|
Lähettäjä: suvi
Päivämäärä: 10.11.09 18:31:52
(Tämä oikealla nimimerkillä, jätetään se toinen rauhaan)
Koulu teettää paljon hommaa, joten sen takia jatkopätkiä tulee vähän harvemmin. Olen hyvin pahoillani asiasta.. :/
Yrittäkää kuitenkin jaksaa odottaa, kyllä se vielä jatkuu ;)
Tarina on siis jatkoa tarinasta Can you imagine? joka löytyy kokonaisuudessaan täältä:
http://forum.hevostalli.net/read.php?f=11&i=747118&t=747118
Tarina on nuoriso- ja hevostarina, jossa on mukana draamaa ja romantiikkaa.
Kommentti on enemmän kuin tervetullutta, kertokaa mistä pidätte, mistä ette pidä, lempihahmo?, inhokkihahmo?, paras kohta?, kirjoitusvirheitä?, asiavirheitä? ja ihan mitä ikinä keksitte.
Kunnioitan kunnon kommentteja todella ;)
Toivottavasti alkulöpinöistä ei unohtunu mitään.. pitää lisäillä sitten aina jonnekkin väliin, jos oon unohtanu jotain :)
Please, enjoy it ;) (and comment..)
(Alku on nyt samalla tavalla kuin aikaisemmassa topikissa, sillä en ole kerennyt korjailemaan vuorosanoja yms.)
-----
Let it go already..
”Nyt tuut Petra!” Ansku komensi jämäkästi ja repi Petran peittoa. Petra piti peitostaan itsepintaisesti kiinni, mutta lopulta Ansku sai sen vedettyä lattialle. Petra tuhahti ja nosti päätään sen verran, että sai tyynyn päänsä alta. Tyttö laittoi sen kasvoilleen ja yritti jatkaa nukkumistaan.
Ansku huokaisi kovaäänisesti ja rupesi kiskomaan tyynyä pois.
”Et ota sitä, anna mun nukkua!” Petra komensi.
”Sä oot nukkunu koko kesän, vittú Petra, näkisit nyt missä kunnossa sä oot! Nyt lähet kyllä oikeesti ulos tai sä oot kalpee ku lakana kun koulut alkaa.” Ansku sanoi ja kiskaisi tyynyn pois Petralta. Petralla ei ollut muita mahdollisuuksia kuin nousta istumaan ja katsoa ystäväänsä murhaavasti. Hittoako hän halusi minnekään lähteä, ei pätkääkään.
”Saat viistoista minsaa aikaa laittautua, sit lähetään kaupungille.” Ansku huomautti ja lähti odottelemaan olohuoneeseen.
Petra hieroi silmiään ja kömpi seisaalleen. Tytöllä meni muutama minuutti heräilemiseen, mutta sen jälkeen Petra kiiruhti suihkuun ja yritti selviytyä kuivaamaan hiuksiaankin aikarajan puitteissa.
Koko kesä oli mennyt ohi. Oli vajaa viikko koulujen alkamiseen, mikä tietäisi taas sitä tylsääkin tylsempää arkirutiinia.
Kesän yli Petra oli konemaisesti käynyt hoitamassa Alicen ja liikuttanut tamman. Ainakaan siinä ei ollut mitään moitittavaa, toisin kuin Petrassa itsessään. Tyttö oli syönyt huonosti koko kesän, välttänyt parhaittensa mukaan kaikki Anskun suunnittelemat bileet, eikä edes ollut lähtenyt kaupungille, kun Ansku tai kukaan muu oli pyytänyt. Ilmeisesti Anskulle oli riittänyt ja toinen oli tullut raahaamaan Petran mukaansa.
Viidentoista minuutin aikaraja umpeutui ja Ansku tuli hoputtamaan Petraa, joka vielä suoristeli hiuksiaan saatuaan kuivattua hiuksensa ja laitettua vaatteet päälleen. Ansku huokaisi ja mutisi jotain Petran hitaudesta, kunnes istutti Petran tuoliin ja laittoi nopsasti Petran hiukset hyvin. Sen jälkeen Ansku meikkasi ystävänsä.
Kun Ansku oli valmis, Petra vilkaisi itseään peilistä, eikä ollut tunnistaa itseään ollenkaan. Ei hän käyttänyt näin paljon meikkiä!
”Hitto, mä näytän ihan húoralta!” Petra mutisi nyrpistäen nenäänsä.
”No saisitpahan edes jotain seuraa..” Ansku vastasi ja tuuppasi Petran liikkeelle.
Meni puolisen tuntia, ennen kuin tytöt olivat kaupungilla. Ansku halusi aivan ensin käydä vaateostoksilla. Petra raahautui mukana, vaikkei pahemmin jaksanut innostua siitä, että Ansku löysi itselleen sopivia vaatteita melkein jokaisesta liikkeestä mihin he sattuivat astumaan.
Lopulta, kun Anskukin oli saanut tarpeekseen shoppailemisesta, tytöt suuntasivat Mäkkäriin.
Petra ei aluksi tilannut mitään, mutta Ansku otti valtuudet tilata Petralle kanasalaatti.
Petra valitsi ensimmäisen pöydän minkä sattui näkemään ja Ansku toi tarjottimen pöytään, istuen Petraa vastapäätä. Punapää tökkäsi salaatin Petran nenän eteen.
”Koittasit jo päästä siitä yli..” Ansku kehotti. Petra kohautti vain olkapäitään ja keskittyi noukkimaan salaattia suuhunsa haarukalla.
”Mä oon päässy siitä yli.” Petra yritti vakuuttaa. Ansku naurahti väkinäisesti.
”Joo, niin varmaan.”
”Ihanpa oikeesti.” Petra tuhahti.
”Ihan miten vaan. Toi ei vaan oikeesti oo tervettä..” Ansku huomautti jättäen asian kuitenkin sikseen. Petra oli jo paranemaan päin, olihan toinen tullut sentään kaupungille.
*
”McDonalds then? Is it okey?” Yksi poika kysyi muidenkin mielipidettä paikasta, jossa voisi käydä syömässä jotain ennen muualle lähtemistä.
”Yeah, it’s okey to me and I don’t think Chris cares..” Toinen virkkoi vastaukseksi ja virnisti kolmannelle pojalle.
”What ever.. I’m so hungry..” Christian totesi ja naurahti. Samu nyökkäsi ja lähti kohti Mäkkäriä. Kyllä hän kaupungin tunsi, eikä se ollut oikeastaan muuttunut huomattavasti. Toiset pojat seurasivat Samua.
Mike työnsi Mäkkärin oven auki ja päästi Samun ja Christianin edeltä pikaruokaputiikkiin, sitten Mike tuli perässä.
Pojat jonottivat tovin kassalla ja pääsivät sitten tilaamaan. Kaikki tilasivat saman aterian ja saatuaan kaiken tarjottimille he kääntyivät etsimään pöytää. Samu huomasi pöydän, mutta niin tekivät Mike ja Christiankin. Mike huomautti jotain Christianille, joka oli samaa mieltä siitä, että Miken löytämä pöytä oli paljon parempi. Samu seurasi kaksikkoa Miken valitsemaan pöytään, vaikka ei tajunnutkaan, miksi pojat halusivat juuri kyseiseen pöytään ihmispaljouden keskellä, kun muuallakin oli tilaa.
Samu istui yksin toiselle puolelle ja Mike ja Christian istahtivat Samua vastapäätä.
”Wow, I had no idea how good looking girls you have here..” Mike hymähti. Samu nosti katseensa pöydästä, hän oli ollut ajatuksissaan eikä ollut kuunnellut Miken ja Christianin juttuja ollenkaan. Samu vilkaisi olkansa yli kääntyen hieman, jotta näkisi paremmin. Samu jähmettyi aloilleen tunnistaessaan tutut kasvonpiirteet. Ilmeisesti toinenkin oli nähnyt hänet.
Joku kiskaisi Samu hihasta ja poika käänsi katseensa pois Petran meikatuista kasvoista. Ilmeisesti Ansku oli ollut asialla, ei Petra yleensä ollut noin.. yli maskeerattu.. Toinen oli kaunis omana itsenään..
”Do you know them?” Mike kysyi Samulta, kun tämä vilkaisi kohti tyttöjä vielä kerran. Petra ei enää katsonut häneen.
Christian naurahti Miken vieressä.
”The black haired one looks like she’s gonna throw up.” Poika huomautti. Samun teki mieli motata Christiania.
”Yeah, I know them.” Samu vastasi. Samassa hän näki, kun Petra nousi ylös tuolistaan, otti takkinsa ja lähti pois paikalta. Ansku jäi ihmettelevänä istumaan paikoilleen, mutta tajusi sitten vilkaista taakseen. Samu kohtasi Anskun katseen. Tyttö nousi ylös ja tuli Samun pöydän luo.
”Moi.” Samu sai sanottua.
”Moi.” Ansku vastasi. ”Keitä nää on?” Tyttö kysyi vilkaisten hänelle tuiki tuntemattomiin poikiin.
”Mun kavereita Englannista. This is Anastacia, that’s Mike and that’s Christian.” Samu esitteli. Chris ja Mike nyökkäsivät tervehdykseksi. Mike vinkkasi Anskulle silmää.
”Hi, nice to meet you.” Ansku hymähti, mutta kiinnitti sitten huomionsa Samuun.
”Sä et tiedä missä pulassa sä oot.” Ansku huomautti vakavana.
”Mä en oo tehny mitään.” Samu totesi ja kohautti olkapäitään. Ansku nosti laukkunsa pöydälle ja istui Samun viereen.
”Mitä sä täällä teet?”
”Tulin käymään.”
”Ja satuttamaan Petraa lisää?” Ansku kysyi ivallisesti. Samu haroi hiuksiaan.
”En mä sillä..”
”Ai mitäs sitten? Víttu, se on ollu sun takia koko kesän ihan maassa!” Ansku korotti äänensävyään. Christian vislasi lyhyesti ja Mike purskahti nauramaan. Samu mulkaisi heitä pahasti, mutta kääntyi sitten Anskun puoleen.
”Kai mä saan olla missä mä haluun olla? Säkö sitä oot säätelemässä?” Samu kysyi turhautuneena. Aivan kuin kaikki olisi taas hänen syytään, vain ja ainoastaan Samun syytä..
”Ihan sama, mä lähen ettii Petran.” Ansku totesi, nousi ja lähti etsimään Petraa.
Samu veti syvään henkeä ja vilkaisi Anskun perään katsoviin ystäviinsä.
”She has a nice butt.” Mike totesi, Christian tirskahti.
“And the other one had too.” Chris huomautti. Samu huitaisi molempia tyhjällä tarjottimella.
”Oh, cut it out!” Samu tuhahti.
*
Petra käveli ripeästi bussipysäkille ja istui penkille odottamaan seuraavaa bussia. Tyttö ei pystynyt uskomaan sitä, että oli juuri nähnyt Samun. Mitä toinen teki Suomessa? Samunhan piti olla kiertämässä kilpailuja omien sanojensa perusteella, olla kaukana Suomesta.. Petra yritti kaikin tavoin työntää asian pois mielestään.
Ilma oli ollut koko päivän painostava, eikä Petra ihmetellyt yhtään, kun taivaalta alkoi sataa vettä. Ensin sitä tuli vähän, mutta vähän muuttui kaatosateeksi. Kaikki muut pakenivat pois kaduilta, mutta Petra jäi bussipysäkin viereiselle penkille istumaan välittämättä sateesta.
Vesi valui pian pitkin niskaa, kun se oli jo kerinnyt kastella hiukset. Sade oli viileää, mutta Petraa ei palellellut. Tyttö istui paikoillaan ja tuijotti eteensä niin pitkään, kunnes bussi ilmestyi hänen eteensä kadulle. Petra heräsi horroksestaan ja nousi penkiltä. Tyttö kaivoi bussirahat taskustaan ja kiipesi linja-autoon.
Bussikuski katsahti vettä valuvaan tyttöön paheksuvasti, kuin varoittaen tyttö istumasta penkille. Petra päätti istua jollekin paikalle, niin että kuski varmasti näkisi miten hän kastelisi tyhmän bussin penkit. Auto lähti liikkeelle ja Petra horjahti taaksepäin ennen kuin tajusi ottaa tangosta kiinni ja kääntyä etsimään istumapaikkaa bussin takaosasta.
Petra huomasi Anskun istuvan odottavana takapenkillä. Petra tunsi olonsa tyhmäksi, miten hän oli saattanut jättää ystävänsä jonnekin noin vain..
Petra laahusti Anskun luo ja istui tämän viereen.
”Sori.” Petra mutisi. Ansku vilkaisi märkää ystäväänsä.
”Ei mitään. En mä syytä sua.”
”Kiitti. Mä en vaan.. pystyny olemaan siellä yhtään pidempään.” Petra mumisi. Se miten Samu oli katsonut häntä.. Petra ei halunnut myöntää, että toisen katse oli ollut yllättyneisyyden lisäksi pahoitteleva. Hän ei antaisi Samulle anteeksi, vaikka toinen tulisi ruusukimpun ja suklaarasian kanssa anteeksi pyytämään.
”Pitäiskö mun sanoa taas Mirolle, että Samulle vois käydä antaan opetuksen..” Ansku mietiskeli ääneen. Petra hätkähti ja katsoi Anskuun.
”Eli sä hommasit Miron hakkaamaan Samun sillon?” Petra kuulosti paheksuvalta.
”Vihjasin vaan. Eikä Miro sitä tehny vaan joku sen kaveri..”
”Samulla murtu varmaan kylkiluu ja se oli ihan ruhjottu.. mun piti jäädä vahtimaan, että se edes pysyy hengissä, kun se ei suostunut meneen saikulle!” Petra huomautti. Ansku näytti kysyvältä.
”Mitä? Etsä mitään tommosta mulle kertonu, mä luulin vaan, että se sai turpiinsa.. vahit sitä?”
”Oho.” Petra lausahti. Hän ei tosiaan ollut kertonut siitä Anskulle.. eikä Samusta puhuminen ollut käynyt pahemmin mielessäkään sen jälkeen kun toinen oli lähtenyt..
”Siis.. sä olit Samun luona.. sillon kun mä soitin, että me haetaan sut? Olitsä niillä yötä? Petra! Ei tämmösiä asioita saa jättää kertomatta!”
”Mä en haluu puhua siitä.” Petra huomautti ja käänsi päätään niin, että näki ulos bussin ikkunasta, vaikka sateinen maisema ei ollutkaan kovin kehuttavaa katseltavaa.
Ansku tajusi olla hiljaa, vaikka paloi halusta saada tietää. Ansku oli vain niin.. utelias.
Bussi pysähtyi lähelle Anskun taloa. Ansku jäi kyydistä ja sanoi soittelevansa Petralle huomenissa. Petra nyökkäsi ja jäi bussiin vielä kahden pysäkin ajaksi, ennen kuin nousi itse pois kyydistä.
Petra laahusti yhden kadunvälin kotipihaansa ja meni sisälle. Bussimatkan aikana vaatteet olivat kerinneet jo kuivahtaa ihan vähän, samoin kuin hiukset. Silti Petra meni heti ensimmäisenä vaihtamaan vaatteensa kuiviin ja vastasi äitinsä kyselyyn vain: ”Siellä sataa.”
Petra linnoittautui taas kerran omaan huoneeseensa. Jossain vaiheessa Ansku yritti soittaa Petralle, mutta Petra ei vastannut puhelimeen enää sinä iltana.
*
Seuraavana aamuna oli taas aika lähteä tallille. Petra kömpi kymmenen aikaan pois sängystä. Tyttö veti ylleen tallivaatteensa ja kävi syömässä aamupalaa ennen kuin lähti ulos hakemaan pyöräänsä katoksesta lähteäkseen tallille.
Tyttö jätti pyöränsä tuttuun paikkaan ja lähti sitten sisään. Tallissa tuoksui heinä. Petra ei ollut koko kesänä ottanut sitä huomioon, mutta nyt kaikki oli niin selvää. Hevosen kuopivat karsinoissaan ja joku potki etujalallaan karsinansa oveen. Petra käveli käytävän läpi ja pysähtyi Alicen karsinalle. Tyhjä, kuten yleensä aamupäivästä. Kuka nyt jättäisi hevosia sisälle, kun ulkona oli vielä lämmin ja aurinkoinen ilma.
”Petra!” Kuului iloinen huudahdus. Petra kääntyi ympäri ja huomasi edessään Julian. Petra nyökkäsi tytölle tervehdykseksi.
”Suakin näkee.” Tyttö totesi. Petra yritti hymyillä.
”Käynhän mä Alicen luona aina..”
”Nojoo, niin nopeeta, että sua tuskin kerkee huomata. Nyt sä ihan pysähdyit!”
Petra sai hymyn huulilleen. Niinkö oli oikeasti... ei hän ollut tajunnut sitä itse.
”Pääjehulla on muuten asiaa. Pyyti sanomaan sulle, jos tuut, mutta sua ei kai odotettu näin aikaseen.” Julia selitti. Petra oli hiukan ihmeissään, mutta nyökkäsi ja kiitti ilmoituksesta. Kun Julia oli lähtenyt Petra ajatteli lähteä kysymään mitä asiaa Virpillä oli.
Petra meni toimistolle ja koputti oveen ennen kuin aukaisi oven. Toimistossa oli muitakin, Virpin lisäksi Risto, Kiia ja.. Samu.
Sydän jätti yhden lyönnin väliin eikä Petran ollut koskaan tehnyt mieli kääntyä pois, niin kuin hänen teki mieli tehdä juuri nyt.
Virpi kuitenkin moikkasi häntä iloisesti ja kutsui lähemmäs, joten Petra jäi.
”Hyvä että tulit.” Virpi lausahti ja viittoi Petraa istumaan alas. Toinen penkki oli vallattu ja paikkoja oli enää yksi jäljellä, Petra kuitenkin seisoi mieluummin kuin meni istumaan Samun viereen. Poika vilkaisi kerran Petraan, mutta kääntyi sitten taas Virpin puoleen.
”Joten.. miten on?” Samu kysäisi ja vilkaisi Ristoon ja Kiiaan.
”Mä tuun mielelläni. Käyhän se äiti?” Risto varmisti vielä. Virpi nyökkäsi.
”Kuulostaa hyvältä, mutta minun täytyy vielä keskustella tätisi kanssa Samu.”
”Totta kai. Annan numeron, niin voit soittaa milloin vain. Entä Kiia?” Samu kysyi kääntyen nyt tytön puoleen.
Kiia räpytteli meikattuja ripsiään ja hymyili leveästi.
”Totta kai, isä sopii kaikki asiat.”
”Niin arvelinkin.” Samu huomautti ja virnisti.
Petra oli kuunnellut vierestä ja oli täysin ulkona koko asiasta. Hän vilkaisi Virpiin kysyvästi. Nainen taisi huomata sen.
”Ai niin, ehkä tästä pitäisi kertoa Petrallekin. Eikös kutsu koskenut häntäkin?”
Samu nyökkäsi.
”Niin. Siis Samu tuli tarjoamaan.. miten sen selittäisi.. Et kehtaisi kertoa itse?” Virpi kysyi ja katsoi Samuun. Poika hymyili ja nyökkäsi uudelleen.
”Joo. Itse asiassa juttelin tädin kanssa kerran.. ja se oli jo pidempään miettiny, että vois ottaa ’vaihto-oppilaita’, vaikka Suomesta. Ehdotin sitten, että miks ei sitten sellasia joilla olis mahdollisuus kehittyä ratsastuksessa..” Samu kohautti olkapäitään.
Petra katsoi Samuun tyhmänä. Mitä? Halusiko toinen hänet Englantiin? Eikö Samulla käynyt mielessä, että hän ei ehkä ikinä olisi halunnut nähdä toista?!
Petra oli vaiti. Risto nousi ylös ja niin teki Kiiakin.
”Jees. Petra kysy äitiltäs, tää ois super tilaisuus.. Siellä on miljoonakertaa enemmän kisoja..”
Petra yritti nyökätä ja sai pienen nyökkäyksen aikaiseksi. Samu nousi ylös.
”Noniin. Näytähän Risto se uusi hyppääjä.” Samu totesi. Virpi naurahti.
”Joko se kerkesi sillä kehuskella.”
”Harmi se Lukas-juttu.” Samu osoitti myötätuntoaan.
”No saipahan äiti hyvän opetushevosen, vaikkei se nyt enää kisakäyttöä ja valmentautumista kestäkkään.” Risto huomautti. Virpi nyökkäsi.
”Siinä hommassa se on loistava.” Nainen myönsi.
”Hyvä.” Samu hymähti. Risto lähti ovelle ja katosi toimistosta, niin teki Kiiakin ja sen jälkeen Samu hyvästeltyään Virpin. Petra jäi hetkeksi toimistoon ennen kuin pystyi ajattelemaan asioita selvästi. Sitten tyttö liikahti eleenä lähteä toimistosta.
”Minusta sinun kannattaisi harkita Samun tarjousta vakavasti. Teidän, että hevosen ylläpito vie paljon rahaa, varsinkin kun sinun äitisi joutuu yksin huolehtimaan asiasta. Ilmainen tallipaikka työntekoa vastaan ja paremmat mahdollisuudet valmentautua ja kisata veisivät sinua huomattavasti eteenpäin ja antaisivat tilaisuuksia, mitä muille ei ole tarjolla. On hyvin avomielistä Samun tädiltä tarjota tällaista mahdollisuutta.. Minä ainakin passitan Riston töihin, jotta se poika oppii jotain hevosen ylläpitämisen kalleudesta.” Virpi huomautti ennen kuin Petra kerkesi lähteä. Petra kääntyi vielä Virpiä kohden.
”Entäs Kiia?”
”Luulen, että Kiian vanhemmat maksavat Nasun ja Amberin ylläpidon täysin, mutta se on hänen oma asiansa. Olet varmaan nähnyt, että Kiia saa tuskin vietyä omien hevostensa varusteita paikoilleen..” Virpi totesi ja laski katseensa pöydällään oleviin papereihin.
Petra katsoi tallinomistajaa hämmästyneenä. Eikö Virpikään tykännyt Kiiasta? Tytön teki mieli purskahtaa nauramaan. Estääksen sen Petra mutisi myöntymyksensä ja lupasi puhua asiasta äidilleen mahdollisimman nopeasti, ennen kuin luikahti pois toimistosta.
*
Risto oli kuin olikin saanut uuden kisahevosen Lukaksen tilalle. Pojan ruuna oli aikaisemmin loukannut jalkansa ja nyt sitä oli saatu kuntoutettua, mutta eläinlääkäri oli todennut, ettei ruunasta olisi enää ikinä isoja ratoja hyppäämään.
Riston nykyinen hevonen oli ori (ja Petra saattoi vain arvailla olisikohan Samun Ricolla ollut jotain tekemistä Riston valintaan), ja tavallinen ruunikko väriltään. Se ei kuitenkaan ollut yhtään samanlainen persoona kuin Rico oli ollut, se oli Ricoon verrattuna lälly.
Petra kävi hakemassa Alicen sisään ja rupesi laittamaan sitä kuntoon. Puolen tunnin kulttua Petra olikin jo taluttamassa tammaa ulos ja pihalla tyttö nousi hevosen satulaan. Tamma liikkui levottomasti ja steppasi paikallaan, ennen kuin Petra pyysi sitä eteenpäin.
Tytöllä oli tarkoitus mennä kentälle, mutta saapuessaan kentälle Petra tajusi, että se olikin jo käytössä. Risto ilmeisesti näytti näyttämällä omaa hevostaan Samulle, sillä poika hyppäsi kentällä, kun Samu taas norkoili aidalla katsellen orin kykyjä. Kiia roikkui melkein kiinni Samussa, mikä kuvotti Petraa. Tyttö ei osannut olla uskollinen.. ties kuinka monta kertaa Ansku oli kertonut nähneensä Kiian ainakin viisi vuotta vanhemman jätkän kanssa kaupungissa. Tavallaan asia harmitti Petraa Riston puolesta.. mutta osittain Petra kantoi kaunaa pojalle.
Risto kuitenkin huomasi Petran ja ratsasti aidalle.
”Sä voit tulla jos sä haluat!” Poika huikkasi. Samu ja Kiiakin kääntyivät katsomaan ja Samu meni avaamaan porttia.
”Joo.” Petra mutisi ja ratsasti sisään kentälle. Samu sulki portin hänen jälkeensä. Petra meni kävelemään uralle ja Risto jatkoi hyppäämistä.
Petran verrytellessä Alicea Samu juoksi aina välillä kentälle nostamaan esteitä. Petra ei pahemmin jaksanut kiinnittää huomiota muihin, mutta kun hän laski Alicen raviin, joku kutsui häntä.
”Petra! Samulla on asiaa, kuuntele.” Risto huomautti. Petra katsahti ensin Ristoon ja sitten Samuun. Tyttö pelkäsi kohdata Samun katseen..
”Mites Allu on edenny?” Poika kysyi Petran ollessa kuulolla.
”Alice.” Petra huomautti sarkastisesti. ”Meillä menee hyvin.” Tyttö vastasi ja nosti laukan Samun kohdalta toivoen, että hiekka lentäisi Samun päälle ja toinen tukehtuisi.
”Okei.” Samu mutisi., Ilmeisesti Petraa ei kiinnostanut pätkääkään jutella hänelle.
Risto lopetteli vasta sen jälkeen, kun Petra jo hyppäsi Alicella. Petra ei katsonut aidalle, mutta oli melkein varma, että Samu seurasi hänen harjoituksiaan tarkasti. Yhtäkään kommenttia ei kuitenkaan kuulunut, vaikka Alice temppuilikin ja vedätti Petraa välillä aivan totaalisesti.
Petra oli huojentunut, kun Risto lähti kentältä, Samu ja Kiia hänen mukanaan.
Petrakin lopetteli jossain vaiheessa ja loppukäyntien jälkeen tyttö vei Alicen talliin.
Hevosen hoitamisessa hurahti nopeasti tunti, sillä Petra oli pitkästä aikaa hyvin tunnollinen ja tarkka, eikä kiirehtinyt mihinkään niin kuin Juliakin oli hänestä sanonut viimeisten kuukausien ajalta. Tytöstä tuntui oikeasti siltä, että hän oli herännyt horroksesta.
Osa syy vitkasteluun oli se, että kotiin mennessään Petran olisi puhuttava Samun ehdotuksesta äidilleen ja luultavasti äiti haluaisi soittaa Virpille ja ottaa enemmän selkoa asiasta.
Petra ei tiennyt miten suhtautua asiaan.. positiivisesti ja iloiten, vai negatiivisesti.. Halusiko hän lähteä Englantiin kehittymään ratsastajana ja saamaan kokemuksia vai jäädä kotisuomeen nössöilemään.. vastaus olisi ollut selvä, jos matkassa ei olisi ollut pientä mutkaa.
*
1 kk myöhemmin.
*
”Petra!” Marja huhuili. Petra yritti nopeasti tunkea viimeisiäkin vaatteitansa matkalaukkuunsa. No se onnistui ihan kiitettävästi, mutta matkalaukun kiinni saaminen olikin sitten kinkkisempi juttu. Tavaramäärä oli punnittu ja se oli juuri ja juuri sallituissa painorajoituksissa. Petra saattoi vain kuvitella, monellako kymmenellä kilolla Kiian tavarat olivat ylittäneet sallitun painorajan. Onneksi osan tavaroista oli voinut laittaa rekkaan, missä Alice, Nasu, Amber ja Shine (Riston uusi estehevonen) matkustivat kohti Englantia. Hevoset olivat lähteneet toissapäivänä matkaan ja niiden pitäisi olla perillä viikon sisällä.
Petra, Risto ja Kiia taas lähtisivät vasta tänä iltana ja lentäisivät suoralla lennolla Helsingistä Lontooseen ja heitä tulisi hakemaan joku. Petra arveli, että se olisi joko Samun täti tai sitten he lähtisivät taksilla kohti määränpäätä. Päämäärä oli Swindonin ja Bristolin välissä, melko lähellä legendaarista Badminton Horse Trialsin pitopaikkaa Badminton Housea.
Viimeiset päivät Petra ei ollut tiennyt miten päin olisi, sillä matka jännitti häntä aivan mielettömästi. Tyttö ei ollut koskaan ollut lentokoneessa, mikä oli tietenkin yksi syy kauheaan jännitykseen. Lisäksi hänen täytyisi jättää Marja tänne selviämään aivan yksin. Tai ei oikeastaan aivan yksin, sillä Marja oli löytänyt itselleen uuden miesystävän kesäaikaan. Harri oli miellyttävä ja mukava, Petra oli onnellinen äitinsä puolesta. Suomeen jäisi myös Ansku, joka ei Petran onneksi ollut suuttunut asiasta, kunhan hän saisi tulla vierailemaan jossain vaiheessa. Petra oli luvannut kysyä asiaa Samun tädiltä ja voisihan Ansku vaikka majoittautua hotelliin, jos enempää vierailijoita ei suvaittaisi.
”Ala tulla nyt niin Harri vie sinut tallille, niin pääsette lähtemään Helsinkiin, jotta kerkeätte koneeseen!” Petran äiti hoputti.
”Joojoo” Petra vastasi ja yritti edelleen saada matkalaukkuaan kiinni. Lopulta lukko naksahti ja laukku pysyi kiinni. Tyttö otti sen ja oman reppunsa mukaan ja raahautui eteiseen.
”Onko nyt kaikki? Passi, rahat, puhelin..” Marjan lista tuntui jatkuvan ikuisuuden.
”On on. Älä nyt äiti höösää, kaikki on okei.” Petra yritti saada kenkiä jalkaansa, kun Marja rutisti tytärtään minkä kerkesi.
”Olet sitten kiltisti.” Nainen vannotti.
”Olen olen.”
Lopulta päästiin pakkautumaan Harrin autoon ja Marja jäi vilkuttamaan ovelle.
”Soittele ja ole varovainen!”
Petra naurahti, niin teki kuskina oleva Harrikin. Mies lähti ajamaan, sillä näytti jo uhkaavasti siltä, että Marja oli tulossa taas tekemään uuden hyvästelyhalauksen.
”Tämä on iso juttu sinulle ja äidillesikin.” Harri totesi. Petra nyökkäsi.
Loppumatka ajettiin hiljaisuudessa ja tallin pihassa Harri auttoi Petraa ottamaan laukut autosta ja viemään ne Virpin autoon, jonka takakontti olikin jo todella täysi. Onneksi farmarissa oli tilaa.
Virpiä ei vielä näkynyt, mutta Risto ja Kiia istuskelivat harjauspuomilla tallin edustalla.
”Moi!” Risto tervehti. Petra nyökkäsi vastatervehdykseksi.
”Valmiina reissuun?” Poika kysyi. Tyttö yritti jännitykseltään hymyillä.
”Joo. Millon me lähetään?” Petra kysyi.
”Kunhan äiti on valmis. Se tulee varmaan ihan kohta. Mut jos me aijotaan olla kentällä ajoissa, niin kohta meidän pitääkin lähteä.” Risto sanoi.
”Sit siellä pitää oottaa pitkään..” Kiia valitti. Petra nyrpisti nenäänsä. Kiia oli aina valittamassa.
”Ainahan siellä.” Risto hymähti.
Virpi tuli ulos, lukitsi talon oven ja tuli autolle.
”Noniin. Eikun matkaan.” Nainen ilmoitti ja meni ratin taakse. Risto valloitti etupenkin, joten Petra joutui taakse Kiian kanssa. Molemmat menivät kyllä reunoihin ja pitivät huolen siitä, että matkan aikana he eivät vaihtaneet sanan sanaa.
Vuodesta tulisi kerta kaikkiaan mahtava. Risto joka yritti olla ystävä, Kiia jonka kanssa Petra oli verivihollinen sekä Samu jota Petra inhosi ja halveksui.. Oi mikä mahtava yhdistelmä persoonia.
*
Ajomatka kesti reilut puolitoista tuntia, sillä välipysähdyksiä ei tarvittu. Lentokentällä oli lähtötarkastus jonka jälkeen odoteltiin vajaa tunti. Aika kului Petran mielestä kuitenkin matelemalla, sillä lentäminen jännitti häntä enemmän kuin hän olisi voinut ikinä arvata. Ilmeisesti Kiia huomasi sen ja Riston hakiessa heille juomista tyttö nälvi siitä, kunnes Risto tuli takaisin.
Kun lentokoneeseen vihdoin pääsi, Petra veti syvään henkeä ja meni lentokoneeseen Riston ja Kiian jälkeen.
Paikat olivat kaikki rinnakkain, sillä lentokone oli iso. toisella puolella käytävää oli vielä kolme paikkaa lisää. Petra sumpli itselleen käytäväpaikan, missä olisi toivottavasti mahdollisimman avaraa. Ikkunapaikan ahtaus ei olisi käynyt ollenkaan, sillä ahtaanpaikankammo oli kiusannut Petraa jo aikoja. Siispä Kiia meni ikkunapaikalle ja Risto keskelle ja Petran onneksi hän sai jäädä käytäväpaikalle.
Kone nousi ilmaan ja Petrakin alkoi rauhoittua. Tyttö kaivoi laukustaan MP3-soittimensa ja laittoi kuulokkeet korvilleen sekä otti esille kirjan. Hän oli aloitellut Houkutusta jo alkukesästä, mutta se oli sitten jäänyt.. Nyt Petra oli ottanut sen mukaan vain, koska se oli ensimmäisenä sattunut hänen käteensä.
Matka sujui nopeasti ja Petrakin tajusi, ettei lentäminen ollut sen kauheampaa. Kun kone lähti laskeutumaan, Petra laittoi esille levittämänsä tavarat laukkuunsa ja nosti laukun ylähyllylle. Kiian laukkua hän oli joutunut nostamaan ja laskemaan monen monta kertaa, sillä Kiia oli aina halunnut jotain ja laittanutkin sen pois ja halunnut taas meikkipussinsa ja laittanut sen pois..
Risto oli nukahtanut puolimatkassa ja nyt Kiia töni poikaa hereille.
”Mmitääh?” Risto mumisi puoliunessa.
”Me laskeudutaan.” Kiia huomautti. Risto nousi paremmin istumaan.
”Ohhoh, niinpäs onkin.” Poika totesi. Lentoemännät käskivät nostamaan istuimet ja pöydät ja laittamaan turvavyöt kiinni. Petra noudatti omalta osaltaan ohjeita.
Ensimmäinen töyssy.. toinen töyssy ja kone oli laskeutunut. Petra vilkuili käytävälle ja sen jälkeen ulos Kiian puoleisesta ikkunasta. Ulkona oli pimeä, mutta lentokentän valot valaisivat hyvin. Kone rullasi terminaalin eteen ja lopulta matkustajat saivat nousta ja lähteä koneesta.
Petra, Kiia ja Risto pääsivät pois koneesta melko nopeasti, sillä he olivat melkein koneen etuosassa heti bisnesluokan jälkeen.
Nuoret kulkivat käytävää pitkin lentokenttärakennukseen ja koska Petra ja Risto eivät olleet pahemmin matkustelleet Kiia joutui kulkemaan edellä ja näyttämään reittiä.
Laukut tulivat tunnin sisällä ja sitten suunnattiinkin jo ulos odottelemaan kyytiä.
”Kukakohan meidät hakee..” Risto mietti. Petra ei vastannut, sillä tyttö tuijotteli seinille ja ihasteli paikan suuruutta.
”Parempi olla jotain muuta kuin joku lava-auto joka on täynnä heinää.. Ois pitäny tilata taksi..” Kiia aloitti valittamisensa jälleen.
”Taksi? Ihan miten vaan.” Tuttu ääni totesi. Risto oli ensimmäinen joka kääntyi ympäri.
”Samu!” Risto melkein huudahti. Pojat ’halasivat’ kovakouraisen näköisesti. Kiia halasi Samua hellemmin ja Petra tyytyi vain mulkaisemaan toista ja Samu jätti asian sikseen.
Petra katsoi Samu hetken voimatta uskoa, että toinen oli Samu.. toisella oli tummanruskeat hiukset!
”Jätin auton tonne parkkipaikalle, joten sinne pitää kävellä vähän matkaa. Pitäiskö mun ottaa jonkun laukku?” Samu kysyi ja saikin heti Kiian molemmat laukut raahattavakseen.
Petra kuunteli taas ällistyneenä. Auto? Ilmeisesti Risto oli ajatellut samaa.
”Hei, säkö sait kortin?! Onnee muuten.” Poika onnitteli. Samu kiitteli ja lähti edeltä ulos rakennuksesta.
”Joo sain.” Samu hymähti. Pojat juttelivat matkalla kaikkea, mutta Petra keskittyi vain katsomaan ympärilleen uudessa maassa, eikä jaksanut kuunnella muiden höpinöitä. Petran hätkäytti ajatuksista vasta Riston vislaus.
”Wau. Ja Kiia ootti jotain kämästä lava-autoa..” Risto naurahti. Kiia tuuppasi poikaystäväänsä.
”Joo mä kuulin sen.” Samu hymähti ja avasi auton ovet ja meni takakontille laittamaan tavaroita autoon. Loput tavaroista (mikä tarkoitti muutamaa matkalaukkualaukkua ja Kiian käsimatkatavaroita, Petra ottaisi omansa etupenkille) piti laittaa takapenkille. Kun Kiia tajusi, että hänen täytyisi istua joko keskellä tai reunassa Petran vieressä tyttö ilmoitti oitis, että Risto tulisi hänen kanssaan takapenkille. Petra kerkesi jo olla iloinen asiasta ennen kuin tajusi, että hänen paikkansa olisi Samun vieressa etupenkillä.
Petra kiersi auton toiselle puolelle ja sattui vilkaisemaan auton merkkiä. Porsche. Petra vilkaisi auton kiiltävää valkoista maalipintaa ja sitten taas merkkiä. Samu oli siis 18-vuotias ja ajoi Porschella.. tokihan toinen oli joskus maininnut, että siirtyisi oitis johonkin kevaria nopeampaan, kun vain saisi siihen mahdollisuuden..
Petra laahusti auton etuovelle ja avasi sen istuen nahkaiselle etuistuimelle. Tyttö tunki laukkunsa jalkatilaan ja laittoi turvavyön kiinni. Risto meni taakse ja valloitti keskipaikan voidakseen jutella Samun kanssa ja Kiia jäi kuskin taakse. Lopulta Samukin istahti autoon ja käynnisti kiiltävän ajopelinsä.
Matka sujui hitaasti. Monta kertaa Petra saattoi vain toivoa olevansa jossain muualla, sillä etupenkillä istuminen oli ahdistavaa! Sivusilmällään Petra huomasi Samun vilkaisun silloin tällöin ja yrittipä poika viritellä keskusteluakin, joka loppujen lopuksi sitten muuttuikin pojan itsensä ja Riston väliseksi kehuskeluksi omista hevosistaan. Ilmeisesti Samu oli saanut jonkun uuden nelivuotiaan hyppääjän, mutta ei suostunut paljastamaan siitä yhtään enempää.
Kiia oli vaiti melkein koko matkan, sillä tyttö huolsi kynsiään minkä kerkesi.
Lopulta Samu kääntyi sivutielle. Petra heräsi horroksestaan mihin tyttö oli jo muutaman tunnin aikana vajonnut ja Samu ilmoitti heidän olevan melkein perillä.
Kun Porsche pysähtyi ison päärakennuksen eteen Petra, Risto ja Kiia saattoivat vain katsoa taloa suut auki. Kaikki nousivat autosta ja Samu kiskoi laukkuja autossa. Poika sai taas Kiian laukut kantaakseen kun rikas nirppanokkaneiti asteli edeltä kuistille. Petra raahasi oman laukkunsa kuistille ja kerkesi hädin tuskin ylös portaat, kun ulko-ovi avautui ja ulos asteli hoikka, pitkä nainen takanaan Petraa vanhemman näköinen tyttö.
”Tervetuloa!” Nainen toivotti oitis ja kävi halaamassa kaikkia. Petra vilkaisi Kiian ilmettä, joka kertoi halusta anoa lähestymiskielto. Petra yritti hymyillä ystävällisesti. Naisen takana ollut tyttö kävi kättelemässä kaikkia.
”Olen Sarah, hauska tutustua. Tässä on tyttäreni Emily.” Nainen esitteli sekä itsensä ja tyttärensä.
”Samu vie loputkin laukut sisään.” Sarah hoputti, kun Samu oli jo kiskonut Kiian laukut sisälle. Samu vilkaisi Petraan, joka pudisti päätään.
”Mä tuon tän itse.” Petra totesi katsomatta Samuun. Risto tosin antoi oman laukkunsa Samulle sisään vietäväksi.
”Laitoin teille iltapalaa, tulkaa ottamaan jotain ennen kuin menette toipumaan matkan rasituksista.” Sarah hoputti ja päästi nuoret sisään. Emily johdatti heidät avaraan ja isoon keittiöön kartanomaisen aulan läpi. Aulasta lähti iso portaikko yläkertaan ja sivuovia muihin huoneisiin. Talo oli kyllä näyttänyt ulkoakin päin kartanolta ja sitä se ilmeisesti sitten olikin.
Petra ja muut istuivat ruokapöytään ja Sarah rupesi laittamaan pöytään lautasia ja nosti sitten muutaman leipälautasen pöytään. Kaikkilla leivillä oli valmiina jo voita, juustoa ja kinkkua.
Rupattelu jatkui pöydässä niin pitkään, että kaikki voileivät oli syöty. Sarah kertoi, että oli alun perin kotoisin Englannista, mutta oli asunut Suomessa monta vuotta ja osasi sen takia suomea edes jonkun verran. Lisäksi nainen yritti kulma mahdollisuuksien mukaan puhua suomea suomalaisen aviomiehensä kanssa, sekä tietenkin Samun ja Emilyn kanssa hän kertoi puhuvansa suomeksi aina kun oli mahdollisuus.
Petralla kävi mielessä se, että Samun isä oli englantilainen ja siis ilmeisesti Sarahin veli..
Emily oli loppujen lopuksi hyvin seurallinen ja keskusteli mielellään, vaikka oli ensin vaikuttanut ujolta ja hiljaiselta. Riston kysyessä ratsastiko Emilykin, tyttö kertoi ettei voinut, sillä joskus saatu polvivamma ei kestäisi yhtään kovempaa tälliä, kuten hevosen selästä putoamista.
Keskustelu olisi oikeastaan jatkunut vielä pitkään yhdenkin jälkeen, mutta Sarah komensi nuorison nukkumaan ja muistutti Samua ja Emilyä aikaisestä heräämisestä. Vieraat saisivat nukkua pidempään, mutta Sarahin lähtiessä Samu ilmoitti, että kaikilla olisi herätys kello kuusi, jos he aikoisivat lähteä ratsastamaan. Kiia katsoi Samuun oudoksuen, Risto sai hekotuskohtauksen ja Petra nyrpisi nenäänsä. Emily yhtyi Riston nauruun ja Sarahin piti lopulta tulla käskemään kaikkia nukkumaan uudelleen, ennen kuin sana meni oikeasti perille.
Petra raahautui Emilyn näyttämään huoneeseen ja katsahti huonetta. Kaksi sänkyä? Mitä hittoa?
”Se on teille tytöille siihen asti, että kahden muun huoneen remontti saadaan valmiiksi.” Tyttö ilmoitti ja katosi ovelta. Petra katsoi sänkyjä suurin silmin ja ei osannut uskoa, että joutuisi nukkumaan Kiian kanssa samassa huoneessa. Petra toipui järkytyksestään kuitenkin ennen kuin Kiia saapui laukkuineen huoneen ovelle ja kerkesi siten valita itselleen leveämmän sängyn.
Kun Kiia tuli huoneeseen tytön ilme oli kaikkea muuta kuin tyytyväinen, mutta hän ei kerennyt valittaa, sillä Emily poistui ovelta sanottuaan hyvät yöt.
Lannistettuna Kiia jätti laukut keskelle huonetta ja lysähti istumaan omalle sängylleen. Kummallakaan, ei Kiialla eikä Petralla ollut aikomusta puhua toisilleen, joten nukkumaan mentiin täydessä hiljaisuudessa.
*
Vaikka Petraa väsytti aivan mielettömästi, tyttö ei osannut nukkua seuraavana aamuna edes kuuteen. Hänen piti kuitenkin myöntää se, että ihan sama kuinka väsynyt hän milloinkin oli, niin täysin vieraissa paikoissa hyvin nukkuminen oli yleensä lähes mahdotonta, ainakin Petralle.
Tyttö vaihtoi yöpukunsa collareihin ja pitkähihaiseen mariraitapaitaan ja sai paidan vedettyä juuri päänsä yli kun oveen koputettiin. Petra vetäisi helman alas ja kääntyi ovelle, jonka raosta Samu vilkaisi sisään. Poika näytti yllättyneeltä, kun huomasi Petran olevan jo jalkeilla, mutta kadotti hämmästyksen kasvoiltaan ihailtavan nopeasti.
Hetken huoneessa oli Petran mielestä hyvin epämiellyttävä, ahdistava hiljaisuus. Tyttö yritti katsella seinille ja Samu puolestaan ei ilmeisesti keksinyt mitä nyt aikoisi sanoa. Lopulta poika sai jotain kokoon.
”Herätä Kiia ja tuu alas. Lähetään talliin ihan just.” Samu lausahti ja katosi ovelta. Petra mulkaisi ovea ja sitä kohtaa missä Samu oli juuri ollut, mutta laahusti sitten Kiian luokse ja kiskoi Kiian tyynyn pois toisen pään alta.
”Älä ota sitä! Painu hèlvettiin!” Kiia kiukkusi, mutta joutui lopulta päästämään tyynystään irti.
”Ylös laiskamato, pitää mennä talliin.” Petra huomautti.
”Víttu mä mihinkään talliin mee tekemään mitään likasia paskahommia kun isä maksaa tästä.” Kiia huomautti ja nousi sen verran, että sai kiskaistua tyynynsä Petralta. Petra huokaisi ja veti vetoketjullisen hupparin päällensä ja katosi huoneesta. Eipä sitten, eihän toista voinut pakottaa mihinkään. Mokomakin hemmoteltu lellipentu.
Petra tajusi vasta alakerrassa, ettei ollut harjannut hiuksiaan. Niinpä tyttö yritti selvittää niitä sormin, mutta lopputulos ei ollut alkuperäistä parempi. Samu, Risto ja Sarah olivat jo keittiössä ja ainoastaan Sarah ihmetteli hieman Kiian puuttumista. Lyhykäinen selitys riitti kuitenkin naiselle ja jotain syötävää napattuaan koko kööri lähti tallia kohti.
Talli sijaitsi talon takana. Iso valkoinen rakennus oli niin uuden näköinen, että sen olisi voinut luulla olleen siinä vasta muutamia viikkoja. Sarah kuitenkin paljasti, että paikkaa oli remontoitu ja laajennettu samana vuonna. Heidän oli pitänyt saada lisää paikkoja yksityisille.
Tallissa oli Sarahin kertomuksen mukaisesti neljäkymmentä karsinapaikkaa joista kolmekymmentä olivat sillä hetkellä käytössä. Neljä muutakin pitäisi ottaa käyttöön, kun Alice, Amber, Nasu ja Shine saapuisivat Englannin upeisiin talliolosuhteisiin. Tallissa oli kuulemma monta palkattua työntekijää jotka huolehtivat hevosten hoidosta, tallin siistinä pidosta ja muistakin tallihommista 98 %:sesti. Rikkaat hevosenomistajat kävivät ratsastamassa hevosensa ja jättivät ne sitten lähes poikkeuksetta tallityöntekijöille tai hevosenhoitajilleen. Samu tietenkin piti hieman parempaa huolta hevosistaan ja Sarah auttoi kaikkialla sekä piti valmennuksia melkein päivittäin.
Sarah esitteli tallin läpikotaisin ja näytti jopa mihin karsinoihin nuorten hevoset majoittuisivat. Petra ihasteli tallin valoisuutta ja siisteyttä.. tallissa oli jopa solarium, jollaisista Petra oli vain kuullut..
Tallin päästä pääsi maneesiin, joka oli niin tilava, että siellä pystyi hyvin vetämään kahta valmennusta samaan aikaan eripuolilla maneesia. Estekalustoakin oli kiitettävästi ja osa esteistä näytti Petran mielestä jo siltä, että Alice saisi sydänkohtauksen nähdessään niistä yhdenkään.
Sarah jatkoi kierrostaan tallin ja maneesin ulkopuolella. Nainen näytti kentät (joita oli kaksi) sekä tienpään mistä lähdettiin tarhoille päin. Ulkona hyöri ihmisiä jo hommissa, osa siivosi tarhoja ja maneesia oltiin menossa lanaamaan traktorin avustuksella. Sarah totesi, että tänään heidän ei tarvitsisi olla avuksi, mutta huomenna edessä olisi tallissa auttamista. Petra ja Risto nyökkäsivät ymmärtäen asian, mutta jostain syystä Samu näytti huvittuneelta. Petra mulkaisi poikaa, mutta ilmeisesti Samu ei huomannut sitä, tai ei ainakaan pistänyt sitä merkille.
Sarah toivotti Petralle ja Ristolle hyvää päivää ja lähti sitten omien hommiensa pariin. Risto alkoi heti kysellä miljoonia eri asioita Samulta, joihin toinen vastasi naureskellen ja vähätellen. Lopulta Samu huomautti, että olisi aika hakea hevosia sisään jos he aikoisivat ratsastaa sinä aamuna.
”Miksi aamulla?” Risto kysäisi Samun miettiessä mitä hevosia ottaa.
”Että illalla jää aikaa muuhun.” Samu vastasi naurahtaen ja päätti, että hän ottaisi itse nuorikkonsa, Petra saisi Ricon ja Risto yhden tallin kilpahevosista Sunnyn. Jos Kiia päättäisi ilmaantua paikalle, hän saisi Sarahin kisaeläkeikäisen luottoratsun Wancouverin.
Petra nyrpisti nenäänsä. Rico tuottaisi paljon tekemistä ja tyttö saattoi vain arvailla miksi hän juuri sattui saamaan Samun ykköshevosen käyttöönsä..
Hevoset haettiin tarhoista niin, että Risto sai hakea oman ratsunsa, Petra haki Kiialle tarkoitetun ratsun ja Samu toi sisälle Ricon sekä uutukaisen nuorikkonsa. Musta hevonen pyöritteli silmiään ja tanssahteli eteenpäin käytävällä Samun taluttaessa sitä omaan karsinaansa. Risto meni oitis ihailemaan hevosta. Petrakin eksyi lähelle uuden hevosen karsinaa, sillä se asusti aivan Ricon karsinan vieressä ja Petra halusi laittaa itse oman ratsunsa kuntoon.
Mustan höyrypääorin nimi oli Andy ja Samu kertoi kouluttavansa sitä itse. Enempää Petra ei kuunnellut, sillä tyttö otti Ricolta pois ulkoloimea, mikä orille oli laitettu. Hevonen oli yllättävän puhdas ja sille riittäisikin ihan nopea harjaus.
Päästyään Andyn karsinasta Samu näytti missä hevosten varusteita ja hoitotarvikkeita pidettiin ja jokainen otti omalle hevoselleen mukaan harjalaatikon lisäksi suojat, satulan ja suitset. Petra tajusi harjatessaan, että hänenhän pitäisi vaihtaa vaatteensa, mutta ollessaan menossa Petra tajusi, että hän oli pakannut kaikki kypärästään kisatakkiin asti Alicen mukaan. Ainoastaan ratsastushousut saattaisivat löytyä kassista, joka lojui sillä hetkellä sängyn alla. Ja jos Petra aikoi ratsastaa, hänen täytyisi kysyä kypärää lainaan.. Samulta? Eikö olisi ketään muita? Sarah? Emily? Ei, Emily ei ratsastanut ja Sarah oli jo omissa hommissaan ja Petra tuskin näkisi naista vähään aikaan.
Petra laittoi Ricolle satulan ja martingaalin valmiiksi ja tuli sitten ulos Ricon karsinasta ja laittoi oven kiinni. Petra vilkaisi Andyn karsinaan kaltereiden välistä. Samu satuloi juuri ratsulleen satulaa, mutta huomattuaan liikettä poika vilkaisi ovelle. Nähtyään Petran poika jatkoi satuloimista.
”Mä saatan tarvita kypärän ja kengät.” Petra huomautti. Samu kiristi vielä Andyn satulavyön ennen kuin tuli ulos orin karsinasta ja vilkaisi Petraan.
”Kypärän mä voin sulle lainata, mutta kengät sun pitää hakea Emilyltä.” Poika totesi. Petra nyökkäsi ja odotti karsinalla kun Samu kävi jostain kaksi kypärää ja nakkasi toisen Petralle. Tyttö kokeili sitä päähänsä, se oli hitusen liian iso, joten huivi sen alla olisi ihan hyvä juttu. Petran täytyisi vain muistaa ottaa sellainen mukaansa, kun hän kävisi vaihtamassa vaatteita.
Petra ei kiittänyt Samua, eikä poika jäänyt odottamaan kiitosta, sillä Kiia asteli sisälle ja Samu meni laittamaan Kiian hevosta ratsastuskuntoon. Kiia meni auttamaan, tai auttamaan ja auttamaan, paremminkin katsomaan kun Samu laittoi hevosen valmiiksi.
Petra hipsikin sitten sisälle vaihtamaan ratsastushousut jalkaansa ja kysymään Emilyltä lainaan ratsastuskelpoisia kenkiä. Petra sai Emilyn vanhat, tyylikkäät nahkasaappaat jotka olivat täysin oikean kokoiset.
Petran palattua talliin kaikki olivat jo valmiina. Petra oli viimeinen joka talutti hevosensa pihalle ja joutui jopa nousemaan itse ympäriinsä hyörivän orin satulaan. Rico ei ollut parantanut tapojaan yhtään siitä, minkälainen se oli ollut aikaisemmin.
Tyttö kuitenkin pääsi orin satulaan ja muutkin olivat päässeet ratsujensa selkään. Samu ilmoitti heidän lähtevän maastoon, mikä sopi Petralle. Sen jälkeen poika ilmoittikin lähtöjärjestyksen ja tietenkin Petra piti tulla Ricolla heti Samun jälkeen. Tyttö näytti mielellään närkästyksensä asiaa kohtaan, mutta se ei Samua paljon vaivannut. Petra huomasi Samun virnuilevan itsekseen, kun tämä hoputti jonon liikkeelle. Miten ihmeessä Petran pitäisi pystyä pitämään etäisyyttä Samuun ja pitämään poikaa poissa mielestään, kun toinen järjesti hänet aina mahdollisimman lähelle itseään? Ihan sama miten kovasti Samu yrittäisi sovintoa, Petra ei antaisi toiselle periksi, ei nyt eikä myöhemminkään.
*
|