|
Lähettäjä: Jimmy
Päivämäärä: 14.3.09 13:23:38
No niin armaat lukijat, vanhat ja uudet. II-Osa tarinalleni Syntisen kaunis mies alkaa tästä.
Uusille suosittelen katsomaan allaolevista linkeistä kotisivut, joista löytyy sekä vanha tarina korjattuna ja uusittuna että tiivistelmä kyseisestä tarinasta ja muuta mukavaa. Ensimmäiset luvut vanhasta tarinasta pistin lähestulkoon uusiksi. Sivuille ilmestyy kyllä uutta tavaraa hyvin pian, siitä myöhemmin..
Syntisen kaunis mies, kotisivut
Syntisen kaunis mies, vanhat keskustelut
Tästä alkaa sitten II-osa. En nyt keksi enää muuta kommentoitavaa. Kommentoikaa te! Koitin tässä pätkässä vähän kertailla vanhoja juttuja.
Luku 1
Lentokoneen alkaessa laskeutua Johnny puristi sormensa Thomaksen ranteen ympärille ja sulki silmänsä kalpeana.
-Ei luoja, iso mies! Mä en vieläkään jaksa uskoa ettet sä ole ennen ollut lentokoneessa, Thom sanoi katsoen Johnnya silmälasiensa yli ja pudisteli päätään. Hän kohotti toisen kätensä ja silitti rakkaansa pään sivua. Johnny oli vasta eilen ajellut keesinsä sivut jälleen millisängeksi. Hän oli sanonut puhelimessa Thomille myös värjänneensä hiuksensa, mutta Thom ei ollut osannut varautua siihen että Johnnyn musta keesi oli yhtäkkiä muuttunut kirkkaan siniseksi. Tällä hetkellä näyttävämpi värimuutos koski miehen kasvoja, joilla ei ollut enää sitä vähäistäkään väriä. Lentokoneen nouseminen oli ollut Johnnylle kamala kokemus, mutta laskeutuminen oli vielä pahempaa. Puristaessaan käsinojaa hän kuuli yhä korvissaan isänsä naurun huhtikuun lopulta kun hän kertoi lähtevänsä kesällä viikoksi Thomin kanssa tämän tädin luokse Ranskaan. Isän ensimmäinen kysymys oli ollut millä rahalla hän meinasi matkustaa, toinen oli ollut kuinka Johnny meinasi selvitä lentomatkoista. Molemmat olivat tuntuneet päivänselviltä silloin, Thomin täti oli luvannut maksaa puolet Johnnyn matkasta ja majoittaa heidät. Lentäminenkin oli tuntunut ihan helpolta vielä ajatuksen tasolla. Thomin äiti oli ranskalainen, erittäin rikkaasta ja ennen kaikkea suuresta suvusta, joka oli levittäytynyt pitkin Ranskaa.
-Hellitä nyt vähän, muhun sattuu! Thomas sanoi, Johnny avasi silmänsä ja tajusi puristavansa Thomin ohutta rannetta yhtä tiukasti kuin penkkinsä käsinojaa. Hän päästi irti ranteesta, mutta pujotti silti sormensa Thomin kapeiden pianistinsormien lomaan ja piti kiinni, toivoen pääsevänsä pian tukevasti ja turvallisesti maan pinnalle.
Johnny irrotti otteensa Thomista vasta turvallisesti maassa. He pääsivät ulos terminaalista, Johnny loi ensimmäisen kunnollisen katseen Ranskaan. Vaikka päivä oli pilvinen ja kolea, maa vaikutti kauniilta. Thomas yritti etsiä katseellaan tätiään Miaa parkkipaikalta.
-Tante! Mia! Hän kiljaisi yhtäkkiä ja yritti ottaa pari juoksuaskelta valtavan matkalaukkunsa kanssa. Lopulta hän luovutti, ojensi laukkunsa Johnnylle ja lähti juoksemaan. Punaisen Chevroletin luona seisova nainen kääntyi. Hän levitti kätensä, halasi Thomia ja suuteli tätä poskille kolme kertaa. Johnny pääsi auton luo kantamuksiensa kanssa ja tervehti, nainen otti häntä olkapäistä kiinni ja suuteli Johnnya poskille kuten Thomiakin. Thom yllättyi Johnnyn punastuessa hieman.
-Mukava tavata sinutkin vihdoin, Mia sanoi hymyillen. Hänen äänessään oli sievä, karhean ranskalainen korostus. Thomas esitteli heidät, Johnnylle tuli läpivalaistu olo naisen katsoessa häntä päästä varpaisiin. Mia oli varmasti yksi kauneimmista Johnnyn ikinä näkemistä naisista. Aaltoilevat, pitkät ja tumman punaiset hiukset valuivat pitkin selkää ja rinnalle. Nainen oli kolmen tuuman korot jalassa suurin piirtein Johnnyn pituinen, eli hieman yli 180-senttinen, hänellä oli yllään kauniisti leikattu villakankainen jakkupuku, jonka hame päättyi polvien yläpuolelle ja jakku korosti kapeaa vyötäröä. Kiiltonahkaiset korkokengät korostivat upeasti sääriä. Ruskeat silmät olivat uteliaat, meikki oli taitava ja hymy erittäin hurmaava. Mian ympärillä tuoksui sopivasti jokin, ehkä Diorin, hajuvesi. Nainen kääntyi ja avasi auton tavaratilan, Johnny nosti laukut sisään ja sulki luukun. Thom istui etupenkille Mian viereen, Johnny taakse. Mia katsoi häntä peruutuspeilistä.
-Il est une belle période de, Mia sanoi vitsikkäästi Thomasille iskien silmää. Onhan hän aika komea.
-Merci beaucoup, Johnny sanoi takapenkiltä. Mia katsoi häntä yllättyneenä, Thom yritti katsella ulos ikkunasta ja pitää kasvosa peruslukemilla.
Mian lähes Pariisin keskustassa sijaitseva iso kattohuoneisto oli hyvällä ja kalliilla maulla sisustettu. Eteisestä mentiin isoon oleskelutilaan, jossa oli ovet keittiöön ja kolmeen muuhun huoneeseen.
-Tuo on mun makuuhuoneeni, tuossa on työhuoneeni ja täällä te nukutte, Mia selitti ja aukoi huoneiden ovia. Heidän huoneensa oli iso ja siitä valtasi suurimman osan valtava parisänky, joka näytti ihanan upottavalta valtavine tyynyineen ja vihreine satiinilakanoineen. Tapeteissa oli rauhallisia virheitä ja valkoisia raitoja, yhdellä seinällä oli suuri vaatekaappi ja kampauspöytä, molemmat samaa sarjaa lipaston ja kirjoituspöydän kanssa. Huoneesta oli ovi melko suureen kylpyhuoneeseen, jossa oli mintunvirheät kaakelit ja kylpyamme.
-Olen sitten välillä illat poissa liiketapaamisissa sun muissa, saatte olla ihan kahdestaan, Mia sanoi ja iski silmää. Pojat jättivät laukkunsa sängyn päätyyn ja menivät takaisin oleskelutilaan.
-Pitää sitten mennä syömään, käydään vaikka tuossa lähellä siinä yhdessä ravintolassa. Teillä on varmaan jo hirveä nälkä, lentokonesapuska on kuuluisaa. Asettukaa vain taloksi ensin, Mia höpötti Thomille. Johnny katseli suurista ikkunoista, jotka antoivat kaakkoon, kattojen yllä näkyi Eiffel-torni. Seinällä oli myös ovi, josta pääsi parvekkeelle.
-Haluatko sä huipulle asti? Thom kysyi hänen selkänsä takaa. Hän kiersi kätensä Johnnyn mahan ympärille ja painoi poskensa toisen lapaluuhun, sillä ei 20 sentin pituuseron takia yltänyt pidemmälle.
-Totta kai. Mutta mä en silti kosi sua siellä, Johnny sanoi hymyillen. Thom painoi sormensa hänen kylkiinsä leikillisesti.
-Vähän romantiikkaa! Mä olen aina toivonut että mua kosittaisiin Eiffelillä tai Riemukaarella, mutta ei! Tuon setä kosi mua... No, oikeastaan tässä missä me seistään, Mia sanoi ja lopetti purkauksensa helisevään nauruun. Johnny vilkaisi viimeisen kerran majesteettista tornia, jossain kaukana sen takana siinsi mustana kuutiona Tour Montparnasse. Hän kääntyi ja kiersi kätensä Thomin laihan ruumiin ympärille. Tämä painoi kasvonsa hänen rintaansa ja Johnny upotti hetkeksi kasvonsa takkuisiin, mustiin hiuksiin, jotka tuoksuivat kesältä ja Thomilta.
Ilta oli mukavan viileä, he istuivat kadun varrella ulkoilmaravintolassa. Tarjoilija lähti esiteltyään viinin, Johnny katseli hieman haluttomana pasta-annostaan. Hän ei ollut tottunut matkustamaan, vähiten lentämään, pienikin paikanvaihto vaikutti aina negatiivisesti hänen ruokahaluunsa.
-Johnny, kerro jotain itsestäsi? Thom on kertonut susta paljon mutta ei mitään oleellista, Mia kyseli rehellisen kiinnostuneena.
-No mä opiskelen kaksoistutkinnolla talonrakentajaksi, valmistun samaan aikaan kun Thom lukiosta vaikka oikeastaan olen syntynyt vuotta aikaisemmin, eli mä täytän kahdeksantoista joulukuussa. Mun kämppäkaverin virkaa toimittaa isä, isoveli asuu muualla, paitsi sillon kun sillä on vesilasku maksamatta tai kahvi loppu, Johnny vastasi.
-Minkä ikäisiä he ovat? Mia kysyi ja nosti viinilasinsa.
-Veli on 21 ja isä 39-vuotias. Me ollaan onnistuttu kaikki syntymään loppuvuonna mutta kuun alussa, Johnny naurahti.
-Ai, isäsi on siis aika nuori. Missä sun äitisi on? Mia kysyi ja tajusi selvästi heti että asiaa olisi voinut kysyä kauniimmin. Thomas tunnisti ilmeen Johnnyn kasvoilla. Hän oli nähnyt sen ensimmäistä kertaa lähes vuosi sitten oman isänsä kysyessä samaa asiaa.
-Äiti kuoli kun mä olin kolmentoista, Johnny vastasi konemaisesti. Sairaalan hoitovirhe äidin syövän suhteen oli hänelle arka kohta. -Mutta entä sä? Sähän et ole varsinaisesti edes sukua Thomille? Hän vaihtoi äkkiä aihetta. Mia ymmärsi yskän.
-Minähän olin naimisissa Irenen veljen, eli Thomin sedän, kanssa. Jätti mulle hoidettavaksi menestyvän liikeyhtiön kun menehtyi vuosia sitten, liikenneonnettomuus, Mia sanoi. Johnnyn teki mieli valua pöydän alle. Hän yritti pahoitella.
-Mia on silti osa meidän perhettä. Mun tante, täti, Thom virnisti.
-Ei saa, täti kuulostaa niin vanhalta! No joo, mä rakastan lapsia mutta en voi saada omia, joten mä hemmottelen jokaisen alle kaksikymppisen piloille, joka merkitsee sitä että huomenna me mennään ostoksille, Mia sanoi ja hymyili.
-Loistavaa, Johnny tarvitsee paljon uusia vaatteita! Thom hymyili.
-Ja sitten pitää käydä nähtävyyksilläkin. Mä yritän tulla mahdollisimman paljon mukaan mutta kyllä te kahdestaankin selviätte, sä olet tottunut tähän kaupunkiin, Mia sanoi.
-Johnnylle pitää näyttää ainakin Louvre, se rakastaa symboliikkaa sun muuta. Ja sitten pitää viedä se Eiffelille, jos vaikka kuitenkin kosisi, Thom sanoi nauraen.
-Turha toivoa. Sun, tai teidän, pitää kyllä sitten nähdä sukulaisiakin. Lillestä ja Rouenista lupasivat tulla käymään viikon aikana, Mia huomautti. He alkoivat keskustella Thomin serkuista, joita taisi riittää joka sormelle. Johnny seurasi hajamielisenä puhetta, alkaen pikkuhiljaa ymmärtää miltä Thomista tuntui seurata hänen ja Adrianin keskusteluja. Hän yritti tyhjentää lautastaan kuunnellessaan.
-Niin muuten, onko Thom jo kertonut että mä tulen sitten teidän mukana kun lähdette? Tulen hoitamaan muutamia liikeasioita ja katsomaan ihmisiä, Mia sanoi kääntyen jälleen Johnnyn puoleen.
-Eipä tuo sellaista ole vaivautunut kertomaan. Haittaako jos mä poltan? Johnny kysyi ja siirsi tyhjän lautasensa syrjään. Häntä oksetti. Thomas kääntyi yllättyneenä katsomaan, hän ei ollut ikinä kuullut Johnnyn kysyvän haittaako jotakuta.
-Ei tietenkään, Mia sanoi ja kaivoi käsilaukustaan pienen peilin, alkaen korjata huulimeikkiään. Johnny sieppasi viereisestä pöydästä tuhkakupin ja sytytti tupakan. Savu leijui pimenevälle taivaalle, kaupunkia valaisivat katuvalot. Kävelytietä reunusti ketjuaita. Kaunis kaupunki, hyvää seuraa, hyvää viiniä. Tänne hän olisi voinut jäädä vaikka asumaan.
_______
Olen yrittänyt laittaa kaikki mahdolliset faktat Ranskasta oikein. Tekstit käänsin googlella, joten...
Päättömiä yksityiskohtia: Minä en ole koskaan ollut lentokoneessa, Thom ei jaksa uskoa tätä.
Menetän ruokahaluni matkalla, viimeksi laihduin 10 päivän matkalla pari kiloa.
Olimme kesällä Thomin kanssa kaksin Pariisissa, en tosin silloinkaan päässyt lentämään. Eli tarinaa on rakennettu hyvin paljon muistikuvien varassa.
|