Lähettäjä: okei 
Päivämäärä:   8.12.24 20:26:47

edellinen:

http://forum.hevostalli.net/read.php?f=9&i=9879657&t=9879657

Lähettäjä: näimpä 
Päivämäärä:   8.12.24 20:30:06

Ongelma on löytää juuri sen kaltainen työ mikä esim. skitsofreenikolle sopisi. Kulkeminenkin maksaa, etenkin jos pitää olla auto. Siis jos ajatellaan näitä muutaman tunnin viikossa tehtäviä töitä.

Eihän nykyisin taida edes päästä eläkkeelle pelkällä pällivialla.. Pitää olla myös fyysinen tai fyysisiä sairauksia että joutuu eläkkeelle.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   8.12.24 20:32:40

Eihän nykyisin taida edes päästä eläkkeelle pelkällä pällivialla..

- pääsee ja tiedän yhden joka on äskettäin päässyt.

Lähettäjä: 2000 
Päivämäärä:   8.12.24 20:32:53

Pääsee kyllä, tuttu pääsi eläkkeelle juuri keväällä, ja mielenterveyssyyt taustalla.

Tunnen skitsofreenikon, joka tekee ihan normaalisti täyttä päivää varastolla. Tykkää hommasta ja on pidetty työkaveri. Hällä on lääkitys kohdillaan, kaikille sitä ei toki saada vuosien yrittämisenkään jälkeen ihan samalle tasolle.

Lähettäjä: näimpä 
Päivämäärä:   8.12.24 20:35:32

Mistä pälliviasta pääsee eläkkeelle vaikka ei sairasta fyysistä sairautta? Ehkä skitsofreniasta?

Lähettäjä: 2000 
Päivämäärä:   8.12.24 20:42:08

Pakko sanoa, etten tiedä hänen diagnoosiaan eikä se minulle kuulukaan. Kertoi keväällä päässeensä sairaseläkkeelle. Jos hänet tapaa, hänestä saa vielä varsin normaalin, joskin vähän erikoisen ja arahkon kuvan, mutta facebook-päivitysten perusteella näkee heti, ettei ihan täysillä käyvästä aikuisesta ole kyse. Päivitykset ovat lapsekkaita, hyvinkin avoimia, osin normaalin ihmisen silmiin todella erikoisia ja outoja. Lisäksi niitä tulee päivätasolla paljon. Hän ei ole työelämässä ollut koskaan, on masennusta jne vaikeutta.

Lähettäjä: Norrraa 
Päivämäärä:   8.12.24 21:02:21

Esimerkiksi monelle mt-ongelmaiselle tallityöt ja lomitus on hyviä töitä - kouluissa pitäisi kannustaa näihin töihin

Lähettäjä: Nimu 
Päivämäärä:   9.12.24 10:11:05

Minä olisin päässyt melko varmasti eläkkeelle vaikka olen fyysisesti täysin terve, kaksisuuntainen diagnoosina. Ja tunnen myös pysyvällä eläkkeellä olevia ikäisiäni samalla diagnoosilla ilman kummempia muita sairauksia. Mulle vaan osatyökyvyttömyyseläke on parempi vaihtoehto, saan puolikkaan toimeentulon eläkeyhtiöstä ja teen jaksamisen mukaan töitä.

Ällö, todellakin näistä kuntoutustoimista on itselle ollut suuri apu, päiväosasto ”totutti” pitkän kuntoutustuen jälkeen päivärytmin pitämiseen ja työkokeilussa sitten pääsi tositoimiin. Työyhteisö on ollut hurjan kannustava ja ymmärtäväinen, ei aina tämmöinen tuuri käy. Olen ollut tämän vuoden aikana mt-ongelmien takia kaksi tuntia sairauslomalla kun kerran kesken työpäivän piti lähteä kotoa hakemaan tarvittavaa lääkettä ja odotella että se vähän vaikuttaa, palasin sitten vielä tekemään työvuoron loppuun. Entisessä työssä olin noin puolet vuodesta saikulla.

Totuttelua on ollut siihen että en vaan pysty samanlaiseen suoritukseen kuin ennen ja tottakai se harmittaa, tein tosiaan esimiestyötä sotepuolella ja nyt hyllytän ja myyn ja siivoan myymälää. Olen tehnyt myös tosiaan keittiöapulaisen hommia ja henkilökohtaisena avustajana töitä mutta siinä kyllä pitää työnantajan kanssa kemiat kohdata että sitä jaksaa.

Ymmärrän hyvin myös sitä että tämä kuntoutuspolku ei sovi kaikille eikä kaikki todellakaan päiväosastosta yms hyödy. Hankalaahan se on syystemiä luoda siihen että kaikilla on hyvin erilainen sairaudenkuva ja tarpeet ja odotukset jne. Koen olevani onnekas että satuin nyt sopimaan näihin rattaisiin. Tulevaisuudesta ei todellakaan tiedä, voihan se vointi taas romahtaa mutta niin voi käydä toisaalta kenelle tahansa riippumatta siitä mitä taustalla on.

Lähettäjä: Berit 
Päivämäärä:   9.12.24 11:39:49

Otsikon kysymykseen: työ on yksi parhaita kuntouttavia asioita ihmisen elämässä. Jos ihmisen katsotaan olevan pysyvästi niin sairas psyykkisesti, ettei hän kykene mihinkään työhön, niin silloin toki työkyvyttömyyseläke on paras ratkaisu. Työ luo merkitystä, rytmiä elämään, osallisuuden ja kuuluvuuden tunnetta.

Itse olin uupumuksen takia sairauslomalla 2kk (samalla diagnosoitiin keskivaikea masennus, ahdistuneisuushäiriö ja PTSD) ja oli kyllä helpottavaa palata töihin osasairauspäivärahan turvin. Tunnollisena ihmisenä olen sinnitellyt 47-vuotiaaksi asti ja sitten tuli vain stoppi, kun kuormitus kävi ylivoimaiseksi kestää. Tunnollisena työntekijänä töistä pois oleminen tuntui kamalalta ja podin valtavaa syyllisyyttä. Teen 50-prosenttista työaikaa nyt ja sekin tuntuu aika paljolta. Terapiassa käyn ja lääkityskin aloitettiin kesällä. Olen ymmärtänyt, että 2kk on aika lyhyt sairausloma uupumustapauksissa, mutta yritetään nyt ainakin. Koen, että työ kyllä osaltaan auttaa, vaikkakin tuntuu raskaalta. En osaa olla suorittamatta täysillä ja yritän tässä opetella hieman rauhallisempaa otetta.

Lähettäjä: ccc 
Päivämäärä:   9.12.24 12:24:02

Palkka jolla korvaa menetetyn vapaa-ajan ja saa kustannettua kohtuullisen mukavan elämän, on parhaita kuntotuttavia asioita. Vapaaehtoinen työskentely voi olla sitä myös, mutta silloinkin pitää riittävä elanto tulla muualta. Työskentely liian pienellä palkalla ei kuntouta vaan sairastuttaa vieläkin pahemmin.

Lähettäjä: TR 
Päivämäärä:   9.12.24 12:46:25

Hämmentävintä on se että mielenterveysongelmaisilla on taito kirjoittaa niin hyvin ongelmistaan. Siinä voisi olla kirjailijalle ura.

Mutta asiaan: työ pitää rytmissä elämän. Työn lisäksi myös vapaat ja lomat saavat merkitystä. Jos arki on tasaisen tappavaa aamusta iltaan, vuodesta toiseen niin se on varmasti pahinta mielenterveydelle.

Se raha mitä maksetaan sairauspäivärahoina ym. avustuksina pitäisi olla maksettua palkkaa, vaikka olisikin tukityöllistetty.

Lähettäjä: 09 
Päivämäärä:   9.12.24 13:33:40

Ettei tarvitse käyttää hikikomorien aikaa toisten nurkkien rikkomiseen ja ilkivaltaan. Outoo perseilyy puolet etelän hommista. Tsad on kiva maa ja sen asukas on tsadilainen. Niinpä.

Lähettäjä: niin 
Päivämäärä:   15.12.24 12:28:15

Antakaapa nyt esimerkkiä mihin hakea ja päästä töihin? Kun sinne kaupan kassalle on 500 muutakin hakijaa. Miksi ottaisivat jonkun, joka on ollut vuosia sairaslomilla ja kuntoutustuilla?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   15.12.24 12:39:14

"Se raha mitä maksetaan sairauspäivärahoina ym. avustuksina pitäisi olla maksettua palkkaa, vaikka olisikin tukityöllistetty."

Ja kalliiksihan se tulee koska sivukulut tulee maksettavaksi sen palkan lisäksi.

Lähettäjä: kookos 
Päivämäärä:   15.12.24 12:43:08

Milloin sairaiden ja työkyvyttömien sijaan aletaan vaatimaan HellyHansen väkeä tekemään töitä, käymään kouluja ja elättämään itsensä niin kuin muutkin? Terveitä ihmisiä eläkkeellä 16 vuotiaasta lähtien, mutta pakko maksaa koska muuten rasismi.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   15.12.24 13:26:16

Lähettäjä: kookos
Päivämäärä: 15.12.24 12:43:08

Milloin sairaiden ja työkyvyttömien sijaan aletaan vaatimaan HellyHansen väkeä tekemään töitä, käymään kouluja ja elättämään itsensä niin kuin muutkin? Terveitä ihmisiä eläkkeellä 16 vuotiaasta lähtien, mutta pakko maksaa koska muuten rasismi.

TÄMÄ!

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   15.12.24 13:39:41

Eihän niitäkään kukaan halua palkata vaikka olisivat kouluttautuneetkin.

Lähettäjä: ,,--,, 
Päivämäärä:   15.12.24 14:01:10

"Eihän niitäkään kukaan halua palkata vaikka olisivat kouluttautuneetkin."

Höpö höpö. On heitä töissäkin. Ajat muuttuu ja jos ei laiteta suoraan eläkkeelle, niin menevät kouluihin ja töihin. Heikäläisissäkin on monenlaista porukkaa. On oikein fiksujakin. Ja varsinkin, jos ei pukeudu kansallispukuun, voi olla että menee valkolaisesta. ;)

Lähettäjä: bn 
Päivämäärä:   15.12.24 14:10:55

"Otsikon kysymykseen: työ on yksi parhaita kuntouttavia asioita ihmisen elämässä. Jos ihmisen katsotaan olevan pysyvästi niin sairas psyykkisesti, ettei hän kykene mihinkään työhön, niin silloin toki työkyvyttömyyseläke on paras ratkaisu. Työ luo merkitystä, rytmiä elämään, osallisuuden ja kuuluvuuden tunnetta."

Tämä, mut kääntöpuolena isossa osassa työpaikoista ei pääse porukkaan sisälle, saa kokea kiusaamista ja halveksuntaa, työtä on liikaa eikä sitä kerkeä kukaan tekemään, eli pitää tottua siihen et negatiivista palautetta saadaan jatkuvasti. Sit työ alkaa stressaamaan ja kotonakin vaan stressataan seuraavaa päivää ja sitä että miten siitä selvitään ja että minkälainen palaute siellä odottaa edellisistä suoriutumisista.

Lähettäjä: jep 
Päivämäärä:   15.12.24 14:36:40

Tämä, mut kääntöpuolena isossa osassa työpaikoista ei pääse porukkaan sisälle, saa kokea kiusaamista ja halveksuntaa, työtä on liikaa eikä sitä kerkeä kukaan tekemään, eli pitää tottua siihen et negatiivista palautetta saadaan jatkuvasti. Sit työ alkaa stressaamaan ja kotonakin vaan stressataan seuraavaa päivää ja sitä että miten siitä selvitään ja että minkälainen palaute siellä odottaa edellisistä suoriutumisista.

tämä§