|
Lähettäjä: Peili
Päivämäärä: 1.3.21 12:20:02
"Sitähän se hevosen näkökulmasta juuri on."
-> Miksi? Koska sä sanot niin? Kummallisen hyvin nämä "rutistellut" hevoset vain suorittavat niiden ratsastajien kanssa, jotka osaavat yhdistellä ja käyttää eri apuja oikein ja loogisesti, myös niitä vastakkaisia...
"Hevonen ymmärtää niin että paine ->lähden pois päin paineesta -> paine loppuu. Ei se näe asiaa niin että nytpäs minä taivun tuolta sisäkyljestä ja käännän samalla etuosaa taivutuksen suuntaan."
-> Hevonen on toki yksinkertainen eläin, mutta tuo sinun esityksesi pohjeavun paineen merkityksestä on vielä yksinkertaisempaa kuin hevosen ajattelu. Jos hevonen yksiselitteisesti vain "lähtisi paineesta poispäin", silloin kaarevalla uralla ei voisi oikeastaan edes käyttää ulkopohjetta takaosaan, koska sittenhän hevonen poikittaisi. Eikä myöskään sisäpohjetta voisi käyttää, koska sitten hevonen väistäisi ulospäin tai muutoin lähtisi kaarevalta uralta ulospäin.
Selvitetäänpä nyt kaksi asiaa. Toinen niistä on se, että apuja voi käyttää kahdella tavalla: aktiivisesti ja passiivisesti. Aktiivinen avun käyttö on sellaista, jossa hevoselta edellytetään avun käytöstä jotain selkeää muutosta, esim. siirtymistä, kääntymistä, väistämistä... Passiivinen avun käyttö on sellaista, että apu enemmänkin muistuttaa tai ylläpitää, ei niinkään hae aktiivisesti muutosta. Lähtökohtaisesti sen jälkeen, kun kulkusuuntaan on saatu aikaan muutos ja hevonen on saatu taivutettua, kaarevalla uralla molempien pohkeiden tehtävä on passiivinen: ulkopohkeella ei pyydetä hevosta poikittamaan vaan se on ainoastaan läsnä muistutuksena siitä, että myös takaosa pysyy kaarevalla uralla, eikä sisäpohkeella pyydetä hevosta väistämään ulospäin vaan se on vain muistutuksena siitä, ettei sisälle kaaduta. Ja kyllä, molempien pohkeiden tällainen passiivinen käyttö on täysin mahdollista samaan aikaan ilman, että se muodostaa hevoselle mitään ristiriitatilannetta. Eihän niillä pyydetä hevosta vastakkaisiin suuntiin saati "rutisteta" vaan muodostetaan raamit, joiden sisällä hevosen pitäisi kulkea. Mikä tässä olisi ristiriitaista? Päinvastoin hevoselle on erittäin selkeää, että ratsastaja osaa olla läsnä molemman puolen avuilla ja määritellä hevoselle ne raamit, joissa toivoo sen kulkevan.
Siinä määrin olet toki oikeassa, että silloin, kun apuja käytetään nimenomaan aktiivisesti eli halutaan saada avulla aikaan selkeä muutos, ei tule käyttää vastakkaisia apuja. Itse menisin niinkin pitkälle, etten ylipäätään pyytäisi aktiivisesti kovin monta asiaa kerrallaan, ovat ne vastakkaisia tai eivät. En siis samalla askeleella ratsastaisi hevosta voimakkaasti eteen ja pyrkisi aktiivisesti esim. syventämään taivutusta, vaan tekisin nämä mieluummin peräkkäin.
*Samalla askeleella* ei siis tietysti myöskään kannata pyytää hevosta voimakkaasti kääntymään ulkoavuista ja työntää sisäpohkeella vastaan, koska tämä on toki ristiriitaista. Mutta onko joku sitten sanonut, että näin pitäisi tehdä, jos käyttää ulkoapuja kääntämiseen? *Samassa tehtävässä* sen sijaan voidaan hyvinkin käyttää aktiivisesti myös vastakkaisia apuja. Yhdellä ja samalla voltilla voi kääntää hevosta ulkoavuilla ja muistuttaa sisäpohkeella (aktiivisestikin), että nyt ei kaaduta sisäänpäin vaan taivutaan kauniisti pohkeen ympäri. Sehän riippuu täysin siitä, mitä hevosessa kulloinkin tapahtuu ja mikä on se muutos tai korjaus, joka juuri tällä sekunnilla on syytä saada aikaan. Lisäksi toisen pohkeen aktiivisesta käytöstä huolimatta toinen pohje voi ja saa olla passiivisesti läsnä ja usein sen kannattaakin olla. Vaikka ihan aktiivisesti ratsastaisi sisäpohkeella, ulkopohkeen kannattaa usein pysyä kontrolloimassa takaosaa, ja vaikka ihan aktiivisesti ratsastaisi ulkopohkeella, sisäpohje saa olla läsnä.
"Ei se näe asiaa niin että nytpäs minä taivun tuolta sisäkyljestä ja käännän samalla etuosaa taivutuksen suuntaan."
-> Ei, mutta se voi kyllä hyvinkin nähdä ja myös näkee asian niin, että se reagoi ratsastajan ulkoapujen pyyntöön kääntyä mutta ei ylireagoi siihen (kaadu sisäänpäin), koska myös ratsastajan sisäpohje on muistuttamassa raameista, joissa hevosen toivotaan kulkevan.
Aivan samoin esim. siinä pohkeenväistössä ulkopohje voi olla passiivisesti liikkeessä läsnä - ei aktiivisesti työntämässä hevosta eri suuntaan, johon väistättävä pohje sitä pyytää, vaan passiivisesti estämästä väistön suuntaan kaatumisen.
"Eihän avosta tarvitse etuosaa kääntää enää mihinkään voltille lähtiessä. Kun avosta suoralla linjalla lähdetään voltille, hevonen suoristetaan eli ohjataan takaosan työntö voltin linjalle. (jos avon asento säilyisi, myös voltti tehtäisiin avotaivutuksessa)"
-> Niin miksi hevonen suoristettaisiin voltille, kun sen on tarkoitus taipua sillä? Ja itse asiassa sillä hetkellä, kun suoralla uralla avoa tekevä hevonen lähtee voltille, sen kroppa on kyllä noin suuriin piirtein siinä asennossa, jossa sen voltilla tulee olla. Se, mikä ensisijaisesti muuttuu, on kulkusuunta, eli sen sijaan että hevonen liikkuisi loivasti väistäen eli suoran uran mukaisesti etuosan taivutuksessa huolimatta, se lähteekin taipuneen etuosan suuntaan samalla lopettaen väistöliikkeen. Ja kyllä, väistöliikkeen lopettaminen ja sen tiedon välittäminen hevoselle, että nyt lähdetään sinne etuosan taivutuksen suuntaan, tapahtuu lähtökohtaisesti nimenomaan ulkopohkeella.
|