|
Lähettäjä: Anita
Päivämäärä: 15.6.07 22:29:08
Tripin palatessa viimein takaisin reissultaan, pettyi Toi pahan kerran; Booris oli jätetty opistolle lepäilemään ja kotiutumaan.
-Me sovimme Tripin ja opiston väen kanssa, että ruunalle tekisi hyvää levätä tämä viikonloppu yhdessä ja samassa paikassa. Se on nopeampi tapa saada se oppimaankin uutta, Karoliina selitti Toille, joka näytti melkein itkuun pillahtavalta.
-Ensi kerraksi tuon kyllä Booriksen takaisin, Tripi lupasi, ja piristi hieman tyttöä. Hän tosin ei tiennyt, että Karo oli jo luvannut Hannalle osan Booriksen hoito- ja ratsastusvastuusta, joka veroitti siis Toin aikaa poninhoidosta.
-Niklas tulee viemään teitä pian ratsastuslenkille, saatte opettaa Ferrarinkin hevosnaiseksi, Karoliina ilmoitti. -Minä, Sennu ja Duende lähdemme katsastamaan myytäviä ratsuja.
-Onkohan se hyvä idea? Tripi kuiskasi Karoliinalle heidän kävellessään pikkutytöistä hieman kauemmas.
-Eihän Duende tai Sennu voi kuitenkaan kilpailla nykyisillä hevosillaan, ja meilläkin on tyhjiä karsinoita, Karoliina tokaisi.
-Ei, vaan tarkoitan Ferrarin laittamista hevosen selkään. Sinä tiedät, millainen hullunmylly siitä voi syntyä, Tripi varoitteli. -Kenellä hän edes menisi, Amigokin teke täyttä päivää?
-Ajattelin antaa Ginin, Karoliina vastasi tyynenä, ja sai Tripin haukkomaan henkeään.
-Oletko hullu? He tappavat toisensa!
-Onhan Niklas heidän kanssaan, nainen vastasi tietäen, kuinka paljon hänen miehensä todellisuudessa inhosi ratsastushetkeä tyttöjen kanssa.
-Olet julma, Tripi kommentoi ennen kuin lähti katsomaan, miten Onni ja Renttu jaksoivat.
Niin Anitaa kuin Looksiakaan ei kuulunut, ja Tallukkakin tuntui viettävän suurimman osan ajastaan tallin vintillä, kertoen Tuukalle menneisyydestään. Niinpä Karoliina, Duende ja Sennu lähtivät kolmisin farmarillaan kohti ensimmäistä myyntitilaa.
Siellä he katsastivat komean rautiaan oripojan, mutta Duende löysi tallin toiselta ratsulta pääntautia, ja tämä romutti ostohaaveet samantein.
Seuraavalla tallilla oli jo neljä hevosta myytävänä. Sennu ihastui valtavasti kirjavaan ponitammaan, mutta Karoliina päätteli sen iäksi ainakin seitsemäntoista, kun myyjä tiukkaan väitti sen olevan vain seitsemän. Lisäksi kolme muuta olivat niin takkuisen ja riutuneen oloisia, että Duende alkoi voida pahoin.
-Ne ovat olleet niin kauan pihatossa, myyjä yritti selitellä, mutta Karoliinan tarkka hevossilmä erotti paistavat kylkiluut, jotka kertoivat aivan muuta.
-Jos ne ovat olleet tuolla nurmen keskellä, niin minkä takia ne ovat aliravittuja? Karoliina kysyi, ja sai myyjän vaikenemaan.
-Minusta tuntuu, etten löydä koskaan sopivaa ratsua, Duende parkaisi heidän kaasuttaessaan viidenneltä tilalta kohti seuraavaa.
-Odotan innolla, kuinka tarkka sinä olet myymään Naperoa, Sennu nauroi ja näki silmissään tytön tarkkailevan ostajaehdokkaiden pienimmätkin eleet.
"Tuo on liian lihava, tuo liian pitkä ja tuo aivan liian pieni. En pidä tuon tytön käytöksestä ja tuo poika muistuttaa aivan liikaa vastahakoisesta nörttiä, jota äiti on pakottanut hevosten pariin".
-Tämä on viimeinen tila, jolla käymme tänään, Karoliina ilmoitti heidän kaartaessa kodikkaan näköisen pikkutilan eteen. -He myyvät nuorta tammaa, koska perheen ratsastava tytär on muuttamassa ulkomaille poikaystävänsä kanssa, Karo selitti nopeasti, ennen kuin astui autosta ulos kättelemään omistajaa.
-Ai, teitä onkin noin monta! Minä pyydän Aki-Petteriä lisäämään kahvikuppeja pöytään, vanha ja hieman pyylevä rouvashenkilö ilmoitti sydämellisesti.
-Tyttäreni odottaa teitä jo, hän sanoi haluavansa nähdä, kuinka haette Jollya tarhasta, rouva selitti ja ohjasti heidät sitten kohti suuren suurta laidunta, jossa asiallisen ja vakavan näköinen nuori nainen viittoili heitä luokseen.
-Päivi, hei vain. Kuka teistä on kiinnostunut, nainen esittäytyi topakasti, ja sai kolmikon tuijottamaan hetken toisiaan, ennen kuin Sennu astui hieman eteenpäin.
-Senna-Mari, ja minä voisin ainakin aluksi vilkaista.
-Hyvä on. Tässä on riimu ja naru, se on tuo harmaa tamma tuolla kulmassa, mustan ponin vieressä, Päivi opasti.
Hieman jännittäen Sennu astui aidan sisäpuolelle, ja lähti sitten riimu ja naru selän taakse piilotettuina kulkemaan kohti Jollya. Hän erotti vain harmaan selän toisen ponin takana, kunnes pääsi lähemmäs ja henkäisi ihastuksesta.
Tummat silmät tuijottivat häntä uteliaina, suipot korvat olivat hörössä ja pystyharja sai tamman näyttämään vieläkin suloisemmalta. Tottunein elein Sennu houkutteli harmaankimon risteytyksen luokseen ja se antautui kiltisti kiinni.
-Happy New Year on mielestäni kamala nimi uuden vuoden hevoselle, joten aloin kutsua sitä Jollyksi, Päivi selitti katsellessaan, kuinka Sennu harjasi ja samalla tutki hevosen rakennetta ja käyttäytymistä.
-Nimen antaja ei tainnut olla aivan ruudin keksijä, Duende tyrskähti, mutta Karoliina iski häntä kipeästi kylkeen.
-Se on meidän äidin oma kasvatti, Päivi sanoi happamasti.
Kun Sennu viimein siirtyi käyntiin ja antoi tammalle pitkät ohjat, hän oli jo valmis ostamaan "Jollyn" itselleen. New Forestin ponin ja puoliverisen 150cm korkea risteytys oli suhteellisen siro, mutta silti lihaksikas, eikä tuumaakaan väärän kokoinen Sennulle.
-Ainakin se liikkui hienosti, en tiedä miltä se sinusta tuntui, Karoliina sanoi ja sai Sennun hymyilemään tyytyväisenä.
-Yhtä hyvältä se tuntuikin, nainen sanoi ja katsoi sitten Päiviä.
-Haluaisin vielä, että oma eläinlääkärimme tutkii sen ja joku muukin koeratsastaa sen, ennen kuin allekirjoitamme sopimukset, mutta muuten olen erittäin tyytyväinen, Sennu totesi. Ennen kuin Päivi ehti vastata, oli hänen äitinsä jo rynnännyt pihalle kutsumaan vieraita lähtökahveille, eikä kolmikko kehdannut kieltäytyä.
-Haluaisin pyytää erästä asiaa, vanha rouva sanoi kun he joivat kuppejaan tyhjäksi. -Jos myytte joskus Jollya eteenpäin, tarjotkaa sitä ensin meille. Kaksitoista vuotta saman hevosen kanssa on hurjan pitkä aika, rouva totesi ja pyyhkäisi samalla silmäkulmaansa. -Minä en lonkkaleikkauksen jälkeen enää pysty sitä liikuttamaan, ja nyt kun Päivikin lähtee..
-Voittehan te aina tulla katsomaan, mitä Jollylle kuuluu, Sennu sanoi ja sai vanhan naisen melkein hyppäämään tuoliltaan innoissaan.
-Se olisikin hienoa! Voi, suuret kiitokset teille!
|