|
Lähettäjä: Jimmy
Päivämäärä: 30.3.09 22:59:10
Selvä, nyt multa on henki pois.
Tuolla on välissä tuollainen tyylikäs pikkukappale! : D
Niin ja niitä poistettuja kohtauksia... saas nähdä ;)
Luku 12
Johnny ripusti kypäränsä Yamahan peiliin ja sytytti tupakan. Aaronin sininen Audi kaahasi pihaan ja pysäköi viereiseen ruutuun. Johnnyn yllätykseksi Aaron ei tullut yksin. Etupenkillä istuva Tim huokasi Johnnyn ja näytti hieman nololta noustessaan Audista. Aaron tervehti iloisesti Johnnya, Tim kiersi auton ja tuli miehen viereen.
-Otto muuten käski etsiä sen käsiinsä, sillä on sulle jotain niistä varaston hyllyistä. Kaikilla alkaa pikkuhiljaa menemään hermot kun kukaan ei löydä sieltä mitään, Johnny sanoi Aaronille.
-Kai se vähän pakko on, Aaron naurahti ja huomasi Oton tulevan terveyskeskuksen ovista ulos. Hän lähti kohti miestä jättäen Timin ja Johnnyn kahdestaan.
-Taisi olla pitkät treffit, Johnny sanoi hymyillen vinosti. Tim näytti siltä ettei tiennyt mitä voisi sanoa.
-Kieltämättä, hän vastasi ja hymyili tahtomattaan. Hän melkein toivoi Johnnyn kasvoilla pientä mustasukkaisuuden tai kateuden välähdystä, mutta mies vain hymyili ja tuntui olevan iloinen asiasta.
Johnny kaivoi puhelimensa taskustaan ja vastasi.
-Hei muru! Ootko vielä töissä? Thom kysyi kohisevan linjan toisessa päässä.
-Juu, parikymmentä minuuttia vielä kun pitää vähän siivota, Johnny vastasi ja laittoi Aaronin ojentaman jakoavaimen paikoilleen vasta rakennettuun hyllyyn.
-Mä olen kymmenen minuutin päästä siellä, olen jo bussissa. Mennään meille sitten, Thom vastasi. Johnny hyvästeli ja laittoi puhelimensa pois. Aaron heitti viimeisen mutterin paikoilleen lokerikkoon ja nousi lattialta.
-Muuten, eihän teillä varmasti ole enää mitään Timin kanssa? Se kertoi että te olette seurustelleet joskus, hän sanoi Johnnylle.
-Ei tietenkään. Siitä nyt on aikaa varmaan viisi vuotta, Johnny naurahti ja nosti lokerikon hyllylle.
-Selvä, sitä sekin sanoi mutta ajattelin vain että varmistan. Mä oon tässä nyt nämä päivät seurannut, se flirttailu on aika silmiinpistävää, Aaron kohautti olkiaan.
-Tiedän, Johnny sanoi pudistellen päätään ja lähti ulos kaivaen tupakat taskustaan. Aaron liittyi hänen seuraansa pihalle, pian Pete ja Timkin ilmestyivät seuraksi. Johnny huomasi sivusilmällä kuinka Thom ilmestyi kulman takaa ja lähti hölkkäämään poikaa kohti. Pete seurasi kuinka Johnny nosti Thomin maasta, pyöräytti ympäri ja antoi iloisen suudelman.
-Jaha, pojan tyttöystävä tais tulla käymään, hän naureskeli. Tim puri huultaan, kahdenkymmenen metrin päästä takaapäin katsottuna capreihin ja kireään toppiin pukeutunut Thomas olisi yhtä hyvin voinut olla nainen. Peten hymy hyytyi Johnnyn tuodessa Thomin lähemmäs. Thomas tervehti erittäin iloisesti Timiä, katsoi hetken Aaronia ja halusi piiloutua Johnnyn selän taakse nähdessään Peten ilmeen. Johnny esitteli Aaronin ja Peten Thomille, Aaron tervehti ystävällisesti mutta Pete vain tuijotti.
-Tarvitaanko mua vielä vai voinko mä lähteä kotiin? Johnny kysyi ja kiersi kätensä Thomin vyötärölle.
-Joo mene vaan, Pete sai sanottua. Johnny lähti taluttamaan Thomia takaisin tulosuuntaan ikään kuin tilanteessa ei olisi mitään epänormaalia.
-En kyllä tiennyt tätäkään, Pete puuskahti tuijottaen pariskunnan perään.
-Me huomataan kyllä, Aaron vastasi rauhallisesti.
Sean jätti Bemarinsa pihalle, veti syvään henkeä ja nousi autosta. Viisi metriä betonisille rappusille, kolme askelmaa tammipuiselle ovelle. Hän soitti ovikelloa ja korjasi kauluksensa. Michael avasi oven rennosti, kulmakarvat nousivat hänen huomatessaan Seanin.
-Ai moi, tuu sisään vaan, Mike hymyili ja päästi hänet sisälle. Sean otti kenkänsä pois ja katsoi Mikeä, joka oli ilmeisesti juuri tullut suihkusta. Hiukset olivat hieman kosteat ja mies asetteli paremmin ylleen paitaa, jonka oli selvästi laittanut päälleen juuri ennen kuin avasi oven.
-Otatko sä bissen tai kahvia? Mike kysyi ja lähti keittiöön.
-Kahvi käy jos sulla on, oikeastaan mä vain haluaisin puhua sun kanssa, Sean sanoi ja heitti pikkutakkinsa tuolin selkänojalle. Mike kaatoi molemmille kahvit, istui pöydän ääreen vastapäätä Seania ja katsoi tätä odottavasti. Hän oli varma ettei Sean ollut huvikseen tullut tervehtimään työpäivänsä jälkeen. Suoraan töistä mies oli siististä puvusta päätellen tulossa.
-Mä vain... Olen ajatellut sua viime päivinä aika paljon, Sean aloitti. -Vähän liian paljon, hän korjasi. Mike katsoi häntä yllättyneenä.
-Mä tiedän kyllä että ajatuskin on mahdoton. Mä olen naimisissa, sulla on Mia ja pojat seurustelee, Sean sanoi ennen kuin Mike ehti avata suutaan.
-Hyvä että sä ymmärrät ja tiedät. Vaikka... No jaa, ei mitään, Mike pudisti päätään ja nosti kuppinsa. Hymy pysyi yhä kasvoilla, yhtä ystävällisenä ja hurmaavana kuin aina ennenkin.
-Ajattelin siis tulla tunnustamaan että mä olen ihastunut suhun, Sean puuskahti. Miken hymy ei vieläkään hyytynyt. Hän odotti lauseelle jotain jatkoa.
-No silti, Sean sanoi, nousi ylös ja kiersi pöydän Miken eteen. -Mä haluan sua, hän kuiskasi ja kumartui suutelemaan Mikeä täynnä intohimoa ja kaipausta. Hän nosti Miken ylös ja käänsi tämän kohti makuuhuonetta.
-Jeesus, Mike puuskahti ja kierähti Seanin viereen. He suutelivat, Sean säpsähti puhelimensa alkaessa soida lattialla, hän kaivoi sen äkkiä esiin.
-Voi hemmetti, se on Thomas, hän sanoi ja vastasi kaatuen takaisin selälleen sängylle, yrittäen tasoittaa hengitystään.
-Mikellä käymässä, tulen kyllä. Älä kysele, en tiedä. Okei, heihei, hän sanoi ja heitti puhelimen lattialle, Miken huulet etsivät jälleen hänen kaulaansa.
Thomas sulki puhelimen ja kääntyi järkyttyneenä katsomaan Johnnya, joka puki huppariaan päälleen.
-Se on teillä ja kuulostaa siltä että ne ois vähintään punttisalilla, hän sanoi. Johnny nosti kulmaansa yllättyneenä.
-Voi luoja, uskallanko mä mennä kotiin ollenkaan? Johnny pudisti päätään ja otti kypäränsä.
-Ehkä parempi, Thom kohautti olkiaan. Hän oli järkyttynyt, mitä ihmettä isän mielessä oikein liikkui? Johnny antoi hänelle suudelman ja lähti. Hän juoksi pienen tihkusateen läpi pyörälleen ja lähti ajamaan kotiin. Mielessä pyöri hyvin vähän asioita, mutta sitäkin enemmän ne vaivasivat. Ensimmäisenä kotipihalla hän huomasi shampanjan värisen Bemarin, joka oli laitettu parkkiin juuri sopivasti niin, ettei sitä tai sen tuloa huomannut talosta. Johnny jätti pyörän auton taakse, otti kypärän päästään ja meni hiljaa sisälle. Eteisessä ensimmäisenä vastassa miesten kengät, kokoa isommat kuin kummallakaan talon asukkaista. Hän yritti jättää tennarinsa eteiseen päästämättä ääntäkään ja hiipi keittiöön. Yhden tuolin selkänojalla oli miesten pikkutakki, Miken makuuhuoneen ovi oli kiinni. Oven läpi kuului vain muutama hiljainen sana ja ääni jonka Johnny yhdisti suudelmaan. Hän pyöräytti silmiään itsekseen.
-Päivää taloon! Hän karjaisi oven läpi. Hetkeksi tuli täysin hiljaista.
-Ei jumalauta... Miken ääni kuului oven takaa, Johnny ei ollut varma kenelle mies puhui. Kuului pientä kahinaa, Johnny virnisti tyytyväisenä ja otti kaapista oluen. Pian huoneen ovi avautui, Mike tuli ulos paidattomana ja jätti oven hieman raolleen.
-Ole ihmisiksi, tää taitaa olla sille aika noloa, hän kuiskasi. Johnny nyökkäsi ja avasi tölkkinsä. Mike meni takaisin huoneeseensa, Johnny näki oven raosta kuinka Sean istui sängyn laidalla myöskin ilman paitaa ja nojaten polviinsa. Mike sanoi jotain, Sean nousi ylös. Johnny nojasi tiskipöytään ja yritti olla normaalina miesten tullessa keittiön puolelle. Hän siirtyi pöydän ääreen päästäkseen liikkeelle, Mike viittasi Seanin istumaan ja haki heillekin oluet.
-Tämä saattaa nyt taas näyttää vähän pahalta, Sean sanoi Johnnylle. Hän ei halunnut näyttää sitä päälle, mutta todellisuudessa häntä pelotti.
-Älä huoli, ei mulla ole mikään tarve mennä kertomaan Irenelle tästä, Johnny sanoi avaten ikkunan. Hän sytytti tupakan, Mike ei yleensä sietänyt sisällä polttamista mutta otti Johnnyn askista savukkeen sanomatta mitään. Sean vilkaisi häntä, liikkeet eivät viitanneet minkäänlaiseen häpeään tai hermostumiseen vaan olivat samanlaisia viileitä ja rauhallisia kuin miehellä yleensä.
-Ja usko pois, Thom tietää kyllä, Johnny lisäsi ja Sean nosti kulmaansa kysyvästi. -No sä nyt sattumalta kuulostit siltä että olisit juossut maratonin, Johnny vastasi hymyillen, nyrkki Seanin sydämen ympärillä hellitti hieman.
-Sä otat tämän aika rennosti? Sean sanoi yllättyneenä ja nosti kunnolla katseensa Johnnyyn, ajatteli tilanteen puhdasta ironiaa. Pojan vihreät silmät vain hymyilivät hänelle, Sean muisti sen kaukaisen illan keväällä jolloin ne paloivat raivosta häntä kohtaan.
-No jaa, mä alan olla jo niin tottunut siihen että tolla on ties mitä vieraita. En mä siitä nyt jaksa stressiä ottaa. Enkä mä tykkää juoruta toisten asioita eteenpäin, Johnny kohautti harteitaan. He istuivat hetken, tupakansavu leijui huoneessa. Vallitseva hiljaisuus ei edes tuntunut kiusalliselta.
-Mun pitäisi varmaan mennä, Sean sanoi yhtäkkiä.
-Ei sinänsä jos ei huvita, Mike kohautti olkiaan. Sean kuitenkin nousi pöydän äärestä ja katosi makuuhuoneeseen. Mike ja Johnny istuivat hiljaa, molempien teki mieli sanoa toiselle jotain mutta kumpikin pelkäsi puheen kuuluvan makuuhuoneeseen. Sean palasi sitoen solmiotaan. Mike ihmetteli miehen taitoa muuttua silmänräpäyksessä siistiksi ja edustavaksi vaikka olisi juuri äsken ollut aamu-unisen ja krapulaisen näköinen. Hän saattoi Seanin eteiseen ja nojasi seinään katsellen kuinka mies puki kengät jalkaansa.
-Ehkä parempi ettei tämä toistuisi enää, Sean sanoi hiljaa, hieman surullisen oloisena.
-Niinhän sä nyt sanot, Mike yritti hymyillä. Sean nosti kätensä hänen kasvoilleen ja antoi vielä kevyen, pehmeän suudelman.
-Nähdään, hän kuiskasi ja lähti. Mike meni takaisin keittiöön ja alkoi etsiä hajamielisenä kaapista jotain syötäväksi kelpaavaa. Hän tyytyi jogurttiin, jonka parasta ennen-päivämäärästä ei ollut enää mitään varmuutta.
-Sä et kyllä osaa pitää housuja jalassas, Johnny huokaisi pöydän äärestä katsellen kuinka BMW kääntyi ja lähti ajamaan pois.
-Tehdään nyt sen verran selväksi että Sean tuli tänne itse ja kutsumatta. Enkä se todellakaan ollut mä joka teki aloitteen, Michael sanoi painokkaasti. Johnny kohautti olkiaan ja joi oluensa loppuun.
-No ei se itsessään onnistu jos sä pidät housut jalassa, hän naurahti ja Mike pudisteli päätään hymyillen. Hän tuli takaisin pöydän ääreen ja katsoi jogurttiaan haluttomana.
-Jos sä nyt sanot meneväsi suihkuun niin sä et etene askeltakaan ennen kun toi mössö on purkkeineen löytyy sun korvasta tai muusta mukavasta lävestä, Johnny sanoi ja sulki ikkunan. Mike hymyili ja nosti lusikkansa, mainitsematta Johnnylle olleensa juuri aikeissa mennä suihkuun.
___________
En vastaa kirjotusvirheistä, päänsäryissä tullut kirjoiteltua viime aikoina.
Päättömät yksityiskohdat ovat taas vähän vähissä. Listataas pari vanhaa..
Johnny käyttää aika paljon mitä kieroutuneimpia boksereita jotka Thom on ostanut...
Minä suoritin viimeisen kesätyöni paikallisessa terveyskeskuksessa jossa oli myös rakennustyömaa käynnissä. [olin tosin talonmiehenä.] Thomas ei sentään ikinä käynyt siellä mutta ikimuistoisen kesän aikana hävitin moponi avaimet ja minua luultiin naiseksi t-ex....
|