oli luvannut itselleen, tehnyt selväksi, että rakastuminen oli kiellettyä. Ei kehenkään. Kaikki pojat olivat pohjimmiltaan samanlaisia, Risto.. Samu.. ehkä Christiankin.

”Lähdetkö kaupunkiin huomenna?” Christian kysyi, poika havitteli Petra kättä omaansa heidän istuessaan sohvalla katsomassa Tappajahaita. Sohvalla olo tuntui kuin olisi ollut sillipurkissa, kaikki istuivat niin lähellä toisiaan saadakseen sohville mahtumaan niin paljon porukkaan kuin vain oli mahdollista. Petra huomasi pojan eleen ja haroi kädellään hiuksiaan ennen kuin poika onnistui toimessaan.
”Töitä..” Petra vastasi aneemisesti, kuten yleensä.
”Eikä ole, saitte vapaapäivän.” Christian huomautti. Petra havahtui televisiokuvasta todellisuuteen. Niinpäs olikin. Sarah oli käynyt äsken ilmoittamassa, että Risto ja hän saisivat huomenna vapaapäivän korvaukseksi niistä kaikista ylimääräisistä töistä joita he olivat tehneet. Petra empi hetken.
”Tulisit..” Christian pyysi. Petra hymähti.
”Joo. No ehkä voisin.” Tyttö myöntyi lopulta. ”Voidaan pyytää muitakin..” Hän ehdotti vielä perään. Christianista ehdotus ei ollut mikään parhain, mutta saadakseen Petran mukaansa poika vain nyökkäsi päätään nopeasti.
”Mennään vaikka elokuviin.”
”Mutta niitähän on vasta illalla?” Petra mutisi, sillä heidän keskustelunsa oli saanut ainakin Riston hyssyttelemään heitä olemaan hiljempaa.
Christian naurahti hiljaa ja kumartui lähemmäs Petraa saadakseen kuiskattua Petralle jotain hiljempaa.
”Luuletko muka itse hetkeäkään, että aiot herätä huomenna ennen kahtatoista?” Poika kysyi virnistäen. Petran suupieliin nousi myös hymy. Tuota Petra ei ollut tullut vielä ajatelleeksi. Hän saisi nukkua pitkään.. mikä autuus. Keskustelu loppui siihen ja Christianin tehdessä lähtöä poika esitti vielä kysymyksensä muillekin. Elokuviin olisi huomenna siis lähdössä melkein koko olohuoneen porukka, jos Emilyä ei laskettu mukaan. Petra ei tiennyt miten selviäisi Katien hervottomasti kikatuksesta elokuvan ajan tai mitä hän tytölle tekisi, jos toinen ei osaisi tukkia suutaan. Sama päti Kiian. Petra oli muutamia kertoja ollut lähellä lyödä toista kuullessaan häntä koskevat morkkaukset. Toiset eivät vain osanneet älytä kaivavansa verta nenästään, tai sitten he eivät vain ymmärtäneet. Siihen täytyi kyllä olla aivan älyttömän typerä..

Petra hipsi yläkertaan ja sai kylpyhuoneen valloitettua kerrankin ennen Kiiaa. Petra ei hätäillyt eikä kiirehtinyt millään tavoin ja se näkyi Kiian ilmeestä tämän lopulta marssiessa kylpyhuoneeseen Petran avatessa oven. Toisen huoneen remontissa saattaisi kestää Sarahin mukaan vielä jonkin aikaa, sillä muualla oli niin kiire, että taloa ei kerinnyt ajatellakaan.

*

Kuten Christian oli veikannut, Petraa ei pystynyt häiritsemään mikään ja tyttö heräsikin vasta puolen päivän aikoihin. Olo tuntui ensiksi hieman höntiltä, mutta parani kun Petra pääsi pesemään kasvonsa. Sen jälkeen tyttö hipsi alakertaan syömään jotain. Petra tuli keittiöön ja vilkaisi pöytään. Samu katsahti Petraan, mutta käänsi katseensa sitten takaisin päiväruokaansa. Oliko Samu herännyt viideltä kuten tavallisesti? Petra otti Sarahin tekemää ruokaa lautaselleen ja laittoi lautasen mikroon, istuen sen jälkeen pöytään. Ei Samun viereen eikä poikaa vastapäätä. Petra ei halunnut ottaa sitä riskiä, että olisi katsonut toista silmiin. Petra aloitti annoksensa hiljaisuudessa.
”Sä nukuit pitkään.” Samu totesi lopulta. Petra nyökkäsi. Taas tuli hetken hiljaisuus, jonka Samu puolestaan rikkoi hetkeä myöhemmin.
”Aiotko ratsastaa tänään?” Poika kysyi. Petra pudisti päätään.
”Mä annan Alicelle vapaapäivän.” Tyttö mutisi ruokaa suussaan. Samu vilkaisi tyttöön ollen sanomassa jotain, mutta käänsi sitten katseensa pois ja piti suunsa kiinni. Ei Petra suostuisi, vai suostuisiko?
”Mä.. kuule..” Samu aloitti ja sai Petra huomion osakseen. Tai ainakin hetkeksi, tyttö nimittäin otti lehden pöydältä ja rupesi selailemaan sitä. Samu mutristi suutaan nähdessään lehden tulevan tytön kasvojen eteen katkaisten näköyhteyden kokonaan. Petra teki sen tahallaan.
”Olisin pyytänyt Katien valmennukseen Ricolla tai Andylla, mutta hän ei tule tänään tallille, joten kerkeäisitkö sinä?”
”Enpä taida, Christian soittaa varmaan jossain vaiheessa, kun on tulossa tänne aikaisemmin.” Petra vastasi.
”Eikö se soittanu sulle?” Samu kysyi yllättyneenä. Petra pudisti päätään.
”Ei, miten niin?” Tytön ääni oli kysyvä. Mitä oli tapahtunut? Oliko Christianille käynyt jotain?
”Se soitti tossa aamulla ja sano, että pääsee tulee vasta vähän ennen ku se leffa alkaa. Hakee meidät täältä.” Samu kertoi ja joi kahvinsa loppuun.
”Ai. No ehkä mä sitten voin. Kuka valmentaja se on?”
”Lisa Farrey. Paikallinen kenttäratsastaja. Hyviä tekniikkatehtäviä vähän huolettomammalla meiningillä. Rennompi kuin Sarah.” Poika kertoi. Petra nyökkäsi. Kuulosti ihan mukavalta.
”Saanko mennä Andylla, vai pitääkö mun tapella Ricon kanssa?” Tyttö kysyi laskien vihdoin lehden pöydälle. Samu naurahti.
”Ricohan on herrasmies!” Poika vastusti.
”No ei ole, jos sitä saa repiä sormet verillä ja silti se ei hidasta yhtään!”
”No siinä tapauksessa Al ei ole lähelläkään hienoa neitoa.” Samu huomautti. Tyttö näytti hänelle kieltä.
”Se on Alice, ei Al ja se on sentään herkempi kuin Rico!”
”Joo, ja vedättää sua 6-0.”
”No ei vedätä, temppuilee vain välillä. Meillä menee ihan hyvin.” Petra mutisi. Samu tyytyi vain hymyilemään.

Lisa oli tulossa tunnin sisään, joten Petra lähti oitis vaihtamaan ratsastusvaatteet ylleen ja lähti sitten tallille. Samu oli jo harjannut molemmat hevosensa, joten Petralle jäi vain Andyn suojitus, satulointi ja suitsiminen. Lisa pyrähti talliin ja tuli oitis tervehtimään Petraa, joka takelteli sanoissaan. Samu taas tuntui puhuvan naiselle niin sujuvaa englantia, että Petra olisi voinut vajota penkin alle.
Nuoret taluttivat hevoset pihalle ja veivät ne maneesiin, jonne työntekijät olivat kantaneet esteitä valmiiksi. Lisa käski verrytellä itsenäisesti, kun hän kokosi tehtäviä kentälle. Petra yritti totutella ratsastamaan Andya ainakin sen verran minkä verrytellessä kerkesi. Tyttö oli niin paniikissa siitä, mitä oli lähtenyt tekemään. Hevonen oli aivan ventovieras ja ties vaikka minkälainen hupelo niin kuin Ricokin. Samun käsissä kaikki hevoset näyttivät enkeleiltä, joten Andyn käyttäytymisestä ei ollut takeita.
Tyttö sai kuitenkin iloisen yllätyksen istuessaan Andyn selässä ja pyytäessään sitä raviin. Hevonen oli eteenpäinpyrkivä, mutta ei ollut hetkeäkään karkaamassa käsistä, sillä tavoin miltä se aina näytti silloin tällöin höyrytessään ulkona tai taluttaessa. Se oli rento ja niin nöyrä, että Petraa oikein ihmetytti. Herkkyyttäkään ei voisi pyytää enää yhtään lisää.
Tyttö nosti laukan ja Andy pysyi täydellisesti kuulolla. Hevonen oli kerta kaikkiaan upea. Miksi Alice ei voinut olla samanlainen?

Vartin päästä alettiin hyppäämään. Ensin jotain verryttelyhyppyjä ja sen jälkeen aloiteltiin jumppatehtävillä. Samu oli kouluttanut Andya niin hyvin, että nuorikko oli varmasti jo nyt Alicen tasolla. Ihan hullua.
”Samuel Way, mitä sinä teet tuon hevosen selässä, kun se käyttäytyy sinun kanssasi kuin se olisi ollut sirkushevonen koko ikänsä.” Petra kuuli Lisan sanovan Ricon selässä naisen sanoille naureskelevalle pojalle.
”En tiedä, mutta sen tiedän, että Petra ei tee siellä mitään.” Samu vastasi. Tyttö ravasi Lisan ja Samun luokse ja näytti kysyvältä. Samu virnisti tajuttuaan, että Petra ei vielä älynnyt mitä hän tarkoitti. Lisakin näytti hieman pohdiskelevalta.
”Siis.. Tarkoitan, että yritin joskus opettaa Petraa ratsastamaan omaa hevostaan enemmän omalla istunnallaan, kuten minä teen vaikka en tajuaisi koko asiaa. Petra taas taitaa olla siirtynyt entiseen ratsastustapaansa..”
Lisa tajusi mitä Samu haki tapaa ja naurahti. Petrallekin asia alkoi pikkuhiljaa selvitä. Valmentaja patisti heidät kuitenkin takaisin hommiin.

Kyllä Lisan valmennuksen jälkeen Petra sai myöntää, että hän oli oikeasti joutunut tekemäänkin jotain. Ja ei muka pikkutarkka! Vai oliko Samu maininnut jotain siitä, että Lisa oli vain mukavampi kuin Sarah? Ei hän enää edes muistanut.
Tyttö purki hikisen Andyn ja kävi suihkuttamassa sitä pesupaikalla, loimitti ja vei takaisin karsinaansa. Samu teki saman Ricolle ja nuoret lähtivät yhtä matkaa takaisin kartanolle.

*

Petra lähti oitis suihkuun ja vaihtamaan vaatteitaan. Tovin Petra kulutti itsensä ehostamiseen, olihan tänä iltana tarkoitus lähteä kaupunkiin taas vaihteeksi. Sivistys saattaisi olla piristävää pitkästä aikaa. Kun tyttö oli valmis, hän lähti alakertaan, sillä Sarah huuteli kaikkia syömään. Petralla ei virallisesti ollut vielä nälkä, sillä vastahan hän oli syönyt reilut kolme tuntia sitten, mutta hän meni silti. Kylmä ruoka tai uudelleen lämmitetty maistui aivan mitättömältä tuoreen rinnalla.

Ruokapöytä oli täynnä. Osa työntekijöistäkin oli syömässä. Pöydästä puuttui kuitenkin Kiia. Petra vilkaisi vieressään istuvaan Ristoon ja kysäisi asiaa pojalta. Tämä vastasi, että hän oli nähnyt Kiian viimeksi aamulla. Ruokailu jatkui Petran ja Riston osalta hiljaisuudessa. Sen jälkeen he laahustivat olohuoneeseen tuijottamaan televisiota.
”Kiia on aika hyvää pataa Katien kanssa.” Petra totesi. Poika nyökkäsi.
”Mikäs siinä. Hyvä, että on saanut edes yhden omanarvoisensa ystävän.” Risto vastasi. Petra oli hämmentynyt. Miksi toinen sanoi noin?
”Te..?”
”Joo. Erottiin. Tajusin minkälainen Kiia on. Tajusin, että se ei voi koskaan olla yhtä.. herkkä ja mukava, samanlainen kuin s..”
Samu asteli huoneeseen juuri sillä hetkellä ja Risto hiljeni. Petra kääntyi katsomaan Samuun ja veti samalla henkeä. Tyttö hivuttautui hitusen poispäin Ristosta. Mitä poika oli äsken ollut sanomassa? Rakkaudentunnustusta? Tyttö tunsi olonsa epätoivoiseksi, ei Ristokin! Tilanne oli monimutkainen.. liian monimutkainen.

Samu istui sohvalle Riston viereen, sillä Petra oli siirtymisellään vallannut toisen puolen sohvasta nyt, kun hän oli vielä nostanut jalkansa sohvalle, niin että hänen viereensä ei ainakaan mahtuisi. Pojat aloittivat keskustelun hevosista, mutta Petra syventyi television saloihin jaksamatta kuunnella heitä. Yrittäen saada mielensä tyhjäksi pystyäkseen rentoutumaan edes hetkeksi..

*

Lähettäjä: suvi 
Päivämäärä:   6.2.10 23:18:04

Ja sit jatkoa!! :D Tää on lyhyt ja tylsä. antakaa anteeks.

----

Kuten Samu oli aiemmin sanonut, Christian ilmestyi pihamaalle autollaan kuuden aikaan.
Kaikki ahtautuivat taas kerran autoon, jossa oli huomattavasti enemmän tilaa kuin Samun Porchessa. Chris oli varannut Petralle etupenkin, jonne tyttö sai mennä joutumatta taistelemaan kyseisestä paikasta. Hänen istuessaan autoon Christian hymyili herttaisesti ja hipaisi tytön kättä auttaessaan kenkkuilevan turvavyön kanssa. Petra hymyili pojalle, mutta veti kätensä pois mahdollisimman nopeasti loukkaamatta Christianin tunteita. Ei hän pahalla halunnut toista torjua.. hän ei vain ollut varma mitä ajatteli mistäkin asiasta.

Elokuvateatterin luona keskustassa odottelivat Kiia ja Katie. Suomalainen hienohelma roikkui jonkun Petralle aivan tuntemattoman täysi-ikäisen näköisen nuoren miehen käsivarressa. Petra tuhahti ja havahtui ajatuksistaan vasta, kun Christian tuuppasi häntä eteenpäin.
”Mennään ostaa liput.” Poika huomautti.
Nuoret menivät kaikki sisään ja valitsivat ”yhdessä” elokuvan, joka oli juuri elokuviin ilmestynyt romanttinen komedia. Petra oli ollut elokuvaa vastaan, mutta lopullisen päätöksen olivat tehneet Kiia ja Katie. Samu ja Christiankin olivat olleet tyttöjen päätöksen kannalla. Kun Petra oli tuhahtanut osoittaen mieltään päätökselle, ainut joka häntä oli lohduttanut, oli ollut Risto. Tyttö tiesi varsin hyvin mitä mieltä Samu oli romanttisista komedioista ja lällyelokuvista. Varsinkin yökyläilynsä jälkeen, jossa poika oli osoittanut katsovansa paljon mieluummin kauhua kuin romanttista elokuvaa. Toinen teki kaikkensa ärsyttääkseen Petraa, mutta päivällähän Samu oli jo ollut lähes hyvää pataa hänen kanssaan? Johtuiko kaikki siis Christianista? Oliko Samu mustasukkainen..?

Kun salin ovet avattiin ja ihmisjoukko päästettiin sisään etsimään omia paikkojaan, Samu johdatti joukkion oikealle riville. Petra piti huolen siitä, että hän pääsi reunaan, jolloin vain Christian oli hänen toisella puolellaan. Tyttö ei olisi kestänyt Ristoa tai Samua toiselle puolelleen.
Leffaankaan hän ei oikein jaksanut keskittyä, vaan tyttö räpläsi puhelintaan välttääkseen Christianin käden omassaan. Epäromanttisemmista treffeistä sai vain haaveilla. Ensin Petra oli pyytänyt kaikkia muita tulemaan mukaan ja nyt tyttö esitti olevansa kiinnostunut vain puhelimestaan.

Christian päästi huokauksen kun elokuva loppui, mutta Petra jätti sen täysin huomioitta. Aulassa sovittiin, että porukka menisi vielä kaupungille syömään, mikä sopi kaikille hyvin. Paikaksi valittiin perinteinen McDonalds.

*

”Petra haloo? Maa kutsuu..” Joku huomautti ja puhuteltu tyttö hätkähti. Samu heilutteli kättään toisen kasvojen edessä ja näytti hymyilevän. Petra oli hetken hämmentynyt, mutta tajusi sitten kääntää katseensa pois; hän oli jäänyt tuijottamaan vastapäätä istuvaa poikaa.
”Ai, sori.” Tyttö vastasi tuijottaen nyt vuorostaan pöytää ja tarjotinta edessään.
”Ei mitään. Chris on yrittäny puhutella sua jo ainakin kymmenen minsaa, mutta sä et vastannu ja se lähti.” Poika totesi ja naurahti nähdessään tytön ilmeen,
”Lähti? Mitä? Minne?”
”No ei lähteny, meni käymään vessassa.”
”Okei..” Petra hymähti ja vilkaistessaan sivulleen, hän huomasi Christianin palaavan takaisin pöytään. Samu lopetti hymyilemisensä ja rupesi keskustelemaan Katien kanssa, joka oli hivuttautunut aivan pojan viereen tuolinsa kanssa.
Petra kääntyi Christiania kohden ja poika hymyili suloisesti.
”Joko sä söit, vai menikö kaikki aika Samun ihmettelemiseen?” Christian kysyi ja virnisti.
”Söin, joo. Enkä mä Samua ihmetelly..” Tyttö sopersi. Poika hänen vieressään tyytyi vain hymyilemään.
”Mennäänkö ulos ottaan, et noi joutuu kyytiin? Christian esitti kysymyksensä ja Petra nyökkäsi nousten ylös. Chris huikkasi muille heidän menevän ulos ja toinen seurasi Petraa ulos.

”Harmi, kun sä et päässy aikasemmin tulemaan.” Tyttö huomautti istuessaan penkille parkkipaikan tuntumassa. Christian näytti kysyvältä istuessaan Petran viereen.
”Miten niin? Sä olit valmennuksessa?”
”Olin, mutta päätin sen vasta kun kuulin, että sä olit soittanu että pääset vasta illalla?” Tyttö huomautti. Christian pudisti päätään.
”En mä soittanu, Samu soitti mulle ja sano, että sulla on muuta päivällä.”
”Samu soitti sulle?” Petra toisti ja poika nyökkäsi hänelle. Tyttö kirosi Samua. Toinen oli valehdellut hänelle? Mikä Samulla oli Christiania vastaan? Petra nousi ylös ja lähti oville. Muu porukka tuli juuri ulos ja katsoi Petraan ihmeissään. Tyttö yritti pitää kiukkunsa ja kutsui Samua sivummalle.
”Pari sanaa, kenties?” Petra huomautti, yrittäen hymyillä flirttailevasti. Samu nyökkäsi ja jättäytyi joukon jälkeen katsoen tyttöön, kuin kysyen oliko tämä järjissään. Ei Petra ikinä flirttaillut hänelle? Poika seurasi toista kulman taakse ja pysähtyi kuin seinään saadessaan kovan läimäisyn poskelleen.
”Mistä hyvästä?” Samu sähähti.
”Hèlvetin sika! Kehtaatkin valehella! ’Ai, eikö Chris soittanukkaan sulle?’ No ei ehkä, jos sä käskit sen olla soittamatta!” Petra kiukkusi ja Samun piti napata tytön kädestä kiinni estääkseen saamasta toista läimäisyä kasvoilleen.
”Rauhotu.. Mä ajattelin sun parasta.. pääsit valmentautumaan..” Poika otti kiinni Petran toisesta kädestä estääkseen tytön lyöntimahdollisuudet kokonaan. Samusta nimittäin tuntui, että seuraava ei olisi enää läimäisy vaan kunnon lyönti, eikä hän halunnut mustaa silmää tytöltä.
”Vitùn vammanen, hitto oikeesti.. paskiainen.”
”Lopeta ja kuuntele.” Sam käski, mutta käskyllä ei ollut mitään vaikutusta.
”Petra! Mitä sä tulit tänne hakemaan? Kisakokemusta ja valmentautumaan, vai ettimään.. ihastusta?” Pojan ääni oli sarkastinen. Petra lopetti riuhtomasta käsiään irti ja katsoi poikaan.
”Mitä varten sä mut halusit tänne? Saadaksesi toisen tilaisuuden? Ihan niin kuin sua olis ikinä kiinnostanu miten mä voin, tai mitä mä teen tai mistä mä välitän.. Kaikki oli vaan sitä mitä jätkät haluaa.. p..”
”Ei, sä et tiedä mistä sä puhut.” Samu keskeytti.
”Aijaa? Todista se.” Petra huomautti haastavasti. Hetken poika taisteli itsensä kanssa. Tyttö oli hänen edessään, eikä päässyt mihinkään jos Samu olisi halunnut painaa huulensa toisen huulille.. Hän ei kuitenkaan tehnyt sitä. Ei, koska poika tiesi ettei saisi ikinä edes ystävällistä katsetta tytöltä, jos hän tekisi sen. Samu päästi Petran irti ja puri huultaan. Toinen tavoitteli kaukaista hymyä huulilleen ja lähti Samun ohi. Pojan kohdalla Petra pysähtyi ja nojasi lähemmäs.
”Fiksu veto.” Tyttö kuiskasi ja katosi kulman taakse.

*

Lähettäjä: ö 
Päivämäärä:   7.2.10 02:31:20

huippu! jatkta ehottomasti! :)kirjotat hyvi paitsi joitakin lauseita en oikee tajua muuttta..

Lähettäjä: hhaauudda 
Päivämäärä:   7.2.10 10:40:27

JAAAATTTKKOOOOAAA :--p

Lähettäjä: suvi 
Päivämäärä:   7.2.10 10:44:23

saapi linkitellä kohtia mitä ei tajua, niin tiedän sitten miten kirjotella jatkossa :D

Lähettäjä: suvi 
Päivämäärä:   7.2.10 10:44:41

*lainailla

Lähettäjä: johannna 
Päivämäärä:   7.2.10 12:23:14

Samu ja Petra yhteen < 3 jatkoo < 3

Lähettäjä: paistinpannupoika 
Päivämäärä:   10.2.10 14:09:01

jakkoa suvii :)

Lähettäjä: hAH 
Päivämäärä:   10.2.10 21:06:14

voivoivoi, nyt samua ja petraa yhteen!<3 ihanasti muuten kirjotat. ;)) Äkkiä jatkoa vaa kehiin tai pakahun! ;)

Lähettäjä: ananas 
Päivämäärä:   10.2.10 21:12:25

Jatkele :) Oli ihan kiva pätkä, voi @!#$ tota petraa, mää ottaisin Samun itelleni heti :D

”Lopeta ja kuuntele.” Sam käski, mutta käskyllä ei ollut mitään vaikutusta.
> Onko Samun lempinimi joskus mainittu olevan Sam vai puuttuuko tosta u? :D

Lähettäjä: jk 
Päivämäärä:   11.2.10 18:22:44

jatkoaaa =)

Lähettäjä: suvi 
Päivämäärä:   11.2.10 21:24:56

ananas >> siitä puuttuu u :D hyvä huomio

Lähettäjä: Sheala~ 
Päivämäärä:   12.2.10 15:32:14

Jatkoojatkooo :))<333

Lähettäjä: :) 
Päivämäärä:   13.2.10 15:35:59

jatkoo :)

Lähettäjä: paistinpannupoika 
Päivämäärä:   14.2.10 18:13:38

suvii jattkkooaa! :)))

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   16.2.10 19:21:55

upupupup

Lähettäjä: ananas 
Päivämäärä:   16.2.10 20:15:53

Kumpi on muuten oikee nimi ku nyt tää on Let if go already ja ennen oli Let it go already

Lähettäjä: jns 
Päivämäärä:   17.2.10 19:21:59

Let it go already

Lähettäjä: suvi 
Päivämäärä:   19.2.10 00:09:17

*

Jos kiire ei ottanut hellittääkseen aikaisemmin, niin ei se tehnyt niin nytkään. Petra raahautui joka aamu ylös sängystään viiden jälkeen ja meni aamutalliin. Sen jälkeen ainakin kaksi hevosta odotti liikutusta ja töitten jälkeen tytön oli valmentauduttava Alicella. Samun yksityinen valmentaja oli ottanut myös Petran valmennettavakseen ja oli toivonut saavansa nähdä tytön Andyn satulassa ja pyytänyt häntä kysymään Samulta onnistuisiko se. Petra ei kuitenkaan ollut puhunut Samulle kuukauteen, eikä poikakaan ollut pahemmin ottanut kontaktia Petraan. Molemmat välttelivät toisiaan, mikä kelpasi Christianille enemmän kuin hyvin. Toinen oli ollut ihmeissään Petran ja Samun välikohtauksesta ja tyttö oli selittänyt hänelle kaiken – tai melkein kaiken – aina ensikohtaamisesta lähtien. Chris oli ollut pahoillaan Petran puolesta, mutta tyttö oli kuullut uuden sävyn toisen äänessä. Koska hän oli nyt päässyt Samun yli, se tarkoitti ilmeisesti Christianin mielestä sitä että pojalla oli nyt entistä suuremmat mahdollisuudet? Lisäksi Petra oli tajunnut nähneensä Samun Katien seurassa yhä useammin lähiaikoina.

Kello oli neljä, kun Petra tuli sisälle hoidettuaan Alicen ja laitettuaan tamman loimitettuna karsinaansa. Tyttö avasi saappaidensa vetoketjut ja jätti saappaat lojumaan eteiseen laahustaessaan kohti keittiötä.
”Aa, Petra! Tule syömään, ruoka on lämmintä.” Sarah kutsui. Petra laahusti ruokapöytään ja sai lämpimän aterian eteensä. Vasta aloitettuaan syömisen tyttö tajusi vilkaista eteensä. Ruokapöydässä istuivat hänen lisäkseen Kiia, Risto ja Samu. Petra loi hymyn Ristolle ja laski katseensa ruokaansa. Sarah katosi keittiöstä sanottuaan lähtevänsä tekemään iltatallia.
”Pitää siirtää Jacky Wancouverin karsinaan ja vaihtaa päitset.” Samu totesi, Petra havahtui mietteistään ja nosti katseensa. Risto nyökkäsi Samulle viestittäen tajunneensa ilmoituksen, tai oikeastaan komennon. Kiia ei vaikuttanut kiinnostuneelta.
”Miksi?” Petra kysyi viimein, avatessaan suunsa jotakin muuta varten kuin mättääkseen sinne ruokaa haarukallaan. Risto vilkaisi Samuun kysyvästi, kuin olisi olettanut Petrankin tietävän asiasta jotain.
”No?” Tyttö toisti.
”Eikö Samu kertonu?” Risto kysyi kuulostaen hämmästyneeltä. Petra pudisti päätään. Samu näytti vaivaantuneelta toisen vihdoin katsoessa häntä silmiin.
”En.” Samu myönsi. ”Haluatko tietää?”
Tyttö nyökkäsi.
”Okei. Asia on niin, että.. muistatko kaksi viikkoa sitten tulleen Jackyn?” Poika kysyi. Petra nyökkäsi. ”Se täykkäri?”
”Jep. Ilmeisesti kyseinen hevonen on varastettu, mutta se löydettiin ja sitä ollaan viemässä turvaan, mutta alkuperäiset varkaat ovat edelleen sen perässä. Hevonen ei omistajansa mukaan ole turvassa ennen kuin se pääsee kotiinsa, mutta kuten muistat.. se on satuttanut jalkansa eikä ole kuljetuskunnossa. Sen takia se tuotiin tänne. Nyt muutamille talleille etelämmässä on murtauduttu, mutta Sarah uskoo, että kukaan ei osaa yhdistää meitä edes siihen kuljetusautoon, jolla Jackya kuljetettiin. Sehän talutettiin tänne ja rekka jatkoi matkaansa harhauttaakseen vakoilijoita. Minä kuitenkin ehdottaisin, että Jacky siirretään toiseen karsinaan.. ihan vain koska Sarah lähtee viikonlopuksi katsomaan jotain hevosta kauempaa.. näin varotoimena.”
”Ajattelitko, että Wancouver näyttää Jackylta?” Petra kysyi ivaa äänessään. Pojan ajatuksessa oli aukko.
”Lähimpänä kimoa kaikista hevosistamme..” Samu vastasi ja virnisti.
”Etkä kysynyt minulta Alicesta?”
”Alice on tamma, Jacky on ori.”
”Kyllä, mutta Alice on kimo, kuten on Jackykin. Ja kumman tuntomerkin uskot varkaiden saaneen.. kimo vai ori? Tai kumpaan he kiinnittävät huomiotansa ensimmäiseksi?”
”Valkoiseen” Risto puuttui keskusteluun. ”Petra on oikeassa, Jacky pitäisi siirtää Alicen karsinaan ja Alice Jakcyn karsinaan..”
”Annat siis varkaiden viedä Alicen?” Samu kysyi katsoen Petraa silmiin.
”Sarahin mukaan he eivät tiedä Jackyn olevan täällä. Sanoit niin itse. Sitä paitsi.. Alice osaa olla hankala lastattava jos puhutaan rekoista tai miehistä. Siihen meteliin pitäisi herätä.”
Risto alkoi nauraa, mutta Samu yritti olla vakava. Kiia nousi ruokapöydästä ja vei astiansa pois. Ristokin teki lähtöä. Pöytään jäivät vain Samu ja Petra. Poika vilkaisi Petraan kerran.
”Tervetuloa takaisin.” Poika totesi ja virnisti.
”Suu kiinni.” Tyttö hymähti vastaukseksi ja lähti pöydästä.

*

---
jei! jatkoa :D sori, kesti. kone hajalla, tämä nyt kirjoitettu lainakoneella joka lähtee veks huomenna. eli tulee taas taukoa, jos en saa omaa toimimaan.

otsikossa on virhe, huomasin sen itsekin :D jospa se nyt menis tämän kerran..

Lähettäjä: mammamiia 
Päivämäärä:   19.2.10 06:06:57

ihanaihana tarina<3 oot saanu uuden lukian =)

Lähettäjä: ananas 
Päivämäärä:   19.2.10 15:18:26

jatkele vaa :)

Lähettäjä: Johannna 
Päivämäärä:   19.2.10 15:24:18

edelleeenki tätä mieltä=Samu ja Petra yhteen<333
Mahd.nopeesti jatkoo<3

Lähettäjä: gnsf 
Päivämäärä:   19.2.10 17:30:39

ahahah lissää!! :D

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   22.2.10 14:30:59

Jatkuu jatkuuu :DDD

Lähettäjä: sasasadfds 
Päivämäärä:   27.2.10 22:23:59

lissääää

Lähettäjä: hAH 
Päivämäärä:   1.3.10 17:02:35

haaa jatkeles :))

Lähettäjä: nassukka 
Päivämäärä:   1.3.10 21:29:27

odotaann .D D

Lähettäjä: asdasdasdasd 
Päivämäärä:   5.3.10 20:37:00

ylösylösylös nyt hop jatkoo 8<<

Lähettäjä: Johannna 
Päivämäärä:   6.3.10 11:21:52

YYYYYLÖSS<3

Lähettäjä: evee 
Päivämäärä:   6.3.10 16:49:19

mistä sen can u imaginen vois lukee? ettei keskeltä tarvis :D

Lähettäjä: Crudo. 
Päivämäärä:   6.3.10 19:37:01

http://forum.hevostalli.net/read.php?f=11&i=747118&t=747118
tuolta :)

Lähettäjä: Candra 
Päivämäärä:   8.3.10 16:24:04

jatkoa<3

Lähettäjä: xDD 
Päivämäärä:   11.3.10 16:29:13

jatkoooaaa :DDD

Lähettäjä: bimbo-blondi 
Päivämäärä:   14.3.10 18:54:06

mä löysin tän!! :DDD aivan ihania oli nää pätkät! jatkoa halutaan! ((:

Lähettäjä: bimbo-blondi 
Päivämäärä:   15.3.10 19:49:09

ääää, älä putoa! :D

Lähettäjä: Crudo. 
Päivämäärä:   16.3.10 18:10:34

jatko ois jo paikallaan! :>

Lähettäjä: hAH 
Päivämäärä:   17.3.10 18:13:43

suvii, jatkeles! :))

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   17.3.10 18:25:46

^^komppaan Crudoa.

Lähettäjä: .-.-- 
Päivämäärä:   21.3.10 15:02:14

upupupupup

Lähettäjä: Poku 
Päivämäärä:   28.3.10 16:29:17

JATKA!! Aivan ihana tarina!

Lähettäjä: suvi 
Päivämäärä:   28.3.10 19:40:41

Sorisorisori on ollu ihan kauhee tauko, syvät pahoittelut. Nyt koeviikko, mutta yritän silti saada jotain aikaan :))

Lähettäjä: Johannna 
Päivämäärä:   28.3.10 20:06:58

No koitappas♥

Lähettäjä: maukka. 
Päivämäärä:   28.3.10 21:58:08

oujee! 8)

Lähettäjä: hAH 
Päivämäärä:   30.3.10 20:52:33

ihanaaihanaa! ;D

Lähettäjä: Poku 
Päivämäärä:   6.4.10 17:29:45

Jatka

Lähettäjä: RaatoO 
Päivämäärä:   10.4.10 14:10:43

Jatkoaa!

Lähettäjä: suvi 
Päivämäärä:   19.4.10 00:08:28

uppia.

jatkoa tulossa, tässä sitä raapustelen :)

Lähettäjä: bimbo-blondi 
Päivämäärä:   19.4.10 17:09:43

ahh tänne sitä jatkoa vaan :pp <3

Lähettäjä: paistinpannupoika 
Päivämäärä:   19.4.10 17:21:04

jeyy ! ::::::PP

Lähettäjä: suvi 
Päivämäärä:   20.4.10 00:07:12

*

Petra hipsi yläkertaan suihkuun ja vaihtoi sitten ylleen jotain hieman rennompaa ja siistimpää, kuin ratsastusvaatteet. Sen jälkeen hän palasi alakertaan ja valloitti itselleen olohuoneen ison sohvan ja kaukosäätimen. Televisiossa näytettiin American Idolsin uusintoja.
Yksinäisyyttä ei kuitenkaan kestänyt pitkään, kun Samu ilmestyi ovelle ja hetken ovella oltuaan poika astui olohuoneeseen ja tuli istumaan yhteen olohuoneen nojatuoleista. Petra ei kiinnittänyt tähän huomiota, mutta lopulta Samu avasi suunsa.
”Osaatsä laulaa?” Poika kysyi. Petra käänsi katseensa Samuun ja kohautti olkapäitään.
”Ehkä.” Tyttö myönsi. Samu naurahti.
”Ei voi ehkä osata laulaa. Mikä vastaus se muka on?”
”En tiedä.”
”No tykkäätsä laulaa?”
Nyt oli Petran vuoro naurahtaa. Hän kohautti taas olkapäitään.
”En tiedä.”
”Harmi, jos sä tietäisit niin meillä olis kyllä karaoke levyjä tuolla hyllyssä ja mikit jossain.”
”Ha, ei käy. En laula, koska säkään et laula kuitenkaan.”
”No en niin.” Poika totesi ja hymyili. ”Mä olisin voinu kuullella sua.”
Petra pyöräytti silmiään ja käänsi katseensa televisioon.
”Aha.” Hän mutisi.
”Katie ja Kiia järkkää joulubileet tänä iltana, heti kun Sarah lähtee.” Samu kertoi. Petra nyökkäsi ja saattoi jo arvata pojan seuraavan kysymyksen.
”Kututko Christianin?”
”Pitäisikö?” Petra kysyi. Hän huomasi sivusilmällään Samun kohauttavan hartioitaan.
”Aika julmaa jättää yksi kutsumatta, kun kaikki muut ovat tulossa. Tosin, jos et halua että hän tulee..”
Petra nappasi sohvalta tyynyn ja viskasi sen kohti Samua. Poika otti tyynyn kiinni ja laittoi selkänsä taakse.
”Haluan ja kutsun. Kiitos vain.” Tyttö totesi ja yritti keskittyä ohjelmaan. Samu nousi tuolista ja käveli ovelle.
”Sarah lähtee varmaan ihan pian ja taloon rupeaa lappamaan porukkaa. Mulle käy hyvin, jos tuut huomenna tallille vasta iltaan, niin.. no voit selvitä. Ja by the way, mä tiedän, että sä osaat laulaa. Sä olit kuorossa ja mä kuulin sut..” Poika huomautti ja katosi oviaukosta.
Petra jäi katsomaan ovelle hölmistyneenä. Hento puna nousi hänen poskilleen, Samu oli ärsyttävä. Varsinkin silloin, kun pojasta ei ottanut selvää sitten millään.

*

Kuten Samu oli sanonut, heti Sarahin lähdettyä Katie oli ilmestynyt paikalle ja jääkaappi oli ahdettu täyteen alkoholia. Kiia taiteli omatekoisen boolinsa kanssa keittiössä, kun ovikello soi. Olohuoneessa istuva Petra meni avaamaan ja sai väistyä ihmispaljouden edestä. Miten paljon porukkaa paikalle oli tulossa?
Petra vetäytyi takaisin olohuoneeseen, jossa oli vain muutamia ihmisiä.
Seuraavan puolentunnin sisään porukkaa tuli lisää ja lisää ja lisää. Petra kävi joutessaan keittiöstä itselleen siiderin, mutta kerkesi tuskin juoda sitä loppuun, kun joku kosketti häntä olkapäähän. Tyttö kääntyi ympäri.
”Moi.” Chris totesi ja istui nojatuolin käsinojalle Petran viereen. Petra hymyili.
”Sulla kesti.” Tyttö totesi. Chris nyökkäsi.
”Sori.”
”Ei mitään, kiva kun oot täällä..”
”Ainahan mä.” Poika hymähti.
Petra pyysi Christianin mukaansa ja haki heille juotavaa. Christian olisi välttämättä halunnut tanssia, mutta Petra kieltäytyi kohteliaasti todeten ettei osannut tanssia sitten yhtään.
Christianin lähentely-yritykset hän torjui vilahtamalla aina jonnekin suuntaan, kun tämä oli aikeissa tehdä jotain.
Lopulta Chris totesi, että Petran piti yrittää rauhoittua aloilleen ja poika istutti hänet olohuoneeseen.
”Rauhotu, jooko?” Chris pyysi ja istui lattialle Petran viereen. Tyttö nyökytteli päätään ja antoi katseensa kiertää olohuoneessa.
Alkoholi oli alkanut nousta päähän, mutta silti hän äkkäsi olohuoneessa hitaita tanssivan parin. Katien kädet kädet Samu niskassa, toisen huulet koskemassa Samun huulia. Petra vavahti. Hän nousi ja lähti huoneesta saman tien, vaikka Chris yritti estää.
Petra oli menossa ulos, mutta hän pysähtyi keittiön kohdalla. Pari poikaa istui pöydän ääressä edessään kirkaspullo. Juomapeli. Tytön huulille nousi vieno hymy ja hän liittyi mukaan peliin.

”Petra!”
”No mitä víttua taas, anna mä nyt pelaan rauhassa tässä.”
”Petra lähtee nyt selviämään raikkaaseen ulkoilmaan.” Samu totesi ja kiskoi tytön pöydän äärestä mukaansa.
”Älää, Samu mee takas Katien luokse, kyllä mä pärjään täällä yksinkin!” Petra intti vastaan.
”Et pärjää, pari huikkaa vielä niin sä vajoot pöydän alle. Sitä paitsi, ei se Alice sieltä karsinasta itsestään siirry toiseen.”
Samu talutti Petran pihalle, opastettuaan tätä ensin laittamaan kengät oikeisiin jalkoihin.
”Älä sitten ok..” Poika aloitti, mutta Peträ kääntyi ja kumartui maata kohden.
”..senna. Hyvä. Sä saat siivota ton huomenna.”

Nuoret pääsivät talliin ja Samu istutti Petran yhden varustearkun päälle satulahuoneeseen. Petra hihitteli itsekseen.
”Onko sulla pinkit päitset Alicelle?” Samu kysyi ravistaen tyttö saadakseen tämän huomion.
”Pinkit? Mihin sä pinkkejä? Ei ne käy Ricolle.”
”Eli on. Voitko etsiä ne? Laitetaan ne Jackylle, mä selitän aamulla. Käykö?”
Petra nyökkäili. Samu lähti satulahuoneesta vaihtamaan hevosten karsinoita ja Petra kumartui varustekaapin puoleen ja avasi oven.
Kaapin sisältö ei näyttänyt tutulta, mutta Petra etsi päitsiään syvemmältä. Käsiin osui ruskea paperikassi ja tyttö avasi sen katsoen paperikassin sisältöä. Ruskeat suitset, tasan tarkkaan ne joita Petra oli katsellut ratsastusvarusteliikkeessä.
”Väärä kaappi eikö?” Samu huomautti ovelta.
Petra hätkähti ja laittoi pussin pois.
”Joo.” Tyttö myönsi ja siirtyi seuraavalle.
”Se kaappi on Riston.” Samu totesi. Petra siirtyi vielä seuraavalle, mutta Samu tuli auttamaan tämän ylös lattialta ja istutti takaisin varustearkun päälle. Poika sipaisi Petran silmille valuneita hiuksia takaisin tämän korvan taakse.
”Sä olet ihan humalassa.” Samu totesi. ”Miksi.. mitä iloa siitä juomapelistä oli? Vetää nyt kirkasta kaiken muun päälle.”
”En, mä voin hyvin.” Petra väitti vastaan.
”Ai niinkö teet. Sepä hyvä tietää.” Poika hymähti.
”Katie... Sä ja se?”
”Ei mitään, mä vannon. Katie.. Katie aloitti ja se oli vain yksi suudelma. Lähin ettii sua, kun sä lähdit.” Samu selitti. ”Nyt ootat siinä ja mä etsin ne päitset niin päästään sisälle.”
Petra nyökkäsi.

Samu etsi Petran kaapista pinkit päitset ja kävi laittamassa ne hämäyksen vuoksi Jackyn päähän Alice sai Jackyn päitset päähänsä. Kun Samu tuli noutamaan Petraa, tyttö oli sammunut arkun päälle.
Samu kantoi tytön sisään.

*

Petra raotti silmiään. Tytöllä oli aivan jumalaton päänsärky, mikä tuntui tuskalta. Silti Petra tunsi, että joku piti häntä kädestä. Hän avasi silmänsä kokonaan ja räpsytteli niitä hetken, ennen kuin ne tottuivat valoon.
”Hyvää huomenta. Mikä olo?” kuului tuttu ääni. Petra kampesi itsensä istumaan ja vilkaisi sängynreunalla istuvaa Christiania. Hän yritti hymyillä pojalle.
”Mitä tapahtui?” Petra uteli tajuttuaan, ettei ollut omasta mielestään mennyt nukkumaan ollenkaan viimeyönä.
”Tappelit vähän Samun kanssa ja sammuit keskelle olohuonetta, ois ehkä kannattanut valita parempi paikka nukahtamiseen...” Christian naurahti ja Petra yritti hymähtää, kuin toinen olisi sanonut hyvänkin vitsin.
”En oo pilailu tuulella tällä hetkellä.” tyttö huomautti. Christian nyökkäsi.
”Joit ilmeisesti vähän liikaa, käskin sun rauhottua ja sä hyppäsitkin ylös ja katosit jonnekin. Seuraavan kerran mä näin sut, kun Samu kanto sut sisälle. Mitä sä teit tallissa?”
“Oh, okei. Ei hajuakaan. Kiitos kun yritit pitää musta huolta..” Petra mutisi.
”Kaikki okei, vain paras mun tytölle..” Christian huomautti ja kumartui suutelemaan Petraa. Tyttö nosti kätensä suulleen estääkseen Christianin aikeet. Petra yski tarkoituksellisesti.
”Ei hyvä idea, mulle on varmaan tulossa flunssa tai jotain.”
“Ei haittaa.” Poika totesi ja hymyili. Petra yski uudelleen, toivoen kuulostavansa vakuuttavalta. Ei hän halunnut suudella Christiania.. kuva Samusta oli jostain syystä liian selvänä mielessä.
”Haittaapas. Ei hyvä idea.” Petra toisti.
”Okei sitten.” Christian naurahti ja nousi ylös sängynreunalta.
”Jätän sut yksin nyt, tuu alas kun oot valmis. Odotan sua alhaalla, mutta sitten mun pitää mennä.”
“Joko kaikki muut on lähteny?”
“Jep, muut ei ollu yötä kuin mä ja Katie.”
“Okei.” Petra vastasi. Christian hymyili ja suuteli Petraa otsalle. Sitten poika katosi ovesta lähtien alakertaan.

Petra raahautui ylös sängystä ja meni oitis suihkuun. Saatuaan itsensä säädylliseen kuntoon tyttö lähti alakertaan. Christian odotti alakerrassa valmiin aamiaisen kanssa.
Poika istui pöydän toisella puolen, kun Petra söi.
”Mikä olo?” Christian uteli taas ja ojensi Petralle särkylääkkeen. Tyttö otti sen vastaan mielellään.
”Huono.” Petra vastasi. Olohuoneesta kuului Kiian ”Yök” Huuto. Christian nauroi.
”Samu laittoi Kiian ja Katien siivoamaan.” Hän totesi. Petran ei auttanut kuin nauraa. Uskomatonta.. Kiiako oli kerrankin tekemässä jotain?

Christian oli Petran luona vielä puoli tuntia, mutta totesi sitten lähtevänsä. Petra saattoi Christianin autolle ja lähti sitten kohti talleja.
Kentällä oli ratsukko ja joku oli aidan vierellä. Petra meni aidalle ja pysähtyi Emilyn viereen.
Samu ratsasti aidalle ja pysäytti Ricon Petran ja Emilyn eteen.
”Selvisit ylös. Taisi olla aika ilta, vai?” Samu naurahti ja komensi Ricoa olemaan paikoillaan.
Petra hymyili.
”Nojaa. Chris sanoi, että sä toit mut sisälle?”
”Joo. Sammuit talliin?”
”Talliin?” Petra toisti. ”Mitä mä tein tallissa?”
”Autoit mua siirtämään hevoset.. tai no ei susta kyllä apua ollu.”
Vieressä oleva Emily naurahti.
”Taisi serkkupojalla olla muutakin asiaa ottaa Petra mukaan talliin illalla.. Aijai.” Samu näytti kieltä serkulleen. Emily katsoi kohti Petraa ja Petra punastui hieman.
”Noei.” Samu vastasi ja antoi Ricon lähteä liikkeelle.
Emily huomasi Petran punastumisen ja tuuppasi tyttöä kevyesti.
”Aijai, Samun lumoissa eikö?” Tämä totesi ilkikurisesti.
”Hmm. en oikeastaan.”
”Todellako?”
”Joo-o. Ei addiktiota.”
”En puhunutkaan addiktiosta vaan lumouksesta. Samu osaa hurmata likkoja.” Emily totesi ja kiipesi aidalle istumaan. Petra teki samoin.
”Mitä sulla on Christianin kanssa?” Emily kysyi hetken hiljaisuuden jälkeen.
Petra kohautti olkapäitään.
”Jotain.”
Emily hymähti ja veti henkeä, kun Rico esitti komean rodeon kentän toisella puolella.
”Kuria ja järjestystä tuolla pojalle pitäisi opettaa..” Tyttö totesi.
”Kummalle?”
”Samulle ja no Ricolle, molemmille.” Emily hymähti. Petra yritti hymyillä.
”Mikä sulla on serkkuas vastaan?”
”Se, että herra liero tunnusti..” Emily aloitti.
”TURPA KIINNI EM!” Samu huusi toiselta puolen kenttää. Emily rupesi nauramaan.
”Ilmeisesti serkkupoika on tarkka asioistaan.” Hän totesi ja lähti pois aidalta jättäen Petran yksin.

Petra jäi katselemaan Samun ja Ricon työskentelyä. Välillä pojan ja hevosen välillä vallitsi täydellinen harmonia ja Rico todellakin näytti hintansa arvoiselta. Välillä ori sai kuitenkin päähänsä saada ihme kohtauksen ja Samu sai tehdä paljon töitä saadakseen hevosen taas tottelemaan. Petra muisti, miten voimakas ori saattoi parhaillaan olla, kun se halusi ottaa vallan.
Samu lopetteli puolen tunnin päästä ja pysähtyi jälleen Petran eteen. Hän laskeutui hevosen selästä sulavasti, veti kypärän päähänsä ja pörrötti tummia hiuksiaan.
Petra mutristi suutaan ja Samu huomasi sen.
”No? Mikä vika tummissa hiuksissa on?” Poika kysyi.
”Ei mikään, sä vaan näytät liian fiksulta nyt.” Petra mutisi. Samun huulille levisi virne.
”Ja mä en saa näyttää fiksulta, enhän?”
”Et. Eikä tumma käy sulle, kerran blondi aina blondi.”
”Aijaa.. Niin olevinaan, se vaan johtuu siitä, että sä näit mut ensin blondina. Tää on muuten lähempänä mun oikeeta väriä, ku vaalee.”
”Eikä..”
”Tai sitten se on vain sitä, että mä näytän sun mielestä paremmalta blondina?” Samu ehdotti ja katsoi Petraa silmiin. Pojan katse oli niin.. Samumainen, täynnä kiusoittelua, mutta silti hellä ja kysyvä. Petra käänsi katseensa pois.
”Meetkö sä Alicella?” Poika kysyi.
”Hmm. en tiedä jaksanko tapella sen kanssa nyt.”
”Mene Andylla, mä voin ottaa Alicen ja tapella sen kanssa sun puolesta. Mulla ei sentään oo krapulaa.” Samu naurahti. Petra tuhahti.
”Etkö sä ottanu mitään? Eilen siis..?”
Samu naurahti.
”En yhtä paljon kuin sä. Muistatko sä mitään?” Samu kysyi. Petra oli hetken vaiti, mutta pudisti sitten päätään.
”En, miten niin?”
Samu hymyili. ”Hyvä. Ei mitään.”
”Samu! Kerro, pitääkö mun muistaa jotain? Tai tietää?”
Poika ei kuitenkaan vastannut mitään, vaan lähti taluttamaan Ricoa kohti tallia.
”Mennään laittamaan hevoset.” Hän totesi.
”Samu!” Petra kivahti ja lähti pojan perään.

*

Andylla oli niin helppo ratsastaa. Hevonen oli jälleen kuin unelma, toimi moitteettomasti pienimmästäkin avusta ja teki kaiken mitä Petra vain pyysi. Vaikka tytön olo oli vieläkin huono, elämä alkoi tuntua ihan siedettävältä.
Alice kokeili Samua, mutta poika laittoi sille luun kurkkuun melkein heti päästyään tamman satulaan.
”Tämä hevonen alkaa oppia.” Samu huomautti väistättäessään nöyränä kulkevaa kimoa kohti uraa. Petra naurahti ja nosti kypärän lippaa ylemmäs. Samun kypärä tuntui valahtavan silmille joka kolmas sekunti. Hänen omansa oli jäänyt sisälle ja Petran päässä oleva GPA oli tietenkin Samun varakypärä.

Tunnin päästä Petra pysäytti Andyn kentän keskelle ja hengähti syvään. Samu toi Alicen Andyn viereen ja pysäytti sen. Tamma kiskaisi päänsä alas ja hankasi turpaansa jalkaansa.
”Andy toimii sinulla hyvin, kuten Sarahkin sanoi.” Samu totesi ja otti kypärän päästään.
”Se on niin kuuliainen..” Petra huomautti ja poika nyökkäsi.
”Aivan. Vaan eipä ole enää, jos minä nousen sen selkään. Kuule.. kiinnostaisiko sinua osallistua sillä ensi sunnuntain kisoihin?”
Samun kysymys ihmetytti Petraa. Samuko antaisi hänen osallistua Andylla kisoihin?
”Esteitä vai koulua?” Petra kysyi.
”Esteitä. Parin kilometrin päässä on hallikisat, luokat lähtee metristä ylöspäin.” Poika totesi.
”Entä Alice? Mä olin ajatellu, että jos kokeilisin mennä sillä jotkut luokat.. ei mulla oo tuhottomasti rahaa maksaa monia osallistumisia.”
”Mä voin maksaa Andyn maksut.”
”Ei, ei käy.”
”Miksi ei?” Samu näytti häkeltyneeltä.
”En mä voi antaa sun maksaa..”
”Entä jos mä menisin Alicella? Veikkaan, että sulla olis paremmat mahkut selviytyä radalta hengissä Andyn kanssa.” Samu sanoi.
”Kiitos vaan, tosi kiva Samu. Mä pärjään ihan hyvin Alicen kanssa.” Petra laskeutui Andyn selästä ja ojensi ohjia Samulle. Toinen tuli myös alas satulasta ja otti ohjat käsiinsä. Petra nappasi Alicen ohjat, mulkaisi Samua ja lähti tallille.

Samu jäi seisomaan kentälle Andy vieressään. Ori tökki poikaa selkään, mutta Samu ei välittänyt. Miten Petra saattoi suuttua joka asiasta? Joka hemmetin asiasta jonka Samu teki tai sanoi.
Poika potkaisi hiekkaa, joka pöllähti. Andy liikahti sivummalle.
”Naiset.” Samu lausahti.
”Uskomattoman arvaamattomia. Mikä minussa on muka vikana? Mitä minä muka sanoin?” Poika jutteli Andylle. Ori ei kuitenkaan vastannut.

*

----

Tässäpä teille :) Tuhannet pahoittelut pitkästä tauosta, mutta toivottavasti tämä pidempi pätkä nyt vähän auttaisi asiaan.

Lähettäjä: maukka. 
Päivämäärä:   20.4.10 16:09:53

murr tota petraa. eikö se nyt tajua lämmetä samulle. :(

samu♥

Lähettäjä: Peeak (ek) 
Päivämäärä:   20.4.10 16:22:52

jee jatkoa<3

Lähettäjä: Sheala~ 
Päivämäärä:   20.4.10 17:32:02

JEEEE JATKOA <3 :))

Lähettäjä: bimbo-blondi 
Päivämäärä:   20.4.10 19:55:35

tä on nii mahtavaa luettavaa ettei toista! <3 jatkoa! ((:

Lähettäjä: paistinpannupoika 
Päivämäärä:   20.4.10 20:13:48

ihananana <3 :)) eikö vois tulla noita pätkiä aikasemminki ? :P

Lähettäjä: ananas. 
Päivämäärä:   20.4.10 20:17:31

Samu<3

jatka :D

Lähettäjä: Johannna 
Päivämäärä:   20.4.10 23:09:17

Ihanan pitkä jatko♥
Samu♥Petra!!!♥♥♥

Lähettäjä: hAH 
Päivämäärä:   21.4.10 08:28:15

Samu on ihan täydellisen ihana!<3 Kiva ku Petraki on alkanu ees jossain suhteessa lämmetä sille. Ootan innolla mitä seuraavaks tapahtuu ;) Samun oot osannu luoda niin äärettömän ihanaks, että mieki täällä punastelen :D

Lähettäjä: suvi 
Päivämäärä:   22.4.10 19:15:04

upp

Lähettäjä: Rikxo 
Päivämäärä:   22.4.10 19:47:07

Laitappa jatkoa

Lähettäjä: kirata 
Päivämäärä:   24.4.10 21:34:44

Lähettäjä: hAH
Päivämäärä: 21.4.10 08:28:15

Samu on ihan täydellisen ihana!<3 Kiva ku Petraki on alkanu ees jossain suhteessa lämmetä sille. Ootan innolla mitä seuraavaks tapahtuu ;) Samun oot osannu luoda niin äärettömän ihanaks, että mieki täällä punastelen :D

Lähettäjä: suvi 
Päivämäärä:   30.4.10 20:21:45

Mikä siinä Samussa muka kiehtoo :DD

Lähettäjä: ananas. 
Päivämäärä:   30.4.10 21:00:43

Kaikki, samu on ihana :D

Lähettäjä: suvi 
Päivämäärä:   4.5.10 22:52:23

Petra vietti seuraavan tunnin Alicen parissa. Tyttö harjasi hevosen huolellisesti ja jäi toviksi rapsuttelemaan sitä korvien takaa. Tamma laski päätään ja nautti hellyydenosoituksista.
Kun Petra oli valmis, hän palautti Samun kypärän takaisin pojan kaapin päälle.
Tyttö kääntyi lähteäkseen ja otti askeleen, mutta lattialle jätetty sanko sai Petran kompastumaan.
”Varovasti.” Samu huomautti ja nappasi Petrasta kiinni, ennen kuin tämä kaatui. Seuraavaksi tyttö huomasi olevansa Samu sylissä ja katsovansa pojan silmiin. Satulahuoneeseen laskeutui hiljaisuus ja ilmapiiri oli jännittynyt. Petra tunsi ahdistuvansa pojan läheisyydestä, mutta Samu ei irrottanut otettaan.
”Samu.” Petra lausahti.
”Niin?”
”Päästä.”
”Ai, anteeksi.” Samu mutisi ja irrotti otteensa. Tyttö astahti kauemmas, katsahti Samuun kerran ja kiersi sitten pojan suunnaten ovelle. Hän oli melkein poistumassa huoneesta, kun Samu avasi suunsa ja sanoi jotain, mitä Petra ei olisi osannut odottaa.
”Olen pahoillani.”
Tyttö pysähtyi ja kääntyi ympäri, kohdaten Samun katseen.
”Olen pahoillani, jos sanoin jotain mikä pahoitti mielesi. Puhuin ajattelematta.” Poika pahoitteli. Petra nyökkäsi. Samu astui lähemmäs.
”Petra..” Poika aloitti, hän otti taas askeleen lähemmäs ja otti Petran käden omaansa. Tyttö katsoi toiseen tyhmänä, mitä Samulla oli mielessä?
Asia ei jäänyt enää epäselväksi. Samu kumartui ja painoi huulensa Petran huulille.
Suudelma oli lyhyt. Samu lopetti suudelman, katsoi tyttöä silmiin ja nosti kätensä tämän poskelle.
Petra oli täysin lamautunut.
”Mä en anna sun mennä.” Samu kuiskasi.
”Meillä ei oo enää mitään.”
”Voi olla.”
”Ei. Samu, älä herättele turhia toiveita. Lopeta, älä tavoittele mua enää.” Petra yritti estää ääntään tärisemästä. Samu oli hänelle tärkeä, tärkeämpi kuin tyttö saattoi myöntää itselleen.
”En anna periksi, sä vastasit siihen suudelmaan..”
”Sun pitää. Mä en halua, että sä satutat mua taas.”
”Petra mulla ei oo koskaan ollu tarkotus satuttaa, ei koskaan.. Mä oon sun niin pitkään, kun sä haluat mut.”
Petran silmäkulmasta valui kyynel.
”Mä en halua sua, en mun elämääni. Usko se ja anna olla, me ollaan eri maailmoista. Tää ei tuu koskaan toimimaan…”
Petran sanat olivat isku suoraan Samun sydämeen. Poika pudisti päätään voimatta uskoa asiaa todeksi. Petra kääntyi ja lähti pois satulahuoneesta.
Samu nojasi lähimpään seinään ja sulki silmänsä. Miten pahalta olo saattoikaan tuntua, kun elämässä ei ollut enää mitään tavoittelemisen arvoista. Tähän asti Samulla oli ollut pieni toivonkipinä siitä, että Petra olisi saattanut antaa anteeksi ja yrittää palata entiseen. Nyt se oli kuollut. Pojan sisimmässä kävi ajatus hänestä ja Petrasta vain kavereina, mutta se tuntui toivottoman naurettavalta. Samu ei halunnut olla Petran kaveri. Hän halusi tytön itselleen, kokonaan omakseen. Toisen näkeminen jonkun muun kanssa.. se teki pahaa, tulisi aina tekemään.


*

Petra meni suoraan sisälle ja omaan huoneeseensa. Tyttö heittäytyi sängylle ja painoi päänsä tyynyyn.
Hélvetin Samu. Poika ei ymmärtänyt mitään, ei kerta kaikkiaan mitään. Petra tiesi, että Samu matkustelisi ja tulisi aina reissaamaan kisamatkoilla ja ulkomailla ja joka paikassa. Petra.. hänellä ei ollut sitä mahdollisuutta. Ei rahaa, ei hevosta, ei taitoja.. Tyttö ei halunnut olematonta suhdetta, jossa kumpikaan ei koskaan näkisi toisiaan. Sitä paitsi se teko, jonka Samu hänelle teki.. poikaan ei ollut luottaminen. Ainakaan Petra ei pystynyt antamaan itselleen lupaa luottaa toiseen.

Petran puhelin soi. Tyttö hätkähti hereille unestaan ja vastasi puheluun unisella äänellä.
”Onko parempi olo?” Christianin ääni kysyi.
”Joo, vähän.” Tyttö vastasi. Hetken oli aivan hiljaista, sitten Christian puhui taas.
”Kuule, meidän pitää puhua… yhdestä asiasta.” Poika totesi. Petra oli vaiti, mistä asiasta? Oliko hän tehnyt kännispäissään jotain, mistä Christian nyt läksyttäisi häntä?
”Okei. Puhu.” Petra pyysi.
”Voidaanko nähdä?”
”Juu.”
”Tuun sinne ihan kohta. Moimoi.”
”Juu.” Petra vastasi ja sulki puhelimen. Tyttö nousi ylös ja vilkaisi itseään peilistä. Vaikka hän oli nukahtanut, silmät olivat punaiset. Petra pesi kasvonsa ja vaihtoi hieman siistimmät vaatteet yllensä. Sen jälkeen tyttö nappasi hupparin päälleen ja lähti alakertaan.

Koska Sarah oli edelleen reissussa, häntä ei näkynyt alakerrassa. Risto istui olohuoneessa Samun kanssa ja jutteli jostain. Kumpikin nosti katseensa Petraan, kun tämä kulki olohuoneen ohitse.
Samu oli jo hetken nousemassa ylös ja lähtemässä Petran perään, mutta tyttö kiiruhti pois poikien näköpiiristä.

Petra pääsi pihalle ja kerkesi odottaa ehkä viisi minuuttia, kun Christianin auto ajoi pihaan. Poika pysäytti autonsa aivan Petran viereen ja astui ulos autosta. Hän kiersi Petran luokse ja otti tytön käden omaansa.
”Kuule..”
”No?”
”Musta vähän tuntuu, että sulla on joku muu mielessä.” Christian sanoi suoraan. Petra pudisti päätään, mutta ilmeisesti tytön ilme kertoi muuta.
”Ei..”
”Samu kenties?” Christian sanoi hiljaa. Poika piti katseensa Petran kasvoissa ja yritti tavoittaa tytön katsetta. Petra taas katseli kaikkialle muualle kuin Christianiin.
”Yhteinen menneisyys.. tietenkin. Olisi pitänyt arvata aikaisemmin.”
”Christian, älä..” Petra pyysi.
”Ei, se on okei. Mutta pysytään kavereina, jooko?”
Petra ei saanut sanotuksi sanaakaan. Christian halusi olla vain ystävä? Tyttö nyökkäsi pienesti. Poika teki samoin ja kumartui painamaan huulensa Petran huulille lyhyeen suudelmaan.
”Teistä tulee hyvä pari.” Hän totesi ja palasi autoonsa. Moottori kehräsi tovin, kunnes auto ajoi pois pihasta.
Petra jäi seisomaan pimeälle pihalle ja kosketti huuliaan. Samu oli niin paljon parempi suutelija..
Tyttö läppäisi itseään poskelle, tajutessaan mitä hän ajatteli. Se oli ohi, heillä ei enää ollut mitään. Petra oli itse todennut sen, sanonut Samulle, että toisella ei ollut enää mitään sijaa hänen elämässään. Petra pudisti päätään yrittäen selvittää ajatuksiaan, mutta se ei onnistunut. Lopulta tyttö luovutti ja lähti takaisin sisälle. Sisimmässään hänellä oli outo tunne, Petra ei ollut vähääkään surullinen Christianin pyynnöstä olla vain ystäviä.

Ulko-ovella Petraa tulivat vastaan Samu ja Risto. Samu vilkaisi Petraan, mutta jatkoi matkaansa kohti tallia. Risto pysähtyi portaille.
”Mitä Christian teki täällä?” Risto kysyi. Tyttö pudisti päätään.
”Ei mitään.”
”Okei. Tuutko iltatalliin?”
”En.” Petra vastasi ja meni sisälle. Risto kohautti olkapäitään ja lähti Samun perässä talliin.

*

Sarah palasi kotiin seuraavana päivänä aikaisin aamulla. Hevoskauppoja ei ollut tullut, sillä Samun tädin tarkastama hevonen ei ollut hänen mieleensä. Nainen kertoi lähtevänsä uudelle reissulle seuraavana viikonloppuna ja oli onnellisen tietämätön Katien ja Kiian järjestämistä pikkujoulubileistä. Jouluun oli kaksi viikkoa, eikä Petra ollut pahemmin ajatellut joululahjoja. Tosin hän oli lähettänyt kuun alussa pienen paketin äidilleen ja Anskulle.

Petralla oli edessään aamutalli. Viiden siivotun karsinan jälkeen hän tunsi vasta heräilevänsä ja sen jälkeen aika tuntui kuluvan paljon hitaammin, kuin siinä unihorroksessa missä tyttö oli aina aamuisin.
”Petra, voisitko tehdä palveluksen?” Sarah tuli Andyn karsinalle. Petra kääntyi naista kohti.
”Totta kai, mitä vain.” Tyttö totesi ja laittoi talikon nojaamaan seinään.
”Minun täytyy lähteä käymää kaupungissa ja nämä pitäisi viedä sisälle.” Sarah nosti kahta muovikassia. Petra nyökkäsi ja otti muovikasit Sarahilta.
”Minne vien ne?”
”Viskaa Samun pöydälle. Kiitos Petra, nähdään myöhemmin.”
Petra lähti sisään siivottuaan Andyn karsinan loppuun. Tyttö jätti kenkänsä eteiseen ja kiipesi yläkertaan. Samun oven edessä Petra epäröi hetken, mutta työnsi oven auki ja astui huoneeseen.
Samu oli yllättävän siisti pojaksi, mitään ylimääräistä ei lojunut lattialla, sänky oli pedattu ja pöytä oli siistissä kunnossa. Petra jätti muovikassit pöydälle ja kääntyi lähteäkseen, kun Samu avasi pesuhuoneensa oven ja astui huoneeseen pyyhe lanteillaan haroen märkiä hiuksiaan.
Petra jäi hetkeksi tuijottamaan Samua, mutta kääntyi sitten nopeasti selin toiseen.
”Tulitko moikkaamaan vai?” Poika kysyi.
”Sarahilla oli jotain kamoja sulle..” Petra änkytti ja osoitti pöytää.
”Aa joo, hitto, siellä on pari juttua mitkä pitää viedä talliin. Kehtaatko?”
”Joo.”
”Okei, oota, mä laitan housut jalkaan.” Samu totesi. Petra nosti varmuuden vuoksi vielä käden silmilleen. Samu huomasi eleen ja naurahti itsekseen.
Poika veti bokserit ja farkut jalkaansa ja meni pöydän luo ja alkoi etsiä talliin meneviä tavaroita.
Petra uskaltautui avaamaan silmänsä ja kääntymään poikaa kohden.
Tyttö oli nähnyt Samun ilman paitaa vain muutaman kerran ja toisen ylävartalo oli aina silmänruokaa. Missä välissä poika kerkesi treenata?
Samu ojensi kahdet päitset ja yhden satulahuovan Petralle ja tämä otti ne vastaan.
”Ne menee satulahuoneeseen. Laita vaikka mun kaappiin.”
”Okei.”
”Tuijottaminen on muuten epäkohteliasta.” Samu huomautti. Petra yritti näyttää pahoittelevalta ja käänsi katseensa pois.
”Sori, mä meen nyt..” Tyttö mutisi ja lähti huoneesta niin nopeasti kuin vain pystyi.

*

-------------

tässä teille jatkoa ;)

Lähettäjä: hAH 
Päivämäärä:   5.5.10 08:02:01

eiluojaa!<3 Ihanaa, kiitos! Samu ja Petra on paras pari! :))

Lähettäjä: paistinpannupoika 
Päivämäärä:   5.5.10 09:47:25

uuhh lisää :--P

Lähettäjä: ananas. 
Päivämäärä:   5.5.10 16:09:18

Samu ja Petra yhteen :D

Lähettäjä: riina 
Päivämäärä:   5.5.10 17:07:01

awawawwa <33 toi samu on niii sulonen ja toi petra sopii sille ku nenä päähän<3 JATKOA ((:

Lähettäjä: Johannna 
Päivämäärä:   5.5.10 20:49:11

PETRA ON IHASTUNU !!!! NYT Samu ja Petra yhtee uuestaa!!!!!!!!! Awwwwwsss

Lähettäjä: Peeak (ek) 
Päivämäärä:   5.5.10 20:58:54

petra ja samu yhteeeeeen :D

Lähettäjä: bimbo-blondi 
Päivämäärä:   8.5.10 17:05:18

uijuijuij jatkoa oli tullu <3 olis kyllä aivan mahtavaa jos samu ja petra vielä päätyis yhteen :D ja jatkoa nopeasti ! (:

Lähettäjä: Crudo. 
Päivämäärä:   8.5.10 20:03:04

Mää haluan jo jatkoa! :>

Lähettäjä: Sheala~ 
Päivämäärä:   13.5.10 19:45:29

upup jatkoa vaan (:

Lähettäjä: suvi 
Päivämäärä:   18.5.10 23:54:21

*

Päivällinen oli ahdistava. Ainut vapaa paikka oli Samua vastapäätä ja se tarkoitti katsekontaktia, jos Petra vain sattui nostamaan katseensa lautasestaan. Muut juttelivat tavallisesti ja kyselivät Sarahilta viikonlopun reissusta. Petrakin esitti muutaman kysymyksen, mutta tyytyi sitten olemaan hiljaa.
Ruuan jälkeen vuorossa oli Alicen puunaus. Tamma oli likaistakin likaisempi, joten Petra päätti pestä tamman. Hevonen odotti portilla ja tuli auliisti pesukarsinaan. Tyttö rapsutteli sitä hetken ja harjasi siitä pahimmat kurat pois, ennen kuin hän aloitti pesemisen.
Alice ravisteli itseään joka kolmas sekunti, minkä vuoksi kaikki vesi roiskui Petran päälle sitä mukaan, mitä tyttö kerkesi Alicea kastella.

Kun tamma oli puhdas ja kuivumassa punainen loimi päällään omassa karsinassaan, Petra hengähti hetken. Hengähdystaukoa kesti korkeintaan viisi minuuttia, kun Katie kävelytti hevosensa sisään ja heitti ohjat Petralle.
”Se kaipaa pesun.” Katie tokaisi ja katosi paikalta. Petra jäi seisomaan käytävälle hevosen ohjat käsissään. Helvétin hevosenomistajat, jotka eivät voineet hoitaa hevostaan ratsastuksen jälkeen.
Tyttö vei ruunan karsinaansa ja purki siltä varusteet, kääri pintelit ja vei pesukarsinaan.
Kaikki olisi sujunut varmasti nopeasti, jos Katien hevonen ei olisi pelännyt vettä. Se riuhtoutui ja potkiutui minkä kerkesi. Petra sai jopa hampaista olkapäähänsä. Olkapäähän sattui, joten Petra huuteli ruunan shampoosta nopeasti ja vei sen karsinaansa. Sitten hän lähti sisälle vaihtamaan yllensä jotain kuivaa.

Riisuessaan paitansa huoneessaan Petra vilkaisi olkapäätään peilin kautta. Sitä alkoi pikkuhiljaa koristamaa iso, tumma mustelma. Hampaanjäljet näkyivät selvästi.
”Auts.” Petra henkäisi ja kaivoi kaapistaan kuivan topin ja t-paidan, sekä farkut. Tyttö päätti olla menemättä talliin, koska yksikin pestävä hevonen lisää saisi hänet huutamaan. Siispä Petra laahusti alakertaan ja valloitti olohuoneen isoimman sohvan.
”Laiskimus.”
Petra tunnisti äänen ja päätti olla kääntämättä edes katsettaan.
”Sotavamma.” Tyttö tokaisi.
”Ai mikä?” Samu kysyi.
”Sotavamma.” Petra sanoi uudelleen. Poika naurahti ja istui sohvan reunalle Petran viereen. Tyttö ei tehnyt elettäkään tehdäkseen toiselle tilaa.
”Kenellä? Sinullako? Nyt huijaat.”
”En.” Petra vastasi ja nosti t-paitansa hihaa ja paljasti olkapäänsä. Samu vislasi.
”Näytä.” Poika pyysi. Petra pudisti päätään, mutta Samu hoputti tytön istumaan tämän löhöilyasennosta ja katsoi olkapäätä tarkemmin.
”Hevonen kenties vai joku uusi jätkä..?”
Petra tuuppasi Samun kauemmas, mutta poika vain hymyili.
”Ai sotavamma! Otitko yhteen Kiian kanssa?”
Petra muljautti silmiään.
”En, vaan Katien hevosen kanssa.” Tyttö myönsi lopulta. Samu nyökkäsi.
”Auttaisko siihen kylmä?”
Petra pudisti päätään.
”En usko.”
”Mikäs sitten?” Poika kysyi ja katsoi Petraa silmiin. Tyttö kohautti olkapäitään.
”Ehkä se, että saan olla rauhassa?”
Samu nyökkäsi ja nousi ylös sohvalta
”Sua ei siis ilmeisesti saa ratsastamaan Andya tuolla olkapäällä?”
”Ei tänään. Sattuu liikaa.”
”Ota särkylääke?” Samu ehdotti ja vilkaisi vielä sohvalla istuvaan Petraan ennen kuin katosi olohuoneen oviaukosta.
Tyttö lösähti takaisin selälleen ja painoi päänsä sohvan käsinojaan. Ei hän jaksanut lähteä edes hakemaan särkylääkettä. Petra kurkotti pöydältä kaukosäätimen käteensä ja rupesi vaihtelemaan kanavia.

”Kelpaako?” Samu kysyi astellessaan huoneeseen vesilasi kädessään ja särkylääke toisessa. Petra vavahti hereille horroksestaan, johon hän oli kerinnyt väsymykseltään vaipua.
Samu istui taas sohvanreunalle ja ojensi vesilasin ja tabletin tytölle. Petra könysi ylös ja otti lasin pojalta.
”Ei burana auta mustelmiin..” Tyttö totesi.
”Ei ehkä, mutta kyllä se kipuun auttaa.”
”No kiitos.” Petra hymähti ja laittoi tabletin suuhunsa juoden vettä päälle. Samu otti lasin takaisin, mutta ei lähtenyt mihinkään. Nuorten välillä oli hetken hiljaisuus, jonka kuitenkin kohta rikkoi Samu.
”Kuule siitä huoneesta..”
”Mm…niin?”
”Sitä ei kulma nyt laitetakkaan kuntoon ihan heti, vaikka niin oli tarkotus..” Samu totesi vaitonaisena. Poika tiesi miten paljon Kiia ja Petra pitivät toisistaan ja miten sopusointuista heidän yhteisasumisensa oli.
”Mitä? Mä oon yli kolme kuukautta pysyny suht järjissäni, vaan koska ajattelin että pääsen Kiiasta eroon..” Petra kivahti.
”Mä tiedän, mutta sille ei voi mitään, että meillä ei oo nyt tarvikkeita jatkaa sitä huonetta ja ilmeisesti se takka pitää nyt sittenkin korjata jollain tavalla. Siinä kestää, ja Sarah ei nyt jaksa ajatella asiaa kun on joulukiireitä, ja talli täynnä, ja paljon valmennettavia..”
Petra tuhahti kapinallisesti.
”Mutta..”
”Mutta mitä?”
”Anna mä nyt kerron loppuun hömppä.” Samu naurahti toppuutellessaan innokasta tyttöä. ”Ainahan sä voit tulla mun huoneeseen..”
”Samu! Älä unta näe! Kyllä mä kestän Kiiaa vielä.”
”Mun vieressä on tilaa.” Poika totesi uudelleen ja virnisti. Petra pudisti päätään ja katsoi poikaan vakavasti. Miksi Samu ei vain antanut olla? Oliko poika kuullut hänestä ja Christianista?
”Lopeta, jooko?” Tyttö pyysi.
”Sä saat mun huoneen ja mä voin mennä jonnekin muualle. Petra.. mä vaadin.” Samu yritti tavoitella tytön katsetta.
”Te saatte kohta tappelun aikaan Kiian kanssa ja.. mä yritän näyttää sulle, että me voidaan olla vain kavereita..” Poika jatkoi.
Petra mietti hetken. Samun viimeinen lause kuulosti Petra korvaan katkeralta, mutta tyttöä ihmetytti se, että Samu oli saanut jotain sellaista sanottua. Ajatus oli kutkuttava, mutta käytännössä se voisi olla vaikeaa, Petrankin puolesta. Tyttö ei ollut varma tunteistaan, ei varsinkaan nyt kun tuntui, että Samu oli antanut periksi.
”Mä en halua ajaa sua pois sun huoneesta.” Petra totesi viimein. Samun huulille nousi hymy.
”Ei se haittaa.”
”Haittaa se mua. Mä voin tulla patjalle.”
”Ei käy. Sä saan sängyn, mä meen patjalle, piste. Asia on sovittu nyt. Mennäänkö muuttamaan sut?” Samu kysyi.
”Okei.” Petra mutisi. Tyttö kömpi ylös ja lähti Samun kanssa yläkertaan.

*

Petra epäili samassa huoneessa asumista jo siitä hetkestä lähtien, kun hän astui tavaroineen Samun huoneeseen. Kun tyttö oli pakannut tavaroitaan, Kiia oli tullut huoneeseen ja kuullut suunnitelmasta. Toinen oli ilmoittanut, että Petralla ei olisi enää mitään asiaa takaisin Kiian huoneeseen. Samu oli vain kohauttanut olkapäitään ja todennut ettei menneeseen ollut paluuta. Petraa epäilytti enemmän ja enemmän joka minuutti.
Mitä jos kaikki ei toimisikaan, kuten oli tarkoitus? Minne Petra sitten menisi kuokkimaan? Emilyn luo? Riston huoneeseen? Risto ottaisi hänet ainakin huoneeseensa enemmän kuin mielellään, mutta Petra ei tiennyt olisikohan hän enää valmis uhrautumaan moiseen vain päästäkseen eroon Samusta.

Samu vaihtoi petivaatteet Petraa varten ja osoitti tytön tavaroille raivaamaansa tilaa.
”Onko tää nyt vähän silleen, että tää puoli on mun ja se sun?” Petra kysyi ja istui sängylle. Samu levitti juuri lakanaa patjalleen huoneen toiselle puolen. Poika naurahti.
”En mä sitä nyt ihan silleen suunnitellu..”
”No ei ehkä päivällä, mutta yöllä sä et tule tota matonreunaa lähemmäs.” Petra huomautti osoittaen sormellaan Samun valkoisen maton kauempaa reunaa. Poika kallisti päätään ja lopetti lakanan laittamisen. Hän katsoi kysyvästi Petraan.
”Luuletko sä, että mä syön sut vai?” Poika kysyi. Petra pudisti päätään.
”En.” Tyttö myönsi.
”Sä meinaat, että mä lähentelen.. Miksi sä edes tulit sitten, jos sä pelkäät, että mä tekisin jotain sellasta?” Samu kysyi antaen kuulua äänestään, että hän oli hitusen loukkaantunut tytön sanoista.
”Pitäähän mun nyt jotkut säännöt laittaa, jos kerta ollaan samojen seinien sisällä.” Petra yritti korjata sanojaan.
”Joo, niin varmaan.” Samu mutisi ja jatkoi lakanan kanssa taiteilua. Pojasta näki, ettei homma ollut täysin hallussa, mutta Petra ei mennyt auttamaan. Samu ei kuitenkaan olisi antanut hänen auttaa, joten se olisi ollut täysin turhaa työtä. Tyttö tiesi pojan omapäisyyden liiankin hyvin.
”Voi sitä, joka joutuu asumaan sun kanssas myöhemmin.” Samu totesi hetken päästä. Petra katsoi toiseen paheksuvasti.
”Miten niin myöhemmin?” Tyttö kysyi. Samu tyytyi vain virnistämään, mikä ärsytti Petraa suunnattomasti.
”Samu!”
”No?”
”Sano.” Petra komensi ja poika naurahti.
”Älä valihe mitään Christian hissukkaa, koska se jää heti sun tossun alle.” Samu huomautti. Petra kuunteli toisen sanoja suu auki.
”Mä en keskustele pojista sun kanssas.” Tyttö huomautti ja ilmeisesti huomautus oli Samusta hauska, sillä toinen hykerteli naurua.
”Okei. Onko muita sääntöjä kuin lähestymiskielto?”
”On. Mä pääsen suihkuun sillon kun mä haluan.”
”Okei.” Samu myönteli istuessaan valmiiksi saamalleen sängylle.
”Sä et koske mun tavaroihin.”
”Juu.” Poika myönteli.
”Oot hiljaa, jos lähet aikasemmin talliin, että mä en herää.” Petra sanoi seuraavan ehdon. Tämän kohdalla Samu hymyili.
”Mä en lupaa mitään.”
”Pakko.”
Samu pudisti päätään ja Petra tuhahti. Poika nousi ylös ja asteli vaatekaapilleen. Petra tajusi mitä Samu oli tekemässä, joten hänkin pomppasi ylös ja kiiruhti ovelle.
”Vielä yks. Sä et vaihda vaatteita, ennen kun mä olen lähteny pois tästä huoneesta ja toisin päin.”
”Sit mä en lähde ikinä.” Poika totesi ja virnisti taas niin Samumaisesti, kuin ikinä osasi. Petra näytti pojalle kieltä ja katosi käytävään.

*

------------------

vähä lyhyt mutta jotain kuitenkin :)

Lähettäjä: Peeak (ek) 
Päivämäärä:   19.5.10 17:26:54

oi jatkoo<3

Lähettäjä: paistinpannupoika 
Päivämäärä:   19.5.10 17:48:13

jatkoa ! :)

Lähettäjä: bimbo-blondi 
Päivämäärä:   23.5.10 01:31:09

äää aaw<3 nyt reippaasti jatkoa tulemaan! ((:

Lähettäjä: Johannna 
Päivämäärä:   23.5.10 21:17:56

IHANAA ku ne on sit samas huoneess.. Perta huijjaa ku uskottelee itelleen ettei ois enää Samun perään..!
SAMU <3 Petra

Lähettäjä: Saana 
Päivämäärä:   23.5.10 22:24:20

jatkoa ;P

Lähettäjä: ananas. 
Päivämäärä:   23.5.10 22:37:09

ihanaa ja petra lämpenemään kiitos :D

Ei käy. Sä saan sängyn, mä meen patjalle, piste.
>saat ;)

Lähettäjä: flanelli 
Päivämäärä:   24.5.10 00:01:55

Mä olin ihan unohtanut tän! Nyt tahtoo lisää!!

Lähettäjä: bimbo-blondi 
Päivämäärä:   27.5.10 21:29:00

jatkoaa :DD

Lähettäjä: Johannna 
Päivämäärä:   29.5.10 19:16:08

uppatirllaa!! hyppy!<3

Lähettäjä: paistinpannupoika 
Päivämäärä:   31.5.10 16:01:16

uppista! :)

Lähettäjä: hAH 
Päivämäärä:   31.5.10 21:08:48

jatkoah. :))

Lähettäjä: suvi 
Päivämäärä:   31.5.10 23:20:38

Sori tästä tauosta, mutta kyllä te saatte jatkoa piakkoin.

Lähettäjä: paistinpannupoika 
Päivämäärä:   1.6.10 20:28:27

juu no jatkoa odotellessa ! :))

Lähettäjä: :) 
Päivämäärä:   2.6.10 18:10:04

Aika mielettömän hyvä tarina. Kirjotat hyvin ja tekstiäs on helppo ja kiva lukee. Samu<3Petra ja jatkoa pyydän myös minä. :)

Lähettäjä: elwaen- 
Päivämäärä:   2.6.10 18:43:32

jatkuisko tää jo kohta? =)

Lähettäjä: paistinpannupoika 
Päivämäärä:   3.6.10 21:00:50

uppista hupsista ! :))

Lähettäjä: gg 
Päivämäärä:   4.6.10 12:43:46

jatkooo

Lähettäjä: Johannna 
Päivämäärä:   4.6.10 17:31:45

hUPpelis :)<3!

Lähettäjä: nuim 
Päivämäärä:   4.6.10 19:03:32

Jessus miten hyvä tarina! Luin just koko topan ja oottelen innolla mahtavaa jatkoa :D

Lähettäjä: M<33 
Päivämäärä:   5.6.10 12:22:30

loman kunniaks jatkoa ? :)

Lähettäjä: eveee 
Päivämäärä:   8.6.10 05:37:53

Luin just tän ja can u imaginen ja täytyy sanoa, että tää on tosi hyvä! :) pikaiseen vain jatkoa<3

Lähettäjä: gg 
Päivämäärä:   8.6.10 15:25:32

Mikä on Can u imagine, suvin toinen tarina? jos on niin linkittäkää, pakko saada lukea jotain hyvää tarinaa sillä aikaa kun tälle odottelee jatkoa!

Lähettäjä: Crudo. 
Päivämäärä:   8.6.10 16:04:54

http://forum.hevostalli.net/read.php?f=11&i=747118&t=747118 Can you imagine? -tarina

Lähettäjä: popopop 
Päivämäärä:   8.6.10 18:00:33

Luin nyt nää molemmat tarinoista läpi, ja kyllä sai ykkössian HT-netin tarinoissa! :>

Jatkoa vaan voisi tulla useammin kun kerran kuussa..

Lähettäjä: Johannna 
Päivämäärä:   8.6.10 19:30:42

Mahtis tarina oikeesti<33 :)

Voii eiikä :/ lähen huomen lomalle :) nii en pääse nettiiin pitkääään aikaan :')

Lähettäjä: maukka. 
Päivämäärä:   10.6.10 04:44:02

jatkoa odotellessa. :)