Lähettäjä: Minority_Report 
Päivämäärä:   24.3.13 20:24:45

Jaa no tehdääs sitten uus. Edellinen: http://forum.hevostalli.net/read.php?f=9&i=981857&t=981857

Syvämiete: Joo niinhän se on ja ei toikaan muuten olis noin pitkälle mennyt, jos ei toi olis tapahtunut vaan netin kautta. Tavallaan toi oli semmonen asetelma ton aikaa, että ”sitten kun mulla on aikaa ja mahdollisuuksia, niin katsotaan paremmin.” Sen takia toi onnistuikin ja siis toihan oli just kaikki sitä mitä se nainen oikeasti oli vaan vailla eli aika täydellinen tilanne sille. Ei sillä ollut aikomustakaan tavata mua oikeasti.

Olin mä siitä tietysti kiinnostunut ihan oikeasti ja menin sillä tavalla retkuun, mutta eniten tossa harmittaa ne kaikki valheet jotka uskoin vaikka ihmettelin niin montaa asiaa. Ehkä mulla oli liian kiire ajatella kaikkia muita mieltä painavia asioita, enkä siksi tajunnut oikeasti keskittyä noihin epäkohtiin. En mä niinkään tota harmittele, ettei tosta tullut mitään, koska en mä pelkästään netin kautta osaa mitenkään vahvoja tunteita kehittää. Niin ja joo, järjestelin mä jonkin verran asioita sen takia mitkä hieman harmittaa ja annoin muutamat pakitkin tona aikana siksi, koska olin kuitenkin lupautunut jossain vaiheessa katsomaan noi kortit tämän naisen kanssa ja se sanoi odottavansa sitä. Nää naiset olis varmaan ollut paljon enemmän sellaisia mitä antoivat ymmärtääkin, joten maksoi toi mulle noikin suhteet tavallaan ja se kyllä kieltämättä harmittaa. Vaikka toisaalta aika hankalaa noitakaan olisi ollut kunnolla rakentaa, joten ei noistakaan varmaan olisi mitään tullut.

Mut kaikenkaikkiaan aika hanurista nyt olla meikäläinen, kun ei mistään tule mitään. :-P

Lähettäjä: maasturihörhö 
Päivämäärä:   24.3.13 21:10:42

Iltaa, Olipas mukavaa toimintaa eilen, siihen sisältyi tälläsia: http://aijaa.com/vNnYWm lasten syntymäpäivä offroad ajelutusta, pulkkamäkeä, vähän tämmöstä: http://aijaa.com/2JUAzJ :D

Illan tullen vielä saunomista, saunajuomien nauttiminen meni kyllä melkosen paljon överiks :) myöhään meni ja juomasta ei tosiaan ollut pulaa, tänään oli sitten varmaan kaikkien krapuloiden isä ja äiti, voi jehna kun voi ihmisellä olla huono olo... päätös tehty (taas) että ei ikinä koskaan milloinkaan enää... :D

Lähettäjä: kurnau 
Päivämäärä:   24.3.13 21:14:39

Minski myös lukijan vastuu. Kyllä scheillekin täytyy laittaa piste.

Lähettäjä: Minority_Report 
Päivämäärä:   24.3.13 21:17:28

maasturihörhö: Iltaa, kivalta näyttää. Sentään jollain ollut mukava viikonloppu. :)

kurnau: Ai mitä sä tolla tarkotat?

Lähettäjä: kurnau 
Päivämäärä:   24.3.13 21:27:01

Ai kirjoitinpa vääin. Pointti oli, että mukava ja komea mies kuten minski ei tarvitse huonoa kohtelua. Ja hyvääkin näyttäisi olevan tarjolla.

Hankalia ihmisiä toki ollaan kaikki, ja ainoa, jolle sydän lämpeää, on JR.

Lähettäjä: ruoste 
Päivämäärä:   24.3.13 21:28:46

Johan on Minskiä kokemuksella paiskattu :( Joskus aiemmin tuli jo päiviteltyä sitä, miten yksi ihminen voi saada paljon vahinkoa aikaan. Ei tuollaisen ihmisen motiiveja voi ymmärtää, eikä tarvitse yrittääkään. Kunhan ymmärtää, ettei se vika ollut itsessä eikä koveta itseään liian pitkäksi aikaa. Epäluuloisuus ja luottamuksen puute tulevat todennäköisesti tulevissakin suhteissa vaivaamaan, kun on kerran siipeensä yllättäen saanut, ainakin jonkin aikaa. Toivottavasti sinä uskallat pian luottaa ihmistuntemukseesi ja ennen kaikkea muihin ihmisiin, sillä sinulla on paljon annettavaa jollekin onnekkalle naiselle. :)

Ja psst: "Vaan kenelleköhän mä ton reilun litran verran jäätelöä oikein syöttäisin ja noi loput vohvelit, kun en nyt ite viittis ton takia lipsuilla."
Niin, kenelleköhän? Hei herkkusuut, hypätäänkö junaan? :)

Jäätelöstä puheen ollen, Jysse, mistä marketista löysit uusia B&J-makuja? En ole vielä törmännyt niihin missään... :(

Minilläkin taas onneton tuuri miesten kanssa. Tarttis varmaan lisätä "ooks sinkku? varmasti? et edes ihan vähän varattu?" niihin ensitapaamisella kysyttäviin kysymyksiin. Varmuuden vuoksi voisi kysäistä vielä tokalla kerrallakin, ihan vain tarkastaakseen, muuttuuko vastauksen muoto ja epäröikö vastaaja. Höh ja pöh. "Ei se ole vedätystä jos ei tajuta kysyä" - my ass!! :Z

Lähettäjä: min 
Päivämäärä:   24.3.13 21:29:46

Höh, mä oisin halunnu unikaverin nyt yöks mut ei sit... ehkä sit ens yöl... no mut hyvää yötä tänne :)

Lähettäjä: ruoste 
Päivämäärä:   24.3.13 21:33:37

Hörhö sai lättyjä... Slurps, onnennalle! :)

Minäpä sain tiedätte-kyllä-mitä, neljää sorttia ja vähän joka kokoa ja naatiskelin selkeästi yli oman tarpeeni, nyt jo vähän kaduttaa. Yök. :P

Lähettäjä: Jysse 
Päivämäärä:   24.3.13 21:49:35

Jäätelöstä puheen ollen, Jysse, mistä marketista löysit uusia B&J-makuja? En ole vielä törmännyt niihin missään... :(

Kirkkonummen cittarista ;) Jos en nyt ihan väärin muista niin noi uudet maut tais olla ainakin näin alkuun vain cittareissa myynnissä.

Lähettäjä: Minority_Report 
Päivämäärä:   24.3.13 21:58:30

Eipä tuollasta oikein kukaan mun mielestä ansaitse. Silti mä en kostanut tota sille, vaikka mulla olisi kyllä ollut siihen vaikka minkälaisia mahdollisuuksia. Sitä toi nainenkin ihmetteli, mut tollanen ei vaan ole mun tyyliäni. En mä saa siitä mitään tyydytystä, että laitan jonkun kärsimään. Noh, ehkä sitten saattaisin jotenkin napauttaa, jos kyse olisi ollut paljon vakavammista asioista, mutta tosta aiheutuneet vahingot oli kuitenkin loppupeleissä sellasia mulle mitkä mä kyllä tiesin saavani käsiteltyä.

Kyllähän mä ton arvasinkin, että totuus tulee kyllä jossain vaiheessa varmasti muutenkin ilmi ja niinhän se tulikin. Valheella on lyhyet jäljet ja paha saa palkkansa, jos nyt näin vois sanoa. Koska oikeastaan mua on käynyt jo pidemmän aikaa sääliksi sitä ja ajattelin, että sillä kyllä ongelmia ihan tarpeeksi muutenkin ja sen elämä olis varmaan mennyt ihan sekaisin mun takia. Selvästi siis kaikenlaisia mielenterveysongelmia yms.

Mut kyllä toi vaikuttaa tietysti sillä tavalla, että olen ainakin jonkinaikaa varovaisempi, kun taas oikeasti yritän tutustua johonkin naiseen paremmin. En tietenkään ajattele, että kaikki naiset olis tuollaisia, vaikka tollanen uskoa horjuttaakin ja tavallaan haittaa tutustumista naisiin, kun ne joutuu kohtamaan ihan syyttä suotta enemmän epäluuloa multa. Sehän sabotoi noitakin suhteita ja yritän tietysti tota parhaani mukaan minimoida.

Tai no sitä nyt ei tietysti tässä vaiheessa vielä tiedä mitä tulevaisuudessa on edessä, mutta ei tässä kuitenkaan olla kirvestä heitetty kaivoon. Mut vaikka olis kuinka hyvä tyyppi jolla on paljon annettavaa, niin tossakin on sellainen ongelma, ettei sitä ihan noin vaan pääse kaikille näyttämään millainen on. Noita juttuja kun ei nää päällepäin ja ei niitä voi vaan sanoa. Sanat on aika halpoja nykyään ja ne pitää ajanmittaan päästä näyttämään.

ps. Hillo on kyllä loppu, mutta ehkäpä noita vohveleita vois vetää jäätelönkin kanssa. :D

Lähettäjä: ruoste 
Päivämäärä:   24.3.13 22:50:58

Ei ansaitse, ei, ei hyvä eikä kyllä huonokaan ihminen. Hyvä, ettet pistänyt vahinkoa kiertämään etkä halunnut hankaloittaa kenties hukassa olevan ihmisen elämää.

Kyllä varovainen sietääkin olla, sillä itsekkyys tuntuu olevan nykymaailmassa elämän trendi. Pakko on kuitenkin uskoa siihen, että on olemassa ihmisiä jotka ovat aidosti juuri sitä mitä antavat ymmärtää. Muuten voidaan luopua leikistä saman tien. Mikään pakko ei kai ole heti heittäytyä täysillä peliin, vaan tutustumiselle voi ja kannattaa uhrata aikaa. Meitä on niin moneen junaan, toisen ovat liikkeissään nopeita ja intohimoisia (en tajua! pelottavaa!) ja toiset hitaita pohtijoita, jahkailijoita ja riskien puntaroijia ( o/ ).

Ja kuule Minski, hyvä tyyppi huomataan kyllä. Kiinnostunut tahtoo tietenkin oppia tuntemaan kohteensa paremmin ja pikkuhiljaa se loistava luonne tulee sieltä esiin. Sitkeys palkitaan. :)

PS. Ei se haittaa, kätevä emäntä keittää kyllä hillon kasaan ennen kuin ehdit kissaa sanoa. :P

Ihan kuin mä yrittäisin jotenkin samalla vakuuttaa itseni. (Kirves on kaivossa, kaivo jäässä ja kansi peitetty siirtolohkareilla.) Voi olla, täytyy lukea nämä jutut pirteämpänä uudelleen läpi, josko sieltä seasta jotain rohkaisevaa löytyisi :)

Lähettäjä: Niina 
Päivämäärä:   24.3.13 23:04:56

Nii ja sitten kun puntaroi riskejä, on liikkeissään liian hidas, ja pohtii ja jahkailee liian pitkään, niin taitaa jäädä kokonaan ilman :o Mulla se on aina jääny tuohon riskien pohdinnan asteelle. Paitsi viime kesänä kyllä ihastuin ekaa kertaa niin pahasti, että ihastus voitti riskit, ja tein itsestäni narrin tunnustamalla sille tyypille. Oonko jo täällä monestikin kertonut siitä..? No, se tapaus voitaneen laskea mun kokemattomuuden piikkiin, kun en älynnyt, mistä siinä oikeasti oli kyse :/

PS. täällä olis hilloa; löytyy sekä kaupan- että itsetehtyä ;)

Lähettäjä: min 
Päivämäärä:   24.3.13 23:05:03

Nuijanukutus tän kiitos....

Lähettäjä: H 
Päivämäärä:   24.3.13 23:14:14

Minä en enää jaksa riskejä puntaroida, onhan tuo nähty että vaikka kuinka luulet olevas varma vaikka mistä niin silloin se eniten vituiks menee. :D Oon ottanu sen asenteen että tutustun rauhassa ihmisiin ja aika näyttää mitä se tuo tullessaan.

Lähettäjä: Minority_Report 
Päivämäärä:   24.3.13 23:14:51

ruoste: Yleensä mä oon aika varovainen vaikka mulla sellanen perusluottamus onkin, enkä sinänsä odota mitään itsensä todistelua naiselta. Mut kyllä mä oon tota vähän rohkeampaakin heittäytymistä kokeillut. Sanoisin, että sen kanssa tilanne on yks yks. Eli toisella kertaa tuli näpeille ja toisella kertaa kaikki meni just niin kuin olin ajatellutkin. Riskihän se tietysti on, mutta jotenkin toi on vähän niin kuin joku pokerikoneen tuplaaminen. Eli jos se onnistuu, niin kyllä sitten kelpaa myös makeillakin tuplasti. :)

Kyllä mä uskon, että jos muhun joku nainen on halukas tutustumaan ja tunne on molemminpuolinen, niin pääsen kyllä näyttämään millainen mä oon. Tarkotin tolla vaan sitä, että kuitenkin pääpiirteissään useimmat näkee mustakin ulkonäön, eikä juuri muuta. Sen muun näkeminen vaatii sitä tutustumista ja ennen kuin se tapahtuu, niin se että on hyvä tyyppi ei vielä pääse vaikuttamaan siihen kuinka puoleensavetävä joku on.

Mut kyllä mäkin uskon, että hyviä naisia on munkin ikäluokasta vielä vapaana. Toivon mukaan sellainen jäisi vielä munkin haaviini, koska kyllä mä kuitenkin haluaisin asettua aloilleen. Täytyy tässä sen verran positiivisesta yrittää ajatella. :)

En mä kyllä usko, että sullakaan toi kaivo noin pahassa jamassa on. :D Tollanen kaunis keijukainen. ;)

Haha, jaa onkos naisilla aina jotain marjoja mukana, kun noin näppärästi hillot kyhätään kasaan. :D

Niina: Joo toikin on totta. Ei passaa liian pitkään jahkailla, jos jostain kiinnostuu. Oikeastaan mahdollisimman vähän, mutta joihinkin ei vaan saa niin nopeasti tarpeeksi otetta ja sitten ne karkaa. En kyllä muista sun kertoneen tollasesta ihastuksesta, mutta enhän mäkään täällä ihan aina sentään oo. :p Toi on kyllä ilkee paikka kun ei toinen tunne samoin tai on kyse jostain vedätyksestä. Toivottavasti et kuitenkaan hirveen pahasti tosta saanut siipees.

Jaa sulla on hillovarannot kunnossa. Selkeesti valmistauduttu hyvin tollaseen herkutteluhetkeen ja miehen sydämeen menemiseen vatsan kautta. ;p

min: Jaa taasko siellä on uneton neitokainen. Mikäs sun unet on tällä kertaa vienyt?

Lähettäjä: min 
Päivämäärä:   24.3.13 23:19:25

Tänään taitaa vaan ol tää tavallinen sunnuntai-maanantaiyön syndrooma :D muutto vähän stressaa mutten nyt jaksais pakatakkaan tähän aikaan...

Lähettäjä: Minority_Report 
Päivämäärä:   24.3.13 23:24:14

H: No noita ei tietysti voi kukaan tietää ja niitä on sinänsä ihan turha pohtiakaan. Ainakaan kovin tarkkaan, vaikka silmät tietysti onkin hyvä pitää aina auki. Mä nyt oon tässä puhunut sellaisista jutuista jotka liittyy tohon, että keneen kannattaa tutustua ja lähteä syventämään suhdetta. Vähän semmosta suodatusta kuitenkin, ettei nyt ihan kenen kanssa vaan ala seurustelemaan. Jatkohan menee sitten tietysti niin, että katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan ja eletään sitten sen mukaan.

Lähettäjä: H 
Päivämäärä:   24.3.13 23:25:21

Minä katon ja tutustun ensin, alan seurustelemaan vasta sitte ja lopun aika näyttää. :D

Lähettäjä: Minority_Report 
Päivämäärä:   24.3.13 23:26:52

min: Jaa että semmosta. No noi kyllä pistää ajatukset pyörimään päässä jolloin uni ei oikein meinaa tulla. Mä tässä kanssa mietin, että vois mennä puhelimen kanssa jo sänkyyn, jos alkais pikku hiljaa väsyttämäänkin ja pääsis tänään vähän aikasemmin nukkumaan. :)

Lähettäjä: Minority_Report 
Päivämäärä:   24.3.13 23:28:37

H: No joo tota mäkin tarkotin, ehkä vaan selitin vähän huonosti. Ei sitä tietysti heti aleta seurustelemaan sellaisen kanssa joka lähtee treffeille. :p

Lähettäjä: min 
Päivämäärä:   24.3.13 23:30:12

Mä oon puhelimen kans sängys mut ei vaan väsytä. Tää on tosi turhauttavaa... pitäis varmaan lukea tenttiin joka on parin viikon pääst

Lähettäjä: Mission 
Päivämäärä:   24.3.13 23:30:52

Hmm, siis Minski, oliko tää mistä nyt puhuit, se sun siipirikon syy? Vaikka en yhtän nyt halua vähätellä asiaa niin tietyllä tapaa yllättävän paljon vahinkoa voi saada aikaan pelkän netin välityksellä... Tavallaan kuulostaa siltä että oot ehkä joko herkempi tai varovaisempi tavallaan kuin moni muu, ja saat jo alkuasetelmista näpeilles helposti, tai sitten siltä että heittäydyt paljon enemmän kuin annat ymmärtää, ja netti-ihastuskin pääsee yllättävän lähelle. Tietenkään ei tiedetä kaikkea koko asiasta enkä halua edelleenkään vähätellä mitenkään, vaan yritän miettiä omalle kohdalle. Vaikka tuollainen vtuttais kyllä aika huolella, uskoisin jotenkin pääseväni melko helposti yli... Jäisi sellaiseksi legendaksi mitä kavereille kerrotaan, ja muistellaan mimmosia hulluja sitä onkaan.

Se luottamus ja sen sellainen voi mennä kyllä niin monesta asiasta. Kuten itselläkin, vaikka varsinaisesti eksä ei missään nimessä ollut paha eikä petturi, niin sen mielenterveyden kanssa eläminen vei oman itsetunnon niin syvyyden syövereihin, vaikka kuinka järjellä yritin ajatella, en voinut olla tuntematta etten kelpaa enää kenellekään, etten ole mitään, en nyt ainakaan kaunis, seksikäs tai haluttava, tuskin edes mikään nainen. Aika kauan siinä meni rakennella itseänsä taas kasaan ja saada normaaliksi. Onneksi mulla on niin hyvä tuttavapiiri, ja oikeisiin aikoihin törmäsin myös pariin aika "terapeuttiseen" tyyppiin niin kyllähän se auttaa...

ruoste, cittari on kova sana, sieltä löytyy kaikki mitä ei muualla ole ;)

Lähettäjä: Minority_Report 
Päivämäärä:   24.3.13 23:39:26

Mission: Ei ole, vaan se kipeä ero oli hieman ennen tota. Et toi oli tavallaan sellainen henkinen laastari mullekin, vaikka toki tostakin sain hieman näpeilleni. En viitsi tota liian tarkkaan selittää, mutta ton jutun vahingollisuus on enemmänkin siinä miten se vaikuttaa mun muihin ihmissuhteisiin. Just noiden tietojen kautta mitä tää sairas ihminen sai musta irti. Eli joudun nyt ton takia olemaan varovainen tietyistä syistä.

Mut oon mä tietyistä asioista herkkä ja kyllä muakin voi satuttaa niillä silloin kun päästän jonkun naisen niin lähelle. Tota en onneks päästänyt, eikä se netin yli tulisi kysymykseenkään.

Lähettäjä: Mission 
Päivämäärä:   24.3.13 23:51:48

No niin mä jotenkin muistelinkin että se varsinainen siipirikkotapaus oli kuitenkin ihan joku suhteenpoikanen. On siinä kerrakseen kun ensin se juttu ja toi siihen päälle :( Eikö siinä kipeessä erossa ollut ihan samaa kuin tuossa, että puhui ihan muuta kuin mitä lopulta oli? Eli varattu? Vai puhuitkohan sillon sit just tästä tapauksesta ja se on menny sekasin...

V-mäistä on kyllä silti kuulla jälkeenpäin asioita jotka tapahtunut jo suhteessa. Mulla on kans yks sellanen aikasempi, jonka kuvittelin olleen uskollinen, mutta myöhemmin kuulin semmosia juttuja ettei tainnut ihan niin mennäkään. Tosin lähteet sen verran häilyviä etten ihan suinpäin uskonut, mutta jäihän se vähäks aikaa silti mieleen että näinkö senkin kanssa sitten lopulta oli. Sitten vaan totesin että aivan samantekevää, mitä hittoa ne muhun enää vaikuttaa, ei sit niin mitään. Oma häpeensä.

Minkäs noille mahtaa, eipä se auta ku eheyttää ittensä ja hakata taas päätään seuraavaan seinään :D Mä en aio lakata uskomasta ihmisiin, ja heittäydyn kyllä yhä. Niin tai siis heittäytyisin varmaankin, mistäs sen tiiän ku ei noita oo ovista ja ikkunoista hyökkimässä :p

Lähettäjä: Niina 
Päivämäärä:   24.3.13 23:57:40

No siis se juttuhan meni niin, että tää tyyppi kävi pitkin kesää mun kesätyöpaikalla syömässä. Ja kahvilla. Saattoi käydä siellä kolmekin kertaa päivässä. Alkukesästä se kävi yleensä työkavereidensa kanssa, mutta kesän loppua kohti sen tökaverit vaihtoi lounaspaikkaa, mutta tämä kävi usein yhä tuolla mun työpaikalla, ja hyvänen aika - se puhu mulle :o Jutteli niitä näitä, ja kertoi mm. olevansa eronnut (eli vapaa), ja että on vähän ollut hevostenkin kanssa tekemisissä (sen exällä oli hevonen), oli tallin ja ratsastuskentänkin tehnyt ex-vaimolle. Muistaakseni se tuli yksin seuraavanakin päivänä, ja taas se puhu mulle :o Enhän mie ollu sellaseen tottunu, kun olin aina ollut kuin ilmaa kaikille miehille. Sitten vielä mun työnantajakin alkoi vihjailemaan, että siinäpä olis mulle sopiva poikaystävä, niin miehän aloin jo ihastua siihen...

Sitten kävi vielä niin, että olin koiran kanssa kävelyllä, niin tämä tyyppipä ajoikin autolla ohi, ensin yhteen suuntaan, sitten kohta toiseen suuntaan, ja seuraavaksi se olikin autoineen siinä jalkakäytävällä mun vieressä; vähän aikaa juteltiin ja sitten mun piti jatkaa matkaa :o Ja sitten erään kerran olin taas jälleen koiran kanssa kävelyllä, ja tämä tyyppi oli hommissa siinä tien varressa, niin kun se huomasi minut, niin se pysäytti koneensa, keskeytti hommansa ja käveli tien yli puhumaan mun kanssa. Taas. Se saattoi myös parkkeerata työkoneensa viikonlopun ajaksi tuohon melkein meidän talon vieressä olevalle linja-autopysäkille, ja muutenkin aina moikkasi, kun ajoi autolla ohi. Tässä vaiheessa mie olin jo ihan lääpälläni, ja melkein varma, että oli tapahtunut ihme ja oli vihdoin löytynyt mies, joka oli kiinnostunut minusta :o Kun siis enhän mie ollut tottunut saamaan miehiltä minkäänlaista huomiota.

Kesän lopulla aloin jo olla niin hermoraunio, että oli pakko laittaa viestiä, ja kysyä, että missä mennään. No ei sitten menty yhtään missään, vaan olin kuvitellut kaiken ihastuksen omassa päässäni. Se oli muuten vaan ystävällinen, sanoi, että kavereita voidaan olla, mutta ei muuta. Kertoi myös, että hänellä on tietynlainen naisihanne, ja että hän on ollut kauan yksin ja yksin aikoo olla vastakin. Se oli NIIN noloa, että teki kyllä mieli vajota maan alle! Vaikka eihän tuo nyt sinällään mikään paha juttu edes ollut, mutta kyllä vain tuntui pahalta, kun olin >muka> niin varma siitä, ja sitten se menikin ihan perseelleen >:/ Toisaalta tuli samalla myös kauhea helpotuksen tunne, että luojan kiitos, en koskaan uskaltanut sanoa mitään kenellekään mun aiemmista ihastuksista, niistä kun en ollut lähellekään näin varma; säästyin varmaan aika paljolta mielipahalta ja monelta nololta tilanteelta.. Nytkin jos olisin tiennyt lopputuloksen etukäteen, niin en todellakaan olis sitä tunnustusta tehnyt, vaan olisin elellyt siinä ihanassa haavemaailmassa perhoset vatsassa. Tämän jälkeen en kyllä varmasti enää-ikinä-milloinkaan uskalla olettaa tai kuvitella yhtään mitään näissä asioissa. Jos joku minusta oikeasti joskus kiinnostuu tai minuun ihastuu, niin saa kyllä vääntää sen sitten rautalangasta ja tunnustaa suoraan päin naamaa; minä en uskalla tikkua ristiin laittaa ennen sitä, ettei näpit pala. Nih. Joo, olen herkkis.

Sitten jossakin vaiheessa selvisi, että tämä tyyppi oli juossut siellä mun kesätyöpaikalla sen toisen kesätytön perässä, ja nyttemmin kuulin kauttarantain, että on löytänyt itselleen uuden emännän ja kihlannut sen. Että silleen.

Lähettäjä: Syvämiete 
Päivämäärä:   24.3.13 23:59:07

Joo, täälläkin tuli näpeille ja kunnolla vuosi sitten. :/

Mutta jos päätökset vaikuttaa niitä tehdessä oikeilta, niin ei niitä silloin kannata katua.

Mäkin haluan uskoa edelleen hyvien ja rehellisten ihmisten olemassaoloon. Tahdon edelleen heittäytyä ja hukkua hattaraan. (Ehkä tää kevät puhuu tässä).

Mitä koiria sulla oli Mission? Jotain vinttareita? Jos oli, niin saisiko pyytää kuvaa?

Lähettäjä: Minority_Report 
Päivämäärä:   25.3.13 00:11:33

Joo tää varsinainen siipirikko tapaus oli puolentoista vuoden mittainen. Parasta mitä mulle on ikinä tapahtunut ja kaikinpuolin just sellainen nainen jota mä etsin. Paitsi että pari juttua tekivät sen, ettei toikaan saanut sitä onnellista loppua. Elämä on joskus niin epäreilua, mutta siis aivan ihastuttava nainen.

Tää "laastari" tapaus kolhi lähinnä tota luottamuspuolta, eikä niinkään tunteita. Näitä edellinenkin meni aika pahasti pieleen, kun menin ihastumaan vähän liian nopeasti.

Kyllähän noi tietysti pistää vähän miettimään, että mikä mussa on vikana, kun ei onnistu.

ps. On tää nyt kumma kun lähetin tän kahteen kertaan, eikä kumpikaan mennyt perille. Onneksi kopsasin tän tekstin ihan varmuuden vuoksi. Puhelimella kun ei jaksa muutenkaan niin pitkästi runoilla.

Lähettäjä: Mission 
Päivämäärä:   25.3.13 00:12:02

Syvämiete, tääl on ollutkin pari kuvaa mut oon poistanu ne aijaastakin, joudun himassa laittaa ne kännystä suoraan ni aina ei halua pelittää mut nyt näköjään on aijaakin kumossa :D

Pystynkö linkkaa facebookista kuvaa niin että se näyttäis vaan yhden kuvan sieltä, ei koko profiilia?

Lähettäjä: Syvämiete 
Päivämäärä:   25.3.13 00:19:36

Vähän muistelinkin et jotain vinttareita sulla on. :D Niitä kuvia en ehtinyt aiemmin nähdäkään. Whippetit on maailman söpöimpiä otuksia.

Hmm. tosta facesta en tiiä. No, ehtiihän sitä myöhemminkin.

Lähettäjä: Minority_Report 
Päivämäärä:   25.3.13 00:22:26

Niina: Harmi kyllä, että toi päättyi sitten noin. Noita merkkejä ei ole aina niin helppoa lukea ja joskus joutuu vaan ottamaan hypyn tuntemattomaan ja kysymään, että olisiko tunne molemminpuolinen.

Syvämiete: Noin mäkin tota pyrin ajattelemaan, että ne oli silloisilla tiedoilla tehtyjä päätösiä. Jälkiviisaus on joskus niin helppoa. Mut ei noista tietty kannata uskoaan menettää. Sellaiseen ihmiseen on vaikea tutustua niiden hyvienkin tyyppien ja sitä ajaa sitten helposti nekin pois luotaan.

Lähettäjä: Mission 
Päivämäärä:   25.3.13 00:31:16

Joo hippettejä on :) Mä laitan huomenna töissä aijaaseen pari kuvaa niistä niin muistuta ku ollaan yhtäaikaa niin linkkaan ne sit.

Minski, kyllä puolellatoista vuodella jo saakin aikaan, siihen paska laastari niin eihän se ihme oo että vähän aikaa haluu vaan ihan olla ja kattoa rauhassa. Sulla pitäs kyl olla joku semmonen frendi jolle voi puhua noista, siis ihan kunnolla, kai sul on? Se kummasti jouduttaa niiden painamista unholaan. Itekin aikanaan huomasin että oli kova tarve puhua, kun viimein uskalsin puhua mitään. Ei sitä hevillä lähtenyt kertomaan, oli niin uskomaton koko juttu ja jotenkin tosi noloa.

Niina, oon kuullu ton sun tarinan ennenkin, mut ei tosta pitäis kyllä vetää liinoja kiinni. Onhan se vähän aikaa varmasti kamalan tuntusta, mutta ei muuta kuin uudestaan vaan yrittämään jos semmonen tilanne tulee! Ei niissä mitään menetä, se on vaan se tunne. Helppo sanoa kun itelle ei oo ikinä käynyt noin, mutta ehkä mulla on joku tutka, oon onnistunu tekemään alotteita vaan niiden kohdalla jotka on sit kiinnostuneet. En kyllä tiedä toimiiko moinen tutka enää...

Lähettäjä: Syvämiete 
Päivämäärä:   25.3.13 00:34:08

Harmin paikka Niina. Toisaalta eiköhän sitä jokainen ihminen ihastu tuloksettomasti joskus. Toivotaan et seuraava tapaus olisi sitten enempi ihastuvaa sorttia.

Onhan se uusien ihmisten tapailu vähän sellaista kauhun ja ilon tasapainoa. Toisaalta hirveen ihanaa ja toisaalta mielessä saattaa juosta kaikenlaiset jossittelut. Vaikka niin kauan kun ei ole rakkaudesta kyse, niin pikkujuttuja sanon minä, vaikka tulisikin näpeille. Rakkaudessa pettyminen on raskasta, mutta ei jotkut ihastukset lopulta maailmaa kaada, vaikka kuivahtaisivatkin kasaan. Tämä siis on vain oma kokemukseni, enkä yhtään vähättele jonkun erilaista kokemusta.

Ja hei, biologia tulee avuksi tässäkin, kun rakastuu, niin mantelitumakkeen (?) toiminta heikkenee, eli suomeksi mieli ei enää tunne entiseen tapaan pelkoa.

Lähettäjä: Syvämiete 
Päivämäärä:   25.3.13 00:35:33

Hyvää yötä yökukkujat!

Lähettäjä: Duu 
Päivämäärä:   25.3.13 00:39:37

Minski oot kyllä niin mukavan oloinen tyyppi ettei mitään rajaa :) Mies joka keskustelee, kertoo itsestään ja mielipiteistään ja kommentoi muiden juttuja. Ihanaa! Ja lisättäköön, että minulle aivan uusi ilmiö. Terv. sivustaseuraaja.

Lähettäjä: ruoste 
Päivämäärä:   25.3.13 00:40:58

"Nii ja sitten kun puntaroi riskejä, on liikkeissään liian hidas, ja pohtii ja jahkailee liian pitkään, niin taitaa jäädä kokonaan ilman"
No niin jää, mutta sehän tuntuu ihan turvalliselta vaihtoehdolta, tai ainakin suht' kivuttomalta. Mä olen kyllä hidas. To-del-la hidas kun sille päälle satun, en suin surminkaan suostu syöksymään suoraan tulta päin. Rohkea heittäytyminen? Iik, ei pysty! Hissunkissun ja hiljaa, hyvä ei ehkä tule mutta tuleepahan varmasti jotain, tai sitten ei. Sepäs muuten onkin rasittavaa, kun salaa kiehuu, muttei uskalla ulospäin kuin korkeintaan höyrytä hienoisesti.

*kutsuu naapurin aamuksi pihalle traktoreineen siirtolohkaretta tuuppimaan ja hakee varastosta jääpiikin, taltan ja vasaran ikijään nakuttelua varten* Olihan kevät ja kaikkea, jospa se menninkäinenkin vielä...

MR: "Mut kyllä mäkin uskon, että hyviä naisia on munkin ikäluokasta vielä vapaana. Toivon mukaan sellainen jäisi vielä munkin haaviini, koska kyllä mä kuitenkin haluaisin asettua aloilleen. Täytyy tässä sen verran positiivisesta yrittää ajatella. :)"
On, varmasti jää, hyvä juttu. Lyhyestä virsi kaunis :) Noista ulkonäköasioista vielä sen verran, että eikös se jokin ulkoinen ominaisuus nimenomaan ole tuolla elävässä elämässä, missä uusiin ihmisiin voi törmätä, se jokin, joka saa ihmisen haluamaan tutustua toiseen? (Vai onko maailman meno muuttunut, ulkoiset tekijätkö ne nykyään määrittelevät sen, onko joku kiinnostava vai ei? F*ck!) Sullahan on mm. ne silmät, eihän sun tarvitse kuin vilkaista kerran ja daamit haluavat kuulla elämäntarinasi :D

Eikä siinä vielä kaikki eikä koko totuus, että luottamus miehiin/naisiin menee huonojen kokemusten kautta. Kuten Mission jo sanoi, samalla voi menettää luottamuksen itseensä, ja se vaiva ei välttämättä olekaan niin helposti korjattavissa. Mission on reipas ja vahva nainen, kun on kyennyt itsensä sieltä suosta nostamaan. Kaikki eivät jaksa uskoa parempaan huomiseen ja hyvään oloon oman itsensä kanssa. Ei se aina edes paljoa vaadi, että saadaan ihmislapsi menettämään usko, toivo ja mahdollisuudet rakkauteen. Sen sijaan vaatii paljon, hyvin paljon, saada se onneton taas uskomaan, että elämä voi olla vielä toisenlainen.

*heittää jääpiikin jorpakkoon ja hakkaa vasaralla taltan muodottomaksi*

Lähettäjä: min 
Päivämäärä:   25.3.13 00:42:18

Voi nyyh.... mä tahon kans nukkua....

Lähettäjä: ruoste 
Päivämäärä:   25.3.13 00:51:02

Minski, sulla on täällä näköjään kokoinen faniklubi, eli usko pois, kaltaistasi ihmistä osataan kyllä arvostaa ja minskiytesi tullaan huomaamaan. Ei sussa mitään vikaa ole. Kuinka moni ihminen on heti löytänyt sen yhden ihmisen, jonka kanssa kulkee onnellisena läpi elämän ilman, että suhdetta koettelevat kriisit tai kohtalo puuttuu peliin? Ehkä kaksi.

Lähettäjä: Mission 
Päivämäärä:   25.3.13 01:01:05

Hahhah, hyvin tarttuu toi "Minski" kun se tulee sujuvasti tuolta puhuvista puskistakin :D

Minskin nettihaaremi, kyllä ne valaa uskoa mieheen jos se on kadotakseen ;)

Ruoste, mä itseasiassa olen kyllä aika vahva. En mitään kiveä todellakaan ole, tunteellinen höperö mutta I will always bounce back, sooner or later. Vois olla mottona varmaan. Ainakin oon tasapainoinen, jos ei mitään muuta.

Ite olen heittäytyjä. Olis tarinakin, jos joku vielä hereillä kun saan tän postattua...
Kun olin yläasteella, kasiluokalla, koulun makein kundi, se jota kaikki kuolasivat sillon jo heti kun mentiin yläasteelle, pyysi mua ulos. Mua? Mit vit? En nyt ihan ollut sillon mikään vahva tai yhtään mitään muutakaan, en suosittu, en oikein mitään, vähän väliinputoaja. Tää kundihan oli hirveen kokenut, seurustellut vuosia koulun kauneimman mimmin kanssa jne. Ite en ollut vielä koskaan edes suudellut. Suhde kesti kaks viikkoa, tää kundi lopetti sen koska se tuntui "teennäiseltä". Mähän olin vaan ujo ja tosi kokematon, enkä todellakaan halunnut hypätä sänkyynkään vielä. Mutta siitä se jotenkin lähti. Odottelulla ei saa mitään, varovaisuus on hanurista. Mä soitin sen parhaalle kaverille ja pyysin ulos, sille jota kuolasin itse ennenkuin tämä "upea" otti yhteyttä. Ja tää upeahan sanoi että "sä saat kenet vaan", joten todellakin, mähän otan sit kenet haluun :D Sen kanssa sitten seurustelin muutaman kuukauden ja on loppuelämän ystävä. Mutta en mä hissuttele tai varo mitään, ei se mun mielestä suojele edes mitenkään, yhtä paskana sitä on kuitenkin jos jotain käy. Yhden kanssa myöhemmin tuli jarruteltua vähäsen, ja kun sen pedistä löytyi toinen nainen rysän päältä, ymmärsin että miksi. En tätä koskaan rakastanut onneksi, se ei roihunnut joten se oli väärin.

Mun kohdalla on turha arvuutella, ei tarvitse, toisaalta en kyllä itekään jää arpomaan mitään. Joko ollaan tai ei, jos ollaan niin sitten ollaan kanssa. Ei tarvitse olla 24/7 lantiosta yhdessä, mutta tunteet pelissä heti kun ne syttyy, niitä ei saa piilotella tai nostan kytkintä.

Lähettäjä: Minority_Report 
Päivämäärä:   25.3.13 01:05:08

Mission: No kyllä mä oon paljon hyviäkin asioita saanut kokea, että toi nyt ehkä kuulostaa noin sanottuna huonommalta kuin onkaan. En mä tietenkään sellaisia ihmissuhteita ylläpidä, mitkä aiheuttaa vaan tuskaa. Ja tosiaan kun en voi tässä niin tarkkaan noista puhua, niin tota kokonaiskuvaa on tietysti vähän vaikea muiden hahmottaa samalla tavalla.

Tällee netissä mä yleensä näistä jonkin verran höpisen, koska en sitä voi tuolla oikeassa elämässä tehdä oikein kenenkään kanssa. Toki tämmönenkin juttelu auttaa, vaikken mä nyt näitä tässä siksi kerro, että kokisin erityistä tarvetta saada tukea. Kai mä oon jotenkin tottunut pärjäämään yksin, vaikka se joskus raskasta onkin. Oikeastaan en edes tiedä miksi näitä nyt aloin höpisemään, mutta ehkä ihan hyvä välillä näinkin.

Hyvää yötä syvämietteelle o/ :)

ruoste: Tarkotin vaan sitä, että monet tilanteet on vähän sellaisia, että ulkonäköön ihastutaan ja sitten vasta siihen sisimpään rakastutaan. Ehkä tällee netissä voi käydä helpommin päinvastoin, mutta noin muuten tuolla oikeassa elämässä. Heh, mut ehkä mulla sitten on toivoa, jos kerran tollaset silmät on, että niillä saa elämäntarinansa kertoa. :-P

Duu: Sehän on kiva kuulla. :) Sellanen kiltti ja rauhallinen mieshän mä oikeasti olenkin. Täällähän mua muistaakseni väitettiin ihan alussa naiseksi, koska keskustelen liikaa ollakseni mies. :p

Lähettäjä: Duu 
Päivämäärä:   25.3.13 01:07:27

Mission: Jep, olen ilmeisesti sellainen Tillasen Eeron määrittelemä puskapelle :D Vai että Minskin nettihaaremi, count me in!

Lähettäjä: ruoste 
Päivämäärä:   25.3.13 01:15:55

Kaislikossa suhisee ja puskissa kuhisee... Kyllä täällä saa huudella, kunhan ei hävyttömäksi rupea :)

Vähän ikäviä ja raskaita aiheita tänään, mutta niistäkin tekee hyvää välillä puhua. Nyt ei kyllä jaksa märehtiä yhtään enempää, eivät pahat tavat puhumalla parane. Hyvää yötä pullanmurut ja taustalurut :)

Lähettäjä: Mission 
Päivämäärä:   25.3.13 01:15:56

Duu, vilkaisin tuota erästä toista ketjua ja lupaavalta vaikuttaa, täällä on joku muukin joskus ollut "väärää" mieltä jonkun novellistin kanssa ;) Ei tartte puskiin jäädä, kyllä sinkkulaan mahtuu.

Lähettäjä: Minority_Report 
Päivämäärä:   25.3.13 01:23:26

ruoste: Haha, vai että faniklubi. :D No täällä ei kyllä aina tiedä ketkä näitä juttuja lukee. Mut kyllä mä oon aika hyvin saanut arvostusta omista hyveistäni, etten niitä nää mitään syytä epäillä ja ihan hyvä itsetuntokin mulla on. Ei sitä tollaset takaiskut ihan hetkessä saa murenemaan, vaikka ne toki harmittaakin ja tekee tietysti jonkinaikaa tuhojaan. Se lienee ihan normaalia kuitenkin.

Tarviihan tossa tietysti vähän tuuriakin ja ehkä kohtalon puuttumista peliin. Mä oon kuitenkin semmonen ihminen, että mietin aika paljon omia päätöksiäni ja mitä oon itse tehnyt noissa suhteissa. Yritän ottaa oppia jos nään jotain sellaisia asioita ja jatkaa eteenpäin, vaikka aina se jossain määrin mietityttää, että koskahan sitä onni potkaisisi minuakin.

Hyvää yötä :)

Mission: Joo näköjään toi on aika tarttuva lempinimi, kun sitä tulee jo vastaan muissakin ketjuissa kuin täällä. Mut mä pidän kyllä siitä. :) Haaremia ja faniklubia, mitähän seuraavaksi. :D

Mut jokaisella on vähän se oma tyyli tossa miten nopeasti on tottunut tai tuntuu luontevalta edetä. Kai tota joutuu joskus hieman sovittelemaan yhteenkin, että se tuntuu molemmista hyvältä. Joskus joutuu vähän odottelemaan että toinen pääsee mukaan ja joskus taas jarruttelemaan, kun ei itse ole vielä valmis.

Duu: Heh, sä taidat sitten olla ensimmäinen virallinen jäsen, kun toi ruoste ja mission vaan mua tolla haaremihöpinällä aina kiusaa. :p

Mut ei kun rohkeasti keskusteluihin mukaan vaan. Täällä on monesti melko vilkasta jutustelua. :)

Lähettäjä: Mission 
Päivämäärä:   25.3.13 01:25:11

Minski, hyvä se välillä on noista höpistä :) Vähemmänhän sä noista jutuista tuot kuitenkin tänne ilmi kuin esimerkiksi good old me, melkoinen hölöturpa :D Joten eipä huolta että liikaa puhuisit ;) Vaikuttaa kuitenkin siltä että irl sä kuitenkin puhut, etkä oo tuppisuu, siis ainakin vastaat jos kysytään. Se on ainakin hyvä ominaisuus ihmisessä, varsinkin miehet ovat välillä niin puhumattomia että hermohan niiden kanssa menee :D Eikä asioita saa padota vaan itseensä, ei edes itsenäisyyteen vedoten. Niistä ei tuu kuin itsemurhatilastoja semmosista... Enkä nyt kuitenkaan tarkota sillä sua :D Vaan monia muita suomen tuppisuumiehiä.

Puhuminen hyvässä seurassa on kivaa, oli se asia sitten mikä vaan :) Itkemällä ja nauramalla oma maailma paranee, ei niitä turhaan kutsuta "maailmanparannuskeskusteluiksi" :)

Lähettäjä: Mission 
Päivämäärä:   25.3.13 01:30:49

Toi on Minski totta että jokaisella on oma etenemisnopeus. Kärsimättömälle ihmiselle semmonen kunnollinen jarruttelu on aika tuskaa. Itselle on vaikea ymmärtää että joku voi olla aidosti kiinnostunut, jos se samaan aikaan on käsijarru päällä. Tekis mieli ravistella ja kysyä että haluuks sä edes kattoa tuleeko tästä mitään vai oliko sulle jaettu sata vuotta elämää enemmän kuin muille :D Onneks en ole moneen sellaiseen törmännyt. Kyllä paras keissi oli aikoinaan eräs semmonen kun tavatessa molemmat vannoi että ei ole etsimässä mitään vakavaa ja katellaan miltä tuntuu ja pidetään hauskaa, menikö siinä kaksi vuorokautta kun molemmat oli täysin myytyjä ja yhteen ääneen totesivat että kyllä mä haluan seurustella enkä mitään katella ja ei kiinnosta muut :) Täytyy sanoa että siinä ainakin ajotukset toimi ja jonkin aikaa ainakin mentiin kovaa ja kohinalla :D

Lähettäjä: Minority_Report 
Päivämäärä:   25.3.13 01:32:07

Mission: "Duu, vilkaisin tuota erästä toista ketjua ja lupaavalta vaikuttaa, täällä on joku muukin joskus ollut "väärää" mieltä jonkun novellistin kanssa ;) Ei tartte puskiin jäädä, kyllä sinkkulaan mahtuu."

Hmmm, kukahan se tommonen novellisti mahtaisi olla. Nyt pistit aika pahan. ;D

"Minski, hyvä se välillä on noista höpistä :) Vähemmänhän sä noista jutuista tuot kuitenkin tänne ilmi kuin esimerkiksi good old me, melkoinen hölöturpa :D Joten eipä huolta että liikaa puhuisit ;) Vaikuttaa kuitenkin siltä että irl sä kuitenkin puhut, etkä oo tuppisuu, siis ainakin vastaat jos kysytään. Se on ainakin hyvä ominaisuus ihmisessä, varsinkin miehet ovat välillä niin puhumattomia että hermohan niiden kanssa menee :D"

Osuit oikeaan, kyllä mä oon aika puhelias ja ihan kosketuksissa tunteideni kanssa, vaikkein niistä kaikkien kanssa puhukaan. Täällä tietysti avoimella foorumilla on ihan fiksuakin jättää noi tarkemmat yksityiskohdat hämärän peittoon, mutta kyllä mä kahdenkesken oon aika avoin. Semmonen joka puhuu ja pussaa. :)

Mussa on kyllä tota patoajan vikaakin, mutta jos pääsee tarpeeksi lähelle, niin sekin pato murtuu kyllä. Toi on vaan semmonen asia mikä vaatii vähän jo aikaa.

Lähettäjä: Minority_Report 
Päivämäärä:   25.3.13 01:36:17

Ne on varmaan noi jarruttelut just tollasten kolhujen jälkeen pahimmillaan. Niin kuin ehkä mullakin jossain määrin nyt. Sitten jos on ollut pidemmän aikaa hyvää hiihtokenkää, niin sitä varmaan uskaltaa enemmän antaa palaa ja katsoa mihin suhde etenee. Semmosta itsensä suojeluahan toi on, vaikka toisilla on enemmän luonteessakin tota tietysti. Yleensä kuitenkin puhutaan korkeintaan muutamasta kuukaudesta, eikä mulla ole koskaan ollut niin kiire, ettenkö olisi mielenkiintoiseen naiseen jaksanut tuollaista aikaa panostaa kunnolla. Sen verran vähän mullakin on kuitenkin noita ollut. Mut tietysti nääkin on aina hieman tapauskohtaisia. Ei mulla ole mitään sellaista yhtä tiettyä nopeutta millä mä aina etenen.

Lähettäjä: Mission 
Päivämäärä:   25.3.13 01:39:43

Minski, tärkeintähän siinä puhumisessa onkin kuitenkin se että pitää sen toisen, parisuhteeseen kanssaan aikovan, ajan tasalla siinä missä mennään ja miltä tuntuu. Loput sen syvällisemmäthän tulee toki sitten ajan kanssa. Mä ite ehkä puhun enemmänkin, luotan ystäviini, ja kavereillekin kerron suht paljon mutta en koe kertovani kuitenkaan semmosta mikä jotenkin vois satuttaa mua sillä että ne kantautuis muihinkin korviin. Ei mua ehkä kauheen helposti semmosilla satuteta, tunteet ei oo itelle mikään salaisuus. Parisuhteessa ehkä oletan itse että se toinen on aidosti mun kanssa koska haluaa, ja sellainen ei halua mulle pahaa. Joten kerron kyllä kaiken mitä pyydetään ja mikä kiinnostaa. En tavallaan koe häviäväni siinä mitään.

Puhuminen ja pussaaminen, hey, two my favorites! :D

Lähettäjä: Minority_Report 
Päivämäärä:   25.3.13 01:44:00

Se on hyvä ja terve asenne tohon. Noinhan se hyvässä suhteessa kuuluukin olla. :) Mä tykkään kyllä mm. läheisyydestä ja seksistäkin noiden kahden lisäksi. ;p

Lähettäjä: Mission 
Päivämäärä:   25.3.13 01:47:22

Joo nekin on kyllä kivoja :D Mä lisäisin kyllä yhden välttämättömyyden, sielujen kumppanuus on pakollista. Mitä se sitten käytännössä on, olisko vahva yhteenkuuluvuuden tunne, toisen lukeminen ja ymmärrys, samanmielisyys isoissa ja tärkeissä asioissa. Teetä ja sympatiaa :D Ja vähän muutakin ;)

Lähettäjä: Minority_Report 
Päivämäärä:   25.3.13 01:54:05

Joo tohon soppaan voisi kyllä lisäillä vähän yhtä sun toista tärkeää. :)

Mut jäätiinköhän me tänne nyt kahden, kun muut hiljeni. Kai se olis korkea aika hiippailla jo nukkumaan, kun kello tulee kaksi.

Hyvää yötä ja kauniita unia kaikille. o/ :)

ps. Niin ja kiitos duulle vielä kauniista sanoista. Noi lämmittää aina minskin mieltä. :)

Lähettäjä: Mission 
Päivämäärä:   25.3.13 01:57:14

Joo maanantai meni jo plörinäks, yhtään ei taas väsytä :D Nukkumaan, mars.

Hyvää yötä :)

Lähettäjä: H 
Päivämäärä:   25.3.13 07:45:21

Huomenta yökukkujat!

Minski on ihana. Tuommosia miehiä pitäis monistaa tänne enemmänkin. Jos oisin ees pikkusen nuorempi niin ottaisin hillopurkin mukaan ja hyppäisin junaan kattomaan mikä sieltä löytyy. :) Hänty pystyyn vaan mies, kyllä se sopiva nainen tulee vastaan ihan varmasti, sillon ku sitä vähiten odotat ja pyyhkäsee jalat alta niin että et ehi tajutakaan mitä kävi. <3

Lähettäjä: H 
Päivämäärä:   25.3.13 07:46:44

Etkä sitte tosiaankaan edes huoli ketään semmosta joka ei osaa arvostaa sitä että mieskin PUHUU, pussaa ja tykkää olla lähellä! Menee muuten ihan hukkaan koko kansallisaarre.

Lähettäjä: Niina 
Päivämäärä:   25.3.13 09:11:08

"Lähettäjä: Mission
Päivämäärä: 25.3.13 00:31:16

Niina, oon kuullu ton sun tarinan ennenkin, mut ei tosta pitäis kyllä vetää liinoja kiinni. Onhan se vähän aikaa varmasti kamalan tuntusta, mutta ei muuta kuin uudestaan vaan yrittämään jos semmonen tilanne tulee! Ei niissä mitään menetä, se on vaan se tunne. Helppo sanoa kun itelle ei oo ikinä käynyt noin, mutta ehkä mulla on joku tutka, oon onnistunu tekemään alotteita vaan niiden kohdalla jotka on sit kiinnostuneet. En kyllä tiedä toimiiko moinen tutka enää..."

^ Voin kyllä sanoa, että sen verran koville tuokin tapaus otti, että en ihan hevillä kyllä anna itseni ajautua samaan tilanteeseen uudestaan. Mutta ei taida olla sitä vaaraakaan, kun eihän täällä ole niitä miehiä, joihin ihastua; ehkä se on hyväkin juttu mun kannalta. Ihanaahan se oli niin kauan, kuin elin vaan niissä omissa pilvilinnoissani ja kuvittelin vaikka mitä, mutta sitten kun asian todellinen laita tuli selville, niin kaivauduin taas niin pahaan itsesääliin ja itsetunto-ongelmat nosti päätään ylemmäs kuin koskaan ennen. Tuli sellainen olo, että mitä hittoa mie oikein kuvittelin; olishan se pitänyt tietää, ettei kukaan voi minusta oikeasti kiinnostua, kun ei ole tähän mennessäkään kukaan kiinnostunut, ja oli minulta todella typerää antaa itseni edes kuvitella mitään sellaista. Ei kai kukaan tällaista työtöntä luuseria peräkamarityttöä halua. Ja sitten tuli ne ulkonäköongelmat vielä siihen päälle; tunsin itseni todella rumaksi ja vastenmieliseksi, ja olisihan mun pitänyt tietää, ettei mun ulkonäkö riittänyt sille tyypille, se oli kuitenkin niin hyvännäköinen ja komea ja ihana ja vaikka mitä. Ja oon luonteeltanikin liian omituinen. Niin nyt kun oon taas alkanut päästä noista ajatuksista eroon, niin ei paranis ajautua sinne enää uudestaan, se ei ole mukavaa kenenkään kannalta, kaikista vähiten minun :(

Niin ja huomenta kaikille! Päivän horokin sopii melkein aiheeseen, tarkoittanee, että unohda jo se koko juttu: "Jokin vanha haava parantuu, tajuat sen oikeastaan aika erikoisella tavalla. Sinun ei pitäisi miettiä menneitä, yritä keskittyä tulevaisuuden suunnitteluun. "

Lähettäjä: Minority_Report 
Päivämäärä:   25.3.13 10:08:46

Huomenta kaikille :)

H: No kylläpäs täällä nyt kehutaan. Kuitenkin himoitsette mun herkkuja vaan. x) Nousee vielä hattuun ja Jyssekin alkaa taas ihmettelemään, että mistä se henkseleiden pauke oikein kuuluu. :D No yritetään pitää jalat maassa, vaikka ei ole vielä koskaan sentään kansallisaarteeksi sanottu. Aarteeksi kylläkin yhdestä erityispiirteestäni johtuen, jota nyt en kehtaa tässä sanoa. (><)

Mut toki itseäni arvostan ja olen kyllä pistänyt poikki pari suhdetta joissa en ollut onnellinen mm. juuri siksi, etten tuntenut oloani arvostetuksi. Ja kai mäkin seurustelisin, jos olisin jäänyt sellaiseen "ihan kivaan" suhteeseen. En mielestäni ole mitenkään nirso, mut nää on näitä tilanteita missä on tuntunut siltä, että kyllä tässä pitää vielä jatkaa etsimistä, vaikka voisi varmaan mennä paljon huonomminkin.

Niina: Vaikea kyllä antaa tohon mitään mullistavia vinkkejä. Lopulta pitää kuitenkin uskaltaa tai muuten ei voi tapahtua mitään. Se on aina vähän vaikeampaa jonkin aikaa, kun saa siipeensä. Ihmissuhteissa on se ikävä puolikin, eikä sitä pysty mitenkään varmistelemaan niin, etteikö siihenkin saattaisi joutua aina joskus törmäämään. Kai se pitää vaan yrittää ajatella jotenkin niin, että niiden kautta oppii arvostamaan entistä enemmän ihan yksinkertaisiakin juttuja ja sitten kun sen oikean löytää, niin tuo kaikki oli sen arvoista. Vaikkei mistään tietysti ole takeita, niin pitää vaan jaksaa uskoa ja ajatella positiivisesti. :)

Gotta go, hyvää alkanutta viikkoa kaikille. \o/

Lähettäjä: ruoste 
Päivämäärä:   25.3.13 10:13:40

Vahvaa kahvia, maitotilkalla taltutettua ja makiaa mansikkamehua, menneen kesän makuista... Näillä eväille lähtee viikko käyntiin. Arska paistaa, plussaa pukkaa, lenkkipolulle tekisi mieli ja sinnepä myöhemmin viepi tieni!

Niina hei, elämässä pettymykset korvataan uusilla, karvaammilla tai kevyemmillä, sellaista se on. Voit joko kökkiä koko elämäsi turvallisessa tuvassasi ja suojella itseäsi huonoilta kokemuksilta tai sitten elää vähän. Kaikkiin sattuu joskus. Mitä vähemmät teet ja koet, sitä isommilta nuo pienet murheet tuntuvat. Kesä tulee, avaa äänesi ja lirkuttele vähän. Opettele nauttimaan pienistä asioista, iloisista ilmeistä ja hymyistä äläkä murehdi sitä, mitä ne ehkä eivät tarkoita ja mitä niistä ei tule kehittymään.

Lähettäjä: ruoste 
Päivämäärä:   25.3.13 10:15:38

Ai niin, jestas miten epäkohteliasta olla toivottamatta hyvää HUOMENTA!! :)

Lähettäjä: Duu 
Päivämäärä:   25.3.13 10:27:49

Mission: Joo, se kyseessä oleva novellisti aina välillä ottaa sen verran päähän että pakko hieman väitellä :D Vaikka eipä se mihinkään johdakaan. Se näkee asiat niin kovin mustavalkoisesti!

Minski: Olepa hyvä! Taustoja sen verran että päätin pari kuukautta sitten pitkän suhteen miehen kanssa, joka ei osannut keskustella. Minä kerroin innoissani päivästäni tai mielipiteistäni johonkin ajankohtaiseen asiaan, ja vastaukset olivat tasoa "nii..." ja "joo..." Siksi tuntuu ihan mahtavalta, että on olemassa miehiä, jotka oikeasti ovat kiinnostuneita siitä mitä toinen sanoo :)

Lähettäjä: hörhönalle 
Päivämäärä:   25.3.13 10:30:01

Huomenta täältäkin, elämä meinaa voittaa näköjään kumminkin... :)
Täällä katellaan ku meitin pajan pomot tappelee keskeneään, kivaa kateltavaa kun toinen ei vaan meinaa tajuta :D
kaffet menny jo useampi kupponen, mut masennuspullaa ei ole vielä näkyny :/
Asia täytyy varmaan korjata iltapäivällä :)

Lähettäjä: hörhönalle 
Päivämäärä:   25.3.13 10:30:45

Huomenta täältäkin, elämä meinaa voittaa näköjään kumminkin... :)
Täällä katellaan ku meitin pajan pomot tappelee keskeneään, kivaa kateltavaa kun toinen ei vaan meinaa tajuta :D
kaffet menny jo useampi kupponen, mut masennuspullaa ei ole vielä näkyny :/
Asia täytyy varmaan korjata iltapäivällä :)

Lähettäjä: hörhönalle 
Päivämäärä:   25.3.13 10:32:14

Oho, mää tulinkin kahdesti :D

Lähettäjä: Mission 
Päivämäärä:   25.3.13 11:04:09

No huomenta. Sen lisäks että tuli yökukuttua, ei tullu uni, ja vielä heräilin kesken yön. Kaipa, parilla-kolmella tunnilla pärjää, sitä vartenhan viikonloppusin nukun iltapäivään asti niitä univelkoja pois :D

Mitä ihmeen nuorempi, H, etkös säki ollu jossain kolmenkympin paikkeilla? Junaan vaan ja suunnistat vohvelintuoksun perusteella ;)

Näin taas ihan hulluja unia, sen hetken mitä aivot malttoi nukkua. Työpaikan vaihdosta enteilivät. Sepä se oiski kiva se :)

Lähettäjä: H 
Päivämäärä:   25.3.13 11:07:28

Hörhönallella kevättä jossain kun heti aamutuimaan tulee kahdesti. :D

Hmm, pelottavan hyviä on päivän molemmat horot, nyt ei osaa valita ollenkaan kumman kannalla ois.
"Mielipiteelläsi on katetta. Eräs ymmärtää melkein puolesta sanasta, kuinka aiot asiat rakentaa. Hänestä saat uskollisen kumppanin, joka uskaltaa räväyttää."
"Olet tänään onnekkaalla tuulella, mutta et voi laittaa kaikkia asioita siihen piikkiin. Rakentele rauhassa tulevaisuutta, ainakin ihmissuhteiden osalta."

Lähettäjä: H 
Päivämäärä:   25.3.13 11:10:19

Mission onnistu jäämään paitsioon, oonhan minä jo reilusti kolmenkympin huonommalla puolella..

Lähettäjä: Mission 
Päivämäärä:   25.3.13 12:35:21

H, niin on minäkin, melkein puolessa välissä jo, keski-ikään enää vajaa vuosi joidenkin määritelmien mukaan :p Great...

Lähettäjä: @ 
Päivämäärä:   25.3.13 13:03:49

Moikka moi...anteeks kun en taas täällä oo pyöriny...ollunna kaikkee ja sit jää aina netis pyöriminen vähemmälle...rukan reissu meni hyvin ja ens kuus uudelleen eri kokoonpanolla

Lähettäjä: Niina 
Päivämäärä:   25.3.13 13:07:33

Moi @! Mie jo ihmettelinkin, että mihin oot kadonnu. Luulin, että oot jääny lumivyöryn alle tai jotain =D No miten menee?

Mie lähden tästä nyt "turvehoitoon", eli ohjelmassa talliin uutta turvetta. Se onkin mukavaa näin talvella, kun hyvä, jos rautatalikollakaan saa kasasta mitään irti :/

Lähettäjä: @ 
Päivämäärä:   25.3.13 13:23:02

Moikka moi niinallekkin..juu piti monesti käydä teitä moikkaa täällä mut tässä kaikkee yrittäny touhuta kun kelit ollu kohdallaan..toivon mukaan nyt tiivistyis täällä käynnit...mie mietin jos lastin pari ajais puita pihaan vaikka ajan kuluks kun niitä kaadettu tuonne mettää reitin vierelle...vai turvehoitoon :D :D kivaa....jäässäkö hieman kasa :D

Lähettäjä: Minority_Report 
Päivämäärä:   25.3.13 13:39:58

"Minski: Olepa hyvä! Taustoja sen verran että päätin pari kuukautta sitten pitkän suhteen miehen kanssa, joka ei osannut keskustella. Minä kerroin innoissani päivästäni tai mielipiteistäni johonkin ajankohtaiseen asiaan, ja vastaukset olivat tasoa "nii..." ja "joo..." Siksi tuntuu ihan mahtavalta, että on olemassa miehiä, jotka oikeasti ovat kiinnostuneita siitä mitä toinen sanoo :)"

Ymmärrän, ei toi oikein pidemmän päälle toimi, jos toisesta saa olla jatkuvasti nyhtämässä paria sanaa enempää irti. Kyllähän sitä sen verran pitää juttu luistaa ja aika monessa asiassa on kuitenkin tärkeää, että kommunikaatio pelaa. En mäkään nyt mikään papupata ole, mutta kyllä mulla aika moneen asiaan mielipiteitä ja perusteluita riittää. Mä olen kuulemma jopa useesti ärsyttävällä tavalla oikeassa. :D

Lähettäjä: Niina 
Päivämäärä:   25.3.13 15:41:59

Voi luoja, että tuli paha morkkis äsken >:/ Olin lähdössä kylälle käymään, ja yritin pukeutua toisiin niistä viime viikolla ostamistani uusista farkuista. No eihän ne enää mahtuneet päälle!!!! Tai mahtuivat kun hampaat irvessä kiskoin, mutta lopputulos näytti kyllä siltä, kuin olis tungettu makkara nakin kuoreen, prkl >:/ Ja nää oli mun mielestä vielä ne tuumakooltaan isommat; ne 26-tuumaiset mahtuivat jalkaan edelleen, kumma kyllä. No, eipä tarvitse taas syyllistä kaukaa hakea. "Vähän" kostautui tuo vieraiden kestitseminen, miehän niistä tarjottavista aina suurimman osan tungin pötsiini. Halutaan ostaa itsekuria ja also wanted personal trainer ja moraalinvartija. Mie haluan taas mahtua niihin farkkuihin!!!! Hyi ällötys, mikä olo nyt on >:/

Tarttis vissiin uudistaa tuota kotiasuvarastoakin, niin huomais vähän aiemmin tehdä jotain; tai alkaa taas käymään vaa'alla päivittäin (toista kiloa oli taas tullut lisää)... Nyt kun kotivaatteet on niin löysiä ja kulahtaneita, niin eihän ne purista vaan ovat pikemminkin löysiä, vaikka söis miten paljon. Ja vielä kun samaan aikaan oli aamuisin kamalasti pakkasta, niin koiran kanssakin tyydyttiin normaalin kylän hölkkälenkin sijaan käymään vaan ihan lyhyellä kävelyllä. Kevät tule jo ja vähän äkkiä! Sitä odotellessa me lähdetään nyt koiran kanssa kävelylle. Meinasin, että olisin mennyt tammalla köpsyttelemään, mutta nyt näkyy olevan oman kropan liikuttaminen tärkeämpää... Voisko joku tulla nyt vähän ruoskimaan ja käskemään...?

Lähettäjä: ruoste 
Päivämäärä:   25.3.13 16:06:26

Niina, viikonlopun jälkeen ei koskaan kannata pukeutua uusiin, kireisiin tai vastapestyihin kuteisiin. Vasta keskiviikkona aikaisintaan, kun pahimmat hiilaripöhöt on taas hikoiltu pois :P

Lyhyen päivän aikana on ehtinyt tulla jo monta "se tunne, kun"-tunnetta. Se tunne, kun katolta tippuva sulamisvesi solisee ränneissä. Se tunne, kun aurinko on lämmittänyt auton ja ajaessa pärjää ilman hanskoja ja huivia. Se tunne, kun kaasujalka muuttuu raskaaksi hyvää biisiä kuunnellessa ja huomaa lumikasan takana kykkivät hattivatit juuri viime tingassa. Se tunne, kun turkulaisen marketin hyllyt eivät normaalista poiketen ole tyhjää täynnä maanantaina ja hyllystä löytyy jopa niitä uusia lemppareitasi. Se tunne, kun olet juuri löytänyt täydellisen röhnötysasennon ja sohvan tyynyt alkavat ikävästi valua kohti lattiaa. Viimeisin lienee vinkki siitä, että on aika suoristaa selkä ja jatkaa päivän hommia (vaikka mieluiten vain söisin ja lenkkeilisin, lenkkeilisin ja söisin), kaikki muutolivat kivoja fiiliksiä. Ai niin! Se tunne, kun kävelet ensimmäistä kertaa pihan läpi ilman takkia palelematta! :):):)

Lähettäjä: Mission 
Päivämäärä:   25.3.13 16:12:00

" Se tunne, kun katolta tippuva sulamisvesi solisee ränneissä. " Yök!

Yyh, tulvaa, kuraa, märkää, jäätä, ropeloa, matalaa aurinkoa, pölyä, kuraa märkää, kuraa hyh. Aina tulee ihan hemmetin kuuma paitsi jos hetkeks alkaa tuulla niin on taas sairaan kylmä. Iltasin saa kanniskella pillkihaalaria mukana, yöllä on kuitenkin kylmä. Ja jäätyy, jes, peilijäätikköä ja jäätynyttä suolapaskaa. Kaikki lumi mustana, kaikki paljastuva maa suolamössöä. Upeat metsäpolut sulaa joten metsään ei asiaa useampaan kuukauteen ellei rakasta suojuoksua. Kävellään hiekka-suola-kuramössössä asfaltilla. Sanoinko jo että ihan niton rumaa ja likasta, ja kuraa, niin ja suolapaskaa ja pölyä.

On niin vaikea ymmärtää teitä keväästä innostuvia.

Lähettäjä: ruoste 
Päivämäärä:   25.3.13 16:58:16

LalalalALALAlalaa, joku mörkö yrittää jotain inistä, en saa selvää kun linnut laulavat ja kevättuuli humisee korvissa ja pörröttää tukkaa, lalallalaLAAA!! I-ha-naa, ötökät kömpivät koloistaan ja paljas maa kutsuu kulkemaan :):):)

Lähettäjä: Mission 
Päivämäärä:   25.3.13 17:01:25

Joo kiitti kun muistutit ötököistäkin. Kaikki ihanat ampiaiset, paarmat, hyttyset, punkit... yyyyyhhhh...

Metri lunta ja 10 astetta pakkasta takas kiitos!

Onneks voi sentään ulkoilla ees vasta kun on pimeetä ni ei tarvii katella tota "ihanaa" kevättä :D

t:mörkö :p

Lähettäjä: @ 
Päivämäärä:   25.3.13 17:04:32

Dodii...ois hieman ulkona aherrettu puiden parissa ajelin mettästä puita poijjes....viel yks lasti jäi...viel jos sen hakis viel ennen pimeää...

Lähettäjä: ruoste 
Päivämäärä:   25.3.13 17:14:29

No okei, öttiäisiä en minäkään kaipaa. Eka hämäkäkki tipahtikin just silmääni joltain parvekkeelta kun löntystin kotiin. Yäk. Pörisijöitä en tod. ikävöi, hyi kammo ja ällötys. Pieniä pörröisiä elukoita sen sijaan olen kaivannut, metsän ääniä ja tassunjälkiä keväthangella. Siitä nämä päivät kyllä ovat veemäisiä, että auringopaiste saa ihan kaiken sisätiloissa tehtävän maistumaan puulta. Ulos, pihalle, ut on pakko päästä.

Reipas @, sinä olet kyllä herkkusi ansainnut :)

Lähettäjä: @ 
Päivämäärä:   25.3.13 17:18:10

Kanaa sulamassa...jos koipia laittais uunii kuhan nyt ensin puut siel palanu on...en koko päivää muuuta kun kahvia par kuppia ja yhden munkin syöny...välist ei päiväl maistu...kahvia tosin koneeseen ja sit viimoinen lasti hakee ja se on sit siin ennen kun uutta laittaa nurin

Lähettäjä: Mission 
Päivämäärä:   25.3.13 17:25:02

Meidän koirat on innoissaan bongailleet oravia, niille tulee kumman kiire puuhun ja pahastunutta säksätystä päälle :D Oonkin ihmetellyt missä ne on koko talven piileskelleet, yleensä niitä on täällä aina...

Pitääkin kirjottaa kauppalista, kananmunia tarvii hamstrata kun loppuviikosta niitä ei taas sitten enää ole.

Lähettäjä: @ 
Päivämäärä:   25.3.13 17:28:57

Lueskelin tuossa muutamaa topiccii ja ei oo touhu hötönetis siit muuttuna mihkään,onneks meitti topicis ei oo tuollaisii ihmisii jotka puuttuu joka asiaan,valittaavat kirjoitus tyylistä,virheistä ja oikeestaan kaikest mahdollisesta..mut varmaan täällä sennujen puolel ja muillakin puolil on ne perus henkilöt jotka e tee muuta kun kyttäävät vaan

Lähettäjä: pauke 
Päivämäärä:   25.3.13 18:13:58

Viikonlopusta nyt toivuttu, jeahh. Sain kahvikutsukin, mutta vähän vielä emmin että lähteäkö vai ei. Tyyppi ei ole suomalainen, asuu täälä kyllä ja ihan työssäkäyvä. Mutmut...

Koira oli silpunnut television kaukosäätimen, siis ihan kokonaan :( Mua alkaa kohta niin itkettämään tuo, et joka päivä on jotain tuhottu kun saavun kotiin. Harrrrmittaa ihan älyttömästi.

Syön tänään viikonlopulta jääneet karkit, juon vähän kokistakin. Ihan uhallakin, niin kerta!

Lähettäjä: kurnau 
Päivämäärä:   25.3.13 19:18:09

Täällä on ihania naisia, ja kyllä minskistä ja muutamasta offaristakin joku löytää hyvän puolison.

Mutta kun autohenkilöitä on paikalla, onko tuo chrysler grand voyager millainen? Olen tosissani kesäauton ja -kollin suhteen.

Lähettäjä: @ 
Päivämäärä:   25.3.13 19:32:14

Dodii kana päässy lämpee...hetki menee kun ei kerenny sulaa ees koivet...noo lisukkeeks vois testata valkosipulikerma riisiä....jotain erikoisempaa välillä....
lunta tulee taivaan täydeltä....ei tartteis sentin senttiii

Lähettäjä: Jokupoku 
Päivämäärä:   25.3.13 19:41:13

Apuaa, mullaki on autokuume! Mutta joku pieniruokainen farkku, kiitos. Hienointa ois silti joku nolla-päästöinen etanolin ryystäjä ja siis autosta puhun yhä! :)

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   25.3.13 19:47:49

Kurnau, toi miesvalikoima on vaan surkee täällä näillä kymmenillä.....

Lähettäjä: Uki 
Päivämäärä:   25.3.13 19:51:29

.: Niinpä ;)

Lähettäjä: pauke 
Päivämäärä:   25.3.13 19:53:17

Ohhoh, täälä ei onneksi tule lunta, eikä tarvi tulla enää yhtään! Uutisissa kyllä sanottiin et lunta voi sataa vielä parina päivänä, mut jospa se siitä :)

Kohta lähdetään koiran kanssa metrolle ja otan superherkkuja mukaan. Pari viikkoa sitten juuri kun oltiin astumassa metroon, niin eräs ulko-oven vieressä oleva matkustaja säikähti koiraa ja kiljaisi/karjaisi niin kovaa että varmasti koko vaunu hätkähti. Ja eniten hätkähti kyllä koira-parka, joka säikähtäneenä koitti peruuttaa äkkiä ulos. Eikä siinä vielä kaikki, kun sain koiran uudestaan metroon niin sama nainen kiljaisi TAAS! Tuloksena on nyt sitten että koira alkaa tärisemään eikä haluaisi enää edes tulla koko metroasemalle. Aina ennen se tykkäsi ja häntä heiluen viipotti sielä, kerjäten ihmisiltä silityksiä. Voi että harmittaa, nuori koira niin yksikin huono kokemus voi saada tilanteen kääntymään ihan päälaelleen. Nyt mun on taas tehtävä siitä asemasta sille huippukiva paikka jonne on aina kivaa mennä.
En tajua miksi ihmisen joka pelkää koiria noin kamalasti, on pakko päivystää siinä oven edessä vaikka metrossa olisi ollut paljon vapaitakin paikkoja... huoh. Sillon kannattaisi ainakin valita vaunu jonne ei saa tuoda eläimiä.

Lähettäjä: Tirli 
Päivämäärä:   25.3.13 19:55:36

Höpsistä, Uki. :D

Oli pakko taustalta kommentoida. Mä kun en osaa olla sinkkulaa seuraamatta.

Lähettäjä: Mission 
Päivämäärä:   25.3.13 20:06:52

Tirli, mitä kuuluu? Onko ihanaa? :)

pauke, meidänkin tuholainen oli vetänyt eteisen maton olkkariin ja nakertanut kulmat... Mut tommonen metrojuttu on kyl nihkee :( Hirveesti vaan tarvii sit treeniä ettei enää pelota.

Menin cittariin ihan siks että piti ostaa uus eteisen lamppu, aamulla kiireessä vielä irrotin sen mukaan että osaan ostaa samanlaisen, ja tottakai unohdin koko jutun... No, kai sieltä on loppuviikosta haettava herkkuja pääsiäiseen kuitenkin ;)
Nyt ei kuitenkaan herkkuja oo, mutta ainakin on tarpeeks kananmunia, ostin 24-päkin :) Viime vuonna sai pääsiäisenä metsästää kananmunia ni ainakaan nyt ei tarvi!

Lähettäjä: Tirli 
Päivämäärä:   25.3.13 20:12:54

Mission: kiitos, hyvää kuuluu. On ihanaa. Sillain rauhallisesti. Jalat on tukevasti maassa ja olo on vakaa. Joka päivä löytyy uusia kivoja puolia tuosta miehestä. Viikonloppuna oltiin katsomassa ratsastuskisoja ja tallilla. Kummassakin se oli kuin kala vedessä. Talutti heppaa, että mä sain katsoa, miten se liikkuu, ihan oma-aloitteisesti vieläpä. Mutta mennään rauhassa eteenpäin, kun ei ole mihinkään kiire.

Lähettäjä: Mission 
Päivämäärä:   25.3.13 20:15:25

Ihanaa :) Lähetä sen sukulaiset meille :D

Olishan tuo varmaan mukavaa vaihtelua kyllä, olla joskus ihastunutkin ja niinpoispäin...

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   25.3.13 20:15:47

Tirli:)!!!
Sulla nyt ei ole sinkkuus riesana enää;)!
Uki, eikö ole kummallista, ettei neljänkympin kaliiberiin löydy sopivaa ainakaan täältä....?
Ja kohtuumatkan rajoissa.

Lähettäjä: kurnau 
Päivämäärä:   25.3.13 20:17:11

Sinkkulan seuraaminen on kuin osa-aikatyö. Syökö nuo chryslerit jotenkin liikaa (ettei sitten seura tee kaltaisekseen).

Tulisi ylimääräistä stressiä, jos täältä pitäisi löytää seuraa, hengenheimolaiset riittävät kyllä.

Lähettäjä: Tirli 
Päivämäärä:   25.3.13 20:17:53

Mission: valitettavasti sillä ei ole veljiä, siskoja vaan.

Lähettäjä: ruoste 
Päivämäärä:   25.3.13 20:22:44

Surkee schmurkee, höpö höpö! Ukin suhteenhan ongelmallista oli ainoastaan se, että mies asuu maailman navasta eli Helsingistä katsottuna ihan maailman laidalla, eli suurin piirtein susirajalla. Valllltava välimatka, saletisti ei edes pony express kanna rakkauskirjeitä sinne asti. ;P Muuten helmi mies! Paitsi, että sillä on nunnalauma ullakolla ja sängynkin on jo vallannut pieni ja sievä silkkiturkki.

Voi kökömpi kökkö, pauke. Löytyiskö sille konkarikaveria, siis nelijalkaista, matkaseuraksi?

Saako osan tulevasta lepopäivästä kiskottua tämän päivän puolelle (jos, niin miten? Vinssillä, liinalla? Bumerangilla, magneeteilla?)? Le soffa tuntuu hurrrjan paljon houkuttelevammalta vaihtoehdolta kuin la lenkkipolku... Hyvin suunniteltu on kuulemma puoliksi tehty - riittääkö se, että aikoi lähteä lenkille ja suunnitteli reitinkin hyvin etukäteen?

Kun arska paistoi olin sinkoilemassa joka suuntaan, mutta nyt [x] ei niinQ kinosta. Paistaisi vaan vieläkin. Paistais vaikka lettuja, aivan sama, kunhan paistaisi. Voisikohan tota päivän valoisaa aikaa jotenkin pidentää, vaikka tunnilla, jotta kahdeksan aikaan ei vielä vätystyttäisi? Jos vaikka kaikki siirrettäis kelloja samaan aikaan. Kokeillaanko?

Lähettäjä: Uki 
Päivämäärä:   25.3.13 20:27:14

. : Kieltämättä tämän topicin keski ikä on kevään aikana laskenu ja yllättävää ettei täällä ole näkyny montaa yli nelikymppistä saati viiskymppisiä. kurnau: Eikait täällä ny pidä stressata kun ei pidä tolla seuran löytymisellä muutenkaan stressata:) Kyllä yksin olemisessakin on hyvät puolensa. Sanotaan niinkin et "aika tavaran kaupittaa":)

Lähettäjä: H 
Päivämäärä:   25.3.13 20:27:24

Aaargh, vaihdetaan jonku kans osia, tämä ihastuminen on oikeastaan ihan kamalaa. Etenkin jos on oikein vakaa tarkoitus itsellä katsoa hommaa tosi rauhassa... Kamalaa ja ihanaa ja ihanankamalaa. Miksi tuon piti nyt ilmaantua kun päätin jo etten sekaannu vielä yhtään mihinkään ainakaan vähään aikaan?

Lähettäjä: Mission 
Päivämäärä:   25.3.13 20:30:18

No voi pöhheli, Tirli, siskoja... ihan turhia semmoset :D Oisko serkkuja?

Ruoste, noi sun sanailut on kyllä niin mahtavia, et oo ajatellu alkaa kirjottamaan jotain? Romaania, pakinaa, novelleja... Ainiin, kirjotathan sä jo hevostallinettiin :D

Siis tänään on niin lepopäivä koska on maanantai joka veny yöhön asti ja mennään ajoissa nukkumaan. Ja huomenna on niiiiin lepopäivä myös, sillä on tiistai, ja viikon paskin päivä jollon ei TOD toimi yhtään mikään, ei lihakset eikä aivot. Ja sit urheillaan koko pääsiäinen ;)

Kyl mä tossa ennen tai jälkeen iltalenkin aattelin vähä punnerrella ja kökkiä lankussa, jos löytyy hyvä polunpohja (tuskin, prkleen kevät..) niin vois melkein kokeilla hölkkäillä pari pätkää, vähä vaan sykettä ylemmäs... Semiurheilua siis :D

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   25.3.13 20:35:44

Ihanaa tollanen, Tirli:)!!!
Olet onnentyttö;)!!!

Lähettäjä: Mission 
Päivämäärä:   25.3.13 20:38:58

Hei voiks olla et bb-tero, joltain vuodelta mikälie, olis ollu cittarin kojussa myymässä jotain teliasoneraa? Mietin pääni puhki että mistä ihmeestä toi kundi oli tuttu, ja yhtäkkiä nimi Tero hyökkäs muistiin ja mietin että ihan ku ois ollu se. Tai joku kaksoisolento. Eipä siinä muuta mielenkiintosta ollu ku se että ei näköjään kaikille bb-heeboille julkisuus oo poikinut rikkaita poikaystäviä, uraa hunkseissa tai muutakaan upeeta ja mahtavaa :p

Lähettäjä: Tirli 
Päivämäärä:   25.3.13 20:43:45

.: siltä kyllä tuntuukin, että olen. On sellainen kiva fiilis, kun on kuitenkin jalat tukevasti maassa. Ei ole tullut sitä ihan kamalaa ylikierroksilla käyvää ihastuksen tunnetta, vaan sellainen tasapainoinen ja helppo olo. Kun mikään ei ahista, vaan asiat vaan menee ihan omalla painollaan. Päivä kerrallaan. Ja jos tästä ei lopulta kehity mitään elämän rakkautta, niin en siihenkään kuole. Mä tiedän jo, että selviän lähes mistä vain.