|
Lähettäjä: Jimmy
Päivämäärä: 14.4.09 21:58:09
Hyvä minä!
Luku 18
Thomas juoksi avaamaan oven ja jähmettyi aloilleen Adrianin seistessä portailla.
-Päästä mies nyt sisään sieltä, Johnny sanoi hänen takanaan, yrittäen naurahtaa. Tilanne oli kiusallinen, Ad astui Thomin ohi sisälle ja potkaisi kenkänsä nurkkaan.
-Me soitetaan nyt isälle, Johnny sanoi Thomille. -Mennään vaikka terassille, hän lisäsi Adille ja johdatti tämän ulos, Ad kaivoi puhelimensa taskusta ja Johnny sytytti molemmille tupakat.
-Ootko sä valmis? Ad kysyi, Johnny nyökkäsi ja Ad painoi vihreää luuria. Puhelin soi pitkään, Johnny alkoi jo pelätä mutta lopulta Michael vastasi.
-Moi, tämä sanoi hermostuneesti ja kuului sulkevan oven. Pojat tervehtivät yhteen ääneen ja Ad puri hetken huultaan.
-Kuule, me tässä nyt ajateltiin... Se viime keskiviikko sattoi näyttää aika pahalta mutta me oltiin vähän humalassa ja ööh...
-Sanotaanko niin että luojan kiitos sä tulit kotiin, Johnny päätti veljensä lauseen.
-Joo no tuota... Mike yritti naurahtaa. -Sanotaan niin että kyllä mäkin olen kaikkeen tottunut mutta toi meni jo vähän yli, hän sanoi. Linjalta kuulu pieni oven kolahdus. -Odota hetki kulta, Mike sanoi ilmeisesti Mialle.
-Sanoitko sä just Miaa kullaksi? Ajateltiin nyt selvittää tää ennen kun sä jäät väärään uskoon, Johnny sanoi. Linjalla naksahti, Mike taisi sytyttää savukkeen.
-Älä utele siellä nulikka! No kyllä mä silloin pohdin tyyliin mitä mä olen tehnyt väärin ja vedin sitten lärvit. Oli aika kiva lentomatka seuraavana päivänä, Mike naurahti. Johnny katsoi Adia merkitsevästi, yleensä Mike joi vain jouluisin.
-Teille on tulossa postikortti. Saatatte te saada tuliaisiakin mutta ne on lähinnä Mian valitsemia, joten... Mike sanoi.
-Pelottaa ajatella. Kerro Mialle terveisiä! Johnny sanoi.
-Kerron tietysti. Kertokaa Thomille multa. Ja Jakelle myös. Ja kaikille muillekin, Mike naurahti.
-Seanille? Johnny kysyi vihjaavasti ja sytytti uuden tupakan.
-No vaikka sillekin, Mike sanoi. Johnny hymyili merkitsevästi veljelleen. -Se soitti mulle yksi päivä ja kyseli kuulumisia. En kauan jaksanut puhua. Tästä tulee muuten ihan törkeän kallista, pitää varmaan lopettaa.
-Joo joo. Tullaanko me hakemaan teidät kentältä? Ad kysyi nopeasti.
-Tulkaa vain, meidän pitäisi olla siellä kahden maissa. Hei hei, iskä rakastaa teitä! Mike sanoi ja muutti äänensä imeläksi lässytykseksi.
-Mekin sua iskä! Pojat sanoivat puhelimeen yhteen ääneen. Ad sulki linjan ja laittoi puhelimen takaisin taskuunsa.
Michael sulki puhelimen ja hymyili palatessaan sisälle. Mia tuli juuri keittiöstä ja katsoi häntä kysyvästi.
-Pojat soitti, Mike sanoi. Mia hymyili ja laski kaksi kahvikuppia pöydälle.
-Istu, hän käski. Mike hymyili ja teki kuten nainen sanoi.
-Mistäs nyt tuulee? Mike kysyi kun Mia istui hänen viereensä ja laski kätensä Miken polvelle.
-Pitää jälleen puhua vakavasti. Muistatko sä kun mä viimeksi sanoin että kaikki voi olla nyt eri tavalla? Mia kysyi ja sai myöntävän vastauksen. -Mä en ole uskaltanut kertoa sulle ennen kuin olen aivan varma. Mä muutan! Mä perustan uuden haarakonttorin ja muutan teidän luo, Mia sanoi hymyillen. -Siis en sun luo vaan... Kyllä sä tiedät! Hän nauroi. Mike tuijotti häntä hetken ja lopulta suli iloiseen hymyyn.
-Siis... Ihanaa kulta! Hän sanoi ja halasi Miaa pitkään.
-Mä lähden sun kanssa samaa matkaa ja hoidan asioita siellä päässä. Stten mä käyn kerran täällä ja olen valmis lähtemään kokonaan. Mulla on alustava asunto jo, se on siellä kaupungissa aika lähellä teitä. Tosi lähellä Adriania, luulisin, Mia selitti.
-Jos sä vain haluat niin sä voisit muuttaa mun luo, Mike huomautti.
-Oikeasti? Mä vähän toivoinkin että sä ehdotat tuota, Mia naurahti ja suuteli Mikeä.
-Meidän talo vähän kaipaa naista. Jos sä vain kestät katsoa Johnnya ja sen kalsarikokoelmaa niin... Mike hymyili.
-Kyllä mä olen sitä tähänkin asti jaksanut katsoa, Mia vastasi.
-Sitten sun pitää enää vain tottua sen kalsarikänneihin ja siihen että se valvoo aina täysikuulla ja häiritsee kun yrittää nukkua tai tehdä jotain muuta, Mike naurahti. -Pitää varmaan ilmottaa tästä sille vielä.
-Nyt sä et mene yhtään mihinkään! Mia ilmoitti ja kaatoi miehen selälleen hihittäen kuin pieni tyttö. Mikelle oli helppoa nostaa nainen ilmaan vyötäröltä, Mia kiljaisi ja nauroi.
-No nyt sä pudotat mut! Hän nauroi. Mike päästi naisen takaisin alas.
-En tietenkään pudota, Mike naurahti. Mia painoi kasvot hänen rintaansa ja hymyili.
Johnny tuli eteiseen ja huusi tervehdyksen. Thomas vastasi keittiöstä, Johnny heitti kenkänsä pois ja meni Thomin luo.
-Jouduin vähän ylitöihin taas mutta isä soitti just kun pääsin autoon, Johnny sanoi iloisena. Sean nosti katseensa sanomalehdestä.
-Nyt on iloisia uutisia. Mia on sitten päättänyt muuttaa ja kertonut isällekin, Johnny sanoi ja istui. -Se muuttaa meille! Hän ilmoitti ja sai kuulijoiltaan juuri odotetun reaktion. Seanin niska jäykistyi ja mies puri hammasta.
-Voi että! Ihanaa! Thom huuhdahti. Sean ei sanonut mitään, Irene tuli keittiöön ja Thom kertoi uutisen hänelle.
-Ihanaa! Tätä mä vähän toivoinkin, Irene hymyili. -Onkohan häät tulossa? Hän pohti, keskittyi lähinnä Johnnyyn eikä huomannut kuinka järkyttynyt Sean oli ajatuksesta.
-Ei herranjumala! Tuskin kuitenkaan, mun on vähän vaikea kuvitella että isä osais enää sitoutua niin, Johnny sanoi. Irene lähti keittiöstä hyräillen itsekseen, Johnny varmisti tämän lähteneen ennen kuin avasi suunsa.
-Sä et taida oikein tykätä ajatuksesta? Hän kysyi Seanilta joka taitteli sanomalehteään.
-Ei kun... Tai no... Ihan sama mulle, kai se sitten on hyvä juttu, Sean änkytti.
-Ei se ole sulle ihan sama, mä tiedän kyllä, Johnny totesi. Sean kohautti olkiaan. Hän vilkaisi merkitsevästi Thomia niin että Johnny huomasi.
-Kyllä Thom tietää missä mennään. Tähän asti mulle on ollut ihan se ja sama mitä te teette. Mun mielestä on ollut ihan okei jos te teette jotain, joo joo mä tiedän kyllä että te olette tavanneet sen yhden kerran jälkeenkin, isä ei osaa valehdella mulle, Johnny sanoi hiljaa. Sean hätkähti.
-Me ollaan vain käyty pari kertaa oluella, hän sanoi nopeasti.
-Juu, niin isäkin väitti. Älä utele oli selitys kun kysyin miksi sä olit meillä vielä seuraavana aamunakin, Johnny kohautti olkiaan.
-Johnny, ei Thomin kuullen, Sean kuiskasi.
-Isä, mä tiedän kyllä. Mutta mä menen, puhukaa rauhassa, Thom sanoi ja lähti olohuoneeseen.
-No niin, nyt säkin voit puhua vai? Johnny kysyi. Sean haroi hiuksiaan hermostuneena.
-Sä tiedät miten paljon mä pidän Michaelista. Ja mä luulisin sun ymmärtävän miten vaikea on päästää irti, Sean sanoi.
-Sun on nyt vain pakko. Kyllä mä tiedän miten ihana kielletty maku siinä voi olla, ei sitä halua lopettaa kun on kerran vauhtiin päässyt. Mutta nyt sun on pakko. Isä on löytänyt ihmisen jonka se voi pitää luonaan, sille ei ole vuosiin siunattu sitä iloa. Jos isä olisi sinkku niin mä hyväksyisin kyllä mitä teidän välillä tapahtuu. Jos olisitte molemmat sinkkuja niin mä en välittäis vaikka seurustelisitte mutta sä olet naimisissa ja sillä on Mia, pysykää omienne luona, Johnny sanoi pitäen äänensä yhä hiljaisena. -Ja sä tiedät ettei isällä ole sua kohtaan mitään elämää suurempaa, niin karulta kuin se kuulostaakin.
-Kyllä mä tiedän. Se jopa sattuu muhun. Mä ymmärrän kyllä mitä sä yrität sanoa. Ja Mike tolkuttaa mulle aina samaa mutta silti me päädytään siihen... Sean huokaisi ja painoi kasvot käsiinsä.
-Usko pois, mä ymmärrän mitä sä ajat takaa, Johnny vastasi. -Mä en vain ymmärrä miksi te ette saa asioitanne selväksi. Mä olen nyt tainnut kolme kertaa törmätä suhun meidän keittiössä aamulla. Te lähdette bisselle selvittämään asioitanne ja päädytte jatkoille, Johnny pudisteli päätään. Sean näytti hämmentyneeltä näin suorasta puheesta.
-Mutta entä jos mä olenkin vain ollut yön teillä ja sä kuvittelet? Sean kysyi purren huultaan.
-Isä ei osaa valehdella. Ja kulta, mä en ole kuuro, Johnny sanoi ja hymyili. -Mun mielestä teidän vain pitäisi nyt saada asianne kuntoon ja antaa olla. Käykää rauhassa vain bissellä tästä eteenpäinkin, ei siinä mitään. Ja kyllä mä tiedän että jos te haluatte vielä olla yhdessä niin en mä voi estellä, mä vain koitan puhua tässä jonkin asteista järkeä. Teidän päätöksenne se on mitä te teette, isot miehet, hän sanoi. Sean nosti kasvonsa ja nyökkäsi. Johnny yllättyi miehen surullisesta ilmeestä.
-Kyllä mä tiedän, mä en vain halua ajatella sitä, hän huokaisi ja vaihtoi äkkiä ilmeensä hymyksi kun Irene ilmestyi keittiöön.
Johnny silitti Thomin hiuksia, poika haukotteli ja leikki Johnnyn napakorulla paidan läpi.
-Muru, miksei me koskaan käydä yhdessä missään? Thom kysyi. Johnny alkoi nauraa.
-Aika hyvä ajoitus. Mä just ajattelin kysyä että lähdettäiskö vaikka syömään joku päivä kun mä saan perjantaina palkan? Johnny hymyili.
-Oikeasti? Ihanaa, mennään! Thom vastasi innoissaan ja nousi Johnnyn mahan päälle istumaan.
-Mä voisin tulla autolla hakemaan. Ensviikon perjantai olisi varmaan hyvä, Johnny pohti.
-Joo, sitten laitat kunnon puvun päälle ja kaikki, Thom intoili ja laskeutui Johnnyn päälle makaamaan.
-Joo joo ihan miten vain kulta, sä murskaat mut taas, Johnny sanoi purren hammasta. Thomas kierähti jälleen sivulle makaamaan ja alkoi leikkiä Johnnyn korvakorulla.
-Mä en ole koskaan nähnyt sua edes pikkutakki päällä, teidän isäkin on niin komea kun se lähtee treffeille! Sä olet varmasti yhtä komea! Thom hehkutti.
-Hei hetki... Katseletko sä mun isää kun se lähtee treffeille? Johnny nauroi. Thom alkoi pyöritellä hänen kaulakoruaan.
-Totta kai! Thom nauroi vastaukseksi. -Oletko sä koskaan katsonut mitä sillä on päällä kun se lähtee isän kanssa jonnekin? Hän kysyi uteliaana.
-En kauhean tarkkaan. Yleensä se normaali, farkut ja t-paita mutta on sillä joskus ollut peräti pikkutakki siinä päällä. Kerran se lainasi sitä mun Armania, en muista lähtikö se silloin Seanin kanssa mutta musta tuntuu siltä, Johnny pohti.
-Oho. Mike vois oikeasti olla teidän isoveli, se on niin hirveän nuorekas! Ei isäkään ole kuin 45-vuotias mutta kun Mike on niin nuoren näköinenkin, Thom naurahti.
-No sehän sai Adin joskus 17-kesäisenä. Mies parka, Johnny naurahti. -Se kuvaili joskus että se meinasi ampua itsensä kun äiti sanoi olevansa paksuna mutta sitä mukaa kun maha kasvoi niin isä pehmeni. Loppuviimeks se oli se joka osteli muksulle vaatteita.
-Kulta, hankitaanko lapsi?
-Ei varmasti!
________
Tämä nyt oli melkolailla pelkkää lässytystä.
Päättömiä yksityiskohtia: rupesin itsekin nauramaan kun luin tuon kalsarikokoelma-toteamuksen tuolta ja tajusin istuvani tässä rolling stones-boksereissa.
Hankintaanko lapsi-keskustelu käydään meillä läpi noin viisi kertaa päivässä.
|