Lähettäjä: Peili
Päivämäärä: 3.3.21 12:12:02
Jotkut tuntuvat kokevan, että asioita tehdään vaikeiksi, monimutkaisiksi ja epäselviksi, kun todetaan, että apuja voi käyttää voltilla (tai missä hyvänsä) vaihtelevasti. Tämä ei pidä paikkansa. Mitä vaikeaa, monimutkaista tai epäselvää siinä on hevosen kannalta, että käytetään kulloiseenkin tilanteeseen sopivia apuja? Niin, ei tietenkään mitään. :) Päinvastoin hevosen kannalta on epäselvempää, jos ratsastaja jääräpäisesti käyttää yksiä ja samoja "volttiapuja" riippumatta siitä, mitä hevosessa tapahtuu ja ovatko ne avut siinä hetkessä enää lainkaan sopusoinnussa sen kanssa, mitä ratsastaja todellisuudessa haluaa. (Tyypillinen esimerkki tästä on se, että käytetään aina vain lisää sisäohjaa hevosen kääntämiseen, vaikka olisi jo ajat sitten käynyt niin, että hevonen on ylitaipunut kaulastaan ja työntänyt lavat ulos.)
Vaikeaa, monimutkaista ja epäselvää apujen vaihteleva käyttö on ainoastaan ratsastajille, jotka eivät vielä ole sillä tasolla, että he pystyisivät tunnistamaan, mitä hevosessa kullakin askeleella tapahtuu, saati reagoimaan siihen oikein. Mutta tämä on ongelma, joka ratkeaa, kun harjoittelee. :)
Vielä niistä pohjeavuista. Pohjetta voi käyttää väistättävänä apuna, mutta myös eteenpäin pyytävänä, suuntaa ohjaavana tai jopa vastaan pitävänä. Esimerkiksi siinä paljon puhutulla voltillahan sisäpohje vaikuttaa lähinnä juuri vastaan pitävänä apuna, joka huolehtii siitä, ettei hevonen kaadu sisällepäin vaan nimenomaan taipuu pohkeen ympäri. Eihän sillä sisäpohkeella suoranaisesti ulospäin vaikuteta saati väistätetä hevosta, koska sitten meillä on jokin ihan muu liike kuin hevosen taivuttaminen voltille...
Pohjeapujen käyttö jää aika surkeaksi torsoksi, jos meinaa, että pohkeen ainoa käyttömahdollisuus on saada hevonen väistämään siitä poispäin.
Vaikka tuossa voltin ja takaosakäännöksen ratsastamisen eroa onkin jo useammalla suulla käsitelty, niin vastaan vielä omasta puolestani: Asia kannattaa miettiä niin, että mitä *eroa* siinä on, lähdetäänkö hevosta taivuttamaan voltille vai lähdetäänkö takaosakäännökseen.
Ensinnäkin voltille lähdettäessähän hevosen pitäisi liikkua eteenpäin aivan samalla tavoin kuin ennen volttiakin. Takaosakäännökseen taas liike eteenpäin pysähtyy tai lähestulkoon pysähtyy (vaikka eteenpäinpyrkimys toivottavasti säilyy), mikä kertoo siitä, että apujenkäytöllä tulee pidättää eteen liikkumista. Toisekseen voltille hevosta taivutetaan, aika paljonkin, jolloin ihan ensimmäisistä askelista lähtien pitäisi keskittyä tähän hevosen taivuttamiseen. Tämä tyypillisimmillään tapahtuu kääntämällä vartaloa voltin suuntaan, taivuttamalla sisäohjalla ja huolehtimalla ulkopohkeella paitsi kääntymisestä myös siitä, ettei takaosa työnny ulos vaan kulkee samalla kaarevalla uralla. Ulko-ohja säilyttää tuntuman ja sisäpohje huolehtii, ettei hevonen kaadu sisälle. Takaosakäännöksessä taas painopiste ei ole hevosen taivuttamisessa vaan tosiaan pääasiassa kääntymisessä. Siinä voisi ajatella enemmänkin niin, että sisäohja näyttää etuosalle suuntaa, samalla kuin ulkopohje kääntää. Tässäkin sisäpohje huolehtii, ettei hevonen kaadu sisälle, ja lisäksi saa myös (tyypillisesti aktiivisemmin kuin voltilla) huolehtia sisätakajalan aktiivisuuden säilymisestä.
Eli vielä kertauksena: takaosakäännöksessä hevonen kääntyy liikkeen jäädessä paikoilleen, voltilla hevonen kääntyy ja taipuu liikkeen suuntautuessa koko ajan eteenpäin. Tässähän ne olennaiset erot tiivistetysti ovat, ja niistä myös apujenkäyttö johdetaan. :)
Nimimerkki e käsittelikin jo erilaisia apujenkäyttötilanteita, joista erityisesti tämä oli mielestäni hyvä esimerkki:
"Jos hevonen seuraa auliisti sisäohjaa myös etuosallaan, fine, ei tarvitse korjata. Jos käännän vaikeamman kääntymisen suuntaan, tuen varmasti jo valmiiksi hiukan enemmän ulkoreidellä."
-> Juuri näin. Itse ratsastan parhaillaan mm. yhtä nuorenpuoleista hevosta, joka on vielä tässä vaiheessa melkoisen vino. Erityisesti suoralta uralta kaarevalle uralle lähdettäessä hevonen tarjoaa toiseen suuntaan mielellään sitä, että kaula kääntyy turhankin notkeasti mutta lavat jäävät ulos. Tämän hevosen kanssa ratsastan tähän kierrokseen suoralta uralta kaarteille hyvinkin ulkopohjepainotteisesti, ja vaikutan sillä ulkopohkeella nimenomaan etuosaan. Tämä on tuntunut olevan tehokasta ja selkeää, enkä koe, että lapoja saisi läheskään yhtä hyvin kontrolliin ainoastaan ulko-ohjalla. Yritys päästä voltille ilman, että lavat jäävät ulos, käyttämällä lapojen kontrollointiin ainoastaan ulko-ohjaa johtaisi sitä paitsi helposti siihen, että ulkoa saisi pitää vähän liikaakin, mikä taas aiheuttaa hiukan toisenlaisia ongelmia.
Toki niitä hetkiä, kun hevonen haastavampaankin suuntaan seuraa sujuvasti sisäohjaa, on yhä enemmän, ja tähän luonnollisesti myös pyritään. :)
|